Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: MINNO

Innovaatiokyvykkyydellä kohti työelämää – Metropolia Minno® -opintojaksoa kehittämässä
30.9.2024
Minttu Ripatti

Monialaiset innovaatio-opinnot ovat juurtuneet tärkeäksi osaksi korkeakouluopintoja. Innovaatio-osaamista tarvitaan vastaamaan nykypäivän työelämää ja yhteiskuntaa koskettaviin monimutkaisiin haasteisiin, jotka eivät ole ratkaistavissa yhden tieteenalan näkökulmasta. Korkeakoulujen perinteinen syvällinen erikoistuminen on arvokasta, mutta on tullut yhä selvemmäksi, että monitieteinen osaaminen on olennaista tulevaisuuden haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja terveysongelmien, ratkaisemisessa. Monialaiset opinnot tukevat myös uusien ammattiroolien syntymistä ja valmistavat opiskelijoita käytännön tehtäviin, joissa tarvitaan laaja-alaista tietämystä. (Jagannathan 2023.) Monitieteinen osaaminen on olennaista tulevaisuuden haasteiden ratkaimisessa. Vuonna 2008 Metropolia Ammattikorkeakoulussa kehitettiin uudenlainen opetusmalli, joka yhdistää eri alojen asiantuntijat ja rikkoo perinteisiä oppimisen rajoja. Tämä johti Metropolia Minno® -opintojakson luomiseen, joka pohjautuu ilmiöoppimiseen. Ohjelman tavoitteena on tuoda eri tieteenalojen opiskelijat yhteen, edistää vuorovaikutusta ja luovuutta, ja näin synnyttää uusia innovaatioita. (Hero ym. 2022). Metropolia Minno® sai tammikuussa 2024 tunnustuksen Maailman Talousfoorumilta monialaisuutta, työelämäyhteistyötä ja opiskelijan innovaatiokyvykkyyttä kehittävän konseptin systemaattisesta kehittämisestä. Metropolia Minno® -konsepti uudistuu vuoden 2025 opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Kerron tässä kirjoituksessa kehitysprosessiin liittyneiden koulutuspilottien aikana kertyneistä kokemuksista. Innovaatioprojektin uudistus Metropoliassa Kun Metropolia Ammattikorkeakoulun innovaatioprojektia lähdettiin kehittämään ja konseptoimaan edelleen, siihen haluttiin tehdä oppimiskokemuksen parantamiseksi kolme keskeistä uudistusta: vaiheistus, kaksikielisyys sekä vertaistuen mukaan ottaminen. Erityisen tärkeäksi nähtiin nykymuotoisen innovaatioprojektin jakaminen kolmeen erilliseen vaiheeseen, jotta kokonaisuus palvelisi opiskelijoita mahdollisimman hyvin. Vaihe 1: opiskelijat osallistuvat ajattelua herättelevälle verkkokurssille (Metropolia Minno® 1, 2 op) Vaihe 2: opiskelijat kehittävät ajatteluaan monialaisessa tiimissä ja ratkovat kestävän kehityksen haasteita (Metropolia Minno® 2, 3 op) Vaihe 3: opiskelijat siirtyvät syventämään ajatteluaan työelämäkumppanin tarjoaman aidon työelämähaasteen pariin (Metropolia Minno® 3, 5 op).  Kestävä kehitys valittiin toisen vaiheen haasteiden teemaksi, sillä se on korkeakouluopetusta läpileikkaava ja tulevaisuuteen luotaava yhteiskunnallisesti merkittävä aihe. Sen äärellä eri alojen opiskelijat ja opettajat voivat tehdä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on parantaa opiskelijoiden kykyä integroida tietoa ja kommunikoida erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa (Liu ym. 2022). Toinen merkittävä muutos on kaksikielisyys. Kaikki kolme vaihetta järjestetään kaksikielisenä, suomeksi ja englanniksi. Tämä lähestymistapa parantaa suomea äidinkielenään puhuvien englannin kielen taitoja ja S2-opiskelijoiden suomen kielen osaamista. Samalla se lisää opiskelijoiden valmiuksia kansainväliseen yhteistyöhön. Lisätietoa kaksikielisyydestä ja kielenoppimisesta osana opintoja voit lukea esimerkiksi Kielibuustia-kirjoitussarjasta. Jatkossa pyrimme integroimaan S2-opetuksen aiheita innovaatio-opintojen kanssa; keskustelu S2-opettajien kanssa on jo käynnistynyt. Uudistuksen myötä opiskelija-apuvalmentajat otetaan mukaan tukemaan tiimityöskentelyä. Heidän roolinsa on erityisesti vertaistuen ja -oppimisen tarjoaminen. He toimivat opiskelijatiimien tukipilareina, auttaen niitä etenemään muotoiluprosessin vaiheissa ja kehittämään innovatiivisia ratkaisuja. Kehittämistyön tueksi päätettiin järjestää keväällä 2024 kaksi koulutuspilottia. Ensimmäisen pilotin tavoitteena oli perehdyttää opettajat ja opiskelija-apuvalmentajat Metropolia Minno® -konseptin teemoihin ja muotoiluajattelun prosessiin. Tavoitteena oli myös kerätä palautetta konseptin jatkokehitystä varten. Toisen pilotin tavoitteena oli testata uutta verkkokurssia, kaksikielisyyttä, muotoiluprosessia sekä selkeyttää opiskelija-apuvalmentajan roolia opettajan rinnalla opiskelijatiimien tukemisessa. Tämä toteutettiin yhteistyössä Rakennusalan tieto- ja taitokeskittymän (TITAN) ja opiskelijatiimin kanssa. Lue lisää TITAN-hankkeen yhteydessä tehdystä pilotista täältä.   Opit ja kopit koulutuspiloteista Menetelmäosaaminen innovoinnin ytimessä Muotoiluajattelun prosessi on olennainen osa Metropolia Minno® -konseptia. Opiskelijat ja ohjaajat työskentelevät vaiheittain hyödyntäen prosessiin liittyviä menetelmiä ongelman ymmärtämisessä ja uuden ideoinnissa eli innovoinnissa. Menetelmäosaaminen auttaa myös tiimien etenemistä fasilitoivaa opettajaa. Verkkokurssin keskeinen sisältö käsittelee muotoiluajattelun prosessia ja Minno-ohjaajille suunnattu koulutus eteni prosessin mukaisesti. Muotoiluprosessiosaamisen kehittyminen oli opiskelijatiimin mukaan verkkokurssin parasta antia. Sen koettiin auttavan aiheen ymmärtämisessä ja ratkaisun löytämisessä, hyödyttävän omaa ja tiimin työskentelyä jatkossa opintojen parissa ja edelleen työelämässä. Opettajat kertoivat, että Minno-ohjaajille suunnatun koulutuksen sisältö ja työtavat auttoivat heitä ymmärtämään innovaatioprosesseille olennaisen muotoiluajattelun vaiheita. Prosessin vaiheista erityisesti tiimiytymisen ja ideointitaitojen koettiin kehittyneen koulutuksen myötä. Verkkokurssista yhteinen tietopohja Verkkokurssit osana opintoja on todettu tärkeäksi, sillä ne tarjoavat joustavan mahdollisuuden opiskella ajasta ja paikasta riippumatta. Innovaatioprojektin ensimmäisenä vaiheena kaikille yhteinen verkkokurssi varmistaa yhtenäisen tietopohjan keskeisistä teemoista. Näitä teemoja ovat muun muassa ennakointi, muotoiluprosessi, psykologinen turvallisuus ja osaamisen tunnistaminen. Verkkokurssi mahdollistaa valmistautumisen seuraavien vaiheiden tiimityöhön. Opiskelijaa pyydetään reflektoimaan opintojakson teemoja oppimispäiväkirjaan verkkokurssin ajan. Tätä voidaan käyttää tiimiytymisen apuna toisen vaiheen alussa, joka alkaa tiimiytymisellä. Monialaista projektityöskentelyä ajatellen on hyödyllistä, että opiskelijat paneutuvat etukäteen kysymyksiin, kuten: mitä psykologinen turvallisuus tarkoittaa,  millaisin tavoin voi vaikuttaa psykologisen turvallisuuden syntymiseen tulevassa tiimissä  mitä sosiaaliset ja kulttuuriset tavat tarkoittavat ja miten ne vaikuttavat ympäristöön.  Koulutuspilotin aikana opiskelijatiimi testasi verkkokurssia. Kurssi sai positiivista palautetta. Kertynyt muotoiluprosessin ymmärrys koettiin käyttökelpoiseksi tuleviin projekteihin. Prosessin kaikkien vaiheiden merkitys hahmottui opiskelijoille. Esimerkiksi olennainen empatia-vaihe olisi opiskelijapalautteen mukaan voinut jäädä muutoin huomioimatta. Erityispiirteenä pilottiryhmä nosti esiin huijarisyndroomaa käsittelevän tehtävän. He pitivät sitä tärkeänä, koska se käsitteli ilmiötä, jonka he olivat tunnistaneet itsessään, mutta eivät aiemmin osanneet nimetä. Ohjaajien koulutuksesta eväitä fasilitointiin Uudistuksen myötä opettajan rooli tulee olemaan tiimejä valmentava fasilitaattori. Tämä painottuu erityisesti toisessa vaiheessa, jolloin opiskelijat ratkovat kestävän kehityksen haasteita. Opiskelijoiden osaamista syventävä kolmas vaihe nojaa tiimin fasilitoinnin lisäksi opettajan substanssiosaamiseen. Fasilitoijan ydinosaaminen, yhteiskehittäminen ja dialoginen lähestymistapa olivat keskeisiä menetelmiä ohjaajien koulutuksessa. Koska fasilitointitaitojen merkitys tunnistettiin koulutuspilottien suunnitteluvaiheessa, pyydettiin kehitystyöhön mukaan Metropolian sisäinen osallistuvaa työotetta ja dialogisuutta sparraava Parru-tiimi. Se osallistui koulutuspilotin osallistuvien osuuksien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Yhteistyö koettiin yhteistä tavoitetta eli dialogisen työtavan juurtumista tukevana. Näkökulmien törmäytys oppimisen rikastajana Avoin näkökulmien vaihto innovaatioprojektin konkariopettajien, ensimmäistä kertaa ohjaavien sekä opiskelija-apuvalmentajien kesken tuotiin palautteessa esille Minno-ohjaajien koulutusta rikastavana piirteenä. Dialoginen lähestymistapa mahdollisti erilaisten näkökulmien huomioimisen. Yhteiskehittämistä henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken toivottiin enemmänkin osaksi korkeakouluarkea ja yhteisesti todettiin, että sille on nykyisellään liian vähän aikaa. Puolet opettajista koki saaneensa koulutuksesta uusia näkökulmia omaan ohjaustyöhönsä. ”Tässä koulutuksessa sai mukavasti vaihtaa ajatuksia muiden kanssa sekä sai vahvistusta omille ajatuksilleen.” Toisaalta aikaresurssihaasteet tulivat vastaan. Vaikka koulutuksen lähtökohtana olikin dialoginen työskentely, keskustelulle olisi toivottu olleen enemmän aikaa. Opiskelija-apuvalmentajat kertoivat oppineensa koulutuksessa sosiaalisia taitoja​, ongelmanratkaisukykyä​, tunnetaitoja​, itseohjautuvuutta ja ideointitaitoja. He kertoivat, että koulutus myös jäsensi heidän tulevia tehtäviään tiimien tukena. Toisaalta opiskelijan rooliin asettumisen myötä opettajille avautuneet näkökulmat saivat tunnustusta. ​”Sai ymmärrystä opiskelijan näkökulmaan, kun itse konkreettisesti harjoitteli esim. ideointia.” Näkökulmien vaihtoa sekä tuki että haastoi kaksikielinen toteutus. Epävarmuus omasta englannin kielen taidosta koettiin osin ryhmäkeskusteluihin osallistumista heikentävänä. Pääosin kaksikielisyyttä pidettiin kuitenkin positiivisena ja erityisen onnistuneena, jopa ylpeyden aiheena. ”Tästä olen erittäin ylpeä! Hienosti toteutettu esimerkiksi kaksikieliset ohjeet ja materiaalit. Vaikuttavaa ja voisi ottaa oppia muuhunkin Metropolian toimintaan.” Innovaatiokyvykkyys hyödyttää yksilöä, yhteisöä ja yhteiskuntaa Yhteiskunnan ja työelämän jatkuvassa muutoksessa moni- ja poikkitieteellinen ajattelu on entistäkin tärkeämpää. Kyky yhdistää eri alojen tietoa ja ymmärtää niiden välisiä yhteyksiä tarjoaa työkaluja paitsi nykyhetken, myös tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen. Oppimisprosessit, joissa eri tieteenalojen näkemykset ja ajattelutavat yhdistyvät ovat edellytys tulevaisuuden vaatiman osaamisen kehittymiselle. (Kidron & Kali, 2015.) Oppimisprosessit, joissa eri tieteenalojen näkemykset ja ajattelutavat yhdistyvät ovat edellytys tulevaisuuden vaatiman osaamisen kehittymiselle. Metropolia Minno® -opintojakso on tärkeä askel tähän suuntaan, vahvistaen opiskelijoiden valmiuksia ajatella laaja-alaisesti ja toimia yhdessä systeemisesti. Koulutuspiloteista saadut kokemukset ovat osoittaneet, kuinka merkittävää yhteistyö ja vuoropuhelu ovat kehittämisen ja oppimisen rikastuttajina. Sekä opettajat että opiskelijat toivat esiin halun jatkaa ja syventää tätä yhteistyötä tulevaisuudessa. Metropolia Minno® -opintojaksoa ja -ohjaajien koulutusta kehitetään nyt saadun kokemuksen pohjalta. Monialaisuus ja innovaatio-osaamisen kehitystarve ovat näkyvillä useimmissa työyhteisöissä sekä osana korkeakoulupedagogiikkaa. Miten sinun työyhteisössäsi kehitetään innovaatio-osaamista? Kirjoittaja Minttu Ripatti on Metropolia Minno® konseptin kehityspäällikkö. Hän käyttää vapaa-aikansa liikkumiseen, käsitöihin ja matkailuauton rakentamiseen. Lähteet Hero, L.-M. & Pitkäjärvi, M. & Matinheikki, K. 2022. Discovering the effect metrics for innovation projects´. Techne serien - Forskning i slöjdpedagogik och slöjdvetenskap. 29 (1). Jagannathan, S. 2023. Universities of the future must embrace multi-disciplinary studies. Asian Development Blog. Kidron, A. & Kali, Y. 2015. Boundary Breaking for Interdisciplinary Learning. Research in Learning Technology, 23 (1). Liu, J. & Watabe, Y. & Goto, T. 2022. Integrating sustainability themes for enhancing interdisciplinarity: A case study of a comprehensive research university in Japan. Asia Pacific Education Review. 23 (4). UNESCO, 2017. Education for Sustainable Development Goals: Learning Objectives. Paris: UNESCO.

Lue lisää

Rikasta työtäsi yrityksen ja ammattikorkeakoulun välisellä yhteistyöllä
4.6.2020
Katariina Rönnqvist

Arvostus, luottamus ja psykologinen turvallisuus ovat yhteistyön edellytys, totesi Ville Ojanen puhuessaan Metropolian henkilöstölle muutoksessa elämisestä (Ojanen 2018, 2020). Tähän on helppo yhtyä. Molemminpuolinen luottamus ja sitoutuminen, yhteiset tavoitteet ja hyödyt helpottavat yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa todetaan myös EU:n 2018 teettämässä korkeakoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä kartoittaneessa tutkimuksessa (Davey & al 2018). Molemmissa mainitaan luottamus, joka on mm. sitä, että sovitaan mitä tehdään ja tehdään se, mitä on sovittu. Periaatteessa tosi helppoa, mutta ammattikorkeakoulukontekstissa ei aina kuitenkaan ihan yksinkertaista. Metropoliassa olemme panostaneet parin viime vuoden aikana asiaan ja jaan mielelläni oivalluksiamme. Miksi yhteistyötä tehdään? Korkeakoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä on tutkittu sekä Euroopassa että Suomessa. Niiden perustella yksi merkittävimmistä yritysten motiiveista tehdä yhteistyötä korkeakoulun kanssa, on löytää sieltä tulevaisuuden parhaat osaajat. (Davey & al 2018; Jääskö & el 2018; Kutilahti & Mäkeläinen 2018) Oman kokemukseni perusteella monien yritysten tavoitteena on tehdä myös oma brändi tutuksi, jotta ”oikea nimi” olisi mielessä työnhaussa ja myöhemmin alan ammattilaisena. Ammattikorkeakoulun näkökulmasta yritysyhteistyön tavoitteet ovat sidoksissa paljolti siihen keneltä asiaa kysytään: opettajat toivovat substanssiin liittyvää asiantuntijayhteistyötä ja hanketoimijat ovat kiinnostuneita kehittämiseen ja innovointiin liittyvästä yhteistyöstä sekä oppimisen ekosysteemien rakentamisesta. harjoitteluohjaajat tavoittelevat pitkäaikaisia harjoittelukumppanuuksia sekä aktiivisia työllistäjiä. Onkin ymmärrettävää, että yritysyhteistyö keskittyy usein kapea-alaisesti yrityksen ydinsubstanssin ympärille. Lisäksi siiloutuneen organisoitumisen myötä on yllättävän tavallista, että ammattikorkeakoulussa kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea yksittäisen yrityksen kanssa tehdään. Miten toimiva yhteistyösuhde rakennetaan? Yritysyhteistyön eri rooleissa hankkimani kokemuksen perusteella tiedän, että yrityksen ja ammattikorkeakoulun suhteesta voi kasvaa todella merkityksellinen, kunhan yhteistyötä tehdään tavoitteellisesti, systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Kun yhteistyötä tehdään tavoitteellisesti, keskustellaan yrityksen tarpeista ja halusta tulla mukaan korkeakouluyhteisöön. Mietitään, miten yhteistyöllä voitaisiin tukea yrityksen strategisia tavoitteita. Tavoitteita määriteltäessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että yhteistyöstä saatava hyöty on ymmärrettävää ja todellista sekä sitä tekeville työntekijöille että koko organisaatioille. Systemaattisuus on esimerkiksi sitä, että yhteistyölle tehdään vuosikello. Tekeminen suunnitellaan ja aikataulutetaan kokonaisuutena. Yhdessä mietitään mm. miten yritys haluaa näkyä ensimmäisen vuoden opiskelijoille, mitä he voisivat tehdä toisen vuoden opiskelijoiden kanssa, miten yritystä autetaan löytämään juuri heille sopivat harjoittelijat ja opinnäytetyöntekijät. Näissä keskusteluissa Metropolian vahvuutena on monialaisuus. Yrityksen tarpeiden mukaan törmäytämme yhdessä eri alojen osaajia ja luomme jotain aivan uutta. Esimerkiksi tekniikan, liiketalouden ja sote-alan opiskelijoiden monialainen tiimi työstää Minno-konseptilla terveysteknologiayrityksen todellista haastetta (Järvinen & al 2019). Vuosikelloon kirjataan opiskelijoiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi myös yhteiset hankkeet sekä tavat, joilla yhteistyö tehdään näkyväksi. Ammattikorkeakoulun toimiessa yrityksen henkilöstön osaamisen kehittämisen kumppanina, on myös nämä asiat syytä kirjata samaan suunnitelmaan. Huomioi nämä, kun haluat rikastuttaa työtäsi ammattikorkeakoulun ja yrityksen välisellä yhteistyöllä: Ota yhteistyön hyödyt puheeksi yhteistyökumppanisi kanssa. Kirjatkaa tavoitteet molempien näkökulmista. Aikatauluttakaa ja vastuuttakaa tekemiset: tehkää yhteistyön vuosikello. Tehkää yhteistyö näkyväksi: kannustakaa opiskelijoita somettamaan kokemuksistaan ja julkaiskaa juttu molempien kanavissa. Se on helppoa ja ilmaista! Kun homma toimii, katsokaa ”siilojenne” ulkopuolelle: ketkä muut voisivat organisaatioissanne innostua ja hyötyä yhteistyöstä? Helppous on avainasemassa, jotta yhteistyöstä tulee pitkäjänteistä. Yhdessä tekemisestä tulee merkityksellistä, kun sille saadaan molempien organisaatioiden ylimmän johdon tuki ja kummallekin osapuolelle nimetään vastuulliset koordinaattorit. Jatkuvalla yhteydenpidolla rakennetaan ajan myötä suhde, jossa keskinäinen arvostus, luottamus ja psykologinen turvallisuus ovat läsnä. Yritysyhteistyö on ammattikorkeakoulussa kaikkien asia ja se on palkitseva tapa rikastaa omaa työtä. Kannattaa kokeilla!   Kirjoittaja Katariina Rönnqvist toimii Metropolian asiakkuuspäällikkönä ja vastaa yritysyhteistyön kehittämisestä. Hän on toiminut Metropolian työelämäyhteistyömallin innovoijana, kannustaen ja innostaen kollegoja mukaan yhteistyöhön. Yritysyhteistyön ja liiketoiminnan kehittämisestä hänellä on käytännön kokemusta useasta oppilaitoksesta sekä eri alojen yrityksistä asiakkuuskonsulttina, opettajana, valmentajana ja fasilitaattorina. Lähteet Davey, Meerman, Muros, Orazbayeva & Baaken 2018. The State of University-Business Cooperation in Europe. Luxembourg. Tutkimusraportti. (PDF) Järvinen, Juha & Rantavuori, Hanna. 9.12.2019. Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti. Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman 2018. Korkeakoulujen työelämäyhteistyön tilannekuva. (PDF) Kutinlahti, Pirjo & Mäkeläinen, Ulla. 2018. Katsaus korkeakoulujen ja yritysten yhteistyöhön Suomessa tiivistelmä. (PDF) Ojanen, Ville 2020. Metropolia-akatemia. Helsinki 2020. Ojanen, Ville 8.6.2018. Mentalisaatio - Pidä mieli mielessä! LinkedInissä.   Haluatko kuulla lisää? Tutustu Metropolian työelämäyhteistyökumppaneihin.

Lue lisää

Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti
9.12.2019
Juha Järvinen & Hanna Rantavuori

”Mielenkiinnolla seurasimme opiskelijoiden suurta motivaatiota haastetta kohtaan ja olimme jopa hämmästyneitä innovaatioiden korkeasta tasosta. Saimme loistavia ideoita, joista saamme hyviä alkuja tulevaisuuden palvelujen muovaamiselle. Tulevaisuuden liikkuvuuden ratkaisut selkeästi kiinnostavat opiskelijoita.” Patrick Holm, Head of New Ventures, VEHO. Mistä MINNO-oppimiskonseptissa on oikein kyse ja miltä käytännössä tuntuu olla osana MINNO-prosessia?  Jokainen Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelija suorittaa opintojensa yhteydessä 10 opintopisteen laajuiset innovaatioprojektiopinnot. Innovaatioprojekteja on toteutettu jo yli kymmenen vuoden ajan ja vuosien myötä niiden parhaat toimintamallit sekä pedagogiikka ovat kehittyneet toimivaksi kokonaisuudeksi. Innovaatioprojektin pääsääntöiseksi toteutustavaksi on kehitetty monialainen MINNO-konsepti, joka palvelee niin opiskelijaa, opettajaa kuin työelämääkin. MINNO tuo yhteen, kehittää ja opettaa MINNO-konsepti on periaatteessa hyvin yksinkertainen: lähtökohtana on yrityksen antama haaste, johon monialainen opiskelijaryhmä etsii ratkaisua, opettajan tukiessa ryhmän toimintaa. Innovaatioprojekteille ominaista on, että ne tehdään yhdessä työelämän, yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa. Projektien aiheet, haasteet, ovat aitoja ongelmia, joihin halutaan jokin uusi ratkaisu. Siten myös yrityksiltä edellytetään sitoutumista projektiin. Pelkän passiivisen tuloksien odottelun sijaan yrityksen tulee osallistua projektin toteuttamiseen, esimerkiksi kommunikoimalla ohjaavien opettajien ja opiskelijatiimin kanssa, jolloin se samalla voi ohjata tiimin työtä toivottuun suuntaan. (ks. esim. Hero 2017 ja Hero 2018.) Yrityksiä ja organisaatioita MINNO palvelee kytkemällä yhteen opetuksen ja TKI-toiminnan. Uusien ja ennakkoluulottomien ratkaisujen kautta MINNO muodostaa monissa tapauksissa perustan myös syvemmälle ja jatkuvammalle tutkimus-, kehitys- ja innovaatioyhteistyölle. Innovaatioprojektit ovatkin osa Metropolian alueellista vaikuttavuutta ja työelämäyhteistyötä. MINNO-projektit ovat monialaisia. Se tarkoittaa, että projektihaasteen ympärille pyritään kokoamaan mahdollisimman monesta eri tutkinnosta oleva opiskelijaryhmä, joka ohjatusti tarkastelee annettua haastetta ja koettaa löytää siihen uuden, omaperäisen ja joskus epätavallisenkin ratkaisun. Tämä myös erottaa MINNO-projektit tavanomaisista tilausprojekteista, joissa ennakoidut tulokset ovat monasti etukäteen selvillä. Opiskelijoille MINNO mahdollistaa projektityöskentelyn ohjatussa, monialaisessa kehittämisympäristössä, jossa tiimin jäsenet eivät välttämättä ole toisilleen entuudestaan tuttuja. MINNO-projektissa opiskelijat voivat harjoitella hanketoimintaa, innovointia ja luovaa ongelmanratkaisua matalalla riskillä, mutta kuitenkin todellisen haasteen parissa. Opettajille MINNO-projektit tarjoavat mahdollisuuden ylläpitää ja kehittää osaamistaan ajankohtaisista työelämän kysymyksistä ja hyödyntää saatua tietoa opetuksessaan. Projektit tarjoavat opettajille myös mahdollisuuden työskennellä monialaisissa verkostoissa (ks. esim. Mikkonen, Heikkanen, Kainulainen, 2017). Kokemuksia ohjaajan näkökulmasta Mitä MINNO sitten ihan käytännössä on? Miltä se tuntuu? Millaista on olla opettajan roolissa kun työtehtävänä ei ole perinteinen opettaminen vaan pikemminkin fasilitoiva työote? Alla tämän postauksen toisen kirjoittajan, Hanna Rantavuoren kirjaamia kokemuksia MINNO-ohjaajana toimimisesta ja MINNO-projektien pedagogisista lähtökohdista: Olin mukana MINNO-opinnoissa ohjaajana tänä syksynä ensimmäistä kertaa. Tavoitteena oli ottaa haltuun innovaatioprojekti yhtä aikaa opiskelijoiden kanssa, samalla ohjaten heitä parhaalla mahdollisella tavalla.  Eli opettaja oppimassa ja ihmettelemässä avoimin mielin, uuden haasteen edessä kuten opiskelijatkin. Yksi parhaita puolia ”metropolialaisena” olemisessa on, että pääsee kehittymään ja oppimaan uutta itsestään uusien haasteiden kautta. Mikä voisikaan olla motivoivampaa? Ohjaajan tärkeä rooli Ohjaajalla on projektin aloituksessa ryhmäytymisen onnistumisen näkökulmasta erittäin tärkeä rooli. MINNO-opinnoissa opiskelijat ovat uuden äärellä: monialaisessa työryhmässä, ennestään tuntemattomien toisten opiskelijoiden kanssa. Kaiken lisäksi ryhmän tulisi olla mahdollisimman itseohjautuva ja esimerkiksi määritellä keskinäiset roolinsa. Ohjaajan tehtävänä on tukea ryhmää tässä prosessissa. Innovaatioprojektien lopputuloksia tarkasteltaessa onkin huomattu, että hyvin ryhmäytyneet ryhmät yltävät yleensä parempiin lopputuloksiin ja heillä on vähemmän sisäisiä ristiriitoja prosessin aikana. Ryhmäytymisen, vastuunjaon ja ryhmän säännöt tekee viime kädessä ryhmä itse, mutta ohjaava opettaja voi fasilitoida ryhmäytymistä. Ryhmäytymisessä ei kannata kiirehtiä, vaan varata hyvin aikaa. (Mikkonen, 2017.) Ryhmäytymisen avuksi rohkaisin opiskelijoita sanoittamaan omaa osaamistaan ja aiempia onnistumisia toisilleen, mikä usein koetaan hyvinkin vaikeaksi. Kannustin myös pohtimaan mahdollisia menneisyydestä seuraavia rooleja tähän hetkeen ja tässä ryhmässä toimimiseen. Kuka ottaa projektipäällikön viitan ylleen kerta toisensa jälkeen? Kuka kokee, että omat ajatukset eivät ole niin merkityksellisiä ja jättäytyy sivuun vahvempien äänien tieltä? Voisiko tämä projekti antaa mahdollisuuden toimia uudella tavalla? Mitä voisin ja haluaisin oppia itsestäni tämän projektin aikana? Pystyvyyden tunne motivoi kaikkea oppimista ja sitä voi vahvistaa esimerkiksi sanoittamalla onnistumisen kokemuksia, tekemällä niitä näkyväksi. Mitä minä osaan jo? (ks. esim. Karihtala 2019.) Yhteistyön merkitys Ohjaamani MINNO-projektin haasteena oli: ”Mikä tai mitkä palvelut saisivat ihmiset luopumaan yksityisautoilusta?”. Sitä lähti pohtimaan 24 opiskelijaa yhteensä 14 eri koulutusohjelmasta. MINNO-opintojen tärkeä tavoite, monialaisuus, toteutuikin tässä projektissa erinomaisesti. Lähes koko sosiaali- ja terveysalan opiskelijakaarti oli edustettuna ja lisämaustetta toivat muutama kulttuurituottajaopiskelija. Osa opiskelijoista oli aluksi hieman hämillään aihepiiristä ja he kokivat epävarmuutta omasta osaamisestaan: Mitä annettavaa heillä voisi olla tähän aiheeseen, miksi tätä haastetta eivät pohdi autoinsinööriopiskelijat? Yksi MINNO-konseptin salaisuus on kuitenkin juuri eri alojen sekoittaminen, sillä heterogeeninen, eri aloita muodostuva ja toisilleen tuntematon tiimi tuottaa usein parhaiten innovatiivisia ratkaisuja ja toimintatapoja, sillä vuorovaikutus erilaisten ja uusien ihmisten kanssa pakottaa pois omalta mukavuusalueelta ja tutuista käytänteistä (Vehkaperä 2013). VEHO:n yhteistyökumppania Patrick Holmia jälleen lainaten: ”Te olette itse oman liikkumisenne asiantuntijoita, me toivomme saavamme aivan uusia näkökulmia ja olemme tyytyväisiä, että juuri te olette täällä.” Näitä toivottuja näkökulmia ja ideoita VEHO sai jopa viidessä eri muodossa: tulevaisuuden työpaikkakyyditykset, VEHO-hitch liftaussovellus, bonuspistejärjestelmä vihreistä valinnoista, yksityisautojen vertaisvuokraussovellus sekä näkökulmia ja vinkkejä VEHO:n instagramin käyttöön. VEHO oli ensimmäistä kertaa mukana työelämäkumppanina ja he haluavat ehdottomasti jatkaa yhteistyötä Metropolian kanssa, mistä kiitos kuuluu meidän erittäin taitaville opiskelijoillemme! Opiskelijat antoivat yhteistyökumppanille palautetta aktiivisesta läsnäolosta ohjaustilanteissa, mikä motivoi opiskelijoita projektin aikana. Oppimisprosessista Ohjaajana olen vähintäänkin yhtä vaikuttunut opiskelijoiden töiden laadusta kuin yhteistyökumppanimme. Ajoittain haaste tuntui opiskelijoiden silmin suurelta ja oma osaaminen pieneltä. Kävimme keskustelua siitä, miten epävarmuuden tunteiden sietäminen kuuluu tähän prosessiin ja oppimiseen nyt ja tulevaisuudessa. Prosessi kaikkine vaiheinensa on oppimisen kannalta vähintäänkin yhtä merkittävä kuin lopputulos. Pedagogisessa mielessä ohjaajan tehtävänä MINNO-prosessissa on luoda turvallisuuden tunnetta ja olla saatavilla ja varmistaa, että projektit etenevät jokainen omassa tahdissaan (ks. esim. Ahlstrand & Rahmel 2018). Valmiita vastauksia ei kuulukaan ohjaajalla olla jokaiseen asiaan, vaan opiskelijat löytävät vastauksia myös työskennellessään yhdessä ja tavoitteena on, että he kokevat osaamisen ja pystyvyyden tunteen vahvistumista prosessin aikana. Anita Ahlstrand on kuvannut blogikirjoituksessaan erinomaisesti ohjaajan roolia ja palautteen merkitystä (Ahlstrand 2019). Perinteisestä opettamisen mallista poiketen innovaatiopedagogiikassa korostuu opettajan rooli coachina tai ohjaajana, joka antaa ryhmän toimia itsenäisesti ja kontrolloida omaa oppimisprosessiaan. Hän on läsnä ja rinnallakulkijana, mutta ei dominoi oppimistilanteita. (ks. esim. Alanko, 2017.) Oman itsetuntemuksen vahvistuminen erilaisissa ohjaustilanteissa tekee ohjaajana toimimisesta erittäin palkitsevaa. Palkitsevaa on etenkin sen tunnistaminen, ettei kaikkea voi eikä tarvitse osata, jotta voi olla tukena opiskelijoille ja mahdollistaa opiskelijoiden loistamisen ryhmän jäseninä. Lue lisää Minno-konseptia on kehitetty Metropolian oppimistoiminnan osana ja sitä on myös soveltaen hyödynnetty erilaisissa kehittämishankkeissa esimerkiksi oppilaitosten välisenä yhteisenä innovaatioprojektina toteuttaen. MINNOn taustasta ja erilaisista kokeiluista voit lukea lisää muun muassa näiden julkaisujen sivuilta: Harra Toini & Järvinen Juha. 2018. Innovaatiopolkupilotti : Toimintamalli innovaatio- ja yrittäjyysosaamisen vahvistamiseksi korkeakoulun TKI-toiminnassa Hero, Laura-Maija (toim.) 2018. Minnotalkoot - toimintatutkimus moniasteisesta ja monialaisesta innovaatiopedagogiikasta Hero, Laura-Maija. 2018. Superteam tournament : A pedagogical innovation activity system Järvinen Juha. 2019. Monialaisuuden voima. Blogikirjoitus. Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) 2017. CoINNO - Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-aikasektorille. Spokes Pamela & Vuorio Tiina. 2018. 10 Days 100 Challenges : Handbook Vehkaperä Ulla, Pirilä Kaarina & Roivas Marianne (toim.) Innostu ja innovoi. Käsikirja innovaatio-opintoihin. Vuorio Tiina. 2018. 10 DAYS 100 CHALLENGES – syväsukellusta tulevaisuuden työelämätaitoihin. Blogikirjoitus. Kirjoittajat: Hanna Rantavuori työskentelee lehtorina Metropolian fysioterapian koulutusohjelmassa, koulutukseltaan hän on fysioterapian opettaja (TtM) ja fysioterapeutti (AMK). Hannalle kehollisuuteen, liikkumiseen, ohjaamiseen ja oppimiseen liittyvät aihepiirit ovat sydäntä lähellä. Vapaa-aikana Hanna tanssii, harrastaa pilatesta ja luonnossa liikkumista, sekä nauttii hyvästä ruuasta ja uppoutuu kirjojen maailmaan villasukat jalassa kaiken touhottamisen ja liikkeessä pysymisen vastapainoksi. Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet: Ahlstrand, Anita. 2019. Sammakoita vai suitsutuksia - palautteen merkitys oppimisessa. Blogikirjoitus. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Saatavilla osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2019/10/24/sammakoita-vai-suitsutuksia-palautteen-merkitys-oppimiselle/ Ahlstrand, Anita & Rahmel Päivi. 2018. Ohjaaja ja ryhmä auttavat oppimaan. Blogikirjoitus. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Saatavilla osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2018/10/09/ohjaaja-ja-ryhma-auttavat-oppimaan/ Alanko, Maria. 2017.  Innovaatiopedagogiikka osana opettajuutta. Teoksessa Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) 2017. CoINNO - Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-aikasektorille. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-026-7 Hero, Laura-Maija. 2017. Yritys innovaatiohaasteen antajana. Artikkeli teoksessa Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) CoINNO. Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-ajan sektorille. Saatavilla osoitteessa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2017_Mikkonen_Ala-Nikkola_CoInno_ERILLISJULKAISU.pdf Hero, Laura-Maija. 2018. Yrityksen rooli innovaatioprojektissa. Artikkeli teoksessa Hero, Laura-Maija (toim.) 2018. Minnotalkoot - toimintatutkimus moniasteisesta ja monialaisesta innovaatiopedagogiikasta. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-059-5 Karihtala, Tiina. 2019. Ohjattu pienryhmätoiminta tukee ammatillista kasvua. Blogikirjoitus. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Saatavilla osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2019/01/21/ohjattu-pienryhmatoiminta-tukee-ammatillista-kasvua/ Mikkonen, Salla. 2017. Eväitä innovaatioprojektin onnistumiseen. Teoksessa Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) 2017. CoINNO - Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-aikasektorille. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-026-7 Mikkonen, Salla, Heikkanen Sakariina & Kainulainen, Kimmo. 2017. CoINNO-hankkeen tuottamat innovaatioalustat. Teoksessa Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) 2017. CoINNO - Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-aikasektorille. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-026-7 Vehkaperä, Ulla. 2013. Innovatiivinen tiimi. Teoksessa Vehkaperä Ulla, Pirilä Kaarina & Roivas Marianne (toim.) Innostu ja innovoi. Käsikirja innovaatio-opintoihin. Saatavilla osoitteessa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2013_vehkapera_pirila_roivas_Innostu_ja_innovoi_OIVA.pdf

Lue lisää