Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: muutos

Hyvinvointia etsimässä
28.2.2020
Päivi Rahmel

MUUTOS, MUUTOS, MUUTOS KIIRE, KIIRE, KIIRE, STRESSI, STRESSI, STRESSI ALAKULO, MASENNUS JA BURNOUT LÄÄKKEET, SAIRASLOMA JA SAIRASELÄKE Ikävä lista kurjia sanoja, sisällöltään vielä ankeampia. Silloin kun muutos, kiire ja stressi alkavat täyttää mieltä negatiivisin tuntemuksin, on aika ottaa aikalisä. Jos oman pysähdyspaikkansa ohittaa, voi seuraukset olla ankarat ja pysähdys pitkä ja fyysiselle terveydellekin vaarallinen (Puttonen,  2006; Tikkanen, 2017).  Miten nämä samat sanat ja ilmiöt, muutos, kiire ja stressi voisivat tuottaa myös positiivisen prosessin ja hyvinvoinnin kierteen? Miten muutoksen, kiireen ja stressin seuraukset voisivat olla innostus, hyvä mieli ja elämänvoima, hyvinvointi, itsensä toteuttaminen ja tyytyväisyys. Tämän päivän työelämässä ja opettajien arjessa tämän tapaiset kierteet, sekä negatiiviset että positiiviset, ovat hyvin mahdollisia. Jatkuva muutos, jatkuva riittämättömyys ja jatkuva paine voivat sairastuttaa. Sopivasti annosteltuina, ne voivat sen sijaan avata mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, luovuuteen ja hienoihin flown, erityisen läsnäolon, keskittymisen ja ajattoman tilan (Chikzentmihalyi 2005) kokemuksiin. Olennaista on kyky määritellä tapahtumat itsensä ja toisten kannalta armollisesti ja rakentavalla tavalla. Miten muutoksen voi kohdata mahdollisuutena, paineen hyvänä tuuppauksena ja stressinkin eteenpäin vievänä voimana? Tapamme suhtautua uuteen liittyy osin perusturvallisuuteemme, jonka pohja rakentuu jo varhaisissa kiintymyssuhteissamme (Sinkkonen 2004). Usein opimme tietyn tavan katsoa asioita ja tavallemme on ominaista suuntautua joko luottavaisesti tai varauksellisesti. Toiset näkevät muutoksissa ja haastavissa tilanteissa pääosin uhkia ja toiset kykenevät tunnistamaan näissä hetkissä myös mahdollisuuksia.  Koska olemme oppineet jonkin tavan ja tottuneet siihen, voimme oppia myös uusia tapoja ja totuttaa itsemme niihin. Positiivinen psykologia tutkii mm. sitä, miten ihmisen onnellisuuden kokemuksiin voi vaikuttaa (Siegelman 2004) ja narratiivinen terapia antaa välineitä elämän merkitykselliseen määrittelyyn (Morgan 2002; White 2008).  Positiivisen psykologian anti Positiivisen psykologian esiin nousemisen myötä ihmisen käyttäytymistä on alettu tutkia myös mahdollisuuksien, vahvuuksien ja onnellisuuden näkökulmista. Mielen sairastumisen tutkimisen rinnalle on noussut mielen hyvinvointiin vaikuttavien asioiden esille nostaminen. Tämä näkökulma haastaa meitä katsomaan asioita positiivisesta näkökulmasta ja vahvuuksistamme käsin. Aiemmin tutkimuksen pääpaino on ollut mielenterveyteen liityvien häiriöiden ja ongelmien tutkimisessa. Nykyisin tutkitaan vahvasti myös sitä, mikä vahvistaa hyvinvointia ja luo onnellisuutta. (Huusko 2017; Ojanen 2002; Seligman 2004, 2008) Onnellisuuden ainekset Onnellisuuden tutkija (Seligman 2004) on todennut, että onnellinen elämä voidaan määritellä kolmella tavalla ja ihmisten onnellisuus rakentuu seuraavista seikoista: Miellyttävä elämä, jossa elämä sujuu murheitta ja ihmisen tarpeet tyydyttyvät ongelmitta Sitoutunut elämä, jolloin ihmisellä on mahdollisuus mielekkään tehtävän tekemiseen Merkityksellinen elämä, jossa ihminen kokee elämän merkitykselliseksi Joillakin ihmisillä on mahdollisuus elää murheitta ja toteuttaa tarpeitaan monin tavoin. Suurin osa meistä kohtaa kuitenkin monenlaisia hankaluuksia ja vastoinkäymisiä elämässään. Siitä huolimatta osa heistä kokee voivansa hyvin ja elävänsä onnellista elämää. Tärkeimpänä taitona on kyky löytää merkitys sille, mitä omassa elämässä tapahtuu. Merkityksellisyydestä hyvinvointia Narratiivinen, tarinallinen lähestymistapa on yksi  mahdollinen viitekehys, jonka kautta voi oppia rakentavien merkitysten luomista ja vahvistaa niiden avulla hyvinvointiaan. Opetushallituksen (OPH) rahoittamassa ja Metropolian toteuttamassa Taru-hankkeessa (Tarinallisuus opetuksessa turvallisuuden, hyvinvoinnin ja osallisuuden rakentajana) 2017-2019 luotiin narratiivista pedagogiikkaa ja tutustuttiin tämän lähestymistavan hyvinvointia tukeviin elementteihin. Taru-hanke järjesti koulutusta eri koulutusasteilla työskenteleville opettajille tarinallisten menetelmien hyödyntämiseen pedagogiikassa juuri hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisäämisen lähtökohdista käsin. Suurin osa koulutukseen osallistuneista opettajista tuli kiireen ja jopa uupumuksen keskeltä etsimään uutta voimaa  uusien pedagogisten lähestymistapojen lisäksi. Hankkeen päättyessä oli merkittävää kuulla, että yhteinen prosessi tarinallisuuden ja narratiivisen pedagogiikan äärellä oli uudistanut omaa opetustyötä ja tuonut uutta hyvinvointia opetustyön arkeen. Laajempi näkökulma voimaannuttaa Koulutuksen myötä opiskelijat tutustuivat Brunerin (2006) ajatuksiin ihmisen ajattelun metaforisesta luonteesta, Morganin (2002) ja Whiten (2008) narratiivisen terapian perusajatuksiin, Pearsonin (1991) arkkityyppeihin sekä toiminnallisiin opetussovelluksiin tarinallisuudesta (Nedzinskaitė-Mačiūnienė, 2017; Ketonen 2006, 2008; Rahmel 2019). Tästä kokonaisuudesta rakentuva narratiivinen lähestymistapa pedagogiikkaan avasi laajemman näkökulman omien kokemusten, elämäntilanteiden, opettajuuden ja opettamisen käytänteiden tarkasteluun. Narratiivinen lähestymistapa antaa mahdollisuuden koetun tarinallistamiseen ja kokemusten moninäkökulmaiseen määrittelyyn. Ihmistä kutsutaan kyseenalaistamaan ja tutkimaan negatiivisesti tulkitsemiaan ja toistuvia eli dominoivia tarinoitaan uusista näkökulmista käsin. Kokemusten totuusluonne muuttuu tällaisessa työskentelyssä ja ihminen voi löytää laajemman näkökulman koko elämäänsä (Morgan 2002). Hän voi oppia tunnistamaan mahdollisuuksia haastavissa tilanteissakin ja havahtuu havaitsemaan positiivisia asioita. Opettajan kyky nähdä niin itsensä kuin oppilaansa monenlaisena on tärkeää pedagogista osaamista.  Tarinallisuus positiivisen aivokemian buustaajana Koulutuksen keskiössä olleesta tarinallisuudesta Phillips (2017) kertoo TED-talkissaan kerronnan vaikutuksesta aivokemiaamme. Tarinoiden henkilöihin samaistuminen, juonen käänteet ja kerronnan jännitteet lisäävät suorastaan hämmästyttävällä tavalla aivokemiaamme dopamiinia, oksitosiinia, serotiinia ja endorfiinia. Näiden hormonien vaikutuksesta mm. ihmisen keskittymiskyky, luovuus ja empatia lisääntyvät merkittävästi. Tällaisten asioiden edesauttaminen lienee itsestään selvästi opettajalle hyödyllistä. Tarinat voivat jossain tilanteissa olla eräänlainen pedagoginen taikasauva, Phillipsin (2017) mukaan  “enkelin cocktail “, jonka käyttöä kannattaa harjoitella niin oppimisen mahdollistamiseksi kuin hyvinvoinnin lisäämiseksikin.   Kirjoittaja Päivi Rahmel, KM, TO (STO ry), psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP (trainer, educator and practitioner in psychodrama) on Metropolian musiikin ja kulttuuripalveluiden lehtori. Hän toimi pitkäaikaisesti Esittävän taiteen koulutusohjelman vetäjänä. Hän on kokenut draamallisten työtapojen soveltaja, psykodraamaohjaajien kouluttaja ja suomalaisen tarinateatterin pioneeri. Tällä hetkellä hän kätilöi useita opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutus hankkeita. Narratiivinen ajattelu ja draamalliset työtavat lävistävät hänen ammatillisen identiteettinsä ytimen. Lähteet Bruner, J. 2006. In search of Pedagogy. Volume 1. The selected Works of Jerome S. Bruner. London: Routledge. Csikszentmihalyi, M. 2005. Flow (suomeksi). Rasalas-Kustannus. Ketonen, P, 2006. Kohti Morenolaista pedagogiikkaa. Kandidaatin tutkielma. Helsingin yliopisto. Ketonen, P. 2008. Kokemuksia psykodraaman ja tarinateatterin pedagogisesta soveltamisesta kohti sosiodynaamista oppimista. Pro Gradu. Helsingin yliopisto Phillips,D. 2017. The Magical Science of Storytelling. TED-talk. Stockholm. Katsottu 23.11.2019 Morgan, A. 2002. Suom. Malinen. t., Johdatus narratiiviseen terapiaan. Porvoo: Oy Formato Ab. (What is narrative therapy) Nedzinskaitė-Mačiūnienė, R. 2019. Narratiivinen pedagogiikka: Ideoita opettajan ammatilliseen kehittymiseen. Luettu 22.2.2020 Ojanen, M. 2007. Positiivinen psykologia. Edita. Pearson, C. 1991. Awakening the Heroes Within. Twelwe archetypes to help us find ourselves and transform our world. New Yourk: HarperCollins Publishers. Huusko, l. 2017. Positiivinen psykologia. Luettu 14.12.2019. Puttonen, S. 2006. Stressin fysiologiset vaikutukset. Duodecim 3/06. Luettu 23.2.2020 Rahmel, P. 2019. Narratiivisuutta pedagogiikkaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Luettu 20.10.2019. Rahmel, P. 2019. Narratiivinen ammatti-identiteetti. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Luettu 20.10.2019. Seligman, M. 2004. The new era of positive psychology. Luettu 14.12.2019. Seligman, M. 2008. Aito onnellisuus. Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään. Art House. Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria; tutkimuslöydöksistä käytännön sovelluksiin. Duodecim, 15/2004. Luettu 22.3.2020. Tikkanen, T. 2018. Pitkittynyt stressi tuhoaa aivoja. Yle. Luettu 22.2.2020.

Lue lisää

Työelämän timanttiset taidot – 7 vinkkiä voimavaraistumiseen
7.11.2019
Raisa Varsta

Miten selviytyä ja pärjätä työelämässä, jossa tulosvastuun paineet sekä muutoksen tuulet puhaltavat? Muutosvastarinta on mahdollisuus, näin sanotaan. Mutta miten asiantuntijana tai esimiehenä hallita oma mieli, löytää uusia näkökulmia ja ratkaisuja kompleksisiin ongelmiin ja kannustaa tiimiään puhaltamaan samaan kekäleeseen, jopa muutaman tappionkin jälkeen. Nämä ovat mielestäni tämän päivän työelämän timanttisimpia taitoja. Kuluneen vuoden aikana olen kouluttanut ja ohjannut vähintään kymmeniä vaativaa asiantuntija- tai esimiestyötä tekeviä ammattilaisia. Olen kohdannut heitä hankkeissa, kuten Uudistuva johtajuus - Systeeminen ymmärrys ja ratkaisukeskeinen toimintamalli, sekä ohjannut näitä konkareita esimerkiksi ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetöissä. Nämä sparraamani esimiehet ja asiantuntijat purjehtivat muutosaallokoissa taitavasti. He paitsi hallitsivat mielensä, etsivät uusia näkökulmia ja kannustivat tiimejään, myös reflektoivat omaa ajatteluaan ja toimintaansa löytääkseen uusia tapoja ajatella ja toimia. Muutosvastarintaa omalle muutokselle ei kohtaamissani ammattilaisissa ollut havaittavissa. Sen sijaan näin erittäin aktiivista pyrkimystä auttaa omaa työyhteisöä menestymään ja voimaan paremmin. Mitä näiltä taitavilta tyypeiltä voisi sitten ammentaa meille muille? Mitkä asiat yhdistävät voimavaraisia esimiehiä ja asiantuntijoita? Kokosin eri yhteyksissä kohtaamieni ammattilaisten opeista seitsemän kohdan kartan kohti onnistunutta muutosta: Pysähtyminen. Oma varhaisuran kollegani sanoi minulle kaoottisessa tilanteessa: ”Nyt meillä on niin kiire, että nyt myö mennään kahville.” Nuorena, aloittelevana esimiehenä ajatus tuntui mielestäni absurdilta, lähteä pois kesken hullunmyllyn? Kuitenkin tiedämme, että juuri stressin ja hallitsemattomuuden tunteen keskellä ajattelumme kapeutuu, ja ratkaisuvaihtoehtojen määrä vähenee. Taitava, reflektoiva ammattilainen ottaa itselleen tuumaustauon silloin, kun tilanne sitä vaatii. Minimissään se on muutama syvähengitys, ihanteellisessa tilanteessa irtiotto työpaikan arjesta vaikkapa kouluttautumisen merkeissä. Ongelma ja sen ratkaisuvaihtoehdot kirkastuvat. (ks esim. Cauffman, 2017) Systeemiset lasit. Kun mieli laukkaa monissa eri asioissa ja aivot ovat siirtyneet hallitsemattomalle eräajolle, on syytä tutkailla, miten voi vaikuttaa oman ajattelun laatuun. Pintatieto ja hätiköidyt johtopäätökset voivat suistaa esimiehen, ja koko työyhteisön, väärille urille. Kohtaamani huippuammattilaiset halusivat ymmärtää oman työpaikkansa taustoja ja tilanteita syvällisesti. Moni koki saaneensa perinnöksi ilmiön, joka ei talttunut perinteisillä otteilla. Kun sama ilmiö tai ongelma ryöpsähtää työpöydälle jo monennen kerran, pohdiskeleva pomo ottaa kuvitteelliset “systeemiset lasit” päähänsä ja katsoo niiden kautta, mitä ilmiö on kenties jopa vuosikymmenten aikana kerännyt itseensä. Ja missä lonkeroivat ongelman juurisyyt. Tästä systeemisten lasien käyttövoimasta, eli systeemiälykkyydestä, mainio kirjoitus kollegaltani Helena Kuusisto-Ekiltä täällä. Pienin mahdollinen muutos. Kun mieli askartelee kuuhun kurkottelun kanssa, on arjessa lähinnä mahdollisuus kiivetä katajaa kenties pari metriä ylöspäin. Tämä realiteetti on syytä hyväksyä ja ottaa voimavaraksi omaan työhön. Ratkaisukeskeinen asiantuntija palastelee elefantin ja syö sen haarukallinen kerrallaan, ”ei lautasellinen”, kuten eräs tapaamani rehtori totesi. Tavoitteellinen ihminen on usein tyytyväisempi elämäänsä, mutta viisaus onkin siinä, miten tavoitteet asettaa (Marjamaa & Varsta, 2019). Kun miettii pienimmän mahdollisen muutoksen jonkin tavoitteen saavuttamiseksi JA toteuttaa sen heti - siinä hetkessä ja liikaa miettimättä - on muutos itse asiassa jo alkanut! Tuumailu on usein tekosyy olla ryhtymättä toimeen lainkaan. Palautuminen. Työpäivästä palautuminen on siirtynyt yhä enemmän vapaa-aikaan. Palautumista häiritsee, mikäli puhelin pirisee ja tietokone suoltaa viestejä myös vapaalla. Viisas vastuunkantaja pitää huolen siitä, että palautuu myös arjessa, jolloin aivot pysyvät virkeinä työpäivän tiimellyksessä. Välillä tämä edellyttää reipasta ratkaisukeskeisyyttä (lue: rajaamista) ja vaikkapa mikrotauottamista; jo muutaman minuutin tauko lisää tutkitusti voimavaroja ja keskittymiskykyä seuraavaan tehtävään (Huotilainen & Saarikivi, 2017). Ja kyllä, taitava työn sankari varmistaa, että paukkuja riittää myös vapaa-aikaan, mielellään enemmän kuin vähemmän. Nyt on näin. Aina ei osu maaliin, eikä usein edes viidennellä kerralla. Maailma on täynnä tarinoita epäonnistuneista, vastoinkäymisistä lannistumattomista keksijöistä ja yrittäjistä, mutta jostain syystä kokeneet ammattilaisetkaan eivät aina muista, että epäonnistumisen prosenttisääntö koskee myös heitä. Matkassa on rotkoja, tuulimyllyt kaatavat ja sattuma iskee lonkeronsa peliin. Silloin suosittelen armollista ajatusta: Nyt on näin. Aina emme voi olosuhteille mitään. Silloin ammattilaisen ratkaisukeskeisyys joutuu todelliseen happotestiin. Miten käännän ajatukseni siihen, mihin voin vaikuttaa? Miten toimin siitä huolimatta, että nyt on näin? Tämä vaatii jatkuvaa harjoittelua ja muistuttelua. Kiitollisuus. Aivomme oppivat näkemään nopeasti sitä, mihin huomiomme kiinnitämme. Jos ajatuksesi ovat jatkuvasti seuraavassa mahdollisessa vastoinkäymisessä, saatat jättää huomiotta tässä hetkessä tapahtuvan onnistumisen ja kasvun. Voimavaraisia ammattilaisia yhdistää nimittäin vielä yksi yhteinen piirre: kiitollisuus. Se on tehokas vastalääke väsymykseen, ahdistukseen, turhautumiseen, v-käyrään ja moniin muihin työelämän vaivoihin! Kuulostaa helposti hiukan hihhulilta, mutta ei ole. Siinä, että huomaat mikrokokoisen edistyksen hankalassa asiassa, että maistat kiireisen päivän keskellä tuoreen kahvin lempeän aromin ja että levität kiitollisuutta ympärillesi myös sopivasti ääneen ajattelemalla, on suuri voima. Kiitollisuus parantaa mielialaa ja lisää voimavaroja (Marjamaa 2017). Ryhtyminen. Olisipa hauska kirjoittaa, että nyt uudet keinot ovat tehokkaampia kuin pussillinen vanhoja. Kun silmäilet yllä olevaa listaa, tuskin mikään asia tulee sinulle yllätyksenä. Mutta se, mikä erottaa voimavaraisen työelämässä menestyvän pomon ja asiantuntijan vähemmän voimavaraisesta on ryhtyminen. Se, että toteat nyt, että nämä pitäisi kyllä nyt ottaa käyttöön, ei varsinaisesti ilahduta minua - eikä kyllä sinuakaan. Sen sijaan aloita toteuttamalla yksi näistä asioista tänään, tässä ja nyt, pienimmän mahdollisen muutoksen kautta. Toteuta seuraava heti huomenna ja sitä seuraava ylihuomenna. Harjoittele sinnikkäästi niin kauan, että nämä kaikki keinot ovat arjen työkalupakissasi, ainakin melkein joka päivä. Se on työelämän timanttia. Kirjoittaja:  Raisa Varsta on KTM, lehtori, työnohjaaja ja opinto-ohjaaja. Metropolia-uransa aikana hän on ohjannut satoja opinnäytetöitä ja kouluttanut lukemattoman määrän asiantuntijoita ja esimiehiä. Raisa työskentelee dialogisella ja voimavarakeskeisellä otteella sekä opettajana, työnohjaajana että yrittäjänä. Hän uskoo nimenomaan vahvuuksien kautta tapahtuvaan kasvuun - kun toimimme itsellemme luontevilla tavoilla, löydämme omat voimavaramme käsillä olevien haasteiden ratkomiseen. Lähteet: Cauffman Louis. Ratkaisukeskeinen coaching. Opas myönteiseen muutokseen. Lyhytterapia-instituutti Oy, 2017. Huotilainen ja Saarikivi. Aivot työssä. Otava, 2017. Kuusisto-Ek Helena. Systeeminen näkökulma esimiestyöhön. Julkaisussa uudistuva johtajuus - systeeminen ymmärrys ja ratkaisukeskeinen toimintamalli. Metropolian julkaisusarja, 2019. Riitta Marjamaa. Luento Suomen positiivisen psykologian yhdistys ry:n tilaisuudessa 23.5. 2017. Marjamaa, Riitta & Varsta, Raisa: Positiivinen terveys, kirjassa FasciaMethod – Terve ja kiinteä keho. Docendo, 2019.  

Lue lisää

Metropoliassa ratkotaan yhteiskunnallisia muutoksia yhdessä
10.9.2018
Riitta Konkola

Yhteiskunnalliset muutokset, kuten digitalisaatio, ilmastonmuutos ja sote-uudistus, haastavat ammattikorkeakouluja monin tavoin. Tarvitaan uutta osaamista tuottavia joustavia oppimismahdollisuuksia ja kehittämistoimia, joiden avulla voidaan ratkaista erilaisia ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta oleellisia ongelmia. Muutoksissa on useimmiten kyse useiden, laajempaan muutosilmiöön liittyvien tekijöiden ja näkökulmien yhteisvaikutuksesta. Näiden huomiointi vaatii systeemistä ajattelua ja kehittämisotetta, sillä harvoin enää kukaan yksin tai mikään erillinen osaratkaisu tuottaa pysyviä ja vaikuttavia tuloksia. Sote-uudistus haastaa muutokseen Esimerkkinä muutoksesta voimme tarkastella sote-uudistusta. Sen tavoitteeksi on asetettu nykyistä asiakaslähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut (luettu 5.9.2018). Tarvitaan monen eri tieteen- ja ammattialan osaamista, yhteistyökykyä ja ymmärrystä ihmisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä, jotta voidaan ymmärtää sote-uudistusta ilmiönä ja tuottaa sopivia ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Lähtökohtana voidaan pitää kehittämismallia, jossa asiakaslähtöiset palvelut ovat kaikkien osapuolten yhteisenä kehittämisen kohteena. Asiakkaan lähtökohdat ja tarpeet tuottavat tietoa ratkaisujen hakemiseksi ja ne tuotetaan asiakasta kuunnellen ja hänen kanssaan yhteistyössä. Valitettavan usein asiakas kuitenkin jää sivuun, hänen tarpeensa ositetaan eri asiantuntijoille ja kenelläkään ei ole kokonaisvaltaista otetta palvelujen integroimiseksi. Korkeakoulun innovaatiokeskittymä vastaa muutoksiin Metropoliassa haluamme olla mukana ratkomassa näitä muutosilmiöihin liittyviä haasteita. Vastaamme haasteeseen koulutuksen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan keinoin. Toimintamalliksi olemme valinneet ilmiö- ja ihmislähtöiset innovaatiokeskittymät. Viiden eri ilmiön ympärille muodostuvissa keskittymissä tavoitteenamme on kohtauttaa aktiivisesti yhteiskunnan eri osaajia ja osaamisia sekä luoda yhdessä uutta: uutta osaamista yritysten ja yhteiskunnan tulevaisuuden tarpeisiin, parempia palveluja, hyvinvointia ja elinvoimaa sekä moninaisia mahdollisuuksia uudelle tutkimukselle, kasvulle ja liiketoiminnalle. Esimerkiksi sote-uudistus -ilmiöön vastaamme Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut -innovaatiokeskittymällä. Sen ohjaavina periaatteina ovat moniammatillisuus, sektori-, toimiala- ja organisaatiorajat ylittävä toiminta, digitaalisuus, palvelumuotoilu, yhteinen arvonluonti sekä ketterät kokeilut. Innovaatiokeskittymä on osa laajempaa ekosysteemiä, johon kuuluu muun muassa muita korkeakouluja, sote-palvelujen tuottajia, asukkaita ja kolmannen sektorin toimijoita. Lisäarvoa tuotamme uudistukseen tarjoamalla mahdollisuuden yhdessä Metropolian opiskelijoiden ja opettajien kanssa tunnistaa sote-palvelujen kehittämistarpeita, saattaa eri toimijoita yhteen ja kokeilla ratkaisuja ennen kuin ne otetaan laajamittaisemmin käyttöön. Uusi Myllypuron kampuksemme tarjoaa tällaiselle toiminnalle innostavat ja modernit puitteet.

Lue lisää