Avainsana: motivaatio
Vertaistoimintaa kehittämällä lisätään opiskelukykyä, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä
Korkeakoulun näkökulmasta pieni panostaminen vertaistoiminnan kehittämiseen, maksaa itsensä helposti takaisin hyvinvoivina opiskelijoina, jotka saavat suoritettua tutkintonsa päätökseen. Opiskelijahyvinvointiin panostaminen kannattaa aina. Erityisen tärkeää se on korona-ajan jälkeen. Seuraavat sitaatit kuvaavat hyvin Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKAn huhtikuussa 2020 tekemän kyselytutkimuksen tuloksia. Etäopetus ja poikkeustilanne vaikuttivat paljon opiskelijoiden opinnoista suoriutumiseen, henkiseen jaksamiseen ja opiskelumotivaatioon. (Tuomisto ym. 2020). Hankala pysytellä samassa tahdissa omin päin. Tuntuu myös yksinäisemmältä, kun ei voi suoraan kysyä vinkkiä kaverilta vierestä. Pelkkä etäopiskelu ei ole kovin motivoivaa. Pelkästään jo muutama opetuskerta viikossa (etäopetuksen lisäksi) nostaa motivaatiota, sillä yhteys opiskelukavereihin pysyy paremmin ja opettajat on tavoitettavissa pienemmällä kynnyksellä. Etäluennoilla on jotenkin isompi kynnys osallistua opetukseen... Motivaatiota on täytynyt erityisellä tavalla kerätä itse, kun vertaistukea tai opetusta ei ole saanut ja kaikki työ on tehtävä itse. Esittelen tässä kirjoituksessa Metropolia Ammattikorkeakoulussa suunnitellun Keltaisen liikennevalon vertaistoimintamallin. Mallissa pyritään vertaistoimintaa kehittämällä vaikuttamaan positiivisesti opiskelukykyyn, opiskelijoiden hyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen. Se pohjaa opiskelijahyvinvointipalveluiden liikennevalopalvelumalliin sekä matalan kynnyksen vertaistoiminnan kehittämiseen. Nappaa matkaasi yksi tai useampi arkeen istuva käytänne! Liikennevalopalvelumalli kuvaa palvelun tarvetta Vertaistoiminnan kehittämisen taustana on ollut Metropolian Opiskeluhyvinvointipalveluissa käytössä oleva liikennevalopalvelumalli (Luukka ym. 2022). Sen ideana on, että ohjauspalvelut perustuvat opiskelijoiden tilanteeseen. Vihreän valon palveluiden opiskelijoilla opiskelukyky ja hyvinvointi ovat hyviä. Opinnot etenevät tavoitteellisesti ja myös hyvinvointikokemus on hyvä. Opetus, opinto-ohjaus ja erilaiset preventiiviset ohjaustoimet, kuten kampusten yhteisöllisyyden ylläpitäminen, ovat riittäviä toimenpiteitä edistämään opintoja. Palveluihin kuuluvat myös METKAn edunvalvonta ja opiskelijayhdistysten vapaa-ajan toiminta. Keltaisen valon palveluissa opiskelijoiden opiskelukyky ja hyvinvointi on alentunut tyydyttävälle tasolle. Opiskelija itse hakeutuu tai hänet ohjataan Opiskeluhyvinvointipalveluiden asiakkaaksi. Opintokuraattorit, opintopsykologit ja hyvinvointivalmentaja toteuttavat 1-5 ohjauskertaa. Tavoitteena on opiskelukyvyn kohentuminen, hyvinvoinnin edistäminen ja opintoihin takaisin kiinnittyminen. Yhteistyössä ovat mukana myös oppilaitospapit ja muut verkostokumppanit. Opiskelijoita voidaan ohjata edelleen sekä vihreän että punaisen valon palveluiden piiriin. Punaisen valon palveluissa opiskelijoiden opinnot etenevät heikosti tai ovat keskeytyneet. Opiskelijoiden hyvinvointikokemus on heikko. Opiskelija tarvitsee paljon tehostettuja tukitoimia (YTHS, muut sosiaali- ja terveyspalvelut, viranomaiset ja/tai järjestöpalvelut), jotta hän saisi takaisin opiskelukykynsä ja hyvinvointinsa sekä pystyisi jälleen kiinnittymään opintoihin. Liikennepalvelumallia on kuvattu tarkemmin suomeksi Kestävää terveyttä ja hyvinvointia monialaisesti -blogin kirjoituksessa Liikennevalopalvelumalli edistämään opiskeluhyvinvointia Metropoliassa sekä englanniksi Traffic Light Service Model: a visual counselling tool in Metropolia Student Wellbeing Services -kirjoituksessa. Matalan kynnyksen vertaistoiminta opiskelijoiden tukena Opiskelijoille, joilla opiskelukyky ja hyvinvointi ovat edelleen hyvällä tai tyydyttävällä tasolla, tarjoaa monipuolinen vertaistoiminta mahdollisuuden opiskeluun, hyvinvoinnin ylläpitoon ja osallisuuden kokemuksiin. Kehittämällä tutortoiminnan muotoja monipuolisemmiksi ja suuntaamalla tutoreiden tehtäviä resurssipulaa kärsiviin opiskelukyvyn tukitoimiin, voidaan saada aikaan suuria muutoksia palvelutarjonnassa ja samalla säästetään henkilöstön työaikaa asiantuntija-apua vaativiin tilanteisiin. Olennainen vertaistoiminnan muoto on tutor-toiminta ja sen ympärille kiinnittyvät toiminnot. Metropoliassa METKAn tutortoimintaan on luotu perinteisen vertaistukitoiminnan rinnalle uudenlaisia rooleja: opintotutorit kerho-ohjaajat. Lisäksi METKAlla on erityiset koulutukset kansainvälisten opiskelijoiden KV-tutoreille ja liikuntatutoreille. Tutor-toimintaa hyödynnetään Metropoliassa opintojen etenemisen tukemiseen kouluttamalla opintotutoreita. Koulutus on ohjausosaamiseen ja opintopiiritoiminnan organisointiin keskittyvä tiivis koulutus. Tämän jälkeen METKA auttaa opintotutoreita opintopiirien järjestämisessä ja siitä tiedottamisesta. Opintotutorit sitoutuvat organisoimaan tutkinnon opiskelijoille opintopiiritoimintaa vähintään kerran kuukaudessa, lukujärjestykseen sijoitettavana ajankohtana. Opintopiirit muotoutuvat eri tutkinnoissa toimintatavoiltaan tarkoituksenmukaisesti. Yhdessä opintopiirissä voidaan tehdä yhdessä rästiin jääneitä tehtäviä ja opintojaksoja, toisessa keskittyä käytännön harjoituksiin ja kolmannessa kokoontua edistämään omaa opinnäytetyötä. Opintopiirejä järjestetään myös englanniksi kansainvälisten opintotutoreiden toimesta. Myös yhteisöllisyyden lisäämiseen on kehitetty vertaistoimintaa. METKA järjestää kerho-ohjaajakoulutuksia, joilla saadaan ohjausosaamista omaavia opiskelijakerhojen vetäjiä kampuksille. Metropolian opiskelijoilla on mahdollisuus löytää omilta kampuksilta yhteisöllistä toimintaa salibandystä savitöihin ja lautapeli-illoista paritansseihin ilmaiseksi tai pienellä materiaalikustannuksella. Vertaistoimintaan perustuu myös sosionomiopiskelijoiden tukiopiskelijatoiminta. Se on integroitu vapaaehtoistyön opintojaksoon. Tukiopiskelijatoimintaan mukaan lähtevät opiskelijat saavat MIELI ry:n järjestämän koulutuksen sekä työnohjauksellista tukea opintopsykologilta. Tukiopiskelijat tarjoavat matalan kynnyksen keskusteluapua sitä haluaville opiskelijoille ja saavat itse samalla arvokasta asiakkaan kohtaamisen kokemusta. Vastuutehtäviin sitoutuvia opiskelijoita kannustetaan ja palkitaan. Vertaistoimintaan mukaan lähteville opiskelijoille on tietyin ehdoin tarjolla opintopisteitä opiskelija-aktiivina toimimisesta ja kaikille työtodistus. Heille järjestetään METKAn toimesta keväällä kevätjuhlan tarjoiluineen kiitokseksi arvokkaasta työstä. Jatkossa opintotutoreille pyritään saamaan myös pieni rahallinen palkkio tehdystä työstä. Keltaisen liikennevalon vertaistoiminta Vertaistoimintaa kehittämällä ollaan Metropoliassa parhaillaan luomassa liikennevalopalvelumalliin pohjautuvaa Keltaisen liikennevalon vertaistoimintamallia (kuvio 1), jolla lisätään palveluiden saavutettavuutta ja edistetään opiskelijoiden välistä yhteisöllisyyttä ja solidarisuutta. Siinä yhdistyvät liikennevalopalvelumalli ja matalan kynnyksen vertaistoimintaan painottuva toiminta. Toiminnan suunnittelun keskiössä on ollut keltaisen valon palveluiden opiskelijoiden tarpeet. Keltaisen liikennevalon vertaistoiminnan etuja: Kun pienemmät huolet ja haasteet voidaan ratkaista vertaisten tuella, saavat tehokkaita tukitoimia tarvitsevat opiskelijat varattua ajan asiantuntijoille helpommin. Vertaistoimintaa organisoimalla madalletaan kynnystä hakea apua opintojen etenemiseen ja oman hyvinvoinnin tukemiseen. Opiskelijoiden yhdessäoloa, kampusten viihtyisyyttä ja korkeakouluun kiinnittymistä tuetaan. Mahdollistetaan opintopisteiden kertyminen vertaistoiminnassa, ohjaustaitojen kehittyminen ja opintojen sujuva eteneminen. Vertaisopiskelijat, opintopiirien vetäjät ja kerhojen ohjaajat saavat onnistumisen kokemuksia ja työtodistuksen METKAlta. Opitaan hyvän työyhteisön pelisääntöjä ja toimivaa työkulttuuria. Keltaisen liikennevalon vertaistoiminnassa, jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa toiminnallaan toisten arjen sujumiseen, hyvinvointiin ja kampusten yhteisöllisyyteen osoittamalla toisista välittämistä. Kehittämistyö jatkuu. Tällä hetkellä Metropoliassa on: kaikille kampuksille avattu opiskelijoiden omat kampus lounge -tilat, joissa voi viettää yhdessä aikaa kahvia keitellen ja vaikkapa lautapelejä pelaillen eri liikuntahankkeiden rahoittamia rentoutumis- ja liikuntatiloja kampuksilla mahdollisuus tavata toisia metropolialaisia opiskelun ulkopuolella kerhotoiminnan, KV-kaverilounaiden ja VocaPolia-kuoron kautta. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että muistetaan kysyä vieressä kulkijalta aina välillä: Hei, miten sulla menee? Tarvitsetko apua? Kirjoittaja Terhi Dahlman on kulttuurituotannon lehtori ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Metkasti Metropoliassa kohti kukoistusta -opiskeluhyvinvointihankkeen projektipäällikkö. Lähteet Luukka K., Arponen E., Kortelainen M., Mononen N., Sukselainen M., Väisänen M., Äijänen A. 2022. Liikennevalopalvelumalli edistämään opiskeluhyvinvointia Metropoliassa. Kestävää terveyttä ja hyvinvointia monialaisesti -blogi. Blogikirjoitus 14.11.2022. Luettu 2.2.2023. Tuomisto, S., Samatar, N., Kosonen T. ja Levänen J. 2020. Koronan vaikutukset opiskelijoiden kokemana Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKAn raportti etäopiskelukyselyn tuloksista. (pdf) Helsinki: METKA. Luettu 2.2.2023.
Sammakoita vai suitsutuksia – palautteen merkitys oppimiselle
Tässä tekstissä käsittelen palautteen antamisen merkitystä oppimisessa. Sen merkityksen ovat pitkän työurani aikana parhaiten minulle opettaneet vallattomat ja villit lapset ja nuoret. He ovat opettaneet minulle kantapään kautta, että se mikä näyttäytyy motivaation puutteena, onkin pelkoa epäonnistumisesta, liian suurien odotusten aiheuttamaa suorituspainetta, ohjeiden ymmärtämättömyyttä tai ahdistumista liiallisesta kontrolloinnista. Heidän kanssaan olen joutunut astumaan pois omalta mukavuusalueelta ja päässyt käytännössä testaamaan luottamusta omaan havainnointikykyyn, tapaani puhua ja ohjata, ennakoida ja reagoida. Monta kertaa on pitänyt kaivaa nöyränä peili takataskusta ja pohtia, että mitä tuli taas sanottua ja tehtyä ja miksi ja miten ihmeessä tästä päästään jälleen yhdessä eteenpäin. Palaute on merkityksellinen jokaiselle, vauvasta vaariin. Siksi tekstissä esiin tuomani ajatukset ovatkin oivallisia työvälineitä kaiken ikäisten ihmisten ja eri lähtökohdista ponnistavien ryhmien opettamiseen ja ohjaamiseen: korkeakouluihin, peruskouluihin, toiselle asteelle ja harrastusryhmiin - kuhunkin sopivalla tavalla soveltaen. Itse opetan aikuisia korkeakouluopiskelijoita, mutta myös toteutan kehittämishankkeita pienempien lasten ja nuorten parissa ja olen kokenut näistä opeista saavani kaikkiin tilanteisiin työvälineitä. Tekstin luettuasi, olisipa mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksiasi - lisääpä vaikka blogiin kommenttisi tai laita minulle sähköpostia. Miten tullaan kohdatuksi? Jokainen kohtaaminen on ainutkertainen kokemus, kaikille osapuolille. Myönteinen minäkuva, pystyvyyden tunne sekä motivaatio uuden oppimiseen rakentuvat jo ensimmäisessä kohtaamisessa. Tunne, että minua arvostetaan, syntyy jo ensi metreillä muun muassa toisen tavasta olla läsnä, huomioida ja osoittaa kiinnostusta sekä antaa palautetta, niin sanallisesti kuin sanattomasti. Läsnäollessa ihminen keskittyy toisen ihmisen kohtaamiseen eikä pyörittele päässä muita asioita. Silmiin katsominen, hymy tai innostunut kommentti ei vie aikaa kuin pari sekuntia, mutta sillä saattaa olla ratkaiseva merkitys toiselle ihmiselle. (Mäkisalo-Ropponen 2011.) Miksi sanoilla on väliä? Ohjaajan, oli sitten kyse opettajasta tai valmentajasta, tehtävänä on mielestäni houkutella osallistuja ylipäätään kiinnostumaan asiasta/tekemisestä ja onnistua pitämään kiinnostus myös yllä. Kun osallistujalle annetaan aikaa kokeilla ja tutustua itsenäisesti uuteen asiaan, hakea omaa tapaansa ja kehittää uusia keinoja oppia sekä mahdollisuus myös saada konkreettista ja rohkaisevaa palautetta toiminnastaan, ollaan motivoivan oppimisen ytimessä. Jotta ohjaaja tukee osallistujan itsetuntoa ja pystyvyyden tunnetta, on tärkeää keskittyä siihen, miten saadaan jokaisen osallistujan vahvuudet esiin (Packalen, 2015). Mielestäni on tärkeää, että ohjaaja miettii millaisia sanoja hän käyttää, jotta osallistuja ymmärtää mitä häneltä odotetaan sekä miettii millaisia menetelmiä tai ohjaustapoja hän käyttää, jotta saadaan osallistujien vahvuudet ongittua esiin. Tavalla puhua ja antaa palautetta on iso merkitys kaikessa vuorovaikutuksessa ja ohjauksessa. Jotta osallistuja kokee ryhmän kanssa toimimisen mielekkääksi, motivoituu, saa onnistumisen kokemuksia sekä oppii uusia asioita, on sanomisilla väliä. Ryhmän toiminta ja sen onnistuminen vahvistuu, kun siitä puhutaan ääneen ja sitä ”ihmetellään”. Käytän itse sanaa ”ihmettely”, sillä se antaa mielestäni luvan kaikille osallistujille tutkia tilannetta ja esittää kysymyksiä avoimesti ja tasavertaisesti. Kyseenalaistaminen sen sijaan saa ryhmässä helposti aikaan epäilevän asetelman ja negatiivisen sävyn. Ihmettelyssä ihan ehdottomia suosikkejani ovat ohjaavat kysymykset; ne tekevät vahvuudet todellisiksi ja näkyviksi. Kerro, miten ihmeessä sä onnistuit tuossa? Huomasitko miten autoit toista äsken? Huomasitko mitä hyötyä siitä oli? Missä tilanteessa tänään onnistuit? Mitä hyötyä siitä oli? Miten sä saat pidettyä tuon noin hienosti? Huomasitteko minkä takia onnistuitte tänään? Missä olit tänään hyvä? Missä muissa tilanteissa voisi olla hyötyä siitä, mitä tänään opit? Ohjaavat kysymykset auttavat sekä ohjaajaa, osallistujaa että muita ryhmäläisiä: Ohjaaja ymmärtää paremmin osallistujaa ja hänen ajatuksiaan. Vastaamalla kysymyksiin osallistuja sanoittaa samalla omaa toimintaansa, puhuu omasta onnistumisestaan ja vahvuudestaan. Pikkuhiljaa osallistuja oppii käyttämään vahvuuksiaan myös muissa tilanteissa. Muut ryhmäläiset osoittavat kiinnostusta ja arvostusta häntä kohtaan kuunnellessaan, esittäessään kysymyksiä sekä keskustellessaan tapahtuneesta voimavaralähtöisesti. (Packalen 2015.) Vahvuuksista ja onnistumisista puhuminen esimerkiksi loppupiirissä saa ryhmän ilmapiirin muuttumaan positiivisemmaksi. (Packalen 2015.) Kukapa meistä ei haluaisi kuulla jotain hyvää toiminnastaan! Miten tukea luottamusta omiin kykyihin? Ryhmätoiminnassa sattuu ja tapahtuu ja ohjaaja joutuu puuttumaan nopeastikin yllättäviin tilanteisiin. Kaikki ei todellakaan mene aina niin kuin on etukäteen suunniteltu ja ohjaaja saattaa reagoida tilanteeseen ajattelematta, jolloin tulee päästäneeksi suusta kaikenlaisia sammakoita. ”Älä - ei tuolla tavalla, mikset sä koskaan kuuntele loppuun, ihan hyvin toimittu, mutta voisit…” Nämä kertovat osallistujalle hänen epäonnistuneen. (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016.) Harva osallistuja käyttäytyy kuitenkaan tahallaan huonosti tai väärin. Virheiden ja puutteiden sijaan on parempi keskittyä siihen, miltä toivoo tilanteen näyttävän. Jos joku häiritsee toista tahallaan, voi ohjaaja miettiä millaista käyttäytymistä osallistujalta toivoo ja yksinkertaisesti pyytää sitä ääneen. Toimintaohje kertoo suoraan mitä pitää tehdä. ”Mieti vielä, voisko tämän tehdä toisin, kuuntele ensin ohje loppuun, hienosti toimittu ja seuraavaksi voit kokeilla…” kertovat suoraan miten osallistujan odotetaan toimivan. On hyvä muistaa, että miksi-sana syyllistää ja mutta-kumoaa lahjakkaasti edellisen lauseen. (Uusitalo-Malmivaara &Vuorinen 2016.) Toimintaohjeen lisäksi voimavaralähtöinen palaute auttaa osallistujaa luottamaan omaan kykyynsä ja omiin mahdollisuuksiinsa. Voimavaralähtöisessä palautteessa ohjaaja löytää jokaisen osallistujan toiminnasta aina jotain hyvää ja antaa palautetta juuri siinä ympäristössä ja juuri itse toiminnasta, jossa ne näkyvät. Aivan yhtä tärkeää on antaa konkreettista palautetta myös kehittymisen paikoista ja silloin on syytä miettiä, miten palautteen antaa. Tässä auttaa kokemuksen mukanaan tuoma taito havainnoida ohjaustilanteita ja osallistujia sekä ymmärrys voimavaralähtöisestä ohjauksesta. Voimavaralähtöistä palautteen antamisen kulttuuria on hyvä opettaa myös osana ryhmän toimintaa. Palautetta voi antaa ja saada monella tapaa eikä ohjaajan aina tarvitse olla se ainoa palautteen antaja. Kun ryhmäläiset sanoittavat ääneen toisten onnistumisia ja osaamista, yhteisiä huippuhetkiä, kuvaavat he asiaa oman kokemuksensa ja ajatustensa kautta. Samalla he saavat uuden onnistumisen kokemuksen ja rohkeutta jäsentää omia ajatuksiaan ja kertoa niistä ääneen. Palautetta voidaan antaa ja saada myös monilla toiminnallisilla ja sanattomilla menetelmillä. Tarvitseeko kaikkeen reagoida? Osallistujan käyttäytyessä häiritsevästi ja ollessa levoton, räplätessä kännykkää tai häärätessä jotain ihan muuta kuin on tarkoitus, on mielestäni maltettava olla reagoimatta heti ja katsottava hetken tämän silmiin pistävän käytöksen taakse. Takaa löytyy yleensä joku syy. Saattaa olla, että ohjetta ei ole ymmärretty, se on annettu esimerkiksi liian monimutkaisesti tai epäselvästi. Jos osallistuja ei uskalla kysyä muiden kuullen, hän hämmentyy ja saattaa mennä sen vuoksi lukkoon. Taustalla voivat olla esimerkiksi osallistujan aiemmat negatiiviset kokemukset vastaavanlaisesta tilanteesta ja pelko epäonnistumisesta tai kasvojen menettämisestä, mikä nostaa suorituspainetta ja tekee levottomaksi tai jopa uhmakkaaksi. Kun toimitaan voimavaralähtöisesti ja vahvuuksia vahvistaen, on myös uskallettava jättää sanomatta asioita. Jotta oppii tietämään mitä sanoo, miten sanoo tai mitä ei juuri nyt kannata sanoa, on havainnoitava koko ajan omaa tapaansa ohjata, muuttuvia tilanteita sekä ryhmän että yksittäisen osallistujan toimintaa, sanallisia ja sanattomia viestejä. Havainnoinnin tärkein tehtävä on tehdä jokaisesta osallistujasta näkyvä. Havainnointi mahdollistaa tilanteeseen reagoinnin, ennakoinnin, ohjauksen soveltamisen ja muokkaamisen sopivammaksi sekä konkreettisen palautteen antamisen. (Kalliala 2011.) Onnistummeko yhdessä paremmin? Voimavaralähtöinen ohjaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei epäonnistumisista voi puhua tai ongelmia on pyrittävä välttämään. Niiltä ei kenenkään ohjaajan ole tarkoitus sulkea silmiään. Virheet ja epäonnistumiset opettavat sekä ryhmälle, osallistujalle että ohjaajalle mihin on tärkeää keskittyä, jotta homma onnistuu. (Packalen 2015.) Epäonnistumisista pyritään aina oppimaan. Ja jotta opitaan, tarvitaan ääneen sanoittamista, ihmettelyä ja harkittuja sanoja. Tässä kohtaa ohjaajan on hyvä kaivaa taas peili esiin ja pysähtyä pohtimaan myös omaa käytöstään, sanomisiaan ja kehon viestejään. Mitä minä voin tehdä toisin, jotta ryhmä onnistuu! Ohjaajan suhtautuessa ryhmäänsä ja jokaiseen osallistujaan ennakkoluulottomasti ja antaessa ryhmälle riittävästi vastuuta myös toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta sekä kannustavaa palautetta matkan varrella, saadaan jokaisen osallistujan vahvuudet ja ryhmän yhteiset voimavarat esiin. Ryhmän mukana osallistuja saa käyttöönsä myös sellaisia vahvuuksia, jotka eivät välttämättä näy hänen toimiessaan yksin. Rakennetaan siis hyvän päälle lisää hyvää! Missä onnistuit? Havaintomme lisäävät ymmärrystä osallistujan maailmasta; mikä heitä kiinnostaa ja innostaa, miten he toimivat muiden kanssa ja mihin he pyrkivät omalla tekemisellään. Vahvuuksien tunnistamisella ja niiden ääneen sanoittamisella saadaan aikaan toivottua muutosta osallistujan käyttäytymisessä. Sama koskee ohjaajan oman toiminnan havainnointia ja peilaamista. Kuinka vaikeaa aikuisten onkaan välillä löytää omasta toiminnastaan mitään hyvää ja sanoa se vielä muiden kuullen ääneen! Ja miten paljon järkevämpää oppimisen kannalta on aloittaa palautekeskustelu, reflektio voimavaralähtöisesti kysymällä esimerkiksi “missä koit onnistuneesi?”. Muuten ajetaan osallistuja kertomaan kaikista niistä yksityiskohdista, joissa epäonnistui tai jotka eivät menneet suunnitelmien mukaan. Kun keskustelemme ja puramme haastavankin tilanteen vahvuuksien tunnistamisen kautta, palkitsee havainnointi niin ohjaajan kuin osallistujankin. Lasi on lopulta aina puoliksi täynnä! Kyky ennakoida, reagoida tai tehdä nopeita päätöksiä haastavissakin ohjaustilanteissa on nimenomaan kiinni ohjaajan herkkyydestä ja halusta aistia muutoksia ilmapiirissä, osallistujien kehonkielessä ja käyttäytymisessä. Havainnointikykymme on valitettavasti rajallinen ja kiinnitämme huomiota herkemmin asioihin, joita itse ohjaajina pidämme tärkeinä. Osallistujan ja ryhmän motivaation ja sitoutumisen kannalta on ratkaisevaa kiinnitämmekö huomiomme vahvuuksiin ja onnistumisiin vai puutteisiin ja virheisiin (Zimmer 2011). Voimavarakeskeinen puhe ohjaustilanteissa, etenkin lasten ja nuorten ohjaamisessa on edelleen vähäistä. Liian monta kertaa olen joutunut todistamaan tilanteita, joissa ohjaaja menettää malttinsa ja huutaa, jopa haukkuu tai nöyryyttää osallistujaa muiden kuullen. Ohjaajan viesti ei valitettavasti saa aikaan hänen toivomaa muutosta. Jatkuva palaute huonosta käytöksestä ja puutteiden esiin nostaminen kiinnittää osallistujan ajatukset entistä tiukemmin omaan kyvyttömyyden tunteeseen. (Packalen 2015.) Virheiden ja epäonnistumisten korostaminen ja niistä rankaisu ei opeta kenellekään mallia miten virheistä päästään yli - ainoastaan keinoja selvitä nöyryyttävistä tilanteista! Osallistuja oppii tällaisten tilanteiden toistuessa olemaan ärsyttämättä ohjaajaa sekä olemaan äärimmäisen huolellinen, ettei menettäisi kasvojansa toisten edessä. Tällainen valppaana olo vie paljon energiaa ja tuhoaa motivaation, puhumattakaan yhdessä tekemisen ilosta. Epäonnistumista pelkäävä ihminen ei ole valmis ottamaan riskejä ja tekee ainoastaan asioita, joita hän varmasti osaa. (Packalen 2015.) Uskallus yrittää ja kokeilla jotain uutta häviää, samoin rohkeus itsensä ylittämiseen. Ohjaajalla on kädessään avaimet tilanteen pelastamiseen: muuttamalla omaa käytöstään voimavaralähtöisemmäksi, keskustelemalla ja kuuntelemalla osallistujaa sekä pyytämällä anteeksi käytöstään, hän voi korjata tilanteen (Gjerstad, 2015). Tyytyväisyys omaan toimintaan, motivoituminen ja tapa reagoida haastavissa tilanteissa riippuu nimenomaan omista aiemmista kokemuksista ja itsensä arvostamisesta (Zimmer 2011). Tunne omasta kykenemättömyydestä saa ihmisen luovuttamaan herkästi, pelkäämään virheitä sekä ulkopuolelta tulevaa arvostelua. Jopa rakentava palaute voidaan kokea tällöin arvosteluna ja piikittelynä. Miten ihmeessä me saisimme ohjaukseen, opetukseen, valmennukseen lisää voimavaralähtöisyyttä, positiivista palautteen antamista ja saamista ja yhdessä tekemisen iloa? Tutkimustenkin mukaan ne tukevat uskoa omiin kykyihin, lisäävät motivaatiota sekä toimintaan sitoutumista. (Packalen 2015; Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016.) Sanojen valinnalla voidaan siis vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, motivaatioon, tunnetiloihin ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Vahvuuksiin keskittyvä puhetapa ja keskustelukulttuuri edistää osallistujan omien ja ryhmän vahvuuksien tiedostamista, tunnistamista ja niiden soveltamista ja käyttöä erilaisissa tilanteissa. Kirjoittaja: Anita Ahlstrand on toiminut opetustyössä yli 20 vuotta. Tällä hetkellä hän on mukana kansainvälisissä kehittämishankkeissa sekä asiantuntijana Metropolian useassa kehittämistyöryhmässä. Sekä opetustyössä että kehittämishankkeissa yksi hänen ammatillisista fokuksistaan keskittyy ryhmien ja yksilöiden ohjaamiseen liittyviin kysymyksiin. Hänen voimavaransa kumpuavat ihmisten kohtaamisesta, uteliaisuudesta sekä hullusta luovuudesta ja hänen asiantuntijuutensa ytimessä ovat muun muassa yhteiskehittäminen, asiakas- ja voimavaralähtöisyys sekä toiminnalliset tavat oppia. Lähteet: Gjerstad, E. 2015. Kuka on kukkulan kuningas? Lasten ja aikuisten valtasuhteet kasvun tukena. Jyväskylä: PS-kustannus. Kalliala, M. 2011, muuttumaton painos. Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Helsinki: Gaudeamus. Mäkisalo-Ropponen, M. 2011. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Packalen, H. 2015. Harkitut sanat, parempi valmennus - kohti voimavarakeskeistä kielellistä urheiluvalmennusta. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 172. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry. Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. 2016. Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. Jyväskylä: PS-kustannus. Zimmer, R. 2011. Psykomotoriikan käsikirja. Teoriaa ja käytäntöä lasten psykomotoriseen tukemiseen. Lahti: VK-kustannus Oy.