Hiiltä ja timanttia

Hyvä oppiminen on käsite, joka elää tällä hetkellä kaikkien korkeakoulutoimijoiden huulilla. Asia on ollut tärkeä aina, mutta viimeisen vuoden katkeamaton etäopetusjakso on herättänyt pohtimaan asiaa erityisen kiivaasti. Mitä on hyvä oppiminen ja miten me alan asiantuntijat voisimme sitä yhä vahvemmin edistää? Hyvän oppimisen käsitettä ja ylipäänsä opetuksen toimintoja tarkastellessa on hyvä erottaa oppimisen ja opettamisen käsitteet. Hyvässä oppimisessa oppija on oman oppimisprosessinsa tutkija, joka etsii yleispätevää ja toimivaa selitysmallia jollekin ilmiökokonaisuudelle. Hyvä opetus pyrkii ohjaamaan oppijaa hyvän oppimisen suuntaan. Kasvatustieteen uranuurtaja Yrjö Engeströmin (1982) mukaan hyvälle oppimiselle ominaista on herättää oppijassa sisäinen mielenkiinto ja motivaatio opittavaa asiaa kohtaan muodostaa orientaatioperusta ja orientoida oppija lähtökohtamallin tai ennakkokuvan perusteella aiheeseen tukea opittavan asian sisäistämistä, aikaisempien toimintamallien muokkaamista ja muuttamista aikaansaada opittavan asian ulkoistaminen, jolla tarkoitetaan uuden tiedon soveltavaa käyttöä ja muokkaamista edelleen eri yhteyksiin sopivaksi arvioida kriittisesti opitun pätevyyttä ja todenmukaisuutta tarkastella omaa oppimista etäältä, itsereflektoiden. Hyvä oppiminen voidaan nähdä oppijan aktiivisena toimintana, jonka apuna opettaja eri yhteyksissä toimii. Hyvä oppiminen liikauttaa oppijassa aina jotain, saaden aikaan oivalluksia ja rakentaen uutta osaamista ja uudenlaisia toimintamalleja. Hyvän oppimisen mahdollistamiseksi perusedellytysten, kuten ravinto, lepo, liikunta, ihmissuhteet on oltava kunnossa, jolloin syntyy mahdollisuus keskittyä ja rauhoittua turvallisesti oman oppimisen äärelle. Opettajan tehtävänä on tuottaa hyvää opetusta ja tukea oppimisprosessin optimaalista toteutumista erilaisissa oppimisympäristöissä. Opintojen aikainen hyvä oppiminen konkretisoituu työelämässä tarvittavaksi osaamiseksi, joka muodostuu opettajan, oppijan ja opiskelijayhteisön yhteistyönä. Oppimisen varsinainen tulos syntyy aina oppijassa, opettajan tehtäväksi jää oppimista tukevat teot.   Hyvä opetus hyvän oppimisen aisaparina Myös hyvä opetus on moniulotteinen ilmiö, johon liittyy lukemattomia pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Pedagogiset kulmat sisältävät opetuksen näkemyksellisiä ja kasvatuksellisia periaatteita ja niihin perustuvia opetuksen järjestämisen tapoja, didaktiikan keskittyessä erityisesti hyvän opetuksen elementteihin. Näiden molempien mahdollisuuksista ja kehittämisen tavoista olen kirjoittanut useita tekstejä Hiiltä ja timanttia -blogiin jo aiemmin. Näihin näkemyksiin ja omiin kokemuksiini pohjautuen hyvän opetuksen peruspilareina voidaan nähdä muun muassa: viihtyisät, monipuoliset ja tarkoitukseen sopivat oppimisympäristöt opintojaksojen perustiedot selkeässä ja helposti löydettävässä muodossa monipuoliset ja vaihtelevat työskentelymenetelmät opittavan sisällön liittäminen oppijan elämään, aikaisempaan tietoon ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin vuorovaikutus sekä opiskelutovereiden että opettajien kesken oikea-aikainen palaute ja mahdollisuus kehittyä sen perusteella monipuolinen ja läpinäkyvä arviointi mahdollisuus osaamisen näyttöön itselle sopivalla tavalla erilaisten oppijoiden tukeminen tarkoitukseen sopivilla menetelmillä kiireettömyys ja rauha opiskella ja oppia.   Verkko oppimisympäristönä Vaikka verkko oppimisympäristönä on mahdollistanut viime vuoden aikana todella paljon, se on uudella tavalla haastanut meidät miettimään käyttämiemme työskentelytapoja. (Lumme & Puhakka 2021.) Se miten on tottunut opetusta toteuttamaan paikan päällä, ei välttämättä pädekään suoraan verkkoympäristöissä, joissa opiskelu ja oppiminen ovat monesti eriaikaista, useissa kanavissa yhtäaikaisesti tapahtuvaa ja vahvasti itsenäiseen opiskeluun pohjautuvaa. Jo aiemmilta vuosilta tiedämme, että verkko-opiskelun yksi merkittävimmistä ja haastavimmista asioista on vaikuttavan vuorovaikutuksen aikaansaaminen ja sen ylläpitäminen etäopiskelun aikana. Miten luoda ja ylläpitää merkityksellistä yhteisöllisyyttä oppimisprosessiin osallistuvien toimijoiden välille? Korkeakouluopettajat ovat jo ennen koronavuotta opettaneet ansiokkaasti verkossa, jota tiivis etäjakso on entisestään vahvistanut. Tämä vuosi on puristanut meistä irti paljon sellaista, jota emme tienneet olevan olemassakaan. Olemme oppineet teknisesti hurjan paljon lisää, samoin esiintymiseen verkossa että akuuttiin ongelmanratkaisuun liittyen. Olemme entistä paremmin oppineet pitämään yllä sekä yksipuolisia monologeja että eri kanavissa yhtäaikaisesti käytäviä ryhmäkeskusteluja. Olemme väsymättä ja välillä itsekin väsyen vetäneet opetustamme luontevasti omista olohuoneistamme. Kuitenkin koko ajan on ollut selvää, että työskentely verkossa on erilaista kuin kohtaamisissa paikan päällä. Verkko oppimisympäristönä toimii hyvin monenlaisten ilmiöiden läpikäymiseen ja opettamiseen, välillä toimien hyvänä korvikkeena paikan päällä tapahtuville toiminnoille. Verkossa opetettaessa selväksi on tullut, että oppimisen tueksi tarvitaan loputon määrä keskustelua, kuuntelua ja vuorovaikutusta sekä oppijoiden että opettajan välille. Tämän aikaansaamisessa opettajan rooli on osoittautunut vieläkin merkityksellisemmäksi kuin paikan päällä kohdattaessa. Lisäksi verkko-opiskelun tueksi tarvitaan jatkuvaa sitouttamista, kannustamista, motivointia ja oikea-aikaista palautetta. Myös tätä tarvitaan verkossa enemmän.  Vaikka oppijan itsenäinen ja aktiivinen rooli monesti verkko-opiskelussa korostuu, myös opettajan rooli muuttuu. (Virtanen 2020.) Se ei missään tapauksessa poistu.   Laadukkaat opetusteot oppimisen tukena Kuten aiemmissa kappaleissa on todettu, laadukas oppiminen vaatii laadukasta opetusta ja opetushenkilöstöltä laadukkaita ja konkreettisia opetustekoja, jotka tukevat oppijan osaamisen kehittymistä. Seuraavat erityisesti verkko-oppimisen lainalaisuudet huomioivat teot ovat omista arkistoistani ja perustuvat pitkään kokemukseeni opetustyössä ja sen kehittämisessä. Suunnittele. Pyri miettimään kaikki mahdollinen etukäteen. Tee jokaiselle verkkotapaamiselle käsikirjoitus etukäteen. Mieti, miten opetustilanne kulkee, ketkä missäkin vaiheessa ovat aktiivisia. Mikä on opettajan rooli tilanteessa, mikä oppijoiden? Näin saat opetuksesi taustalla vallitsevat oppimiskäsityksesi ja pedagogiset mallisi laadukkaasti toteutettua. Tee asiat mahdollisimman helpoksi. Verkkototeutuksilla teknologia auttaa ja monipuolistaa kokonaisuutta, kunhan testaat sen toimivuuden etukäteen. Loogisesti järjestellyt työskentelypohjat, etukäteen muodostetut pienryhmätehtävät, kyselyt, pikapalautteet ja äänestykset aktivoivat opiskelijaa opetuksen edetessä. Tekniikan testaaminen säästää ylimääräiseltä säädöltä, mutta ei aina poista sitä kokonaan. Kokemuksesta tiedän, että myös varasuunnitelmien miettiminen on järkevää. Tue yhteisöllisyyttä ja ryhmäytymistä jokaisessa verkkotapaamisessa. Tämä on erittäin tärkeä asia, jonka tekniseen toteuttamiseen löytyy useita sovelluksia ja ratkaisuja. Teknisten valintojen lisäksi opettajan kannustus ja ohjaus yhteisölliseen työskentelyyn on äärettömän tärkeätä. Mikäli selkeä ohjaus puuttuu, aito yhteisöllisyyden kokemus jää toteutumatta ja tehtävien anti jää löyhäksi. Mieti tämänkin toteuttaminen etukäteen, jotta hieno ajatus ei vahingossa jää monituntisen monologin alle. Lisäksi on hyvä mahdollistaa yhteisöllinen työskentely myös verkkotapaamisten välillä, luomalla kohtaamisen kanavat tarvittaessa etukäteen. Pitkään jatkuneen etäopiskelujakson vuoksi opiskelijoiden keskinäiset kontaktit voivat olla vähäiset tai jopa olemattomat, joten ryhmäytyminen voi verkossa olla vaikeampaa kuin paikan päällä. Myös tämän mahdollistamisessa opettajalla on suuri rooli. Pidä yllä kontaktia keskustelemalla, kysymällä ja huomioimalla opiskelijat jokaisessa tapaamisessa. Pidä kamera auki ja toivo sitä myös osallistujilta. Kirjaa etäosallistumismahdollisuus tarvittaessa opintojakson esitietoihin. Näin kameran ja mikrofonin käyttö ei tule opiskelijalle yllätyksenä. Kokemuksesta väitän, että kameran sulkeutuessa monen ruudun äärellä sorrutaan tekemään muita töitä. Kontaktin säilyminen opiskelijaan on monella tavalla tärkeää. Sen myötä voidaan tunnistaa myös erilaisten oppijoiden opintojen ohjauksen tarpeita tai huomata ajoissa mahdollisia etenemistä häiritseviä esteitä. Kannusta avoimeen dialogiin ja rohkaise opiskelijat puhumaan ja jakamaan ajatuksiaan. Avoimen dialogin merkitys on selkeästi korostunut etäopiskelun jatkuessa pitkään. Oppimista tukeva keskustelu, ajatusten vaihtaminen ja yhteinen tiedonrakentaminen on ollut aina tärkeää, mutta sen arvo on viimeisen vuoden aikana edelleen lisääntynyt. Hyödynnä monipuolisia arviointimenetelmiä ja anna yksilöllistä palautetta oikea-aikaisesti. Opettajan antaman palautteen rooli oppimiselle on kiistatta tärkeä. Oikea-aikaisesti annettuna se voi edistää oppijan osaamisen kehittymistä ja lisätä ymmärrystä omasta oppimisesta. Opettajan antaman kirjallisen palautteen on nähty olevan merkityksellinen erityisesti suoriutumisinformaation välittäjänä, voimauttajana ja välittämisen osoituksena opiskelijaa kohtaan. (Räihä, Mankki & Samppaala 2019.) Opiskelijoiden toisilleen antama vertaispalaute toimii myös hyvin osaamisen kehittymisen tukena ja on koettu erityisen hyväksi kun omaa osaamista on suhteutettu muiden osaamiseen. Vertaispalaute ei kuitenkaan voi kokonaan toimia opettajan antaman palautteen korvikkeena. Älä siirrä opetusta kokonaan verkkoon itsenäisesti opiskeltavaksi ja oleta, että opiskelijat oppivat näin. Useimpien oppimiskäsitysten, kuten esim. konstruktivismi ja sosiokonstruktivismi, mukaan oppiminen tapahtuu yksilön osallistuessa yhteisön tai sosiaalisten verkostojen toimintaan. Mikäli ajattelet oppimisen tapahtuvan näin, tue ajatusta aktiivisesti koko opintojakson ajan. Itsenäinen materiaalien läpikäyminen ei tue sosiokonstruktivismin periaatteita missään muodossa. Opettajan rooli on tässäkin onnistumisen kannalta kriittinen. Ole osa oppimisyhteisöä ja tavattavissa jonkun kanavan kautta koko opintojakson ajan. Älä jätä opiskelijaa yksin, älä unohda. Anna hänelle aikaasi, ohjeista riittävän usein ja aina tarpeen mukaan. Hyväksi havaittu tapa on koostaa viikon aikana tehtävät toimet yhteen viestiin. Näin kaikki pysyvät tilanteen tasalla ja kurssipudokkaiden määrä vähenee huomattavasti. Muista, että itseohjautuvuus ei välttämättä ole kaikkien opiskelijoiden vahvin puoli, joten pidä langat käsissä myös etäopetusjaksojen aikana. Kerää rohkeasti palautetta ja kehitä opetustasi edelleen. Teknisiä välineitä löytyy tähänkin tarpeeseen lukematon määrä. Se ei kuitenkaan liene tämän asian suurin haaste. Kokemukseni perusteella suurin haaste on palautteen rohkea pyytäminen, vastaanottaminen ja käsittely. Ei ole helppoa asettaa itseään arvioinnin kohteeksi, varsinkin jos kokee olevansa vähän hataralla maaperällä. Kannustan kuitenkin ajattelemaan, että myös opettaja on elinikäinen oppija, joka on oman oppimisprosessinsa tietyssä vaiheessa. Oikea-aikainen palaute auttaa myös opettajaa kehittymään. Opi kaikesta tekemästäsi ja yritä uudelleen. Tässäkin “lajissa” voi tulla tosi hyväksi, kunhan sitoutuu, motivoituu ja soveltaa uutta oppimaansa tietoa eri yhteyksiin sopivaksi. Itsereflektio on myös opettajalle hyvin sopiva työväline. Missä onnistuin? Missä voin kehittyä? Missä olen hyvä? Itselleen voi esittää samat kysymykset, joita opiskelijamme miettivät useasti opintojensa aikana.   Näitä asioita ensimmäinen koronavuosi on saanut minut ajattelemaan etätyöpisteelläni, jossa olen nyt työskennellyt tauotta 14 kuukautta. Tänä aikana olen tavannut satoja opiskelijoita ja kollegoita verkon välityksellä. Sosiokonstruktivistisen oppimisnäkemyksen vahvana kannattajana janoan kuitenkin ihmiskontakteja, keskusteluja ja kohtaamisia kasvokkain. Siihen saakka kunnes vahvat etätyösuositukset ja voimassa olevat kokoontumisrajoitukset poistuvat, toimin ylläolevien ajatusteni mukaan ja pyrin mahdollisimman laadukkaisiin oppimistekoihin ajasta ja paikasta riippumatta. Olisiko näistä apua myös sinun työssäsi?   Lähteet Engeström, Y. (1982). Perustietoa opetuksesta. Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2007 (pdf).  Lumme, R. & Puhakka, H. (2021). Verkko-oppimisen vakiintuminen uudeksi normaaliksi terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.  Räihä, P., Mankki, V. & Samppaala, K. (2019). Kirjallisen palautteen merkitys yliopisto-opiskelijalle. Yliopistopedagogiikka-lehti.  Virtanen, M. (2020). Hyvä opettaja – omien palveluidensa muotoilija?! ⅔ Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.