Avainsana: kestävä kehitys
Kuinka terveydenhuollon korkeakoulutuksella voidaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen? – Kolme keskeistä näkökulmaa
Ilmastonmuutoksesta ja sen hillitsemisestä puhutaan paljon – syystäkin. Elämäntapojen ja kulutustottumusten on muututtava ympäristöä vähemmän kuormittaviksi, jotta tulevaisuus olisi kestävämmällä pohjalla. Oletko ajatellut, että terveydenhuolto on valtava ilmastoa kuormittava asia? Nykyisen terveydenhuollon osuus ilmastonmuutoksessa on merkittävä. Nykyisen terveydenhuollon osuus ilmastonmuutoksessa on merkittävä. Arvioiden mukaan terveydenhuollon hiilijalanjälki on 4,4 prosenttia kaikista maailman päästöistä. Suurin osa terveydenhuollon päästöistä johtuu energian ja resurssien kulutuksesta sekä kasvihuonekaasujen tuotannosta ympäristöön (Health Care’s Climate Footprint 2019). Suomalaisella terveysalalla on mahdollisuus olla suunnannäyttäjä kestävissä käytännöissä ja mukauttaa alan toimintaa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti (UNFCCC 2015). Terveydenhuollon ammattilaisten toiminnalla on suuri vaikutus hiilijalanjälkeen ja alan koulutus on merkittävässä roolissa näyttämässä oikeaa suuntaa tulevaisuuden työntekijöille. Kestävämmän terveydenhuollon merkitys on olennaista omaksua opiskeluaikoina, sillä niin uudet ja innovatiiviset toimintatavat siirtyvät opiskelijoiden mukana työelämään. Metropolia Ammattikorkeakoulussa toimii monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö HyMy-kylä, jossa tämä ajattelu on kiinteä osa kaikkea toimintaa. Toivomme, että HyMy-kylä toimii innostavana esimerkkinä siitä, miten kestävämpi terveydenhuolto voidaan integroida koulutukseen ja alan käytäntöihin. Opiskeluajan painotusten ratkaiseva merkitys Jokainen kampuksella vietetty hetki ja harjoittelutilanne tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää, miten oma panos voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Terveydenhuollon ammattilaiseksi kasvava opiskelija voi nähdä konkreettisesti niin koko alan kuin omat mahdollisuutensa vähentää hiilijalanjälkeä tai kasvattaa sitä. Toimitus- ja hankintaketjut ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä terveydenhuollon hiilijalanjälkeen. Kiinnittämällä huomiota tuotteiden tilaamiseen, kuljetukseen, käyttöön ja hävittämiseen päästöjä voidaan vähentää huomattavasti. Myös kestävien tuotteiden ja hoitoratkaisujen tarjoaminen asiakkaille sekä etävastaanotot lähitapaamisten sijaan ovat esimerkkejä terveydenhuollon ratkaisuista, joilla on vaikutusta ilmastoon. Jokainen kampuksella vietetty hetki ja harjoittelutilanne tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää, miten oma panos voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. HyMy-kylässä terveydenhuollon aiheuttamaan hiilijalanjälkeen vaikutetaan sekä tarjoamalla opiskelijoille tietoa alan aiheuttamista ympäristöhaitoista että osana käytännön harjoittelua. Harjoittelujaksoilla sovelletaan opintojaksoilla sisäistettyjä kestävän kehityksen periaatteita. Opiskelijoiden ymmärrys lisääntyy. He pääsevät myös arvioimaan harjoittelupaikkansa ekologista kestävyyttä. Samalla opiskelijat alkavat havaita niitä vaikutuksia, joita heidän toiminnallaan on. Jokainen opiskelija pohtii ja valitsee asiakkaansa hoitoratkaisuja kestävän kehityksen ajattelumalliin pohjautuen yhdessä ohjaavan opettajan kanssa. Hoitoratkaisut pyritään perustelemaan myös taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Näin kestävä kehitys nivoutuu opintojen arkeen monin tavoin ja opiskelijat pääsevät käytännössä työskentelemään kestävän kehityksen mallien mukaisesti. HyMy-kylässä opiskelijoita ohjeistetaan tekemään kestäviä valintoja ja kiinnittämään huomiota oman toimintansa kestävyyteen. Vaikkapa jätteiden oikeanlainen lajittelu ja kierrättäminen sekä tarvikkeiden kuluttaminen järkevästi ja taloudellisesti ovat arkisia valintoja. HyMy-kylässä myös muovituotteita vaihdetaan kompostoitaviin mahdollisuuksien mukaan ja pyritään suosimaan luontoystävällisempiä tuotteita. Myös hoitomuotojen valinnassa korostuvat kestävät arvot: hoitomuotona suositaan esimerkiksi terapeuttista harjoittelua tuotteiden sijaan ja painotetaan ennaltaehkäisevää työtä. Ennakoivan terveydenhuollon merkitys Tärkeä osa terveydenhuollon hiilijalanjäljen pienentämistä on preventiivisen terveydenhuollon lisääminen eli ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon panostaminen. Preventiivisen terveydenhuollon kulmakivenä toimii sairauksien ennaltaehkäisy ja niiden seurauksien pienentäminen ja omahoidon ohjaus. Sairauksien ennaltaehkäisy on yleensä halvempaa kuin niiden hoitaminen. Preventiivisellä terveydenhuollolla säästetään sekä terveydenhuollon resursseja että toimitaan yksilön hyödyksi. Kun käytetään vähemmän resursseja, myös päästöt vähenevät. Preventiivisellä terveydenhuollolla säästetään sekä terveydenhuollon resursseja että toimitaan yksilön hyödyksi. Hymy-kylässä preventiivinen terveydenhuolto on yksi keskeisimmistä työskentelytavoista, joka ohjaa opiskelijoiden työskentelyä. Ennakoiva työote tarkoittaa, että terveysongelmia pyritään ennakoimaan ennen kuin oireita esiintyy. Esimerkiksi asiakkaan ohjaaminen liikuntamuotojen äärelle voi ehkäistä monia kansansairauksia; diabeetikon ohjaaminen oikeanlaiseen omahoitoon ja huomion kiinnittäminen omiin valintoihin voi ehkäistä isompia terveyshuolia tulevaisuudessa. Preventiivisessa työotteessa ei ole sinänsä mitään uutta tai mullistavaa, mutta sen merkitys on suuri ja integroiminen käytänteisiin tärkeä osa HyMy-kylän kestävän kehityksen rakenteita. Terveydenhuollon opettajien keskeinen rooli Terveydenhuoltoalan kouluttajien pitää pystyä katsomaan pitkälle tulevaisuuteen ja olla rohkeita suunnannäyttäjiä. Opettajien rooli on keskeinen, he ohjaavat opiskelijoita kohti ympäristötietoisempaa terveydenhuoltoa. Ensimmäinen muutos täytyy tapahtua heidän ajattelutavassaan. Sen jälkeen muutosta rakennetaan yhteisten toimintatapojen kautta. Ensimmäinen muutos täytyy tapahtua terveydenhuoltoalan kouluttajuen ajattelutavassa. Kaikki Metropolian opettajat ovat suorittaneet kestävän kehityksen kurssin ja kestävä kehitys näkyy opintojaksojen opetussuunnitelmissa. Opettajien positiivinen suhtautuminen on tärkeää, jotta kestävä kehitys olisi todellisuudessa läsnä opetuksessa ja opetusta ohjaavissa rakenteissa. Olennaisinta on, että opiskeluaikana opiskelijat voivat opettajien kanssa pohtia ja suunnitella, miten terveysalan käytänteisiin voidaan integroida kestävän kehityksen periaatteita. Terveydenhuollon koulutus voi rakentaa kestävää tulevaisuutta Ilmastonmuutos ei tunne rajoja. Globaalin yhteistyön tarve on kiistaton. Kaikki Suomen terveysalojen toimijat voivat vaikuttaa kestävään kehitykseen. Suomen terveysalojen toimijat voivat kaikki omalta osaltaan vaikuttaa kestävään kehitykseen. Terveydenhuollon koulutus voi mahdollistaa sen, että kaikki pääsevät mukaan rakentamaan kestävämpää tulevaisuutta. Mukaan tarvitaan niin henkilökunta, opiskelijat kuin asiakkaatkin. Yhdessä voimme vaikuttaa! Kirjoittajat Elina Wasenius on jalkaterapian tutkinnon tutkintovastaava. Hän tuo opetukseensa kestävän kehityksen näkökulmia ja on preventiivisen terveydenhuollon puolestapuhuja. Hän liikkuu monipuolisesti ja kokeilee uusia liikkumistapoja ennakkoluulottomasti. Satu Mattila on viestinnän lehtori. Yksi hänen kiinnostuksen kohteistaan on kestävä kehitys ammattikorkeakoulujen toiminnassa. Hän rakastaa kissoja ja popcornia. Lähteet Health Care’s Climate Footprint 2019. How the health sector contributes to the global climate crisis and opportunities for action. Health Care Without Harm and Arup. Climate-smart health care series, Green Paper No. 1. UNFCCC 2015. Report of the Conference of the Parties on Its Twenty-First Session, Held in Paris from 30 November to 13 December 2015. Addendum-Part Two: Action Taken by the Conference of the Parties.
Kestävä pedagogiikka – ammatillinen opettaja opiskelijoiden osallisuuden edistäjänä
Opiskelijoiden osallistaminen kestävän kehityksen mukaisiin toimiin tuo mielekkyyttä sekä opettajan työhön että opiskelijan oppimiseen. Opiskelijoiden avoimuus uusille ideoille ja heidän kykynsä kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä voivat tarjota tuoreen näkökulman. Se saattaa haastaa "näin on aina ennenkin tehty" -ajattelutapaa. Opiskelijat voivat myös olla hyvinkin tietoisia ja valveutuneita kestävän kehityksen asioista ja saattavat tietää aiheesta opettajaa enemmän. Yhdessä tekeminen ja osallistuva työtapa, opettajan muutosvalmius ja tahto kestävän kehityksen periaatteiden soveltamiseen kaikessa toiminnassa luovat pohjan kestävälle kestävän kehityksen oppimiselle ja opettamiselle. Opiskelijoiden osallistaminen kestävän kehityksen mukaisiin toimiin tuo mielekkyyttä sekä opettajan työhön että opiskelijan oppimiseen. Bonifacio ym. (2023) pohtivat kestävän kehityksen ja ammatillisen opettajan identiteetin yhteyttä. He toteavat, että kestävä kehitys on väistämättä osa jokaisen ammatillisen opettajan työnkuvaa sekä asennetta ja arvomaailmaa. Opettajan on kehitettävä osaamistaan siinä kantaakseen vastuuta kestävästä huomisesta. He tuovat esille myös kiinnostavan ajatuksen siitä, että opiskelijoiden osallisuus voisi tukea niin opettajan työtä kuin opiskelijan oppimista ja motivaatiota kestävää kehitystä kohtaan. (Bonifacio ym. 2023.) Tässä kirjoituksessa pohdimmekin ammatillisen opettajan roolia kestävän kehityksen edistäjänä yhteistyön ja opiskelijoiden osallisuuden näkökulmasta. Ammatillinen opettaja opiskelijoiden osallisuuden mahdollistajana Osallistumisen mahdollisuus ja osallisuuden kokemus motivoivat ihmisiä muutokseen. Osallisuus sitouttaa yhdessä tehtyihin päätöksiin ja muovaa päätösten toimeenpanon arkeen sopivaksi. Tällöin muutos on helpompi viedä arjen pysyväksi osaksi. Osallisuus ymmärretään useimmiten kokemuksena siitä, että yksilöt tuntevat tulevansa kuulluksi ja voivat vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja sitä kautta ympäröivään maailmaan. Kokemus vaikuttamisen mahdollisuudesta lisää kokemusta asian merkityksellisyydestä. (Isola ym. 2017; Kekki ym. 2023). Ammatillisena opettajana keskeistä on luoda ympäristö, jossa opiskelijat voivat tuoda esiin omia näkemyksiään. Ammatillisena opettajana keskeistä on luoda ympäristö, jossa opiskelijat voivat tuoda esiin omia näkemyksiään ja heillä on aito mahdollisuus osallistua päätöksentekoon sekä toimia niiden pohjalta. Opiskelijan osallisuutta pohtiessa tulee miettiä sitä, miten hän voi olla mukana kestävän kehityksen mukaisissa toimissa ja osaltaan vaikuttaa niihin. Ammatillinen opettaja voi toimia opiskelijoiden osallisuuden mahdollistajana monella tapaa. Hän voi esimerkiksi: keskustella avoimesti kestävän kehityksen tavoitteista ja merkityksestä ja tehdä opiskelijoille selväksi, että heidän panoksensa on arvokasta ja tarpeellista osallistaa opiskelijat aktiivisesti opetussuunnitelman ja kurssien suunnitteluun, mikä lisää heidän sitoutumistaan ja ymmärrystään asiasta hyödyntää projektipohjaista oppimista, mikä mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen merkityksellisiin, käytännönläheisiin kestävään kehitykseen liittyviin projekteihin rohkaista reflektiiviseen oppimiseen, jossa opiskelijat voivat arvioida omaa oppimisprosessiaan, asettaa tavoitteita ja tunnistaa henkilökohtaisen kehityksensä alueita. Konkreettisesti toimia voisivat olla esimerkiksi: ympäröivän luonnon ja rakennetun ympäristön hyödyntäminen oppimisympäristönä ammattialakohtaiset ympäristökasvatussuunnitelmat sähköisten oppimisympäristöjen ja viestintäkanavien hyödyntäminen hiilijalanjälkeä pienentävien tekojen toteuttaminen yksilön, oppilaitoksen ja yhteiskunnan tasolla. Oppilaitos voi tukea opiskelijoiden osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa yksittäistä opintojaksoa laajemmin. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa on vuodesta 2021 toiminut kestävän kehityksen verkosto. Sen tavoitteena on tarjota yhteisö, joka innostaa ja yhdistää kestävästä kehityksestä kiinnostuneita metropolialaisia, opiskelijoita ja henkilökuntaa. Se toimii aktiivisena muutoksen foorumina. Osallistujien enemmistö on tällä hetkellä henkilökuntaa, mutta verkosto on avoin kaikille. (Ojala ym. 2022.) Opiskelijan osallisuus vaatii pedagogiikan muutosta Kestävän kehityksen asiantuntija Pinja Sipari on puhunut siitä, että olemme opettaneet erikseen maailmasta ja kestävästä kehityksestä. Nyt meidän tulisi muuttaa ajattelua ja toimia niin, että opettaisimme vain kestävästä maailmasta. (Sipari 2024.) Mielestämme tämä konkretisoi hyvin muutostarpeen. Kestävän kehityksen opettamisesta täytyisi tulla luonnollinen ja integroitu osa kaikkea oppimista ja opettamista, niin luokkahuoneessa, itsenäisesti työskennellessä kuin työelämäprojekteissa. Tällöin valmennamme opiskelijoita ymmärtämään kestävän kehityksen periaatteita sekä soveltamaan niitä aktiivisesti ja luovasti omassa elämässään ja tulevaisuuden ammateissaan. Kestävän kehityksen opettamisesta täytyisi tulla luonnollinen ja integroitu osa kaikkea oppimista ja opettamista. Kestävän kehityksen pedagogiikka vaatii yhteistyötä ja opiskelijan osallisuutta. Osallistavan pedagogiikan voi ajatella toimivan sille pohjana. Osallistavassa pedagogiikassa opiskelija on aktiivinen osallistuja ja oman oppimisensa suunnittelija. Teoreettisen tiedon siirtäminen muuttuu kriittisen ajattelun, systeemisen näkemyksen ja monialaisen yhteistyön edistämiseksi. Opiskelijat saavat tilaisuuden osallistua aktiivisesti, kokeilla, tehdä virheitä ja oppia niistä. Tämä on prosessi, joka on elintärkeä kestävän kehityksen haasteiden ymmärtämisessä ja ratkaisemisessa. (Perunka ym. 2018.) Kestävän kehityksen pedagogiikka voi hahmottua opettajille myös epävarmuuden ja tietämättömyyden pedagogiikkana. He voivat kokea, että kestävyysasioiden käsittely vaatii omien arvojen ja sitoumusten paljastamista sekä epävarmuuden tunnustamista opiskelijoiden edessä. (Asikainen 2022). Tämä voi olla haasteellista. On hyvä muistaa, että opettajan ei tarvitse tietää kaikkea. Kestävän kehityksen asioissa perustietämys, asenne ja tahtotila mahdollistavat yhteistyön opiskelijoiden kanssa. Opettajat muutosvoimana Ammatillisen opettajan rooli ei rajoitu tiedon välittäjäksi, vaan laajenee muutosagentiksi. Se valmistaa opiskelijoita mielekkääseen ja merkitykselliseen elämään sekä aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kestävä kehitys vaatii vaikuttamista yhteiskunnan eri tasoilla. Kun opiskelijat ovat jo opinnoissaan aktiivisesti osallistuneet, ovat he valmiimpia tekemään sitä myös oppilaitosympäristön ulkopuolella. On löydettävä keinoja tehdä yhteistyötä niin, että edistämme kestävää kehitystä kotona, kotimaassa sekä kansainvälisesti. (Toivoa ja toimintaa, 2024.) Kun opiskelijat ovat jo opinnoissaan aktiivisesti osallistuneet, ovat he valmiimpia tekemään sitä myös oppilaitosympäristön ulkopuolella. Opettajan rooliin liittyy myös arvojen välittäminen ja esikuvana toimiminen. Kun opettaja huomioi järjestelmällisesti kestävän kehityksen periaatteet jokapäiväisissä toimissaan, se luo pohjan opiskelijoiden ymmärrykselle ja sitoutumiselle kestävään kehitykseen. Vaikuttavuus moninkertaistuu mahdollistamalla opiskelijoiden osallisuus. Tuoreina opettajina toivomme yhteistä vastuuta kestävän kehityksen edistämisestä oppilaitoksissa. Se on luontainen osa ammatillisen opettajan työtä, minkä tulisi välittyä oppilaitoksen arkea läpileikkaavana asiana. Opiskelijoiden osallisuudella on keskeinen rooli kestävän kehityksen pedagogiikassa. Osallisuus ja yhteistyö opiskelijoiden kanssa ovat olennaisia tekijöitä kestävän kehityksen osaamisen ja arvojen edistämisessä. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan edistä opiskelijoiden oppimista ja motivaatiota, vaan myös tukee opettajia heidän pyrkimyksissään integroida kestävän kehityksen teemat osaksi pedagogisia ratkaisuja sekä osaksi opetussuunnitelmaa. Kirjoittajat Heli-Marja Broberg on sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja opetushoitaja Meilahden yhteispäivystyksessä, Metropolian akuuttihoitotyön ja johtamisen yamk-opiskelija. Niina Raistakka työskentelee Metropoliassa lehtorina Rakennusalan työnjohdon tiimissä Kiinteistö- ja Rakennusalan osaamisalueella. Kirjoittajat viimeistelevät opettaja-opintojaan Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Blogiteksti on osa heidän yhteiskunnallisen vaikuttamisen -tehtäväänsä. Lähteet Sipari P. 2024. Kestävä kehitys ja Agenda 2030 – opetuksessa -luento ammatillisten opettajien lähipäivässä 19.3.2024. Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Bonifacio, A., Karell, E. & Myllynen, P. 2023. Kestävä kehitys osana tulevaisuuden ammatillisen opettajan identiteettiä. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Isola A-M., Kaartinen H., Leemann L., Lääperi R., Schneider T., Valtari S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Kekki M-K., Kovalainen P. & Ollikainen A. 2023. Nuorten osallisuuden edistäminen - Nuorisoalan osaamiskeskusten näkökulmia ja työkaluja. Opetus ja kulttuuriministeriö. Ojala E., Pekkarinen L. & Vainikka M. 2023. Metropolia vastuullisuusraportti 2022. Taito-sarja 112. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Perunka S. & Happo I. 2018. Osallistava pedagogiikka jakaa vallan ja vastuun. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulu. Asikainen, E. 2022. Miten opettaisin kestävää kehitystä - näkemyksiä ja tukea käytännön työhön. TLC-blogi. Tampereen yliopisto. Toivoa ja toimintaa -sivusto. BMOL ry.
Sustainability in Education
In recent years, sustainability has gained significant attention in education. Universities of Applied Sciences have taken sustainability in education seriously. Why this shift? It comes down to various factors, including government reforms recognizing global challenges and educational institutions collaborating to find innovative solutions. In Finland, a commitment to sustainability in teaching aligns with the need to balance economic growth with finite environmental resources and address challenges like climate change and equality. Universities of Applied Sciences educate future professionals that can be in the forefront of solving sustainability challenges in the society. Universities of Applied Sciences educate future professionals that can be in the forefront of solving sustainability challenges in the society. In December 2021, The Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences Arene published, that highlight sustainable development as one of the competencies for both bachelor’s and master's degrees. Metropolia officially introduced Arene’s shared competencies into all of its degree programmes in the autumn 2022. In this text, we explore the importance of sustainability in education and introduce the steps taken at Metropolia to support its teaching staff in integrating sustainability into curricula. Sustainability in education must involve both staff and students People tend to have various views on what sustainability is. Building a common understanding on what sustainability actually means and its systemic nature was identified as the starting point for Metropolia. The goal was set, that every Metropolian, whether a member of staff or a graduating student, will receive sustainability know-how that can be implemented in working life and society. The goal is that everyone will receive sustainability know-how that can be implemented in working life and society. To achieve this goal, sustainability is being integrated into all degree programmes. The vision is clear: every graduate should possess relevant sustainability expertise tailored to their specific field and profession. A current state analysis was conducted in all degree programmes in 2022. The aim was to identify how sustainable development is part of the teaching by analyzing the 17 UN Sustainable Development Goals (SDGs) and how the themes of the goals are part of courses. Based on the analysis the degree programmes have conducted plans for continuing the integration of sustainability into the curricula and everyday teaching in the years to come. Sector-specific specialists from Metropolia's Sustainability in Education team have offered sparring, when conducting these analyses and working on integration. Sustainability know-how of the teaching staff is key to be able to integrate sustainability aspects into teaching. Parallel to the current state analysis, a basic course on sustainable development for the entire staff was launceh. The online course presented the basic concepts and systemic nature of sustainable development, its three pillars and how sustainability is managed at Metropolia. By the end of September 2023, 726 staff members had completed the course, which is around 70 % of Metropolia’s full-time staff. The course has helped in shaping shared understanding on what sustainability in higher education context means. Clean and sustainable solutions Innovation Hub offered to all students of Metropolia and other universities of applied sciences 30 ECTS credits of free electives from the training package of clean and sustainable solutions. The package consists of five courses, of which one can complete one or more according to their own interest and schedule. The contents are designed to be suitable for students of all fields, and the implementation is such that it enables experts from different fields to work together and learn from others in multidisciplinary environments. Promoting collaboration between teachers is vital for sustainability in education Collaboration between teachers is key to success in integrating sustainability into the everyday life of teaching. Teachers have limited resources which is why peer-to-peer sparring, sharing best practices and truly focusing on the practical level of teaching is important in sustainability work. Sharing best practices and truly focusing on the practical level of teaching is important in sustainability work. Metropolia’s Sustainability in Education Team organized an event for teaching staff in September 2023. The aim was to share new practical knowledge and expertise on how to integrate sustainability in education, to provide time for discussion and collaboration in education development. It was aimed at Metropolia's Heads of Degree, teaching staff, study coordinators, guidance counselors and others working with educational development. There were somewhat 80 people enrolled for the event. In the joint session Metropolia’s work towards sustainability in education, Arene’s work for sustainability competencies and the EU's Green Comp Framework were presented. Event continued in four field-specific sessions, where lecturers from each field shared their best practices on integrating sustainability into teaching. Feedback of the event was positive, and participants wished for similar opportunities for discussion also in the future, but with a multidisciplinary approach so that participants can learn from different fields. Key take-aways from field-specific sessions: Culture Various courses were presented: the innovation course in design, the sustainable design course, the circular economy and design course, the courses and course plans related to fashion and clothing. Discussion was held on the contents and the possibilities for cooperation between different degrees and majors as well as future plans. Several points of convergence were identified. Technology Development of a sustainable development module as part of all students' orientation was discussed. The idea is to progress after this to the knowledge of sustainable development of the different training programs in the field with different courses. In this way, it is possible to acquire sustainability competence at three different levels: the basics of sustainable development at a general level, sustainable development in one's own field and sustainable development as part of one's own professional competence. Innovation projects were identified as a good way to integrate sustainability thinking into the studies of degree programmes. Project- and learning environments like Carbon garage, IoT garage, Urban Farm Lab, Hymy village provide more opportunities. Social and Health Services Social and Health Services campus actively integrates sustainable wellbeing into operations and teaching methods, aligning with a broader commitment to holistic sustainability in education. Emphasizing self-awareness and responsibility, Collaborative Storytelling is key to teaching sustainability as theory and practice. In September’s joint session, diverse topics were discussed, from student innovations reducing hospital carbon emissions to participation in the EU project SDG4BiZ and efforts to infuse sustainability into osteopath practices. The sustainability in education team has orchestrated impactful events, fostering a meaningful exchange of stories among teachers, students, and practitioners. These discussions inspire collaborative efforts towards Metropolia's strategic goals for 2025, showcasing the community's dedication to sustainability in social and health services education. Business Presentations from different topics in the field of business were held: responsible business, economy, marketing and finance. Each gave listeners new perspectives and ideas for integrating sustainability into their own courses. Responsible Business is a comprehensive overview of the theme of sustainable development and responsibility. The course includes a wide range of expert lectures and small group discussions. This type of implementation has received really good feedback from students. The ideas of sustainable economy and climate change were discussed with concrete examples. In marketing courses sustainability is embedded into the business cases that the students solve. A new course Responsible Finance and the background to its development. The course is very up-to-date and responds well to the changing needs of the financial sector. The journey towards sustainable education continues Collaboration and time for discussion and reflection among peers is vital, if we want to succeed in sustainable education. To respond to this need, Metropolia will set up a network of teachers invested in sustainability in their own teaching. The network will operate in 2024 with an idea of changing ideas with peers as well as sparring and helping colleagues in their own fields to integrate sustainability into curricula and courses. Collaboration and time for discussion and reflection among peers is vital, if we want to succeed in sustainable education. In light of the gigantic megatrends and societal challenges ahead such as climate crisis, biodiversity loss as well as threats to democracy and wellbeing it is clear that there is still much work ahead of us. As Helen Keller once wisely noted, "Alone, we can do so little; together, we can do so much." These challenges require collective effort and an unwavering commitment to change. Rebecca Solnit, in her work "When the hero is the problem," reminds us that it is often not heroes but ordinary individuals working collaboratively who bring about transformative change. The road ahead may be long and arduous, but with unity, determination, and a shared vision, we can remain hopeful and continue to aspire towards a sustainable future for all of us. Universities of Applied Sciences have a responsibility in educating future professionals that can solve these challenges. Writers Elli Ojala (MBA) works as Metropolia’s Sustainability Manager. Elli is in charge of integrating environmental, social and economic sustainability into Metropolia’s everyday operations. Tricia Cleland Silva serves as a senior lecturer and holds a PhD in Management and Organization. Her co-created method of Collaborative Story Craft and Story Mediation inspires her roles in sustainable development and inclusion within higher education and community of practice. Riitta Lehtinen, Licentiate in Technology (Chemical Engineering) works as a principal lecturer in the Department of Clean Technologies in Metropolia. Her favorite aphorisms are: Look at systems - think globally, act locally! Waste is a choice, the choice is (y)ours! and Less is more! Juha Ainoa, MA (Design), is a senior lecturer and head of major in the design degree in Arabia Campus. Anne Perkiö, M.Sc. (Econ.) and Licentiate in Education, works as a Principal Lecturer and Head of Business Administration Programme in Metropolia Business School. Her motto is: Always learning! Additional information Metropolia’s sustainability website Shared competencies for universities of applied sciences. Arene.
Kestävä kehitys osana tulevaisuuden ammatillisen opettajan identiteettiä
Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. – Ympäristöministeriö Kestävä kehitys tunnistetaan suurena yhteiskunnallisena haasteena, ja sen periaatteiden tuntemus on yksi tärkeimpiä tulevaisuuden työelämätaitoja (Opetushallitus, 2019). Kestävä kehitys ei ole vain jokaisen oppilaitoksen oman mielivallan alainen asia, vaan Suomi kantaa globaalia vastuuta sekä toimii edelläkävijänä kestävän kehityksen tavoitteissa kansainvälisesti. Kyseessä on siis työelämätaitojen lisäksi kansallinen velvollisuus, jonka toteutumista seurataan ja arvioidaan valtion tasolta asti. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2023.) Jo nyt jokainen nykyinen ja tuleva opettaja joutuu pohtimaan kestävän kehityksen tematiikkaa omassa opetustyössään. Tässä blogitekstissä me kolme ammatillisen opettajakoulutuksen opiskelijaa pohdimme: Miksi kestävän kehityksen tulisi olla osa tulevaisuuden ammatillisen opettajan identiteettiä? Kuinka edistämme kestävän kehityksen osaamista opetuksessamme? Blogitekstin otteet ovat Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa helmikuussa 2023 järjestetyn kestävän kehityksen teemapäivän aikana syntyneitä mietteitä opettajaopiskelijoilta. Kohti kestävämpää maailmaa Opettajalla on suuri vastuu tulevaisuuden tekijöiden osaamisen kasvattamisessa myös kestävän kehityksen näkökulmasta. – ammatillinen opettajaopiskelija Ammatillisen ja korkeakoulupedagogiikan tavoitteena on luoda kestävää osaamista, jossa vastataan jatkuvan oppimisen tarpeisiin. Osaamisen tulee olla päivitettävissä ja yhdistettävissä uuteen osaamiseen. Kestävällä osaamisella myös varmistetaan, että opiskelijan motivaatio ja arvot pohjautuvat kestävän kehityksen rakentamiseen. Koulutuksessa ei tulisi käsitellä pelkästään ammattietiikan normistoa, vaan opiskelijoiden tulee ymmärtää vastuullinen asiantuntijuus kaikessa toiminnassa (Friman ym. 2022). Kuten Sandri (2022) määrittelee, on pedagogiikassa kyse arvoista, uskomuksista ja asenteista, joihin kasvatukselliset valinnat nojautuvat (Suhonen ja muut, 2023). Opetuksen tavoitteena tulisi olla kriittiseen ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun tähtäävät arvot ja asenteet sekä kestävää tulevaisuutta tukevat toimintatavat (Konst, 2022). Globaali kansalaisuus nähdään moniulotteisesti. Toisaalta se on inhimillistä pääomaa, jota yksilö käyttää menestyäkseen globaaleilla markkinoilla ja työelämässä. Toisaalta se nähdään myös humanistisemmin ihmisoikeuksien ja demokraattisen dialogin sekä myötätunnon korostuksena kaikessa toiminnassa. Kyky kohdata hankalia kysymyksiä ja muuttaa epäoikeudenmukaisia järjestelmiä kestävästi nähdään osana globaalia kansalaiskasvatusta. (Suhonen ja muut, 2023.) Ammatillisessa koulutuksessa lähiopetuksen rajallisuus sekä globaalien aiheiden vähyys ja toisaalta laajuus luovat haasteita kestävän kehityksen ja globaalin tietouden lisäämiselle. (Suhonen ja muut, 2023.) Globaalien aiheiden opetus jää usein spontaaneiksi, suunnittelemattomiksi hetkiksi ja tämän takia ammatillisen opettajan identiteetti korostuu aiheen opetuksen kannalta. Kun ammatillinen opettaja omaa globaalin ja kestävää kehitystä tukevan identiteetin, on aihe helpompi tuoda niin opetushetkiin kuin pitkällä tähtäimellä myös koko oppilaitoksen toimintaan. Tulevaisuutta tehdään kouluissa Miksi sitten kestävä kehitys on niin tärkeä osa tulevaisuuden ammatillisen opettajan identiteettiä? On selvää, että vastuullisuus ja kestävyys ovat keskeisiä työelämän vaatimuksia. Työelämän vaatimukset taas seuraavat maailmamme megatrendejä. Oppilaitokset eivät vain seuraa, vaan ovat mukana muokkaamassa maailmaa niin toivottavaan kuin epätoivottuunkin suuntaan. Ammatillisen opetuksen perusteena – niin toisella asteella kuin korkeakouluissakin – on työelämälähtöisyys, joten olisi enemmän kuin katastrofi, jos työelämän vaatimuksia ei kuunneltaisi ja muokattaisi myös kestävyyden ja vastuullisuuden osalta. Toimintakulttuurin muutokseen tarvitaan oppilaitoksen johdon ja koko yhteiskunnan tukea, mutta loppujen lopuksi kaikki lähtee yksilöstä. (Suhonen ja muut, 2023) Kestävää kehitystä ei pääse pakoon ja se koskee kaikkia. Se pitäisi ottaa osaksi jokaista kurssia, jokaisen alan opetusta. Pitäisi siis poisoppia vanhoista mielenpinttymistä ja herätä tähän päivään. – ammatillinen opettajaopiskelija Kestävän kehityksen edistäminen opetuksessa Ammatillisen opettajan on hyvä tietää kestävästä kehityksestä perusperiaatteet, jotta hän osaa asennoitua aiheeseen eri opintokokonaisuuksissa. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Kestävä kehitys tulisi ottaa huomioon myös opetussuunnitelmien tasolla eli opintojaksojen sisältöjen, osaamisvaatimusten ja arviointikriteereiden kuvauksissa. Tällöin vastuu aiheen käsittelystä ei jäisi vain opettajan asenteiden, motivaation ja/tai valveutuneisuuden varaan. Kestävä kehitys on aiheena todella laaja. Voisi kuvitella, että tämä saattaa ahdistaa tai jopa pelottaa opettajia. Tiedänkö aiheesta tarpeeksi? Tietävätkö nuoret, valveutuneet opiskelijani aiheesta enemmän kuin minä? Kuten aiemminkin on tunnustettu, kestävyysteemojen käsittely voi vaatia opettajilta epävarmuuden tai tietämättömyyden tunnustamista opiskelijoiden edessä, mikä voi olla vaikeaa ja epämiellyttävää (Asikainen, 2022). Koemme, että oman keskeneräisyyden myöntäminen ja sen kanssa eläminen voi toisaalta olla avaintekijä kestävän kehityksen asioiden opettamiseen ammatillisessa koulutuksessa: Kun opettajalla on edes perustietämys kestävästä kehityksestä, ja opetussuunnitelma antaa tukea kestävyysteemoille, paras lähestymistapa voisi hyvinkin olla se, että opettaja lähtee yhdessä opiskelijaryhmän kanssa tutkimaan, mitä kestävyys merkitsee yksittäisen opintojakson tai opetettavan aiheen kohdalla. Tällaisissa tilanteissa ammatillisen opettajan identiteetti ja asenne tulevat keskiöön. Kirjoittajat Aila Bonifacio toimii esihenkilönä matkailu- ja ravintola-alalla. Hänen intohimonaan on kansainvälisyyden ja yhdevertaisuuden teemat, joita hän aktiivisesti toteuttaa niin töissä kuin opinnoissa. Vapaa-ajalla hän viettää aikaa lastensa kanssa ja laulaa. Essi Karell toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtorina ja tutkintovastaavana vaatetusalan (ylempi AMK) -tutkinto-ohjelmassa. Hän on tutkinut väitöskirjassaan tekstiilien kiertotaloutta sekä vastuullista vaatesuunnittelua. Hänen nykyinen opetus- ja tutkimustyönsä Metropoliassa liittyy myös kyseisiin aiheisiin. Vapaa-ajalla Essin löytää pieneltä viljelypalstalta. Petri Myllynen toimii tulliylitarkastajana Tullin koulutuksessa. Häntä kiinnostaa koulutusteknologia ja sen mahdollisuudet oppimisessa. Vapaa-ajalla hän tarkkailee luontoa kameran linssin läpi. Kirjoittajat viimeistelevät opintojaan Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Lähteet Asikainen, E. (2022). Miten opettaisin kestävää kehitystä – näkemyksiä ja tukea käytännön työhön. Teaching and Learning Centre -blogi. 16.2.2022. Luettu: 5.3.2023 Friman, M. & Mutanen, A. 2022. Korkeakoulupedagogiikan etiikasta. s. 68-70. Teoksessa: Korkeakoulupedagogiikka – Ajat, paikat ja tulkinnat (pdf). Luettu: 3.3.2023. Konst, T. 2022. Kestävää tulevaisuutta rakentava korkeakoulupedagogiikka. s. 100. Teoksessa: Korkeakoulupedagogiikka – Ajat, paikat ja tulkinnat (pdf). Luettu: 3.3.2023. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2023. Kestävä kehitys. Luettu: 11.3.2023 Suhonen, R., Cantell, H., Rajala, A., & Kallioniemi, A. (2023). Opettajien näkemyksiä globaalien aiheiden käsittelystä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa Suomessa. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 24(4), 46–63. Ympäristöministeriö 2023. Mitä on kestävä kehitys? Luettu: 11.3.2023
E-kirja on kevyt kantaa! – Kirjaston sähköiset aineistot, kestävää kehitystä tukeva valinta?
Kirjastopalvelut edistävät monia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita kuten tasa-arvoa, hyvää koulutusta ja vastuullista kuluttamista. Kirjaston ideaan sisältyy jo lähtökohtaisesti kestävän kehityksen kolme näkökulmaa; ekologisuus, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Nämä näkökulmat konkretisoituvat muun muassa kirjojen lainaamisen ekologisuutena1 palveluiden taloudellisuutena asiakkaille2 kirjastotilan hyvinvointia lisäävänä paikkana3 Kirjastopalveluiden merkitys myös hyvän koulutuksen edistäjänä on todennettu useissa tutkimuksissa ja kyselyissä1,4. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kuinka sähköiset aineistot eli e-aineistot tukevat kestävää kehitystä. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kestävää kehitystä erityisesti sähköisten aineistojen näkökulmasta. Onko e-kirjan tai -lehden käyttäminen opetuksessa ja opiskelussa kestävää kehitystä edistävä teko? Millainen hiilijalanjälki on e-kirjalla? Millainen hiilikädenjälki sähköisellä kurssikirjalla tai artikkelitietokannalla voi olla? Hiilikädenjälki tarkoittaa niitä ratkaisuja ja tekoja, joilla toimija voi vähentää negatiivisia ilmastovaikutuksia1. E-aineistojen sosiaalinen kestävyys Tarjoamalla laadukkaita aineistoja maksutta asiakkaiden käyttöön edistämme tasavertaista mahdollisuutta hyvään koulutukseen. Opetuksen monipaikkaisuuden ja -muotoisuuden lisääntyessä ja erityisesti koronapandemian myötä ajoittain kokonaan verkossa tapahtuva opetus on kasvattanut e-aineistojen merkitystä. Sähköisessä formaatissa oleva aineisto voi olla ainut tapa saattaa tarvittavat sisällöt tasavertaisesti opiskelijoiden käyttöön. E-aineistoihin liittyy kuitenkin sosiaalisen kestävän kehityksen näkökulmasta paradoksi. Niiden tarjoaminen edistää oppimista, mutta toisaalta vähentää sosiaalisia kohtaamisia kirjastotilassa. Siksi on entistä tärkeämpää kehittää sekä fyysistä että virtuaalista kirjastotilaa yhteisenä työskentelypaikkana, joka mahdollistaa kohtaamisia ja yhteisöllisyyden kokemusta3. E-aineistojen taloudellinen kestävyys ja kestämättömyys Osa e-aineistoista on vuosilisenssiltään kalliita. Hinta per latauskerta voi toisaalta olla hyvinkin halpa. Pelkkä käyttökerran hinta ei kuitenkaan voi olla perusteena aineiston hankinnalle. Osa aineistoista on pienen alan keskeisiä työkaluja sekä opetuksessa että työelämässä, jolloin ne ovat välttämättömiä hankintoja. Kuviossa 1 on esimerkkejä latauskertojen hinnoista suhteessa lisenssin vuosihintaan. Suurin ongelma taloudellisen kestävyyden näkökulmasta on e-aineistoihin liittyvä ansaintalogiikka. Esimerkiksi yksittäisen sähköisessä formaatissa olevan oppikirjan lisenssi uusitaan vuosittain eli maksamme samasta sisällöstä yhä uudestaan. Sama nimike painettuna ostetaan kerran ja parhaimmassa tapaukset teoksen sisältö on relevantti useamman vuoden. Olemme myös riippuvaisia suurten kansainvälisten kustantajien tarjonnasta. Näiden toimijoiden ansaintalogiikka perustuu artikkeleiden julkaisumaksuihin ja lukuoikeuksien myyntiin. Käytännössä siis korkeakoulut maksavat kahteen kertaan samasta sisällöstä: ensin sen julkaisemisesta ja sitten pääsystä aineistoon. Asiakkaiden näkökulmasta kirjaston tarjoamat e-aineistot ovat ehdottomasti taloudellisesti kestävää kehitystä tukevia. Tämä käy hyvin ilmi ammattikorkeakoulukirjastojen yhteisen vuonna 2020 tehdyn käyttäjäkyselyn avovastauksista. Niissä kommentoitiin sitä, että ilman kirjaston tarjoamia aineistoja opiskelu ei olisi taloudellisesti mahdollista tai työskentely olisi vaikeaa. ”Kirjastossa on aineistoa, joihin opiskelijalla ei ole varaa tai joita on mahdotonta yksityishenkilönä hankkia.” ”Hankaloittaisi työskentelyä, kun tarvittavaa aineistoa pitäisi lähteä etsimään muualta tai pahimmassa tapauksessa ostaa itse netistä kalliita lehtiä tai kirjoja.” ”Kiitos kirjastolle e-materiaalista! Käytän paljon Eurocoodeja (rakennustekniikan suunnittelustandardeja) ja tutkimusjulkaisuja ja nämä on turvattava jatkossakin.” ”Vapaa pääsy muuten maksullisiin standardeihin ja e-aineistoihin on ensiarvoisen tärkeää varsinkin opinnäytetyön kannalta.” E-aineistojen ekologisuus E-aineistot mielletään ympäristöystävällisinä tuotteina verrattuna painettuun aineistoon. Nykyisin ympäristöön liittyvillä kysymyksillä on merkittävä painoarvo palveluiden käyttäjien tekemissä valinnoissa5. Sähköisen aineiston ekologisuus ei ole itsestään selvää. E-aineistojen elinkaaren kasvihuonepäästöihin vaikuttavat monet tekijät aina tuotannosta jakeluun ja käytöstä käytön päättymiseen. Erilaisten tutkimustulosten vertailu on hankalaa, koska mittauksissa elinkaaren eri osa-alueita ei ole huomioitu yhdenmukaisesti.6 Esimerkiksi lukulaitteiden valmistamiseen ja aikanaan kierrättämiseen liittyvät päästöt ovat kiistanalaisia tai niitä on vaikea selvittää7. Hiilijalanjäljen mittaamisessa on keskitytty lähinnä lukulaitteisiin liittyviin päästöihin, mutta siihen vaikuttaa myös muita tekijöitä. E-aineiston hiilijalanjälki syntyy Lukulaitteen valmistamisesta Datansiirtoon liittyvästä infrastruktuurista Sisällön tuottamisesta Lukulaitteen kierrättämisestä Lukutapahtumasta. Hiilijalanjälkeä voidaan kompensoida hiilikädenjäljellä. Kuten jalanjälkeen, kädenjälkeenkin vaikuttavat monet eri tekijät: E-kirjan ja -lehden tekoon ei tarvita paperin tuotantoprosessia. E-aineiston hankinnassa jää pois painettuun aineistoon liittyvä logistiikka. E-kirjaa ei kuljeteta kustantajan ja myyjän varastoon ja sieltä kirjastoon. Myös asiakkaan kirjastomatkojen päästöt jäävät pois. E-aineistot eivät tarvitse fyysistä säilytystilaa. E-aineistojen lukemiseen käytettävien laitteiden, kuten iPadin, tietokoneen tai älypuhelimen käyttö myös muuhun toimintaan pienentää hiilijalanjälkeä. Useamman asiakkaan on mahdollista saada aineisto käyttöönsä. Mitä enemmän yksittäistä aineistoa käytetään, sen pienempi on sen hiilijalanjälki. Kirjaston e-aineistot tutuksi Kirjastojen e-aineistojen tarjonta on jo laajaa. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun kirjastoon on reilun kahdenkymmenen vuoden ajan lisensoitu erilaisia e-aineistoja. Vuoden 2021 tilaston mukaan asiakkaidemme käytössä on 17 940 e-lehteä ja 289 338 e-kirjaa yksittäisinä nimikkeinä ja tietokantapaketteina. Vaikka luvut ovat isoja, oman haasteensa e-aineistokokoelman kehittämiselle asettaa se, että kotimaisia, Metropolian tutkinto-ohjelmille sopivia lehtiä ja kirjoja julkaistaan vähän sähköisessä formaatissa tai niiden lisensointiehdot ovat kirjasto- ja opetuskäyttöön sopimattomat. Tarkempaa tietoa metropolialaisten käytössä olevista e-aineistoista löydät Metropolian kirjaston Libguide-oppaista. E-aineistoja ei aina hyödynnetä kovin tehokkaasti. Yksi käytön esteistä vuonna 2020 tehdyn käyttäjäkyselyn perusteella näyttää olevan se, että sähköisten aineistojen palveluja ei tunneta tai niitä ei osata käyttää. Tämä käy ilmi mm. seuraavista kyselyn vastauksista: ”Olisi mukavaa, jos Metropolian kirjastotunnuksilla pääsisi kirjautumaan useampiin kansainvälisiin artikkeleiden julkaisupaikkoihin.” (Vastaaja viittaa artikkelitietokantoihin, joihin kirjaudutaan Metropolian tunnuksilla) “Enemmän e-aineistoa ja sen markkinointia. Voi olla, että aineistoa jo onkin, mutta en vaan ole siitä tietoinen.” ”Enemmän työskentelytilaa ja e-kirjoja.” ”Koronakriisin aikana etenkin e-aineistojen merkitys kasvaa, joten laajemman suomenkielisen e-aineiston saatavuutta voisi vielä parantaa.” Palautteiden perusteella yhteistyö opettajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Kun e-kirjat ja -lehdet tulevat tutuksi kurssien kautta ja niiden käyttö koetaan helpoksi niihin osataan palata myöhemminkin. E-aineiston käytön kasvu Yleisten kirjastojen e-lehtien käyttö on lisääntynyt 100 %, e-äänikirjojen käyttö 40 % ja e-kirjan käyttö 20 %8. Koronan myötä etäopetukseen siirtyminen on kasvattanut e-aineistojen kysyntää ja käyttöä merkittävästi myös ammattikorkeakouluissa. Olemme pyrkineet vastaamaan asiakkaiden esittämiin toiveisiin lisäämällä e-aineistojen hankintaa esimerkiksi Ellibsin e-kirjapalvelussa. Kotimaisten e-kirjojen hankintamäärä Metropolian kirjastossa on vuodesta 2018 vuoteen 2021 kasvanut 20 kirjasta 145 kirjaan ja lainausmäärä yli kymmenkertaistunut. Vuonna 2021 kotimaisia e-kirjoja lainattiin 11 259 kertaa. Muutoksesta kerrotaan tarkemmin kuviossa 2. Metropolian kirjaston yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi on vuodelle 2022 valittu e-aineistojen käytön lisääminen: arvioimme nykyiset lehtitilaukset ja pyrimme lisäämään e-lehtien määrää kokoelmassamme kurssikirjahankinnoissa siirrämme mahdollisuuksien mukaan painopistettä e-kirjoihin markkinoimme e-aineistoa näkyvämmin. E-aineiston käyttö on yhteinen asia Kuten edellä on käynyt ilmi, sähköisten aineistojen hiilijalan- ja hiilikädenjälkeen vaikuttavat monet tekijät. Tällä hetkellä ei ole saatavilla yksiselitteisestä tietoa siitä, kuinka ekologisesti, taloudellisesti tai sosiaalisesti kestävää niiden käyttö on. Uskallamme kuitenkin vetää johtopäätöksen, että painetun aineiston korvaaminen e-aineistolla on ekologisesti järkevää. Mitä enemmän e-aineistoja käytetään sitä enemmän ne edistävät kestävää kehitystä ja ovat ekologinen vaihtoehto painetulle aineistolle1,6,9. Haasteita e-aineiston hankinnalle asettaa taloudellinen kestävyys, jos lisenssiehtoja ja mekanismeja ei saada yhteistyössä kustantajien kanssa muokattua parempaan suuntaan. Sähköisten aineistojen hankinta ja käyttöönotto ovat muuttaneet ja muuttavat kirjaston työprosesseja ja osaamisvaatimuksia. Lisäksi käyttö opetuksessa vaatii hieman vaivannäköä myös opettajilta. Muun muassa käyttö- ja tekijänoikeuksiin liittyviin kysymyksiin sekä miten aineistoa voi hyödyntää digitaalisissa oppimisympäristöissä, kuten esimerkiksi Moodlessa, löytyy ohjeita Metropolian kirjaston Libguides-oppaasta Digitaalisten aineistojen käyttö opetuksessa. Kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisen näkökulmasta olisi tärkeää, että koko korkeakouluyhteisö sitoutuu e-aineistojen käyttöön entistä vahvemmin. Autamme asiakkaitamme mielellämme kaikissa e-aineistoihin liittyvissä kysymyksissä. Kirjoittajat Hellevi Hakala työskentelee Metropolian kirjastossa tietopalvelupäällikkönä. Hän on työskennellyt yli 30 vuotta kirjastoalalla, niin yleisissä- kuin korkeakoulukirjastoissa. Sari Soininen työskentelee Metropolian kirjastossa tietoasiantuntijana ja e-aineistokoordinaattorina. Lähteet Positive Impact, 2021: Kirjastot matkalla hiilineutraaliin jakamistalouteen. Selvitys Suomen yleisten kirjastojen ilmastovaikutuksista ja kädenjäljestä (pdf). Tilaaja: Helsingin kaupunginkirjasto. Ammattikorkeakoulukirjastojen käyttäjäkysely 2020. Metropolian kirjaston tulokset. Hellevi Hakala & Kortelainen Maarika 2019. Tsemppiä elämään ja opintoihin. Kirjastohengailua opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Signum. 51 (3), s. 21-26. Mikkonen, A.; Klinga-Hyöty, E. & Kinnari, S. 2020. AMK-kirjastojen käyttäjäkysely 2020. Kreodi no 3. Kuo-Lun Hsiao & Chia-Chen Chen 2016. Value-based adoption of e-book subscription services: The rolesof environmental concerns and reading habits. Telematics and Informatics. 34 (5), 434-448. Harish K Jeswani & Azapagic Adisa 2015. Is e-reading environmentally more sustainable than conventional reading? Clean technologies and environmental policy. 17 (3), s. 803-809. Karimaa, Emma 2018. Printti vai e-aineisto. Kestävä kirjasto -blogi. Ritola, Maria 2021. Kirjasto digitaalisessa ajassa. Kirjastojen tulevaisuus on digissä - kohti yhteistä e-kirjastoa webinaari 28.4. 2021. Chowdhury, Gobinda 2012. How digital information services can reduce greenhouse gas emissions. (pdf) Online Inf. Rev. 36 (4), 489–506.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
