Asunnottomien määrä Euroopassa on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana 70 %, ja vuonna 2019 taivasalla nukkui joka yö yli 700 000 eurooppalaista. Suomi on ainoa EU-maa, jossa asunnottomien määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta edelleen Suomessa elää lähes 5000 asunnotonta. (1) Suomi on sitoutunut maailmanlaajuiseen kestävän kehityksen ohjelmaan Agenda2030, jonka yksi tavoite on taata kaikille turvallinen sekä edullinen asunto vuoteen 2030 mennessä.

Hallitusohjelman tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vuoteen 2023 mennessä ja poistaa asunnottomuus vuoteen 2025 mennessä. (2,3.) Julkisen sektorin asunnottomuuteen kohdistuvien tavoitteiden ja toimenpiteiden lisäksi kolmannen sektorin kautta tapahtuvalla vapaaehtoistyöllä kaikki voivat olla mukana auttamassa asunnottomia.

Kuka on asunnoton?

Asunnottomaksi määritellään henkilö, jolla ei ole omaa vuokra- tai omistusasuntoa. Asunnoton voi elää ulkona, rappukäytävissä, tuttavien tai sukulaisten luona, asuntolassa, asumispalveluyksikössä tai laitoksessa. Pitkäaikaisasunnottomaksi määritellään henkilö, jonka asunnottomuus on kestänyt yli vuoden. (4)

Asunnottomat on tunnistettava haavoittuvaksi ihmisryhmäksi, jolla on mitä todennäköisimmin suuri tuen tarve. (7) Etenkin pitkäaikaisasunnottomilla päihde- ja mielenterveysongelmat sekä somaattiset terveysongelmat ovat yleisiä. (8) Nuorten asunnottomuuteen liittyy usein rikkinäinen lapsuus ja turvaverkon puute. (9) Asunnottomuus voi olla myös syy tai seuraus yksilön syrjäytymiseen yhteiskunnasta, mikä on haaste ihmisen hyvinvoinnille monin eri tavoin.

 

Asunnottomuus Helsingissä

Asunnottomuus keskittyy Suomessa pääkaupunkiseudulle ja erityisesti Helsinkiin. Kaupunki on sitoutunut hallitusohjelman tavoitteisiin asunnottomuuden vähentämisestä. Asunnottomia Helsingissä on 2,82 tuhatta asukasta kohden vuonna 2020 (4). Tilastojen ulkopuolelle jäävät mm. paperittomat ja vapautuvat vangit. Helsinki houkuttelee etenkin päihderiippuvaisia asunnottomia, sillä Helsingistä päihteitä saa muuta maata helpommin ja edullisemmin. (3.) Koronapandemia on vaikeuttanut asunnottomien tilannetta, sillä kokoontumis- ja etäisyysrajoituksia on pitänyt noudattaa myös asunnottomien yöpymispaikoissa.

Helsingin kaupunkistrategian mukaan asunnottomuutta torjutaan panostamalla tuettuun asumiseen sekä kaupungin omia vuokra-asuntoja hyödyntämällä.  Lisäksi Helsinki pyrkii huono-osaisuuden vähentämiseen ja etsivän sosiaalityön kehittämiseen. (10) Tuetun asumisen lisäksi kaupunki järjestää tukiasumista sekä palveluasumista. Palvelukeskuksissa täysi-ikäisille asunnottomille helsinkiläisille tarjotaan päiväkeskustoimintoja, eli tilapäisen asumisen järjestelyä, ruokailua, mahdollisuutta hoitaa henkilökohtaista hygieniaansa sekä pääsyä sosiaalityöntekijän ja sairaanhoitajan vastaanotolle Asunnottomille tarjotaan terveyspalvelut siitä toimipisteestä, minne asunnoton itse hakeutuu. (11)

 

Vapaaehtoistyö on kahden kauppa

Vapaaehtoistyö määritellään toiminnaksi, joka on tekijälleen palkatonta, tehdään omasta vapaasta tahdosta, hyödyttää kolmatta osapuolta (muuta kuin omaa perhettä tai lähipiiriä) ja on kaikille avointa. Vapaaehtoistyön tekeminen on Suomessa yleistä. Edeltävänä vuonna vajaa puolet yli 15-vuotiaista suomalaisista on osallistunut vapaaehtoistyön tekemiseen. (12) Suurin osa tehdystä vapaaehtoistyöstä tapahtuu järjestöjen, säätiöiden ja yhdistysten eli kolmannen sektorin kautta (5). Kolmas sektori edustaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa toiminnan lähtökohtana ovat yhteiset arvot ja yhteisten päämäärien tavoittelu. Toiminnan päämääränä ei ole tuottaa voittoa. Kolmannen sektorin rinnalle on kehittynyt neljäs sektori: erityisesti internetin ja sosiaalisen median kanavissa usein verkostomaisesti toimiva kansalaisvaikuttamisen ja -toiminnan muoto. (13)

Vapaaehtoistyön tekeminen on todistetusti hyödyllistä myös sen tekijälle. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vapaaehtoistyöhön osallistuminen tuottaa merkittävästi parempaa henkistä ja fyysistä terveyttä, tyytyväisyyttä elämään, parempaa itsetuntoa, onnellisuutta, vähentää masennusoireita, psykologista ahdistusta sekä kuolleisuutta sekä toimintakyvyttömyyttä. Vapaaehtoistyö hyödyttää tekijäänsä myös lisäämällä yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä antamalla mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa. (6, 14)

Pienillä teoilla iso apu

Jokaisella, jolla on halua auttaa toista yksilöä, on halutessaan mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyötä löytyy kertaluontoisena sekä pidempää sitoutumista vaativana. Asunnottomia voi auttaa lukuisin keinoin, myös sellaisin, joita ei aina ensitöikseen tule ajateltua.

Vapaaehtoisena voi toimia auttamalla ruokajakelussa, lahjoittamalla vaatteita, hakemalla, lajittelemalla ja jakamalla lahjoitettuja vaatteita, neulomalla sukkia, rahalahjoituksilla, toimimalla apuna eri paikoissa asioinneissa, toimimalla muuttoapuna tai järjestämällä kursseja kitaransoitosta kokkaamiseen. Apua tarvitaan myös ihmisten kohtaamiseen: läsnäoloon, kuunteluun, olemiseen, lautapelien pelaamiseen ja vapaaehtoistyötä löytyy myös teatteriin tai keilaamaan lähtemisen parista.

Vapaaehtoisena on mahdollisuus myös hyödyntää omaa ammattitaitoaan: tarjota asunnottomille kampaamopalveluita, jalkahoitoa, antaa ohjausta terveyspalveluissa sekä auttaa vaikka verenpaineen mittaamisessa. Myös kulttuuri-, markkinointi- ja viestintäpuolelta sekä muilta osa-aluilta löytyy mahdollisuuksia: voi auttaa lehtien julkaisussa ja tuottaa erilaisia materiaaleja valokuvista infopaketteihin. Voi myös osallistua tapahtumien ja tempausten järjestämiseen: avustaa markkinoinnissa, roudaamisessa, valo- ja äänisuunnittelussa, kahvitarjoilussa, tai vaikka tarjota omaa musiikillista osaamistaan tapahtumiin.

Vapaaehtoistyön tekeminen onnistuu myös etänä:
tykkäämällä, kommentoimalla tai jakamalla eri
yhdistysten ja toimijoiden julkaisuja saadaan tietoa jaettua yhä useammille silmäpareille.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittajat: Kanerva Frankenhaeuser, Maija Heikkilä, Fanni-Matilda Liuksiala, Linda Nevalainen, Laura Rekimies.  Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä-toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Kristiina Heinonen ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit.

 

Lähteet:  

(1) Euroopan parlamentti. ESPN. Isabel Baptista & Eric Marlier. 2019. Fighting homelessness and housing exclusion in Europe. A study of national policies. Viitattu 8.11.2021.

(2) Agenda 2030-toimintaohjelma. https://kestavakehitys.fi/agenda-2030  Viitattu 9.11.2021.

(3) Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2020:7. Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta : Kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162475  Viitattu 5.11.2021.

(4) Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. 2021. Selvitys 2/2021. https://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunnottomat_2020%2859753%29  Viitattu 6.11.2021.

(5) Valtiovarainministeriö 2015. Vapaaehtoistyö, talkootyö, naapuriapu – kaikki käy Vapaaehtoistoiminnan koordinaatiota ja toimintaedellytysten kehittämistä selvittävän työryhmän loppuraportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 39/2015. https://oikeusministerio.fi/documents/1410853/4735113/Vapaaehtoisty%C3%B6,+talkooty%C3%B6,+naapurity%C3%B6+-+kaikki+k%C3%A4y+%281%29.pdf/df24753d-3445-458b-8970-fc30de6bd3a3/Vapaaehtoisty%C3%B6,+talkooty%C3%B6,+naapurity%C3%B6+-+kaikki+k%C3%A4y+%281%29.pdf Viitattu 4.11.2021.

(6) SOSTE 2021. Järjestöopas. Vapaaehtoistoiminnan arvo. https://www.soste.fi/jarjestoopas/vapaaehtoistoiminnan-arvo/ Viitattu 4.11.2021.

(7) Stenius-Ayoade, Agnes 2019. Housing, Health and Service use of the Homeless in Helsinki, Finland. Department of General Practice and Primary Health Care Faculty of Medicine
University of Helsinki.

(8) Stenius-Ayoade, Agnes & Haaramo, Peija & Eriksson, Johan G. 2018. Asunnottomuuteen liittyy suuria terveysriskejä. Duodecim 134 (7): 661-3.

(9) Yle. Esa Koivuranta. 2020. https://yle.fi/uutiset/3-11599038  Viitattu 5.11.2021.

(10) Helsingin kaupunkistrategia 2021-2025 – Kasvun paikka. https://www.hel.fi/fi/paatoksenteko-ja-hallinto/strategia-ja-talous/strategia  Viitattu 8.11.2021.

(11) Asunnottomien tuet ja palvelut. 2020. Helsingin kaupunki. https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaalija-terveyspalvelut/sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/asunnottomien-tuet-ja-palvelut  Viitattu 8.11.2021.

(12) Taloustutkimus 2021. Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa. Tutkimusraportti 18.5.2021. https://kansalaisareena.fi/wp-content/uploads/2021/05/Vapaaehtoistyo_tutkimusraportti_2021.pdf Viitattu 5.11.2021.

(13) Ruuskanen, Petri & Jousilahti, Julia & Faehnle, Maija & Kuusikko, Kirsi & Kuittinen, Outi & Virtanen, johanna & Strömberg, Lisbeth 2020. Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa. Loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:47. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162498/VNTEAS_2020_47.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 5.11.2021.

(14) Yeung, Jerf W. K. & Zhang, Zhuoni & Kim, Tae Yeun 2018. Valunteering and health benefits in general adults: cumulative effects and forms. BMC Public Health (2018) 18:8.

Kuvat: pixabay.com, pngwing.com

 

 

 

 

Väestömme Suomessa ikääntyy, eläköityy ja palvelutarpeet kasvavat. Väestöennusteiden mukaan ikääntyneiden määrän kasvaessa syntyvyys ja työikäinen väestö jatkuvasti vähenevät. 2030-luvun puoliväliin mennessä tarvitaan noin 200 000 työntekijää lisää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin turvaamaan vanhenevan väestömme sosiaali- ja terveyspalvelut.  (Valtiovarainministeriö 2020: 261.)  Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (2017: 1) selvityksen mukaan työvoimavajetta on terveydenhuollon lisäksi sosiaalihuollossa ja varhaiskasvatuksessa. Olisivatko maahanmuuttajanaiset ratkaisu sosiaali- ja terveysalan työvoimapulaan?

 

Osana YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa tavoitellaan sukupuolten tasa-arvon, sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien ja mahdollisuuksien turvaamista. Tämä edistää ratkaisevasti kaikkien Agenda 2030 tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista. Naisilla ja tytöillä tulee olla yhtäläiset oikeudet laadukkaaseen koulutukseen, taloudellisiin resursseihin, politiikkaan osallistumiseen, työllistymiseen, johtamiseen ja päätöksentekoon kaikilla tasoilla. (YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 2015.) Koulutuksen ja työllistymisen voidaan olevan nähdä yksi tehokkaimmista keinoista sukupuolten tasa-arvon turvaamiseksi.

Suomessa asui vuoden 2021 lopussa 214 602 maahanmuuttajanaista (Tilastokeskus 2021). Töissä heistä on kuitenkin vain noin 50 prosenttia (Larja 2019: 28). Maahanmuuttajataustaisten työsuhteet ovat usein osa- tai määräaikaisia, eikä työ vastaa työntekijän koulutusta (Kazi & Kaihovaara & Alitolppa-Niitamo 2019: 10). Syyt maahanmuuttajanaisten kantaväestöä huonomman työllistymisen taustalla ovat moninaiset. Yhtenä keskeisimmistä on pidetty heikkoa kielitaitoa. Yhteisen kielen puuttumisen ongelman syyksi on äskettäin nostettu myös suomalaisten työnantajien puutteet kielitaidossa. Selvityksen mukaan noin 40 prosentilla suomalaisista työnantajista on heikot valmiudet palkata vieraskielistä työvoimaa huonon englannin kielen taidon vuoksi. Tämä vaikuttaa niin kansainväliseen rekrytointiin kuin arkisiin tilanteisiin töissä. (YLE 2021.)

Maahanmuuttajanaisten työllistymistä haastaa myös se, että monilla ei ole lainkaan perusasteen tai sen jälkeen suoritettua tutkintoa. Toisaalta suoritetun koulutuksen kestossa, laadussa ja suomalaiseen työelämään soveltuvuudessa on myös suuria eroja. (Kazi ym. 2019: 14.) Nuorten maahanmuuttajien kouluttautumista ja työllistymistä haastaa tutkimuksissa havaittu koulutuksen puutteen vahva periytyminen vanhemmilta lapsille.  (Larja & Sutela & Witting 2015: 62.) Maahanmuuttajanaisten työllistymisen ongelmiin on liitetty myös kulttuurisia perheeseen liittyviä kysymyksiä, jossa vanhemmuuden ja hoitovelvoitteiden nähdään edelleen vahvasti olevan sukupuolisidonnaisia. Kotona pitkään lapsia hoitavilla naisilla ei ole mahdollisuuksia rakentaa tarvittavia verkostoja työpaikan löytämiseksi tai kielen ja digitaalisten taitojen parantamiseksi. (Steel & Jyrkinen 2017: 41.)

 

 

Ratkaisuja SOTE- alan työvoimapulaan

• Lisä- ja täydennyskoulutuksen lisääminen maahanmuuttajanaisille (Kazi 2019: 14).
• Kielikoulutuksen lisääminen maahanmuuttajanaisille ja työnantajille (YLE 2021).
• Tukiverkostojen ja työnhakijan henkilökohtaisen ammattiavun järjestäminen (Steel & Jyrkinen 2017: 41).
• Miesten roolin korostaminen puolisoina ja lasten hoitajina aiempaa enemmän (Steel & Jyrkinen 2017: 41).
• Kielitutkintojen riittävä järjestäminen yhtäläisesti ympäri Suomen
  • Koronapandemian aikana kielitutkintoja on jouduttu perumaan vuosina 2020–2021 (Opetushallitus 2021).
• Pätevöittävän ja valmentavan koulutuksen järjestäminen (Valvira 2015).
• Harjoittelupaikkojen ja sopeutumisaikaan liittyvien työpaikkojen järjestäminen (Valvira 2015).
• Tutkintojen oikeellisuuden varmistaminen (Valvira 2015).

Yksi tärkeimmistä yhteisöllisen osallistumisen muodoista on työ. Jääminen palkkatyön ulkopuolelle saattaa johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen, jolla on vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. (THL 2019.) Työkykyyn ja asemaan työmarkkinoilla vaikuttavat terveys, hyvinvointi sekä kokemukset syrjinnästä. Työssäkäynti auttaa päivärytmin ylläpitämisessä, sosiaalisten verkostojen luomisessa ja vaikuttaa taloudelliseen sekä psyykkiseen hyvinvointiin (Yijälä & Luoma 2018: 5). Syrjinnällä ja syrjinnän vastaisuudella on vaikutusta kotoutumisen lisäksi koettuun terveyteen. Työnantajilla ja päättäjillä on erityisen merkittävä vastuu syrjinnän tunnistamisesta ja sen vastaisesta toiminnasta. (Rask & Castaneda 2019: 232.) Työllisyys-, sosiaali- ja terveyspalveluilla on tärkeä rooli osallisuuden edistämisessä (THL 2019).

“Unelmana on Helsinki, jossa ketään kaupunkilaista tai palvelujen käyttäjää ei saa kohdella epäasiallisesti, syrjitä tai häiritä iän, sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun, alkuperän, kansalaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, terveydentilan, poliittisen mielipiteen, uskonnon, vakaumuksen, poliittisen toiminnan, ammattiliittotoiminnan tai muun ominaisuuden perusteella.” (Ihmisoikeuksien Helsinki 2020).

Päättäjät! Olisiko aika ottaa mallia Helsingin kaupungin asettamista tavotteista?

Toimiva ja menestyvä Suomi rakentuu kaikille yhtenäisistä ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tietoa maahanmuuttajanaisten haasteista koulutuksen ja työllistymisen suhteen on paljon. Hyviä ja toimivia käytänteitä on luotu. Nyt teiltä tarvitaan hyvää tahtoa ja resursseja maahanmuuttajanaisten terveyttä ja hyvinvointia edistävien toimenpiteiden mahdollistamiseksi. Mikään taho ei pysty yksin suoriutumaan tästä tehtävästä, vaan tarvitaan laaja-alaista monialaista yhteistyötä osallisuuden, terveyden edistämisen, tasa-arvon ja erityisesti koulutuksen ja työllisyyden esteiden poistamiseksi. Onnistumisen avaimet ovat nyt teillä!

 

 

Kirjoittajina ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen YAMK-opiskelijat; Kristiina Aalto, Hanna Kokkinen, Elina Kontio, Emilia Kuivanen, Marikki Suvala. Kirjoittajat työskentelevät terveysalojen julkisilla tai yksityisillä sektoreilla erilaisissa tehtävissä. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Kristiina Heinonen ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit.

 

Lähteet

Ihmisoikeuksien Helsinki 2020. Palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelma 2020–2021. <https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatos/2020/Keha_2020-03-02_Khs_7_Pk/87CC7404-56D7-C016-960D-701EBDD00000/Liite.pdf>. Viitattu 6.11.2021.

Kazi, Villiina & Kaihovaara, Antti & Alitolppa-Niitamo, Anne (toim.) 2019. Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Indikaattoritietoa kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. ISBN 978-952-327-489-1. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162006/TEM_oppaat_11_2019_Indikaattoritietoa_kotoutumisesta_20012020.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Viitattu 22.10.2021.

Kunnallinen työmarkkinalaitos 2017. KT:n kuntasektorin työvoimatilannetta koskeva tiedustelu 2017. Muistio 16.4.2018.< https://www.kt.fi/sites/default/files/media/document/Kuntasektorin-tyovoimatilanne-2017.pdf>. Viitattu 6.11.2021.

Larja, Liisa 2019. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa Kazi, Villiina & Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.)2019. Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162005/TEM_oppaat_10_2019_Tutkimusartikkeleita_kotoutumisesta_20012020.pdf>. Viitattu 23.10.2021.

Larja, Liisa & Sutela, Hanna & Witting, Mika 2015. Nuorten kouluttautuminen. Ulkomaalaistaustaiset nuoret jatkavat toisen asteen koulutukseen suomalaistaustaisia harvemmin. Teoksessa Nieminen, Tarja & Sutela, Hanna & Hannula, Ulla 2015. Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Helsinki: Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos. <https://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_uso_201500_2015_16163_net.pdf>. Viitattu 24.10.2021.

Opetushallitus 2021. Koulutus ja tutkinnot. Yleiset kielitutkinnot. <https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kieli-ja-kaantajatutkinnot/yleiset-kielitutkinnot-yki>. Viitattu 5.11.2021.

Rask, Shadia & Castaneda, Anu 2019. Syrjintäkokemukset ja niiden yhteys hyvinvointiin ja kotoutumiseen ulkomaalaistaustaisessa väestössä. Teoksessa Kazi, Villiina & Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.). (2019). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Steel, Tytti & Jyrkinen, Marjut 2017. Searching for employment: highly educated immigrant women and combined capabilities. Research on Finnish Society 10: –42.

 THL 2019. Osallisuus. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus>. Viitattu 15.11.2021.

Tilastokeskus 2021. Väestörakenne. Helsinki: Tilastokeskus. <http://www.stat.fi/til/vaerak/meta.htm>. Viitattu 5.11.2021.

Tilastokeskus 2021a. Väestö ja väestöennuste ikäryhmittäin. Helsinki: Tilastokeskus. Päivitetty 31.3.2021.<https://www.stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html>. Viitattu 5.11.2021.

Valtiovarainministeriö 2020. Kunnat käännekohdassa? Kuntien tilannekuva 2020. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2020:13. Helsinki: Valtiovarainministeriö. <file:///C:/Users/aaltokr/OneDrive%20-%20Keski-Uudenmaan%20sote-kuntayhtym%C3%A4/VM_2020_13_Kuntien_tilannekuva_2020.pdf>. Viitattu 6.11.2021.

Valvira 2015. Terveydenhuollon ammattilaisten liikkuvuus on sekä työperäistä maahanmuuttoa että pakolaisuutta. <https://www.valvira.fi/-/terveydenhuollon-ammattilaisten-liikkuvuus-on-seka-tyoperaista-maahanmuuttoa-etta-pakolaisuutta>. Viitattu 6.11.2021. 

 Yijälä, Anu & Luoma, Tiina 2018.”En halua istua veronmaksajan harteilla, haluan olla veronmaksaja itse”. Haastattelututkimus maahanmuuttajien työmarkkinapoluista ja työnteon merkityksestä heidän hyvinvoinnilleen. Tutkimuksia 2018:2. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja –tilastot. < https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/kaupunginhallitus-hyvaksyi-palvelujen-yhdenvertaisuussuunnitelman>. Viitattu 5.11.2021.

YK:n yleiskokokuksen päätöslauselma 2015. Kestävän kehityksen Agenda 2030. < https://kestavakehitys.fi/documents/2167391/2186383/Agenda2030_ep%C3%A4virallinen+suomennos.pdf/707fe444-6540-49d6-86a3-fd6bee1cf345/Agenda2030_ep%C3%A4virallinen+suomennos.pdf/Agenda2030_ep%C3%A4virallinen+suomennos.pdf?t=1461157452000 >. Viitattu 14.11.2021.

YLE 8.11.2021. Vieraalla kielellä työskentely pelottaa – työvoimapulasta huolimatta yritykset eivät uskalla palkata ulkomaalaisia, koska englantia ei osata, kertoo kysely. <https://yle.fi/uutiset/3-12174397>. Viitattu 15.11.2021.

Kuva: Pixabay: https://pixabay.com/fi/illustrations/ihmiset-kasvot-kytketty-977414/

 

 

 

 

 

Silmien terveyttä voivat uhata monet asiat silmäsairauksista taittovirheisiin. Yksi merkittävä uhkatekijä on likitaitteisuus, joka voi aiheuttaa riskejä silmän terveydentilalle. WHO onkin luokitellut kasvavan likitaitteisuuden maailmanlaajuiseksi terveysuhkaksi, ja siitä on tullut yksi suurimmista näkövammaisuuden aiheuttajista maailmanlaajuisesti. (14, 16). Likitaitteisuuden kasvun ennusteita on esitelty yllä olevassa kuvassa.

Likitaitteisuus on silmän taittovirhe, jossa silmä kasvaa liian pitkäksi tai koko optinen järjestelmä on liian voimakas. Molemmissa tapauksissa valo ei taitu verkkokalvolle saakka ja kaukana olevat asiat näkyvät epätarkkoina. Likitaitteisuus on helppo korjata silmä- tai piilolaseilla, mutta silmän liiallisen pituuskasvun aiheuttamia riskejä ne eivät poista. Etenkin korkea likitaitteisuus (≤ -6D) voi lisätä kaihin, glaukooman, verkkokalvon irtauman ja myooppisen makuladegeneraation eli likitaitteisuudesta johtuvan silmänpohjan rappeuman riskiä. (2, 3, 6, 15, 16). WHO:n mukaan myooppinen makuladegeneraatio on jo nyt suurin syy likitaitteisuudesta johtuvalle näön heikkenemiselle (14).

 

Miten likitaitteisuuden kasvuun voidaan vaikuttaa?

Lapsille ympäri maailman tehtyjen tutkimusten mukaan likitaitteisuuden etenemiseen vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristötekijät, kuten ulkoilu ja lähityöskentely. Vaikka likitaitteisuus on vahvasti perinnöllistä, niin ympäristötekijöiden uskotaan kuitenkin vaikuttavan geenejä enemmän. Ympäristötekijöihin vaikuttaminen on nykytutkimustulosten valossa tärkeässä roolissa likitaitteisuuden hillitsemisessä. (2, 15, 16). Metropolia ammattikorkeakoulussa toteutettiin syksyllä 2021 opinnäytteenä systemoitu kirjallisuuskatsaus, jossa käsiteltiin likitaitteisuuden kasvuun liittyviä tekijöitä. Työn lähtökohtana oli likitaitteisuuden ennaltaehkäisy terveyden edistämisen näkökulmasta. Työn ulkopuolelle rajattiin likinäköisyyden hoitoon käytetyt pehmeät piilolinssit ja silmälasiratkaisut. Työn tulokset, joista tässä artikkelissa esitellään keskeisimmät, koottiin yhteen 21:stä tutkimuksesta.

Runsaan lähityöskentelyn eli lukemisen, kirjoittamisen ja digitaalisten laitteiden käytön on todettu lisäävän lasten likitaitteisuutta (2,4). Likitaitteisuuteen vaikuttavan lähityöskentelyajan katsotaan olevan koulutyön lisäksi ≥ 2–3 tuntia päivässä. Lisäksi lähityöskentelyn ergonomia ja intensiteetti ovat liitoksissa likitaitteisuuden etenemiseen. Lukuetäisyyden minimisuositus on noin 20–30 cm ja lähityöskentelyä tulisi myös tauottaa 30–60 min välein. Lähelle katsoessa silmä on jatkuvassa jännitystilassa ja tauon aikana silmä pääsee rentoutumaan, jolloin yhtäjaksoinen rasitus jää vähäisemmäksi. (2, 7, 9, 10).

Lasten ulkoilun on osittain todettu toimivan likitaitteisuudelta suojaavana tekijänä. Toisaalta kaikki lapset eivät ulkoile riittävästi, jotta ulkoilua voitaisiin käyttää likitaitteisuudelta suojaavana tekijänä. Suositusten mukaan tulisi ulkoilla päivittäin noin 2–3 tuntia, jotta likitaitteisuuden eteneminen hidastuisi. Ulkoiltaessa silmä pääsee rentoutumaan eikä jännity lähikatselusta. Ulkoilu itsessään ei välttämättä suojaa likitaitteisuudelta, vaan mukaan tarvitaan myös muutoksia lähityöskentelytapoihin. (1, 5, 10, 13).

Likitaitteisuuden ennaltaehkäisy tulevaisuudessa

Likitaitteisuutta ei osata tällä hetkellä pitää terveysuhkana, eikä tiedostaa siitä esimerkiksi lapsille aiheutuvia riskejä (6). Likitaitteisuuden uhkan esille tuomiseen tarvittaisiinkin monialaista yhteistyötä eri ammattiryhmien, kuten terveysalan ammattilaisten ja poliittisten päättäjien, välillä.  Tällöin halutut terveystavoitteet likitaitteisuuden kasvun hillitsemisessä ja ennaltaehkäisyssä olisi mahdollista toteuttaa. Likitaitteisuuden ennaltaehkäisyssä on mahdollista käyttää promotiivista terveyden edistämisen näkökulmaa, joka toteutuu pääsääntöisesti yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Tällöin likitaitteisuuden kehitykseen olisi mahdollista vaikuttaa yksilön ja yhteisöjen voimavaroja vahvistamalla sekä luomalla mahdollisuuksia huolehtia omasta ja ympäristön terveydestä jo ennaltaehkäisevästi. (11). Lisäämällä tietoisuutta riskeistä voitaisiin vaikuttaa tulevaisuuden näkymiin muuttamalla ulkoiluun ja lähityöskentelyyn liittyviä toimintatapoja suositusten mukaisiksi. Ennaltaehkäisevinä toimenpiteinä voidaan pitää esimerkiksi taukoja yhtäjaksoisessa opiskelussa sekä riittäviä ulkoilma-aktiviteettejä.

Lisäksi likitaitteisuus ja siihen liittyvät liitännäissairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa, niin taloudellisesti, kuin resurssitasollakin. Mikäli globaalit ennusteet likitaitteisuuden kasvusta lähivuosikymmenten aikana tulevat toteutumaan, niin terveydenhuolto kuormittuu jatkossa yhä enemmän. Likitaitteisuuden ennaltaehkäisy ja torjunta tulisi huomioida jo poliittisten päättäjien toimesta, sekä lisätä julkisen terveydenhuollon tulevaisuuden strategioihin.  (5, 6, 17). Tällöin lasten ulkoilu- ja lähityöskentelysuosituksista olisi mahdollista tulla osa jokapäiväistä toimintaamme.  Maailmanlaajuista elämäntyylin muutosta lähityöskentely- ja ulkoilutapojen osalta ei voida täysin estää, mutta oikeanlaisilla ohjeistuksilla ja suosituksilla voitaisiin likitaitteisuuden kasvuun puuttua.

 

Marikki Suvala, optometristi AMK on Terveyden edistämisen koulutusohjelmasta (YAMK) Metropolia Ammattikorkekoulusta. Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Myopia – globaali terveysuhka”.

Juha Havukumpu, FM, Lehtori. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen osaamisalue, Master’s DP in Health Business Management.

Kristiina Heinonen, FT, TtM, Lehtori on toiminut lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa, tutkijana ja pitkän linjan terveyden edistäjänä erityisesti perhehoitotyössä. Hän toimii kansallisissa ja kansainvälissä yhteistyössä ja Monikkoperheet ry:n asiantuntijana.

 

Lähteet:

1. Alvarez-Peregrina, Christina C. & Sanchez- Tena, Miguel Angel M.A. & Martinez- Perez, Clara C. & Villa- Collar, Cesar C. 2019. Prevalence and Risk Factors of Myopia in Spain. Journal of Ophthalmology 2019.
2. Baird, Paul N. & Saw, Seang-Mei & Lanca, Carla & Guggenheim, Jeremy A. & Smith, Earl L. & Zhou, Xiangtian & Ohno-Matsui, Kyoko & Wu Chang, Pei & Sankaridurg, Padmaja & Chia, Audrey & Rosman, Mohamad & Lamoureux, Ecosse L. & Man, Ryan & He, Mingguang 2020. Myopia (Primer). Nature Reviews: Disease Primers 6 (1). 1–20.
3. Carr, Brittany & Stell, William K. 2017. The Science behind myopia. Webvision: The Organization of the Retina and Visual System. U.S National Library of Medicine.
4. Holden, Brien A. & Fricke, Timothy R. & Jong, Monica & Naduvilath, Thomas J. & Naidoo, Kovin S. & Resnikoff, Serge & Sankaridurg, Padmaja & Wilson, David A. & Wong, Tien Y. 2016. Global Prevalence of Myopia and High Myopia and Temporal Trends from 2000 through 2050. Ophthalmology 123 (5). 1036–1042. American Academy of Ophthalmology
5. Jin, Ju- Xiang & Hua, Wen- Juan & Jiang, Xuan & Wu, Xiao- Yan & Yang, Ji- Wen & Gao, Guo- Peng, Fang, Yun & Pei, Chen- Lu &Wang, Song & Zhang, Jie- Zheng & Tao, Li- Ming & Tao, Fang- Biao 2015. Effect of outdoor activity on myopia onset and progression in school- aged children in northeast china: the sujiatun eye care study. BMC Ophthalmology 15.
6. Morgan, Ian.G.& Ohno-Matsui, Kyoko & Saw, Seand-Mei 2012. ”Ophthalmology 2: Myopia”, The Lancet 379 (9827). 1739–1748.
7. Németh, Janos & Tapasztó, Beata & Aclimandos, Wagih A. & Kestelyn, Philippe, Jonas Jost B. & De Faber Jan-Tjeerd H.N. & Januleviciene, Ingrida & Grzybowski, Andrzej & Nagy, Zoltan Zolt & Pärssinen, Olavi & Guggenheim, Jeremy A. & Allen, Peter M. & Baraas Rigmor C. & Saunders, Kathryn J. & Flitcroft, Daniel Ian & Gray ,Lyle S. & Polling, Jan Roelof, Haarman, Annechien Eg & Tideman J. Willem L. & Wolffsohn, James Stuart & Wahl, Siegfried & Mulder, Jeroen A. & Smirnova, Irina Yurievna & Formenti, Marino & Radhakrishnan, Hema & Resnikoff, Serge 2021. Update and guidance on management of myopia. European Society of Ophthalmology in cooperation with International Myopia Institute. Eur J Ophthalmology 31(3). 853–883.
8. O’Connor, Kevin 2018. Myopic epidemic. Capital Eyes- verkkosivusto. <https://www.capitaleyes.co.nz/news/2018/7/18/myopia-epidemic>. Luettu 18.11.2021.
9. Pin-Chen, Huang & Ya-Chuan, Hsiao & Ching-Yao, Tsai & Der-Chong, Tsai & Chi-Wen, Chen & Chih-Chien Hsu & Huang, S hier-Chieg & Meng-Hui, Lin & Yiing-Mei, Liou 2020. Protective behaviours of near work and time outdoors in myopia prevalence and progression in myopic children: a 2-year prospective population study.  British Journal of Ophthalmology 104(7). 956–961.
10. Rusnak, Stepan & Salcman, Vaclav & Hecova, Lenka & Kasl, Zdenek 2018. Myopia Progression Risk: Seasonal and Lifestyle Variations in Axial Length Growth in Czech Children. Journal of Ophthalmology vol. 2018. 1–5.
11. Savola, Elina & Koskinen- Ollonqvist, Pirjo 2005. Terveyden edistäminen esimerkein. Käsitteitä ja selityksiä. Edita Prima Oy, Helsinki 2005.
12. Saxena, Rohit & Vashist, Praveen & Tandon, Radhika & Pandey, Ravindra M. & Bhardawaj, Amit & Gupta, Vivek & Menon, Vimala 2017. Incidence and progression of myopia and associated factors in urban school children in Delhi: The North India Myopia Study (NIM Study). PLoS One 12(12). 1–12.
13. Seltman, Whitney 2020. What is myopia (Nearsightedness)? WebMD- verkkosivusto. <https://www.webmd.com/eye-health/nearsightedness-myopia>. Luettu 18.11.2011.
14. World Health Organization 2017. The impact of myopia and high myopia. Report of the Joint World Health Organization–Brien Holden Vision Institute Global Scientific Meeting on Myopia. University of South New Wales. Geneva: World health Organization.
15. Xiong, Shuyu & Sankaridurg, Padmaja & Naduvilath, Thomas & Zeng, Jiajie & Zou, Haidong & Lv, Minzhi & He, Xianggui & Xu, Xun 2017. Time spent in outdoor activities in relation to myopia prevention and control: a meta‐analysis and systematic review. Acta Ophtalmologica 2017, 95. 551–566.
16. Xue-Bi, Cai & Shou-Ren, Shen & De-Fu, Chen & Qingjiong, Zhang & Zi-Bing, Jin 2019. An overview of myopia genetics. Experimental eye research 188. 1–18.
17. Zhang, Xiyan & Wang, Yan & Pan, Chenwei & Yang, Wenyi & Xiang, Yao & Yang, Jie & Zhang, Fengyun 2020. Effect of Genetic-Environmental Interaction on Chinese Childhood Myopia, Journal of Ophthalmology 2020. 1–6.