Avainsana: suunnittelu

”Camel boots” opettajasta tiimiopettajaksi

placeholder-image
13.6.2016

Edellisessä työpaikassa ollessani osallistuin tiimini kanssa tiimityökoulutukseen. Ensimmäinen asia, jonka kouluttaja meiltä kysyi oli: oletteko ryhmä vai tiimi? Niinpä: mikä erottaa ryhmän ja tiimin? Yksi usein käytetty esimerkki on, että golf- joukkue on ryhmä ja jalkapallojoukkue on tiimi. Miksi näin? Jokaisen golf-joukkueen jäsenen tavoitteena on voittaa itse, menestyvän jalkapallojoukkueen tavoitteena sen sijaan on voittaa joukkueena.  Tiimillä on jaettu, yhteinen tavoite, ryhmässä sen sijaan jokaisella on päällimmäisenä oma henkilökohtainen tavoitteensa. Tiimin erottaa ryhmästä jaettu tavoite: kaikki tuovat oman panoksensa sen saavuttamiseksi. Vuonna 2014 tieto- ja viestintätekniikan opetussuunnitelmaa muutettiin niin, että ensimmäisenä vuonna opiskelijoilla on parinkymmenen pienen kurssin sijasta neljä 15 opintopisteen kurssia. Uudet 15 opintopisteen kurssit yhdistelevät ammattiaineita, suomen- ja englanninkielen sekä matematiikan ja fysiikan opetusta. Niinpä kursseilla onkin entisen yhden opettajan sijasta viisi tai ehkä jopa seitsemän eri opettajaa. Opiskelijat oppivat tiimityöskentelyä ensimmäisestä opiskeluviikosta lähtien. Näyttää myös siltä, että uusi opetussuunnitelma on onnistunut vähentämään merkittävästi keskeyttämisriskiä (43rd Annual SEFI Conference June 29 - July 2, 2015 Orléans, France: Adoption of a New Project-Based_Learning PBL Curriculum in Information Technology).  Hyvä niin, mutta mitä opettajat oppivat? 15 opintopisteen kurssin opettaminen yhdessä usean kollegan kanssa on erilaista kuin opettaa pienempää kurssi yksikseen. Jotta suurempi kokonaisuus muodostuisi toimivaksi, opettajien pitäisi toimia tiiminä ei ryhmänä: kurssi pitäisi suunnitella ja toteuttaa yhdessä eikä jakaa sitä erillisiin palasiin. Erikseen suunnitellut ja toteutetut kurssin palaset eivät sovi yhteen ja näin menetetään mahdollisuus yhdistää esimerkiksi matematiikkaa ammattiaineeseen järkevällä tavalla. Pirstaleisuus ei jää opiskelijoilta huomaamatta, vaan näkyy esimerkiksi kurssipalautteessa. Yksi tapa, jolla kurssin yhtenäisyyttä on pyritty varmistamaan on vastuuopettajan määrääminen kullekin kurssille. Vastuuopettaja-ajatus ei ole huono, mutta jos opettajaporukkaa ei saada toimimaan tiiminä, niin ei se kyllä kurssia pelasta. Jaetun tavoitteen lisäksi hyvin toimivalle tiimillä on joustavat vastuualueet: jos joku osio syystä tai toisesta menee vinoon, niin toinen tiimin jäsen auttaa pyytämättä. Näin toimiva tiimi on enemmän kuin jäsentensä summa. Miten tällaisia tiimejä voisi syntyä? Joustavat vastuualueet edellyttävät tiimin jäsenten keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta, joka voi syntyä vain työskentelemällä yhdessä pidemmän rupeaman kuin esimerkiksi yksi periodi (8 viikkoa) on. Jotta voisimme toteuttaa innostavia ja toimivia monialaisia kursseja, meidän on pystyttävä muuttumaan "camel boots" opettajista ei ryhmätyön vaan tiimityön ammattilaisiksi. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta varmasti vaivan väärti: toimivassa tiimissä on todella hauska tehdä töitä, vaikka kaikki ei aina ihan täydellisesti menisikään

Opettajuuden muutos

18.3.2016

Metropolian paradigman muutos – se, josta jokainen meistä on luonut oman tulkintansa – tarkoittaa minun tulkintanani sitä, että opettajat ja opiskelijat oppivat yhdessä. Keskiössä ovat siis oppiminen ja oppija, ei opettaminen. Käsityksemme oppimis- ja opetusmenetelmistä muuttuu. Digitalisaatio (jota muuten Educa-messuilla pari viikkoa sitten kutsuttiin ”pilipalisaatioksi”) siirtää tietojen oppimista just in case -oppimisesta just in time -oppimiseen, jota tapahtuu erilaisissa oppimisympäristöissä. Geneeriset ja metataidot ovat yhä tärkeämpiä monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottamisessa ja hallinnassa. Oppimisen vuorovaikutteinen tuki – ohjaus, palaute ja arviointi – korostuu. Keskiössä on osaamisen todentaminen, ei opitun arviointi. Opettajan työ monipuolistuu. Oppimisprosessin tukemisen lisäksi TKI, liiketoiminta, julkaisut ja esiintymiset ovat opettajan työn eri ulottuvuuksia. ”Hallinnollinen työ”, suunnittelu ja suunnitelmallisuus, todentaminen ja mittaaminen, seuranta ja dokumentointi ovat nyky-yhteiskunnassa hiipineet osaksi myös meidän jokapäiväistä tehtäväkuvaamme.