Vuosi: 2024
Älypuhelin ja tablettitietokone tietotyön tiivistäjänä, osa 2
Viime vuosina on älypuhelimiin ja tablettitietokoneisiin integroitu useita uusia ominaisuuksia, jotka kiinnostavat entistä enemmän opettajia, tutkijoita, opiskelijoita ja muita tietotyön tekijöitä. Niistä ehkä merkittävin on tukiäly (tekoäly, AI), jonka erityinen, mobiililaitteille kehitetty sovellus muutti asumaan älypuhelimiin ja tablettitietokoneisiin vuodenvaihtessa 2023–2024. Tutkikaamme hieman kolmea eri tietotyön sovellusaluetta, joissa mobiililaitteiden uutta, tukiälyyn pohjautuvaa teknologiaa voidaan hyödyntää: lähes reaaliaikainen puheen kääntäminen automaattiset keskustelutiivistelmät päiväkirja, joka osaa ehdottaa uusia pohdiskelun aiheita Vilkaistaan hieman tarkemmin, miten moderni teknologia palvelee tietotyön tekijöitä näissä arkisissa askareissa. Luomupuhelut pitänevät pintansa, mutta luomutiivistelmien aika voi olla ohi Opettajat, tutkijat, opiskelijat ja muut tietotyön tekijät elävät modernissa maailmassa, jossa tieto kulkee sujuvasti maiden ja kulttuuripiirien rajojen yli. Monimuotoisessa ja globaalissa ympäristössä älylaitteilta vaaditaan kykyä käsitellä tietoa monipuolisella tavalla. Esimerkiksi kansainvälisissä opinnoissa voidaan joutua simultaanitulkkaamaan koneellisesti mutkikkaita puhesisältöjä englannista niille kielille, joita Suomessa hieman harvemmin opiskellaan, kuten kiina, japani ja portugali. Uuden ajan älylaitteet toimivat tälläkin alueella tarpeellisina pikkuapulaisina ja tietotyön tiivistäjinä. Uuden ajan älylaitteet toimivat muun muassa tulkkaamisessa ja tiivistelmien tekemisessä tietotyön tekijöiden apulaisina. Opetusalan lisäksi käännöspalvelusta voi olla hyötyä myös ulkomaankaupassa, joskin humanistinen luomuviestintä säilynee tällä alueella kilpailukykyisenä vielä pitkään. Vaikka konekääntäjä tarjoaa tiettyjä etuja, voi pöytäkirjapalvelusta tulla kaupan alalla tulkkausapua käyttökelpoisempi toiminto. Tammikuun 17. päivänä 2024 julkaisi Samsung-yhtiö varta vasten mobiililaitteelle suunnitellun tukiälyn, Galaxy AI:n. Se asuu Galaxy S24 Ultra -luksusluurissa. On todennäköistä, että Samsungin sovellus on vasta esimakua ja muut puhelinvalmistajat rientävät tuotekehittelyyn mukaan ja ryhtyvät kehittämään omia tukiälypalvelujaan. Korealaisyhtiö luottaa uutuuteensa, sillä keväällä 2024 sitä alettiin istuttaa myös Samsungin vanhoihin, vuonna 2023 julkaistuihin malleihin. Samsungin tukiäly tarjoaa ennen muuta käännösapua. Se osaa tulkata puheluja lähes reaaliaikaisesti vieraille kielille ja kykenee tekemään suusanallisesta keskustelusta kirjallisen pöytäkirjan ja tiivistelmän. Sovellus tukee toistaiseksi 13 eri kieltä. Pienempiä kieliä kuten suomea liitetään valikoimaan myöhemmin. Käännös saadaan puheena ja laitteen ruudulle ilmestyvänä tekstinä. Kriitikot ovat suitsuttaneet Galaxy-puhelimen kykyä kääntää ja referoida. Esimerkiksi John Velasco on yllättynyt siitä, miten jäntevästi puhelin osaa tiivistää keskustelun verrattuna Velascon tekemiin omiin, luomupohjaisiin merkintöihin. Käännöspalvelukin selviää puhtain paperein; ainoastaan nopeasti ja vahvalla murteella ulos annetusta puheenparresta ei Galaxy suoriudu. (Velasco 2024.) Päiväkirja virvoittaa nuukahtaneen inspiraation Tietotyön tekijälle sattuu ajoittain tilanteita, jolloin projekti jarruttaa neljällä raajalla, ajatus harhailee jossakin muualla kuin tutkimustyössä ja uusi teksti tai luentoaihio jähmettyy paikalleen jo ennen kuin ehtii sormenpäiden kautta tietokoneen näppäimistölle ja näyttöruudulle. Teknologiasta ja etenkin uudesta, tukiälyvetoisesta päiväkirjasovelluksesta voi olla apua näiden vastusten selättämisessä. Päiväkirjasovellus auttaa peittoamaan tyhjän sivun syndrooman. Tukiäly tarjoaa lääkettä niin sanottuun tyhjän sivun syndroomaan. iOS-mobiilikäyttöjärjestelmästä äskettäin julkaistussa 17. versiossa on tekoälypohjainen päiväkirja-avustaja (engl. Journal), johon esimerkiksi tutkijat voivat dokumentoida toimintansa etenemistä. Mikä hyödyllisintä, iOS 17 pystyy myös erilaisilla koneoppimisen tekniikoilla ehdottamaan käyttäjälleen uusia pohdiskelun aiheita, uusia tapaamisia tai mahdollisesti uusia kirjallisuuslähteitä tutkittavaksi. Tuore päiväkirjasovellus on saanut kohtalaisen suopean joskaan ei ylitsevuotavan innostuneen vastaanoton tarkkailijoilta. Esimerkiksi kriitikko Zachary McAuliffe ei aio luopua perinteisestä muistikirjastaan, mutta pitää päiväkirjasovelluksen antamia tekoälyvetoisia ehdotuksia hyödyllisinä silloin, kun oma kirjoitusinspiraatio on karkuteillä. (McAuliffe 2023.) Bridget Carey taas pitää päiväkirjaa hienokseltaan pettymyksenä. Hän tosin tunnustaa, että sovellus sopii hyvin omien ajatusten kirkastamiseen, mistä etenkin luovassa työssä voi olla hyötyä. (Carey 2023.) Tiedonhallinnan pikkuapulaiset pysyvät ja paranevat Mobiililaitteisiin majoittunut tukiäly on vielä alkuvaiheessa, mutta sillä on potentiaalia. Tukiälysovellukset kehittyvät yhä monipuolisemmiksi tulevina vuosina. Ne joustavoittavat tietotyötä ja mahdollistavat toiminnan myös tilanteissa, joissa perinteistä pöytätietokonetta tai sen vaatimaa työskentelytilaa ei ole käytettävissä. Samalla on kuitenkin hyödyllistä tarkata tukiälyvetoisen teknologian mahdollisia haittoja ja pohdittava keinoja niiden eliminoimiseksi. Tukiälyn kehityksen seuraamisesta on hyötyä. Yhdestä asiasta voidaan olla kuitenkin kohtalaisen varmoja: teknolgia on modernissa tietotyössä aina seuranamme. Tukiälyn ja muiden digipohjaisten suuntausten seuraaminen on hyödyllistä jo pelkästään sen vuoksi, että kokeilemalla ja tutkimalla jokainen pystyy muodostamaan oman käsityksensä uuden teknologian hyödyistä ja haitoista, ja sen kautta osallistumaan aiheesta käytävään keskusteluun. Kirjoittaja Petri Silmälä työskentelee asiantuntijana Metropolian tietohallintopalveluissa tiedonhallinta- ja järjestelmäpalveluiden tiimissä. Hänen toimialueeseensa kuuluvat verkon julkaisu- ja yhteistoiminta-alustat sekä uusi toimintaympäristö, joka tarkoittaa muun muassa selainpohjaisia sovelluksia ja mobiilipalveluja. Lähteet Carey, B. 2023. iOS 17.2 Brings Apple's Journal App to the iPhone. It's Not What I Expected. C-Net, 11.12.2023. McAuliffe, Z. 2023. iOS 17: Exciting New Features iPhone Users Should Prepare For. C-Net, 13.9.203. Velasco, J. 2024. Samsung Galaxy S24 Ultra review: The AI phone that saves you time. Tom’s Guide, 13.2.2024. Digimaailman uutuuksia voi seurata muun muassa Digiuutisissa, joita tuottaa Metropolian tietohallintopalveluiden yksikkö.
Psykologinen turvallisuus osana dialogista työskentelyä
Sitä on jotenkin vaikea selittää mut sun kanssas ei tarvitse koskaan pelätä tai jännittää. Hommat vaan hoituu hyvässä hengessä. Ne vaikeimmatkin hankaukset. Kai se on sit sitä turvaa? - Heli Hajda - Tämän runon kirjoitti taannoinen työkaverini, fasilitointiparini ja hyvä ystäväni. Toteutimme useita fasilitoituja kokonaisuuksia yhdessä vuosien varrella. Sain kasvaa hänen rinnallaan fasilitoijana ja käydä syviä reflektoivia keskusteluja siitä, mitä ryhmien äärellä kulkijana ja sparraajana toimimisesta voi oppia ja oivaltaa. Olen kiitollinen tästä kokemuksesta ja oppimassa nöyrin mielin lisää. Psykologisen turvallisuuden vahvistaminen on tärkein dialogisen työskentelyn rakennuspalikoista. Suurin oivallukseni liittyen niin tiimityöhön yleisesti kuin erityisesti fasilitoituihin tilaisuuksiin on ollut psykologisen turvallisuuden merkitys. Ajattelen sen vahvistamisen olevan tärkein dialogisen työskentelyn rakennuspalikoista. Psykologinen turvallisuus kasvaa, kun sitä ruokitaan “Psykologinen turvallisuus on kokemus siitä, ettei ideoiden, kysymysten, huolenaiheiden tai virheiden esiintuominen johda eristämiseen, rankaisemiseen tai nolaamiseen työpaikalla”. Näin asian määrittelee Työterveyslaitos. Tämä kokemus on olennaista kaikessa tiimityöskentelyssä, niin oman työyhteisön lähitiimissä kuin laajemminkin työelämässä osallistavaa otetta tavoittelevissa tilaisuuksissa. (1.) Psykologisen turvallisuuden kokemus liittyy osallistujan mahdollisuuksiin kehittää toimintaa, tuoda esiin epäkohtia ja esittää muutosideoita. (1,2.) Psykologiseen turvallisuuteen panostamisen tulisi olla osa kaikkea dialogista työskentelyä ja pyrkimystä kohti osallistavaa työkulttuuria. Psykologinen turvallisuus mahdollistaa kehittymisen ja oppimisen. Psykologisen turvallisuuden vahvistaminen tukee työyhteisössä uudistumista, luovaa ajattelua, innovaatioiden tuottamista ja riskien ottamista. Nämä tekijät mahdollistavat kehittymisen ja oppimisen. Psykologinen turvallisuus edistää oppimista, kun ideoita, ajatuksia ja huolia tuodaan esiin ja virheistä kerrotaan. Parhaimmillaan se myös edistää toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta, kun ihmiset ovat tyytyväisiä työhönsä ja sitoutuneita organisaatioonsa. (1,2,5.) Psykologista turvallisuutta voi vahvistaa muun muassa: läsnäolo palautteen pyytäminen omasta toiminnasta erehtyväisyyden osoittaminen ja aitous inhimillisyys ja myötätunto keskeneräisyyden sietäminen (1,2.) Myöskään luottamuksen merkitystä työyhteisöissä ei voi ohittaa. Ihmisen kyky ja halu luottaa ilmenevät silloin, kun hän rohkeasti asettuu alttiiksi tilanteille, joissa on epävarmuutta ja riskiä. Luottamuksellisessa suhteessa ihminen uskoo toisen hyviin aikomuksiin ja positiiviseen toimintaan itseä kohtaan. Psykologinen turvallisuus ja luottamus ovat siis vahvasti kietoutuneita toisiinsa. (1,6.) Tiimien jäsenten työn hallinnan tunteella ja keskinäisellä luottamuksella näyttää olevan vahvistava yhteys tiimissä koettuun psykologiseen turvallisuuteen (3,6). Näiden merkitys kasvaa jatkuvan oppimisen vaatimusten lisääntyessä. Kun ihmiset ovat tyytyväisiä työhönsä ja sitoutuneita organisaatioonsa, se havaitaan käytännön tasolla tehokkuutena ja joustavuutena. Hommat hoidetaan! (1,3,4,5.) Psykologista turvallisuutta vahvistavat toimenpiteet ovat suhteellisen yksinkertaisia toteuttaa: olemalla ihminen ihmiselle työyhteisössä. Miksi se joskus onkin niin vaikeaa? Turvattomuus työyhteisön rikkaruohona Psykologinen turvattomuus toimii rikkaruohon lailla ja tukahduttaa positiivisen kasvun mahdollisuuksia niin yksilöiltä kuin koko työyhteisöltä. Turvattomuus kaventaa työyhteisön potentiaalia ihmisten kääntyessä sisäänpäin ja toteuttaessa vain ne tehtävät, jotka ovat välttämättömiä. Jos ihminen joutuu pelkäämään sanomisiaan ja tarkkailemaan herkeämättä työyksikön ilmapiiriä menetämme valtavan paljon niin työn tuottavuudessa kuin työhyvinvoinnissakin. Turvattomuus kaventaa työyhteisön potentiaalia. Usein turvattomuuden ilmapiiri on jakaa työyhteisön kuppikuntiin ja työporukan yhteisöllisyys muuttuu näennäiseksi. Henkilöstön vaihtuvuus voi kertoa tästä ja sen syyt onkin tärkeää aina selvittää. Työelämän haasteiden jo muutenkin kasvaessa meillä ei ole varaa hukata yhtäkään työyhteisöä alisuoriutujiksi turvattomuuden vuoksi ja pahimmillaan sairaslomakierteessä sinnitteleväksi pahoinvoivaksi työyhteisöksi. (5,7,8.) Psykologinen turvallisuus ja luottamus elämänlankoina tiimeissä Elämänlanka tunnetaan kasvimaailmassa tilaa valtaavana ja toisia kasveja tukahduttavana lajina. Se kitketään helposti pois. Sen vahvuus on kuitenkin kiivetä myös ylöspäin ja antaa tukea muille kasveille. Työyhteisöä on syytä tarkastella tällaista tukea antavana ja ihmisiä yhteen sitovana voimana. Psykologisella turvallisuudella on yhteys niin työhyvinvointiin kuin tulosten saavuttamiseen. Yhteistyö, tiimityö sekä erilaisissa työryhmissä toimiminen kuvaavat työn arkea lähes kaikilla toimialoilla ja organisaatiotasoilla. Ihmiset ovat edelleen keskiössä työn tekemisessä, tekoälyn hyödyntäminen ei vielä ole korvaamassa ihmistä, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Mitä paremmin tiimin yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltaminen toimii, sitä parempaa ja laadukkaampaa työn jälkeä syntyy myös taloudellisesti. Psykologisella turvallisuudella näyttäisi olevan selkeä positiivinen yhteys niin yhteistyöhön ja työhyvinvointiin kuin tulosten saavuttamiseen ja toiminnan laatuun. (4.) Tässä käyttöösi kuusi kysymystä, jotka aidosti esitettyinä voivat lisätä psykologista turvallisuutta tiimissä: Mitä sellaista näet minun tekevän, joka tukee parhaiten toimintaamme? Mitä sellaista teen, joka nakertaa tiimimme menestystä? Kerro jokin asia, mitä minun olisi hyvä tietää sinusta, jotta meidän suhteemme paranisi? Kerro yksi asia, miten minä voin edistää onnistumistasi? Mitä kykyäsi, osaamistasi tai lahjaasi en ole huomannut, minkä olen sivuuttanut tai aliarvioinut? Mikä sinua motivoi ja miten saisimme sitä lisää työhösi? Kirjoittaja Liisa Nuutinen (TtM, väitöskirjatutkija) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan johtamisen koulutuksissa lehtorina. Työyhteisöjen ja johtamisosaamisen kehittäminen ovat hänen mielenkiinnon kohteitaan niin opetuksessa kuin projektityössä. Luonto ja liikunta yhdistettynä tukevat palautumista työn arjesta. Lähteet Pelotta töissä. TTL. Pelotta töissä - psykologinen turvallisuus työyhteisössä. Verkko-oppimateriaali. Työterveyslaitos. Edmondson, A.1999. Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative science quarterly, 44(2), 350–383. Hu, J., Erdogan, B., Jiang, K., Bauer, T. N. & Liu, S. 2018. Leader humility and team creativity: The role of team information sharing, psychological safety, and power distance. Journal of Applied Psychology, 103(3), 313. Edmondson, A., Higgins, M., Singer, S. & Weiner, J. 2016. Understanding Psychological Safety in Health Care and Education Organizations: A Comparative Perspective, Research in Human Development 13(1), 65–83. DOI: 10.1080/15427609.2016.1141280 Loh, M. Y., Dollard, M. F., McLinton, S. S. & Tuckey, M. R. 2021. How psychosocial safety climate (PSC) gets stronger over time: A first look at leadership and climate strength. Journal of occupational health psychology, 26(6), 522. Blomqvist, K. 2023. Työyhteisön pieni kirja luottamuksesta. TYÖ2030-julkaisuja. Triplett, S. M. & Loh, J. M. I. 2018. The moderating role of trust in the relationship between work locus of control and psychological safety in organizational work teams. Australian journal of psychology, 70(1), 76–84. Glambek, M., Skogstad, A. & Einarsen, S. 2016. Do the bullies survive? A five-year, three-wave prospective study of indicators of expulsion in working life among perpetrators of workplace bullying. Industrial health, 54(1), 68–73.
Työpajat ja heittäytymisen jalo vaade
Fasilitointi tunnistetaan yhä useammin yleiseksi työelämätaidoksi ja osallistuva ote työelämän kehittämisen ja kehittymisen edellytykseksi. Arjessa nämä konkretisoituvat fasilitoiduissa työpajoissa. Työpajan käyttämisellä työtapana tavoitellaan aitoa mahdollisuutta osallistua kehittämiseen, mikä tukee myös muutoksiin sitoutumista. Samoin työpajat syventävät itse kehittämistyötä, kun useamman asiantuntijan ajattelu kohtaa ja erilaiset näkökulmat tulevat törmäytetyksi prosessin aikana. Osallistuva toiminta onkin nostettu monen organisaation käytänteeksi, jopa strategian teemaksi. Työpajoilta ei toivottavasti välty kukaan. Entä jos työpajassa täytyy tehdä jotain leikkisää ja noloa? Ajatus työpajasta voi herättää työyhteisössä myös vastarektion, jopa pientä puistatusta. Taustalla voi piillä pelko, että työpajassa täytyy tehdä jotain leikkisää ja noloa, ehkä jopa heittäytyä, mikä uhkaa aikuisen ammattilaisen omanarvontuntoa. Tämä teksti sai alkunsa Metropolia Ammattikorkeakoulun avoimella Fasilitointi ja osallistuvat menetelmät -kurssilla, jossa puhuttiin paljon fasilitoijan kyvystä olla läsnä, aistia yhteisön energioita ja mielentilaa ja omalta osaltaan vaikuttaa näihin. Tästä voidaan käyttää sanaa heittäytyminen. Entä jos heittäytyminen kuulostaa ensi alkuun hurjalta? Ja kuka heittäytyy: fasilitoija vai osallistujat – vai kaikki yhdessä? Voihan virittäytyminen! Ennakkoluulot työpajoja kohtaan saattavat liittyä työtapoihin, joita tiedetään tai kuvitellaan hyödynnettävän työpajoissa. Tyypillisimmin niitä käytetään työpajojen alkuvirittäytymisessä, minkä yhteydessä saatetaan puhua heittäytymisestä. Fasilitointijargonin ja sanan tutumman merkityksen välillä on suuri ero. Heittäytyminen voi siksi kuulostaa rajulta, tai vähän koheltavalta toiminnalta, jossa ei ehkä ole katsottu, mitä pohjalla odottaa. Sanana se myös kuulostaa joltain, mikä vaatii rohkeutta ja estottomuutta, jota kaikilla ei arjen puristuksessa ole peliin laittaa. Ei ole pakko tanssia. Osallistaen-julkaisun heittäytymistarinoissa esimerkiksi esitellään menetelmä, jossa osallistujien tuli luoda tanssikoreografia. Ehkäpä tässä mennään sille rajalle, jossa on syytä tuntea työpajaosallistujat ja heidän heittäytymishalunsa, ettei ensireaktio ole lähimmän pakoreitin etsiminen. Voisiko työpajan alkuvirittäytymisen vain jättää pois, jos se on osio, joka saattaa tuntua erityisesti työpajatyöskentelyyn tottumattomista epäilyttävältä? Selkeä vastaus on ei. Virittäytymisen voi tehdä monella tapaa, mutta sitä ei kannata ohittaa. Virittäytyminen auttaa rakentamaan psykologista turvallisuutta, joka on työpajatyöskentelyn ja yhteistyön edellytys. Se toimii myös siirtymänä arjen kohinasta itse työpajaan: olemme täällä yhteisen asian äärellä ja keskitymme siihen yhdessä. Vaihtoehtona ”heittäytymiselle” voi varovaisemmin, myönteisesti, avoimesti ja osallistuvuutta tukevalla tavalla myös uiskennella, ujuttautua, tulla kohti, kanssa-oleilla ja kanssa-toimia. Virittäytyä voi vaikkapa jakamalla muutamalla lauseella vierustoverin kanssa odotuksiaan työpajaa kohtaan. Sekin on heittäytymistä, ei ole pakko tanssia. Työelämästä on pidettävä leikki kaukana, vai onko? Heittäytymistä vaatii myös leikkiin ryhtyminen. Miksi leikille on niin vähän sijaa työelämässä? Leikin huonolla maineella on todenteensa. Julkisuudessakin on perattu uudistusprosesseja, joissa konsulttijargon ja menetelmäkikkailu ovat peittäneet alleen todelliset prosessit. Jos osallistaminen on näennäistä ja työntekijän todelliset mahdollisuudet vaikuttaa organisaation strategiseen johtamiseen vähäiset, voi työpajoista jäädä muistiin lähinnä muka-hauskat leikit, jotka eivät johtaneet mihinkään. (Esim. Jalonen 2018, Kuusela 2020.) Silkkaa asiantuntijan aliarvioimista. Leikin on todettu kehittävän luovuutta ja lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta. Yksi näkökulma on, että leikki koetaan pinnalliseksi ja epäammattimaiseksi, tuottamattomaksi toiminnaksi – työajan väärinkäytöksi. Asiantuntijuuteen on myös perinteisesti liitetty odotus vakavuudesta. Tämä on menneisyydessä ollut varsinkin naispuolisten ajattelijoiden omaksuma suojakilpi. Mutta kuten ilmiötä pohtinut Katie Fitzpatrick kirjoittaa, pakotetun sentimentaalisuuden varomisen ei pitäisi johtaa suoranaisen tylyyden ihannointiin. (Fitzpatrick 2019.) Leikin on todettu kehittävän luovuutta ja lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta, olipa kyseessä lapsiryhmä tai työpaikka. Leikin tuoma rentous voi olla juuri se tila, jossa jokin olennainen nytkähtää eteenpäin, haastavammassakin kehitysprosessissa. Yhdistävä nauru on työajan hyvinkäyttöä Leikki ja nauru voivat tuntua epäilyttäviltä tai jopa epäsopivilta, jos on määrä käsitellä vakavia asioita tai mahdollisesti kritiikkiä nostattavia kysymyksiä. Aidosti uutta kehitettäessä kuitenkin tarvitaan heittäytymistä, uskallusta tuoda esiin keskeneräisiäkin ajatuksia tai outoja ideoita. Mikä paremmin kuin yhteinen nauru saa aikaan tarvittavan ilmapiirin? Huumori ja leikkisyys voivat olla myös kriittisen ajattelun työkaluja. Kuten huumorin filosofi Henri Bergsonia tutkinut Julius Telivuo kirjoittaa, naurun tehtävä on paljastaa ja suitsia jäykkiä ja kankeita taipumuksia ihmisen toiminnassa – miksei siis myös organisaation. Naurun yhteisöllisyys rakentaa nauravaan ryhmään koomisen jännitteen, se on dynaamista toimintaa, joka tapahtuu jaetussa tilassa jaetulla rytmillä. (Telivuo 2021.) Huumori ja leikkisyys voivat olla myös kriittisen ajattelun työkaluja, minkä organisaatiotutkija André Spicer mainitsee yhtenä erinomaisena vastavoimana ylhäältä alaspäin valuvalle ”yrityspaskanjauhannalle” eli pahamaineiselle konsulttijargonille (Spicer 2019). Jos tilanteeseen ja ryhmään on saatu luotua psykologinen turvallisuus, jopa pieni lämmin (itse)ironia voi toimia. Se voi raivata tilaa vilpittömyydelle. Voimme menettää yhdessä arvokkuutemme, eikä se ole niin vakavaa. Huumori on taitolaji, mutta useimmiten avoin huumori rakentaa yhteisöä ja kutsuu heittäytymään. Huumori, erityisesti sarkasmi ja ironia, vaatii hyvää tilannetajua ja ryhmän sekä työyhteisön tuntemusta. Nauru yhdistää, kunhan se on vilpitöntä ja yhteistä. Yhtä heittäytymistä Työpajat ovat tulleet todennäköisesti jäädäkseen, niistä kannattaa siis ottaa paras irti. Heittäytyä saa läpi työpajojen, alkuvirittäytymisestä loppurituaaleihin – suosittelemme sitä myös muihin kohtaamisiin. Mitä enemmän luovuutta ja siviilirohkeutta on pelissä, sitä tärkeämpää on jaettu käsitys yhteisestä leikistä. Yhdessä työpajassa fasilitoija voi pyytää työpajan lopuksi numeerista palautetta työpajan onnistumisesta. Toisessa saatetaan ehdottaa työpajan loppuyhteenvetoon karaokesovelluksen hyödyntämistä. Onko tunnelmasi tämän työpajan jälkeen enemmän Pure mua vai Lapin kesä? Cha cha cha vai Paha vaanii? Toiset tarttuisivat mikkiin ilman eri kehotusta, toiset kalpenisivat kauhusta. Heittäytyminen mahdollistaa luovatkin kokeilut, mutta mitä enemmän luovuutta ja siviilirohkeutta on pelissä, sitä tärkeämpää on psykologinen turvallisuus: jaettu käsitys yhteisestä leikistä. Kirjoittajat Tytti Rantanen on Espoo Ciné -elokuvafestivaalin toiminnanjohtaja. Opintojakson aikaan hän työskenteli ohjelmakoordinaattorina suomalaisen mediataiteen keskus AV-arkissa. Rantanen on myös filosofisen niin & näin -aikakauslehden pitkäaikainen toimittaja ja viimeistelee yleisen kirjallisuustieteen väitöskirjaa Tampereen yliopistoon. Johanna Tirronen on vahvalla viestintäintressillä varustettu kulttuurituotannon lehtori. Monimuotoinen ammattikorkeakoulupedagogiikka, vaikuttava viestintä sekä osallistuva työote ovat hänen kiinnostuksensa ytimessä. Hän on koulutukseltaan viestintätieteiden ja muotoiluajattelun maisteri, ammatillinen opettaja ja valokuvaaja. Tämän kirjoitus on syntynyt osana Fasilitointi ja osallistuvat menetelmät -opintojaksoa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Opintojakson keskusteluissa nousi esiin joskus työpajoihin liittyvä pinnan alla väreilevä jännite. Tytti pohti ajatusta syvällisemmin osana opintojakson tehtävää ja opintojakson yhtenä vastuuopettajana toiminut Johanna ehdotti pohdinnan muokkausta yhdessä blogiin sopivaan muotoon. Lähteet Fitzpatrick, K. 2017. Heartlessness as an Intellectual Style. The Chronicle of Higher Education. Jalonen, J. 2018. “Wau!”-akatemia. Historiantutkijan näkötorni 24.11.2018. Kaihovirta, M., Raivio, A-M. & Palojärvi, H-L. (toim.) 2019. Osallistaen. Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. OIVA-sarja 5. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuusela, H. 2020. Kuuleeko strateginen johto? Katsaus yliopistojen työhyvinvointikyselyjen tuloksiin. Tiedepolitiikka 2/2020, 30–35. Spicer, A. 2018. Paskanjauhantabisnes (Business Bullshit). Suom. Tapani Kilpeläinen. Tampere: niin & näin. Telivuo, J. 2021. Bergson ja naurun yhteisöllinen jännite. Tiede & Edistys 3/2021.
Stories in Education for Sustainability: A Teachers’ Series
In today's rapidly changing world, the concept of sustainability has become central in higher education and the broader society. Sustainability is a multifaceted term that encompasses environmental stewardship, social equity, and economic prosperity. What does sustainability mean to us teachers? As educators, we are uniquely positioned to nurture a deeper understanding of sustainability among our students and inspire them to become catalysts for positive change. But what does sustainability mean to us teachers? How can we go beyond mere organizational strategy and embrace sustainability in our work that is meaningful and impactful? In the upcoming months, Metropolia’s Sustainability in Education team will embark on a journey of exploration and storytelling, as we share our experiences and insights on sustainability in both our personal and professional lives. From the use of AI moodle plugins to other innovative approaches from our communities of practice, we aim to inspire and engage others, defining what sustainability means to us as teachers and providing possibilities to integrate our understandings into our educational practices effectively. Understanding Sustainability in education To understand the significance of sustainability, it's crucial to trace its historical roots and evolution. Originating from the environmental activism of the late 1960s, sustainability initially focused on addressing pressing global issues such as climate change and resource depletion. Over time, its scope expanded to encompass not only environmental concerns but also social and economic dimensions. The adoption of the Sustainable Development Goals (SDGs) by the United Nations in 2015 marked a pivotal moment, emphasising the interconnectedness of environmental sustainability, social justice, and economic development. Our team has recognised that a holistic approach for sustainable development cannot be achieved in isolation but requires collaboration and collective action across sectors and disciplines. We can instill a sense of responsibility and empower students to become active agents of change. As educators, we play a pivotal role in shaping the attitudes, values, and behaviors of future generations. By integrating sustainability into our teaching practices and curriculum, we can instill a sense of responsibility and empower students to become active agents of change. This goes beyond mere dissemination of information; it requires fostering critical thinking, empathy, and a deep appreciation for the interconnectedness of all living beings, which our team will explore with the Inner Development Goals. By cultivating a culture of sustainability within educational institutions, we can nurture the next generation of leaders who are equipped to tackle complex global challenges with creativity and compassion. Embracing Our Sustainable Journey together Since its establishment in 2022, the Sustainability in Education team at Metropolia University of Applied Sciences has played a crucial role in translating sustainability strategy into actionable practices. Our team comprises educators from diverse fields of study, each bringing unique perspectives and expertise to the table. Dedicated to fostering dialogue that encourages teachers and students to engage in ways that align with their fields of study and personal values for a sustainable future, our team believes in the power of sharing stories and experiences to uncover new meaning, innovation, and possibilities for collaborative action. Join us as we explore, reflect, and act on our shared commitment to building a more sustainable world. As the team's coordinator in 2024, I have initiated the collection of stories for this blog series, co-authored by a team member and myself. Additionally, we regularly convene at what we call "Sustainability in Education Cafés" to share stories and discuss our activities towards sustainability. Join us as we explore, reflect, and act on our shared commitment to building a more sustainable world. Together, let's cultivate a culture of sustainability within education and beyond, ensuring a brighter and more equitable future for generations to come. I would like to end this post with an InCANtation for sustainability in education, which I was inspired to write after my yearlong collaboration with the team in 2023: Our world provides | So there is no reason to comply To a system that is stuck | With a bunch of guck Let yourself go | And every living system will flow Life is not tragic | But alive with magic Explore your dreams | And join teams That co-create wonder | As luminous and magnificent As lightning and thunder Writer Tricia Cleland Silva serves as the coordinator for the Metropolia Sustainability in Education team. She is a senior lecturer in the master degrees of Health Business Management and Leadership and Development in Nursing. She holds a PhD in Management and Organization. Her co-created method of Collaborative Story Craft and Story Mediation inspires her roles in sustainable development and inclusion within higher education and various communities of practice. She is also a parent, owns and runs a family business with her partner and an immigrant professional from Canada. References Cleland Silva, T. 2023. Teaching Sustainable Leadership Skills through Collaborative Storytelling. In Unkari-Virtanen, L., Kuusisto-Ek, H., & Brandt, T. (eds). Tulevaisuudenkestävä bisnes — ratkaisuja kompleksisuuden haasteisiin. Konferenssi 27.4. 2023: 186-190. TAITO-sarja 117. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Cleland Silva, T. & Fonseca Silva, P. 2022. Making Sense of Work through Collaborative Storytelling: Build narratives for organizational change. Switzerland: Palgrave MacMillian.
Kestävä pedagogiikka – ammatillinen opettaja opiskelijoiden osallisuuden edistäjänä
Opiskelijoiden osallistaminen kestävän kehityksen mukaisiin toimiin tuo mielekkyyttä sekä opettajan työhön että opiskelijan oppimiseen. Opiskelijoiden avoimuus uusille ideoille ja heidän kykynsä kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä voivat tarjota tuoreen näkökulman. Se saattaa haastaa "näin on aina ennenkin tehty" -ajattelutapaa. Opiskelijat voivat myös olla hyvinkin tietoisia ja valveutuneita kestävän kehityksen asioista ja saattavat tietää aiheesta opettajaa enemmän. Yhdessä tekeminen ja osallistuva työtapa, opettajan muutosvalmius ja tahto kestävän kehityksen periaatteiden soveltamiseen kaikessa toiminnassa luovat pohjan kestävälle kestävän kehityksen oppimiselle ja opettamiselle. Opiskelijoiden osallistaminen kestävän kehityksen mukaisiin toimiin tuo mielekkyyttä sekä opettajan työhön että opiskelijan oppimiseen. Bonifacio ym. (2023) pohtivat kestävän kehityksen ja ammatillisen opettajan identiteetin yhteyttä. He toteavat, että kestävä kehitys on väistämättä osa jokaisen ammatillisen opettajan työnkuvaa sekä asennetta ja arvomaailmaa. Opettajan on kehitettävä osaamistaan siinä kantaakseen vastuuta kestävästä huomisesta. He tuovat esille myös kiinnostavan ajatuksen siitä, että opiskelijoiden osallisuus voisi tukea niin opettajan työtä kuin opiskelijan oppimista ja motivaatiota kestävää kehitystä kohtaan. (Bonifacio ym. 2023.) Tässä kirjoituksessa pohdimmekin ammatillisen opettajan roolia kestävän kehityksen edistäjänä yhteistyön ja opiskelijoiden osallisuuden näkökulmasta. Ammatillinen opettaja opiskelijoiden osallisuuden mahdollistajana Osallistumisen mahdollisuus ja osallisuuden kokemus motivoivat ihmisiä muutokseen. Osallisuus sitouttaa yhdessä tehtyihin päätöksiin ja muovaa päätösten toimeenpanon arkeen sopivaksi. Tällöin muutos on helpompi viedä arjen pysyväksi osaksi. Osallisuus ymmärretään useimmiten kokemuksena siitä, että yksilöt tuntevat tulevansa kuulluksi ja voivat vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja sitä kautta ympäröivään maailmaan. Kokemus vaikuttamisen mahdollisuudesta lisää kokemusta asian merkityksellisyydestä. (Isola ym. 2017; Kekki ym. 2023). Ammatillisena opettajana keskeistä on luoda ympäristö, jossa opiskelijat voivat tuoda esiin omia näkemyksiään. Ammatillisena opettajana keskeistä on luoda ympäristö, jossa opiskelijat voivat tuoda esiin omia näkemyksiään ja heillä on aito mahdollisuus osallistua päätöksentekoon sekä toimia niiden pohjalta. Opiskelijan osallisuutta pohtiessa tulee miettiä sitä, miten hän voi olla mukana kestävän kehityksen mukaisissa toimissa ja osaltaan vaikuttaa niihin. Ammatillinen opettaja voi toimia opiskelijoiden osallisuuden mahdollistajana monella tapaa. Hän voi esimerkiksi: keskustella avoimesti kestävän kehityksen tavoitteista ja merkityksestä ja tehdä opiskelijoille selväksi, että heidän panoksensa on arvokasta ja tarpeellista osallistaa opiskelijat aktiivisesti opetussuunnitelman ja kurssien suunnitteluun, mikä lisää heidän sitoutumistaan ja ymmärrystään asiasta hyödyntää projektipohjaista oppimista, mikä mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen merkityksellisiin, käytännönläheisiin kestävään kehitykseen liittyviin projekteihin rohkaista reflektiiviseen oppimiseen, jossa opiskelijat voivat arvioida omaa oppimisprosessiaan, asettaa tavoitteita ja tunnistaa henkilökohtaisen kehityksensä alueita. Konkreettisesti toimia voisivat olla esimerkiksi: ympäröivän luonnon ja rakennetun ympäristön hyödyntäminen oppimisympäristönä ammattialakohtaiset ympäristökasvatussuunnitelmat sähköisten oppimisympäristöjen ja viestintäkanavien hyödyntäminen hiilijalanjälkeä pienentävien tekojen toteuttaminen yksilön, oppilaitoksen ja yhteiskunnan tasolla. Oppilaitos voi tukea opiskelijoiden osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa yksittäistä opintojaksoa laajemmin. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa on vuodesta 2021 toiminut kestävän kehityksen verkosto. Sen tavoitteena on tarjota yhteisö, joka innostaa ja yhdistää kestävästä kehityksestä kiinnostuneita metropolialaisia, opiskelijoita ja henkilökuntaa. Se toimii aktiivisena muutoksen foorumina. Osallistujien enemmistö on tällä hetkellä henkilökuntaa, mutta verkosto on avoin kaikille. (Ojala ym. 2022.) Opiskelijan osallisuus vaatii pedagogiikan muutosta Kestävän kehityksen asiantuntija Pinja Sipari on puhunut siitä, että olemme opettaneet erikseen maailmasta ja kestävästä kehityksestä. Nyt meidän tulisi muuttaa ajattelua ja toimia niin, että opettaisimme vain kestävästä maailmasta. (Sipari 2024.) Mielestämme tämä konkretisoi hyvin muutostarpeen. Kestävän kehityksen opettamisesta täytyisi tulla luonnollinen ja integroitu osa kaikkea oppimista ja opettamista, niin luokkahuoneessa, itsenäisesti työskennellessä kuin työelämäprojekteissa. Tällöin valmennamme opiskelijoita ymmärtämään kestävän kehityksen periaatteita sekä soveltamaan niitä aktiivisesti ja luovasti omassa elämässään ja tulevaisuuden ammateissaan. Kestävän kehityksen opettamisesta täytyisi tulla luonnollinen ja integroitu osa kaikkea oppimista ja opettamista. Kestävän kehityksen pedagogiikka vaatii yhteistyötä ja opiskelijan osallisuutta. Osallistavan pedagogiikan voi ajatella toimivan sille pohjana. Osallistavassa pedagogiikassa opiskelija on aktiivinen osallistuja ja oman oppimisensa suunnittelija. Teoreettisen tiedon siirtäminen muuttuu kriittisen ajattelun, systeemisen näkemyksen ja monialaisen yhteistyön edistämiseksi. Opiskelijat saavat tilaisuuden osallistua aktiivisesti, kokeilla, tehdä virheitä ja oppia niistä. Tämä on prosessi, joka on elintärkeä kestävän kehityksen haasteiden ymmärtämisessä ja ratkaisemisessa. (Perunka ym. 2018.) Kestävän kehityksen pedagogiikka voi hahmottua opettajille myös epävarmuuden ja tietämättömyyden pedagogiikkana. He voivat kokea, että kestävyysasioiden käsittely vaatii omien arvojen ja sitoumusten paljastamista sekä epävarmuuden tunnustamista opiskelijoiden edessä. (Asikainen 2022). Tämä voi olla haasteellista. On hyvä muistaa, että opettajan ei tarvitse tietää kaikkea. Kestävän kehityksen asioissa perustietämys, asenne ja tahtotila mahdollistavat yhteistyön opiskelijoiden kanssa. Opettajat muutosvoimana Ammatillisen opettajan rooli ei rajoitu tiedon välittäjäksi, vaan laajenee muutosagentiksi. Se valmistaa opiskelijoita mielekkääseen ja merkitykselliseen elämään sekä aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kestävä kehitys vaatii vaikuttamista yhteiskunnan eri tasoilla. Kun opiskelijat ovat jo opinnoissaan aktiivisesti osallistuneet, ovat he valmiimpia tekemään sitä myös oppilaitosympäristön ulkopuolella. On löydettävä keinoja tehdä yhteistyötä niin, että edistämme kestävää kehitystä kotona, kotimaassa sekä kansainvälisesti. (Toivoa ja toimintaa, 2024.) Kun opiskelijat ovat jo opinnoissaan aktiivisesti osallistuneet, ovat he valmiimpia tekemään sitä myös oppilaitosympäristön ulkopuolella. Opettajan rooliin liittyy myös arvojen välittäminen ja esikuvana toimiminen. Kun opettaja huomioi järjestelmällisesti kestävän kehityksen periaatteet jokapäiväisissä toimissaan, se luo pohjan opiskelijoiden ymmärrykselle ja sitoutumiselle kestävään kehitykseen. Vaikuttavuus moninkertaistuu mahdollistamalla opiskelijoiden osallisuus. Tuoreina opettajina toivomme yhteistä vastuuta kestävän kehityksen edistämisestä oppilaitoksissa. Se on luontainen osa ammatillisen opettajan työtä, minkä tulisi välittyä oppilaitoksen arkea läpileikkaavana asiana. Opiskelijoiden osallisuudella on keskeinen rooli kestävän kehityksen pedagogiikassa. Osallisuus ja yhteistyö opiskelijoiden kanssa ovat olennaisia tekijöitä kestävän kehityksen osaamisen ja arvojen edistämisessä. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan edistä opiskelijoiden oppimista ja motivaatiota, vaan myös tukee opettajia heidän pyrkimyksissään integroida kestävän kehityksen teemat osaksi pedagogisia ratkaisuja sekä osaksi opetussuunnitelmaa. Kirjoittajat Heli-Marja Broberg on sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja opetushoitaja Meilahden yhteispäivystyksessä, Metropolian akuuttihoitotyön ja johtamisen yamk-opiskelija. Niina Raistakka työskentelee Metropoliassa lehtorina Rakennusalan työnjohdon tiimissä Kiinteistö- ja Rakennusalan osaamisalueella. Kirjoittajat viimeistelevät opettaja-opintojaan Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Blogiteksti on osa heidän yhteiskunnallisen vaikuttamisen -tehtäväänsä. Lähteet Sipari P. 2024. Kestävä kehitys ja Agenda 2030 – opetuksessa -luento ammatillisten opettajien lähipäivässä 19.3.2024. Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Bonifacio, A., Karell, E. & Myllynen, P. 2023. Kestävä kehitys osana tulevaisuuden ammatillisen opettajan identiteettiä. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Isola A-M., Kaartinen H., Leemann L., Lääperi R., Schneider T., Valtari S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Kekki M-K., Kovalainen P. & Ollikainen A. 2023. Nuorten osallisuuden edistäminen - Nuorisoalan osaamiskeskusten näkökulmia ja työkaluja. Opetus ja kulttuuriministeriö. Ojala E., Pekkarinen L. & Vainikka M. 2023. Metropolia vastuullisuusraportti 2022. Taito-sarja 112. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Perunka S. & Happo I. 2018. Osallistava pedagogiikka jakaa vallan ja vastuun. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulu. Asikainen, E. 2022. Miten opettaisin kestävää kehitystä - näkemyksiä ja tukea käytännön työhön. TLC-blogi. Tampereen yliopisto. Toivoa ja toimintaa -sivusto. BMOL ry.
Korkeakoulutuksen aktiivisella kehittämisellä vastataan muuttuviin osaamistarpeisiin
Alati muuttuvassa tietotaloudessa oppilaitoksilla on merkittävä rooli kestävän tulevaisuuden ja työelämän kehittämisessä. Tähän tehtävään liittyen koulutusten tuottajien on tasapainoiltava yhtäältä toistaiseksi tuntemattomien ja jopa ennakoimattomien kehityskulkujen kanssa sekä toisaalta oltava toimijoita, jotka aktiivisesti luovat tulevaisuutta sen sijaan, että seuraavat sen kehittymistä vierestä. Koulutusten tuottajien tulee sekä seurata kehityskulkuja että aktiivisesti luoda tulevaisuutta. Mitä asiasta sitten sanotaan eri raporteissa ja kyselyissä? Suomalaista korkeakoulujärjestelmää tarkastelleet viimeaikaiset raportit sekä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen lausunto korostavat koulutuksen kehittämistarpeina erityisesti tutkintokoulutusten osaamisperustaisuuden vahvistamista sekä joustavien oppimispolkujen luomista (1, 2, 3, 4, 5). Opetushallituksen vuonna 2022 toteuttamassa kyselyssä osaamistarpeiden muutosarvioissa tärkeitä tulevaisuuden teemoja olivat erityisesti edistyneeseen digitaaliseen osaamiseen sekä kestävyysosaamiseen liittyvien taitojen vahvistaminen (3). Kuulostaako tutulta? Keskusteluja siitä, miten näihin osaamistarpeisiin pystytään vastaamaan käydään todennäköisesti jostakin näkökulmasta jokaisessa korkeakoulussa. Jotta puheet jalostuvat konkretiaksi, on niiden siirryttävä strategisista visioista käytäntöön, kuten opetussuunnitelmiin. Opetussuunnitelmien uudistusvaihe onkin hyvä paikka pysähtyä miettimään, millaisia hyväksi havaittuja käytänteitä laaja-alaisten taitojen edistämiseksi on jo olemassa, ja minkälaiselle uudelle osaamiselle on tarvetta. Tulevaisuuden työelämä edellyttää edistyneitä laaja-alaisia taitoja Ammattikorkeakoulujen kehittämistyötä tehdään vahvasti työelämän tarpeet huomioiden. Se, mitä nämä työelämätarpeet ovat, vaihtelee paitsi aloittain myös ajankuvan ja tulevaisuusskenaarioiden mukaan. Tällä hetkellä kaikkia ammattikorkeakoulututkintoja ohjaava kansallinen vaativuustaso sekä eurooppalaisista korkeakoulututkinnoista annettu viitekehys edellyttävät, että opiskelijat saavat koulutuksessaan substanssiosaamisen lisäksi yleiset taidot. Näiden taitojen avulla he kykenevät toimimaan muuttuvissa toimintaympäristöissä, osaavat johtaa vaativia työkokonaisuuksia sekä viestiä selkeästi oman alansa sisällä sekä eri verkostoissa. (6.) Edistyneet digitaalisuustaidot sekä kestävyysosaaminen ovat teemoja, joiden tärkeys tulee edelleen kasvamaan eri toimialoilla. Yleisistä taidoista erityisesti edistyneet digitaalisuustaidot sekä kestävyysosaaminen ovat teemoja, joiden tärkeys tulee Opetushallituksen ja Osaamisen ennakointifoorumin (OEF) mukaan kasvamaan edelleen laajasti eri toimialoilla vuoteen 2030 mennessä (3). Näiden merkityksen moni tunnistanee myös oman työnsä osalta. Yhteiskunnallinen digitalisaatio ja kestävän tulevaisuuden luominen ovat vahvasti käynnissä olevia muutoksia, jotka eivät ole lähelläkään päätepisteitään. Digitaalisuudesta on puhuttu ja puhutaan siis jatkossakin paljon. Mihin suuntaan digitaitoja oikein tulisi kehittää? OEF:n katsauksessa tulevaisuudessa tarvittavat, edistyneet digitaaliset tietotaidot sisältävät seuraavat ulottuvuudet: digitaalisuuden perusteiden hallinnan digitaalisen lukutaidon digitaalisen sisällön tuottamisen digitaalisen turvallisuusosaamisen digitaaliset ongelmanratkaisutaidot sekä digitaaliset kommunikointi- ja yhteistyötaidot (3). Vastaavasti kestävyysosaaminen koostuu useasta eri osa-alueesta. Kaikkein tärkeimpänä kyselyyn vastanneet pitivät ongelmanratkaisutaitoja, joihin sisältyy kyky tunnistaa ja ratkaista erilaisia ongelmia kyky kerätä, analysoida ja yhdistää tietoa ongelmien ehkäisemiseksi sekä kyky sopeutua muutoksiin (3). Tulevaisuudessa tarvittavasta alakohtaisesta osaamisesta ja siihen liittyvistä muutostarpeista on kysytty myös ammattikorkeakoulujen opettajilta. Digitaalisuuteen liittyvät osaamistarpeiden muutokset nousevat vahvasti esille heidän vastauksissaan. Kahta korkeinta kärkisijaa pitivät digipedagogiikkaan sekä digitaalisiin oppimisvälineisiin ja ympäristöihin liittyvät osaamistarpeet (7). Myös näiden jälkeen suurimmat osaamistarpeiden kasvuun liittyvät teemat kytkeytyivät monilta osin digitalisaatioon. Vastauksissa korostuneita asioita ovat alusta- ja jakamistalouteen, avoimeen dataan, pedagogisen osaamiseen ja digitaaliseen läsnäoloon liittyvä osaaminen. (7.) Digitaalisuuteen liittyvät muutokset ja mahdollisuudet nousevat esille kehittämistarpeina ja suosituksina myös korkeakoulupedagogiikan tilaa käsittelevässä raportissa. Toom ja kumppanit kehottavat korkeakouluja kehittämään digitaalisia oppimisratkaisuja sekä hyödyntämään tekoälyä ja teknisiä ratkaisuja pedagogiikassa kokonaisvaltaisesti. (2.) Uudenlaisen ajattelun ytimessä on se, miten digitaalisuutta, tekoälyä ja erilaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti yksilöllisten oppimisratkaisujen luomisessa. Puheet digipedagogiikasta ja verkko-opintojen lisääntyvästä roolista koulutustarjonnassa eivät tarkoita enää menneinä vuosina hallinnutta ajattelutapaa opetusteknisistä ratkaisuista. Tällöin perinteisesti läsnäopetuksena järjestettyä opetusta siirrettiin verkkoympäristöön. Digitaalinen murros opetuksessa juurruttaa nyt kokonaan uudenlaista ajattelua. Ytimessä on se, miten digitaalisuutta, tekoälyä ja erilaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti yksilöllisten oppimisratkaisujen luomisessa. Mitä nämä tavoitteet sitten tarkoittavat käytännössä? Konkreettisesti digitaalisuuteen liittyvät pedagogiset muutokset näkyvät esimerkiksi korkeakoulujen yhteistyönä tuotetussa Digivisio 2030-hankkeessa, jonka pyrkimyksenä on luoda yhteinen verkko-opintojen ekosysteemi, jonka avulla opintoja pystytään kytkemään saumattomasti osaksi oppijoiden erilaisia koulutuspolkuja ja elämänvaiheita. Tämän ekosysteemin kehittämiseksi korkeakouluissa on tärkeää panostaa paitsi omien verkko-opintojensa suunnitteluun myös yhteistyöhön muiden oppilaitosten kanssa. Jotta voimme kehittää korkeakoulujen pedagogista toimintaa vastaamaan yhä paremmin tulevaisuuden tarpeisiin, tarvitsemme kasvavasti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Kansallisen yhteistyön lisäksi erityisesti ammattikorkeakouluissa tulisi panostaa opiskelijoiden kansainvälisyysosaamiseen ja kannustaa opiskelijoita kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja työharjoitteluun (2). Tärkeitä ulottuvuuksia koulutusten kehittämisessä ovat myös jo aiemmissa selvityksissä esille nousseet näkemykset joustavista opintopoluista, ristiinopiskelun tukemisesta sekä osaamisen tunnustamisesta (4, 5). Kehittämistarpeiden tunnistamisesta ratkaisuihin Opetussuunnitelmien uudistustyö on yksi keino, jolla voidaan vastata tulevaisuudessa korostuviin osaamistarpeisiin. Metropolia Ammattikorkeakoulussa se käynnistettiin keväällä 2024. Opetussuunnitelmauudistuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä opintoihin työelämässä tarvittavaa, laaja-alaista osaamista tukevia sisältöjä ja kansainvälisyyttä sekä lisätä toteutuksiin joustavia suoritustapoja ja monipuolista verkko-opintotarjontaa. Tavoitteena Metropoliassa on, että kaikkien tutkintojen rakenteisiin kuuluu uusi, laaja-alaisia opiskelu- ja työelämätaitojen kehittymistä tukeva opintokokonaisuus vuonna 2025. Se koostuu laajuudeltaan pienistä kursseista, joita opiskelijat voivat valita vapaasti kaikille yhteisestä kurssitarjonnasta ja suorittaa opinnoissaan joustavalla aikataululla. Kurssien toteutusmuodot määritellään tarkemmin toteutus- ja arviointisuunnitelmissa (8), mutta uudistuksen yhtenä tavoitteena on luoda runsas tarjonta verkko-opintoina suoritettavia opintoja sekä suomeksi että englanniksi. Jokaiseen tutkintoon sisältyy uusissa opetussuunnitelmissa myös kansainvälisyysosaamista tukeva, U!REKA SHIFT-yhteistyönä toteutettava kurssi. Sen sisältö kehitetään yhdessä Metropolian koordinoiman, eurooppalaisista korkeakouluista koostuvan verkoston kanssa. Ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin nämä muutokset tulevat vuotta myöhemmin. Uusien osuuksien lisäksi tutkinnoissa edistetään edelleen kestävän kehityksen teemoja oman alan ja ammattitaidon edellyttämien alakohtaisten opintojen rinnalla. Millaista “oman alan” osaaminen jatkossa on? Miten opetussuunnitelmissa näkyy se, että laaja-alaista osaamista tarvitaan yhä laajemmin ja moninaisemmin? Korkeakouluilla on sekä paljon vastuita että mahdollisuuksia vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Jotta voimme antaa opiskelijoille sellaiset valmiudet, joilla he kykenevät toimimaan joustavasti erilaisissa työympäristöissä ja niiden digitaalisissa ulottuvuuksissa, on olennaista, että annamme tähän korkeakouluissa mallia sekä opintojen sisältöjen että toteutusten muodossa. Tässä onkin kaikille korkeakoulusektorin asiantuntijoille tärkeä pohdinnan paikka. Millaista “oman alan” osaaminen jatkossa on? Miten opetussuunnitelmissa tulee näkymään se, että laaja-alaista osaamista tarvitaan yhä laajemmin ja moninaisemmin? Kirjoittaja Pia Koirikivi (FT, kasvatustieteiden dosentti) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa oppimistoiminnan asiantuntijana. Hän on erityisen kiinnostunut korkeakoulupedagogiikan kehittämisestä. Aiemmalta taustaltaan hän on kasvatustieteiden tutkija, opettajankouluttaja ja yliopistonlehtori. Lähteet Yhdistetty lausunto yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallien uudistamisesta, 19.2.2024. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Toom, A., Heide, T. Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S. & A. Karvonen, 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi. Julkaisut 22. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla. Laaja-alaisten osaamistarpeiden kehitys vuoteen 2030 mennessä. Osaamisen ennakointifoorumin 2021-2024 tuloksia. Raportit ja selvitykset 2023:1. Opetushallitus. Moitus, S. & L. Weimer, 2020. Suomen maaraportti: Joustavat opintopolut korkeakoulutuksessa. Policy brief opetus- ja kulttuuriministeriölle ja suositukset korkeakouluille. Moitus, S., Weimer, L. & J. Välimaa, 2020. Flexible learning pathways in higher education. Finland’s country case study for the IIEP-UNESCO SDG4 project in 2018–2021. Julkaisut 12. Kansallinen koulutuksen arvointikeskus. Valtioneuvoston asetus tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä 120/2017, § 2. Valtioneuvosto. Ammattialakohtainen osaamistarpeiden muutos vuoteen 2030. Verkkoraportti. Opetushallitus. Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Ukrainasta paenneille tie korkeakoulutukseen valmentavan koulutuksen avulla
Mitä enemmän aikaa kuluu Ukrainan sodan alkamisesta, sitä vahvemmin Suomeen saapuneet tilapäistä suojelua saavat Ukrainasta paenneet juurtuvat. Monet harkitsevat Suomeen jäämistä. Syyskuun 2023 alkuun mennessä tilapäistä suojelua oli hakenut yli 60 000 Ukrainasta paennutta henkilöä. Heistä yli 58 000 henkilöä on saanut myönteisen päätöksen. (1) Myönteisen päätöksen saaneista 62 % on korkeasti koulutettuja ja 67 % työikäisiä (2). Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän saavutettavuus tukee Ukrainasta paenneiden integroitumista. Nykytilanteessa on paljon epävarmuustekijöitä. Emme tiedä, kuinka pitkään sota jatkuu ja miten sodan jatkuminen vaikuttaa ukrainalaisiin. Emme myöskään tiedä, haluavatko Ukrainasta paenneet lopulta palata kotimaahansa vai esimerkiksi jäädä Suomeen. Juuri nyt on tärkeää varmistaa tämän ryhmän integroituminen Suomeen. Siihen liittyy myös suomalaisen korkeakoulutusjärjestelmän saavutettavuus. Tähän tarpeeseen on räätälöity yhdeksän ammattikorkeakoulun toteuttama PrepProg-hanke (Preparatory Programme for Higher Education Studies in English) (3). Hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön tukema, ja sen koulutuspilotti käynnistyi syksyllä 2023. Jaamme kirjoituksessamme koulutuspilotista saatuja oppeja, onnistumisia ja siihen kytkeytyviä huolia. Kohderyhmän osallistuminen ja yhteistyö pohjustavat onnistumista Kohderyhmän ymmärtäminen on merkittävä tekijä koulutusta ja sen markkinointia suunniteltaessa, erityisesti kun kohderyhmä tarpeineen ja haasteineen on entuudestaan suunnittelijoille vieras. Suomalaisilla koulutuksen suunnittelijoilla ei olisi ollut välineitä ymmärtää Ukrainan sotaa paenneiden ja tilapäistä suojelua saaneiden tilannetta ilman kohderyhmän itsensä apua. Ukrainasta paenneiden sopeutumista ja koulutukseen hakeutumista hankaloittavat muun muassa sodan aiheuttama kuormitus sekä heikko suomen, ruotsin ja englannin kielen taito. Kohderyhmän mukaan ottaminen mahdollisti todelliseen tarpeeseen vastaavan koulutuksen kehittämisen. Kohderyhmän edustajista muodostettuihin asiakasraateihin osallistui henkilöitä, jotka olivat kiinnostuneita koulutuksesta ja halukkaita jakamaan omia näkemyksiään. Ne toteutettiin Karelia-ammattikorkeakoulussa ja Turun ammattikorkeakoulussa. Asiakasraadit perustettiin heti hanketoiminnan alkaessa, jotta kohderyhmän ääni saatiin osaksi kehittämistyötä ja todelliseen tarpeeseen vastaavan valmentavan koulutuksen kehittäminen näin mahdollistui. Koulutuspilotin toteutuksessa huomioitiin esimerkiksi asiakasraatien esiin nostama lähipäivien tärkeys. Opiskelijoiden hajautuneen sijainnin vuoksi opetus toteutettiin verkossa. Vaikka verkossa opiskelu on joustavaa, monille lähitapaamiset muiden opiskelijoiden kanssa voivat olla tärkeitä, koska silloin opiskelijat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja puhumaan myös muusta kuin opiskeluun liittyvistä asioista. Asiakasraadeissa esitetty toive oppilaitoksien kampuskierroksista toteutettiin, ja tämä antoi opiskelijoille tilaisuuden tutustua ammattikorkeakoulujen tiloihin ja toimintatapoihin sekä verkostoitua muiden kanssa. Kohderyhmän osallistuminen tuki viestintää ja markkinointia. Kohderyhmän mukaan ottaminen oli myös olennainen osa koulutuspilotin vaikuttavaa markkinointia. Asiakasraatien kautta selvisi, että valmentavan koulutuksen käsite ei ollut Ukrainasta tuttu. Siksi markkinointimateriaaleissa selitettiin tavanomaista tarkemmin valmentavan koulutuksen tavoitteita, sisältöä ja koulutuksen hyötyjä. Pilotoinnin alkaessa oli selvää, että koulutuksen luonteesta olisi pitänyt informoida vieläkin enemmän. Monet opiskelijat eivät olleet ymmärtäneet, että kyseessä oli kokopäiväinen opiskelu, joka tapahtuu päiväsaikaan ja johon tulee osallistua aktiivisesti. Monet olivat ajatelleet, että he voisivat opiskella sisältöjä iltaisin ja viikonloppuisin kokopäivätyön tai muiden opintojen ohessa. Jo prosessin alussa tunnistettiin kielitaitohaaste liittyen kohderyhmän tavoittamiseen. Onneksi hankkeessa työskentelee ukrainalainen asiantuntija. Hänen kielitaidolleen ja kohderyhmätuntemukselleen on ollut todellinen tarve. Myös toisen kielitukihenkilön työpanos on ollut pilotoinnin onnistumisen näkökulmasta olennainen. Omakielisyys on huomioitu koulutuksen verkkosivuilla ja esitteissä, jotka tuotettiin kohderyhmän ymmärtämillä kielillä: ukrainaksi, venäjäksi ja englanniksi. Ukrainalaisella asiantuntijalla oli erinomainen käsitys siitä, miten parhaiten tavoittaa kohderyhmä. Sen turvin maksullista some-markkinointia pystyttiin kohdentamaan ja hyödyntämään Suomessa asuvien ukrainalaisten käyttämiä ukrainan- ja venäjänkielisiä somekanavia. Yhteistyö eri toimijoiden välillä on kaikkien etu. Toinen tärkeä seikka kohderyhmän tavoittamiseen liittyen olivat ne monet tahot, jotka työskentelevät ja avustavat Ukrainan sotaa paenneita ja tilapäistä suojelua saaneita henkilöitä omassa työssään päivittäin. Alusta alkaen yhteistyö TE-toimistojen, kuntakokeiluiden, kuntien, vastaanottokeskuksien ja järjestötoimijoiden kanssa oli tärkeää. Näin niissä ohjaustyötä tekevät olivat tietoisia PrepProgista, koulutuksen tavoitteista ja hyödyistä ja pystyivät ohjaamaan ja tukemaan omia asiakkaitaan hakemaan pilotointikoulutukseen. Markkinoinnissa yhdistimme ukrainalaisen kieli- ja kohderyhmätiedon, teknologian tuoman tehokkuuden sekä yhteistyön paikallisten toimijoiden kanssa. Tätä toimivaa lähestymistapaa on hyödynnetty myös muissa hankkeissa, joissa kohderyhmänä ovat olleet Ukrainan sotaa paenneet ja tilapäistä suojelua saaneet henkilöt. Valmius korkeakouluopintoihin Suomessa Korkeakouluopintoihin pohjustavassa valmennuksessa on erityiset tavoitteet. Niissä panostetaan kielten oppimiseen, matematiikkaan, digitaitoihin, itsetuntemuksen lisäämiseen ja itsensä johtamisen taitojen kehittämiseen. PrepProg-hankkeen koulutuspilotin tavoitteena on ollut antaa opiskelijalle tarvittavat valmiudet korkeakouluopintoja varten. Yhteissuunnittelun pohjalta valmennuksen sisällöksi muodostui englannin kieli, suomen tai ruotsin kieli, matematiikka sekä digitaidot. Englannin kielen taidossa tavoitteena on ollut kielitaidon nostaminen tasolta B1 tasolle B2. Yhteisten ja yleisten opintojen lisäksi opiskelijat valitsivat, millä alalla he haluavat kehittää englannin kielivalmiuksiaan. Vaihtoehtoina olivat liiketalous, tekniikka, hyvinvointi- ja soteala tai monialainen ryhmä. Korkeakouluopinnot Suomessa vaativat itsensä johtamisen taitoja. Itsetuntemus ja itsensä johtamisen taidot ovat tärkeitä tulevan opiskelun tai työuran kannalta. Koulutuspilotti sisälsi ryhmä- ja yksilöohjausta, jossa kehitettiin osallistujien itsetuntemusta, sanoitettiin vahvuuksia ja kirkastettiin osaamista sekä pohdittiin mahdollisia ura- ja opiskeluvaihtoehtoja. Kun yhteishaku korkeakouluihin lähestyi, keskustelu- ja sparraustarve kasvoi. Opiskelijoiden kysymykset liittyivät yhteishakuun, koulutuksen maksullisuuteen sekä kielitodistuksiin. Ohjaustyössä korostuivat erot Suomen ja Ukrainan korkeakouluopinnoissa. Korkeakouluopinnot Suomessa vaativat paljon enemmän itsensä johtamisen taitoja, esimerkiksi suunnittelua, ajanhallintaa ja huolehtimista omasta hyvinvoinnista. Yhteisöllisyyden tukeminen on tärkeä osa valmentavaa koulutusta. PrepProg-koulutuspilotti eroaa muista valmentavista ohjelmista siinä, että sen kohderyhmänä ovat Ukrainan sotaa paenneet ja tilapäistä suojelua saaneet henkilöt (4). Opiskelijat asuivat ympäri Suomea. Osa asui pienillä paikkakunnilla ja osa pääkaupunkiseudulla. Moni koki yksinäisyyttä uudessa maassa. Koulutus on tarjonnut vertaistukea, pohjan yhteisöllisyydelle ja tunteen, ettei tilanteessa olla yksin. Opiskelija on jo valmennukseen osallistuessaan osa suurempaa suomalaista korkeakouluyhteisöä. Korkeakoulutuksen saavutettavuushaasteet Kielitaidon puute on nostettu esiin merkittävänä esteenä työllistymiselle, ja useat ukrainalaiset ovat tuoneet esille tarpeen kielitaidon kehittämiselle (4). Vaikka tutkimusten mukaan vajavainen kielitaito on yleistä, on myös henkilöitä, joilla on jo riittävä englannin kielen taito korkeakouluopintoja varten tai jotka voisivat päästä työelämään täsmäkoulutuksilla. Tulevaisuudessa, kun Ukrainan sotaa paenneet ja tilapäistä suojelua saaneet henkilöt oppivat suomea ja ruotsia, saattaa painopiste koulutustarpeessa siirtyä suomen- ja ruotsinkielisiin koulutusratkaisuihin. Tällä hetkellä englanninkieliset opinnot olisivat heille parhaiten saavutettavissa. Kehitteillä on myös uusia kielituettuja koulutuksia, kuten Karelia-ammattikorkeakoulussa kehitettävä venäjän kielellä tuettu suomenkielinen sairaanhoitajatutkinto (5). Kielitaito tai lukukausimaksu esteenä ukrainalaisten korkeakoulutukselle Suomessa. Valtion tavoitteena on nopeuttaa Ukrainasta paenneiden koulutus- ja työllisyyspolkuja Suomessa. Vaikka suomenkieliset korkeakouluopinnot ovat opiskelijalle maksuttomia, on säädetty, että vieraskielisissä korkeakoulututkinnoissa täytyy olla lukukausimaksut niille, jotka saapuvat maahan opintoja varten. Tilapäistä suojelua saavat ovat statuksensa puolesta valitettava väliinputoajajoukko, koska he eivät ole normaalin oleskelulupajärjestelmän sisällä. Tämän kohderyhmän kohdalla on huomioitava muutakin kuin tiukasti koulutuspoliittiset näkökulmat, kuten Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n toiminnanjohtaja Ida Mielityinen kommentoi (6). Heti hankkeen alkaessa tunnistimme lukukausimaksut saavutettavuushaasteeksi. Sotatilanteesta johtuen harvalla Ukrainasta paenneella on mahdollisuus maksaa tuhansien eurojen lukukausimaksuja. Suomen kielen taidon puutteesta johtuen heillä ei ole mahdollisuutta edetä suomenkielisiin korkeakouluopintoihin, jotka olisivat ilmaisia. On tärkeää, että kaikki korkeakoulut etsivät mahdollisuuksia Ukrainasta paenneille osallistua englanninkielisiin tutkinto-ohjelmiin. Hankkeessa tehdyn selvityksen mukaan jokainen korkeakoulu itse määrittelee lukukausimaksunsa sekä niihin liittyvät mahdolliset stipendit, joiden kautta opiskelija voi saada maksuun huojennuksen. Valtakunnallisesti ei voi määrätä, että humanitäärisistä syistä johtuen tilapäistä suojelua saavilta ei perittäisi lukukausimaksuja. Olisikin tärkeää, että kaikki Suomen korkeakoulut etsisivät ratkaisuja, jotka mahdollistavat Ukrainasta paenneiden opiskelun englanninkielisissä tutkinto-ohjelmissa. Katse kohti tulevaisuutta Helmikuussa 2024 vietetään PrepProg-koulutuspilotin päätösjuhlaa. Pilotissa luotiin englanninkielistä valmentavan koulutuksen konseptia, jota voi hyödyntää tulevissa valmentavissa koulutuksissa. Moni koulutuksen käynyt on kiitollinen sen tuomista opeista ja vertaistuesta, mutta vasta aika näyttää koulutuksen vaikuttavuuden, sen, miten heidän opiskelu- ja urapolkunsa jatkuvat. PrepProg-hanke päättyy elokuussa 2024. Tuloksia esitellään korkeakoulujen kansainvälisillä kevätpäivillä Seinäjoella 16.5.2024 sekä hankkeen loppuseminaarissa Joensuussa 29.8.2024. Ukrainan sotaa paenneiden ja tilapäistä suojelua saaneiden henkilöiden integroinnissa ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli myös tämän hankkeen jälkeen. Verkostomainen yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja muiden kohderyhmän parissa työskentelevien tahojen välillä sekä kohderyhmän osallistaminen alusta alkaen luovat parhaimmat onnistumisen mahdollisuudet. Kirjoittajat Mia Sevonius-Male, jonka missiona on ravistella, kehittää ja tukea rakenteita koulutus- ja työperäisen maahanmuuton edistämiseksi. Tähän liittyy myös korkeakoulutuksen saavutettavuuden ja pitovoiman lisääminen asettautumiseen, kotoutumiseen ja työllistymiseen liittyvän kehittämistyön kautta. Mia toimii Karelia ammattikorkeakoulussa maahanmuuttajatyön asiantuntijana sekä PrepProg ja Talent Hub Eastern Finland (ESR+) hankkeiden projektipäällikkönä. Elvira Vainio, jonka missiona ovat mahtavat maanantait ja kestävämpi työelämä. Hän toimii uravalmentajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja PrepProg-hankkeessa. Hän työskentelee uran, työllistämisen, työllistymisen, osaamisen ja työelämätaitojen kehittämisen teemojen parissa. Hankkeen faktatiedot Syksyllä 2022 opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi PrepProg-hankkeelle (Preparatory Programme for Higher Education Studies in English) erityisavustuksen Ukrainasta paenneiden koulutus- ja työllistämispolkujen edistämiseen sekä vieraskielisen valmentavan koulutuksen mallintamiseen. Karelia-ammattikorkeakoulun koordinoimassa PrepProg-hankkeessa on mukana kahdeksan muuta ammattikorkeakoulua. Lähteet Työ- ja elinkeinoministeriö (2023). Selvitys: tilapäistä suojelua saavat ukrainalaiset on otettu hyvin vastaan, kielitaito keskeinen työllistymiselle. Tiedote 1.11.2o23. Työ- ja elinkeinoministeriö. Owal Group Oy (2023). Selvitys tilapäistä suojelua saavista työvoimapalvelujen asiakkaina ja työmarkkinoilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:42. Työ- ja elinkeinoministeriö. PrepProg-hanke (2023) Vaittinen, Jaana (2023). Taloushallinnon täydennyskoulutuksella Suomen työmarkkinoille. Hiiltä ja timanttia -blogi 30.10.2023. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sunikka, Tuulia, ym. (2024). Venäjän kielellä tuettu sairaanhoitajatutkinto alkaa Kareliassa syksyllä 2024. Pulssi-portaali 6.2.024. Karelia-ammattikorkeakoulu. Mielityinen, Ida (2023). Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n toiminnanjohtajan lausunto. Sähköposti kirjoittajille.
The Crucial Role of Collaborative Spaces in Developing Innovators
Society, our work, and our everyday lives require us all to be more innovative and more intentional. Since around 500BC when the ancient Greek philosopher Heraclitus allegedly noted that ‘Change is the only constant’, the world has been in flux. This has not only continued, but it has accelerated. If we want to develop more innovators, we need to provide spaces that allow for innovators to develop. Responding to this challenge requires everyone to be ready and skilled in how to think more strategically about change, adaption, and innovation. Higher education institutions are a great place to hone these innovation skills, for both the students and the staff that fill them. But for these skills to be taught, the spaces that support this kind of learning need to be appropriate. This need is for the continued relevance of the institution itself but also for the society around it. There must be more innovation both inside and outside of the institution. If we want to develop more innovators, we need to provide spaces that allow for innovators to develop. The Importance of Developing Innovators For people to be innovative in their work, they need to learn the skills of incremental innovation. How it happens, what it looks like, how you get from the starting point to the deployment, and to fundamentally understand that deployment is not the end of the process. This is the kind of understanding that employers are beginning to expect from their employees. Continuous improvement is using innovation skills in everyday work and required structured collaboration. It is how institutions and the alumni from them continue to be relevant in this ever-changing world. Innovations vs. Innovators Developing innovations and developing innovators are different. One is an investment in your core business (or future business opportunities) while the other is an investment in people. This investment in people will provide them some agency over the development of how they do (and develop) their own work. To support individuals to become innovators in their own areas of expertise, we need to give them the right spaces to learn those skills and then to deploy them. The necessary skills are not going to be developed in traditional classrooms or in ordinary meeting rooms. The necessary skills are not going to be developed in traditional classrooms or in ordinary meeting rooms. There needs to be environmental cues (both physical and atmospheric) that this space is different. That you are here to work differently and to learn differently. It must also indicate that we are here to work collaboratively and that we are willing to change how we interact and work together to get different results. Tailoring Spaces for Impactful Collaboration Different actions and outcomes have different needs and what the space provides. It is difficult to have a deep, personal conversation if a group of people are sitting at desks looking in one direction (away from each other and at the back of heads). Different configurations are needed for different parts of any innovation process whether this is in a company, an educational institution, or in a public service. Discussion When there is a discussion, whether it is for learning new things or for sharing knowledge, a circle is often the way this should be done. Everyone can see each other, it promotes communication, and it isn’t hierarchical. Research shows that if you want people to be more collaborative, feel a sense of belonging, and participate more, you should seat them in a circular pattern. This gathering pattern is something that is quintessentially human. When we imagine small groups gathering at all times through history, we imagine circles. We see circles everywhere information is shared and discussions are had: campfires, grade school storytelling, the United Nations, U.S. Congress, the Finnish Parliament, indigenous peoples’ gatherings, healing circles, etc. Gathering in circles is essential to humans feeling seen and heard. “Circular physical arrangements such as these endure because of the powerful influences that people can have on each other when participating in these formations.” - J. Falout, 2014 Ideation When we need to do some intense ideation, we may or may not need tables. Or we may need a small table space to write or draw our idea and some clear wall space to display our ideas. This one part of the process will need to use two different kinds of spaces. This flexibility in spatial design becomes a catalyst for fostering flexible minds. If there is a need to create more innovative and flexible people in our organisations, then the spaces that they work in also need to reflect this. Traditional office setups, with cubicles and open offices, fall short in being able to cultivate true innovators. Small group work Ideas are often developed by small groups. Individuals can be too myopic (seeing only their own ideas) while too big groups will become unwieldy and stagnate as it becomes difficult to find consensus to move on. This means that there needs to be spaces where groups of 3-5 people can develop ideas into concepts. These concepts will need to be developed further into something that can be prototyped. This can only happen in smaller groups. This is a great opportunity to either have multiple different ideas taken to the prototype stage or to have different versions of the same thing be created. This gives everyone a chance to fully participate in the development and prototyping stages as well as to see the options that different groups can produce. There is never one solution to any given problem. Building/prototyping When an individual and a group wish to build a prototype or even two or three, having spaces and tools available to accomplish this is important. Prototypes, for both products and services, come in all shapes and sizes - from room-sized cardboard layouts to handheld tools and Lego floor plans. This means that you can never be sure if people will need tables to display their final prototypes or just need them in the building phase. If they just need them in the building phase, they may need a larger open bit of floor space to roleplay the service/product or to walk people through it. This means that tables need to be easily stored away. Presentations/Pitches Presenting as a skill, whether to your peers or to co-workers, is an important part of finding buy-in and being understood. Presenting to a group can be done either while they are seated in the circular position or in a more standard theatre pattern. But what research tells us is that a circular seating pattern “can activate fundamental human needs and consequently affect persuasion.” When you are pitching an idea to a group, a circular pattern can help persuade them to agree with you. Interesting research finding that may be useful for those people who find themselves in that situation and can affect the environment and how people are seated. All Spaces Are Designed It is important to understand that spaces are always designed. Someone makes a decision about what kind of furniture will be used, where the focus of the room will go, how much furniture is to be ordered. Each little decision is the design. Determining how the space will be used will define what is available for the users. When Static Spaces Fail to Meet Dynamic Needs Consider this: what happens when the needs of the space are dynamic and change even within the confines of one 3-hour block? What happens to those in the room when the space is not changeable? At some point a decision was made to define the space's purpose, closing the door to any alternative considerations. This is most of the built spaces around the world. When we look at learning and teaching environments, they are primarily organised so that the students look at the teacher or to teach professional skills. Neither of these are appropriate for learning or developing innovation skills. The next evolution was to make desks movable, so students could participate in group work. But still the desks took up most of the classroom floor space. Again, what happens when you don’t really need the desks and what you need is for people to do less listening and more doing? Now the desks are a bit of a liability. It reminds me of the poster that compared different modes of transportation and the space they take up (car vs bus vs bicycle). It exemplifies how much space “things” take up in the surrounding space. In their example it was cars, in mine, it is desks. Many are expecting different results from the same environment. I don’t disagree that there are still concepts that need to be learned individually and, in an orientation, where you are looking at a teacher. But it is important to remember that this is not how everything needs to be taught. Increasingly, spaces are being set aside for different ways of learning. But they are rare and maybe not fully understood. This is the same problem in many corporate settings. Many are expecting different results from the same environment. In big companies there may be open spaces available but they are not necessarily set up for impactful collaboration, some will be meeting spaces, some will be presentation spaces. Shaping Tomorrow’s Innovators We all need to make sure that our learning spaces are future focused and fit for purpose. The goal is to make sure that both inside and outside educational institutions people are able to confidently face and address the challenges ahead. We all need to make sure that our learning spaces are future focused and fit for purpose. At the beginning of allocating learning spaces and planning teaching, it would be important to considering the five above needs: discussion, ideation, group work, prototyping, and presentations, to achieve the best learning outcomes. Writer Pamela Spokes, BA, MA, MBA, AmO works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has many years of experience working in higher education institutions in different countries and in different roles. She teaches the English Pre-Incubator Programme and Service Design in different Schools.
Palaute innostaa opettajaakin!
On väitetty, että suomalaiset ovat työelämässä tottumattomia antamaan ja ottamaan vastaan palautetta. Toisaalta kuulee, että moni haluaisi sitä työstään enemmän. Jos palautetta ei saa, voi tuntua kuin omalla tekemisellä ei olisi mitään merkitystä, mikä voi jopa heikentää työhyvinvointia (Sarkkinen 2017). Korkeakouluopettajina me usein suorastaan marinoimme opiskelijat vertaispalautteella ja sen merkityksen korostamisella. Mutta miten sujuu palaute opettajien kesken? Työkaverin kirjoittaman opetussuunnitelmaluonnoksen, hankesuunnitelman, bloggauksen tai muun vastaavan tekstin kommentointi on kuvaava esimerkki tilanteesta, jossa kommentoidaan toisen tekemää työtä, annetaan kollegiaalista palautetta. Minulle, kuten monelle muullekin korkeakouluopettajalle, tällainen on tuttua, jopa jokapäiväistä työtä. Otetaankin alkuun tähän liittyvä muisto yliopistovuosiltani: Artikkelikokoelman toimituspalaveri on käynnistymässä. Paikalla on kolme kollegaa: minä, kokoelman toinen toimittaja sekä yksi kirjoittajista, tutkija naapuritiedekunnasta. – Tekstissäsi on aika pitkiä virkkeitä ja kappaleita. Pystytkö käymään artikkelin siitä näkökulmasta läpi ja miettimään vielä ilmaisutapaa? me toimittajat kysymme kirjoittajalta ja näytämme pari esimerkkiä. – Vedän artikkelini pois julkaisusta! Minua ei ole ikinä loukattu tällä tavalla! kuuluu tuohtunut vastaus. Ovi paukahtaa, ja me toimittajat jäämme katsomaan toisiimme hölmistyneinä. On mahdollista, että muistikuvani ei kerro kaikkea tilanteesta ja siihen liittyvän vuorovaikutuksen sävyistä, mutta kieltämättä kohtaus piirtyi voimakkaasti mieleen. Kaikkien kuluneiden vuosienkin jälkeen se toimii yhä muistutuksena siitä, että palautteen antamisessa on satsattava paitsi sisältöön myös tapaan ja tyyliin – ja että toisaalta myös palautteen vastaanottaminen on taitolaji. Miksi palaute on tärkeää? Kuten Ahonen ja Lohtaja-Ahonen (2011) ovat summanneet, työelämän kontekstissa palautteen tarkoitus on auttaa ymmärtämään omaa toimintaa, oman työn tuloksia. Palaute kertoo, missä olemme menossa ja miten pysymme oikeassa suunnassa. Se kertoo vahvuuksista ja heikkouksista sekä valottaa oman toiminnan vaikutusta muihin ihmisiin. Palaute kertoo, missä olemme menossa ja miten pysymme oikeassa suunnassa. Palautteen vastaanottaminen vaatii ennen kaikkea psykologista turvallisuutta. Jos palaute yllättää tai ei ole linjassa omien näkemysten kanssa, puolustusreaktio voi herätä nopeammin kuin itse edes ehtii tiedostaa. Reaktio voi juontaa juurensa aiempiin kokemuksiin vaikka miten kaukaa vuosien takaa. Silloin ei välttämättä ole kaikkein oleellisinta jäljittää, mihin nimenomaiseen henkilöhistorialliseen tilanteeseen reaktio kytkeytyy. Hyödyllisintä on havaita reaktion mittakaavavirhe. (Oulasmaa & Pesonen 2022.) Yhteisön tasolla vaimea palautekulttuuri, heikko kyky ja halu antaa palautetta ja ottaa sitä vastaan, on tietysti samalla tavalla pysähtymisen ja miettimisen paikka. Onko jokin pielessä? Välinpitämättömyys voi kertoa esimerkiksi siitä, ettei suunta tunnu enää oikealta ja yhteiseltä. Intoa palautteiden antamiseen latistaa vahvasti myös kokemus tai oletus siitä, ettei palautetta aidosti oteta toiminnan kehittämisessä huomioon ja että sen antaminen on siis turhaa vaivannäköä. Millaista on rakentava palaute? Sinällään ”palaute” ei ole täysin kirkas termi. Onnistunutta palautetta luonnehditaan usein esimerkiksi ”rakentavaksi”, mutta ”rakentavan” määritteleminen voikin sitten olla hankalampaa. Oulamaan ja Pesosen (2022) mukaan anonyymi moite tai kehu ei ole sen enempää palaute kuin jokin satunnainen Facebook- tai Instagram-tykkäys. Se on mielipide, jopa pelkkä heitto. Palaute vaatii perusteluja. Palautteelta peräänkuulutetaan monesti konkreettisia ehdotuksia jonkin asian korjaamiseksi ”Älä esitä minulle ongelmia vaan esitä ratkaisuja” -hengessä. Aina tämä ei ole mahdollista, mutta palautteen tarkoituksena on auttaa palautteen saajaa onnistumaan (Ahonen & Lohtaja-Ahonen 2011). Palaute vaatii perusteluja, myös kannustava palaute. Jos saa opiskelijalta kommentin, että ”se Moodle-työtila on muuten tosi huono”, kyse ei siis vielä ole varsinaisesta palautteesta. Sitä ilmauksesta tulee vasta, kun opiskelija täydentää arviotaan esimerkiksi kuvauksella työtilan sekavuudesta, materiaalien niukkuudesta tai ylenpalttisuudesta tai linkkien toimimattomuudesta. Opiskelijan näkökulmasta numero opintorekisterissä ei myöskään vielä ole palaute oppimisesta, eihän se vastaa kysymykseen: ”Miksi?” Toimivan palautteen olemusta havainnollistaa myös seuraava jaottelu, jossa esimerkkinä on jälleen palautteen antaminen tekstistä: ”Tämä asia pitäisi laittaa taulukkoon.” – Ilmaus on lähinnä johtamista. ”Koska tämä asia ei ole taulukossa, en ymmärrä sitä.” – Kyseessä on palaute, joka sisältää havainnon ja todennäköisesti vaikuttaa vastaanottajaan. (Ahonen & Lohtaja-Ahonen 2011.) Taitavasti annettu palaute on yleensä tervetullutta, vaikka se olisi korjaavaa eli sisältäisi ajatuksen siitä, että toimintaa ja tekemistä olisi syytä muuttaa. Samaan tapaan kannustava palaute kääntyy negatiiviseksi, jos se annetaan taitamattomasti tai vääristä syistä. Ihminen on herkkä aistimaan, ovatko kiitokset vilpittömiä vai piikikkäitä, enemmän vallankäyttöä kuin mitään muuta. Esimerkiksi itsestäänselvyyksistä annettu suitsutus tulkitaan helposti vähättelyksi ja herättää vaikutelman ”ylentämällä alentamisesta”. (Oulasmaa & Pesonen 2022.) Palautetta joka suuntaan! Palautteen antaminen opiskelijoille kuuluu oletusasetuksena opettajan työhön. Kipukohtia voi olla molemmilla osapuolilla: opiskelija voi kokea, että yksityiskohtaista henkilökohtaista palautetta saa opinnoissa aivan liian vähän, ja opettajana tulee taas välillä miettineeksi, satsatako tuntitolkulla palautteen kirjoittamiseen, joka ei koskaan tule luetuksi tai jonka hyödyntäminen ainakin on vaatimatonta. Arvoasetelman ei pitäisi vaikuttaa palautteeseen. Kollegiaalisessa palautteessa kipukohtana voi olla arkuus, jopa pelko. Huoli palautteen saajan reaktiosta – loukkaantumisesta tai suuttumisesta ja samalla negatiivisista seurauksista itselle – ei ole ollenkaan harvinaista työyhteisöissä. (Oulasmaa & Pesonen 2022.) Kun palautetta haluaisi antaa hierarkiassa ylemmille portaille, astuu kuvaan vielä muita kysymyksiä. Arvoasetelman ei pitäisi vaikuttaa palautteeseen, mutta selvää on, että esihenkilön malli rakentaa organisaatiokulttuuria myös palautekulttuurissa. Viisas esihenkilö, päällikkö ja johtaja paitsi pyytää palautetta omasta toiminnastaan myös aidosti ottaa sitä vastaan. Kootut vinkit palautteen antamiseen: Anna palaute asianosaiselle. Aina kun mahdollista, sovi etukäteen palautteen antamisen tavasta. Sitoudu yhteisiin sopimuksiin. Mieti, miksi annat palautteen: ajaaksesi omia tarkoitusperiäsi vai auttaaksesi vastaanottajaa onnistumaan? Hampurilaispalaute (kiitä – esitä korjattava asia – kiitä) toimii vain pikkulapselle, jos hänellekään. Työelämän palautemenetelmänä se on epäselvä, ristiriitainen ja teennäinen. Ajattele palautetta ennemminkin keskusteluna kuin lausuntona. Ole avoin, suora, rehellinen ja selkeä. Älä liioittele tai yleistä. Satsaa keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Ole tietoinen nonverbaalista viestinnästäsi. Tarkoita hyvää. Valitse oikea aika ja paikka. Anna korjaava palaute kahden kesken, työelämä ei ole roustaussessio. Kerro havainnollisesti, mitä kannattaa muuttaa. Kannustava palaute taas sopii myös isompaan porukkaan – vaikka joskus kyllä kuulee, että kiitokset voivat herättää toisissa kateutta. Jos sinun on vaikea antaa positiivista palautetta kollegoille, mieti, onko oma ammattiylpeytesi kunnossa. Jos palautteen kohteena on teksti, pyri pintaa syvemmälle. On suhteellisen vaivatonta puuttua kirjoitusvirheisiin ja viitetekniikkaan. Paljon enemmän satsausta vaatii paneutuminen siihen, mitä teksti tavoittelee ja mitä se saa aikaan. Palautteen saaminen on harvinaista, joten arvosta saamaasi palautetta. Ole utelias. Kuuntele, vaikka olisit eri mieltä. Erota oma minäsi ja vaikkapa kirjoittamasi hankeraportti toisistaan. Vältä selittelyä ja olosuhteiden syyttelyä, kysy mieluummin tarkennuksia. Pohdi palautetta rauhassa ja hyödynnä sitä arviosi mukaan. Jos et saa palautetta, pyydä sitä. Useimmat kirjoittajat ymmärtävät ulkopuolisen silmäparin merkityksen kirjoittamiselle: omalle tekstille sokeutuu eli palautetta kannattaa pyytää. Väitän, että mitä kokeneempi ja varmempi kirjoittaja on, sitä rohkeammin hän hakee palautetta teksteilleen jo silloin, kun ne ovat vielä keskeneräisiä. Uskon, että samantapainen kehityskulku liittyy myös yleisemmin asiantuntijatyöhön ja opettajuuteenkin. Työssään varman on helpompi antaa ja ottaa vastaan palautetta ja parhaimmillaan heittäytyä kollegiaaliseen yhteiskehittämisen maailmaan. Lähteet: Ahonen, Risto & Lohtaja-Ahonen, Sirke 2011. Palaute kuuluu kaikille. Helsinki: Human Interest Oy. Oulasmaa, Minna & Pesonen, Mika 2022. Suoraa palautetta. E-kirja. Helsinki: Alma Talent. Sarkkinen, Marja 2017. Etkö saa työstäsi palautetta? Näin annat sitä itsellesi. Verkkolehti Työpiste. Työterveyslaitos.
Kliiniset harjoittelut vahvistavat opiskelijoiden ammatillista kasvua
Ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta sekä tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Työharjoittelu on osa kaikkien alojen opintoja. Lait ja direktiivit säätelevät erityisesti hoitoalan harjoitteluja, joiden tulee tapahtua autenttisissa oppimisympäristöissä ja olla laajuudeltaan kolmannes opinnoista (1, 2). On siis tärkeää, että opiskelijat saavat harjoitteluissa ammattitaitoa vahvistavia oppimiskokemuksia. On tärkeää, että opiskelijat saavat harjoitteluissa ammattitaitoa vahvistavia oppimiskokemuksia. Selvitimme marraskuussa 2022 tehdyn kyselyn avulla hoitoalan opiskelijoiden kokemuksia kliinisistä harjoitteluista sekä sitä, miten he olivat kokeneet niihin liittyvän ohjauksen harjoittelupaikkojen sekä oppilaitoksen puolelta. Kyselyyn vastasi 255 Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitoalan opiskelijaa, joilla oli suoritettuna vähintään yksi harjoittelu. Kyselyn toteuttivat ensihoitaja-, kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkintojen sekä englanninkielisen degree programme in nursing -tutkinnon kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajat. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kyselyn keskeisiä tuloksia ja kerromme myös, miten niitä on hyödynnetty kliinisten harjoittelujen ohjauksen kehittämisessä. Harjoittelussa teoriatieto yhdistyy käytäntöön Kliinisillä harjoitteluilla on todettu olevan merkittävä asema sairaanhoitoalan opiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymiselle ja motivaatiolle opiskella (3, 4). Kliinisissä harjoitteluissa opiskelijat ymmärtävät oman osaamistasonsa ja motivoituvat opiskelemaan lisää. Opiskelijat nostivatkin kyselyssä esiin erityisesti sen, että harjoitteluissa teoria ja käytäntö kohtaavat mielekkäällä tavalla. Myös potilaiden kohtaaminen erilaisissa harjoitteluympäristöissä kasvattaa osaamista ja tukee uusien taitojen oppimista. Kliinisissä harjoitteluissa saadut positiiviset kokemukset paitsi vahvistavat opiskelijoiden oppimiskokemuksia myös lisäävät alan vetovoimaa (3). Etenkin viimeisen harjoittelun onnistumisella voidaan edistää siirtymää opiskelijasta sairaanhoitajaksi (4). Harjoitteluissa opiskelijoille myös konkretisoituu, kuinka tärkeää hoitoalalla on itsensä haastaminen ja oman osaamisensa jatkuva kehittäminen. Harjoitteluohjaus tukee työmotivaatiota Hyvän perehdytyksen ja harjoitteluohjauskokemuksen saaminen on tärkeä työviihtyvyyttä ja -motivaatiota tuova asia, joten siihen tulisi panostaa harjoitteluissa (3). Siitä huolimatta puolet opiskelijoista oli kokenut, että harjoitteluyksikön ohjaajan antama tuki ja ohjaus ei ollut riittävää. Hieman reilu puolet kyselyyn vastanneista oli kokenut perehdytyksen puutteelliseksi. Perehdytys uuteen työyksikköön on oleellista, sillä hyvän perehdytyksen saanut sopeutuu paremmin työyhteisöön sekä tuntee itsensä tervetulleeksi. Lisäksi perehdyttäminen tulisi nähdä tärkeänä työturvallisuuden ennakointina, sillä puutteet työnopastuksessa ovat yleisiä työtapaturman syitä (5). Hyvä perehdytys ja ohjaus on tärkeä työviihtyvyyttä ja -motivaatiota edistävä asia myös harjoittelussa. Myös palautteen saaminen on olennainen osa työssäoppimista. Palaute voi olla kiittävää tai korjaavaa, molempia tarvitaan työn eteenpäin viemiseksi (6). Säännöllistä palautetta harjoitteluyksikön ohjaajalta kaipasi suurin osa kyselyyn vastanneista (71 %). Valitettavasti hoitajien arki on nykyään hyvin hektistä, sillä henkilöstön määrä ei aina ole riittävä ja potilaiden hoitotyö on yhä vaativampaa (7). Opiskelijaohjauksen onnistuminen voikin joskus jäädä näiden olosuhteiden jalkoihin. Ilman kliinisiä harjoitteluja hoitoalan opiskelija ei kuitenkaan voi kasvaa ammattilaiseksi, ja ilman ohjausta harjoittelu ei onnistu. Onnistuneeseen opiskelijaohjaukseen vaikuttaa moni tekijä. Ohjaajan oma innostus ja motivaatio opiskelijaohjaukseen on yksi tärkeä osatekijä, lisäksi tarvitaan luottamusta ja avointa vuorovaikutusta opiskelijan ja ohjaajan välillä. Erittäin tärkeitä ovat myös ohjaajan riittävät resurssit sekä työyhteisöltä saatu tuki opiskelijaohjaukselle (8). Harjoittelua ohjaavan opettajan tuki on niin ikään olennainen osa harjoitteluja. Ohjaava opettaja varmistaa yhdessä opiskelijan kanssa, että edellytykset kliiniselle harjoittelulle täyttyvät. Opiskelijan tulee olla suorittanut hyväksytysti harjoittelun substanssiin liittyvät teoriaopinnot sekä lääkelaskut ennen harjoittelun aloittamista. Opettajalla on myös vastuu opiskelijan harjoittelun ohjauksesta ja arvioinnista yhteistyössä työelämän ohjaajan kanssa. Lisäksi hän varmistaa, että opiskelija saa laadukkaan harjoitteluprosessin sekä saavuttaa harjoittelussa riittävän oppimisen ja osaamisen. Opettaja auttaa opiskelijaa aina myös mahdollisissa ongelmatilanteissa. Ohjaavan opettajan tuki on merkittävää erityisesti opintojen alkuvaiheessa. Lähes puolet opiskelijoista oli kyselyn tulosten perusteella tyytyväisiä ohjaavalta opettajalta saamaansa tukeen. Enemmän apua toivottiin harjoittelun henkilökohtaisten tavoitteiden laatimiseen. Lisäksi esille nousi tarve paremman etukäteistiedon saamiselle harjoitteluista, esimerkiksi siitä, millainen harjoitteluympäristö sopii tietyn osaamisen tavoitteluun tai millaisiin tilanteisiin kannattaa hakeutua, jotta saavuttaa harjoittelun tavoitteet. Osa opiskelijoista kaipasi opettajalta apua myös tilanteeseen, jossa on jäänyt ilman harjoittelupaikkaa. Tuen tarpeet korostuvat erityisesti opintojen alkuvaiheessa, jolloin tilanteet ovat uusia. Perinteisesti opiskelijoilla on ollut jokaisessa harjoittelussa eri opettaja ohjaamassa harjoittelua, eikä ohjaussuhteesta ole sen vuoksi tullut niin läheistä, että opettaja voisi riittävän hyvin tuntea opiskelijan ja hänen yksilöllisen harjoittelupolkunsa sekä mahdolliset erityistarpeet. Harjoittelun aikana opiskelijat odottavat opettajalta taustatukea, neuvoja sekä kannustusta. Lisäksi opettajan toivotaan olevan tavoitettavissa ja helposti lähestyttävissä. Myös nämä opiskelijoiden toiveet on Metropoliassa huomioitu, sillä vuoden 2024 alusta alkaen sama harjoitteluja ohjaava opettaja ohjaa kaikki omien opiskelijoidensa kliiniset harjoittelut yleissairaanhoitajavaiheen opintojen (180 op) aikana. Näin ohjaussuhteesta tulee läheisempi ja harjoitteluohjaaja pystyy paremmin ohjaamaan opiskelijaa hänen harjoittelupolullaan. Oppimispäiväkirja sekä digitaaliset arviointikaavakkeet harjoittelun arvioinnin apuna Kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajat ovat tehneet runsaasti uudistuksia harjoittelujen ohjausprosessiin kyselyn tulosten pohjalta. Harjoitteluissa ei enää tehdä erillisiä tehtäviä, jotka kuormittavat opiskelijoita pitkien harjoittelupäivien lisäksi. On siirrytty oppimispäiväkirjan käyttöön. Oppimispäiväkirja tukee opiskelijan ohjausta sekä asiantuntijaksi kasvua harjoittelun aikana, koska opiskelija voi reflektoida oppimispäiväkirjassa omaa oppimisprosessiaan ja ammatillista kehittymistään (9). Lisäksi harjoittelusta poissaolon korvaamisperiaatteita on yhtenäistetty ja selkiytetty opiskelijoille. Osana ohjausprosessin kehittämistä myös harjoittelujen opinnollistamisen ohjeita selkeytettiin. Tämä lisäsi erilaisia harjoittelupolkuja sekä opiskelijan mahdollisuutta suorittaa harjoittelua myös palkallisessa työsuhteessa. Opiskelijan opinnollistaessa harjoittelun hän oppii tekemällä työtä ja soveltamalla samalla aiemmin oppimaansa käytäntöön. Osa harjoittelupaikoista tarjoaakin opiskelijoille harjoittelua palkallisessa työsuhteessa. Harjoittelujen ohjauksen vahvistamiseksi Metropolian sosiaali- ja terveysala ottaa käyttöön harjoittelujen digitaalisen oppimisalustan, Workseedin, vuonna 2024. Oppimisalusta tuo yhteen opiskelijan harjoitteluprosessin eri vaiheet ja tehtävät sekä tukee opiskelijan, harjoitteluyksikön ja ohjaavan opettajan välistä viestintää. Samalla voidaan luopua paperisista harjoittelun arviointidokumenteista, sillä myös harjoittelun arvioinnin dokumentointi tapahtuu jatkossa Workseedissä. Tämäkin oli kyselyn vastauksissa kovasti toivottu uudistus. Harjoittelujen käytännön haasteet Harjoitteluihin liittyy myös käytännön haasteita, vaikka harjoittelut tuottavatkin pääsääntöisesti onnistumisia ja hyviä oppimiskokemuksia. Harjoittelupaikkojen riittävyys, erityisesti oman asuinpaikan lähistöllä, on asia, jota hoitoalan opiskelijat kyselyn perusteella jännittävät lähes jokaisen harjoittelun yhteydessä. Kaikilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta lähteä harjoitteluun pääkaupunkiseudun ulkopuolelle esimerkiksi perhesyistä. Toinen opiskelijoiden esiin nostama haaste on taloudelliset ongelmat, mikä voi laskea intoa nauttia harjoitteluista. Opintotuki ei riitä kattamaan asumis- ja elinkustannuksia, joten suurin osa opiskelijoista käy opintojen ohella myös osa-aikaisesti töissä. Sairaanhoitoalalla harjoittelut ovat palkattomia ja pääsääntöisesti harjoitteluja tehdään aamu-, ilta- ja jopa yövuoroissa, joten muun palkkatyön tekeminen yhtä aikaa harjoittelun kanssa on yleensä mahdotonta. Pitkät harjoittelut tekevät tästä syystä usein loven opiskelijoiden lompakoihin. Uuden vuoden lupauksia Onnistunut harjoittelu on prosessi, joka vaatii kolmikantayhteistyötä opiskelijan, harjoitteluyksikön ohjaajan sekä harjoittelua ohjaavan opettajan välillä. On tärkeää, että kliinisten harjoittelujen ohjaamiseen kiinnitetään huomiota sekä harjoitteluyksiköissä että oppilaitoksissa. Yhteistyön lisääminen harjoitteluyksiköiden ja oppilaitosten välillä edesauttaa opiskelijan osaamisen tavoitteellista kehittämistä. Onnistunut harjoittelu vaatii yhteistyötä opiskelijan, harjoitteluyksikön ohjaajan sekä harjoittelua ohjaavan opettajan välillä. Eri tutkintojen kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajien yhteinen työ Metropoliassa päättyi vuoden 2023 lopussa, mutta harjoitteluiden kehittämistyö jatkuu edelleen. Harjoitteluja ohjaavien opettajien tehtävää kehitetään, ja jatkossa myös tutkintovastaavat sekä harjoittelujen ohjaajat osallistuvat entistä tiiviimmin opiskelijoiden harjoitteluprosessin kehittämiseen. Opiskelijoita kuunnellaan jatkossakin herkällä korvalla, ja heidän toivotaankin aktiivisesti antavan palautetta uudistusten toimivuudesta. On kaikkien etu, että opiskelijat saavat hyviä ohjaus- ja oppimiskokemuksia harjoitteluissaan niin hoitoalalla kuin muissakin tutkinnoissa. Kirjoittajat: Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori sekä kätilötutkinnon KV-vastaava Metropoliassa. Hän on toiminut kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajana kätilötutkinnossa vuosina 2022–2023. Parhaillaan hän viimeistelee väitöskirjaansa Turun yliopiston synnytys- ja naistentautioppiin seksuaali- ja lisääntymisterveyden opetuksen kehittämiseen liittyen. Katja Åker on hoitotyön lehtori sekä toiminut kliinisten harjoitteluiden kehittäjäopettajana sairaanhoitotyön tutkinnossa vuosina 2022–2023 ja jatkaa vuodesta 2024 alkaen harjoitteluvastaavana ensihoitaja-, kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkinnoissa. Lähteet Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Euroopan unionin direktiivi 2005/36/EY ja 2013/55/EU. Romppanen, M. 2011. Hoitotyön opiskelijoiden merkitykselliset hoitamisen kokemukset ja niistä oppiminen kliinisessä oppimisympäristössä. Väitöskirja. Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Itä-Suomen yliopisto. Kaihlanen, A-M. 2020. From a nursing student to a registered nurse – Final clinical practicum facilitating the transition. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Turun yliopisto. Työturvallisuuskeskus. N.d. Perehdyttäminen ja työnopastus. Sarkkinen, M. 2017. Palaute on työelämän pienin suuri asia. Työpiste. Sairaanhoitajaliiton selvitys. Syksy 2021. Hoitotyötä tekevien sairaanhoitajien kokemuksia oman työyksikön henkilöstötilanteesta ja sen seurauksista. Sairaanhoitajaliitto. Sohlman, P. 2020. Opiskelijaohjaus terveysalalla. Opiskelijaohjaajien kokemuksia ohjausosaamisesta, ohjaajana kehittymisestä ja merkityksellisistä tekijöistä ohjaussuhteessa. Pro gradu -tutkielma. Terveystieteiden opettajankoulutus, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Itä-Suomen yliopisto. Rautiainen, A.M. 2023. “Ne totuudet on jotenkin sisäisiä silloin”: Kokemusten kertominen kirjoittamisen perusopintojen oppimispäiväkirjoissa. Väitöskirja. Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
