Tekoäly (artificial intelligence, AI) kuuluu pandemian jälkeisen maailman iskusanoihin myös oppimistoiminnan alalla. Varsinainen keskustelu alkoi vuodenvaihteessa 2022–2023, jolloin kuluttajamarkkinoille suunnatut generatiiviset tekoälypalvelut Chat GPT ja Bard (myöhemmin Gemini) lanseerattiin. Samalla ryöpsähti esiin joukko vaativia kysymyksiä. Mitä käyttöä uusilla palveluilla on oppilaitosmaailmassa? Mitä riskejä tekoälyyn sisältyy? Pitäisikö alalla kiihdyttää vauhtia vai painaa jarrua?
Hapuileva lähdekritiikki
Yksi merkittävimmistä oppilaitoksen menestystekijöistä liittyy käsiteltävän tiedon luotettavuuteen. Onko opetettava, opiskeltava tai tutkimuksen kautta selvitettävä tieto totta? Tekoälyn yleistyminen ei helpota pakollista tiedon luotettavuuden arviointia vaan tekee siitä entistä vaikeampaa.
Tekoälysovellukset eivät kykene lähdekritiikkiin.
Tekoälysovellukset eivät kykene lähdekritiikkiin. Vielä yli vuosi generatiivisen tekoälyn läpilyönninkin jälkeen sellaiset palvelut kuten Chat GPT ja Gemini hallusinoivat eli keksivät faktoja omasta päästään. Tekoälyn antamat tulokset pitää aina tarkistaa, ja onkin kyseenalaista säästävätkö ne lopulta työtä esimerkiksi tietointensiivisillä aloilla.
Hallusinoivat AI-palvelut voivat aiheuttaa myös kustannuksia niiden ylläpitäjille. Vuonna 2022 kanadalaisen lentoyhtiön tekoälypohjainen chatbotti antoi väärää tietoja matkustajalle. Seuranneessa oikeudenkäynnissä Air Canada määrättiin suorittamaan asiakkaalle yli 800 dollarin suuruiset korvaukset. Siviilioikeuden ratkaisun mukaan yhtiö oli vastuussa verkkosivunsa tarjoamista tiedoista. (Yagoda 2024.) Korvaussummat voivat nousta huomattavasti, jos tekoälysovelluksen kautta välittyy väärää tietoa, josta koituvien seurausten arvo ylittää lentolipun hinnan.
Tekoälyohjelma voi syrjiä
Opetuksessa ja opiskelussa käsiteltävän tiedon pitää olla eettisesti kestävällä pohjalla. Oikeudenmukainen, tasapuolinen ja moraalinen opetussisältö kaihtaa stereotypioiden ja ennakkoluulojen levittämistä ja edistää sen sijaan ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.
Tekoälysovellus heijastelee arvoja ja asenteita, joilla sitä on ruokittu.
Tekoälysovellus perustuu usein koneoppimiseen, jossa ohjelmaa valmennetaan tietyllä, ihmisten tekemällä aineistolla. AI-sovellus heijastelee siten arvoja ja asenteita, joilla sitä on ruokittu. On paljon esimerkkejä, joissa keinoälyohjelma on toiminut syrjivästi. Sellainen oli esimerkiksi Amazonin käyttämä tekoälyohjelma, jota hyödynnettiin rekrytoinnin apuvälineenä. Sen todettiin asettaneen eri sukupuolta edustaneet hakijat eriarvoiseen asemaan. (Dastin 2018.)
Tekoälyn käyttökelpoisuutta ei vähennä ainoastaan sen harjoittama hallusinointi. Keinoälyn tarjoamat syrjivät ja puolueelliset käsitykset tahtovat myös levitä ihmisten keskuuteen eri ammateissa. Esimerkiksi Vicente ja Matute ovat osoittaneet tutkimuksessaan, että terveydenhoitoalan toimijat toistavat samoja tekoälyn esittämiä harhoja jopa sen jälkeen, kun heidän yhteistyönsä puolueellisen AI-järjestelmän kanssa on päättynyt (Vicente & Matute 2023).
Harhaisten käsitysten minimoimiseksi tekoälyohjelmat on testattava huolellisesti. Se on pitkä prosessi ja nielee varoja. Menestyksellisessä harhojen torjunnassa huolehditaan muun muassa, että
-
- tarkasteltava tietojoukko on riittävän monipuolinen
- testejä tehdään erilaisilla menetelmillä, kuten simulaatioilla, analyyseillä ja vertailuilla
- tekoälyohjelmien suorituskykyä seurataan säännöllisesti
- keinoälyohjelmien käyttö ohjeistetaan tarkasti.
Tiedonhallinnassa kehittymisen varaa
Lontoolaisen yliopiston professori Rose Luckin huomauttaa, että tekoäly vie opiskelua väärään suuntaan. Hänen mukaansa kone vain kokoaa tiedon yhteen. Se ei kykene toimintoihin, joihin ihmisaivot pystyvät, kuten kriittinen ajattelu, faktojen tulkinta, luovuus ja tiedonahallinta. (Luckin 2023.)
Kone ei kykene toimintoihin, joihin ihmisaivot pystyvät.
Luckinin käsitys tulee ymmärrettäväksi, kun tarkastellaan, miten keinoälysovellus toimii ja ei toimi. Vakiintuneen käsityksen mukaan tekoälyllä tarkoitetaan koneen kykyä käyttää perinteisesti ihmisen älyyn liitettyjä taitoja, kuten päättelyä, oppimista, suunnittelemista tai luomista. Tietojenkäsittelyn professori Hannu Toivonen Helsingin yliopistosta pitää määritelmää kuitenkin vanhentuneena. Hänen mukaansa kieltä käyttävä kone perustuu tilastollisiin kielimalleihin, jotka eivät ymmärrä sanojen merkitystä. Tekoäly ei myöskään käsitä, mitä esimerkiksi kuva esittää. (Ihalainen 2023.)
Tekoäly hämärtää tekijänoikeudet
Yleensä teknologia laukkaa vauhdikkaasti eteenpäin samalla, kun tarvittava lainsäädäntö matelee kaukana perässä. Tekoälyn tuottamaan oppimateriaaliin, kuten mihin tahansa muuhunkin ajatustyöhön, liittyy merkittäviä tekijänoikeusongelmia. Kuka omistaa aineiston tekijänoikeudet? Onko se tekoälyn kehittäjä vai lähde, joka antaa tekoälylle tietoa, vai molemmat? Opettajat pystyvät vielä käyttämään tekoälysovellusten tuottamia tekstejä ja kuvia oppimateriaaleissaan vapaasti, mutta tilanne voi muuttua seuraavalla vuosikymmenellä.
Kuka omistaa tekijänoikeudet?
Oleellinen kysymys on kuitenkin se, onko tekoälyä mahdollisesti koulutettu aineistolla, joka on tekijänoikeuksilla suojattu. Keväällä 2024 kahdeksan yhdysvaltalaista sanomalehteä haastoi Chat GPT:n takana olevan Open AI -laboratorion oikeuteen, koska se oli käyttänyt lehtien aineistoa oikeudettomasti tekoälysovelluksensa kouluttamiseen. (Robertson 2024.) Käräjäsali todennäköisesti kutsuu AI:n parissa toimivia entistä useammin seuraavien vuosien aikana – etenkin, jos kansainvälinen yhteisö viivyttelee yhteisten pelisääntöjen säätämisessä.
Tekoäly sopii oppimistoiminnan tukitoimintoihin
Tekoälyn oppilaitoskäyttöön on ladattu toiveita, jotka kuitenkin tarkemmin tarkasteltaessa ovat vielä suurelta osin optimismilla kyllästettyjä. Tekoälyn opetuskäyttöön liittyy edelleen ongelmia, kuten koneen kyvyttömyys faktojen tulkintaan, luovuuteen ja muuhun tiedonhallintaan.
Tekoäly voi kuitenkin auttaa opetussisältöjen tekemisessä, kunhan edellä esitetyt esteet on otettu huomioon ja parhaassa tapauksessa onnistuttu poistamaan. Esimerkiksi Silva ym. (2024) esittelevät kehittämänsä tekoälypohjaisen työkalun, joka tukee opettajaa kestävän kehityksen sisältöjen integroimisessa osaksi ammattikorkeakouluopetusta (Silva ym. 2024).
Ehkä parhaiten tekoälysovellukset sopivat oppimistoiminnan tukipalveluihin, kuten esimerkiksi automaattiseen opintosuoritusten kirjaamiseen ja datan siirtämiseen eri tietojärjestelmien välillä. Tekoäly voi myös vähentää erilaisia opettajien rutiinitehtäviä, jotka liittyvät esimerkiksi opintojaksojen hallinnoimiseen tai oppimisympäristöjen alustamiseen ennen opintojakson alkamista.
Kirjoittaja
Petri Silmälä työskentelee asiantuntijana Metropolian tietohallintopalveluissa tiedonhallinta- ja järjestelmäpalveluiden tiimissä. Hänen toimialueeseensa kuuluvat erityisesti verkon julkaisu- ja yhteistoiminta-alustat sekä uusi toimintaympäristö, joka tarkoittaa muun muassa selainpohjaisia sovelluksia ja mobiilipalveluja.
Lähteet
Dastin, J. 2018. Insight – Amazon scraps secret AI recruiting tool that showed bias against women. Reuters.
Ihalainen, P. 2023. Hannu Toivonen julkaisi yleistajuisen ja helppolukuisen tekoälykirjan. Helsingin yliopisto.
Luckin, R. 2023. Yes, AI could profoundly disrupt education. But maybe that’s not a bad thing. The Guardian.
Robertson, K. 2024. 8 Daily Newspapers Sue Open AI and Microsoft Over A.I. The New York Times.
Vicente, L. & Matute, H. 2023. Humans inherit artificial intelligence biases. Sci Rep 13, 15737 (2023).
Yagoda, M. 2024. Airline held liable for its chatbot giving passenger bad advice – what this means for travellers. BBC.
Oheisluettavaa
Faktabaari. Tekoälyopas.
Tekoälyn vastuullinen hyödyntäminen.
Turun yliopisto. Tekoäly tutkimuksessa ja aineistonhallinnassa.
Ei kommentteja