Tekijä: Kätilökouluttajan bloggaajat
Terveisiä seksuaalilääketieteen konferenssista Rotterdamista
Eurooppalainen seksuaalilääketieteen järjestö, European Society for Sexual Medicine (ESSM), järjestää vuosittain useita koulutuksia ja konferensseja, joista suurin on vuotuinen helmikuulle ajoittuva kolmipäiväinen ESSM konferenssi. Viime vuonna konferenssi pidettiin 16.-18.2.2023 Rotterdamissa, Alankomaissa, keräten lähes 700 osallistujaa ympäri maailman. Konferensseissa posterinäyttelyt on usein laitettu erilleen konferenssien varsinaisista esityssaleista, ja näin oli tässäkin konferenssissa. Tästä syystä monella voi jäädä kokonaan tutustumatta postereihin, mikä on harmi, sillä niiden kautta voi tulla tietoiseksi varsin mielenkiintoisistakin tutkimuksista. Haluankin nostaa tässä esiin muutamien tutkimusten tuloksia konferenssin postereista. European Society for Sexual Medicine (ESSM) on eurooppalainen seksuaalilääketieteen järjestö, joka on osa kansainvälistä seksuaalilääketieteen järjestöä, ISSM eli International Society for Sexual Medicine. ESSM:n alajärjestöjä ovat yli 30 Euroopan maiden seksuaalilääketieteen järjestöä ja näistä yksi on Pohjoismaiden seksuaalilääketieteen järjestö NSSM eli Nordic Society for Sexual Medicine, jonka osana myös Suomi on. NSSM:n jäsenyyttä voivat anoa terveydenhuoltoalan ammattilaiset (kuten kätilöt), jotka ovat kiinnostuneita seksuaalilääketieteestä. NSSM:n jäsenet ovat myös kattojärjestö ESSM:n jäseniä ja voivat halutessaan liittyä myös ISSM:n jäseniksi (riippuen minkä jäsenmaksuluokan valitsee). Seksuaalisesti toteutumaton avioliitto (unconsummated marriage) Kiinalainen tutkimus toi esiin taustatekijöitä sekä seksuaaliterapian tuloksia pariskunnilla (n=127), joilla oli seksuaalisesti toteutumaton avioliitto (keskimääräinen kesto 32,7 kuukautta). Miehet kävivät läpi andrologin ja naiset gynekologin arvioinnin sekä saivat yhdessä pariseksuaaliterapiaa. Useimmiten syy seksuaalisesti toteutumattomaan avioliittoon löytyi naisesta: vaginismi, kivulias yhdyntä tai näiden kahden yhdistelmä. Vajaassa kolmasosassa pareista syy löytyi miehestä: yleisimmin erektiohäiriö ja harvinaisempina syinä herkkä siemensyöksy, matala seksuaalinen halukkuus tai erektiohäiriön ja herkän siemensyöksyn yhdistelmä. Jos syitä löytyi molemmista, oli löydöksenä useimmiten vaginismi naisella ja erektiohäiriö miehellä. Naisten psyko-seksologisesta anamneesista nousi vanhempien pitämä tiukka kuri, ystäviltä kuullut epämiellyttävät seksikokemukset, kivulias ensimmäinen yhdyntäyritys ja turvattomuuden tunne. Seksuaaliterapeutin antaman pariterapian jälkeen onnistumisprosentti oli 68. Täten tehokkaana hoitona seksuaalisesti toteutumattomaan avioliittoon pidettiin andrologin ja gynekologin tekemiä arviointeja, psyko-seksologisen anamneesin ottamista ja seksuaaliterapian antamista. [1] Lääkärien lisääntymisterveys Naislääkärien hedelmällisyyttä ja synnytystilastoja oli verrattu muiden terveydenhuoltoalan työntekijöiden vastaaviin tilastoihin amerikkalaisessa tutkimuksessa. Lisäksi mieslääkärien sperma-analyysejä ja terveystietoja oli verrattu muuhun väestöön. Tutkimuksessa oli mukana 445 terveydenhuoltoalan naistyöntekijää, 92 naislääkäriä, 438 ei-terveydenhuoltoalalla työskentelevää miestä ja 169 mieslääkäriä. Lääkärien hedelmättömyyttä lisäävät epäsäännölliset työajat, työn aiheuttamat riskitekijät kuten säteily ja kemikaalit sekä ikääntyminen (hedelmällisyys alkaa laskea 25–30 ikävuoden tienoilla ja naiset valmistuvat lääkäriksi keskimäärin 31-vuotiaina). Verrattaessa naiskirurgien ja muun väestön riskiä hedelmättömyydelle, ovat luvut 32 % vs. 11 %. Raskauskomplikaatioiden riskissä luvut ovat 35 % vs. 15 %. Naiskirurgien hedelmättömyyteen vaikuttavat kirurginen savu, anestesiakaasut, säteily ja pistotapaturmat. Tulosten mukaan lääkäreillä oli matalampi BMI, he tupakoivat harvemmin ja heillä oli ylipäätään vähemmän rinnakkaissairauksia. Muuhun väestöön verrattuna mieslääkäreillä oli parempi siemennesteenlaatu. Mies- ja naislääkärit käyttivät lisäksi todennäköisemmin lapsettomuushoitoja ja olivat muuta väestöä iäkkäämpiä vauvan syntymähetkellä. Jatkossa olisikin tärkeä tunnistaa ryhmät, jotka ovat suurimmassa riskissä hedelmättömyydelle sekä myös hedelmättömyyteen vaikuttavat riskitekijät. [2] Seksuaalisuus kohdunpoiston jälkeen Tunisiassa 88 premenopausaalista (keski-ikä 49 vuotta) naista, joilla ei ollut seksuaaliongelmia, osallistui tutkimukseen, jossa heille tehtiin hyvänlaatuisista syistä abdominaalinen kohdunpoisto. Munasarjoja ei poistettu, sillä aiemmin on raportoitu alentunutta seksuaalista halukkuutta yhdistettynä kohdunpoiston yhteydessä tehtyyn molemminpuoliseen munasarjojen poistoon. Tutkittaville tehtiin The Female Sexual Function Index -kysely kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Alentunut seksuaalinen halukkuus löytyi 50 %:llä, kiihottumishäiriö 44 %:llä, orgasmihäiriö 26 %:lla ja kostumishäiriö 18 %:lla potilaista. Yhdynnän aikaista kipua oli 18 %:lla ja yhdynnän jälkeen 12 %:lla. Yhteenvetona todettiin, että hyvänlaatuisista syistä tehty kohdunpoisto, ilman munasarjojen poistoa, vaikuttaa alentavasti seksuaaliseen toimintakykyyn, erityisesti alentamalla seksuaalista halukkuutta ja kiihottumista. Ennen kohdunpoistoleikkausta on tärkeä kartoittaa potilaiden elämänlaatua ja seksuaalista toimintakykyä, sekä muita mahdollisia huolia tai kysymyksiä leikkaukseen liittyen, sillä nämä voivat ennustaa leikkauksen jälkeisiä sivuvaikutuksia. [3] Psykososiaalinen stressi ja ei-suunniteltu raskaus On arvioitu, että lähes puolet kaikista raskauksista maailmanlaajuisesti on ei-suunniteltuja. Alankomaissa selvitettiin äidin kokeman psykososiaalisen stressin yhteyttä ei-suunnitellun raskauden loppuun asti viemiseen. Tutkimus oli syntymäkohorttitutkimus, joka sisälsi 7790 naista. Raskauden ei-suunnitelmallisuutta määritettiin kolmella tekijällä: vääräaikaisuus (raskaaksi tuleminen tapahtui toivottua aiemmin), ei-toivottu (ei olisi halunnut enää tulla raskaaksi) tai ilottomuus (ei ole onnellinen raskaudesta). Psykososiaalista stressiä arvioitiin masennuksen, ahdistuksen ja stressin oireiluina kolmessa kohtaa synnytyksen jälkeen: kolme kuukautta, viisi-kuusi vuotta ja 11–12 vuotta. Tilastollinen merkitsevyys psykososiaalisen stressin ja raskauden ei-suunnitelmallisuuteen liittyvillä tekijöillä löydettiin kolmen kuukauden ja viiden-kuuden vuoden kohdalla synnytyksestä, muttei enää myöhemmin. Kolmen kuukauden kohdalla tilastollinen merkitsevyys psykososiaaliseen stressiin löytyi niillä, joilla oli ollut ilottomuutta raskauden suhteen tai raskaus oli ollut vääräaikainen. Viisi-kuusi vuotta synnytyksen jälkeen tilastollinen merkitsevyys psykososiaaliselle stressille löytyi raskauden vääräaikaisuudesta. Tutkimuksen mukaan raskauden vääräaikaisuus oli vahvin ennustava tekijä synnytyksen jälkeiselle psykososiaaliselle stressille. Jatkossa tulisi tutkia miten tukea ei-suunnitellun raskauden loppuun vieviä naisia ja siten ennaltaehkäistä synnytyksen jälkeistä psykososiaalista stressiä. [4] Tulevat konferenssit kalenteriin Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä, joten on tärkeä, että aiheesta tehdään aktiivisesti tutkimusta ja pidetään konferensseja, joissa tuloksia esitellään. Suosittelen lämpimästi osallistumista alan konferensseihin. Esimerkiksi NACS (Nordic Association for Clinical Sexology) konferenssi on Pohjoismainen seksologian yhdistyksen konferenssi, joka järjestetään seuraavan kerran Malmössä, Ruotsissa 2.-5.10.2025. Seuraava ESSM konferenssi järjestetään puolestaan 20.-22.2.2025 Wienissä, Itävallassa. Osallistuessasi konferensseihin, muista käyttää muutama hetki tutustuaksesi postereihin. Postereihin on yleensä kirjattuna vastaavan tutkijan sähköpostiosoite ja suosittelenkin olemaan yhteydessä tutkijaan, jos löydät tutkimuksen, josta haluaisit tietää enemmän. Tutkijat vastaavat yleensä mielellään yhteydenottopyyntöihin ja lähettävät linkin julkaisuihinsa. Usein myös maksumuurin takana oleviin julkaisuihin pääsee käsiksi, kun on yhteydessä suoraan tutkijaan. KIRJOITTAJA: Sanna-Mari Manninen toimii kätilötyön lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa sekä on Nordic Society for Sexual Medicine (NSSM) hallituksen jäsen LÄHTEET: [1] Xi Y, Xia T, Colonnello E, Wang C, Lai Y, Zhang Y. Unconsummated marriage among Chinese couples: a retrospective study. Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023. [2] Parikh N, Alom M, Ahmed M, Robinson M, McGriff S, Olive E, Helo S. Physicians: Can we have both a career and family? Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023. [3] Kaabia O, Bouchahda R, Ncibi R, Ikridih K, Ben Abdesslem R, Khairi H. Sexuality after total abdominal hysterectomy for benign gynecological conditions. Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023. [4] Beumer W, Koot M, Vrijkotte T, Roseboom T, van Ditzhuijzen J. When pink clouds are absent: Long-term maternal psychosocial stress after carrying an unintended pregnancy to term. Findings from the Dutch ABCD study. Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023.
Hygienia kuuluu kaikille
Hyvä hygienia on perusoikeus, sillä se on olennainen osa jokaisen yksilön terveyttä ja hyvinvointia. Hygieniassa on usein kyse myös tasa-arvosta, sillä maailmanlaajuisesti ihmiset elävät hyvin eriarvoisissa hygieenisissä olosuhteissa johtuen taloudellisten ja koulutuksellisten resurssien epätasaisesta jakautumisesta. Erityisesti kehittyvien maiden haavoittuvassa asemassa olevat ihmisryhmät, kuten raskaana olevat, synnyttäneet ja vastasyntyneet, kärsivät monin eri tavoin puhtauden puutteesta elämässään. Hygienia on paljon muutakin kuin käsien pesua Riittävän hyvä hygienia on osa kestävää kehitystä, koulutusta, oppimista, konkreettisia toimintatapoja ja yksilön päivittäisiä valintoja eri tilanteissa. Terveydenhuollon ympäristöissä hygienia on niin hyvää kuin sen heikoin lenkki, minkä vuoksi siitä ovat vastuussa kaikki toimijat, ammattiasemasta tai koulutuksesta riippumatta: siistijät, hoitajat ja lääkärit. Tärkeitä toimijoita ovat myös potilaat ja heidän luonaan sairaalassa vierailevat omaiset, joita ammattilaisten tulisikin aktiivisemmin ohjeistaa hygieniakäytännöistä. Metropolian lehtorin, Anu Hintikan1 , kyselytutkimuksen mukaan potilaat ovat kyllä tyytyväisiä hoitohenkilökunnan käsihygieniaan, mutta kaipaavat aktiivisempaa ohjausta oman käsihygieniansa toteuttamiseen sairaalassa ollessaan. Afrikassa ei käsien pesukaan aina auta, sillä käsihygieniatuotteet, esimerkiksi saippualiuokset itsessään, saattavat olla likaisia2. Toisaalta liiallinen puhtaus voi olla jopa haitallista, ja ylimitoitetut suojaustoimenpiteet ovat tarpeettomia. Voimavarojen tuhlaileva käyttö hyvässäkään asiassa ole kestävän kehityksen mukainen kulutustapa. Hyvällä hygienialla on hintansa Kehittyvien maiden huonojen hygieniakäytäntöjen tilannetta perustellaan useimmiten rahan puutteella. Ja kiistämättä tottahan se on, että hyvillä hygieniakäytännöillä on hintansa; puhdas vesi ja saippua, puhtaat pyyhkeet, desinfiointiaineet, uusien aseptisten toimintatapojen haltuun ottaminen ja tilanteen seuranta maksavat. Mutta ei huonokaan hygienia halvaksi tule. Hinta hygienian pettämisestä johtuvista vakavista infektioista antibioottihoitoineen on usein monin verroin puhdasta saippuaa kalliimpi - varsinkin, kun siitä maksavat terveydellään erityisesti vastasyntyneet, pikkulapset ja heidän äitinsä. Hyvän hygienian puolesta ja sen mukaisesti toimiminen on parhaimmillaan sairauksien ennaltaehkäisyä ja terveyden edistämistä. Terveydenhuollon hyvän hygieniatason varmistaminen on siis keskeinen osa naisten ja vastasyntyneiden hoidon kehittämistä. Yhteyttä toiminnan muutoksen ja toivotun lopputuloksen välillä voi olla kuitenkin vaikea osoittaa, ja toiminnan rahoittajalta tarvitaankin malttia, rohkeutta ja sitoutumista panostaa asioihin, joista seuraava hyvä tulee usein viiveellä. Mimin -hanke hyvän hygienian puolesta EU-rahoitteinen Mimin-hanke käynnistyi vuoden 2023 alussa. Mimin on lyhenne Beninissä yleisesti käytössä olevasta Fon-kielen ilmaisusta ”dotohwe mimin”, joka tarkoittaa puhdasta sairaalaa tai sairaalahygieniaa. Hankkeen virallinen koko nimi on: Good Hygiene - Improving Skills and Practices Prevent Maternal and Neonatal Infections in Benin. Hankkeessa pyritään vahvistamaan beniniläisten terveydenhuollon ammattilaisten sekä terveysalan opiskelijoiden hygieniataitoja koulutuksen avulla. Osaamisen vahvistamisella tavoitellaan hygieniaan liittyvien sairaalakäytäntöjen parantamista ja siten äitien, sekä vastasyntyneiden sairastuvuuden ja infektiotauteihin kuolleisuuden, vähentämistä. Mimin-hankkeessa on toimijoina kolme yliopistoa Beninistä, Helsingin yliopisto, Göteborgin yliopisto sekä Metropolia ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tehdään lehtoreiden tutkimus- ja koulutusvierailuja puolin ja toisin, sekä toteutetaan virtuaalivaihtoa beniniläisten ja metropolialaisten terveysalan opiskelijoiden kesken. Hankkeelle on tarve, sillä Beninissä, kuten Afrikassa yleisemminkin, äitiyskuolleisuus on korkea luokkaa (905 kuollutta synnyttäjää/100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden), ja kuolemat olisivat usein estettävissä paremmalla raskauden aikaisella hoidolla ja aikaisemmalla hoitoon hakeutumisella ongelmien ilmaannuttua synnytyksen jälkeen3. Vertailun vuoksi Suomessa raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana kuolleita synnyttäjiä oli 2,9/100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden vuosien 2012-2021 aikana4. Äitiyskuolemat ovat koskettavia ja monella tapaa traagisia, sillä kuolevat naiset ovat yleensä elämänsä parhaissa vuosissa. Kuolleiden naisten vauvat kärsivät myös, sillä he joutuvat aloittamaan elämänsä ilman äitiään. Kestävän kehityksen, Globaali toimintaohjelma - Agenda 2030 ja sen alatavoite numero 3.15, haastaa meidät kaikki toimimaan äitiyskuolleisuuden vähentämiseksi alle 70 kuolleeseen äitiin/100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden. Tule mukaan seuraamaan hankkeen tapahtumia sosiaaliseen mediaan (Instagram): @hygieneforhealthbenin tai Metropolian lehtoreiden toiminnasta Afrikka yhteistyössä laajemminkin @lehtoritgoesAfrica Lähteet: Hintikka A. 2020. Henkilökunnan käsihygienia ja potilaille annettu käsihygienaohjaus potilaiden arvioimana. Kyselytutkimus HUSissa. Pro gradu-tutkielma, Hoitotiede, Terveystieteiden opettajankoulutus, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Lompo P, Heroes A-S, Agbobli E, Kazienga A, Peeters M, Tinto H, Lagrou K, Sangaré L, Affolabi D, Jacobs J. 2023. Growth of Gram-Negative Bacteria in Antiseptics, Disinfectants and Hand Hygiene Products in Two Tertiary Care Hospitals in West Africa—A Cross-Sectional Survey. Pathogens 12, 917. https://doi.org/10.3390/pathogens12070917 Aboubakar M, Akodjenou J, Echoudina C, Ahounou E, Biaou COA, Zoumenou E. 2021. Maternal Mortality at the Teaching Hospital of Mother and Child Lagoon (CHUMEL) in Benin: A Preventable Drama? Open Journal of Obstetrics and Gynecology, 11, 315-325. https://doi.org/10.4236/ojog.2021.113032 THL – Tilastoraportti 60/2023. Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2022. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030. Saatavissa https://kestavakehitys.fi/agenda-2030. Luettu 4.12.2023. Kirjoittajat Sari Haapio ja Sanna-Mari Manninen ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa
Mennäänkö metsään? ‒ Seksuaalineuvonnan uudet toimintaympäristöt
Miten seksuaalineuvonta ja luonto liittyvät toisiinsa? Voisiko seksuaalineuvontapalvelua toteuttaa toiminnallisesti luonnossa? Näitä asioita lähdin selvittämään kehittämistyössäni Metropolia AMK:n seksuaalineuvojakoulutuksessa. Avaan blogitekstissä pääkohdat käsitteistä, lähtökohdista sekä uudesta toimintamallista. Luonnon monimuotoinen vaikutus terveyteen Luonto on ympärillämme oleva ainutlaatuinen kokonaisuus. Luontoa ja sen vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta siitäkään huolimatta luontoa ei ole osattu vaikuttavalla tavalla hyödyntää terveyden edistämistyössä tai sairauksien parantumisen tukena. Luonto on osa meitä, koska saamme ruokamme ja juomamavetemme luonnosta. Luonnon myönteisestä vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin, mielialaan, aistien kokemiseen sekä omaan havainnointiin ja stressistä palautumiseen on vahvaa tutkimusnäyttöä eri puolilta maailmaa. Lisäksi luontoympäristössä oleskelu nopeuttaa ryhmäytymistä ja näin helpottaa avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. [3; 4; 6.] Luontoa ei ole osattu vaikuttavalla tavalla hyödyntää terveyden edistämistyössä tai sairauden parantamisen tukena. Myös päättelyn ja ongelman ratkaisun sekä tunteiden havainnoinnin on todettu kehittyvän luonnossa liikkumisen seurauksena. Jo vajaan tunnin kävely luonnossa kehittää tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, kohentaa mielialaa sekä auttaa palautumaan henkisestä uupumuksesta. [1; 6.] Kävely luonnossa parantaa keskittymistä, kohentaa mielialaa sekä auttaa palautumaan henkisestä uupumuksesta. Luontoympäristö vaikuttaa positiivisesti ihmisten olotilaan, tunteisiin, aisteihin sekä kokemuksiin. Kehon immuunipuolustus toimii paremmin metsäretkien jälkeen ja luonnossa liikkuminen sekä aistillisuuden huomioiminen vaikuttavat ihmisen kokonaisterveyteen, kuten jaksamiseen, sykkeen ja verenpaineen tasaantumiseen sekä veren kortisolipitoisuuden vähenemiseen. Seksuaalineuvonta Seksuaalineuvonta on tavoitteellista ja ammatillista ihmisen seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyvien asioiden ja ongelmien käsittelyä. Seksuaalineuvonta sisältää yleensä 2–5 tapaamiskertaa ja sitä toteuttaa seksuaalineuvojakoulutuksen saanut ammattihenkilö. [5.] Seksuaalineuvojan tehtävänä on ohjata ihmiset tiedon juurille sekä jakaa sitä itse. Seksuaalineuvontatyöskentelyssä on keskeistä asiakkaan omien tavoitteiden asettelu yhdessä seksuaalineuvojan kanssa. Neuvontaan voi tulla yksin, kumppanin tai kumppaneiden kanssa. Asiakkaan esille nostamat toiminnan tavoitteet ohjaavat työskentelyä, jossa voidaan käydä läpi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä kysymyksiä sekä seksuaaliseen haluun tai haluttomuuteen liittyviä haasteita. Seksuaalineuvonta voi keskittyä myös nautinnon käsitteen laajentamiseen tai seksuaalisuuteen liittyvän kehollisen vamman vaikutusten läpikäymiseen [2]. Seksuaalineuvojan tehtävänä on ohjata ihmiset tiedon juurille sekä jakaa sitä itse. Ihmisissä vaikuttavat fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja henkiset ulottuvuudet. Kehon ja mielen symbioosiin liittyvä seksuaalinen hyvinvointi on valitettavan unohdettu osa kokonaisuutta. Seksuaalisuus saatetaan kokea häpeällisenä kokonaisuutena, johon kajoaminen ei ole hyödyllistä tai ajankohtaista. Seksuaalineuvonnan tärkeä tehtävä on tuoda näkyväksi inhimillistä häpeää, jotta voisimme puhua seksuaalisuudesta vapaammin. Seksuaalisuudesta vapaasti puhuminen yhdessä seksuaalineuvojan kanssa voi vapauttaa seksuaalisen häpeän kokemusta sekä antaa väylän seksuaalisen terveyden kohentumiseen. Seksuaalineuvontaa luonnossa Ajatus yhdistää luontotyöskentely ja seksuaalineuvonta syntyi seksuaalineuvontakoulutuksessa, sillä olin samaan aikaan valmistumassa luontovalmentajaksi. Luontovalmentajan koulutuksessa käytiin läpi kunnioittavaa luontosuhdetta sekä keskityttiin luonnon ympäristön vaikuttavuuteen terveyden edistämisessä. Koulutuksessa ohjattiin myös luonnossa toteutettavia menetelmiä, kuten mielen ja kehon hyvinvointia tukevia harjoitteita. Luontotyöskentelyä ja seksuaalineuvontaa yhdistävän toiminnan pilotointi aloitettiin vuoden 2023 alussa. Asiakastyöskentely kahden harjoitusasiakkaan kanssa noudatti seksuaalineuvonnan tavoitteellista kaavaa, jossa ensimmäisessä tapaamisessa luotiin harjoitusasiakkaan kanssa keskustellen hänen haasteisiinsa vastaavat tavoitteet. Seuraavat kerrat toteutettiin luonnossa keskustellen ja kehoharjoitteita apuna käyttäen. Keholliset harjoitteet toteutettiin yksilöllisesti harjoitusasiakkaan haasteisiin vastaten. Käytettyjä harjoitteita olivat esimerkiksi hengitysharjoitteet alustan päällä kalliolla istuen tai maaten, kehomatka makuupussissa maaten, kehokiitollisuusharjoitus tai kehon aktivointi hyppien tai käsiä heiluttaen. Tuloksena ”Tunne seksuaalisuutesi luonnossa” -toimintaympäristö ja -palvelu Toimintaympäristön toimivuutta kokeiltiin kahden harjoitusasiakkaan kanssa. Harjoitusasiakkaat kertoivat tunteneensa luonnossa voimakkaita kokemuksia, mutta myös käyntien välillä oli käynnistynyt muutosprosessi. Tästä syystä he arvioivat toimivaksi käytänteeksi sen, että harjoitusasiakkaille ohjeistettiin tehtäviä myös kotiin, ohjattujen käyntien välille. Harjoitusasiakkaat toivoivat seksuaalineuvontakäsitteen avaamista tarkemmin. Palautteista selvisi myös, että omien tunteiden tavoittaminen oli välillä hyvin vaikeaa ja siihen toivottiin lisää aikaa ja ohjeita. Selkeästä ohjaustyylistä ja mielekkäistä luontoharjoitteista pidettiin ja ne koettiin vaikuttavina. Luonnon kytkeminen seksuaalineuvontaan koettiin onnistuneeksi. Harjoitusasiakkaat saavuttivat omat tavoitteensa viiden ohjatun seksuaalineuvontatyöskentelyn aikana. Voimmehan saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla: seksuaalineuvontaa sekä luonnon upeat terveyttä edistävät vaikutukset! ”Tunne seksuaalisuutesi luonnossa” -palvelu on tarkoitettu henkilöille tai pariskunnille, jotka kokevat haasteita seksuaalisuuteensa liittyvissä teemoissa ja kokevat luonnon olevan itselle ominainen ympäristö avautua näistä asioista. Seksuaalineuvojan tehtävänä luonnossakin on tukea asiakasta löytämään turvallinen tila, auttaa asiakasta reflektoimaan kokemuksiaan sekä arvioimaan omien tavoitteidensa saavuttamista. Luonto soveltuu kehittämistyöni tulosten sekä kokemusteni mukaan hyvin seksuaalineuvonnan toimintaympäristöksi. Lähteet: Berman, Mark G & Kross, Ethan & Krpan, Katherine M & Askren, Mary K & Burson, Aleah & Deldin, Patricia J & Kaplan, Stephen & Sherdell, Lindsey & Gotlib, Ian H & Jonides, John. 2012. Interacting with nature improves cognition and affect for individuals with depression. Journal of affective disorders, 140 (3), 300–305. Löydettävissä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22464936/. Viitattu: 13.9.2023. Seksuaalikasvatuksen tueksi. 2015. Katriina Bildjuschkin (toim.). THL. Löydettävissä: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129742/TY%C3%962016_35_web_korjattu.pdf?sequence=5 Viitattu: 13.9.2023. Salonen, Kirsi & Törnroos, Kaisa. 2019. Luontointerventiot hyvinvoinnin tukena Green Care -toiminnassa. KUNTOUTUS, 42 (1), 5-17. Löydettävissä: https://kuntoutussaatio.fi/palvelumme/viestinta-ja-tiedolla-vaikuttaminen/kuntoutus-lehti/arkisto/kuntoutus-1-2019/. Viitattu: 13.9.2023. Salonen, Kirsi. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Tampereen yliopiston väitöskirjat 253. Löydettävissä: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/121602/978-952-03-1563-4.pdf?sequence=2&isAllowed=y Viitattu: 13.9.2023. Santalahti, Tarja & Lehtonen, Mika. 2016. Seksuaaliterapia. Juva: PS-Kustannus. Sudimac, Sonja & Sale, Vera & Kuhl, Simone. 2020. How nature nurture: Amygdala activity decreases as the result of a one-hour walk in nature. Molecular Psychiatry. 27, 4446-4452. Löydettävissä: https://www.nature.com/articles/s41380-022-01720-6. Viitattu: 13.9.2023. Kirjoittaja Noora Asplund on ihmisistä ja luonnosta inspiroituva sekä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista innostuva terveydenhoitajatyön lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänen osaamiseensa lukeutuu mm. terveyden edistämistyö, uraohjaus, luontovalmennus sekä seksuaalineuvonta. Noora toimii lehtorin työn ohella yrittäjänä.
Kätilöiden maailmankonferenssissa pureuduttiin koronasulkujen koulutusvaikutuksiin
Kätilöiden kesäkuisessa maailmankonferenssissa (33rd ICM Triennial Congress) Balilla pidettiin esityksiä laajasti kätilötyön eri osa-alueilta. Kätilötyön lehtorina minua kiinnostivat erityisesti aiheet, jotka liittyivät kätilökoulutukseen ja -opiskeluun. Koronaviruksen vaikutukset maailmanlaajuisesti ovat olleet merkittäviä ja ne näkyvät edelleen monessa asiassa. Tutkimustietoa asiasta on tullut kuitenkin viiveellä, joten aihetta käsiteltiin vielä useassa konferenssiesityksessä. Koronaviruksen aiheuttama sulku tapahtui monessa maassa eri pituisiksi ajoiksi, ja muun muassa kätilöopetus kuului niihin, joita ei voinut kokonaan lopettaa vaan opetus piti mukauttaa tilanteeseen. Tämä vaikutti monella tapaa erityisesti opiskelijoihin, mutta myös opettajiin. Etäopiskelu toi eteen haasteita ja herätti tunteita opiskelijoissa Walesilaisten kätilöopiskelijoiden asenteita ja tuntemuksia opetuksen ja oppimisen siirryttyä digitaaliseksi koronapandemian vuoksi, oli kartoitettu kyselyllä, jonka tuloksia esitettiin konferenssissa [1]. Tulosten mukaan opiskelijat olivat kokeneet tyytyväisyyttä ja innostusta, mutta myös pelkoa, ahdistusta ja petetyksi tulemisen tunnetta. Opiskelijoiden huolenaiheina olivat huono digitaalinen lukutaito, ongelmat tietokoneiden ja Internetin saatavuudessa, yhdistettyinä samanaikaiseen kotielämän pyörittämiseen. Osalla opiskelijoista talo oli täynnä ihmisiä, sillä kaikki muutkin perheenjäsenet olivat kotona sulun aikana ja hiljaista nurkkausta opiskelulle oli mahdotonta löytää. Osa sen sijaan oli muuttanut pois kotoa ja oli täysin yksin, kun ei voinut matkustaa kotipaikkakunnalle. Etuina digiopiskelulle kerrottiin olevan itseluottamuksen kehittyminen sekä omatahtisen opiskelun mahdollistuminen. Opiskelijat olivat iloisia, että he pystyivät viemään opintojaan eteenpäin sulusta huolimatta. Useimmat pitivät hyvinä ennalta sovittuja virtuaalitapaamisia verrattuna pelkkään itseopiskeluun. Hyväksi koettiin, että muutamana päivänä viikosta voisi jatkossakin opiskella etänä, jos aiheet ovat etäopiskeluun sopivia. Kauempana asuvat opiskelijat ilmoittivat osaetäopetuksen säästävän myös rahaa, jos koululle ei tarvitse matkustaa päivittäin. Lähiopetusta siis arvostettiin, eikä täysin etänä tapahtuvaa opetusta toivottu. [1] Koronan vaikutuksina tutkimuksissa on tullut esiin myös opiskelijoiden masennus- ja ahdistusoireilua [2,3]. Esimerkiksi belgialaisilla kätilöopiskelijoilla oli havaittu korkeammat masennuksen ja ahdistuksen pisteet kuin alankomaalaisilla. Opiskelijoiden masennuksen ja ahdistuksen todennäköisyyttä lisäsivät aiemmat psykologiset ongelmat. [2] Samanlaisia tuloksia oli saatu myös australialaisten kätilö- ja sairaanhoidon opiskelijoiden keskuudessa [3]. Kätilöopettajien kokemuksia koronapandemian aiheuttamista muutoksista opetuksessa ja opettajien henkinen tilanne Konferenssissa esiteltiin myös tuloksia koronapandemian vaikutuksista opetukseen. Kenialaisista kätilöopettajista lähes kaikki kuvasivat koronapandemian vaikuttaneen opetukseen [4,5]. Erityisesti oltiin huolestuneita lähiopetuksen turvallisuudesta, viimeisen vuoden opiskelijoiden valmistumisen viivästymisestä sekä uusien opiskelijoiden opintojen aloittamisesta. Opetuksen turvallisuuden varmistamiseksi opettajat kertoivat käyttäneensä virtuaaliopetusta, ja lähiopetuksessa henkilökohtaisia suojavarusteita, pienempiä ryhmäkokoja sekä käsienpesua/ käsidesiä [4,5]. Kenialaisten opettajien koronan aikaiset opetuskäytännöt vastasivat siten pitkälti Metropolian kätilöopettajien käytäntöjä, joista lehtori Pirjo Koski onkin kirjoittanut tässä blogissa aiemmin [6]. Kenialaiset opettajat kokivat olevansa joko täysin tai jokseenkin luottavaisia virtuaaliopetuksen hallitsemiseen, vain 2 % ei ollut lainkaan luottavaisia asian suhteen [4,5]. Kenialaisten opettajien kokemuksista puuttui kaipuu nähdä työkavereita ja työyhteisöä, sekä kohdata ja keskustella yhteisten kahvihetkien äärellä. Tämä oli seikka, joka sen sijaan nousi voimakkaasti esiin Metropolian kätilöopettajien vastauksissa [6]. Toki täytyy muistaa, että tutkimuksissa saa vastauksia vain siihen, mitä kysytään: kenialaisessa tutkimuksessa ei välttämättä ollut työyhteisöön liittyviä kysymyksiä lainkaan. Koronapandemia vaikutti tutkitusti myös opettajien emotionaaliseen hyvinvointiin aiheuttaen esimerkiksi ahdistusta ja työuupumusta [7,8]. Lähes joka toinen kiinalainen yliopisto-opettaja koki ahdistusta vuosi koronapandemian puhkeamisen jälkeen. Ahdistus oli todennäköisempää vanhemmilla naisopettajilla, jotka elivät avioliitossa, ja joiden perheessä oli huono taloudellinen tilanne. Ahdistuksen riskiä kohotti myös kokemus koronan merkittävästä vaikutuksesta elämään. [7] Brasilialaisilla opettajilla myös työuupumus oli koronapandemian vaikutuksena kohtalaisen yleinen. Riskitekijöinä tunnistettiin naissukupuoli, ikä alle 40 vuotta, ennen pandemiaa olemassa ollut krooninen tai psykiatrinen sairaus, vaikeus omaksua etäopetuksen menetelmiä, kotiin/työhön liittyvät konfliktit ja pandemian aiheuttamat negatiiviset oireet. [8] Koronapandemian jälkipyykkiä pestään edelleen Maailmalla tehtyjen tutkimusten tulokset vahvistavat sitä kokemusta, että kätilöopiskelijoiden, ja myös opettajien, emotionaalinen hyvinvointi koronapandemian aikana oli selvästi heikentynyt. Vaikka tässä esitetyt tutkimukset oli tehty muualla maailmassa, ovat tulokset varmasti ainakin jossain määrin yleistettävissä myös Suomeen. Todennäköisesti kohtaamme ja käsittelemme koronan aiheuttamia terveysongelmia vielä hyvän aikaa. Ainakin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen kouluterveyskyselyn tulokset [9] osoittivat, että 8.- ja 9.-luokkalaisten ahdistuneisuus ei osoita laantumisen merkkejä koronan jälkeen. THL:n kyselyssä on kartoitettu myös ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden kokemuksia, ja tarkempia tietoja kevään 2023 tuloksista julkaistaan syyskuussa. [9] Lähteet: Lacey N, Thomas G. ”A sudden shift” An evaluation of student midwives’ attitudes to remote online learning during the COVID-19 pandemic. Suullinen esitys 33rd ICM Triennial Congress Bali, Indonesia -konferenssissa 14.6.2023. Kuipers Y, Mestdagh E. Emotional wellbeing of student midwives during COVID-19. Women Birth. 2023;36(2):184-192. https://doi.org/10.1016/j.wombi.2022.11.012 Wynter K, Redley B, Holton S, Manias E, McDonall J, McTier L, Hutchinson AM, Kerr D, Lowe G, Phillips NNM, Rasmussen B. Depression, anxiety and stress among Australian nursing and midwifery undergraduate students during the COVID-19 pandemic: a cross-sectional study. Int J Nurs Educ Scholarsh. 2021;18(1):10.1515/ijnes-2021-0060. https://doi.org/10.1515/ijnes-2021-0060 Shikuku D, Tallam E, Wako I, Mualuko A, Waweru L, Nyaga L, Issak B, Ameh C. 2023. Educators’ perceptions of the early impact of COVID-19 on midwifery training in Kenya: a cross-sectional survey. Suullinen esitys 33rd ICM Triennial Congress Bali, Indonesia -konferenssissa 14.6.2023. Shikuku DN, Tallam E, Wako I, Mualuko A, Waweru L, Nyaga L, Bashir I, Ameh C. Educators' perceptions of the early impact of COVID-19 on midwifery training in Kenya: a cross-sectional survey. Int Health. 2022;14(3):336-338. https://doi.org/10.1093/inthealth/ihab065 Koski P. Kätilötyön opetus onnistui etätyöstä huolimatta, vaikka työyhteisöä ja opiskelijoita oli ikävä. Blogikirjoitus 20.5.2021. Kätilökouluttaja - The Voice of Midwifery. Keskusteluja kätilötyöstä, -koulutuksesta ja -tieteestä. Saatavilla: https://blogit.metropolia.fi/katilokouluttaja/2021/05/20/katilotyon-opetus-onnistui-etatyosta-huolimatta-vaikka-tyoyhteisoa-ja-opiskelijoita-oli-ikava/ Fu W, Han X, Liu Y, Zou L, Wen J, Yan S, Lv C. Prevalence and related factors of anxiety among university teachers 1 year after the COVID-19 pandemic outbreak in China: A multicenter study. Front Psychiatry. 2022;13:823480. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2022.823480 Santiago ISD, Dos Santos EP, da Silva JA, de Sousa Cavalcante Y, Gonçalves Júnior J, de Souza Costa AR, Cândido EL. The impact of the COVID-19 pandemic on the mental health of teachers and its possible risk factors: A systematic review. Int J Environ Res Public Health. 2023;20(3):1747. https://doi.org/10.3390/ijerph20031747 STT Viestintäpalvelut. THL:n Kouluterveyskysely: 8.- ja 9.-luokkalaisten ahdistuneisuus ei osoita laantumisen merkkejä koronan jälkeen, kiusaamista aiempaa enemmän. Tiedote 2.6.2023. Saatavilla: https://www.sttinfo.fi/tiedote/thln-kouluterveyskysely-8--ja-9-luokkalaisten-ahdistuneisuus-ei-osoita-laantumisen-merkkeja-koronan-jalkeen-kiusaamista-aiempaa-enemman?publisherId=69817778&releaseId=69984439&lang=fi [Luettu 2.7.2023]. Kirjoittaja: Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa
Sex positive health care – mitä se tarkoittaa ja tarvitaanko sellaista?
Sex positive health care voisi kääntyä suomeksi: seksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuva terveydenhuoltoalan henkilöstö. Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä ja se kattaa seksin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, nautinnon ja lisääntymisen. Seksuaalisuutta ilmaistaan ajatuksissa, fantasioissa, halussa, asenteissa, arvoissa, käyttäytymisessä, rooleissa ja parisuhteessa. Seksuaalisuuteen vaikuttavat mm. biologiset, psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset, historialliset ja uskonnolliset tekijät. [1] Seksuaalisuus on siis läsnä meissä kaikissa koko elämämme ajan, ja voimme tuoda sitä esiin eri tavoilla. Seksuaalisuutemme myös muuttuu elämän eri vaiheissa. Joskus seksuaalisuutemme voi olla taka-alalla. Esimerkiksi vakavan sairastumisen yhteydessä usein keskitymme ensin käsittelemään saamaamme diagnoosia ja sen jälkeen kohdistamme voimavaramme taistelemaan taudista selviämiseen. Sairauksien yhteydessäkin seksuaalisuus on kuitenkin osa ihmistä, eivätkä terveydenhuoltoalan ammattilaiset saisi unohtaa kohdata potilaidensa seksuaalisuutta. Mahdollisia rajoituksia seksuaalisuudessa raskausaikana Erityisesti kätilöille vastaan saattaa tulla tilanteita, joissa lääkäri on suositellut potilaalle yhdynnästä pidättäytymistä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi raskausaikana, jos on veristä vuotoa emättimestä tai riski ennenaikaiselle synnytykselle [2]. Kuitenkin usein näissäkin tilanteissa seksuaalista nautintoa voi toteuttaa muulla tavoin. Lähtökohtaisena ajatuksena ei tulisi olla, että ilman seksiäkin pärjää. Ohjeistetaanko potilaita näissä tilanteissa rutiinisti, miten seksuaalista nautintoa voi toteuttaa yhdyntää välttäen? Potilas ja/tai hänen kumppaninsa voivat pohtia näitä asioita, mutta he eivät ehkä kehtaa kysyä niistä suoraan. Onkin siis näissä tilanteissa tärkeä, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat aloitteellisia seksuaaliasioihin liittyvän keskustelun aloittamisessa ja kertovat potilaille mikä on kiellettyä ja mikä sen sijaan sallittua. Seksuaalisuus pitkän sairaalajakson aikana Entäpä sitten, jos potilaamme joutuu pitkäksi ajaksi sairaalaan? Onko hänellä tällöin mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisuuttaan itsensä tai yhdessä kumppaninsa kanssa? Yksi esimerkki ovat psykiatriset potilaat, joilla saattaa olla pitkiäkin sairaalajaksoja. Psykiatrinen sairaus ei tarkoita sitä, ettei sairastuneella olisi seksuaalisia tarpeita. Israelilaisen haastattelututkimuksen [3] mukaan psykiatrisessa sairaalassa potilailla on seksuaalista kanssakäymistä, vaikka se olisi sairaalassa kiellettyä. Potilaat kuitenkin välttelevät seksuaaliasioista puhumista henkilökunnalle, ja puhumattomuus voi johtaa riskikäyttäytymiseen, esimerkiksi suojaamattomaan seksiin potilaiden kesken. Tutkimuksessa todettiin myös, että psykiatrisissa sairaaloissa on usein seksuaalista häirintää, jota potilaat kohdistavat toisiin potilaisiin ja/tai hoitohenkilökuntaan. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, ettei potilailla ole mahdollista luvallisesti toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Vankiloissakin on huoneita, joita vangit voivat käyttää tavatakseen läheisiään, intiimistikin, mutta sairaaloissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Sairaalan henkilökunnan kielteinen asenne seksuaalisuutta kohtaan saa potilaat ajattelemaan sen olevan tabu. [3] Meiltä puuttuu ohjeet ja säännöt liittyen seksuaalisuuteen sairaalassa. Seksuaalisuus ja krooniset sairaudet On olemassa sanonta ”Ikä ei tule yksin”, missä on paljon totuutta. Ikä tuo mukanaan mm. erilaisia kroonisia sairauksia ja krooniset sairaudet sekä niihin liittyvät lääkkeet aiheuttavat usein seksuaaliongelmia. Suomessa vähintään yhtä lääkärin määräämää lääkettä käyttää säännöllisesti kolme viidestä [4]. Omassa väitöskirjatutkimuksessani kävi ilmi, että terveyskeskuslääkärit pitävät seksuaaliongelmia yleisinä lääkitysten aiheuttamina sivuvaikutuksina. Kuitenkaan he eivät rutiininomaisesti kysy potilailtaan näistä mahdollisista sivuvaikutuksista kontrollikäyntien yhteydessä. [5] Ongelmana lääkärillä voi olla se, ettei hän tiedä, mihin lähettää potilaansa, jos hänen omat taitonsa eivät riitä potilaan seksuaaliongelman ratkaisemiseen. Myöskään potilas ei välttämättä tiedä, mistä hakea apua seksuaaliongelmaansa. Olisi hienoa, jos jokaisessa terveyskeskuksessa ja myös sairaaloissa olisi seksuaalipoliklinikka, johon seksuaaliongelmia kohtaavat potilaat voisi ohjata. Tämä ei välttämättä olisi taloudellisesti edes kovin iso satsaus, sillä pääsääntöisesti seksuaalineuvonta on keskustelua potilaan kanssa, mikä ei edellytä kalliita diagnostisia tai hoidollisia laitteita. Mikä estää seksuaalisuuden puheeksi ottamista? Seksuaaliasiat ovat usein hyvin intiimejä asioita, ja siksi potilaiden voi olla vaikea aloittaa niistä keskustelua. Myös tutkimusten mukaan vain harva seksuaaliongelmia kokeva ottaa asian oma-aloitteisesti puheeksi terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa, vaikka haluaisikin saada apua tilanteeseensa [6,7]. Terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulisi siten suhtautua seksuaaliasioihin myönteisesti ja olla aloitteellisia ottamaan nämä aratkin asiat potilaiden kanssa puheeksi. Voidakseen kohdata potilaansa seksuaalisuuden, olisi jokaisen terveydenhuoltoalan ammattilaisen tärkeä ensin pohtia, mitä itse ajattelee seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Tilanteen, jossa seksuaaliasiat otetaan puheeksi, tulisi olla kiireetön ja yksityinen. [8] Seksuaaliasioista puhumattomuuden taustalla voi olla monia syitä, mutta usein asia koetaan arkaluontoisena ja jollain tavalla häpeällisenäkin. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen ei ole helppoa terveydenhuoltoalan ammattilaisillekaan. Väitöskirjatutkimukseni tulosten mukaan vastaanottoajan lyhyys on terveyskeskuslääkäreiden ja viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijoiden suurin syy olla ottamatta seksuaalisuutta potilaiden kanssa puheeksi [9,10]. Viimeisen vuoden kätilöopiskelijoiden suurin syy sen sijaan oli kokemuksen puute [10]. Muita tärkeitä syitä, niin terveyskeskuslääkäreillä kuin opiskelijoillakin, oli seksuaalilääketieteellisen tiedon puute ja pelko siitä, ettei osaa auttaa potilaita [9,10]. Seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen on olemassa useita erilaisia malleja [11], ja puheeksi ottamista tulisikin aktiivisesti harjoitella terveydenhuoltoalan peruskoulutuksissa. Monet ammattikorkeakoulut ja muut tahot tarjoavat myös erilaisia täydennyskoulutuksia aiheeseen liittyen. Hyvänä yleisenä ohjeena kaikille terveydenhuoltoalan ammattilaisille voisi sanoa: Kysy potilaaltasi myös seksuaaliasioista. Älä hoida pelkästään potilaasi sairautta vaan huomioi myös hänen seksuaaliterveytensä. Seksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuvaa terveydenhuoltoalan henkilöstöä tarvitaan siis ehdottomasti! Lähteet: Defining sexual health: report of a technical consultation on sexual health, 28-31 January 2002, Geneva. Geneva: World Health Organization; 2006. Bildjuschkin K. 2022. Raskaus ja seksi. Lääkärikirja Duodecim. Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01015 [Luettu 26.2.2023]. Kaplan M, Peleg-Sagy T, Guez J, Sagy I. Isolated psychiatric ward patients in southern Israel with severe mental illnesses describe their sexual needs: A qualitative study. Sex. Disabil. 2022;40:179–194. https://doi.org/10.1007/s11195-021-09723-x Suurin osa suomalaisista syö reseptilääkkeitä – tämä tärkeä lista puuttuu monelta, vaikka lääkekuorman kasvu huolettaa. Helsingin Uutiset. 16.7.2018. Saatavilla: https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1313375 [Luettu 26.2.2023]. Manninen SM, Polo-Kantola P, Vahlberg T, Kero K. Patients with chronic diseases: Is sexual health brought up by general practitioners during appointments? A web-based study. Maturitas. 2022;160:16–22. https://doi.org/10.1016/j.maturitas.2022.01.014 Laumann EO, Paik A, Rosen RC. Sexual Dysfunction in the United States: Prevalence and Predictors. JAMA. 1999;281(6):537–544. https://doi.org/10.1001/jama.281.6.537 Berman L, Berman J, Felder S, et al. Seeking help for sexual function complaints: what gynecologists need to know about the female patient's experience. Fertil Steril. 2003;79(3):572–576. https://doi.org/10.1016/s0015-0282(02)04695-2 Seksuaalisuus puheeksi. THL. 2021. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/seksuaalisuus-puheeksi [Luettu 26.2.2023]. Manninen SM, Kero K, Perkonoja K, Vahlberg T, Polo-Kantola P. General practitioners' self-reported competence in the management of sexual health issues - a web-based questionnaire study from Finland. Scand J Prim Health Care. 2021;39(3):279–287. https://doi.org/10.1080/02813432.2021.1934983 Manninen SM, Kero K, Riskumäki M, Vahlberg T, Polo-Kantola P. Medical and midwifery students need increased sexual medicine education to overcome barriers hindering bringing up sexual health issues - A national study of final-year medical and midwifery students in Finland. Eur J Obstet Gynecol Reprod Biol. 2022;279:112–117. https://doi.org/10.1016/j.ejogrb.2022.10.021 Sinisaari-Eskelinen M, Jouhki MR, Tervo P, Väisälä L. Työkaluja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen: Plissitistä Betteriin. Sosiaalilääk Aikak. 2016;53:286–293. https://journal.fi/sla/article/view/59673 Kirjoittaja: Sanna-Mari Manninen on auktorisoitu seksuaalineuvoja ja kätilötyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän tekee väitöskirjatutkimusta seksuaalilääketieteen osaamiseen liittyen Turun yliopistossa ja TYKS Naistenklinikalla. Inspiraatio blogitekstiin tuli ESSM (European Society for Sexual Medicine) -konferenssimatkalla Rotterdamissa 2/2023.
PAIKOILLANNE, VALMIIT, HEP!
On sanottu, että liikunta on lääke moneen vaivaan, mutta toisaalta monet vaivoista saattavat estää liikunnan harrastamista. Raskaana olevien ja synnyttäneiden liikunnasta ja sen ohjaamisesta on julkaistu uunituore suositus (Hotus-hoitosuositus 2022), jossa erinomaisesti tuodaan esiin liikkumisen myönteiset vaikutukset naisen hyvinvointiin. Mutta mitä tehdä, jos liikkuminen raskausaikana tai synnytyksen jälkeen tuntuu epämukavalta, jopa sattuu, ja liikunnan määrä jää esimerkiksi sen vuoksi suosituksia vähäisemmäksi. Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika on sekä erityistä että normaalia Naisen keskivartalossa tapahtuu monenlaista sikiön kehitykseen ja synnyttämiseen liittyvää fysiologista sopeutumista: Sikiön kasvaessa vatsan koko kasvaa erkaannuttaen suoria vatsalihaksia toisistaan. Raskauden aikana erittyvä relaksiini -hormoni löystyttää selän ja lantion alueen nivelsiteitä, jotta sikiön kulku naisen luisen lantion läpi olisi synnytyksessä mahdollista. Imetykseen valmistautuessa rintojen koko kasvaa ja paino nousee, jolloin myös lantion alueen paine kasvaa ja painopiste muuttuu eteenpäin. Kaikki nämä voivat vaikuttaa raskaana olevan ja synnyttäneen keskivartalon lihasten toimintaan, lisätä lanneselän kuormitusta ja aiheuttaa kipuja. Onkin arvioitu, että yli 60%:a raskaana olevista kärsisi toistuvista lantionalueen kivuista ja lähes 20%:a jatkuvista kivuista (Bergström, Persson & Mogren, 2014). Liikkuminen on turvallista ja hyödyllistä sekä äidille että syntyvällä lapselle Monipuolinen liikunta raskauden aikana on kuitenkin todettu hyödylliseksi ja turvalliseksi raskaana olevalle, kun kyse on terveestä naisesta ja normaalista raskaudesta (Birsner &Gyamfi-Bannerman 2020, DiMascio, Magro-Malosso, Saccone, Marhefka & Berghella 2016). Se on turvallista myös sikiölle, kun liikunta on suositusten mukaista (Michalek, Comte &Desseauve 2016). Hoitosuositus (Hotus 2022) liikunnan määrästä on varsin kohtuullinen; 150 minuuttia liikkumista viikossa kohtalaisella teholla riittää. Vaikka kyse ei olekaan mistään supersuorituksesta, voi liikkumiseen ryhtyminen raskaana olevasta ja synnyttäneestä tuntua siltä, ja harva yltää suosituksen mukaiseen määrään. Keskivartalon tukeminen liikkumisen helpottajana Edellä mainittuja muutoksia ei voi estää tapahtumasta, mutta niistä mahdollisesti johtuvia kipuja tai muuta fyysistä epämukavuutta voi yrittää vähentää liikkeelle lähtemisen helpottamiseksi. Naiset ovat historian saatossa ympäri maailman käyttäneet esimerkiksi erilaisia liinoja vatsansa sitomiseen synnytyksen jälkeen, yrittäen nopeuttaa synnytyksestä palautumista ja helpottaakseen liikkumista. Sama keino on mahdollinen myös nykyajan naisille, mutta ajan hengen mukaisesti hieman teknologisemmalla tavalla: käyttämällä keskivartalon tukemiseen kehitettyjä tukivöitä raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen. Myönteistä käyttäjäkokemustietoa vöiden hyödyistä on saatu, mutta tieteellisesti keskivartalon tukivöiden vaikutuksia ei ole tutkittu. Tieteellisen tiedon puuttuminen ei estä tukivöiden käyttämistä, mutta luotettavan tiedon tuottaminen on tarpeen. Erilaisten tukikeinojen, joilla raskaana olevia ja synnyttäneitä voidaan tukea tämän haasteellisen elämäntilanteen aikana, on tarpeen. Anna panoksesi ja osallistu Corest -tutkimukseen Metropolia ammattikorkeakoulussa, Myllypuron kampuksella, on tänä syksynä alkanut terveystieteellinen interventiotutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää keskivartalon tukemiseen kehitettyjen tukivöiden (Lola&Lykke®Core Relief Raskausajan tukivyö ja Core Restore Synnytyksen jälkeinen tukivyö) vaikutuksia raskauden aikaiseen ja synnytyksen jälkeiseen fyysiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Mikäli kiinnostuit tutkimuksesta ja olisit halukas osallistumaan, tutkimuksesta löytyy lisätietoa Metropolian Hymy-kylän sivuilta, linkistä: https://www.metropolia.fi/fi/asiakastyot-ja-palvelut/hyvinvointi-ja-terveyskyla/perhepalvelut, tai voit ottaa yhteyttä soittamalla tutkimuksesta vastaavalle henkilölle (Sari Haapio, gsm +358407145127). Puhelin on käytössä arkipäivisin klo 10–16 välillä. Liitteet Hotus-hoitosuositus. 2022. Raskaana olevat ja synnyttäneet terveydenhuollossa: liikunnan perustelut ja liikuntaan ohjaaminen. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä: Hamari L, Grym K,Harsunen H, Niela-Vilén HK, Ryhtä I, Saarikko J & Sinisalo M. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. (viitattu pvm.kk.vuosi). Bergström, C., Persson, M. & Mogren, I. Pregnancy-related low back pain and pelvic girdle pain approximately 14 months after pregnancy – pain status, self-rated health and family situation. BMC Pregnancy Childbirth 14, 48 (2014). https://doi.org/10.1186/1471-2393-14-48 Birsner ML, Gyamfi-Bannerman C. Physical Activity and Exercise During Pregnancy and Postpartum Period. 2020. Acog Committee Opinion number 804. 2020. OBSTETRICS & GYNECOLOGY, VOL. 135, NO. 4. DiMascio D, Magro-Malosso ER, Saccio G, Marhefga GD & Berghella V. 2016. Exercise during pregnancy in normal-weight women and risk of preterm birth: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. American journal of obstetrics and gynecology, vol 215/5, p. 561. Michalek IM, CComte, Desseauve D. 2020. Impact of maternal physical activity during an uncomplicated pregnancy on fetal and neonatal well-being parameters: a systematic review of the literature, European Journal of Obstetrics & Gynecology and Reproductive Biology, 2020, Vol 252, p 265-272, ISSN 0301-2115, https://doi.org/10.1016/j.ejogrb.2020.06.061. Kirjoittaja: Sari Haapio on Metropolia ammattikorkeakoulun lehtori ja terveystieteiden tutkija.
Kätilöopettajat Malawissa opettajavaihdossa
Opettajavaihto kansainvälisessa kumppanuudessa Metropolia Ammattikorkeakoulun opetushenkilökuntaa osallistuu vuosittain opettajavaihtoon. Vaihtoja rahoitetaan korkeakoulujemme konsortiolle myönnetystä Erasmus+ globaalin liikkuvuuden tuesta, jota hallinnoi Opetushallitus. Yksi näin rahoitetuista opettajavaihdoista on Malawin ja Suomen välinen; sen päätarkoituksena on kehittää hoitotyön koulutusta kumppanimaassa. Malawi on pinta-alaltaan Suomea pienempi valtio Afrikan sisämaassa ja se sijaitsee Mosambikin, Tansanian ja Sambian välissä, eteläisessä Afrikassa. Asukkaita Malawissa on 19,1 miljoonaa ja sen pääkaupunki on Lilongwe. [1,2] Opettajavaihdot kehittävät hoitotyön koulutusta vaihdon kohdemaassa, erityisesti Afrikassa, mutta vaihtojen on todettu olevan merkityksellisiä myös lisäämään kansainvälisyyttä hoitoalan tutkinnoissa, arvostusta lähtömaan terveydenhuoltoon ja koulutukseen sekä ammatillista kasvua opettajana. Vaihdossa olleet opettajat ovat toivoneet vaihtoaikojen olevan riittävän pitkiä, jotta vaihdosta saisi riittävästi irti. Lisäksi on toivottu riittävästi aikaa ennen ja jälkeen vaihdon. Näin mahdollistuisi orientoituminen vaihtoon lähtöön, vaihdon jälkeen kokemansa sisäistäminen sekä kokemuksensa hyödyntäminen oman opetuksen kehittämisessä ja kokemusten jakamisessa, esimerkiksi julkaisujen muodossa. [3] Kätilöopettajat Malawissa Kirjoittajat olivat viikon opettajavaihdossa Malawin pääkaupungissa Lilongwessa viime keväänä. Meille oli sovittu opetusta kahdessa kätilöitä kouluttavassa oppilaitoksessa vaihtomme aikana - Kamuzu College of Nursing ja Daeyang University College of Nursing & Midwifery. Aiheiksi saimme astma ja raskaus sekä raskausmyrkytys eli pre-eklampsia. Lisäksi saimme ex-tempore yllätykseksemme myös kolmannen aiheen paikan päällä Malawissa. Olimme juuri kaivamassa etukäteen valmistelemiamme luentodioja koneeltamme paikallisen opettajan esitellessä meitä kätilöopiskelijaluokalle, kun hän yllättäen kertoikin luokalle aiheeksemme synnytyksen jälkeisen massiiviverenvuodon. Hetken katsoimme toisiamme, mutta kuten vanha sanonta sanoo, niin ”kyllä hätä keinot keksii”. Meillä ei tietenkään ollut luentodioja englanniksi, joten näytimme suomenkieliset luentodiamme aiheesta, mutta puhuimme tietysti englanniksi. Kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen (kuvat 1 ja 2). Vaihto-opiskelijat Vaihtomme yhtenä tarkoituksena oli myös tutustua Metropolian opiskelijoiden Malawiin suuntautuvan opiskelijavaihdon järjestelyihin. Hoitotyön opiskelijoita oli vaihtomme aikana Malawissa Metropoliasta kaksi ja lisäksi yksi Karelia ammattikorkeakoulusta. Kävimme tutustumassa opiskelijoiden majoitukseen (kuvat 3 ja 4) ja ruokailuun (kuvat 5 ja 6). Samassa asuntolassa asuivat myös paikalliset kätilöopiskelijat. Kyselimme heiltä Malawin käytännöistä ja kuulimme, että kätilökouluun pääsevät vain lukion parhaiten menestyneet, noin 5% hakijoista. Erillisiä pääsykokeita ei kuulemma enää nykyisin järjestetä. Sairaalavierailut Tutustuimme paikallisiin sairaaloihin Kamuzu Central Hospitaliin, Bwaila Hospitaliin ja Daeyang Luke Hospitaliin, joissa meille kätilötyön opettajina esiteltiin erityisesti raskaana olevien, synnyttävien ja synnyttäneiden osastoja (kuvat 7 ja 8). Sairaalaharjoittelussa oleville opiskelijoille tarjottiin kertakäyttökäsineet, suojaessut ja kasvomaskit koulun puolesta. Olimme mukana, kun kaksi paikallista kätilöopiskelijaa kävi hakemassa näitä suojavarusteita koululta ja laskimme, että opiskelija sai käyttöönsä yhden essun, 1,5 kasvomaskia ja 5 paria hanskoja per päivä. Ei siis mitenkään liiaksi asti ottaen huomioon, että potilasmäärät sairaaloissa olivat paljon suuremmat kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Bwaila Hospitalissa oli sairaalan omien tilastojen mukaan noin 22000 synnytystä vuodessa, kun taas Suomen suurimmassa synnytyssairaalassa, Helsingin Naistenklinikalla, oli vuonna 2021 noin 9200 synnytystä [4]. Meitä kierrätettiin sairaaloissa eri osastoilla; joillekin osastoille pääsimme vain kurkistamaan osaston käytävälle. Miehillä ja naisilla oli eri leikkausosastot. Dialyysihuoneessa, joka esiteltiin, oli arvioilta noin 20 dialyysilaitetta ja jokaiseen potilas kytkettynä. Näimme monia lasten osastoja, myös lasten teho-osaston. Koska sadekausi oli juuri päättynyt, yksi suuri syy lasten sairaalaan joutumiselle oli keuhkokuume. Myös malaria ja anemia olivat yleisiä syitä tulla sairaalaan. Auto-onnettomuuden uhriksi jääneitä lapsia näki myös paljon. Autoteiden varsilla ei ollut jalkakäytäviä eikä suojateitä. Ihmiset kävelivät suoraan autotien reunalla ja autot ajoivat pahimmassa tapauksessa ohi yli 100km/h vauhdilla. Ihmiset arvioivat ehtivätkö juosta autotien yli, osa ehti ja osa ei. Auton töytäisemäksi joutuneita lapsipotilaita oli paljon. Potilaat oli sairaalassa lajiteltu eri huoneisiin sen mukaan, olivatko he sairaita tai vakavasti sairaita ja oliko keuhkokuume vai malaria vai mikä vaiva. Jokaisessa potilashuoneessa oli kahdeksan sänkyä ja vähintään se kahdeksan potilasta, mutta myös omaisia. Omaisten tehtävänä oli muun muassa ruokkia hoidettavana olevat sukulaisensa, sillä sairaala ei tarjonnut ruokaa potilaille. Omaiset kävivät myös ostamassa potilaille määrättyjä lääkkeitä, koska varsinkin julkisten sairaaloiden lääkevarastot olivat rajalliset. Lääkkeen saaminen sairaalassa edellytti siis usein sitä, että potilaan omaiset tai sukulaiset olivat sen apteekista ostaneet. Seikkailua vapaapäivänä Vapaapäivänämme päätimme lähteä käymään eläinten suojelualueella. Maksoimme sisäänpääsyn (n. 2€) ja lähdimme kävelemään kapeita kinttupolkuja, joilla meni sikin sokin puiden juuria. Mieliimme tuli siinä kävellessämme, ettemme olleet hoksanneet kysyä, oliko siellä kenties käärmeitä, myrkyllisiä hämähäkkejä tai jotain muuta, jotka voisivat yllättäen purra meitä tai hypätä puusta niskaamme. Jokainen rasahdus, joka pusikosta kuului, pelotti. Hyvin nopeasti eteemme tulikin lauma apinoita, joita aluksi pelkäsimme, huomasimme kuitenkin pian, että ne näyttivät pelkäävän meitä enemmän kuin me niitä. Polku jatkui ja jatkui ja mietimme, kuinkahan kauan täällä pusikoissa menee ja kun vielä vastaan tuli varoituskyltti alueella liikkuvista krokotiileistä, meillä alkoi ”housujen puntit tutisemaan” entistä enemmän. Päätimme, että otamme seuraavan polun takaisinpäin ja pääsimmekin varmaankin noin tunnin pusikoissa pelkäämisen jälkeen takaisin lähtöpisteeseemme (kuvat 9 ja 10). Yhteistyö jatkuu Olimme oikein tyytyväisiä opettajavaihtoomme Malawissa. Yhteistyö Daeyang kätilökoulun kanssa jatkuu tänä syksynä suomalaisten ja malawilaisten kätilöopiskelijoiden yhteisillä simulaatio-opetuksilla. Odotammekin innolla, miten nämä virtuaalisimulaatiot teknisesti onnistuvat ja millaista palautetta saamme niihin liittyen Metropolian ja Daeyang koulun kätilöopiskelijoilta. LÄHTEET: [1] Globalis. Malawi. Saatavilla: www.globalis.fi/Maat/malawi [Luettu 12.6.2022]. [2] The Common Wealth. Malawi. Saatavilla: www.thecommonwealth.org/our-member-countries/Malawi [Luettu 12.6.2022]. [3] Law K, Muir N, Thompson K. An evaluation of a European teacher exchange programme. Nurse Educ Today. 2011;31(1):76-81. [4] Suomen virallinen tilasto (SVT): Perinataalitilasto - synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet [verkkojulkaisu]. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Saatavilla: http://www.stat.fi/til/sysyvasy/index.html [Luettu: 8.8.2022]. KIRJOITTAJAT: Sanna-Mari Manninen ja Janni Koski ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa VALOKUVAT: Janni Koski ja Sanna-Mari Manninen
Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen ja huomioiminen
Kokemus omasta sukupuolestamme ja siihen liittyvästä identiteetistämme ovat merkittäviä tekijöitä kasvussamme ja ihmissuhteissamme. Tämä kokemus voi olla merkittävä itsetunnon lähde, mutta siihen voi liittyä myös monia terveysongelmia. Sukupuoli on käsitteenä kaksiluokkainen, jonka mukaan on vain kaksi sukupuolta: poika/mies ja tyttö/nainen. Huomiotta jää tällöin yksilön oma kokemus ja intersukupuolisuus, sillä osa kokee kummankin sukupuoli-identiteetin itselleen vieraaksi. Ristiriitaa voi tulla myös, jos kehollinen ja psyykkinen sukupuolikokemus eivät vastaa toisiaan. Tämän tunnistaminen sekä hyväksyminen voi olla haastava prosessi niin yksilölle itselleen kuin hänen läheisilleen. Myös kulttuuriset odotukset sukupuolen mukaisesta käyttäytymisestä ja rooleista voivat olla kapeita ja aiheuttavat siten ongelmia itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Sukupuolen ohella myös seksuaalisella suuntautumisella on merkittävä vaikutus yksilön kasvuun, ihmissuhteisiin ja itsetuntoon. Hyvän terveyden kannalta olisi suotavaa, että koemme seksuaalisen suuntautumisemme myönteisenä osana minäkuvaamme ja ihmissuhteitamme. Normatiiviset odotukset heteroseksuaalisesta suuntautumisesta luovat tälle haasteita. Heteronormatiivista poikkeavan on usein vaikea saada lähiympäristönsä ja yhteiskunnan tukea suuntautumisensa mukaisen myönteisen minäkuvan ja ihmissuhteiden rakentamiselle. [1] Opiskelun avulla valmiuksia ammatilliseen kohtaamiseen Monet kohtaavat töissä päivittäin työkaverinsa sekä asiakkaansa. Osa kohtaamisista voi olla hyvinkin luontevia ja helppoja, mutta osa kohtaamisista voi aiheuttaa hämmennystä ja toisen osapuolen loukkaamista, usein tahattomasti. On tärkeä, että osaisimme työelämässä kohdata toistemme sukupuolen ja seksuaalisuuden ammatillisesti. Tämän asian äärellä ollaan Metropolia Ammattikorkeakoulun valinnaisella, verkko-opintoina toteutettavalla opintojaksolla Saanko olla? - Sukupuolen ja seksuaalisuuden ammatillinen kohtaaminen. Opintojaksolle ovat tervetulleita Campusonline.fi kautta myös muut kuin Metropolian opiskelijat. Opintojakso soveltuu kaikkien alojen opiskelijoille, sillä opintojaksolla käydään läpi muun muassa keskeisten seksuaalisuutta ilmaisevien käsitteiden sisältöjä ja merkitystä, yhteiskunnassa ja työelämässä vallitsevia ja syrjiviä normeja sekä luontevaa toimintaa moninaisuutta edustavien työtovereiden ja asiakkaiden kanssa. Kevään 2022 opintojaksolla oli mukana useiden eri tutkinto-ohjelmien opiskelijoita mm. toimintaterapiasta, kätilötyöstä, sosiaalialalta, muotoilusta, ensihoidosta, tieto- ja viestintätekniikasta sekä radiografiasta. Alla keväällä muotoilun tutkinto-ohjelmasta opintojakson suorittaneen ajatuksia. Graafiset suunnittelijat ovat monien eri tahojen taustoilla toteuttamassa asiakkaiden visuaalista puolta.Ennen visuaalisten palveluiden tuottamista on kuitenkin erittäin tärkeää tutustua asiakkaisiin. Jokainen asiakas on yksilöllinen ja toisista erottuva. Moninaisen asiakaskunnan vuoksi graafisen suunnittelijan on hyvä olla avoin ja valmis oppimaan uutta. Uuden oppiminen ja asiakkaiden taustojen tunnistamisen ei pitäisi tulla graafikolle yllätyksenä, sillä jokainen projekti usein aloitetaan näistä. On tärkeä pohtia ja selvittää asioita sukupuolineutraalista ammatillisesta vuorovaikutuksesta, jotta on tulevaisuudessa valmis asiakaskohtaamisiin. Jokaisen ammattikunnan sukupuolineutraaliuden taustalla pitäisi olla samat tukirakenteet, joiden pohjalta voidaan edistää asenteita sukupuolineutraalimmiksi ja/tai ehkäistä itse ammattikuntaa koskevia ongelmia. Yksi tärkeä esimerkki on yhdenvertaisuus.fi:n julkaisema ‘Syrjinnästä vapaa koulu’, jossa tuodaan esille kuinka syrjintävapaa kouluyhteisö on mahdollista saavuttaa aikuisen esimerkin avulla. Jos aikuisen esimerkki oppilaille on suvaitseva ja aktiivisesti syrjintää ja kiusaamista kitkevä, antaa se enemmän motivaatiota ja rohkeutta toimia itse samoin. [2] Vaikka kyseinen julkaisu on osoitettu kouluille, on se sovellettavissa myös esimerkiksi mainostoimistoon, jossa monet graafikot työskentelevät. Mainostoimistoissakin on ylemmät tahot, jotka voivat asettaa selkeän linjan kaikkea syrjintää ja kiusaamista vastaan. Sukupuolellinen jaottelu yhä tiukassa graafisessa suunnittelussa? Graafisessa suunnittelussa sukupuolellinen jaottelu on varsin yleistä. Värit, fontit ja muut muotokielelliset tekijät mielletään joko maskuliinisiksi tai feminiinisiksi. Feminiinisiä geneerisesti ovat väreinä vaaleanpunaisen sävyt, fontteina kaunokirjaimet ja muotokielellisesti pehmeät sekä kukkakuviot. Maskuliinisiksi väreiksi mielletään siniset ja fonteissa, sekä muotokielellisissä tekijöissä, maskuliiniset ovat rouheita ja karskeja. [3] Yksi ongelma sukupuolittuneisuudessa ovat hygieniatuotteet, kuten tamponit ja kuukautissiteet (Kuva 1). Näiden tuotteiden paketointi on usein suunniteltu näyttämään erittäin feminiinisiltä ja siltä, että vain naiset käyttävät näitä tuotteita. Kuvassa 1 on huomattavissa feminiininen muotoilu. Löytyy kukkia ja pinkkiä, jotka viittaavat suoraan stereotyyppiseen feminiinisyyteen. Esimerkin paketit eivät ota huomioon transihmisiä tai muunsukupuolisia, jotka eivät välttämättä koe pakettien muotokielen vastaavan heidän omaa sukupuolikokemusta. Hygieniatuotteet ovat kuitenkin vain yksi esimerkki, mutta ne kuuluvat suuresti jokaisen menstruoivan elämään, minkä vuoksi kohderyhmänä pitäisikin olla jokainen menstruoiva, eikä vain cis-naiset. Cis-termi tarkoittaa, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset [4]. Yksi graafikoiden suurimmista haasteista on sukupuolineutraaliuden huomiointi suunnittelussa. Tavoitteena voi olla tuottaa mahdollisimman sukupuolineutraalia muotoilua, mutta sukupuolineutraali graafinen suunnittelu on jokaiselle erilaista. Kaikki eivät välttämättä miellä vaaleanpunaista feminiiniseksi, vaikka kulttuurisidonnaisesti se usein nähdään feminiinisenä. Madeleine Morleyn artikkelissa [5] nostettiin esille esimerkkejä sukupuolittomasta suunnittelusta. Esimerkkinä lasten oppimiseen tarkoitetut Toca Boca-pelit. Kyseisissä peleissä hahmoille ei ole tarkoituksella määritelty sukupuolia, jolloin lapsilla on mahdollisuus oppia ilman sukupuolirooleja. [5] Gabriel Maher on Alankomaissa asuva suunnittelija, joka kuvailee työnsä keskittyvän kriittiseen ja analyyttiseen lähestymiseen suunnittelussa ja taiteessa [6]. Morley nosti toisena esimerkkinä artikkelissaan [5] Maherin tavoitteen suunnitella maailmaa, jossa ihminen voi omaksua oman uniikin sukupuolensa, ilman tarkoin sukupuolitettuja tuotteita, markkinointia ja ympäröiviä tiloja, ilman kulttuurillisia tekijöitä. Maherin mukaan suunnitellessa on erittäin tärkeää huomioida kuinka muotoilu vaikuttaa näkemyksiimme kehoistamme ja ylipäätään kokonaisesta olemuksestamme. Hän purkaa omissa töissään yleisiä näkemyksiä normeista ja sekoittaa sukupuolien rajan, sillä onko sukupuolilla juurikaan oikeaa tarvetta esiintyä muotoilussa? [6] Kyseinen tavoite on ihailtava ja sellainen, johon toivon jokaisen graafisen suunnittelijan pyrkivän, minä ainakin aion. Kesäkuussa vietetään Pride-kuukautta, joka Helsingissä huipentuu Pride-viikkoon 27.6.-3.7.2022. Vuoden 2022 teemana on Kohtaamisia. Hyvää Pride-kuukautta! LÄHTEET [1] Sassi, P. & Nissinen, J. 2020. Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen. Teoksessa: Brusila, P., Kero, K., Piha, J. & Räsänen, M. (toim.) Seksuaalilääketiede (s. 121-132). Kustannus Oy Duodecim. [2] Yhdenvertaisuus.fi. s.a. Syrjinnästä vapaa koulu. Yhdenvertaisuus.fi. Saatavilla: https://yhdenvertaisuus.fi/syrjinnasta-vapaa-koulu [viitattu 14.6.2022]. [3] Velarde, O. 2017. What is Gender-Neutral Design? Here’s How and When to Use It. Visme. Saatavilla: https://visme.co/blog/feminine-design-masculine-design/ [viitattu 14.6.2022]. [4] Sukupuolen moninaisuuden sanasto. s.a. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus. Saatavilla: https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuolen-moninaisuus/sukupuolen-moninaisuuden-sanasto/ [viitattu 17.6.2022] [5] Morley, M. 2016. Can Design be Genderless? Eye on Design. Saatavilla: https://eyeondesign.aiga.org/can-design-be-genderless/ [viitattu 14.6.2022]. [6] Maher, G. s.a. About. Gabriel. A. Maher. Saatavilla: https://www.gabrielmaher.xyz/about [viitattu 14.6.2022]. Kirjoittajat: Nea Vaskelainen valmistui 5/2022 graafiseksi suunnittelijaksi Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulusta Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori ja vastuuopettaja opintojaksolla Saanko olla? - Sukupuolen ja seksuaalisuuden ammatillinen kohtaaminen Metropolia Ammattikorkeakoulussa
Mitä vaihdevuodet tarkoittavat ja miten ne vaikuttavat työhön?
Mistä tunnistaa vaihdevuosioireista kärsivän työkaverin? Esimerkiksi siitä, että kahvihuoneessa on taas sekä tuuletusräppänä että parvekkeen ovi auki ja ulkona on lähes pakkasta. Sinä palelet, mutta työkaverisi valittaa kuumuutta. Palelemisesta ei kuitenkaan kannata ääneen valittaa, sillä se saisi työkaverisi ärsyyntymään ja siitä kärsisi sinun lisäksesi koko kahvihuoneen porukka, vähintään koko loppupäivän. Vaihdevuosioireista kärsivän voi tunnistaa myös siitä, että koskaan ei aamulla tiedä millä tuulella hän tänään on. Hyvät huomenet tulee toivottaa hänelle hieman varovasti, ikään kuin haistellen tunnelmaa. Joskus ei kannata sitten mitään muuta tälle työkaverille sanoakaan koko loppupäivänä. Joskus hän vastaa iloisesti takaisin ja silloin tiedät, että tänään häneltä voi pyytää apua siihen projektiin, joka on seissyt jo jonkun päivän, sillä se ei etene ilman tämän työkaverin apua, mutta et ole rohjennut lähestyä häntä aiheeseen liittyen aiemmin, sillä hän on ollut kovin äreä. Termit haltuun Vaihdevuodet (klimakterium) tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin munasarjojen toiminta, ja siten estrogeenituotanto, hiipuu ja lopulta sammuu kokonaan. Menopaussista puhutaan silloin, kun viimeisistä spontaaneista kuukautisista on kulunut vuosi. Suomalaisella naisella tämä tapahtuu keskimäärin 51 vuoden iässä ja suurimmalla osalla 45:n ja 55:n ikävuoden välillä. Tosin vaihtelu on jopa 40:stä 60:een ikävuoteen asti. Menopaussia edeltävää aikaa kutsutaan premenopaussiksi. Perimenopaussi sen sijaan kestää menopaussin alkuun asti ja menopaussin ohittaneita naisia kutsutaan postmenopausaalisiksi naisiksi. Tupakoiva nainen varhentaa vaihdevuosiaan noin 1-2 vuodella. Vaihdevuodet voivat tulla aiemmin myös, jos naiselta on poistettu munasarjat tai hän on saanut säde- tai solunsalpaajahoitoa. [1,2] Vaihdevuosioireet Vaihdevuosioireet johtuvat munasarjojen estrogeenituotannon vähenemisestä. Oireet voivat alkaa jo ennen kuukautisvuotojen loppumista, mutta yleensä oireet ovat vaikeimmillaan vuoden sisällä menopaussista. Noin 20% naisista kärsii vaikeista vaihdevuosioireista, kun taas noin 20% :lle naisista ei tule lainkaan oireita. Jos oireet alkavat aikaisin, ne kestävät yleensä pidempään, mutta oireiden kestoa on vaikea ennustaa. Suomalaisessa tutkimuksessa3 vaihdevuosioireista kärsivillä naisilla oli eniten vasomotorisia oireita eli kuumia aaltoja ja hikoilua. Toiseksi eniten oli seksuaaliongelmia ja kolmanneksi eniten kognitiivisia vaikeuksia. Naiset kärsivät myös somaattisista oireista, vuotohäiriöistä, masennusoireista sekä unihäiriöistä. Tutkimuksessa matala koulutustaso ja runsas alkoholin käyttö sekä tupakointi lisäsivät vasomotorisia oireita. Kuumien aaltojen syntymekanismia ei tarkasti tunneta. Niitä esiintyy tyypillisesti 70–80 %:lla naisista, ja ne voivat alkaa jo useita vuosia ennen viimeisiä kuukautisia. Hikoilu kestää tavallisimmin 2–7 vuoden ajan, mutta noin yhdellä kymmenestä oireita esiintyy vielä 10–20 vuoden kuluttua viimeisistä kuukautisista. Oireilu on voimakkainta vaihdevuosien alussa. Myös unihäiriöt ovat tavallisia, mutta usein ne liittyvät yöllisiin vasomotorisiin oireisiin. Huonosti nukuttuja öitä voi luonnollisesti seurata päiväväsymys ja myös ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään usein vaihdevuosioireisiin, mutta näiden oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä. Täytyy muistaa, että myös pelkästään ikääntyminen tuo erilaisia oireita. Lisäksi vaihdevuosien ajankohtaan liittyy usein myös muita mahdollisesti stressiä ja mielialaongelmia aiheuttavia elämänmuutoksia naisen elämässä; lapset muuttavat pois pesästä, töissä uudet työkaverit ovat yleensä nuorempia ja näppäriä, parisuhde voi rakoilla ja omat tai puolison vanhemmat voivat alkaa olla avun tarpeessa. [1,4] Miten vaihdevuosioireita voi lievittää? Nykynainen viettää elinajan odotteen kasvaessa vaihdevuosien kourissa arviolta jopa 30-40% elämästään. Hormonikorvaushoito, eli estrogeeni, on tehokkain hoito vaihdevuosioireisiin, ja sen on todettu ehkäisevän myös luukatoa. Hormonikorvaushoitoon liittyvät riskit riippuvat siitä millaista estrogeeniä käytetään, annoskoosta, käytön kestosta, antomuodosta, aloituksen ajankohdasta sekä siitä käytetäänkö estrogeenin lisäksi progestiinia eli keltarauhashormonia, jota tulee käyttää, jos naisella on kohtu tallella. Soijan käyttöä vaihdevuosioireiden hoidossa on myös tutkittu ja se joidenkin rajallisten tutkimusten mukaan auttaisi vasomotorisiin oireisiin, mutta vaikutus on kuitenkin lähinnä plasebon luokkaa. Myös SSRI-lääkkeiden (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) ja SNRI-lääkkeiden (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät) sekä gabapentiinin on pieninä määrinä käytettynä todettu auttavan vasomotorisiin oireisiin, tosin niilläkin on sivuvaikutuksensa (SSRI- ja SNRI-lääkkeillä painonnousu ja haluttomuus, gabapentiinilla väsymys ja turvotus). Myös omalla toiminnalla voi vaikuttaa oireisiin. Kerrospukeutuminen, makuuhuoneen pitäminen viileänä öisin ja ottamalla sängyn viereen toisen yöpaidan, jonka voi nopeasti vaihtaa hiostuneen tilalle, voivat olla hyviä vinkkejä. Kannattaa myös välttää asioita, jotka usein laukaisevat kuuman aallon, kuten mausteiset ruoat, kuumat juomat ja punaviini. Myös monipuolista ravintoa ja säännöllistä liikuntaa kannattaa suosia. Yleiskunnon ollessa hyvä, oireet haittaavat vähemmän. Lisäksi painonhallinta on tärkeää, sillä ylipainoisilla on enemmän vaihdevuosihikoilua. [1,4,5] Vaihdevuodet ja työ Englannissa6 ja Hollannissa7 tehtyjen tutkimusten mukaan vaihdevuosioireet aiheuttavat ongelmia osalle työikäisistä naisista. Suurimmat ongelmat olivat englantilaisen tutkimuksen mukaan huono keskittymiskyky, väsymys, muistiongelmat, alakuloisuus/masentuneisuus ja alentunut itseluottamus. Osalla kuumat aallot olivat erityisen hankalat ja noin 40% koki työsuorituksensa heikentyneen vaihdevuosioireiden vuoksi. Naiset eivät yleensä halunneet puhua vaihdevuosioireista esimiehilleen, koska kokivat asian häpeällisenä ja lisäksi esimiehet olivat usein miehiä tai heitä nuorempia. Noin 12% kertoi joutuneensa ottamaan sairaslomaa vaihdevuosioireiden vuoksi, mutta heistä lähes 60% ei ollut kertonut esimiehelle sairasloman oikeaa syytä. Yli yhdeksän kymmenestä oli kokenut viilentämisen (tuulettimen käyttö, ikkunan avaaminen), vertaistuen, kerrospukeutumisen, asiasta vitsailun ja lisätiedon hankkimisen auttaneen vaihdevuosioireisiin töissä. Naiset kokivat, että heitä auttaisi, jos organisaatiolta olisi saatavissa tukea vaihdevuosiin: 1) esimiehet olisivat tietoisia vaihdevuosien aiheuttamasta työterveysongelmasta, 2) mahdollisuus joustaviin työaikoihin, 3) informaation ja tuen mahdollisuus töissä, ja 4) työpaikalla huolehdittaisiin ilmastoinnista ja työtilojen lämpötilasta. [6] Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että kaikkien työmukavuuden vuoksi olisi suotavaa, että esimiehet ja työyhteisö olisivat tietoisia vaihdevuosien aiheuttamista ongelmista osalle naisista ja että nämä naiset saisivat tukea työyhteisössä. Tämä todennäköisesti helpottaisi naisten stressiä, parantaisi työsuoritusta ja lojaalisuutta työnantajaa kohtaan sekä työilmapiiriä. [6] Myös EMAS (European Menopause and Andropause Society) on juuri julkaissut tuoreen konsensussuosituksen vaihdevuosista työpaikalla. Suosituksessa käsitellään laajasti tutkimustuloksiin pohjautuen, miten vaihdevuosista kärsivän naisen kannattaa työpaikalla toimia saadakseen apua tilanteeseensa sekä miten työnantajien ja esimiesten tulisi huomioida alaisensa, jotka mahdollisesti kärsivät vaihevuosioireista. [8] Lähteet: Tiitinen A. 2020. Vaihdevuodet. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00179 Katainen R. Climacteric-related symptoms in midlife and beyond - Studies using the Women's Health Questionnaire. Doctoral dissertation. 2018. Annales Universitatis Turkuensis. Series D 1394. 112 p., append. Katainen RE, Siirtola TJ, Engblom JR, Erkkola RU, Polo-Kantola P. A population-based survey of quality of life in middle-aged Finnish women. Menopause. 2015;22(4):402-413. Minkin MJ. Menopause: Hormones, lifestyle, and optimizing aging. Obstet Gynecol Clin North Am. 2019;46(3):501-514. Tiitinen A. 2020. Vaihdevuosioireiden vaihtoehtoiset hoidot. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01162/vaihdevuosioireiden-vaihtoehtoiset-hoidot Griffiths A, MacLennan SJ, Hassard J. Menopause and work: an electronic survey of employees' attitudes in the UK. Maturitas. 2013;76(2):155-159. Geukes M, van Aalst MP, Robroek SJ, Laven JS, Oosterhof H. The impact of menopause on work ability in women with severe menopausal symptoms. Maturitas. 2016;90:3-8. Rees M, Bitzer J, Cano A, Ceausu I, Chedraui P, Durmusoglu F, Erkkola R, Geukes M, Godfrey A, Goulis DG, Griffiths A, Hardy C, Hickey M, Hirschberg AL, Hunter M, Kiesel L, Jack G, Lopes P, Mishra G, Oosterhof H, Pines A, Riach K, Shufelt C, van Trotsenburg M, Weiss R, Lambrinoudaki I. Global consensus recommendations on menopause in the workplace: A European Menopause and Andropause Society (EMAS) position statement. [published online ahead of print, 2021 Jul 13]. Maturitas. 2021;S0378-5122(21)00107-9. Kirjoittaja Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa Tekstin tarkastaja: Päivi Polo on synnytys- ja naistentautiopin professori Turun yliopistossa
Kätilötyön opetus onnistui etätyöstä huolimatta, vaikka työyhteisöä ja opiskelijoita oli ikävä
Vain osa kätilöopettajan työstä on ollut ennen koronaa mahdollista tehdä etänä. Suurin osa työstä on toteutettu työpaikalla. Koronatilanne muutti kaiken. Metropolian koronaohjeistuksen 1 mukaan kaikkea turhaa oleskelua kampuksilla tulee välttää. Kaikki ne opintojaksot, jotka eivät vaadi välttämättä kampuksilla järjestettävää lähiopetusta, toteutetaan toistaiseksi etäyhteyksiä hyödyntäen. Pyysin Metropolian kätilötyön opettajia kirjoittamaan kokemuksiaan koronan vaikutuksesta opettajan työhön vuoden 2020 aikana 2. Kokemukset olivat sekä positiivisia että negatiivisia. Opettajat kuvasivat kokemuksiaan käytännön esimerkkien avulla. Korona tuli kaikille yllättäen ja aiheutti paljon opintojaksojen uudelleen suunnittelua. Alkuun opettajista tuntui hankalalta ottaa haltuun etäkokouskäyttöön tarkoitetut Teams- ja Zoom-ohjelmat, mutta oppimista tapahtui nopeasti ja opetus alkoi sujua suunnitelmien mukaisesti, mutta menetelmällisesti uudistettuna. Myös tilavaraukset muutettiin siten, että luokassa turvavälit toteutuivat. ”Jo ensimmäisen viikon jälkeen koin olevani jo elementissäni. Löysin oman sisäisen innovoijan itsestäni. Halusin rohkeasti kokeilla uutta ja pohdin sitä, miten opetuksen saa järkeväksi ja opiskelijaystävälliseksi. ” Kätilötyön opettajien positiivisia kokemuksia korona-ajasta Ennen opettaja uraansa useimmat opettajat olivat jo vuosia toimineet kätilön työssä, jossa etätyö ei ollut mahdollista vaan työ tapahtui vain ja ainoastaan työpaikalla. Opettajan työssä etätyötä ja -opetusta oli mahdollista toteuttaa vain osittaisesti, noin 28 % kokonaistyöajastaan. Tästä syystä ennen koronaa etätyössä oli usein “hiukan huono omatunto, nyt tekee hyvillä mielin etätyötä” kuvasi opettajat kokemuksiaan. Positiivisena koettiin myös se, että ennen ensimmäisiä isoimpia rajoituksia ja laajamittaista etäpetukseen siirtymistä osa opettajista oli ehtinyt toteuttaa teoriaopetuksen ja siihen liittyvän harjoittelunohjauksen lähiopetuksena. Positiivista oli myös se, että Teams- ja Zoom-ohjelmien kautta toteutuvassa etäopetuksessa ja ohjauksessa dokumenttien jakaminen suoraan keskustelukanaville helpottaa ohjausta ja opetusta. Näin voi varmistua siitä, että kaikki opiskelijoiden tarvitsemat lomakkeet ovat yhdessä paikassa. Lisäksi opettaja pääsi eroon myös turhasta sähköpostista. Opettajat kokivat opiskelijoiden etäohjauksen ja -opetuksen itselle sopivana menetelmänä. Tätä perusteltiin sillä, että aamu-unisilta työmatkan osuus jäi pois ja oli mahdollista herätä myöhemmin. Työpäivään ei myöskään tarvinnut varata aikaa pukeutumiseen tai muuhun ulkonäköön liittyviin asioihin. Etätyö mahdollisti myös sen, että pikkutauoilla saatoit laittaa vaikka pesukoneen päälle tai pyykit kuivumaan. Työssä ei myöskään tullut samalla lailla keskeytyksiä kuin työpaikalla. Tarkkaa keskittymistä vaativat tehtävät onnistuvat hyvin etätyössä. Työskentely ”kotitoimistossa” alkaa tuntua positiiviselta etenkin silloin, kun kotiolot olivat väljät ja mahdollistivat oman työtilan sekä työrauhan. Myös siirtyminen etätöihin ”mökille” koettiin positiivisena vaihteluna. Myönteiseksi koettiin myös ”pakko” opetella uutta. Uudet asiat ovat opettajien mielestä mielenkiintoisia, ja oppiminen on myönteinen kokemus. Opettajat kokivat myös oppineensa tarkastelemaan oman työnsä tekemistä uusi silmin, omaksuneensa uusia asioita, digitaalisia taitoja ja ajattelutapoja sekä löytäneensä uudenlaisia näkökantoja siihen, miten kätilötyön opetusta voidaan toteuttaa etänä. Kätilötyön opettajien negatiivisia kokemuksia korona-ajasta Korona-ajassa negatiivista on se, ettei etäopetuksen aikana voinut tavata opettajia ja opiskelijoita. ”Ainoana negatiivisena koen sen, ettei ole päässyt näkemään kollegoita ja opiskelijoita, ja työ on ollut melkoisen yksinäistä”. Hyviä työkavereita ja työyhteisöä, yhteisiä kahvihetkiä ja keskusteluja kaivattiin. Normaalisti, ennen koronaa, oli mahdollista ohimennen kohdatessa keskustella, hoitaa asioita ja ideoida uutta. Kun korona-aikana ei kohtaa työkavereita kuten tavallisesti, puuttumaan jäivät esimerkiksi käytäväkeskustelut, myös työyhteisön tuki oli vähäisempää. Nyt se vaatii aina erillisen yhteydenoton. Yhteydet opiskelijoihin koettiin myös jäävän etäisiksi. Opettajien mielestä työstä on jäänyt korona-aikana ”kaikki kiva” pois, tiedonkulku on hitaampaa, kun ei voi kysäistä vieressä olevalta opettajakollegalta mitään, elämästä on tullut yhtä suurta työpäivää. Ongelma etätyössä oli työn tauotuksen puuttuminen. Opettajat eivät kyenneet pitämään selkeitä ruoka- ja kahvitaukoja. “Usein ruokailunkin aikana tulee selailtua esimerkiksi sähköposteja. Pitäisi oppia lopettamaan työnteko ruokailun ajaksi”. Koska koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana, kun sairastunut henkilö yskii, aivastaa, puhuu tai laulaa3, lähiopetusta toteuttavat opettajat käyttivät maskia. Kasvomaskin koettiin rajoittavan hengitystä ja vaikeuttavan puhumista. Miten opetusta toteutetaan koronan jälkeen? Kätilöopettajien mielestä jatkossa on optimaalista yhdistää lähi- ja etätyön hyvät puolet. Opettajat eivät halua palata tekemään työtä koronan jälkeen samalla tavalla kuin ennen. Etätyötä halutaan jatkossakin tehdä silloin, kun se työtehtävien puolesta on järkevää. ”Vaikka korona-aika onkin ollut rankkaa, koska on pitänyt suunnitella monia asioita uudelleen, koen itse, että se on opettanut minulle paljon, ja olen aikaansaanut monia uudenlaisia ja järkeviä ratkaisuja, joita tulen käyttämään jatkossakin, vaikka koronatilanne saataisiin haltuun. ” Myös Metropolian johto on jo aloittanut koronan jälkeiseen aikaan valmistautumisen. Myös jatkossa opetusta voidaan toteuttaa hypridiopetuksena, jossa opiskelu ja työskentely tapahtuvat samanaikaisesti sekä lähi- että virtuaalimaailmassa. 3 Muutamia etäopetuksen esimerkkejä opettajien kuvaamana Ensimmäisen lukukauden opiskelijat, joille ennen toteutettiin lähiohjausta, tulevat helposti tutuiksi Zoomin -ohjelman välityksellä, koska videokuvassa näkyi aina myös opiskelijan nimi. Kaikki opetustyö: tutortapaamiset, henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman ja opinnäytetyön sekä oppimistehtävien ohjaukset ja seminaarit sekä teoriaopetus on mahdollista toteuttaa myös etänä. Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa toteutuu yllättävän hyvin myös etäopintojen ja etäohjauksen aikana. Jopa paremmin kuin kasvokkain tapaamisen aikana, koska opiskelijat ovat aina tasa-arvoisina osallistujina verkkotapaamisissa. Etäohjauksessa on mahdollista pitää myös kameraa päällä, jolloin sanattomien viestien lukeminen on myös mahdollista. Opetin ensihoitajaopiskelijoille normaalia päätilasynnytystä ja perätilasynnytystä. Ryhmä valmistui keväällä 2020, joten en voinut perua heidän harjoittelu- eli laboraatiotuntejaan. Lähetin opiskelijoille viestin, jossa pyysin heitä etsimään kotoaan nuken, pehmolelun tai vaikka appelsiinin, jotta voidaan harjoitella synnytyksen ponnistusvaiheessa lapsen pään ulosauttoa. Zoomin välityksellä kävin jokaisen opiskelijan kanssa erikseen yksilöopetuksena pään ulosauton, otteet ja välilihan tukemismenetelmät. Hain koululta torsot eli lantionalueen muoviset anatomiset mallit ja kuvasin mieheni kanssa lyhyet synnytysvideot sikiön ulosauttomenetelmistä pää- ja perätilasynnytyksessä. Palaute opiskelijoilta oli erittäin myönteistä. Toteutin simulaatioita etänä, heti kun striimaus eli suoratoisto saatiin kuntoon: pieni osa ryhmästä oli koululla ja muille simulaatio toteutui etänä, ja iltapäivästä taas koululla olleet olivat kotona ja aamulla kotona olleet koululla simulaatiossa. Näin saimme opetuksen toteutettua Metropolian ohjeiden mukaisissa 10 opiskelijan ryhmissä. Simulaatioita pidettiin myös kokonaan etänä niin, että opettajatkin olivat kotona, tällöin opettaja tai opiskelija näytteli potilasta ja jotkut opiskelijat esittivät toimijoita. Näytölle saatiin potilaan vitaalitoiminnot. Itsekin näyttelin vuotavaa synnyttävää naista, joka meni lopulta tajuttomaksi omalla kotisohvallaan. Case-työskentely etäopetuksena onnistui myös loistavasti. Opiskelijat jaettiin pienempiin ryhmiin Zoomissa, jossa he saivat aiheet ja menivät omiin Zoomin kokoushuoneisiin jatkamaan fiktiivisen asiakastapausesimerkin yhteistä pohdintaa. Lopulta ryhmien kokemukset purettiin yhteisessä Zoom-tapaamisessa. Myös perhevalmennus onnistuttiin toteuttamaan Zoomin välityksellä. Valmennukseen osallistui kahtena päivänä yhteensä 300 raskaana olevaa ja/ tai synnyttänyttä naista ja heidän kumppaniaan. Palaute toteutuksista tästäkin toteutuksesta oli loistava. Kaikki harjoittelun ohjaukset toteutettiin etänä Zoomin välityksellä. Ensimmäistä kertaa oli mahdollista tavata kasvotusten etäkenttien ohjaajia ja keskustella heidän ja opiskelijan kanssa. Tämä oli mielestäni paljon rikkaampaa kuin normaalitilanteen puheluohjaus. Tästä hyötyvät myös opettajat, joiden ei tarvinnut matkustaa eri sairaaloihin toteuttamaan loppuarviointia. Opiskelijat varasivat arviointiajan itse opettajan sähköisestä kalenterista, jolloin loppuarviointien sopimiseen ei myöskään kulunut opettajan aikaa. Tätä mallia kannattaa toteuttaa myös jatkossa. Korona-ajan etäopetus kätilökoulutuksessa on edennyt sujuvasti Opettajat toivat esille erilaisia pulmia, jotka liittyvät etäopetukseen ja vaikuttavat sekä työn sujuvuuteen että rasittivat työn tekemistä. Korona-epidemian aikaansaamassa täysin uudenlaisessa tiilanteissa opettajat kykenivät kuitenkin itseohjautuvasti siirtymään etäopetukseen sekä kehittämään täysin uudenlaisia opetusratkaisuja, joita koronavuosi on heiltä edellyttänyt. Ratkaisuja voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa. Lähteet Metropolian koronaohjeet. Luettu 25.4.2021 Metropolian kätilöopettajat. Kysely e-maililla 2020. <https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/ajankohtaista/korona> Konkola, Riitta 2021. Metropolia valmistautuu koronan jälkeiseen uuteen arkeen. Metropolian sisäinen tiedote. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL). Suositus kasvomaskien käytöstä kansalaisille. Luettu 25.4.2021 <https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/tarttuminen-ja-suojautuminen-koronavirus/suositus-kasvomaskien-kaytosta-kansalaisille> Lisäksi: Koski, Pirjo 2020. Kätilötyön opettajien sähköpostikysely. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Julkaisematon aineisto. Kirjoittaja TtT Pirjo Koski on kätilötyön lehtori ja kätilökoulutuksen TKI- yhteyshenkilö Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Joulun lapsi syntyy Suomessa
Lapsen syntymä on joulun keskeinen sanoma. Jouluna juhlitun lapsen Maria-äidille raskaus oli yllätys. Äiti oli todennäköisesti hyvin nuori, teini-ikäinen ensisynnyttäjä. Esikoislapsi syntyi spontaanisti käynnistyneen synnytyksen seurauksena, luonnonmukaisesti, ilman toimenpiteitä, lääkkeellistä kivunlievitystä tai puuttumista synnytyksen kulkuun. Synnytys tapahtui ilman etukäteissuunnitelmaa sairaalan ulkopuolella ja todennäköisesti ilman koulutettua ammattiapua. Marian tukena synnytyksessä oli kuitenkin puoliso. Lapsen myöhempien vaiheiden kuvausten perusteella voisi päätellä, että hän syntyi suurin piirtein täysiaikaisena ja hyväkuntoisena. Paljoa ei synnytyksen kulusta tiedetä; siitä ei ole dokumentteja. Joulun lapsia syntyy taas vuonna 2020 Suomessakin. Joulurauhan aikaan aatosta tapaninpäivään 2000-luvulla on ollut synnytysosastoilla kuitenkin hiukan hiljaisempaa kuin joulukuun päivinä keskimäärin1(kuvio). Raskauden aika Koko vuoden 2019 ajalta kootut tilastot 2 kertovat synnyttäjästä ja syntymästä Suomessa. Synnyttäjistä 42,3:lle lapsi oli ensimmäinen. Teiniäitejä, kuten Maria, oli vain 1,3 % synnyttäjistä. Sairaalan ulkopuolinen synnytys on harvinainen. Synnytyksistä 99,4 % tapahtui sairaaloissa. Toisin kuin Marialla, raskaus oli useimmiten suunniteltu eikä se kaikilla alkanut ilman terveydenhuollon asiantuntijoiden apua. Noin 5 — 6 % äideistä on saanut hoitoa hedelmättömyyteen3 ja noin joka viidennellä oli taustallaan keskenmeno. Raskauskaan ei aina mene ongelmitta. Joka kahdeksas äiti on ollut raskauden aikana vähintään 2 päivää sairaalahoidossa. Osalla raskaus on päättynyt lapsen ennenaikaiseen syntymään (5,5 %) joko spontaanisti tai hoitoperäisesti äidin tai lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi, kun raskauden jatkaminen ei ollut enää turvallista. Synnytys Marian synnytys käynnistyi yllättäen pariskunnan ollessa matkoilla. Spontaanisti alkaneiden synnytysten osuus on pienentynyt ja synnytyksen käynnistykset ovat lähes kaksinkertaistuneet 2000-luvun aikana. Synnytyksistä käynnistettyjä oli vuonna 2019 lähes kolmannes (31,7 %), kun se vielä vuonna 2000 oli 14,4 %. Vaikka tiedetään, että synnytyksen käynnistykseen liittyy lisääntynyt pitkittyneen synnytyksen ja päivystyskeisarileikkauksen riski, määrään vaikuttavia tekijöitä on monia. Yksi niistä on synnyttäjien keski-iän nousu ja sen mukana monien raskaudenaikaisten ongelmien kohonnut riski4. Synnytyskipuihin valtaosa (92,8 %) synnyttäjistä sai jonkinlaista kivunlievitystä, suuri osa lääkkeellistä ja erilaisia puudutuksia sai yli puolet synnyttäjistä. Keisarileikkauksella äideistä synnytti noin joka kuudes (17,5 %) ja imukupin avustuksella noin joka kymmenes. Kuten Marialla, myös tämän päivän synnyttäjällä puoliso tai joku muu tukihenkilö on useimmiten mukana synnytyksessä. Synnytyksessä jokaisella äidillä on ollut oikeus ja mahdollisuus saada avukseen koulutettu kätilö ja tarvittaessa lääkäri, joiden tehtävänä on tukea synnyttäjää ja turvata synnytyksessä äidin ja syntyvän lapsen turvallisuus. Suomi onkin maailman turvallisimpia maita olla raskaana ja synnyttää. Lapsi Joulun juhlittu lapsi oli poika. Suomessa syntyneistä lapsista vuonna 2019 poikien osuus oli hiukan yli puolet (50,8 %). Valtaosa lapsista syntyy hyväkuntoisina. Viikon iässä syntyneistä lapsista oli jo kotona 93,6 %. Surulta ja menetyksiltä eivät kaikki säästyneet. Kun lapsia syntyi 45870, lapsen menetyksen raskauden aikana raskausviikon 22 jälkeen koki 125 äitiä ja syntyneen lapsen menehtymisen alle viikon ikäisenä 54 äitiä. Tilastojen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että todennäköisimmin joulun 2020 lapsi Suomessa syntyy tänäkin jouluna normaalin, spontaanisti käynnistyneen synnytyksen seurauksena suurin piirtein täysiaikaisena ja hyväkuntoisena, mutta noin 30-vuotiaalle äidille. Marian ja hänen aikalaistensa kanssasisarten tilanteeseen verrattuna oleellisimpia muutoksia ovat mahdollisuus koulutettuun apuun sekä raskauden että synnytyksen aikana sekä äidin ja lapsen todennäköisyys selviytyä hengissä ja hyväkuntoisena. Ja mitä dokumentaatioon tulee, synnytyksestä kerättävät yksityiskohtaiset tiedot säilyvät jälkipolville ja mahdollistavat tutkimustiedon jalostamana yhä paremman hoidon tuleviin synnytyksiin. Lähteet Gissler, M. THL. Henkilökohtainen tiedonanto. Sähköpostikeskustelu 7.12.2020. THL. Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2019 https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet/perinataalitilasto-synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet. THL, tilastoraportti 27/2020, Hedelmöityshoidot 2018-2019 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020063046381. Coates et al. Induction of labour indications and timing: A systematic analysis of clinical guidelines. Women and Birth 33 (2020) 219–230 229. Kirjoittaja: Heli Kondelin on kätilötyön lehtori ja kätilökoulutuksen tutkintovastaava Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Raudanpuute – muoti-ilmiökö?
Raudanpuute on kokemukseni mukaan Suomessa huonosti tunnettu, hyvin yleinen terveysongelma, joka aiheuttaa siitä kärsiville paljon vaivoja ja usein myös työkyvyttömyyttä. Raudanpuutetta, varsinkin ilman anemiaa, pidetään meillä lähinnä muoti-ilmiötä, mitä se ei tietenkään ole. Raudanpuutteen oireita ei useinkaan tunnisteta ja niitä tutkitaan runsaasti eri erikoisalojen toimesta. Oireet sekoitetaan usein muihin sairauksiin ja niitä hoidetaan monenlaisilla hoidoilla, mutta varsinainen ongelma eli oireinen raudanpuute jää usein hoitamat. Mielestäni terveydenhuollon toimijoiden olisi tunnistettava raudanpuutteen riskiryhmät ja kiinnitettävä huomiota erityisesti näiden riskiryhmien raudanpuutteen tunnistamiseen, ennaltaehkäisemiseen ja hoitoon. Jos oireista raudanpuutetta ei tunnisteta, johtaa oireiden selvittely usein vuosia kestäviin laajoihin eri erikoisalojen toimesta tehtäviin tutkimuksiin ja terveydenhuollolta kuluu valtaisat määrät resursseja hukkaan. Kun potilaat eivät saa apua oireisiinsa, juoksevat he usein lääkäristä toiseen. En tiedä mitään niin kustannustehokasta terveydenhuollon toimintaa kuin raudanpuutteisten ihmisten tehokas tunnistaminen ja hoito. Myös raudanpuutteen diagnostiikassa ja hoidossa on paljon erilaisia sudenkuoppia, joita ei tunnisteta. Oireinen raudanpuute on yleistä erityisesti menstruoivien naisten ja nuorten lasten keskuudessa. Siksi paneudun tässä blogissani näihin kahteen riskiryhmää. Raudanpuutteen hoitoa olen käsitellyt aiemmin muualla: https://www.foibos.fi/338-2/ ja https://www.relevans.net/dev/vifor/pdf-bok/?mc_phishing_protection_id=28632-br7sg75se2ipotplhc0g. Raudan fysiologiaa Aloitetaan muutamista perusasioista. On hyvä tietää tärkeimmät asiat raudan fysiologista. Sen jälkeen on helppo ymmärtää raudanpuutteeseen liittyvät oireet ja osaa tunnistaa riskiryhmät. Rauta on kaikille eläville soluille välttämätön hivenaine. Elimistössä eniten rautaa on punasoluissa, niiden esiasteissa, lihaksissa myoglobiinissa ja rautavarastoissa ferritiiniin sitoutuneena. DNA:n kahdentumiseen ja sen korjausmekanismeihin tarvitaan myös rautaa ja siksi jakautuvat solut kärsivät helposti raudanpuutteesta. Lapsilla se saattaa näkyä kasvu- ja kehityshäiriöinä. Aikuisilla se aiheuttaa etenkin epiteelisolukon häiriöitä eli iho ja limakalvot kärsivät monenlaisista ongelmista. Energian tuotanto eli ATP:n valmistukseen tarvitaan rautaa: kolme neljästä hengitysketjun entsyymistä on raudasta riippuvaisia. Niinpä raudanpuute näkyy energian tuotannon heikkoutena mikä puolestaan ilmeen paljon energiaa kuluttavissa kudoksissa kuten keskushermostossa ja lihaksistossa (myös sydämen toiminnassa). Kun rautavarastot tyhjenevät (Ferritiini <30 µg/l), pystyy luuydin vielä toimimaan normaalisti koska erytroblastit pystyvät ottamaan verestä rautaa muita kudoksia tehokkaammin. Erytroblastien TfR1-reseptorien tiheys on selvästi suurempi kuin muissa kudoksissa. Muut kudokset alkavat kärsiä raudanpuutteesta jo paljon ennen anemian kehittymistä ja itse asiassa anemia on vain pienessä osassa raudanpuutetta. Rautavarastoja kuvaa parhaiten seerumin (tai plasman) ferritiinipitoisuus. Normaalin ferritiinin alrajana pidetään ferritiiarvoa 50 µg/l. Kun ferritiini on 30 µg/l tai alle, ovat rautavarastot silloin tyhjät. Tämä raja-arvo onkin herkin ja spesifisin raudanpuutteen mittari.[1] TfR on harvoin koholla edes raudanpuuteanemiassa ja se onkin liian epäherkkä ja epäspesifinen raudanpuutteen mittari. Yleensä raudanpuutteen oireita alkaa ilmaantumaan viimeistään, kun ferritiini on alle tämän raja-arvon. Usein raudanpuutteen oireet ilmaantuvat jo aiemmin, kun ferritiiniarvo on alle tason 50-60 µg/l. Yli 65-vuotiailla ja kroonisia sairauksia sairastavilla raudanpuutteen raja-arvona pidetään ferritiiniarvoa alle 100 µg/l. Itselläni ferritiini on ollut liki 300 ja eräällä mieskollegallani 400 µg/l. Kun olen vähentänyt viime vuosina selvästi punaisen lihan käyttöä, on ferritiiniarvoni laskenut lähemmäksi arvoa 200 µg/l. Menstruoivilla naisilla ferritiini on usein varsin matala, tasolla 15-50 µg/l eikä arvot alle 15 µg/l ole harvinaisia. Tämän todistaa naisten ferritiinin viitearvon alaraja, joka on laboratoriosta riippuen 10-15 µg/l. Lapsilla tämä viitealueen alaraja on niinkin matala kuin 6 µg/l mikä kertoo kasvavan lapsen suuresta raudantarpeesta ja raudanpuutteen yleisyydestä heilläkin. Raudanpuutteen riskiryhmillä ferritiinin viitealuen alaraja on patologisen matala koska raudanpuute on näissä ryhmissä hyvin yleistä. Viitealue on siis eri asia kuin tavoiteltava normaalitaso. Tämä koskee kaikkia laboratorioarvoja, jotka jotenkin liittyvät rautaan (esim. Hb, MCV ja MCH). Kyllä ferritiini saisi kaikilla ihmisillä olla vähintäänkin yli 30 µg/l ja jotta olisi edes niukat rautavarastot niin mielellään yli 50 µg/l. Raudanpuute voidaan jakaa kolmeen vaikeusasteeseen: Vaikeusaste 1 – on raudanpuutteen oireita, Hb-arvo on normaali (yksilöllinen oma normaalitaso) ja ferritiini on yli 30 µg/l. Vaikeusaste 2 – on raudanpuutteen oireita, Hb-arvo on normaali (yksilöllinen oma normaalitaso) ja ferritiini on alle 30 µg/l. Vaikeusaste 3 eli vaikein raudanpuute – on oireita, Hb on laskenut normaalitasosta ja ferritiini on <30 µg/l. On siis yleisesti jo oppikirjatasolla hyväksytty tosiasia, jonka myös kokenut raudanpuutetta hoitava kliinikko voi vahvistaa, että voi olla oireinen (jopa työkyvyttömyyttä aiheuttava) raudanpuute vaikka Hb-arvo olisi normaali. Valitettavasti meillä on vallalla käsitys, että ei ole mitään syytä mitata ferritiiniä ellei potilaalla ole anemiaa. Kuulemani mukaan ferritiinin mittaaminen on kielletty lähes kaikissa Suomen terveyskeskuksissa, ellei potilaalla ole anemiaa. Tällaisille ohjeille ei olemassa mitään lääketieteellisiä perusteita. Raudanpuute yleistä naisten keskuudessa Suomalaisen tutkimuksen mukaan, jossa tutkittiin terveiden nuorten naisten rauta-arvoja ja joilta raudanpuutteen riskitekijät oli poissuljettu, oli noin 70 %:lla hyvin niukat tai täysin tyhjät rautavarastot kun rautavarastoja arvioitiin luuydinaspiraatin rautavärjäyksen perusteella[2]. Heillä ferritiini oli 26 µg/l. Lopuilla 30 %:lla, joilla oli todettavissa riittäväksi arvioidut rautavarastot, ferritiini oli 114 µg/l. Näiden kahden ryhmän Hb-arvo oli täsmälleen sama. Israelin armeijaan pyrkivien vapaaehtoisten nuorten naisten keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että 77 %:lla ferritiini oli alle 20 µg/l.[3] Tästä voidaan vetää johtopäätös, että ainakin 80 %:lla ferritiinin täytyi olla <30 µg/l. Raudanpuuteanemiaa oli 10 %:lla. Näiden tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että raudanpuute on hyvin yleistä terveiden nuorten naisten keskuudessa ja että vain pienellä osalla raudanpuutteisista on anemia. Opittiin myös, että Hb-arvoa tutkimalla ei voida päätellä kuka on raudanpuutteinen ja kuka ei ole. Nähtiin myös, että kun rautavarastot ovat tyhjät on ferritiini <30 µg/l (suomalaisessa tutkimuksessa siis 26 µg/l) ja kun rautavarastoja on riittävästi, ferritiini on yli 100 µg/l. Raudanpuute ei siis ole muoti-ilmiö vaan maailman yleisimpiä terveysongelmia. Raudanpuuteanemiaakaan (vaikeusaste 3) ei usein tunnisteta, jos tarkkaillaan vain yksittäistä potilaan Hb-arvoa ja Hb:n viitearvoja. Suomessahan Hb:n viitealueen alaraja naisilla on vain 117 g/l. Tämähän ei ole kuitenkaan normaali Hb-arvo koska WHO:n määritelmän mukaan naisella on anemia, kun Hb-arvo on alle 120 g/l. Koska naisilla on usein raudanpuute (tutkimusten mukaan noin 80 %:lla) ja sen seurauksena usein myös omaa normaalitasoa matalampi Hb-arvo, on naisten Hb:n viitearvot matalammat kuin miesten arvot. Jos naisten Hb tutkitaan niin, että raudanpuute on poissuljettu (esim. ferritiini >50 ja Trfesat yli 25 %) olisi naisten Hb:n viitearvot todennäköisesti yhtä hyvät kuin miehilläkin, En tiedä onko asiaa tutkittukin, mutta oman kokemukseni mukaan yleensä naisten Hb-arvo on raudanpuutteen korjaamisen jälkeen tasolla 135-160 g/l eli yhtä hyvä kuin miehillä. Mielestäni paras anemian määritellä on yksilöllinen siten, että ihmisellä on anemia, kun Hb laskee yli 20 yksikköä omasta normaalitasosta. Siispä naisella, jolla Hb on normaalisti 160 g/l, on anemia kun, Hb laskee <140 g/l. Tätä ei tietysti voida soveltaa laajemmin väestössä koska varsinkaan naisten normaali Hb-arvo ei ole tiedossa ja se selviääkin vasta kun raudanpuute on hoidettu pois. Opettavainen potilastapaus Annan esimerkin omasta naispotilaastani, jolle ilmaantui voimakas väsymys ja lukuisia muitakin oireita ja tämä johtavassa asemassa oleva naishenkilö muuttui työkyvyttömäksi. Oireiden perusteella hän epäili raudanpuutetta ja hakeutui lääkäriin, joka sanoi: ”ei sinulla ainakaan raudanpuutetta ole koska se ei aiheuta tuollaisia oireita ja hemoglobiinisi on 130 g/l eli normaali.” Hänelle tarjottiin masennusdiagnoosia kuten valitettavan usein raudanpuutteesta kärsiville tarjotaan. Nainen hakeutui toisen lääkärin vastaanotolle. Lisätutkimuksissa todettiin, että hänen ferritiiniarvonsa oli alle 10 µg/l eli hänellä oli huomattava raudanpuute, joka selitti hänen oireensa ja työkyvyttömyytensä. Kokemukseni mukaan liki kaikki ihmiset, joiden ferritiiniarvo on alle 10 µg/l, ovat työkyvyttömiä, oli anemiaa tai ei. Hän sai rautainfuusion ja kaksi viikkoa myöhemmin hänen yli 10 oirettaan väistyivät ja työkyky palasi ennalleen. Ilmeni myös, että raudanpuutteen korjaamisen jälkeen hänen Hb-arvonsa oli 160 g/l. Hänen työkyvyttömyyden aiheuttanutta raudanpuuteanemiaansa ei siis onnistuttu diagnostisoimaan koska A) ei tunnistettu raudanpuutteen oireita ja B) kun tarkasteltiin vain potilaan Hb-arvoa, joka oli ”viitteissä”. Raskaus ja raudanpuute Raskauden aikana naisen raudantarve lisääntyy noin 800 mg:lla mikä vastaa 1-2 vuoden koko aikuisen elimistön raudantarvetta. Tämä tulee siis 9 kk aikana normaalin raudantarpeen lisäksi. Mitä tiedetään raskaana olevien naisten ja heidän lastensa rauta-arvoista. Suomalaisen tutkimuksen mukaan raskausviikolla 16 noin 2/3:lla oli joko tyhjät tai niukat rautavarastot ja 1/3:lla oli riittävät rautavarastot.[4] Tutkimuksessa puolet raskaana olevista naisista sai ferrosulfaattia 200 mg päivittäin raskausviikosta 16 alkaen koko loppuraskauden ajan ja vielä kuukauden ajan synnytyksen jälkeen. Toiset 50 % tutkimukseen osallistuneista ei saanut lisärautaa. Tutkimustuloksia: Loppuraskaudessa (rv 36) kailla naisilla, jotka eivät saaneet lisärautaa oli joko tyhjät (80 %) tai niukat (20 %) rautavarastot luuytimessä. Rautasubstituutiota saaneista naisista loppuraskaudessa 43 %:lla oli tyhjät rautavarastot, 14 %:lla niukat rautavarastot ja 43 %:lla riittävät rautavarastot. Niillä naisilla, joilla oli tyhjät rautavarastot, ferritiini oli 33 ja kun rautavarastot olivat riittävät, ferritiini oli 99 µg/l. Kaikilla naisilla, jotka eivät saaneet rautasubstituutiota oli matalat ferritiiniarvot (21 µg/l, vaihteluväli12-35) kun taas rautalisää saaneilla ferritiiniarvot olivat selvästi suuremmat (63 µg/l, vaihteluväli 43-92). Rautalisää saaneilla Hb oli korkeampi raskausviikolla 36 (127 g/l) ja synnytysvaiheessa (132 g/l) kuin niillä, jotka eivät saaneet lisärautaa (vastaavat arvot 110 g/l ja 111 g/l). Synnytysvaiheessa rautaa saaneilla oli siis 21 g/l korkeampi Hb-arvo kuin niillä, jotka eivät saaneet lisärautaa. Rautalisää saaneilla oli myös korkeammat MCV-, MCH- ja Trfesat-arvot kuin niillä, jotka eivät saanet rautaa. Voidaan siis päätellä, että niillä odottavilla naisilla, jotka eivät saaneet lisärautaa oli synnytysvaiheessa raudanpuuteanemia. Tutkijoiden johtopäätös oli, että Suomessa pitää antaa kaikille odottaville naisille rautaa raskauden aikana raudanpuuteanemian ehkäisemiseksi. Raudanpuute siirtyy äidiltä vauvalle Em. tutkijat huomasivat toisessa tutkimuksessa, että raudanpuutteisten äitien lapset syntyivät tilastollisesti merkitsevästi matalammalla ferritiiniarvolla (222 µg/l) kuin ei-raudanpuutteisten äitien lapset (324 µg/l). Kuusi kuukautta myöhemmin ensimmäisen ryhmän lasten ferritiini oli 99 µg/l ja jälkimmäisessä ryhmässä 150 µg/l. Odottavan äidin raudanpuute näkyy siis myös hänen lapsensa ferritiniarvossa. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että odottavan äidin raudanpuute alkuraskaudessa lisää ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Ennenaikaisuuteen liittyy erilaisia vastasyntyneen terveysriskejä. Odottavan äidin anemialla matalilla vastasyntyneen Apgarpisteillä on joissakin tutkimuksissa todettu yhteys. Toisaalta on osoitettu, että odottavan äidin rautasubstituution seurauksena syntyneen vauvan Apgar-pisteet ovat olleet merkitsevästi korkeammat kuin niiden äitien vastasyntyneillä, jota eivät saanet rautasubstituutiota. Odottavan naisten rautasubstituution on osoitettu nostavan ferritiiniä ja äidin Hb-arvoa. Tiedetään, että vastasyntyneiden rautavarastot ovat paremmat kuin koskaan myöhemmässä elämässä. Näin pitääkin olla koska imetyksen aikana vauvat eivät saa rautaa äidin maidosta ja heidän täytyy pärjätä raskauden aikana saamillaan rautavarastoilla. Esimerkiksi vastasyntyneiden tyttövauvojen ferritiinin viitealueen yläraja (HUSLAB) on 515 µg/l (viitealueen alaraja 6 µg/l!) ja se laskee jyrkästi 6 ensimmäisen kuukauden aikana ja on 7-8 kk ikäisillä enää 45 µg/l. Tämä jyrkkä lasku kuvastaa imeväisten hyvin suurta raudantarvetta. Ensimmäisen elinvuoden aikana imeväiset komikertaistavat kehon painon ja hemoglobiinimassansa. On helppo arvata, että jos raudanpuutteisen äidin vauva syntyy 100 yksikköä matalammalla ferritiiniarvolla kuin ei-raudanpuutteisen äidin vauva, niin osa heistä on raudanpuutteisia 3-12 kk ikäisinä. Mitenköhän mahtaa käydä niille vauvoille, jotka syntyvät ferritiinarvolla 100 tai alle sen? Silloin vauvallakin on raudanpuutteen oireita kenties jo muutaman kuukauden iässä: kuiva iho (vaippaihottuma), koliikki (aikuisella raudanpuutteisella IBS), voimakas pulauttelu (aikuisella refluksitauti) ja uniongelmat. Lisäksi voi olla kasvukipuja, jota voivat johtuvat raudanpuutteesta. Koska Hb-arvo ei paljasta raudanpuutetta, jää se yleensä hoitamatta. Sen seurauksen myöhemmin voi ilmaantua erilaisia kognitiivisia ongelmia kuten keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta. Tässä vaiheessa lapsi todennäköisesti ohjataan lastenpsykiatrille ja tehdään ADD- tai ADHD-diagnoosi. Ainakin aikuisille radanpuutteisille tehdään usein näitä diagnooseja. Raudanpuute aiheuttaa lukuisia oireita – ei pelkästään väsymystä On tärkeä tunnistaa raudanpuutteen keskeisimmät oireet, joita ovat: väsymys, heikentyneet kognitiiviset toiminnot, heikentynyt muisti, huono keskittymiskyky, ärtyisyys, mielialan lasku, unihäiriöt, päänsärky, hengenahdistus, kuivat limakalvot, suupielten halkeilu, palantunne kurkussa, nielemisvaikeudet, IBS-tyyppiset oireet, pahoinvointi, heikentynyt ruokahalu, kylmät raajat, huimaus, heikentynyt kuulo, korvien suhina (tinnitus), lapsettomuusongelmat, kuukautiskierron häiriöt, lihaskivut, turvotukset, painon nousu, heikentynyt rasituksen sieto, korkea leposyke, nopea sykkeen nousu rasituksessa, rytmihäiriötuntemukset, joskus lepohengenahdistustakin, levottomat raajat (etenkin jalat, mutta joskus myös kädet), Kuivat limakalvot, kuiva iho, muut iho-ongelmat kuten akne, huonolaatuiset hiukset, hiusten runsas irtoaminen, joskus muidenkin karvojen irtoaminen. Klassinen pica-oire on varsin harvinainen, mutta joskus saattaa esiintyä erikoisia mielihaluja joihinkin ruoka-aineisiin tai tuoksuihin (kuten mäntynestesaippuaan tai bensiiniin). Tyypillisesti oireisessa raudanpuutteessa on yli 10 näistä oireista. Hakeutuessaan lääkärin nämä potilaat kirjoittavat lukuisat oireensa huonontuneen muistinsa vuoksi, viisasti kylläkin, paperille. Lääkärin kannattaa kirjata nämä oireet mahdollisimman tarkasti sairauskertomukseen, jotta niiden korjautumista voidaan seurata raudanpuutteen hoidon aikana. Ne oireet, jotka eivät parane rautasubstituution myötä (usein kaikki väistyvät), saattavat johtua jostakin muusta syystä. Mitä matalampi ferritiini, sitä enemmän oireita. Usein potilaat ovat työkyvyttömiä, kun ferritiini on alle 20 µg/l. Milloin on syytä epäillä raudanpuutetta? Mielestäni kenellekkään (ei ainakaan menstruoiville naisille eikä kasvaville lapsille) ei pitäisi tehdä masennus- ahdistuneisuushäiriö- tai ADD/ADHD-diagnoosia ennen kuin raudanpuute on poissuljettu, koska on iso vaara, että oireinen raudanpuute sekoitetaaan em. diagnooseihin. Tässä olisi tietysti myös kliinisen tutkimuksen paikka, mikäli raudanpuutteen ja em. diagnoosien yhteyttä ei ole tarkemmin selvitetty. Oireisilta lapsilta, alkuraskaudessa naisilta, verenluovuttajilta ja muilta raudanpuutteen riskiryhmiin kuuluvilta varsinkin jos heillä on raudanpuutteeseen sopivia oireita, tulisi tutkia S/P -ferritiini (mielellään myös PVK+T, CRP, ja Trfesat) ja jos se on tilanteeseen nähden matala eli <30-50 µg/l (esim. raskaana olevilla ja verenluovuttajilla <80 µg/l), tulisi aloittaa rautasubstituutio ja seurata ferritiiniarvoja. Hyvä tavoiteaso oireista raudanpuutetta hoidettaessa on yli 80 µg/l. Kuinka tulisi ehkäistä raudanpuutetta? Edellä mainittuhin tutkimustuloksiin viitaten tulisi kaikille raskaana oleville aloittaa rautasubstituutio esim. 100 mg x 1ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Olisi harkittava suurempaakin rautasubstituutiota, mikäli ferritiini on matala (esim. <60 µg/l). Oireinen raudanpuute pitää aina hoitaa myös raskauden aikana, ensisijaisesti po. raudalla ja jos se ei onnistu esimerkiksi vatsavaivojen vuoksi, niin sitten on annettava rautainfuusio huolimatta Hb-arvosta. On erikoista, että Suomessa ei suostuta antamaa rautainfuusiota oireiselle raskaana olevalle naiselle, joka ei siedä po. rautaa, ellei hänen Hb-arvonsa ole <80 g/l. Kysehän ei ole anemian hoidosta vaan raudanpuutteen hoidosta. Olisi hyvä, jos Suomessa saataisiin aikaiseksi raudanpuutteen diagnostiikasta, hoidosta ja profylaktisesta raudan antamisesta kansalliset suositukset (käypähoito-ohje), jossa eri riskiryhmien kulloisetkin fysiologiset tilanteet huomioidaan erikseen. Aloittaisin ensiksi nämä ohjeistukset neuvoloista (äitiysneuvolat ja lastenneuvolat). Raudanpuutteen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon onkin olemassa kansainvälisiä ohjeita erilaisten sairauksien ja kirurgisten toimenpiteiden osalta. Nutritional Anemia Consultative Group (INACG) ja WHO suosittelevat kaikille naisille raskauden aikana rautasubstituutiota (60 mg rautaa/vrk) kuuden kuukauden ajan joko ensimmäisestä neuvolakäynnistä tai toisen trimesterin alusta.[5],[6] Normaalipainoisina syntyneille lapsille suositellaan päivittäin rautaa 12,5 mg 6-12 kk iässä. Lisäksi näille riskiryhmille suositellaan foolihappolisää. Lähteet Wintrobe’s Clinical Hematology 14th Edition, 2018, Chapt. 25 Iron deficiency. Puolakka J. Serum Ferritin in the Evaluation of Iron Status in Young Healthy Women. Acta Obstet Gynecol Scand. 1980;59(95 S):35-41. Dubnov G, Foldes AJ, Mann G, Magazanik A, Siderer M, Constantini N. High Prevalence of Iron Deficiency and Anemia in Female Military Recruits. Mil Med. 2006;171(9):866-869. Puolakka J, Jänne O, Pakarinen A, Järvinen PA, Vihko R. Serum Ferritin as a Measure of Iron Stores During and After Normal Pregnancy with and Without Iron Supplements. Acta Obstet Gynecol Scand. 1980;59(s95):43-51. Stolzfus, R.J. & Dreyfuss, M. (1998) Guidelines for the Use of Iron Supplementation to Prevent and Treat Iron Deficiency Anemia. International Nutritional Anemia Consultative Group (INACG). ILSI Press, Washington, DC. WHO (2001) Iron Deficiency Anaemia: Assessment, Prevention and Control. WHO/NHD/01.3, World Health Organization, Geneva, Switzerland. Kirjoittaja LT Tom Widenius on Sisätautien- ja kliinisen hematologian erikoislääkäri
Temperamenttimme tekee meistä erilaisia oppijoina ja työkavereina
Oletko koskaan miettinyt miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme? Tai miksi tykästymme toisiin ihmisiin heti ja toisiin taas emme? Opettajana tulee joskus kiinnitettyä huomiota opiskelijoiden tapaan saapua luokkaan. Tällöin voi huomata, miten monta tapaa saman asian suorittamiseen onkaan olemassa. Jos esimerkiksi ajatellaan opiskelijoiden saapumista luokkaan tai vaikkapa työntekijöiden istumista kokouspöydän ääreen, jokainen tekee sen vähän omalla tavallaan. Yksi kääntyy pian juttelemaan vierustoverin kanssa kokouksen asialistasta tai kysyen, mikä tunnin aiheena tänään onkaan. Toinen ilmaisee heti saapuessaan isoon ääneen kaikille olevansa paikalla ja keskustelee samaan aikaan kaikkien kanssa lähestyvästä tyhy-päivästä tai opiskelijabileistä. Kolmas tervehtii hyvin vähäeleisesti ja keskittyy sen jälkeen katselemaan tietokoneensa ruutua. Neljäs vain nyökkää ja alkaa sen jälkeen katsella ulos ikkunasta pohtien kenties päivän kauppalistaa tai sitä, mitenhän isoäiti on sopeutunut palvelutaloon, jonne siirtyi viime viikolla. Myös meteli, jonka saapujat saavat aikaan, on erilainen. Yhdellä tuoli kolisee, toisella rämisee ja kolmannen tuoli liukuu äänettömästi. Kyseessä ovat kuitenkin kaikilla samanlaiset tuolit samalla lattiapinnalla. Synnynnäinen temperamenttimme ohjaa meitä Temperamenttimme ohjaa meitä monessa asiassa. Jos ihminen kokouksen alussa kääntyy juttelemaan vierustoverille, hän luultavasti tekee niin aina. Toisenlainen kokouksen aloitus on häneltä poikkeus. Hiljaa omalle paikalle hiipivä toimii myös niin aina. Ei ole odotettavissa, että hän joku aamu kajauttaisi jo ovelta reippaan tervehdyksen kaikille. Ainakin tämä saisi kaikki ihmettelemään, mitä nyt on tapahtunut. Työpaikalla osaamme usein tunnistaa kollegamme jo askelten kopinasta. Myös kahvihuoneen siisteydestä, joka monella työpaikalla on ainainen kränää aiheuttava asia, voidaan kenties päätellä, kuka siellä on käynyt viimeksi. Puhuttaessa työntekijästä, joka tulee aina viimeisenä kokoukseen, tai opiskelijasta, joka saapuu lähes aina tunnille myöhässä, ja jonka tavarat ovat usein unohtuneet kotiin, tietävät kaikki kenestä puhutaan. Nämä asiat ovat synnynnäisen temperamentin osoituksia. Ne kertovat siitä tyylistä, jolla henkilö toimii, eivät hänen ammattitaidostaan tai osaamisestaan. Parhaat ideat saattavat löytyä siltä ikuiselta myöhästelijältä, ja vaikka paperit eivät kulje mukana, muistaa hän kuitenkin lähes ulkoa sen, mitä ne sisälsivät. Töihin reippain askelin tuleva ei aina ole se ahkerin ja aikaansaavin eikä kahvihuoneen epäjärjestykseen jättävä ole välttämättä kaikissa tilanteissa sotkuinen ihminen. Järjestyksen pito ei vain käy häneltä yhtä näppärästi kuin työkavereilta, ja kiireessä se saattaa unohtua. Mitä temperamentti tarkoittaa? Temperamentilla tarkoitetaan yksilöllisiä, biologiaan pohjaavia taipumuksia tai valmiuksia reagoida tietyllä tavalla sekä ympäristöön että sisäisiin tiloihin kuten nälkään ja väsymykseen. Nämä taipumukset ovat synnynnäisiä, ainakin osittain perinnöllisiä, seurausta biologisista eroista keskushermoston aktiivisuudessa ja aivojen neuraalisissa säätelyjärjestelmissä. Nämä taipumukset ilmaantuvat varhain, useimmat jo vauvaiässä, ja ovat suhteellisen pysyviä läpi koko elämämme. Ihminen päättää itse lopullisen käytöksensä, mutta tietoisten ratkaisujen ja päätöksenteon taustalla on synnynnäisiä taipumuksia, jotka selittävät, miksi jotkut asiat sujuvat toisilta helpommin. Temperamentti on toimintatyyli tai tapa reagoida, se ei kerro mitä tai miksi ihminen tekee, vaan miten ihminen tekee. Miten nopeasti henkilö tarttuu tuumasta toimeen ja saa palautettua opiskelutehtävän kenties jo viikkoa ennen deadlinea, kun taas kurssikaveri palauttaa tehtävän deadlinen viimeisillä minuuteilla, jolloin opettajalla jo valuu hikikarpalot otsalta. Se kertoo, miten äänekkäästi tai hiljaisesti ihminen työskentelee, miten nopeasti hän hermostuu odottamiseen, miten helposti hän ärtyy tai miten malttamattomasti tai rauhallisesti hän suhtautuu asioiden viipymiseen. Temperamentti vaikuttaa ainoastaan tyyliin, jolla ihminen toimii, se ei siis kerro mitään ihmisen suorituksen tasosta, tavoitteista tai kyvykkyydestä. Introvertti opiskelijana On tärkeää, että opettaja osaa huomioida opiskelijoiden erilaiset temperamentit opettaessaan. Tuoreessa amerikkalaisessa artikkelissa oli haastateltu hoitoalan opiskelijoita, jotka kokivat olevansa introvertteja. Artikkelin mukaan hoitoalan opettajien tulisi käyttää opetusmuotoja, jotka eivät aiheuta introverteille opiskelijoille hermostuneisuutta, ahdistusta ja epämiellyttävää oloa kuten esimerkiksi yksin luokan edessä esiintyminen. Introvertille opiskelijalle tulisi myös antaa aikaa vastata rauhassa, jolloin hän ehtii pohtia, miten sanoittaa vastauksensa. Heille tulisi antaa positiivista palautetta ja heidän vahvuutensa tulisi tunnistaa. Introverttiopiskelija voi tuoda vahvuutensa esiin esimerkiksi kirjallisissa tehtävissä. Introvertit opiskelijat voivat oppia paremmin, jos opiskeluympäristöstä tehdään heille suotuisa. Esimerkiksi ryhmätöissä olisi hyvä suosia mahdollisimman pieniä ryhmiä, jolloin hiljaisempikin opiskelija saa mielipiteensä paremmin kuuluviin. Onko se, että olemme erilaisia ja reagoimme asioihin eri tavoin, hyvä vai huono asia? Melko nopeasti työ- tai opiskeluporukan muodostuessa huomaamme, millaisia itse kukin olemme, ja opimme myös ymmärtämään toisiamme. Hankauksia ei erilaisuudestamme huolimatta tarvitse syntyä, sillä työ tai opinnot vievät mennessään ja ongelmat, joihin yhdessä ehkä törmäämme, selvitetään usein enemmän tilanne- ja tapauskohtaisina. Yleensä me jopa nautimme siitä, että meidän tiimissä on värikästä joukkoa. Koronapandemian keväällä aiheuttama poikkeustila toi välttämättömiä muutoksia opetukseen ja opiskeluun. Digiloikka oli suuri ja osa muutoksista koettiin varmasti hyvänä, osa sen sijaan huonona. Aika näyttää millaisia muutoksia opetukseen ja opiskeluun koronapandemia tuo vielä mahdollisesti jatkossa. Lähteet: Colley, SL. Voices of Quiet Students: Introverted Nursing Students' Perceptions of Educational Experiences and Leadership Preparation. Int J Nurs Educ Scholarsh. 2019;15(1). Dunderfelt, T. 1999. Henkilökemia. Yhteistyö erilaisten ihmisten välillä. Juva: WSOY – Kirjapainoyksikkö. Keltikangas-Järvinen, L. 2008. Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Juva: WS Bookwell, Oy. Kirjoittaja Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa
Vyöhyketerapian käyttö koliikkivauvojen hoidossa – vaarallista uskomushoitoa vai koliikkioireiden helpottamista vauvaa kuunnellen?
Vyöhyketerapia on manipulatiivinen hoitomuoto, joka luokitellaan täydentäväksi hoidoksi. Sitä käytetään monenlaisten vaivojen ja oireiden hoitoon lääketieteellisten hoitojen ohella. Vyöhyketerapeutti käsittelee kehossa olevia heijastepisteitä, jotka ovat osittain samoja kuin akupunktiossa. Hoidossa pyritään aktivoimaan elimistön omat parannusvoimat ja saavuttamaan kehon tasapainotila. Hoidon keskeisenä periaatteena on pyrkiä vaikuttamaan sisäelinten ja muun elimistön toimintaan ihonalaista sidekudosta hieromalla ja painelemalla. Vyöhyketerapian toteutustavat vaihtelevat pelkästään jalkapohjien heijastepisteiden käsittelystä koko kehon käsittelyyn. 1 Vastasyntyneistä jopa 20 % kärsii koliikista. Wessel ym. 2. määrittelevät koliikin seuraavasti: Vauva iältään 3 viikkoa – 4 kuukautta, itkee lohduttamattomasti vähintään 3 tuntia päivässä vähintään 3 päivänä viikossa, vähintään 3 viikon ajan. Vanhemmille vauvan lohduton itku aiheuttaa suurta huolta ja stressiä. Koliikkiin ei ole lääketieteellistä hoitoa. Puskaradiossa kerrotaan, että vyöhyketerapiasta ovat jotkut vauvat saaneet apua, ja koliikista kärsivien vauvojen vanhempia ohjataan vyöhyketerapiaan jopa neuvolasta. Suomessa vyöhyketerapia luokitellaan kuitenkin joissakin kirjoituksissa ”uskomushoidoksi”, joka pitäisi kieltää, koska sen vaikuttavuudesta ei ole vankkaa tutkimustietoa. Koska vyöhyketerapiaa kuitenkin käytetään Suomessa, oli tärkeää ryhtyä selvittämään asiaa. Myös WHO 3 suosittaa, että perinteisistä ja täydentävistä hoidoista tulisi tehdä lisää tutkimusta, jossa kuvataan niiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja käyttäjien kokemuksia. Näin asiaa tutkittiin Yhteistyössä HUS:n, Metropolia AMK:n, Lohjan sairaalan ja Lohjan kaupungin neuvoloiden sekä Suomen Luonnonlääketieteen Keskusliiton kanssa toteutimme pilottitutkimuksen4 Lapsi ja Luonto Säätiön rahoituksella vuosina 2017-2019. Tarkoituksena oli kartoittaa vanhempien kokemuksia vyöhyketerapiasta vauvan koliikin aikana sekä vyöhyketerapian vaikutuksia vauvan koliikkioireisiin ja vanhempien kokemaan stressiin. Tutkimukselle haettiin HUS tutkimuseettisen toimikunnan puoltava lausunto. Aineisto kerättiin Lohjalla vuonna 2018. Terveydenhoitajat Lohjan neuvoloissa tunnistivat vauvojen koliikin käyttämällä Wesselin koliikkikriteereitä. Vanhemmat sopivat hoidoista vyöhyketerapeutin kanssa. Vauvoille, joita tutkimuksessa oli 35, annettiin vyöhyketerapiahoitoa kolmesta neljään kertaa 8-12 päivän aikana. Yksi hoitokerta kesti noin puoli tuntia, mutta perheille varattiin tunti hoitoon, oirepäiväkirjan täyttämiseen, kokemusten jakamiseen ja tarvittaessa vauvan imetykseen. Vauvojen jalkapohjat, jalat, kädet, pää, kasvot, korvat, kaula ja koko vatsan alue käsiteltiin modernin vyöhyketerapian menetelmällä. Tässä tutkimuksessa kaikilla vyöhyketerapeuteilla oli myös terveysalan pohjakoulutus. Pidimme tärkeänä, että jos vauvalle ilmenee joku muu terveysongelma, se huomataan ja vauva vanhempineen ohjataan eteenpäin saamaan asianmukaista hoitoa. Millaisia tuloksia saatiin? Vauvat olivat keskimäärin 2.8 viikkoa vanhoja, kun koliikkioireet alkoivat. Vauvat itkivät päivittäin keskimäärin 3.8 tuntia, maksimi-itkuaika oli jopa 8 tuntia, minimin ollessa yhdestä kolmeen tuntia päivässä. Vanhemmat kertoivat, että noin puolella (43 %) lapsista koliikkioirehdinta loppui kokonaan vyöhyketerapiahoitojen aikana. Lopuilla 57 %:lla vauvoista koliikkioireet jatkuivat, joskin yleensä lievempinä. Kaikki vanhemmat olivat sitä mieltä, että hoidolla oli vaikutusta vauvan koliikkioireisiin. Vanhempien mukaan vyöhyketerapia rentoutti ja rauhoitti vauvaa, vähensi kehon jännitystiloja, koliikki-itkua, levotonta liikehdintää, paransi unen laatua ja helpotti vatsan toimintaa. Hoitoa ei myöskään pidetty kivuliaana tai pelottavana. Vanhempien mielestä vauva oli turvallisissa käsissä terapeuttien hoidossa. Moni vanhemmista kertoi muutoksen tapahtuneen jo ensimmäisen hoidon jälkeen. Vauva saattoi nukkua ensimmäistä kertaa viikkoihin pitemmät yöunet. Vauvoilla, joiden koliikkioireet jatkuivat, päivittäinen itkuaika väheni keskimäärin 4.25 tunnista 2.8 tuntiin ja myös uniaika lisääntyi. Vanhempien kokema stressi oli selkeästi voimakkaampaa ennen vyöhyketerapiahoitoja kuin niiden jälkeen, huolimatta siitä, loppuiko vai jatkuiko vauvan koliikki. Hoitojen jälkeen vähemmän stressaavaksi koettiin vauvan terveys ja hyvinvointi, sairastelu, itkevän vauvan rauhoittelu, vauvan nukkuminen tai valvominen sekä oman ja puolison unen puute. Kuitenkin äitien kokema kokonaisstressi ja monet yksittäiset stressin aiheuttajat vähenivät enemmän niillä äideillä, joiden vauvojen koliikkioireet loppuivat kokonaan. Toisaalta äidit, joiden vauvalla koliikkioireet jatkuivat, kokivat itsensä vähemmän yksinäisiksi hoitojen jälkeen. Äidit kuvasivat vyöhyketerapian vaikutusta stressiin seuraavasti: ”On vähentänyt omaa stressiä, kun tietää että saa apua” (Äiti A) Äiti B ”Olo on itselläkin paljon helpompi ja rennompi. Yhteys omaan vauvaan on vahvistunut” Äiti C ” Stressitaso on vähentynyt kun saan nukuttua enemmän… helpompi nauttia pienistä arkipäivän asioista kun saa tarpeeksi levättyä” Tutkimuksen tulokset olivat positiivisia. Valtaosalla vauvoista oireet joko loppuivat tai lievittyivät. Vastaajien määrä oli kuitenkin pieni, 35 äitiä, eikä pilottitutkimuksessa ollut kontrolliryhmää. Lisää tietoa on kuitenkin tulossa. Tutkimusta on tarkoitus tulevaisuudessa jatkaa isommalla otoksella. Lähteet Aarva P. 2019. Täydentävät hoidot. Viisas elämä Oy. Helsinki Wessel MA, Cobb JC, Jackson EB, Harris GS, Detwiler AC. 1954. Paroxysmal fussing in infancy, sometimes called colic. Pediatrics 14, 421-435. WHO. 2013. WHO Traditional Medicine Strategy 2014-2023. World Health Organization.http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/92455/1/9789241506090 Hannula L, Puukka P, Asunmaa M, Mäkijärvi M. 2019. A pilot study of parents’ experiences of reflexology treatment for infants with colic in Finland. Scandinavian Journal of Caring Sciences. Early View. doi: 10.1111/scs.12790. https://rdcu.be/bXh4S Leena Hannula on kätilö, terveystieteiden tohtori ja Metropolia AMK:n lehtori, joka tekee imetykseen ja vauvaperheiden hyvinvointiin liittyvää tutkimus- ja kehittämistyötä.
SDG, UHC & SRHR eli seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut kaikille!
Vuonna 1994 Kairon kokouksessa päätettiin, että kaikki maailman ihmisten on saatava lisääntymis- ja seksuaaliterveyden palveluiden piiriin kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Nyt on vuosi 2019, eikä tavoitteeseen ole päästy. Kestävän kehityksen tavoitteet eli SDG:t (Sustanble Development Goals) korostavat myös ilmaisten tai kohtuuhintaisten terveyspalveluiden saamista kaikille – eli UHC Universal Health Coverage YK-slangilla. WHO on esittänyt tavoitteekseen saada miljardi ihmistä terveyspalveluiden pariin. Seksuaali- ja lisääntymisterveys on nostettu tähän mukaan kattaen erityisesti raskauden ja synnytyksen aikaisen hoidon, vastasyntyneen terveyden, perhesuunnittelun ja terveyden edistämisen. Yhteensä 58 YK:n jäsenmaata on sitoutunut parantamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluita niin, että ne tukevat kaikkien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja oikeuksia. Niinpä UHC – SRHR (Sexual and Reproductive Health and Rights) on noussut korkealle poliittisella asialistalla. Vaikka edistystä onkin tapahtunut, on edelleen vastassa konservatiiviset ja uskonnolliset vastustajat. He eivät kaikkien ihmisoikeuksia kannata eivätkä edistä. Välillä eteneminen onkin kuin tanssia – kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Lokakuun lopussa kokoontui Berliiniin satakunta asiantuntijaa keskustelemaan seksuaali- ja lisääntymispalveluista ja -oikeuksista. Kokouksessa esiteltiin yhdeksän maan kokemuksia. Euroopasta mukaan oli kutsuttu Saksa ja Suomi. Maamme oli nostettu seksuaali- ja lisääntymisterveyden mallimaaksi. Monille oli tuttua äitiyspakkaus ja pitkä kokemus äitiyshuollon palveluista jo 1930-luvulta alkaen. Osallistujat esittivät monia tiukkoja kysymyksiä. Kun Suomessa on alhaiset aborttiluvut, niin johtuuko se laittomista keskeytyksistä? Saavatko maahanmuuttajat samat palvelut kuin suomalaistaustaiset? Miksi terveydenhuolto ei kustanna ehkäisyä kuin poikkeustapauksissa? Miksi kätilöt eivät tee enemmän kätilötöitä esimerkiksi lääkärien sijaan – hehän ovat seksuaali- ja lisääntymisterveyden huippuosaajia? Mutta Suomen tilannetta kyllä ihailtiin, erityisesti asiantunteva ja aikaisin alkava seksuaalikasvatus sekä hyvä seksuaali- ja lisääntymisterveyden koulutus sai kiitosta. Kokouksen aikana kysyttiin, kuinka moni lähes kahdestasadasta YK:n jäsenmaista tarjoaa terveydenhuoltoa kaikille? Tyly vastaus on, ettei yhdessäkään maassa terveydenhuollon palvelut ole kaikkien saatavilla. Näin on myös Suomessa. Raskaudenkeskeytyksiä koskeva lainsäädäntömme on kohta 50 vuotta vanha. Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa aborttia ei saa myöntää naisten toivomuksesta. Jopa Irlannilla on vapaamielisempi lainsäädäntö kuin Suomessa. Steriloimisen saaminen alle 30-vuotiaana on vaikeaa ja erityisesti vapaaehtoisesti lapsettomien on hankala saada steriloimista. Lisäksi transsukupuolisia vaaditaan steriloitavaksi – vuonna 2002 säädetty laki on julma eikä kunnioita ihmisten itsemääräämisoikeutta. Hedelmöityshoitojen määrä ei ole kasvanut viime vuosina, vaikka lapsenhankintaa lykätään edelleen. Suomessa on nykyisin väestöön suhteutettuna vähiten aloitettuja hedelmöityshoitoja Pohjoismaissa. Tarvetta hoitoihin olisi enemmän kuin nykyisin on tarjolla. Esimerkiksi gynekologien ja terapeuttien palvelut on monesti hankittava yksityiseltä sektorilta, eikä pieni Kela-korvaus kata läheskään kaikkia kuluja. HPV-rokotusta ei tarjota pojille. Pari- tai lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden palveluita on liian vähän ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palveluverkostoa vasta rakennetaan. Missään maassa terveydenhuoltojärjestelmä ei ole valmis. Monet osallistujat toivoivat mahdollisuutta tulla Suomeen tutustumaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden koulutukseen ja palveluihin. Ehkä tästä tulee PISA-turismin rinnalle uusi aluevaltaus Mika Gissler Kirjoittaja on THL:n tutkimusprofessori ja työskennellyt seksuaali- ja lisääntymisterveyden kysymysten parissa vuodesta 1991.
Kätilöt eivät lykkää lapsentekoa – miksi muut lykkäävät?
Syntyvyys laskee Suomessa jo kahdeksatta vuotta Vuonna 2017 syntyi Suomessa vähemmän lapsia kuin kertaakaan 2000-luvulla. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomessa syntyi viime vuonna 50 139 lasta. Syntyvyys aleni lähes 5 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017 (1). Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tähän löytyy useita selityksiä lehdistä, tutkimuksista ja tilastoista. Syntyvyys on aina kiinnostanut kätilöitä, kätilöopiskelijoita ja kätilötyön opettajia. On myös havaittu, että kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4). Mielenkiintoinen kysymys on “Miksi nuoret aikuiset lykkäävät lapsentekoa”? Vanhemmaksi tullaan yhä iäkkäämpänä Väestöliitto on selvittänyt jatkuvasti pienentyneen syntyvyyden syitä perhebarometrissa. Väestöliiton mukaan keskeinen tekijä alenevalle syntyvyydelle on se, että vanhemmiksi tullaan yhä iäkkäämpinä. (2). Iltalehden otsikossa syntyvyyden alenemista selitetään sillä, että nuoria kiinnostaa matkustelu ja unelmaelämä ”prisma-arkea enemmän”. (3) Selityksesi on esitetty myös kaupungistumista. Kaupungeissa ryhdytään vanhemmaksi myöhemmin kuin maaseudulla. Myös ammatti vaikuttaa syntyvyyteen. Yrittäjät, maanviljelijät ja kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4). Omista haaveista ei haluta luopua. Nuorten naisten mielestä varsinkaan uudessa vakituisessa työpaikassa ei pidä heti tulla raskaaksi. Joidenkin naisten mielestä lapsi ei vie mahdollisuuksia esimerkiksi matkustamiselle. Osalla on hyvin vähän myönteisiä mielikuvia pienten lasten kanssa elämisestä.” Varsinkin korkeammin koulutetut nuoret kavahtivat arkista tai tavanomaista lapsiperhe-elämää, joka monille näyttäytyi omista haaveista luopumisena.” Osaa naisista pelottaa raskaus ulkonäkökysymyksenä. (3.) Myös laajempia selityksiä on esitetty. Lapsettomuus on vapaaehtoista mutta myös naisten ja miesten kohtaamisongelma Helsingin Sanomien mielipidesivuilla syntyvyyden laskua on selitetty ilmastotietoisuuden kasvulla ja vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistymisellä, mutta myös työelämän epävarmuudella. Myös erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteen. Erilaisten koulutustaustojen takia nuoret miehet ja nuoret naiset asuvat eri alueilla eivätkä siten tapaa toisiaan. (5.) Syntyvyyden väheneminen vaikuttaa kansantalouteen, mutta kun ikäluokat pienenevät, myös korkeakoulut joutuvat uudistumaan. Syynä tähän on lasten loppuminen ”kyläkouluista”, nuorten loppuminen lukioista ja lopuksi korkeakoulujen kärsiminen opiskelijapulasta. (6.) Vain pieni osa suomalaisista on päättänyt jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Syynä syntyvyyden laskemiseen on myös kulttuurin muuttuminen. Tuleva sukupolvi ei välttämättä halua lapsia ollenkaan tai haluaa vain sen yhden. (7.) Väestöliiton Perhebarometrin 2017 (2,7) mukaan lapsiperhearki koetaan usein ankeaksi ja riitaisaksi. Parisuhteessa ollaan usein yhä kauemmin kahdestaan ennen lapsen hankkimisen harkitsemista. Lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu yleisesti liittyvän siihen, ettei parisuhdetta löydy. (7.) Taloudellinen epävarmuus vaikutta lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gisslerin (8) mukaan syynä lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen ovat esimerkiksi taloudellinen epävarmuus tai se, ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt.Mielestäni syntyvyyteen vaikuttavat myös avioerot ja uusperheet, joiden myötä etenkin naisten epävarmuus tulevaisuudesta ja taloudellisesta pärjäämisestä on lisääntynyt. ” Kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä (9)”. Nuoret naiset tietävät vallan hyvin, miten mahdollinen avioero, yksinhuoltajuus, uusperheen arki ja lapsiluku vaikuttaa etenkin heidän elämänsä mutta myös uusperheen rakenteeseen sekä yksinhuoltaja- tai uusperheen taloudelliseen tilanteeseen. Nuoret naiset tietävät myös, että usein yksinhuoltajat elävät köyhyysrajan alapuolella. (10). Työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheiden haasteet vaikuttavat lapsilukuun Vaikka Suomen Uusperheiden Liitto ry:n (Supli) mukaan uusperheen muodostaminen on aikuisten valinta, asettavat työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheille erityisiä haasteita. Mielestäni haasteita tulee etenkin naisille, koska useimmiten juuri naisen vastuulle jää perheen lasten ja arjen pyörittäminen perhemuodosta riippumatta. (11.) Perustelen seuraavaksi väitteitä Väestöliiton tilastoilla (12,13). Avioliitoista noin 40 prosenttia päätyy eroon. Avoliittojen purkautumisesta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Vuonna 2011 noin neljännes avioeroista tapahtui yksi- ja kaksilapsisille perheille. 10 prosenttia eroista tapahtui kolmilapsiselle ja reilu kolme prosenttia monilapsisille perheille. Vuonna 2014 lapsiperheistä 20,8 prosenttia oli yksinhuoltajaperheitä. Helsingissä yksinhuoltajaperheitä oli 28,3 prosenttia, Vantaalla 23,5 prosenttia ja Espoossa 19,7 prosenttia. Yleensä yksinhuoltajana toimi äiti. On siis ymmärrettävää, että uusperheistä miltei joka toinen on sellaisia, joissa on vain äidin tuomia lapsia. Uusperheen arkeen voi kuulua myös isän vakituisesti toisaalla asuvia lapsia. Vain alle neljä prosenttia uusperheistä on perheitä, joissa on sekä äidin että isän lapsia. Toiseksi yleisin perhetyyppi on äidin lasten ja uusperheen vanhempien yhteisten lasten muodostama perhe (38,6 % lapsiperheistä). Näistä 4,3 prosentissa on sekä isän lapsia että yhteisiä lapsia. Väestöliiton mukaan äidin, isän ja yhteisten lasten yhdistelmä uusperheissä on vielä melko harvinainen. Miehet voivat lykätä isäksi tuloa Tiedetään myös, ettei vanhemmilla miehillä ei ole ongelmia siittää lapsia. Jotkut jopa haluavat pitkittää isäksi tulemista (14). Moni nainen puolestaan voi havaita 35-45 vuotiaana, ettei läheistä, kestävää parisuhdetta ja perhettä ole vain tullut. Tässä tilanteessa äidiksi haluavat kääntyvät puolestaan hedelmöityshoitojen puoleen (15,16). Vaikka lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu liittyvän yleisesti siihen, ettei parisuhdetta löydy (6), voi sekä sillä että isyyden pitkittämisellä olla yhteys syntyvyyteen. Näin siksi, että sopivan kumppanin puuttuminen on ainakin tutkimusten perusteella tavallisimpia syitä siihen, että lastenhankintaa siirretään tai siitä on kokonaan luovuttu (15,16). Syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia On kuitenkin hyvä muistaa, että syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia. Kun ehkäisyvalistus toimii, lapset syntyvät suunnitellusti ja toivotusti (17). Lähteet: 1. Tilastokeskus 2019. Väestöennuste 2018–2070 – Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html Luettu 30.6.2019. Luettu 1.7.2019 Rotkirch, A.,Tammisalo, K., Miettinen, A. &Berg, V. 2017. Perheparometri 207. Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lasten saannista. Väestöliitto. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/d52de32b953aef11533e16cb50dc5278/1561973471/application/pdf/7659544/vanhemmuutta%20lyka%CC%88ta%CC%88a%CC%88n%20netti%20iso.pdf Luettu 1.7.2019 Iltalehti. Tutkimus selvitti, mistä johtuu lapsikato: Matkustelu ja unelmaelämä kiinnostavat ”prisma-arkea enemmän”. https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/201805162200948248 Luettu 1.7.2019 MTV uutiset. Suomessa syntyy nyt 1,49 lasta naista kohden. Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Syntyvyyden laskuun vaikuttaa muun muassa kaupungistuminen. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/syntyvyys-on-suomessa-alempana-kuin-koskaan-tyopaikka-ja-asuinalue-vaikuttavat-siihen-minka-ikaisina-lapsia-hankitaan/7140952#gs.mnlr1i Luettu 1.7.2019 Helsingin Sanomat 2019. Erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteenkin. Mielipidekirjoitus HS 29.6.2019 Luettu 30.6.2019 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006157237.html Helsingin Sanomat 2019. Kun ikäluokat pienenevät, korkeakoulut joutuvat uudistumaan Yle uutiset 2019. Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne. https://yle.fi/uutiset/3-10102530 Luettu 30.6.2019. Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies? Työ. Työpiste verkkolehti. https://www.ttl.fi/tyopiste/miksi-nainen-tienaa-vahemman-kuin-mies/ Luettu 1.7.2019 Yle uutiset. Yksinhuoltaja ja pitkäaikaistyötön elävät köyhyysrajan alapuolella jatkuvasti veitsen terällä: "Julmaa sanoa, että se on ihmisestä itsestään kiinni". Tutkijan mukaan köyhyyden kierteestä voi päästä irti, mutta se on vaikeaa. https://yle.fi/uutiset/3-10043189 Luettu 1.7.2019 Suomen Uusperheiden Liitto ry (Supli) 2019. Monimuotoiset perheet- verkosto vaikuttaa yhdessä perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi ja monimuotoisuuden tunnistamiseksi. WWW- lähde https://supli.fi/monimuotoiset-perheet-verkosto-vaikuttaa-yhdessa-perheiden-hyvinvoinnin-parantamiseksi-ja-monimuotoisuuden-tunnistamiseksi/ Luettu 30.6.2019. Väestöliitto 2019. Avioerot. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avioerot/ Väestöliitto 2019. Eronneisuus lapsiperheissä. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/perheet/eronneisuus_lapsiperheissa/ Luettu 30.6.2019.. Miehet haluavat lapsia entistä myöhemmin – mutta kuinka vanha isä on jo liian vanha? MTV-uutiset. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miehet-haluavat-lapsia-entista-myohemmin-mutta-kuinka-vanha-isa-on-jo-liian-vanha/6042410#gs.lv9bbo Luettu 30.6.2019. Väestöliitto 2019. Lapsettomien määrä on noussut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/syntyvyys/lapsettomuus/ Luettu 30.6.2019. Väestöliitto 2019. Tietoa heille, jotka valitsevat lapsen hankkimisen yksin. https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=7099824 Luettu 30.6.2019. Iltasanomat. Kukaan ei ennustanut syntyvyyden näin rajua romahdusta - Miten Suomen käy? https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006146997.html Luettu 1.7.2019. Kirjoittaja TtT Pirjo Koski on kätilötyön lehtori ja kätilökoulutuksen TKI- yhteyshenkilö Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Synnytysvalmennus – hömppää vai käypää hoitoa?
Synnytykseen valmentamisella on Suomessa pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina sotavuosiin 1940-luvulle saakka. Huomattavasti matalammasta elintasosta huolimatta valmennusta oli silloin kuitenkin varaa järjestää lähes kymmenkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Eikö nykypäivän äitien enää tarvitse valmentautua synnytykseen? Onko todelliseen vuorovaikutukseen perustuva synnytysvalmennus näinä virtuaalisen todellisuuden aikoina menneen maailman luksusta, johon ei ole enää varaa? Synnytysvalmennus sairaalassa on vastaus moneen haasteeseen Nykyisin suuri osa (yli 80 %) ensisynnyttäjistä pelkkää tavallisia synnyttämiseen liittyviä asioita kovaa tai kohtalaisesti jo raskauden varhaisessa vaiheessa (Haapio 2017). Synnytyksen jännittäminen alkuraskaudessa on sen verran yleistä, että sitä voi varmasti pitää normaalina ilmiönä. Asiasta voi kuitenkin tulla ongelma, jos äidin jännitys pääsee tuen puutteen vuoksi kehittymään patologisemmaksi synnytyspeloksi. Kaikki tuen riittämättömyydestä kärsivät odottajat ovat potentiaalisia synnytyspelkohoitoihin hakeutuvia. Pelkodiagnoosin (O99,80) saaneiden äitien lukumäärässä onkin ollut reilu kasvu viime vuosien aikana. Synnytyspelon hoito on kalliimpaa kuin sen ennaltaehkäisy, joten painopistettä kannattaisi siirtää synnytystä pelkäävien hoidon lisäämisestä pelkoa ehkäiseviin palveluihin. Esimerkiksi sairaalassa toteutetulla, laadukkaalla synnytysvalmennuksella on todettu olevan synnytyspelkoa ehkäisevä sekä hoitava vaikutus (Haapio 2017). Median synnyttämiseen liittyvistä keskusteluista tulee selkeästi esiin, että raskaana olevien epäluottamus synnytyssairaalan henkilökuntaa kohtaan on vahvassa nousussa. Keskusteluista huomaa, että monella odottajalla on kyllä synnyttämiseen liittyvää tietoa, mutta he pelkäävät synnytyksensä omistajuuden menettämistä: sitä, että synnytyksiä hoitava henkilökunta kävelee heidän toiveidensa, tarpeidensa ja tahtonsa ylitse. Tällaiselle epäluottamuksen muodostumiselle on hyvin tilaa, jos synnytyssairaala pysyy äidille vieraana ja kaukaisena instituutiona, johon ei ole mahdollista luoda todellista kontaktia jo raskauden aikana. Epäluottamus voi leimata kielteisesti raskausaikaa ja saattaa vaikeuttaa vuorovaikutusta synnyttäjän ja kätilön välillä synnytyksen aikana. Synnytyksenaikainen yhteistyösuhde synnyttäjän ja kätilön välillä on keskeistä ja luottamus sen toimivuuteen syntyy tai vahvistuu parhaiten aidoissa kohtaamisissa, keskusteluissa ja yhteisen toiminnan avulla. Yhteistyön rakentaminen tulisi aloittaa jo raskauden aikana esimerkiksi sairaalassa järjestettävän valmennuksen avulla. Hyöty tästä olisi kahdensuuntainen, sillä valmennuksen avulla myös kätilö saisi yhteyden synnyttäjiin oppien paremmin ymmärtämään heidän synnyttämiseen liittyviä odotuksiaan. Tietoa, taitoa ja tunnetta Tiedon saaminen on yksi synnytykseen valmentautumisen perusehdoista, mutta tiedollisen sisällön lisäksi myös emotionaaliset elementit sekä synnytystaitojen opettelu ovat korkeatasoisen synnytysvalmennuksen keskeisiä osatekijöitä. Synnytyskipu ja sen lievittäminen huolettavat raskaana olevia. Valmennuksessa synnytyskivun käsittelyn tulisi kuitenkin olla synnyttäjän vaihtoehtoja lisäävää, eikä kaventavaa. Esimerkiksi pelkästä epiduraalipuudutuksesta kertominen ei rohkaise synnyttäjää muiden kivunlievitysmenetelmien käyttöön. Hyvä synnytysvalmennus ei ole vain luentotilaisuus vaan se pitää sisällään synnytystaitojen harjoittelua. Synnyttäminen vaatii äidiltä erityisesti fyysisiä taitoja, joita voi ennen synnytystä valmennuksessa ja ehkä kotona itsenäisesti harjoitella. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi erilaisten ponnistusasentojen, rentoutumiskeinojen sekä lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien toteuttamisen harjoittelu. Opastaminen näiden asioiden käyttöön on auttamatta myöhäistä, jos ne jäävät pelkästään siihen hetkeen, kun synnyttäjä tulee kipeänä sairaalaan. Synnytys on ennen kaikkea kokemuksellinen tapahtuma ja synnyttäjän henkisen valmentautumisen tarve on suuri. Tunnetuen välittämisen keinoja valmennuksessa ovat esimerkiksi, kun odottajaa rohkaistaan ilmaisemaan omia tunteitaan ja mielipiteitään synnytyksensä aikana, normalisoidaan synnyttämiseen liittyviä asioita ja annetaan lupa olla oma itsensä synnytyksessä. Synnytysluottamusta lisää, kun odottajalla on jo raskausaikana mahdollisuus kysyä ja tulla kuulluksi tulevassa hoitopaikassaan, ja kun hän saa rauhassa ja turvallisesti opastettuna tutustua tulevaan synnytysympäristöönsä. Synnytykseen valmentaminen on erityisosaamista Synnytysvalmennuksen ohjaajalla itsellään tulisi olla riittävästi osaamista ja myönteinen asenne valmennustyötä kohtaan, sillä ne ovat keskeisiä valmennuksen korkeaan laatuun vaikuttavia tekijöitä: jos ohjaaja ei itse arvosta, usko tai pidä tästä osasta työtään, näkyy se väistämättä valmennuksen laadussa. Osaamisestaan epävarma ohjaaja voi kokea valmennustehtävän epämieluisana. Sen vuoksi työnantajan tulisi säännöllisesti tarjota täydennyskoulutusta ohjaajilleen. Synnytysvalmennus on edelleen käypä ohjauspalvelu, johon jokaisella raskaana olevalla on terveydenhuoltolakiin perustuva oikeus. Kirjoittaja on Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtori ja synnytysvalmennuksen tutkija. Lähde: Haapio Sari. 2017. Synnytysvalmennus kätilötyön interventiona. Ensisynnyttäjien valmennuskokemukset ja valmennuksen vaikuttavuus. Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto.
Terveyden edistämistä ja aurinkoista vieraanvaraisuutta Livingstonen jalanjäljissä – kokemuksia henkilöstövaihdosta Malawissa
Maaliskuun 22. päivä kaksi Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtoria lähti henkilökuntavaihtoon Afrikkaan, Malawiin. Afrikka oli molemmille ennen kokematon maanosa, eikä matkalle lähtemisen jännitystä yhtään vähentänyt lentoyhtiömme lentoturma kahta viikkoa aiemmin tai Malawia ja sen naapurimaita kohdannut akuutti tulvakatastrofi. Näistä huolimatta matkalle oli mukava lähteä, sillä matkakumppaneinamme olivat Karelia ammattikorkeakoulun kansainvälisyyden huippuosaajat. Malawin tasavalta on 17 miljoonan asukkaan valtio eteläisessä Afrikassa, jonka naapurivaltioita ovat mm. Sambia ja Mosambik. Maa kuuluu maailman köyhimpiin valtioihin ja sen keskeisimpiä elinkeinoja ovat kotitarveviljely ja maatalous. Keskimääräinen elinajanodote on 60 vuotta. Malawin kuuluisa nähtävyys on Malawijärvi, jonka David Livingstone löysi 1859. Vierailumme isäntinä Malawissa toimivat Kamuzu College of Nursing -korkeakoulun ja Daeyang Universityn henkilökunta. Meille suunniteltu monipuolinen ja antoisa ohjelma sisälsi yhteistyöneuvotteluja edellä mainittujen opetusorganisaatioiden kanssa, sekä vierailuja erilaisiin sairaaloihin ja terveysasemille. Ero terveydenhuollon ympäristöissä on maidemme välillä toki suuri, mutta malawilaisen terveydenhuoltohenkilöstön osaaminen: tiedon taso ja ennen kaikkea taito toimia lähes ilman hoitotyön välineistöä ja tarvikkeita tekivät meihin vaikutuksen. Ohjelmamme sisälsi myös luentojen pitämistä kätilöopiskelijoille. Luennot olimme suunnitelleet opetusteknologian varaan, mutta Malawissa yleisesti esiintyvät sähkökatkot asettivat omat haasteensa ja jouduimme improvisoimaan esitykset uudelleen. Äitiysterveyden megatrendit Suomessa ja Malawissa Molemmat maat kantavat huolta äitiensä terveydestä ja hyvinvoinnista. Luentojemme aiheina olivatkin äitiysterveyden megatrendit, kuten syntyvyys ja synnyttäjien ikä, lapsikuolleisuus, tupakointi ja muut seksuaaliterveyden aiheet. Keskustelu näistä oli antoisaa, ja havaitsimme että teemat ovat molemmissa maissa yhteisiä, mutta niihin liittyvät ongelmat ovat päinvastaista. Malawissa syntyvyys on suurta, kun taas Suomessa se on hyvin alhaista ja edelleen laskevaa: Malawilainen nainen saa elämänsä aikana keskimäärin viisi lasta ja ensimmäisen lapsensa hän saa usein jo teini-iässä, 15-vuotiaana. Suomessa synnyttäjien keski-ikä lähestyy 30-vuotta ja lasten lukumäärä myös jää alhaiseksi (THL 2018, perinataalitilasto). Toisaalta Suomessa vastasyntyneen kuolema on huomattavan harvinaista, kun Malawissa lapsikuolleisuus on yksi maailman korkeimmista. Lapsen menettämisen suru on siis osa usean malawilaisen äidin elämää. Merkittävimpiä syitä vastasyntyneiden menehtymisiin ovat ennenaikaisen synnytyksen komplikaatiot, keuhkokuume, ripulitaudit sekä malaria. Raskauden aikaisen tupakoinnin suhteen malawilaiset ovat meitä huomattavasti parempia, sillä yksikään heidän lasta odottavista äideistään ei tupakoi. Seksuaaliterveyden edistämiseen liittyvistä asioista, kuten raskauden keskeytyksestä ja ehkäisystä, keskusteleminen oli haastavaa. Keskustelu jäi usein lyhyeksi, sillä vaikka vastapuoli ei halunnut torpata aiheesta keskustelua kokonaan, ei hän myöskään halunnut rohkaista meitä jatkamaan. Päällimmäisinä kokemuksina mieleemme jäivät paikallisen terveydenhuoltohenkilöstön hieno osaaminen niukoista resursseista huolimatta, isäntiemme sydämellinen vieraanvaraisuus ja helteisen Afrikan huikaisevat maisemat. Kokemus oli vaikuttava ja rankkakin, ja mietimme usein millaista olisi ollut kuulua tohtori Livingstonen retkikuntaan. Matka jäi taakse, mutta yhteistyö Malawiin jatkuu. Kirjoittajat, Maija-Riitta Jouhki ja Sari Haapio, ovat Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtoreita sekä äitiyshuollon tutkijoita. Kuvat Maija-Riitta Jouhki.
Kiihdytyskaistalla vai rauhallisesti matkaten? Kätilöopiskelijan opinnot kulkevat omaa polkuaan
Tänä päivänä yhä useampi kätilöopiskelija suorittaa ammattikorkeakouluopintojaan yksilöllisen aikataulun mukaan. Esimerkiksi tänä keväänä Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistuvista kätilöistä puolet valmistui tammi-huhtikuussa 1. Joidenkin opinnot suuntautuvat yksilölliselle polulle aikaisemmin suoritettujen opintojen vuoksi ja osa on välillä poissa opinnoista perhevapaiden tai esimerkiksi matkailuun käytetyn jakson vuoksi. Joku taas haluaa vain suorittaa opintojaan nopeutetusti tai hidastetusti omaan jaksamiseensa sovittaen henkilökohtaisen elämäntilanteensa mukaisesti. Vielä kymmenen vuotta sitten valtaosalla kätilöopiskelijoista opinnot kestivät tutkinnon normipituuden ja laskettu aika ja valmistuminen koittivat 4,5 vuoden kuluttua opintojen aloituksesta. Lähes kaikki noudattivat opinnoissaan opetussuunnitelmaan kirjattua ajoitussuunnitelmaa, jossa kukin opintojakso oli ennalta ajoitettu tietylle lukukaudelle tiettyyn ajanjaksoon. Poikkeuksia tästä olivat vain aikaisemman korkeakoulututkinnon suorittaneet ja perhevapaiden vuoksi rajallisen ajan poissaolevat opiskelijat. Henkilökohtainen opintosuunnitelma, HOPS Nykyisin opiskelijat suunnittelevat opintojen alkaessa tutoropettajansa ohjauksessa henkilökohtaisen opintosuunnitelman, hopsin, jossa he sijoittavat tutkintonsa opetussuunnitelman (ops) sisältämät opinnot. Tätä suunnitelmaa sitten päivitetään opintojen edetessä ja suunnitelmien muuttuessa. Metropolian kätilötutkinnon opetussuunnitelmassa 2 on pakollisia opintoja 255 opintopistettä (op) ja opiskelijan vapaasti valittavia opintoja 15 op. Usein hoito- ja kätilötyön aineopintojen suoritus noudattelee tiettyä järjestystä, jossa aikaisempi opinto luo pohjaa seuraavalle. Opinnoissa on kuitenkin paljon sellaisia, joiden ajoitukseen opiskelija voi itse vaikuttaa. Opintojen korvaaminen aikaisemmin hankitulla osaamisella Opiskelijan henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisessa otetaan huomioon hänen aikaisempi osaamisensa 3, mm. koulutus- ja kokemustaustansa. Jokaisessa aloittavassa kätilöryhmässä on opiskelijoita, joilla on takanaan aikaisempi korkeakoulutukinto tai sen opintoja, joko terveysalalta tai joltakin muulta alalta. Tavallisin tausta on sairaanhoitajan tai tradenomin opinnot. Kaikissa korkeakoulututkinnoissa on eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen 4 mukaisesti koulutukselle määriteltyyn osaamistasoon 5 kuuluva joukko yhteisiä oppisisältöjä. Ammattikorkeakouluopinnot määritellään tasolle 6. Mikäli opiskelija on suorittanut aikaisemman korkeakoulututkinnon tai osia siitä, osaamisensa perustella hänelle voidaan hyväksilukea suorituksia, jotka korvaavat nykyisen tutkinnon opinnon, esimerkiksi kieli-, viestintä ja tutkimusmenetelmäopintoja. Aikaisempia opintoja voi myös sisällyttää tutkinnon vapaavalintaisiin opintoihin. Korvattavan opinnon aikaan suunnitellaan opiskelijalle muita opintoja, jolloin opinnot etenevät nopeammin. Opintojen kiihdytyskaista Opintojen nopeuttajat ovat uusi kasvava joukko opiskelijoita. Tämä joukko suorittaa kaikki opetussuunnitelmaan kirjatut opinnot, mutta he suorittavat opintopisteitä yli suunnitellut 60 op vuosivauhdin. Opiskelijat opiskelevat ympäri vuoden ja yhä lisääntyvässä määrin verkko-opintoina. Opiskelijat hyödyntävät kesälukukautta ja mahdollisuutta muualla tai muulla tavoin suoritettujen opintojen hyväksilukuun. Opintoihin kuuluvia harjoitteluja ja vapaavalintaisia opintoja korvataan kesätyössä saadulla työkokemuksella. Ei ole tavatonta, että opintojen kokonaiskesto lyhenee puolesta yhteen vuotta. Valmistuvan kätilön osaaminen varmistetaan aina; hyväksilukujen edellytyksenä on, että tehdyllä suorituksella on saavutettu samat osaamistavoitteet kuin korvattavalla opinnolla saataisiin. Hitaasti hyvä tulee Joskus opiskelijan elämäntilanne edellyttää opintojen hitaampaa tahtia. Hitaampaa opiskelutahtia voidaan suunnitella mm. opiskelijalle, jolla henkiset voimavarat ovat tilapäisesti heikoilla esim. masennuksen vuoksi. Laajan koulutuksen opiskeluaikaan mahtuu myös tärkeitä elämäntapahtumia ja perhevapaita. Eräästä jo valmistuneesta opiskelijaryhmästä puolet oli poissa opinnoista äitiysvapaan vuoksi, jotkut kahdesti pitkän koulutusajan kuluessa. Opinnot etenivät hitaammin, mutta kokemuksellinen tieto kätilöopinnoissa antoi pohjaa uuden tiedon omaksumisessa. Tutoropettajan kanssa hopsia laadittiin perhetilanne huomioiden ja tutkinto valmistui aikanaan. Vaikka opiskeluihin käytetty aika yksilöllisesti vaihtelee opiskelijan valitseman polun mukaan, valmistuvalla kätilöllä on aina riittävä ammatillinen osaaminen kätilön ammatin harjoittamiseen. Lähtökohtaisesti aikaa opinnoille on normi +1 vuosi eli kätilöopinnoille 5,5 vuotta. Kuten raskauskin, joka täysiaikaisena kestää 37-42 viikkoa, jotta syntyvä lapsi selviää synnyttyään, voi kätilöksi valmistuvan opinnot kestää suunnitellusta 4,5 vuodesta poiketen lyhyemmän tai pidemmän ajan, kuitenkin niin, että riittävä kypsyys on saavutettu ammatissa toimimiseen. LÄHTEET Oma, valmistumisjärjestelmä, Metropolia Ammattikorkeakoulu Opetussuunnitelma, Kätilötyön tutkinto-ohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu Mäkinen-Streng M, Ojala K & Haltia N. Opitulle tunnustusta. Eurostudent VI -tutkimuksen artikkelisarja, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:35 Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:24 Kansallinen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehys Eurooppalainen tutkintojen viitekehys Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen tutkintojen viitekehys, Osaamistasokuvaukset. https://www.oph.fi/download/191224_Tutkintojen_viitekehysten_osaamistasokuvaukset_FI_SV_EN.pdf luettu 10.4.2019 Heli Kondelin on kätilötyön tutkintovastaava Metropolia Ammattikorkeakoulussa
Kommunikaatiotaitoja ja tiimityöskentelyä simulaatio-opetuksella
Simulaatiokoulutuksilla on totuttu harjoittelemaan kädentaitoja ja saatu loistavia tuloksia oppimisessa. Simulaation edut on ymmärretty myös kommunikaatiotaitoihin ja tiimityöskentelyyn harjaantumisessa. ¹︲² Tiimityöskentelyä on simulaatiokoulutuksen avulla voitu parantaa ja selkiyttää. ¹ Tiimityöskentelyyn liittyy yksilöiden tekninen tietous ja osaaminen, mutta myös taito tiimityöskentelyyn sekä oleellisen tiedon jakaminen. Tiimityöskentelyssä on epäonnistuttu, jos esimerkiksi potilasta koskeva tärkeä tieto jää jakamatta tiimin kesken. ³ Metropolia Ammattikorkeakoulun kätilökoulutuksen siirtyminen uudelle Myllypuron kampukselle ja sinne tuleva uusi simulaatiokeskus mahdollistaa simulaatio-opetuksen hyödyntämisen yhä paremmin opetuksessa, tutkimus-, kehittämis-, innovaatio-, sekä liiketoiminnassa. Kommunikaation ja tiimityöskentelyn merkitys terveydenhuollossa Kommunikointi on oleellinen osa tiimityöskentelyä ⁴, ja sitä pidetään avaimena turvalliseen ja tehokkaaseen hoitotyöhön. Tästä huolimatta kommunikaatio-ongelmat ovat yleisiä terveydenhuollossa ja ne ovat usein syy virheelliseen toimintaan sairaalassa; kriittisissä tilanteissa ne voivat olla jopa henkeä uhkaavia. ⁵ Kommunikaatio on aina sidoksissa vastapuolen tulkintaan ja sen on katsottu muodostuvan kolmesta tekijästä: tiedollisesta, taidollisesta ja affektiivisesta tekijästä. ⁶ Tiimityöskentely määritellään organisaatiolliseksi käyttäytymiseksi, johon kuuluu kaikkia jäseniä yhdistävä, vaikuttava ja tehokas toiminta kohti yhteistä tavoitetta. Tiimityötaidot ovat tekniikoita ja käyttäytymismalleja, joita käyttäen tiimi saa tehtävänsä suoritettua. Tiimin hyvä suoriutuminen on yhteydessä hyvään johtajuuteen. ⁷ Simulaatio-opetus puolestaan määritellään toiminnaksi, joka mallintaa todellista ympäristöä. Sen avulla voidaan harjoitella todellisuutta interaktiivisesti. Puutteet kommunikaatiossa haittaavat tiedonkulkua ja henkilöiden välistä yhteistyötä. Kommunikointiongelmat ovat vaikuttamassa yli puoleen terveydenhuollon haittatapahtumista. Kehittyvästä teknologiasta huolimatta suullinen tiedonkulku on ensisijaista työntekijöiden ja eri tiimien välisessä vuorovaikutuksessa.⁶ Kiireellisissäkin tilanteissa ihmisten on kyettävä yhteistyöhön myös sellaisten ihmisten kanssa, joita he eivät edes välttämättä tunne.⁸ Kun keskitytään kommunikaatioon ja turvalliseen ympäristöön, voidaan parantaa merkittävästi hoidon laatua ja turvallisuutta. Yhteistyöhön kohdistuneen simulaatio-opetuksen on osoitettu olevan merkityksellistä ja lisäävän potilaiden turvallisuutta.² UK National Health Service ja Healthcare Improvement instituutti (2015) Yhdysvalloissa suosittelevat käyttämään SBAR-menetelmää (situation/tilanne, background/tausta, assessment /arvio ja recommendation/suositus) terveydenhuollossa parantamaan tilanteen ja taustojen selvittelyä sekä nopeaa kommunikaatiota. SBAR-menetelmän on todettu olevan paras tapa saada informaatiota kriittisissä⁵ ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. ³ Tutkittaessa kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin lääkäreiden ja kätilöiden tiimityöskentelyä ja kommunikaatiotaitoja yliopistollisessa sairaalassa, esiin on noussut simulaatiokoulutuksen positiivinen yhteys ammattilaisten kommunikaatiotaitoihin ja tiimityöskentelyyn. Merkittävää näyttöä on saatu mm. delegoinnin, closed loop -kommunikaation (ts. palautuvan kommunikaation), ennakoinnin, roolien ja johtajuuden sekä rauhallisuuden parantumisesta. Simulaatiokoulutuksen positiivisia yhteyksiä todettiin myös tiimihenkeen, tilannekuvaan ja muuttuviin tilanteisiin sopeutumiseen, toisten kannustamiseen ja kuunteluun, sekä potilaan tietojen antoon liittyen. Simulaatiokoulutus on siis loistava tapa kehittää terveydenhuollossa tapahtuvaa kommunikaatiota ja tiimityöskentelyä kädentaitojen lisäksi. Simulaatio-opetus tulee olemaan yhä merkittävämmässä roolissa kätilöopinnoissa ja sen tavoitteena onkin kehittää kätilöopiskelijoiden kädentaitojen lisäksi kommunikaatiotaitoja ja tiimityöskentelyä myös eri alojen opiskelijoiden kanssa. LÄHTEET: Ballangrud, R., Hall-Lord, M., Persenius, M. & Hedelin, B. 2014. Intensive care nurses persception of simulation-based team tarining for building patient safety in intensive care: A descriptive qualitative study. Intensive and Critical Care Nursing 30, 179-187. Paine, L., Rosentein, B., Sexton, J., Kent, I., Holzmueller, C. & Pronovost, P. 2011. Republished paper: assessing and improving safety culture throughout an academic medical centre: a prospective cohort study. Postgraduate medical Journal 8 (1028), 428-435. Andersson, J. & Nelson, K. 2015. Patterns of Communication in High-Fidelity Simulation. Journal of Nursing Education 54 (1), 22-27. MacDougall-Davis, S.R., Kettley, L. & Cook, T.M. 2016: The `go-between` study: a simulation study comparing the `traffic lights`ans SBAR tool as a means of communication between anaestic staff. Anaesthesia 71 (7), 764-772. Kinnunen, M. & Peltomaa, K. 2010. Potilasturvallisuus ensin. Hoitotyönvuosikirja. Edita Prima Oy, Helsinki. Jin, Y. 2015. Effects of team-building on communication and teamwork among nursing students. International Nursing Review 63(1), 33-40. Pearson, E. & McLafferty, I. 2011. The use of simulation as a learning approach to nontechnical skills awareness in final year nurse students. Nurse Education in Practice 11 (6), 399–405. Pronovost, PJ., Berenholtz, SM., Needham, D., Goeschel, C., Thom I. Watson, SR., Holzmueller, CG. Lyon, JS., Lubomski, LH., Thompsen, DA., Needham, D., Welsh, R. Roth, G., Bender, J., Reader, T., Flin, R., Lance, K. & Cuthbertson, BJ. 2006. Non-tecnical skills in the intensive care units. British Journal of anaesthesia 96 (5), 551-559. Janni Koski ja Eija Raussi-Lehto ja ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Hyvä terveys, parempi seksi!
Pohjoismainen seksologian konferenssi NACS 2018 (NACS = Nordic Association of Clinical Sexology) pidettiin viime syksynä Turussa syyskuun lopulla. Teemana oli parempaa seksiä. Kolmipäiväisen konferenssin aikana teemaa käsiteltiin useista eri näkökulmista. Seksuaalisuutta ja seksiä tarkasteltiin muun muassa evoluutiobiologian, kulttuurin, uskonnon ja seksuaaliterveyden edistämisen näkökulmista. Yhtenä keskeisenä teemana nousi esiin terveys ja esityksissä korostettiin, että terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus, alkoholin välttäminen ja liikunta edistävät seksuaaliterveyttä. Liikunnan merkitystä seksuaaliterveydelle korostettiin useissa esityksissä. Evoluutiobiologian näkökulmasta fyysinen terveys ja hyvinvointi vaikuttavat jopa parinvalintaan. Markus Rantalan1 mukaan miesten tulisi panostaa terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan pelkän lihasten kasvattamisen sijaan. Esityksessä tuotiin siis ilmi, että naisia viehättää ilmeisesti muita enemmän terve ja solakkarakenteinen savuton mies. Miesten olisi hyvä mieluummin urheilla itse kuin istua sohvalla urheilua seuraten. Liikkumattomuus on riskitekijä, joka liittyy ylipainoon, korkeaan verenpaineeseen, metaboliseen oireyhtymään sekä sydän- ja verisuonitauteihin.2 Kaikki edellä mainitut terveysongelmat ovat yhteydessä myös seksuaaliterveyden heikkenemiseen. Muun muassa Lääkäri Vilho Ahola3 korosti kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin merkitystä seksuaaliterveydelle. Tanskalaisen fysioterapeutti Helle Gerbiltin4 esityksessä käsiteltiin liikunnan merkitystä miehen erektiokyvylle. Esityksen keskeisenä sanomana oli, että säännöllinen liikunta on tehokas ja lääkkeetön tapa parantaa erektiotoimintoja. Jo neljä kertaa viikossa toistettu keskiraskas liikunta edistää erektiokykyä. Sulkeutuuko ympyrä? Jo kauan tunnetut keskeiset terveyden edistämisessä huomioitavat asiat kuten tupakoimattomuus ja säännöllinen liikunta alkavat saada uutta, tuoretta painotusta nyt seksuaaliterveyden edistämisessä. Saisimmeko terveyden edistämiseen uutta puhtia kertomalla asiakkaille ja potilaille elintapamuutosten vaikutuksista seksuaaliterveyteen, kuten seksuaaliseen toimintakykyyn, kehonkuvaan ja ihmisen kokemukseen itsestään? Terveydenhuollon ammattilaisten on hyvä ottaa huomioon myös seksuaaliterveyden näkökulma motivoidessaan asiakkaita ja potilaita elämäntapamuutoksiin. Ohjatessamme esimerkiksi miestä, jolla on erektiohäiriö, lisäämään liikuntaa ja vähentämään tupakointia ehkäisemme samanaikaisesti mahdollisesti myös syöpää ja sydäninfarktia. Kaikki voittavat! Kirjoittajat: Maija-Riitta Jouhki ja Maarit Sinisaari-Eskelinen ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteitä Rantala M. 20.9.2018. Evolutional psychological aspects. Scientific programme NACS 20-23.9.2018. Liikunta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016. (viitattu 21.2.2019). Saatavilla Internetissa: www.kaypahoito.fi Ahola V. 22.9.2018. Sexology and lifestyle medicine - a multidisciplinary approach. Scientific programme NACS 20-23.9.2018. Gerbild H, Larsen CM, Graugaard C, Areskoug Josefsson K. 2018. Physical Activity to Improve Erectile Function: A Systematic Review of Intervention Studies. J Sex Med 2018, 6(2) 75-89.
Synnytys sairaalan ulkopuolella – koulutuksella moniammatilliseen yhteistyöhön
Entäs jos synnytyspaikkana onkin sairaalan piha? Taksin takapenkki? Avustajana bussikuski? Sairaalan vahtimestari? Helsingin poliisilaitos kertoi alkuvuonna tapahtuneesta yllättävästä perhetapahtumasta bussipysäkillä. Näiden yllättävien perhetapahtumien määrä on viime aikoina ollut nousussa. Suomessa syntyi vuonna 2017 suunnittelemattomasti 180 lasta sairaalan ulkopuolella, näistä 93 matkalla sairaalaan (ks. taulukko 1). 1Lapselle sairaalan ulkopuoliseensynnytykseen liittyy suurempia riskejäkuin äidille, jos jätetään huomioimatta synnytyskokemuksen merkitys tai vaikkapa synnytyspelkodiagnoosin viime vuosien tuplaantuminen. Perinataalikuolleisuus on lähes viisinkertainen.Vastasyntyneen lämpimänä pitäminen ja muut tarvittavat toimenpiteet ovat haastavia kenttäolosuhteissa. Äidin riskit liittyvät synnytyksen jälkeisvaiheeseen ja verenvuotoihin. Synnytys tulee muille kuin kätilöille hyvin harvoin vastaan, joten koulutuksen ja opetuksen tarve on suuri ensihoidossa. Taulukko 1. Suunnittelematon sairaalan ulkopuolinen synnytys 2007-2017 Miten tähän on tultu? Terveydenhuollossa on tapahtunut ja tapahtuu useita muutoksia, joista merkittävimpiin kuuluvat nk. päivystysasetus ja sote-uudistus. Päivystysasetus Asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä (nk. päivystysasetus) ja sen synnytyksiä koskeva osuus tuli voimaan vuonna 2015. Päivystysasetuksella2 on merkittävä vaikutus synnytyksiin ja äitiyshuollon järjestämiseen. Asetuksen seurauksena synnytykset on keskitetty yhä suurempiin yksiköihin ja pienempiä on jo lakkautettu. Matkat palvelujen saavuttamiseksi pitenevät. (kuva 1) Äitiyspoliklinikoiden ja alueiden neuvoloiden sekä pelastuslaitosten yhteistyölle tulee uusia vaatimuksia. Sote-uudistus Pitkään valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on yhä työn alla.3 Tähänastiset valmistelut ennakoivat huomattavia muutoksia palveluihin, myös äitiyshuoltoon. Suunnitelmien mukaan järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista tulee uusille itsehallintoalueille. Tähän muutokseen liittyvät myös KELAn kautta kulkevat matkakorvaukset, jotka synnytysten ja äitiyspoliklinikoiden keskittämisen myötä tulevat lisääntymään. Muutosten myötä synnytyssairaaloissa on jo ryhdytty toimenpiteisiin. Esimerkiksi alueensa ensihoidon synnytystehtäviin voi jatkossa lähteä Kuopion yliopistollisesta sairaalasta ja Päijät-Hämeen synnytysosastoilta myös kätilö, jos sairaalassa ei juuri silloin tarvita hänen työpanostaan. Ylen tietojen mukaan Päijät-Hämeessä tällaisia tehtäviä on noin 25 vuodessa. Koulutuksella kohti turvallisempaa tulevaisuutta Lisäkoulutusta tarvitaan tiedon ja osaamisen kartuttamiseksi sairaalan ulkopuolella tapahtuvan synnytyksen hoidosta. Yhteistyömuotoja tulisi kehittää niin, että parhaimmillaan osaaminen karttuu sekä työelämän toimijoissa että alan opiskelijoissa. Näin voidaan lisätä koulutuksen ja työelämän integraatiota ja työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista. Synnytys sairaalan ulkopuolella edellyttää toimivaa yhteistyöverkostoa ammattikorkeakoulujen, sairaaloiden ja ensihoitoyritysten kesken osaamisen ja toimintojen kehittämisessä. Yhteistyössä on tarkasteltava työelämän hoitopolkuja äitiyshuollossa ja selvitettävä, millaista toimintaa ja osaamista moniammatillisessa ja monitoimijaisessa matkasyntymän hoidossa tulisi olla. Eräs mahdollisuus on tuottaa moniammatillisesti, simulaatiopedagogiikkaa hyödyntäen, ensihoitajille käytännön taitoja ja kätilöille etäohjausosaamista. Kokemusten jakamisella voidaan parantaa osaamista ja kehittää uusia innovaatioita. Kehitettävät toimintamallit ja työkalut olisivat myöhemmin siirrettävissä myös kuntien/itsehallintoalueiden vastaaviin muihin toimintoihin, myös kansainvälisesti. Tulevaisuudessa pidentyneet välimatkat synnytyssairaaloihin ennakoivat lisääntyviä matkasynnytyksiä ja tarvetta lisätä ensihoitajien synnytyshoitovalmiuksia sekä synnytyssairaaloiden kätilöiden valmiuksia synnytyksen hoitoon ensihoito-olosuhteissa. Pidemmät etäisyydet lisäävät myös äitiysneuvoloissa työskentelevien erityisosaamisen vaatimuksia, lähinnä kätilötyön osaamista. Jos tulevaisuuden visio ei ole se, että ostoskeskuksista löytyy defibrillaattorien vierestä hoida-synnytys-missä-vaan –boksi, tai pikakurssien järjestäminen taksi- tai bussikuskille synnyttävien kohtaamisesta, olisiko nyt oikea aika moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen ja koulutukseen? Kirjoittajat: Eija Raussi-Lehto ja Janni Koski ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteet Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet – THLhttps://www.thl.fi/tilastot/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet/perinataalitilasto-synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä.(https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130652) Mikä on sote-uudistus? https://alueuudistus.fi/mika-on-sote-uudistus
Kätilökoulutuksesta – Näin syntyy kätilö
Järkevästä ujostelemattomuudesta kätilötyön asiantuntijuuteen Suomalaisia kätilöitä on koulutettu Tukholmassa jo 1700-luvulla ja Suomessa yli 200 vuotta, vuodesta 1816 alkaen. Kätilökoulutus oli ensimmäinen erityisesti naisille tarkoitettu ammatillinen koulutus Suomi-Ruotsissa. Sairaanhoitajakoulutus alkoi vuonna 1855, terveydenhoitajakoulutus 1924 ja ensihoitajakoulutus 1998. Hyvän kätilön ominaisuuksia on kuvattu kautta koulutuksen historian kelpoisuusvaatimuksissa koulutukseen pääsylle. Varhaisimmat kuvaukset 1700-luvulta keskittyivät kätilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten ikään, käsien kokoon, vartalon ja raajojen sirouteen sekä nuhteettomaan maineeseen. Näissäkin kuvauksissa on ominaisuuksia, joita nykyajan kätilökin tarvitsee: hyvä käsityskyky, kärsivällisyys, tarpeen tullen päättäväisyys sekä lukutaito itsensä jatkuvan kehittämisen turvaamiseksi. Yksi jo varhain mainittu ominaisuus on järjellinen vapaamielisyys, järkevä ujostelemattomuus. Sitä tarvittiin erityisesti, kun kätilö kohtasi työssään ongelmia, joissa oma ja yhteiskunnan arvomaailma olivat ristiriidassa asiakkaiden realiteettien kanssa. Ammattikätilöltä vaadittiin jo varhain myös kirjoitustaitoa mm. synnytyspäiväkirjojen pitämiseksi. Tämän päivän vastavalmistuneella kätilöllä on takanaan neljän ja puolen vuoden ammattikorkeakouluopinnot, jotka sisältävät teoriaopintojen ohella lukuisia viikkoja käytännön harjoittelua terveydenhuollon eri toimintaympäristöissä sekä sairaanhoidon että kätilötyön alueella. Kätilön tutkinto Kätilön tutkinto on kaksoistutkinto. Koulutus sisältää sekä sairaanhoitajan että kätilön tutkinnon. Valmistuessaan kätilö saa sekä sairaanhoitajan että kätilön osaamisen ja ammattipätevyyden. Koulutus on kansallisten säädösten lisäksi tarkoin EU-direktiivien säätelemää, ja sen on täytettävä sekä sairaanhoitajan että kätilön koulutusta säätelevät direktiivimääräykset. Ammattipätevyysdirektiivissä terveysalan tutkinnoista ainoana kätilökoulutukselle on määritelty myös yksityiskohtaisia määrällisiä vaatimuksia käytännön harjoittelussa yleisten teoreettisen ja käytännön opetuksen sisältövaatimusten lisäksi. Näiden toteutumista seurataan Kätilöopiskelijan harjoittelun työkirjan, ”direktiivikirjan”, avulla. Vaadittuja määrällisiä käytännön toimia ovat mm. 100 raskauden aikaista tutkimusta 40 raskauden seuranta ja hoito 40 synnytyksen hoito 40 riskisynnyttäjän seuranta ja hoito 100 lapsivuoteisen naisen hoito 100 vastasyntyneen seuranta ja hoito Opintojensa aikana kätilöopiskelijat harjoittelevat oppilaitoksessa luokkaolosuhteissa tapahtuvien harjoitusten ja simulaatioiden lisäksi sisätautien, kirurgian, mielenterveystyön, lasten ja nuorten hoitotyön yksiköissä sekä kätilötyön kliinisissä harjoitteluissa naisen hoitotyön yksiköissä, äitiysneuvoloissa, riskiraskauksia hoitavissa yksiköissä, synnytyssaleissa sekä lapsivuodeosastoilla. Mitä koulutetun kätilön tulee osata? Alkujaan valmistuvan kätilön tuli vannoa kätilön vala, joka oli edellytys ammatin harjoittamisoikeudelle. Vuonna 1926 valan tilalle tuli kätilövakuutus. Nykyisin kätilövala traditiona on säilynyt osana valmistumisjuhlaa, vaikka tänä päivänä sillä ei ole virallista merkitystä ammatin harjoittamisen kannalta. Jo 1700-luvulla valalle tulevan kätilön osaaminen oli määritelty. Hänen tuli tuntea naisruumiin anatomia, synnytyselimet ja lantion luusto, osata auttaa lapsen päätä syntymään oikein, tehdä sisätutkimuksia, huolehtia jälkeisistä sekä kääntää hankalassa asennossa oleva sikiö. Yleinen käsitys kätilöstä synnytysten hoitajana on vain pieni osa suomalaisen kätilön työnkuvaa. Kätilön päivitetty ammatillisen osaamisen kuvaus on julkaistu 2014. Kätilön asiantuntijuus on laaja-alaista seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen asiantuntijuutta. Tähän sisältyvät kliinisen osaamisen osa-alueet ovat Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen Naisen hoito- ja kätilötyö Raskauden aikainen kätilötyö Synnytyksen aikainen kätilötyö Synnytyksen jälkeinen kätilötyö Kätilötyö vastasyntyneen hoidossa Tämän lisäksi osaamiseen kuuluvat kätilön ammatillinen toiminta sisältäen mm. ammattietiikan ja päätöksentekotaidot, näyttöön perustuva kätilötyön kehittäminen ja johtaminen, vuorovaikutus- ja ohjaustaidot sekä kaikkiin ammattikorkeakoulututkintoihin kuuluvat yleiset kompetenssit. Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa kätilön asiantuntijuuteen kuuluu myös naistentautien hoitotyön osaaminen. Tämä ei sisälly sairaanhoitajan osaamisvaatimuksiin ammattipätevyysdirektiivissä eikä näin ollen myöskään sairaanhoitajatutkinnon opintoihin kaikissa Suomen ammattikorkeakouluissa. Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa ei myöskään hyödynnetä kätilöiden ammatillista osaamista perusterveydenhuollossa seksuaaliterveyden edistäjänä ja raskauden seurannassa, joihin juuri kätilökoulutuksen saaneilla on paras asiantuntemus. Muissa Pohjoismaissa raskaana olevalla on oikeus saada kätilön hoitoa ja ohjausta raskauden aikana. Pitäisikö näin olla myös meillä Suomessa? Kätilökouluttajat - The Voice of Midwifery Kätilökouluttajat - The Voice of Midwifery -blogi on Metropolia Ammattikorkeakoulun kätilökoulutuksen opettajien 2019 perustama blogi, jossa äänensä saa kuuluviin kätilötyön opettajat ja muut alan asintuntijat. Blogissa tartutaan ajankohtaisiin koulutuksen alaa koskeviin aiheisiin ja tuodaan esille näyttöön perustuvaa tietoa kätilötyöstä, seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja kätilökoulutuksesta. Kirjoittaja Heli Kondelin on kätilötyön lehtori ja kätilökoulutuksen tutkintovastaava Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Ennen opettajauraansa hän on toiminut kätilönä ja osastonhoitajana synnytyssalissa Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Lähteet Direktiivi 2005/36/EY. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ammattipätevyyden tunnustamisesta. Direktiivi 2013/55/EU. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta. Laiho, Arja 1991. Viisaista vaimoista nykyajan kätilöiksi. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Pienimaa, Anna-Kaisa 2014. Kätilön ammatillisen osaamisen kuvaus. Kätilökoulutuksesta valmistuvien osaamisalueet ja keskeiset sisällöt. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Vainio-Korhonen, Kirsi 2012. Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. WSOY.
Kätilökouluttaja – The Voice of Midwifery -blogissa keskustellaan kätilötyöstä. Blogi tuo esille laajasti tietoa seksuaali- ja lisääntymisterveydestä sekä nostaa keskusteluun alaan liittyviä keskeisiä kysymyksiä. Blogi on toimitettu blogi, jota ylläpitää Metropolia Ammattikorkeakoulu. Blogissa voi julkaista tekstejä, videoita tai niiden yhdistelmiä. Mikäli haluat tehdä kätilötyöhön liittyvän postauksen, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Heli Kondelin (päätoimittaja), lehtori, kätilötyön tutkinto-ohjelman tutkintovastaava, p. +358 40 630 1262
Sari Haapio, lehtori, p. +358 40 714 5127
Maija-Riitta Jouhki, lehtori, p. +358 40 705 60878
Pirjo Koski, lehtori, p. +358 40 630 2040
Aino Vuorijärvi, yliopettaja, p. + 358 50 541 1395
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Kätilökouluttajat-blogin sisällöt ennen julkaisua.
anemia ferritiini henkilökuntavaihto hops introvertti joulu kansainvälisyys koliikki koliikkioireet kommunikaatiotaidot kätilökoulutus Kätilöopiskelija kätilötutkinto kätilötyö käyttäytyminen lapsiluku liikunta lisääntymisterveys Malawi matkasynnytys raskaudenaikainen anemia raskaus Raudanpuute reproductive health sairaalan ulkopuolinen synnytys seksi seksuaalilääketiede seksuaalisuus seksuaaliterveys sexual health Simulaatio sote synnytys synnytyspelko synnytysten keskittäminen synnytysvalmennus Syntyvyys temperamentti terveyden edistäminen terveys tiimityötaidot vastasyntynyt vauva vyöhyketerapia väestö