Hiiltä ja timanttia

Ammattikorkeakouluissa oppimisen ja opetuksen käytänteiden taustalla vaikuttavat ammatillisen koulutuksen pitkät perinteet. Ammattiperustainen substanssiosaaminen korostuu tutkintotavoitteissa, ja kehittämisen keskiössä ovat työelämän nykytarpeet. Käsitys oppimisen sisällöistä on pitkään perustunut työssä tarvittavien taitojen oppimiselle, ja samalla ymmärrys oppimisen tavoista heijastelee teollistumisen historiaan jääneitä osaamisen soveltamisen tapoja. Elämme kuitenkin murroskautta, jossa vanhat mallit eivät enää toimi, vaan tarvitaan uusia, yhteiskuntaa ja työelämää tulevaisuuskestävästi uudistavia oppimisen ratkaisuja. Elämme murroskautta, jossa tarvitaan uusia, yhteiskuntaa ja työelämää tulevaisuuskestävästi uudistavia oppimisen ratkaisuja. Tänä vuonna opintonsa aloittaneista huomattava osa tulee työskentelemään ammateissa, joita ei vielä ole olemassa. Toteuttamamme korkeakoulun ennakointiin liittyvän selvityksen mukaan tulevaisuuden osaamisen tunnistaminen on niukkaa. Uudet avaukset, kuten ammattikorkeakoulujen osaamisajattelun päivittämiseen jo vuosia sitten nostetut ns. transversaaliset taidot (1), kuten kriittinen ja luova ajattelu, ihmissuhdetaidot sekä sosiaaliset ja tunnetaidot, muuttuvat kovin hitaasti oppimista, korkeakoulun toimintakulttuuria ja yhteiskuntaa uudistavaksi käytännöksi. Ne ovat keskeisiä työelämän murroksessa ja pedagogisen ajattelun transformaatiossa, muodonmuutoksessa. Tässä artikkelissa pohdimme ammattikorkeakoulujen oppimisen ja osaamisen uudistumista transformatiivisesta tulokulmasta. Tarkastelemme luovaa ajattelua osana yhteistä muodonmuutosta ammattikorkeakoulun mittakaavassa ja kontekstissa. Eilistä ei voi muuttaa, mutta huomiseen voi vaikuttaa Onneksi meneillään oleva murros tunnistetaan: Opetushallitus on nostanut tulevaisuuskestävyyden kannalta keskeisiksi tavoitteiksi metataitojen oppimisen (2) Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene on nostanut uusia tulevaisuus- ja kestävyystaitoja yhteisiin suosituksiinsa (3) Valtioneuvoston selvitys tuo esiin tarpeen vihreää siirtymää edistävien taitojen kehittämiselle sekä nykyisen ammattirakenteen uudistamiselle (4) EU puolestaan viettää 2023–2024 Osaamisen teemavuotta, ja painottaa erityisesti digitalisaation ja vihreän siirtymän edellyttämiä uusia taitoja (5). Tutkiva ja kehittävä asenne sekä työtä ja toimintaa aktiivisesti kestävään suuntaan muuttava osaaminen ovat mielestämme tulevaisuuden osaamisen ytimessä. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteutetaan laajasti hankkeissa, joissa esimerkiksi EU-rahoituksella ratkotaan isoja ja viheliäisiä aikamme haasteita. Hankkeiden toiminnan konteksti on yleensä varsin rajattu, mutta niissä tuotetuilla innovaatioilla, uudella tiedolla ja käytänteillä voi olla tulevaisuuskestävän osaamisen kannalta suuri merkitys. Uudistumisen jarruna ammattikorkeakouluissa ovat tiukat ammatilliset tutkinto-ohjelmat, joissa uuden tiedon ja käytänteiden, osaamisten ja innovaatioiden hyödyntämiselle ja tutkintoihin integroimiselle on hyvin vähän tilaa. TKI-toiminta voi kuitenkin tuoda uusia kokeiluja ja sisältöjä opetukseen. Monenlaisia ratkaisuja TKI-toiminnan ja oppimisen yhdistämiseen (TKIO) on kokeiltu jo vuosien ajan. Luovuuden monet kontekstit Muutosten sulava toteuttaminen edellyttää kykyä nähdä uusia mahdollisuuksia. "Luovuus on yksi nykypäivän työelämän olennaisimmista taidoista, jolla rakennetaan niin yhteisöjen kuin yksilöiden hyvinvointia ja kehitystä. -- Luovuutta tarvitaan vauhdittamaan toimintatapojen uudistamista, uusien teknologioiden hyödyntämistä, kehittämään työelämän innovaatioita, tuottamaan kaupallisia innovaatioita ja tekemään suomalaisesta työelämästä maailman parasta.” Näin todetaan Suomen hallituksen käynnistämässä TYÖ2030-ohjelmassa, tarkemmin sen osahankkeessa Luova työelämä 2030. Luovuus skaalautuu uusille alueille, yksilöiden, ihmisryhmien, organisaatioiden ja yritysten arkeen. Talouselämän tai kauppatieteiden suunnasta katsottuna luovuutta tarvitaan uusiin innovaatioihin, ja kestävän kehityksen kannalta puolestaan uusiin tulevaisuuskestäviin ratkaisuihin – myös vanhoista tutuista käytänteistä poisoppimiseen. Suorittavan työn vähetessä luovuus korostuu, samalla luovan toiminnan kontekstit rakentuvat uudelleen. Kuten työelämän ja johtamisen radikaalia uudistamista pohtinut Nando Malmelin (6) kirjoittaa: “Luovuutta edistävän vuorovaikutuksen tärkeys korostuu työelämässä sekä yhteisöjen ja organisaatioiden arjessa.” Toistaiseksi, oppimisen tavoin, myös luovuutta on tarkasteltu yksilönäkökulmasta ja joidenkin yksilöiden ominaisuutena. Luovuus on arkipuheessa usein mielletty – kenties 1800-luvun taiteilijanerojen rintakuvista pölyjä pyyhkien – taiteen, tieteen ja kulttuurin pelikirjaan kuuluvaksi, taiteilijoiden ja tutkijoiden supervoimaksi. Samalla monet tutkijat, kuten Alf Rehn (7) tai Mark Runco (8) ovat todenneet, että luovuuden käsitettä käytetään niin monin eri tavoin, että se kadottaa jo täsmällisen merkityksensä. Luovuutta on tarkasteltu tulevaisuuskestävän osaamisen kontekstissa eli sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta mm. Inner Development Goal-projektissa. Siinä laaja kansainvälinen asiantuntijajoukko on yhdessä seulonut esiin viisi tulevaisuuden ydinosaamista. Kolme ensimmäistä kuvaavat olemisen (being), tietämisen (thinking) ja huolenpidon (relating/caring) perustaitoja. Luovuus nousee tärkeänä toimintaa suuntaavana taitona esiin yhteistyöhön (collaborating) ja toimijuuteen (acting) liittyvissä tavoitteissa. Oleminen. Omien ajattelutapojen, tunteiden ja toiveiden tiedostaminen nähdään avaimena vastuullisuuteen, avoimuuteen ja uuden omaksumiseen. Tietäminen. Kognitiivisissa taidoissa korostuvat kriittinen ajattelu sekä kompleksisuuden ja systeemisten kytkösten ymmärtäminen. Näiden kognitiivisten taitojen avulla voidaan tarkastella asioita monista eri näkökulmista ja luoda pitkän tähtäimen tulevaisuuskestäviä visioita. Huolenpito. Suhdetta ulkoiseen todellisuuteen luonnehtii kunnioitus ja huolenpito. Nämä taidot kattavat niin suhteen muihin ihmisiin, kuten naapureihin ja tuleviin sukupolviin, kuin biosfääriin ulottuvaan elinympäristöömme. Empatia ja myötätunto korostuvat. Yhteistyö. Kestävyyshaasteet ovat yhteisiä ja niiden ratkaisemiseksi painottuvat uudet sosiaaliset taidot, kuten erilaisuuden kohtaaminen, kaikkien mukaan ottaminen ja kaikkien mukana pitäminen. Yhteistyössä tarvitaan paitsi luottamusta ja vuorovaikutustaitoja, myös luovuuteen ja yhteiskehittelyyn innostamista. Toimijuus. Yhdessä muuttuminen ja kestävän muutoksen edistäminen edellyttää toiveikkuutta, sinnikkyyttä ja rohkeaa toimijuutta. Kestävyys on mahdollista tavoittaa uutta luovilla ratkaisuilla ja tarpeettomien vanhojen käytänteiden tai ajattelumallien jättämistä taakse. Osaamiseen uusia sanoituksia Luovuus- ja osaamiskeskusteluun on nostettu monialaisesti erilaisia näkökulmia. Se ei kuitenkaan tarkoita osaamisen alistamista talouden ja liiketoiminnan tarkoituksiin, mistä sekä maineikas koulutuksen tutkija Gert Biesta (9) että Helsingin Sanomien Vieraskynä-puheenvuoron kirjoittajat Heikkinen ja Simola varoittavat (10). Osaaminen skaalautuu yksilöistä yhteisöihin, organisaatioihin ja laajempiinkin kokonaisuuksiin, erilaisiin toimintaympäristöihin ja näiden yhteistyöhön, sekä eri toiminnan alueiden kautta tarkasteltavaksi. Kun uusia yhteiskunnallisia haasteita nousee esiin, keskusteluun osaamisesta tulee mukaan uusia määritelmiä. Käynnissä onkin keskustelu, jossa monista eri lähtökohdista pohditaan uusia näkökulmia tulevaisuuskestävän osaamisen ja luovan osaamisen sanoittamiseen. Yllä mainituissa osaamisen kuvauksissa tavoitellaan uudenlaista, aktiivista ja maailmaa muuttavaa toimijuutta ja transformaation edellyttämää kokonaisvaltaista otetta. Kun verrataan tätä Opetushallituksen yleisten taitojen kuvauksiin (2), voidaan huomata Opetushallituksen ennakointityöryhmän tavoitelleen hyvinkin yksityiskohtaisia osaamisen kuvauksia. Tästä on seurauksena pitkät ja yksityiskohtaiset osaamisluettelot. Arenen suositukset (3) kurkottavat myös kohti tulevaisuuskestäviä taitoja, silti toimijuus on niissä kuvattu vanhaan tapaan hiukan passiivisin määrein – “osaa toimia” – verrattuna Inner Development -projektin aktiiviseen, maailman muuttamisen käsiinsä ottavaan toimijuuteen. Keskustelussa voi kuulla kaikuja sekä vanhasta, teollisen ajan suorittajan osaamiskuvauksista, että uusia, radikaaleja kestävän kehityksen transformaatiota edistäviä kuvauksia. Kun uusia yhteiskunnallisia haasteita nousee esiin, keskusteluun osaamisesta tulee mukaan uusia määritelmiä, kuten alussa mainitut transversaalit taidot (1). Sanat muuttuvat yhä tärkeämmiksi, kun tekoälyä hyödynnetään ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien uudistamisessa. Minkä osaamissanojen ympärille tekoälyn analytiikkaa rakennetaan? Haetaanko sanoja menneisyydestä, suorittavan työn sanastosta tai nykyhetken työpaikkailmoituksista, vaiko uudesta, luovaa ajattelua uusissa konteksteissa kuvaavasta sanastosta? Mistä uutta tulevaisuuden osaamissanastoa olisi löydettävissä? Osaaminen kehittyy yhdessä, minuuden peileissä Maailmanlaajuisesta muutosvauhdista huolimatta oppimista ja ihmisenä kasvamista tarkastellaan edelleen usein yksilön henkilökohtaisena prosessina. Ihminen elää kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympärillään olevan todellisuuden kanssa. Minun kasvaminen minuksi edellyttää, että peilaan itseäni sinuun. Sillä tavoin saan selville, millainen olen. Jokaisessa ihmisessä on vahvuuksia, mutta myös heikkouksia. Omista vahvuuksista tietoiseksi tuleminen korostuu muutosten keskellä elettäessä. Kun ympärillä oleva todellisuus muuttuu, tarvitaan yhdessä oppimista ja yhteistä toivottavien tulevaisuuksien kuvittelemista. Kun ympärillä oleva todellisuus muuttuu, tarvitaan yhdessä oppimista ja yhteistä toivottavien tulevaisuuksien kuvittelemista. Mitä moninaisempia peilejä ympärilläni on, sen selkeämmäksi minä-käsitykseni muodostuu. Täydeksi ihmiseksi tulemista eli jokaisessa ihmisessä olevan hyvyyden ja kauneuden esiin houkutteleminen lisää tulevaisuuden toivoa, sillä olemme valmiimpia tekemään sen, mitä pitää tehdä, jotta huomisesta saadaan rakennettua hyvä. Kuvittelukyvyn avulla ihmisen on mahdollista liikkua eilisen, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä aivan niin kuin haluaa, ketterästi ilman esteitä. Mielikuvitus siirtää ajatukset sekunnin murto-osissa helposti käsitettävän ja vaikeasti ymmärrettävän välillä. Näkökulman vaihtokin onnistuu ihmiseltä hetkessä. Näissä siirtymissä voi syntyä uutta, jonka varaan hyvää huomista on mahdollista alkaa rakentaa – myös teknologioita hyödyntämällä. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisut löytyvät siis meistä ihmisistä. Me ihmiset visioimme muutossuunnan. Fiksuimmatkaan teknologiat eivät kerro, millainen tulevaisuus olisi se, joka olisi toivottava ja todeksitekemisen arvoinen. Tässä tarvitaan eri arvojen varaan rakentuvien tulevaisuuksien vertailua ja eettistä herkkyyttä. On siis avarrettava oppimiskäsityksiä tietojen, taitojen ja asenteiden oppimisesta kohti arvojen ja eettisyyden yhteistä puntarointia. Lisätietoa TKI-toiminnan ja oppimisen yhdistämisestä löydät TKIO - tulevaisuuskestävää innovointia ja osaamista -julkaisusta. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen on yliopettaja ja työskentelee vuosina 2022–2023 projektipäällikkönä Metropolian kahdessa sisäisen kehittämisen hankkeessa. Näistä toinen kehittää TKIO-toimintaa ja toinen Metropolian ennakointikyvykkyyttä. Koulutukseltaan hän on musiikin tohtori ja työnohjaaja. Hänen ajankohtaisia kiinnostuksen kohteitaan ovat lisäksi systeeminen ymmärrys, muutosprosessit ja pedagogisen ajattelun evoluutio. Arto O. Salosen asiantuntijuus liittyy kestävään hyvinvointiin. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella sosiaalipedagogiikan professorina. Hänellä on kasvatustieteen dosentuuri Helsingin yliopistossa ja kestävän kehityksen dosentuuri Maanpuolustuskorkeakoulussa. Lisäksi Arto on Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen. Marita Huhtaniemi on ennakoinnin ja strategiatyön moniottelija Metropolian strategia- ja kehityspalvelut -yksiköstä. Maritan työn ytimessä on strategia ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen, monissa eri muodoissaan. Konkreettisimmillaan arki näyttäytyy erilaisina sisäisinä ja ulkoisina uudistusprojekteina. Tällä hetkellä sisäisiä työn alla olevia teemoja ovat Metropolian ennakointikyvykkyyden kehittäminen (MEKY-), TKIO, ilmiölähtöinen johtaminen ja Metropolia Match. Marita toimii myös VALUE-hankkeen (Vantaan alueen ennakointijärjestelmän rakentaminen) ohjausryhmässä sekä edistää reilun datatalouden kehittymistä mm. kansallisessa MyData- ja eurooppalaisessa DS4Skills-yhteistyössä. Lähteet Isacsson, A., Salonen, A. O., & Guilland, A. 2016. Transversaalit taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(4). OPH 2021. Osaaminen 2035.  Arene 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta.  Busk, H., Holappa,V., Lähteenmäki-Smith, K., Sinerma, J., Valonen, M., Valtakari, M., 2023. Vihreän siirtymän vaikutukset työmarkkinoille ja ammattirakenteeseen. Valtioneuvoston selvityksiä 2023:1. EU 2022. Lehdistötiedote osaamisen teemavuodesta 2023. Malmelin, Nando & Poutanen, Petro 2017. Luovuuden idea. Luovuus työelämässä, yhteisöissä ja organisaatioissa. Helsinki: Gaudeamus. Rehn, Alf 2009. After creativity. Teoksessa Niina Koivunen & Alf Rehn (toim.) Creativity and the Contemporary Economy. Malmö: Liber. Runco, Marc 2007. To understand is to create. An epistemological perspective on human nature and personal creativity. Teoksessa Ruth Richards (toim.) Everyday Creativity and New Visions on Human Nature. Washington: American Psycologhical Assosiaciton. Biesta, Gert J. J. 2017. The Rediscovery of Teaching. New York: Routledge. Heikkinen, Hannu L.T. & Simola, Hannu. Osaamis- ja oppimispuhe sumentaa koulukeskustelua. HS Mielipide / Vieraskynä 20.5.2023.