Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Tekijä: Elina Ala-Nikkola

Osallisuudella on väliä viestinnässä
28.3.2023
Elina Ala-Nikkola

Hallitsetko sekä osallistuvan, osallistavan että kertovan työotteen viestinnässä? Kaikki kolme ovat tarpeen onnistuneessa työyhteisöviestinnässä. Olen aiemmassa Huomioi osallisuus viestinnän suunnittelussa -kirjoituksessani kertonut näistä kolmesta lähestymistavasta ja siitä, miten viestintää kannattaa suunnitella käsi kädessä sen kanssa, millaista osallisuutta työntekijöiltä, sidosryhmiltä tai asiakkailta toivotaan. Tässä kirjoituksessa pureudun eri työotteisiin tarkemmin ja pohdin niiden onnistumisen edellytyksiä. Lukiessa on tärkeä muistaa, että yksikään näistä työotteista toimii harvoin yksinään, vaan hyvät työyhteisöt ja projektit hyödyntävät sopivassa suhteessa kaikkia. Kertova työote toteaa mitä muualla on tehty Kun vuorovaikutuksen ytimessä on yksisuuntainen kertominen, jopa sanelu, on työotteena kertova työote. Viestinnän päämääränä on tiedon välittäminen ja usein voimakas tiedon kontrollointi, johon voi liittyä myös kysymyksiä valta-asetelmasta (ks. myös Alasoini 2021). Viestinnän näkökulmasta kertovan työotteen toteuttamista on esimerkiksi tiedote uutinen perinteinen luento kokouksessa pidetty esitys. Tällaisessa viestinnän tavassa vastaanottajan omistajuus ja sitoutuminen asiaan ei välttämättä synny tai syvenny yhtä tehokkaasti kuin osallistavassa ja osallistuvassa työotteessa. Tällöin myös viestin perille meno voi olla heikompaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että perinteiset yksisuuntaisen viestinnän muodot tulisi kokonaan hylätä, sillä myös liiallisesta osallisuudesta saattaa tulla ähky ja kertovilla viesteillä on tärkeä merkitys asian kokonaisymmärryksen kannalta. On esimerkiksi helpompi ottaa kantaa asioihin osallistavassa työpajassa, jos on saanut ensin taustatietoa vaikkapa tekstimuodossa tai asiantuntijan kertomana. Osallistava työote kysyy ihmisiltä Osallistavassa työotteessa asiaan liittyvien ihmisten ajatuksia pidetään tärkeänä. He voivat olla asiakkaita, työntekijöitä, esihenkilöitä, kaupungin tai kunnan asukkaita, yrityksen sidosryhmiä ja niin edelleen. Heidän mielipiteitään ja ajatuksiaan halutaan kuulla ja ne vaikuttavat tekemiseen, mutta he eivät ole esimerkiksi projektissa varsinaisina ratkaisijoina tai päätöksentekijöinä. Asian omistaja tuottaa ratkaisut heidän kuulemisestaan kertyneen aineiston pohjalta. Osallistavassa työotteessa ihmisten toimijuus kanssaviestijöinä on kuitenkin prosessissa suurempi kuin kertovassa työotteessa. Käytännössä osallistavasta työotteesta esimerkkejä ovat henkilöstökyselyt asiakaskyselyt fasilitoidut kehittämistyöpajat työpaikan käytävällä käyty kasvokkainen kohtaaminen. Osallistava työote edistää tehokkaasti projektin viestinnän onnistumista, sillä osallistavissa hetkissä osallistujien tieto käsiteltävästä asiasta lisääntyy, heillä on mahdollisuus kysyä ja keskustella itseään koskevista asioista. Ihminen voi kokea tulleensa kuulluksi ja voineensa vaikuttaa. On kuitenkin tärkeää huomioida, että osallistavalla tavalla tehty viestintä ei välttämättä tavoita kaikkia. Tieto osallistavista työpajoista ei välttämättä saavuta kaikkia tai kaikki eivät pääse paikalle. Vastaavasti intraan tai sähköpostiin tullut osallistava kysely saattaa mennä ohi. Ja samaan aikaan: niille, jotka tieto saavuttaa, on olennaista viestiä mihin he voivat vaikuttaa ja mihin eivät. Tämä on tärkeää, sillä osallistavassa työotteessa piilee myös suuri vaara siihen, että osallistujille jää tyhjä tunne omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Miksi he ovat esimerkiksi osallistavassa työpajassa paikalla? Jos ihmiset osallistuvat kehittämiseen innolla, mutta eivät esimerkiksi kehittämistyöpajan jälkeen koskaan kuule mitä asialle kuuluu, saattaa motivaatio vaikuttamiseen laskea. Kelkkaa voi olla myöhemmin vaikea kääntää, jos näin käy. Siksi onkin olennaista miettiä, miten viestitään osallistavien hetkien välissä siitä, mitä asioille on tapahtunut ja miten ihmisten kuuleminen on päätöksiin vaikuttanut. Osallistuva työote perustuu dialogille Osallistuvassa työyhteisössä tai projektissa tietoa ja ajatuksia jaetaan avoimesti ja tasavertaisesti. Yhteiseen ajatteluun käytetään aikaa ja sen vaaliminen koetaan työn laadun kannalta merkittäväksi. Ratkaisuja tehdään yhdessä pohtien. Viestinnän näkökulmasta osallistuvassa työotteessa keskiössä on dialogi ja kohtaaminen. Dialogi on yhteiskehittelyä, jossa katoaa ”minun ja sinun ajatukset” ja alkaa muodostua yhteistä ajattelua. Siinä alkuperäistä idean esittäjää tai alkuperäistä ajatusta on yrityksestä huolimatta jopa mahdotonta enää tunnistaa. (Kupias & Peltola 2019.) Osallistuva työote toimii hyvin esimerkiksi kehittämistiimin sisällä, jossa varataan tietoisesti aikaa vapaan ajattelun hetkille ja yhteiselle oppimiselle. Esimerkiksi viikottaiselle aamupäivälle, jota ei ole ohjelmoitu täyteen esityksiä tai pakollista päätöksentekoa. Dialogi voi olla työote myös esimerkiksi toimittaessa pitkäaikaisten yrityksen sidosryhmien kanssa, sillä se on tehokas tapaa rakentaa luottamusta ja mahdollistaa luovaa ajattelua. Ja siten tuottaa myös parempia ratkaisuja. Dialogi ei synny itsestään, vaan sen onnistumiseksi pitää tehdä tietoisesti töitä. Muun muassa näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä voit rakentaa parempaa dialogista työympäristöä: Edistä ja vaali psykologista turvallisuutta eli ilmapiiriä, jossa uskaltaa osallistua dialogiin täysin siemauksin omana itsenään omine ajatuksineen. Keskeistä on, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen ajatukset ovat arvokkaita. Anna aikaa sekä yhteiselle että yksin ajattelulle. Kiireessä tehdyt päätökset eivät kuulu dialogiin. Dialogi ei synny muutamalla lyhyellä keskustelunavauksella kokouksessa tai parilla yhteiskehittämispajalla, vaan on jatkuva systemaattinen työtapa. Kiireisessä työelämässä ajan antaminen vapaalle ajattelulle voi tuntua tuhlaukselta, mutta pidemmässä kaaressa se kannattaa. Aivomme tarvitsevat tilaa ajatella. Ole muutoskyvykäs ja kehitä keskeneräisyyden sietoa. Dialogi ei onnistu, jos organisaatiossa on päätetty valmiiksi mistä viestitään, miten viestitään tai millaisia päätöksiä tehdään. Joskus näkee edelleen kehittämistyöpajoja, joita pidetään vain siksi, että ryhmä lausuisi siellä yhteen ääneen asian valmistelijan jo ennalta tekemän päätöksen ja siten antaisi hyväksynnän päätökselle. Dialogissa pitää jättää tilaa sille, että ajatus syntyy yhdessä ja asioista voidaan olla eri mieltä. Dialogi ei koskaan pyri samanmielisyyteen, vaan asioiden ja ihmisten ajatusten ymmärtämiseen. Näin jää tilaa dialogissa syntyneille uusille ajatuksille ja oivalluksille, mikä on koko osallistuvan työotteen voima. Edistä avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja helppotajuisuutta. Mukaan dialogiin on voitava liittyä erilaisista taustoista ja osaamisista käsin. Näin dialogi rikastuu. Dialogi vahvistaa tehokkaasti onnistunutta viestintää, sillä onnistuessaan siinä väistämättä kaikki viestinnän kannalta keskeiset henkilöt ovat tiedon äärellä ja dialogin peruspyrkimys yhteiseen ymmärtämiseen tekee viestinnästä onnistunutta. Osallistuvan työotteen vaaliminen vaatii myös paljon aikaa ja osaamista rakentaa dialogista työympäristöä. Mitä laajempaa joukkoa se koskee, sitä enemmän aikaa sille on varattava. Kiireisessä työelämässä tämä aika jää usein varaamatta. Pitkässä kaaressa ajan varaaminen ja dialogin tietoinen vaaliminen kuitenkin kannattaa, koska sillä on vaikutusta muun muassa työn laatuun, tehokkuuteen ja ihmisten hyvinvointiin. Hyödynnä kaikkia kolmea työotetta Inspiraationa tälle esittämälleni kolmijaolle ovat olleet Piritta van der Beekin (2021) ajatukset erilaisista osallisuuden tavoista projektissa sekä Tuomo Alasoinin (2021) esittämä kolmijako organisaatioiden vuorovaikutusjärjestelmistä. Olen soveltanut näitä ajatuksia työyhteisön viestinnän kehittämisen kontekstiin. Monet tässä blogissa esitetyt oivallukset ovat syntyneet Parru-tiimin keskenään käymässä dialogissa, jossa olen saanut olla mukana osana tiimiä. Parru-tiimi on Metropolia Ammattikorkeakoulun sisäinen tiimi, joka sparraa metropolialaisia hyödyntämään osallisuuden tulokulmia omassa työssään. Kuten jo blogin alussakin totesin, yksikään esittämistäni työotteista toimii harvoin yksinään. Hyvät työyhteisöt ja projektit hyödyntävät sopivassa suhteessa kaikkia. Suunnittele oman projektisi viestintää esimerkiksi Huomioi osallisuus viestinnän suunnittelussa -kirjoituksessani vinkkaamieni askelmerkkien kautta. Lähteet Alasoini, Tuomo 2021. Työntekijöiden muuttuva rooli työelämän kehittämispuheessa. Artikkeli teoksessa Kettunen, Pauli. 2021. Työntekijän osallisuus. Mitä se on ja mitä sillä tavoitellaan. Gaudeamus. Kupias, Päivi & Peltola Raija 2019. Oppiminen työssä. Gaudeamus. Van der Beek, Piritta 2021. Osallistaa pitäisi, mutta kaikilla on liian kiire. (LinkedIn) Blogikirjoitus.

Lue lisää

Huomioi osallisuus viestinnän suunnittelussa
23.3.2023
Elina Ala-Nikkola

Viestinnässä on aina kaksi osallistujaa: lähettäjä ja vastaanottaja. Tehostat ja parannat projektisi tai työpaikkasi viestintää huomioimalla viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa tietoisesti sen, miten viestin lähettäjien ja vastaanottajien osallisuus näyttäytyy viestintätekojen osana. Mitä osallisuus viestinnässä tarkoittaa? Pysähdy ensin hetkeksi miettimään mitä on osallisuus viestinnässä. Millaisissa rooleissa olet itse arjessasi viestien vastaanottajana eli miten osallistut jonkun muun tahon toteuttamaan viestintään? Viestin lähettäjä on aina tietoisesti tai tiedostamattaan lähestynyt sinua joko kertovalla, osallistavalla tai osallistuvalla työotteella: Kun luet lehteä, kuuntelet luentoa tai podcastia tai perehdyt työpaikkasi intratiedotteisiin, joku kertoo sinulle jotain. Sinun roolisi on passiivisempi. Jos taas kommentoit digilehden juttua, intratiedotetta, somepäivityksiä tai vastaat työpaikan hyvinvointikyselyyn, olet aktiivisempi. Viestin lähettäjä haluaa osallistaa sinua keskusteluun. Käydessäsi kollegan kanssa keskustelua, kumpikaan ei osallista toista, vaan osallistutte molemmat tasa-arvoisina vuorovaikuttajina tilanteeseen. Osallisuus edistää viestintää ja viestintä osallisuutta Viestintäsuunnitelmaa ja viestintää tehdessä kannattaa huomioida näitä osallisuuden erilaisia ulottuvuuksia, sillä onnistuessaan viestintä edistää osallisuutta ja osallisuus edistää viestintää jatkuvassa toisiaan tukevassa kehässä (ks. kuvio 1): Viestinnässä on aina vähintään kaksi osallistujaa ja siksi onnistunut viestintätilanne voi parhaimmillaan lisätä osallisuuden kokemuksia. Tiedetään, että hyvät kokemukset osallisuudesta voivat välillisesti edistää monia asioita työpaikoilla: ihmisten motivaatiota, sitoutumista, hyvinvointia, kyvykkyyttä, tuottavuutta ja organisaation kilpailukykyä (Lindström & Taipale 2021). Mitä syvempää ihmisten osallistuminen ja keskinäinen vuorovaikutus on, sitä enemmän heille syntyy omistajuutta lopputuloksesta ja sitoutumista siihen (van der Beek 2021). Tämän myötä taas viestintä helpottuu: jos ihminen kokee osallisuutta johonkin yhteisöön tai kokee osallisuutta ja sitoutumista johonkin asiaan, hän kiinnostuu poimimaan tietotulvasta tähän liittyviä viestejä. Mikä voi mennä pieleen? Kolikon kääntöpuolena on, että epäonnistuessaan osallisuuden lisäämiseen pyrkivät käytännöt voivat johtaa myös pinnalliseen tai manipuloivaan osallisuuteen ja jopa lisääntyneeseen työkuormitukseen ja uupumukseen (Lindström & Taipale 2021). Tällöin tietysti myös viestintä vaikeutuu (ks. kuvio 2). Osallisuutta huomioivaa viestintää suunnitellessaan täytyykin olla hyvin sensitiivinen, jotta osallisuutta edistämään aiotut teot eivät ala kääntyä itseään vastaan. Haasteita syntyy jos esimerkiksi: Osallistaminen on näennäistä: työntekijöitä osallistetaan työpajoihin ja keskusteluihin, mutta asiat on jo päätetty toisaalla valmiiksi. Viestit ovat ristiriitaisia: asioista viestitään eri tavoin eri tilanteissa keskusteltaessa. Viesti katkeaa: Osallistujat eivät koskaan kuule, mitä heidän osallistavissa hetkissä antamilleen syötteille on tapahtunut. Tai vielä pahemmin, niille ei oikeasti tapahdu mitään eli kukaan ei ota omistajuutta asioiden eteenpäin viemisestä. Yritetään viestiä vain valmiista asioista: Osallisuutta huomioivassa viestinnässä on erityisen tärkeää keskeneräisyyden sietäminen ja siitä viestiminen. Johanna Parikka-Altensedt (2021) toteaa, että viestinnän paradigman on muututtava, sillä nykyisin on paljon viestittäviä asioita, jotka eivät koskaan tule täysin valmiiksi. Osallistetaan liikaa: ihmisille tulee “osallisuusähky” ja viestit alkavat kääntyä itseään vastaan. Osallisuutta huomioivassa viestinnässä onkin oltava avoin, viestiä myös prosessista ja olla sopivasti, muttei liikaa läsnä. Sekä ennen kaikkea muistaa kantaa vastuu siitä, että ihmisten äänellä on todella vaikutusta tekoihin ja päätöksiin. Ihmisillä on toimijuutta ja asioiden äärellä ollaan ihmisten kanssa yhdessä, keskeneräisinä. Viisi askelta viestinnän suunnitteluun Näin pääset alkuun osallisuuden ulottuvuuksia huomioivassa viestinnässä: Kirjoita projektisi tai työyhteisösi tärkeimmät tehtävät ja tavoitteet aikajanalle. Esimerkiksi ihmisten innostaminen mukaan toimintamallin kehittely konseptin testaaminen protoista viestiminen tuotteista kertominen. Tutustu tarkemmin osallisuuden ulottuvuuksiin eli kertovaan, osallistavaan ja osallistuvaan työotteeseen blogisarjani toisessa osassa Osallisuudella on väliä viestinnässä. Palaa piirtämällesi aikajanalle ja mieti, mikä eri kohdissa aikajanaa on viestinnällisesti tavoitteena. Valitse sen perusteella missä kohdin käytät kertovaa, missä osallistavaa ja missä osallistuvaa työotetta. Kirjaa myös konkreettisesti mitä teet. Paras lopputulos syntyy hyödyntämällä kaikkia sopivassa suhteessa, esimerkiksi: Jos viestinnän tavoitteena on saada ihmiset kiinnostumaan asiasta ja sitoutumaan siihen, on osallistuva työote nappivalinta. Kirjoita mitä tekoja teette tämän edistämiseksi, esimerkiksi miten tiimipalavereissa viestittäessä toimitaan. Jos viestinnällä tavoitellaan ihmisten ajatusten, mielipiteiden ja ideoiden keräämistä esimerkiksi kehitystyötä varten, kannattaa valita osallistava työote. Kirjoita mitä tekoja teette tämän edistämiseksi: esimerkiksi osallistavat työpajat, sähköiset kyselyt, sosiaalisen median keskustelu jne. Jos taas halutaan viestiä asiasta, josta ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti kiinnostuneita tai asia liittyy jo valmiiksi esimerkiksi heidän työnsä sisältöihin, kertova työote on oiva valinta. Avaa suunnitelmassa mitä käytännössä teette: esimerkiksi lehdistötiedotteet, intratiedotteet, lehtijutut jne. Laita päähäsi vastaanottajan hattu eli kuvittele henkilö, joka on viestintäsi vastaanottajana. Katso suunnitelmaasi. Mieti miltä projektin viestintä hänen näkökulmastaan sisältää, näyttää ja tuntuu. Tavoittaako hän avainviestisi? Millainen tunne osallisuudesta hänelle syntyy? Täyttyvätkö tavoitteesi? Liitä suunnitelmasi osaksi viestintäsuunnitelmaasi ja arvioi sitä säännöllisesti myös osallisuuden näkökulmasta.  Tarpeen vaatiessa on tärkeää myös pystyä muuttamaan suuntaa. Esimerkiksi turhaksi koettuja osallistavia työpajoja ei kannata jatkaa, vaikka suunnitelmassa niin lukisi. Samoin tiimipalaverien keskustelukulttuuria voi aina muuttaa, jos homma ei toimi. Osallisuuden lisääntyessä myös ihmisten ääni kuuluu paremmin. Siksi arvioinnissa on tärkeää tarkastella erityisesti sitä, miten ihmisten tuomien ajatusten on muutettava sekä tekemistä, mutta myös siitä viestimistä. Osallisuutta huomioiva viestintä on mahdollisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä. Tämänkin asian voi aloittaa pienistä askelista! Lähteet Lindström S. & Taipale T. Koneiston osa, prosessin noudattaja ja tunteella mukana. Johtamistutkimuksen ja johtamisoppaiden osallisuus 1980-luvulta 2010-luvulle. Teoksessa Kettunen P. (toim.) 2021. Työntekijän osallisuus. Mitä se on ja mitä sillä tavoitellaan. Gaudeamus. Parikka-Altenstedt, Johanna. Kompetenssia ja kommunikaatiota. Viestintä elinkaarianalyysin osaamisalueena. Webinaaripuheenvuoro osana webinaaria Kestävän kehityksen yhteiset osaamiset ja niiden arviointi (YouTube). Arenen webinaari. Puheenvuoro on kohdassa 38:15-53:45. Van der Beek, Piritta. 2021. Osallistaa pitäisi, mutta kaikilla on liian kiire (LinkedIn). Blogikirjoitus.

Lue lisää

Navigointia kohti avointa korkeakoulua
19.2.2021
Elina Ala-Nikkola & Minna Kaihovirta

Tässä blogitekstissä kutsumme sinut merimatkalle avoimuuteen korkeakouluissa. Millaisia saaria ja satamia korkeakoulujen miehistöjen on saavutettava, jotta korkeakoulu toimii avoimuuden periaattein? Millä tavoin navigoiden mahdollistamme avoimuutta ja millainen majakan valo ohjaa kulkuamme? Mitä opimme ja oivallamme matkalla päämäärään, miten opimme kulkemaan yhdessä? Avoimuuden neljä lähtökohtaa Korkeakoulujen avoimuuden merikarttana toimii valtakunnallinen avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus, jossa määriteltiin avoimuudelle neljä peruslähtökohtaa (Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020). Tässä tekstissä käsittelemme avoimuuden näkökulmia niiden kautta.   Olennaista ei ole vain päämäärä, vaan matka, sanotaan ikiaikaisessa viisaudessa. Veneessä kapteeni miehistöineen seilaa merellä, navigoiden alustaan kohti päämäärää, kenties pysähtyen matkalla erilaisille saarille ja satamiin. Kaikki veneessä olijat toimivat omassa roolissaan, mutta yhteistyössä.  Tuomme tässä tekstissä esiin niin yleisiä näkökulmia korkeakoulujen avoimuuteen kuin omia havaintojamme arjen työstämme Metropoliassa. Emme ole vielä perillä, mutta laivamme seilaa jo vauhdikkaasti vesillä ja suunta on selvä. Toivomme, että jakamamme oivallukset jatkavat ajatuskulkuaan myös sinun omalla matkallasi avoimuuden merellä. 1. Avoin toimintakulttuuri majakan loistona Avoin toimintakulttuuri on kuin majakasta kajastava loisto, joka näyttää suuntaa toiminnalle. Muuttunut toimintaympäristö on luonut korkeakouluille niin paineita kuin mahdollisuuksiakin lisätä avoimuutta (ks. myös Ala-Nikkola, 2020). Onnistuminen edellyttää vastuullista, avoimuutta mahdollistavaa toimintakulttuuria niin organisaation sisällä kuin organisaatiosta ulospäinkin.  Avoimuudesta pitää tulla osa arjen tekoja ja valintoja. Osin teemme avoimuuden valintoja tiedostamatta, mutta myös tietoista työtä toimintakulttuurin uudistamiseen tarvitaan.  Metropolian esimerkkejä avoimen toimintakulttuurin majakoista:  Metropoliassa on tehty pitkäjänteistä työtä toimintakulttuurin uudistamisessa. Suuren, monialaisen ja maantieteellisesti lukuisiin pienempiin yksiköihin aiemmin jakautuneen korkeakoulun toiminnot on keskitetty viime vuosina neljälle kampukselle, mikä jo itsessään mahdollistaa helpommin avoimuutta. Pelkät seinät eivät kuitenkaan avoimuutta mahdollista, vaan siihen tarvitaan myös tekoja, konkreettisia toimintatapoja. Yksi meille kirjoittajille läheinen esimerkki konkreettisesta toimintatavasta on Metropoliassa toimiva osallistavan prosessisparrauksen tiimi Parru, jossa itsekin toimimme osallisuuden sparraajina. Parru toimii palvelutiiminä, joka tuo osallistavaa työotetta Metropolian kehittämisprosesseihin. Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi systemaattisesti prosessin tueksi mietittyjen osallistavien työpajojen muodossa. Parru-tiimin viimevuotisen pilottivuoden reilut sata työpajamuotoista tilaisuutta tyytyväisine osallistujineen kertovat vahvaa viestiä siitä, miten tärkeää yhteinen ajattelu on prosessien avoimuuden ja kestävän toteuttamisen tukena. 2. Kohti avoimen julkaisemisen ilmansuuntaa Systemaattisen toimintakulttuurin edistämisen tulokset Metropoliassa näkyvät esimerkiksi avoimen julkaisutoiminnan kehittymisessä. Avoin julkaiseminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista: julkaisu saatetaan vapaasti kenen tahansa käytettäväksi internetissä. Kun avoin julkaiseminen toimii hyvin, ovat hyödyt siitä moninaiset. Yhteiskunnallinen vaikutus on potentiaalisesti suurempi, kun julkaisu on helpommin niin päättäjien, päätöksiä valmistelevien kuin tavallisten kansalaistenkin saatavilla. Myös tiedon taloudellinen tasa-arvo kasvaa: avoimet julkaisut ovat esimerkiksi köyhimpien maiden yliopistojen saatavilla ja toisaalta julkaiseminen ei ole kiinni siitä, onko julkaiseva taho kykenevä maksamaan kustantajalle julkaisemisesta. (Syrjämäki 2018.) Navigointivinkkejä avoimen julkaisemisen saarelle: Mahdollista julkaiseminen tarjoamalla siihen alustoja, joihin on helppo tarttua. Esimerkiksi Metropoliassa, kuten kaikissa korkeakouluissa, perinteisen kirjakustannustoiminnan rinnalle on tullut muitakin asiantuntijajulkaisemisen muotoja, kuten verkkosivupohjaiset julkaisut, blogit ja uusimpana tulokkaana podcastit. Varmista löydettävyys levittämällä julkaisua. Kun tunnet kohderyhmän, pystyt valitsemaan kanavavirrasta heille tutuimman kanavan. Kun vielä lisensoit julkaisun tarkkaan harkitulla CC-lisenssillä, mahdollistat samalla tiedon jatkuvuutta (Ala-Nikkola 2018a). Peruspaketin cc-lisenssin äärelle löydät esimerkiksi tästä Elina Ala-Nikkolan blogista. Huolehdi saavutettavuudesta, jotta kaikilla on aidosti mahdollisuus päästä tiedon äärelle. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (Valtiovarainministeriö, n.d.) astui voimaan 1.4.2019 ja koskee meitä kaikkia.    Muista vastuusi: korkeakoulun julkaisukanaviin luotetaan, joten pidetään luottamusta yllä. Lisää luotettavuudesta voit lukea vaikkapa tästä blogipostauksesta (Ala-Nikkola 2018b.) Tutustu syvemmin avoimeen julkaisemiseen kansallisten linjausten sekä oman korkeakoulusi ohjeiden kautta. 3. Tutkimusaineistojen avaamisen suuntia Tieteellisen tutkimuksen perustana on jatkuvasti kasvava tietomäärä, jossa kukin tutkija antaa omat aineistonsa koko tiedeyhteisön käyttöön. Tämä mahdollistaa joustavamman ja ketterämmän tutkimuksen tekemisen, mikä nopeasyklisessä maailmassa tuntuu enemmän kuin tärkeältä voimavaralta. Navigointia tutkimusaineistojen avaamiseen: Panosta aineistonhallintasuunnitelmaan. Aineistojen avaaminen starttaa hetkestä, jolloin aineistoja ei vielä ole olemassakaan: aineistonhallintasuunnitelmasta, joka on kompassina matkalla aineistojen lopulliseen avaamiseen. Matkalla on huomioitava myös laissa säädetyt vaatimukset (erityisesti eurooppalainen tietosuoja-asetus GDPR) sekä esimerkiksi rahoittajien asettamat ehdot (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d a). Kaikki aineistot eivät voi olla avoimia. Susanna Näreaho ja Joona Koiranen antavat Tikissä-blogissa erinomaisen konkreettisen apulistan, kun pohdit kannattaako aineistosi tallentaa avoimesti uudelleenkäyttöä varten (Näreaho & Koiranen, 2020). Kiinnostavan näkökulman avoimiin aineistoihin tuo kansalaistiede, jossa tiedon keruun prosessia demokratisoidaan. Eli käytännössä: kansalaiset voivat osallistua tutkimusaineiston keräämiseen. Viime vuosina kansalaistieteen mahdollisuuksia on nähty monella tieteenalalla entistä enemmän, muun muassa digitalisaation vauhdittaessa sitä. (Siiskonen, 2017.) Aineistojen avaamisen kannalta myös tätä kehitystä on kiinnostavaa seurata. Myös pienet teot vievät eteenpäin! Esimerkiksi data-artikkelit (data in brief), joissa kuvaillaan tutkimusaineistoja, ovat yksi konkreettinen keino lisätä tietoisuutta avoimesti saatavilla olevista aineistoista. Metropoliassa olemme juuri kokeilemassa miten data-in-briefit helpottaisivat navigointia avoimuuden merellä.  4. Voiko avoimen oppimisen saarelle rantautua? Oppimisen ja oppimateriaalin avoimuus herättää korkeakouluyhteisöissä monia teknisiä, juridisia ja kulttuurisia kysymyksiä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b).  Mitä opettajalle jää, jos hän jakaa omat materiaalinsa kaikkien vapaaseen käyttöön? Kuinka voidaan myydä koulutusta, jos sen sisällöt ovat samaan aikaan avoimesti saatavilla? Keskustelussa on hyvä muistaa myös se, että avoin oppiminen on avoimia oppimateriaaleja paljon laajempi käsite. Tavoitteena on laajentaa oppimaan pääsyä ja osallistumista lisäämällä saavutettavuutta, esteettömyyttä, tarjontaa ja oppijakeskeisyyttä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b). Navigointia avoimen oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuteen: Avoin oppiminen on oppimista, joka tapahtuu usein digitaalista teknologiaa hyödyntäen. Oppimisympäristöt ovat viimeisen vuoden aikana ottaneet jättiloikan kohti digitaalisempia oppimisympäristöjä. Hyvänä ohjenuorana digitaalisiin oppimisympäristöihin toimii esimerkiksi tämä Mari Virtasen käytännönläheinen blogi: Koronapaniikki oppilaitoksissa – miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään?  Oppimateriaalien avoimuus tarjoaa hienoja mahdollisuuksia tuoda lukuisten opetustyötä tekevien asiantuntijoiden osaamista yhä laajemman joukon saataville – jatkuvan oppimisen hengessä. Mutta kuten kaikilla avoimuuden saarilla, on selvää, että kaikkea ei tokikaan ole mielekästä avata kaikille, avaaminen voidaan tehdä myös hallitusti. Oppimateriaalien avaamisen hyötyjä ja konkreettisia keinoja on pohdittu muun muassa tässä Anna Lindforsin ja Susanna Näreahon blogissa. Toimiva infrastruktuuri on kivijalka, johon on helppo rakentaa. Korkeakoulujen yhteisen Digivisio 2030 -jättihankkeen yhtenä tavoitteena on muodostaa vuoteen 2030 mennessä kansallinen digitaalinen palvelualusta, joka mahdollistaa digitaalisten palveluiden yhteensopivuuden korkeakoulujen välillä. Sitä kautta oppimisen kansalliset tietovarannot avautuvat yksilön ja yhteiskunnan käyttöön. Metropolia osallistuu kunnianhimoiseen ponnistukseen hankkeen vastuukorkeakouluna. Tutustu mahdollistaviin työkaluihin! Avoimeen oppimiseen on paljon opiskelijaa ja korkeakoulujen henkilöstöä helpottavia apukeinoja. Tutustumisen arvoinen on hiljattain avattu maksuton ja avoin kansallinen Avointen oppimateriaalien kirjasto aoe.fi. Siellä kuka tahansa voi  hakea, löytää ja tallentaa erilaisia digitaalisia oppimateriaaleja. Seilaamme kohti parempaa maailmaa – yhdessä! Yksikään hanke, tutkija, opettaja, opiskelija tai asiantuntija ei pysty yksin kehittämään malleja, jotka olisivat käyttökelpoisia vielä vuosien ja vuosien päästä – tai edes nyt. Siksi avoimuus onkin tekemisen ytimessä: se mahdollistaa navigoimisen merellä, jossa pidämme huolta maailmasta yhdessä. Kuten yhteiskunnan ilmiöt ylipäänsä, myös avoimuus on laaja asia, jota ei ratkaista yhdessä blogitekstissä. Olemmekin tuoneet tähän tekstiin joitakin omassa arjessamme avoimuuden merellä navigoidessamme syntyneitä ajatuksia ja oivalluksia. Tunnistatko tästä kirjoituksesta omaa matkaasi tai oman korkeakoulusi matkaa avoimuuden merellä? Näyttäytyvätkö lähestymisen suunnat samoin teille vai löytyykö myös muita lähestymiskulmia? Teksti on osa kolmiosaista Elina Ala-Nikkolan blogikirjoitusten sarjaa, jonka ensimmäisessä osassa kerrottiin avoimuutta lisäävän kansainvälisen cc-lisenssijärjestelmän perusteista. Toisessa osassa pohdittiin korkeakoulujen avoimen toimintatavan yhteiskunnallista merkitystä ja miten voimme sitä toteuttaa korkeakoulussa työskentelevän asiantuntijan arjessa. Tähän kolmanteen osaan Elina kutsui kirjoittajakaverikseen Minna Kaihovirran, joka toimii muun muassa Avoin Metropolia -työryhmän vetäjänä. Kirjoittajat Elina Ala-Nikkola (kulttuurituottaja YAMK) on navigoinut työtehtävissään korkeakoulussa avoimuuden merellä monesta suunnasta käsin. Tällä hetkellä hän työskentelee osallistavan työotteen asiantuntijana ja sparraajana Metropolian Parru-tiimissä. Aiemmissa työtehtävissään Elina on ollut muun muassa kehittämässä Metropolian julkaisutoimintaa ja TKI-toimintaa.  Minna Kaihovirta (FM) on keskittynyt navigoinnissa viime vuodet toimintakulttuurin uudistamiseen. Tällä hetkellä hän työskentelee tuoreessa dialogipäällikön tehtävässä Metropoliassa ja on myös mukana Parru-tiimissä. Pitkä viestintätausta tuo Minnalle näkökulmaa avoimuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin niin työelämässä kuin korkeakouluyhteisössäkin. Lähteet Ala-Nikkola, Elina 2020. Avoimuus korkeakoulun toiminnassa – trendisana vai elinehto? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 8.4.2020. Ala-Nikkola, Elina 2018a. Mikä ihmeen CC-lisenssi? Osa I. Perusteet. Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 25.11.2019.. Ala-Nikkola, Elina 2018b. Miksi korkeakoulussa työskentelvän kannattaa blogata? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja Timanttia blogissa. Julkaistu 29.10.2018. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020a. Avoimen tieteen verkkosivuston Tutkimusaineistojen avoimuus -osio. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020b. Avoimen tieteen verkkosivuston Oppimisen avoimuus -osio. Korkeakoulutuksen digivisio 2030 – Suomesta joustavan opiskelun mallimaa verkkosivusto. n.d. Neljälle kampukselle. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi. Näreaho, Susanna & Koiranen, Joona. 2020. Minkälainen tutkimusaineisto kannattaisi tallentaa uudelleenkäyttöä varten? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Tikissa-blogissa. Julkaistu 1.10.2020. Näreaho, Susanna & Lindfors Anna. 2020. Oppimateriaalien avaamisen hyödyt opettajalle ja oppijoille. Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 20.11.2020. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2020. Avointen oppimateriaalien kirjasto. Verkkosivusto. Siiskonen, Harri. 2017. Kansalaistiede osa avointa tiedettä. Pääkirjoitus. UEF//SAIMA 3/2017. Itä-Suomen yliopisto. Syrjämäki, Sami 2018. Verkkoteksti Avoin tiede -sivustolla. Valtiovarainministeriö. n.d. Saavutettavuusdirektiivi verkkotekstinä. Virtanen, Mari 2020. Koronapaniikki oppilaitoksissa - miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään? Blogipostaus Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 16.3.2020.

Lue lisää

Avoimuus korkeakoulun toiminnassa – trendisana vai elinehto?
8.4.2020
Elina Ala-Nikkola

Miksi avoimuudesta on tullut yksi aikamme ilmiöistä? Onko se vain trendisana, vai aidosti merkityksellinen asia?  Pohdin tässä tekstissä avoimuutta erityisesti korkeakoulun silmälasien lävitse: mitä korkeakoulun avoin toimintakulttuuri merkitsee yhteiskunnalle, onko siitä tullut meille korkeakouluille jopa elinehto ja mitä jokaisen korkeakoulussa työskentelevän tulisi avoimuuden arjessa muistaa? Avoimuus hiipi hiljaa historiasta itsestäänselvyydeksi Peruutetaanpa ensin ajassa hieman taaksepäin ja kurkistetaan miten avoimuus on vuosien saatossa nostanut päätään. Ensin oli kaksi televisiokanavaa. Television yleistyessä puoli vuosisataa sitten kanavia oli kaksi, eikä radiokanavista ja sanomalehdistäkään ollut runsauden pulaa. Kaikki ihmiset kuluttivat pääosin samaa, rajattuihin medioihin valikoitua tietoa.  Sitten tuli monet kanavat, some ja kuplat. Tänä päivänä tieto on mukanamme aina, mikäli älypuhelimessa riittää virtaa. Tietolähteiden ja medioiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, josta viimeisimpänä sosiaalisen median voittokulku. Tieto on avoimemmin ja runsaammin saatavilla. Tarjontaa on niin paljon, että yleisöt ovat jopa ”kuplautuneet” eli monet ihmiset seuraavat entistä rajatummin omiin intresseihinsä ja maailmankuviinsa sopivia kanavia.  Pikkuhiljaa myös tiedon kuluttaja on alkanut osallistua vilkkaammin. Vielä muutama vuosikymmen sitten yleisön rooli oli pikemminkin vastaanottaja kuin osallistuva. Keskustelut tiedosta syntyneistä ajatuksista käytiin kahvipöydissä, perhepiirissä ja työpaikoilla. Uudet mediat mahdollistavat sen, että tietoa kuluttava yleisö osallistuu keskusteluun suoraan tiedon tuottajan kanssa, tässä ja nyt  — avoimesti. On kommentointimahdollisuus, on mahdollisuus tuottaa itse sisältöjä.  Näin avoimuus, osallistuminen ja tiedon eläminen hetkessä ovat hiipineet itsestään selväksi osaksi arkeamme. Vaikuttaa myös siltä, että mitä avoimemmin toimitaan, sitä enemmän avoimuutta tarvitaan. Halutaan vaikuttaa, kommentoida ja olla dialogissa — ei vain saapua valmiin tiedon äärelle.  Avoimuus on korkeakoulujen velvollisuus ja elinehto Korkeakoulujen tehtävä yhteiskunnassa on olla tiedon tuottajia, toimintamallien, -ympäristöjen, innovaatioiden ja tuotteiden kehittäjiä ja luotettavan asiantuntijatiedon lähteitä. Paikkoja, joissa tieto kehittyy ja lisääntyy ja joista se leviää ympäröivään yhteiskuntaan.  Tiedon lähteiden ja yleisöjen osallistumisen lisääntyminen on haastanut korkeakoulut avoimuuden äärelle. Se on tasa-arvoistanut korkeakouluissa syntyvän uuden tiedon julkistamista ja saatavuutta. Tiedon on oltava kaikkien saatavilla. Se haastaa ja jopa velvoittaa meitä korkeakouluja viestimään monissa kanavissa yhtä aikaa, sillä yksi kaikille yhteinen tiedonlevityskanava ei riitä viemään tiedeyhteisössä syntynyttä tietoa riittävän vaikuttavasti eteenpäin. (TJNK 2018).  Se haastaa meidät viestimään myös kanavissa, joissa tiedon dialogiin osallistuminen on mahdollisempaa. Siksi korkeakoulujen asiantuntijoiden on oltava aktiivisia muiden viestintävälineiden ohella myös sosiaalisessa mediassa. Asiantuntija Anu Valkeajärven tutkimuksen mukaan jopa 88% tutkijoista koki sosiaalisen median hyödylliseksi työssään (Valkeajärvi 2018).  Korkeakoulujen on mahdotonta hoitaa tehtäväänsä luotettavan tiedon levittäjänä ja kehittäjänä ilman avoimuuden toimintakulttuuria. Siksi siitä on muodostunut velvollisuutemme — ja jopa elinehtomme.  Avoimuudella viheliäisten ongelmien kimppuun Median muutos ei kuitenkaan ole ainoa syy avoimuuden tarpeeseen. Avointa toimintakulttuuria ei tule noudattaa vain siksi, että se on “ajan viestinnällinen henki”. Sitä tulee noudattaa myös siksi, että avoimuuden toimintakulttuuri mahdollistaa paremmin ratkaisuja yhteiskuntamme haasteisiin. Otetaanpa ajankohtainen esimerkki: koronavirus. Suomeen ja isolle osalle maapalloa on julistettu poikkeustila. Juuri nyt, jos koskaan, viheliäiset ongelmat (eng. wicked problems) ovat tulleet osaksi jokapäiväistä arkeamme. Ongelmien, joiden tunnuspiirteenä pidetään vaikeutta hahmottaa itse ongelmaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, suoria lineaarisia johtopäätöksiä ei voida tehdä, vaan on monia ratkaisuvaihtoehtoja, joista mitkään eivät ole oikeita tai vääriä (ks. esim. Kuusisto-Ek, 2015).  Viheliäiset ongelmat liittyvät erityisesti suuriin systeemeihin, jotka liittyvät esimerkiksi ruoan tuotantoon, energian tuotantoon, talouteen, terveydenhuoltoon tai vaikkapa poliittisiin systeemeihin. Taklataksemme ne, meidän pitäisi pystyä vaikuttamaan juuri näihin systeemeihin. (Colchester 2019) Koronavirus on yhtäkkiä aktivoinut viheliäisiä ongelmia samanaikaisesti useissa systeemeissä. Moni systeemi läikkyy ja silti ongelmat pitäisi pystyä ratkaisemaan. Näitä ongelmia ei ratkaise kukaan yksin. Niitä ei ratkaista yhden korkeakoulun, yhden työpaikan tai vaikkapa eduskuntatalon seinien sisällä yksin. Sitran selvityksessä (Raisio, Jalonen, Uusikylä 2018) todettiin, että viheliäisistä ongelmista selviytymisen todennäköisyyttä voidaan parantaa esimerkiksi varmistamalla, että päätöksenteko perustuu moniulotteiseen tietokäsitykseen. On varmistettava tiedollinen monimuotoisuus muun muassa lisäämällä tiedon käyttäjien ja tuottajien vuoropuhelua (emt. 2018).  Eli toisin sanoen: mukaan ratkomaan ja tietoa tuottamaan tulee liittyä eri toimijoita, kuten työelämä, päättäjät, kolmas sektori, eri alojen asiantuntijat — ja korkeakoulut. Me korkeakoulut liitymme tähän laajaan ja monimutkaiseen verkostoon mukaan oman roolimme kautta tiedon ja osaamisen tuottajina, kehittäjinä ja levittäjinä. Tämä yhteistyö tulee tehdä avoimuuden periaattein. Avoimissa ja monipuolisissa viestintäkanavissa viestien ja keskustellen, mutta myös yhteiskehitellen. Jos avoimuuden toimintatapaa ei noudateta, olemme umpikujassa. Tietoa ehkä on eri tahoilla, mutta se jää jumiin, eikä pääse kehittymään yhteisessä dialogissa — eikä parhaita mahdollisia ratkaisuja viheliäisiin tai pienempiinkään ongelmiin synny. Korkeakoulujen strategioita ja arvoja tarkasteltaessa näyttää siltä, että korkeakoulut ovat ottaneet avoimuuden velvollisuuden vastaan tosissaan. ”Vahvistamme avoimen tieteen ja tutkimuksen toimintakulttuuria. (XAMK)” ”Avoimuus on toimintatapamme. (Metropolia Ammattikorkeakoulu)” ”Avoimuus haastaa meitä jakamaan osaamistamme ja tietoamme. (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu)” Vastaavanlaisia ilmauksia löytyi maaliskuussa 2020 tekemäni kartoituksen perusteella useiden suomalaisten korkeakoulujen strategioista. Useimmissa avoimuus liitetään kiinteästi toimintakulttuuriin: siihen tapaan, miten korkeakouluissa toimitaan.  Huoneentaulu avoimen toimintakulttuurin ylläpitämiseen Arvon kollegani, sinä korkeakoulun asiantuntija: kokosin alle oman huoneentauluni avoimen toimintakulttuurin ylläpitämiseen. Avoimuuden hengessä tahtoisin kuulla, mitä sinä siihen lisäisit, poistaisit tai kommentoisit? Avoimuus ei ole mahdollisuus, vaan velvollisuus. Meillä korkeakouluissa on tietoa ja osaamista, jolla voidaan viedä yhteiskuntaa eteenpäin. Korkeakouluihin instituutioina ja meillä syntyvään tietoon ja osaamiseen luotetaan. Annetaan sen tulla esiin! Tuo esille myös keskeneräistä tietoa. Avoimuuden on oltava läsnä koko ajan, ei vain silloin tällöin. Tieto lisääntyy joka sekunti. Ja kuten todettu, kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea tietoa ja ratkaisemaan ongelmia yksin. Siksi on merkittävää, että myös keskeneräistä tietoa tuodaan esiin ja asetetaan se alttiiksi dialogille — annetaan tiedolle mahdollisuus kehittyä! Hyödynnä korkeakoulun sisäistä verkostoa. Korkeakoulun sisällä on toimittava yhdessä ja avoimesti, entistä tiiviimmin moniammatillisessa yhteistyössä. Toimi ekosysteemeissä avoimesti. Moniammatilliset sisäiset yhteytemme korkeakoulussa ovat hyvä alku, mutta avoimet verkostot ulkopuoliseen maailmaan ovat välttämättömiä. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa tämä on ratkaistu perustamalla viisi innovaatiokeskittymää. Niissä yhteen ekosysteemiin ongelmia ratkomaan liittyvät korkeakoulu, työelämä sekä kansalaiset ja päättäjät — tuoden kaikki oman ydinosaamisensa yhteiseen vakkaan. Lisensoi aineistoja — edistä siten avoimuutta! Ongelmien ratkaisemisessa olemme pitkälti eri toimijoiden tuottaman tiedon ja materiaalin varassa, on tässä kohtaa on hyödyllistä, että tieto on avoimesti saatavilla, esimerkiksi CC-lisensoitujen aineistojen avulla. Työskentele eettisesti hyvän tavan mukaan! Myönnä, ettet tiedä kaikkea, mutta älä jätä siksi sanomatta! Ole aidon avoin ja rohkene sanoa myös keskeneräinen ajatus ääneen. Se voi olla uuden ymmärryksen alku. Tässä blogissani ajattelin ääneen avoimuuden merkitystä korkeakoululle. Tämän blogin tieto on kuitenkin vain minun ajatukseni ja huomioni aiheesta — tästä dialogi vasta alkaa!  Mitä sinä lisäisit huoneentauluuni?   Teksti on osa kolmiosaista blogikirjoitusten sarjaa, jonka ensimmäisessä osassa kerroin avoimuutta lisäävän kansainvälisen cc-lisenssijärjestelmän perusteista. Tässä nyt käsilläsi olevassa toisessa osassa pohdin korkeakoulujen avoimen toimintatavan yhteiskunnallista merkitystä ja miten voimme sitä toteuttaa korkeakoulussa työskentelevän asiantuntijan arjessa. Myöhemmin keväällä julkaistavassa kolmannessa osassa pureudun korkeakoulujen avoimuutta mahdollistavien avoimen tieteen periaatteisiin sekä siihen, miten CC-lisenssijärjestelmällä voidaan tukea niiden toteutumista.   Lähteet Colchester, Joss. 2019. Viheliäisten ongelmien ratkaiseminen kompleksisuusteorian avulla.  Kuusisto-Ek Helena. 2015. Pirulliset ongelmat. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi. Raisio Harri, Jalonen Harri & Uusikylä Petri. 2018. Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma? Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sitran selvityksiä 139. (PDF)  Tjnk. (2018) Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viesti rohkeasti, vaikuta vastuullisesti. Tiedeviestinnän suositukset. (PDF)  Valkeajärvi, Anu. 2018. Tulevaisuudessa tutkija on somesta tuttu. Blogikirjoitus. Masterminds-blogi.

Lue lisää

Mikä ihmeen CC-lisenssi? OSA I: Perusteet
25.11.2019
Elina Ala-Nikkola

Oletko joskus törmännyt tällaiseen tunnukseen tai tekstiin: ”Tämä teos on lisensoitu Creative Commons 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä”? CC-tunnus ja teksti kertovat kansainvälisestä Creative Commons -lisenssijärjestelmästä, jolla minkä tahansa teoksen tekijä voi helposti jakaa omiin teoksiinsa käyttöoikeuksia kenelle tahansa, ilman että alkuperäisen tekijän ja teoksen jatkokäyttäjän tarvitsee olla erikseen yhteydessä toisiinsa. Creative Commons -lisenssi, tuttavallisemmin CC, on siis erittäin hyödyllinen, niin teoksen tekijälle kuin käyttäjällekin. Lisenssillä voi lisensoida lähes kaikkea laidasta laitaan - taiteesta oppimateriaaleihin - ja siksi sen tunteminen on erittäin hyödyllistä myös korkeakoulutoimijoille. Lisenssimerkkiin voit törmätä muun muassa kirjassa, valokuvassa, koulutusmateriaalissa tai vaikkapa verkkosivuilla. Oman kokemukseni mukaan CC-lisenssimerkintä kuitenkin tunnistetaan korkeakoulumaailmassa työskentelevien parissa edelleen harvoin, sitä käytetään vähän tai sitä ei osata käyttää oikein. Tämä teksti on osa kaksiosaista blogipostausten sarjaa. Tässä ensimmäisessä osassa esittelen pähkinänkuoressa, mistä lisenssoinnissa on kyse ja mitä kannattaa huomioida lisenssiä käytettäessä. Loppuun olen koonnut oman työkokemukseni kautta syntyneet kätevät muistilistat alkuperäisten teosten tekijöille ja lisensoitujen teosten käyttäjille. Toisessa, myöhemmin ilmestyvässä blogisarjan osassa pohdin, miten lisenssijärjestelmä koskettaa korkeakoulujen arkea. CC-lisenssi pähkinänkuoressa Kuvitellaan tilanne: henkilö on kirjoittanut blogiinsa artikkelin ja löytää verkossa surffatessaan siihen erinomaisen valokuvan, jota tahtoisi blogissa käyttää. Koska valokuva on tekijänoikeuslain alainen teos, hän ei voi käyttää kuvaa ilman alkuperäisen tekijän lupaa. Tällöin kuvan käyttö mahdollistuu ainoastaan, jos blogin kirjoittaja on yhteydessä valokuvaajaan ja he sopivat kuvan käyttöoikeuksista. Tämä on usein hidasta ja hankalaa, estäen hyvien, yleishyödyllisten asioiden leviämistä. Useissa tapauksissa myös kuvan ottajan yhteystietojen löytäminen voi olla vaikeaa. CC-lisenssi poistaa tämän ongelman. Jos kuvan ottaja on merkinnyt kuvaansa joko CC-lisenssin kuvatunnuksen, CC-lisenssin kuvaustekstin tai molemmat (ks. blogin alussa), on valokuvaaja sillä kertonut, millä ehdoin kuvaa saa käyttää uusissa yhteyksissä tai vaikkapa muokata ilman hänen lupaansa. Näin bloggaajan ei tarvitse olla lainkaan yhteydessä kuvan tekijään, vaan hän voi suoraan käyttää kuvaa - kunhan kunnioittaa tekijän valitseman lisenssin ehtoja. Mitä vapauksia lisenssi antaa? CC-lisenssi koostuu neljästä elementistä, joita voi yhdistellä keskenään teoksen alkuperäisen tekijän itse haluamalla tavalla. Vaihtoehdoista valitsemalla tekijä määrittää esimerkiksi sen, voiko teosta käyttää kaupallisesti, kuinka sitä saa muokata ja millaisin ehdoin se tulee lisensoida, jos sitä jatkokäytetään. Elementit, joista tekijä valitsee käyttöönsä sopivimmat ovat: BY = Nimeä: Teoksen jatkokäyttäjän on mainittava lähde asianmukaisesti, tarjottava linkki lisenssiin sekä merkittävä, mikäli hän on tehnyt teokseen muutoksia. NC = EiKaupallinen: Teoksen jatkokäyttäjä ei saa käyttää aineistoa kaupallisiin tarkoituksiin. SA = JaaSamoin: Teosta saa käyttää, mutta se on jaettava aina eteenpäin täysin samalla CC-lisenssillä kuin alkuperäinenkin teos. Näin jatkokäyttäjä ei voi esimerkiksi omaan remiksattuun teokseensa asettaa jotakin toista, erilaista CC-lisenssiä. ND = EiMuutoksia: Teoksen jatkokäyttäjä ei saa tehdä teokseen mitään muutoksia, vaan se on jaettava eteenpäin sellaisenaan (mutta jakaminen on sallittua). 1 Lisensseihin liittyy edellä mainittua tarkempia lisätietoja, joihin kannattaa perehtyä yllä olevien linkkien kautta ennen niiden hyödyntämistä teosten tekijänä tai jatkokäyttäjänä. Koska lisenssin voi rakennella omanlaisekseen näistä elementeistä, CC-lisenssillä varustettua teosta jatkokäytettäessä on tarkistettava, mitkä kirjainyhdistelmät CC-lisenssiin on merkitty, jotta jatkokäyttäjälle valkenevat juuri sille teokselle sallitut tavat hyödyntää teosta olematta erikseen yhteydessä tekijään. Neljän elementin lisäksi käytössä on ns. CC0-lisenssi (Public Domain), joka antaa täydet oikeudet jatkokäyttää teosta ilman mitään rajoitteita (edes alkuperäisen tekijän nimeä ei siis tällöin tarvitse välttämättä mainita)1. Itse kuitenkin suosittelen hyvänä nyrkkisääntönä mainitsemaan alkuperäisen lähteen aina ja kunnioittamaan siten tekijän työtä. Tällöin myös lisensoidun teoksen käyttäjänä olet turvallisemmilla vesillä, kun alkuperäislähteesi on löydettävissä. Alkuperäisten lähteiden mainitseminen on myös palvelus sinun teoksesi käyttäjälle, joka (toivottavasti) valistuneena kuluttajana arvioi saamansa tiedon oikeellisuutta ja alkuperää kriittisin silmälasein. On hyvä huomata, että lisenssi on eri asia kuin tekijänoikeus. Tekijänoikeutta ei lisenssillä voi poistaa: tekijänoikeuslain mukaan se syntyy aina automaattisesti tekijälle2, mutta lisenssillä tekijä voi jakaa käyttöoikeuksia oman tekijänoikeutensa alaiseen teokseen. Eri maissa on erilaiset lait, mutta CC-lisenssi on pätevä kaikkialla maailmassa ja siten sitä on periaatteessa turvallista käyttää, vaikka ei jokaisen maan lakia tarkasti tuntisikaan. Muistilistat tekijälle ja käyttäjälle Alle olen koonnut avuksesi kaksi muistilistaa. Ensimmäinen on tarkoitettu sinulle alkuperäisteoksen tekijänä ja toinen toisen henkilön tekemän CC-lisensoidun teoksen jatkokäyttäjänä. Muistilista - näin lisensoin oman teokseni: Kun lisensoit oman teoksesi, pohdi ainakin seuraavia asioita: 1. Päätä laajuus! Pohdi, missä laajuudessa teostasi voidaan jakaa, muokata ja hyödyntää sinun tietämättäsi. Tämä määrittää sen, millaisen lisenssin tulet valitsemaan. Hyvä apuväline tähän on oheinen vuokaavio3 tai sähköinen lisenssivalitsin https://creativecommons.fi/valitse/ Selvitä myös työnantajasi määrittämät sisäiset periaatteet CC-lisenssin käyttöön, ennen kuin lisensoit työsi puitteissa tekemiäsi teoksia. 2. Ajattele kokonaisuutta, kaikki sisältö lisensoituu! Jos kirjoitat esimerkiksi korkeakoulun kehittämishankkeessa kirjan tai teet vaikka oppimateriaalipaketin ja päätät CC-lisensoida sen, on tärkeää huomioida, että silloin CC-lisenssin alaista on kaikki materiaali, jota kirjasi sisältää. Siis myös mahdollisesti siellä olevien vierailevien kirjoittajien tekstit, valokuvaajan ottamat kuvat tai vaikkapa graafikon tekemä kuvitus. Tällöin sinulla tulee olla kaikilta tekijöiltä lupa CC-lisensointiin, sillä heidän teoksensa lisensoituvat siinä samalla kun lisensoit oman kirjasi. Periaatteessa teoksessa voi ilmoittaa tiettyjen osien rajautuvan lisenssin ulkopuolelle, mutta käytännössä tämä on usein hankalaa käyttäjän näkökulmasta. Jos olet teoksessasi käyttänyt jonkun toisen CC-lisensoimia teoksia, kuten vaikkapa valokuvia, sinun tulee kunnioittaa hänen valitsemaansa lisenssiä. Siis näin: jos käytät kuvaa, jonka CC-lisenssi määrittelee jakamaan kuvan aina samalla lisenssillä eteenpäin (SA), et saa käyttää kirjassasi kuvaa, mikäli haluat itse lisensoida omasi vaikkapa CC0 eli täysin vapaaseen käyttöön. 3. Kunnioita yksityisyyttä! Jos liität teokseen vaikkapa valokuvia, olethan muistanut pyytää luvan myös niissä esiintyviltä henkilöiltä kuvien käyttöön? Kenenkään kuvaa ei saa julkaista ilman lupaa: ei CC-lisensoidussa, eikä käyttöoikeuksiltaan rajatummissakaan teoksissa. Varsinkin jos CC-lisensoit vapaasti, voivat kuvat levitä joskus hyvinkin laajalti. 4. Lisensoi ja julkaise! Kun olet päätynyt oikeaan lisenssiin ja saanut kaikilta osapuolilta sen käyttöön hyväksynnän, on itse lisensoiminen helppoa: lisäät vain lisenssin tekstin (ja halutessasi myös tunnuskuvan) teoksesi yhteyteen näkyvälle paikalle. Verkkosivulle lisenssin voi lisätä koodina.1 Kurkista täältä tarkemmat ohjeet lisenssin lisäämiseen! Muistilista lisensoidun teoksen käyttämiseen: Kun käytät jonkun toisen lisensoimaa teosta omassa uudessa teoksessasi, muista seuraavat asiat: 1. Kunnioita lisenssiä! Kunnioita aina tekijän valitsemaa lisenssiä. Perehdy sen ehtoihin ja toimi niiden mukaan. Eli jos esimerkiksi kaupallinen käyttö on kielletty lisenssissä (NC), älä painata esimerkiksi valokuvasta myytäviä postikortteja. Muista myös tarkistaa työnantajasi suhtautuminen CC-lisensoitujen teosten käyttöön. 2. Kunnioita alkuperäistä tekijää! Valtaosa CC-lisensseistä edellyttää alkuperäisen tekijän ja lähdelinkin mainitsemista. Muista tehdä se! Mainitse myös, jos olet tehnyt muutoksia teokseen. 3. Tarkista lähde! Tarkista aina, että otat CC-lisensoidun teoksen käyttöösi luotettavasta lähteestä. Verkkoon on periaatteessa kenen tahansa mahdollista ladata toisten tekemää materiaalia ja lisätä niihin CC-lisenssin tunnusteksti omissa nimissään. Viime kädessä myös kuvaa jatkokäyttänyt kantaa vastuuta asiasta. Ja sitten vain lisensoimaan! CC-lisenssin käyttö on periaatteessa helppoa, mutta olennaista on ymmärtää sen sisältö ja merkitys. Muista myös käydä lävitse miten teidän organisaatiossanne voi käyttää CC-lisensoituja aineistoja tai miten voit itse CC-lisensoida aineistoja. Organisaatiokohtaisesti käytänteet vaihtelevat ja niitä tulee kunnioittaa. Ja sen jälkeen, ei muuta kuin avoimuus kunniaan, tekijöitä kunnioittaen! Linkkivinkit: Näillä sivustoilla saat konkreettisia neuvoja, kun joku mietityttää tai aihe kiinnostaa enemmän:  Aalto-yliopiston tuottama ImagOA-opas avoimesta tieteestä ja kuvien käytöstä  CreativeCommons.fi-verkkosivusto, jossa perusasiaa lisensoinnista sekä valmiit lisenssivalitsimet  Maarit Koskela Metropolian kirjastosta kirjoittaa blogissaan hauskalla ja informatiivisella tavalla sallituista kuvien käyttötavoista verkkojulkaisuissa Lähteet: 1 CreativeCommons.fi. 2019. Verkkosivusto. Saatavana osoitteessa: https://creativecommons.fi/ 2 Tekijänoikeuslaki 1961/404. Annettu Helsingissä 1.9.1961. Saatavilla sähköisesti osoitteessa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404 3 Toikkanen Tarmo, 2014. CC-lisenssin valintaprosessi. CC0. Saatavilla sähköisesti osoitteesta https://creativecommons.fi/wp-content/uploads/sites/24/2010/06/Creative-Commons-lisenssin-valintaprosessi.pdf    

Lue lisää

Katsauksia Hiiltä ja timanttia -blogin vuoteen – syksyllä jatkamme!
17.6.2019
Toimituskunta

Kiitos lukijat tästä lukuvuodesta! Hiiltä ja timanttia blogin kulunut vuosi on ollut aktiivinen ja monipuolinen. Olemme tarkastelleet korkeakoulukenttää, opettajuutta ja pedagogiikkaa monista näkökulmista. Arkiston aarteista tältä lukuvuodelta löytyvät muun muassa nämä poiminnot: "Roolipelaa" ammattilaista - pakopelit oppimisen välineinä ammattikorkeakoulussa Kehotietoisuus - oppimisen perusta Näin teet hyvän PowerPoint-esityksen Näin teet oman podcastin Arvioinnin kesyt ja viheliäiset haasteet Mitä tapahtui kun kemian opetus meni verkkoon? Hyötypelit opetuksen uudistajina? Toiminnallista kielenopetusta korkeakoulussa Ohjattu pienryhmätoiminta tukee ammatillista kasvua Kiinnostuitko näistä ja muista postauksistamme? Tervetuloa taas ensi lukuvuonna mukaan seuraamaan blogin sisältöjä. Ehkäpä innostut itsekin bloggaajaksi? Kirjoittajina toimivat Metropolian monialaisessa ympäristössä eri tehtävissä työskentelevät ammattilaiset. Toimituskunta ja Metropolian julkaisutoiminta upottaa nyt varpaat kesäveteen ja blogi palaa syksyllä uusin aihein. Lämmin kiitos kaikille lukijoille ja tämän lukuvuoden aikana bloganneille! julkaisut@metropolia.fi www.metropolia.fi/julkaisut  

Lue lisää

Miksi korkeakoulussa työskentelevän kannattaa blogata?
29.10.2018
Elina Ala-Nikkola

Arvoisa lukija! Olen iloinen, että löysit tämän blogin äärelle. Tiesitkö, että lukiessasi tätä, kuulut enemmistöön? Suomalaisista 70 % lukee blogeja (Tilastokeskus 2017). Tästä voisi päätellä, että silloin kun haluaa viestiä jostain, on bloggaaminen varteen otettava vaihtoehto. Ja vielä kun tiedetään että blogin sisällöntuottajia eli bloggaajia on vain 2 % suomalaisista, voi bloggaaminen näyttäytyä viestinnän kultasuonena: paljon lukijoita ja vähän tekijöitä.  Totuus ei kuitenkaan ole ihan näin yksioikoista. Blogien maailmaan eli blogosfääriin mahtuu paljon blogeja, joilla ei ole lukijoita ja sitten taas niitä, joiden lukijamäärät hipovat pilviä. Vaikka tekijöitä on vähän, tarjontaa on paljon. Kannattaako siis korkeakoulussa työskentelevän asiantuntijan ryhtyä bloggaamaan? Kuten muissakin asioissa, kannattaa ensin suoda ajatus, jos toinenkin sille, mitä uutta tai erilaista korkeakoulublogit tuovat muutenkin tietoähkystä ja lukemattomien verkkotekstien virrasta tursuilevaan maailmaan. Arvostettu viestintäguru Katleena Kortesuo toteaa, että organisaation kannattaa kyllä perustaa blogi, mutta vain silloin, kun tekee siitä hyvän ja blogille on tarkasti mietitty tavoite ja tarkoitus (Kortesuo 2018). Metropolia Ammattikorkeakoulussa olemme viime vuosina voimakkaasti kehittäneet asiantuntijabloggaamisen kulttuuria: panostaneet blogien laatuun, määrään ja levittämiseen. Etsineet ja löytäneet kiinnostavia aiheita ja näkökulmia. Kasvattaneet asiantuntijakirjoittajien joukkoa. Kehittäneet omaa blogialustaamme ja blogiemme tarkoitusta ja tavoitteita. Työssäni korkeakoulun julkaisukoordinaattorina kehitän korkeakoulumme julkaisutoimintaa muun muassa blogijulkaisemisen saralla. Olen hahmottanut neljä näkökulmaa, joiden vuoksi korkeakoulun henkilöstön bloggaaminen kannattaa. Ilahtuneena olen törmännyt myös muiden korkeakoulublogien kehittäjien ajattelevan aiheesta samansuuntaisesti (ks. esimerkiksi Williams 2016, Thomson 2013, Finell&Niemi 2018). Teesini siitä, miksi korkeakoulun henkilöstön kannattaa blogata: 1. Tieto avoimesti saataville Avoin julkaiseminen eli open access on jo useamman vuoden ajan ollut ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen suositus ammattikorkeakouluille. Tässä muutoksessa korkeakoulublogeilla on oma, täydellinen paikkansa. Blogi on helposti saavutettava julkaisukanava, jonka avulla korkeakoululla on entistä laajemmat mahdollisuudet avoimen tiedon levittämiseen. Julkaiseminen on teknisesti helppoa ja sosiaalinen media puolestaan tukee tehokkaasti niiden levittämistä. 2. Suora dialogi yleisön kanssa Tänä päivänä arvostetaan sitä, että korkeakoulussa syntyvää ja kehittyvää tietoa tulee viestittyä mahdollisimman laajasti erilaisille yleisöille, niin korkeakoulu- ja ammattiyhteisöille, kuin myös suurille yleisöille eli alaan vihkiytymättömille maallikoille. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa korkeakouluja monipuoliseen julkaisemiseen. Niin ikään keskeneräisestä tutkimus- ja kehittämistyöstä viestimistä arvostetaan. Blogit ovat tuoneet korkeakoulukentälle erinomaisen kanavan, jossa akateemista työtä tekevät asiantuntijat voivat jakaa asiantuntemustaan ja tutkimustietoaan jopa työn keskeneräisissä vaiheissa ja myös hieman vertaisarvioituja ja muita perinteisiä kanavia rennommalla otteella (ks. myös Thomson 2013) sekä laajempia yleisöjä tavoittaen. On myös tutkimusta siitä, että yleisö on kiinnostunut kuulemaan tiedon suoraan tiedon lähteeltä eli esimerkiksi korkeakoulun asiantuntijalta (ks. Williams 2016). Blogi mahdollistaa myös lukijan osallistumisen blogin aiheisiin liittyvään keskusteluun. 3. Luotettavaa ja vastuullista tietoa Se, että blogeilla on 70 % lukijoita ja 2 % sisällöntuottajia, on iso vastuukysymys. Menestyneellä bloggaajalla on kaikki narut käsissään ohjailla lukijaansa haluttuihin suuntiin. Kaupallisuus ja ammattimaisuus ovatkin hiipineet blogien arkeen. Tähän kuvioon korkeakoulublogit tuovat tärkeän riippumattomuuden näkökulman. Korkeakouluilla on perinteisesti saavutettu kulttuurinen asema: useimmat ihmiset luottavat niiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa (TKI) syntyvään tietoon ja osaamiseen. Kun tähän toimintaan perustuva tieto kerrotaan vaikkapa korkeakoulun omassa blogissa, valtaosa lukijoista tulkinnee tiedon luotettavaksi ja esimerkiksi kaupallisista arvoista riippumattomaksi. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö korostaa sitä, että valeuutisten ja vaihtoehtoisten faktojen maailmassa asiallisesti ja vastuullisesti viestitylle oikealle tiedolle on entistä suurempi tarve. Korkeakoulun työntekijä onkin asiantuntijabloggaaja. Jotta luottamus säilyy, on korkeakoulujen asiantuntijabloggaamista kehitettävä pitkäjänteisesti ja bloggaajien tulee olla tietoisia yhteiskunnallisesta vastuustaan. On kerrottava jos kyse on keskeneräisestä kehittämistyöstä, verrattuna valmiin tutkimuksen tuloksiin. Blogeissa on tärkeä viestiä kohderyhmälähtöisesti verkkotekstin reunaehdot huomioiden: ilmaisun selkeyttä ja blogin rakennetta on pohdittava erityisen tarkasti, jos ja kun sillä halutaan levittää asiantuntijatietoa, josta myös kiireiselle ja silmäilevälle verkkolukijalle pitää jäädä käteen oikea sanoma. Samaan aikaan on tärkeää, että blogi säilyttää sille tyylilajina tyypillisen piirteen eli bloggaajasta lähtevän henkilökohtaisuuden sävelen äänessä. Tiedon juurtumisen kannalta olennaista on myös se, että blogeja levitetään, jotta käyttäjät löytävät ne. Hyvin valittu näkökulma, blogin viestinnällinen laatu, aktiivinen levittäminen sekä tutkitun tiedon ja henkilökohtaisen mielipiteen luonnollinen tasapaino ja erottuminen ovatkin hyvän korkeakoulubloggaajan tunnusmerkkejä. Esimerkiksi Metropoliassa on monissa blogeissa bloggaamisen tukena riippumattomat toimituskunnat, jotka huolehtivat bloggaajan apuna näistä asioista. 4. Blogi kehittää myös bloggaajaa Paras motivaattori bloggaajalle ei ole pelkästään tiedon leviäminen, vaan se, että bloggaamalla myös oma ajattelu ja osaaminen väistämättä kehittyvät. Blogissa asiat ajatellaan maallikon silmälasein, monimutkaisesta ammattikielestä etääntyen ja siksi se on erinomainen tapa jäsentää tehtyä. Ja lisäksi, kukapa ei tykkäisi kertoa muille asioista, joista on todella hyvin perillä ja joista janoaa saada aikaan keskustelua ja lisää tietoa?   Innostu korkeakoulublogeista! Lukijana innostun joka päivä siitä, miten paljon tietoa ja ajatuksia korkeakoulublogit sisältävät. Opin joka päivä uutta ja oma ajatteluni kehittyy. Innostu sinäkin! Omasta blogosfääristämme vinkkaan sinulle muun muassa nämä helmet: Tietoa, jota syntyy TKI-hankkeissa: https://blogit.metropolia.fi/tikissa Pedagogista pohdiskelua ja havaintoja sekä ilmiöitä korkeakoulun roolista:  https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia Ammattikorkeakoulut maisteritason kouluttajina: https://blogit.metropolia.fi/masterminds  Ajatuksia kuntoutuksen kouluttamisesta: https://blogit.metropolia.fi/rehablogi Ajatuksia media-alasta: https://blogit.metropolia.fi/mediakompleksi Lähteet: Finell, Nina & Niemi Laura. 2018. Taipuuko vai vääntyykö? Uskomuksia asiantuntijabloggaamisesta. Blogiteksti (julkaistu 14.6.2018). Saatavilla: https://kirkastakiitos.com/taipuuko-vai-vaantyyko-uskomuksia-asiantuntijabloggaamisesta/ Kortesuo, Katleena. 2018. Sano se someksi (1+2=3). Sosiaalisen median laskuoppi. Helsingin seudun kauppakamari. Thomson, Pat. 2016. Why do academics blog? It´s not for public outreach, research shows. Blogiteksti (julkaistu 2.12.2013). Saatavilla: https://www.theguardian.com/higher-education-network/blog/2013/dec/02/why-do-academics-blog-research Tilastokeskus. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2017 .  2017. Williams, Sierra. 2016. Why do university-managed blogs matter? On the importance of public, open and networked digital infrastructure. Blogiteksti (julkaistu 20.4.2016). Saatavilla: http://blogs.lse.ac.uk/impactofsocialsciences/2016/04/20/why-do-university-managed-blogs-matter/

Lue lisää

Hiiltä ja timanttia – opittajat pedagogiikan rajapinnoilla
9.3.2018
Elina Ala-Nikkola

Mitä on tämän päivän korkeakouluoppiminen ja -opettajuus? Mikä on korkeakoulujen merkitys yhteiskunnassa ja alueellisesti? Mitä tapahtuu ammattikorkeakoulujen arjessa? Muun muassa näihin kysymyksiin etsii vastauksia Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia - Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla -blogi. Se tuo esiin ammattikorkeakoulupedagogiikkaa, konkreettisten esimerkkien ja ketterien kokeilujen kautta. Blogi pureutuu myös yleisesti korkeakoulun merkitykseen yhteiskunnassa: kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina. Asiaa korkeakoulutuksesta monialaisesti Blogiin sisältöä tuottavat pedagogiikan ja kouluttamisen asiantuntijat, jotka tuovat kuuluviin oman kokemuksensa ja asiantuntemukseen sekä tutkimukseen perustuvan tietonsa. Aiheita käsitellään monipuolisesti myös eri alojen näkökulmista Metropolia Ammattikorkeakoulun monialaisuutta  hyödyntäen (sosiaali- ja terveys, liiketalous, tekniikka, kulttuuri). Hiiltä ja timanttia uudistui ja sai toimituskunnan Hiiltä ja  timanttia -blogin  moottorina on aloittanut tuore toimituskunta. Se tukee ja auttaa bloggaavia asiantuntijoita kertomaan osaamisestaan laajemmille yleisöille ymmärrettävästi ja laadukkaasti sekä jakamaan blogitekstejä yleisölle. “Yhtenä kärkenä tänä vuonna blogissa tulevat näkymään muun muassa digipedagogiikan isot muutosaskeleet. Mutta kaiken kaikkiaan blogi tuo esiin laajasti korkeakouluoppimisen ja korkeakoulujen merkityksen näkökulmia”, kertoo blogissa tänä vuonna päätoimittajana toimiva, Metropolian digipäällikkö Mari Virtanen. Metropolian seinien sisään kätkeytyy valtava määrä osaamista,  johon tämä ja muut Metropolian blogit avaavat kiinnostavan ikkunan. “Blogipostausten avulla voimme tuoda esiin joskus liiankin  hiljaiseksi tiedoksi jäävää osaamista, jota korkeakouluissa  on valtavasti ja jota muutkin voisivat hyödyntää. Blogi rakentaa eräänlaista kuvaa korkeakoulukentästä osana yhteiskuntaa ja  mahdollistaa dialogin ja kehittymisen”, lisää Metropolian julkaisusuunnittelijana työskentelevä Elina Ala-Nikkola. Toimituskunta esittäytyy Blogin tämän vuoden päätoimittaja, Mari Virtanen, työskentelee digipäällikkönä vahvistaakseen opettajien digipedagogista ja muun henkilöstön digitaalista osaamista. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella sekä opetuksessa, hanketyöryhmissä että useissa opetuksen digitalisaatiota käsittelevissä verkostoissa. Hän julkaisee kansallisesti ja kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa. Hän uskoo opettajan roolin vahvaan muutokseen korkeakoulukentällä ja haluaa aktiivisesti olla tämän työn tukena. ”Pedagogisen kehittämisen tulee seurata aikaansa ja elää sen mukana. Tämän päivän pedagoginen kehittäminen on vahvaa digipedagogista kehittämistä, jossa ammattiosaamiseen yhdistyvät opetus- ja teknologinen osaaminen ja kyky niiden yhdistelemiseen ja soveltamiseen. Ketterät kokeilut ovat osa nykypäivän opettajan työtä. Me kaikki muutumme.”   Sonja Holappa toimii englannin kielen lehtorina ja digimentorina tieto- ja viestintätekniikan osaamisalueella. Työssään Sonja keskittyy auttamaan ihmisiä kommunikoimaan selkeästi eri tilanteisiin sopivalla tavalla, enenevästi digipedagogiikka hyödyntäen. ”Selkeästi kommunikoiminen eri tilanteissa on äärimmäisen tärkeää kaikille Metropolian opiskelijoille ja myös koko henkilökunnalle, sillä hyvänkin asian saa kuulostamaan surkealta, jos kommunikaatio ontuu. Kun panostamme viestintään, erityisesti ammatillisten viestiemme viimeistelyyn, syntyy ihmeitä.” Elina Ala-Nikkola työskentelee Metropoliassa julkaisusuunnittelijana. Hän kehittää korkeakoulun  julkaisutoimintaa, minkä kautta osaaminen ja tieto leviävät sekä tiedeyhteisöjen, eri alojen ammattilaisten että myös laajemman yleisön tiedoksi. “Ammattikorkeakoulut ovat aitiopaikalla yhteiskunnan kehittämiseen: tieto, asiantuntijuus ja kehittäminen ja opiskelijoidemme ja henkilöstömme oivallukset ovat arjessamme läsnä joka päivä. Julkaisemalla näitä myös  ulos  talomme seinien ulkopuolelle osallistumme ja osallistamme yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siksi julkaisusuunnittelijana innostan metropolialaisia julkaisemaan tietoaan ja autan julkaisemisen arjen kiemuroissa. Odotan innostavia hetkiä tämän blogin parissa!” Kuvalähde: Pixabay,  Tero Vesalainen (CC0)

Lue lisää