Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Vuosi: 2018

Opetusta ja oppimista silloin, kun kaikki aistit eivät ole käytössä
19.6.2018
Sandra Rinne ja Pirkko-Leena Kuosa

Yhä useammassa yhteydessä ajatellaan, että virikkeitä tulisi antaa kaikille aisteille. Esimerkiksi visuaalisuuden voimakas tuleminen näkyy monella alalla, myös opetuksessa. Mutta entäpä jos katsommekin asiaa toisin päin - mitäpä jos vähemmän onkin enemmän? Jos opettajana jättäisin jonkin aistin käyttämättä tai korostaisin yhtä, tehostuisiko opetus? Miten opetus muuttuu, kun opiskelija on näkövammainen? Työhön innostusta antavat haastavat tehtävät, jotka ovat kuitenkin toteutettavissa ja joista voi saada oppimisen ja onnistumisen kokemuksia. Tällaisen haasteen saimme, kun Fysioterapia-alan näkövammaiset ry (FAN) tilasi jäsenilleen koulutuspäivän sisäelinten heijastekivusta ja sen merkityksestä kliinisessä työssä ihmisten kanssa. Perinteisesti tämän aiheen opetuksessa visuaalisuudella on iso merkitys. Sisäelinten heijastekipualueet ovat keholla kohtia, joissa kipu tuntuu. Yleensä opetuksessa sisäelinten anatominen sijainti ja heijastuvan kivun alue kuitattaisiin näyttämällä kuvaa. Samoin kipuviestin kulku ja käsittely hermostossa olisi helpoiten selitettävissä kuvien avulla. Näin ollen koulutuksen kohderyhmä haastoikin meidät miettimään pedagogisia lähtökohtiamme ja opetusmenetelmiämme täysin uudella tavalla. Kuviin tukeutuvan opetuksen ja oppimateriaalin suunnittelu sellaiseksi, että asiasta tulisi ymmärrettävä ilman kuvia, oli vaikeaa, joskin antoisaa. Saimme FAN ry:ltä avuksemme ohjeistuksen siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon oppimateriaalin laatimisessa ja koulutuksen aikaisessa puhetavassa. Koulutukseen osallistui sekä sokeita että heikkonäköisiä fysioterapia-alan ammattilaisia, joista osa pystyi käyttämään suurentavia laitteita ja niiden avulla hyödyntämään kuviakin. Oppimateriaalin laadinnan lähtökohtana oli kuitenkin pidettävä sitä, että koulutuspäivänä pystyisimme esittämään asiamme riittävän selkeästi pelkästään puhuttuna. Oppimateriaalin toivottiin olevan power point -muotoa. Koulutuksen tilaaja muokkasi sen opiskelijoille myös pistekirjoitusmuotoon, mikä antoi mahdollisuuksia hyödyntää puheen lisäksi myös muita aisteja. Opettaja asettuu oppijan asemaan Koulutuksen alussa tuntui erittäin vaikealta rytmittää puhetta ilman kuvia niin, että siitä olisi saanut riittävän rauhallista ja sopivasti jaksotettua. Välillä syntyi tarve laittaa silmät kiinni ja keskittyä tuottamaan erityisesti sanoja eikä eleitä. Näkövammaisille suunnatun koulutuksen suunnittelussa voikin apuna hyödyntää sitä, että laittaa silmät kiinni ja miettii katsomatta, miten puheena olevan asian parhaiten voisi havainnollistaa. Jos oppimisessa voi käyttää käsin tunnusteltavaa oppimateriaalia, niin se kannattaa aina hyödyntää, kuten meidän tapauksessamme käytimme anatomista torsomallia. Näkövammaisten opetuksen tueksi vinkkejä löytyy esimerkiksi täältä Keskuspuiston ammattiopiston ohjeista. Oletimme, että kuuntelemisen intensiteetti korostuu näkövammaisten ryhmässä ja niin tapahtuikin. Sanallinen kommunikaatio opiskelijoiden kanssa oli poikkeuksellisen välitöntä ja luontevaa.  Opetus hyväksyttiin ymmärtäen, että opettaja on omien pedagogisten taitojensa äärirajoilla yrittämässä parastaan. Raikasta omaa pedagogiikkaasi uusin aistikanavin Jännittämisestä ja riittämättömyyden tunteista huolimatta koulutus antoi vahvan kokemuksen siitä, että on syytä mennä välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle pedagogisissa ratkaisuissaan. Kaikissa opiskelijaryhmissä on erilaisia oppijoita, vaikka kaikki aistit olisivatkin tallella. Opetuksen suunnittelee yleensä helpoiten tavalla, jolla itse oppisi parhaiten. Joskus on kuitenkin ”raikastavaa” käyttää pedagogisia ratkaisuja, joissa käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaihtelevasti ja myös valikoiden eri aistikanavia hyödyksi. Koulutuspäivänä havaitsemamme suuri keskittyneisyys opiskelussa antoi käsityksen, että keskittymiseen harjaannuttaminen voisi olla tavallisessakin opetuksessa hyödyllistä ja antoisaa. Miten kokeilla opettajana eri aisteja hyödyntävää pedagogiikkaa? Kokeile esimerkiksi näitä:   Keskittymisharjoitus tunnin alussa auttaa opiskelijoita kiinnittymään ja keskittymään tähän hetkeen ja oppimiseen. Pyydä kaikkia opiskelijoita hakemaan hyvää asentoa tuolilla, keskittymään jalkapohjiin, sitten selkärankaan ja päähän. Pyydä hengittämään syvään ja laittamaan hetkeksi silmät kiinni. Pyydä kuuntelemaan huoneen sisällä ja sen ulkopuolella olevia ääniä. Palauta lopuksi ajatukset tähän hetkeen.   Jätä powerpoint -esityksesi avaamatta. Kerro sama asia tai ohjeistus ilman visuaalista tukea. Kokeile miten tarinankerronta ja keskustelu toimii keskittymisharjoituksen jälkeen. Visuaalisuuden unohtaminen saattaa auttaa sekä sinua opettajana että opiskelijoita keskittymään paremmin. Varsinkin tehokeinona silloin tällöin tämä voisi olla ajatuksia herättävää vaihtelua.   Käytä kosketusaistia. Onko teillä opetuksen yhteydessä käytössä jokin esine tai väline? Kosketusaistia voi hyödyntää yllättävissäkin oppiaineissa - mielikuvitus käyttöön! Vinkkejä pedagogisiin ratkaisuihin näkövammaisten opetuksessa: http://www.keskuspuisto.fi/nakovammaisuus https://www.nkl.fi/fi/etusivu/palvelut_nakovammaisille/opiskelu/lapsen_koulunkaynti/vinkkeja-opettajalle Kirjoittajat: Sandra Rinne, lehtori, osteopatian tutkintovastaava (Metropolia Ammattikorkeakoulu, liikkuminen ja toimintakyky osaamisalue) Pirkko-Leena Kuosa, FL, anatomian ja fysiologian lehtori (Metropolia Ammattikorkeakoulu, liikkuminen ja toimintakyky osaamisalue) Kuvalähde: www.pixabay.com, Geralt (CC0)  

Lue lisää

Onko tunteissa mitään järkeä?!
11.6.2018
Eija Raatikainen

Perustuuko arkemme järkeen vai tunteisiin? Mikä on tunteiden merkitys jokapäiväisissä päätöksissämme? Tunteilla on enemmän merkitystä kuin huomaammekaan ja ne vaikuttavat meihin ja toimintaamme monin tavoin.   Pohdin tekstissäni, mikä merkitys tunteilla on korkeakoulussa ja millaista emotionaalista jalanjälkeä levitämme ja  jätämme jälkeemme kohtaamisissa opiskelijoiden, kollegoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa?   Tunteet tarttuvat meihin jo puolessa sekunnissa   Länsimainen ajattelu on suosinut rationalismia, jonka mukaan todellisuutta tulee lähestyä ensisijaisesti järjen kautta. Rationalismi on yletetty myös päätöksentekoon. Tärkeät päätökset tehdään järjellä, jossa tunteilla ei ole sijaa. Tunteet on nähty järkeä harhauttavana asiana, joka on sysättävä järjen alaisuuteen. (1)   Toisaalta, on taas vahvaa näyttöä siitä, että ihmisten väliset tunteet tarttuvat. Tällöin järki ei ohjaa päätöksentekoa, vaan tunteet. Kun tunteet tarttuvat, koko tunnekokemus saattaa siirtyä ihmiseltä toiseen, aiheuttaen tunnereaktion ja siihen liittyvät tunteiden ilmaisut.   Tunneilmaisut tarttuvat noin puolessa sekunnissa. Näin ollen päätöksenteko ei siis yksistään perustu vain loogiseen ajatteluun, vaan asioiden herättämiin myönteisiin tai kielteisiin tunnereaktioihin (2). Tunteet siis vaikuttavat moniin kognitiivisiin prosesseihin; muistiin, päätöksentekoon ja tarkkaavaisuuteen. Tunne ja kognitiiviset prosessit linkittyvät vahvasti toisiinsa jo keskushermoston tasolla (2). Tunteiden säätely auttaa arjessa Haasteellista tunteiden tarttumisessa (etenkin jos ne ovat negatiivisia) voi olla se, että ne usein viriävät nopeasti ja tiedostamattamme, emmekä silloin kykene käyttämään tehokkaasti säätelykeinoja (2).   Pyrkimällä säätelemään kielteistä tunneilmapiiriä myönteisempään suuntaan, voimme koettaa parantaa toimintakykyämme hetkellisesti vaikka emme voisikaan kokonaan poistaa tunteen aiheuttajaa (2). Samaan aikaan ihmisten tunnetilojen muuttamisella positiivisempaan suuntaan on vaikutusta luovuuteen, epäitsekkyyteen ja parempaan immuunijärjestelmään (3).   Ei siis ole yhdentekevää millaisessa tunneilmastossa toimimme ja millaisen emotionaalisen jalanjäljen (Emotional Footprint) jätämme jälkeemme. Levine määrittelee emotionaalisen footprintin seuraavalla tavalla “The effect we have on people in our day to day lives, and those recalled and cherished when we are gone.” .   App avuksi tunteiden tunnistamiseen!   Tunnetaitoja voi edistää monin keinoin. Camilla Tuominen (4) esittää, että jo tunnesanojen monipuolisempi käyttäminen arjessa lisää tunneilmapiiriä. Tunnesanojen tietoinen käyttäminen vahvistaa myös ympäristön tunneilmastoa.   Jos tämä tuntuu vielä vieraalta, voi avukseen ladata TunneAppsin, esim. Emotional Trackerin. Verkko on täynnä erilaisia tunteisiin keskittyviä välineitä. Negatiiviset tunteet saavat sanansa, jolloin epämääräinen paha olo poistuu. Positiiviset tunteet löytävät myös omat sanansa, vahvistaen positiivista tunneilmapiiriä. Ammattikorkeakoulu emotionaalisen jalanjäljen äärellä Näyttää siis siltä, että tunteilla todellakin on merkitystä. Tulisiko ammattikorkeakouluopiskelijoille tarjota voimaannuttavia tunnekokemuksia jo opintojen aikana ja miten niitä voitaisiin edistää? Tulisiko korkeakoulussakin pyrkiä entistä tietoisemmin kohti kestävää emotionaalista jalanjälkeä (Emotional Footprint)? Kestävän emotionaalisen jalanjäljen polulla kaikkien ammattikorkeakoulun toimijoiden vuorovaikutusosaaminen ja tunnetaidot olisivat vahvoja ja niissä olisi mahdollista kehittyä  arjessa. Vastuullisen tunneviestinnän (& siitä seuraavan käyttäytymisen) avulla loisimme opiskelijoihin ja muihin korkeakoulun tärkeisiin kumppaneihin myönteisyyttä ja positiivista tunneilmastoa.   Miten tämä käytännössä voisi toteutua? Ratkaisuna voisi olla esimerkiksi     opintojakso, joissa lisätään itsetuntemusta ja tunnesanastoa omien rajojen tunnistamisen ja ihmissuhdetaitojen vahvistaminen työkalujen tarjoaminen itsehallintaan tarjoamalla itsetuntemukseen liittyviä opintoja tietoinen läsnäolo kyky asettaa lyhyen- ja pitkän tähtäimen tavoitteita kyky huomata ajatusten ja tunteiden rakentamia esteitä tavoitteiden eteen vahvistaa mentalisaatiokykyä ja opettaa  tunnesäätelytaitoja systemaattisesti kaikilla kouluasteilla     Muun muassa näitä keinoja ovat ehdottaneet 3AMK:n ohjauksen ammattilaiset keväällä 2018 tehdyssä kyselyssä*. Appsien rinnalla yhdessä tunnetaitojen opiskelu korkeakoulussa voi olla tulevaisuudessa luonnollinen jatkumo jo peruskoulussa käytössä olevien laaja-alaisten taitojen rinnalla (OPS, 5).  Jatkuvasti muutoksessa oleva työelämä vaatii asiantuntijoiltaan muutoskykyä ja joustavuutta. Tunnetaidot ovat tähän yksi avain/keino. *Kysymykseen miten opiskelijoiden voimaannuttavia tunnekokemuksia voitaisiin edistää opintojen aikana, etsittiin vastausta Tutu -hankkeessa (ks.lisää). Kysymykseen vastanneista Laurean Amk:n, Haaga-Helian Amk:n ja Metropolian Amk:n ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin ammattilaiset (n=36) ehdottivat korkeakouluopiskelijoille opintojaksoa, jossa voisi harjoitella itsetuntemusta ja tunnesanastoa. Lähteet 1.Aaltola, E. & Keto, S. Empatia. Myötäelämisen tiede. Into Kustannus Oy. 2018. Helsinki. 2.Nummenmaa, L. Tunteiden psykologia. Tammi. 2010. Helsinki. 3. Hatfield, E., Cacioppo, J. & Rapson, R.L. Emotional contagion. Cambridge University Press. 1994. New York. 4. Teemme töitä väärin. Camilla Tuomisen haastattelu. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/teemme-toita-vaarin/RtSeiEHf. Luettu 3.5.2018 5. Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016/perusteet Artikkelikuva: www.pixabay.com, Free Graphic Today, CC0

Lue lisää

10 vinkkiä digitaalisen oppimisympäristön kehittämiseen
4.6.2018
Mari Virtanen

Uusien oppimisympäristöjen kehittäminen on viime vuosina ollut kiivasta; virtuaalisia - ja digitaalisia kampuksia, 360-oppimisympäristöjä ja virtuaalitodellisuutta. Toimintaympäristön digitalisoituminen on tuonut esiin tarpeen myös korkeakoulutuksen ketterälle kehittämiselle. Vaikuttavien oppimistulosten aikaansaaminen, korkea opiskelutyytyväisyys, nopea läpäisy, alhainen keskeyttäminen, samaan aikaan vähenevien resurssien kanssa on kannustanut kehittämiseen. Digitaalisten ympäristöjen ja menetelmien avulla voidaan tarjota joustavia, ajasta ja paikasta riippumattomia mahdollisuuksia ja sisältöjä, opiskelijoiden omien henkilökohtaisten tarpeiden ja etenemissuunnitelmien mukaan. Niiden avulla voidaan mielekkäällä ja monipuolisella tavalla tukea oppimista, opettamista ja opetuksessa hyödynnettyjä pedagogisia ratkaisuja. Digitaaliset oppimisympäristöt voivat tuoda paljon hyvää korkeakoulutuksen arkeen, kunhan niiden kehittämisessä otetaan huomioon seuraavat asiat. Vinkki 1. Tutki, älä hutki. Kun keksit loistavan, uniikin, idean, tutki sen taustat systemaattisesti. Todennäköisyys sille, että joku muu miettii samaa ilmiötä samaan aikaan, on kohtalaisen suuri. Ehdotankin, että perustat kaiken kehittämisen tutkittuun tietoon, ennen kuin kaahaat digihilujen sokaisemana eteenpäin. Itse päädyin käyttämään kartoittavaa kirjallisuuskatsausta selvittäessäni ubiikkien oppimisympäristöjen taustoja. Kartoittava katsaus on rakenteeltaan vähän kevyempi kuin systemaattinen ja se sallii myös harmaan kirjallisuuden mukaan ottamisen, ”puhtaasti” tieteellisten julkaisujen lisäksi. Näin saadaan tekemiselle vankka perusta, joka on myös perusteltavissa esimerkiksi työn tai hankkeen mahdollisille rahoittajille. Vinkki 2. Suunnittele huolella, toteuta vasta sen jälkeen. Jos olet kehittämässä jotain täysin uutta, suosittelen suunnittelemaan huolella. Ja vaikka olisit ”vain” tuunaamassa jo olemassa olevaa, suosittelen sitä silti. Täysijärkisen suunnitelman kanssa eteneminen, joskin tarpeen mukaan myös pakittaminen, on huomattavasti helpompaa. Vaikka kannatan vahvasti käyttäjälähtöistä suunnittelua ja käyttäjien osallistamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kannustan kuitenkin ensin selkeyttämään omat kuviosi. Näin vältyt kuuluisalta sillisalaattiefektiltä. Suunnitelman tekoon voi käyttää esimerkiksi useiden yliopistojen tarjoamia suunnitelmapohjia- ja malleja. Vinkki 3. Osallista käyttäjä kehittämiseen heti, kun mahdollista. Muista, että asiakas on aina paras palautteenantaja! Tämän vuoksi suosittelen altistamaan ja alistamaan kaikki ketterät ja vähän vähemmänkin ketterät kokeilut opiskelijan käytölle ja palautteelle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Digitaalisten oppimisratkaisujen osalta opiskelijoiden kiinnostus on korkealla tasolla ja he mielellään osallistuvat tämän tyyppisiin tapahtumiin. He ilahtuvat kovasti, että tehdään jotain uutta, monimediaisesti ja uudella tavalla. Tärkeää tekemiseen motivoitumiselle ja opiskelijoiden kokemalle tyytyväisyydelle on se, että heitä kuunnellaan, palautetta arvostetaan ja sitä oikeasti hyödynnetään kehittämistyön perustana. Vinkki 4. Haali ympärille ihmisiä, jotka osaavat. Tee itse sitä, mitä sinä oikeasti osaat. Opeta. Ohjaa. Tutki. Kehitä. Kirjoita. Julkaise. Oikeasti kehittämisen perustaksi tarvitset vain kantavan idean, sen jälkeen tekemisen tahtotila ja tarvittavan osaamisen löytäminen ratkaisevat loput. Lisäksi voit oppia loputtoman paljon uutta, kuitenkin niin, että koodaustyön, käyttöliittymäsuunnittelun ja editoinnin voit halutessasi jättää muiden harteille. Sinun vastuullasi, oppimisympäristön kehittäjänä, on pitää visio kirkkaana ja mennä systemaattisesti siihen suuntaan. Vinkki 5. Testaa rohkeasti, monet ovat jääneet henkiin. Ketterien kokeilujen testaamiseen soveltuvat hyvin esimerkiksi interventiotutkimus tai tutkimuslähtöinen design. Koe- ja vertailuryhmäasetelmien avulla pääsee halutessaan testaamisen lisäksi myös´tutkimaan ilmiötä. Itse olen kehittänyt oppimisympäristöä juuri kvasikokeellisen intervention avulla, jolloin olen voinut vertailla perinteisiä jo käytössä olevia ympäristöjä suhteessa kehitteillä oleviin ja saanut konkreettisia tuloksia etenemisen tueksi. Interventiotutkimuksen protokollan lisäksi PDCA-malli toimii kehittämistyön tukena myös tosi hyvin. Vinkki 6. Kuuntele, kuuntele ja kuuntele. Luota käyttäjän palautteeseen. Mikään ei ole sen turhauttavampaa kuin palautekysely, joka ei vaikuta mihinkään. Toimintamalli on kuitenkin tuttu meille kaikille. Palautetta kyllä kerätään, mutta hyödyntämisen suunnitelmaa ei välttämättä ole tehty lainkaan. Siksi myös tämä on hyvä kirjata alkuperäiseen suunnitelmaan. Mikäli käyttää interventiota tai tutkimukseen perustuvaa lähestymistapaa, tämä on helppo ottaa huomioon, ajattelemalla niin, että tutkimus voi edetä vain tulostensa kautta. Suosittelisin käyttämään tätä kaiken kehittämistyön perustana, vaikka et tutkija olisikaan. Vinkki 7. Tee muutokset heti, ei vasta 15. päivä. Perustuu vinkkiin numero 6. Käyttäjä arvostaa sitä, että palaute myös näkyy ja tuntuu. Ketterän kehittämisen hengessä pyri tekemään muutokset mahdollisimman pian. Mikäli niiden tekeminen ei ole mahdollista välittömästi, palaa tehtyihin muutoksiin käyttäjien kanssa, vaikka toteutus olisikin jo päättynyt. Tai vie jollain muulla tavalla viesti kehittämiseen osallistuneille siitä, miten tämän kanssa nyt edettiin. Näin luot positiivista pohjaa yhteiskehittämiselle ja tulevaisuuden kehittämishankkeisiin osallistumiselle. Vinkki 8. Tutki ja varmistu tuloksista. Tsekkaa aika ajoin, että olet edelleen menossa oikeaan suuntaan. Oppimisympäristöjen kehittämisen näkökulmasta on tietysti ensiarvoisen tärkeää, että kehitettävissä ympäristöissä edelleen opitaan tavalla, joka on opetus- ja toteutussuunnitelmissa suunniteltu. Pedagogina olet asettanut tavoitteeksi, että uusilla menetelmillä opitaan aina paremmin kuin vanhoilla tai ainakin yhtä hyvin. Muuten kannattaa pitäytyä vanhassa ja kohdentaa resurssit johonkin muuhun ajankohtaiseen tekemiseen. Ilman tunnistettua lisäarvoa, esimerkiksi parempi oppimistulos, tyytyväisyys tai motivaatio, kehittäminen ja varsinkin käyttöönotto jäävät helposti pelkäksi puuhasteluksi. Vinkki 9. Anna työ imeä. Parhaimmillaan työntekijä on silloin, kun saa kokea työn tekemisen aikaansaamaa mielekkyyttä, jota voidaan kutsua myös työn imuksi. Innostuminen ei ole vaarallista, eikä sitä kannata vältellä. Työn imun ja fanaattisen tekemisen välillä ero kannattaa tosin huomioida, ettei luiskahda imusta suoraan uupumukseen. Niinkin voi kuulemma käydä, että työtä tekee innostuessaan ihan liikaa :). Vinkki 10. Älä koskaan luule olevasi valmis. Ei niinkään tieteelliseen taustaan perustuva vinkki, vaan pikemminkin elinikäiseen oppimiseen perustuva viisaus. Nöyrä asenne, avoin mieli ja sitkeä luonne auttavat tämän toteuttamisessa. Jokainen päivä voi olla kehittämisen, kehittymisen ja uuden oppimisen päivä! Millaisia oppimisympäristöjä sinä olet käyttänyt ja kehittänyt? Jaa kokemuksesi ja ketterät kokeilusi kommenttikenttään. Luemme niitä tosi mieluusti!     Lähteet: Artikkelikuva: https://pixabay.com/en/wood-aerial-background-beverage-3157395/ Collins, A., Joseph, D., Bielaczyc, K. (2004). Design research: Theoretical and methodological issues. Journal of the Learning Sciences, 13(1), 15-42. Creswell, JC., Klassen, AC., Clark, VLP., Smith, KC. Best Practices for Mixed Methods Research in the Health Sciences Commissioned by the Office of Behavioral and Social Sciences Research (OBSSR) https://obssr.od.nih.gov/wp-content/uploads/2016/02/Best_Practices_for_Mixed_Methods_Research.pdf Virtanen M, Haavisto E, Liikanen E & Kääriäinen M (2017) Ubiquitous learning environments in higher education: A scoping literature review. Education and Information Technology. DOI: 10.1007/s10639-017-9646-6 Virtanen M, Haavisto E, Liikanen E & Kääriäinen M (2018) Students’ perceptions on the use of ubiquitous 360° learning environment in histotechnology: A pilot study. Journal of Histotechnology. DOI10.1080/01478885.2018.1439680 Virtanen M, Kääriäinen M, Liikanen E & Haavisto E (2017) The comparison of students’ satisfaction between ubiquitous and web-based learning environments in clinical histotechnology. Education and Information Technologies. DOI:10.1007/s10639-016-9561-2 Virtanen M, Kääriäinen M, Liikanen E& Haavisto E (2017) Use of ubiquitous 360° learning environment enhances students’ knowledge in clinical histotechnology: a quasi-experimental study. Medical Science Educator. DOI: 10.1007/s40670-017-0429-x

Lue lisää

Tämä mullistaa koulutuksen – teknologia opetuksen muuttajana
28.5.2018
Hannu Turunen

Tekniikka kehittyy aaltoina ja monet keksinnöt ovat mullistaneet yhteiskunnan rakenteita ja ihmisten arkielämää. Puhutaan teollisesta vallankumouksesta ja informaatiovallankumouksesta. Monet uudet teknologiat ovat aikojen saatossa luvanneet mullistaa myös koulutuksen ja jopa syrjäyttää opettajan. Tässä suhteessa mitään varsinaista mullistusta ei kuitenkaan ole tapahtunut! Uuden teknologian käyttöönottoon koulutuksessa on lähes aina ladattu kovia odotuksia. Jo Thomas Edison (1922) sanoi elokuvan mullistavan koulutusjärjestelmän ja tulevan muutaman vuoden sisällä syrjäyttämään oppikirjat. Oppikirjoja käytetään edelleen lähes sata vuotta tämän ennustuksen jälkeen. Samanlaisia ennusteita on annettu aina, kun uutta tekniikkaa on otettu käyttöön opetuksessa. Viimeisen sadan vuoden aikana tällaisia lupaavia ja koulutuksen ”mullistavia” teknologioita ovat olleet mm. radio, televisio, CD-levyt, animaatiot, älytaulut, tabletit, MOOCit, ja YouTube. Edelleen kehitetään varmasti uusia teknologioita, joiden ennustetaan mullistavan koulutuksen. Näyttää kuitenkin siltä, että uusien teknologioiden käyttö opetuksessa antaa aina vähemmän mitä ne lupaavat. Miksi se, mikä äkkiseltään vaikuttaa tehokkaalta teknologialta ei kuitenkaan merkittävästi paranna oppimista? Yksi syy siihen miksi uuden teknologian käyttöönotto koulutuksessa ei ole lunastanut lupauksiaan on se, ettei suurten ennakko-odotusten tukena ole ollut tutkittua tietoa. Multimediaa on käytetty koulutuksessa jo pitkään, mutta varsinaista tutkimusta ei ole siitä miten sen käyttö tulisi suunnitella ja miten se parhaiten tukisi oppimista. Markkinamiehet ovat vertailleet uutta teknologiaa olemassa olevaan ja luvanneet suuria prosentuaalisia parannuksia oppimistuloksiin ilman todellisia tutkimustuloksia niiden vaikutuksesta. Tarkemmat tutkimukset teknologioiden toimivuudesta laiminlyödään usein, koska niiden paremmuus nähdään itsestään selvyytenä. Useimmiten niiden käyttöönottoon liittyy niin paljon hypeä, ettei eksaktia tutkimusta niiden toimivuudesta nähdä tarpeellisena. Kun tutkimuksia tehdään, niissä vain vertaillaan eri medioiden ominaisuuksia toisiinsa irrotettuna varsinaisesta teoreettista perustasta. Uusi teknologia halutaan useimmiten myös nopeasti käyttöön, jolloin tutkimuksiin käytettävä aika rajoittuu ja teknologian paremmuuden ja tehokkuuden todistamisen taakka jää niiden suunnittelijoille. Myös perustavat ajatukset ihmisen oppimisesta ovat muuttuneet paljon viimeisen vuosisadan aikana. Aivojen kuvantaminen on tarjonnut tutkijoille kokeellisen mahdollisuuden todentaa erilaisten ärsykkeiden vaikutuksia aivojen toimintaan ja sitä kautta myös oppimiseen. Vasta viimeisempien vuosikymmenten aikana oppimisteknologiaan liittyvän tutkimusten määrä on kasvanut ja sitä kautta myös teoreettinen ymmärrys on vahvistunut. On alettu tutkia kuinka teknologian avulla voidaan vaikuttaa oppimiseen liittyviin kognitiivisiin prosesseihin ja niiden käynnistämiseen. Tämän päivän opettajat ovatkin paremmin tietoisia tästä eikä mainosmiesten katteettomat lupaukset uppoa heihin niin helposti. On kiistämätön tosiasia, että uusi teknologia on suuresti kehittänyt ja monipuolistanut opetusta ja monet asiat voidaan tehdä sen avulla tehokkaammin. Kuitenkin varsinainen teknologian aikaansaama mullistus opetuksessa ja oppimisessa on jäänyt puuttumaan. Miksi? Syy tähän löytyy, kun tarkastellaan ihmisen oppimista. Moni tehokkaalta vaikuttava media ei vaadi henkisiä ponnisteluja, ajattelua. Opetusvideon katsominen ilman aktiivista ajattelua ja ”miksi”-kysymysten tekemistä ei johda asian syvälliseen oppimiseen. Tutkimuksissa on todettu, että sillä mitä tapahtuu opiskelijan ympärillä ei ole niinkään suurta merkitystä kuin sillä mitä tapahtuu opiskelijan pään sisällä. Sama oppimistulos voidaan saavuttaa yhtä hyvin lukemalla tekstiä, jossa on vain staattisia kuvia kuin katsomalla animaatiota, jossa on liikkuvaa kuvaa, ääntä ja tekstiä. Yhtä hyvin molempien medioiden kautta oppiminen voi jäädä myös tapahtumatta, jos oppijan ajattelussa ei tapahdu muutoksia. Oppimista ei voi ulkoistaa jollekin medialle tai teknologialle, vaan se voi tapahtua vain omassa päässä. Tämä ei tarkoita, etteikö uudella teknologialla olisi annettavaa opetukseen mutta sen käyttämisessä pitäisi kiinnittää huomioita siihen, miten teknologian avulla voidaan käynnistää ja tukea oppijan päässä tapahtuvia kognitiivisia prosesseja? Tutkimusten mukaan oppimista tapahtuu parhaiten sosiaalisessa ympäristössä muiden oppijoiden kanssa, jossa opettaja toimii ohjaajana. Kriittinen asia oppimisen näkökulmasta onkin, kuinka uusi teknologia saadaan tukemaan opiskelijan oppimisen kannalta merkityksellistä ajattelua. Opettaja ei jää tarpeettomaksi, vaikka teknologia kehittyy ja helpottaa itsenäistä opiskelua. Opettajan roolina on inspiroida, haastaa, motivoida, herättää halua oppimaan ja kannustaa. Uuden teknologian avulla näitäkin voidaan tehdä paremmin mutta löytyykö sellaista teknologiaa, joka todella mullistaisi koulutuksen? Minkälaisena sinä oppimisen asiantuntijana näet koulutuksen tulevaisuuden? Vieläkö uuteen teknologiaan ladataan liikaa odotuksia oppimisen näkökulmasta? Tulevatko VR ja AR mullistamaan koulutuksen vain tapahtuuko niidenkin suhteen odotusten alitus? Ajatukset pohjautuvat bloggaajan omien kokemusten lisäksi Derek Mullerin väitöskirjaan sekä YouTube –videoon: Designing Effective Multimedia for Physics Education http://www.physics.usyd.edu.au/super/theses/PhD(Muller).pdf YouTube video https://www.youtube.com/watch?v=GEmuEWjHr5c Kirjoittaja: Hannu Turunen työskentelee Metropoliassa fysiikan lehtorina puhtaat teknologiat osaamisalueella. Opetuksessaan hän pyrkii hyödyntämään uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia ja kokeilee rohkeasti uusia sovelluksia ja menetelmiä. Hän on kiinnostunut fysiikan opetuksen kehittämisestä ja opetusteknologian hyödyntämisestä. Opetuksen lisäksi hän toimii osaamisalueen digimentorina.

Lue lisää

Digital baby steps 1/3: Co-learning with students in the spirit of MVP
21.5.2018
Sonja Holappa

A University English and Communication teacher walks into a computer classroom to start a course on Professional English for Nurses. The program for the day’s lesson is obviously ready, but the teacher - frustrated with time issues common to most teachers in keeping updated with the ongoing digital revolution - is toying with an idea of engaging in some ad hoc digital co-learning with the students, in spite of the program. One key digital skill well worth acquiring that the teacher is lacking has to do with making YouTube videos. She assumes the students are very much in a similar situation, despite being representatives of the generation Z. The teacher is not quite sure what she is going to do but she knows exactly how she wants to do it: since her working hours are all already spoken for, it must take place through minimum input in preparation time with maximum expected outcome! As she mulls this over in her head silently, she comes to think of trying out MVP, Minimum Viable Product, a concept well-known to her from teaching English to Industrial Management students. — She decides to go for it — In business contexts, MVP is used to describe that version of a new product a team uses to collect the maximum amount of validated learning about customers with the least effort in order to save resources such as time and money (Ries, 2011). Standing in front of the class about to start the lesson, the teacher realizes MVP could easily be adopted to university and teaching contexts for co-creating something valuable from the learning perspective by using a minimum amount of preparation time to do it. She decides to go for it, right there and then, for better or for worse. All preparation done in class First, in accordance with the ready-made program, the teacher sets the students working on a conversation task with discussion questions on the nursing profession. Then, deviating from the program, the teacher starts her experiment by using MVP to co-learn making YouTube videos with the students. The students firmly engaged in lively conversation, she prepares a simple slide with short instructions on making a YouTube video, as shown below. = NO TIME SPENT ON PREPARATION OUTSIDE CLASS Co-learning with students by using Google as teacher The slide is animated and only shows the first two questions with the rest of the instructions appearing with a click. As anticipated, only one person has some earlier experience with making YouTube videos and when asked what would be a good way of learning how to make YouTube videos, the students answer “Google how to…” just as the teacher expected. The teacher then further elaborates on the instructions by giving a short pep talk on the benefits of learning digital skills together whilst engaging in a class activity. In particular, the teacher stresses the fact that no editing is needed to make a Minimum Viable Product, i.e. the short video. Thus, once everything is clear, the teacher and the students tackle the exercise together. = NO TIME SPENT ON FIRST LEARNING THE SKILL OUTSIDE CLASS AND THEN TEACHING IT TO STUDENTS  The outcome As the outcome, everyone in the classroom, teacher included, learnt how to create a YouTube account, make a short video and upload it first to YouTube and then to the school learning management system OMA. All this while doing an English exercise on nursing. The details of mastering YouTube are shown in the Table below. The time used for the exercise included Googling ‘how to’, choosing the question/s for the video interview from the earlier conversation task and planning how to carry out the interview, recording the video, uploading it to YouTube and finally to LMS (Learning Management System). As seen, the first video (not by the person with prior knowledge of YouTube!) was uploaded only 27 minutes after the start time while the last one took about an hour to end up in LMS. Mastering YouTube In addition to the time aspect, the students were asked about the level of difficulty of the experiment by using a simple questionnaire the teacher made in connection with preparing the slide. On a scale from 1 to 10, with 1 representing extremely difficult and 10 extremely easy, the responses varied between 7 and 9, the average being 8. The difficulties had mainly to do with the challenge of getting the video to upload from mobile phones to the LMS. — the first video was uploaded only 27 min after the start time — Encouraged by the outcome, the teacher repeated the same experiment with three other groups, 87 students in total. The results were very similar. 6 Key takeaways for teachers with “no time” Since lack of time is the root problem of learning new skills, harnessing the time we have in class to productive use is a brilliant idea! Letting go of the idea that everything has to be prepared exhaustively and well in advance is a must! If you have been contemplating creating YouTube teaching videos to accommodate future virtual courses (which are just around the corner!), MVP really is one answer to taking digital baby steps (closely related to Lean and Agile, two other business concepts that could guide our thinking)! Co-learning saves everybody’s time! Teachers may use the skill for instance for making teaching videos as mentioned in point 3 and students to submit school assignments in video format! Business and university worlds are not that far apart and we should look to each other for answers! The absolutely best part about the entire experiment was the fact that everything took place in class. The videos turned out to be mainly very professional and even creative, showing very excited looking and happy faces, most likely due to the fact that editing was not allowed for simplicity. Take a look at the videos: first one by Juuli Kinnunen and Jenna Juusola, second one by Emma Lepistö and Jenni Lämsä. MVP is a killer concept :-) https://youtu.be/gpWc-gvQMtQ https://youtu.be/2rNjyO4qZoI Sources: Ries, E. (2011). The Lean Startup. New York: Random House US. Picture in Sonja´s slide: Pixabay, Beatriz Jacob (CC0)   Read part 2 and part 3 of the Digital baby steps series.

Lue lisää

Muuten saattaa käydä niin, että… – 6 vinkkiä laadukkaaseen kurssisuunnitteluun
7.5.2018
Jenni Koponen

Istuin eilen luennolla ja havahduin siihen, että aika lailla 20 vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa samassa tilanteessa, istumassa yliopistolla luennolla. Koska oppiminen on minulle intohimo, olen siitä lähtien viettänyt paljon aikaa näissä merkeissä opiskelijana, opettajana, tutkijana, pedagogisena asiantuntijana ja kehittäjänä. Se, miksi tämä koko historia nyt vilahti kuin filminä päässäni, johtui siitä eilisestä luennosta. Kahdessakymmenessä vuodessa on opetuksessa, oppimisessa ja osaamisessa korkeakoulukentällä muuttunut kaikki ja toisaalta taas ei mikään. Lisään tämän väitteeni tueksi vielä 20 vuotta lisää ja perustelen sitä tarkkaan vaalimallani aarteella vuodelta 1976, jonka perin aloittelevana opettajana emeritusprofessoriltani. Tässä opetusoppaassa (Opetusopas, Teknillinen Korkeakoulu, Opetusmenetelmätoimikunta, Otaniemi 1976) kerrotaan tavoitteista, oppimisen arvioinnista ja opetusmenetelmistä sekä siitä, miten nämä kolme ovat suhteessa toisiinsa. Neuvotaan, miten vuorovaikutusta opiskelijoiden kohtaamisiin voidaan lisätä ja miten luodaan positiivinen oppimisilmapiiri. On myös kerrottu, miten opiskelijan oma motivaatio ja aktiivinen rooli vaikuttavat oppimiseen. Tämä kaikki siis reilut 40 vuotta sitten. Kun aloitat kurssiasi, muista siis ainakin nämä kuusi asiaa. Sillä muuten saattaa käydä niin, että… 1. Varmista, että kurssikuvaus on kunnossa. Varsinkin jos opiskelijalle tarkoitettuja kurssin tietoja on useassa paikassa eri järjestelmissä, tarkista että jokaisessa paikassa on oikeat ja ajantasaiset tiedot ajoissa, samalla tavalla kirjoitettuna joka paikassa. Pidä huoli, että tiedot on kuvattu opiskelijan näkökulmasta ymmärrettävästi ja että opiskelija varmasti löytää ne. Muuten saattaa käydä niin, että opiskelija tulee väärään aikaan paikalle, kun ei ollutkaan ymmärtänyt kurssin alkavan 13.3., kurssikuvauksessa kun lukee 7.3. 2. Pohdi vielä kerran kurssisi mitoitus ja kuormittavuus kuntoon. Tarkista ensin kurssisi laajuus. Mieti sitten kurssisi aikajanana ja pohdi, mitä opiskelija tekee kurssin aikana. Kirjoita janalle kaikki opiskelijan oppimisteot ja punnitse eri osa-alueiden suhdetta osaamistavoitteisiin.  Jos tavoittelet syvällistä oppimista, huolehdi, että oppimiselle on riittävästi aikaa. Avaa tämä kaikki myös opiskelijoille selkeästi.  Muuten saattaa käydä niin, että vain kurssille osallistuva, jo 20 vuotta yliopisto-opintoja suorittanut opiskelija on ainoa, joka on tajunnut, että jo ennen ensimmäistä lähitapaamista olisi pitänyt saada tehtäviä valmiiksi. 3. Sano ”Hei!”, “Tervetuloa!” ja ”Kiva, kun tulitte kurssilleni”. Osoita opiskelijoille, että olet kiinnostunut heistä ja luo oppimiselle siten suotuisa ja turvallinen ilmapiiri. Tämä on hyvä tehdä heti kurssin aluksi, sillä haastavampaa se on, jos tunnelma on jo latistunut. Muuten saattaa käydä niin, että tulet heti kurssin aluksi vuodattaneeksi pienentyvistä resursseistasi ja etujesi häviämisestä, mikä ei ole omiaan edistämään opiskelijan oppimista ja osaamistavoitteiden saavuttamista lainkaan. 4. Käy opiskelijoittesi kanssa yhdessä kurssikuvaus kunnolla läpi heti kurssin aluksi. Tämä tarkoittaa sitä, että keskustelet heidän kanssaan siitä, mitä osaamista kurssilla tavoitellaan, miten sinä sitä arvioit ja minkälaisin työmuodoin ja menetelmin olet ajatellut tukea opiskelijan oppimisprosessia. Opiskelijoilla voi olla hyviä vaihtoehtoja siihen, miten työmuotoja voidaan kehittää ja voitkin sen perusteella muuttaa suunnitelmaasi. Kerro, miten kurssillasi voi antaa ja saada palautetta. Tämä kaikki edellyttää tietysti sitä, että olet itse todella miettinyt kurssisi linjakkuuden kuntoon. Muuten saattaa käydä niin, että viiden opintopisteen kurssilla, jossa neljä opintopistettä koostuu opiskelijan harjoitustehtävistä, haluat kuitenkin arvioida osaamistavoitteiden täyttymistä pelkällä tentillä harjoitustehtävien arvioinnin sijaan. 5. Kerro opiskelijoille, miten kurssin työmuodot liittyvät kurssin osaamistavoitteisiin ja miten olet miettinyt ja rakentanut ne suhteessa kurssin aikaraamiin, mitoitukseen ja arviointiin toimivaksi kokonaisuudeksi. Muuten saattaa käydä niin, että puhut vain siitä, miten valtavasti lähiopetuksen määrää on oppilaitoksessasi vähennetty sitten 1990-luvun. Opiskelijan voi olla hyvin vaikea ymmärtää sen yhteyttä kurssin osaamistavoitteisiin ja arviointiin.Tämä edellyttää toki sitä, että olet todella pohtinut tarkkaan, miten yhteisen aikanne kurssilla käytätte. 6. Käy opiskelijoiden kanssa läpi kurssin yhteiset pelisäännöt ja se, mitä heiltä odotat. Tee tämä jämäkästi, mutta ehdottoman positiivisessa hengessä.  Muuten saattaa käydä niin, että haukut opiskelijan, joka ei ollut käynyt edellisellä viikolla kirjautumassa oppimisympäristöön sähköpostiviestistäsi huolimatta, vaikka olikin saanut paikan kurssille vasta edellisenä yönä. Lopuksi muista vielä: Vaikka olisitkin tehnyt kaiken tämän ja kaikki olisi mielestäsi kunnossa, kutsu kollegasi omalta alaltasi tai mieluummin vielä ihan toiselta alalta seuraamaan opetustasi, antamaan sinulle palautetta ja sitä arvokasta toista näkökulmaa. Voit yllättyä. Tee hyviä päätöksiä Suomessa korkeakoulutuksen laadusta pidetään huolta. Kansallisella tasolla korkeakoulujen laatujärjestelmiä auditoi Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI. Paikallisella tasolla korkeakoulut kehittävät toimintaansa ja opetussuunnitelmiaan jatkuvasti. Opetussuunnitelmien tehtävänä on tukea ja toteuttaa korkeakoulun strategiaa ja laadukkaan oppimisen ja osaamisen tavoitteita. Siten opetussuunnitelmien laatu ja laadun varmistaminen ovatkin keskeinen osa opetuksen johtamista korkeakouluissa. Opetussuunnitelmat tulevat käytännön tasolle siinä vaiheessa kun opiskelija aloittaa yksittäisen kurssin. Silloin opetussuunnitelma konkretisoituu ja samalla sen toteutus heijastaa opettajan tai opettajatiimin pedagogista ajattelua. Opetuksen suunnittelu ja toteutus ovat siten pedagogista päätöksentekoa. Olen seurannut korkeakouluopetusta valtavat määrät työssäni mm. ohjatessani opetusharjoitteluita ja arvioidessani opetusnäytteitä akateemisilla urapoluilla. Usein haasteita on pienissä asioissa, jotka eivät välttämättä vaadi suuria pedagogisia innovaatioita. Kuitenkaan nämä pienet asiat eivät ole suinkaan aina yksinkertaisia toteuttaa vaan vaativat yhteistä pohdintaa ja dialogia opiskelijoiden ja opettajien kesken sekä palautetta, vertaistukea ja hyviä vinkkejä kollegoilta. Tämä on minulle juuri se opettajan työn hienous: kun uskoo olevansa valmis, on aika aloittaa alusta. Erinomaista lukemista ja vinkkejä laadukkaaseen kurssisuunnitteluun ja toteutukseen: Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (2009). Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYpro. Murtonen, M. (toim). (2017). Opettajana yliopistolla: Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Tampere: Vastapaino. Biggs, J. B. & Tang, C. S. (2011). Teaching for quality learning at university: What the student does (4th ed.). Maidenhead: McGraw-Hill/Society for Research into Higher Education/Open University Press.

Lue lisää

Oppilaitos ja työelämä kohtaavat sosiaalisessa mediassa – suuhygienistitutkinto Instagramissa
2.5.2018
vierailija

Metropolian suuhygienistien tutkinto-ohjelmassa haluamme olla aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja tuoda koulutustamme sekä ammattiamme näkyväksi. Metropolia_oralhygiene Instagram-tili on ollut käytössä nyt muutaman kuukauden. Perehdyn tarkemmin siihen, miksi ja miten oppilaitos ja yksittäinen tutkintokoulutus on Instragramissa? Suomalaiset somettavat ahkerasti Instagram on ilmainen kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Palvelun avulla käyttäjät voivat jakaa kuvia ja videoita sekä kommentoida ja tykätä toistensa jakamasta sisällöstä. Suomalaisia Instagram-käyttäjiä on noin 1,4 miljoonaa1. Instagramin suosio ja nopea kasvu perustuvat siihen, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvan avulla pystytään välittämään tunnelmia, tunteita, ajatuksia ja ideoita tavalla, johon teksti ei pysty. Instagramista saa tietoa kiinnostavista asioista ja sen avulla voi pysyä ajan tasalla uusista trendeistä ja ilmiöistä3. #metropolia_oralhygiene Aihetunnisteiden eli #hashtagien käyttö on olennainen osa Instagramin käyttöä. #hashtag kerää kaikki saman aihepiirin kuvat yhteen. Niiden avulla voi löytää uusia mielenkiintoisia tilejä ja käyttäjiä. Mitä yritykset ja järjestöt tekevät Instagramissa? Verkossa toimiminen on nykyään arkipäivää. Useat asiakkaat ovat sosiaalisessa mediassa ja selailevat sitä päivittäin. Tietoa etsitään verkosta. Monelle brändille Instagram onkin tehokas markkinointikanava4 . Instagram tarjoaa yrityksille ainutlaatuista lisäarvoa, potentiaalista kuluttajahuomioimista sekä sitoutuneisuutta3. Yritykset kertovat Instagramissa kuvien ja lyhyiden videoiden avulla toiminnastaan ja tuotteistaan sekä esittelevät myös yrityksen työntekijöitä. Instagramin avulla voidaan saavuttaa asiakkaat tehokkaammin ja laajemmin sekä vieläpä ilmaiseksi. Suositun Instagram-käyttäjän ja yrityksen yhteistyö voi auttaa myymään paremmin yrityksen tuotteita ja palveluita. Tämä vaikuttajamarkkinointi on tutkitusti tehokasta Instagramissa1. Instagramissa toimivat kaiken ikäiset yksityishenkilöt, yritykset, kolmannen sektorin toimijat ja julkiset organisaatiot. Instagram kiehtoo ihmisiä ja sovelluksessa vietetäänkin aikaa 2-15 minuuttia kerrallaan useasti päivän aikana.2 Miksi oppilaitoksen kannattaa käyttää Instagramia? Yrityksille ja järjestöille on siis hyötyä sosiaalisesta mediasta. Myös useat oppilaitokset ovat aktiivisia Instagramin käyttäjiä. Miksi ihmeessä? Verkostoitumisen vuoksi. Oppilaitos ja työelämä voivat kohdata Instagramissa. Voimme tavoittaa uusia kumppaneita ja luoda uusia innovatiivisia yhteistyöprojekteja. Työelämäyhteistyön edistämiseksi. Instagram voi toimia opetuksen ja työelämän toimintojen yhdistävänä tekijänä tarjoamalla mahdollisuuden nopeaan tiedon jakamiseen. Voimme kontaktoitua tehokkaammin työelämän kanssa sekä edistää myös yhteistyöyritysten ja -tahojen näkyvyyttä “tägäämällä” eli käyttämällä #hashtageja. Opetuksen ja osaamisen kehittämiseksi. Instagram tarjoaa paljon hyödyllisiä kuvia ja videoita, joita opiskelijat voivat katsoa ja opettajat hyödyntää opetuksessaan. Opettajat voivat ohjata opiskelijoita tutustumaan ajankohtaisiin materiaaleihin. Instagram voi edistää opiskelijan ammatillista kehittymistä. Instagramin avulla voidaan myös markkinoida täydennyskoulutuksia ja asiantuntijoiden osaamista sekä lisätä tutkintojen vetovoimaisuutta. Käytämme suuhygienistitutkinnossa Instagramia, koska haluamme olla aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa kertoa koulutuksestamme ja tapahtumistamme tavoitella uusia yhteistyökumppaneita hyödyntää kuvien ja videoiden antia opetuksessa ja oppimisessa saada näkyvyyttä ammatillemme, tutkinnollemme sekä Metropolialle markkinoida koulutustamme ja saada lisää potentiaalisia hakijoita seurata yhteistyökumppaneidemme toimintaa seurata yhteistyöoppilaitosten sekä muiden oppilaitosten toimintaa olla ajan tasalla viimeisimmistä tapahtumista terveydenhoidon alalla kannustaa opettajia hyödyntämään sosiaalista mediaa opetuksessa kannustaa opiskelijoita seuraamaan hyödyllisiä ammattiin liittyviä tahoja lisätä väestön suunhoidon tietoutta Innostan Sinua käyttämään Instagramia! Työasioista somettaminen on tätä päivää. Voit myös rakentaa itsestäsi brändin, kertoa työstäsi ja osaamisestasi sekä edistää Metropolian näkyvyyttä. Täältä saat sometoimisto Kuulun vinkkejä miten voit aloittaa Instagramin käytön!   Kirjoittaja Johanna Manninen on suun terveydenhoitotyön lehtori ja digimentori Metropoliassa. Terveystieteilijä ja suuhygienisti. Someinnostaja ja digikannustaja. Lue lisää  suuhygienisti (AMK) -koulutuksesta Lähteet: 1 Annalect 2017. Vaikuttajamarkkinointi Instagramissa. Miten tehokasta vaikuttajamarkkinointi on, ja miten kuluttajat suhtautuvat siihen? Verkkodokumentti. <https://www.annalect.fi/research-instagram-influencer-marketing-finland/>. Luettu 16.4.2018. 2 Jumisko, J. 2014. Miten suomalaiset 18–29-vuotiaat käyttävät Instagramia? Laurea ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma, AMK-opinnäytetyö. Verkkodokumentti. <http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/79465/Jumisko_Jaana.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 16.4.2018. 3 Muurinen, J. 2014. Mikä on Instagram? – Instagram markkinointi yritykselle osa 1. Verkkodokumentti.<http://www.kuulu.fi/blogi/instagram-markkinointi-osa-1/>. Luettu 16.4.2018. 4 Pulkkinen, T. 2016. Miksi yrityksen kannattaa olla Instagramissa? Verkkodokumentti. <http://www.kuulu.fi/blogi/miksi-yrityksen-kannattaa-olla-instagramissa>. Luettu 16.4.2018.

Lue lisää

Opettajasta tubettaja?!
23.4.2018
Mari Virtanen

Sosiaalinen media elää juuri nyt kulta-aikaansa. Snäppi, Insta, Whatsapp, Youtube ja Spotify ovat päivittäin nuorison käytössä. Samaan aikaan perinteisen median, sanomalehtien ja television merkitys näyttäisi olevan laskussa, sosiaalisen median käytön yleistyessä joka vuosi, samalla saavuttaen yhä laajempia ikäryhmiä. Nykynuori (13-29 v) hyödyntää sosiaalisen median palveluita ~15h/vko, Youtubea kanavana heistä käyttää 85% (SoMe ja nuoret 2016). Näiden faktojen valossa herää ajatus, voisiko tämän “ilmiön” potentiaalia hyödyntää myös opetuksen ja koulutuksen puolella. Voiko opettaja viestiä sosiaalisen median kautta, voiko tubettaa? Käytännössä tubettamista voi hyödyntää muiden viestintämuotojen ohella tai tilalla. Yleisimmin videoviestit, opettajan työssä, ovat opiskelijoille suunnattuja ohjeita, tiedotteita, muistutuksia. Arjen aikatauluhaasteissa videon tuottaminen voi viestintämuotona olla helpompaa, nopeampaa, loppukäyttäjälle helppokäyttöistä ja luontevaa. Opiskelijalle Youtube mediana on arkipäivää. Meille, nykypäivän lehtoreille, jotka ovat viettäneet nuoruuttaan viime vuosituhannen puolella, tähän junaan hyppääminen ei ole ihan helppoa. Pitää poistua mukavuusalueelta, se on ihan varmaa. Pitää opetella uutta, sietää keskinkertaisuutta ja keskeneräisyyttä ihan uudella tavalla. Pitää kuvata, editoida, lisätä ääniraitaa. Julkaista, konvertoida, postata. Esiintyä, argumentoida, viestiä. Olla vakuuttava asiantuntija. Ja samaan aikaan asettaa “lopputuote” koko kansan nähtäväksi ja arvioitavaksi, vaikka näissä asioissa ihan amatööri onkin. “Näissä töissä itsekritiikki on syytä jättää rohkeasti taustalle.” Tubettamista aloittaessa on hyvä päättää kenelle haluaa viestiä ja mitä haluaa kertoa. Saman teeman ympärille on helpompi rakentaa laajempi kokonaisuus. Asiasisältöjen ja teeman päättämisen jälkeen pitää ottaa haltuun loputon määrä teknisiä vempaimia, kameroita, mikrofoneja, valoja ja erilaisia sovelluksia kuvaamiseen, editointiin ja julkaisemiseen liittyen. Lisäksi pitää miettiä esiintymistä, viestintää, äänenkäyttöä, puheen rytmittämistä ja tekemistä käytännössä. Teoriassa aiheeseen löytyy runsaasti ohjeistusta, mutta käytännössä noin 100% näistä opitaan kokeilemalla ja monesti myös sen kuuluisan kantapään kautta. 😬 Vinkkejä aloittamiseen: Perusvälineistöllä pääsee pitkälle. Puhelin, mobiililaite ja tietokone riittävät hyvin alkuun. Välineistö väistämättä kasvaa harrastuksen edetessä. Äänen laatu on kriittinen osa videota eli hanki kunnollinen, erillinen, mikrofoni. Varaa tekemiseen aikaa + työskentelyyn rauhallinen tila. Mikään ei häiritse enempää kuin viereisessä huoneessa pelattu pöytälätkä :). Tee videolle käsikirjoitus tai ainakin selkeä suunnitelma, mitä aiot sanoa. Alussa tarvitset enemmän käsikirjoitusta, homman edetessä pärjäät fiilispohjalta. Ole kärsivällinen! On päiviä, jolloin puolen päivän tuhertamisen jälkeen olet tuottanut videon, joka pituus on 1½ min. Toiset päivät ovat parempia.   Tubettamisen aloittaminen on periaatteessa ihan helppoa Et tarvitse mitään erityisosaamista, vaan vahvan tahtotilan, periksiantamattoman luonteen ja AIKAA. Sen jälkeen homma onkin paketoitu ja vie itseään, melkein itsestään, eteenpäin. Tekemisestä tulee mukavaa ja viestinnästä sujuvaa. “Opettajatubettajille” videoiden kuvaamisen suosittelen oppilaitosten tarjoamaa perusvälineistöä, puhelimen tai tabletin kameraa, tietokonetta, soveltuvia ohjelmia ja sovelluksia, pop-up videolabraa (kuvio 1.). Kuvaruutukaappausvideoiden tekemiseen hyvin soveltuvat esim.: Camtasia, Movavi, Screencast-o-matic (tietokoneella käytettäviä) ja RecodIt (mobiili) Editointiin esim. Movie Maker, Camtasia, Movavi (tietokone), iMovie, Adobe Premiere Clip ja Quik (mobiili) Useiden videoiden yhdistämiseen esim. GreenScreen do Ink, jolla voi editoida myös hienot efektit vihreää taustaa vasten kuvattaessa ja Expression Encoder 4 Pro, jolla voi videoihin tehdä hienoja outroja eli “loppusoittoja”. Pikkukuvien tuunaamiseen soveltuu hyvin esim. Monkey Pic. Joskus mukaan tarvitaan vielä konvertointiohjelmaa, jos tiedostomuodot eivät eri sovellusten välillä sujahda sujuvasti yhteen, lisäksi verkkolevyjä, muistitikkuja ja pilvipalveluita tiedostojen siirtelyyn laitteilta toisille. Kuten näette, hyvin yksinkertaista 👍 Kuvio 1. Pop-up videolabra omassa työhuoneessani Oma kanavani, Lehtori Virtanen, (kuvio 2.) on lähtenyt tosissaan liikkeelle viimeisen vuoden aikana (, olen kuitenkin aloittanut jo vuonna 2014). Minulla tarve videoviestintään syntyi ohjevideoiden tuottamisesta korkeakouluopiskelijoille. Opiskelijoille suunnatun sisällön rinnalle alkoi syntyä myös opettajille kohdennettua sisältöä, jolloin kanavani vahvasti profiloitui korkeakoulupedagogiikan kehittämiseen, teknologiaan mielekkääseen soveltamiseen käytännössä, vaikuttavan oppimisen tukemiseen ja suuntautui ammatilliseen viestintään opettajalta opettajalle. Kuvio 2. Lehtori Virtasen suosituimmat lataukset. Kanavani tilaajamäärät ovat viimeisen vuoden aikana nousseet ~2200%, videoita on katsottu ~5400 kertaa. Youtuben suorien kanavatilausten lisäksi videoiden levittämiseen olen hyödyntänyt LinkedIniä ja Facebookia, lisäksi olen esiintynyt lukuisissa tilaisuuksissa ja tehnyt työtä erilaisissa verkostoissa. Niiden kautta viestini ovat tavoittaneet satoja. Koska kanavani sisältö kohdentuu korkeakouluopetuksen parissa työskenteleville ja alalle opiskeleville, olen keskittynyt kuulemaan heidän palautteitaan. Niin pitkään kuin palaute on vahvasti positiivista, videoita katsotaan ja niiden katsomisesta koetaan olevan hyötyä, aion jatkaa. Julkaisen videon joka viikko, tiiviimpi tahti normityön ohessa kuormittaisi liikaa ja vaatisi vapaa-ajan kohtuutonta käyttöä. Ajattelen kanavaa uudenlaisena viestinnän muotona ja vertaan sitä esimerkiksi blogien kirjoittamiseen. Me olemme erilaisia. Niin sisällöntuottamisen kuin median kuluttamisen eri muodoilla on tässä maailmassa paikkansa, joten suosittelen lämpimästi tekemään ja kokeilemaan asioita “peruslaatikoiden” ulkopuolella. Uudet tavat ja toimintamallit voivat kuin vahingossa opettaa paljon, tuoda työhön uudenlaisia ulottuvuuksia ja uudenlaista mielekkyyttä. Työniloa ja uuden oppimisen intoa toivotellen!!   Lähteet: SoMe ja nuoret 2016- kyselytutkimuksen tulokset http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/ Töttöröö Network. 2017. YouTube on nuorten aikuisten arjen tärkein media. https://troot.network/2017/09/youtube-nuorten-aikuisten-arjen-tarkein-media/ Virtanen, M. 2018. Opettajasta tubettaja?! Livetaltiointi tilaisuudesta ITK-konferenssi. 12.-13.4.2018. Hämeenlinna.

Lue lisää

Opettajan muuttuva työnkuva
16.4.2018
vierailija

Kun maailma muuttuu, muutokset heijastuvat opettajan työhön. Metropolia Ammattikorkeakoulu kehitti vuoden 2017 aikana muuttuviin vaatimuksiin vastaavan lehtorin työnkuvan (Kuvio 1). Se sisältää seuraavat osa-alueet: ennakointi ja uudistuminen, aluevaikuttaminen, oppijalähtöinen arki, lehtorina Metropoliassa sekä tutkiva ja innovoiva työote. Kuvio 1. Korkeakouluopettajan työn osa-alueet Opettaja ennakoi ja uudistaa Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista, sillä muun muassa kokonaan uusia ammatteja syntyy. Maailman muuttuminen haastaa opettajaa, joka työssään ennakoi erilaisia kehitystrendejä opetuksen sisällöissä, pedagogiikassa ja digitaalisuuden käytössä. Opettaja uudistaa opetussuunnitelmaa vastaamaan uusia tulevaisuuden tarpeita, kuten teknologian kehitystä. Yksilöllinen oppiminen ja ohjaus korostuu, minkä vuoksi opettajan tulee kehittää oppimisprosessia oppijalähtöisesti. Opettaja aluevaikuttajana Opettajalta edellytetään lisääntyvää yhteistyötä sekä koulun sisällä, että yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Ammattikorkeakoulussa opettaja rakentaa ja ylläpitää aktiivisia yhteyksiä työelämään. Hän toimii monialaisissa verkostoissa kansallisesti ja kansainvälisesti myös muiden koulutusorganisaatioiden kanssa. Lain mukaan ammattikorkeakoulun tehtäviä ovat opetus, soveltava tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI-toiminta) sekä yhteistyö elinkeino- ja muun työelämän kanssa. Opettaja edesauttaa tiedon vapaata liikkumista ja saatavuutta tuottamalla erilaisia julkaisuja. Opettaja voi myös muotoilla oman osaamisensa kiinnostaviksi koulutuskokonaisuuksiksi, esim. työelämän täydennyskoulutuksiksi. Oppijalähtöinen arki opettajan työnä Opiskelijakeskeinen oppiminen ja opettaminen ovat keskeisessä roolissa oppimisprosessissa. Opettaja toimii yksilöllisen oppimisen mahdollistajana. Hän auttaa ja innostaa opiskelijoita oppimaan käytännön työelämässä tarvittavia ajantasaisia tietoja, taitoja sekä asennetta. Opettaja stimuloi opiskelijan motivaatiota ja toteuttaa oppijan polkua, muun muassa tutkivaa, yhteisöllistä ja iImiölähtöistä oppimista erilaisissa oppimisympäristöissä. Opettaja edistää opiskelijan sitoutumista oppimisprosessiin ja soveltaa nykyteknologian mahdollisuuksia osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Oppiminen voi toteutua tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) hankkeissa tai erilaisissa innovaatiokeskittymissä, joiden tuloksia hyödynnetään myös opetuksessa. Tämä edellyttää, että opettaja seuraa pedagogista ja oman alansa tutkimusta. Näin opettaja voi tehdä omia ketteriä pedagogisia kokeiluja. Tulosten dokumentointi helpottaa jatkuvaa kehittämistä. Lehtorina Metropoliassa Yritys toteuttaa strategiaansa kaikessa toiminnassaan. Tämä edellyttää, että opettaja tuntee organisaation strategian ja hahmottaa oman roolinsa sen toteuttamisessa. Opettajan arjessa tämä näkyy niin, että hän toimii tarvittaessa joustavasti ja ketterästi ottaen huomioon oppijan ja organisaation edun. Yhteisöllisyys on organisaation tärkeä voimavara.  Opettaja voi edistää yhteisöllisyyttä jakamalla avoimesti osaamistaan yhteisössään ja osallistumalla oman työyhteisönsä kehittämiseen. Työskentely yhteisten päämäärien edistämiseksi luo edellytyksiä työhyvinvoinnille. Hyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus ja työhön sitoutuminen kasvaa. Onkin tärkeää, että opettaja huolehtii omasta jaksamisestaan muuttuvien vaatimusten keskellä. Opettajan tutkiva ja innovoiva työote Opettaja kehittää itseään, jotta hänen ammattitaitonsa pysyy yllä muuttuvassa maailmassa. Hän reflektoi säännöllisesti substanssi-, pedagogista ja digitaalista osaamistaan. Opettaja tarkastelee kriittisesti toimintaansa opettajana ja etsii uusia ideoita toimintansa kehittämiseksi. Opettaja on oma-aloitteinen ja toimii yrittäjämäisellä otteella. Löytääkseen uusia ratkaisuja opetustilanteisiin, TKI-toimintaan ja täydennyskoulutukseen opettaja toimii proaktiivisesti, innovatiivisesti ja ottaen harkittuja riskejä. Kun opettaja toimii rakentavasti työyhteisössä, hän luo työympäristön, joka rohkaisee luovaan ajatteluun ja innovatiiviseen työskentelyyn. Elinikäinen oppiminen on totta opettajalle, joka kehittää moninaisuusosaamistaan sekä kieli- ja kulttuuriosaamistaan. Tällöin hän työskentelee ammatillisen etiikan mukaisesti ja edistää työyhteisössä moninaisuuden ja erilaisuuden arvostamista sekä niistä oppimista. Työnkuva osaksi opettajan arkea Nyt kun Metropolian lehtorin työnkuva on valmis, työskentely jatkuu työnkuvan käyttöön ottamisella ja opettajuuden kehittymisen seuraamisella. Lehtorin työnkuvassa on määritelty kaikilta opettajilta edellytettävä perustaso. Eri aikoina opettajan työ voi painottua eri tavoin. Ollakseen hyvä opettaja ei kaikkea tarvitse hallita huipputasolla, vaan joillakin alueilla perusvalmiuksien osaaminen on riittävää. Ajattelen itse niin, että tarvitaan laajaa ja moninaista keskustelua siitä, mitä kukin osa-alue konkreettisesti sisältää ja mitä se tarkoittaa juuri minulle. Vain tällä tavalla opettajan työnkuvasta voi syntyä yhteinen näkemys. Oivallinen tilaisuus käydä keskustelua uudesta opettajan työnkuvasta ovat kehityskeskustelut, joissa esimies ja opettaja tarkastelevat opettajan omaa toimintaa ja työkenttää sekä muutokseen tarvittavaa tukea ja koulutusta. Opettajuus eri vuosikymmenillä Opettajan työnkuva on muuttunut vuosikymmenten saatossa: 1990-luvun alussa ammatillinen opettaja oli oman opetusaineensa itsenäinen asiantuntija, joka luennoi aiheesta, toteutti harjoituksia, varmisti tiedon perillemenon ja taitojen hallinnan (Tiilikkala, 2004). Ammattikorkeakoulun myötä opettajan työnkuva on 2000-luvun alussa monipuolistunut ja laajentunut.  Opettajista on tullut monipuolisia asiantuntijoita, joiden työ koostuu opettamisen lisäksi lukuisista muista tehtävistä. (Auvinen, 2004) Opettajakeskeisyys on joutunut väistymään ja opetus on muuttunut opiskelijakeskeisemmäksi. Oppimista tukevat menetelmät ovat muuttuneet ja yksilöopetuksen rinnalle on noussut pari- ja tiimiopettajuus. Kansainvälisyys ja yrittäjämäinen työskentely sekä erilaiset oppimisympäristöt tuovat muutoksia opettajuuteen. (Kakkonen, 2016). Miten opettajan työn muutos näkyy omassa organisaatiossasi? Miten korkeakouluopettajan työnkuva rakennettiin? Tässä tekstissä esitellyn korkeakoululehtorin työnkuvan työsti työryhmä, jonka tavoitteena oli kuvata, mitä uudistuva opettajuus tarkoittaa. Aluksi työryhmä perehtyi kansalliseen ja kansainväliseen tutkimustietoon korkeakoulun opettajuudesta ottaen huomioon ammatillisen osaamisen ja tulevaisuuden visiot opetuksesta ja oppimisesta sekä työelämästä. Tältä pohjalta työryhmä rakensi alustavan hahmotelman opettajuuden osa-alueista. Sen jälkeen Metropolian opettajat määrittelivät opettajalta tulevaisuudessa vaadittavaa osaamista. Näkemyksiä tulevaisuuden opettajuudesta työryhmä testasi myös luottamusmiehillä, Metropolian osaamisaluepäälliköillä, johdolla ja Opetusalan Ammattijärjestöllä. Lopuksi työryhmä tuotti kuvauksen tulevaisuuden opettajan työnkuvasta. Työnkuvan toteuttaneeseen työryhmään kuuluivat Marjatta Kelo, Marita Huhtaniemi, Minna Kaihovirta-Rapo, Jenni Koponen, Mari Virtanen Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Kirjoittaja: Marjatta Kelo, FT, toimii Metropoliassa kehityspäällikkönä ja hänen vastuualueenaan on ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittäminen. Lähteet: Auvinen, P. 2004. Ammatillisen käytännön toistajista monipuolisiksi aluekehittäjiksi? Ammattikorkeakouluuudistus ja opettajan työn muutos vuosina 1992-2010. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja n:o 100. http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/auvinen_aluekehittajaksi/auvinen.pdf Kakkonen M. (Toim.) 2016. Ammattikorkeakoulun opettajuus muutoksessa., In: D Vapaamuotoisia julkaisuja – Free-From Publications 77, Mikkelin ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-951-588-563-0 Tiilikkala, L. 2004. Mestarista tuutoriksi. Suomalaisen ammatillisen opettajuuden muutos ja jatkuvuus. Jyväskylä studies in education psychology and social research 236. http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/studies/studeduc/9513917215.pdf  

Lue lisää

Miten korkeakoulu vastaa opetuksen murrokseen?
3.4.2018
Mari Virtanen

Lähtökohtana digipedagogisen osaamisen itsearviointi Digipedagogiikka on teknologian soveltamista pedagogisesti mielekkäällä tavalla, samalla mahdollistaen laadukkaan oppimisen. Digipedagoginen osaaminen muodostuu opetus-, asia- ja teknisestä osaamisesta ja niiden sujuvasta yhdistämisestä. (Koeher & Mishra 2008.) Syksyllä 2017 Metropolia Ammattikorkeakoulussa kartoitettiin digipedagogiikan nykytilaa, välineistöä, soveltamista  käytännössä. Lisäksi selvitettiin henkilöstön halua ja  tarvetta digipedagogiseen kehittymiseen, kouluttautumiseen sekä sopiviin arjen tukimuotoihin. Kartoitus tehtiin kyselytutkimuksena marras-joulukuussa 2017 ja siihen vastasi  sekä opettajia (n=250) että muuta henkilöstöä (n=34). Vastausten perusteella työhön tarvittava laadukas ja monipuolinen perusvälineistö on hyvin tarjolla.  Myös asenteet digipedagogiikan soveltavaa käyttöä kohtaan olivat hyvin positiivisia: 65% vastaajista toimii sujuvasti digitaalisissa ympäristöissä ja yhteisöissä 83% kokeilee ja kehittää mielellään uusia digitaalisia työskentelytapoja 74% kokee, että digitaalisilla työvälineillä on positiivisia vaikutuksia oppimiseen “Uudenlainen opettaminen” ja sen mahdollistaminen ovat vahvasti kytköksissä osaamiseen, tietoihin, taitoihin ja asenteeseen, joita olen aiemmin käsitellyt tekstissäni Korkeakouluopettajan ammatillisuuden kehittyminen.   Halu kehittymiseen Itsearvioinnin tulosten perusteella metropolialaisten halu digipedagogiseen kehittämiseen on korkealla ja koulutuksen ja tuen tarpeita tuotiin runsaasti esiin. Vastaajien tarpeet keskittyivät digipedagogisten kokonaisuuksien suunnitteluun, opetusmateriaalien tuottamiseen uudenlaisilla tavoilla, digityövälineiden tekniseen hallintaan, oppimistehtävien sähköistämiseen ja vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden tukemiseen verkossa. Vastausten perusteella voidaankin todeta, että digipedagoginen kehittyminen edellyttää korkeakouluilta panostuksia sisäiseen tukeen ja kouluttamiseen. Sopivimpina tukimuotoina koettiin koulutukset, työpajat ja lähituki omilla kampuksilla, mutta myös webinaarein ja video-ohjein tuotettu tuki. Esimerkiksi Metropoliassa henkilöstön digipedagogisen osaamisen vahvistamisen tukemiseksi on organisoitu digimentoreiden verkosto. He ovat monimuotoisesti erilaisissa työtehtävissä työskenteleviä metropolialaisia, jotka yhtenä osana työtään, konkreettisesti tukevat henkilöstöä ja mahdollistavat korkeakouluopetuksen digitalisoitumista.   Millaisia digivälineitä opetuksessa käytetään? Digitalisaatio ei ole  vieras, tulevaisuudessa häämöttävä asia, vaan sitä tehdään vahvasti jo nyt. Näin ainakin Metropoliassa tehdyn kyselyn perusteella voi yhteenvetää. Digitaalisista toiminnoista tutuimpia olivat Metropolian sisäinen ympäristö OMA (81% vastaajista tunsi hyvin tai erittäin hyvin), oppimisalusta Moodle  (45%) ja kirjaston tarjoamat e-aineistot (50%). Huonoiten tunnettiin videoiden tuottamiseen liittyviä sovelluksia (esim. Screencast-o-matic, iMovie) (19% tunsi hyvin tai erittäin hyvin), interaktiivisia viestiseiniä (esim. Flinga, Padlet, AnswerGarden) (20%), julkaisualustoja (esim. blogit, wikit) (20%) ja kyselytyökaluja (esim. Kahoot, Socrative, Google Forms) (17%). (Kuvio 1.)   Kuvio 1. Digivälineiden hallinta Metropoliassa. Vastausten mukaan opetusta tukevia sovelluksia/ toimintoja hyödynnetään edelleen hyvin perinteisellä tavalla: tiedottamiseen ja tiedon jakamiseen opetusmateriaalien jakamiseen oppimistehtävien sähköiseen palauttamiseen ja arviointiin. Vähiten niitä hyödynnettiin yhteiseen materiaalin tuottamiseen, opettamiseen on-line, sähköisiin tentteihin, oppimisen yksilöllistämiseen, itsearviointiin ja reflektointiin. Nämä vähiten käytetyt toiminnallisuudet ovat kuitenkin vahvasti juuri niitä, joita voitaisiin hyödyntää yhteisöllisen pedagogiikan tukena, joustavoittamaan, yksilöllistämään ja mahdollistamaan opiskelun ja oppimisen erilaisia malleja. Erityisesti käännetty opetus, jossa hyödynnetään esimerkiksi videoita etukäteismateriaalina, ja opiskelu ajasta ja paikasta riippumatta, oppijan oman aikataulun mukaan, hyötyisivät näiden toimintojen vahvemmasta hyödyntämisestä. Näin opettajan ja opiskelijan vuorovaikutukselle ja “laadukkaalle kontaktiopetukselle” jäisi tapaamisten aikana enemmän aikaa. Yhteenvedon tuloksista lisää voit katsoa TÄSTÄ!! Digipedagogisen itsearvioinnin tulosten perusteella henkilöstön perusvalmiudet, käyttöön tarjottu välineistö ja halu kehittämiseen ovat hyvin korkealla tasolla. Koulutustarpeisiin on pyritty vastaamaan ottamalla käyttöön erilaisia toimintoja ja toimintamalleja. Tulevaisuuden kehitystoimet tullaan kohdentamaan teknologian soveltamiseen, pedagogisten menetelmien tukena ja niiden systemaattiseen käyttöönottoon, osana tämän päivän joustavaa ja monipuolista opetusta, myös ajasta ja paikasta riippumatta, opiskelijan oman aikataulun mukaan. Lähteet: Koehler, M.J., & Mishra, P. (2008). Introducing TPCK. AACTE Committee on Innovation and Technology (Ed.), The handbook of technological pedagogical content knowledge (TPCK) for educators (pp. 3-29). Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates. Artikkelikuva: http://pxhere.com/en/photo/714525

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset