Hiiltä ja timanttia

Jokaisen korkeakoulun tehtäviin kuuluu julkaiseminen. Julkaisu voi olla kokonainen kirja, yksittäinen artikkeli, blogikirjoitus, podcast tai video. Niillä edistään tiedettä, tuotetaan uutta tutkimustietoa sekä levitetään tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan perustuvaa tietoa ammattiyhteisöjen käyttöön tai tieteellistä ja ammatillista tietoa ympäröivään yhteiskuntaan. (Julkaisutiedonkeruun käsikirja 2021.) Uuden tiedon tuottaminen ja julkaiseminen kuuluu siis korkeakoulun ja sen toimijoiden perustehtävään. Tekijöille – korkeakoulun tutkijoille, opettajille ja muille asiantuntjoille – julkaiseminen tarjoaa oppimista ainakin kahdesta eri näkökulmasta: julkaisemiseen ja julkaisuprosessiin liittyvä oppiminen uudet oivallukset julkaisun aiheeseen tai tematiikkaan liittyen. Oppiminen on muutosta tiedoissa, taidoissa ja asenteessa. Onkin luonnollista, että monelle julkaisujen tekijöille uusi oppi liittyy nimenomaan itse julkaisemiseen: mitä kaikkea vaikkapa kirjan julkaisuprosessiin liittyy, millaisia ovat erilaiset tekstityypit, millaista on toimittaa muiden tekstejä tai mitä tarkoittaa uuden tiedon julkaiseminen videon tai podcastin muodossa. Oman näkemykseni mukaan se oppi mikä syntyy omaan substanssiin liittyen jää usein hiukan näiden asioiden varjoon. Siksi haluankin tässä kirjoituksessa erityisesti keskittyä siihen, miten julkaiseminen tukee oman substanssiosaamisen syventämistä ja miten me Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntijat tuemme henkilökunnan työssä oppimista. Julkaiseminen on työssä oppimista ja substanssiosaamisen syventämistä Korkeakouluissa sekä opiskelijat että henkilökunta oppivat kirjoittamalla, tekemällä podcasteja tai videoita. Opiskelijoiden kohdalla tekemistä ajatellaan luonnollisesti oppimisen näkökulmasta ja erilaisille tehtäville asetetaan oppimistavoitteet, jotka usein liittyvät sekä käsiteltävään aiheeseen että tehtävässä määriteltyyn muotoon. Työntekijän oppimista sen sijaan sanoitetaan usein kehittämisen ja kehittymisen termein (Kupias & Peltola 2019) ja julkaisemista katsotaan usein toisenlaisesta näkökulmasta: mitä uutta ja hyödyllistä tietoa tässä julkaisussa tuotetaan muiden asiantuntijoiden tai laajan yleisön hyödynnettäväksi? Itse näen, että julkaiseminen on osa meillä työskentelevien asiantuntijoiden työssä oppimista. Usein työssä oppimista tarkastellaan niin sanotun 70–20–10-mallin kautta. Siinä ajatellaan, että 70 % oppimisesta tapahtuu työtä tekemällä, 20 % vuorovaikutuksessa kollegoiden kanssa ja 10 % järjestetyssä koulutuksessa. Malli ei pohjaa tutkittuun tietoon ja se on saanut myös paljon kritiikkiä. (Kupias & Peltola 2019). Malli on kuitenkin laajasti käytössä, myös meillä Metropoliassa. Sen sijaan, että jäisimme pohtimaan sitä ovatko nämä prosenttiluvut oikeita, on mielenkiintoista tarkastella miten monipuolisesti oppimista tuetaan ja mahdollistetaan organisaatiossa tai jossain yksittäisessä toiminnassa mallia hyödyntäen. Haluankin tarjota kolme eri näkökulmaa siihen miten julkaiseminen tukee asiantuntijan substanssiosaamisen kehittymistä. Julkaiseminen on nimittäin tilaisuus syventää osaamista, tapa soveltaa osaamista uuteen yhteyteen ja syy omien asiantuntijanäkemysten selkeyttämiseen. Havainnollistan näitä näkökulmia alla myös omien esimerkkien avulla. 1. Tilaisuus syventää osaamista Riippumatta siitä, miten julkaisemiseen liittyvää oppimista sanoitetaan, kirjan tai artikkelin kirjoittaminen, podcast-keskusteluun osallistuminen jne. vaatii perehtymistä itse aiheeseen ja siitä jo aiemmin julkaistuun tietoon. Tämä voi olla syventymistä tietyn aiheen äärelle, jota ei ehkä ehdi muuten työarjessa tehdä, mutta joka olisi hyödyllistä myös muun työn tekemisen kannalta. Kun asiantuntija sitoutuu julkaisun tekemiseen, perehtyminen asiaan tulee välttämättömäksi eikä asiantuntija voi jatkossa toimia työarjessa pelkän oman fiiliksen pohjalta. Perehtymisen jälkeen voidaan omia kokemuksia, tehtyä tai tekeillä olevaa kehitystyötä suhteuttaa jo tutkittuun ja julkaistuun tietoon. Artikkelissani Podcasteista pontta uuden tiedon välittämiseen, joka julkaistiin kokoelmassa DIGI 2021: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (Theseus), perehdyin ammattikorkeakoulujen podcastien maailmaan. Otin aikaa sille, että tutkin millaisia podcasteja muut ammattikorkeakoulut tarjoavat ja perehdyin muiden tuottamiin sisältöihin. Lisäksi tutustuin podcastien maailmaan laajemmin ja sovelsin oppimaani korkeakoulukontekstiin. Mitä podcastit voivat tarjota korkeakouluille uuden tiedon julkaisemisen näkökulmasta? Entä miten voimme rakentaa kuulijoille mielekkäitä kokonaisuuksia, jotka samalla tukevat korkeakoulun yhteiskunnallista tehtävää? Tämän työn pohjalta julkaisin artikkelin sekä rakensimme viestinnän kollegan kanssa ohjeita ja materiaaleja tukemaan podcastien tuottamista. 2. Tapa soveltaa osaamista uuteen yhteyteen Julkaisemisen kautta oppiminen voi olla myös sitä, että sovelletaan jo sisäistettyä tietoa uuteen asiayhteyteen tai julkaisussa voi yhdistää kahden tyyppistä osaamista. Kun kirjoitimme kollegani Mai Salmenkankaan kanssa Sukupuolisensitiivinen hanketyö -opasta (Theseus) pääsin yhdistämään kahden eri aihealueen osaamistani mielekkäällä tavalla. Oppaassa pääsin soveltamaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusosaamistani, jota olin kartuttanut vuosien varrella omasta mielenkiinnostani sekä työssäni kulttuurituottajana soveltavan taiteen parissa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamiin hankkeisiin, joiden parissa olin myös työskennellyt useita vuosia. Oppaan kirjoittamisessa keskityimme erityisesti asian kiteyttämiseen sekä käytännön esimerkkien ja työvälineiden tarjoamiseen. Mikä on olennaisin tieto lukijalle? Mikä on uutta? Entä mikä on nice-to-know-osastoa? Tätä reflektoimme paljon. Tällaiseen työskentelyyn voi soveltaa oppimispäiväkirjamaista työskentelyä. Oppimispäiväkirjan tavoitteena on siten syventää näkemystä opiskeltavasta – ja tässä tapauksessa julkaistavasta – asiasta ja jäsentää uutta tietoa suhteessa omiin kokemuksiin sekä aiemmin opittuun (Kielijelppi). 3. Syy omien asiantuntijanäkemysten selkeyttämiseen Kirjoittaminen – oli kyseessä sitten tekstimuotoinen lopputuotos tai audiovisuaalisen julkaisun käsikirjoitus – on prosessi ja sitä matkaa voi myös verrata oppimispäiväkirjan tekemiseen. Ensin työtä tehdään vain itselle tai kirjoittajaporukan kesken jos on kyseessä yhteiskirjoitus. Kun perusjutut on jäsennelty, tekstiä työstetään myös muille jaettavaan muotoon. Tässä kohtaa oppimispäiväkirjan konsepti laajenee. Sitä ei tehdä enää vain itselle tai itselle ja opettajalle vaan lukijoita mietitään laajemminkin. Sitä työtä tukevat julkaisukanavan toimituskunta tai teoksen toimittaja ja kustannustoimittaja. Tässä vaiheessa korostuu kiteyttämisen sekä selkeän viestinnän taidot. Asian selkeä viestintä tuleville lukijoille, kuulijoille, katsojille tai käyttäjille edellyttää, että asia on myös itselle selkeä. Viimeistään tässä vaiheessa pitää siis omat ajatukset kirkastaa ja miettiä, mikä on se kaikkein oleellisin pääviesti kuhunkin julkaisuun liittyen ja millaiset pohdinnat tukevat sitä, että viesti ymmärretään. Tällainen työstäminen selkeyttää omia ajatuksia käsiteltävästä aiheesta ja tukee aiheeseen liittyvää ajattelua ja oppimista. Tähän vaiheeseen kuuluu myös se, että karsitaan viestin ymmärtämisen näkökulmasta turhat pois. Hankeviestinnän käsikirjan (metropolia.fi) toimitustyössä suurimmaksi asiaksi itselleni nousi yhteisen ymmärryksen luominen, keskustelu ja reflektointi hankeviestinnän haasteista, tarpeista ja ratkaisuista ammattikorkeakoulukentällä. Kirja toimitettiin yhdessä Laurea-ammattikorkeakoulun ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun julkaisemisen ja TKI-viestinnän asiantuntijoiden kanssa. Yhteinen ymmärrys tuotti kattavan viestintäoppaan, jota on tähän päivään mennessä luettu verkossa yli 2000 kertaa, ja teki se ammattikorkeakoulujen julkaisemiseen liittyvästä yhteistyöstä  syvempää, tarkoituksenmukaisempaa ja mielekkäämpää. Ilman tätä yhteistä julkaisuprojektia yhteistyön syventymisessä olisi varmaankin kestänyt kauemmin. Kannustamme ja tuemme uuden äärellä Sen lisäksi, että olen valinnut itselleni yhdeksi luonnolliseksi oppimisen muodoksi  julkaisemisen, pääsen omassa työssäni tukemaan myös Metropolian muun henkilökunnan eli kollegoideni oppimista eri tavoin. Kun tarkastelen Metropolian julkaisutoimintaa 70–20–10-mallin kautta, näen, että meillä on huomioitu kaikki kolme mallin näkökulmaa: järjestetty koulutus, työtä tekemällä oppiminen sekä vuorovaikutuksessa oppiminen. Järjestettyä koulutusta ovat olleet esimerkiksi yleistajuiseen kirjoittamiseen sekä artikkelikokoelman toimittamiseen liittyvät koulutukset, joissa ulkopuoliset asiantuntijat ovat kouluttaneet henkilökuntaa. Omin voimin olemme pitäneet myös suosittuja podcastin tekemisen ja asiantuntijabloggaamisen koulutuksia. Lisäksi olemme julkaisseet paljon hyviä koulutusmateriaaleja, jotka ovat aina henkilökunnan saatavilla. Julkaisemiseen liittyvä työssä oppiminen tapahtuu Metropoliassa aina vuorovaikutuksessa kollegoiden kanssa. Meillä julkaisemisen ja viestinnän asiantuntijat tukevat tekemistä, sillä käytössä on kannustava ja sparraava työote, joissa mietitään julkaisun sisältöjä, viestivyyttä ja muotoa sekä huomioidaan kenelle julkaisua tehdään. Työtä tekevät Metropolian 13 toimitetun blogin ja podcast-kanavan MetroPodian toimituskunnat sekä kustannustoiminnan parissa työskentelevät asiantuntijat. Lisäksi meillä on tarjolla julkaisusuunnitelman työstämiseksi työpajoja, joissa työskennellään julkaisemisen asiantuntijan johdolla. Työpaja tarjotaan yksikölle, tiimille tai hankeporukalle. Siinä he pääsevät miettimään mistä aiheista heidän olisi hyvä julkaista, kenelle ja missä muodossa. Pajoissa lähtökohtana on tietenkin se, mitä kehittämistyötä tehdään ja mitä siitä olisi hyvä kertoa muillekin. Painotamme työskentelyssä myös sitä, miten julkaiseminen antaa tilaa uuden oppimiselle ja lisää motivaatiota omaa työtä kohtaan. Tärkeää on, että julkaisemiselle – ja siten myös työssä oppimiselle – on varattu työaikaa. Se liittyy toki jokaisen tekijän, eli asiantuntijan, itsensä johtamiseen, mutta vahvasti myös organisaation käytäntöihin. Tarjoaako työnantaja aidosti mahdollisuuden tällaiselle tekemiselle vai ajavatko kiireelliset ad hoc -tehtävät usein pysähtymistä, pohtimista ja perehtymistä vaativien tehtävien edelle? Se mitä organisaation asiantuntijat julkaisevat muokkaa myös mielikuvaa itse organisaatiosta. Siksi haluankin kannustaa sekä korkeakouluja että sinua – yksittäistä asiantuntijaa – ottamaan aikaa uuden oppimiselle ja uusien oppien muille jakamiselle. Voisiko sinun ensimmäinen askel esimerkiksi olla blogikirjoituksen ehdottaminen johonkin sopivaan Metropolian blogiin? Lähteet Julkaisutiedonkeruun käsikirja 2021. Julkaisutiedonkeruu: Käsitteet ja määrittelyt 2021.  Kupias, P. & Peltola, R. 2019. Oppiminen työssä. Gaudeamus Kielijelppi. Oppimispäiväkirja. TEPA-termipankki. Oppimispäiväkirja.