Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: osallistuva työote

Työpajat ja heittäytymisen jalo vaade
24.4.2024
Tytti Rantanen & Johanna Tirronen

Fasilitointi tunnistetaan yhä useammin yleiseksi työelämätaidoksi ja osallistuva ote työelämän  kehittämisen ja kehittymisen edellytykseksi. Arjessa nämä konkretisoituvat fasilitoiduissa työpajoissa. Työpajan käyttämisellä työtapana tavoitellaan aitoa mahdollisuutta osallistua kehittämiseen, mikä tukee myös muutoksiin sitoutumista. Samoin työpajat syventävät itse kehittämistyötä, kun useamman asiantuntijan ajattelu kohtaa ja erilaiset näkökulmat tulevat törmäytetyksi prosessin aikana. Osallistuva toiminta onkin nostettu monen organisaation käytänteeksi, jopa strategian teemaksi. Työpajoilta ei toivottavasti välty kukaan. Entä jos työpajassa täytyy tehdä jotain leikkisää ja noloa? Ajatus työpajasta voi herättää työyhteisössä myös vastarektion, jopa pientä puistatusta. Taustalla voi piillä pelko, että työpajassa täytyy tehdä jotain leikkisää ja noloa, ehkä jopa heittäytyä, mikä uhkaa aikuisen ammattilaisen omanarvontuntoa. Tämä teksti sai alkunsa Metropolia Ammattikorkeakoulun avoimella Fasilitointi ja osallistuvat menetelmät -kurssilla, jossa puhuttiin paljon fasilitoijan kyvystä olla läsnä, aistia yhteisön energioita ja mielentilaa ja omalta osaltaan vaikuttaa näihin. Tästä voidaan käyttää sanaa heittäytyminen. Entä jos heittäytyminen kuulostaa ensi alkuun hurjalta? Ja kuka heittäytyy: fasilitoija vai osallistujat – vai kaikki yhdessä? Voihan virittäytyminen! Ennakkoluulot työpajoja kohtaan saattavat liittyä työtapoihin, joita tiedetään tai kuvitellaan hyödynnettävän työpajoissa. Tyypillisimmin niitä käytetään työpajojen alkuvirittäytymisessä, minkä yhteydessä saatetaan puhua heittäytymisestä. Fasilitointijargonin ja sanan tutumman merkityksen välillä on suuri ero. Heittäytyminen voi siksi kuulostaa rajulta, tai vähän koheltavalta toiminnalta, jossa ei ehkä ole katsottu, mitä pohjalla odottaa. Sanana se myös kuulostaa joltain, mikä vaatii rohkeutta ja estottomuutta, jota kaikilla ei arjen puristuksessa ole peliin laittaa. Ei ole pakko tanssia. Osallistaen-julkaisun heittäytymistarinoissa esimerkiksi esitellään menetelmä, jossa osallistujien tuli luoda tanssikoreografia. Ehkäpä tässä mennään sille rajalle, jossa on syytä tuntea työpajaosallistujat ja heidän heittäytymishalunsa, ettei ensireaktio ole lähimmän pakoreitin etsiminen. Voisiko työpajan alkuvirittäytymisen vain jättää pois, jos se on osio, joka saattaa tuntua erityisesti työpajatyöskentelyyn tottumattomista epäilyttävältä? Selkeä vastaus on ei. Virittäytymisen voi tehdä monella tapaa, mutta sitä ei kannata ohittaa. Virittäytyminen auttaa rakentamaan psykologista turvallisuutta, joka on työpajatyöskentelyn ja yhteistyön edellytys. Se toimii myös siirtymänä arjen kohinasta itse työpajaan: olemme täällä yhteisen asian äärellä ja keskitymme siihen yhdessä. Vaihtoehtona ”heittäytymiselle” voi varovaisemmin, myönteisesti, avoimesti ja osallistuvuutta tukevalla tavalla myös uiskennella, ujuttautua, tulla kohti, kanssa-oleilla ja kanssa-toimia. Virittäytyä voi vaikkapa jakamalla muutamalla lauseella vierustoverin kanssa odotuksiaan työpajaa kohtaan. Sekin on heittäytymistä, ei ole pakko tanssia. Työelämästä on pidettävä leikki kaukana, vai onko? Heittäytymistä vaatii myös leikkiin ryhtyminen. Miksi leikille on niin vähän sijaa työelämässä? Leikin huonolla maineella on todenteensa. Julkisuudessakin on perattu uudistusprosesseja, joissa konsulttijargon ja menetelmäkikkailu ovat peittäneet alleen todelliset prosessit. Jos osallistaminen on näennäistä ja työntekijän todelliset mahdollisuudet vaikuttaa organisaation strategiseen johtamiseen vähäiset, voi työpajoista jäädä muistiin lähinnä muka-hauskat leikit, jotka eivät johtaneet mihinkään. (Esim. Jalonen 2018, Kuusela 2020.) Silkkaa asiantuntijan aliarvioimista. Leikin on todettu kehittävän luovuutta ja lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta. Yksi näkökulma on, että leikki koetaan pinnalliseksi ja epäammattimaiseksi, tuottamattomaksi toiminnaksi – työajan väärinkäytöksi. Asiantuntijuuteen on myös perinteisesti liitetty odotus vakavuudesta. Tämä on menneisyydessä ollut varsinkin naispuolisten ajattelijoiden omaksuma suojakilpi. Mutta kuten ilmiötä pohtinut Katie Fitzpatrick kirjoittaa, pakotetun sentimentaalisuuden varomisen ei pitäisi johtaa suoranaisen tylyyden ihannointiin. (Fitzpatrick 2019.) Leikin on todettu kehittävän luovuutta ja lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta, olipa kyseessä lapsiryhmä tai työpaikka. Leikin tuoma rentous voi olla juuri se tila, jossa jokin olennainen nytkähtää eteenpäin, haastavammassakin kehitysprosessissa. Yhdistävä nauru on työajan hyvinkäyttöä Leikki ja nauru voivat tuntua epäilyttäviltä tai jopa epäsopivilta, jos on määrä käsitellä vakavia asioita tai mahdollisesti kritiikkiä nostattavia kysymyksiä. Aidosti uutta kehitettäessä kuitenkin tarvitaan heittäytymistä, uskallusta tuoda esiin keskeneräisiäkin ajatuksia tai outoja ideoita. Mikä paremmin kuin yhteinen nauru saa aikaan tarvittavan ilmapiirin? Huumori ja leikkisyys voivat olla myös kriittisen ajattelun työkaluja. Kuten huumorin filosofi Henri Bergsonia tutkinut Julius Telivuo kirjoittaa, naurun tehtävä on paljastaa ja suitsia jäykkiä ja kankeita taipumuksia ihmisen toiminnassa – miksei siis myös organisaation. Naurun yhteisöllisyys rakentaa nauravaan ryhmään koomisen jännitteen, se on dynaamista toimintaa, joka tapahtuu jaetussa tilassa jaetulla rytmillä. (Telivuo 2021.) Huumori ja leikkisyys voivat olla myös kriittisen ajattelun työkaluja, minkä organisaatiotutkija André Spicer mainitsee yhtenä erinomaisena vastavoimana ylhäältä alaspäin valuvalle ”yrityspaskanjauhannalle” eli pahamaineiselle konsulttijargonille (Spicer 2019). Jos tilanteeseen ja ryhmään on saatu luotua psykologinen turvallisuus, jopa pieni lämmin (itse)ironia voi toimia. Se voi raivata tilaa vilpittömyydelle. Voimme menettää yhdessä arvokkuutemme, eikä se ole niin vakavaa. Huumori on taitolaji, mutta useimmiten avoin huumori rakentaa yhteisöä ja kutsuu heittäytymään. Huumori, erityisesti sarkasmi ja ironia, vaatii hyvää tilannetajua ja ryhmän sekä työyhteisön tuntemusta. Nauru yhdistää, kunhan se on vilpitöntä ja yhteistä. Yhtä heittäytymistä Työpajat ovat tulleet todennäköisesti jäädäkseen, niistä kannattaa siis ottaa paras irti. Heittäytyä saa läpi työpajojen, alkuvirittäytymisestä loppurituaaleihin – suosittelemme sitä myös muihin kohtaamisiin. Mitä enemmän luovuutta ja siviilirohkeutta on pelissä, sitä tärkeämpää on jaettu käsitys yhteisestä leikistä. Yhdessä työpajassa fasilitoija voi pyytää työpajan lopuksi numeerista palautetta työpajan onnistumisesta. Toisessa saatetaan ehdottaa työpajan loppuyhteenvetoon karaokesovelluksen hyödyntämistä. Onko tunnelmasi tämän työpajan jälkeen enemmän Pure mua vai Lapin kesä? Cha cha cha vai Paha vaanii? Toiset tarttuisivat mikkiin ilman eri kehotusta, toiset kalpenisivat kauhusta. Heittäytyminen mahdollistaa luovatkin kokeilut, mutta mitä enemmän luovuutta ja siviilirohkeutta on pelissä, sitä tärkeämpää on psykologinen turvallisuus: jaettu käsitys yhteisestä leikistä. Kirjoittajat Tytti Rantanen on Espoo Ciné -elokuvafestivaalin toiminnanjohtaja. Opintojakson aikaan hän työskenteli ohjelmakoordinaattorina suomalaisen mediataiteen keskus AV-arkissa. Rantanen on myös filosofisen niin & näin -aikakauslehden pitkäaikainen toimittaja ja viimeistelee yleisen kirjallisuustieteen väitöskirjaa Tampereen yliopistoon. Johanna Tirronen on vahvalla viestintäintressillä varustettu kulttuurituotannon lehtori. Monimuotoinen ammattikorkeakoulupedagogiikka, vaikuttava viestintä sekä osallistuva työote ovat hänen kiinnostuksensa ytimessä. Hän on koulutukseltaan viestintätieteiden ja muotoiluajattelun maisteri, ammatillinen opettaja ja valokuvaaja. Tämän kirjoitus on syntynyt osana Fasilitointi ja osallistuvat menetelmät -opintojaksoa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Opintojakson keskusteluissa nousi esiin joskus työpajoihin liittyvä pinnan alla väreilevä jännite. Tytti pohti ajatusta syvällisemmin osana opintojakson tehtävää ja opintojakson yhtenä vastuuopettajana toiminut Johanna ehdotti pohdinnan muokkausta yhdessä blogiin sopivaan muotoon. Lähteet Fitzpatrick, K. 2017. Heartlessness as an Intellectual Style. The Chronicle of Higher Education. Jalonen, J. 2018. “Wau!”-akatemia. Historiantutkijan näkötorni 24.11.2018. Kaihovirta, M., Raivio, A-M. & Palojärvi, H-L. (toim.) 2019. Osallistaen. Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. OIVA-sarja 5. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuusela, H. 2020. Kuuleeko strateginen johto? Katsaus yliopistojen työhyvinvointikyselyjen tuloksiin. Tiedepolitiikka 2/2020, 30–35. Spicer, A. 2018. Paskanjauhantabisnes (Business Bullshit). Suom. Tapani Kilpeläinen. Tampere: niin & näin. Telivuo, J. 2021. Bergson ja naurun yhteisöllinen jännite. Tiede & Edistys 3/2021.  

Lue lisää

Kestävä pedagogiikka – ammatillinen opettaja opiskelijoiden osallisuuden edistäjänä
3.4.2024
Heli-Marja Broberg & Niina Raistakka

Opiskelijoiden osallistaminen kestävän kehityksen mukaisiin toimiin tuo mielekkyyttä sekä opettajan työhön että opiskelijan oppimiseen. Opiskelijoiden avoimuus uusille ideoille ja heidän kykynsä kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä voivat tarjota tuoreen näkökulman. Se saattaa haastaa "näin on aina ennenkin tehty" -ajattelutapaa. Opiskelijat voivat myös olla hyvinkin tietoisia ja valveutuneita kestävän kehityksen asioista ja saattavat tietää aiheesta opettajaa enemmän. Yhdessä tekeminen ja osallistuva työtapa, opettajan muutosvalmius ja tahto kestävän kehityksen periaatteiden soveltamiseen kaikessa toiminnassa luovat pohjan kestävälle kestävän kehityksen oppimiselle ja opettamiselle. Opiskelijoiden osallistaminen kestävän kehityksen mukaisiin toimiin tuo mielekkyyttä sekä opettajan työhön että opiskelijan oppimiseen. Bonifacio ym. (2023) pohtivat kestävän kehityksen ja ammatillisen opettajan identiteetin yhteyttä. He toteavat, että kestävä kehitys on väistämättä osa jokaisen ammatillisen opettajan työnkuvaa sekä asennetta ja arvomaailmaa. Opettajan on kehitettävä osaamistaan siinä  kantaakseen vastuuta kestävästä huomisesta. He tuovat esille myös kiinnostavan ajatuksen siitä, että opiskelijoiden osallisuus voisi tukea niin opettajan työtä kuin opiskelijan oppimista ja motivaatiota kestävää kehitystä kohtaan. (Bonifacio ym. 2023.) Tässä kirjoituksessa pohdimmekin ammatillisen opettajan roolia kestävän kehityksen edistäjänä yhteistyön ja opiskelijoiden osallisuuden näkökulmasta. Ammatillinen opettaja opiskelijoiden osallisuuden mahdollistajana Osallistumisen mahdollisuus ja osallisuuden kokemus motivoivat ihmisiä muutokseen. Osallisuus sitouttaa yhdessä tehtyihin päätöksiin ja muovaa päätösten toimeenpanon arkeen sopivaksi. Tällöin muutos on helpompi viedä arjen pysyväksi osaksi. Osallisuus ymmärretään useimmiten kokemuksena siitä, että yksilöt tuntevat tulevansa kuulluksi ja voivat vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja sitä kautta ympäröivään maailmaan. Kokemus vaikuttamisen mahdollisuudesta lisää kokemusta asian merkityksellisyydestä. (Isola ym. 2017; Kekki ym. 2023). Ammatillisena opettajana keskeistä on luoda ympäristö, jossa opiskelijat voivat tuoda esiin omia näkemyksiään. Ammatillisena opettajana keskeistä on luoda ympäristö, jossa opiskelijat voivat tuoda esiin omia näkemyksiään ja heillä on aito mahdollisuus osallistua päätöksentekoon sekä toimia niiden pohjalta. Opiskelijan osallisuutta pohtiessa tulee miettiä sitä, miten hän voi olla mukana kestävän kehityksen mukaisissa toimissa ja osaltaan vaikuttaa niihin. Ammatillinen opettaja voi toimia opiskelijoiden osallisuuden mahdollistajana monella tapaa. Hän voi esimerkiksi: keskustella avoimesti kestävän kehityksen tavoitteista ja merkityksestä ja tehdä opiskelijoille selväksi, että heidän panoksensa on arvokasta ja tarpeellista osallistaa opiskelijat aktiivisesti opetussuunnitelman ja kurssien suunnitteluun, mikä lisää heidän sitoutumistaan ja ymmärrystään asiasta hyödyntää projektipohjaista oppimista, mikä mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen merkityksellisiin, käytännönläheisiin kestävään kehitykseen liittyviin projekteihin rohkaista reflektiiviseen oppimiseen, jossa opiskelijat voivat arvioida omaa oppimisprosessiaan, asettaa tavoitteita ja tunnistaa henkilökohtaisen kehityksensä alueita. Konkreettisesti toimia voisivat olla esimerkiksi: ympäröivän luonnon ja rakennetun ympäristön hyödyntäminen oppimisympäristönä ammattialakohtaiset ympäristökasvatussuunnitelmat sähköisten oppimisympäristöjen ja viestintäkanavien hyödyntäminen hiilijalanjälkeä pienentävien tekojen toteuttaminen yksilön, oppilaitoksen ja yhteiskunnan tasolla. Oppilaitos voi tukea opiskelijoiden osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa yksittäistä opintojaksoa laajemmin. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa on vuodesta 2021 toiminut kestävän kehityksen verkosto. Sen tavoitteena on tarjota yhteisö, joka innostaa ja yhdistää kestävästä kehityksestä kiinnostuneita metropolialaisia, opiskelijoita ja henkilökuntaa. Se toimii aktiivisena muutoksen foorumina. Osallistujien enemmistö on tällä hetkellä henkilökuntaa, mutta verkosto on avoin kaikille. (Ojala ym. 2022.) Opiskelijan osallisuus vaatii pedagogiikan muutosta Kestävän kehityksen asiantuntija Pinja Sipari on puhunut siitä, että olemme opettaneet erikseen maailmasta ja kestävästä kehityksestä. Nyt meidän tulisi muuttaa ajattelua ja toimia niin, että opettaisimme vain kestävästä maailmasta. (Sipari 2024.) Mielestämme tämä konkretisoi hyvin  muutostarpeen. Kestävän kehityksen opettamisesta täytyisi tulla luonnollinen ja integroitu osa kaikkea oppimista ja opettamista, niin luokkahuoneessa, itsenäisesti työskennellessä kuin työelämäprojekteissa. Tällöin valmennamme opiskelijoita ymmärtämään kestävän kehityksen periaatteita sekä soveltamaan niitä aktiivisesti ja luovasti omassa elämässään ja tulevaisuuden ammateissaan. Kestävän kehityksen opettamisesta täytyisi tulla luonnollinen ja integroitu osa kaikkea oppimista ja opettamista. Kestävän kehityksen pedagogiikka vaatii yhteistyötä ja opiskelijan osallisuutta. Osallistavan pedagogiikan voi ajatella toimivan sille pohjana. Osallistavassa pedagogiikassa opiskelija on aktiivinen osallistuja ja oman oppimisensa suunnittelija. Teoreettisen tiedon siirtäminen muuttuu kriittisen ajattelun, systeemisen näkemyksen ja monialaisen yhteistyön edistämiseksi. Opiskelijat saavat tilaisuuden osallistua aktiivisesti, kokeilla, tehdä virheitä ja oppia niistä. Tämä on prosessi, joka on elintärkeä kestävän kehityksen haasteiden ymmärtämisessä ja ratkaisemisessa. (Perunka ym. 2018.) Kestävän kehityksen pedagogiikka voi hahmottua opettajille myös epävarmuuden ja tietämättömyyden pedagogiikkana. He voivat kokea, että kestävyysasioiden käsittely vaatii omien arvojen ja sitoumusten paljastamista sekä epävarmuuden tunnustamista opiskelijoiden edessä. (Asikainen 2022). Tämä voi olla haasteellista. On hyvä muistaa, että opettajan ei tarvitse tietää kaikkea. Kestävän kehityksen asioissa perustietämys, asenne ja tahtotila mahdollistavat yhteistyön opiskelijoiden kanssa. Opettajat muutosvoimana Ammatillisen opettajan rooli ei rajoitu tiedon välittäjäksi, vaan laajenee muutosagentiksi. Se valmistaa opiskelijoita mielekkääseen ja merkitykselliseen elämään sekä aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kestävä kehitys vaatii vaikuttamista yhteiskunnan eri tasoilla. Kun opiskelijat ovat jo opinnoissaan aktiivisesti osallistuneet, ovat he valmiimpia tekemään sitä myös oppilaitosympäristön ulkopuolella. On löydettävä keinoja tehdä yhteistyötä niin, että edistämme kestävää kehitystä kotona, kotimaassa sekä kansainvälisesti. (Toivoa ja toimintaa, 2024.) Kun opiskelijat ovat jo opinnoissaan aktiivisesti osallistuneet, ovat he valmiimpia tekemään sitä myös oppilaitosympäristön ulkopuolella. Opettajan rooliin liittyy myös arvojen välittäminen ja esikuvana toimiminen. Kun opettaja huomioi järjestelmällisesti kestävän kehityksen periaatteet jokapäiväisissä toimissaan, se luo pohjan opiskelijoiden ymmärrykselle ja sitoutumiselle kestävään kehitykseen. Vaikuttavuus moninkertaistuu mahdollistamalla opiskelijoiden osallisuus. Tuoreina opettajina toivomme yhteistä vastuuta kestävän kehityksen edistämisestä oppilaitoksissa. Se on luontainen osa ammatillisen opettajan työtä, minkä tulisi välittyä oppilaitoksen arkea läpileikkaavana asiana. Opiskelijoiden osallisuudella on keskeinen rooli kestävän kehityksen pedagogiikassa. Osallisuus ja yhteistyö opiskelijoiden kanssa ovat olennaisia tekijöitä kestävän kehityksen osaamisen ja arvojen edistämisessä. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan edistä opiskelijoiden oppimista ja motivaatiota, vaan myös tukee opettajia heidän pyrkimyksissään integroida kestävän kehityksen teemat osaksi pedagogisia ratkaisuja sekä osaksi opetussuunnitelmaa. Kirjoittajat Heli-Marja Broberg on sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja opetushoitaja Meilahden yhteispäivystyksessä, Metropolian akuuttihoitotyön ja johtamisen yamk-opiskelija. Niina Raistakka työskentelee Metropoliassa lehtorina Rakennusalan työnjohdon tiimissä Kiinteistö- ja Rakennusalan osaamisalueella. Kirjoittajat viimeistelevät opettaja-opintojaan Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Blogiteksti on osa heidän yhteiskunnallisen vaikuttamisen -tehtäväänsä. Lähteet Sipari P. 2024. Kestävä kehitys ja Agenda 2030 – opetuksessa -luento ammatillisten opettajien lähipäivässä 19.3.2024. Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Bonifacio, A., Karell, E. & Myllynen, P. 2023. Kestävä kehitys osana tulevaisuuden ammatillisen opettajan identiteettiä. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Isola A-M., Kaartinen H., Leemann L., Lääperi R., Schneider T., Valtari S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Kekki M-K., Kovalainen P. & Ollikainen A. 2023. Nuorten osallisuuden edistäminen - Nuorisoalan osaamiskeskusten näkökulmia ja työkaluja. Opetus ja kulttuuriministeriö. Ojala E.,  Pekkarinen L. & Vainikka M. 2023. Metropolia vastuullisuusraportti 2022. Taito-sarja 112. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Perunka S. & Happo I. 2018. Osallistava pedagogiikka jakaa vallan ja vastuun. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulu. Asikainen, E. 2022. Miten opettaisin kestävää kehitystä - näkemyksiä ja tukea käytännön työhön. TLC-blogi. Tampereen yliopisto. Toivoa ja toimintaa -sivusto. BMOL ry.

Lue lisää

Osallistuva työote arvojen uudistuksessa – oppeja ja onnistumisia
22.11.2022
Minna Kaihovirta

Arvot luovat perustan arjen työlle ja tekemiselle. Opintojaksoille, kohtaamisille opiskelijoiden kanssa, kaikenlaiselle korkeakoulutyön arjelle. Kun arvoja lähdetään uudistamaan, tarvitaan mukaan mahdollisimman monen yhteisön jäsenen näkökulma. Tässä postauksessa reflektoin Metropolia Ammattikorkeakoulussa vuoden 2022 aikana tehtyä arvotyötä. Matkan varrella opitusta on toivottavasti apua myös muille arvojen uudistamista suunnitteleville tai miksei myös kenelle tahansa, joka haluaa ottaa yhteisön jäsenet mukaan muutosmatkalle. Näkökulmana on osallistuvan työotteen organisaatiolle tarjoamat mahdollisuudet. Osallisuus mahdollistuu hyvällä suunnittelulla Suunnittele osallistumisen vaiheet kokonaisuutena Pidempi projekti tarjoaa useita mahdollisuuksia osallistumiseen. Jos oman osallistumisen vaikutus kokonaisuuteen jää hahmottomaksi on vaarana potentiaalisten osallistujien väsymys ja  sen myötä osallistumisinnon hiipuminen. Selkeästi suunnitellut ja kaikille viestityt osallistumisen paikat helpottavat mukaan lähtijää ja auttavat suuntaamaan kiinnostusta olennaisiin vaiheisiin prosessia. Jo projektin alkuvaiheessa on hyvä hahmotella osallistumissuunnitelma, jolla pyritään edesauttamaan olennaisten toimijoiden mukaantuloa tarkoituksenmukaisissa kohdissa. Välillä on syytä tarjota kaikille mahdollisuus osallistumiseen, välillä teemaa voidaan työstää eteenpäin pienemmän ryhmän kesken. Työryhmän kesken hahmottelimme osallistumissuunnnitelman ensimmäisen version osana projektin kokonaiskuvaa jo alkuvaiheessa. Tässä projektissa kolmihenkinen työryhmä kutsui tuekseen advisory boardin, joka edusti monipuolisesti yhteisön eri tahoja ja oli itsessään monimuotoinen kokoelma korkeakouluyhteisön jäseniä. Tämä ryhmä antoi suunnitelmille ja luonnosversioille palautetta, sparrasi ja oivallutti työryhmää säännöllisesti. Suunnitelmien kierrättäminen sparraavan tahon kautta auttaa panostamaan alun suunnitteluvaiheeseen. Kaikille projektien kanssa toimineille tuttua lienee hyvän suunnittelutyön sujuvoittava vaikutus, joka edesauttaa toteutusvaiheen mutkatonta läpivientiä. Näin tässäkin projektissa. Digialusta ohjaa isoakin joukkoa Sähköiset alustat mahdollistavat osallistujalähtöisen työskentelyn suurellekin joukolle Alusta asti oli selvää, että arvotyöhön kutsutaan laajasti mukaan koko korkeakouluyhteisöä. Meidän tapauksessamme osallistujajoukko oli suuri: noin 17 000 opiskelijaa ja lähes tuhat henkilöstön jäsentä. Ensimmäinen haaste oli löytää sellainen toimintatapa ja alusta, joka mahdollistaisi laajan osallistumisen. Toiveina oli myös tehdä prosessi kaksikielisenä. Englannin lisääminen suomen rinnalle mahdollistaisi laajemman joukon osallistumisen ja lisäisi moniäänisyyttä. Rinnakkaiskielisyys valintana tarkoittaisi samalla sitä, että kaikki työvaiheet olisi tarpeen tarjota osallistuttaviksi molemmilla kielillä. Totesimme, että moniäänisyys on erityisen arvokas lisä arvoprosessiin. Alkuvaiheessa pohdimme myös, että toivoisimme jo ensi ideoinnin vaiheessa vuorovaikutusta osallistujien välille. Näiden reunaehtojen ohjaamina päädyimme aloittamaan työskentelyn sisällöiltään jatkuvasti täydentyvällä verkkoalustalla. Kutsuimme kaikkia korkeakouluyhteisön jäseniä kertomaan, mistä asioista he ovat Metropoliassa ylpeitä ja sen jälkeen arvioimaan omia ja toisten ehdotuksia. Tähän vaiheeseen oli mahdollista osallistua yksin tai yhdessä toisen kanssa. Arvodialogit sisältöjen jalostajina Laajaakin aineistoa kannattaa altistaa suuren joukon käsittelylle, jotta teemat syvenevät Reilussa kuukaudessa työryhmällä oli käytössään noin viiden sadan osallistujan tuottama materiaali. Sisällöistä muodostui varsin luontevasti temaattisia kokonaisuuksia ja jotain oli nähtävissä jo niiden välisistä yhteyksistäkin. Tämän materiaalin pohjalta siirryttiin osallistuvan työstämisen toiseen vaiheeseen, arvodialogeihin. Tämän vaiheen tueksi loimme keskustelurunon arvodialogeille. Jokaisen keskustelun ydin dokumentoitiin yhteiselle alustalle, jonka sisältö rikastui jokaisen dialogin myötä. Dialogit käytiin täysin itseohjautuvina yhteistä runkoa noudattaen. Kevät oli tässä kohden jo pitkällä ja jonkin aikaa kipuilimme pohtiessamme miten puhaltaa yhteisöön intoa heittäytyä arvodialogeihin arkisen tekemisen ohessa. Tässä kohtaa osallistuvan otteen onnistuminen edellytti yhteisön jäseniltä vastuunottoa, jota iloksemme löytyi runsaasti. Hyödynsimme osallistumisessa sekä virallisia että epävirallisia foorumeita. Kannustimme ihmisiä pysähtymään arvojen äärelle vaikkapa kahvihuoneen vakiporukalla tai opiskelun ryhmätyöporukassa. Samaan aikaan pyysimme esihenkilöitä ottamaan arvodialogit osaksi omien tiimiensä palavereja. Ujutimme arvon yhdeksi teemaksi myös englanniksi toteutetulle projektiviikolle, joka kokoaa yhteen opiskelijoita eri tutkinto-ohjelmista. Näin veimme osallistumisen osaksi opintojakson arkea ja saimme mukaan monimuotoisen opiskelijanäkökulman. Koimme, että erilaisten foorumeiden yhdistäminen edesauttoi monipuolisten näkemysten saamista. Kaikkiaan arvodialogeihin osallistui 522 metropolialaista. Hämmentävän helppo viimeistelyvaihe Viimeistelyvaiheen ei tarvitse sisältää poisvalintoja, kokonaisuus voi olla synteesi kaikista olennaisista teemoista Osallistuvan työskentelyn jälkeen työryhmällä oli edessään toistakymmentä yhteisön keskeisiksi kokemaa teemaa. Vaikkakin teemoilla oli erilaisia painoarvoja, tuntui jonkun niistä poisvalitseminen vaikealta ja jopa väärältä - olihan käytössämme yhteisömme jaettu näkemys. Ryhmittelimme teemoja eri tavoilla ja lopulta päädyimme kokonaisuuteen, joka pitää sisällään kaikki teemat. Arvolistan sijaan lopputuloksena syntyi miltei tarinamainen kiteytys, arvoperusta. Kestävää tulevaisuutta vastuullisesti  – ratkaisukeskeisesti, uudistuvalla osaamisella, inhimillisellä otteella. Avasimme jokaisen kohdan vielä laajemmaksi sanoitukseksi. Tässäkin vaiheessa pystyimme iloksemme hyödyntämään pitkälti osallistujien omia sanoituksia. Ehdotus arvoperustaksi hyväksyttiin ensin johtoryhmässä ja sen jälkeen hallituksessa lähes sellaisenaan. Sekin tukee kokemusta olennaisen tiivistymisestä arvoperustaan. Houkuttelevuutta luodaan ilolla Leikki ja hauskuus kutsuvat luokseen Toivoimme syntyprosessin moniäänisyyden näkyvän myös arvojen visuaalisuudessa. Ajatus oli, että visuaalinen esitystapa stimuloisi ajattelua ja herättelisi luovuutta, toinen ääripää olisi voinut olla asiapitoinen listamuoto. Lopulliseen ilmeeseen päätyi mukaan leikkisiä ja jopa hullutteleviakin elementtejä, joita kukin saa tulkita omalla tavallaan. Tehty työ konkretisoituu arjessa Arvojen lanseeraukseen halusimme ehdottomasti mukaan dialogisuutta. Toimitusjohtaja-rehtorimme kertoi arvojohtamisesta yhdessä henkilöstöjohtajan kanssa käymässään vuoropuhelussa, tiedottavaa sisältöä tuettiin myös videolla. Henkilöstöä ja opiskelijoita kutsuttiin arvojen äärelle Arvoperustaetkot-tilaisuudella, jossa Zoomin kautta välitetyssä kohtaamisessa arvoista keskustelivat kätilöopiskelija, opintokuraattori, toimitusjohtaja-rehtori ja arvoprosessin vetäjä. Arvojen näkymistä arjessa vauhditetaan arvosisältöisillä läppäritarroilla. Opiskelijoille suunnitteilla on arvosisältöinen haalarimerkki, jonka saa arvoperustaan tutustuttuaan. Todellinen arvoperustan testaus tehdään arjessa. Osuva sanoitus ja houkutteleva visuaalisuus eivät riitä, jos arvot eivät elä arjen pulmatilanteissa. Jokainen yhteisön jäsen on keskeinen arvojen elämisessä todeksi. Havaintoja prosessin varrelta Päivitysprosessia reflektoidessa nousee esiin muutama huomio. Laaja osallistuminen edellyttää hyvää ennakkosuunnitelmaa ja toimivaa alustaa tuekseen. Osallistumista edesauttaa sen tekeminen mahdollisimman sujuvaksi - meidän tapauksessamme ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Myönteiset ensireaktiot lopputulokseen selittyvät osin sillä, että yhteisön jäsenet näkevät ja kuulevat oman panoksensa yhdistyneenä toisten antamaan panokseen. Kaksikielisenä toteutettu projekti lisäsi jo julkistusvaiheessa kokemusta tasapuolisuudesta ja koko yhteisön yhteisistä arvoista. Kriittisiä ääniä kuultiin tämän prosessin aikana vain muutama. Niissäkin huoli liittyi arvoperustan käyttötarkoitukseen ja lieveni ainakin osin viestillä siitä, että seuraavana askeleena luodaan Metropolialle sen ensimmäinen eettinen toimintaohjeisto arjen tekemisen tueksi. Osallistuva ote työllistää pidemmän prosessin alkuvaiheessa, kun suuri joukko toimijoita kutsutaan mukaan. Toisaalta valinta helpottaa loppuvaihetta, kun lopputulos tuntuu osallistujista jo valmiiksi omalta ja tutulta. Tässä vielä kootusti vinkkini osallistuvaan kehittämistyöhön:  Suunnittele osallistumisen vaiheet kokonaisuutena Sähköiset alustat mahdollistavat osallistujalähtöisen työskentelyn suurellekin joukolle Laajaakin aineistoa kannattaa altistaa suuren joukon käsittelylle, jotta teemat syvenevät Viimeistelyvaiheen ei tarvitse sisältää poisvalintoja, kokonaisuus voi olla synteesi kaikista olennaisista teemoista Leikki ja hauskuus kutsuvat luokseen Tehty työ konkretisoutuu arjessa Jokainen uudistusprosessi on omanlaisensa. Tästä prosessista päällimmäisenä jää mieleen kokemus samaan suuntaan tekemisestä ja ilo siitä, kuinka iso joukko osallistui. Ripauksen rohkeutta uudenlaisen tekemisen tavan kokeiluun vien mukanani seuraavaan prosessiin - uskallathan sinäkin tehdä samoin? Lähdevinkkejä osallistuvaan työotteeseen ja arvotyöhön: Aaltonen, Tapio & Ahonen, Pirjo & Sahimaa, Jaakko 2020. Johda merkitystä. Alma talent. Heinonen, Sirkku & Klingberg, Rea & Penttilä, Päivi 2013. Kaikkien aivot käyttöön. Alma talent. Isaacs, William 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito: uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään. Suomentanut Tillman Maarit. Kauppakaari. Kantojärvi, Piritta 2012. Fasilitointi luo uutta, Menesty ryhmän vetäjänä. Alma talent.

Lue lisää