Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Vuosi: 2019

Asiantuntija – näin brändäät osaamisesi LinkedInissä
5.3.2019
Ilse Skog

Tulevaisuus on verkostoissa Tärkeimpiä tulevaisuuden työelämätaitoja ovat verkostoitumiskyky, vuorovaikutustaito, yhteistyökyky, kyky tunnistaa ja kehittää omaa osaamista (ks. esim. Ilmarinen 2019). Digitalisaatio on muuttanut ja muuttaa meidän kaikkien työtä. Työnmurros muuttaa palkkatyötä, eivätkä työpaikat enää ole pysyviä. Pätkätyöstä tulee normityötä. Näistä edellä mainituista syistä verkostot ja oma henkilöbrändi kannattaa pitää kunnossa. Mitä laajemmat verkostot sinulla on, sitä useammat tietävät osaamisestasi. Mihin LinkedIn taipuu? Sosiaalisen median kanava LinkedIn auttaa oman asiantuntijuuden brändäämisessä. Virtuaalisen CV:n ja käyntikortin lisäksi se on ammatillinen verkostoitumissivu. LinkedInissä voit tehdä asiantuntijuuteesi ja osaamisesi tunnetuksi. Voit osallistua keskusteluihin sekä verkostoitua oman alasi asiantuntijoiden kanssa. Esimerkiksi omaa työkenttääni eli korkeakoulumaailmaa tarkastellen: korkeakoulujen henkilöstön ja opiskelijoiden on tärkeää tunnistaa LinkedInin mahdollisuudet. Korkeakouluissa toteutetaan opetustoiminnan lisäksi aktiivista tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, jonka tekijöinä ovat korkeakoulun henkilöstö ja opiskelijat. LinkedIn mahdollistaa tämän tiedon leviämisen ja samalla sen tekijöiden osaamisen näkyvyyden. Opiskelijalle LinkedIn tarjoaa oivallisen ammatillisen verkostoitumiskanavan, joka kannattaa ottaa käyttöön heti opiskelun alkaessa. Verkostoitumisen kautta opiskelija voi tutustua vaikkapa tulevaan työnantajaan. Työnhaussa LinkedIn on ehdoton kanava, jossa opiskelija voi kertoa osaamisestaan ja kokemuksistaan. Käyntikortit hukkuvat tai niiden tiedot muuttuvat ajan kanssa. LinkedIn sen sijaan on itse itseään päivittävä yhteystietoluettelo. LinkedIn on kasvava ja monipuolinen kanava LinkedInin kävijämäärät kasvavat hurjaa vauhtia - joka sekunti vähintään kaksi käyttäjää liittyy LinkedIniin. Maailmanlaajuisesti LinkedInissä on 610 miljoonaa käyttäjää. Suomessa LinkedInin käyttäjiä on Tom Laineen LinkedIn Megaoppaan 2019 mukaan jo 1,2 miljoonaa. Kun LinkedInin käyttäjämäärä saavutti miljoonan rajan, Suomessa odotettiin suomenkielistä kieliversiota. Viime syksynä kuitenkin tuli tieto, että LinkedIn on nostanut kieliversion rajan 7 miljoonaan käyttäjään. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, sillä tänä vuonna muutamat ovat saaneet LinkedInissä suomenkielisen version testikäyttöön, kuten oheisesta kuvasta voit todeta. Odotankin innolla, milloin suomenkielinen kieliversio saadaan meille kaikille. Englanniksi tai suomeksi - opiskelija ja opettaja jalosta profiilisi kuntoon Asiantuntijabrändin vahvistamiseksi, tsekkaa nämä asiat LinkedIn-tililläsi kuntoon. Panosta profiilikuvaan. Valitse kasvokuva, jossa on neutraali tausta. Kasvot pitää erottua kuvasta. Ensivaikutelman kasvokuvastasi pitää olla ammattimainen. Jos sinulla ei ole erityistä syytä pitää kasvojasi piilossa, klikkaa se asetuksissa julkiseksi. Ensivaikutelmaan vaikuttaa myös kansikuva. Käytä kuvaa, joka ilmentää osaamistasi tai edustamaasi yritystä. Laita profiilin otsikkoon nykytilanteesi ja 3 - 5 avainsanaa, jotka kuvaavat ydinosaamistasi ja ammatillisen kiinnostuksen kohteitasi. Ole löydettävissä - laita heti alkuun yhteystiedot näkyviin kohdassa Summary. Muista pitää profiilisi ajan tasalla Kun profiili on kunnossa, kasvata verkostoasi Keskity omaan erityisosaamiseesi: kirjoita aiheista, jotka tunnet - kirjoita tarinoita ihmiseltä ihmiselle. Vaikka LinkedIn mahdollistaa maksimissaan 1300 merkkiä postausta kohden, pidä tekstisi tiiviinä. LinkedIn suosittelee käyttämään postauksessa enintään 150 merkkiä. Herätä lukijan kiinnostus. Pidä kappaleet lyhyinä, ytimekkäinä ja luettavina. Jos tekemässäsi postauksessa on linkki, lisää se kommenttiin. Linkki päivityksessä heikentää päivityksen tehoa. Lisää päivitykseesi muutama sopiva hashtag, joka liittyy aiheeseen. Tuota ja jaa sisältöä pitkäjänteisesti. Lisää Linkedin-osoitteesi käyntikorttiin, sähköpostin allekirjoitukseen jne. (LinkedIn Megaopas 2019) Muutamia vinkkejä LinkedInisi loppuhiontaan Luo itsellesi uniikki LinkedIn-osoite     Verkostoidu seminaareissa Kehota tapahtumissa ja seminaareissa muita osallistujia avaamaan mobiilinsa Bluetooth-yhteys ja laittamaan siinä Linkedinin ”lähialue-kohta” päälle. Näin näet ihmiset, joilla on ”lähialue” päällä ja voit kutsua heitä verkostoitumaan kanssasi. Mittaa oman tekemisesi vaikuttavuutta LinkedInissä on työkalu, jolla pääset mittaamaan oman tekemisesi vaikuttavuutta: Social Selling Index (SSI). Annika Vähäsen blogi-postauksen ”Social Selling Index (SSI) - sosiaalisen myynnin mittari LinkedInissä” mukaan SSI-indeksi mittaa neljää eri ulottuvuutta: asiantuntijabrändin vahvistamista, oikeiden ihmisten löytämistä, keskusteluihin osallistumista ja ihmissuhteiden rakentamista. Luku muodostuu kaikkien näiden yhteenlasketusta arvosta. Minulla kuvassa luku 65/100. Se on siis muodostunut luvuista 17,65 + 12,62 + 14,52 + 20,2 = 64.99 ~65. Enimmillään luku voi olla 100. Mitä suurempi luku on, sitä vaikuttavampaa on oma tekemisesi LinkedInissä. Social Selling Indexin (SSI) löydät LinkedInin etusivun oikeasta yläkulmasta Work-kohdasta, josta polku jatkuu -> Sales Solutions -> Resources -> Social Selling Index -> Get your Souce Free. "Social Selling Index (SSI) - sosiaalisen myynnin mittari LinkedInissä” -blogissa voit perehtyä tarkemmin, miten itse voit vaikuttaa mittarissa olevien neljän eri osa-alueen lukuihin. Lue myös aiemmin julkaisemani Hiiltä ja timanttia -blogi Asiantuntija somessa – mistä haluaisit, että sinut tunnetaan? Verkostoidutaan LinkedInissä www.linkedin.com/in/ilseskog/ Lähteet: Maisa Holm. TEK Tekniikan akateemiset. 2018. LinkedIn-profiilin kulmakivet kuntoon https://www.tek.fi/fi/blogi/maisa-holm/linkedin-profiilin-kulmakivet-kuntoon Ilmarinen. 2017. Uudistu tai katoa – mitkä ovat tulevaisuuden tärkeimmät työelämätaidot? https://www.ilmarinen.fi/uutishuone/arkisto/2017/uudistu-tai-katoa/ SocialMediaToday. 2019. LinkedIn Reaches 610 Million Members, Publishes New eBook on Social Media Management Tips https://www.socialmediatoday.com/news/linkedin-reaches-610-million-members-publishes-new-ebook-on-social-media/547620/ The CMO Guide to LinkedIn. 2019. https://business.linkedin.com/content/dam/me/business/en-us/marketing-solutions/cx/2017/pdfs/cmo-guide-to-linkedin.pdf Vähänen Annika. Kuulu. 2018. Social Selling Index (SSI) – sosiaalisen myynnin mittari LinkedInissä https://www.kuulu.fi/blogi/linkedin-social-selling-index-ssi/

Lue lisää

Podcast: Vuorovaikutus verkossa ei ole sattumaa
27.2.2019
Minna Kaihovirta-Rapo ja Anne-Mari Raivio

Monologista moniäänisyyteen - millä keinoilla luodaan vuorovaikutusta verkkoympäristöön? Kasvokkain vuorovaikutus syntyy kuin itsestään, mutta verkossa se ei synny sattumalta. Poimi Minna Kaihovirta-Rapon ja Anne-Mari Raivion podcastista vinkit suunnitteluun ja siihen, miten luoda osallistavaa vuorovaikutusta verkkoon.   Podcastin tekijät: Anne-Mari Raivio työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla englannin kielen ja viestinnän lehtorina, seikkailee välillä TKI-maailmassa sekä digipedagogiikan parissa digimentorina ja kouluttajana. Uskoo kohtaamisten, aitouden ja läsnäolon merkitykseen niin kasvokkaisessa kuin digitaalisessa opetuksessa ja toimivassa työyhteisössä. Haluaa innostua ja oppia, kehittää ja soveltaa. Vapaa-ajalla lataa akkuja joogamatolla tai sohvalla. Minna Kaihovirta-Rapo on Metropolian toimintakulttuurin uudistumista edistävä kehityspäällikkö, joka näkee asioissa mahdollisuuksia ja keskittyy ratkaisujen löytämiseen. Ihmisten välinen vuorovaikutus ja viestinnän erilaiset ilmiöt kiehtovat häntä. Oivalluksista on syntynyt myös kirja, Tehoa työelämän viestintään. Musiikin hän nauttii mieluiten livenä ja kirjat paperiversioina.

Lue lisää

Sähköistä välineistöä projektinhallintaan, osa 1/2
18.2.2019
Petri Silmälä

Eväitä sopivien sovellusten valintaan Oppiminen tapahtuu yhä useammin käytännön projekteissa, joissa kohtaavat työelämä, opiskelijat, opettajat ja useimmiten myös eri alojen edustajat erilaisine toimintatapoineen. Kokonaisuutta yhdistämään, toimintoja joustavoittamaan ja pedagogiikkaa tukemaan tarvitaan sopiva sähköisten työvälineiden kokonaisuus, jolla laaditaan työn aikataulu, määrätään jäsenille tehtävät, priorisoidaan toimet, jaetaan vastuut, käsitellään tietoa sekä hoidetaan projektin sisäinen ja ulkoinen viestintä. Samanlaisten kysymysten äärellä painivat myös korkeakoulujen kehittämishankkeiden projektipäälliköt. Millaisia sovelluksia on tarjolla ja mitä niiden käytössä pitäisi ottaa huomioon? Tiedot omalle vai vieraalle palvelimelle? Projektinhallinnan välineistö valitaan muun muassa hankkeen laajuuden, tavoitteiden ja osallistujien perusteella. Nykyisin valintaa ohjaa entistä enemmän myös se, mille korkeudelle vaatimukset hankkeessa käsiteltävän aineiston tietoturvasta ja -suojasta asettuvat. Projektissa syntyvän tiedon tallentamiseen sopivia välivarastoja on karkeasti ottaen kahta eri tyyppiä: ohjelman hankkineen organisaation omassa konesalissa toimiva palvelin tai vieraan, yleensä ulkomaalaisen palveluntarjoajan ylläpitämä bittisäiliö eli niin sanottu pilvi. Tallennus omalle palvelimelle tarjoaa riittävän tietoturvan. Pilveen taas saa varastoida vain vähemmän sensitiivistä aineistoa. Jos hankkeessa käsitellään esimerkiksi liikesalaisuuksia, uusia keksintöjä, henkilötietoja tai muuta arkaluonteista aineistoa, on tiedot säilöttävä organisaation omille levyille. Omille palvelimille tallentavat projektinhallintasovellukset ovat varteenotettavia yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä näiden kumppaneiden välisissä töissä. Niissä käyttäjätunnuksen luomiseksi ei tarvita edes kevyttä paperisotaa, sillä projektitoimijat ja sidosryhmien edustajat pystyvät ylittämään organisaatiorajat ja kirjautumaan työtiloihin omilla oppilaitostunnuksillaan Haka-luottamusverkoston kautta. Omille palvelimille tallentavia työvälineitä Tietoturvaa vaativiin projekteihin on tarjolla useita sovelluksia, jotka pitävät hankkeessa syntyvän bittikokoelman omana tietonaan. Varsin käyttökelpoinen on alun perin Australiassa perustetun Atlassian-yhtiön kehittämä wikijulkaisualusta Confluence, jota voidaan käyttää samaan aikaan projektin sisäisen tiedon varastona että julkisen viestinnän kanavana.  Varsinaiseen projektinhallintaan valjastetaan usein Atlassianin sisartuote Jira1, jossa hankkeen keskeiset tehtävät jaetaan projektitoimijoiden kesken ja aikataulutetaan. Korkeakoulujen välisissä kehittämishankkeissa pystytään työskentelemään myös CSC:n tarjoaman Eduuni-kokoelman alustoilla, joihin kuuluvat wiki, Microsoftin Sharepoint2 ja Jira. Kolmikon ohjelmat tallentavat tiedot omille palvelimille.  Avoimen lähdekoodin osastolla Jiran vastineisiin kuuluu muun muassa Open Project3. Kevyisiin ja organisaation sisäisiin projekteihin sopii joissakin tapauksissa alan perinteinen työväline Excel ja siihen liitetty Gantt-kaavio, joka kuvaa työn edistymistä aikajanalla. Moodle tai jokin kaupallinen verkko-oppimisympäristö voi myös osoittautua käyttökelpoiseksi, etenkin jos projekti on kiinteä osa opintojaksoa.   Entä sitten vieras palvelin eli pilvi? Joissakin kevyemmissä projekteissa tietosuojavaatimukset loiventuvat jonkin verran. Silloin pystytään harkinnan jälkeen käyttämään notkeaa mutta tietoturvaltaan haavoittuvaa pilveä. Pilvipalvelut tarjoavat projektitoimijoille ennen muuta helppokäyttöisen toimintaympäristön: alustoja ei tarvitse ladata omalle tietokoneelle, ja hankkeen tietoihin pääsevät käsiksi vaivattomasti verkkoselaimella tai mobiililaitteella ne, joille oikeus on suotu. Pilvipalvelujen käyttöä rajoittavat tietosuojamääräykset. Jos projektissa käsitellään oman organisaation pilviohjeissa pilveen sopimattomaksi määritettyä materiaalia (esimerkkejä taulukossa 1), ei kyseistä aineistoa saa tallentaa pilvisovellukseen.  Taulukko 1. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa pilvipalveluun ei saa tallentaa: työsopimuksia tai vahvistettuja palkka- ja suoritustietoja terveydentilaa tai sairautta koskevia tietoja (esim. lääkärintodistus) työnhakijan tai työntekijän henkilö- ja soveltuvuusarviointitietoja huumausainetestejä koskevia tietoja potilastietoja ei-julkisia biopankki- tai genomitietoja sosiaalihuollon asiakastietoja,muita arkaluonteisia henkilötietoja (Henkilötietolaki 11 § (523/1999)) henkilöön yhdistettäviä suoritusten arviointitietoja henkilötunnuksia salasanoja tai muita tietoteknisten järjestelmien tietoturvaan liittyviä tietoja pankkitilitietoja, pankkitunnuksia ja luottokorttitietoja julkisiin hankintoihin liittyviä tarjouksia tai muuta tarjouskilpailuihin liittyvää salassa pidettävää materiaalia, ennen kuin kyseinen asiakirja on tullut julkisuuslain (621/1999) mukaan julkiseksi kolmannen osapuolen tekijänoikeuksin tai käyttöoikeuslisenssillä suojattua materiaalia, mikäli kolmas osapuoli on kieltänyt materiaalin käsittelyn pilvipalveluissa liikesalaisuuksia laitonta materiaalia Lähde: Pilvipalvelujen käyttöehdot Metropoliassa. Eri organisaatioilla voi olla vielä täydentäviä tai täsmentäviä ohjeita pilvipalvelujen käytöstä. Projektinhallintaan sopivista pilvipalveluista kiinnittyy huomio ennen muuta Microsoftin uuteen Teamsiin, jonka yhtiö julkisti huomattavan mediajulkisuuden saattelemana vuoden 2016 lopulla. Uutuutta voi luonnehtia hybridisovellukseksi: se toimii samaan aikaan sekä liikeyritysten sisäisenä verkkopalveluna että oppilaitoksissa yhteistoimintaympäristönä. Vaativaan projektityöhön Teams on ehkä liian hento, joten se tarvitsee avukseen Microsoftin toista tuotetta Sharepointia, jonka sisään on leivottu Team Site -toiminto projektin tehtävien jakamista ja aikataulutusta varten. Microsoftin varsinainen projektityökalu Planner on myös aktivoitu joissakin organisaatioissa.4 Googlella ei ole varsinaista projektinhallintaohjelmaa, ellei sellaiseksi lueta monipuolista Wrikea, jonka on vuodesta 2018 lähtien voinut integroida lisäpalveluna Googlen G Suite -sovelluskokoelmaan. Googlen oppimisympäristön kaltaista Classroom-sovellusta pystyvät riittävän luovaan mielentilaan itsensä virittäneet käyttämään kevyiden projektien hallinta-alustana. Tarkoitukseen sopii myös Google Keep, jossa varastoidaan ja järjestellään digitaalisia muistilippuja. Yhtiön tekstinkäsittelysovellus Docs istuu yhteisjulkaisun kaltaisiin pienimuotoisiin töihin, joissa raskaan sarjan projektinhallintapatteriston ajaminen näyttämölle on liioittelua. Googlen ja Microsoftin pilvipalveluja pystytään käyttämään omilla käyttäjätunnuksilla niissä organisaatioissa, jotka ovat oppilaitoksille suunnatut sovelluspaketit mainituilta yhtiöiltä tilanneet. Kahden suuryhtiön palvelujen lisäksi tarjolla on lukuisia itsenäisiä sovelluksia, joissa käyttäjät saattavat joutua luomaan itselleen oman tunnuksen ja jotka voivat olla maksullisia. Sovellukset voivat tallentaa tiedot ohjelman tai sen käyttöoikeuden ostaneen organisaation omille palvelimille tai pilveen. Itsenäisiin projektinhallintaohjelmiin kuuluu muun muassa jo vuonna 2004 Chicagossa avattu Basecamp, joka on kerännyt uskollisen kannattajakunnan oppilaitosmaailmasta. Äskettäin Atlassianin tuoteperheeseen adoptoitu Trello hankki ensimmäiset asiakkaansa koulumaailmasta. Sittemmin sovellus on levinnyt yksinkertaisuudestaan huolimatta tai sen ansiosta liikeyrityksiin ja korkeakoulumaailmaan. Hyvämaineisiin välineisiin kuuluu myös Asana, jonka Facebookin ja Googlen entiset työntekijät perustivat vuonna 2008. Rönsyistä riisuttuihin ja oleelliseen keskittyviin projektinhallintaohjelmiin kuuluu Podio, jonka peruspaketti on käyttäjälle maksuton. Irlantilaisesta Teamwork-ohjelmasta ovat olleet vaikuttuneita muun muassa Notre Damen ja Floridan yliopistot, joihin sovellus on hankittu työvälineeksi. Aalto-yliopistossa kehitetty Agilefant nauttii suosiota eritoten tekniikan alalla.5 Uusi tiedonhallintamenetelmä lohkoketju (block chain) on herättänyt mielenkiintoa kansainvälisiä projekteja vetävien parissa, koska se voi ratkaista tietoturvaongelmat. Lohkoketju tarkoittaa teknologiaa, jossa toisilleen vieraat toimijat tuottavat ja ylläpitävät tietokantoja hajautetusti. Tietoturvallinen menetelmä on lähtöisin virtuaalirahan6 parista. Konsultit Don ja Alex Tapscott hahmottelevat Educause Review -artikkelissaan tulevaisuuden kansainvälistä korkeakouluyhteistyötä, jossa esimerkiksi opiskelijatiedot kulkevat tietoturvallisesti maasta toiseen. Oppimisteknologian asiantuntija Tom Vander Ark puolestaan ennustaa Forbes-lehdessä, tosin varauksin, että lohkoketjujen avulla pystytään luomaan Filecoinin tapaisia tietoturvallisia pilvitallennuspalveluja. On mahdollista, että nykyisenkaltaiset tietoturvaltaan ongelmalliset pilvipalvelut jäävät vain lyhyeksi välivaiheeksi. Artikkelisarjan toisessa osassa tarkastellaan muun muassa projektiviestintään sopivia sähköisiä työkaluja. Siinä valotetaan myös joitakin hyviä käytäntöjä ja pohditaan ratkaisuja sähköisessä ympäristössä tapahtuvan projektinhallinnan yleisiin pulmiin.   1 Confluencesta ja Jirasta on saatavana sekä omille palvelimille tallentava että pilveen tiedot varastoiva versio. 2Eduunin Sharepoint-versio tallentaa oman konesalin puolelle. 3Open Projectista on saatavana sekä omille palvelimille että pilveen tiedot varastoiva versio. 4Microsoftin Office 365 Education -sovelluskokoelmaan kuuluvat Teams, Sharepoint ja Planner tallentavat tiedot pilveen. Eduunin alustapakettiin sisältyvä Sharepoint-versio taas säilöö tiedot omaan konesaliin. Ks. luku “Tiedot omalle vai vieraalle palvelimelle?”. 5Osa mainituista sovelluksista on poimittu lähteistä Joly, Karine, Top 5 Higher Education Web  Project Management Tools for #highered Professionals. 13.9.2013 ja Linkola, Jussi, Työkaluja projektinhallintaan ja yhteistoimintaan. Blogikirjoitus. 14.10.2016. 6Hajautetusti toimiva digitaalinen valuutta, jota ei hallitse pankki tai muu yksittäinen taho. Kirjallisuutta Hero, Laura-Maija, Kollektiivinen kulttuuri: wiki avoimen projektihallinnon välineenä. Tuottaja 2020 -projekti. Metropolia. 2012. Keränen, Päivi & Åman, Milla, Wikistä voimaa projektinhallintaan. Metropolia. 11.2.2009. Joly, Karine, Top 5 Higher Education Web  Project Management Tools for #highered Professionals. College Web Editor. 13.9.2013. Linkola, Jussi, Työkaluja projektinhallintaan ja yhteistoimintaan. Blogikirjoitus. 14.10.2016. Lähteenmäki, Lea, Projektinhallinta. Sininen Meteoriitti. Projektinhallinta. Verkon uusi toimintaympäristö. 19.10.2018. Videoita Edureka, Project Management Tools & Techniques. 2018. Edureka, Top 10 Project Management Tools. 2018. Lisää aihepiiristä Digiuutiset – Digi News, Faceblog, Digi 2018 Kirjoittaja Petri Silmälä työskentelee Metropolian tietohallintopalveluissa tiedonhallinta- ja järjestelmäpalveluiden tiimissä. Hänen toimialueeseensa kuuluu verkon uusi toimintaympäristö, joka tarkoittaa muun muassa selainpohjaisia pilvipalveluja, mobiilipalveluja  ja sosiaalista mediaa. Hän on kiinnostunut muun muassa digitaalisista tiedonhallintasovelluksista, oppimisteknologian uusista suuntauksista, tekoälyn etiikasta ja median toiminnasta sähköisessä ympäristössä.  

Lue lisää

Digitukea 24/5?!
11.2.2019
Tuija Buure & Mari Virtanen

“Onks sulla hetki aikaa? Miten tallennan pilveen, miten teen linkin Moodleen? Miksi Skypessä ei kuulu äänet? Webinaari alkaa juuri, mitä yhteisöllisiä välineitä voisi käyttää? Mitkä interaktiiviset viestimet, mitkä yhteiset muistikirjat? Mitkä jaetut tiedostot? Mitä, miten, millä, milloin... apua en osaa” - voitko auttaa?!”   Tällaiset kysymykset ovat olleet yleisiä viimeisten vuosien aikana opettajien taukotiloissa ja oppilaitosten käytävillä. Teknologia ja digitalisaatio ovat tulleet kaikille toimialoille, myös terveydenhuoltoon ja  terveydenhuollon koulutukseen. Koulutuksen tulevaisuusvisiot painottuvat vahvasti teknologiatuettuun, jatkuvaan ja joustavaan oppimiseen, jossa yksilölliset opintopolut mahdollistavat jatkuvan opiskelun elämän eri vaiheissa. (Korkeakouluvisio 2030.) Joustavien mahdollisuuksien tarjoaminen ja kehittäminen vaativat muutoksia monessa oppilaitoksessa, joissa opetus on seurannut samaa kaavaa ehkä jopa vuosikymmenten ajan. Uudenlaiset mahdollisuudet vaativat uudistumista myös niiden toteuttajilta. On tarkasteltava opettajien ja muun henkilökunnan osaamista ja tuettava sitä tarpeen mukaan. Koulutuksen on pyrittävä vastaamaan mahdollisimman hyvin myös terveydenhuollossa ja terveyspalveluissa tapahtuviin muutoksiin, joita digitalisaatio on saanut tai tulee saamaan aikaan. Siten digitalisaatio uudistaa opetusta kahdesta suunnasta - oppimisen apuna, mutta myös tulevien ammattilaisten työvälineenä. Sairaanhoitajaliitto on tehnyt sähköisten terveyspalvelujen strategian vuosille 2015-2020, jossa määritellään sairaanhoitajilta vaadittava sähköisten terveyspalvelujen osaaminen. (Ahonen ym. 2015.) Myös Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on  tehnyt digitalisaatiolinjaukset terveyden- ja hyvinvoinnin tukemiseen (STM 2016). Korkeakouluvisio 2030 tukee hyvin myös näitä linjauksia ja niiden toteutumista tulevaisuudessa. Tämä teksti keskittyy opetusta uudistavaan digipedagogiikkaan ja opettajien työn kehittämiseen.     Opettajien digipedagoginen osaaminen Opettajien digipedagoginen osaaminen on ollut laajasti esillä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Digipedagogiikka vaatii toimiakseen sekä pedagogista että teknistä koulutusta kuin myös toimivat ja modernit laitteet, käyttötukea unohtamatta. On tärkeää, että uuden opettelun ohella opettajan aika riittää vaikuttavaan opettamiseen ja oppilaiden kohtaamiseen. Opetusalan ammattijärjestö (OAJ) teki syksyllä 2015 laajan tutkimuksen, jossa selvitettiin digitalisaatiota kaikilla koulutuasteilla, varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Tutkimuksessa kuvattiin opettajien asenteita, osaamista ja täydennyskoulutuksen tarpeita. Niiden mukaan ammattikorkeakouluopettajat hallitsivat ainakin yhden verkko-oppimisympäristön ryhmän työskentelyn välineenä ja osasivat  luoda sinne ainakin yhden oppimistehtävän. Yli puolet opettajista oli antanut etäopetusta ja suurin osa oli antanut verkko-opetusta. Tutkimuksessa ammattikorkeakouluopettajat kuvasivat tarvitsevansa koulutusta verkko-oppimisympäristöjen pedagogiseen käyttöön ja oppimiskokonaisuuksien luomiseen. (Hietikko, Ilves & Salo 2016.)     Terveysalan opettajien digipedagoginen osaaminen Erityisesti terveysalan opettajien osaamisen ja opettajankoulutuksen kehittämiseksi OKM on myöntänyt kärkihankerahoituksen TerOpe- hankkeelle. Sen tarkoituksena on uudistaa opettajien koulutusta vastaamaan tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin. Hanke järjestää digiosaamisen opintokokonaisuuden opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen ja tarjoaa digitaalisen osaamisverkoston osaamisen jakamiselle, yhteistyölle ja verkostoitumiselle. Sen lisäksi se määrittää kansalliset osaamisvaatimukset terveysalan opettajien digipedagogiselle osaamiselle.     Hoitotyön opettajien osaaminen Metropoliassa Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitotyön tutkinto-ohjelman opettajat tekivät syksyllä 2017 digipedagogisen osaamisen itsearvioinnin. Kyselyssä kartoitettiin digipedagogiikan nykytilaa, välineistöä ja sen soveltamista käytännössä. Siinä selvitettiin myös henkilöstön halua ja tarvetta digipedagogiseen kehittymiseen, kouluttautumiseen sekä sopiviin arjen tukimuotoihin. Tutkimukseen vastasi 23 opettajaa. Vastausten perusteella opettajilla on halua kokeilla ja kehittää uusia digitaalisia työskentelytapoja ja digipedagogisia ratkaisuja. He kokevat digitaaliset työskentelytavat pääosin positiivisena ja haluavat olla vahvasti mukana niiden käyttöönotossa ja hyödyntämisessä. Opettajat näkevät, että digitaalisilla työvälineillä on myönteinen vaikutus oppimiseen ja että ne laajentavat ja monipuolistavat oppimisen ja opiskelun mahdollisuuksia. Opiskelijat osallistuvat aktiivisemmin teknologiatuettuun lähiopetukseen ja hiljaisetkin opiskelijat uskaltavat sovellusten kautta osallistua ja kertoa oman melipiteensä. Lisäksi digitaalisuus ja digitaaliset aineistot mahdollistavat aikaan ja paikkaan sitoutumattoman opiskelun ja opiskeltavien asioiden joustavan kertaamisen. Selvityksen mukaan hoitotyön opettajat toivoivat saavansa tukea ja koulutusta: vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnallisuuden tukemiseen digitaalisissa oppimisympäristöissä, sähköisten oppimistehtävien monipuoliseen hyödyntämiseen, palautteen antamiseen digitaalisissa ympäristöissä ja digitaalisten työvälineiden tekniseen hallintaan. Selvityksen mukaan mieluisimpina koulutus- ja tukimuotoina nostettiin esiin pienryhmätyöpajat ja henkilökohtainen lähituki omassa työpisteessä.     Osaamisen kehittymisen ja kehittämisen tuki Kyselyssä esiin nousseisiin tarpeisiin ja toiveisiin on vastattu. Metropolia Ammattikorkeakoulun jokaiselle osaamisalueelle nimettiin digimentori ja heistä muodostunut verkosto on järjestänyt koulutuksia ja työpajoja sekä tarjonneet henkilökohtaista lähitukea.   Koulutusten ja tuen merkitys on hoitotyön opettajien keskuudessa ollut selkeä. Opettajien digipedagoginen osaaminen lisääntyi huimasti. He käyttävät sujuvasti muun muassa pilvipalveluita, verkkokokousjärjestelmiä ja erilaisia oppimisalustoja. He hyödyntävät monenlaisia digitaalisia materiaaleja, teettävät sähköisiä tehtäviä ja testejä ja hyödyntävät digitaalisia mahdollisuuksia myös lähiopetuksen tukena. On hienoa nähdä, että teknologiatuettu opettaminen on tullut pysyväksi tavaksi. Opettajat ovat uskaltautuneet “epämukavuusalueelle” ja huomanneet sen pikkuhiljaa muuttuvan mukavuusalueeksi, joka rikastaa ja monipuolistaa myös opettajan työtä. Koulutusta ja tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa äärimmäisen tärkeää on, että tarjottu tuki on oikea-aikaista ja saatavilla nopeasti silloin, kun sitä tarvitaan soveltuu kiireisen työn oheen, huomioiden myös opettajien erilaiset tavat oppia (ajasta ja paikasta riippumattomat ratkaisut) on kaikkien saatavilla, esim. keskitetyn verkoston kautta, myös silloin kun oppilaitoksen toimipisteet sijaitsevat kaukana toisistaan on suunniteltua ja systemaattista ja tukee organisaation strategisia tavoitteita antaa positiivisia onnistumisen kokemuksia kannustaa opettajia uuden opettelemiseen ja jatkuvaan, elämän ikäiseen oppimiseen   No onko mulla sitten hetki aikaa?! No onhan mulla. Aina. Myös Kullaslahden (2011) mukaan digiosaaminen vaatii opettajilta jatkuvaa soveltamista, uuden kehittämistä joko yksin tai yhdessä kollegoiden kanssa. Oppiminen kun mielellään tapahtuu yhteisöissä. Tässä me jokainen voimme olla avuksi. Auta kollegaa, vierustoveria, kahvihuoneessa kysyjää. Jaa osaamistasi ja ole läsnä. Tämä työ on meidän kaikkien yhteinen. Ja miksi 24/5? Ihan vaan siksi, että opettajakin on ihminen, joka tekee pari päivää viikossa jotain ihan muuta :).   Kirjoittajat: Tuija Buure työskentelee hoitotyön lehtorina (TtM) Metropolia ammattikorkeakoulussa, Terveyden osaamisalueella. Hän on osaamisalueen digimentori ja kehittää innovatiivisia digipedagogisia ratkaisuja opetuksen tueksi. Mari Virtanen työskentelee digitaalisen pedagogiikan yliopettajana (TtT) Kuntoutus ja tutkiminen- osaamisalueen YAMK-tutkinnoissa. Hän kehittää korkeakouluopetuksen digitalisaatiota laajasti ja näkee opetusteknologian soveltamisen yhtenä osaamisen uudistamisen välineenä.   Lähteet: Hietikko, P., Ilves, V. & Jaakko, S. (2016). OAJ:n julkaisusarja 3:2016. Askelmerkit digiloikkaan. (https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2016/oajn-askelmerkit-digiloikkaan/) Hyppönen, H. & Ilmarinen, K. (2016.) Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio. Suomen sosiaalinen tila 2/2016. THL. Kullaslahti, J. (2011). Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Acta Universitatis Tamperensis; 1613. University Press, Tampere STM (2016). Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. TerOpe 2017-19. Osaavat opettajat yhdessä! Valtakunnallinen terveystieteiden opettajankoulutuksen ja soteku-opettajien täydennyskoulutuksen uudistaminen. Hallituksen kärkihanke. https://oppiminenuudistuu.wordpress.com/2018/03/07/terope-hanke/  

Lue lisää

Näin teet hyvän PowerPoint-esityksen
27.1.2019
Hannu Turunen

Power pointilla tarkoitetaan esitysgrafiikkaohjelmalla tehtyä esitystä, jota näytetään dataprojektorin tai vastaavan kautta. Kun tarkastellaan esitysgrafiikkaohjelmien käyttöä, voidaan puhua PowerPoint-kulttuurista, joka on hämmästyttävän samanlainen riippumatta siitä, missä päin maailmaa ollaan. Useimmat esitykset on rakennettu  luettelomerkkien avulla ja tähän myös PowerPointin oma käyttöliittymä ohjaa. On helppo painaa enteriä, saada uusi luettelomerkki ja lisätä diaan tekstiä. Huonoista käytännöistä ja tottumuksista on tullut normaali, joka omaksutaan toisten esityksiä seuraamalla. Opetuksessa aikaisemmin käytössä olleet kalvot on ”digitalisoitu” ja siirretty PowerPointiin. Ohjelman tarjoamat mahdollisuudet havainnollistamiseen jäävät usein hyödyntämättä ja nekin mitä käytetään havainnollistavat vain näennäisesti. Mutta onko diaesityksen tarkoitus olla tiedosto täynnä tekstiä?   Kuvaako kuvan 1 sanapilvi myös sinun kokemustasi viimeisimmästä näkemästäsi PowerPoint-esityksestä?     Mikä PowerPointissa ärsyttää? Esitysgrafiikka-asiantuntija Dave Paradi tekee parin vuoden välein kyselyä siitä, mitkä asiat ärsyttävät eniten PowerPoint esityksissä. Oheisessa kuvassa viimeisimmän kyselyn tulokset (kuva 2.)     Vapaasti suomennettuna ihmisiä ärysttävät diojen ääneen lukeminen puhujan toimesta, pitkät lauseet, liian pieni teksti ja monimutkaiset kuviot ja kuvat. Paradin mukaan kolme ensimmäistä kohtaa voidaan katsoa olevan seurausta siitä, että dioissa on liikaa tekstiä. Neljäs kohta, liian monimutkaiset visuaaliset elementit, on noussut viimeisissä kyselyissä yhä vahvemmin esille. Tämä liittyy yleisempään trendiin, jossa visuaalisuus korostuu kaikessa viestinnässä (kuva 3). Yleisö odottaa kuvia ja visuaalisuutta, mutta niiden ollessa liian monimutkaisia ne sotivat itseään vastaan. Onko PowerPoint-esitys tuomittu olemaan tylsä, niin että katsojan mielenkiinto lopahtaa parin ensimmäisen dian aikana? Onko diaesityksen  tarkoitus olla tiedosto täynnä tekstiä?     Vinkkejä erilaisten sisältöelementtien käyttöön Esitysgrafiikan käytöllä pyritään havainnollistamaan teoreettisia ja abstrakteja käsitteitä.   Tavoitteena on lisätä viestin ymmärrettävyyttä, kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta. Tähän voidaan vaikuttaa ns. sisältöelementeillä, joita ovat mm. väri, fontit, tausta, sisällön sommittelu ja tietenkin kuvitus. Taustaväri on osa diaesityksen värimaailmaa, mutta sen pitäisi olla myös riittävän huomaamaton: sananmukaisesti tausta. Yksivärinen tausta ilman kuviointeja ja ylimääräisiä grafiikkaelementtejä on yleensä toimivin. Taustassa ei saisi olla mitään mikä kilpailee huomioista varsinaisen asian kanssa. Värien käytöllä on puhtaasti esteettiset tavoitteensa, mutta ne myös tehostavat viestintää. Vastaavasti huolimattomilla väriyhdistelmillä voidaan estää viestin välittyminen. Värien tehtäviä diaesityksessä ovat korostaminen, erottaminen, yhdistäminen ja luokittelu. Värin avulla voidaan myös ryhmitellä asioita — samanväriset objektit mielletään yhteen kuuluviksi. Väri ohjaa katsetta. Tätä voidaan hyödyntää, kun halutaan korostaa tärkeitä asioita ja suunnata käyttäjän huomiota. Punainen on erityisen tehokas huomion kiinnittäjä. Myös muut kirkkaat värit korostavat. Värin huomionarvoon vaikuttaa kuitenkin myös se, mitä muuta sivulla on ja minkälaisia kontrasteja värit muodostavat. Värin voimakkuuden tulisia vastata sisällön painoarvoa. Ylemmän tason otsikossa tulisi käyttää voimakkaampaa väritystä.     Jokaisella kirjasintyypillä  on oma ilmeensä ja tätä kautta fonttivalinnat vaikuttavat diaesityksen katsojan muodostamaan vaikutelmaan. Monet fontit on alun perin suunniteltu tiettyä käyttötarkoitusta varten. Esitysgrafiikkaan sopii parhaiten visuaalisesti yksinkertainen ja pelkistetty fontti. Yhdessä esityksessä käytetään maksimissaan kahta eri fonttia, esim. pääotsikko ja alaotsikko. Sopiva pistekoko on sellainen, jonka esitystilan viimeisellä rivillä istuva ihminen näkee ponnistelematta. Tähän vaikuttaa mm. esitystilan koko, mutta alle 18 pt:n pistekoot ovat lähes aina liian pieniä. Pistekoko 24 -30 pt on hyvä keskiarvo.     Tekstinkäsittelystä tuttuja korostuskeinoja ovat lihavointi ja kursivointi. Näistä lihavointi sopii hyvin esitysgrafiikkaan, kursivointi vain harkiten käytettynä. Väri sopii tekstielementtien korostuskeinoksi. Sen erottuminen taustasta on tärkeä huomioida. Alleviivausta ei suositella korostuskeinoksi missään ympäristössä, koska se leikkaa kirjainten alapidennykset. Lisäksi alleviivaus on vakiintunut merkitsemään hyperlinkkiä, joten se on tästäkin syystä huono.   Sisällön sommittelulla voidaan vaikuttaa esityksen selkeyteen Katsoja ei aina tiedosta, mikä tekee hänen näkemästään diaesityksestä miellyttävän tai epämiellyttävän. Siihen voidaan vaikuttaa sommittelunkeinoin. Luonnosta löytyy paljon symmetriaa ja ihminen pitää sitä kauniina ja turvallisena. Epäsymmetria tuntuu luonnottomalta ja aiheuttaa epämukavuutta. Symmetria ei ole kuitenkaan niin puoleensavetävää kuin luulisi. Kuvapinnan tasapainoa ei saada aikaan täsmälleen kuvapinnan keskipisteeseen sijoitetuilla objekteilla. Tunnettujen sommittelusääntöjen, kuten kultaisen leikkauksen tai kolmannesten säännön mukaisesti kuvassa huomiota ei vedä puoleensa laskennallinen keskipiste, vaan siitä hieman poikkeava kohta. Kolmannesten sääntö on käytännön työssä helpommin toteutettava sommittelusääntö. Sen mukaan kuvapinta jaetaan vaaka- ja pystysuunnissa kolmeen yhtä suureen osaan. Näin löydetään neljä pistettä, jotka auttavat kuvaelementtien sijoittelussa. Paras mahdollinen sommitelma ei löydy useinkaan sijoittamalla pääkohde aivan kuvan keskipisteeseen vaan se sijoitetaan johonkin pisteistä tai mahdollisimman lähelle sitä.   Huolella valittu kuva auttaa esityksen katsojaa. Sen sijaan että asiasta on muodostettava ensin mielikuva kuullun tai luetun pohjalta, katsoja saa suoraan havaintoyhteyden itse asiaan (kuva 8.). Kuva voi helpottaa ymmärtämistä tai rikastuttaa esityksen pohjalta muodostettavaa mielikuvaa.   Nykyisin löytyy paljon hyviä kuvalähteitä, joita kannattaa hyödyntää tekijänoikeussäädösten puitteissa, esimerkiksi: https://pixabay.com/en/ https://www.flickr.com/ Kun edellä esitettyjä sisältöelementtejä käytetään oikealla tavalla diaesityksessä, voidaan laatia selkeä, visuaalisesti vaikuttava esitys, jonka katsoja kokee miellyttävänä. Kun seuraavan kerran teet diaesitystä tarkastele sitä kriittisesti ja ole valmis muuttamaan tottumuksiasi. Ota askel visuaalisesti vaikuttavampaan suuntaan.  Tervemenoa tylsyys, tervetuloa visuaalisesti toimiva Power Point-esitys.   Kirjoittaja: Hannu Turunen työskentelee Metropoliassa fysiikan lehtorina. Opetuksessaan hän pyrkii hyödyntämään uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia ja kokeilee rohkeasti uusia sovelluksia ja menetelmiä. Hän on kiinnostunut fysiikan opetuksen kehittämisestä ja opetusteknologian hyödyntämisestä. Opetuksen lisäksi hän toimii osaamisalueen digimentorina. Lähteet: Vaikuta visuaalisesti! Laadi selkeä esitys, Outi Lammi Beyond Bullet Points, Cliff Atkinson Office 2016, Jørgen Koch

Lue lisää

Ohjattu pienryhmätoiminta tukee ammatillista kasvua
21.1.2019
Tiina Karihtala

Fysioterapeutti käyttää työssään usein terapeuttista työotetta, mikä voi olla kuormittavaa. Siksi ammatillisen identiteetin kasvamiseksi, jo opintojen aikana on tärkeää tarjota tilanteita, joissa voi rauhoittua pohtimaan ja arvioimaan omia tunteitaan, reaktioitaan ja toiveitaan. Kiireisen ja paineisen opiskelun lomassa pitää olla myös hetkiä, jolloin voi pysähtyä keskustelemaan omista onnistumisista ja epäonnistumisista ilman arviointia ja paineita oikeasta ja väärästä vastauksesta. Metropolian fysioterapian tutkinnossa luotiin tällaisen ammatillisen kasvun tukemiseksi AKUT-pienryhmätoimintamalli. Tässä postauksessa kerron, miten AKUT-toimintaa toteutetaan ja miksi se koetaan toimivana. Koko opintojen ajan rinnalla kulkien AKUT-toiminta on opettajien ohjaamaa pienryhmätoimintaa, joka tarjoaa avoimen ja luottamuksellisen keskustelupaikan niille asioille, jotka opiskelijoita askarruttavat matkalla kohti tulevaa ammattia. Toiminnan kulmakivenä ovat heti opiskelujen alussa yhden vuosikurssin opiskelijoista muodostetut pienryhmät, jotka pysyvät samoina koko opintojen ajan. Kaksi opettajaa on aina mukana fasilitoimassa ja ohjaamassa pienryhmän tapaamisia.  Samat opettajat kulkevat oman pienryhmänsä mukana koko 3,5 vuoden opintojen ajan. Näin pyritään luomaan tuttu ja turvallinen ilmapiiri, jossa on helppo tutkailla koko ammattiin kasvamisen matkaa, palata aiempiin kokemuksiin ja keskusteluihin sekä peilata nykytilannetta niihin. Luottamuksellisessa ja turvallisessa ympäristössä käydyt keskustelut ja kokemusten jakaminen hyödyttävät jokaisen vertaisopiskelijan ammatillista kasvua (1). Pienryhmien teemat ja sisällöt muuttuvat luontevasti opintojen edetessä ja keskustelut syntyvät aina opiskelijoiden kokemuksista. Ryhmätapaamiseen mennessään ei opettajakaan voi koskaan tietää mitä tapahtuu tai mitä asioita nousee esiin. Opettajana on oltava joustava ja rakennettava tilannetta sen mukaan mitkä opiskelijoiden tarpeet kullakin kertaa ovat. Onko minusta tähän ammattiin? Ammattikorkeakoululaki (2, 4 §) velvoittaa kouluttajia tukemaan opiskelijoiden ammatillista kasvua. Työelämä muuttuu jatkuvasti ja vauhdikkaasti ja se vaatii tulevilta työntekijöiltä yhä vahvempaa ammatti-identiteettiä. Uuden ammatin tai työtehtävän haltuunotto vaatii yksilöltä oman itsensä ja ammatin tuntemista. Pelkkä jonkin asian kokeminen tai kokemus ei riitä, vaan oppiakseen on yksilön reflektoitava kokemustaan. Miltä asiat minusta tuntuvat? Miten tunnistan tilanteen avainasiat ja oppimisen mahdollisuudet siinä? Miten asiat liittyvät aiemmin oppimaani tai kokemaani? (3.) Onnistuneiden koulutuskokemusten avulla voidaan rakentaa vahvaa koulutuksellista minäpystyvyyttä. Se auttaa kulkemaan kohti kunkin omia ammatillisia tavoitteita. (4.) Minäpystyvyydellä tarkoitetaan sitä, että ihminen uskoo omaan kykyynsä vaikuttaa oman elämänsä tärkeisiin asioihin (5). Opiskelijan elämässä se voi tarkoittaa vaikka sitä, että hän uskoo selviytyvänsä vaikeasta tentistä tai työharjoittelusta tai hän uskoo selviytyvänsä ensimmäisen oman potilaan tutkimisesta. Pystyvyyden tunne motivoi kaikkea oppimista ja sitä voi vahvistaa esimerkiksi sanoittamalla onnistumisen kokemuksia, tekemällä niitä näkyväksi. Epävarma opiskelija voi tarvita tähän sanoittamiseen ammattilaisen, opettajan tai vertaisen apua. Ammatillista kasvua edistää myös sellaisten kokemusten käsittely, jotka vahvistavat opiskelijan käsitystä siitä, että hän on oikealla alalla. Epävarmuuden sietäminen on yksi tärkeimmistä nykypäivän työelämävalmiuksista. Uutta tietoa tulee koko ajan kiihtyvällä tahdilla ja ”valmiiksi” ei tulla koskaan. Ammattiin opiskelua ja kasvamista voi verrata myös tiedonhankinnan prosessiin. Kulthau (6) kuvaa tiedonhankintaa on matkana epävarmuudesta ymmärtämiseen. Oman ammatillisen  identiteetin löytymisen polulla on aina mukana yksilön kokema epävarmuuden tila, joka voi näkyä esimerkiksi ahdistuneisuutena. ”En osaa mitään”, ”Minusta ei ole tähän”, ”Uskallanko?”, ”Tiedänkö / osaanko tarpeeksi?” Vaatimuksista vapaa pienryhmä AKUT-toiminnan johtoajatuksena on, että jokainen opiskelija voi olla tilanteessa oma itsensä niin pitkälle kuin mahdollista - mitään ei vaadita. Oleellista on, että keskustelut lähtevät aina opiskelijoiden tarpeista. Alusta asti tärkeitä tavoitteita ovat olleet: auttaa opiskelijaa sietämään epävarmuutta, vahvistaa opiskelijan minäpystyvyyttä sekä sanoittaa ja tehdä opiskelijan osaamista näkyväksi. Pienryhmä on paikka, jossa ei vaadita suorituksia tai tehtäviä. Siellä ei arvioida eikä arvoteta ja kaikki tavat osallistua ovat hyväksyttäviä. Yhteisissä tapaamisissa voi pohtia, kysyä ja ihmetellä - vastauksia ei tarvitse olla. Aiheena voi olla oma oppiminen, omat kokemukset työharjoittelusta (sekä hyvä että huonot), pelot, haasteet, epävarmuuden tunteet jne. Ryhmän toimintaa ohjaavat seuraavat periaatteet: Ryhmän keskustelut ovat aina luottamuksellisia. Ryhmässä saa jakaa niitä asioita, jotka askarruttavat. Mitään ei tarvitse jakaa, jos ei halua. Ryhmätilanteisiin ei tarvitse valmistautua mitenkään, eikä niihin liity tapaamisen ulkopuolisia tehtäviä. Osallistuminen tapaamiseen = ”suoritus”. Pienryhmässä keskitytään opiskelijan oman kehittymisen ja oppimisen, harjoittelukokemusten jne. pohtimiseen suhteessa tulevaan ammattiin. Pienryhmätapaaminen ei ole tutkinnon palautteenantopaikka. Epäonnistumisistakin on tärkeää saada keskustella. Nekin kuuluvat opiskeluun, työhön ja elämään. Kuulluksi tuleminen ja toisilta saatu ymmärrys tekevät nämä kokemukset näkyviksi ja hyväksytyiksi, ja on tärkeää vahvistaa ajatusta, että ne eivät määritä opiskelijaa tulevana ammattilaisena. Kokemuksia ryhmätoiminnasta Pienryhmän vetäjältä toiminta vaatii uskallusta heittäytyä epävarmuuteen. Ennen ryhmän kokoontumista ei voi koskaan tietää millaisista asioista tänään keskustellaan. Kun kuuntelee avoimella mielellä ja tarttuu rohkeasti opiskelijoiden esille tuomiin vaikeisiinkin asioihin, oppii itsekin paljon. Isokorpi (1) kuvaa hyvin myös omia kokemuksiani: Pienryhmätoiminnassa ohjaaja pääsee osalliseksi kaikkeen siihen ammatilliseen tietoon, jonka ryhmä kullakin kertaa tuo keskusteluun. Tämä on mitä parhainta työelämäyhteyttä! Käsitellyt aiheet pienryhmissä vaihtelevat paljon. Keskustellaan mm. potilaan kuolemasta, suhteesta työharjoittelupaikan ohjaavaan fysioterapeuttiin, opiskelijoiden omasta stressistä ja kuormittumisesta ja opiskelun yhteensovittamisesta muuhun elämään. Opiskelijat pohtivat paljon omia epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteitaan erityisesti työharjoittelun aikana. Onko minusta tähän ammattiin? En osaa mitään! Kuinka ikinä uskallan ottaa asiakkaita vastaan? Isoja aiheita ovat olleet myös: Millainen fysioterapeutti minä haluan olla? Mitä otan mukaani kultakin kohtaamiltani fysioterapeuteilta? Mitä sellaista olen kokenut ja nähnyt, joka ei tunnu sopivan omaan tapaani olla fysioterapeutti? Nämä keskustelut ovat olleet omasta mielestäni erityisen koskettavia ja uskon myös, että ne ovat olleet opiskelijoille hyödyllisiä. Niissä opiskelijat ovat todella ansiokkaasti pohtineet ja sanoittaneet omaa tulevaa ammatillista minäänsä. On päästy yhdessä pohtimaan millaista osaamista he haluavat itsessään lähteä vaalimaan. Kaikille opiskelijoille omien tunteiden tai kokemusten sekä oman työn reflektointi ei ole helppoa. Turvallinen pienryhmä ja luottamuksellinen ilmapiiri kuitenkin rohkaisee monia pohtimaan kokemuksiaan ääneen. Toiminnan periaatteisiin kuuluu, että voi myös valita seuraajan roolin. Se on täysin sallittua ja oikein. Ryhmätilanteeseen voi osallistua myös olemalla hiljaa ja kuuntelemalla muita. Tai voi osallistua vain kommentoimalla muiden ajatuksia. Ryhmää fasilitoivalla opettajalla on tärkeä rooli kuunnella herkästi ja tunnistaa ne hetket, joissa jotkut opiskelijat tarvitsevat rohkaisua oman toimintansa ääneen reflektointiin. Lopulta jokainen osallistuja kuitenkin valitsee itse oman tapansa. Opettajana joutuu myös harjoittelemaan kuuntelemista ja sietämään hiljaisia hetkiä. Joku ajattelija onkin viisaasti sanonut: “Pysähdy ja kuuntele – vain niin voit nähdä todellisuuden kuvittelemasi takana”. Kannustan kuuntelemaan ja heittäytymään rohkeasti tuntemattoman äärelle. ”Halleluja - tätä mä olen odottanut. Tätä lisää.” (opiskelijan kommentti)   Kirjoittaja: Tiina Karihtala työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun fysioterapian tutkinto-ohjelmassa.   Lähteet: Isokorpi,T.,Kokko, P. ja Hämäläinen, K. 2009. Miksi tarvitsemme ammatillisen kasvun kokoavan opintojakson? Teoksessa Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan. Kokemuksia ja käytänteitä ammattikorkeakouluista. Lätti, M. & Putkuri P. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, Joensuu. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/127021/B18_Loytoretki_verkkoversio.pdf?sequence=1&isAllowed=y Ammattikorkeakoululaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030351 . 22.5.2009. Ruohotie, P. 2008. Metakognitiiviset taidot ja ammatillinen kasvu asiantuntijakoulutuksessa. Teoksessa Eteläpelto, A. & Onnismaa, J. (toim.) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, Helsinki. Bandura, A. (1977). Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Psychological Review, 84(2), 191-215. Partanen A. 2011. ”KYLLÄ MINÄ TÄSTÄ SELVIÄN” Aikuisopiskelijat koulutustarinansa kertojina ja koulutuksellisen minäpystyvyytensä rakentajina. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Kokkola. Kuhlthau C. 1993. A principle of uncertainty for information seeking. Journal of Documentation, vol. 49 issue: 4, 339-355.  

Lue lisää

Oppimisanalytiikka oppimisen ohjaamisen työvälineenä
14.1.2019
Mari Virtanen

Mikä oppimisanalytiikka? Oppimisanalytiikka, tuo yksi opetuksen saralla useasti esiin nousevista ”hitti-ilmiöistä”, herättää juuri nyt opetuksen parissa laajasti kiinnostusta ja toiveita, joskin samaan aikaan myös huolta. Oppimisanalytiikasta, sen tuottamasta datasta ja sen analysoinnista haetaan ratkaisua oppimisen ymmärtämiseen, oppimisprosessin optimoimiseen, oppimisympäristöjen kehittämiseen ja tukea jopa opetuksen kehittämistä ohjaaviin strategisiin päätöksiin. Oppimisanalytiikalla tarkoitetaan oppijasta ja oppimisprosessista kertyvää henkilökohtaista tietoa, jota voidaan käyttää oppijan hyväksi mittaamalla ja analysoimalla sitä. Monissa julkaisuissa on perusteltu oppimisanalytiikan hyödyntämistä oppimisprosessin eri vaiheissa, kuten opetuksen henkilökohtaistamisessa ja ajasta ja paikasta riippumattomien opintojen etenemisen ohjauksessa. Sen on kuvattu helpottavan opintojen etenemisen seurantaa, personoitujen opetussisältöjen tarjoamista, kohdentamista ja joustavaa opiskelua. Sen avulla voi yksilö- ja ryhmätasolla seurata opiskeltavien sisältöjen etenemistä esimerkiksi oppimiseen käytetyn ajan, opiskeluajankohtien, frekvenssien ja aihepiirien osalta (Kuva 1.). Miten toteuttaa käytännössä? Käytännön opetustyön kannalta yksi keskeisistä kysymyksistä lienee se, miten oppimisanalytiikkaa voi hyödyntää? Omien havaintojeni mukaan ainakin väistämätöntä on se, että oppimisanalytiikan hyödyntäminen, sen kerääminen, analysointi ja raportointi vaativat kaverikseen uudenlaista pedagogiikkaa ja uudenlaisia toimintatapoja. Perinteisen luokkahuoneopetuksen muuttaminen analytiikkaa tuottavaksi sisällöksi vaatii runsaasti ajattelua, aikaa ja loppuviimeksi myös raakaa työtä. Pedagoginen käsikirjoitus tulee alusta asti rakentaa analytiikka-ajatusta tukien. Mitä seurataan? Mitä tietoa kerätään? Mitä elementtejä opintojen kohdentamiseen tai edistämiseen tarvitaan? Mitä halutaan analysoida? Mitä raportoida? Miten kokonaisuus on informatiivinen sekä opiskelijalle että opettajalle? Metropolia Ammattikorkeakoulun bioanalytiikan tutkinnossa pilotoitiin joitakin oppimisanalytiikan keräämisen mahdollistavia digitaalisia alustoja (Claned, EdX, Moodle) vuosien 2017-2018 aikana. Näillä toteutuksilla, joilla oppisanalytiikan käyttöä testattiin, oppimisprosessi ja sitä seuraavat sisällöt rakennettiin niin, että opiskelu oli ajasta ja paikasta riippumatonta, personoitua ja toteutettavissa oman aikataulun mukaan. Kuitenkin samalla niin, että yhteisöllinen oppiminen ja työskentely oli mahdollista. Näiden kokeilujen tarkoituksena oli selvittää oppimisanalytiikkaa keräävien alustojen käytettävyyttä ja niiden vaikutuksia opiskelijoiden tyytyväisyyteen. Käytössä olleiden alustojen avulla sekä opettaja että opiskelija itse saattoivat seurata opintojen etenemistä ja verrata sitä muihin samalla toteutuksella olevien opiskelijoiden etenemisnopeuteen. Toteutuksella seurattiin: opiskeluun hyödynnettyä kokonaisaikaa, opiskelun frekvenssiä eli säännöllisyyttä, opiskeltujen sisältöjen valikoimaa ja aihepiirejä ja yksittäisiin sisältöihin käytettyä aikaa. Kuvat 1 ja 2 esittävät opettajan analytiikkanäkymän esimerkkejä, Clanedin oppimisalustalta. Yleiskuvaa analytiikan mahdollisuuksista ja yksittäisen henkilön opiskelusta kertynyttä yksilöllistä tietoa. Lisäksi kokeiluissa arvioitiin sisältöjen vaikeusastetta, kiinnostavuutta ja sisältöön liittyvän osaamisen kehittymistä. Alustan tarjoaman analytiikan avulla tarkasteltiin myös sisältöjen haastavuutta, opiskelijoiden kokemana. Clanedin oppimisalustan tekoäly ryhmitteli opiskelijat haastavuusryhmiin, heidän arvioidensa mukaan ja yhteenveti heitä yhdistäviä tekijöitä. Analytiikan perusteella opettaja näki suurimman osan opiskelijoista sijoittuvan haastavuustasojen keskivaiheille (asteikko 1-5). He eivät kokeneet sisältöjä liian helpoksi, mutta eivät myöskään liian vaikeiksi. (Kuva 3.) Mitä havaittiin? Oppimisanalytiikkaa hyödyntämällä opiskelijoiden oma aktiivisuus lisääntyi. Vastuu opintojen etenemisestä siirtyi vahvasti opiskelijalle ja hänen omaan hallintaansa. Ajasta ja paikasta riippumattomat mahdollisuudet lisäsivät opintojen joustavuutta ja vahvistivat yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksia. Alustojen keskustelu- ja pikaviestitoiminnallisuudet olivat runsaasti käytössä. Opiskeluun käytetty aika oli helposti verrattavissa toteutuksen laskennalliseen kokonaistuntimäärään, joka esimerkiksi 5 opintopisteen kurssilla on 135 tuntia opiskelijan työtä. Oppimisanalytiikan perusteella, keskimääräisesti opiskeluun käytetty aika osoittautui  alhaisemmaksi. Tämän tiedon avulla opettaja voi helpommin suhteuttaa toteutuksen työmäärää opiskelijan todellisuudessa hyödyntämään aikaan. Opiskeltujen sisältöjen valikoima antoi välittömän palautteen opettajalle tärkeiksi koetuista asioista, samoin sisältöjen haastavuuden arviointi. Analytiikan perusteella vaikeaksi ja vähemmän tärkeäksi havaitut sisällöt on helppo tarkentaa tai vaihtaa seuraavaa toteutusta suunniteltaessa. Tekoälyyn ja algoritmeihin perustuva, oppimisanalytiikkaa keräävä alusta mahdollisti yhä paremman sisältöjen yksilöllisen kohdentamisen esimerkiksi osaamistason mukaan. Oppimisanalytiikka toimi opintojen edistymisen seuraamisen työvälineenä sekä opettajan, että opiskelijan näkökulmasta. Opiskelijoiden kokema tyytyväisyys oli korkealla tasolla ja kaikki antoivat omat tietonsa kerättäväksi, analysoitavaksi ja raportoitavaksi. Oppimisanalytiikan hyödyntäminen koettiin positiivisena asiana. Ja vielä ne huolet Ensimmäinen huoli liittyy yksilön oikeuteen omistaa oma tietonsa. Periaatteessa tämä on hallittava asia, mutta voi osoittautua yllättäväksi haasteeksi analytiikan keräämisen alkutaipaleella. Tällä hetkellä parhaaksi lähestymistavaksi olen itse havainnut kirjallisen suostumuksen pyytämisen, jossa yksityiskohtaisesti olen kuvannut mitä tietoa kerätään, mihin tarkoitukseen käytetään ja miten tullaan raportoimaan. Näin pysytään eettisesti vahvalla pohjalla. Toinen huoli liittyy opettajan työn muutokseen ja erityisesti mahdolliseen työmäärän muutokseen. Tähän huoleen tiiviisti liittyy muutos opetuksen pedagogisessa suunnittelussa, joka tulee toteuttaa uudella tavalla niin, että analytiikkatyökalut voivat optimaalisesti toimia. Oppimisanalytiikan onnistunut kerääminen vaatii oppimistapahtumien purkamisen riittävän pieniin yksiköihin, jotta se voi etenemistä realistisesti kuvata tai opiskelijan edistymistä millään lailla ennustaa. Tämä tarkoittaa kehittämisvaiheessa lisää työtä ja edellyttää väistämättä uuden opettelua. Kolmas huoli liittyy oppimisanalytiikkatyökalujen jalkauttamiseen osaksi korkeakouluopetusta niin, että siitä saadaan konkreettista lisäarvoa sekä opiskelijalle, että opettajalle. Osoittautuuko oppimisanalytiikka ja sen hyödyntäminen samanlaiseksi haasteeksi, kuin opetuksen digiloikka ylipäänsä on osoittautunut? Jäävätkö oppimisanalytiikan mahdollisuudet etäiseksi sekä opettajalle että opiskelijalle, kunnes mahdollinen lisäarvo aidosti tunnistetaan? Vai löytyykö vastaus jostain ihan muualta? Kuten esimerkiksi pedagogiikkaa tukevien oppimisteknologiaratkaisujen kehittäjien kanssa yhteistyössä opettajille räätälöidyistä one-stop työkalupaketeista, joista jokainen voisi koota omaan opetukseensa toimivan yhdistelmän? Mielenkiinnolla jään seuraamaan tilanteen kehittymistä ja otan lisäarvoa tuottavat sovellukset ja työvälineet innolla käyttöön.   Lähteet: Huhtala, S. & Ihantola, P. (2017). Oppimisanalytiikka digitaalisessa ympäristössä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 19 (3), 4-6. Liiten, M. (2018).”Yritetty on, onnistuttu ei” - Tutkijat selvittivät, miksi koulujen digiloikka on jäänyt pitkälti puheeksi. Helsingin Sanomat 10.12.2018. Lytras, MD., Aljohani, N., Visvizi, A., Ordonez De Pablos, P.  & Gasevic, D. (2018). Advanced decision-making in higher education: learning analytics research and key performance indicators, Behaviour & Information Technology, 37, 10-11, Virtanen, M. & Haavisto, E. (2017). Oppimisanalytiikka ubiikin oppimisen tukena. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 19(3), 58–66.  

Lue lisää
Uudemmat postaukset