Terveyden ja hyvinvoinnin haasteet ratkaistaan rohkeudella ja yhteistyöllä

7.6.2019
Minna Elomaa-Krapu

Media tuo päivittäin esille maailmassa tapahtuvia ilmiöitä, jotka aiheuttavat ihmisissä sekä huolta että ahdistusta. Poliittisessa ilmapiirissä on näkyvissä vastakkainasettelua työläisten ja porvarien kesken ja jopa ihmisarvoa kyseenalaistavaa keskustelua. Sota, nälänhätä ja koulutuksen puute köyhissä maissa ovat edelleen koko maailmaa koskettavia ilmiötä. Ilmastonmuutos pakottaa meitä katsomaan menneisyyden valintoihimme ja arvoihimme sekä suuntaamaan katseemme tulevaisuuteen. Mitä meille tapahtuu, jollemme reagoi edellä mainittuihin signaaleihin? Nämä ilmiöt vaikuttavat myös ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Huolta terveyden ja hyvinvoinnin heikentymisestä ja  eriarvoistumisesta ei tule väheksyä. Pitkäaikaissairaudet vähentävät sekä työkykyä että sosiaalisia suhteita ja altistavat lisäsairauksille. Myös oman terveystiedon lukutaito ja kyky ratkaista ongelmia tai hakea niihin apua eriarvoistavat tällä hetkellä kansalaisia. Näiden ilmiöiden ratkaisuissa suuri merkitys on ihmisten osallisuudella, resilienssillä sekä luottamuksella ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan. Tässä tekstissä tuon esiin erilaisia näkökulmia, joita terveyteen ja hyvinvointiin tänä päivänä liittyy ja miten korkeakoulut voivat olla ratkomassa niihin liittyviä haasteita. Terveys ja toimintakyky kuuluvat kaikille Saamme terveyteen liittyvää tietoa mediasta, asiantuntijoilta ja voimme jopa itse mitata päivittäistä kalorien kulutustamme, fyysistä aktiivisuuttamme, unen laatua  ja merkitä ravintopitoisuudet päiväkirjaan, saadaksemme palautetta oikein syömisestä. Lääketieteen, hoitamisen sekä kuntoutuksen terveysteknologiset välineet, laitteet ja menetelmät kehittyvät huimaa vauhtia. Tekoäly voi tehdä jo kauaskantoisia ennusteita sairauksien diagnostiikassa. Kiivaasta teknologisesta kehityksestä ja tiedon lisääntymisestä huolimatta kansansairauksien määrä on nousussa. Maailmanlaajuisesti 30–69 -vuotiaiden sairastuminen mm. diabetekseen, sydänsairauksiin ja syöpään on kasvanut hurjasti aiheuttaen ennenaikaista kuolemaa jopa 70 prosentille maailman väestöstä. Riskiä näille sairauksille lisäävät päihteiden käyttö, vähäinen liikkuminen, ruokavalio ja ilmansaasteet.[1] Terveellistä ruokaa on saatavilla Suomessa joka kaupasta, mutta taloudellisen eriarvoisuuden johdosta kaloriköyhät “herkkuruuat” saattavat maksaa puolet vähemmän kuin esimerkiksi kurkku, tomaatti ja kala. Ylipainoisten lasten määrä on kaksinkertaistunut viidenkymmenen vuoden aikana.[2] Samanaikaisesti kun digitalisaatio mahdollistaa terveystiedon nopean saamisen, se ja robotiikka saattavat pidemmällä aikavälillä vähentää ihmisten liikkumista sekä ihmisten kanssakäymistä. Entä mitä teemme, kun yksi yleisimmistä kuolinsyistä Suomessa on muistisairaudet? Onko meillä tarpeeksi jalkautettua tietoa kansalaisille muistisairauksista ja niiden ennaltaehkäisystä? Onneksi kuitenkin  on nähtävissä painopisteen siirtämistä korjaavista toimista yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan terveyden ja toimintakyvyn edistämisessä. [3] Osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisella luottamusta yhteiskuntaan Samalla tavoin kuin terveyden osalta näkyy eriarvoistumista, myös osallisuus yhteiskuntaan on eriarvoistunutta ja ihmisten luottamus ympäröivään yhteisöön ja yhteiskuntaan on heikentynyt. Tämä on näkynyt viime aikoina ihmisten ja yhteisöjen radikalisoitumisena maailmanlaajuisesti sekä vastakkainasetteluna. Poliittista keskustelua leimaa heikko luottamus yhteiskuntaan ja kykyyn olla tai saada olla aktiivinen toimija yhteiskunnassa. Osallisuuden kokemus on yhteydessä ihmisten kokemaan resilienssiin. Resilienssi on ihmisten sisäistä kykyä sopeutua ennakoimattomiin tilanteisiin sekä kykyä selviytyä vastoinkäymisistä. Resilienssi muotoutuu ja kehittyy läpi elämän heijastaen samalla myös ympäröivän yhteisön tai yhteiskunnan resilienssiä. Lapselle ja nuorelle on tärkeää, että sekä perhe että koulu voimistavat heidän osallisuuttaan ja kykyään ratkaista haastaviakin tilanteita.[4] Suomalaisessa yhteiskunnassa tulee kyetä tarjoamaan kansalaisille tunne siitä, että he voivat olla sekä osallisia että kyvykkäitä aktiiviseen toimijuuteen. Meidän on puututtava eriarvoistumisen ja osallisuuden eri muotoihin, sillä eriarvoistumista ja sen kasvua tapahtuu sekä sosioekonomisten ryhmien, sukupuolen, valtaväestön että vähemmistöjen välillä. Myös maantieteellisten alueiden väleillä on eroja eriarvoistumisessa. Tämä tarkoittaa, että palvelut, riittävä toimeentulo ja työllisyys sekä koulutusmahdollisuudet tulisi olla tasa-arvoisia riippumatta asuinkunnasta. [5] Esimerkiksi Uudenmaan maakunnan alueella vallitseva työttömyys, asunnottomuus, huostaan otettujen lasten kasvava määrä sekä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten lisääntyminen vaikuttavat osallisuuden ja toiminnallisuuden heikkenemiseen.[6] WHO:n mukaan juuri ihmisten osallisuus sekä osallistuminen kulkevat käsi kädessä väestön hyvinvoinnin ja terveyden kanssa, sillä esimerkiksi työttömyys korreloi terveyden, terveyskäyttäytymisen ja itsemurhien lisääntymisen kanssa.[7] Yrittäjyydellä ja johtamisosaamisella puretaan lasiseiniä Yrittäjyyden vauhdittamiseksi sekä sosiaali- ja terveysalan johtamisen uudistamiseksi tarvitaan tehokkuutta ja ketteryyttä. Turbulenssissa olevat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kevään aikana nousseet ilmiöt muun muassa ikäihmisten ja lastensuojelun hoidon laadusta haastavat sosiaali- ja terveysalan toimijoita kriittiseen tarkasteluun sekä organisaation johtamiskulttuurista että hoitamisen kulttuurista. Sote-uudistuksella oli pyrkimys myös rikkoa terveyden ja sosiaalipalveluiden välissä olevia lasiseiniä yhteisen asiakkaan, sujuvien palvelupolkujen sekä yhteisen osaamisen rakentamiseksi.[8] Sosiaali- ja terveysalan johtajilla ja alalla toimivilla muilla ammattilaisilla tulisi olla yhteinen päämäärä palvelujärjestelmän kehittämiseksi. Tämä onnistuu rikkomalla rohkeasti perinteisiä toimintatapoja, jotka pitävät siiloutunutta järjestelmää yllä. Päämääränä tulee olla tasa-arvoinen ja ihmisen elämää kunnioittava hyvinvointi koko ihmisen elinkaaren aikana. Tämä tarkoittaa sellaisia palveluita ja hoitolaitoksia, joissa toivo, terveyden edistäminen, toimintakyky, osallisuus ja resilienssi ovat itseisarvoja. Tähän voidaan vastata vain moniammatillisella ja yhtenäisellä sotella. Yrittäjyyden tukeminen on merkityksellistä, jotta voimme kehittää rohkeita, jopa innovatiivisiakin sosiaali- ja terveyspalveluita. Yrittäjyydellä voidaan rakentaa sellaisia palveluita, jotka täydentävät julkisen sektorin tuottamia palveluita. Ihmiset odottavat yksilöityjä palvelupolkuja ja tähän tarpeeseen yrittäjät voivat todennäköisesti vastata ketterämmin kuin julkiset laitokset.  Keskiössä on nyt ja tulevaisuudessa asiakasymmärrys, joka tapahtuu vain yhteiskehittelyllä asiakkaan kanssa.[9] Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut Sosiaali- ja terveysala on yhä enemmän kiinteässä vuoropuhelussa myös digitalisaation ja teknologian kanssa. Robotiikka, virtuaalimaailma, big data sekä tekoäly haastavat sosiaali- ja terveysalalla toimivien osaamista ja ymmärrystä.[10] Tulevaisuuden työntekijöiltä tarvitaan taitoja ja tietoja digitalisaatiosta ja teknologiasta.[11] Myös asiakkaat kaipaavat yhä enemmän etäpalveluiden kautta tarjottavaa hoitoa tai kuntoutusta. Teknologian kehittäminen ja hyödyntäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on järkevää, kunhan sen ytimessä on ihminen. Sovellusten ja teknologioiden tulee tuottaa arvoa loppukäyttäjälle, teknologia tai robotiikka ei itsessään saa olla itseisarvo. Älykkäitä ratkaisuja kehitettäessä on ensiarvoisen tärkeää, että suunnitteluun, kehittämiseen ja testaamiseen rakennetaan monialainen tiimi, jotta ratkaisut ovat eettisesti kestäviä ja asiakaslähtöisiä. Kaiken teknologian keskellä suurimmat vaikutukset saattavat edelleenkin olla sosiaaliset innovaatiot. Nämä sosiaaliset innovaatiot eli toimintamallit, palveluiden parannusehdotukset ja uudet strategiat  ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi jäävät turhan pienelle huomiolle ja keskustelulle tämän päivän nopean digitalisoitumisen, robotiikan ja tekoälyn kehittymisen myötä. On muistettava, että ihminen on edelleen riippuvainen ihmiskontakteista ja ympäröivästä yhteisöstä voidakseen hyvin. Innovaatiokeskittymä ratkoo sote-alan ilmiöitä Tässä tekstissä avaamani ilmiöt osoittavat, olemme hyvin monimutkaisten ja toisiinsa verkottuvien ilmiöiden äärellä. Niitä ei ratkaista yksin. Korkeakoulut ovat yksi tärkeä lenkki haasteiden ratkomisessa sekä käytännön että tutkimuksen tasoilla. Metropolia Ammattikorkeakoulun Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut -innovaatiokeskittymä onkin nostanut edellä mainitut yhteiskunnalliset ilmiöt neljäksi toimintansa teemakärjeksi: Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen Yrittäjyys- ja johtajuusosaamisen edistäminen ja kehittäminen Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut. Metropolia Ammattikorkeakoulu pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan teemakärkien avulla maakunnallisiin, yhteiskunnallisiin ja kansainvälisiin sosiaali- ja terveysalan haasteisiin sekä kansallisilla että kansainvälisillä hankkeilla. Monialaiset hankkeet ja hankkeiden tulosten implementointi entistäkin systemaattisemmin osaksi sosiaali- ja terveysalan toimintoja mahdollistaa palvelujen ketterämmän kehittämisen. Hankeideointia  tulee tehdä yhdessä asiakkaiden, organisaatioiden ja korkeakoulun kesken järjestämällä keskustelutilaisuuksia ja kohtauttamalla kansalaisia sekä poliittisia päättäjiä. Terveyden- ja hyvinvoinnin haasteet ratkaistaan monialaisesti rohkeasti ja ketterästi kokeillen, yhtenäisenä sote-rintamana. Ei yksittäisin hankkein ja yksittäisin toimijoin, vaan hankkeet ja toimijat yhteistoiminnassa! Innovaatiokeskittymän toiminnan keskiössä ovat ihmisten kokonaisvaltainen, yksilöllinen ja eettinen kohtaaminen, tasa-arvoisen osallisuuden edistäminen sekä syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäiseminen. Sitä kohti kuljemme yhdessä! Kirjoittaja: Minna Elomaa-Krapu on TtT ja asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut -innovaatiokeskittymän johtaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Innovaatiokeskittymä keskittyy monialaisiin hankkeisiin, innovaatioihin sekä rakentaa yhdessä asiantuntijoiden, yritysten ja asiakkaiden kanssa monialaista hyvinvoinnin ekosysteemiä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseksi. Ota rohkeasti yhteyttä ja lähde ratkomaan meidän kanssa sosiaali- ja terveysalan haasteita. minna.elomaa-krapu@metropolia.fi +358 40 6374399. Lähteet: [1] Ten threats to global health in 2019. World Health Organization. https://www.who.int/emergencies/ten-threats-to-global-health-in-2019. (luettu 19.5.2019) [2] Painopiste preventioon. 2017. Konsensuslauselma tarttumattomien sairauksien ehkäisystä. Suomen lääkäriseura Duodecim. Suomen Akatemia. https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2017/04/Konsensuslausuma-2017.pdf. (luettu 2.6.2019) [3] Painopiste preventioon. 2017. Konsensuslauselma tarttumattomien sairauksien ehkäisystä. Suomen lääkäriseura Duodecim. Suomen Akatemia. https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2017/04/Konsensuslausuma-2017.pdf. (luettu 2.6.2019); Uudenmaan maakunnan TKI. Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa linjaava politiikka. 2019. Versio 1.0.; Sosiaali- ja terveysministeriö. 2019 Terveyden edistäminen. https://stm.fi/terveyden-edistaminen. (luettu 2.6.2019) [4] Kts. esim. Pearce, C. 2011. A short introduction to promoting resilience in children. London: Jessica Kingsley Publishers; Fletcher, D., & Sarkar, M. 2013. Psychological resilience: A review and critique of definitions, concepts, and theory. European Psychologist, 18(1), 12–23; Sitra 2014. Visio Suomelle.Työpaperi 31.10.2014. https://media.sitra.fi/2017/02/23213056/Visio_Suomelle.pdf. (Luettu 2.6.2019) [5] Mahdollisuudet Suomelle. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:1. [6] Uudenmaan maakunnan TKI. Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa linjaava politiikka. 2019. Versio 1.0. [7] Jakab Z. 2012. Facing future challenges for global health. World Health Organization. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0003/178419/RD-Pres-Facing-future-challenges-for-global-health-30-November-2012,-London,-UK-v2.pdf?ua=1. (luettu 19.5.2019) [8] Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Osaamisella soteen hankkeen väliraportti 2019. [9] Uudenmaan maakunnan TKI. Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa linjaava politiikka. 2019. Versio 1.0. [10] Uudenmaan maakunnan TKI. Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa linjaava politiikka. 2019. Versio 1.0. [11] Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Osaamisella soteen hankkeen väliraportti 2019.  

Narratiivisuutta pedagogiikkaan

3.6.2019
Päivi Rahmel

Kukapa meistä opettajista ei haluaisi kyetä luomaan kiinnostavia, mieleenpainuvia ja jopa jännittäviä opetuskokonaisuuksia? Kukapa meistä ei haluaisi innostua omasta työstään ja sinkoutua oppimisen imuun ja läsnäolon tilaan useammin kuin joskus? Narratiivisuus eli tarinallisuus pedagogiikassa ja dramaturginen ajattelu opetuksen suunnittelussa voivat antaa uuden näkökulman ja lähestymistavan oppimisprosessiin. Oppimisesta tulee ikään kuin eri vaiheita sisältävä matka johonkin uuteen. Matkalla voi aina tapahtua yllätyksiä ja niihin liittyy luovaa ennalta-arvaamattomuutta. Opiskelijat kutsutaan toimimaan kanssa luojina prosessiin vaikuttamisessa ja tiedon etsimisessä. Vaikuttamismahdollisuudet omaan oppimiseen lisäävät usein motivaatiota. Tällainen  prosessi tukee oppimisen flown eli keskittyneen ja intensiivisen oppimisen muodostumista. Narratiivisuus  avaa oppimiseen myös esteettisen, taiteellisen ulottuvuuden, joka voi syventää oppimiskokemusta ja siitä jääviä jälkiä. Metaforinen ajattelu ja aivokemia Muutamia poimintoja  tarinallisuudesta ja sen vaikutuksista: Jerome Bruner (1996) on todennut, että ihmisen ajattelu rakentuu sekä loogis-analyyttisestä että metaforisesta ajattelusta. Ihmiselle on luontaista luoda subjektiivisen logiikan muodostamia kokonaisuuksia. Ihmisen mieli rakentaa tarinoita ja kiinnostuu niistä. Opetus nojaa usein yksipuolisesti loogis-analyyttiseen puoleen ohittaen ja mitätöiden ihmisen tarinallisen mielen. Juhana Torkki (2014) väittää, että kaikki on tarinaa ja hyvä tarina voittaa niin  bisneksessä kuin valtiollisessa päätöksenteossakin. Ihmiset haluavat olla osa kiehtovaa tarinaa ja siten liittyvät niihin ohi faktatiedonkin (esim poliittiset ilmiöt tai kaupalliset brändit). Siksi on erinomaisen tärkeää tuntea tarinoiden voima, jotta ei ole helposti harhaan johdettavissa. David Phillips (2017) kertoo TED-talkissaan aivojen neurobiologiasta, että tarinankerronta  herättää ihmisen aivoissa endorfiinia ja oksitosiinia. Edellinen auttaa keskittymään ja jälkimmäinen herättää empatian lisäksi luovuutta ja pitkäjännitteisyyttä. Pelko herättää adrenaliinia, joka huonontaa muistia ja tekee ihmisestä ärtyisän, epäluovan, kriittisen, kärsimättömän ja huonoihin päätöksiin suuntautuvan. Kannattaisiko siis maustaa opetusta, koulutusta ja valmentamista tarinallisin maustein ja turvallisuutta lisäävin teoin? Kannattaisiko tietoisesti tukea opiskelijan tai asiakkaan aivokemian positiivisia prosesseja? Varmaan kannattaisi, jos osaisi, vai mitä? Luo draaman kaari, kutsu opiskelijat yhteiseen tarinaan Ehkäpä tutuin draaman kaari meille kaikille on Aristotelinen draaman jäsennys, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Sillä pääsee hyvin alkuun — ja ajatus tuntuu varmasti tutulta opettajalle. Tunnit suunnitellaan samaan malliin. Opettaja miettii, miten aloittaa aiheen käsittelyn, käsittelee sen ja päättää tuntinsa jollakin tavalla. Sama ajatus pätee suurempiinkin opetuskokonaisuuksiin. Miten siihen sitten lisätään elämänvoiman maustetta ja tarjoillaan opiskelijan aivoihin miellyttävä, opiskelua tukeva aivokemiallinen Phillipsin nimittämä “enkelin cocktail” “paholaisen cocktailin” sijaan? Ryhdy tarinankertojaksi. Ryhdy tarinankertojaksi. Liitä opetettavaan aiheeseen kiinnostava mielikuva tai tarina, kutsu opiskelijat jollakin tavalla osaksi tuota tarinaa, löydä  ja tue opiskelijoittesi tahdon suuntaa ja luo yhteistä päämäärää. Ripottele tai mahdollista joitakin haasteita ja jännitteitä matkallanne kohti tavoitettanne. Kuulostaa helpolta, ja samaan aikaan haastetta ja mahdollisuuksia riittää loppuelämäksi. Alkuvaiheessa dramaturgista ajattelua harjoitteleva voi suunnitella koukuttavia käänteitä etukäteen ja kehittyessään hän voi siirtyä avoimiin prosesseihin, jotka ovat parhaimmillaan osittain ennakoimattomia ja tuottavat itse yllättäviä käänteitä, joita opettaja voi oppia huomaamaan. Tarinallisuus erään opettajan käsissä Täydennyskoulutan parhaillaan eri oppilaitoksista tulevia opettajia tarinallisuuden hyödyntämiseen opetuksessa Opetushallituksen rahoittamassa Tarinallisuus koulussa eli TARU-hankkeessa. Koulutuksiin osallistuneet opettajat ovat suunnitelleet draaman kaarelle asettuvia mainioita opetustunteja ja opetuskokonaisuuksia. Esimerkkinä ja innostajaksi muillekin opettajille nostan tässä yhden, Pia Hariolan (2017) suunnitteleman äidinkielen opetuskokonaisuuden. Hän rakensi 8. luokan oppisisältöihin tarinallisen viitekehyksen: Modusmaan. Tuossa maassa oppilaat jakautuivat heimoihin, joiden nimet olivat Indikatiivit, Konditionaalit, Potentiaalit ja Imperatiivit. Oppilaat jaettiin näihin heimoihin ja he alkoivat tutustua ominaisuuksiinsa eri tavoin. He tekivät esimerkiksi roolikortit, joissa ilmeni henkilötiedot, luonne, perhesuhteet, harrastukset jne. Sen jälkeen heitä sai kutsua ns. kuumaan tuoliin, jossa istuja vastaa muiden hänelle esittämiin kysymyksiin siitä, kuka hän on. Tunnistautumisen jälkeen he alkoivat valmistautua Modusmaan suureen väittelyyn (8. luokan äidinkielen oppisisältöihin kuuluva aihe). Kukin heimo harjoitteli modusluonteensa mukaista väittelytaitoa (tekijät, jossittelijat, jahkailijat ja käskijät) ja saapuessaan suureen väittelyyn heitä odotti sanallinen miekkojen kalistelu. Jakson loputtua oppilaat eivät meinanneet raaskia luopua heimoistaan ja jäivät odottamaan jatkokertomusta scifi-kirjallisuuden kurssille. Mielikuvien voima Mielikuvien ja tarinoiden voimaa kuvaa hyvin konkreettisesti Phillipsin kertomus tutkimuksesta (TED-talk 2017), jossa taiteilijoita pyydettiin keksimään tarina kirpputoreilta ostettuihin tarinoihin. Kun tavarat huutokaupattiin tarinoiden kera, niiden arvo oli noussut 129:stä dollarista 8000:en dollariin eli tavaroiden arvo oli noussut moninkertaisesti ostohintaan verrattuna. Tarinalla höystetyn opetuksen arvon nousua voi vain arvailla, mutta kannattaa kokeilla, miten kerronta ja tarinallinen viitekehys vaikuttaa. Modusmaa ja monet muut kokeilut ovat osoittaneet, että on kiinnostavampaa olla osa tarinaa kuin päntätä irrallista tietoa opintosuorituksia varten. On kiinnostavampaa tukea opiskelijoita luomaan merkityksiä ja motivoitumaan niistä, kuin vaatia yksittäisiä suoritteita. Eräässä tarinassa kivenhakkaajilta kysyttiin, mitä he tekivät. Toinen vastasi hakkaavansa kiveä ja toinen rakensi temppeliä. Kumpaa sinun opiskelijasi tekevät? Kirjoittaja Päivi Rahmel, KM, TO (Story) on Metropolian musiikin ja kulttuuripalveluiden lehtori. Hän toimi pitkäaikaisesti Esittävän taiteen koulutusohjelman vetäjänä ja on kokenut draamallisten työtapojen soveltaja, psykodraamaohjaajien kouluttaja ja suomalaisen tarinateatterin pioneeri. Tällä hetkellä hän kätilöi useita opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutushankkeita. Lähteet: Bruner,J., (1986), Actual minds, Possible words. London: Harward University. Bruner, J., (1996) Culture of education. London: Harward University. Kuudes painos 2001. Bruner, J., (2006) In search of Pedagogy. Volume 1. The selected Works of Jerome S.Bruner. London: Routledge Hariola, P. (2017) Modusmaa. Saatavilla Taru-oppimateriaalipankissa: https://sites.google.com/metropolia.fi/taru-oppimateriaalipankki/projektit Suora linkki Modusmaahan: https://docs.google.com/presentation/d/1cnW5qIa06nZT2btPxK_zY3lnLICBzPh_y3UI2MwxX4k/edit#slide=id.g420070fe20_0_0 Ketonen.P, (2006), Kohti Morenolaista pedagogiikkaa. Kandidaatin tutkielma. Helsingin yliopisto. Ketonen.P., (2008), Kokemuksia psykodraaman ja tarinateatterin pedagogisesta soveltamisesta kohti sosiodynaamista oppimista. Pro Gradu. Helsingin yliopisto Phillips.D,JP.(2017) The Magical Science of Storytelling. TED-talk. Stockholm. Katsottavissa: https://www.youtube.com/watch?v=Nj-hdQMa3uA&t=10s Phillips.D,J.(2017) https://www.youtube.com/watch?v=Nj-hdQMa3uA Torkki, J., (2014) Tarinan valta. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy. Lue ja tutki aiheesta lisää: Rahmel.P., (2018) Taru-oppimateriaalipankki.metropolia.fi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.        

“Roolipelaa” ammattilaista – pakopelit oppimisen välineinä ammattikorkeakoulussa

23.5.2019
Joona Koiranen

Pakopelit ovat tosielämän ryhmäpelejä, joissa ryhmä ratkoo yhdessä erityyppisiä luovaa ongelmanratkaisua vaativia tehtäviä tarinakehyksen sisällä. Moni tuntee pakopelit vapaa-ajan viettotapana, mutta myös monet toimijat kirjastoista museoihin ja oppilaitoksista yrityksiin ovat huomanneet pakopelien edut oppimisen pelillistämisen välineenä. Pelillistämisellä tarkoitetaan peleistä tuttujen ominaisuuksien soveltamista eri ympäristöissä. Tavoitteena on usein motivaation lisääminen. Olen kiertänyt kouluttamassa eri alojen toimijoita pedagogisten pakopelien salaisuuksiin ympäri Suomen. Tässä postauksessa kerron pakopelien mahdollisuuksista ammattikorkeakoulujen kontekstissa. Klassinen pakopeli ja oppimispakopeli Klassinen pakopeli on huone, joka on sisustettu tietyn teeman mukaisesti. Pelin tarina liittyy teemaan ja esittelee pelin sisäisen tavoitteen, joka voi olla esimerkiksi ratkaista jokin arvoitus, löytää tietty esine tai paeta ennen kuin jotakin tapahtuu. Tavoitteeseen päästään ratkomalla kaikki huoneeseen sijoitetut tehtävät. Etenemistä säädellään erilaisilla lukoilla. Oppimispakopelin ei kuitenkaan tarvitse noudattaa klassisen pakopelin kaavaa. Pelin ominaisuuksia on mahdollista hyödyntää monin eri tavoin. Pakopelin flow Kokemuksellisuus. Pelillisyys. Ryhmätyö. Tarinallisuus. Ilmiöoppiminen. Simulaatio. Tavoite. Ajantaju katoaa. Mitä, menikö se tunti jo? Pakopeleissä on paljon oppimista tukevia piirteitä. Konseptina pakopelit on suunniteltu pyrkimään kohti flow-tilaa. Ilmiön taustalla on optimaalisen keskittyneisyyden tila, jossa ihminen keskittyy tiettyyn toimintaan niin, että kaikki muu sulkeutuu tietoisuudesta. Syntyy virtauskokemus, joka on hedelmällinen oppimisen kannalta. Teorian kehittäjänä tunnetaan Mihály Csíkszentmihályi (Flow: The Psychology of Optimal Experience, 1990). Csíkszentmihályi on määritellyt flow-kokemuksen syntymistä edistäviä asioita. Listaa tutkailemalla on helppo huomata yhteys pakopeleihin. Tehtävällä on selvät päämäärät. Kuten muissakin peleissä, pakopelissä pelaajille määritellään tavoite, jota kohti ryhmä pelissä pyrkii. Pakopelissä tavoite voi olla esimerkiksi pako pelitilasta, arvoituksen selvittäminen tai jokin muu selkeä ja konkreettinen tehtävä. Yksilön keskittyminen on täydellistä. Pakopelille tyypillinen aikaraja sekä pelaajien motivaatio ratkaista peli (ts. voitontahto ja uteliaisuus) kannustavat keskittymiseen. Pelaajat ohjataan ratkaisujen virtaan, jossa tehtävät ja vihjeet seuraavat toisiaan. Peliä katkotaan erilaisten lukkojen avulla niin, että syntyy vaikutelma jatkuvasta etenemisestä. Oman minän arviointi vähenee. Pakopelit ovat ryhmäpelejä, joissa ryhmän yhteistoiminta korostuu. Pelin tehtävät suunnitellaan niin, ettei sitä ole mahdollista läpäistä ilman yhteistyötä. Ajantaju katoaa. Mitä, menikö se tunti jo? Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta. Tehtävä ratkeaa, koodi löytyy, lipas aukeaa. Lippaasta paljastuu uusi jännittävä vihje ja esine, joiden avulla pelissä pääsee eteenpäin. Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa. Ongelmanratkaisutehtävät vaativat hoksottimia ja luovuutta. Pakopelissä on aina mahdollisuus saada apua ohjaajalta, joka antaa oikeaan suuntaan ohjaavan vihjeen, mutta ei kerro suoraan vastausta. Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta. Ryhmä suorittaa pakopelin itsenäisesti. Tehtävien ratkaisu on heistä kiinni, mutta heillä on myös mahdollisuus saada tarvittaessa lisävihjeitä. Tehtävä on itsessään palkitseva. Uudestaan! Lisää! Enemmän! (kuultuja pelaajakommentteja) Pakopelit oppimisen välineinä Pakopeleillä voidaan oikeastaan opettaa mitä tahansa oppimissisältöjä. Veikkaus kouluttaa henkilökuntaansa tunnistamaan ongelmapelaamisen pakohuoneen avulla. Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY on lanseerannut pakojätehuoneen kierrätyksen edistämiseksi. Helinä Rautavaaran museo on kiertänyt keväästä 2019 kertomassa lukiolaisille ilmastonmuutoksesta pop up -pakopelisetillä.Vantaan Rekolan koulussa toteutettiin historian koe pakopelinä. Kirjastot käyttävät pakopelejä esimerkiksi tiedonhankinnan harjoitteluun. Millainen voisi olla amk-pakopeli? Oppimispakopeliä suunnitellessa kannattaa tietysti lähteä liikkeelle siitä, mitä sillä haluaa opettaa. Peli voi toimia joko uuden tiedon omaksumisen välineenä tai jo opitun kertaamisena ja soveltamisena. Se voi opettaa tarkkoja faktoja, ajattelutapaa tai soveltavia kykyjä. Tarkkoja faktoja edustavat tehtävät, joissa on yksi tai pari mahdollista oikeaa ratkaisua. Tehtävän ratkaisusta voi syntyä esimerkiksi koodi tai salasana, jonka avulla lukon saa auki ja peli etenee. Tällainen tehtävä voisi olla esimerkiksi lääkelaskun suorittaminen tai oikeiden vaihtoehtojen valitseminen turvallisuusohjeiden joukosta. Ammatilliseen ajattelutapaan voidaan kannustaa tarinan kautta. Ryhmä voi esimerkiksi “roolipelata” alansa ammattilaista ja harjoitella simulaatiomaisesti tosielämän ongelmatilanteiden ratkomista. Tehtävien ja tarinan kautta tiputellaan informaatiota, jota hyödyntämällä pelin voi selvittää, ja samalla tulee selväksi, miksi kyseiset taidot ja tiedot ovat tärkeitä. Ryhmä voi esimerkiksi “roolipelata” alansa ammattilaista ja harjoitella simulaatiomaisesti tosielämän ongelmatilanteiden ratkomista. Kaikkien tehtävien ratkaisuksi ei tarvita koodia tai salasanaa. Myös ohjaaja voi toimia pelissä lukkona, joka päästää pelaajat eteenpäin sen jälkeen kun ryhmä on suorittanut tehtävän hyväksytyllä tavalla. Tämä mahdollistaa sen, että pakopelissä on mahdollista käyttää mitä tahansa tehtävätyyppiä; myös tehtäviä, jotka vaativat soveltamista, luovuutta tai pohdintaa ilman selkeästi oikeaa tai väärää vastausta. Ryhmäpelinä pakopeli mahdollistaa myös tiimityöskentelytaitojen kehittämisen. Yleensä pakopeleissä pelaajat pelaavat omana itsenään, mutta heille voidaan jakaa etukäteen myös rooleja, joita heidän tulisi pelissä ottaa. Tällä tavalla voidaan harjoitella esimerkiksi esimiestaitoja, tai tarkastella omaa toimintaa ja sen vaikutusta ryhmädynamiikkaan. Jos pelin tarkoituksena on, että pelaajat pohtivat omaa toimintaansa ryhmän jäseninä, pelin jälkeen on hyvä pitää yhteinen purkukeskustelu. Se on toki suositeltavaa muulloinkin, sillä pakopelien jälkeen pelaajilla on yleensä kova tarve purkaa kokemusta puhumalla. Pakopeli voi laajentua verkkoon tai olla kokonaan sähköinen. Pelaajat kuitenkin usein pitävät pakopelien konkretiasta ja “kädet saveen” -meiningistä, jossa saa kokeilla, koskea ja tutkia. Omissa peleissäni käytän yleensä sekä sähköisiä että konkreettisia tehtäviä. Eri tehtävätyypit lisäävät yllättävyyttä ja oivalluksia, ja antavat erilaisia taitoja omaavien opiskelijoiden loistaa vuorollaan. Pakopelin pedagogiikan voi kääntää myös toisinpäin ja antaa opiskelijoille tehtäväksi suunnitella peli tietystä aiheesta. Näin opiskelijat joutuvat hankkimaan tietoa sekä määrittelemään aiheen ydinkysymykset pelin suunnittelua varten. Pelin suunnittelu ja rakentaminen pienryhmissä toimii ryhmätyötaitojen harjoitteluna, tehtävämateriaalien valmistaminen taas voi edellyttää niin teknisiä taitoja (tekniset vimpaimet ja tehtävien automatisointi), kuin sisällöntuotannon taitoja (esim. videoiden tai tekstien tuottaminen). Järjestämällä pelin muille opiskelijoille saa vielä kokemusta ryhmän ohjaamisesta, mainonnasta ja tapahtumajärjestämisestä. Pakopeleillä voidaan kouluttaa myös ammattikorkeakoulujen henkilökuntaa hauskalla ja kiinnostavalla tavalla. Esimerkiksi Espoon seudun koulutusyhtymän Omnia on kehittänyt pakopelin opiskelijaohjausta tekevän henkilökunnan perehdyttämiseen. Vinkkejä oman pakopelin suunnitteluun Ensimmäinen vinkkini on, että kaupallisissa pakohuoneissa kannattaa käydä, jotta pakopelien mekaniikka ja pelin herättämät tunteet tulevat tutuiksi. Itse pelaamalla voi saada sekä inspiraatiota että ideoita. Toinen vinkki liittyy edelliseen: älä koskaan vertaa oppimispakopeliä kaupalliseen pakopeliin. Kaupalliset pakopelit ovat elämysbisnestä. Niiden valmistamiseen käytetään rahaa tuhansia euroja ja aikaa vähintäänkin kuukausia, joskus yli vuosi. Oppimispakopelit toimivat useimmiten huomattavasti pienemmillä budjeteilla. Olen suunnitellut ja toteuttanut toistakymmentä pakopeliä hyvinkin pienin resurssein ja todennut aina saman asian: se ei haittaa. Pakopelit ovat pelaajille jännittävä ja hauska kokemus, vaikka ne toteutettaisiin yksinkertaisesti. Kukaan ei odota sinun rakentavan tilaan salakäytäviä. Kolmas vinkkini on siis: keep it simple. Tämä on tärkeää varsinkin, jos sinulla ei ole aiempaa kokemusta pakopelien järjestämisestä, ja se laskee samalla kynnystä kokeilla. "Keep it simple!" Pakopelit kannattaa suunnitella pienellä porukalla, koska yhden ihmisen mielikuvitus on usein rajoittunutta eikä oma logiikka välttämättä ole sama kuin muiden logiikka. Peli kannattaa suunnitella joko tiettyyn tilaan sopivaksi tai pop up -peliksi, joka voidaan helposti kuljettaa ja koota minne vain. Itse kokoan pakopelisettejä usein matkalaukkuun. Klassisia pakopelitehtäviä löytää paljon verkosta ja niitä voi soveltaa. Oppimispakopelin ei kuitenkaan tarvitse pyrkiä olemaan “mahdollisimman puhdas pakopeli”. Voit ottaa peliisi juuri sellaisia pakopelin ominaisuuksia kuin tarvitset tehdäksesi siitä mielenkiintoisen, mutta oppimisen kannalta hyödyllisen. Tavoitteenahan ei ole tehdä pakopeliä sen itsensä takia, vaan hyödyntää pakopeli-menetelmää oppimisen pelillistämiseen. Viimeinen vinkkini onkin: pidä mielesi avoimena ja kokeile rohkeasti. Suunnittele aluksi niin yksinkertainen peli, että saat sen varmasti toteutettua ja testattua. Sen pohjalta voit lähteä kehittämään peliäsi. Pidä mielesi avoimena ja kokeile rohkeasti. Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä yksin itse alusta asti. Oppimispakopelejä on kokeiltu ja tehdään parhaillaan ympäri Suomen erilaisiin tarkoituksiin. Muiden kokeiluihin kannattaa tutustua ja ehdottaa vaikkapa yhteistyötä. Sama tekniikan tai hoitoalan pakopeli voi toimia hieman mukautettuna vaikka jokaikisessä Suomen ammattikorkeakoulussa. Lähteet: Csíkszentmihályi, Mihály. 1990. Flow: The Psychology of Optimal Experience. Pari linkkivinkkiä: Englanninkielinen opas terveysalan pakopelin järjestämiseen, ladattavissa ilmaiseksi lisenssin hyväksymisen jälkeen (Beginner ja Advanced -pelit): http://license.umn.edu/technologies/20180272-20180273_healthcare-escape-room-design-guidebooks Suomalainen pakopeli-sivusto opettajille. https://peda.net/joensuu/jm/lightabot-luonnos/pakopelit Pakopelit opetuksessa -facebook-ryhmä Kirjoittaja: Joona Koiranen on informaatikko Metropolia Ammattikorkeakoulussa sekä Ääres eduEscape -pakopeliyrityksen toimitusjohtaja