Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: ammatillinen kielitaito

Kenen sanoja käytät?
5.12.2023
Marianne Roivas

Kärry, vankkuri vai vaunu? Hermeettinen vai hermeneuttinen? Katetri vai kanyyli? Ammatilliseen kasvuun kuuluu tiedollisen ja taidollisen kehittymisen ohella aina astuminen tiettyyn diskurssiyhteisöön. Ammattikieltä voi lähestyä laajemmin rakenteiden tai vuorovaikutuksen näkökulmasta, mutta sanat ovat ajattelun ja viestinnän askelkiviä, joita ilman emme tule toimeen. Syksyllä, 50 vuotta hallittuaan, Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa pääsi kuningattarensa kanssa hevosajelulle ympäri Tukholmaa. Aurinko paistoi ja vapaat kansalaiset huiskuttivat. Suomen TV:ssä yksi toimittaja kutsui kuuden komean ruunan vetämää menopeliä ”kärryksi” ja toinen taas ”vankkuriksi”. – Se on vaunu, minä jupisin omalla puolellani ruutua. Jokaisella meistä on oma yksilöllinen sanavarastomme: sanat, joiden merkityksen ymmärrämme ja joita käytämme – tai voisimme käyttää. Koska olen hevosharrastaja, toimittajien terminologinen horjahtelu kirpaisi korvaani. Minulle kärryllä, vankkurilla ja vaunulla on vissi merkitysero. Jokaisella meistä on oma yksilöllinen sanavarastomme. Toimittajien sanavalintoihin liittynee myös kielen muutos. Perinteisiin elämäntapoihin, luontoyhteyteen ja esimerkiksi juuri hevosajoneuvoihin liittyvän sanaston hallinta kapenee ja uusia sanoja muodostetaan ja napsitaan toisista kielistä, kuten Itä-Suomen yliopiston Kielen ja lukemiskulttuurin muutos digiajassa -seminaarissa 18.9.2023 huomautettiin. Hanna Lappalaisen ja Helka Riionheimon seminaarissa esittämä havainto siitä, että nuoriso kompastuu ”ahoon” tai ”pettuun”, käykin järkeen. Tällaiset sanat eivät yksinkertaisesti sano nuorelle polvelle mitään, koska elämänpiiri on toinen. Yhtä lailla varttuneemmalle voivat tuottaa vaikeuksia nykymuodin mukaiset slangi-ilmaukset, ”legitit” ja muut. Erityisesti englanti elää nuorten käytössä vahvasti suomen kielen rinnalla, kuten toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen (2023) summaa Helsingin Sanomien artikkelissaan marraskuun lopussa. Tulee mieleen, että ehkä tämäntyyppinen kielenkäyttö on syntynyt osin tekemään eroa ”vanhaan” kieleen. Valistuneesti myös arvaan, että tässä muutoksen dynamiikassa on paljon pysyvää. Jokainen sukupolvi muokkaa kieltään, tekee sitä mieleisekseen – ja nauttii herättämästään hämmennyksestä, jopa pahennuksesta, kun vanhukset ei tajuu. Sanoilla on valtaa Sanavarastolla on tapana karttua iän myötä, kun konkretiasta kurotetaan kohti abstraktia. Varannon kartuttamista tukee erityisesti kirjallisuuden lukeminen, varhaislapsuudessa mielellään vanhemman kanssa (Yhdessä lukeminen ennustaa lapsen lukutaitoa 2022). Julkisuudessa on esitetty voimakas huoli siitä, että kirjoja lukevan ja kirjallisuudesta kiinnostumattoman nuoren sanavarastossa olisi jopa kymmenien tuhansien sanayksiköiden ero (ks. esim. Vilkman 2016; Hiltunen 2017; Riiali 2022). Vierasperäisten ilmausten hallinta voi olla hyvinkin merkityksellistä tieteellisen viestinnän piirissä sekä viranomaisten kanssa viestittäessä. On sanoja ja sanoja. Lappalaisen ja Riionheimon (2023) havaintojen mukaan nuoriso voi vierastaa vanhojen agraaristen sanojen ohella myös esimerkiksi ”objektiivista”, ”implisiittistä”, ”absurdia” ja jopa ”inhimillistä” sekä ”empaattista”. Tämäntyyppisten vierasperäisten ilmausten, niin sanottujen sivistyssanojen (ks. Kielitoimiston ohjepankki 2015), hallinta voi olla hyvinkin merkityksellistä tieteellisen viestinnän piirissä ja siten korkeakouluissa. Väitän, ettei siitä ole haittaa myöskään viranomaisten tai vaikkapa vakuutusyhtiöiden kanssa viestittäessä. Hallintolain 6.6.2003/434 mukaan viranomaisen on toki käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Selkeää virkakieltä on pidetty demokratian kulmakivenä. Kotimaisten kielten keskus ja muut toimijat ovat tehneet pitkäjänteistä työtä viranomaisten kielenkäytön kehittämiseksi koulutuksin ja suosituksin (ks. esim. Suositus virastojen johdolle. Tekstit tukemaan tavoitteitanne 2021). Silti väitän, että ei ole mitenkään poikkeuksellista törmätä viralliseen tekstiin, joka vaatii avautuakseen ponnistelua: sitä, ettei kavahda sanoja ja rakenteita, jotka viihtyvät abstraktiotikkaiden ylemmillä portailla tai edustavat ehtaa kapulakieltä. Ettei säikähdä, torju ja ehkä jopa luovuta subjektiasemaansa pois. Toisentyyppisiä huolia kielen sävykkyyden ja ilmaisuvoiman puolesta taas herättää se Lappalaisen ja Riionheimon (2023) huomio, että nuoriso voi vierastaa myös esimerkiksi ”messiasta”, ”nuorukaista”, ”häveliästä”, ”raamikasta”, ”maireaa”, ”tyrskyä” ja ”holhoavaa”. Joka härjillä ajaa, se häristä puhuu Korkeakoulussa opiskelija kohtaa uuden haasteen, ammattikielen, samaan ammattikuntaan kuuluvien tavan käyttää kieltä ammattiympäristössään. Työyhteisöt rakentuvat vahvasti kielen avulla, ja monilla aloilla työ muodostuu erilaisista kielellisistä kohtaamisista ja teksteistä. (Lehtinen 2008.) Ammattialueen kielimallit omaksutaan usein jo opintojen alussa, ja niillä on osansa ammatti-identiteetin rakentumisessa (Kuuliala-Mögenburg 2021). Ammatti-identiteetin omaksuminen on aina myös astumista tiettyyn diskurssiyhteisöön, ja diskurssihan tunnetusti määrittelee paitsi sen, mistä puhutaan, myös sen, mistä ei puhuta. Minulla on jäänyt elävästi mieleen pienryhmätilanne, jossa sosiaali- ja terveysalan AMK-opiskelijat pohdiskelivat ammattikielen hyviä ja huonoja puolia. Tarjosin heille opetusmateriaalia, jonka tarkoitus oli nimenomaan auttaa ottamaan etäisyyttä kaikkein sakeimpaan ammattislangiin: jargoniin. Esimerkiksi Lääketieteen sanaston (2021) mukaan jargon kantaa kahtalaista merkitystä: työhön tai harrastukseen liittyvä erikoiskieli tai sanasto käsittämätön puhe, ”sanasalaatti”. "Tämä oli hei tosi mielenkiintoista! Nyt ymmärrän, että juuri tällaista ammattislangia meidän pitää ammattilaisina koko ajan käyttää", yksi opiskelijoista oivalsi. Meni tovi purkaa tätä väärinkäsitystä. Opettele ja ota riittävä etäisyys Ammattikielen kiistaton etu on, että oman kielijärjestelmän avulla ammattilaisten välinen kommunikointi helpottuu, kun asioille on yhdessä jaettu täsmällinen ilmaus. Toisaalta ammattikielen luonteeseen kuuluu, että se ei noin vain avaudu ulkopuolisille. (Kuuliala-Mögenburg 2021.) Ilmeinen esimerkki tästä on latinan sävyttämä lääkärikieli. Asiakkaan kannalta on toki hyvä asia, mikäli potilaskirjausten informaatio siirtyy muuttumattomana vaikkapa työterveyslääkärin näppäimistöltä erikoislääkärille. Ongelmia kuitenkin syntyy, jos asiakas itse ei ymmärrä, mistä on kysymys. Väitän, että tällainen kokemus voi olla musertava. Jokainen opettaja on takuulla kuullut opiskelijan kysyvän varoen, saisiko esittää tyhmän kysymyksen. Ja moni on varmasti vastannut, että anna tulla vaan, tyhmiä kysymyksiä ei ole. Jos keskustelussa ammattilaisen kanssa kokemus omasta asemasta on syystä tai toisesta kovin heikko, voi olla, että kysymykset jäävät esittämättä. On opittava kommunikoimaan alan sisällä täsmällisesti ja vakuuttavasti, mutta myös yleistajuistamaan ammattikieltä viestintäkumppanin tietotaso huomioiden. Uskaltaisin siis sanoa, että ammattikieli on ensin opittava niin, ettei sotke vaikkapa hermeettistä ja hermeneuttista tai kanyylia ja katetria keskenään. Sitten siihen on osattava ottaa etäisyyttä. On opittava kommunikoimaan alan sisällä täsmällisesti ja vakuuttavasti, mutta myös yleistajuistamaan ammattikieltä tilannekohtaisesti ja viestintäkumppanin tietotaso huomioiden. Kaiketi tilannetta voi verrata identiteetin kehittymiseen. On ensin tiedettävä, kuka olen ”minä” ja keitä olemme ”me”, jotta pystyy todella avautumaan kohti ulkomaailmaa. Onnistuneessa asiakkaan ja ammattilaisen vuorovaikutuksessa voi toki olla myös tarpeen varmistaa yhteinen ymmärrys erilaisin johdonmukaisin tekniikoin. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on sote-alojen teach-back-metodi, jossa asiakkaita pyydetään selittämään terveyttään koskeva, asiantuntijalta saamansa tieto ”takaisin” asiantuntijalle (ks. esim. Yen & Leasure 2019). Kuuntele ja kunnioita  Ammattikielen rajoituksia on mietittävä paitsi suhteessa asiakkaisiin myös muihin ammattilaisiin. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa opiskelijat työskentelevät jo innovaatio-opintojensa aikana moniammatillisissa tiimeissä. Miten vaikkapa toimintaterapeuttiopiskelija ja rakennustekniikan opiskelija löytävät yhteisen kielen, kun tavoitteena ovat asunnon muutostyöt asiakkaan toimintakyvyn tukemiseksi? Maltetaanko aluksi pysähtyä varmistamaan yhteinen ymmärrys? Uskalletaanko kysyä kesken matkan? Moniammatillisessa viestinnässä voi kehittyä sellainenkin havainto, ettei ammattikieli ole edes lähialoilla aivan yksi yhteen. Myös AMK-yhteisön jäseninä meillä on yhteistä sanastoa, joka ei välttämättä avaudu ulkopuolisille. Minulta esimerkiksi meni opetusvuosieni alussa tovi, että opin nimittämään kursseja ”opintojaksoiksi” ja ”toteutuksiksi” ja työaikaa ”resurssiksi”. Totta puhuen osa AMK-slangista vaikutti suoranaiselta kikkailulta. Mutta nyt kieleeni ovat jo ehtineet tarttua niin oppimisalustat, osaamisalueet kuin innovaatiokeskittymät. Saatan hyvinkin lausua ”geneerinen”, vaikka voisin valita ”yleisen”, ja aivan erityisesti taidan rakastaa ”systemaattista” ja ”eksplisiittistä”. Kieli on yhteydessä ammatti-identiteettiin: kertomukseen ja kokemukseen siitä, mitä ammattilainen ymmärtää olevansa ja mitä hän haluaa olla. Nykyisin myös huomaan reagoivani, jos joku kyseenalaistaa voimakkaasti työyhteisössäni vallalla olevan puhetavan. Vaikka kriitikon tarkoitus olisi hyvä – esimerkiksi työyhteisön viestinnän käsitteellinen kirkkaus – epädiplomaattisuus voi tuntua hyökkäykseltä. Kieli totta tosiaan on yhteydessä ammatti-identiteettiin: kertomukseen ja kokemukseen siitä, mitä ammattilainen ymmärtää olevansa ja mitä hän haluaa olla. Kieli menee tunteisiin asti. Lähteet: Hallintolaki 6.6.2003/434. Heikkinen, Mikko-Pekka 2023. Suomi–english–fingliska. Helsingin Sanomat 25.11.2023. Hiltunen, Jari 2017. Sanavarasto on nuoren työkalupakki elämää varten. Kotuksen blogi 16.5.2017. Lääketieteen sanasto 2021. Jargon. Duodecim Terveyskirjasto. Kuuliala-Mögenburg, Aino 2021. Maallikko lääkärijargonin maassa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 137 (4), 432–433. Lappalainen, Hanna & Riionheimo, Helka 2023. Nuorten kieli muutoksessa. Kielen ja lukemiskulttuurin muutos digiajassa – koulutus kaikille äidinkieltä opettaville. AVI kouluttaa. Itä-Suomen aluehallintovirasto. Opetus- ja kulttuuritoimi 18.9.2023. Lehtinen, Esa 2008. Toiminta, vuorovaikutus ja ammattikielet. Lektio. Virittäjä (1). Riiali, Marianne 2022. Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”. Helsingin Sanomat 12.1.2022. Kielitoimiston ohjepankki 2015. Vierassanat: vierassana, erikoislaina, sitaattilaina, sivistyssana (lainasanojen nimityksiä). Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Suositus virastojen johdolle. Tekstit tukemaan tavoitteitanne 2021. Kotimaisten kielten keskus. Vilkman, Sanna 2016. Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa. YLE Uutiset 3.3.2016. Yen, Peggy H. & Leasure, A. Renee 2019. Use and Effectiveness of the Teach-Back Method in Patient Education and Health Outcomes. Federal Practitioner 36 (6), 284–289. Yhdessä lukeminen ennustaa lapsen lukutaitoa. Tutkimusuutiset 4.4.2022. Jyväskylän yliopisto.

Lue lisää

Kielituettu työharjoittelu on kielenoppimisen momentum – Kielibuustia 3/5
1.2.2023
Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi & Hanna Aho

Englanninkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskeleville työharjoittelut tarjoavat usein ainoan mahdollisuuden päästä näkemään, kuulemaan ja kokemaan, millaista on ammattikieli ja ammatillinen vuorovaikutus suomenkielisessä ympäristössä. Koska ammattikielen osaaminen vaatii usein vahvaa kielitaitoa, erityissanaston hallintaa ja ammatillisten viestintäkäytänteiden osaamista (Komppa ym. 2014), on kansainvälisillä opiskelijoilla usein kiusaus valita englanninkielinen harjoittelupaikka, jos se vain on mahdollista. Tämä ei kuitenkaan ole tulevaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto – ainakaan, jos opiskelija haluaisi valmistuttuaan työllistyä Suomeen. Tässä blogitekstissä käsittelemme kansainvälisen opiskelijan työharjoittelua ja työyhteisön roolia kielenoppimisessa. Lähtökohtanamme on, että opiskelija tarvitsee kielenoppimiseen työyhteisön tuen. Kerromme, mitä tarkoitetaan kielenoppijan ja työyhteisön välisellä kielisopimuksella, millaista tukea kielimentori voi antaa sekä mitä tarkoitetaan kielituetulla työharjoittelulla. Opiskelija tarvitsee työyhteisön tukea Suomen kielen oppiminen ei ole vain yksilön vastuulla. Koska kielenkäyttö on sosiaalista toimintaa, kieltä opitaan parhaiten vuorovaikutuksessa toisten kielenpuhujien kanssa. Metropolia Ammattikorkeakoulussa toteutettava kielituettu harjoittelumalli korostaa työyhteisön roolia kansainvälisen opiskelijan kielenoppimisen tukijana. Kielituettu työharjoittelu vaatii suunnittelua ja ennakointia, jotta kielitaidoltaan eritasoiset opiskelijat hyötyisivät työharjoittelusta ja oppisivat kieltä tehokkaasti. Metropolian englanninkielisessä sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa harjoittelut on nimetty työ- ja kieliharjoitteluksi (Work Placement and Language Internship), mikä rohkaisee kansainvälisiä opiskelijoita valitsemaan suomenkielisen harjoittelun ja oppimaan kieltä harjoittelun yhteydessä. On tärkeää, että harjoitteluiden toteutussuunnitelmiin kirjataan kielitaitotavoitteet opiskelijan oman kielitaitotason mukaan. Pelkkä tavoitteiden kirjaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan työyhteisön täytyy tietää, mitä opiskelijalta voi vaatia, jotta epärealistiset odotukset eivät lannista opiskelijaa tarjota opiskelijalle oikea-aikaista tukea ja kielitietoista ohjausta luoda opiskelijalle mahdollisuus toiminnan reflektointiin kielimentorin, kielitietoisen ohjaajan ja S2-opettajan tuella. Kielisopimus kirkastaa tavoitteita Kielisopimuksen tekeminen harjoittelupaikan kanssa auttaa tiedostamaan ja sanallistamaan kielitaitoon ja kielenoppimiseen liittyviä asioita käytännön tasolla. Kielisopimuksessa ohjaaja, työharjoittelupaikan edustaja ja opiskelija neuvottelevat yhdessä, millaisia viestintätilanteita opiskelija ottaa haltuunsa harjoittelun aikana. Samalla sopimus kirkastaa sitä, millaista kieltä opiskelija tarvitsee, millaisissa vuorovaikutustilanteissa hänen täytyy osata puhua suomea ja millaisista fraaseista ja ilmauksista on hyötyä. Sopimusta voidaan tarkentaa harjoittelun edetessä. Kielisopimuksen tekemisessä auttaa harjoittelua varten laadittu opetussuunnitelmakuvaus, jossa määritellään harjoittelun kielitaitotavoitteet opiskelijan kielitaitotason mukaan (ks. kielitaitotavoite-nosto myöhemmin tässä tekstissä). Tärkeää on, että kielitaitotavoitteet määritellään myös suomea ensikielenä puhuville. (Ks. myös Kielisopimus-video 2022.) Kielimentori tukee käytännön tilanteissa Hyväksi havaittu keino on lähettää opiskelijat harjoitteluihin pareittain (ns. tandem-malli) niin, että kielenoppija saa harjoitteluparikseen ja kielimentorikseen suomen kieltä osaavan opiskelijan (ks. esim. Export Expert -hanke 2022). Kielimentorin tuplarooli tulee kuitenkin huomioida harjoittelun aikana ja sitä ennen tarjoamalla tukea ja koulutusta kielimentorille. Metropolian englanninkielisessä sosionomikoulutuksessa kielimentorillekin on laadittu kielitavoitteet. Jokainen kielimentoriksi ryhtyvä suomea erinomaisesti osaava sosiaalialan opiskelija suorittaa ennen ensimmäistä harjoittelua kielitietoisen ja yhdenvertaisen ohjauksen opintojakson. Opintojakson aikana opiskelija saa työkaluja siihen, miten tukea suomen kielen oppimista työssä ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia monikielisen työyhteisön viestinnässä voi olla. Lisäksi opiskelija tutustuu selkokieleen ja selkokieliseen ohjaukseen. Kielimentori tietää, mitkä asiat kielessä voivat olla oppijalle haastavia, miten puhua selkeästi ja rauhallisesti, miten varmistaa ymmärrys ja miten huolehtia siitä, että kielenoppija ei jää kielen takia ulkopuolelle. Samalla opiskelijasta kasvaa kielitietoinen työntekijä, joka osaa myöhemmin työssään toimia kielitietoisesti uusien työntekijöiden perehdyttämisessä ja opiskelijoiden ohjaamisessa. Pariharjoittelu korostaa sitä, miten kielenoppiminen on aina sosiaalista toimintaa. Harjoittelussa tuetaan kielenoppimista oikeaan aikaan, heti niissä tilanteissa, joissa opiskelija tarvitsee kieltä. Samalla lisätään kielenoppijan motivaatiota oppia ja ottaa kieli käyttöön. Usein ajatellaan, että ammattikieltä voi oppia vasta, kun osaa hyvin kielen perusteet (B1-taso, EVK 2018). Kieliharjoittelumalliin laaditut kielenoppimistavoitteet tuovat esiin, että myös A1-tason puhuja voi oppia työpaikan viestintää ja ammattikieltä tarkkailijan roolissa, vaikka ei vielä pystyisikään osallistumaan täysipainoisesti vuorovaikutukseen. A1-tasolle laadituissa kielitaitotavoitteissa otetaan huomioon se, että kieli on myös kehollista ja materiaalista. Kieli ei siis ole vain pelkkiä sanoja, vaan vuorovaikutuksessa ja viestinnässä voi hyödyntää ympäristöä, huonekaluja, esineitä ja kuvia. Lisäksi kehonkieli, ilmeet ja eleet ovat tärkeitä keinoja viestin perille saattamisessa. “Opiskelija tutustuu tarkkailijan roolissa työharjoittelupaikan viestintäympäristöön ja viestintätilanteisiin. Hän tunnistaa ammattilaisen erilaisia viestintärooleja ja viestinnän tavoitteita eri tilanteissa. Hän harjaantuu tulkitsemaan suullisia viestintätilanteita kielenulkoisten vihjeiden (esim. äänensävy, eleet, ilmeet, kehonkieli, puheenvuorojen pituus, osallistujat, viestintäympäristö, tilanteen kesto) avulla, ja osaa poimia puheenvirrasta usein toistuvia sanoja (tervehdykset, tilanteisiin liittyvät keskeiset sanat ja fraasit), vaikka ei hahmottaisikaan aina tilanteiden syvempiä merkityksiä. Opiskelija myös osallistuu keskusteluun suomeksi lyhyissä, ennakoitavissa ja rutiininomaisissa tilanteissa (tervehdykset, kuulumisten kyselyt, esittäytymiset).” – Työ- ja kieliharjoittelun kielenoppimistavoitteita (A1-taso) Degree Programme in Social Services -tutkinnossa (Opetussuunnitelma 2023. Degree Programme in Social Services, Metropolia AMK) Kielenoppijalla on paljon annettavaa Työyhteisöillä on joskus korkea kynnys ottaa vielä kieltä oppivaa opiskelijaa harjoitteluun. Ajatellaan, että harjoittelija vie resursseja, hankaloittaa työyhteisön toimintaa ja vaatii enemmän tukea kuin sellainen harjoittelija, jolla suomen kieli on jo hallussa. Kannustamme työyhteisöjä näkemään asian toisin: kielenoppijan läsnäolo työyhteisössä voi tehdä näkyväksi hankalia vuorovaikutuskäytänteitä, puutteellisia ohjeistuksia, vaikeaa kieltä ja epäselviä toimintamalleja. Monissa yrityksissä tai työyhteisöissä on asiakkaita, jotka ovat itsekin kielenoppijoita. Työharjoitteluun tuleva kielenoppija voi avata yllättävällä tavalla työyhteisön silmät näkemään yhteisön toimintaa uudesta näkökulmasta, maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden silmin. Esimerkiksi päiväkodissa saatetaan huomata, ettei lasten kielitaustoja ole tehty näkyviksi eikä niitä hyödynnetä, tai hoitokodissa saatetaan oivaltaa, miten tärkeää on kehollinen ilmaisu, nonverbaalinen vuorovaikutus ja asiakkaiden kohtaaminen myös ilman sanoja. Maahanmuuttajaäitien osallisuuden kokemuksia tutkinut Minna Intke-Hernandez (2021; 2020) korostaa sitä, miten yhteiset, monikieliset hetket tarjoavat oppimismahdollisuuksia ja vahvistavat osallisuuden kokemuksia. Kielitietoinen työyhteisö hyväksyy monikielisyyden osana kielitaitoa. Se on myös valmis hyödyntämään oppijan kielellisiä resursseja työpaikan arkisissa vuorovaikutuksessa. Kun kielenoppija kokee osallisuutta ja tuntee itsensä hyväksytyksi, se vaikuttaa haluun oppia kieltä lisää. Työyhteisön on tärkeä oivaltaa, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa puhua kieltä, vaan kielenoppiminen on dynaaminen prosessi, ja kieli kehittyy aina vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Suomea voi puhua monin tavoin. Kieli on ensisijaisesti viestinnän väline, joten sellaiset kielelliset virheet, erikoiset ilmaukset tai epätyypillinen ääntämys, jotka eivät vaikeuta ymmärtämistä, eivät haittaa. Erilainen ääntämys ei saisi johtaa siihen, että kielenoppijan osaamista ei arvosteta. Työyhteisön rooli kielenoppimisessa on tärkeä Kielenoppijat kokevat usein työharjoittelun suomenkielisessä ympäristössä hyvin jännittävänä. Jännitys voi aiheuttaa myös väärinkäsityksiä: vaikka kielitaitoa olisikin, se saattaa rohkeuden puuttuessa jäädä piiloon. Työharjoittelussa tarvitaan ainakin jonkin verran yhteistä kieltä, jotta opiskelija voi osallistua työyhteisön toimintaan. Jos työyhteisö ottaa opiskelijan osaksi yhteisöä, opiskelija oppii enemmän ammatillista kieltä, fraaseja ja sanastoa sekä sosiaalisia ammattikäytänteitä. Sensitiivinen ohjaaja ja kielimentori tarjoavat kielenoppijalle kielellistä, sosiaalista ja emotionaalista tukea. Kielenoppija ei ole koskaan vain avun saaja, vaan myös aktiivinen toimija. Kielenoppija voi harjoittelussa tuoda esiin omaa asiantuntijuuttaan, omaa äidinkieltään ja muuta kielitaitoaan. Ammatillisen identiteetin vahvistaminen ja näkyväksi tekeminen vahvistaa oppijan kielellistä identiteettiä ja tukee uuden kielen oppimista. Kielitietoinen ohjaaja arvostaa oppijaa ja haluaa nähdä hänet kokonaisvaltaisesti – ei vain kielenoppijana (Honko 2019). Työyhteisöjen rooli kielenoppimisessa on tärkeä, sillä esim. Seilosen ym. (2016) mukaan kirjallisen kielitaidon kehittyminen asiantuntija-ammatissa on väistämättä hidasta, ja kohtalaisen sujuva suullinenkin kielitaito saavutetaan yleensä vasta 1–2 vuoden oman alan työkokemuksen myötä. Kielitietoinen ohjaaja tunnistaa työpaikan kieliympäristön ja sen, millaista kieltä työtehtävässä tarvitaan ohjaa oppijaa tunnistamaan kieltä ja kielen funktioita (miten ja milloin käsketään, kysytään, neuvotaan, ohjataan) kannattelee keskustelua, tarjoaa kielellistä tukea, mutta ei vaihda heti englantiin, vaan antaa mahdollisuuden suomen kielen käyttöön varmistaa ymmärrystä ja luo turvallisen ilmapiirin (ei esimerkiksi korjaa kaikkia virheitä) auttaa ennakoimaan työpaikalla toistuvia tilanteita tarjoamalla malleja ja fraaseja tilanteista selviytymiseen nimeää keskusteluun liittyviä asioita ja esineitä ohjaa kielelliseen päättelyyn (Mitä sanoja tai muotoja tunnistat? Mitkä sanat ovat vieraita?) sanoittaa tekemistään käyttää synonyymeja ja selittää sanoja kannustaa ja rohkaisee kielenoppijaa puhumaan suomea tukee kielenoppijan kielellistä identiteettiä tunnistamalla myös muita kieliä ja hyödyntämällä niitä. (Ks. myös Intke-Hernandez 2021.) Kielituettu työharjoittelu kehittää kielitaitoa tehokkaasti Kielituettu työharjoittelu antaa opiskelijalle työkaluja aktiiviseen kielenoppimiseen ja vahvistaa opiskelijan toimijuutta työelämän tilanteissa. Lisäksi kielituettu harjoittelu kannustaa opiskelijaa hyödyntämään arki- ja työelämän tilanteita kielenoppimiseen. Kielituettu työharjoittelu myös tukee opiskelijan osallisuuden kokemusta ja auttaa opiskelijaa työllistymään valmistumisen jälkeen. Suomenkielisille opiskelijoille kielituettu työharjoittelu antaa valmiuksia toimia monikielisessä työyhteisössä kielimentorina, perehdyttäjänä ja kielitietoisena ohjaajana. Kielen oppiminen ei pääty valmistumiseen, vaan jatkuu koko elämän. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin kielitaidon merkitystä korkeakouluopiskelijalle ja toisessa osassa esiteltiin kieli-HOPSia (henkilökohtaista kielenoppimissuunnitelmaa) opiskelijan kielenoppimisen tukena. Lähteet Komppa, J. & Jäppinen, T. & Herva, T. & Hämäläinen T. 2014. Korkeakoulutuksen ammatilliset suomi toisena kielenä -viitekehykset (pdf). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. EVK 2018. Eurooppalainen Viitekehys: Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. Euroopan Neuvosto. http://www02.oph.fi/ops/taitotasoasteikko.pdf Export Expert -hanke 2022. Centria-ammattikorkeakoulu. Talent Boost. Honko, M. 2019. Mikä ihmeen kielitietoisuus? Jyväskylän yliopisto. Avoin yliopisto. Blogit.  Intke-Hernandez, M. 2020. Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat: etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta. Väitöskirja. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Intke-Hernandez, M. 2021. Kielenoppija tarvitsee tuekseen kielitietoisuutta ja yhteisiä tekoja. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(6). Kielisopimus-video 2022 (Youtube). Tokasa-hanke. Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitaja -koulutus. Metropolia AMK & TAMK. Omnian Osaamiskeskus 2022. Palvelut työnantajille. Kielituettu työllistäminen. Polku työhön. Omnia, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä. Opetussuunnitelma 2023. Degree Programme in Social Services. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Seilonen, M. & Suni, M. & Härmälä, M. & Neittaanmäki, R. 2016. Ammatillisen kielitaidon arviointikokeilu terveydenhuollon alalla. Teoksessa Huhta, A. & Hildén, R. (toim.): Kielitaidon arviointitutkimus 2000-luvun Suomessa. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia (9). 110–141.

Lue lisää

Suunnitelmallisuus on avain suomen kielen oppimiseen – tukena kieli-HOPS, Kielibuustia 2/5
24.10.2022
Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi ja Hanna Aho

Tunnistavatko korkeakoulut, miten tärkeä kotimaisen kielen taito on kansainvälisille opiskelijoille? Tunnistetaanko opiskelijoiden tarpeet ja haasteet ajoissa? Ohjataanko kielenoppimista suunnitelmallisesti? Suomenkielisissä tutkinnoissa riittävä suomen kielen taito on välttämätön opinnoissa menestymisen kannalta. Lisäksi suomen kielen taito tukee työllistymistä koulutusta vastaaviin tehtäviin, auttaa kiinnittymään korkeakouluyhteisöön opintojen aikana sekä lisää hallinnan tunnetta ja viihtymistä. Kielitaidon merkityksestä kotoutumiselle sekä Metropolian S2-mallista on luettavissa lisää julkaisusta Kielibuustia 1/5. Kun kielitaidon merkitys tiedostetaan opintojen alusta alkaen ja opiskelija saa suunnitelmallista ja oikea-aikaista ohjausta, rohkaisua ja kannustusta, hän voi saavuttaa ammatillisen suomen kielen taidon opintojensa aikana. Tueksi kielen oppimisen ohjaukseen on Kielibuusti-hankkeessa kehitetty Kieli-HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma kielen opiskeluun. Kieli-HOPS tuo suunnitelmallisuutta suomen kielen oppimiseen Jos kielenoppimisen tärkeydestä ei puhuta opintojen alussa, kielitaitoon liittyvät haasteet saatetaan havaita liian myöhään. Opiskelijalle voi tulla kielitaidon puutteen vuoksi haasteita esimerkiksi harjoittelupaikan saamisessa, opinnäytetyön kirjoittamisessa tai työllistymisessä. Opiskelijan on tultava tietoiseksi kielenopiskelutarpeistaan mahdollisimman pian, jotta kielitaito ehtii karttua. Hän tarvitsee myös realistisen suunnitelman kielitaidon saavuttamiseksi. Kieli-HOPSin avulla opiskelijalle voidaan tehdä konkreettinen suunnitelma ammatillisen kielitaidon hankkimiseen. Kieli-HOPS laaditaan ohjaajan kanssa opintojen alkuvaiheessa ja suunnitelmaa päivitetään taitojen karttuessa ja opintojen edetessä. Kieli-HOPSissa käsitellään seuraavia asioita: mihin opiskelija tarvitsee kielitaitoa miten opiskelija oppii kieltä parhaiten (yksilölliset tavoitteet, motivaatio, kielenoppimisstrategiat) mitä kielikursseja korkeakoulussa on tarjolla  mitä kielikursseja opiskelijan olisi hyvä valita ja milloin missä ja miten opiskelija voisi ottaa vähäisenkin kielitaitonsa käyttöön  millaista kielitaitoa opiskelija ylipäänsä tarvitsee (tulevaisuuden suunnitelmat)  miten opiskelija on ajatellut selviytyvänsä tulevista työharjoitteluista.  Kielibuusti-hankkeessa laadittu ohjeistus ja kysymyspatteristo on suunnattu alun perin englanninkielisissä tutkinnoissa opiskeleville. Lomaketta voi muokata opiskelijaryhmän tarpeiden mukaan myös muihin tilanteisiin sopivaksi. Suomenkielisissä tutkinnoissa voi opiskelijoiden kanssa keskustella suoraan seuraavista kysymyksistä, mikäli opiskelijan kielitaito on jo hyvä: Miten opiskelija arvelee selviytyvänsä kirjallisista tehtävistä?  Onko opiskelijalla kokemusta akateemisista luku- ja kirjoitustehtävistä?  Olisiko opiskelijan hyvä harjoitella taitoja jo opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi kirjoittamisen verkkokurssilla tai kieliklinikalla? Kieli-HOPS tekee kielen oppimisen tarpeen näkyväksi ja tukee opiskelijan suunnitelmaa oppia kieltä riittävästi Suomeen kotoutumista ja työllistymistä ajatellen. Yksilölliset tarpeet huomioon kieli-HOPSin avulla Suomen kielen oppijat ovat lähtökohtineen ja tavoitteineen moninainen joukko. Toisessa ääripäässä ovat ne englanninkielisissä tutkinnoissa opiskelevat, jotka ovat juuri muuttaneet maahan ja joilla ei ole lainkaan kosketusta suomen kieleen ja kulttuuriin. Toisessa laidassa taas ovat ne, jotka ovat asuneet maassa lapsesta saakka ja pärjäävät useimmissa kielenkäyttötilanteissa äidinkielisten puhujien tavoin, mutta joille ammatillisen ja muodollisen viestinnän konventiot saattavat olla vieraita. Suomen kielen oppijoiden kielitaito, tavoitteet ja suunnitelmat vaihtelevat. Joillakin kansainvälisillä opiskelijoilla on vakaa aikomus työllistyä Suomeen, toisilla tällaiset suunnitelmat ovat epävarmoja. Myös suhtautumisessa kielenoppimiseen on eroja: osa opiskelijoista tarttuu aktiivisesti tarjolla oleviin kielenoppimismahdollisuuksiin, osa ei halua tai uskalla ottaa kielitaitoaan käyttöön. (Language for work) Kielitaidosta ja kielitaidon puutteesta puhuminen voi olla myös sensitiivistä. Opiskelijan suomen kielen taito ei kerro hänen muista taidoistaan, ja opiskelijan muutoin laaja kielitaito - opiskelija saattaa osata esimerkiksi vietnamia, mandariinikiinaa ja thaita -  voi jäädä näkymättömäksi vain sen vuoksi, ettei hän osaa niitä kieliä, mitä korkeakoulu pitää tärkeänä. Myös näistä syistä henkilökohtainen kielenoppimissuunnitelma on merkityksellinen. Kieli-HOPSin avulla ohjaaja voi ottaa kielitaidon puheeksi neutraalisti ja opiskelijalähtöisesti tehdä näkyväksi opiskelijan moninaista kielitaitoa tarkentaa opiskelijan kielenoppimistavoitteita  ohjata opiskelijaa sopiville kursseille, kieliklinikoille tai muun tuen pariin  keskustella opiskelijan kielenoppimisstrategioista havainnollisesti ja kannustavasti. Erityisen hyvin kieli-HOPS soveltuu uraohjaajien työkaluksi osaksi muuta opiskelijan henkilökohtaista ohjaamista. Kieli-HOPS käyttöön Ohjaaja voi ottaa kieli-HOPSin käyttöön eri tavoin sen mukaan, millaisia tarpeita opiskelijoilla tai tutkinnoilla on. Tiiviimmillään se tarkoittaa lyhyttä kartoitusta ja opiskelijan tietoisuuden herättämistä opintojen alussa, laajemmassa muodossa se on läpi opintojen tapahtuvaa kielenoppimisen seuraamista ja ohjaamista. Ohjaajan on hyvä tiedostaa, että opiskelija ei aina osaa kuvailla kielitaitoaan tarkasti. Kieli-HOPS-lomake sisältää kysymyksiä, jotka auttavat opiskelijaa tässä. 1) Mini-kieli-HOPS Kieli-HOPS tiiviissä muodossa on lyhyt kartoitus opintojen alkuvaiheessa, kun ohjaaja ottaa kielikysymykset puheeksi opiskelijan kanssa. Sen jälkeen ohjaaja voi antaa opiskelijalle kieli-HOPS-lomakkeen pohdittavaksi itsenäisesti ja opiskelija tallentaa vastauksensa mahdollisia myöhempiä keskusteluja varten. Englanninkielisissä tutkinnoissa keskeiset kysymykset ovat: Aikooko opiskelija työllistyä Suomeen?  Onko opiskelija tietoinen siitä, miten suomen kielen osaaminen edistää hänen mahdollisuuksiaan työllistyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin Suomessa?  Suomenkielisissä tutkinnoissa keskeiset kysymykset ovat: Millainen opiskelijan suomen kielen taito on ja kokeeko hän tarvitsevansa kielitukea korkeakouluopinnoista selviytymiseen?  Onko hän tottunut lukemaan ja kirjoittamaan omaan alaansa liittyviä tekstejä, kuten ammatillisia artikkeleita, projektiraportteja, esseitä tai opinnäytetöitä suomeksi?  Onko opiskelija tietoinen tulevan alansa kielitaitovaatimuksista ja siitä, minkä kielisiä työtehtäviä/asiakkaita/potilaita opiskelijalla tulee olemaan?  Opiskelijan kanssa olisi hyvä keskustella myös siitä, että monikieliset työyhteisöt ovat tavallisia eri aloilla. Opiskelija ei pärjää pelkällä englannin kielellä asiantuntijatehtävissä Suomessa, vaikka esimerkiksi IT-alan opiskelija saattaakin niin ajatella. (Ks. esim. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018 ja Monikielistyvä työelämä -hanke 2022.) 2) Kieli-HOPS koko opintojen ajalle Kun kieli-HOPS otetaan käyttöön koko opintojen ajalle, siitä saadaan irti kaikkein paras hyöty. Mini-kieli-HOPSin lisäksi opiskelija pohtii kieli-HOPS-lomakkeen kysymyksiä itsenäisesti tai pienryhmässä. Sen jälkeen ohjaaja tutustuu vastauksiin ja käy opiskelijan kanssa henkilökohtaisen ohjauskeskustelun vastausten pohjalta. Ohjauskeskustelussa ohjaaja ja opiskelija suunnittelevat yhdessä opiskelijan kielipolkua sekä tarkastelevat hänen kielenoppimisstrategioitaan ja kielitaitotavoitteitaan. Keskustelun tavoitteena on, että opiskelijalla on konkreettinen kielenoppimissuunnitelma ja hän tietää, mitä tekee seuraavaksi kehittääkseen kielitaitoaan (kuten mille kielikursseille osallistuu, millaista kielitukea aikoo hyödyntää tai miten valmistautuu harjoitteluihin). Ohjaaja palaa opiskelijan kieli-HOPSiin säännöllisesti osana muuta yksilö- ja/tai pienryhmäohjausta. Kielenoppimistavoitteiden toteutumista seurataan ja suunnitelmaa päivitetään esimerkiksi vuosittain. Lukuvuosimaksullisten opiskelijoiden on Metropoliassa mahdollista hakea apurahaa kielitaidon kehittymisen perusteella. Säännöllinen kieli-HOPSin päivittäminen ja kielipolusta keskustelu ohjaajan kanssa on myös tästä näkökulmasta tärkeää. Kielenoppimisen tukeminen on korkeakouluyhteisön asia Kielenoppimisessa ei ole kysymys vain oppijan omasta valinnasta. Ympäristöllä on merkitystä siinä, saako opiskelija riittävästi mahdollisuuksia käyttää ja harjoitella kieltä, ja kannustetaanko myös arkaa tai itsekriittistä oppijaa kielen käyttöön. Toimivaa kielitaitoa ei voi hankkia yksin eikä pelkästään kielikursseilla, vaan oppiminen edellyttää runsaasti arkisia kielenkäyttötilanteita ja yhteisön tukea. Kielenoppimisen tukeminen ja ohjaus onkin koko korkeakoulun yhteinen tehtävä. (ks. lisää esim. Dejanova ym. 2020) Kieli-HOPS on ensimmäinen askel kohti toimivaa, koko korkeakoulun yhteistä kielenoppimisen mallia. Kielibuusti-hankkeen sivuilta löytyy lisätietoa siitä, miten kieli-HOPSia voi hyödyntää omassa oppilaitoksessa. Materiaalia saa vapaasti hyödyntää. Kielibuusti-hankkeen asiantuntijat antavat myös mielellään lisätietoja siitä, miten kieli-HOPSia voi soveltaa osana opiskelijan ohjausta. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Lähteet Dejanova, T.; Seppä, M.; Arola, T.; Pakkanen, R.; Pesola, H. & Siirilä, J. 2020. Kielitietoisuusvalmennukset ammatillisessa koulutuksessa – KIELO-hankkeen kokemuksia. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 11(2). Kieliverkosto. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018. Yritysten kokemukset ulkomaisesta työvoimasta työmarkkinoilla. Katsaus koulutettujen maahanmuuttajien sijoittumiseen Helsingin seudun työmarkkinoille (pdf). Kieli-HOPS ohjauskeskustelujen avuksi. Kielibuusti-hanke. Korpela, E., Iso-Heiniemi, E. & Aho, H. 2022. Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista, Kielibuustia 1/5. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia. Language for work. Tools for professional development. European Centre for Modern Languages. Monikielistyvä työelämä -hanke. Helsingin yliopisto. 2022. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi & Hanna Aho työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina.

Lue lisää

Lähteä vai jäädä? – kielen oppimisen tukeminen edistää opiskelijan kotoutumista, Kielibuustia 1/5
30.8.2022
Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi & Hanna Aho

Tilastokeskuksen mukaan joka viides ulkomaalais­taustainen Suomessa opiskellut muuttaa ulkomaille heti tutkinnon suoritettuaan. Koulutammeko opiskelijoita suomalaisille työmarkkinoille tutkintoaan vastaaviin tehtäviin vai tarjoammeko edullisen tutkinnon opiskelijoille, jotka eivät lopulta jääkään Suomeen? Mikä merkitys on sillä, että opiskelija saavuttaisi englanninkielisten opintojensa aikana työmarkkinoilla tarvittavan suomen kielen taidon? Korkeakoulut ovat luvanneet lisätä kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrää sekä vahvistaa heidän integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja siirtymistä Suomen työmarkkinoille (ks. Talent Boost -palvelulupaus). Metropolia on mukana Kielibuusti-hankkeessa, jossa kehitetään kotimaisten kielten koulutusta niin, että se vastaa tehokkaammin kansainvälisten osaajien kielitaitotarpeisiin ja helpottaa työllistymistä Suomeen. Näillä toimilla pyritään helpottamaan työvoimapulaa ja vastataan Suomen hallituksen linjaukseen kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrän kolminkertaistamisesta vuoteen 2030 mennessä. Myös englanninkielisissä tutkinnoissa on välttämätöntä huolehtia, että opiskelijan on mahdollista saavuttaa työllistymiseen ja kotoutumiseen tarvittava suomen kielen taito. Ammattikorkeakoulujen uudet englanninkieliset sosiaali- ja terveysalan koulutukset tulevat tarpeeseen. Englanninkielisissä tutkinnoissa koulutetaan paljon muun muassa sairaanhoitajia, joilla riittävä kielitaito on osa ammattitaitovaatimuksia ja liittyy myös potilasturvallisuuteen. Kielitaitovaatimukset vaihtelevat jonkin verran ammattialoittain, mutta suomen kielen taidosta on hyötyä joka alalla. Kielitaidon puute estää urakehitystä Suomalaisilla työmarkkinoilla suomen kielen taito on tärkeä osa asiantuntijan ammattitaitoa. Usein se on myös edellytys Suomeen työllistymiselle. Jopa kansainvälisissä yrityksissä ja englanninkielisissä työympäristöissä suomen kielen taitoa vaaditaan uralla etenemiseen. Osa viestinnästä tapahtuu suomeksi. (Esim. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018.) Myös Osallistumisen keinot monikielistyvässä työelämässä -hankkeessa tuli ilmi, että vaikka työasiat hoituisivat täysin englanniksi, on puutteellinen kielitaito usein este urakehitykselle. Esimerkiksi esimiestehtäviä ei voi hoitaa, jos ei osaa huolehtia työelämän lainsäädäntöön liittyvistä asioista ja sopimuksista suomeksi. Suomen kielen osaaminen vaikuttaa myös siihen, miten hyvin työntekijä viihtyy Suomessa ja kotoutuu Suomeen. Suomen kielen taito on tarpeen arjessa ja vapaa-ajalla. Ammattikorkeakoululain (2014/932 §4) mukaan korkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Laki velvoittaa korkeakoulut kehittämään työelämää ja tukemaan aluekehitystä ja alueen elinkeinorakennetta. Kielenoppiminen vaatii yhteisön tuen Kielenoppiminen ei ole vain opiskelijan ja suomen kielen opettajan vastuulla. Jotta opiskelija voi hankkia tarvittavan kielitaidon, hän tarvitsee koko korkeakoulun tuen ja sitoutumisen. Sitoutuminen tarkoittaa ainakin sitä, että kieliopinnot liitetään rakenteellisesti osaksi tutkintoa, kieliopinnoista saadaan tutkintoon kuuluvia opintopisteitä, kieliopinnot merkitään opiskelijoiden lukujärjestyksiin ja opettajat saavat koulutusta kielitietoisen opettamisen ja ohjaamisen käytänteistä. Metropolian suomi toisena kielenä (S2) -opettajat ovat pohtineet sitä, miten kansainväliset opiskelijat voisivat hankkia työelämässä vaadittavan suomen kielen taidon. He laativat mallin kielenopetuksen järjestämisestä. Malli pohjautuu tutkittuun tietoon kielenoppimisesta, näkemykseen kielitietoisen ohjauksen tehokkuudesta sekä ajatukseen opiskelijan ja korkeakouluyhteisön kokonaisvaltaisesta yhteistyöstä (ks. myös Kielibuusti-hankkeen aloitusseminaari). Mallin mukaan korkeakoulun keinot kielen oppimisen tukemiseen ovat: Kielen opiskelun ohjaus ja konkreettinen suunnitelma ammatillisen kielitaidon hankkimiseen. Jokainen S2-opiskelija laatii ohjaajansa kanssa kieli-HOPSin ja päivittää sitä opintojen aikana. Riittävä määrä opintoihin sisältyviä S2-opintoja: kielen oppiminen jatkuu koko opintojen ajan ja valmistumisen jälkeen. Kieliopinnot suoritetaan valinnaisten opintojen tilalla ja merkitään lukujärjestyksiin. Kielituki työharjoitteluun: Opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus saada S2-tukea työharjoitteluun suomenkielisessä työympäristössä. Muu kielenoppimisen tuki osana opintojen rakenteita: suomen kielestä asteittain myös opiskelukieli. Opiskelijoille tarjotaan vähintään yksi opiskelijan omaan alaan liittyvä monikielinen kurssi (5 op), joka toteutetaan tutkinnon oman opettajan ja S2-opettajan yhteistyönä. Suomen kielen oppimisen malli on saanut innostuneen vastaanoton sekä Metropoliassa että muissa ammattikorkeakouluissa. Sitä aiotaan käyttää uusien opetussuunnitelmien laatimisen tukena. Esimerkiksi tammikuussa alkavaan Degree Programme in Social Services -tutkinto-ohjelmaan on sisällytetty kielenoppimisen tuki tämän mallin pohjalta. Korkeakouluista kielitietoisia ja kansainvälisistä opiskelijoista kielitaitoisia Taikasauva kielenoppimiseen englanninkielisten opintojen aikana on toimiva yhteistyö monikielisen ja kielitietoisen korkeakoulun kehittämiseksi. Voimme kaikki olla rakentamassa korkeakoulua, jossa tuetaan opiskelijoiden integroitumista ja kielenoppimista pedagogisilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla. Kaikkein tärkein lähtökohta on tukea opiskelijan motivaatiota ja vahvistaa osallisuuden kokemusta, jotta hän voi integroitua korkeakouluyhteisöön ja suomalaiseen yhteiskuntaan. “Tähän korkeakouluun haluan kuulua, ja tähän maahan haluan jäädä.” Tavoitteena on, että koko korkeakouluyhteisö sitoutuu kielimentoreiden kouluttamiseen, monikielisiin kursseihin sekä S2-opettajan ja ammattiaineen opettajan yhteistyöhön. Tutor-opettajat tekevät opiskelijan kanssa yhdessä kieli-HOPSin, jossa suunnitellaan opiskelijan kielipolkua, kielenoppimisstrategioita ja kielitaitotavoitteita. Korkeakouluopettajat tiedostavat oman roolinsa kielen ohjaajina (Dejanova ym. 2020). Myös työharjoittelun ohjaajat ja opettajat perehtyvät kielitietoiseen ohjaukseen, kuten selkokielen käyttöön ja kielen ulkoisten vihjeiden hyödyntämiseen vuorovaikutuksessa (ks. myös Korpela 2020). Näin opiskelija voi aidosti oppia kieltä osana opintojaan ja työharjoitteluaan. Metropoliassa kansainvälisen opiskelijan osallistumisen ja yhteisöllisyyden kokemuksia tuetaan esimerkiksi kielikummitoiminnalla ja kansainvälisen akatemian avulla (ks. Repo-Jamal ym. 2022). Lisäksi opiskelijat saavat tarpeen mukaan kielitukea S2-klinikoilla. Ammatillisen kielitaidon saavuttaminen korkeakouluopintojen aikana on kansainväliselle opiskelijalle upea saavutus. Aivan erityinen saavutus se on opiskelijalle, jolla ei ole lainkaan aiempaa suomen kielen osaamista. Kielitaito ei kehity hetkessä, eikä ilman kielenoppimista tukevaa yhteisöä. Kielibuustia on viiden kirjoituksen sarja. Se tarjoaa käytännön vinkkejä ja tietoa kielenoppimisen tukemiseen korkeakoulussa. Kirjoittajat Eveliina Korpela, Eevamaija Iso-Heiniemi & Hanna Aho Kirjoittajat työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa suomen kielen opettajina ja Kielibuusti-hankkeen S2-asiantuntijoina. Lähteet Aalto, E.; Mustonen, S. & Tukia, K. 2009. Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. Virittäjä 3. 402–423. Ammattikorkeakoululaki 2014/932. Dejanova, T.; Seppä, M.; Arola, T.; Pakkanen, R.; Pesola, H. & Siirilä, J. 2020. Kielitietoisuusvalmennukset ammatillisessa koulutuksessa – KIELO-hankkeen kokemuksia. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 11(2). Kieliverkosto. Helsingin seudun kauppakamarin selvitys 2018. Yritysten kokemukset ulkomaisesta työvoimasta työmarkkinoilla. Katsaus koulutettujen maahanmuuttajien sijoittumiseen Helsingin seudun työmarkkinoille (pdf). Iso-Heiniemi Eevamaija & Korpela Eveliina 2022.  Kielikummi avaa oven kieleen, kulttuuriin ja osallisuuden kokemukseen. Kielibuustin blogipostaus 17.6.2022. Kielibuusti-hankkeen aloitusseminaarin materiaali 10.12.2021 (pdf). Kielibuusti-hanke. Kieli-HOPS ohjauskeskustelujen avuksi. Kielibuusti-hanke. Korpela Eveliina 2020. Työharjoittelu maahanmuuttajaopiskelijan kielenoppimisen tukena. Hiiltä ja timanttia -blogipostaus 11.5.2020. Komppa, J.; Jäppinen, T.; Herva, M. & Hämäläinen, T. 2014. Korkeakoulutuksen ammatilliset suomi toisena kielenä -viitekehykset. Aatos-artikkelit 16. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lehtimaja, I.; Kotilainen, L. & Kurhila, S. 2021. Monikielisyyden haasteet työyhteisössä. Työelämän tutkimus. 19 (3). 452–463. Mustonen Anu & Tuisku Sara 2019. Mihin tähtäät, nursing-ohjelma? Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(1). Kieliverkosto. Osallistumisen keinot monikielistyvässä työelämässä -hanke. Helsingin yliopisto. Repo Jamal, H.; Maisala-McDonnell, H. & Rimpioja, P. 2022. Metropolian kansainvälinen akatemia yhdistää eri maista ja kulttuureista tulevia opiskelijoita. Tikissä-blogin postaus 26.4.2022. Metropolia AMK.  

Lue lisää