Hiiltä ja timanttia

Ammattikorkeakouluyhteisönä olemme sitoutuneet avoimen tieteen julistukseen. Pyrimme osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti ja haluamme vahvistaa tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen tulosten sujuvaa liikkuvuutta ja vaikuttavuutta monella tasolla, paitsi tutkimusraportteina myös esimerkiksi mielipidekirjoituksina, bloggauksina ja erilaisina asiantuntijapuheenvuoroina. Napakka asiantuntija-artikkeli on erinomainen keino saada oma ääni kuuluviin ja viestiä esimerkiksi hankkeen tai muun kehittämistoiminnan oivalluksista ja tuloksista. Tähän kirjoitukseen olen koonnut vinkkejä hyvän artikkelin laatimiseen. Tieteellinen raportointi on useimmille korkeakoulukentällä hyvinkin tuttua. Tieteellisen tekstin perusrakenne on, jos ei kiveen hakattu, niin ainakin vakiintunut (Kniivilä ym. 2017): Ensin nostetaan esiin ilmiömaailma, esitetään kysymys, taustoitetaan ja perustellaan se. Sitten kuvataan tietoperusta sekä tavat, joilla kysymykseen halutaan vastaus. Tulosluvussa kerrotaan vastaukset ja lopuksi niitä tarkastellaan sekä arvioidaan. ”IMRAD”, kuten valtakielellä sanotaan: Introduction, Methods, Results, and Discussion. Kuten Heli Lohi (2016) Lapin ammattikorkeakoulusta on kirjoittanut, tieteellisen tekstin laatimista pidetään vaikeana, mutta asiantuntijalle se on usein helpoin tekstilaji. Haasteita voi nousta, kun oma viesti pitäisikin esittää toisin eli säätää tekstilaji esimerkiksi yleistajuisemmaksi. Tunne laji ja kanava Tekstilaji on sanaton sopimus lukijan, kirjoittajan ja kanavan välillä. Se avaa ainakin väljän odotushorisontin siihen, mitä kirjoitetaan ja miten kirjoitetaan. Asiantuntija-artikkeli voi tarkoittaa eri yhteyksissä hieman erilaisia asioita, joten ensimmäinen askel on tutustua siihen nimenomaiseen julkaisuun, johon oma teksti on menossa. Kannattaa selvittää ainakin nämä: Kenelle julkaisu (lehti, artikkelikokoelma ym.) on suunnattu? Millaista rakennetta toivotaan? Miten laaja tietoperusta halutaan? Millaista tyyliä ja terminologiaa suositaan? Mitä viittaustekniikkaa käytetään? Mikä on tekstin pituusvaatimus? Miten teksti tulee asetella, ja missä muodossa se tulee tallentaa? Tarvitaanko kirjoittajaesittely ja asiasanat? Tuleeko artikkelin oheen kuvioita tai taulukoita, ja jos tulee, miten?  Silläkin uhalla, että kuulostan toivottoman opettajamaiselta, sanon: Älä suhtaudu tähän vaiheeseen välinpitämättömästi. Jos julkaisulla tai julkaisusarjalla on omat kirjoittajan ohjeet, lue ne huolellisesti. Oikeasti. Lue myös kanavassa mahdollisesti jo julkaistuja tekstejä – joskin tee se kriittisesti, koska joukossa voi olla helmiä ja sitten myös vähemmän onnistuneita tapauksia. Esimerkiksi AMK-lehti / UAS Journal ohjeistaa kirjoittajiaan näin: Asiantuntija-artikkeleissa toivotaan, että tekstin rakenne on tieteellistä artikkelia vapaampi. Tekstissä kannattaa käyttää konkreettisia tapausesimerkkejä ja käytännön kuvauksia lukijaa kiinnostavalla tavalla. Asiantuntija-artikkelien teksti (…) menee suoraan asiaan. Tekstiä ei taustoiteta liiaksi jo tutuilla asioilla, esim. mikä ammattikorkeakoulu on, mikä sen tehtävä on tai mitä TKI on. (Lihavointi MR) Erityisesti viimeinen virke kannattaa tallentaa korvan taakse. Varo jankuttamasta itsestäänselvyyksiä. Hankkeissa tehtävien artikkelikokoelmien helmasynti on, että jokainen artikkeli alkaa hankkeen tavoitteen, toiminnan ja vielä hallinnoijan ja rahoittajankin esittelyllä. Artikkelikokoelmissa jokaisen artikkelin toki tulee olla ymmärrettävissä itsenäisesti, mutta liika on liikaa. Kiteytä pääviesti Asiantuntija-artikkelin ei tulisi olla tutkimus- tai hankeraportti pienoiskoossa vaan se kohdentuu selkeään tavoitteeseen. Tätä tavoitetta voi tarkentaa miettimällä seuraavia näkökulma: Mitä haluat saada aikaan tekstilläsi? Mitä lukijassa pitäisi tapahtua, mitä hänen pitäisi ajatella tai jopa tehdä? Mikä on tekstin tuottama lisäarvo lukijalle? Tämä tavoite on tärkeä tehdä itselleen selväksi kirjoitusprosessin alussa. Yleensä kirjoittaminen muuttuu helpommaksi, kun tietää, mitä haluaa sanoa. Ydinviesti kannattaa kiteyttää 1–3 virkkeeseen. Hahmota ensin aiheesi, juo kuppi kahvia ja piirtele vaikkapa yksinkertainen miellekartta; käytä aikaa tavoitteen miettimiseen. Varo eksyttämästä lukijaa – ja myös itseäsi – liian monilla pyrkimyksillä (Lankinen & Roivas n.d.). Ydinviestin kiteyttäminen on kuin kahden kauppa. Oma sanomisen halu on ehdottoman tärkeä lähtökohta, mutta lisäksi oleellinen on lukijan näkökulma. Mieti, mitä ammatillisia työkaluja, tietoja, kokemuksia tai muuta tärkeää voit antaa lukijallesi. Miten voit auttaa häntä ymmärtämään toimintaympäristöään ja sen muutoksia? Mitä käytännöllistä hyötyä lukijalle voi olla tekstistäsi? Joskus auttaa, että ajattelee tekstinsä lukijaksi jonkun todellisen henkilön tai ainakin selkeän kohderyhmän. Pohdi näitä kysymyksiä: Mitä esimerkiksi muut oman alasi ammattilaiset voivat saada tekstistäsi? Vai kirjoitatko toisen alan edustajille, jolloin joudut olemaan erityisen tarkkana termivalintojen kanssa?  Mikä aiheessasi kiinnostaa lukijoita ja auttaa heitä kehittämään omaa työskentelyään?  Mikä tekstissäsi on uutta?  Mihin ajankohtaiseen asiaan se liittyy?  Mitä haluat saavuttaa keskustelunavauksellasi? Miten voit soveltaa ja hyödyntää sitä omassa työssäsi? (Ks. Roivas & Karjalainen 2013: 183.) Valitse rakenne ja hio otsikoita Tieteelliset raportit kirjoitetaan yleensä dekkarijuonen tyyliin niin, että vasta tekstin loppupuolella selviää, ”kuka murhasi hovimestarin”. Asiantuntija-artikkelissasi sen sijaan kannattaa mennä suoraan oivallukseen ja sen merkitykseen – tarinallisuudessa on toki puolensa, mutta pitkä kronologinen kertomus siitä, miten oivallus syntyi, ei houkuttele kiireistä lukijaa (Lankinen & Roivas n.d.). Voit ajatella suorastaan uutisoivaa otetta. Mikäli hovimestarin verta on löytynyt kartanonherran käsistä, sen toteaminen kuuluu jo otsikkoon ja mahdolliseen ingressiin. Lopuksi taas on usein hyvä palata siihen, mistä lähdettiin liikkeelle. Onnistunut lopetus kiteyttää tekstin sanoman, mutta ei suoranaisesti enää selittele, ratkaise tai opeta (Lankinen & Roivas n.d.). Kirjoititpa melkein mitä tahansa, varmista aina, että tekstilläsi on klassiseen tapaan alku, käsittelyosa ja lopetus. Luo jännitettä tuomalla esille käsittelemäsi asian ajankohtaisuutta, uutuutta ja yllätyksellisyyttä – ja erityisesti uudenlaisia näkökulmia ja tuoreita tekemisen tapoja. Älä säästele väliotsikoita. Ne luovat jäsennyksen, näyttävät juonenkuljetuksen ja siirtävät lukijaa tekstissä hallitusti eteenpäin. Tarkkaile kieliasua Periaatteessa on mahdollista ajatella, että tekstillä on erikseen muoto ja sisältö. Mutta jos lukija kompastuu toistuvasti kieliteknisiin virheisiin, yhdyssanaongelmiin ja välimerkkipuutteisiin, myös tekstin asiantuntija-arvo väistämättä laskee. Tarkista siis huolellisesti tekstisi kieliasua ja hae siihen tarvittaessa apua lähipiiristä tai esimerkiksi Kielitoimiston ohjepankista. Kannattaa muutenkin opetella pyytämään tekstiinsä palautetta – jo työstövaiheessa. Tyypillinen kömmähdys kokeneidenkin kirjoittajien teksteissä liittyy epäjohdonmukaisesti kirjoitettuihin nimiin tai vaihtelevaan terminologiaan. Jos kirjoitat artikkelissasi esimerkiksi hankkeesi nimen kolmella eri tavalla, horjutat jalansijaa, jonka lukija yrittää saada tekstissäsi. Valitse tyyli tietoisesti Asiantuntija tietää usein ”liikaa”. Tekstilajina asiantuntija-artikkeli asettaa monelle kirjoittajalle kiperän haasteen, kun sanottavaa olisi rutkasti enemmän kuin merkkimäärä sallii. Saatat joutua tekemään tekstissäsi yleistyksiä, mutta tee ne tietoisesti. Vältä lukijan aliarvioimista – oleta lukija mieluummin hieman tietäväisemmäksi kuin kovin tietämättömäksi. (Roivas & Karjalainen 2013: 184.) Kun AMK-opiskelijat tutustuvat tieteelliseen kirjoittamiseen opintojensa alussa, moni pohtii, miten luovaa ja omaperäistä kirjoittaminen saa opinnoissa olla. Saako ylipäätään olla omia ajatuksia? Saa ja pitää olla. Asiantuntija-artikkelissakaan tarkoitus ei ole vain referoida lähteitä nöyrästi. Toinen puoli asiasta on kuitenkin se, että jos teksti lipsahtaa pelkkään pidäkkeettömään itseilmaisuun ja satunnaisten mielipiteiden esittämiseen, vaarana ovat ammatillisuuden hukkaaminen ja kolaus uskottavuudelle. Hyvä asiantuntijateksti on vakuuttavaa ja luotettavaa ja silti rohkeaa, mielellään jopa iloista. Aiemman tieteellisen ja ammatillisen tiedon kanssa tulee olla hyvä keskusteluyhteys, ja viittaustekniikan on toimittava. Samalla kirjoittajan kiinnostus ja jopa intohimo aihettaan kohtaan saavat näkyä rohkeana sanomisen haluna ja eloisana kielenä. Oman alan perinteet ja arvostukset on toki hyvä huomioida ilmaisutavassa. On kuitenkin sangen vaikea uskoa, että millään alalla oikeasti arvostettaisiin vaikkapa asiantuntijakielen tyypillisiä oireita, kuten kapulakieltä, ylipitkiä virkkeitä ja ylipäätään hämärää ja kankeaa ilmaisutapaa.  Lue lopuksi seuraava kankeahko lause: Aiheen tiimoilta on suunniteltu ja toteutettu kehittämistä Metropolia Ammattikorkeakoulun toimesta asiakkaiden saaman hyödyn varmistamiseksi. Miten sinä kirjoittaisit lauseen sujuvammin? Kirjoittaja FT Marianne Roivas on suomen kielen ja viestinnän lehtori, joka on työskennellyt pitkään Metropolian julkaisutoiminnan parissa erilaisissa rooleissa. Marianne on toimittanut, kustannustoimittanut ja kielenhuoltanut julkaisuja monialaisesti ja toimii kuntoutuksen hyviin käytänteisiin keskittyvän Rehablogin päätoimittajana sekä vanhustyön Geroblogin toimituskunnassa. Mariannen oma tutkimustyö on kirjallisuustieteen alalta, ja vapaan toimittajan ja valokuvaajan työkokemusta hänellä on yli pari vuosikymmentä. Mariannen motto on: “Tekstit tekevät meistä osaltaan sellaisia kuin olemme.” Lähteet Kniivilä, Sonja, Lindblom-Ylänne, Sari & Mäntynen, Anne 2017. Tiede ja teksti. Helsinki: Gaudeamus. Lankinen, Pasi & Roivas, Marianne n.d. Kohti Aatosta. Ideoita inspiroivaan kirjoittamiseen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisutoimikunnan materiaalia. Roivas, Marianne & Karjalainen, Anna Liisa 2013. Sosiaali- ja terveysalan viestintä. Helsinki: Edita.