Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Tekijä: Minna Kaihovirta

Osallistuva työote arvojen uudistuksessa – oppeja ja onnistumisia
22.11.2022
Minna Kaihovirta

Arvot luovat perustan arjen työlle ja tekemiselle. Opintojaksoille, kohtaamisille opiskelijoiden kanssa, kaikenlaiselle korkeakoulutyön arjelle. Kun arvoja lähdetään uudistamaan, tarvitaan mukaan mahdollisimman monen yhteisön jäsenen näkökulma. Tässä postauksessa reflektoin Metropolia Ammattikorkeakoulussa vuoden 2022 aikana tehtyä arvotyötä. Matkan varrella opitusta on toivottavasti apua myös muille arvojen uudistamista suunnitteleville tai miksei myös kenelle tahansa, joka haluaa ottaa yhteisön jäsenet mukaan muutosmatkalle. Näkökulmana on osallistuvan työotteen organisaatiolle tarjoamat mahdollisuudet. Osallisuus mahdollistuu hyvällä suunnittelulla Suunnittele osallistumisen vaiheet kokonaisuutena Pidempi projekti tarjoaa useita mahdollisuuksia osallistumiseen. Jos oman osallistumisen vaikutus kokonaisuuteen jää hahmottomaksi on vaarana potentiaalisten osallistujien väsymys ja  sen myötä osallistumisinnon hiipuminen. Selkeästi suunnitellut ja kaikille viestityt osallistumisen paikat helpottavat mukaan lähtijää ja auttavat suuntaamaan kiinnostusta olennaisiin vaiheisiin prosessia. Jo projektin alkuvaiheessa on hyvä hahmotella osallistumissuunnitelma, jolla pyritään edesauttamaan olennaisten toimijoiden mukaantuloa tarkoituksenmukaisissa kohdissa. Välillä on syytä tarjota kaikille mahdollisuus osallistumiseen, välillä teemaa voidaan työstää eteenpäin pienemmän ryhmän kesken. Työryhmän kesken hahmottelimme osallistumissuunnnitelman ensimmäisen version osana projektin kokonaiskuvaa jo alkuvaiheessa. Tässä projektissa kolmihenkinen työryhmä kutsui tuekseen advisory boardin, joka edusti monipuolisesti yhteisön eri tahoja ja oli itsessään monimuotoinen kokoelma korkeakouluyhteisön jäseniä. Tämä ryhmä antoi suunnitelmille ja luonnosversioille palautetta, sparrasi ja oivallutti työryhmää säännöllisesti. Suunnitelmien kierrättäminen sparraavan tahon kautta auttaa panostamaan alun suunnitteluvaiheeseen. Kaikille projektien kanssa toimineille tuttua lienee hyvän suunnittelutyön sujuvoittava vaikutus, joka edesauttaa toteutusvaiheen mutkatonta läpivientiä. Näin tässäkin projektissa. Digialusta ohjaa isoakin joukkoa Sähköiset alustat mahdollistavat osallistujalähtöisen työskentelyn suurellekin joukolle Alusta asti oli selvää, että arvotyöhön kutsutaan laajasti mukaan koko korkeakouluyhteisöä. Meidän tapauksessamme osallistujajoukko oli suuri: noin 17 000 opiskelijaa ja lähes tuhat henkilöstön jäsentä. Ensimmäinen haaste oli löytää sellainen toimintatapa ja alusta, joka mahdollistaisi laajan osallistumisen. Toiveina oli myös tehdä prosessi kaksikielisenä. Englannin lisääminen suomen rinnalle mahdollistaisi laajemman joukon osallistumisen ja lisäisi moniäänisyyttä. Rinnakkaiskielisyys valintana tarkoittaisi samalla sitä, että kaikki työvaiheet olisi tarpeen tarjota osallistuttaviksi molemmilla kielillä. Totesimme, että moniäänisyys on erityisen arvokas lisä arvoprosessiin. Alkuvaiheessa pohdimme myös, että toivoisimme jo ensi ideoinnin vaiheessa vuorovaikutusta osallistujien välille. Näiden reunaehtojen ohjaamina päädyimme aloittamaan työskentelyn sisällöiltään jatkuvasti täydentyvällä verkkoalustalla. Kutsuimme kaikkia korkeakouluyhteisön jäseniä kertomaan, mistä asioista he ovat Metropoliassa ylpeitä ja sen jälkeen arvioimaan omia ja toisten ehdotuksia. Tähän vaiheeseen oli mahdollista osallistua yksin tai yhdessä toisen kanssa. Arvodialogit sisältöjen jalostajina Laajaakin aineistoa kannattaa altistaa suuren joukon käsittelylle, jotta teemat syvenevät Reilussa kuukaudessa työryhmällä oli käytössään noin viiden sadan osallistujan tuottama materiaali. Sisällöistä muodostui varsin luontevasti temaattisia kokonaisuuksia ja jotain oli nähtävissä jo niiden välisistä yhteyksistäkin. Tämän materiaalin pohjalta siirryttiin osallistuvan työstämisen toiseen vaiheeseen, arvodialogeihin. Tämän vaiheen tueksi loimme keskustelurunon arvodialogeille. Jokaisen keskustelun ydin dokumentoitiin yhteiselle alustalle, jonka sisältö rikastui jokaisen dialogin myötä. Dialogit käytiin täysin itseohjautuvina yhteistä runkoa noudattaen. Kevät oli tässä kohden jo pitkällä ja jonkin aikaa kipuilimme pohtiessamme miten puhaltaa yhteisöön intoa heittäytyä arvodialogeihin arkisen tekemisen ohessa. Tässä kohtaa osallistuvan otteen onnistuminen edellytti yhteisön jäseniltä vastuunottoa, jota iloksemme löytyi runsaasti. Hyödynsimme osallistumisessa sekä virallisia että epävirallisia foorumeita. Kannustimme ihmisiä pysähtymään arvojen äärelle vaikkapa kahvihuoneen vakiporukalla tai opiskelun ryhmätyöporukassa. Samaan aikaan pyysimme esihenkilöitä ottamaan arvodialogit osaksi omien tiimiensä palavereja. Ujutimme arvon yhdeksi teemaksi myös englanniksi toteutetulle projektiviikolle, joka kokoaa yhteen opiskelijoita eri tutkinto-ohjelmista. Näin veimme osallistumisen osaksi opintojakson arkea ja saimme mukaan monimuotoisen opiskelijanäkökulman. Koimme, että erilaisten foorumeiden yhdistäminen edesauttoi monipuolisten näkemysten saamista. Kaikkiaan arvodialogeihin osallistui 522 metropolialaista. Hämmentävän helppo viimeistelyvaihe Viimeistelyvaiheen ei tarvitse sisältää poisvalintoja, kokonaisuus voi olla synteesi kaikista olennaisista teemoista Osallistuvan työskentelyn jälkeen työryhmällä oli edessään toistakymmentä yhteisön keskeisiksi kokemaa teemaa. Vaikkakin teemoilla oli erilaisia painoarvoja, tuntui jonkun niistä poisvalitseminen vaikealta ja jopa väärältä - olihan käytössämme yhteisömme jaettu näkemys. Ryhmittelimme teemoja eri tavoilla ja lopulta päädyimme kokonaisuuteen, joka pitää sisällään kaikki teemat. Arvolistan sijaan lopputuloksena syntyi miltei tarinamainen kiteytys, arvoperusta. Kestävää tulevaisuutta vastuullisesti  – ratkaisukeskeisesti, uudistuvalla osaamisella, inhimillisellä otteella. Avasimme jokaisen kohdan vielä laajemmaksi sanoitukseksi. Tässäkin vaiheessa pystyimme iloksemme hyödyntämään pitkälti osallistujien omia sanoituksia. Ehdotus arvoperustaksi hyväksyttiin ensin johtoryhmässä ja sen jälkeen hallituksessa lähes sellaisenaan. Sekin tukee kokemusta olennaisen tiivistymisestä arvoperustaan. Houkuttelevuutta luodaan ilolla Leikki ja hauskuus kutsuvat luokseen Toivoimme syntyprosessin moniäänisyyden näkyvän myös arvojen visuaalisuudessa. Ajatus oli, että visuaalinen esitystapa stimuloisi ajattelua ja herättelisi luovuutta, toinen ääripää olisi voinut olla asiapitoinen listamuoto. Lopulliseen ilmeeseen päätyi mukaan leikkisiä ja jopa hullutteleviakin elementtejä, joita kukin saa tulkita omalla tavallaan. Tehty työ konkretisoituu arjessa Arvojen lanseeraukseen halusimme ehdottomasti mukaan dialogisuutta. Toimitusjohtaja-rehtorimme kertoi arvojohtamisesta yhdessä henkilöstöjohtajan kanssa käymässään vuoropuhelussa, tiedottavaa sisältöä tuettiin myös videolla. Henkilöstöä ja opiskelijoita kutsuttiin arvojen äärelle Arvoperustaetkot-tilaisuudella, jossa Zoomin kautta välitetyssä kohtaamisessa arvoista keskustelivat kätilöopiskelija, opintokuraattori, toimitusjohtaja-rehtori ja arvoprosessin vetäjä. Arvojen näkymistä arjessa vauhditetaan arvosisältöisillä läppäritarroilla. Opiskelijoille suunnitteilla on arvosisältöinen haalarimerkki, jonka saa arvoperustaan tutustuttuaan. Todellinen arvoperustan testaus tehdään arjessa. Osuva sanoitus ja houkutteleva visuaalisuus eivät riitä, jos arvot eivät elä arjen pulmatilanteissa. Jokainen yhteisön jäsen on keskeinen arvojen elämisessä todeksi. Havaintoja prosessin varrelta Päivitysprosessia reflektoidessa nousee esiin muutama huomio. Laaja osallistuminen edellyttää hyvää ennakkosuunnitelmaa ja toimivaa alustaa tuekseen. Osallistumista edesauttaa sen tekeminen mahdollisimman sujuvaksi - meidän tapauksessamme ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Myönteiset ensireaktiot lopputulokseen selittyvät osin sillä, että yhteisön jäsenet näkevät ja kuulevat oman panoksensa yhdistyneenä toisten antamaan panokseen. Kaksikielisenä toteutettu projekti lisäsi jo julkistusvaiheessa kokemusta tasapuolisuudesta ja koko yhteisön yhteisistä arvoista. Kriittisiä ääniä kuultiin tämän prosessin aikana vain muutama. Niissäkin huoli liittyi arvoperustan käyttötarkoitukseen ja lieveni ainakin osin viestillä siitä, että seuraavana askeleena luodaan Metropolialle sen ensimmäinen eettinen toimintaohjeisto arjen tekemisen tueksi. Osallistuva ote työllistää pidemmän prosessin alkuvaiheessa, kun suuri joukko toimijoita kutsutaan mukaan. Toisaalta valinta helpottaa loppuvaihetta, kun lopputulos tuntuu osallistujista jo valmiiksi omalta ja tutulta. Tässä vielä kootusti vinkkini osallistuvaan kehittämistyöhön:  Suunnittele osallistumisen vaiheet kokonaisuutena Sähköiset alustat mahdollistavat osallistujalähtöisen työskentelyn suurellekin joukolle Laajaakin aineistoa kannattaa altistaa suuren joukon käsittelylle, jotta teemat syvenevät Viimeistelyvaiheen ei tarvitse sisältää poisvalintoja, kokonaisuus voi olla synteesi kaikista olennaisista teemoista Leikki ja hauskuus kutsuvat luokseen Tehty työ konkretisoutuu arjessa Jokainen uudistusprosessi on omanlaisensa. Tästä prosessista päällimmäisenä jää mieleen kokemus samaan suuntaan tekemisestä ja ilo siitä, kuinka iso joukko osallistui. Ripauksen rohkeutta uudenlaisen tekemisen tavan kokeiluun vien mukanani seuraavaan prosessiin - uskallathan sinäkin tehdä samoin? Lähdevinkkejä osallistuvaan työotteeseen ja arvotyöhön: Aaltonen, Tapio & Ahonen, Pirjo & Sahimaa, Jaakko 2020. Johda merkitystä. Alma talent. Heinonen, Sirkku & Klingberg, Rea & Penttilä, Päivi 2013. Kaikkien aivot käyttöön. Alma talent. Isaacs, William 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito: uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään. Suomentanut Tillman Maarit. Kauppakaari. Kantojärvi, Piritta 2012. Fasilitointi luo uutta, Menesty ryhmän vetäjänä. Alma talent.

Lue lisää

Kuulijasta osallistujaksi – läsnäolon ja vuorovaikutuksen tukeminen virtuaalitapaamisissa
13.6.2022
Minna Kaihovirta

Onnistuminen kuulijan mielenkiinnon herättelyssä ja kiinnostuksen säilyttämisessä on kaikille puhetyöläisille tuttua. Opettaja kohtaa tämän haasteen etenkin opintojakson alussa, jossain määrin myös kunkin opetuskerran alkaessa. Laajemmille yleisölle kohdennetuissa virtuaalitapaamisissa ja etäopetustilanteissa haaste on yhtä lailla, joskus jopa voimakkaamminkin läsnä. Uudet esiintymisen tilanteet vaativat ketteryyttä. Kun yleinen työtahti on ripeä, ei perusteelliseen valmistautumiseen usein ole aikaa. Esiintyjä pikemminkin elää hetkessä, havainnoi, oppii vuorovaikutuskumppaneiltaan ja hioo suunnitelmaansa samalla kun etenee. Koko ajatus esiintymisestä ennalta lukkoon lyötynä, valmisteltuna esityksenä, toteutuu vain harvoin. Voikin sanoa, että eletään improvisaation ja tiiviin sanomisen aikaa! (Almonkari & Koponen 2019.) Tässä blogipostauksessa esittelen kourallisen hyväksi havaittuja keinoja työurani varrelta - niin pitkän opettajakokemukseni kuin viime vuosien dialogipäällikön roolissakin - mukaan poimittuna. Paneudun erityisesti virtualisen kohtaamisen aloitukseen, sisältökokemukseen, aitouteen ja palautteeseen. Alku määrittää tyylin ja sävyn Tilaisuuden alku rinnastuu ensikohtaamiseen ja sen aikana syntyvään ensivaikutelmaan. Muutamien ensimmäisten hetkien aikana teemme tyypillisesti päätelmiä puhujasta, hänen asiantuntevuudestaan ja persoonastaan. Vaikutelmien taustalla on sekä sanallisia että erityisesti sanattomia viestejä, jotka voivat liittyä ulkoiseen olemukseen, eleisiin, ilmeisiin tai vaikkapa ääneen. Tutkitusti tiedetään, että hyvä ensivaikutelma voi vaikuttaa tulevaan suhtautumiseen kantaen muutamankin kömmähdyksen yli, huono ensivaikutelma taas vaatii korjaantuakseen useamman onnistumisen kohtaamisen aikana. (Tietomajakka.) Onnistunutta alkua voi edesauttaa kiireettömyydellä ja aidolla läsnäololla. Tule tapaamiseen paikalle ajoissa ja hoida mahdolliset tekniset valmistelut kuntoon. Keskity muutamien minuuttien ajan kohtaamaan saapujia. Hymyile, tervehdi, ota katsekontaktia kameran kautta. Sillä, mitä juttelet, ei ole niinkään merkitystä, olennaista on luoda kokemus kohdatuksi tulemisesta. Läsnäolon tunteen vahvistamisessa juuri katsekontaktilla on tärkeä rooli. Tampereen yliopistossa tarkastettavan psykologian maisteri Jonne Hietasen väitöskirjan mukaan kokemus vastavuoroisesta katsekontaktista herkistää tulkitsemaan informaatiota itseen liittyväksi ja aktivoi autonomista hermostoa. Hietanen osoitti tutkimuksessaan, että katsekontakti videopuhelussa sai aikaan samanlaisia fysiologisia reaktioita kuin kasvokkaisessa tilanteessa. (Hietanen 2020.) Helposti tunne katsekontaktista ja nähdyksi tulemisesta jää puutteelliseksi, sillä luontaisesti päädymme tuijottamaan omaa näyttöämme, jossa keskustelukumppanin kuva näkyy. Vaikutelma katsekontaktista syntyy vain kohdistamalla oma katse kameraan. Lähtökohtana on aina aito ja arvostava kohtaaminen. Virtuaaliseen läsnäoloon perehtynyt Raivio toteaa osuvasti, että tämän ymmärryksen puuttuessa on ihan sama, millaisia vippaskonsteja verkossa toimiessaan käyttää - tapaaminen jää tapaamiseksi, kohtaaminen vajavaiseksi. (Raivio 2020.) Jos mahdollista, voit liittää jo aloitukseen mukaan vuorovaikutusta. Tervehtiä nimillä, esittää pyynnön laittaa kameran päälle ja vaikka heiluttaa kädellä tervehdys toisille. Jos osallistujajoukko on suuri, hyvä apukeino on chat. ”Millä mielellä saavut tänään tähän tapaamiseen - jaa tunnelmasi emojilla chatin kautta” antaa osallistujalle keinon kiinnittyä tilaisuuteen ja sinulle arvokasta taustatietoa ja mahdollisuuden kommentoida antia lyhyesti. Sisältökokemus luodaan yhdessä Virtuaalisesti esiinnyttäessä - olipa kyse sitten luennosta tai muusta valmistellusta puheenvuorosta - palaute vastaanottajilta on monesti niukempaa kuin kasvokkaisessa tapaamisessa. Onneksi moni verkkokousalusta (mm. Teams) tarjoaa jo nyt mahdollisuuden nähdä osallistujien kuvat myös omaa esitystä pitäessään. Hyödyllinen lisä ovat käden nostamisen yhteydessä olevat muut reaktiotoiminnot, joita kuulijoita voi pyytää aktiivisesti käyttämään. Suomalaiselle puhekulttuurille tyypillistä on kohteliaisuus ja asiakeskeisyys. On havaittu, että suomalaiseen kulttuuriin liittyy asiasta puhumisen vaatimus. Puhujalla oletetaan olevan asiaa, sanoille annetaan paljon painoarvoa ja esiintyjää kuunnellaan keskittyneesti (Wilkins & Isotalus 2009). Annamme puhujan ensin esittää asiansa ja säästämme kysymykset loppuun. Tapa on puhujalle helppo, mutta sisältää riskin siitä, että osa kuulijoista menetetään jo alkupuolella, vaikkapa liian haastavan sisällön takia. Siksi olisikin suositeltavaa rakentaa puheenvuoron lomaan muutama tarkistuskohta, joissa voi varmistaa kuulijoiden kiinnostuksen säilymistä. Tämä on olennaista etenkin pidempien puheenvuorojen kohdalla. Ihmisen keskittyminen pysyy yllä noin 20 minuuttia, sen jälkeen tulisi tapahtua jotain. Mikään näistä ei tapahdu itsestään. Kameroiden, chatin ja reagointinappien käyttämisestä pitää sopia osallistujien kanssa. Tsekkauskohta ei yksin auta, jos kuulija ei sen aikana aktivoidu antamaan palautetta kuulemastaan, kysymään tai ylipäätään reagoimaan. Helpointa on reagointi, hiukan enemmän aktiivisuutta edellyttää chat-viestin kirjoitus ja eniten kuulijalta vaatii kommentointi kameran kautta. Tästä kolmikosta esiintyjä voi valikoida kuhunkin hetkeen ja kuulijakuntaan parhaiten sopivan vaihtoehdon. Valikoima palvelee nimenomaan esitetyn sisällön omaksumista. Oppimista puolestaan voi edesauttaa laajentamalla keinovalikoimaa vaikkapa aktivoivaan pienryhmäkeskusteluun, joka sekin onnistuu virtuaalialustoilla varsin sujuvasti. Vuorovaikutteisuus kaipaa tuekseen kiireettömyyttä. Persoonasta riippumatta meistä jokainen voi kasvattaa omaa hiljaisuuden sietokykyään – keskustelujen luontevat hiljaisuudet tuntuvat helposti epämukavilta verkossa ja usein kiirehdimme niitä täyttämään. Asetu kuuntelemaan, anna tilaa omien ajatusten koonnille ja keskeneräisyydelle. Pysy rauhallisena ja vältä kiireen tuntua. (Ala-Nikkola & Raivio 2020.) Aitous ratkaisee Jokainen puhuu ja opettaa oman persoonansa kautta. Jollekin sopii asian höystäminen huumorilla, toinen jakaa omakohtaisia esimerkkejä, kolmas ripottelee tarttumapintaa esitysmateriaalin osaksi. Yhtä oikeaa tai taatusti toimivaa tapaa tarjota kiinnittymispintaa kuulijalle ei ole. On hyvä muistaa, että ihminen kiinnostaa, ei pelkkä asia. Puhuja, joka uskaltaa ottaa mukaan persoonaansa ja jakaa jollain tavalla omakohtaista ajatteluaan, tunnettaan tai kokemusmaailmaansa, luo samalla yhteyttä kuulijoihin. Kuulijoiden puhuttelu ja erilainen pohdiskelu tuovat puhujan parhaimmillaan mukaan jaettuun oppimiskokemukseen, ikään kuin oppijaksi muiden mukaan. ”Kun itse tutustuin ensi kertaa tähän teemaan, minua aina hämmensi…” voisi olla esimerkki oman kokemusmaailman avaamisesta muille. Kun oppimassa ollaan yhdessä, ei olekaan niin vaikeaa esittää kysymystä tai tuoda esiin sitä, ettei ymmärrä jotain asiaa. Toisena ääripäänä voisi olla ”kaikkitietävä asiantuntija”, joka esittää yksinpuheluna asiaansa tarjoamatta kuulijoille mahdollisuutta tehdä mitään muuta kuin kuulla ja vastaanottaa. Mahdollinen valinta sekin, mutta ei vuorovaikutuksen eikä oppimisen kannalta se hedelmällisin. Palautteella paremmaksi Jokainen vuorovaikutustilanne on paitsi ainutkertainen, samalla myös oppimistilanne puhujalle. Palautteen avulla puhuja saa arvokasta tietoa sekä onnistumisista että kehittymiskohteistaan. Pikapalautetta voi ja kannattaa kerätä monin keinoin. Reaktionapein, poll-toiminnolla, yhden sanan tai muutaman lauseen palauttein chatissa tai sanallisena kameroiden kanssa. Loppusuoralla ajatukset saattavat jo kääntyä tulevaan, odottavaan lounastaukoon tai seuraavaan virtuaalitapaamiseen, joten palauteosan on hyvä olla osallistujalle helppo ja sujuva. Tässäkin ennakkoon mietitty ja valmisteltu edesauttaa sujuvaa toteutusta. Osallistujien ajasta ja mielenkiinnosta on aina hyvä muistaa kiittää. Jos onnistuit aktivoimaan osallistujat, muistathan myös kiittää heitä osallistumisesta. Mahdollisesti voi lisätä sanasen siitä, miten osallistuminen vaikutti kokonaisuuteen tai auttaa tulevien tilaisuuksien valmistelussa. Vuorovaikutusta voi oppia Virtuaalitapaamiset ovat tulleet pysyvästi kasvokkaisten kohtaamisten rinnalle. Molemmissa on aina mahdollista kehittyä. Poimi omalle kokeilulistallesi yksi tai useampia näistä: alun aito kohtaaminen katsekontakti kameran kautta vuorovaikutuksen keinoista sopiminen osallistujien kanssa hiljaisuuden sietokyvyn kasvattaminen oman persoonan hyödyntäminen ja aktiivinen palautteen pyytäminen. Haastan sinut kokeilemaan jotain konkreettista keinoa lisätä vuorovaikutteisuutta. Lopputulos voi yllättää! Lähteet Ala-Nikkola, E. & Raivio, A-M. 2020. Yhteisellä asialla – hyvää vuorovaikutusta verkkotapaamisiin. Teoksessa Silmälä, P. (toim.) Digi 2020 – Verkon uusia välineitä ja menetelmiä.  Almonkari, M. & Koponen, J. 2019. Mitä on esiintyminen 2020-luvulla. Blogipostaus Progos-sivuilla.  Hietanen, J. 2020. All Eyes on Eye Contact: Studies on cognitive, affective and behavioral effects of eye contact. Tampere University Disserations 316. Raivio, A-M. 2021. Voimavaraistava kohtaaminen – myös verkossa! Teoksessa Varsta, R. & Raivio, A-M. & Ruotsalainen, T. (toim.) 2021 Kohtaatko ihmisiä uralla? Voimavaraistava ohjausote. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Tietomajakka. Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen puheviestinnän verkko-opiskelumateriaali. Kielikompassi.jyu.fi. Wilkins, R. & Isotalus, P. 2009. Finnish speech culture. Teoksessa Wilkins R. & Isotalus P. (toim.), Speech Culture in Finland. Lanham, MD: University Press of America, 1–16.

Lue lisää

Kohtaamisen sietämätön keveys
22.11.2021
Minna Kaihovirta

Hymykuoppa kollegan poskessa, työkaverin uudet punaiset kengät ja tulijaa ovella tervehtivä kahvin tuoksu. Naurunremakka, jonka kuulet kävellessäsi opetustilan ohitse ja nouseva syke jatkaessasi juttua kollegan kanssa portaita kavutessanne. Tuttua ja silti jotenkin uutta. Asioita, joista jäimme paitsi etätyön ja virtuaalitapaamisten aikana ja joihin tutustumme nyt uudelleen. Ihminen tarvitsee kohtaamista ja kohdatuksi tulemisen kokemusta. Ryhmään kuuluminen on yksi ihmisen perustarve (Kielikompassi). Silmiin katsominen, lämmin hymy tai vaikkapa muutama lohduttava sana voivat joskus pelastaa päivän. Lyhyetkin ystävälliset kohtaamiset, tunne kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta aikaansaavat olon merkityksellisyydestä ja hyväksynnästä. Kyse on koko olemistamme kannattelevasta asiasta. ”Aidot kohtaamiset kaikissa sosiaalisissa tilanteissa ovat tärkeitä voimavaroja arjessa. Kuuntelemalla toisiamme edistämme niin omaa kuin toisten hyvinvointia. Laumaan kuuluminen on mielenterveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kivijalka,” painottaa Mieli ry:n asiatuntijapsykologi Juho Mertanen YLE:n Akuutti-ohjelman verkkosivuilla. Kohtaamista poikkeusarjessa Kohdatuksi tulemisen tarve on korostunut entisestään korona-aikana, mutta etänä sen toteutuminen on usein haasteellista. Etäpalaverin pieni ruutu tai kasvokkaisten kohtaamisten maskit kaventavat kumpikin sanattoman viestinnän keinovalikoimaa. Siinä missä kasvokkain on helppo tunnistaa kevennys tai pohtiva hiljaisuus, kasvaa väärinymmärryksen riski, kun viestinnän sanattomien vihjeiden määrä on rajallinen. Yksi apukeino ja jopa peruslähtökohta on pitää tapaamisissa kamerat päällä, jolloin kuuloaistin lisäksi saamme myös näköaistin käyttöön ja siten tuplaamme informaation määrän. Toinen keino on sanoittaa muuten sanattomasti tapahtuvaa tekemistä. ”Annas kun mä mietin hetken” tai ”nyt seuraa välikevennys” tyyppiset lausahdukset helpottavat muiden osallistujien tulkintaa ja siten sujuvoittavat vuorovaikutusta. Näistä molemmista on mahdollista sopia oman tiimin tai laajemmin koko työyhteisön kesken, ja siten sujuvoittaa vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen haasteita etätapaamisissa pohdimme Jotain lainattua ja jotain digistä - vuorovaikutus etäajan jälkeen -blogipostauksessa. Tuossa tekstissä keskiössä olivat yksilöiden erot ja tilaisuuden vetäjän käytettävissä oleva keinovalikoima, kuten vaikkapa chatin hyödyntäminen tekstimuodossa ajatuksiaan jakaville tai hiljaisen pohdintahetken pitäminen ennen asiasta keskustelua, jotta eritahtiset osallistujat tulevat kaikki huomioiduksi. Etäajan yhteisöllisyys Etäajan yhteisöllisyys on ryhmään kuulumisen kokemus, joka syntyy ilman kasvokkaista kontaktia. Kokemus edellyttää sanallista ja sanatonta vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä – tämä voi tapahtua etätapaamisissa puheen, tekstin ja kameran välittämän kuvan välityksellä. Eräs mielenkiintoinen joukko on etätyöaikana yhteisöön liittyneet uudet työntekijät ja opiskelijat. Uutena tulokkaana kaipuu joukkoon mukaan pääsemiseksi on akuutti ja jokapäiväinen. Esihenkilöiden kesken olemme pysähtyneet pohtimaan pääseekö yhteisön jäseneksi silloin, kun käytössä on ainoastaan etäyhteyden tarjoama keinovalikoima? Entä kokeeko uusi opiskelija olevansa osa korkeakouluyhteisöä, jos yhteisö on olemassa vain ruudulla? Tutkimusten mukaan tämä on mahdollista. Yhteisölliisyyden kokemus ja ryhmäjäsenyyden muodostuminen edellyttävät asiasisällön ohella myös epävirallisempaa vuorovaikutusta. Minimissään reagointia hymiöin, syvimmillään persoonaa valottavia keskusteluja, joissa jaetaan asioita myös muusta kuin työroolista käsin. Kiinnostavasti sosiaalista identitettiä ja ryhmään kuulumista verkkoympäristössä on koostanut Helsingin yliopiston dosentti Janne Matikainen. Yhteisöllisyyttä ja sen taustalla vaikuttavaa sitoutumista organisaatioon voi siis syntyä myös etätyössä. ”Etäyhteydellä yhteisöksi tuleminen on mahdollista, mutta kuormittuneessa olotilassa vaikeampaa” toteaa Prologos ry twiitissään Vuorovaikutuspäivien 2021 keskusteluista. Prologos on puheviestinnän tieteellinen yhdistys ja kokoaa yhteen erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen työssään perehtyviä tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Voidaan siis todeta, että yhteisöön kiinnittyminen edellyttää etäaikana erityistä ponnistelua sekä liittyjältä että myös korkeakoulu- tai työyhteisöltä. Omatkin yhteisöön kuulumisen kokemukseni liittyvät etäajassa nimenomaan tunnepitoisiin viestintätilanteisiin, vaikkapa siihen, kun joulun alla saimme kuulla koskettavan musiikkiesityksen Zoom-alustalla toteutetun tilaisuuden lopussa. Samaan aikaan koin kuuntelevani esitystä yksin, mutta jollain lailla myös yhdessä yhteisön muiden jäsenten kanssa. Chat-kenttään jaetut tunnesanoitukset ja emojit täydensivät yksityisen kokemuksen yhteiseksi. Silloin kohtaaminen tuntui lähes sietämättömän keveältä ja nostatti vedet silmiin. Kokijasta tekijäksi – poimi vinkit omaan työhösi Mitä sitten meistä jokainen voi tehdä? Pienet konkreettiset arjen teot rakentavat hyvää (työ)yhteisöä. Listan pohjana on hyödynnetty valikoiden Cantellin (2011) Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat -teosta. Voit aloittaa vaikka näistä: Vuorovaikutustaitojen kehittämisen voi aloittaa vaikka kuuntelemisesta: kuunnella rauhassa kollegan ajatus loppuun asti, vaikka sitä ei kannattaisikaan. Kysellä lisää, ei tyrmätä tai mitätöidä. Olla rakentava ja ratkaisukeskeinen. Asennepuolella auttaa ystävällisyys ja hyväntuulisuus – hymystä on helppo aloittaa. Myönteinen ajattelutapa antaa voimia ja vaikuttaa koko työyhteisöön. Ollaan muille sellaisia kuin toivotaan muiden olevan itselle. Matkaevääksi on hyvä ottaa vielä ripaus rohkeutta, uskallusta olla oma itsensä ja sanoa mitä ajattelee. Ehdottaa, tarttua epäkohtiin ja toimia hyvien asioiden puolesta. Puolustaa epäoikeudenmukaisesti kohdeltua kollegaa. Säilyttää innostus omaan työhön! Moni kasvokkain helposti tai melko helposti onnistuvan tekemisen vaikeusaste kasvaa, kun kohtaaminen tapahtuu etäyhteyden avulla. Iloitaan siis helpottuvasta ja sujuvoituvasta vuorovaikutuksesta nyt, kun hybridin kautta palataan taas kasvokkaisiin tapaamisiin. Myötätuulta arjen kohtaamisiin! Lähteet Cantell, H. 2011. Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat. Ratkaiseva vuorovaikutus aikuisten kesken. Kaihovirta, M., Karkama, A. & Raivio, A.-M. 2021. Jotain lainattua ja jotain digistä – vuorovaikutus etäajan jälkeen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kielikompassi. Sähköinen oppimateriaali Viestintä ryhmässä. Jyväskylän yliopiston kielikeskus. Matikainen, Janne 2020. Keynote-puheenvuoro teemasta Sosiaalisen identiteetin näkökulma vuorovaikutukseen. Mertanen, J. 2020. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on mielenterveydelle supertärkeää, siksi aitoa kuuntelemista voi ja kannattaa opetella – nämä viisi vinkkiä auttavat sinut alkuun. YLE:n Akuutti-ohjelman verkkosivu. Prologos ry:n Twiitti Vuorovaikutuspäivien 2021 keskusteluista.

Lue lisää