Avainsana: korkeakoulupedagogiikka
Pedagogiset linjaukset laadun perustana
Oletko ajatellut, mihin opetuksesi pohjautuu? Millainen pedagoginen ajattelu ohjaa toimintaasi? Miten muuttuva tulevaisuus ja yhteiskunnan muutos heijastuu opetukseesi? Olemme huomanneet, että tavoitteellinen yhteinen keskustelu ja kehittäminen vaatii yhteistä ymmärrystä. Tämän vuoksi erityisesti monitieteisissä korkeakouluyhteisöissä, kuten Metropolia, kaivataan yhteisiä käsitteitä ja teoriapohjaa pedagogiselle kehittämiselle, laatukeskustelulle sekä niiden johtamiselle. Pedagogiset linjaukset ovat organisaatiotasoinen keskeinen asiakirja, jolla linjataan pedagogista kehittämistä. Pedagogiset linjaukset ovat pedagogisen osaamisen ja kehittämisen tueksi tunnistettuja ja strategisesti hyväksyttyjä teemoja. Ne auttavat muun muassa opetussuunnitelmatyössä. Vaikutukset ulottuvat oppimistilanteisiin asti. Pedagogiset linjaukset Metropoliassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa uusittiin pedagogiset linjaukset alkuvuodesta 2022. Tämä toteutettiin yhteisöllisesti. Tarkoituksena on vahvistaa yhteistä käsitystä laadukkaasta oppimisesta ja opetuksesta strategiaa toteuttaen. Metropolian strategiassa yhtenä osa-alueena korostuu jatkuva oppiminen. Sen tärkeys perustuu jatkuvasti kasvavaan muutosvauhtiin (mm. globalisaatio, digitalisaatio, kestävä kehitys), joka edellyttää osaamisen elinikäistä kehittämistä. Jatkuva oppiminen käsitteenä pitää Metropoliassa sisällään sekä tutkintotavoitteisen koulutuksen että kaikki täydennyskoulutuksen muodot. Metropolian pedagogisten linjausten teemat ovat oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Näillä ajankohtaisilla teemoilla vastataan tulevaisuuden haasteisiin. Työelämän rakennemuutos aiheuttaa osaamistarpeessa nopeita muutoksia. Siihen perinteinen tutkintokeskeinen koulutusjärjestelmä ei ole riittävän ketterä. Tämän vuoksi rakennamme oppimisessa ja opetuksessa uusia, joustavia ja oppijalähtöisiä ratkaisuja eli Metropolia Match®-mallia. Pedagogiset linjaukset ovat oppimisen johtamista Pedagoginen osaaminen ja sen kehittäminen on moniulotteinen pedagogiseen johtamiseen liittyvä prosessi, joka läpäisee kaikki korkeakouluyhteisön tasot (esim. Nummenmaa & Pyhältö 2008). Pedagogiset linjaukset ovat yksi työkalu pedagogisen johtamisen salkussa. Opettajat ovat pedagogisia asiantuntijoita, jotka kehittävät aktiivisesti vaikuttavaa pedagogiikkaa tiimeissään. Opiskelijat ovat puolestaan aktiivisia oman oppimisensa toimijoita jatkuvan oppimisen polulla. Metropolian pedagogisia linjauksia kehitettäessä, emme katsoneet tarpeelliseksi linjata yhtä tiettyä, kaikille yhteistä oppimisen ja opettamisen mallia. Opetuksessa käytetään eri aloille soveltuvia pedagogisesti vaikuttavia (tutkittuja) menetelmiä. Pedagogisilla linjauksilla tuetaan tutkinto-ohjelmien prosessien ja toimintatapojen kehitystyötä. Pedagogisilla linjauksilla tuetaan tutkinto-ohjelmien prosessien ja toimintatapojen kehitystyötä esimerkiksi opetussuunnitelmien laadinnassa ja opetusmenetelmissä. Laadun kannalta on keskeistä, että oppiminen, opetus ja ohjaus on suunniteltu, toteutettu ja johdettu systeemisesti, suunnitelmallisesti ja linjakkaasti. Olennaista mielestämme on, että opetuksen tavoitteet, sisällöt sekä opetus- ja arviointimenetelmät ovat linjassa keskenään. Linjaukset konkretisoituvat tutkinto-ohjelmiemme kehittämissuunnitelmissa 2023, jotka laaditaan dialogissa opetushenkilöstön kanssa tutkintovastaavien johdolla. Pedagoginen laatu on koko korkeakouluyhteisön asia Opetuksen asiantuntijuus ilmenee siinä, millaisia pedagogisia valintoja ja päätöksiä tehdään sekä miten opiskelijoita opetetaan ja ohjataan käytännössä. Pedagogiset linjaukset konkretisoituvat ensisijaisesti oppimis- ja opetustilanteissa. Pedagoginen kehittäminen ja sen johtaminen vahvistaa korkeakoulua osaamisyhteisönä sekä sen jäseniä yksilöinä. Laadukkaan oppimistoiminnan ja sen kehittämisen arvostus näkyy siinä, kuinka paljon kehittämistoimia ja pedagogisia periaatteita pohditaan tasavertaisesti, toisten mielipiteitä kunnioittaen sekä vastuuta kantaen. (Esim. Cipriano & Buller 2012.) Siksi korostamme yhteisöllisyyttä Metropolian kehittämistyössä. Suunnittelijoilla, kehittäjillä ja ennen kaikkea opettajilla ja opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa oppimisen ja opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Sitä tapahtuu eri tasoilla sekä opetussuunnitelmaprosessissa että omaan opetukseen ja oppimiseen liittyen. Elämme tässä hetkessä, mutta tavoittelemme jatkuvasti parempaa oppimisen laatua. Maailma ympärillämme muuttuu ja sen myötä korkeakoulusektorilta vaaditaan uusia, ennakoivia toimenpiteitä. Pysyäksemme osaamisen rohkeana uudistajana ja kestävän tulevaisuuden rakentajana on pedagogisten linjausten ohjattava korkeakouluyhteisöä kohti tavoitteita. Tähän päästäksemme jokaisen Metropoliassa opettavan on hyvä miettiä, miten oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus toteutuvat omassa opetuksessa nyt ja tulevaisuudessa. Laatu koostuu kaikkien panostuksesta! Lähteet Cipriano, R.E. & Buller, J.L. 2012. Rating Faculty Collegiality. Cipriano. The Magazine of Higher Learning 44(2) 45-48. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen Visiossa 2030 Nummenmaa, A. R. & Pyhältö, K. (2008). Tohtorikoulutus systeemisenä kokonaisuutena. Teoksessa Nykänen, S. & Tynjälä, P. 2012. Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus, 32, 1, 17–28. Kirjoittajat Kirsi Kuosa (KM) työskentelee Metropolian oppimistoiminnassa uudistuvan oppimisen asiantuntijana. Hän koordinoi mm. pedagogisen kehittämisen verkostoa (PedaParvi), osallistuu Metropolian laatutyöhön ja edistää muutoinkin pedagogista kehittämistä. Jukka Kesänen (TtT) on työskennellyt Metropoliassa yli kymmenen vuotta eri tehtävissä: lehtorina ja tutkintovastaavana sosiaali- ja terveysalalla. Tällä hetkellä hän työskentelee yliopettajana Uudistuvan oppimisen yksikössä. Hänen kiinnostuksen kohteenaan on pedagoginen kehittäminen vaikuttavuuden näkökulmasta. Kimmo Leiviskä (KM) työskentelee Metropolian Strategia ja kehityspalveluissa digipäällikkönä. Hän koordinoi Metropolian Digivisio 2030-työtä ja edistää digitalisaatiota koko organisaation tasolla ja verkostoissa. Marjatta Kelo (FT) on työskennellyt Metropoliassa pitkään erilaisissa oppimiseen liittyvissä tehtävissä. Tällä hetkellä hän työskentelee Uudistuva oppiminen -yksikön päällikkönä.
Podcast pähkinänkuoressa – vinkkejä opettajalle
Podcastit ja äänikirjat ovat yhä suositumpia ja löytäneet myös korkeakoulutoimijoiden korviin. Yhä useammassa korkeakoulussa tehdään ja kannustetaan tekemään kuunneltavia lopputuotteita sekä avoimen tiedon tuottamisen että opetuksen kehittämisen näkökulmista. Näin myös meillä Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Monissa median tuottamisen muodoissa (tekstit, videot, audiot) asiantuntijat saavat homman näyttämään ja kuulostamaan helpolta. Sama tapahtuu myös podcastien parissa. Sulavasti etenevää keskustelua kuunnellessa ei välttämättä tule ajatelleeksi kuinka paljon työtä podcastien taakse piiloutuu. Tämä on hyvä ottaa huomioon omaa jaksoa tai sarjaa suunnitellessa. Tyypillisesti podcastit ovat viihdyttäviä, asiantuntevia ja opettavaisia, joskus jopa jännittäviä. Tyylilaji ja näkökulma riippuvat taustalla olevista tavoitteista ja käsikirjoittajan tarkoituksista. Korkeakouluopettajan näkökulmasta podcast taipuu erittäin hyvin myös opetuksen työvälineeksi. Se laajentaa tarjottavien medioiden valikoimaa ja helpottaen erilaisten oppijoiden oppimista. Itse pidän tärkeänä, että samaa ilmiötä tarjoillaan oppijalle itselleen mieluisassa muodossa. Podcast värittää opetuksen kokonaisuutta muiden multimediasisältöjen rinnalla. Juuri siksi olen innostunut podcasteistä korkeakouluopettajan työvälineenä. Alkuun pääsemiseksi olen koonnut tuotantoprosessin eri vaiheista lyhyen ohjeistuksen, jota voit hyödyntää omaa podcastia tuottaessasi. Sopivan julkaisukanavan valinta Kehotan aina aloittamaan kaiken julkaisemiseen liittyvän työn selvittämällä julkaisukanavan taustoja, olipa sitten kyseessä podcast, teksti tai video. Podcastien maailmassa tämä käytännössä tarkoittaa podien kuuntelua, tekstivastineiden lukemista, ingressien silmäilyä ja otsikkokuvien tutkailua. Tämän taustatyön perusteella muodostuu mielikuva julkaisukanavan vaatimuksista ja tavoitteista julkaistavan lopputuotteen suhteen. Samalla voi varmistua siitä, että oma ajatuksesi osuu yhteen julkaisukanavan vaatimusten kanssa. Meillä Metropoliassa podcastit on luokiteltu kolmeen teemaan: kestotilaus oppimiseen tulevaisuutta luotaamassa ja ammattikorkeakoulun arjessa. Näihin teemoihin uppoutuu aiheita ihan laidasta laitaan, esimerkiksi tutkimus- ja kehittämisosaamisesta rokottamisosaamiseen ja häiriöttömästä oppimisesta korkeakoulujen auditointiprosesseihin. Tuotantoprosessiin valmistautuminen Julkaisukanavan valinnan jälkeen on hyvä hahmotella julkaisun ydinteema ja alustava työnimi. Näiden avulla voi tehdä aiheeseen liittyvää tiedonhakua, jonka avulla voi samalla valmistautua sisällön käsikirjoittamiseen. Tämä vaihe liittyy vahvasti ammattikorkeakoulujen rooliin uuden tiedon tuottajina ja soveltavan tutkimuksen tekijänä. Taustatietoihin ja lähdemateriaaliin perehtyminen tukee myös podcastin äänitysvaihetta, jolloin sekä keskustelun hostit että paikalle kutsuttavat vieraat voivat tutustua ja valmistautua aiheeseen etukäteen. Tämä on todettu hyväksi käytännöksi joskus jännittävissäkin äänitystilanteissa. Lähdemateriaaliin perehtymällä usein varmistutaan myös siitä, että tuotetut podcastit tuottavat uutta tietoa ja täyttävät Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamat julkaisukriteerit. Myös tämä on korkeakoulumaailmassa tärkeää. Podcastin ydinviestin kirkastaminen Ydinviestin kirkastaminen on tärkeä vaihe podcasteja suunniteltaessa. Hyvä tapa on sisällyttää yhteen podcastiin yksi pääviesti, samoin kuin videoissa tai blogiteksteissä. Pääviestin rinnalle kannattaa määritellä ajateltua kohderyhmää kiinnostavia asiasanoja. Onko tavoitteena viihtyä, oppia vai saada aikaan esimerkiksi toimintojen tai käyttäytymisen muutoksia? Ydinviestin kirkastaminen napakoittaa myös jakson käsikirjoitusvaihetta ja tekee sen helpommaksi. Mitä haluatkaan kuulijalle kertoa ja miksi? Mikä on sanomasi ydin ja kenelle se on kohdennettu? Käsikirjoittaminen eri näkökulmista Podastin käsikirjoittamisen vaiheeseen on löydettävissä paljon yksityiskohtaista ohjeistusta. Käyttökelpoiseksi havaittu tapa on lähestyä aiemmin kirkastamaasi ydinviestiä kolmesta eri näkökulmasta. Kolmen näkökulman ympärille podcastista rakentuu napakka, uutta tietoa tuottava kokonaisuus, joka on helposti äänitettävissä mukaansa tempaavaksi kuunnelmaksi. Ihmisen keskittymiskyvyn on sanottu olevan noin 20 minuuttia pitkä. Pyrin itse pitämään podit alle puolen tunnin mittaisina. Toki viihdyttävien asiantuntijapodien seurassa vierähtää helposti myös pidempi aika. Kolmen näkökulman kokonaisuus pitää yllä kuulijan mielenkiinnon ja keskittymisen etenevään aiheeseen. Nykyään itse podeja kuunnellessani yritän aina poimia erityisesti ydinviestin ja nuo kolme klassista näkökulmaa. Äänittäminen puheviestintätilanteena Kokemusteni mukaan äänitystilanteisiin liittyy eriasteista jännitystä. Monet ovat podcastien äärellä ensimmäistä kertaa, tilanne on tuntematon, eikä ole varmuutta siitä mitä studiossa käytännössä tapahtuu. Itse yritän pehmentää tilannetta toimittamalla käsikirjoituksen osallistujille hyvissä ajoin varaamalla riittävästi aikaa valmistautumiseen, äänitystilanteen pääpiirteiseen läpikäyntiin ja varsinaiseen keskusteluun käynnistämällä tallennuksen jo valmistautumisen aikana, jolloin tallennuksen aloittamiseen liittyvä jännitys häviää. Lisäksi ohjeistan tauottamaan puhetta tarpeen mukaan. Valmiiksi editoidun podcastin kuulija ei tiedä kuinka pitkiä taukoja olemme ajatustemme kokoamista varten oikeasti pitäneet. Näppärä editoija napsii pois jopa pohtivaa henkäystä pidemmät sanavälit, jolloin puhe soljuu nätisti, vaikka äänitystilanteessa ei olisi siltä tuntunutkaan. Lähes poikkeuksetta, valmista podia kuunnellessa, podcastiin osallistujat ovat olleet omista suorituksistaan positiivisesti yllättyneitä, jännitys ei kuulukaan puheessa. Lisäksi käsikirjoittaminen ja etukäteisvalmistautuminen varmistavat sen, että jännässäkin tilanteessa kaikki haluttu on tullut sanotuksi. Äärimmäisen harvoin podcast äänitetään uudelleen, silloinkin lähes poikkeuksetta teknisistä haasteista johtuen. Äänittäminen, editointi ja muu tekninen kikkailu Podcastin äänittämiseen liittyy paljon teknisiä yksityiskohtia, joihin löytyy runsaasti ohjeistusta blogiteksteinä ja video-ohjeistuksena (Skog 2018; Wallin 2022) . Äänittämisen onnistumisen kannalta kriittisin tekijä lienee rauhallinen tila. Äänen laatua ei voi liikaa korostaa, se on hyvä huomioida jo ennen ensimmäistä tallennusta. Varmaa on, että huonolaatuista raakanauhaa ei voi pelastaa teknisellä kikkailulla myöhemmin. Monissa korkeakouluissa editointi ja kaikki siihen liittyvä tekninen kikkailu liittyvät myös sisällöntuottajan tehtäviin. Me metropolialaiset olemme onnekkaassa asemassa siinä, että meillä apua teknisiin asioihin saa viestintäyksikön asiantuntijalta. Osa sisällöntuottajista tuottaa kaiken itse, mutta eivät kaikki. Tottuneena opetusvideotuottajana tuotan podini itse. Tallennan ja editoin video- ja äänitiedostot samalla ohjelmalla (Camtasia/ Premiere). Se on helppoa. Yhden ohjelman opettelemalla, voi hoitaa monenlaista mediatuotantoa, joka selkeästi nopeuttaa tuotantoprosessia. Raakatallenteen editoinnin lisäksi tähän tekniseen osioon kuuluvat mm. podin alkuun, loppuun ja keskelle lisättävät jinglet eli tunnusmusiikit tekstivastineet eli litteraatit, waveform-videot ja tekninen julkaiseminen (mm. SoundCloud/ Spotify). Teknisen kikkailun jättäisin ensivaiheessa sitä osaavalle henkilöstölle ja keskittyisin aluksi kaikkeen muuhun. Kokemuksen ja taitojen lisääntyessä opettelisin tätäkin itse. Podcastin julkaiseminen sosiaalisessa mediassa Teknisen paketin tullessa valmiiksi siirrytään prosessin viimeiseen vaiheeseen, joka minulle on tavoitteellinen julkaiseminen. Tätä vaihetta pidän erityisen tärkeänä, sillä se viimeistelee koko tuotantoprosessin ja antaa tehdylle työlle näkyvän arvon. Valmiin podcastin julkaisu on sisällöntuottajalle aina juhlallinen tapahtuma. Tunnen samaa ylpeyttä jokaisen valmiin podin kohdalla, kuin asiantuntijatekstin tai blogipostauksenkin. Helpolta kuulostava lopputuote pitää sisällään paljon työtä ja on tekijälleen arvokas. Julkaisemisen vaiheessa palaan vielä ajatukseen, miten uunituore podcast saavuttaa tavoitellun kuulijakunnan? Missä sosiaalisen median kanavissa oletetut kuulijat liikkuvat ja mitä medioita he ovat tottuneet seuraamaan? Lisäksi mietin, miten yhdistää uudenlaisia mediamuotoja perinteisempiin julkaisumuotoihin, kuten esimerkiksi podcast osaksi blogipostausta. Tällä tavalla olisi mahdollista tavoittaa jo olemassa olevaa lukijakuntaa ja kannustaa heitä myös osaksi podcastien kuulijakuntaa. Ennen sosiaalisen median kanavissa julkaisua on hyvä kirjoittaa kiinnostava, informatiivinen ja napakka postausteksti, joka sujautetaan lopullisen julkaisun yhteyteen. Sen avulla herätellään lukijan kiinnostusta poimia juuri tämä podcast omalle kuuntelulistalle. Nykypäivän valtavassa informaatiovirrassa myös tämä on hyvä miettiä huolella. Näiden näkökulmien lisäksi podcasteihin liittyy paljon muuta. Siitä tuotimme Ilse Skogin kanssa podcasteja käsittelevän sarjan, MetroPodia uudenlainen tapa julkaista, jonka jaksot voi kuunnella tästä 👍. Käsis purkkiin - vinkkejä käsikirjoittamiseen Podcast eetteriin - käsis kuunneltavaksi lopputuotteeksi Podcastien tavoitteellinen julkaiseminen Tervetuloa podcastien mahtavaan maailmaan. Se on iso. Lisämateriaalia innokkaille Skog, I. 2018. Näin teet oman podcastin. Hiiltä ja timanttia- blogi. Skog, I. 2018. Podcast opettaa, viihdyttää ja on läsnä siellä, missä sinäkin. Hiiltä ja timanttia- blogi. Wallin, R. 2022. Korkeakoulut tekevät podcasteja – miten lähteä liikkeelle? Youtube-soittolista. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Korkeakouluopiskelijat julkaisemaan!
Aineksia julkaisuihin syntyy läpi opintojen. Kannattaisiko projektityön tuloksista kertoa ryhmän yhteisessä asiantuntijajulkaisussa ja opinnäytetyön kypsyysnäyte jalostaa yhteisbloggaukseksi opettajan kanssa? Otetaan alkuun tuokiokuva 2000-luvun alusta ja huomautus, että jälkikäteen pokkaani ei voi kuin ihmetellä. Ensimmäinen opinnäytetyöni oli juuri valmistunut – ja sen tuloksena syntyi peräti kolme artikkelia: yksi tieteelliseen artikkelikokoelmaan, toinen päivälehteen, kolmas erikoislehteen. Tuolloin, parisen vuosikymmentä sitten, motivaattorina aherrukseen toimi paitsi nuoruuden into myös uhka oman työn ja siinä saadun jokusen oivalluksen katoamisesta laitoksen arkiston pölyihin. Nyt meillä on toki ARENEn Theseus-palvelu, jonne merkittävä osa korkeakoulujen opinnäytetöistä tallennetaan vapaasti luettaviksi. Opinnäytetyö on julkinen asiakirja, ja Theseus toimii osaltaan hyvin ja saa paljon latauksia. Ne, jotka syystä tai toisesta eivät löydä tietään Theseukseen, saattavat silti yhä ilahtua ja hyötyäkin artikkelista – tai esimerkiksi napakasta asiantuntijabloggauksesta. Korkeakouluopiskelijoita on syytä kannustaa monipuoliseen julkaisemiseen viimeistään opinnäytetyövaiheessa ja mahdollisesti jo ennen sitä. Käytössä on paljon mahdollisuuksia, jotka perustuvat ääneen ja liikkuvaan kuvaan. Tässä keskityn ennen kaikkea kirjoittamiseen ja ajattelen puhuttelevani ohjaajia ja opettajia. Mukana on suorina lainauksina pari ohjenuoraa, jotka ovat tarttuneet matkaan Metropolian hienoilta kollegoilta. Asiantuntijakirjoittaminen on ydintaito Ammatillinen tai yleistajuinen artikkeli, toimitetun asiantuntijablogin postaus tai vastaava ”virallinen” ja ”tunnistettu” julkaisu näyttää hyvältä CV:ssä tai portfoliossa. Tämä on klisee mutta sisältää totuuden siemenen. Kielellinen ja viestinnällinen osaaminen on ydintaito, ei pelkkä ammatillisen osaamisen lisämauste. Muistutuksena otettakoon vaikkapa Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 1129/2014 ja siitä pykälä neljä: (…) opintojen tavoitteena on, että tutkinnon suorittaneella on (…) riittävä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. Korkeakouluopinnot ovat aina matka paitsi ammatilliseen tietoon ja osaamiseen myös tietyn diskurssiyhteisön jäsenyyteen. Alasta kirjoittaminen ei kuulu vain alan huipuille ja tieteellisiin journaaleihin. Vakuuttava, keskusteleva, hyvin laadittu asiantuntijateksti – tai miksei jo twiittaus tai muu somen lyhytmerkintä – on vahvaa näyttöä jäsenyydestä. Julkaiseminen tarjoaa myös mahdollisuuden omaa alaa koskevien näkökulmien laajentamiseen. Foucault’laisittain ajatellen ”kieli tuottaa ne objektit, joista se puhuu” (Tieteen termipankki). Kun kirjoittaa omassa yhteisössään, onkin aiheellista pohtia liikkumatilaansa. Opiskelijaa kannattaa rohkaista pohtimaan sitä, mitkä näkökulmat ja puheenaiheet alalla ovat hegemonisia, hallitsevia, ja mitkä taas jäävät katveeseen. Kuka ylipäätään pääsee ääneen ja kuka ei? Voisiko opiskelija tuoda keskusteluun tuoreita painotuksia, katsoa toisin tai jopa kääntää kurssia? Onko ala sellainen, että esimerkiksi asiakkaiden ääni, tarpeet ja kokemus olisi hyvä tuoda entistä vahvemmin esiin? Julkaiseminen tukee tiedon avoimuutta Korkeakouluyhteisöissä julkaisemisen arvoa ei mitata kaupallisten kustantajien logiikalla vaan olennaisinta on avoimuus. Avoin ja aktiivinen tiedon jakaminen monipuolisten julkaisujen kautta noudattaa Avoimen tieteen julistusta, jonka korkeakoulut ovat laajasti allekirjoittaneet. Erilaiset julkaisut siis valottavat yhteiskunnalle, asiakkaille ja kumppaneille, mitä oppilaitoksissa tehdään – miksi, miten ja kenen kanssa. Yksittäisen koulutusalan tai tutkinto-ohjelman näkökulmasta kyse on myös tunnettuudesta. Kissan on nostettava omaa häntäänsä. Monella alalla on myös jouduttu huomaamaan, että median mekanismit nostavat usein esiin lähinnä negatiivisia teemoja, asioita ja tapahtumia. Leimojen ja yleistysten vastapainoksi tarvitaan kuvauksia onnistumisista ja kehittämisen pienistä hyvistä askelista. Tarvitaan positiivisen viestin toistoa. Opiskelijoiden erilaiset julkaisut vahvistavat tätä moniäänisyyttä. Jokainen pienikin viestintäteko vaikuttaa alaa ja sillä toimivia koskeviin mielikuviin ja asenteisiin (ks. lisää esim. Roivas & Rousu 2021). Oleellista on, että tieto tavoittaa otolliset vastaanottajat. Tietoa on tarjolla enemmän kuin kukaan koskaan pystyy omaksumaan. Vastaanottavaistenkaan lukijoiden tavoittaminen ei välttämättä ole helppoa, joten vaaditaan suunnitelmallisuutta. Ketkä ovat kohderyhmää – asiakkaat, ammattilaiset, suuri yleisö, päättäjät vai kuka? Mitä kanavaa he seuraavat ja milloin? Millaisia konventioita kanavassa julkaisemiseen liittyy? Mikä on paras tyyli ja visuaalinen ilme? Lukijat kiinnostuvat tekstistä, kun se on kirjoitettu tavalla, joka kiinnostaa heitä ja jota he ymmärtävät. Moni tutustuu tekstiin ensin silmäillen. Jos vaikutelma on hyvä, hän voi jatkaa lukemista. (Ks. lisää esim. Herniö ym. [toim.] 2021; Lohtaja-Ahonen & Kaihovirta-Rapo 2012.) Jälkitöitä erityisesti somessa ei saa unohtaa – pitää muistaa jakaa, tykätä ja keskustella. Somekirjoituksessasi herätä huomio, herätä tunne, esitä uusi tieto ja kehota toimintaan. (Milla Åman Kyyrö) Kun ohjaa opiskelijaa asiantuntijakirjoittamisessa, ensiarvoista on mielestäni rohkaista tätä ajattelemaan lukijaksi jotakuta muuta kuin vain oppilaitoksen opettajia. Tyyliksi sopii usein ennemmin uutisointi ydinviesti kärkenä kuin tieteellinen dekkarirakenne (ks. Roivas 2021). Esimerkiksi opinnäytetyötä esittelevässä bloggauksessa ei kannata mutkien kautta päätyä kertomaan tuloksestaan vaan nostaa tulos heti otsikkoon ja kirjoituksen ensimmäiseen kappaleeseen. Uskon, että vaikka korkeakouluopinnäytetyön tulee olla tarkasti rajattu eikä sillä tavoitella kertalaakista ratkaisua maailman kaikkiin ongelmiin, monen työn kohdalla onnistunut artikkeli tai bloggaus voi todella antaa lukijalleen uusia ideoita ja sovellettavaa omaan työhönsä. Yhteiskirjoittaminen palkitsee ja vaatii satsausta Tieto kehittyy dialogissa. AMK- ja YAMK-opintojen kypsyysnäytteiden jatkojalostaminen on esimerkiksi kohta, jossa opiskelijoilla ja opettajilla on mahdollisuus päästä dialogiin luontevasti ja antoisasti. Kypsyysnäytteiden perustalta laadittuja yhteiskirjoituksia onkin esim. Metropoliassa tehty jo paljon talon toimitettuihin blogeihin ja mielenkiinto niitä kohtaan lisääntyy. Yksi motivaattori on Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonkeruu, jossa yhteisbloggaukset kerryttävät julkaisupisteitä julkaisutyyppien kategoriassa ”E1 Yleistajuinen artikkeli, sanomalehtiartikkeli”. Oleellista yhteiskirjoituksissa tästä näkökulmasta on, että molempien osapuolten panos tekstiin on yhtäläinen eli molemmilla on tekstiin aito tekijyys. OKM:n kriteerien mukaan julkaisun tulee perustua tekijän/tekijöiden tutkimus-, kehittämis- ja/tai asiantuntijatyöhön eikä sen sisältöä ole saanut aiemmin julkaista vastaavassa muodossa. Ohjausta liittyy luonnollisesti jo varsinaisen opinnäytetyön kirjoittamiseen, mutta yhteiskirjoitusta katsotaan tästä näkökulmasta kuin puhtaalta pöydältä. On palattava kysymykseen, mitä tekstillä yritetään saada aikaan. Opettaja ei saa olla mukana pelkästään nimellään. Parhaimmillaan kypsyysnäyte ei ole vain opintojen päätepiste vaan ponnahduslauta eteenpäin. Olen nähnyt toimituskunnan jäsenenä Rehablogissa ja Geroblogissa monia bloggauksia, joissa opettaja-ohjaaja on täydentänyt opiskelijan opinnäytetyön antia laajemmalla teoreettisella ja alaan liittyvällä perspektiivillä, mikä on varmasti avannut myös opiskelijalle uusia näkymiä omaan työhönsä. Väitän, että opinnäytetyön jatkojalostaminen tiiviimmäksi asiantuntijatekstiksi auttaa opiskelijaa jäsentämään aihettaan ja tuloksiaan sekä syventämään näkökulmiaan. Välillä opiskelijat ilmaisevat opintojen loppuvaiheessa suurtakin uupumusta eivätkä ole kovin halukkaita ylimääräisiin ponnisteluihin. Esim. Metropoliassa monessa tutkinto-ohjelmassa on hyvänä käytäntönä, että kypsyysnäytteen voi kirjoittaa jo lähtökohtaisesti asiantuntijabloggauksen muotoon, jolloin sen jalostaminen julkaisukelpoiseksi on helpompaa. Myös kirjoittajakumppanuus sinällään vaatii satsausta. Sen ytimessä ovat aito yhteistyö ja keskinäinen arvostus. Ohjaajana rakenna luottamusta ja luo dialogia! Yhteiskirjoittamisen joskus vaativakin prosessi (ks. lisää Korpela & Wallin 2021) muistuttaa, että ammatillinen kirjoittaminen ei ole ensi sijassa itseilmaisua vaan sen tavoitteet ovat laajemmat – esim. jakaminen, aihealueen tunnetuksi tekeminen, suhteiden luominen ja sitouttaminen tai asenteisiin, toimintakulttuureihin ja työtapoihin vaikuttaminen. Onnistunut yhteisteksti on positiivinen imagoasia sekä opettajalle pedagogina että opiskelijalle kehittyvänä asiantuntijana. Yhteiskirjoittamisen voi ajatella kehittävän myös valmiuksia moniäänisten, tasavertaisuuteen perustuvien työkulttuurien luomiseen. Kiinnostavia visioita tarjoaa opiskelijan, opettajan ja lisäksi työelämän edustajan yhteiskirjoittaminen (ks. Vanhanen-Nuutinen ym. 2007). Pedagogisissa kokeiluissa tai hankkeissa opiskelijoilla voi olla tärkeä rooli kokemusasiantuntijana. Kohti hyviä julkaisuja Ei riitä, että olet itse tyytyväinen tekstiisi, lukijankin tulee olla. (Pasi Lankinen) Onnistunut, lukijaa puhutteleva teksti harvemmin syntyy ilman vaivannäköä. Prosessimainen kirjoittaminen on avain laatuun. On osattava ajatella kohderyhmää eli aidosti lukijalähtöisesti. Vaikka kirjoittaminen on hyvin erilaista toimintaa kuin kasvokkaisviestintä, jossa merkityksiä rakennellaan välittömästi yhdessä, ammatillinen kirjoittaminenkin tähtää vuorovaikutukseen. Seuraavat kysymykset voivat auttaa opiskelijaa kohdentamaan tekstinsä onnistuneesti lukijalle: Keneen haluat tekstilläsi vaikuttaa ja miten? Haluatko jakaa tietoa, herättää keskustelua, luoda tai vahvistaa yhteyksiä tai saada lukijan toimimaan tietyllä tavalla? Ajattele jotakuta todellista ihmistä, kun suunnittelet ja laadit tekstiäsi. Miten kirjoitat hänelle? Mitä hyötyä tekstistäsi pitää olla juuri hänelle? Voi myös olla hyödyksi kuvitella, että lukijasi on hieman väsynyt tai ainakin kiireinen. Haravoi tekstiäsi tarkkaan. Mistä voit nipistää pois sanoja tai kokonaisia lauseita? Kirjoitatko oikeasti yhdestä asiasta kerrallaan? Palautetta tekstille on hyvä opetella hankkimaan jo varhaisvaiheessa. Omalle tekstille sokeutuu. Älykäs, itsereflektioon kykenevä kirjoittaja suhtautuu palautteeseen arvostavasti silloinkin, kun se kirpaisee, ja pystyy hyödyntämään sitä kiihkottomasti (ks. lisää esim. Roivas 2022). Suurimpaan tunnekuohuun auttaa hyvin nukuttu yö. Toisaalta, jos on vaikeuksia päästä alkuun, voi ajatella kirjoittavansa ensimmäisen version ihan vaan itselleen. Kun tekstiä on jo olemassa, sitä voi olla helpompi suunnata lukijalle ja viimeistellä. Tunne itsesi, haasta itsesi Kirjoittajina olemme erilaisia. Yksi kehittelee ajatuksiaan pitkälle valmiiksi ja kirjoittaa ne sitten esiin, toinen taas rajaa ja tarkentaa kohdettaan niin, että ei aloittaessaan ehkä vielä tiedä, minne on matkalla. Yksi innostuu palautteesta ja kipuaa sen myötä huimiin tuloksiin. Toinen on vähällä lannistua jo pienistäkin korjauspyynnöistä. Niin opiskelijan kuin tätä ohjaavan opettajan on tärkeä tuntea itsensä kirjoittajana – ja tehdä rohkeitakin kokeiluja. Erityisesti jos oma tekstijälki ei tyydytä, kannattaa muuttaa jotain. Jos aina tekee, kuten on aina tehnyt, saa aina sitä, mitä on ennenkin saanut. Ja loppuun vielä yksi huomio: Kun on oikeasti sanottavaa, kirjoittaminen on heti merkittävästi helpompaa. Kirjoittaja Marianne Roivas on filosofian tohtori, suomen kielen ja viestinnän lehtori, kokenut julkaisujen toimittaja ja tämän vuoden esikoiskirjailija. Lähteet Hermiö, Anna, Merimaa, Maija, Wallin, Riikka, Wegmüller, Marianne & Åman Kyyrö, Milla (toim.) 2021. Hankeviestinnän käsikirja. Metropolia AMK. Korpela, Eveliina & Wallin, Riikka 2021. Vinkkejä onnistuneeseen yhteiskirjoittamiseen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia AMK. Lohtaja-Ahonen, Sirke & Kaihovirta-Rapo, Minna 2012. Tehoa työelämän viestintään. Puhu kuulijalle, kirjoita lukijalle. Helsinki: Alma Talent. Roivas, Marianne 2021. Kirjoita onnistunut asiantuntija-artikkeli! Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia AMK. Roivas, Marianne 2022. Kumppani, ylivääpeli, kapellimestari vai valmentaja? Kuinka toimitat onnistuneesti artikkelikokoelman. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia AMK. Roivas, Marianne & Sirkka, Rousu 2021. Viestintä tiedon ja vuorovaikutuksen solmukohtana. Teoksessa Rousu, Sirkka & Lanne-Eriksson, Minna (toim.): Lähijohtaminen sosiaalialalla. Metropolia AMK. 175–189. Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Vanhanen-Nuutinen, Liisa, Lumme, Riitta & Helenius, Jaana ym. 2007. Yhteiskirjoittamisen jännitteet ammattikorkeakoulun ja työelämän kehittämishankkeessa. Kever 3.
5 arvioitavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 3/3
Verkko-opetusta kehitettäessä on tarpeen ottaa huomioon monenlaisia asioita. On hyvä miettiä, mitä tuleekaan kirkastaa ennen opintojakson siirtämistä verkkoon. Mitä tulee tietää ja muistaa toteutuksen aikana, mitä on hyvä ottaa huomioon toteutuksen loppuvaiheilla ja sen päättyessä? Tämä teksti on viimeinen osa kokonaisuudesta, jossa konkreettisten esimerkkien avulla kirkastetaan, varmistetaan ja arvioidaan monimuotoisten verkkototeutusten kokonaisuutta. Tekstisarjan aiemmat osat ja laajan valikoiman muitakin pedagogisia tekstejä voit lukea Hiiltä ja timanttia- blogin kirjoittajaprofiilistani. 1. Vuorovaikutus kaiken tekemisen keskiössä Vuorovaikutuksen merkitys on aina suuri opettamisen ja oppimisen yhteydessä. Erityisesti etä- ja verkko-opetuksen kulta-aikana siihen keskittyminen on entistä tärkeämpää. Vuorovaikutuksen luominen, ylläpitäminen ja arvostaminen kannattaa pitää keskiössä läpi kaiken tekemisen. Opetustilanteissa vuorovaikutuksen suunnat ja tavat ovat monet. Kirsti Lonka (2020) onkin todennut hienosti, että “Vuorovaikutus ei ole vähentynyt, vaan saanut uusia muotoja. Nuorille verkossa tapahtuva vuorovaikutus on ihan yhtä todellista kuin muutkin vuorovaikutuksen muodot.” Vuorovaikutus voi syntyä opettajan ja opiskelijan välille, opiskelijoiden toistensa ja opiskelijaryhmien välille, kuin myös opiskelijoiden ja interaktiivisten sisältöjen välille. Käytännössä vuorovaikutteisen oppimisen perusajatuksia voi tukea erilaisilla digitaalisilla ratkaisuilla ja vaihtelevilla menetelmillä, ja niitä voi sujauttaa helposti oppimisprosessin eri vaiheisiin. Vuorovaikutteisia aktiviteetteja opiskelijan ja opettajan välillä Lähtötason kartoitus, esim. kysely tai essee Ydinasioiden yhteenveto, esim. 5 asiaa, jotka tiedät jo aiheesta Aiheeseen orientoivat kysymykset, etukäteen toimitettuna Väitelauseet tai väittämät webinaarin aiheesta, ennen ja/ tai jälkeen Lähdemateriaali ja tarkkailukysymykset webinaarin ajaksi, etukäteen toimitettuna Aktivoivat kirjoitushetket/ jatkokirjoitukset Oppimispäiväkirjat Käsitekartat Loppukyselyt webinaarien jälkeen, ajatuksella mitä opit tänään? Vuorovaikutuksellisten menetelmien teknisestä valikoimasta ja toteuttamista käytännössä voit lukea lisää esimerkiksi Matleena Laakson (2022), Oppijoiden aktivointi opetuksessa, esityksestä (slideshare.net). 2. Kontaktiaktiviteettien arvo Korkeakouluopetuksen digitalisaatiota koskeva tutkimus keskittyy vahvasti digitaalisten oppimisympäristöjen teknisiin mahdollisuuksiin. Verkko-opetuksen keskiössä ovat joustavasti, itsenäisesti, ajasta, paikasta ja opiskelutahdista riippumattomasti suoritettavat opinnot. Teknisten yksityiskohtien lisäksi on raportoitu runsaasti viitteitä myös muista asioista, kuten mm. opiskelijoiden uupumuksen lisääntymisestä pandemian aikaisen etäopetuksen aikana (HS 2022). Näissä huomio on keskittynyt erityisesti vuorovaikutuksen ja positiivisen tunneilmapiirin puutteeseen. Tähän liittyen haluankin kaikissa opettamiseen liittyvissä yhteyksissä puhua kontaktiaktiviteeteista ja niiden merkityksestä oppijalle ja oppimiselle. Minulle kontakti opiskelijaan on opetukseen saumattomasti liittyvä tapahtuma, jonka välineenä voi tilanteesta riippuen toimia joko verkkokokousjärjestelmä tai luokkahuone. Arvokasta kontaktia opettajan ja opiskelijan välille voi muodostaa monilla eri tavoilla ja menetelmillä. Pois kannattaa kuitenkin sulkea ajatus siitä, että oppiminen verkkoympäristöissä voisi tapahtua pelkkien materiaalien avulla, ilman inhimillistä kontaktia. Mielestäni kontakti vaatii aina yhteisen foorumin, ajan ja paikan, vaikka verkossa toimittaisiinkin. Kontaktiaktiviteetteja opiskelijaryhmän ja opettajan välillä Median tarkkailu ja yhteinen käsittely Kysymys/ vastaus-sessiot, yhteinen käsittely Think, pair and share: mieti yksin, pohdi parin kanssa, jaa kaikille, yhteinen käsittely Tietopohjan kerääminen yksilötyönä, yhteinen käsittely 3. Osaamisen osoittamisen monet tavat Kokemukseni mukaan osaamisen osoittaminen korkeakouluopinnoissa noudattelee edelleen melko perinteistä kaavaa. Jo vuosikymmenten ajan se on vahvasti perustunut kirjallisiin raportteihin, summatiivisiin kokeisiin ja tentteihin. Lähes poikkeuksetta osaaminen arvioidaan numeraalisella asteikolla. Nämä kaikki tavat muistan kirkkaasti myös omien opintojeni ajalta. Väitän, että osaamisen osoittamisen tavat voisivat olla moninaisempia, samalla tuoden opiskelijoiden osaamisen hyvin näkyviin. Moninaisia tapoja toki hyödynnetään runsaasti aiemman osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa, johon tämä teksti ei ota kantaa. Olen vuosien varrella teettänyt erinäisiä bioanalytiikan (AMK) ja terveysalan (YAMK) projektitöitä monenlaisissa asetelmissa, antaen opiskelijoille täydet vapaudet päättää lopputuotoksen muodon ja nähnyt samalla huikean hienoja suorituksia, kuten esimerkiksi opetusvideo histoteknologian opetukseen, omalla musiikilla höystettynä potilaan hoitopolun vaiheittainen kuvaaminen runon muodossa potilaan kudosnäytteen laboratorioprosessi sarjakuvana etätyön ergonomiaopas interaktiivisena tuotoksena (ThingLink) (Alanko ym. 2022) Osaamisen osoittamisen valikoimaa laajentamalla opiskelusta ja oppimisesta tulee samalla hauskaa ja yhteiset produktiot painuvat mieliin loppuelämän ajaksi. Videot, audiot ja erilaiset visuaaliset presentaatiot toimivat todella hyvin. 4. Oppimisanalytiikan mahdollisuudet Oppimisen tilat ovat yhä vahvemmin laajentuneet digitaalisiin ympäristöihin ja oppiminen on monipaikkaistunut, Tänä päivänä opettaja ei välttämättä koskaan tapaa opiskelijoita paikan päällä, jolloin äärimmäisen tärkeätä on, että yhteys opiskelijaan säilyy myös etäopiskelun aikana. Opettajana haluan olla tilanteen tasalla oppimisprosessin kaikissa vaiheissa. Ilman sopivaa ja tarkoitukseen soveltuvaa teknologiaa, olisin ihan pulassa. Vaikka liitän kaikkiin toteutuksiini kontaktiktiviteetteja, en voi mitenkään olla varma, että kaikki pysyvät mukana haluamallani tavalla. Tämän työn tukena hyödynnän erilaisia edistymisen seurannan menetelmiä ja teknisiä ratkaisuja, kuten esimerkiksi tietyissä aikapisteissä täytettävät etenemisen seurannan lomakkeet oman osaamisen väliarvioinnit tehtävien palasteleminen vaiheittain kuitattaviin osatehtäviin edistymisen seurannan painikkeet vaiheittain etenevät oppimistehtävät ja projekti, joissa sama teema voi kulkea läpi koko opintojakson. Näiden menetelmien avulla tarkistelen viikoittain, että kaikki toteutuksilla olevat ovat mukana ja hommat etenevät opetussuunnitelman mukaiseen suuntaan. Olen jo aiemmin (2019) kirjoittanut Hiileen ja timanttiin oppimisanalytiikan mahdollisuuksista osaamisen ohjaamisen työvälineenä. Se sisältää edelleen painavaa asiaa. 5. Jatkuvan oppimisen ideologia osaksi opettajan työtä Opetusalan ammattilaisina tiedämme, että elämä on oppimista varten ja sitä tapahtuu vauvasta vaariin. Ajattelemme, että yksilö ei ole koskaan valmis, vaan hän voi aina omaksua ja oppia uutta. Joskus tuntuu, että omalta osaltamme tämä hukkuu työn kuormittavuuden alle. On tärkeää muistaa, että myös opettajan osaaminen ja työ ovat murroksessa. Opettajien rooli on muuttunut reilusti viimeisten vuosien aikana, asettaen monenlaisia osaamisen uudistamistarpeita myös opettajille. Oman asiantuntijuuden kehittämisen lisäksi tulee ottaa haltuun uudenlaista pedagogiikkaa ja soveltavaa teknologiaa. Ajattelen, että jatkuvan oppimisen ja kehittymisen yhtenä perustana on opiskelijoilta saatu palaute, joka itselläni toimii kaiken kehittämisen moottorina. Pyydän aina palautetta ja suhtaudun siihen rakentavasti. Ihan varmasti kaiken voi tehdä selkeämmin, loogisemmin, laajemmin, monipuolisemmin, kuin siinä hetkessä on ajatellut. Opiskelijapalautteen lisäksi voit kehittämisen tukena hyödyntää esimerkiksi FITechin (2020) tai eAMK-hankkeen (2020) laadukkaan verkko-opetuksen tarkistuslistoja ja laatukriteereitä. Verkko-opetuksen kokonaisuuden arvioimiseksi varmista hyödynnätkö opiskelijoiden aktivoimiseen monipuolisia menetelmiä ja vaihtelevatko ne eri toteutuksilla? voisitko vahvistaa kontaktiaktiviteettien arvoa myös verkossa toteutettavilla opintojaksoilla? hyödynnätkö osaamisen osoittamisen tapoja monipuolisesti ja voisiko valikoimaa edelleen laajentaa? hyödynnätkö oppimisanalytiikan työvälineitä oppimisen ohjaamisen ja oman työsi tukena ja miten sitä voisi entisestään lisätä? olethan yhdistänyt jatkuvan oppimisen ideologian osaksi myös omaa työtäsi? Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että keskity tekemään asioita, jotka hyödyttävät monia, mutta eivät kohtuuttomasti kuormita. Päätä, mitä haluat tehdä ja tee se 😊 Lähteet Alanko, K., Frankenhaeuser, K., Lönnqvist, M., Nummelin, E., Puranen, J. & Uusitalo, S. 2022. Etätyön ergonomiaopas (ThingLink.com). Oppimistehtävä YAMK opintototeutukselle Digipedagogiikka asiantuntijatyössä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. eAMK. 2020. Varonen, M. & Hohenthal, T. Verkkototeutuksen laatukriteerit (Finna.fi). FITech. 2020. Huhtanen, A., Aalto-yliopisto & FITech. Verkko-oppimisen muotoilukirja & oppimismuotoilun työkalupakki (Finna.fi). Laakso, M. 2022. Oppijoiden aktivointi opetuksessa. Slideshare-eristys 20.4.22 (pdf) Lonka, K. 2020. Selvitys koronapandemian lyhyen ja pitkän aikavälin hyvistä ja huonoista seurauksista koskien koulutusta, nuoria ja hyvinvointia. Teoksessa koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Virtanen, M. 2019. Oppimisanalytiikka oppimisen ohjaamisen työvälineenä. Hiiltä ja timanttia- blogi.
5 varmistettavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 2/3
Suunniteltaessa, kehitettäessä ja toteutettaessa opintokokonaisuuksia verkkoon, on hyvä varmistaa erilaisia asioita prosessin eri vaiheissa. Tärkeää on miettiä, mitä kaikkea tuleekaan kirkastaa ennen opintojakson siirtämistä verkkoon. Mitä tulee tietää, muistaa ja varmistaa toteutuksen aikana ja mitä on hyvä ottaa huomioon toteutuksen loppuvaiheessa ja sen päättyessä? Tämän arviointityön tueksi olen kehittänyt 5+5+5-mallin, jonka avulla voi optimoida ja tarpeen mukaan kehittää ja viimeistellä toteutuksia, erityisesti vietäessä niitä verkkoon. Tämä teksti on toinen osa kolmen tekstin kokonaisuudesta, jossa konkreettisten esimerkkien avulla kirkastetaan, varmistetaan ja arvioidaan monimuotoisten verkkototeutusten suunnittelua ja toteuttamista. Ensimmäisessä tekstissä kirkastettiin ajatuksia ennen toteutuksen siirtämistä verkkoon, tässä tekstissä keskitytään toteutuksen aikaisiin asioihin (2/3) ja viimeisessä tekstissä toteutuksen loppuvaiheisiin ja sen jälkeiseen aikaan (3/3). 1. Suurikin kokonaisuus voi olla selkeä ja looginen Kokemusteni mukaan yksi verkossa toteutettavan opetuksen haasteista on selkeys. Haaste sen vuoksi, että kokemus selkeydestä on subjektiivinen ja siihen vaikuttavat monet eri asiat. Tiedetään, että loogisesti etenevä, häiriötön ja eheä kokonaisuus vähentää käyttäjän kognitiivista kuormaa ja auttaa suuntaamaan keskittymisen teknisten ratkaisujen sijasta niihin asioihin, joita ollaan oikeasti oppimassa. Selkeyteen keskittyminen ja sen maksimaalinen huomioiminen on minulle tärkeää, enkä näe eroja siinäkään, onko kyseessä pienryhmä vai satojen osallistujien massakurssiksi luokiteltu kokonaisuus. Myös suuri kokonaisuus voi olla selkeä ja looginen, kunhan sen miettii huolella. Oppimiskokemuksen näkökulmasta asettaisin selkeyden teknisten asioiden laariin, eli niihin käytännön ratkaisuihin, jotka ovat systemaattisella suunnittelulla hyvinkin hallittavissa. Itse pyrin selkeyttämään toteutuksiani kuvittelemalla oppijan polun mahdollisimman yksityiskohtaisesti esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Mitä oppija missäkin vaiheessa tekee ja mitä tekemisen tueksi tarvitsee? Missä ovat mahdolliset etenemisen haasteet ja miten niitä voisi madaltaa? Vaikka selkeys voi tuntua asiana pieneltä ja helpolta, se ei oikeasti ole kumpaakaan. Minusta paras keino selkeyden saavuttamiseen on oikeasti asettua oppijan saappaisiin ja miettiä koko kokonaisuus sen perusteella. Lisäksi suosin samanlaista rakennetta ja logiikkaa aina kun se on mahdollista. Myös se vähentää kognitiivista kuormaa, epäselvyyttä ja siten myös yhteydenottoja opettajaan. Kokonaisuuksien selkeyttäminen liittyy tiiviisti myös palautekulttuuriin, palautteiden arvoon ja niiden hyödyntämiseen kaiken kehittämisen perustana. Eli pyydän aina opiskelijapalautetta, kuulen, kuuntelen ja yritän ymmärtää. Ajattelen, että näin toimimalla voin oikeasti kehittyä ja kehittää. 2. Jokaisella monimediaisella, nykyoppijalle soveltuvalla sisällöllä on arvo Viime vuosien aikana olen hetkittäin miettinyt, onko monimediainen sisältö ja sen tuottaminen sittenkin vain viihdeteollisuuteen liittyvä ja sinne sopiva ilmiö. Olen vuosien varrella tuottanut satoja erilaisia sisältöjä, erilaisilla tekniikoilla, erilaisille alustoille. Lähes poikkeuksetta ne ovat toimineet hyvin ja tuoneet lisää mahdollisuuksia myös korkeakouluopetuksen kentälle. Monimediaisten sisältöjen lisäksi korkeakouluopetuksessa hyödynnetään edelleen paljon perinteisiä tehtäviä, raportteja ja sähköisiä materiaalipankkeja, jotka toimivat hyvin itsenäisen opiskeluun tukena, mutta eivät niinkään tue yhteisöllistä oppimista verkossa, kuten minä sosiokonstruktivistisen oppimisnäkemyksen mukaisesti ajattelen (Virtanen 2022). Monimediaisen sisällön kokonaisuudessakin kaikki liittyy oppijan tapaan ja mahdollisuuksiin opiskella ja oppia, hänen tavoitteisiinsa ja valintoihinsa. Tämän ajatuksen rinnalla yhä edelleen hyödynnetään perinteistä ja jopa osittain karkeaa jaottelua visuaalisiin, auditiivisiin ja kinesteettisiin oppijoihin (Linja-Aho 2018), laajemmin huomioimatta sitä, että me kaikki opimme useilla eri tavoilla ja erilaisilla menetelmillä. Oppimispyramidin (kuva 1.) perusteella voi päätellä, että suuri osa nykypäivän oppijoista hyötyy monimediaisesta ja interaktiivisesta, pedagogisesti mielekkäästä sisällöstä, videoista, audiotiedostoista, virtuaalisista ympäristöistä. Kuva 1. Oppimispyramidi (mukaillen Learning Pyramid, National Training Laboratories. Bethel, Maine). Koska monimediainen sisällöntuotanto on aikaa vievää puuhaa, ajattelen, että jokaisella oppimisprosessiin liitetyllä sisällöllä on täytyy oikeasti olla arvo. Tällä tarkoitan sitä, että jokainen sisältö kuuluu joko opiskeltavan asian ydinainekseen, täydentävään tietämykseen tai erityistietämykseen. Kaiken muun, joka ei sovi mihinkään näistä, jätän suosiolla pois. Vuosien varrella kumulatiivisesti kehitettyjä kokonaisuuksia kannattaakin tarkastella kriittisesti ja samalla antaa oikea arvo jokaiselle tuotetulle tai käsin mukaanpoimitulle sisällölle. Sisältöjen systemaattinen läpikäynti ja arvottaminen liittyvät tiiviisti myös pedagogiseen käsikirjoittamiseen ja kokonaisuuteen, jota suunnittelemme opiskelijamme oppivan. Tämän päivän monimediainen sisältö voi olla monen näköistä ja muotoista ja pitää sisällään esimerkiksi opetusvideoita interaktiivisia infograafeja ja kuvia virtuaalisia kierroksia ja 360AR/VR-sisältöjä audiotiedostoja ja podcasteja. 3. Saavutettavuus on monimediaisen sisällön paras kaveri Omaa haastettaan opetussisällöntuottajaopettajille tuovat digipalvelulain velvoittamat saavutettavuusasiat, jotka velvoittavat myös korkeakouluja. Käytännössä tämä tarkoittaa saavutettavuuden huomioimista, arviointia, toteuttamista, selkeää merkitsemistä kaikkien sisältöjen osalta. Ja opiskelijalle mahdollisuutta käyttää sisältöjä erilaisilla avustavilla teknologioilla, kuten ruudunlukijoilla, päästä käsiksi erilaisiin sisältöihin huolimatta mahdollisista rajoitteista, kuten esimerkiksi näkö, kuulo ja ymmärtäminen, toistaa sisältöjä erilaisilla päätelaitteilla. (Laak, 2005.) Opetuskäytössä helposti saavutettavia ovat esimerkiksi pdf-muotoiset tekstidokumentit, joissa muotoilu on yleensä pysyvää, myös eri lukuohjelmilla luettaessa. Teknisen saavutettavuuden lisäksi tulee ottaa huomioon myös kohderyhmälle soveltuva kielen, lauserakenteiden ja kappalejakojen käyttö, jotka myös vaikuttavat saavutettavuuteen. Lisää saavutettavien pdf-tiedostojen tekemisestä voi lukea Riikka Wallinin aiemmasta blogikirjoituksesta. Opetuskäytön näkökulmasta astetta haastavampia ovat verkkokeskustelut, videot ja podcastit. Oppimisalustalla käydyt verkkokeskustelut voivat nopeasti muodostua pitkiksi ja monipolvisiksi. Käytännössä keskustelun moderaattorin tulisi huolehtia tekstien jaottelusta ja niiden selkeästä muodosta. Tämä on kuitenkin haastavaa, koska keskustelut voivat muodostua useiden sivujen pituisiksi ja niiden muokkaaminen jälkikäteen on lähestulkoon mahdotonta. Videoiden käyttö opetuksessa on lisääntynyt räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana, kiihtyen edelleen pandemian aikaisen etäkaiken aikana. Suuri osa opiskelijoistamme ovat tottuneita median viihdekuluttajia, jonka myötä videoiden rooli ja kysyntä on myös opetuksessa kasvanut. On selvää, että useasti katsottavissa oleva, tiivistetty ja ytimekäs videosisältö auttaa monenlaisia oppijoita ja on hyödyksi monenlaisissa oppimistilanteissa. Sisällöntuottajalle tämä kuitenkin avaa uudenlaisen maailman. Sisällöntuottajien tulee opetella videoiden käsikirjoittamista, videointia, editointia ja kameralle esiintymistä. Unohtamatta kuitenkaan sitä tosiasiaa, että suurella osalla opettajista ydinosaaminen on jossain ihan muualla, kuin videotuotannossa. Valmiin videon jakeluvaiheessa tulee saavutettavuuden osalta varmistaa, että videon tekstitys tai tekstivastine on saatavilla. Videosisältöjen lisäksi tekstivastineasia koskee myös audiotiedostoja ja podcastejä. Videoiden tekstittäminen, suomeksi, on aikaavievää, joskin se onnistuu hyvin monilla eri tavoilla, kuten esimerkiksi videoeditointiohjelmilla ja YouTuben tekstitystyökalulla. Toki tekstityksiä voi ostaa myös palveluna, mutta siihen harvemmin on oppilaitoksissa varattu rahaa. Erityisryhmien lisäksi tekstitettyjä videoita arvostavat kaikenlaiset opiskelijat. Lisäapua tekstittämiseen (kesto 7:05) voi katsoa Lehtori Virtasen opetukseen ja korkeakoulupedagogiikkaan liittyvältä YouTube-tililtä. Saavutettavuuden näkökulmasta haastaviksi ovat osoittautuneet pelit, joita opetuksessa hyödynnettäisiin myös yhä enenevissä määrin. Yhä edelleen haastavaa on sellaisten pelien löytäminen, jotka olisivat samaan aikaan pedagogisesti mielekkäitä, oppimisprosessille merkittäviä, soveltuvia ja saavutettavia sekä erityisryhmiin kuuluville että kuulumattomille. 4. Vuorovaikutuksellinen oppimisyhteisö toimii vaikuttavan oppimisen edellytyksenä Vuorovaikutuksellisen oppimisyhteisön merkitys on yksi kestosuosikkini kautta aikojen. Siihen liittyvät haasteet ovat tuntuneet entisestään lisääntyneen verkko- ja etäopetuksen aikana. Oppimisyhteisöön liittyy niin opiskelun sosiaalinen ulottuvuus kuin oppimista edistävä monisuuntainen vuorovaikutus, useiden eri toimijoiden välillä. Koska oppiminen harvoin on yksittäisen henkilön mielensisäistä toimintaa, sen tueksi tarvitaan vuorovaikutusta, jossa oppija voi omine ajatuksineen jakaa yhteistä todellisuutta muiden kanssa. Vuorovaikutuksen ilmenemiseen ja vuorovaikutusilmapiirin muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten oppimistilanteiden ilmapiiri, oppimisympäristöt ja osallistujien aikaisemmat kokemukset (Lindblom-Ylänne & Nevgi 2009). Vuorovaikutusosaaminen muodostaakin suuren osan nykypäivän opettajan työstä ja sen huomioiminen on noussut entistä tärkeämmäksi erilaisissa oppimisympäristöissä toimittaessa. Merkityksellisen vuorovaikutuksen luomiseen löytyy erilaisia keinoja ja menetelmällisiä ratkaisua, kuten mm. aktivoivat luennot keskusteluineen ohjattu pienryhmätyöskentely roolitetut projektityöt, joissa projektiryhmän jäsenillä selkeästi sovitut tehtävät yksilö-, pari- ja ryhmäohjaus. Itse hyödynnän vuorovaikutuksellisia menetelmiä niin, että olen aina osa oppimisyhteisöä ja teen siinä omaan rooliini liittyvät, sovitut tehtävät. Liitän kaikkiin toteutuksiini sekä tiedollisia asiantuntija-alustuksia, interaktiivisia ja monimediaisia sisältöjä että vuorovaikutteisia toiminnallisuuksia. Kaikki toteutukseni sisältävät kontaktia, joko paikan päällä tai etänä. Suurimpia haasteita optimaalisen vuorovaikutuksen mahdollistumiselle mielestäni luovat suuret ryhmäkoot (yli 150 opiskelijaa) sekä työhön kohdennettujen resurssien riittämättömyys. Väistämätön tosiasia on se, että mitä enemmän vuorovaikuttaa, sitä enemmän kuluu aikaa. Vaikuttavien oppimistulosten ja oppimisen sosiokonstruktivististen perusnäkemysten mukaisesti se on minulle kuitenkin yksi tämän työn välttämättömyyksistä. 5. Oikea-aikainen tuki ja reaaliaikainen palaute ovat oppimisen peruspalikoita, joita tarvitaan aina Oppimisprosessiin liittyvä oikea-aikainen tuki ja reaaliaikaisen palautteen antaminen ovat oppimisen peruspalikoita ja näin ollen muodostavat osan opettajan päivittäisestä työnkuvasta. Verkkoympäristöissä on kriittisen tärkeää, että opiskelija tavoittaa opettajan sovitussa kanavassa, sovitussa aikataulussa. Tämä on huomioimisen arvoista myös ohjauksen näkökulmasta ja erityisesti silloin, kun opiskelijan oppimisprosessi jää jumiin tai uhkaa syystä tai toisesta hidastua. Opettajan oikea-aikaisella tuella voi olla suuri merkitys opintojen etenemiselle, erityisesti motivoitumisen ja sitoutumisen näkökulmista. Oppimisen kannalta annetun ja saadun palautteen merkitys on kiistaton (Räihä, Mankki & Samppala 2019). Vuorovaikutuksellinen ja mutkaton suhde opettajan ja opiskelijan välillä mahdollistaa vaikuttavan palautteen antamisen. Mikäli dialogia ei ole, palautekaan ei välttämättä kohdennu oikein. Hyvä tapa paremmalle kohdentumiselle on kuulla opiskelijan tavoitteita ja tarpeita etukäteen. Näin voi saada opiskelijan muuttamaan ymmärrystään ja ajattelemaan asiaa uudella tavalla. Oikea-aikainen palaute on koettu äärimmäisen tärkeäksi, jolloin oman osaamisen tasoa voi suhteuttaa sekä muiden opiskelijoiden tasoon että opetussuunnitelmissa asetettuihin vaatimuksiin. Palautteen antamisessa, oikean ajoituksen lisäksi, keskiössä ovat tavat joilla palautetta annetaan. Rakentavaa ja kehittävää palautetta antaessaan voi miettiä myös seuraavien asioiden merkitystä (Numminen & Talvio 2009): luottamuksellinen ja kannustava ilmapiiri opiskelijoiden omien ajatusten kuuleminen palautteen järjestys, positiiviset asiat ensin, kriittiset asiat perään palautteen kohdentaminen tuotokseen, ei henkilön persoonaan tai muihin ominaisuuksiin kannustaminen rakentavaan kehittymiseen, ei koskaan valtataistelu oikea-aikaisuus, jolloin mahdollisuus korjausliikkeisiin on olemassa. Nykyään opetan ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa opiskelijoita, joita en välttämättä koskaan fyysisesti tapaa. Heidän kanssaan, sekä toimivat että sopimusten mukaan aukiolevat, vuorovaikutuksen kanavat luovat pohjaa monenlaiselle yhteiselle tekemiselle. Kun toteutat opetustasi verkossa, niin mieti ja varmista ainakin edellä mainitut viisi kohtaa. Niiden lisäksi voit kirkastaa vielä edellisen tekstin viisi kohtaa. Seuraavat viisi huomionarvoista pointtia julkaistaan vielä kevään 2022 aikana, ne koskevat verkkototeutuksen loppuvaihetta. Tämän jälkeen onkin koossa 15 vaiheinen tarkistuslista, jonka avulla viet opetuksesi ihan varmasti onnistuneesti verkkoon 👍😊. Lähteet Aluehallintovirasto. Digipalvelulain vaatimukset. Laak, T. 2005. Saavutettavuus & verkko-opetus. Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (toim.) 2009. Yliopisto-opettajan käsikirja. WSOYpro Oy. Helsinki. Linja-Aho, V. 2018. Oletko ’auditiivinen’, ’kinesteettinen’ tai ’visuaalinen’ oppija – sitkeä myytti on suosittu, koska testaaminen ja lokerointi viehättää. Hiiltä ja timanttia-blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Numminen, A. & Talvio, M. 2009. Hyvä oppimisilmapiiri ja opiskelijan kohtaaminen. Teoksessa Lindblom-Ylänne, S & Nevgi, A. (toim.) 2009. Yliopisto-opettajan käsikirja. WSOYpro Oy. Helsinki. Räihä, P., Mankki, V. & Samppala, K. 2019. Kirjallisen palautteen merkitys yliopisto-opiskelijalle. Yliopistopedagogiikka-lehti. Virtanen, M. 2022. Perusasiaa oppimisnäkemyksistä (kesto 10:34), YouTube.
Onnistunut digitaalinen opiskelupäiväkokemus
Viime vuosien yhä kiihtyvä teknologioiden kehitys ja vallitseva pandemia-aika ovat tuoneet niin työhömme kuin arkeemmekin lisää erilaisia digitaalisia mahdollisuuksia ja uusia toimintamalleja. Monilla työpäivät ovat siirtyneet toimistoilta kotikonttoreihin ja samalla kymmeniin eri digitaalisiin järjestelmiin. Työn digitaalisen murroksen ohella kaupassakäynnit ovat vaihtuneet ruokatoimitusten noutamiseen noutopisteiltä, liikuntakeskusten käynnit kotijumppasaleiksi, harrastusten ja ystävien tapaamiset virtuaalikokoontumisiksi Teamseissa ja Zoomeissa. Digitaalisista ratkaisuista on tullut tiivis osa arkeamme, monilla sen osa-alueilla. Digitaalisissa ympäristöissä tehtävästä työstä on tullut elämään sulautunutta tekemistä, jonka rajat ovat hetkittäin hämärtyneet. Saatamme päivän aikana olla tekemisissä kymmenien tietojärjestelmien, digitaalisten kanavien, verkkokokousjärjestelmien ja alustojen kanssa. Näppäimiemme päässä oleva tieto ja sen hallinta on hajautunut useisiin järjestelmiin projekteista ja tekemisen luonteesta riippuen. Tallennamme tietoa verkkolevyille ja pilviin ja jaamme sitä sujuvasti sosiaalisen median alustoilla. Surffaamme eri ratkaisujen välillä, tarpeiden, toimijoiden ja käytössä olevien yhteyksien mukaan. Tämä digitaalisuuden vahva invaasio näkyy myös korkeakoulusektorilla toimivien opettajien, opiskelijoiden ja muun henkilöstön arjessa. Tätä ilmiötä kutsun jatkossa digitaaliseksi opiskelupäiväkokemukseksi. Digitaalinen työpäiväkokemus korkeakoulussa = digitaalinen opiskelupäiväkokemus? Etätyöskentelyn lisääntyessä olemme entistä enemmän alkaneet kiinnittää huomiota myös onnistuneeseen digitaaliseen työpäiväkokemukseen ja siitä on tullut yksi vallitsevan ajan kuumista ilmiöistä. Sen sanotaan toteutuvan onnistuneena silloin, kun jokaisella yhteisön tai yrityksen jäsenellä on mahdollisuus sekä taidot hyödyntää organisaation käytössä olevia digitaalisia ratkaisuja parhaalla mahdollisella tavalla, samalla saavuttaen paras mahdollinen tulos. (Merenranta 2021, Kopakkala 2021.) Onnistuneen työpäiväkokemuksen yhteyteen on nostettu esimerkiksi seuraavia näkökulmia (Luoma-aho 2021): Hyödynnettävien digitaalisten ratkaisujen kokonaisuuden tulee olla mielekäs ja eheä, josta joku on oikeasti vastuussa. Järjestelmien tulee olla tarvelähtöisiä ja niiden valikoimaa tulee tarkastella, karsia ja jopa luopua aika ajoin. Hyväksi havaittuja työtapoja kannattaa pitää systemaattisesti yllä ja yhteistyötä digitaalisissa kanavissa tukea. Työntekijöillä tulee olla tieto ja yhteinen ymmärrys siitä, mitkä digitaaliset kanavat vaativat välitöntä reagointia ja mitkä eivät. Työntekijöillä tulee olla mahdollisuus hallita työn kuormittavuutta itse sen sijaan, että se hallitsemattomasti valuu päälle eri järjestelmien kautta. Työnantajan tehtävänä on mahdollistaa digitaalisen työpäiväkokemuksen onnistuminen, työntekijän vastuulla on aktiivinen osaamisen päivittäminen esimerkiksi kouluttautumisen, perehtymisen ja ohjeiden lukemisen muodossa. On huomattu, että työntekijän jaksamiseen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka hyvin hän tuntee omat työkalunsa ja osaa niitä täysimääräisesti ja tarkoitukseen sopivalla tavalla käyttää. Toivottavaa onkin, ettei digitaalisten haasteiden vuoksi kukaan jää mistään paitsi. (Kopakkala 2021.) Digitaalinen opiskelupäiväkokemus opiskelijan kokemana Digitaalisen työpäiväkokemuksen voi korkeakouluopiskelijan osalta sujuvasti kääntää digitaaliseksi opiskelupäiväkokemukseksi. Vallitsevassa ajassa monet opinnot, jopa kokonaiset tutkinnot voidaan opiskella etänä niin, ettei oppilaitoksen kampukselle välttämättä ole lainkaan asiaa. Tämän tyylisessä opiskelussa digitaalisten ratkaisujen hallinta ja käyttöosaaminen korostuvat huomattavasti. Itse työskentelen ylempien ammattikorkeakouluopiskelijoiden parissa, pääasiassa etänä. Esitin heille, Digitalisaatio ja toiminnan ohjaus sosiaali- ja terveysalalla -opintojaksolla, kysymyksen onnistuneeseen digitaaliseen opiskelupäiväkokemukseen liittyen. He nostivat esiin tärkeitä näkökulmia, joiden perusteella voin digitaalista opiskelupäiväkokemusta edelleen kehittää. Tämän opiskelijaryhmän mukaan onnistuneeseen digitaalisen opiskelupäivään kuuluu seuraavia asioita: Opiskeltava kokonaisuus on selkeä, hyvin suunniteltu, valmisteltu ja ohjeistettu. Oppimistavoitteet ovat selkeät, sisällöt ja materiaalit päivitetty tähän päivään. Webinaarit ja liveluennot alkavat ilman teknistä säätöä, äänet kuuluvat ja kuva näkyy. Oppimisalustalta löytyy selkeä aikataulu, tehtävien ohjeistukset ja asianmukaiset palautuspaikat. Opettaja osaa hyödyntää oppimisalustan mahdollisuuksia ja tarpeen mukaan opastaa myös opiskelijaa niiden käytössä. Webinaarit ja liveluennot etenevät hyvässä tahdissa taukoja unohtamatta ja loppuvat ajallaan. Ohjelma esitetään tilaisuuden alkaessa. Opetustilanteet ovat osallistavia, keskustelevia ja interaktiivisia ja ne on suunniteltu, aikataulutettu ja jaettu sopiviin osiin. Osallistavat digitaaliset menetelmät ja tekniset vimpaimet ovat opettajalla hallussa ja aiheen pohdinta onnistuu opiskelijoiden kesken esim. pienryhmissä ja yhteisillä työskentelyalustoilla. Jatko-ohjeet ovat selkeät ja esillä. Tärkeänä pidettiin tunnetta siitä, että opiskelijaa ja hänen oppimistaan on ajateltu ja oppimistapahtuma on suunniteltu juuri häntä varten. Opettajan innostuneisuus ja kiinnostus aiheeseen koettiin merkityksellisenä, samoin monisuuntainen vuorovaikutus oppijoiden ja opettajan välillä. Nämä ovat asioita, joita ei mielestäni voi korostaa liikaa! Digitaalisesta opiskelupäivästä vastuussa olevat henkilöt ovat tehneet etukäteen kaiken sen minkä voivat niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Yllätyksiä sattuu aina. Onnistuneen kokemuksen ohelle nostettiin toki huomioita myös ei niin onnistuneista tilanteista, joista me korkeakoulujen toimijat voimme ihan varmasti ottaa opiksemme. Tähän laariin nostettiin haasteita esimerkiksi seuraaviin asioihin liittyen: erilaisten digitaalisten ratkaisujen, toiminnallisuuksien ja menetelmien suppea hyödyntäminen ja niihin liittyvät tekniset haasteet valmistelemattomat webinaarit ja livetilanteet digitaalisen osallistamisen ja interaktiivisuuden puutteet opetusmateriaalien ja ohjeistuksen ajantasaisuus opettajan tavoittaminen digitaalisissa kanavissa. Vinkkejä onnistuneiden digitaalisten päivien tukemiseen Aikaisemmissa teksteissäni olen kutsunut vallitsevaa aikaa etäkaiken ajaksi, jossa suurin osa elämästämme tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä, fyysisiä kontakteja rajoittaen. Tähän uuteen arkeen olemme sujahtaneet hyvin ja kohtalaisen nopeasti, alun haasteiden jälkeen jopa oppineet siitä nauttimaan. Digitaalisten päivien systemaattinen kehittäminen on kuitenkin välttämätöntä. Onnistunutta opiskelupäivää voi yrittää tukea esimerkiksi seuraavien vinkkien avulla: Pyritään poistamaan tietotekniikan aiheuttamat perusongelmat kaikilta mahdollisimman hyvin. Organisoidaan erilaisia tukitapoja sekä opiskelijoille, opettajille että organisaation muille työntekijöille. Järjestetään monenlaisia tukimuotoja, useissa eri kanavissa, jotta jokainen apua etsivä sen myös löytäisi. Tärkeätä on huomioida, että etänäkään kukaan ei jää yksin. Vähennetään tietoisesti tiedon tulvimista eri kanavista ja sitoudutaan käyttämään sovittuja ja tarkoitukseen parhaiten soveltuvia ratkaisuja. Näin tekemällä vähennetään toimijoiden kokemaa kuormitusta, kun asiat tapahtuvat sovitulla tavalla ja löytyvät sovituista paikoista. Mahdollistetaan erilaisia työskentelytapoja ja vapautta valita itselleen sopivia digitaalisia ratkaisuja tai sovelluksia, kuitenkin niin, että perusvalikoima on yhteisesti sovittu. Valmistaudutaan ja valmistellaan kaikki mahdollinen etukäteen. Ei sählätä ja säntäillä, vaan sitoudutaan toimimaan suunnitelman mukaan. Mikäli muutoksia tarvitaan, sen ehtii hyvin tehdä seuraavalla lukukaudella. Viestitään avoimesti ja riittävästi ja aina tarpeen mukaan. Keskustellaan, kohdataan ja kuunnellaan. Ollaan tavattavissa ja tavoitettavissa, sovituissa digitaalisissa kanavissa. Tuetaan ja ohjataan ajankäytön suunnittelemiseen ja vastuutetaan itsenäiseen aikatauluttamiseen. Etänä tekeminen haastaa totuttuja toimintamalleja ja eroaa huomattavasti paikan päällä ohjatusta oppimistoiminnasta. Muodostetaan yhteiset säännöt ja sitoudutaan niihin. Yhteinen “koodisto” luo tekemiseen luotettavuutta ja varmuutta. Ja koska etäkaikesta näyttää yhä vahvemmin tuleva normiarkemme ja työskentelymme yksi muoto, miksi emme ottaisi sitä innolla vastaan ja kehittäisi aktiivisesti edelleen? Olkoon siis digitaalinen opiskelupäiväkokemus yksi ensi vuoden kuumista ilmiöistä, joka nähdään jatkuvana kehittämisprosessina, ei tähän aikaan liittyvänä kertaluontoisena tehtävänä. Lähteet Halonen, M. 2021. Laadukas ja tuottava työpäiväkokemus – vielä ei ole myöhäistä! (sulava.com) Kopakkala, J. 2021. Bisnespöytä 70 - Digitaalinen työpäiväkokemus tärkeä osa työssä jaksamista. Bisnespöytä -podcast. (Soundcloud) Luoma-aho, V. 2021. Digihälyn taltuttajat. HS Visio, Työelämä. Merenranta, T-J. 2021. Mikä ihmeen digitaalinen työpäiväkokemus? Valtti-tietopankki.
Kurssi verkkoon – kurkistus käytännön toteutukseen
Olen aiemmin kirjoittanut tekstejä ja julkaissut videoita, jotka koskevat korkeakouluopetuksen pedagogisesti vaikuttavaa toteuttamista digitaalisissa ympäristöissä. Nyt kun suunnitelmat on tehty ja käsikirjoitus valmiina, on hyvä siirtyä katsomaan hommaa käytännössä. Oheisessa videossa näytän, miltä aiemmin esitettyjen periaatteideni mukaisesti toteutettu kurssi näyttää käytännössä. Siitä voit saada konkreettisia ideoita oman opetuksesi kokonaisuuteen. Koska olen edelleenkin sosiokonstruktivistisen oppimisnäkemyksen kannattaja, ajattelen oppimisen tapahtuvan sosiaalisissa, vuorovaikutuksellisissa ja yhteistoiminnallisissa prosesseissa. Näiden mukaisesti suunnittelen ja toteutan opetustani, niin paikan päällä kuin verkossa, joiden välillä en käytännössä näe kovinkaan suurta eroa. Ainoastaan toteuttamisen kanava ja tekniset välineet eroavat toisistaan, jolloin verkon osalta voidaan puhua sosiokonstruktivistisen oppimisnäkemyksen tukemisesta digitaalisissa ympäristöissä. Samalla tavalla kuin paikan päällä, oppiminen on yhteisöllinen prosessi, jonka toteutuspaikkana toimii digitaalinen ympäristö. Huomionarvoista lienee se, ettei oppiminen kummassakaan ympäristössä voi tapahtua ilman: asianmukaista oppimisyhteisöä, jonka osa myös opettaja on aktiivista moderointia ja oppimisprosessin ohjaamista, jonka ohjaimissa opettajan tulee tiiviisti olla aitoa, oikea-aikaista dialogia eri toimijoiden välillä reaaliaikaista ohjausta ja jatkuvaa oikea-aikaista palautetta, joissa opettajan rooli on keskeinen. Oppiminen itsessään tapahtuu ryhmässä ja sen yksilöissä, aktiivisen prosessin päätteeksi. Opettajan rooli on toimia tämän tapahtuman mahdollistajana. Oppimisprosessin kannalta tärkeitä ja toteutuksessa huomioitavia seikkoja ovat: etukäteissuunnittelu ja pedagogisen käsikirjoituksen laatiminen oppimisprosessin vaiheistaminen mielekkään kokoisiksi kokonaisuuksiksi esimerkiksi teemoittain, aihealueittain tai viikoittain eri vaiheiden aikatauluttaminen ja visualisointi selkeästi eteneväksi kokonaisuudeksi monimediainen kokonaisuus, joka tukee erilaisia oppijoita ja mahdollistaa erilaisia toteuttamisen tapoja yhteisöllisyyden tukeminen ja aito läsnäolo koko kurssin ajan systemaattinen etenemisen ohjaaminen ja oppimisen reaaliaikainen tuki oikea-aikainen palaute ja oppimisen vertaistuki. Näistä kaikista voit katsoa käytännön esimerkin oheisesta videosta.
Monialaisen yhteistyön mahdollisuuksia rakentamassa – oppeja HyMy-kylästä, osa 2
Mitä monialaisella oppimisella ja monialaisilla oppimisympäristöillä tarkoitetaan ja mitä ne mahdollistavat? Miten opiskelijat osallistetaan monialaisten oppimisympäristöjen kehittämiseen? Miten Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat oppivat monialaisuutta edistäviä taitoja, kuten ajattelu-, tunne- yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja? Tässä blogikirjoituksessa kuvataan, mitä Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylässä on tehty monialaisen oppimisympäristön rakentamiseksi. Tämä on toinen osa HyMy-kylästä kertovan blogikirjoitusten sarjassa. HyMy-kylä on Myllypuron kampuksen monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa opiskelijat harjoittelevat keskeisten omaan tutkintoon liittyvien ammattikäytäntöjen ohella muun muassa uusien palvelujen kehittämistä yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Monialaisuus vaatii taitoja kohdata itselle uusia asioita Monialaisuutta voidaan raamittaa tavoite- ja osaamislähtöisesti. Sen perusta on yhteisen tavoitteen kiteyttäminen, joka kaikkien toimijoiden on tiedostettava. Lisäksi on määriteltävä, millaista osaamista ja kyvykkyyttä monialaisessa yhteistyössä tarvitaan. HyMy-kylän monialainen oppimistoiminta voidaan nähdä neljän osa-alueen kautta: Ammatillinen osaaminen, jossa tuleva asiantuntija on kehityshakuinen ja haluaa asettaa itselleen vaativia tavoitteita ja oppia uutta Henkilökohtainen osaaminen, jota ohjaa arvopohjainen itseohjautuvuus Kommunikatiivinen osaaminen, johon sisältyy yhteistyökyky, vuorovaikutustaidot, rajoja ylittävä ja monipuolinen sisällöllinen osaaminen Strateginen osaaminen, joka pitää sisällään ymmärryksen toimintaympäristöstä, toiminnan tavoitteista sekä monialaisesta yhteistyöstä toimintamuotona. (Jalava & Virtanen 2000). Monialaisuuden onnistuminen vaatii toimijoilta transversaaleja taitoja, kuten ajattelu-, tunne- yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja (ks. tarkemmin Raatikainen ym. 2020, 23). Monialaisessa toimintaympäristössä oppiminen ja työskentely edellyttävät jokaista toimijaa tutustumaan uusiin asioihin ja tapoihin oppia sekä kykyä työskennellä kaikkia yhdistävän kiinnostuksen kohteen äärellä. Tuntemattomien kohtaaminen saattaa johtaa ensimmäisellä kerralla virhepäätelmiin. Tulkitsemme vieraan ihmisen elekieltä ja olemusta helposti väärin varsinkin silloin, jos itselle tuntematon ihminen ei ilmaise suoraan ajatuksiaan ja mielipiteitään. Usein teemme virhepäätelmiä myös vieraiden ihmisten tavoista toimia. Voimme ajatella vinoutuneesti, jos tulkitsemme omaa toimintaamme vertailemalla sitä toisen toimintaan. Vuorovaikutus vieraiden ihmisten kanssa perustuu aina luottamukseen. (Gladwell 2020,46–50 ja 342–443.) Monialaista toimintaa haittaa, jos emme ymmärrä toisen ammattilaisen näkökulmaa ja tapaa tarkastella yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Transversaalien taitojen avulla voimme tunnistaa omat ennakkoluulomme ja virhepäätelmämme sekä ylittää ne. Monialainen oppiminen ja työskentely vaatii muutosjoustavuutta ja -kyvykkyyttä. Jos altistumme toisen asiantuntijuuteen pohjautuvaan tarkasteluun, kohtaamme usein tilanteita, joissa ennakkokäsityksemme asiasta murtuvat tai ainakin naarmuttuvat. Muutosjoustavuutta ja kyvykkyyttä kuvaa resilienssin käsite (ks. tarkemmin Ylikahri ym. 2020, 129). Resilienssiä voidaan tukea ottamalla kaikki toimijat mukaan yhteistoiminnalliseen kehittämiseen. Tällöin kaikki toimintaan osallistuvat ovat osaavia ja aktiivisia jäseniä, jotka tarjoavat omaa asiantuntijuuttaan, kuten opiskelijat ohjaajien kanssa HyMy-kylän palveluprosessin eri vaiheissa. Monialaisuutta rikastamassa HyMy-kylässä rikastamme monilaisuutta monin eri tavoin. Tähän tekstiin olemme valinneet neljä tärkeintä näkökulmaa. 1. Asiakaslähtöisten palvelupolkujen ekosysteemi Sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden palvelupolut ovat yhä monimuotoisempia ja tarpeiltaan yhä moninaisimpia. Sen vuoksi asiakkaiden kohtaamiseen ei riitä yhden ammattilaisen osaaminen ja kyvykkyys, vaan tarvetta on monialaisuuden ekosysteemiselle toiminnalle. Ekosysteeminen toiminta HyMy-kylässä näyttäytyy ammattilaisten aktiivisena vuoropuheluna ja ongelman ratkaisuna eri tutkinto-ohjelmien opiskelijoiden ja ohjaajien välillä, jossa yhdessä suunnitellaan asiakkaan palvelupolkua ja perusteellisesti selvitetään sen haasteita. "Monialainen yhteistyö tukee parhaimmillaan eri alojen asiantuntijuutta, tuomalla tietoa mahdollisesti omaan alaan vaikuttavista tekijöistä, joita asiakkaan palvelupolkuun liittyy. Yhteisellä keskustelulla eri alojen ammattilaiset voivat saada lisää työvälineitä oman työnsä kehittämiseen ja tehostamiseen. Monialaisessa toiminnassa voidaan mielestäni myös vähentää työmäärää, mikäli toiminnassa huomataan päällekkäisyyttä", kuvasi eräs HyMy-kylän opiskelija monialaista yhteistyötä. Tämänkaltainen ekosysteeminen vuoropuhelu ja -vaikutus mahdollistuu opiskelijoille myös monialaisissa innovaatio-opinnoissa, tuttavallisemmin MINNO:ssa. 2. Monialaiset innovaatio-opinnot Innovaatioprojekti on sosiaalisen oppimisprosessi, joka yhdistää tiimien jäsenten osaamiset sekä asiantuntijuuden ja jossa uusi idea eli innovaatio muutetaan käytännön todellisuudeksi tuottamaan arvoa käyttäjilleen (Taatila ym. 2006). Innovaatioprojektien tarkoituksena on kasvattaa yksilöiden ja organisaatioiden innovatiivista suorituskykyä. (Donovan ym., 2013). Metropoliassa MINNO-konseptin avulla on jo yli 10 vuoden ajan edistetty monialaisuutta opiskelijoiden ammatillisessa kasvussa. Monialaisuuden rinnalla MINNO-projekti (10 op) tarjoaa opiskelijoille innovatiivisen tavan oppia myös verkostotyöstä. Opiskelijat ovat seitsemän viikon intensiivitoteutuksen ajan yhteistyössä yritysten, julkisen, yksityisen ja 3. sektorin toimijoiden kanssa. HyMy-kylä on tarjonnut monialaiselle innovaatioprojektille useita haasteita, jotka ovat hyödyntäneet Metropolian viiden innovaatiokeskittymän (Asiakaslähtöiset hyvinvointi ja terveyspalvelut, Puhtaat ja kestävät ratkaisut, Älykäs liikkuminen, Toimiva ihmisten kaupunki sekä Tieto-ohjattu rakentaminen) eri tutkinto-ohjelmien asiantuntijuutta. Monialaiset opiskelijatiimit ovat ratkaisuissaan sitoneet monialaisen osaamisen yhteen ja soveltaneet yhteistoiminnallisessa kehittämistyössä monipuolisesti asiantuntijuuttaan. Tuoreimpia kesän 2021 MINNO-toteutuksen esimerkkejä näistä ovat: Blind Channel HyMy-kylän lähettilääksi (YouTube) Hei hyppää pois meidän pysäkillä (YouTube) Tarinoita HyMy-kylästä, HyMy – Move (YouTube) HyMy-kylän chat-palvelu (YouTube) 3. Laajat monialaiset verkostot hanketoiminnasta HyMy-kylän monialaisuustiimi on toimii tiiviissä yhteistyössä kolmen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) tekevän hankkeen kanssa, joiden yhteistoiminnalliseen kehittämistyöhön opiskelijoita osallistetaan koko hankkeen elinkaaren ajan. Hankkeisiin sidottujen opinnäytetöiden ja innovaatioprojektien sekä eri tutkintokohtaisten projektien harjoitteluissa opiskelijat harjaantuvat monialaiseen ja monipuoliseen asiantuntijuuteen oman alansa asiantuntijuuden lisäksi. Opiskelijat osallistetaan moniasiantuntijuutta edistävään oppimiseen näiden kumppanuushankkeiden teeman mukaisesti: Opiskelijat osallistetaan teknologiaa hyödyntävään tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeessa. Opiskelijoille tarjotaan opintojen eri vaiheisiin liittyviä kehittämishaasteita, joissa keskitytään digitaalisiin ohjausmenetelmiin, ammatti-identiteetin kasvun tukemiseen ja yhteisöllisyyden kokemuksen vahvistamiseen. Työtä tehdään mm. Opiskelijoiden ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin edistäminen korkeakouluissa -hankkeen tavoitteiden mukaisesti. Työelämän ja oppilaitosten välistä kehittäjäkumppanuutta rakennetaan opintojen työelämälähtöisyyden vahvistamiseksi Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa. Kehittäjäkumppanuus tukee opiskelijoiden kasvua moniammatilliseen asiantuntijuuteen. Näiden hankkeiden kumppanit käsittävät laajan ammattikorkeakouluverkoston, tiedekorkeakouluja, kansainvälisiä yhteistyökumppaneita ja useita julkisia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia sekä kolmannen sektorin toimijoita. Myös hankkeissa työllistyminen saattaa olla mahdollista. 4. Monialaisuuden mahdollistavat tilat Monialainen yhteistyö tukee aidosti hyvinvointi- ja terveyspalvelujen kehittämistä, kun resurssit kohdistetaan asiakkaiden tarpeiden kannalta keskeisiin palveluihin (Laurila 2020). Yhteiset toimisto- ja hoitotilat lisäävät monialaisen yhteistyön mahdollisuutta, koska fyysiset puitteet edesauttavat vuorovaikutusta ja monipuolista kanssakäymistä (Griffin & Hay-Smith 2019). HyMy-kylän tilat sijaitsevat kampuksella hyvin keskeisellä paikalla ja sen useimmiten kulkiessaan sivuuttavat kaikki siellä vierailevat ihmiset. Asiakas kohtaa HyMy-kylässä ensimmäiseksi asiakaspalvelun hymyilevät ja hyvän käytöksen omaavat opiskelijat. HyMy-kylän hoitotilat ovat muunneltavia ja joustavia sekä mahdollistavat monipuolisesti yhdessä oppimisen ja työskentelyn. Useiden asiantuntijoiden yhteistyöllä toteutuu HyMy-kylän toiminnassa monialaisuus. Palvelumuotoilua hyödyntäen yhteiskehittäen on tuotettu onnistuneesti uusia tapoja toimia HyMy-kylässä: Avoin toiminta kaikille: avoin oppimisympäristö ja oppimisen eri tutkinto-ohjelmien asiantuntijuuden välinen kohtauttaminen Yhteistoiminnallinen kehittäminen: opiskelijoiden osallistaminen palveluprosessin luomiseen Ekosysteemin toimijat: yritykset, järjestöt, kaupungit, yhdistykset sekä asiakkaat kehittämässä ja rakentamassa HyMy-kylän toimintaa Monialainen palvelupolku: kohderyhmänä monitarpeiset asiakkaat Ammatillinen keskustelukulttuuri: konsultaatio työpajat ja -puhelimet Yhteinen perehdytysmateriaali: laadukas oppimisen ja - monialainen toiminta Monialaiset opinnäytetyöt: prosessikuvaus innovaatiokeskittymien tutkinto-ohjelmille Fyysisten tilojen yhteistoiminnallinen edelleen kehittäminen ja laajentaminen: HyMy-kylän asiakaspalvelu (virallinen), hoitotilat (joissa monialainen oppiminen ja työskentely tapahtuvat, takatoimisto (puolivirallinen), yhteisen kohtaamisen tilat (aulat, käytävät, taukopaikat) Monialainen tutkimustieto ja -verkosto kehitteillä: laatu ja vaikuttavuuden arviointi. HyMy-kylän oppimisympäristössä monialaisuus ja moniasiantuntijuuden kehittyminen ovat yhteiskehittämisen terävin kärki, johon kaikki toiminnassa mukana olevat osapuolet johdon tuella tähtäävät. Mukana kehittämisessä ovat Metropolian toimijat yhdessä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien, sekä lisäksi oppimisympäristöön liittyneiden yritysten, yhdistysten ja muiden verkostojen kanssa. Keskiössä ja tärkeimpänä HyMy-kylän toiminnassa on opiskelijan hyvinvointi ja oppiminen sekä tietysti asiantuntijuutta vahvistava monialainen kehittäminen. Kirjoittajat Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri (KM) sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti moniammatillisen vuorovaikutuksen edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Hän on työskennellyt suuhygienistinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Teija Rautiola työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan Terveystieteiden maisteri (TtM), suuhygienisti (AMK) ja tuotekehittäjä (EAT). Nykyisen työn helmiä ovat terveyden edistäminen, TKI-toiminta, monialaiset innovaatioprojektit, tuotekehittäminen, sekä näiden merkeissä tapahtuva verkostoituminen ja verkostojen kytkeminen toisiinsa. Hän pitää yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista tiimityöskentelyä ja ohjaustoimintaa opiskelijoiden hyvinvoinnin ja itseohjautuvan oppimisen peruspilarina. Hänellä on pitkä työura yksityiseltä ja julkiselta palveluntuottajalta suun terveydenhuollosta suuhygienistinä ja terveyden edistämisen asiantuntijana sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen erityisasiantuntijana. Jaana Seitovirta työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden tohtori (TtT) sekä terveydenhoitaja (AMK). Lisäksi hänellä on markkinointijohdon koulutusohjelman MJD:n-, markkinointitutkinnon-, kauppateknikon- ja jalkojenhoitajan -tutkinnot. Kehittämislähtöisyys, osaamisen ja tiedon jakaminen sekä jatkuva oppiminen ovat työssä innostavia teemoja. Hän on työskennellyt aikaisemmin mm. yksityisellä sektorilla jalkojenhoitajana, kaupallisella alalla myynnin ja henkilöstöhallinnon parissa, terveydenhoitajana, tutkijana sekä yliopisto-opettajana. Lähteet Donovan, J., Maritz, P. A., & McLellan, A. 2013. Innovation training within the Australian advanced manufacturing industry. Journal of Vocational Education + Training, 65(2), 256–276. Gladwell, M. 2020. Talking to Strangers. What We Should Know about the People We Don't Know. Penguin Books. Jalava, U. & Virtanen, P. 2000. Innovatiiviseen projektijohtamiseen. Helsinki: Tammi, 83-84. Raatikainen, E, Ihamäki, K. & Konkka J. 2020. Hyvän elämän ja hyvinvoinnin soissaliset edellytykset poikkeusoloissa. Teoksessa (toim.) M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi, ja R. Wallin. Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa. (Theseus) Metropolia AMK. 17–29. Ylikahri, K. Kokkala, C, Leppänen, Anu & Rekola, L. 2020. Peruskiven muurauksesta murtumattomaksi: Tervesyalan opiskelijan resilienssin kehittyminen. Teoksessa (toim.) M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi, ja R. Wallin. Hyvinvointi- ja terveys poikkeusoloissa. (Theseus) Metropolia AMK. 128–139. Taatila, V., Suomala, J., Siltala, R., & Keskinen, S. 2006. Framework to study the social innovation networks. European Journal of Innovation Management, 9(3), 312–326. doi:10.1108/14601060610678176 Tutustu Oppeja HyMy-kylästä -blogisarjan muihin teksteihin.
Rikasta työtäsi yrityksen ja ammattikorkeakoulun välisellä yhteistyöllä
Arvostus, luottamus ja psykologinen turvallisuus ovat yhteistyön edellytys, totesi Ville Ojanen puhuessaan Metropolian henkilöstölle muutoksessa elämisestä (Ojanen 2018, 2020). Tähän on helppo yhtyä. Molemminpuolinen luottamus ja sitoutuminen, yhteiset tavoitteet ja hyödyt helpottavat yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa todetaan myös EU:n 2018 teettämässä korkeakoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä kartoittaneessa tutkimuksessa (Davey & al 2018). Molemmissa mainitaan luottamus, joka on mm. sitä, että sovitaan mitä tehdään ja tehdään se, mitä on sovittu. Periaatteessa tosi helppoa, mutta ammattikorkeakoulukontekstissa ei aina kuitenkaan ihan yksinkertaista. Metropoliassa olemme panostaneet parin viime vuoden aikana asiaan ja jaan mielelläni oivalluksiamme. Miksi yhteistyötä tehdään? Korkeakoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä on tutkittu sekä Euroopassa että Suomessa. Niiden perustella yksi merkittävimmistä yritysten motiiveista tehdä yhteistyötä korkeakoulun kanssa, on löytää sieltä tulevaisuuden parhaat osaajat. (Davey & al 2018; Jääskö & el 2018; Kutilahti & Mäkeläinen 2018) Oman kokemukseni perusteella monien yritysten tavoitteena on tehdä myös oma brändi tutuksi, jotta ”oikea nimi” olisi mielessä työnhaussa ja myöhemmin alan ammattilaisena. Ammattikorkeakoulun näkökulmasta yritysyhteistyön tavoitteet ovat sidoksissa paljolti siihen keneltä asiaa kysytään: opettajat toivovat substanssiin liittyvää asiantuntijayhteistyötä ja hanketoimijat ovat kiinnostuneita kehittämiseen ja innovointiin liittyvästä yhteistyöstä sekä oppimisen ekosysteemien rakentamisesta. harjoitteluohjaajat tavoittelevat pitkäaikaisia harjoittelukumppanuuksia sekä aktiivisia työllistäjiä. Onkin ymmärrettävää, että yritysyhteistyö keskittyy usein kapea-alaisesti yrityksen ydinsubstanssin ympärille. Lisäksi siiloutuneen organisoitumisen myötä on yllättävän tavallista, että ammattikorkeakoulussa kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea yksittäisen yrityksen kanssa tehdään. Miten toimiva yhteistyösuhde rakennetaan? Yritysyhteistyön eri rooleissa hankkimani kokemuksen perusteella tiedän, että yrityksen ja ammattikorkeakoulun suhteesta voi kasvaa todella merkityksellinen, kunhan yhteistyötä tehdään tavoitteellisesti, systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Kun yhteistyötä tehdään tavoitteellisesti, keskustellaan yrityksen tarpeista ja halusta tulla mukaan korkeakouluyhteisöön. Mietitään, miten yhteistyöllä voitaisiin tukea yrityksen strategisia tavoitteita. Tavoitteita määriteltäessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että yhteistyöstä saatava hyöty on ymmärrettävää ja todellista sekä sitä tekeville työntekijöille että koko organisaatioille. Systemaattisuus on esimerkiksi sitä, että yhteistyölle tehdään vuosikello. Tekeminen suunnitellaan ja aikataulutetaan kokonaisuutena. Yhdessä mietitään mm. miten yritys haluaa näkyä ensimmäisen vuoden opiskelijoille, mitä he voisivat tehdä toisen vuoden opiskelijoiden kanssa, miten yritystä autetaan löytämään juuri heille sopivat harjoittelijat ja opinnäytetyöntekijät. Näissä keskusteluissa Metropolian vahvuutena on monialaisuus. Yrityksen tarpeiden mukaan törmäytämme yhdessä eri alojen osaajia ja luomme jotain aivan uutta. Esimerkiksi tekniikan, liiketalouden ja sote-alan opiskelijoiden monialainen tiimi työstää Minno-konseptilla terveysteknologiayrityksen todellista haastetta (Järvinen & al 2019). Vuosikelloon kirjataan opiskelijoiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi myös yhteiset hankkeet sekä tavat, joilla yhteistyö tehdään näkyväksi. Ammattikorkeakoulun toimiessa yrityksen henkilöstön osaamisen kehittämisen kumppanina, on myös nämä asiat syytä kirjata samaan suunnitelmaan. Huomioi nämä, kun haluat rikastuttaa työtäsi ammattikorkeakoulun ja yrityksen välisellä yhteistyöllä: Ota yhteistyön hyödyt puheeksi yhteistyökumppanisi kanssa. Kirjatkaa tavoitteet molempien näkökulmista. Aikatauluttakaa ja vastuuttakaa tekemiset: tehkää yhteistyön vuosikello. Tehkää yhteistyö näkyväksi: kannustakaa opiskelijoita somettamaan kokemuksistaan ja julkaiskaa juttu molempien kanavissa. Se on helppoa ja ilmaista! Kun homma toimii, katsokaa ”siilojenne” ulkopuolelle: ketkä muut voisivat organisaatioissanne innostua ja hyötyä yhteistyöstä? Helppous on avainasemassa, jotta yhteistyöstä tulee pitkäjänteistä. Yhdessä tekemisestä tulee merkityksellistä, kun sille saadaan molempien organisaatioiden ylimmän johdon tuki ja kummallekin osapuolelle nimetään vastuulliset koordinaattorit. Jatkuvalla yhteydenpidolla rakennetaan ajan myötä suhde, jossa keskinäinen arvostus, luottamus ja psykologinen turvallisuus ovat läsnä. Yritysyhteistyö on ammattikorkeakoulussa kaikkien asia ja se on palkitseva tapa rikastaa omaa työtä. Kannattaa kokeilla! Kirjoittaja Katariina Rönnqvist toimii Metropolian asiakkuuspäällikkönä ja vastaa yritysyhteistyön kehittämisestä. Hän on toiminut Metropolian työelämäyhteistyömallin innovoijana, kannustaen ja innostaen kollegoja mukaan yhteistyöhön. Yritysyhteistyön ja liiketoiminnan kehittämisestä hänellä on käytännön kokemusta useasta oppilaitoksesta sekä eri alojen yrityksistä asiakkuuskonsulttina, opettajana, valmentajana ja fasilitaattorina. Lähteet Davey, Meerman, Muros, Orazbayeva & Baaken 2018. The State of University-Business Cooperation in Europe. Luxembourg. Tutkimusraportti. (PDF) Järvinen, Juha & Rantavuori, Hanna. 9.12.2019. Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti. Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman 2018. Korkeakoulujen työelämäyhteistyön tilannekuva. (PDF) Kutinlahti, Pirjo & Mäkeläinen, Ulla. 2018. Katsaus korkeakoulujen ja yritysten yhteistyöhön Suomessa tiivistelmä. (PDF) Ojanen, Ville 2020. Metropolia-akatemia. Helsinki 2020. Ojanen, Ville 8.6.2018. Mentalisaatio - Pidä mieli mielessä! LinkedInissä. Haluatko kuulla lisää? Tutustu Metropolian työelämäyhteistyökumppaneihin.
Koronavirus oppilaitoksissa – miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään?
Korona haastaa opetuksen järjestelyjä Korona siellä, korona täällä, taitaa olla myös pulpetin päällä? En malta olla sotkeutumatta tässä hetkessä korkeakoulutusta koskettavaan erityistilanteeseen, jossa vallitseva koronaepidemia panee virkamiehet miettimään valmiuslain (2011/1552) mahdollista käyttöönottoa. Toteutuessaan tämä voisi tarkoittaa koulujen, päiväkotien ja korkeakoulujen sulkemista määräajaksi, joka edelleen haastaisi myös korkeakouluopetusta ennennäkemättömällä tavalla. Opetuksen, erityisesti korkeakouluopetuksen, digitalisaatio on ollut lempiaiheitani jo vuosia. Olen tarkastellut sitä lukemattomista näkökulmista, kehitellen, innovoiden, motivoiden. Olen kouluttanut vuosien aikana satoja opettajia ja osallistunut lukuisiin projekteihin, joissa opetuksen digitalisaatiota ja uusien teknologioiden hyödyntämistä on suunniteltu, kehitetty ja tutkittu eri yhteyksissä. Olen ollut onnekas saadessani työskennellä innostuneessa yhteisössä, jossa aiheen tärkeys on ymmärretty. Metropolian terveyden- ja hoitamisen osaamisalueiden opettajat (~100-150) ovat systemaattisesti osallistuneet korkeakoulussamme vuosina 2016-2019 järjestettyyn Digiope I-koulutukseen, jonka ytimenä on ollut opetuksen pedagoginen kehittäminen nykyteknologian mahdollisuuksia soveltaen. Koulutuksessa on suunniteltu pedagogista käsikirjoitusta ja opetuksen vaiheittaista etenemistä. Samalla mukaan on tuotu yhteisöllisiä elementtejä, kuten esimerkiksi webinaareja, videoluentoja, pilvipalveluissa tapahtuvaa yhteiskirjoittamista, sähköistä vertaisarviointia ja itsekorjautuvia tenttejä. Suunnitelman lisäksi toimia on viety käytäntöön, joka on edelleen johtanut tilanteeseen, jossa opettajista ehdoton enemmistö on tottunut tai jopa erittäin kyvykäs toteuttamaan opetustaan kokonaan verkossa, kuitenkin niin, että opettajan ja opiskelijan välisestä yhteisestä työskentelystä ei ole luovuttu. Näissä tilanteissa opiskelija tarvitsee opettajaa verkossa, jopa enemmän kuin paikan päällä. Tämän matkan aikana kertyneitä oppeja tiivistän seuraaviin kappaleisiin. Miten tästä käytännössä selviää? Opetusteknologiamarkkinat ja niihin liittyvien laitteistojen, sovellusten ja ohjelmistojen kehittäminen ovat jo pitkään käyneet ylikierroksilla. Opetuksessa on odoteltu digiaallon pyyhkäisyä ja puhuttu opetuksen tarvitsemasta digiloikasta ja sitä varten koulutetuista osaajista. Nyt aallon harjalle, ihan kulman takaa, puskee pandemiaksi yltynyt koronavirusepidemia, joka viimeistään pyyhkäisee opettajat syvään digiveteen, monissa paikoissa edelleen ilman uimaopetusta. Ennen teknologian sulauttamista osaksi opetusta, suosittelen AINA tekemään pedagogisen käsikirjoituksen ja suunnitelman opetuksen toteuttamiseksi käytännössä. Sen tekemiseen löytyy useita hyviä oppaita, kuten FITechin (2019) julkaisemaa verkko-opetuksen muotoilukirjaa ja oppimismuotoilun työkalupakkia, sekä 24/7 Tasa-arvoinen oppiminen -hankkeen julkaisemaa Oppia 247 - verkkokoulutuksen suunnittelun työkirjaa (2018). Lisäksi työskentelyn tukena kannattaa hyödyntää myös eAMK-hankkeen kehittämiä verkko-opetuksen laatukriteereitä (2017). Koko ajan kannattaa pitää mielessä, että teknologia ei itsessään tee eikä ratkaise mitään, vaan sen vaikuttavaan ja onnistuneeseen käyttöönottoon tarvitaan aina myös opiskelijoita ohjaavaa opettajaa. Käytännössä opetuksen, opiskelun ja yhteisöllisen oppimisen viemisessä verkkoon toistuvat lähes poikkeuksetta seuraavat hyväksi havaitut toiminnot ja välineet: Kontaktiopetuksen järjestäminen verkossa Lähiopetus voi toteutua nykyään kokonaan verkossa, jolloin kutsun sitä kontaktiopetukseksi. Merkityksellistä näissä tilanteissa on se, että sekä opettaja että opiskelijat ovat linjalla yhtä aikaa ja heidän välilleen muodostuu aitoa dialogia. Korkeakouluissa hyödynnetyt verkkokokousjärjestelmät, kuten Zoom ja Adobe Funet mahdollistavat yksisuuntaisen luennoimisen lisäksi myös yhteisöllisen ryhmätyöskentelyn. Osallistujat voi opetuksen aikana jakaa pienryhmiin, jolloin työskentely onnistuu lähes samaan tapaan kuin paikan päällä. Pariporinat ja pienryhmälle osoitetut tehtäväksiannot kannattaa suunnitella etukäteen, jolloin niiden toteuttaminen kontaktiopetuksen aikana onnistuu hyvin. Lisäksi voi olla hyvä etukäteen testata ohjelmaa kollegan kanssa. Yhteisöllisen työskentelyn mahdollistaminen Oppimisen yhteisöllisen näkökulman huomioon ottaen hyvä tapa sen tukemiseen on pilvipalveluiden käyttäminen, jotka mahdollistavat muun muassa yhteisten tekstien reaaliaikaisen kirjoittamisen tai yhteisten esitysdokumenttien työstämisen. Mikäli pilvipalvelun mahdollisuuksia ei ole ryhmän kanssa aiemmin hyödynnetty, helpointa on, että opettaja luo ja jakaa tyhjät dokumenttipohjat valmiiksi opiskelijoiden käyttöön. Näin opiskelija pääsee helposti kiinni yhteiseen dokumenttiin ja osaa sen kanssa työskennellä. Yksityiskohtaista ohjeistusta pilvipalveluiden ja yhteisöllisten työvälineiden käyttöön löytyy esimerkiksi Facebookin Microsoft Office365 opetuksessa ja oppimisessa- ryhmästä tai Lehtori Virtasen Youtube-kanavalta. Itsenäisen opiskelun tuki Itsenäinen opiskelu, ajankäytön ja aikataulujen suunnittelu on monelle opiskelijalle haastavaa. Erityisesti verkossa opiskeltaessa on tärkeää, että opettaja ohjaa aktiivisesti työskentelyä. Itse suosin tässä viikoittaista koostetta, maanantaiviestiä, jossa kerään yhteen aina tulevan viikon tapahtumat ja opiskeluun kohdennettavat toimet, kuten webinaarit, videoluennot, luettavat dokumentit tai työstettävät tehtävät. Lisäksi olen tavattavissa verkkokokousvälineiden avulla viikoittain sovittuina aikoina. Yksilöllistä tukea tulee tarjota oppimisalustojen, sosiaalisen median kanavien tai vaikka sähköpostin välityksellä, jokaisen opettajan omien mieltymysten mukaan. Oikea-aikainen palaute Oppimiselle, myös etä- tai verkko-opiskeluolosuhteissa, merkittävää on opettajan antama oikea-aikainen ja ohjaava palaute. Koska opettaja ja opiskelija eivät ole niin tiivisti tekemisissä, kuin läsnäopetuksessa on totuttu, rakentavan palautteen rooli korostuu huomattavasti. Oikea-aikainen palaute auttaa opiskelijaa etenemään omien oppimistavoitteidensa saavuttamiseksi. Liian myöhään tai jopa kokonaan puuttuva palaute on yksi oppimista hidastavista tekijöistä. (Polvi 2015.)Palautteen antamiseen voidaan hyödyntää oikein hyvin myös vertaispalautetta, jossa opiskelijat toistensa tehtäviä arvioidessaan oppivat arvioimaan myös omaa osaamistaan ja omien tehtäviensä tasoa. Myös nämä on koettu omilla verkkopainotteisilla toteutuksillani erittäin hyviksi. Vältä ja välitä Erityistilanteessa myös opiskelijan arki muuttuu ja opiskeluun liittyvät yhteisöt ja toimintatavat voivat merkittävästikin muuttua, kun opetus yhtäkkiä järjestellään uudelleen. Tällöin on tärkeää, että opettaja luo luotettavan oppimisympäristön kaikesta huolimatta. Tämä on kokemukseni mukaan tärkeää myös korkeakouluopiskelijoille. Siksi toivonkin, että opetusta uudelleen järjestellessäsi yrität huomioida seuraavia asioita: Älä valuta koronapaniikkia opiskelijan taakaksi vähentämällä kontaktiopetuksen määrää samassa suhteessa peruttujen lähitapaamisten kanssa. Opiskelija tarvitsee sinua tässä hetkessä varmasti vielä paljon enemmän, kuin opetuksen rullatessa normaalisti. Sosiokonstruktivistisen näkemyksen mukaan oppiminen on yhteisöllinen tapahtuma, jossa uuden tiedon konstruointi tapahtuu sosiaalisissa kohtaamisissa (Tynjälä 1999). Siirrä lähiopetus kontaktiksi verkkoon ja ohjeista opiskelijaa toimimaan uudessa ympäristössä. Jos etäyhteyksillä opiskelu ei ole hänelle vielä tuttua, tässä aikataulussa siihen totuttelu voi olla haastava tehtävä, auta opiskelijaa! Älä puske opiskelijaa pelkästään itsenäiseen opiskeluun tai muuta opetusta kirjatenteiksi. Sama koskee oppimisalustojen itsenäisen opiskelun materiaaleja ja niiden hyödyntämistä oikeasti oppimisen tukena, ei pelkkänä opiskelumateriaalin arkistopankkina. Älä peru aiemmin tehtyjä pedagogisia suunnitelmia, vaan sopeuta ne vallitsevaan tilanteeseen. Pidä lähiopetuksen luennot verkossa, seminaarit digitaalisina, keskustelut chatteinä. Vaihtoehtoja ja työvälineitä on lukematon määrä ja niiden käyttöön on oppilaitosten henkilökuntaa koulutettu vuosikausia. Viimeistään nyt on aika ottaa aiemmin opittu käytäntöön ja rohkeasti kokeilla erilaisia digitaalisia ratkaisuja opetuksen tukena. Tässä hetkessä opiskelijat sietävät teknistä säätöä ja opetusjärjestelyihin liittyviä käytännön haasteita varmasti paremmin kuin yleensä. Älä sorru tekemään töitä vuorokauden ympäri, joka lienee mahdollinen toimintatapa myös opettajille haastavassa tilanteessa, kun pitäisi nopeasti ottaa haltuun digipedagogista asiaa, tekniikkaa ja menetelmiä, joiden monipuolista ja sujuvaa käyttöä voi kokenutkin opettaja opetella vuosia. Toinen mahdollinen toimintatapa on hanskojen tiskiin lyöminen, jota en myöskään voi missään tapauksessa suositella. Lisäksi viimeistään nyt kannattaa lopettaa huolestuminen siitä, että opetuksen vieminen verkkoon veisi myös opettajan työn. Tämä uskomus tuntuu edelleen elävän syvällä korkeakouluopettajien mielessä. Opettajan rooli verkko-opetuksen suunnittelijana, kehittäjänä, toteuttajana, oppimisen ohjaajana ja oppimisprosessin moderaattorina on ensiarvoisen tärkeä, jopa kriittinen. Uusien innovatiivisten ratkaisujen kehittämisen, testaamisen ja arvioinnin myötä, myös me opettajat saamme oppia uutta, ympärillä vellovasta haastavasta tilanteesta huolimatta. Oli sitten koronavirus siellä tai täällä, lähdetään viemään opetustamme hallitusti verkkoon, muistetaan pestä kädet, yskitään kainaloon ja ostetaan tarpeeksi vessapaperia. Eiköhän tämä tästä?! Verkko-opetusterveisin, Ex-digipäällikkö Mari Lisää käytännön vinkkejä Lehtori Virtasen Youtube-kanavalta Pedagoginen käsikirjoitus - miten Lehtori Virtanen sen tekee? Opetuksen digivälineiden TOP5: Adobe Funet Yhteisöllisyyttä tukevia digivälineitä - Osa I Yhteisöllisyyttä tukevia digivälineitä - Osa II Palautteen antaminen ja siihen soveltuvia digivälineitä Oppimisen ohjaus ja siihen soveltuvia digitaalisia välineitä Lähteet eAMK. (2017.) Verkkototeutusten laatukriteerit. Finlex. (2011). Valmiuslaki. 2011/1552. FITech. (2019.) Verkko-oppimisen muotoilukirja ja oppimismuotoilun työkalupakki. Oppia 247. (2018.) 24/7 Tasa-arvoinen oppiminen- hankkeen (2018) julkaisemaa verkkokoulutuksen suunnittelun työkirjaa. Polvi, M. (2015.) Palautteen merkitys oppimisen edistäjänä yliopisto-opiskelijoiden näkemyksen valossa. Pro Gradu. Lapin yliopisto. Tynjälä, P. (1999). Oppiminen tiedon rakentamisena – konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Tampere. Tammer-Paino Oy.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
