Avainsana: kehittäminen
Kliiniset harjoittelut vahvistavat opiskelijoiden ammatillista kasvua
Ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta sekä tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Työharjoittelu on osa kaikkien alojen opintoja. Lait ja direktiivit säätelevät erityisesti hoitoalan harjoitteluja, joiden tulee tapahtua autenttisissa oppimisympäristöissä ja olla laajuudeltaan kolmannes opinnoista (1, 2). On siis tärkeää, että opiskelijat saavat harjoitteluissa ammattitaitoa vahvistavia oppimiskokemuksia. On tärkeää, että opiskelijat saavat harjoitteluissa ammattitaitoa vahvistavia oppimiskokemuksia. Selvitimme marraskuussa 2022 tehdyn kyselyn avulla hoitoalan opiskelijoiden kokemuksia kliinisistä harjoitteluista sekä sitä, miten he olivat kokeneet niihin liittyvän ohjauksen harjoittelupaikkojen sekä oppilaitoksen puolelta. Kyselyyn vastasi 255 Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitoalan opiskelijaa, joilla oli suoritettuna vähintään yksi harjoittelu. Kyselyn toteuttivat ensihoitaja-, kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkintojen sekä englanninkielisen degree programme in nursing -tutkinnon kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajat. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kyselyn keskeisiä tuloksia ja kerromme myös, miten niitä on hyödynnetty kliinisten harjoittelujen ohjauksen kehittämisessä. Harjoittelussa teoriatieto yhdistyy käytäntöön Kliinisillä harjoitteluilla on todettu olevan merkittävä asema sairaanhoitoalan opiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymiselle ja motivaatiolle opiskella (3, 4). Kliinisissä harjoitteluissa opiskelijat ymmärtävät oman osaamistasonsa ja motivoituvat opiskelemaan lisää. Opiskelijat nostivatkin kyselyssä esiin erityisesti sen, että harjoitteluissa teoria ja käytäntö kohtaavat mielekkäällä tavalla. Myös potilaiden kohtaaminen erilaisissa harjoitteluympäristöissä kasvattaa osaamista ja tukee uusien taitojen oppimista. Kliinisissä harjoitteluissa saadut positiiviset kokemukset paitsi vahvistavat opiskelijoiden oppimiskokemuksia myös lisäävät alan vetovoimaa (3). Etenkin viimeisen harjoittelun onnistumisella voidaan edistää siirtymää opiskelijasta sairaanhoitajaksi (4). Harjoitteluissa opiskelijoille myös konkretisoituu, kuinka tärkeää hoitoalalla on itsensä haastaminen ja oman osaamisensa jatkuva kehittäminen. Harjoitteluohjaus tukee työmotivaatiota Hyvän perehdytyksen ja harjoitteluohjauskokemuksen saaminen on tärkeä työviihtyvyyttä ja -motivaatiota tuova asia, joten siihen tulisi panostaa harjoitteluissa (3). Siitä huolimatta puolet opiskelijoista oli kokenut, että harjoitteluyksikön ohjaajan antama tuki ja ohjaus ei ollut riittävää. Hieman reilu puolet kyselyyn vastanneista oli kokenut perehdytyksen puutteelliseksi. Perehdytys uuteen työyksikköön on oleellista, sillä hyvän perehdytyksen saanut sopeutuu paremmin työyhteisöön sekä tuntee itsensä tervetulleeksi. Lisäksi perehdyttäminen tulisi nähdä tärkeänä työturvallisuuden ennakointina, sillä puutteet työnopastuksessa ovat yleisiä työtapaturman syitä (5). Hyvä perehdytys ja ohjaus on tärkeä työviihtyvyyttä ja -motivaatiota edistävä asia myös harjoittelussa. Myös palautteen saaminen on olennainen osa työssäoppimista. Palaute voi olla kiittävää tai korjaavaa, molempia tarvitaan työn eteenpäin viemiseksi (6). Säännöllistä palautetta harjoitteluyksikön ohjaajalta kaipasi suurin osa kyselyyn vastanneista (71 %). Valitettavasti hoitajien arki on nykyään hyvin hektistä, sillä henkilöstön määrä ei aina ole riittävä ja potilaiden hoitotyö on yhä vaativampaa (7). Opiskelijaohjauksen onnistuminen voikin joskus jäädä näiden olosuhteiden jalkoihin. Ilman kliinisiä harjoitteluja hoitoalan opiskelija ei kuitenkaan voi kasvaa ammattilaiseksi, ja ilman ohjausta harjoittelu ei onnistu. Onnistuneeseen opiskelijaohjaukseen vaikuttaa moni tekijä. Ohjaajan oma innostus ja motivaatio opiskelijaohjaukseen on yksi tärkeä osatekijä, lisäksi tarvitaan luottamusta ja avointa vuorovaikutusta opiskelijan ja ohjaajan välillä. Erittäin tärkeitä ovat myös ohjaajan riittävät resurssit sekä työyhteisöltä saatu tuki opiskelijaohjaukselle (8). Harjoittelua ohjaavan opettajan tuki on niin ikään olennainen osa harjoitteluja. Ohjaava opettaja varmistaa yhdessä opiskelijan kanssa, että edellytykset kliiniselle harjoittelulle täyttyvät. Opiskelijan tulee olla suorittanut hyväksytysti harjoittelun substanssiin liittyvät teoriaopinnot sekä lääkelaskut ennen harjoittelun aloittamista. Opettajalla on myös vastuu opiskelijan harjoittelun ohjauksesta ja arvioinnista yhteistyössä työelämän ohjaajan kanssa. Lisäksi hän varmistaa, että opiskelija saa laadukkaan harjoitteluprosessin sekä saavuttaa harjoittelussa riittävän oppimisen ja osaamisen. Opettaja auttaa opiskelijaa aina myös mahdollisissa ongelmatilanteissa. Ohjaavan opettajan tuki on merkittävää erityisesti opintojen alkuvaiheessa. Lähes puolet opiskelijoista oli kyselyn tulosten perusteella tyytyväisiä ohjaavalta opettajalta saamaansa tukeen. Enemmän apua toivottiin harjoittelun henkilökohtaisten tavoitteiden laatimiseen. Lisäksi esille nousi tarve paremman etukäteistiedon saamiselle harjoitteluista, esimerkiksi siitä, millainen harjoitteluympäristö sopii tietyn osaamisen tavoitteluun tai millaisiin tilanteisiin kannattaa hakeutua, jotta saavuttaa harjoittelun tavoitteet. Osa opiskelijoista kaipasi opettajalta apua myös tilanteeseen, jossa on jäänyt ilman harjoittelupaikkaa. Tuen tarpeet korostuvat erityisesti opintojen alkuvaiheessa, jolloin tilanteet ovat uusia. Perinteisesti opiskelijoilla on ollut jokaisessa harjoittelussa eri opettaja ohjaamassa harjoittelua, eikä ohjaussuhteesta ole sen vuoksi tullut niin läheistä, että opettaja voisi riittävän hyvin tuntea opiskelijan ja hänen yksilöllisen harjoittelupolkunsa sekä mahdolliset erityistarpeet. Harjoittelun aikana opiskelijat odottavat opettajalta taustatukea, neuvoja sekä kannustusta. Lisäksi opettajan toivotaan olevan tavoitettavissa ja helposti lähestyttävissä. Myös nämä opiskelijoiden toiveet on Metropoliassa huomioitu, sillä vuoden 2024 alusta alkaen sama harjoitteluja ohjaava opettaja ohjaa kaikki omien opiskelijoidensa kliiniset harjoittelut yleissairaanhoitajavaiheen opintojen (180 op) aikana. Näin ohjaussuhteesta tulee läheisempi ja harjoitteluohjaaja pystyy paremmin ohjaamaan opiskelijaa hänen harjoittelupolullaan. Oppimispäiväkirja sekä digitaaliset arviointikaavakkeet harjoittelun arvioinnin apuna Kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajat ovat tehneet runsaasti uudistuksia harjoittelujen ohjausprosessiin kyselyn tulosten pohjalta. Harjoitteluissa ei enää tehdä erillisiä tehtäviä, jotka kuormittavat opiskelijoita pitkien harjoittelupäivien lisäksi. On siirrytty oppimispäiväkirjan käyttöön. Oppimispäiväkirja tukee opiskelijan ohjausta sekä asiantuntijaksi kasvua harjoittelun aikana, koska opiskelija voi reflektoida oppimispäiväkirjassa omaa oppimisprosessiaan ja ammatillista kehittymistään (9). Lisäksi harjoittelusta poissaolon korvaamisperiaatteita on yhtenäistetty ja selkiytetty opiskelijoille. Osana ohjausprosessin kehittämistä myös harjoittelujen opinnollistamisen ohjeita selkeytettiin. Tämä lisäsi erilaisia harjoittelupolkuja sekä opiskelijan mahdollisuutta suorittaa harjoittelua myös palkallisessa työsuhteessa. Opiskelijan opinnollistaessa harjoittelun hän oppii tekemällä työtä ja soveltamalla samalla aiemmin oppimaansa käytäntöön. Osa harjoittelupaikoista tarjoaakin opiskelijoille harjoittelua palkallisessa työsuhteessa. Harjoittelujen ohjauksen vahvistamiseksi Metropolian sosiaali- ja terveysala ottaa käyttöön harjoittelujen digitaalisen oppimisalustan, Workseedin, vuonna 2024. Oppimisalusta tuo yhteen opiskelijan harjoitteluprosessin eri vaiheet ja tehtävät sekä tukee opiskelijan, harjoitteluyksikön ja ohjaavan opettajan välistä viestintää. Samalla voidaan luopua paperisista harjoittelun arviointidokumenteista, sillä myös harjoittelun arvioinnin dokumentointi tapahtuu jatkossa Workseedissä. Tämäkin oli kyselyn vastauksissa kovasti toivottu uudistus. Harjoittelujen käytännön haasteet Harjoitteluihin liittyy myös käytännön haasteita, vaikka harjoittelut tuottavatkin pääsääntöisesti onnistumisia ja hyviä oppimiskokemuksia. Harjoittelupaikkojen riittävyys, erityisesti oman asuinpaikan lähistöllä, on asia, jota hoitoalan opiskelijat kyselyn perusteella jännittävät lähes jokaisen harjoittelun yhteydessä. Kaikilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta lähteä harjoitteluun pääkaupunkiseudun ulkopuolelle esimerkiksi perhesyistä. Toinen opiskelijoiden esiin nostama haaste on taloudelliset ongelmat, mikä voi laskea intoa nauttia harjoitteluista. Opintotuki ei riitä kattamaan asumis- ja elinkustannuksia, joten suurin osa opiskelijoista käy opintojen ohella myös osa-aikaisesti töissä. Sairaanhoitoalalla harjoittelut ovat palkattomia ja pääsääntöisesti harjoitteluja tehdään aamu-, ilta- ja jopa yövuoroissa, joten muun palkkatyön tekeminen yhtä aikaa harjoittelun kanssa on yleensä mahdotonta. Pitkät harjoittelut tekevät tästä syystä usein loven opiskelijoiden lompakoihin. Uuden vuoden lupauksia Onnistunut harjoittelu on prosessi, joka vaatii kolmikantayhteistyötä opiskelijan, harjoitteluyksikön ohjaajan sekä harjoittelua ohjaavan opettajan välillä. On tärkeää, että kliinisten harjoittelujen ohjaamiseen kiinnitetään huomiota sekä harjoitteluyksiköissä että oppilaitoksissa. Yhteistyön lisääminen harjoitteluyksiköiden ja oppilaitosten välillä edesauttaa opiskelijan osaamisen tavoitteellista kehittämistä. Onnistunut harjoittelu vaatii yhteistyötä opiskelijan, harjoitteluyksikön ohjaajan sekä harjoittelua ohjaavan opettajan välillä. Eri tutkintojen kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajien yhteinen työ Metropoliassa päättyi vuoden 2023 lopussa, mutta harjoitteluiden kehittämistyö jatkuu edelleen. Harjoitteluja ohjaavien opettajien tehtävää kehitetään, ja jatkossa myös tutkintovastaavat sekä harjoittelujen ohjaajat osallistuvat entistä tiiviimmin opiskelijoiden harjoitteluprosessin kehittämiseen. Opiskelijoita kuunnellaan jatkossakin herkällä korvalla, ja heidän toivotaankin aktiivisesti antavan palautetta uudistusten toimivuudesta. On kaikkien etu, että opiskelijat saavat hyviä ohjaus- ja oppimiskokemuksia harjoitteluissaan niin hoitoalalla kuin muissakin tutkinnoissa. Kirjoittajat: Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori sekä kätilötutkinnon KV-vastaava Metropoliassa. Hän on toiminut kliinisten harjoittelujen kehittäjäopettajana kätilötutkinnossa vuosina 2022–2023. Parhaillaan hän viimeistelee väitöskirjaansa Turun yliopiston synnytys- ja naistentautioppiin seksuaali- ja lisääntymisterveyden opetuksen kehittämiseen liittyen. Katja Åker on hoitotyön lehtori sekä toiminut kliinisten harjoitteluiden kehittäjäopettajana sairaanhoitotyön tutkinnossa vuosina 2022–2023 ja jatkaa vuodesta 2024 alkaen harjoitteluvastaavana ensihoitaja-, kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkinnoissa. Lähteet Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Euroopan unionin direktiivi 2005/36/EY ja 2013/55/EU. Romppanen, M. 2011. Hoitotyön opiskelijoiden merkitykselliset hoitamisen kokemukset ja niistä oppiminen kliinisessä oppimisympäristössä. Väitöskirja. Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Itä-Suomen yliopisto. Kaihlanen, A-M. 2020. From a nursing student to a registered nurse – Final clinical practicum facilitating the transition. Väitöskirja. Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Turun yliopisto. Työturvallisuuskeskus. N.d. Perehdyttäminen ja työnopastus. Sarkkinen, M. 2017. Palaute on työelämän pienin suuri asia. Työpiste. Sairaanhoitajaliiton selvitys. Syksy 2021. Hoitotyötä tekevien sairaanhoitajien kokemuksia oman työyksikön henkilöstötilanteesta ja sen seurauksista. Sairaanhoitajaliitto. Sohlman, P. 2020. Opiskelijaohjaus terveysalalla. Opiskelijaohjaajien kokemuksia ohjausosaamisesta, ohjaajana kehittymisestä ja merkityksellisistä tekijöistä ohjaussuhteessa. Pro gradu -tutkielma. Terveystieteiden opettajankoulutus, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Itä-Suomen yliopisto. Rautiainen, A.M. 2023. “Ne totuudet on jotenkin sisäisiä silloin”: Kokemusten kertominen kirjoittamisen perusopintojen oppimispäiväkirjoissa. Väitöskirja. Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto.
Hiiltä ja timanttia -blogi kiittää vuodesta 2022!
Haluamme lämpimästi kiittää Hiiltä ja timanttia -blogin lukijoita ja kirjoittajia aktiivisesta vuodesta 2022! Hiiltä ja timanttia -blogin perusta on oppimista ja opettamista käsittelevät tekstit, joissa korkeakouluopettajat jakavat tietoa ja vinkkejä kollegoilleen. Tänä vuonna teksteissä on käsitelty erityisesti verkossa toteutettavaa oppimista, virtuaalivaihtoja ja kielten oppimista. Oppeja HyMy-kylästä -sarja, jossa käsitellään Myllypuron kampuksen monialaista oppimis- ja kehittämisympäristöä jatkui myös. Tämän vuoden kirjoituksissa tarkasteltiin myös korkeakoulun roolia yhteiskunnassa sekä korkeakoulun toiminnan kehittämistä. Näitä on pohdittu esimerkiksi strategian, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen näkökulmista. Myös vuorovaikutusta, viestintää ja julkaisemista on käsitelty. Yhteensä blogissa julkaistiin 26 kirjoitusta, jotka tehtiin 26:n kirjoittajan voimin. Löydät kaikki vuoden kirjoitukset teemoittain tästä alta. Oppiminen ja opettaminen Yhdessä vai yksin – ajatuksia pedagogisesta kehittämisestä Pedagogiset linjaukset laadun perustana Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista, Kielibuustia 1/5 Suunnitelmallisuus on avain suomen kielen oppimiseen – tukena kieli-HOPS, Kielibuustia 2/5 Oppimista käänteisesti – Flippaus vai floppaus? ”Kierteetön ruuvi on naula” – Ongelmallinen toimintatutkimus Tulevaisuus on toiminnallinen – pelillisyys on osa vuoden 2035 työelämätaitoja Ilmaisua, huumoria ja tajunnanvirtaa – Laululyriikka-aiheisia opinnäytetöitä Metropoliassa Monikulttuurisesta kohtaamiskahvilasta on moneksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 4 Lapset ja perheet mukaan HyMy-kylän palveluiden kehittäjiksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 5 Verkkopedagogiikka ja digitaalisuus ”Kuuletko meitä, Maija?” Onnistuneen etätapaamisen askelmerkkejä Kuulijasta osallistujaksi – läsnäolon ja vuorovaikutuksen tukeminen virtuaalitapaamisissa Pirisevä pienoiskonttori. Älypuhelin ja tablettitietokone tietotyön tiivistäjänä, osa 1. 5 kirkastettavaa näkökulmaa ennen opetuksen viemistä verkkoon, osa 1/3 5 varmistettavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 2/3 5 arvioitavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 3/3 Creating International Classrooms through Virtual Exchange Korkeakoulun yhteiskunnallinen rooli, korkeakoulun kehittäminen Mitä strategiasisällöt kertovat korkeakoulujen profiilista ja strategisista valinnoista? Kehittämässä hyvinvointia kampuksella Toimintakulttuurin uudistaminen haastaa ajatteluamme E-kirja on kevyt kantaa! – Kirjaston sähköiset aineistot, kestävää kehitystä tukeva valinta? Viestintä, vuorovaikutus, julkaiseminen Julkaiseminen on asiantuntijalle oppimismahdollisuus Kumppani, ylivääpeli, kapellimestari vai valmentaja? Kuinka toimitat onnistuneesti artikkelikokoelman Podcast pähkinänkuoressa – vinkkejä opettajalle Korkeakouluopiskelijat julkaisemaan! Osallistuva työote arvojen uudistuksessa – oppeja ja onnistumisia Lopuksi kiitämme myös Hiiltä ja timanttia -blogin perustajajäsentä ja pitkäaikaista toimituskuntalaista Mari Virtasta. Kiitos, että olet ollut kehittämässä blogia, sen profiilia ja sisältöjä sekä auttanut blogin kirjoittajia loistamaan! Mari jatkaa syksyllä perustetun Sotemuotoilijat-blogin päätoimittajana. Lämmintä joulunaikaa ja onnea tulevaan vuoteen toivottavat Riikka Wallin, Sonja Holappa, Mari Virtanen ja Johanna Tirronen Hiiltä ja timanttia -blogin toimituskuntalaiset 2022
Lapset ja perheet mukaan HyMy-kylän palveluiden kehittäjiksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 5
Meillä on ollut ilo tavata Metropolia Ammattikorkeakoulussa myös lapsia. Lapset pitävät itse rakennusta, Myllypuron kampusta, upeana. Arkiset asiat, mitä me, henkilökunta ja opiskelijat, käytämme päivittäin, ovat lapsille ihmeellisiä. Sisäänkäyntien pyöröovet olivat erään päiväkotiryhmän mielestä huippujuttu, terveysalan hoitonukeista puhumattakaan. Nää nojatuolit on niin upeet, että täällä voisi vaikka presidentti pitää juhlat! Lapsilla on ajatuksia, joita aikuiset eivät voi tietää kysymättä ja kuulematta. Lapsen edun mukaista toimintaa edellyttää YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, jonka mukaan lapsille tulisi taata osallistuminen heitä koskevaan päätöksentekoon ja lasten näkemyksiä tulisi kuulla ja ottaa huomioon kaikissa lasta koskevissa asioissa (1). Tämä kirjoitus on osa Oppeja HyMy-kylästä blogisarjaa ja tarkastelemme, miten Metropolian HyMy-kylässä lapset voisivat osallistua vahvemmin heille kohdennettujen palveluiden kehittämiseen. HyMy-kylä on Myllypuron kampuksen monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa opiskelijat harjoittelevat keskeisten omaan tutkintoon liittyvien ammattikäytäntöjen ohella muun muassa uusien palvelujen kehittämistä yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Perhetiimi HyMy-kylän palveluita kehittämässä Holvikivi ja Rantala-Nenonen kuvasivat Tikissä-blogissa julkaistussa tekstissään Toimintaympäristön kehittämistä yhdessä, asiakkaiden parhaaksi ammattikorkeakoulun tehtävää erilaisten palveluiden kehittäjänä (2). He toivat esille, miten HyMy-kylässä, on moniammatillisesti ja -alaisesti yhdessä opiskelijoiden, opettajien, hanketoimijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa kehitetty palveluita eri asiakasryhmien tarpeisiin. Yksi HyMy-kylässä toimivista kehittäjätyöryhmistä on Perhetiimi. Sen tarkoituksena oli kokeilla, tutkia ja kehittää uusia perhepalveluita moniammatillisesti ja osallistavasti perheiden ja sen jäsenten sekä muiden sidosryhmien kanssa vuoden 2021 aikana. Kehitettävien palveluiden tavoitteena oli edistää perheen ja sen jäsenten terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä perhe-elämän eri vaiheissa sekä luoda opiskelijoille motivoivia ja merkityksellisiä oppimistilanteita työelämässä tarvittavan osaamisen saavuttamiseksi. Perhetiimiin kuului opettajia niin sosiaalialan, sosiaalialan varhaiskasvatuksen, toiminta- ja fysioterapian, kätilötyön, sairaan- ja terveydenhoitotyön sekä osteopatian tutkinnoista. Perhetiimi toteutti vuonna 2021 yhteistyössä eri tutkintojen opiskelijoiden ja sidosryhmien kanssa mm. seuraavia palveluja ja tapahtumia: perhevalmennukset, joihin sisältyy esim. imetysvastaanotto ja synnytysvalmennus keskustelevat aamukahvitilaisuudet lähialueen eri sosiaali- ja terveysalan, kasvatuksen toimijoiden sekä opiskelijoiden kanssa. perhekahvilatoiminta yhteistyössä MLL Myllypuron paikallisyhdistyksen kanssa Lapsen oikeuksien viikolla Lapsen päivä -tapahtumassa eri tutkintojen opiskelijat toteuttivat lapsille ja perheille erilaisia toiminnallisia tuokioita ja Pelastakaa Lapset ryn Janica Laimio perehdytti kuulijoita Lapsikeskeiseen palvelumuotoiluun. Perheille suunnattuihin palveluihin voi tutustua Metropolian verkkosivuilla. Lisäksi perhetiimin opettajia on mukana kehittämässä yhdessä opiskelijoiden ja eri sidosryhmien kanssa esimerkiksi toiminnallisen oppimisen tuokiot laajennettuun esiopetukseen liittyen matalan kynnyksen lasten toimintaterapiapalvelut lasten ja nuorten hyvinvointia edistävät ja tukevat palvelut hyvinvointi- ja harrastuspalvelut erityistä tukea tarvitseville lapsille ja heidän perheilleen. Lapset ja perheet tulevaisuudessa vahvemmin mukaan kehittämiseen Palveluiden kehittäminen aloitettiin vuoden 2021 alussa perhepalveluiden mission, toiminta-ajatuksen sekä palvelukuvausten työstämisellä. Opiskelijat olivat kartoittaneet palvelutarpeita edeltävästi jo syksyllä 2020 esimerkiksi Metropolian Innovaatio (MINNO) -opintoihin tai opinnäytetöihinsä liittyen. Palveluiden kehittäminen eteni perhetiimin toimesta yhteydenotoilla mahdollisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin, minkä jälkeen palveluiden sisältöjä kuvattiin ja muita käytännön asioita selvitettiin. Kehittämisprosessin aikana keskustelimme useaan otteeseen palveluiden asiakaslähtöisestä kehittämisestä ja tunnistimme, että lasten ja perheiden mahdollisia tarpeita palveluille oli kuultu ja näkemyksiä oli otettu huomioon, mutta palveluiden varsinaisessa kehittämisessä oli ollut mukana vain osittain eri sidosryhmiä. Lapset ja perheet eivät varsinaisesti juuri lainkaan. Palveluiden kehittämisprosessin aikana ymmärsimme, että meillä on usein hyviä asiakaslähtöisiä aikomuksia, mutta käytännössä tapamme toimia ei ole välttämättä lapsen näkemystä kuuleva, huomioon ottava tai varsinkaan lapsen kanssa yhdessä suunnitteleva ja asioista päättävä. Lasten ja perheiden osallistumista palveluiden kehittämiseen on yleisesti hyödynnetty sen olemassa olevaan potentiaalin nähden verrattain vähän (3), mihin ovat vaikuttamassa erilaiset asenteisiin, tietoon ja osaamiseen sekä yhteiskunnan rakenteisiin liittyvät rajoittavat tekijät, esteet. Oikeusministeriön 2020 julkaiseman arviointiraportin (4) mukaan lasten osallistumisoikeuksiin liittyvä opetus on Suomessa hyvin vaihtelevaa. Keskeisenä kehittämiskohteena esitetäänkin, että teemaan liittyvä osaamispohjainen koulutus olisi jatkossa mahdollisimman laaja-alaista ja yhdenmukaista sekä tietoa lapsen oikeuksista tulisi vahvistaa sekä perus- että täydennyskoulutuksessa (4). Opetussuunnitelmien perusteita tulisi tarkastella sen varmistamiseksi, että kaikkien lasten parissa työskentelevien ammattilaisten peruskoulutuksissa annetaan riittävät tiedot ja taidot lasten osallistumisoikeuksien toteutumiseksi (4). Myös Kansallisen lapsistrategian (5) linjauksissa korostetaan lasten näkemysten huomioon ottamisen tärkeyttä siten, että kaikilla lasten kanssa toimivilla aikuisilla olisi riittävä tiedollinen ja taidollinen osaamisen lasten osallistumisoikeuksien mukaisen toiminnan toteutumiseksi. Lapsen oikeudet sillaksi eri alojen väliseen yhteistyöhön lasten parhaaksi Metropoliassa on monia tutkintoja, joista valmistuu lasten sekä perheiden kanssa toimivia ammattilaisia. Palveluiden kehittämisprosessissa huomasimme, että eri tutkinnoissa erilaisista tieteistä ja teorioista huolimatta alojen yhdistävä tekijä on pyrkimys toimia lapsen edun mukaisesti, lapsen ja perheen parhaaksi. Tunnistimme myös, että alojen toimintakulttuurit ovat erilaisia, vaikka toimimme lasten ja perheiden kanssa. On selvää, että työntekijän tulee toimia työssään sitä koskevan lain määräämänä esimerkiksi asiakasta koskevan tiedon turvaamiseksi. Laki ei kuitenkaan pelkästään rajaa aloja, vaan nimenomaan kehottaa yhteistyöhön. Lapsia koskevat lait – esimerkiksi Suomen perustuslaki, varhaiskasvatuslaki, lastensuojelulaki, perusopetuslaki, nuorisolaki sekä terveydenhuollon lainsäädäntö – velvoittavat edistämään sitä, että lapset pääsevät osalliseksi omaan elämään liittyvissä päätöksissä ja palveluissa (6). Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman (7) toimenpide 26 mukaisesti lasten kanssa toimiville ammattilaisille toteutetaan lasten osallistumisoikeuksiin liittyvä koulutus, jonka valmistelu on jo alkanut (8). Metropolialla on mahdollista hyödyntää tätä koulutuskokonaisuutta eri tutkintojen opetuksessa, joten mietimme, voisiko lasten oikeuksiin liittyvä opetus toimia siltana eri alojen välisessä yhteistyössä lasten parhaaksi? Saisimmeko eri alat keskustelemaan lapsen edusta, jos opiskelijoilla olisi mahdollisuus toimia yhdessä lapsikeskeisissä palveluissa? HyMy-kylä oppimisympäristönä tarjoaisi tähän mahdollisuuden. Lapsikeskeinen palvelumuotoilu toimintamalliksi kehittämiseen Lapsikeskeinen palvelumuotoilu (9) rakentuu lapsen oikeuksista ja palvelumuotoilusta muodostaen lapsikeskeisen prosessin kokonaisuuden, jonka taustalla on vaikuttamassa myönteisen tunnistamisen näkökulma. Myönteisellä tunnistamisella (10) tarkoitetaan lapsen yksilöllistä kohtaamista tukemalla hänen toimijuuttaan ja tuomalla esiin vahvuuksia ja lapsen näkemyksen tärkeyttä yhteisen toiminnan jokaisessa vaiheessa, lapsikeskeisesti. Lapsikeskeisen palvelumuotoilun prosessi koostuu tiivistäen seuraavista vaiheista (11): Kehittämishaaste: tunnistetaan, mihin asiaan toivotaan muutosta tai mihin asiaan halutaan vaikuttaa. Keskeisenä kysymyksenä tässä vaiheessa prosessia on se, miksi haluamme kehittää? Kysymykseen on mahdollista löytää vastauksia tuomalla palvelua järjestävän, toteuttavan sekä käyttävän tahon eli lasten näkemyksiä yhteen tutustumalla ja luomalla ymmärrystä eri näkökulmista. Tämän jälkeen tuotettu tieto kootaan yhteen ja sitä tarkastellaan sekä analysoidaan lasten näkökulma huolellisesti mielessä pitäen. Oivallukset: kenen tarpeisiin palvelun kehittämisellä pyritään vaikuttamaan, syntyvät aiemmassa vaiheessa yhteisesti opitusta. Tässä vaiheessa keksitään ja luodaan erilaisia ideoita palveluille yhdessä lasten kanssa. Ideoita myös kokeillaan ja testataan lasten kanssa ja niitä kehitetään edelleen. Toteutussuunnitelma: toteutetaan suunnitelma sekä arvioidaan, miten yhteisessä kehittämisprosessissa onnistuttiin! Lapsikeskeisen palvelumuotoiluprosessin aikana on erityisen tärkeää, että lasten näkökulma säilyy kehittämisen edetessä ja palvelua toteutettaessa. Aikuisen onkin hyvä valmistautua yhteiseen kehittämiseen kaikissa sen vaiheissa ja huolehtia muun muassa siitä, että lapsilla on erilaisia mahdollisuuksia osallistua kehittämisprosessin eri vaiheissa. (11) Yksilölliseen ja lapselle turvalliseen kohtaamiseen liittyen Hipp & Palsanen (3) ovat koonneet Lasten osallistumisen etiikka – Lapset ja nuoret palveluiden kehittäjinä -oppaaseen kymmenen lapsen osallistumiseen liittyvää eettistä periaatetta, jotka on tärkeää ottaa huomioon lasten kanssa toimiessa: Lapsen kunnioittaminen on osallistumisen lähtökohta. Osallistuminen on vapaaehtoista. Osallistuminen on lapselle hyödyllistä. Osallistuminen on tarkoituksenmukaista. Osallistuessaan lapsella on oikeus suojeluun. Osallistuminen on näkyvää ja avointa. Osallistumiseen liittyvä valta ja vastuu pitää olla tiedostettua. Osallistumiseen on tärkeää sisällyttää arviointia. Osallistumiselle tarvitaan toimintaa tukevat rakenteet. Osallistuminen vaatii yhteiskunnan varoja. Lasten näköinen Metropolia – miten tästä eteenpäin? Nyt kun olemme perehtyneet lapsikeskeiseen palvelumuotoiluun teoriassa, on aika pohtia, miten aiomme sitä tai ylipäänsä vahvempaa lapsikeskeistä näkökulmaa hyödyntää HyMy-kylän perhepalveluissa. Ennen yhteistä kehittämistä emme malttaneet jo olla kysymättä lapsilta ideoita ja päätimmekin jutella muutaman tutun lapsen kanssa Metropolian HyMy-kylästä ja siellä opiskeltavista eri aloista. Nämä pienimuotoiset keskustelut nostivat esiin erilaisia lasten ajatuksia. Voisinko päästä sinne? Metropolian opiskelijat voisivat järjestää kerhon, jossa käveltäisiin ympäri Metropoliaa ja siellä saisi leikkiä ja jutella. Moni lapsi ehdotti myös muita kerhoja, joita opiskelijat voisivat pitää kuten ensiapukerho, kuvataidekurssi sekä pienten lasten matikkakerho, joka auttaisi pärjäämään koulussa. Lasten mielestä opiskelijat voisivat opettaa lapsille lisäksi eri liikuntalajeja sisällä ja ulkona sekä askartelua. HyMy-kylässä lapset voisivat yhden vastauksen mukaan harjoitella työntekoa. Vois harjoitella asiakkaiden vastaanottamista ja palvelemista. Jo tämä “katu-gallupmainen” pieni otos lasten ajatuksista ja ideoista vahvisti sitä, että tulevaisuudessa on tärkeää kuulla lasten näkemyksiä perusteellisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin palvelujen kaikissa vaiheissa, ideoinnista arviointiin. Kun kuka tahansa meistä jatkossa suunnittelee tai toteuttaa opintojaksoa tai palvelua, joka liittyy lasten ja perheiden arkeen ja elämään, muistetaan seuraavat asiat: Lapsen oikeudet – Tunne lapsen oikeudet! Asenne – Avoimella asenteella yhteistyö lapsen kanssa onnistuu parhaiten! Palvelumuotoilu – Hyödynnä palveluiden kehittämisessä lapsikeskeistä palvelumuotoilua! Suhteet muihin ammattilaisiin – Toimi yhdessä lapsen parhaaksi! Eettiset periaatteet – Toimi lasten kanssa hyvien eettisten periaatteiden mukaisesti! Tarkastele opiskelemaasi tai opettamaasi alaa lapsen osallistumisoikeuksien näkökulmasta! Mitä sisältöä syntyykään, kun otamme jatkossa lapset ja perheet mukaan perhepalveluiden kehittämiseen ideointi- ja suunnitteluvaiheesta alkaen! Kirjoittajat Satu Hakanen (KM, musiikkiterapeutti AMK) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Hänellä on laaja kokemus varhaiskasvatuksesta sekä erilaisista lasten ja perheiden musiikki- ja liikuntaryhmistä. Satu pitää tärkeänä lasten ja perheiden hyvinvointia ja haluaa edistää sitä työssään. Mira Lönnqvist on lasten toimintaterapeutti, joka työskentelee lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa Toimintaterapian AMK- ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnoissa. Hän pyrkii omassa työssään sekä vapaaehtoisena edistämään lasten hyvinvointia sekä lapsen edun mukaisen toiminnan toteutumista arjen eri tilanteissa siten, että lapsilla olisi mahdollisuus osallistua heille merkitykselliseen toimintaan. Lähteet Finlex 60/1991. Yleissopimus Lapsen oikeuksista. Verkkojulkaisu. Holvikivi, Johanna & Rantala-Nenonen, Katriina 2021. Toimintaympäristön kehittämistä yhdessä, asiakkaiden parhaaksi. Metropolian Tikissä-blogi. Verkkojulkaisu. Hipp, Tiia & Palsanen, Kati 2014. Lasten osallistumisen etiikka – Lapset ja nuoret palveluiden kehittäjinä. Lastensuojelun keskusliitto (pdf). Oikeusministeriö 2020. ”Kuullaan, mutta ei kuunnella”: Lasten osallistumisoikeuden Suomessa. Arviointiraportti. (pdf) Suomen kansallinen Lapsistrategia. (pdf) Verkkojulkaisu Pulkkinen, Lea (toim.) 2018. Kohti yhteistä lapsikäsitystä (Julkari). THL-julkaisuja. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy Helsinki, 2018 Työpaperi : 12/2018. Valtioneuvosto 2021. Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma : Valtioneuvoston periaatepäätös. (Julkaisuarkisto Valto) Valtioneuvoston julkaisusarja. Verkkojulkaisu Lapsistrategian toimeenpanossa suunnitelman toimenpiteet etenevät 2022. Lapsen oikeudet.fi. Verkkojulkaisu Lapsistrategian toimeenpanossa suunnitelman toimenpiteet etenevät – Lapsenoikeudet.fi Pelastakaa Lapset ry. Lapsikeskeinen palvelumuotoilu. Verkkojulkaisu. Pelastakaa Lapset ry. Myönteinen tunnistaminen. Verkkojulkaisu. Kalliomeri, Reetta & Mettinen, Katja & Ohlsson, Anna-Maija & Soini, Sonja & Tulensalo, Hanna 2021. Lapsikeskeinen palvelumuotoilu. Pelastakaa Lapset ry.
Ristiinopiskelumalli kolkuttaa korkeakoulujen ovelle
Korkeakouluopiskelijan valinnanvapaus laajenee. Tämän vuoden loppuun mennessä hän pystyy suorittamaan tietyin edellytyksin muiden yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen opintojaksoja. Opiskelu muuttuu myös entistä joustavammaksi; maantieteelliset etäisyydet ja tiukat aikaikkunat selättävä sähköinen tenttiminen onnistuu joillakin korkeakoulupaikkakunnilla jo nyt. Yhteinen tiedonvälityspalvelu kuljettaa opintotietoja automaattisesti Suomen korkeakoulut kattava ristiinopiskelupalvelu valmistuu vuonna 2020. Silloin opiskelija pystyy suorittamaan verkostoyhteistyössä mukana olevan vieraan yliopiston tai ammattikorkeakoulun opintoja opiskelijan ensisijaisen opinto-oikeuden perusteella. Ristiinopiskelun sähköiseen välineistöön kuuluu yhteinen tiedonvälityspalvelu, joka siirtää opintohallinnolliset tiedot oppilaitosten välillä automaattisesti. Tiedonkulkujärjestelmä viimeistellään rakentamalla eri korkeakouluihin tietojärjestelmien rajapinnat Peppi-järjestelmäkokonaisuuden ja yhteisen tiedonvälityspalvelun välille tämän vuoden loppuun mennessä. Tiedonvälityspalvelu (tai tiedonkulkujärjestelmä) = korkeakoulujen yhteinen tietojärjestelmä, joka kuljettaa opintotietoja korkeakoulujen välillä. Ristiinopiskelupalvelu = yhteisen tiedonvälityspalvelun sekä korkeakoulujen paikallisiin tietojärjestelmien johtavien käyttöliittymien ja rajapintojen muodostama kokonaisuus. Ristiinopiskelujärjestelmä liittyy Suomen korkeakoulujen laajaan Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -kehittämisohjelmaan, jonka yhtenä kohteena on opetusyhteistyö. Yhteistoiminnan periaatteet hahmotellaan sopimuksessa, jonka Suomen yliopistot ja ammattikorkeakoulut allekirjoittivat joulukuussa 2019. (Arene ja Unifi, 2019b.) Verkostokorkeakoulujen opiskelijat hakeutuvat verkoston muiden korkeakoulujen opetustarjontaan pääsääntöisesti oman korkeakoulunsa järjestelmän kautta. Opiskelija joko valitsee opintojakson henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaansa tai ilmoittautuu suoraan opintojakson toteutukselle. Kummassakin tapauksessa ristiinopiskelun tiedonvälityspalvelu välittää opiskelijan opiskeluoikeuden rekisteröimispyynnön vastaanottavan korkeakoulun järjestelmään, joka luo opiskelijalle opiskeluoikeuden kohdekorkeakouluun. Rekisteröitymispyynnön yhteydessä lähetetään myös tieto siitä, mitkä opintojaksot opiskelija on valinnut opintosuunnitelmaansa ja/tai mille opintojakson toteutukselle opiskelija on ilmoittautunut. (Ristiinopiskelupalvelu, 2020.) Katso prosessin muut yksityiskohdat ristiinopiskelupalvelun opaskokoelmasta. Ristiinopiskelupalvelun opaskokoelma sisältää muun muassa ohjeet opetussuunnitelman ja opetustarjonnan laatimisesta. Irti ajasta ja paikasta Ristiinopiskelujärjestelmä vapauttaa myös tenttijät tiukoista ajan ja paikan vaatimuksista. Osaamisen pystyy osoittamaan sähköisen tenttimisen Exam-järjestelmän avulla. Se toimii tarkoitusta varten rakennetussa tenttiakvaariotilassa, joita on avattu ja avataan edelleen useiden korkeakoulujen toimipisteissä. Exam-tentin kykenee suorittamaan myös vieraalla korkeakoulupaikkakunnalla, mikäli siellä on järjestelmä käytössä. Tenttiakvaariossa pystyy suorittamaan opettajan määrittämiä tenttejä, joita on karkeasti ottaen kolmenlaisia: omat tentit: organisaation sisäiset yksityistentit omille opiskelijoille tenttivierailu: opiskelija suorittaa oman korkeakoulunsa tentin oman korkeakoulun Examilla mutta varaa jonkun toisen korkeakoulun tenttitilasta itselleen sopivan tenttiajan yhteistentti: tentin tekoon tai suorittamiseen osallistuu tentaattoreita tai opiskelijoita useammasta Exam-korkeakoulusta hyödyntämällä yhteiskäyttöisyyttä oman organisaation Exam-järjestelmän kautta. (Exam, 2020.) Ohjausta optimaaliselle opintopolulle Ristiinopiskelujärjestelmän toivottavat tervetulleeksi erityisesti ne opettajat, joiden toimenkuvaan kuuluu myös opiskelijoiden ohjaamista. Opintojaksojen tarjonnan laajentuessa pystytään opiskelijalle rakentamaan yksilöllinen ja joustava opintopolku. Valmistumisen kannalta kriittinen opintojakso voidaan suorittaa vieraassa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, jos oma oppilaitos tarjoaa sitä harvoin. Samalla myös tutkintojen suorittamisajat lyhenevät. Järjestelmä ilahduttaa myös harvinaisten aineiden opettajia, sillä opintotarjonnan laajentuessa myös työmahdollisuudet lisääntyvät. Monipuolistuva opintotarjonta helpottaa myös aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Metakorkeakoulu kiikarissa Opiskelijaliikkuvuus oppilaitosten välillä lisää myös opettajien yhteistyömahdollisuuksia. Kustannuksia pystytään säästämään ja toimintaa tehostamaan esimerkiksi opintosuoritusten keskitetyllä arvioinnilla. Kun tietoturva- ja identiteetinhallintajärjestelmät kehittyvät lähivuosina yhä aukottomammiksi, alkaa opiskelijatietojen siirto onnistua valtioiden rajojen yli, jolloin myös pedagogien kansainvälinen yhteistoiminta voi syventyä. Yhteistyön hedelmällisimpiin osa-alueisiin kuuluu yhteinen oppimateriaalituotanto. Silloin mahdollisuudet luoda maantieteellisiä ja organisatorisia rajoja ylittävä sekä jaettuihin oppiaineistoihin ja yhteisiin oppimisympäristöihin perustuva kansainvälinen metakorkeakoulu paranevat (Tapscott & Tapscott, 2017). Suomessa valmistaudutaan jo metakorkeakoulun tuloon, sillä oppimisen kansallisia tietovarantoja aletaan avata vuoden 2020 aikana, jolloin Digivisio 2030 -hanke alkaa. Siinä vetovastuu on jaettu Metropolian ja Aalto-yliopiston kesken. (Arene ja Unifi, 2019a.) Metakorkeakoulu Intian yliopistoista lähtenyt käsite, joka tarkoittaa sitä, että opiskelija käyttää useiden oppilaitosten palveluja, tiloja tai välineitä (esimerkiksi kirjastot tai laboratoriot) tutkintoa suorittaessaan. Metakorkeakoulun konseptissa oppilaitokset voivat myös tehdä yhteisiä oppimateriaaleja. (Mishra, 2011.) Notkeutta opintoihin, tukipalvelut yhdelle luukulle Avoimet massiiviset verkko-opinnot (MOOC) ovat ilmestyneet viimeisen vuosikymmenen aikana perinteisten koulutusorganisaatioiden rinnalle. Ristiinopiskelujärjestelmä vetää korkeakoulujen konseptin lähemmäksi MOOC-maailmaa ja valmentaa vakiintuneiden organisaatioiden opettajia uuteen moduliajatteluun, jonka mukaan opiskelijat valitsevat itselleen hyödyllisimmät kokonaisuudet. (OKM, 2017.) Opiskelijan näkökulmasta modulaarisuus joustavoittaa opintojen suorittamista, lisää niin tutkinto-opiskelijoiden kuin avointa tarjontaa käyttävien opiskelumotivaatiota, helpottaa liikkuvuutta sekä kehittää työllistymistä edistävää osaamista. (OKM, 2017.) Ristiinopiskelujärjestelmä vie myös tukipalvelut lähemmäksi opiskelijoiden kaipaamaa yhden luukun periaatetta. Jatkossa korkeakoulujen digitaalinen palvelukokonaisuus koostuu korkeakoulujen omista ja niiden yhteisistä järjestelmistä sekä niitä yhdistävästä palveluympäristöstä. Esimakua tulevasta antaa vuoden 2020 alussa päättynyt ammattikorkeakoulujen eAMK-pilotti. Opetustarjonta vastaa entistä paremmin työmarkkinoiden kysyntää Myös yhteiskunta hyötyy modulaarisista opintotarjottimista. Korkeakouluopintoja pystytään uudistuvassa järjestelmässä valitsemaan ei vain eri samantasoisten organisaatioiden kesken vaan myös eri koulutusasteiden ja opintomuotojen välillä. Valinnanvapauden ja joustavuuden ansiosta opetustarjonta pystyy vastaamaan nopeammin työmarkkinoilla esiintyvään uuteen ja muuttuvaan kysyntään sekä tukee jatkuvaan oppimiseen perustuvaa toimintamallia. (OKM, 2017.) Lähteet Arene ja Unifi. 2019a. Digivisio – Oppimisen digitaaliset ympäristöt 2030 – Korkeakoulujen yhteinen digivisio 2030. Arene ja Unifi. 2019b. Opiskelijaliikkuvuus lisääntyy Suomessa - korkeakoulut solmivat sopimuksen tulevaisuuden yhteistyöstä. Luettu 21.2.2020. Exam 2020. Exam-tenttijärjestelmän sivusto, 2020. Luettu 24.2.2020. Mishra, Alya. India: ‘Meta-university’ plan to boost innovation. University World News 27.11.2011. Luettu 5.3.2020. Opetus ja kulttuuriministeriö, Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030, 2017. Luettu 19.2.2020. Ristiinopiskelupalvelu, Ristiinopiskelun ohjeet, Opettajan ohjepohja, 24.1.2020. Luettu 19.2.2020. Tapscott, D. & Tapscott, A. The Blockchain Revolution and Higher Education. Educause Review, 13.3.2017. Luettu 24.2.2020. Kirjoittaja Petri Silmälä työskentelee Metropolian tietohallintopalveluissa tiedonhallinta- ja järjestelmäpalveluiden tiimissä. Hänen toimialueeseensa kuuluu verkon uusi toimintaympäristö, joka tarkoittaa muun muassa selainpohjaisia pilvisovelluksia, mobiilipalveluja ja sosiaalista mediaa. Hän on kiinnostunut muun muassa digitaalisista tiedonhallintasovelluksista, oppimisteknologian uusista suuntauksista, tekoälyn etiikasta ja median toiminnasta sähköisessä ympäristössä. Hän on toiminut Suomen korkeakoulujen ristiinopiskelun kehittämishankkeen projektiryhmässä vuodesta 2017 lähtien. Artikkelikuva: Tampereen yliopiston kuvapankki Muut kuvat: Pixabay, CC0
Uusia ideoita opinnäytetyön ohjaamiseen
Tänä päivänä opettajan rooli ja tehtävät ammattikorkeakoulussa ovat erittäin monipuoliset ja laajat. Laki edellyttää ammattikorkeakouluilta opiskelijoiden kouluttamista asiantuntijatehtäviin, mutta myös aluekehitystä ja työelämää edistävää soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI). Tähän tavoitteeseen opiskelijaa ohjataan erilaisten projekti-, hanke- ja opinnäytetöiden avulla. Opettajan tärkeimmät roolit opinnäytetyöprosessissa on toimia ohjaajana, valmentajana, mentorina, innostajana ja mahdollistajana. Usein opinnäytetyö toteutetaan osana laajempaa kehittämis- tai tutkimushanketta, joka asettaa tiettyjä ehtoja työn etenemiselle ja ohjaamiselle, kuten esimerkiksi työn aikatauluttamisen, raportoinnin tai työskentelytapojen osalta. Opinnäytetyö osana kehittämishanketta Kehittämishankkeisiin liittyvissä opinnäytetöissä pitää opiskelijan ja opettajan välisen vuorovaikutuksen lisäksi huomioida myös hankkeeseen ja siten opinnäytetyöhön liittyvät muut toimijat ja heidän odotuksensa ja ehtonsa. Kokemukseni mukaan kehittämishankkeissa toteutettavien opinnäytetöiden osalta on hyvä ottaa huomioon seuraavia asioita: Edistymisen raportoinnin tulee olla avointa, systemaattista, jatkuvaa ja tiiviisti suhteessa hankkeen aikatauluihin. Pelkästään opiskelijan ja ohjaavan opettajan välillä tapahtuva viestintä ei ole riittävää. Hankkeen rajallisen toteutusajan vuoksi etenemiseen ja raportointiin liittyvät aikataulut ovat monesti tiukemmat. Hankkeen aikataulussa pysyminen edellyttää myös opinnäytteen pysymistä aikataulussa. Julkisesti rahoitetun kehittämishankkeen tulosten tulee olla avoimesti saatavilla ja pyrkiä tuottamaan laajasti sovellettavaa tietoa sekä kansallisesti että kansainvälisesti sovellettavaksi. Lisää aiheesta löytyy esim. Metropolia Master´s-julkaisusta (Kelo & Ala-Nikkola 2018). Kehittämishankkeissa toteutetut opinnäytteet mahdollistavat myös opettajuudessa ja ohjaamisessa kehittymisen, sillä hankkeiden syvempänä tarkoituksena on aina luoda jotain uutta ja merkityksellistä. Ohjaaminen ja yhteisöllinen työskentely Miten toimia ohjaajana käytännössä? Olen itse päätynyt terveysalan YAMK-opiskelijoiden opinnäytteiden ohjaamisessa soveltamaan yhteisöllisen työelämäorientoituneen projektioppimisen mallia (Upola 2019). Malli pohjautuu yhteisöllisen ja yhteistoiminnallisen, ongelmalähtöisen ja tutkivan oppimisen pedagogiikkaan. Siinä korostuvat vahva sosiokonstruktivistinen näkemys tiedon sosiaalisesta konstruoinnista ja oppimisen yhteisöllisestä, vuorovaikutuksellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Työelämäorientoituneen projektioppimisen malli perustuu tietoiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn, jossa erityisesti yhteisöllinen työskentely ja yhteisössä tapahtuva oppiminen korostuvat. Työskentely tapahtuu ryhmätilanteissa, joissa samaan tavoitteeseen sitoutuneet opiskelijat pyrkivät ratkaisemaan ongelmia yhdessä ja jonka lopputuotteena syntyy konkreettinen tuote tai palvelu työelämän tarpeisiin. Ryhmän työskentelyyn liittyy tiiviisti myös kokemuksellisen oppimisen malli (Kolb 1984), jossa konkreettinen tekeminen, yritys ja erehdys, jatkuva kehittäminen ja oppimisen reflektointi vuorottelevat. Ohjaajan rooliksi jää opiskeluprosessin suunnitteleminen ja työskentelyn ohjaaminen tukemaan aktiivista osallistumista, luovaa ongelmanratkaisua, tutkimista ja yhteistä tiedon rakentamista. Monesti yksilötyönä toteutetut opinnäytteet eivät ole tätä mallia seuranneet. Miten tukea yhteisöllistä projektioppimista? Aiempien kokemusteni perusteella tutkimussuunnitelma* muodostaa vahvan perustan koko opinnäyteprosessille ja suunnitelman työn konkreettiselle toteuttamiselle, joten sen tekemiseen kannattaa erityisesti keskittyä. Yhteisöllisen työelämäorientoituneen projektioppimisen mallia (Upola 2019) soveltaen, opiskelijoideni opinnäytetyöprosessi etenee seuraavasti: Yhteiset ryhmätyöskentelypäivät (8 x 8 h), joissa mukana sekä opettaja että opiskelijat. Opettajan roolina erityisesti yhteiseen ja avoimeen työskentelyyn rohkaiseminen, tukeminen ja oppimisprosessin ohjaaminen. Näissä tilanteissa myös opettaja voi olla oppija (Krokfors ym. 2015). Jokaisen opiskelijan oman työvaiheen raportointiin perustuvia ryhmätyöseminaareja (8 x 4 h), jossa keskiössä konkreettinen kehittäminen, tiedon yhteinen konstruointi ja oppimisen yhteisöllinen reflektointi. Kirjallista vertaisarviointia ja yksilö- ja ryhmäohjausta yksilöllisen tarpeiden mukaan. Tämän aktiivisen työskentelyvaiheen jälkeen lähes kaikilla opiskelijoilla tutkimussuunnitelma on valmiina tutkimusluvan hakemista varten. Kokemusteni mukaan töiden valmistuminen tutkimuslupavaiheeseen tapahtuu näin nopeammin kuin ennen. Terveyden ja hoitamisen toimintakentällä käytännössä vasta tutkimusluvan saamisen jälkeen opinnäytetyö voi edetä varsinaiseen toteuttamisvaiheeseen. Koska hyvin tehty tutkimussuunnitelma muodostaa vakaan pohjan työn toteuttamiselle käytännössä, en kuvaa tässä tekstissä työn varsinaisen toteuttamisen vaihetta tarkemmin. Miten onnistua? Yllä kuvattu yhteisöllinen työskentely poikkeaa perinteisestä mallista, jota aiemmin olen hyödyntänyt, sekä menetelmällisesti, että määrällisesti. Yhteistä työskentelyä on enemmän ja sen muodot ovat monipuolisempia. Yhteisöllinen työskentely, tiedon konstruointi ja opitun reflektio on aiempaa vahvemmin keskiössä. Onnistuneen ohjaamisen ja yhteisöllisen työskentelyn mahdollistamiseksi erityisen tärkeää on, että: Opettajalla on riittävästi aikaresurssia, erityisesti työn alkuvaiheen ohjaamiseen. Opettaja motivoi, kannustaa ja on riittävästi läsnä, mikä edelleen sitouttaa opiskelijan pitkäjänteiseen, aktiiviseen ja vuorovaikutukselliseen työskentelyyn. Opettajan ja opiskelijan välille muodostuu luottamuksellinen suhde, joka vastuuttaa opiskelijan aktiiviseen toimintaan ja oman opinnäytteen systemaattiseen edistämiseen. Työn etenemisen vaiheita seurataan aktiivisesti ja tuloksia julkaistaan, jolloin työskentelyn julkisuus luo tekemiselle näkyvää ja merkityksellistä arvoa. Soveltava tutkimus osana ammattikorkeakouluopettajan työtä Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) osana korkeakouluopettajan työnkuvaa voi toteuttaa juuri niin monella tavalla, kuin yksittäisiä toimijoita on. Työnkuva, toimintamallit ja -menetelmät muovautuvat monesti tekijänsä mukaan, antaen monipuolisen mahdollisuuden tutkia, kehittää ja innovoida yhdessä eri asiantuntija- ja opiskelijaryhmien kanssa. TKI-toimintaa toteutettaessa on hyvä ottaa huomioon ammattikorkeakoulun erityisrooli nimenomaisesti soveltavan tutkimuksen tekemisessä. Tiedekorkeakouluissa tehtävä tutkimus on profiloitunut systemaattiseen tutkimustiedon tuottamiseen ja kansainväliseen julkaisutoimintaan. Sekä tiedekorkeakoulujen että ammattikorkeakoulujen tekemällä tutkimuksella on korkeakoulusektorilla omat paikkansa ja molemmat aihealueet ovat useille ammattikorkeakoulun opettajille tuttuja, omien työkokemusten ja tiedekorkeakoulussa suoritettujen opintojen vuoksi. Monipuolisten opetusmenetelmien ja erilaisten tapojen hyödyntäminen on erityisen antoisaa myös opettajalle, joka myös oppii sosiaalisissa ja yhteisöllisissä tilanteissa. Kannustankin kokeilemaan uudenlaisia työskentelytapoja, vaikka tämän tekstin innoittamana. *Metropolia Ammattikorkeakoulun YAMK-opiskelijoiden opinnäytetyöprosessi Terveyden- ja hoitamisen tutkinnoissa alkaa aina ideaseminaarilla ja tutkimussuunnitelman hahmottelulla, jatkuen jäsentyneeseen tutkimussuunnitelmaan ja tarvittaessa tutkimusluvan hakemiseen. Luvan varmistumisen jälkeen jatketaan työn toteuttamisen vaiheeseen, aineiston keruuseen, tulosten analysointiin, raportointiin ja pohdintaan. Lopuksi voidaan esittää johtopäätöksiä, suosituksia ja jatkotutkimusaiheita. Terveyden- ja hoitamisen YAMK-tutkinnoissa opinnäytetyön suorittamiseen on varattu aikaa 1,5- 2 vuotta ja sen laajuus on 30 opintopistettä, joka on 810 tuntia opiskelijan työtä. (Metropolia AMK 2019.) Lähteet: Kelo, M. & Ala-Nikkola, E. (toim.) (2018). Metropolia Master´s - Keskusteluja työelämän kehittämisestä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Helsinki. Kolb, D. (1984). Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development. Prentice-Hall, Inc. Englewood Cliffs, N.J. Krokfors, L., Kangas, M., Kopisto, K., Rikabi-Sukkari, L., Salo, L. & Vesterinen, O. (2015). Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto. Metropolia AMK (2019). Opetussuunnitelma. Kliinisen asiantuntijuuden tutkinto-ohjelma sosiaali- ja terveysalalla (ylempi AMK), Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden asiantuntija Upola, S. (2019). Työelämäorientoitunut projektioppiminen ammatillisen koulutuksen kontekstissa. Lapin yliopistopaino. Rovaniemi. Acta Universitatis Lapponiensis 385.
Korkeakouluopettajan ammatillisuuden kehittyminen
Mitä korkeakouluopettajan pitää osata, mitä pitää taitaa? Minkälaisia valmiuksia muuttuvassa yhteiskunnassa opettaja tarvitsee luotsatakseen opiskelijaa oikeaan suuntaan? Ovatko ne muuttuneet tai muuttumassa ja mihin suuntaan korkeakouluopettajan ammatti on kehittymässä? Opettajuutta ja opettajan ammatillista professiota voidaan tarkastella useista näkökulmista, joilla tarkoitetaan työn eri osa-alueita, ammatillista sisältö- ja pedagogista opetusosaamista. Opettajuuteen liitetyt hyveet ovat kautta aikojen liittyneet henkilön sivistykseen ja viisauteen toimia tehtävässä. Opettaja on nähty itsenäisenä, autonomisena ”kulttuurin tulkkina”, jonka työssä tulevaisuuden rakentaminen on vahvasti läsnä. Teknologian kiivas kehitys, toimintojen sähköistyminen, mobiilien laitteiden, verkkojen, ajasta ja paikasta riippumattomien ympäristöjen mahdollisuudet muuttavat opettajuutta kaikilla kouluasteilla, nyt ja tulevaisuudessa. Siksi onkin tarpeen tarkastella minkälaisia valmiuksin tämän päivän ja tulevaisuuden opettajan tulee omata. Tulevaisuuden osaamista kartoittamassa Osaamisen määrittämiseen ja pätevyyksien kartoittamiseen on olemassa erilaisia menetelmiä ja työkaluja. Metropolia ammattikorkeakoulussa korkeakouluopettajan valmiuksien kartoittamiseen käytettiin Innoduelin digitaalisen joukkoistamisen työkalua, joka mahdollistaa ketterän, ajasta ja paikasta riippumattoman, ideoinnin ja kirjattujen ideoiden arvottamisen suosituimmuusjärjestykseen. Innoduelin avulla osallistettiin korkeakoulun toimijoita (opettajat, muu henkilökunta) yhteisölliseen ideointiin, joka käynnistettiin Metropolian Uudistuva opettajuus-työryhmän ideoilla. Työryhmän* toimesta työkaluun kirjattiin 20 siemenideaa, joita digitaalisen parivertailun avulla arvotettiin järjestykseen (kuvio 1). Parivertailun aikana osallistujilla oli mahdollisuus lisätä omia ehdotuksia opettajan tarvitsemista kompetensseista. ** Kuvio 1.Esimerkki vastausvaihtoehtojen arvottamisesta. Kartoituksen mukaan nykypäivän ja tulevaisuuden korkeakouluopettaja on: osaamisensa ennakkoluuloton kehittäjä, vahva asiaosaaja = tietoa, taitoa ja osaamista & valmius toimia erilaisissa verkostoissa, pedagoginen taitaja, innostava, oppimisen mahdollistaja, ohjaaja ja valmentaja. Yhteenvedettynä korkeakouluopettaja on pedagoginen moniottelija, joka ennakkoluulottomasti ja rohkeasti kehittää oman alan asiantuntijuuttaan, opettamisosaamistaan, samalla soveltaen ja hyödyntäen teknologiaa mielekkäällä tavalla. Hän on moniosaaja, joka auttaa oppijaa oppimaan valmentavalla ja motivoivalla otteella, rohkeasti uusia menetelmiä soveltaen. Osaamisen määrittäminen ja pätevyyksien kartoittaminen on ajassa elävä, jatkuva prosessi. Mitä osaamista Sinun mielestäsi korkeakouluopettajalla on? Minkälaisia tietoja, taitoja, asennetta? (kuvio 2) Osallistu osaamisen määrittämiseen digitaaliseen joukkoistamisen avulla ja jätä mukaan oma ehdotuksesi. Tehdään yhdessä tulevaisuuden opettaja!! 👍 Kuvio 2. Innoduel digtaalisen joukkoistamisen välineenä. *Uudistuva opettajuus- työryhmän jäsenet: Marjatta Kelo, Marita Huhtaniemi, Minna Kaihovirta-Rapo, Jenni Koponen ja Mari Virtanen **Parivertailu oli avoinna viikkoja ja sitä työstettiin useissa ryhmissä eri henkilöstöryhmien edustajien kanssa. Yhteensä prosessiin osallistui 126 henkilöä. Tänä aikana vertailuun lisättiin 66 uutta ideaa (kaikkiaan vertailtavia ideoita oli 86) ja eri vaihtoehdoille annettiin yhteensä 1659 ääntä. Työskentelyn tuloksia hyödynnettiin korkeakouluopettajan työnkuvan muodostamisessa.
“The feedback has given me new views on my capabilities and strengths as well as pushed me to work harder for the group”
Kaivoin viime viikolla pitkästä aikaa vanhoja opetusmappejani. Oppimisen palautehankkeemme on vienyt minua erilaisin suuntiin viimeisen vuoden aikana, viime viikkoina siihen on liittynyt avaruus ja ilmiöpohjainen oppiminen. En löytänyt mapeistani sitä mitä etsin, mutta löysin jotain paljon arvokkaampaa ja olin tyytyväinen siihen, että annoin vuosi sitten muuttaessani Otaniemestä Bulevardille näille vanhoille mapeille vielä mahdollisuuden. Olin kymmenisen vuotta sitten puuhaamassa kollegoitteni kanssa kokoon uutta kurssia, jonka lähestymistapa oli hyvin oppimislähtöinen ja toteutus projektimuotoinen. Olimme olleet silloin vierailulla hollantilaisissa yliopistoissa ja saaneet sieltä vettä myllyyn. Halusimme luoda projektikurssin, jonka pääpaino oli oppimisprosessissa eikä niinkään projektin lopputuotteessa. Tavoitteena oli tukea valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden työelämätaitoja, kuten projektityötaitoja, reflektointitaitoja, vuorovaikutustaitoja, dialogitaitoja jne. Hollannin matkan seurauksena syntyi sitten kurssi, jonka yhdestä toteutuksesta olin koonnut nyt löytämäni mapin. Kurssilla panostimme oppimisprosessiin, sen ohjaamiseen ja vuorovaikutuksen laatuun. Oppimisprosessin etenemisen kannalta palaute oli ratkaisevassa asemassa. Kurssilla harjoittelemme palautteen antamista ja vastaanottamista, puhuimme omien vahvuuksien ja kehittymiskohteiden tunnistamisesta ja arvioimme omaa ja toisten työtä. Dialogi oli kurssin perusperiaate. Erilaisten tehtävien kautta syntyneet reflektiot, pohdinnat ja arviot sekä niistä saatu palaute auttoi opiskelijoita eteenpäin ja meitä opettajia seuraamaan oppimisprosessin etenemistä ja muokkaamaan toimintaamme sen mukaisesti viikoittain. Palautteet puhuttiin auki ja mietittiin, mihin annettu ja saatu palaute johti ja ennen kaikkea miten se vaikutti projektin seuraaviin askeliin ja seuraavan viikon työskentelyyn. Ei se helppoa ollut, mutta mielekästä se oli puolin ja toisin. Otsikkona olevan tekstin kirjoitti yksi opiskelijoistani kurssin viimeisessä palautesessiossa. Siellä jokainen pohti ensin kirjallisesti omaa suoritustaan ja kurssia, minkä jälkeen kukin kirjoitti jokaiselle ryhmän jäsenelle henkilökohtaisen vertaispalautteen. Tätä kaikkea seurasi vielä yhteinen keskustelu. Palautepäivä oli intensiivinen ja opettavainen. Kurssi oli kaikille osallistujille, opettajille ja opiskelijoille, merkityksellinen ja sen aikana syntyi osaamista kaikkien osapuolten näkökulmasta. Otsikon kirjoittanut opiskelija jatkoi: “I got more self-confidence for my skills and abilities after the first peer evaluation. I also started to see that I have some special knowledge/skills that the others in the group didn’t have.” Tämä oli minulle opettajana merkki onnistumisesta.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
