Kategoria: Henkilöstö
Verkossa opiskelu on opiskelijalle arkipäivää
Tieto- ja viestintäteknologian osaamista pidetään tärkeänä kansalaistaitona; osaamista tarvitaan digitalisoituvassa maailmassa yhä enemmän, paitsi opinnoissa niin myös työelämässä ja arjessa. Korkeakouluissa verkko-opinnot ja niissä hyödynnettävien digitaalisten välineiden käyttö ovat yleistyneet viime vuosina (1). Verkko-opintojen on todettu lisäävän opiskelijoiden tyytyväisyyttä opintoihin (2). Digiarki vaatii jatkuvaa uuden opettelua Digiloikkaa vauhditti keväällä 2020 alkanut koronaepidemia, jolloin jokaisen opettajan tuli nopeasti muokata omaa opetustaan verkossa toteutuvaksi. Tässä oli koetuksella sekä opettajan digitaidot että verkkopedagogiikan ymmärrys. Vaikka tekninen osaaminen olisikin opettajalla hallussa, vaatii verkossa toteutettava opintojakso toisenlaisen rakenteen kuin luokassa tapahtuva opetus. Esimerkiksi Metropolian lehtori Mari Virtasen julkaisemat videot antavat selkeitä ohjeita siitä, miten rakennetaan pedagogisesti mielekäs kokonaisuus. Ei ole itsestään selvää, että opiskelijalta opiskelu sujuu verkossa, vaikka hän käyttäisikin paljon digitaalisia välineitä somettamiseen ja verkossa surffailuun. Sen vuoksi olisikin heti verkkopainotteisten opintojen alusta asti panostettava opintojen ohjaukseen ja verkkopainotteisen opiskelun suunnitteluun. Korkeakouluopiskelijoille on eri oppilaitoksissa digistarttipaketteja, joihin voi tutustua eAMK:n sivuilla. On hämmentävää, kuinka nopeasti verkkopainotteisesta opiskelusta tullut arkipäivää ja miten paljon etäopiskelun välineet ovat kehittyneet tänä aikana. On selvää, että kehitys jatkuu edelleen. Tämä tarkoittaa meille kaikille hyvin konkreettista jokapäiväistä ja elinikäistä oppimista. Opiskelijoiden kokemuksia digiosaamisesta ja opiskelusta verkossa Metropolia Ammattikorkeakoulussa tuotettiin vuosina 2017-2020 Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana hankkeena sosiaali- ja terveysalan verkkopainotteinen koulutuskonsepti vastaamaan maakuntien muuttuviin sote-alueiden työvoimatarpeisiin (ns. SOTKA-hanke). Hankkeessa toteutettiin verkkopainotteinen koulutus bioanalytiikan, ensihoidon, suun terveydenhuollon ja toimintaterapian opiskelijoille. Koulutuskonsepti julkaistiin maaliskuussa 2020 ja se on kokonaisuudessaan luettavissa Verkkopainotteinen terveysalan korkeakoulutus -verkkojulkaisuna (Theseus). Koulutus toteutettiin verkkopainotteisena siten, että ammatissa tarvittavien kliinisten työelämätaitojen oppimiseksi opiskelijat osallistuivat myös lähiopetukseen ja ohjattuun työelämäharjoitteluun. Verkko-opinnoissa hyödynnettiin mm. verkko-oppimisalustaa (Moodle), erilaisia verkkokokousjärjestelmiä ja yhteisöllisen työskentelyn mahdollistavia pilvipalveluja. Verkkopainotteiseen koulutukseen osallistuneet opiskelijat arvioivat omaa digitaalisten välineiden käytön osaamista opintojen alkaessa (vaihe 1, n=114 opiskelijaa) ja ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen (vaihe 2, n=81 opiskelijaa), jolloin myös kysyttiin opiskelijoiden kokemuksia verkkopainotteisesta opiskelusta. Osaamisen arviointiin käytettiin hankkeessa kehitettyä e-lomaketta. Vaiheessa 1 vastausprosentti oli 99% ja vaiheessa 2 se oli 76%. Kyselyyn osallistuneiden opiskelijoiden keski-ikä oli 31 vuotta iän vaihdellessa 18 ja 55 ikävuoden välillä. Noin kolme neljäosa opiskelijoista oli naisia. Opiskelijoista noin puolella oli taloudessa alle 18-vuotiaita lapsia, lasten määrä vaihteli yhdestä lapsesta kuuteen lapseen. Keskimäärin lapsia oli kaksi. Reilusti yli puolet opiskelijoista (67%) oli suorittanut ammatillisen perustutkinnon sosiaali- ja terveysalalta. Opiskelijoilla oli työkokemusta sosiaali- ja terveysalalta keskimäärin 6-7 vuotta, työkokemus vaihteli 0 vuodesta 23 vuotta. Opiskelijoista kolme neljäsosa teki töitä opintojen ohella. Keskimäärin opiskelijat tekivät töitä 30 tuntia viikossa. Opiskelijan itseohjautuvuus on edellytys verkko-opiskelussa Verkko-opinnot antavat yhä useammalle mahdollisuuden opiskeluun, koska opinnot eivät edellytä omalta kotipaikkakunnalta poismuuttoa. Myös opiskelijoiden yksilölliset tilanteet, kuten pitkät välimatkat, fyysiset rajoitteet, lastenhoito ja työssäkäynti voidaan huomioida paremmin. Aikaisempien tutkimusten mukaan verkko-opinnot muuttavat opiskelemisen tapoja ja edellyttävät itseohjautuvuutta (3). Verkko-opintojen myötä opiskelijoiden opiskelutavat muuttuvat monimuotoisemmaksi (4). Kaikkien opiskelijoiden mielestä verkko-opinnoissa korostuu opiskelijan itseohjautuvuus. He kokivat myös onnistuneensa sovittamaan opiskelun ja muun elämän (89%). Lähes kaikki opiskelijat (99%) olivat koulutuksen alkaessa motivoituneita verkkopainotteiseen opiskeluun ja suurin osa opiskelijoista (90%) oli tyytyväisiä ensimmäisen vuoden opiskelumenestykseen. Verkko-opintoihin tarvitaan toimivat välineet Digitaalisia välineitä tulisi käyttää verkko-opinnoissa joustavasti opiskelijoiden oppimista tukien (5). Ne eivät saa korostua liikaa ja monimutkaistaa opiskelua. Digitaalisten välineiden toimimattomuuden on todettu aiheuttavan opiskelijoille stressiä, heikentävän motivaatiota ja sitoutumista verkko-opintoihin (6). Tässä hankkeessa kokemukset ensimmäisen vuoden verkkopainotteisista opinnoista vaihtelivat. Yli puolet kyselyyn vastanneista opiskelijoista oli tyytyväisiä ensimmäisen vuoden opintojen toteutukseen (65%), tyytymättömiä oli noin kolmasosa opiskelijoista (35%). Tässä tutkimuksessa opiskelijat, joita olivat suorittaneet korkeakoulututkinnon muulta kuin sosiaali- ja terveysalalta olivat merkitsevästi tyytyväisempiä (p=0,006) ensimmäisen vuoden opintojen toteutukseen kuin muun tutkinnon suorittaneet opiskelijat. Digivälineiden käyttö kehittyy opintojen edetessä Verkko-opintojen suorittaminen vaatii opiskelijoilta digitaalisten välineiden käytön osaamista. Korkeakouluopiskelijoiden riittämätön digitaalisten välineiden käytön osaaminen on todettu olevan yksi opintojaksojen keskeyttämisen syy (7). Verkko-opinnoissa käytetään yleisesti Moodle verkko-oppimislaustaa. Opiskelijoiden digitaalisten välineiden käytön osaaminen painottuu työvälineohjelmissa Power Pointin ja verkkokokousohjelmissa Skype for Businessin käyttöön. Interaktiivisten älytaulujen ja Adobe Connect Funet-verkkokokousjärjestelmän käyttö ovat vähäisiä. (8.) Kyselyyn vastanneista opiskelijoista suurin osa osasi käyttää jo koulutuksen alkaessa sähköpostia, internetiä, mobiililaitteita ja sosiaalista mediaa. Sen sijaan tietokantoja, Moodle-oppimisalustaa ja pilvipalveluja osattiin käyttää koulutuksen alussa heikommin, opiskelijoiden mielestä osaaminen kuitenkin kehittyi toisen lukuvuoden alkuun mennessä. Samoin verkkokokousohjelmien käyttö kehittyi, erityisesti AC:n käytön osaamisessa. Tätä selittänee se, että suurimmaksi osaksi opetuksessa käytettiin AC:ta. Sen sijaan Skypen käyttö korostui enemmän esim. opettajan ja opiskelijan välisissä henkilökohtaisissa keskusteluissa, joihin kaikki opiskelijat eivät välttämättä olleet vielä osallistuneet. Videoiden tekeminen ja interaktiivisten älytaulujen käytön osaaminen oli heikkoa opintojen alkuvaiheessa – opiskelijat arvioivat osaamisensa joko huonoksi tai opiskelijoilla ei ollut vielä kokemusta niiden käytöstä. Vuorovaikutteisuus ei ole itsestään selvää verkko-opiskelussa Aikaisemmissa tutkimuksissa korostetaan vuorovaikutuksen merkitystä verkko-opinnoissa (9). Opiskelijoiden keskinäisen sekä opettajien ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen nähdään parantavan opiskelijoiden oppimistuloksia ja lisäävän opiskelumotivaatiota (10). Verkko-opinnoissa vuorovaikutusta voidaan edistää erilaisten verkkokokousohjelmien kautta, koska ne edistävät opiskelijoiden ja opettajien välistä vuorovaikutusta, verkottumista ja tiedotusta sekä voimistavat viestinnän suhdetta, vaikka se ei korvaa kasvotusten käytävää viestintää. Sosiaalisen median välineet kehittyvät nopeasti, esimerkiksi vuonna 2018 opiskelijat käyttivät sosiaalisen median välineistä Facebookia ja jonkin verran Instagramia (7). Sosiaalisen median sovellukset edistävät opetusta, mahdollistavat osaamisen jakamisen sekä joustavan ja tehokkaan viestinnän ja verkostoitumisen. Kyselyyn osallistuneista opiskelijoista lähes kaikki opiskelijat (99%) olivat motivoituneita koulutuksen alkaessa verkkopainotteiseen opiskeluun. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen pienellä osalla opiskelijoista (10%) opiskelumotivaatio oli kuitenkin kadonnut joko osittain tai kokonaan. Yli puolet opiskelijoista (n=58%) koki, että verkko-opinnot kannustivat vuorovaikutukseen muiden opiskelijoiden kanssa. Sen sijaan yli puolet (n=57%) koki, etteivät verkko-opinnot kannusta vuorovaikutukseen opettajien kanssa. Opettajan läsnäolo lisää opintomenestystä ja tyytyväisyyttä opintoihin Opettajan palautteen ja tuen on todettu lisäävän opiskelumotivaatiota ja parantavan opiskelijoiden oppimistuloksia verkko-opinnoissa. Hyvä perehdytys ja tuen saaminen nähdään edellytyksenä verkko-opintojen suorittamiselle (11). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen suurin osa opiskelijoista koki, että he saivat opettajilta riittävästi ohjausta verkko-opintoihin (83%) ja että opettajat olivat tarvittaessa tavoitettavissa opintojakson aikana (84%). Ennakointi ja suunnitelmallisuus tärkeää verkkopainotteisissa opinnoissa Kyselyyn osallistuneiden opiskelijoiden vastauksissa tulee esille se, että hyvä ennakointi ja suunnitelmallisuus mahdollistavat verkossa opiskelun. Tätä puolestaan edistää vuorovaikutuksellisuus sekä opiskelijoiden kesken että opettajien kanssa. Opiskelijoiden kokemukset voidaan vetää yhteen seuraavasti: Opiskelun ja muun elämän yhteensovittaminen on mahdollista verkkopainotteisessa koulutuksessa, mutta se vaatii opiskelijoilta suunnitelmallisuutta ja itseohjautuvuutta. · Opintojen alussa kannattaa varmistaa tieto- ja viestintäteknologian osaaminen ja toimivat välineet. Vuorovaikutus sekä opiskelijoiden kesken että opettajan kanssa vaikuttavat opintojen etenemiseen ja motivaatioon. Opettajan tavoitettavuus ja palautteen antaminen vähentävät opiskelijan epävarmuutta ja opintojen keskeytymistä. Kirjoittajat Iira Lankinen työskentelee lehtorina Terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveystieteiden tohtori. Iira opettaa Metropoliassa tutkimusmenetelmäopintoja ja ohjaa opinnäytetöitä yamk-tutkinnoissa sekä osallistuu erilaiseen hanketoimintaan. Omien sanojensa mukaan hankkeet saavat hänestä ahkeran ja innostuvan ”työrukkasen”. Vapaa-aika kuluu ulkoillessa ja mökkeillessä. Ulla Vehkaperä työskentelee toimintaterapian lehtorina ja projektipäällikkönä. Hän on perehtynyt Metropoliassa innovaatiotoimintaan ja -pedagogiikkaan. Hän innostuu työelämän ja opiskelijoiden kanssa yhteistoiminnassa toteutettavista opintojaksoista ja hanketyöstä. Koulutukseltaan Ulla on toimintaterapeutti, terveystieteen maisteri, työnohjaaja ja toiminnallisten ryhmien ohjaaja. Hyvinvointialan yrittäjyys ja uusien palveluiden kehittäminen vievät hänet mennessään. Vapaa-ajalla Ullan voi löytää tilkkutöiden ja ystävien parista. Lähteet Kuosa, T. & Hakala, S. 2017. Muutosilmiöitä koulutuksen rajapinnoilla. Havaintoja ja kehitysehdotuksia koulutustoimikuntien ennakointikarttatyöskentelystä vuosina 2014–2016. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2017:9. (PDF). Luettu 8.8.2020. Nortvig, A.-M., Petersen, A. & Balle, S. 2018. A Literature Review of the Factors Influencing E-Learning and Blended Learning in Relation to Learning Outcome, Student Satisfaction and Engagement. The Electronic Journal of e-Learning 16 (1), 46–55. Ehlers, U., Kellermann, Sarah A. 2019. Future Skills - The Future of Learning and Higher education. Results of the International Future Skills Delphi Survey. Karlsruhe, Germany. Luettu 3.5.2020 Vanhanen-Nuutinen, L., Saari, J., Kotila, H. & Mäki, K. 2018. Opintojen aikainen työssäkäynti – ongelma vai mahdollisuus ammattikorkeakouluopinnoissa? EUROSTUDENT VI –tutkimuksen artikkelisarja Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 10. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Chopra, G., Madan, P., Jaisingh, P. & Bhaskar, P. 2019. Effectiveness of E-Learning Portal from Students' Perspective: A Structural Equation Model (SEM) Approach. Interactive Technology and Smart Education, 16 (2), 94-116. Puhakka, H. & Lumme R. 2019. Terveysalan opettajan kokemuksia verkkopainotteisesta opetuksesta ammattikorkeakoulussa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 21(2), 58–73. Lakhal, S. & Bazinet, N. 2015. Technological factors explaining student dropout from online courses in higher education: a review. Association for the Advancement of Computing in Education (AACE), Waynesville, NC. EdMedia + Innovate Learning. Autio, R., Saaranen, T. & Sormunen, M. 2018. Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintätekninen osaaminen koulutuksen alussa. Hoitotiede, 30 (4), 299–309. Virtanen M. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Väitöskirja. Oulun yliopisto. (PDF). Luettu 5.6.2020 Metsälä, E., Lumme, R. & Puhakka, H. 2018. Sulautuvan oppimisen tulosten mittaaminen terveysalan henkilöstön opetuksessa. Teoksessa Vuorijärvi, A. (toim.). Satelliitilla korkeakoulututkintoon. Asiantuntija-artikkeleita ja keskustelua koulutusmuodosta. Taito-työelämäkirjat 18. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. (Theseus). Luettu 5.6.2020 Kullaslahti, J. 2011. Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, kasvatustieteen yksikkö. (Trepo). Luettu 10.8.2020
Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen
Mihin asioihin opetussuunnitelmalla tai sen uudistamisella voi vaikuttaa? Onko osaamisperusteisesta opetussuunnitelmasta jotain hyötyä opettajalle? Miten opetussuunnitelma toimii korona-aikana? Metropolia Ammattikorkeakoulu on muiden eurooppalaisten korkeakoulujen joukossa työstänyt opetussuunnitelmiaan osaamisperusteisiksi jo vuosituhannen alkuvuosista asti. Aluksi huomiota kiinnitettiin osaamistavoitteiden kuvaamiseen; tavoitteena oli kuvata opiskelijan toimintaa ja osaamista sen sijaan, että kuvattaisiin opettajan tavoitteita opintojakson suhteen (esimerkiksi “tavoitteena on tutustua/käsitellä…” => “opiskelija osaa…”). Itse asiassa suomenkielinen käsite ‘opetussuunnitelma’ sopii osaamisperustaiselle opetussuunnitelmalle huonosti, sillä osaamisperusteinen opetussuunnitelma ei listaa opettajan suunnitelmia opetettavista asioista (opettajanäkökulma), vaan lähtökohtana on opiskelijan tavoitteleman ja saavuttaman osaamisen kuvaaminen (opiskelijanäkökulma). Opetussuunnitelmien osaamisperusteisuudessa on edetty vaiheeseen, jossa voidaan edetä muotoseikoista laadun tarkasteluun. Metropolian uusimmassa opetussuunnitelmauudistuksessa kiinnitetäänkin huomio juuri osaamisperusteisuuden laatuun. Opetussuunnitelman osaamisperusteinen laatu on opiskelijalähtöisyyttä sekä opetussuunnitelman käytettävyyttä osaamisen arvioinnissa ja tunnistamisessa. Esimerkiksi Metropolian opetussuunnitelmien laadun itsearvioinnin kriteerit pyrkivät varmistamaan, että osaamistavoitteet ovat saavutettavissa opintojakson laajuuden antamissa rajoissa, osaamistavoitteet ovat linjassa tutkinnon tavoitteiden ja arviointikriteereiden kanssa, ja että osaamistavoitteet on kuvattu siten, että opiskelijan osaaminen on arvioitavissa. Huomio osaamisperusteisuuden hyötyihin Osaamisperusteisen opetussuunnitelman hyöty korkeakoululle on sen joustavuus ja sovellettavuus eri tilanteisiin, oppimisympäristöihin ja työmuotoihin. Tämän mahdollistaa se, että Metropolian opetussuunnitelmassa kuvataan vain tavoitteena oleva opiskelijan osaaminen. Opetuksen ja oppimisen käytäntöön liittyvät tiedot määritellään toteutus- ja arviointisuunnitelmassa, jonka tiedot opiskelija voi lukea netistä ennen opintojaksototeutukselle ilmoittautumista. Metropoliassa opetussuunnitelma on koko tutkinnon ajan kestävä vakaa perusta, jolle opetuksen ja oppimisen ajankohtaiset käytännöt rakennetaan lukuvuosittain tai -kausittain. Korkeakoulun lisäksi osaamisperusteisuudesta on hyötyä myös opiskelijalle ja opettajalle. Opiskelijanäkökulmasta laaditut osaamiskuvaukset: asettavat tavoitteen: millaista osaamista on tavoiteltava, kertovat mitä opintojaksolta voi odottaa saavansa, mahdollistavat opiskelijan osaamisen itsearvioinnin: oman osaamisen vertaaminen osaamistavoitteisiin ja oman osaamisen tasoon, mahdollistavat oman osaamisen tunnistamisen ja mahdollisen hyväksilukuprosessin käynnistämisen ja opintojen henkilökohtaistamisen, mahdollistavat oman osaamisen sanoittamisen esimerkiksi työnhakutilanteissa. Opettajaa osaamisperusteiset osaamiskuvaukset: auttavat tunnistamaan osaamista työmuodoista ja oppimisympäristöistä riippumatta, antavat pedagogisen vapauden suunnitella opetusta ja oppimista eri oppimisympäristöissä ja työmuodoin, arvioimaan osaamisen eri tasoja. Osaamisperusteisuuden tärkeys jatkuvalle oppimiselle on tunnistettu jo ammattikorkeakoulun pedagogisessa keskustelussa sekä yrityselämässä. Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja Asko Karjalainen esittää (AMK-lehti 1/2019) ammatillisessa koulutuksessa toteutettavaa vahvaa osaamisperusteisuutta myös korkeakouluille. Helsingin seudun kauppakamarin asiantuntija Riikka Vataja kiteyttää omassa verkkokirjoituksessaan Osaamisperusteisuus jatkuvan oppimisen ytimenä: “Osaamisperusteisuuden täytäntöönpano on jatkuvan oppimisen mahdollistamista parhaimmillaan”. Vahva osaamisperusteisuus näkyy käytännön opetuksen ja oppimisen toiminnassa lähtötaso-osaamisen huomioimisena ja yksilöllisenä ohjauksena. Oman osaamisen arviointikyky ja osaamistarpeiden tunnistaminen yhdistettynä vahvan osaamisperusteisuuden mukaiseen yksilölliseen ohjaukseen mahdollistavat jatkuvan oppimisen. Käytännössä tämä ajatus toteutuu jo ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutuksessa. Opetussuunnitelma on käsitteenä monitulkintainen Edellä kirjoitin ’Metropolian opetussuunnitelmasta’. Eikö riitä, että puhuu vain opetussuunnitelmasta? Ei riitä, sillä opetussuunnitelmasta käytävää keskustelua hämmentää korkeakoulukentällä ’opetussuunnitelma’-käsitteelle annetut erilaiset merkitykset. Opetussuunnitelma (AMK) = Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelma, joka sisältää opiskelijalähtöiset osaamistavoitteet, sisällöt, esitietovaatimukset sekä arviointikriteerit opiskelijan osaamisina kuvattuna. Opetussuunnitelma (AMK) ei sisällä työmuotojen, oppimisympäristön tai arvioinnin perusteiden määrittelyä, jotka kuvataan opinnon toteutus- ja arviointisuunnitelmassa. Kansainvälisissä yhteyksissä ja yliopistomaailmassa opetussuunnitelma-käsite saattaa sisältää osaamistavoitteiden lisäksi muun muassa tietoa opetuksen ja oppimisen toteuttamis- ja arviointimenetelmistä. Metropoliassa kaikki opetuksen ja oppimisen käytännön järjestelyt, kuten oppimisympäristöt, oppimateriaalit, työmuodot (opetusmetodit), vaihtoehtoiset suoritustavat, arvioinnin periaatteet ja menetelmät, arviointiasteikko (hyväksytty/hylätty tai numeroarviointi) ja arvosanan muodostuminen, kuuluvat toteutus- ja arviointisuunnitelmaan, eivät opetussuunnitelmaan. Metropoliassa opettajan tai opettajatiimin suunnittelemia työmuotoja ja arvioinnin periaatteita ei “valeta sementtiin” opetussuunnitelmassa, vaan ne dokumentoidaan opiskelijoiden nähtäväksi vasta toteutus- ja arviointisuunnitelmaan ennen opintojakson toteutumista. Opetussuunnitelma-käsitteen eri merkitykset kansainvälisissä yhteyksissä ja yliopistoympäristössä sekä ammattikorkeakoulussa on hyvä pitää mielessä, jos tutkii tarkemmin tämän blogikirjoituksen lähdeluettelon materiaaleja. Myös niissä ilmenee kahtalainen käsitys opetussuunnitelmasta; yliopistoympäristössä osaamisperusteiselta opetussuunnitelmalta odotetaan osaamistavoitteiden kuvaamisen lisäksi suoritusmuotojen ja arviointimenetelmien kuvaamista (esimerkiksi lähteessä Osaamisperustaisuudesta tekoihin - Esimerkkejä hyvistä käytännöistä, työkaluista ja muuta ajattelemisen aihetta ). Metropolian opetussuunnitelma keskittyy opiskelijalähtöiseen osaamistavoitteiden kuvaamiseen, mikä mahdollistaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen riippumatta siitä, miten tai missä osaaminen on hankittu. Jos keskustelussa ei tiedosteta opetussuunnitelma-käsitteen eri käyttötapoja korkeakoulussa, käsitykset siitä, mihin opetussuunnitelmalla ja sen uudistamisella voidaan vaikuttaa, saattavat johtaa ristiriitaisiin odotuksiin. Esimerkiksi ammattikorkeakouluympäristössä opetussuunnitelmauudistus ei automaattisesti uudista toimintakulttuuria tai pedagogisia käytäntöjä. Mihin opetussuunnitelmauudistus sitten voi vaikuttaa? Korkeakoulun yhteiset kriteerit täyttävä opetussuunnitelma voi, esimerkiksi Metropoliassa asettaa tavoitteen kaikille yhteiselle alasta riippumattomalle ajankohtaiselle osaamiselle, tukea korkeakoulun profiilia yhteiskunnan haasteisiin vastaavana koulutuksen ja osaamisen tarjoajana, ja osaamisperusteisella laadulla tukea opiskelijalähtöisiä prosesseja opetuksessa ja oppimisessa sekä osaamisen tunnistamisessa. Opetussuunnitelman happotesti Keväällä 2020 ja lukuvuonna 2020-2021, koronapandemian rajoittaessa lähikontakteja, opetuksen ja oppimisen käytännön järjestelyt haastavat korkeakoulua, opiskelijoita ja opettajia. Opetussuunnitelman käytettävyyttä yllättävässä tilanteessa koetellaan; miten opetussuunnitelmassa asetetut osaamistavoitteet ovat saavutettavissa etä- tai hybridioppimisessa, “uudessa normaalissa”? Tämä on opetussuunnitelman happotesti. Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman keskittyminen toteuttamistavasta ja oppimisympäristöstä riippumattomiin osaamistavoitteisiin ja osaamisen avulla kuvattuihin arviointikriteereihin, tekee opetussuunnitelmasta haasteista huolimatta joustavan. Opiskelijalähtöisen osaamisperusteisen opetussuunnitelman osaamistavoitteita ei ole sidottu luokkahuoneeseen tai luentosaliin, eivätkä arviointikriteerit ota kantaa siihen, millaisilla tehtävillä, välineillä tai läsnäololla osaaminen osoitetaan. Silloin kun oppiminen ja opetus eivät ole sidottuja autenttiseen työympäristöön tai fyysiseen simulaatioympäristöön, osaamisperusteinen opetussuunnitelma (AMK) antaa opettajalle vapauden suunnitella toteutuksen ja arvioinnin parhaalla mahdollisella tavalla myös erityistilanteessa. Osaamisperusteiselle opetussuunnitelmalle ja etenkin arviointikriteereille, vallitseva pandemiatilanne on eräänlainen happotesti. Kun opetuksen ja oppimisen käytännön toteutus ja arviointi joudutaan suunnittelemaan lähikontakteja minimoiden, opetussuunnitelman osaamistavoitteiden kanssa linjassa olevien arviointikriteereiden tulee päteä myös etäoppimisessa. Mikäli arviointikriteereiden toteuttaminen näyttää etäoppimisessa hankalalta, tulisi tarkastella kriittisesti, onko opetussuunnitelman arviointikriteereihin eksynyt elementtejä, jotka ammattikorkeakoulussa kuuluisivatkin toteutus- ja arviointisuunnitelman puolelle. Tulevaisuudessa hyvä ohje osaamisperusteisen opetussuunnitelman kirjoittamiselle voisikin olla: kuvittele tilanne, että et voi tietää, kuinka opetus ja oppiminen järjestetään. Kirjoita tutkinnon osaamistavoitteet siten, että ne voidaan saavuttaa eri tilanteissa opintopisteiden määräämän kuormittavuuden rajoissa. (Huomaa, että opintopisteet kuvaavat opiskelijan työkuormaa. Opettajan työmäärästä sovitaan työaikasuunnittelussa, ei opetussuunnitelmassa!) Kaikkia opetuksen ja oppimisen haasteita osaamisperusteinen opetussuunnitelma ei voi ratkaista, mutta parhaimmillaan se antaa opettajalle pedagogisen vapauden suunnitella toteutus ja arviointi siten, että osaamistavoitteisiin voidaan päästä myös pandemia-aikana. Lähteet Karjalainen, A. (toim.) 2018. Osaamisen opettaja. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 56. Hakupäivä 1.9.2020. Kullaslahti, J., Nisula L. & Mäntylä R. 2014. Osaamisperustaisuus opetussuunnitelmassa. Teoksessa Osaamisperustaisuudesta tekoihin, toim. Jaana Kullaslahti & Anu Yli-Kauppila. Turun yliopiston Brahea-keskuksen julkaisuja 3. Painosalama Oy, Turku. (PDF) Moon, Jenny 2007. Linking levels, learning outcomes and assessment criteria - EHEA version. (PDF). Hakupäivä 1.9.2020. Näin asennat oppimistavoitteet opetussuunnitelmaasi. Laaja oppimäärä. W5W2-hankkeen laatima opas 7.1.2009. Oulu: Oulun yliopisto. (PDF) Osaamisperustaisuudesta tekoihin - Esimerkkejä hyvistä käytännöistä, työkaluista ja muuta ajattelemisen aihetta (PDF). Hakupäivä 1.9.2020. Saranpää, M. 2012. Arvostan osaamista, arvioin osaamisia: Kriteerien kriteerit. Teoksessa Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2, toim. Hannu Kotila & Kimmo Mäki. Edita. Users’ Guide, E. C. T. S. 2015. Luxembourg: Publications Office of the European Union. European Union.
Benefits of Systematic Degree Program Design 1/3
This is Text 1 in a 3-part series of texts focusing on the benefits of the Metropolia Industrial Management (IM) Master's Program’s overall design aimed at catering to professionals, often engineers or team leaders, looking to make a career leap from engineering toward management positions. The other two texts will take a closer look at two key components in the program. Text 2 will focus on the benefits of the Gate model utilized in the IM Thesis process and Text 3 on the specific benefits of the Writing Clinics providing one-on-one guidance and using IM Thesis template as a key tool. I have been part of this program for almost 10 years and for the past few years I have been mainly providing language and communication instruction and language guidance during the thesis process. The main aim of this blog series is to share my observations and learnings with instructors interested in adopting scientifically sound, systematic and holistic research and business principles – that produce quality results – into their pedagogical toolbox. Industrial Management Master’s Program The 1-year IM Master’s program is worth 60 cu altogether with one half of the credits earned from the common, specialization and optional courses (blue boxes) and the other half from the Thesis (orange boxes), as shown in Image 1 below. The substance teaching taking place in the fall term includes literature readings on several current management topics such as strategy and leadership, process development, supply chain management and performance management plus students’ specialization related topics. All of these are feeding particularly the theoretical section of the thesis, written and completed in the spring. Importantly, the program has been developed further every year ever since its inception in 2006. The development has been done using action research principles thus ensuring pedagogically and methodologically sound teaching and learning experiences for professional adult learners, for instance through learner empowerment and authenticity of material and activities (see Huhta 2010). Gate Model in Brief In practice, the students complete their studies in 9 months only, from September to May. This is why a systematic 7-Gate model has been designed to ensure timely graduation and a quality final product, i.e. a practical, logical and well-grounded Master’s thesis in Industrial Management. To guarantee a systematic approach to the thesis studies, the program applies key concepts and methods from design research/applied action research (see e.g. Saunders et al. 2016; Kananen 2013) as well as from product innovation and development through the application of a system called the Gate model (see Cooper 2008). Cooper, a Professor of marketing, originally created the gate system for moving new product development projects through the various stages and steps from idea to launch to achieve improved cycle times and commercially successful final products. Cooper’s system consists of gates, each with its own set of metrics and criteria for passing the gates, similar to quality-control checks in production. In the context of the IM Master’s thesis studies, the idea of gates has been harnessed to serve both the thesis instruction and writing process WHAT IS A GATE? As shown in Image 2, it is a preparation to allow the student to create one key component of the Master’s Thesis at a time, from Introduction to Conclusions. Each gate must be completed before moving on to the next Gate. As Image 2 depicts, each Gate consists of Faculty input and student output and needs to be passed before moving to the next Gate. Let’s take Gate 1 as an example: Gate 1 faculty input is about Scoping the thesis project and thus the methodology class focuses on three key points: introducing the business context, identifying practical business problem and setting project objective. The first Gate 1 student output is a simple presentation slide explaining the business context, thesis objective and expected outcome of their thesis project and presenting it in class with immediate feedback from both peers and IM team in order to finetune the logic. The second Gate 1 student output is the Thesis Chapter 1 Introduction. It introduces the thesis topic to the reader from the perspective of the points mentioned above. The Gate model proceeds in this fashion Gate by Gate until Gate 7, which completes the Thesis project. The 7 gates provide a blueprint for successfully producing and completing the different steps in the thesis process resulting in a quality outcome for all stakeholders, i.e. the student, the university and employer organization. The complete Gate model and how design research principles have been implemented to the Gate model will be explained in detail in text 2 of this series. Students At the very center of the IM degree program are the students representing a number of leading industrial companies such as Kone, Outotec, Vaisala, Fortum and ABB, to mention only a few. The students have on average 5-6 years of work experience and so they bring with them their professional expertise for the benefit of all program participants. The students tend to quickly form quite a strong and active peer community of learners thanks to their varied competences and skills. Since the studies have been integrated into real-life, practical business projects from their employer organizations, the students are able to continue working while studying. In this sense, the nature of the IM Master’s program is quite exceptional, if compared for instance with Master’s programs in science universities where the IM Master’s students typically are 20 something students with no or very little industry expertise. Faculty On the faculty side, the three main instructors all have doctorate degrees and decades of work experience in expert and managerial positions in industrial organizations. The common, specialization and optional courses are taught individually by these instructors, whereas the Gate model Thesis instruction is organized around the concept of genuine integration of having all instructors in the IM team present in the classroom, including me as the language expert, with each instructor bringing their own expertise on the table. Teaching and guidance Tuition in the IM Master’s program is in English. In normal circumstances, the courses are heavily centered around contact teaching in the form of interactive lectures and class discussions, but due to the Covid-19 pandemic teaching has recently gone online. However, contact teaching will make a comeback the minute the recommendations for distance studies are removed as face-to-face contact teaching is the heart of the program. Other methods of studying include teamwork, class discussions, business simulations, self-study, workshops and seminars. The soul of the program is the amount of face-to-face consultancy and guidance from faculty members which provides the students with numerous opportunities for receiving individual advice, development and help in their learning process. Instead of exams, the students are given practical assignments that are graded individually. For grading the thesis, the grading committee consisting of the IM team members utilizes a comprehensive set of evaluation criteria as shown in the PDF document behind this link. Benefits in Nutshell The objective of the program design that is continuously developed based on best practise has been all along to produce a truly integrated, inspiring entity that brings value to all stakeholders. The benefits (Rohweder, 2020) of this systematic program design for all stakeholders are significant including: STUDENT On-time graduation Thesis quality Business development concept ”for life” INDUSTRY Professionals with systematic evidence-based problem solving skills METROPOLIA On-time graduating students Thesis quality Positive student feedback This here is obviously a win-win-win situation and the fruit of consistent and systematic development work. This first text provided an overall view of the benefits of systematic program design in Metropolia Industrial Management Master’s Program. Text 2 of this 3-part series will continue from here in October by providing an in-depth look into the Gate model, the brains of the program. Text 3 will follow shortly after focusing on the specific benefits of the Writing Clinics providing one-on-one guidance and using IM Thesis template as a key tool. References Cooper, R. (2008) “The Stage-Gate Idea-to-Launch Process–Update, What’s New and NexGen Systems,” in Journal of Product Innovation Management, Volume 25, Number 3, May 2008, pp 213-232 Haimala, J. (2020). Industrial Management Studies 2020-21. Orientation Day slides. Metropolia University of Applied Sciences. Delivered 10 September, 2020. Huhta, M. (2010). Language and Communication for Professional Purposes: Needs Analysis Methods in Industry and Business and their Yield to Stakeholders. Department of Industrial Engineering and Management. Helsinki University of Technology. Kananen, J. (2013). Design research (applied action research) as thesis research: A practical guide for thesis research. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu Rohweder, T. (2020) Gate 1 Teaching slides. Metropolia University of Applied Sciences. Delivered 18 September, 2020. Saunders, M., Lewis, P. & Thornhill, A. (2016). Research methods for business students. 7th ed. Harlow: Pearson Education.
Ammattikorkeakoulut palvelevat yhteiskuntaa
Vuonna 2018 julkisuuteen alkoi nousta kova pula osaavista koodareista. Ahopellon (2018) mukaan ohjelmistoalalla olisi töitä 7000-9000 uudelle työntekijälle. Vuoteen 2025 mennessä osaajavaje voisi nousta 25000-40000 työntekijään digitalisaation edetessä. (Ahopelto 2018) Yhtenä ratkaisuna esitettiin tietotekniikan koulutuspaikkojen tuplaamista. Tutkintokoulutusta voidaan kuitenkin pitää hitaana ratkaisuna työvoimapulaan. Tämän takia tarvitaan nopeampia koulutusratkaisuja, joilla voidaan sovittaa yhteen työelämän tarve, olemassa oleva koulutustarjonta ja opiskelijoiden osaamisen kehittämisen tarve. Työelämän muuttuessa yhä monimutkaisemmaksi ja erilaista osaamista yhdistäväksi, on koulutuksenkin muututtava. Jos työelämässä tarvitaan monialaisia osaajia, tarvitaan koulutuksen toteuttamisessakin eri tahojen vahvaa yhteistyötä. Näin voidaan paremmin hyödyntää olemassa olevia resursseja. Koulutusta pitää kohdentaa ja räätälöidä aiempaa paremmin. Lisäksi tulisi ottaa huomioon alueelliset työelämätarpeet ja kysyntä, oppijoiden olemassa oleva osaaminen ja sen täydentämistarve sekä tarjolla oleva koulutus. Yhteinen koodarikoulutus vastaa työelämän tarpeisiin Ammattikorkeakoulut toimivat läheisessä vuorovaikutuksessa työelämän kanssa. Viime vuosina ne ovat myös vahvistaneet keskinäistä yhteistyötään lisätäkseen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja hyötyä. Viisi ammattikorkeakoulua – Haaga-Helia, Hämeen ammattikorkeakoulu, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK, Laurea ja Metropolia – päättivät yhdistää voimansa koodarikoulutuksessa, joka tunnetaan nimellä AMKoodari. Koulutushanketta koordinoi Metropolia. (www.amkoodari.fi) AMKoodari-koulutus on koodauksen ympärille rakentuva maksuton ja kaikille avoin koulutus, joka vastaa ohjelmistoalan osaajapulaan. Koulutus tarjoaa koodausosaamista hyvin monenlaisiin tarpeisiin: esimerkiksi verkkosivujen ja verkkokauppojen perustamiseen, taloushallinnon makrojen rakentamiseen, liiketoiminnan kehittämiseen ja analytiikkaan sekä ohjelmointiosaamisen täydentämiseen. Opintoja tarjotaan pääosin verkossa, joten opiskelu on mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta. Aiempaa koodauskokemusta ei tarvita. Opinnot voi suorittaa oman työn ohella tai täyspäiväisenä opiskelijana. Opintojaksoja on tarjolla suomeksi ja englanniksi. (HelsinginSeutu.fi 2019) AMKoodari-koulutuksen hankevalmistelusta lähtien on tehty erittäin tiivistä yhteistyötä viiden ammattikorkeakoulun ja alueellisten TE-keskusten kanssa. Koulutustarjonnan alusta (www.amkoodari.fi) on dynaaminen ja digitaalisuutta ja tekoälyä hyödyntävä. Se sisältää mm. ohjauskomponentin, jonka avulla koulutukseen hakijat löytävät työelämän osaajatarpeen ja oman kiinnostuksensa sekä aiemman osaamisensa huomioivia koulutusvaihtoehtoja. Ne muodostuvat viiden ammattikorkeakoulun opetustarjonnasta, josta on muodostettu erilaisia kokonaisuuksia. Koulutuksessa tarjotaan itsenäisen verkko-opiskelun lisäksi myös opettajien ohjausta. Tavoitteena yhteiskunnallinen vaikuttavuus AMKoodari-koulutuksen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat suuret. Osallistujamäärät ja suoritettavat opintopistemäärät ovat olleet merkittäviä ja kasvussa. Koulutuksessa on ollut tähän mennessä yli 6000 osallistujaa. Yhteensä on suoritettu lähes 12000 opintopistettä. Koulutus kattaa lähes kaikki toimialat ja näin ollen merkittävän osan Etelä-Suomen osaajatarpeesta. Vaikuttavuutta on myös resurssitehokkuus. AMKoodari-koulutuksessa on hyödynnetty korkeakoulujen vahvaa asiantuntijuutta, pedagogista osaamista, työelämäverkostoja, olemassa olevia tietokantoja, ristiinopiskeluratkaisuja ja tekoälysovelluksia. Uusia ratkaisuja on kehitetty opiskelijoiden osaamisen tunnistamiseen ja koulutustarpeen analysointiin suhteessa työelämätarpeeseen. Näitä ratkaisuja voidaan käyttää myös muissa koulutuksissa. Inhimillisen pääoman osuus on myös merkittävä. Tämä ei syntyisi ilman mukana olevien korkeakoulujen vahvaa sitoutumista ja motivoitunutta yhteistyötä. Syntyy vaikuttavuutta, jota on vaikea mitata, mutta jonka jokainen voi kokea. Lähteet Ahopelto, T. 2018. Nollaksi vai ykköseksi. EVA-analyysi, no.62. (PDF). Luettu 8.9.2020 Metropolia: AMKoodari-koulutus vastaa ohjelmistoalan osaajapulaan. Helsinin Seutu. Luettu 8.9.2020 AMKoodari-verkkosivut. Luettu 8.9.2020
Tulevaisuuden osaamistarpeita muotoilemassa 3/3
Käsilläsi oleva teksti on kolmiosaisen sarjan viimeinen kirjoitus, jossa olen soveltanut innovatiivisen kehittämisen ja palvelumuotoilun periaatteita opetuksen ja koulutuksen kenttään. Koska palvelumuotoilulla, erittäin runsaasti tiivistettynä, tarkoitetaan minkä tahansa tuotteen, toiminnon tai prosessin käyttäjälähtöistä kehittämistä ja innovatiivista suunnittelua, koulutussektorin näkökulmasta sen voi ymmärtää laajasti kaikkien opetuksen, oppimisen ja niihin liittyvien prosessien oppijalähtöisenä kehittämisenä. Tästä samasta näkökulmasta olen, tekstisarjan aiemmissa osissa, keskittynyt korkeakouluopetuksen pedagogisten ja didaktisten ratkaisujen kehittämiseen ja siinä esiintyvien haasteiden tunnistamiseen sekä opettajien, oppijoiden ja toimintakulttuurin soveltavaan muotoiluun. Tämä teksti kuvaa tulevaisuuden muuttuvaa toimintaympäristöä ja siihen liittyvää osaamista, visioiden tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista, joka pitäisi ottaa huomioon jo tämän päivän opetuksessa. Mitä tulisi opettaa tänään niin, että osaisimme tulevaisuudessa tarvittavan? Erityisesti koronakevään etätyön, etäkoulun ja etäkaiken aikana olen tehnyt monenlaisia huomiota tulevaisuuden osaamistarpeista, joita nostan tässä tekstissä esiin. Vaikka kevään aikana tekemäni huomiot samoin kuin innovatiiviset käytännön sovellukset ovat omiani, olen saanut innoitusta tämän tekstin kirjoittamiseen tulevaisuusvisiönääri Perttu Pölösen kirjasta Tulevaisuuden lukujärjestys (2019), Koiviston, Säynäjäkankaan ja Forsbergin Palvelumuotoilun bisneskirjasta (2019) ja monista artikkeleista, jotka käsittelevät tulevaisuuden visioituja uusia ammatteja, kuten esimerkiksi etiikan asiantuntijaa, pilvenvartijaa tai robotin persoonallisuuskehittäjää (Wallenius 2019). On ihan varma, että tulevaisuuden virtuaaliravintoloitsija, robottipoliisi tai onnellisuusoperaattori tarvitsevat uudenlaista ja erilaista osaamista, joita nyt kouluissa opetetaan (Frilander 2018). Tiivistäisin havaintoni tulevaisuuden “yleisosaamisesta” seuraavin ytimiin, joiden lisäksi tarvitaan tietysti aihealueittain vielä aimo annos asiaosaamista, teknologia- ja viestintäosaamista, sosiaalisesta osaamisesta puhumattakaan. Lisäksi korkeakoulutuksen näkökulmasta katsoen, opettajille ja muille kasvattajille ja kouluttajille, vahvaa pedagogista ja didaktista osaamista. 1. Itseohjautuvuus ja itsensä johtamisen taito Ihan ensimmäiseksi nostaisin itseohjautuvuuden ja itsensä johtamisen taidon tässä etäkaiken ajassa, jossa sekä työ, koulu, harrastukset että lähes kaikki muut vapaa-ajan toiminnot ovat siirtyneet verkkoon. On osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi aikatauluttaa oma tekeminen niin, että aiemmin totutut päivärutiinit edes jotenkin säilyvät ja eri toimintojen välille tehdään selkeä siirtymä. Käytännössä kiteyttäisin tämän niin, että on tarpeellista säilyttää lounas- ja kahvitauot ja välitunnit ja että työskentelyaikana opiskellaan tai tehdään työtä, vapaa-ajalla selkeästi jotain muuta. Kun tehtävää on paljon, on äärimmäisen helppoa sujahtaa ympäripyöreään arkeen, jossa kaikki sekoittuvat tasaiseksi putkeksi. Vinkkejä etätyön johtamiseen voi etsiä esimerkiksi Kauppalehden blogista (Harju 2020). 2. Kärsivällisyys, sitkeys, periksiantamattomuus ja ongelmanratkaisukyky Jo tämän päivän työelämässä tarkasteltavat ilmiöt ja ratkaistavat kehityshaasteet ovat monimuotoisia ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan monenlaisia resursseja: aikaa, rahaa ja osaamista. Niiden lisäksi moniulotteisten ja haastavien tehtävien onnistunut ratkaiseminen vaatiivat sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Uudenlaisessa etätyöskentelyarjessa, jossa sosiaalinen kanssakäyminen on rajoittunut lähinnä virtuaalisiin tapaamisiin, on yksilön ratkaistava useammin ongelmia yksin kuin aiemmin. Tämä taito on osoittautunut, ainakin meidän perheemme etätyöskentelyajan, yhdeksi keskeiseksi ytimeksi. Sitkeyden ja periksiantamattomuuden harjoituksia on tehty enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi on ratkottu lukematon määrä erilaisiin ilmiöihin liittyviä ongelmia, kuten esimerkiksi miten onnistuneesti laukaista mahdollisimman pitkän lentoradan omaava raketti tai miten rakentaa asunnon läpi kulkeva ketjureaktio. On pikkuhiljaa opittu selviytymään ilman asiantuntijan välitöntä apua. 3. Epävarmuuden sietäminen Epävarmuuden sietäminen ja oman vuoron odottaminen ovat tuttuja teemoja varmasti monen kasvattajan ja opettajan arjesta. Mieluusti liittäisin tämän teeman taitojen opettelun alakouluikään, joskin olen korkeakouluopettajana huomannut ilmiön vahvistumisen myös omalla sektorillani. Liekö internet kulttuurin nopea ja välitön palautejärjestelmä, joka pitää yllä ajatusta, että kaikki tarvitaan yksilöllisesti minulle ja mielellään heti. Pidän tätä teemaa tärkeänä erityisesti asiantuntijoiden kuormituksen kannalta ja kytkisin sen mieluusti edelliseen teemaan. Pitäisikö opetella ja oppia selviytymään ilman asiantuntijan välitöntä apua? Mitäpä jos malttaisi hetken ja yrittäisi itse keksiä tai löytää ratkaisun? Mitäpä jos pysähtyisi ja miettisi rauhassa yön yli? Opettelisi ja oppisi sietämään epävarmuutta ja odottamaan omaa vuoroa. Myös tämä lienee yksi tulevaisuuden työn kannalta merkittävä taito, joka tässä tehokkuuden ja digitalisaation ylivallan ajassamme meinaa hetkittäin unohtua. 4. Merkityksellisen tiedon etsiminen ja louhiminen Merkityksellisen tiedon etsiminen, löytäminen ja louhiminen tulevat olemaan tulevaisuuden keskeisiä taitoja. Runsaasti tiedonlouhinnasta puhutaan jo nyt tiedonkäsittelyn ja tekoälyn yhteydessä. Yksilöön liitettävänä taitona sitä voisi ajatella tiedonhaku- ja medialukutaitoina, merkittävän tiedon etsimisenä ja kuratointina eli suodattamisena ja harkittuna keräilynä soveltuvaa tarkoitusta varten. Tätä taitoa pidän yhtenä merkittävimmistä ajassamme, jossa jo nyt internetin tietovaranto moninkertaistuu eksponentiaalista vauhtia. Miten löytää merkittävä, asiallinen ja oikea tieto kaiken jo olemassa olevan joukosta? Tämä on taito, jota kannattaa ehdottomasti harjoitella ja harjaannuttaa. 5. Avoin jakaminen Avoimen jakamisen teema on yksi lempiteemoistani, joka tiiviisti liittyy myös edelliseen merkityksellisen tiedon etsimisen ja hyödyntämisen taitoon. Yhteisöjen ja organisaatioiden, miksei myös yksilönkin, kehittymisen näkökulmasta pidän avointa jakamista ja toimintakulttuuria yhtenä onnistumisen edellytyksenä. Me kaikki tiedämme, että pyörä on keksitty jo aikaa sitten, eikä sitä enää yritä kukaan uudelleen keksiä. Miksi emme ajattelisi samoin muidenkin asioiden kohdalla? Miksi emme avoimesti jakaisi sitä tietoa, joka meillä on ja ajattelisi laajemmin oppivan yhteisön näkökulmasta? Tämä ajatelmani koskee enemmän varttuneemman väen ehkä jopa vähän perinteisiä toimintamalleja, kuin nuoremman sukupolven, jonka mukana internetin avoin jakamiskulttuuri on tuonut tähän valtavan muutoksen. Ajattelen tätä avoimen jakamisen kulttuuria niin, että tieto muuttuu koko ajan yhä enemmän universaaliksi, eikä enää niinkään kohdennu yksittäisiin asiantuntijoihin, jossa yhä vahvemmin keskiöön nousee juuri merkityksellisen tiedon etsiminen ja jakaminen koko yhteisön hyväksi. 6. Luovuus Luovuus, innostuminen, inspiroituminen, kokeilut, innovaatiot. Listaisin nämä kaikki peräkkäin, toisiaan seuraavina. Ketterät kokeilut, muotoiluajattelu, käyttäjälähtöinen kehittäminen perustuvat kaikki jollain lailla yksilöiden luovuuteen ja sen ilmentämiseen. Luovuus voi toki ilmentyä muullakin kuin tässä ajatellulla, kehittämiseen liittyvällä, tavalla kuten esitysalaan, improvisointiin, ongelmanratkaisuun tai teorianmuodostukseen liittyvänä. (Gardner) Väistämätöntä on, että uudenlaisten ratkaisujen ja toimintamallien kehittäminen vaatii luovuutta, uteliaisuutta ja inspirointia vaikuttavien toimintatapojen löytämiseksi. Tulemme ihan varmasti tulevaisuudessakin tarvitsemaan visiönäärejä, foliohattu- ja propellipäitä, jotka katsovat avoimina tulevaisuuteen ja visiovat sen tulevia kulkuja. Luovuuden positiivista merkitystä koettuun työn imuun ja vähäisempään kuormittavuuteen on myös tutkittu (Riikola 2017, PDF). 7. Luottamus, arvostus ja ihmistaidot Luottamus itseen ja toiseen, arvostus itseä ja toista kohtaan, arvostus omaa ja toisen osaamista kohtaan, osoittautuvat varmasti tärkeiksi tulevaisuuden taidoiksi. Oppiminen, sosiokonstruktivistisen näkemyksen mukaan, tapahtuu yhteisöissä, johon avoimen jakamisen taidot luontevasti sulautuvat, johon myös kuunteleminen ja kuuleminen liittyvät tiiviisti. Tämänkaltaista ajattelua ja asennetta kaipaisin laajasti tämän päivän työelämään, jossa luottamus ja arvostus korostuvat erityisesti. On voitava luottaa ja olla luottamuksen arvoinen, uskottava omaan ja toisen osaamiseen, silloinkin kuin ei paikan päällä fyysisesti ollakaan. On hallittava ihmistaidot, joihin luetaan esimerkiksi neuvottelutaidot, tunneäly, yhteistyökyky ja empatia (Vainio 2018). Näistä taidoista puhutaan koko ajan yhä enemmän, esimerkiksi empatia nousee esiin lähes poikkeuksetta tulevaisuuden työelämää koskevissa julkaisuissa (Mäkelä 2020). 8. Kommunikaatio ja vuorovaikutus Yksi etäkaiken haastavista teemoista on kommunikaatio ja vuorovaikutus. Työskentely digitaalisissa ympäristöissä ei voi olla vaikuttamatta osallistujien väliseen kommunikaatioon ja vuorovaikutuksen luonteeseen. Monet tilanteet ovat verkossa väistämättä erilaisia kuin paikan päällä. Helposti etäyhteydellä jää huomaamatta kehonkieleen liittyvät pienet nyanssit, äänenpainot, tuhahdukset, turhautumiset tai väärinymmärrykset. Välttämättä ei aina päädytä tasa-arvoiseen vuorovaikutustilanteeseen, kun välissä ovat verkkokokousvälineet ja webbikamerat. Yksi opetuspuolen suurista digipedagogisista haasteista liittyykin juuri aidon vuorovaikutuksen aikaansaamiseen ja ylläpitämiseen digitaalisissa ympäristöissä. Miten olla aidosti läsnä? Miten tavoittaa kaikki osallistujat? Miten luoda tilanteesta tasa-arvoinen ja kaikkia osallistujia innostava? Miten pitää yllä osallistujien keskittymistä ja miten saada aikaan aitoa interaktiivisuutta? Väitän, että näiden kysymysten ratkaisija on tulevaisuuden työelämätaitojen ytimessä. 9. Esiintymistaito Yhdeksi tulevaisuuden taidoista haluan nostaa esiintymistaidon, joka on parhaimmillaan vahva erottautumiskeino. Digitaalisissa maailmassa tarvitaan edelleen puhujia, vaikuttajia, esiintyjiä, jotka fasilitoivat, innostavat ja motivoivat osallistujia omilla kertomuksillaan ja kokemuksillaan. Selkeän, vakuuttavan ja vaikuttavan puhumisen lisäksi on tärkeää osata rakentaa ja perustella sisällöllisesti mielekäs kokonaisuus. Taitona esiintyminen vaatii harjoittelua ja toistoa, kuten minkä tahansa muun taidon harjaannuttaminen. 10. Teknologiaosaaminen Vaikka halusin tässä tekstissä pitkälti keskittyä tulevaisuuden työn metataitoihin, en voi olla nostamatta esiin tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin tarvittavaa teknologiaosaamista. On väistämättä selvää ja välttämätöntä, että teknologiaosaamiseen keskitytään tämän päivän kouluissa ja oppilaitoksissa ja sitä opettelevat kaikki vauvasta vaariin. Tähän tulevaisuuden osaamista kuvaavan 10-kohdan koosteeseen olisi varmasti voinut liittää lukemattoman määrän muitakin taitoja ja osaamista. Tässä hetkessä kuitenkin päädyin näihin kymmeneen, jonka yhtenä yhteenvetävänä teemana voi edelleen nähdä sopeutumiskyvyn ja kyvyn elinikäiseen oppimiseen, joka toimii hyvänä alustana kaikelle tulevaisuuden osaamiselle. Haluankin ajatella, että maailma ei koskaan ole valmis ja osaamisen tarpeet voivat elää ja vaihdella niin nyt kuin tulevaisuudessakin (Finanssialalle). Mitä sinä olisit nostanut tälle listalle? Mitä tulevaisuuden osaamistarpeita on sinun työssäsi ja arjessasi viime aikoina noussut esiin? Lähteet Finanssialalle. Tulevaisuuden osaamistarpeet. Frilander, J. 2018. Raportti: 20 suurta muutosta ja yli 200 tulevaisuuden työtä – Mikä on sinun uusi ammattisi? YLE uutiset Gardner, H. https://howardgardner.com/ Harju, J. 2020. Kahdeksan oppia korona-ajan työstä ja johtamisesta. Kauppalehti. Koivisto, M., Säynäjäkangas, J. & Forsberg, S. (2019). Palvelumuotoilun bisneskirja. Alma Talent. Mäkelä, A. 2020. Voiko empatiaa mitata? Työpsykologi kehottaa kysymään yhden kysymyksen. Duunitori. Pölönen, P. 2019. Tulevaisuuden lukujärjestys. Otava. Riikola, A. 2017. Työn epävarmuuden yhteys uupumusasteiseen väsymykseen ja työn imuun: toimiiko luovuus suojaavana voimavarana? Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. (PDF) Vainio, L. 2018. Mitä ovat tulevaisuuden työelämätaidot? Wallenius, S. 2019. Tulevaisuuden kuumimmat ammatit – kulttuuriletittäjä, pystyviljelijä ja ikävaikuttaja. MTV Uutiset.
Johtamisessa tarvitaan pedagogista asennetta
Työntekijöiden kouluttaminen ja ajantasaisesta osaamisesta huolehtiminen kuuluvat yhä enenevässä määrin työpaikoille ja työnteon yhteyteen. Osa yrityksistä on tunnistanut, että toimialan muutokset tapahtuvat niin nopeasti, että osaamisen päivittämisestä on otettava suurempaa vastuuta. Tästä syystä yritykset ovat kehittäneet ja organisoineet osaamisen kehittämiseen liittyviä toimintatapoja mahdollisimman pitkälle oman organisaation ja liiketoiminnan näkökulmasta. Samalla he varmistavat, että heillä on ammattitaitoista työvoimaa ja sitä on saatavilla myös jatkossa. Edellä mainittuja havaintojamme osaamisen kehittämisen muutoksista tukee muun muassa inhimillisen pääoman kehittämisen trendeistä kertova Deloitte Insights -raportti (2020). Saman tuloksen projektiryhmämme on saanut Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa tekemissämme pk-yritysten yrityskartoituksissa ja valmennuspiloteissa (Urban Growth Vantaa 2020). Voimme siis todeta, että pedagogiikka ei kuulu enää pelkästään oppilaitosympäristöihin, opetukseen ja sen ratkaisuihin, kuten se saatetaan perinteisesti ymmärtää. Sitä tarvitaan yhä enemmän menestyvien yrityskulttuurien rakennusaineena erityisesti esihenkilötyössä ja johtamisessa. Pedagogisesta ymmärryksestä ja pedagogisesta johtamisesta on tullut merkittävä liiketoiminnan johtamisen väline. Pedagogisella asenteella tarkoitamme suhtautumista osallistavien menetelmien hyödyntämiseen ja ajattelun työkalujen kehittämiseen, joiden avulla uuden oppimista edistetään tavoitteellisesti tietyssä toimintaympäristössä. Esihenkilöiden kannattaa kehittää pedagogista asennettaan siksi, että muutoskyky ja oppiminen ovat nykyään osa jokaisen työpaikan arkea. Työpaikka on oppimisympäristö, jossa tavoitellaan ja tuetaan kunkin päivän parasta mahdollista tulosta. Jos esihenkilöllä ei ole pedagogista asennetta, hän ei tunnista muutostilannetta, eikä siten kykene johtamaan oppimista. Pedagoginen asenne auttaa sitouttamaan työntekijöitä muutokseen, edistää tiimin tuottavuutta ja rakentaa entistä vahvempaa yrityskulttuuria. Esihenkilö kannustaa vahvuuksien kautta Esihenkilön vastuulle kuuluu osaamisen kehittämisen mahdollistaminen. Hän voi luoda myönteisen ilmapiirin jatkuvaan kehittymiseen ja kehittämiseen: Missä tahansa tehtävässä on mahdollisuus kehittää työtä, mikä taas kehittää edelleen työntekijää saadun palautteen kautta. Kaikissa tehtävissä on mahdollista oppia ja kasvattaa osaamispääomaa. Oppimispolut ovat yksilöllisiä, joten on hyvä selvittää, millä nykytasolla jokaisen osaaminen on tällä hetkellä ja asettaa sen pohjalta osaamistavoitteet. Osalla henkilöstöstä on myös pelkoja, esteitä ja rajoituksia – jopa välinpitämättömyyttä työtapojen ja osaamisen kehittämisen suhteen. Tällöin esihenkilöltä vaaditaan rohkeutta ja näkemyksellisyyttä selvittää, mikä juuri kyseistä tiimiläistä motivoi, kertoa miksi uudistuminen on tärkeää ja näyttää suuntaa, miten tavoitteeseen päästään pienin askelin (Sinek 2011, Huhtala 2015). Esihenkilön kannattaa toimia kuten hyvä valmentaja toimii. Valmentaja saa aikaan positiivisen vaikutuksen nostaen ihmisten ammatillisen kehittymisen ja hyvinvoinnin keskiöön (Starr 2016). Pedagoginen asenne on johtamisen väline Osa esihenkilöistä tulkitsee ja ennakoi muiden oppimiskykyä oman omaksumiskapasiteettinsa kautta. Jos opittavasta asiasta keskustellaan yksinomaan nopeimpien oppijoiden ehdoilla, ei voi olettaa, että kaikki ovat sisäistäneet asian. Muutosjohtamisen näkökulmasta työssä oppiminen ja kehittyminen vaativat aikaa ja altistumista, johon työntekijä tarvitsee esihenkilön ja johdon tuen. Esihenkilö, toimi näin: Linkitä muutos isompaan kokonaisuuteen ja muista kertoa miksi tehdään, kuten tehdään. Huolehdi työpaikalla siitä, että tiimilläsi on ymmärrys siitä, mikä on muutoksen tavoite. Helpota hahmottamista visuaalisilla keinoilla: numeroin, sanoin, kuvin, tarinoin, kuunnellen, keskustellen tai harjoitellen; yhdessä tehden. Varaa riittävästi aikaa asioiden käsittelemiseen, omaksumiseen ja sisäistämiseen. Varaudu ohjaamaan, antamaan palautetta ja tarvittaessa kertaamaan alusta asti. Muista kärsivällisyys uusien toimintatapojen haltuun ottamisessa. Edistä osaamisen jakamista työyhteisössä sallimalla työajan käyttämistä vertaisoppimiseen ja kannustamalla ketteriin kokeiluihin. Esihenkilön pedagogiseen asenteeseen kuuluu varmistaa, että työssä oppiminen liittyy kiinteänä osana nykyisiin työtehtäviin tai uusiin haasteisiin, joihin ollaan seuraavaksi kasvamassa. Kun oppiminen kytketään suoraan työntekijän omaan työympäristöön ja tehtäviin, on hänen helpompi ymmärtää, miten opittua voi käytännössä hyödyntää. Kannattaa varmistaa helppo pääsy osaamisen kehittämisen kanaviin ja asioiden vapaaehtoiseen kertaamiseen työajalla. Liiketoiminnan näkökulmasta osaamisen kehittämiseen ja pedagogisen asenteen vahvistamiseen kannattaa investoida. Siten entistä taitavampi henkilökunta ymmärtää päivittäisten toimintatapojensa vaikutuksen tuottavuuteen, kustannussäästöihin, katerakenteeseen ja kassavirtaan. Jokainen haluaa tehdä työnsä hyvin. Mitä enemmän omaan työhön ja sen tuloksiin on mahdollista vaikuttaa, sitä motivoituneempi työntekijä on. Tieteestä ja liiketoiminnasta kirjoittavan journalisti Shane Snown (2020) mukaan tulevaisuuden johtajilta tämä edellyttää ymmärrystä siitä, miten kaikki on toisiinsa linkittynyttä: asiakkaat, teknologiat ja tiimityö. Kukaan ei ole yksin niin vahva kuin erilaiset systeemit yhdessä ovat. Keskeistä on älyllinen rehellisyys, jota lähellä on ajatuksemme siitä, että esihenkilöllä tulee olla pedagogista asennetta johtaakseen tiimiään tuloksellisesti. Opi lisää pedagogisen asenteen voimasta ja ole meihin yhteydessä! Kirjoittajat Yritysvalmentaja, kirjailija ja muutosjohtamisen ammattilainen Marjo Huhtala. Marjo on kirjoittanut kolme kirjaa asenteesta ja sen johtamisesta, työskennellyt mm. henkilöstöjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä sekä toiminut valmennusalalla viisitoista vuotta. Projektipäällikkö Elina Taponen. Elina on jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen asiantuntija, jota kiinnostaa yritysten tarpeisiin kehitettävät työssä oppimisen ratkaisut. Hän on työskennellyt Metropoliassa eri tehtävissä yli kymmenen vuoden ajan. Marjo ja Elina työskentelevät Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa, joka pyrkii löytämään ratkaisuja vantaalaisen työvoiman, sekä työssäkäyvien että työttömien, osaamisen kehittämiseen sekä tukemaan vantaalaisten yritysten kasvua ja kehitystä digitalisaation ja automatisaation aikakaudella. Lähteet Deloitte insights 2020. Human Capital Trends 2020: The social enterprise at work: Paradox as a path forward. Huhtala, Marjo. 2015. Asennejohtaja – Arjen työkalut esimiehille. Helsingin Kauppakamari. Snow, Shane. 2020. Our Leaders of Tomorrow Are Going To Need These 4 Rare Skills. Forbes. Sinek, Simon. 2011 reprinted. Start with Why: How Great Leaders Inspire Everyone to Take Action. Portfolio. Starr, Julie. 2016. The Coaching Manual – The definitive guide to the process, principles and skills of personal coaching. 4th edition. Pearson. Urban Growth Vantaa 2020. A Tale of Growth. Development project for knowhow. (PDF)
Näin teet saavutettavan PDF-tiedoston helposti Wordilla
EU:n saavutettavuusdirektiivi ja verkossa olevien palveluiden saavutettavuutta säätelevä Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta, tuttavallisemmin digipalvelulaki, on ehkä monelle jo tuttu. Mihin kaikkeen se vaikuttaa ja miten saavutettavuutta voi käytännössä toteuttaa digitaalisissa ympäristöissä on meille useimmille kuitenkin vielä oppimisen paikka. Laki koskee viranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia sekä julkisrahoitteisia organisaatioita ja hankkeita – myös korkeakouluja – ja se velvoittaa toteuttamaan verkkosivustot ja niillä olevat kaikentyyppiset sisällöt sekä mobiilisovellukset saavutettavasti. Suurin osa säädöksistä astuu voimaan 23.9.2020 mennessä. Viimeistään nyt on siis aika herätä siihen, mistä tässä kaikessa on kyse ja miten itse voi toteuttaa saavutettavia verkkosisältöjä työarjessa. Digipalvelulaki säätelee lähinnä teknistä saavutettavuutta, jolla varmistetaan, että palvelu on sellaisten henkilöiden käytettävissä, jotka hyödyntävät erilaisia apuvälineitä, esimerkiksi ruudunlukijoita (Aluehallintovirasto; Celia). Se palvelee etenkin vähemmistöihin kuuluvia, mutta myös henkilöitä, joilla on väliaikaisia tai pysyviä rajoitteita, jotka eivät hyödynnä apuvälineitä. Saavutettavuus on teknisen toteutuksen lisäksi tietenkin paljon muutakin. Tärkeitä ovat esimerkiksi selkeä rakenne sekä helppo ja ymmärrettävä kieli. Tässä kirjoituksessa haluan kuitenkin osoittaa, että saavutettavien tiedostojen tekninen toteutus voi olla helppoa ja se on meidän kaikkien opittavissa. Aluksi se on varmasti hitaampaa, mutta ajan myötä sekin muuttuu uudeksi normaaliksi. Millainen on saavutettava PDF-tiedosto? Saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen asiantuntijaorganisaatio Celia on koonnut ohjeita Saavutettavasti.fi-sivustolle. Ohjeiden mukaan saavutettavassa PDF-tiedostossa on ainakin seuraavat ominaisuudet: Se on koodattu PDF eli rakenteet kuten otsikot, kappaleet, listat, taulukot ym. on merkitty tunnisteilla. Dokumentissa on kirjanmerkit. Sisällön lukujärjestys on määritelty. Kuvilla on tekstivastineet eli kuvien olennainen sisältö on selostettu ns. alt-tekstinä. Dokumentin pääkieli on määritetty. Dokumentin ominaisuuksissa on määritelty dokumentin otsikko. Dokumentissa on käytetty helposti luettavaa fonttia. Tekstin ja taustan välillä on riittävä sävykontrasti. Dokumentin lomakekentät on merkattu tunnisteiden avulla, kentissä on vihjeteksti ja kentistä toiseen pystyy siirtymään ilman hiirtä. (Saavutettavasti.fi a) Nämä asiat yhdessä auttavat erilaisia apuvälineitä käyttäviä henkilöitä navigoimaan dokumentissa, lukemaan ja sisäistämään tietoa sekä löytämään tarvitsemansa tiedon. Myös henkilöt, joilla on väliaikaisia rajoitteita hyötyvät näistä. Väliaikainen rajoite voi olla vaikkapa väsyneet silmät pitkän työpäivän päätteeksi. Helposti ja nopeasti: tee näin Helpointa on lähteä toteuttamaan saavutettavia tiedostoja tutuilla työvälineillä. Monille meistä se on Microsoftin Office-paketti. Esimerkiksi Microsoft Wordilla onkin helppoa toteuttaa tiedostot saavutettavasti seuraamalla yhtätoista yksinkertaista periaatetta. Näytän listan lopusta löytyvällä videolla miten nämä periaatteet toteutetaan käytännössä. Saavutettavan tiedoston saat tehtyä seuraamalla näitä periaatteita: Käytä olemassa olevia tyylejä: pääotsikko on Otsikko 1, sen alaotsikot Otsikko 2. Muista käyttää otsikkotasoja oikein ja loogisesti, äläkä valitse tyyliä ulkomuodon perusteella vaikka houkutus on suuri. Otsikkotasoista muodostuvat dokumentin rakenne sekä kirjanmerkit esimerkiksi apuvälineillä navigointia varten. Leipäteksti on ‘Normaali’. Korosta lihavoimalla tai tyylejä käyttämällä: Voit hyvin tehdä nostoja tai liittää lainauksia tekstiisi. Se rytmittää tekstiä ja tekee siitä silmäiltävää. Käytä silloin niille tarkoitettuja tyylejä. Käytä mieluummin lihavointia kuin kursivointia leipätekstin sisällä oleviin korostuksiin koska se on helppolukuisempaa. Tee luetteloita helpottamaan lukemista: Erilaiset listat ja luettelot helpottavat lukemista ja sisällön omaksumista. Toteuta ne Wordin omalla työkalulla. Valitse numeroimaton tyyli jos listassa olevien asioiden järjestyksellä ei ole väliä. Numeroiduissa listoissa kannattaa valita arabialaiset numerot roomalaisten sijaan. Käytä taulukoita harkiten: Taulukoita voi käyttää, kun tieto on loogista esittää taulukon muodossa (esimerkiksi erilaiset tilastot). Silloin taulukko tehdään suoraan Wordissa ja sen otsikkosolut sekä sisältösolut määritellään. Älä kuitenkaan käytä taulukoita visuaalisen muotoilun välineenä! Apuvälineitä käyttävälle ne voivat olla hankalampia navigoida. Samaa visuaalista muotoilua voi toteuttaa tabs- eli sarkainnäppäimellä. Nimeä linkit kuvaavasti: Käytä selkeitä ja kuvaavia linkkitekstejä, kun lisäät asiakirjaan linkkejä. Vältä www-osoitteita. Apuvälineitä käyttävät voivat esimerkiksi navigoida dokumentissa siirtymällä suoraan linkkien välillä. Siksi tämä on erityisen tärkeää saavutettavuusnäkökulmasta. Ohjeita linkkitekstien muotoiluun saavutettavasti.fi-sivustolla. Asettele kuvat oikein ja anna niille tekstivastineet: Jotta ruudunlukija tunnistaa kuvan sen tulisi olla tekstin tasossa (englanniksi: In line with text). Tekstivastineet, eli alt-tekstit, lisätään jokaiselle kuvalle erikseen. Vinkkejä hyvän tekstivastineen kirjoittamiseen löytyy esimerkiksi Humanistisen ammattikorkeakoulun blogista. Varmista, että tekstin ja taustan välinen värikontrasti on tarpeeksi suuri: Varsinkin jos käytät värejä luovasti tämä on tärkeä askel. WebAIMin Contrast Checker auttaa sinua tarkistuksessa. Sinne voit syöttää sekä tekstin että taustan värikoodit ja saat tietää voiko värejä käyttää yhdessä. Merkitse asiakirjan kieli: Suurin osa ruudunlukulaitteista osaa valita oikean kielen jos se on määritelty dokumentissa. Word-tiedoston kieli on usein määritelty jo valmiiksi täysin oikein. Tarkista se kuitenkin aina! Tarkista → Kieli → Valitse oikea kieli Määritä tekstintarkistuskieli -kohdasta. Määrittele tiedoston ominaisuudet: Tiedoston ominaisuuksiin on syytä lisätä ainakin dokumentin nimi ja tekijät. Näitä tietoja käyttävät eri apuvälineet. Halutessasi voit lisätä myös asiasanoja. Löydät oikean paikan luomasi tiedoston Tiedosto-valikosta Tiedot-välilehden oikeasta laidasta. Tarkista saavutettavuus: Wordissa itsessään on työkalu, jolla voit tarkistaa saavutettavuuden. Saavutettavuustyökalut löytyvät vähän hassulla suomenkielisellä nimityksellä ohjelmistoista: helppokäyttöisyys tai käytettävyys. Wordissa löydät ne valitsemalla luomasi Word-tiedoston Tiedosto-valikosta kohta Tiedot ja sitten kohta Tarkista ongelmien varalta. Valitse Tarkista helppokäyttöisyys. Tallenna tiedosto saavutettavaksi PDF:ksi: Varmin tapa säilyttää saavutettavuuteen liittyvät asetukset, kun tiedosto muunnetaan PDF:ksi, on käyttämällä Save as Adobe PDF -toimintoa. Muitakin tapoja löytyy, mutta esimerkiksi itselläni on muita tapoja kokeillessani osa saavutettavuusasetuksista hävinneet. Paras tapa saattaa riippua esimerkiksi siitä, mikä Wordin versio sinulla on käytössä. (m.m. Papunet, Saavutettavasti.fi b, Webaim 2020, Ylänne 2018) Suosittelen tarkistamaan dokumentin saavutettavuuden lopuksi Adobe Acrobatissa tai ilmaisen PAC 3 -tarkistusohjelman avulla. Siten voit varmistaa, että asetukset ovat oikein. https://youtu.be/u2GO6ECRsuY Yksityiskohtaisempia ohjeita saavutettavien PDF-tiedostojen tekemiseen on verkko pullollaan. Löydät ohjeita esimerkiksi jo mainitulta Saavutettavasti.fi-sivustolta tai WebAIM:lta englanniksi. Muista kuitenkin tarkistaa ja testata, että ohje soveltuu ohjelmistoversioosi. Ulkonäöllä on väliä: toteuta oma pohja Me kaikki tunnistamme tiedoston, joka on toteutettu Wordin perustyylillä. Siniset otsikot, leipätekstin fonttina Calibri. Usein haluamme kuitenkin, että tiedostomme ovat esimerkiksi organisaation tai vaikkapa hankkeen ilmeellä toteutettu – tai ihan oman näköisensä. Yksittäisten tiedostojen kohdalla voit hyvin muokata tyylejä suoraan Wordissa. Muista kuitenkin saavutettavuus myös fonttia valitessasi. Arial on turvallinen valinta, mutta myös muita fontteja voi hyvin käyttää. Webaim tarjoaa lisätietoa typografiasta saavutettavuuden näkökulmasta (englanniksi). Jos on tarve tehdä useita tiedostoja samalla tyylillä, kannattaa joko itse tehdä tai tilata ulkopuoliselta tekijältä valmis Word-pohja. Tällaista valmistelemme esimerkiksi Metropolian julkaisutoiminnassa avoimia aineistoja kuvaavien data-artikkelien julkaisemista varten. Myös korkeakoulujen opinnäytetyöpohjat on syytä päivittää saavutettaviksi elleivät ne jo sitä ole, sillä ammattikorkeakoulut vastaavat siitä, että opinnäytetyöt julkaistaan Theseuksessa saavutettavina 23.9.2020 alkaen (Tolonen, Nyqvist, Marjamaa 2020). Jos tilaat Word-pohjan ulkopuoliselta tekijältä, muista jo tarjouspyyntövaiheessa mainita muiden toiveiden lisäksi, että pohjan tulee huomioida saavutettavuus. Digipalvelulaki säätelee ensisijaisesti vapaasti verkossa saatavilla olevia digitaalisia sisältöjä ja sen mukaan koulutuksessa voidaan käyttää tilapäisesti ja rajatussa ryhmässä opetuksen yhteydessä tuotettuja opetussisältöjä, jotka eivät ole saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että korkeakouluyhteisömme on monimuotoinen. Meillä on todennäköisesti sekä opiskelijoita että kollegoita, joilla on erilaisia pysyviä tai väliaikaisia rajoitteita ja jotka hyötyisivät saavutettavasti toteutetusta digitaalisesta sisällöstä. Tällaiset rajoitukset eivät aina ole havaittavissa. Kaikenlaisten ihmisten yhtäläiset osallistumismahdollisuudet on tärkeä asia, johon lakikin velvoittaa. Pala kerrallaan voimme oppia ja tuoda oppimamme osaksi jokapäiväistä työtämme. Lähteet Aluehallintovirasto. Tietoa WCAG-ohjeistuksesta. Luettu 6.7.2020. Celia. Saavutettavuus. Luettu 21.8.2020. Saavutettavasti.fi a. Pdf. Luettu 21.8.2020 Saavutettavasti.fi b. Word. Luettu 8.7.2020 Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 2019/306 Papunet. Varmista, että sisällölle on määritelty kieli. Luettu 25.8.2020 Tolonen, Nyqvist, Marjamaa 2020. Theseuksen saavutettavuus ja PAS: Ammattikorkeakouluille vastuu saavutettavuuden ohjauksesta. 13.6.2020. Kreodi. Luettu 9.7.2020. Webaim. Fonts. Luettu 9.7.2020 Webaim. PDF Accessibility. Converting Documents to PDFs. Luettu 9.7.2020 Ylänne, Kirsi 2018. Tee Word-dokumenteista saavutettavia. (Word) Luettu 25.8.2020 Itseopiskelua verkossa eOppivan Saavutettavuus ja digipalvelulain vaatimukset -kurssilla opit noin 40 minuutissa mitä verkkosaavutettavuus on, mitkä asiat sitä säätelevät ja keitä se koskee. eOppivan Saavutettavat asiakirjat verkossa -kurssilla Celian asiantuntijat opastavat saavutettavien asiakirjojen tekemiseen (Word, PowerPoint, Excel, PDF). Kurssin suorittaminen kestää noin 1-2 tuntia. Videoita, ohjeita ja muita materiaaleja digipalvelulakia valvovan Aluehallintoviraston ylläpitämällä saavutettavuusvaatimukset.fi-sivustolla. Introduction to Web Accessibility, edX. Neljän viikon mittainen itsenäistä opiskelua sisältävä verkkokurssi englanniksi. Kurssi on suunnattu verkkosisältöjen kehittäjille, suunnittelijoille sekä sisällön tuottajille, ja opettajina toimivat W3C (World Wide Web Consortiumin) asiantuntijat.
Pedagoginen suunnittelu lehtori Virtasen tapaan
Lukukauden alkaessa on hyvä palauttaa mieleen pedagogisen suunnittelun periaatteita. Miten suunnitella oppimisnäkemykseen perustuva, pedagogisesti mielekäs kokonaisuus? Miten visualisoida, aikatauluttaa, ohjeistaa? Katso Lehtori Virtasen käytännön vinkit pedagogiseen suunnitteluun yllä olevasta videosta. Halutessasi saat videoon suomenkielisen tekstityksen YouTuben CC-painikkeesta.
Kansainvälisten opiskelijoiden osaaminen näkyväksi hanketoiminnan avulla
Suomalainen koulutus on entistä arvostetumpaa monissa maissa ja se on houkutellut jo useampien vuosien ajan tänne kansainvälisiä tutkinto- ja vaihto-opiskelijoita. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee myös lisää monialaisia osaajia ja työvoimaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti jo 2017 ammattikorkeakouluille tavoitteita lisätä ja kehittää tutkimus- ja innovaatiotoimintaa (OKM). Myös Metropolia Ammattikorkeakoulussa on vastattu tähän haasteeseen tutkimus- ja hanketyötä lisäämällä. Ammattikorkeakoulujärjestelmämme herättää kansainvälisissä opiskelijoissa kiinnostusta juuri lupauksilla yritys- ja työelämäyhteistyöstä sekä innovaatiotoiminnasta (Arene 2018). Osataanko kansainvälisten opiskelijoiden osaamista ja taitoja arvostaa ja hyödyntää riittävästi? Millaisia kokemuksia kansainvälisillä opiskelijoilla on osallistumisestaan tutkimus- ja kehityshankkeisiin? Pystymmekö vastaamaan heidän odotuksiinsa? Liikkumisen ja saavutettavuuden kestävämpiin ratkaisuihin keskittynyt 6Aika Perille asti -hanke pääkaupunkiseudun kaupunkien ja yritysten kanssa tarjosi Metropolian liiketalouden, teollisen muotoilun, sisustusarkkitehtuurin ja graafisen suunnittelun kansainvälisille opiskelijoille mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan mielekkäällä tavalla. Samalla kun tieto ja ymmärrys kestävämmistä ja digitaalisista liikkumispalveluista karttui, avautui monelle nuorelle myös mahdollisuus ideoida ja kehittää uusia palveluja yhdessä matkailualan ja liikkumispalveluyritysten kanssa. Hanke työllisti puolisen tusinaa kansainvälistä opiskelijaa projektiassistentteina ja heidän lisäkseen iso joukko eri koulutusohjelmien tutkinto- ja vaihto-opiskelijoita osallistui tutkimustyöhön ja kehitti palveluja yritysten ja muiden hanketoimijoiden kanssa. Hankkeen aikana opiskelijat tekivät mm. ammatillista työharjoittelua projektiassistentteina, kansainvälisiä benchmarking -tutkimuksia, käyttäjä- ja markkinatutkimuksia, innovaatioprojekteja toimeksiantoina, palvelukonseptointia, hankkeessa kehitettyjen uusien palvelujen testausta, tutkimusraportteja ja opinnäytetöitä. Haluamme jakaa seuraavaksi millaista lisäarvoa ja oppia kansainväliset opiskelijat toivat työpanoksensa ja toteuttamiensa moninaisten tutkimusten ja projektien kautta hanketoimintaan. Mahdollisuus hyödyntää laajaa kielitaitoa Kansainvälisten opiskelijoiden valmistumista edeltävä työkokemus Suomessa edesauttaa opiskelijan Suomeen jääntiä myös valmistumisen jälkeen (TEM 2019). Heillä voi olla haasteita löytää mielekkäitä oman alan harjoittelupaikkoja Suomessa, jos suomen kielen osaaminen ei ole riittävällä tasolla. Toisaalta heidän monipuolista kielitaitoaan ja kulttuuritaustaansa ei välttämättä osata hyödyntää riittävästi. 6Aika Perille asti -hankkeessa monipuolinen kielitaito osoittautui todella arvokkaaksi ja hankekumppanit ja kokeilu-yritykset arvostivat mm. japanin, kiinan, venäjän, ranskan, espanjan, ruotsin ja englannin kielillä saamaansa apua, kun uusista palveluista haluttiin asiakaspalautetta mm. lentokentällä, satamaterminaalissa ja hotelleissa sekä muissa matkailukohteissa. Kansainvälinen opiskelijaryhmä haastatteli esim. Helsinki-Vantaan lentokentällä yli 160 kansainvälistä matkailijaa. Vaikka opiskelijat puhuvat sujuvaa englantia, näin ei aina ole matkailijoiden laita. Kiinan ja japanin kielen taitoisten opiskelijoiden kautta oli mahdollista päästä kiinni aivan eri tasolla aasialaisen kohderyhmän matkustajien kokemuksiin. Monipuolista kielitaitoa tarvitaan myös, kun tietoa etsitään erilaisista kansainvälisistä lähteistä eikä kaikki tieto ole aina saatavilla englanniksi. Hankkeessa tehtiin kattava kansainvälinen benchmarking -tutkimus liikkumispalveluista maailmalla ja löydettiin hyviä esimerkkejä pohjaksi Suomen kokeiluihin jopa yli 40 erilaista palvelua kaikkialta maailmasta. Yksi opiskelijaryhmä teki myös yhteistyössä hankkeeseen osallistuneen yrityksen kanssa markkina-analyysiä kansainvälisellä tasolla. Luovuutta ja innovatiivisuutta monikulttuurisesti Metropolian teollisen muotoilun ja sisustusarkkitehtuurin sekä liiketalouden opiskelijat ovat tehneet jo vuosia innovaatioprojekteja yrityslähtöisesti yhdistäen eri koulutusohjelmien suomalaisten ja kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden ja vaihto-opiskelijoiden osaamista. Näin saadaan monipuolista ja monikulttuurista näkökulmaa uusien palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen. 6Aika Perille asti -hankkeessa monialaiset ja -kulttuuriset opiskelijatiimit kehittivät mm. ”Last Mile Vantaa” -palvelupaketin erityisesti stopover-matkustajille sekä uudenlaisia majoituspalveluita ja kahvilarakennuksen Vantaan Kuusijärven alueelle. Espoon Rantaraitille uuden brändi-ilmeen, erilaisia opastekylttejä, verkkosivuston sekä ideoita alueen mainontaan. Nuuksioon.fi-palvelukonseptia matkailijoille ja paikallisille luonnossa liikkujille. Opiskelijoiden antamaa palautetta hyödynnettiin palvelun jatkokehityksessä. Hankkeen loppujulkaisun hienosta ulkoasusta ja taitosta (ks. Haapasalo 2020) on kiittäminen graafista suunnittelua opiskelevaa espanjalaista opiskelijaa, joka työskenteli hankkeessa myös projektiassistenttina. Opiskelijoille työkokemusta ja uusia kontakteja Kansainvälisille opiskelijoille hankkeet tarjoavat mahdollisuuden olla mukana tekemässä töitä, joihin heidän voi normaalisti suomenkielen riittämättömyyden takia olla vaikea päästä. 6Aika Perille asti -hankkeessa kyselytutkimuksia tehneet opiskelijat kuvasivatkin kokemuksiaan inspiroivina, sillä kyseessä oli isoin projekti, jossa he olivat koskaan olleet mukana. Hankkeissa kansainväliset opiskelijat tutustuvat paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan ja saavat tilaisuuksia luoda suhteita paikallisiin toimijoihin ja yrityksiin. Tämä sitouttaa heitä opiskelupaikkakuntaan ja voi parhaimmillaan johtaa jopa harjoittelu- tai työpaikkaan. Haastattelututkimuksia suunnitelleet ja toteuttaneet kansainväliset opiskelijat kuvasivat kokemuksiaan hankkeessa toisaalta työläinä mutta antoisina. He saivat mahdollisuuden kokeilla omia kykyjään turvallisessa ympäristössä ja saivat ohjausta prosessin eri vaiheissa. Yksi opiskelijoista kommentoi, että työskentely hankkeessa opetti hänelle vastuunottoa ja yrittäjämäistä otetta. Ymmärrys asiakaslähtöisyydestä ja projektitoiminnasta kasvoi ja myös käytännön taitoja, kuten haastattelutekniikkaa ja data-analyysiä tuli opittua. Opiskelijapalautteissa isoimpina haasteina nostettiiin esiin tiimityö, sen organisointi ja kommunikoinnin tärkeys. Kun projektitiimin jäsenet sekä myös heidän haastateltavansa tulevat erilaisista kulttuureista, lisääntyy väärinymmärrysten mahdollisuus ja tämä tulisi ottaa huomioon projektisuunnittelussa. Myös ryhmäytymiseen tulee panostaa ja jättää sille tarpeeksi aikaa sekä auttaa projektitiimiä luomaan selkeät pelisäännöt kommunikointiin. Yksi osallistujista kertoikin, että työskentely hankkeissa voi olla haastavaa ja ongelmia tulee matkan varrella, mutta ne selvitetään kyllä! Opiskelijat osana projektiorganisaatiota Projektiassistentteina toimineet kansainväliset opiskelijat sulautuivat projektiryhmän toimintaan ilman isompia vaikeuksia ja tasavertaisina jäseninä ja suomen kielen osaamisesta tai sen puuttumisesta ei syntynyt isompaa ongelmaa. Projektikokouksissa puhuttiin suomea ja englantia joustavasti ja kulttuurieroista huolimatta aikatauluissa pysyttiin ja tulosta syntyi tavoitteiden mukaisesti. Opiskelijat osoittivat hyvää paineensietokykyä ja kykyä venyä tarpeen tullen. Parasta oli hieno huumorintaju ja korkea työmotivaatio. Tervetullutta “herättelyä” projektiryhmässä mukana olleille suomalaisille lehtoreille ja asiantuntijajäsenille oli kuulla muualta tulleiden silmin, millaista suomalaisten kanssa on tehdä töitä ja mitä heihin tutustuminen vaatii ja vieläpä, miten suomen kieltä voi oppia todella hyvin muutamassa vuodessa. Oli ilo saada nuorten työlle näkyvyyttä ja kiitosta myös muilta hankekumppaneilta ja yrityksiltä. Opiskelijat saivat mahdollisuuden esittää tuloksiaan ja keskustella niistä Espoon ja Vantaan kaupunkien sekä Forum Virium Helsingin edustajien ja niiden yritysten kanssa, joille he tekivät erilaisia selvityksiä ja palvelujen kehittämistyötä. Hankekumppanit ja mukana olleet yritykset kiittelivät kovasti opiskelijoiden avulla tehtyjen erilaisten selvitysten ja tutkimusten sekä innovaatioprojektien tuloksia. Tämä lisää varmasti Metropolian kiinnostavuutta hankekumppanina jatkossakin. ”Metropolian kansainväliset opiskelijat testasivat hankkeessa pilotoitua Nuuksioon.fi -palvelua osana Sustainable Supply Chains -opintojaksoa. Saimme sitä kautta tärkeätä tietoa palvelun käytettävyydestä sekä ideoita palvelun kehittämiseksi kansainvälisille Nuuksion kävijöille. Myöhemmin palvelu suunniteltiin ja toteutettiin myös englanniksi ja se on edelleen käytössä.” — Espoo Marketing Oy:n projektipäällikkö Karoliina Korpela Tärkeimmät opit ja huomiot Kansainväliset opiskelijat tuovat merkittävää lisäarvoa yrityksille ja hankekumppaneille mm. monipuolisemman kielitaidon ja monikulttuurisuudesta kumpuavien luovien ja innovaatisten ideoiden kautta. Kansainväliset opiskelijat hankkeissa tekevät näkyväksi monialaisuuden ja - kulttuurisuuden hyötyjä ja poistavat ennakkoluuloja. Hanketyön liittäminen osaksi opetustoimintaa lisää kansainvälisten opiskelijoiden verkostoitumismahdollisuuksia ja motivaatiota. Hanketyö tutustuttaa ja sitouttaa kansainväliset opiskelijat suomalaiseen yhteiskuntaan ja yrityksiin ja paikallisiin toimijoihin Kulttuurierojen huomiointi, hyvä kommunikointi ja pelisäännöt ovat tärkeitä käytännön hanketyössä. Opiskelijat ottavat vastuuta, kun heille sitä sopivasti annetaan ja tukevat toisiaan. Kansainväliset opiskelijat osana projektitiimiä tuovat yhdessä työskentelyyn uusia rikastuttavia näkökulmia. Työskentely kansainvälisten opiskelijoiden kanssa on palkitsevaa, koska opimme heiltä erilaisia näkökulmia ja tapoja tarkastella ja tehdä asioita ja miten toimia ja johtaa monikulttuurisia tiimejä. Tämä haastaa meitä opettajia kyseenalaistamaan ja uudistamaan omia ajatus- ja toimintamallejamme ja antaa paremmat valmiudet osallistua myös kansainvälisiin hankkeisiin. Hanketyötä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa voi harjoitella esim. ottamalla heitä mukaan Metropolian MINNO-projekteihin tai jos mahdollista, palkkaamalla harjoittelijoiksi projekteihin. 6Aika Perille asti -hanke 6Aika Perille asti -hanke toteutettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun, Vantaan kaupungin, Espoo Marketing Oy:n, Forum Virium Helsingin, Aalto-yliopiston ja Demos Helsingin yhteistyönä 9/2017 - 3/2020 ja se sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta osana 6Aika-strategiaa. Hankkeen aikana kokeiltiin 19 erilaista liikkumiseen ja nk. ”Last Mile” - saavutettavuuteen liittyvää palveluratkaisua sekä maalla että merellä Helsingin Jätkäsaaressa, Espoon Rantaraitilla, Nuuksion kansallispuistossa sekä Vantaan Aviapoliksessa. Lisäksi toteutettiin n. 40 erilaista tutkimusta, selvitystä ja kehitysprojektia, jotka auttoivat ymmärtämään käyttäjien asenteita ja liikkumispalvelujen liiketoimintamahdollisuuksia ja kehittämistarpeita. Yhteistyöhön osallistui n. 200 yksityistä ja julkista toimijaa. Hanke kytkeytyi myös Metropolian Älykäs liikkuminen -innovaatiokeskittymään. Hankkeen tulokset ja tärkeimmät kokeilujen opit löytyvät Metropolian toimittamasta Perille asti -julkaisusta, joka on luettavissa Theseus -tietokannassa (ks. Haapasalo 2020) sekä hankkeen Metropolian omilta Perille asti -nettisivuilta. Kirjoittajat Kaija Haapasalolla on pitkä kokemus Metropolia Ammattikorkeakoulun liiketalouden kansainvälisistä tutkinto-ohjelmista sekä lehtorina, tutkintovastaavana että opettajatutorina ja sitä ennen pitkä ura kansainvälisessä liiketoiminnassa. Hän toimi Metropolian projektipäällikkönä 6Aika Perille asti-hankkeessa 1.9.2017 - 30.3.2020. Kaija on aktiivisesti mukana kehittämässä opetus, ohjaus- ja tutkimustyötä ja niiden integrointia yrityselämään ja erilaisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri. Suvi Moll toimii tällä hetkellä englanninkielisen BBA-tutkinnon International Business and Logistics tutkintovastaavana. Hän myös opettaa ja ohjaa aktiivisesti sekä suomen- että englanninkielisissä tutkinto-ohjelmissa Metropolia Ammattikorkeakoulun liiketalouden yksiköissä. Suvilla on laaja kokemus kansainvälisissä toimintaympäristössä työskentelystä. Hän toimi 6Aika Perille asti-hankkeessa projektiasiantuntijana 1.9.2017 - 31.12.2019. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri. Lähteet Arene Uutiset 30.4.2018: Ammattikorkeakoulujen yhteistyö Kiinaan tiivistyy. Haettu 10.5.2020. Haapasalo K. (toim.) , (2020). Perille asti. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. (Theseus) Haettu 12.5.2020. Kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden maahantulo ja integroituminen sujuvaksi yhteistyöllä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:31. (PDF) Haettu 12.5.2020. Kazi, Villiina & Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.). (2019). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. ISBN 978-952-327-487-7. OKM:n Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 4.2.2017. Haettu 12.5.2020. Metropolia Ammattikorkeakoulun Perille asti -nettisivut. Haettu 12.5.2020.
Hyvää kesää toivottaa Hiiltä ja timanttia -toimituskunta!
Kiitos lukijat tästä keväästä! Hiiltä ja timanttia -blogissa keväällä on puhututtanut etenkin koronan aiheuttamat poikkeusolot, siirtyminen verkko-opetukseen ja etätyöskentelyyn, mutta korkeakoulukenttää, opettajuutta ja pedagogiikkaa on tarkasteltu myös monista muista näkökulmista. Arkiston aarteista löytyvät muun muassa nämä poiminnot: Asiantuntijana somessa - viesti ja vaikuta faktoilla Ristiinopiskelumalli kolkuttaa korkeakoulujen ovelle Koronavirus oppilaitoksissa – miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään? Hyvä opettaja – omien palveluidensa muotoilija?! Avoimuus korkeakoulun toiminnassa – trendisana vai elinehto? Fasilitointi sujuu verkossakin! — 10 vinkkiä virtuaalifasilitointiin Kompleksisuus haastaa johtamisajatteluamme Pedagogiikan ja teknologian liitto vuonna 2020 Kiinnostuitko näistä ja muista postauksistamme? Tervetuloa taas ensi lukuvuonna mukaan seuraamaan blogin sisältöjä. Ehkäpä innostut itsekin bloggaajaksi? Kirjoittajina toimivat Metropolian monialaisessa ympäristössä eri tehtävissä työskentelevät ammattilaiset. Hiiltä ja timanttia -blogin toimituskunta siirtyy nyt kesälaitumille ja palaamme jälleen syksyllä uusin aihein. Lämmin kiitos kaikille lukijoille ja tämän kevään aikana bloganneille! Ota yhteyttä! julkaisut@metropolia.fi www.metropolia.fi/julkaisut
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
