Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: avoimuus

Navigointia kohti avointa korkeakoulua
19.2.2021
Elina Ala-Nikkola & Minna Kaihovirta

Tässä blogitekstissä kutsumme sinut merimatkalle avoimuuteen korkeakouluissa. Millaisia saaria ja satamia korkeakoulujen miehistöjen on saavutettava, jotta korkeakoulu toimii avoimuuden periaattein? Millä tavoin navigoiden mahdollistamme avoimuutta ja millainen majakan valo ohjaa kulkuamme? Mitä opimme ja oivallamme matkalla päämäärään, miten opimme kulkemaan yhdessä? Avoimuuden neljä lähtökohtaa Korkeakoulujen avoimuuden merikarttana toimii valtakunnallinen avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus, jossa määriteltiin avoimuudelle neljä peruslähtökohtaa (Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020). Tässä tekstissä käsittelemme avoimuuden näkökulmia niiden kautta.   Olennaista ei ole vain päämäärä, vaan matka, sanotaan ikiaikaisessa viisaudessa. Veneessä kapteeni miehistöineen seilaa merellä, navigoiden alustaan kohti päämäärää, kenties pysähtyen matkalla erilaisille saarille ja satamiin. Kaikki veneessä olijat toimivat omassa roolissaan, mutta yhteistyössä.  Tuomme tässä tekstissä esiin niin yleisiä näkökulmia korkeakoulujen avoimuuteen kuin omia havaintojamme arjen työstämme Metropoliassa. Emme ole vielä perillä, mutta laivamme seilaa jo vauhdikkaasti vesillä ja suunta on selvä. Toivomme, että jakamamme oivallukset jatkavat ajatuskulkuaan myös sinun omalla matkallasi avoimuuden merellä. 1. Avoin toimintakulttuuri majakan loistona Avoin toimintakulttuuri on kuin majakasta kajastava loisto, joka näyttää suuntaa toiminnalle. Muuttunut toimintaympäristö on luonut korkeakouluille niin paineita kuin mahdollisuuksiakin lisätä avoimuutta (ks. myös Ala-Nikkola, 2020). Onnistuminen edellyttää vastuullista, avoimuutta mahdollistavaa toimintakulttuuria niin organisaation sisällä kuin organisaatiosta ulospäinkin.  Avoimuudesta pitää tulla osa arjen tekoja ja valintoja. Osin teemme avoimuuden valintoja tiedostamatta, mutta myös tietoista työtä toimintakulttuurin uudistamiseen tarvitaan.  Metropolian esimerkkejä avoimen toimintakulttuurin majakoista:  Metropoliassa on tehty pitkäjänteistä työtä toimintakulttuurin uudistamisessa. Suuren, monialaisen ja maantieteellisesti lukuisiin pienempiin yksiköihin aiemmin jakautuneen korkeakoulun toiminnot on keskitetty viime vuosina neljälle kampukselle, mikä jo itsessään mahdollistaa helpommin avoimuutta. Pelkät seinät eivät kuitenkaan avoimuutta mahdollista, vaan siihen tarvitaan myös tekoja, konkreettisia toimintatapoja. Yksi meille kirjoittajille läheinen esimerkki konkreettisesta toimintatavasta on Metropoliassa toimiva osallistavan prosessisparrauksen tiimi Parru, jossa itsekin toimimme osallisuuden sparraajina. Parru toimii palvelutiiminä, joka tuo osallistavaa työotetta Metropolian kehittämisprosesseihin. Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi systemaattisesti prosessin tueksi mietittyjen osallistavien työpajojen muodossa. Parru-tiimin viimevuotisen pilottivuoden reilut sata työpajamuotoista tilaisuutta tyytyväisine osallistujineen kertovat vahvaa viestiä siitä, miten tärkeää yhteinen ajattelu on prosessien avoimuuden ja kestävän toteuttamisen tukena. 2. Kohti avoimen julkaisemisen ilmansuuntaa Systemaattisen toimintakulttuurin edistämisen tulokset Metropoliassa näkyvät esimerkiksi avoimen julkaisutoiminnan kehittymisessä. Avoin julkaiseminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista: julkaisu saatetaan vapaasti kenen tahansa käytettäväksi internetissä. Kun avoin julkaiseminen toimii hyvin, ovat hyödyt siitä moninaiset. Yhteiskunnallinen vaikutus on potentiaalisesti suurempi, kun julkaisu on helpommin niin päättäjien, päätöksiä valmistelevien kuin tavallisten kansalaistenkin saatavilla. Myös tiedon taloudellinen tasa-arvo kasvaa: avoimet julkaisut ovat esimerkiksi köyhimpien maiden yliopistojen saatavilla ja toisaalta julkaiseminen ei ole kiinni siitä, onko julkaiseva taho kykenevä maksamaan kustantajalle julkaisemisesta. (Syrjämäki 2018.) Navigointivinkkejä avoimen julkaisemisen saarelle: Mahdollista julkaiseminen tarjoamalla siihen alustoja, joihin on helppo tarttua. Esimerkiksi Metropoliassa, kuten kaikissa korkeakouluissa, perinteisen kirjakustannustoiminnan rinnalle on tullut muitakin asiantuntijajulkaisemisen muotoja, kuten verkkosivupohjaiset julkaisut, blogit ja uusimpana tulokkaana podcastit. Varmista löydettävyys levittämällä julkaisua. Kun tunnet kohderyhmän, pystyt valitsemaan kanavavirrasta heille tutuimman kanavan. Kun vielä lisensoit julkaisun tarkkaan harkitulla CC-lisenssillä, mahdollistat samalla tiedon jatkuvuutta (Ala-Nikkola 2018a). Peruspaketin cc-lisenssin äärelle löydät esimerkiksi tästä Elina Ala-Nikkolan blogista. Huolehdi saavutettavuudesta, jotta kaikilla on aidosti mahdollisuus päästä tiedon äärelle. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (Valtiovarainministeriö, n.d.) astui voimaan 1.4.2019 ja koskee meitä kaikkia.    Muista vastuusi: korkeakoulun julkaisukanaviin luotetaan, joten pidetään luottamusta yllä. Lisää luotettavuudesta voit lukea vaikkapa tästä blogipostauksesta (Ala-Nikkola 2018b.) Tutustu syvemmin avoimeen julkaisemiseen kansallisten linjausten sekä oman korkeakoulusi ohjeiden kautta. 3. Tutkimusaineistojen avaamisen suuntia Tieteellisen tutkimuksen perustana on jatkuvasti kasvava tietomäärä, jossa kukin tutkija antaa omat aineistonsa koko tiedeyhteisön käyttöön. Tämä mahdollistaa joustavamman ja ketterämmän tutkimuksen tekemisen, mikä nopeasyklisessä maailmassa tuntuu enemmän kuin tärkeältä voimavaralta. Navigointia tutkimusaineistojen avaamiseen: Panosta aineistonhallintasuunnitelmaan. Aineistojen avaaminen starttaa hetkestä, jolloin aineistoja ei vielä ole olemassakaan: aineistonhallintasuunnitelmasta, joka on kompassina matkalla aineistojen lopulliseen avaamiseen. Matkalla on huomioitava myös laissa säädetyt vaatimukset (erityisesti eurooppalainen tietosuoja-asetus GDPR) sekä esimerkiksi rahoittajien asettamat ehdot (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d a). Kaikki aineistot eivät voi olla avoimia. Susanna Näreaho ja Joona Koiranen antavat Tikissä-blogissa erinomaisen konkreettisen apulistan, kun pohdit kannattaako aineistosi tallentaa avoimesti uudelleenkäyttöä varten (Näreaho & Koiranen, 2020). Kiinnostavan näkökulman avoimiin aineistoihin tuo kansalaistiede, jossa tiedon keruun prosessia demokratisoidaan. Eli käytännössä: kansalaiset voivat osallistua tutkimusaineiston keräämiseen. Viime vuosina kansalaistieteen mahdollisuuksia on nähty monella tieteenalalla entistä enemmän, muun muassa digitalisaation vauhdittaessa sitä. (Siiskonen, 2017.) Aineistojen avaamisen kannalta myös tätä kehitystä on kiinnostavaa seurata. Myös pienet teot vievät eteenpäin! Esimerkiksi data-artikkelit (data in brief), joissa kuvaillaan tutkimusaineistoja, ovat yksi konkreettinen keino lisätä tietoisuutta avoimesti saatavilla olevista aineistoista. Metropoliassa olemme juuri kokeilemassa miten data-in-briefit helpottaisivat navigointia avoimuuden merellä.  4. Voiko avoimen oppimisen saarelle rantautua? Oppimisen ja oppimateriaalin avoimuus herättää korkeakouluyhteisöissä monia teknisiä, juridisia ja kulttuurisia kysymyksiä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b).  Mitä opettajalle jää, jos hän jakaa omat materiaalinsa kaikkien vapaaseen käyttöön? Kuinka voidaan myydä koulutusta, jos sen sisällöt ovat samaan aikaan avoimesti saatavilla? Keskustelussa on hyvä muistaa myös se, että avoin oppiminen on avoimia oppimateriaaleja paljon laajempi käsite. Tavoitteena on laajentaa oppimaan pääsyä ja osallistumista lisäämällä saavutettavuutta, esteettömyyttä, tarjontaa ja oppijakeskeisyyttä (Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio n.d. b). Navigointia avoimen oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuteen: Avoin oppiminen on oppimista, joka tapahtuu usein digitaalista teknologiaa hyödyntäen. Oppimisympäristöt ovat viimeisen vuoden aikana ottaneet jättiloikan kohti digitaalisempia oppimisympäristöjä. Hyvänä ohjenuorana digitaalisiin oppimisympäristöihin toimii esimerkiksi tämä Mari Virtasen käytännönläheinen blogi: Koronapaniikki oppilaitoksissa – miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään?  Oppimateriaalien avoimuus tarjoaa hienoja mahdollisuuksia tuoda lukuisten opetustyötä tekevien asiantuntijoiden osaamista yhä laajemman joukon saataville – jatkuvan oppimisen hengessä. Mutta kuten kaikilla avoimuuden saarilla, on selvää, että kaikkea ei tokikaan ole mielekästä avata kaikille, avaaminen voidaan tehdä myös hallitusti. Oppimateriaalien avaamisen hyötyjä ja konkreettisia keinoja on pohdittu muun muassa tässä Anna Lindforsin ja Susanna Näreahon blogissa. Toimiva infrastruktuuri on kivijalka, johon on helppo rakentaa. Korkeakoulujen yhteisen Digivisio 2030 -jättihankkeen yhtenä tavoitteena on muodostaa vuoteen 2030 mennessä kansallinen digitaalinen palvelualusta, joka mahdollistaa digitaalisten palveluiden yhteensopivuuden korkeakoulujen välillä. Sitä kautta oppimisen kansalliset tietovarannot avautuvat yksilön ja yhteiskunnan käyttöön. Metropolia osallistuu kunnianhimoiseen ponnistukseen hankkeen vastuukorkeakouluna. Tutustu mahdollistaviin työkaluihin! Avoimeen oppimiseen on paljon opiskelijaa ja korkeakoulujen henkilöstöä helpottavia apukeinoja. Tutustumisen arvoinen on hiljattain avattu maksuton ja avoin kansallinen Avointen oppimateriaalien kirjasto aoe.fi. Siellä kuka tahansa voi  hakea, löytää ja tallentaa erilaisia digitaalisia oppimateriaaleja. Seilaamme kohti parempaa maailmaa – yhdessä! Yksikään hanke, tutkija, opettaja, opiskelija tai asiantuntija ei pysty yksin kehittämään malleja, jotka olisivat käyttökelpoisia vielä vuosien ja vuosien päästä – tai edes nyt. Siksi avoimuus onkin tekemisen ytimessä: se mahdollistaa navigoimisen merellä, jossa pidämme huolta maailmasta yhdessä. Kuten yhteiskunnan ilmiöt ylipäänsä, myös avoimuus on laaja asia, jota ei ratkaista yhdessä blogitekstissä. Olemmekin tuoneet tähän tekstiin joitakin omassa arjessamme avoimuuden merellä navigoidessamme syntyneitä ajatuksia ja oivalluksia. Tunnistatko tästä kirjoituksesta omaa matkaasi tai oman korkeakoulusi matkaa avoimuuden merellä? Näyttäytyvätkö lähestymisen suunnat samoin teille vai löytyykö myös muita lähestymiskulmia? Teksti on osa kolmiosaista Elina Ala-Nikkolan blogikirjoitusten sarjaa, jonka ensimmäisessä osassa kerrottiin avoimuutta lisäävän kansainvälisen cc-lisenssijärjestelmän perusteista. Toisessa osassa pohdittiin korkeakoulujen avoimen toimintatavan yhteiskunnallista merkitystä ja miten voimme sitä toteuttaa korkeakoulussa työskentelevän asiantuntijan arjessa. Tähän kolmanteen osaan Elina kutsui kirjoittajakaverikseen Minna Kaihovirran, joka toimii muun muassa Avoin Metropolia -työryhmän vetäjänä. Kirjoittajat Elina Ala-Nikkola (kulttuurituottaja YAMK) on navigoinut työtehtävissään korkeakoulussa avoimuuden merellä monesta suunnasta käsin. Tällä hetkellä hän työskentelee osallistavan työotteen asiantuntijana ja sparraajana Metropolian Parru-tiimissä. Aiemmissa työtehtävissään Elina on ollut muun muassa kehittämässä Metropolian julkaisutoimintaa ja TKI-toimintaa.  Minna Kaihovirta (FM) on keskittynyt navigoinnissa viime vuodet toimintakulttuurin uudistamiseen. Tällä hetkellä hän työskentelee tuoreessa dialogipäällikön tehtävässä Metropoliassa ja on myös mukana Parru-tiimissä. Pitkä viestintätausta tuo Minnalle näkökulmaa avoimuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin niin työelämässä kuin korkeakouluyhteisössäkin. Lähteet Ala-Nikkola, Elina 2020. Avoimuus korkeakoulun toiminnassa – trendisana vai elinehto? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 8.4.2020. Ala-Nikkola, Elina 2018a. Mikä ihmeen CC-lisenssi? Osa I. Perusteet. Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 25.11.2019.. Ala-Nikkola, Elina 2018b. Miksi korkeakoulussa työskentelvän kannattaa blogata? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja Timanttia blogissa. Julkaistu 29.10.2018. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020a. Avoimen tieteen verkkosivuston Tutkimusaineistojen avoimuus -osio. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta. 2020b. Avoimen tieteen verkkosivuston Oppimisen avoimuus -osio. Korkeakoulutuksen digivisio 2030 – Suomesta joustavan opiskelun mallimaa verkkosivusto. n.d. Neljälle kampukselle. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi. Näreaho, Susanna & Koiranen, Joona. 2020. Minkälainen tutkimusaineisto kannattaisi tallentaa uudelleenkäyttöä varten? Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Tikissa-blogissa. Julkaistu 1.10.2020. Näreaho, Susanna & Lindfors Anna. 2020. Oppimateriaalien avaamisen hyödyt opettajalle ja oppijoille. Blogiteksti Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 20.11.2020. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2020. Avointen oppimateriaalien kirjasto. Verkkosivusto. Siiskonen, Harri. 2017. Kansalaistiede osa avointa tiedettä. Pääkirjoitus. UEF//SAIMA 3/2017. Itä-Suomen yliopisto. Syrjämäki, Sami 2018. Verkkoteksti Avoin tiede -sivustolla. Valtiovarainministeriö. n.d. Saavutettavuusdirektiivi verkkotekstinä. Virtanen, Mari 2020. Koronapaniikki oppilaitoksissa - miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään? Blogipostaus Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogissa. Julkaistu 16.3.2020.

Lue lisää

Oppimateriaalien avaamisen hyödyt opettajalle ja oppijoille
20.11.2020
Anna Lindfors & Susanna Näreaho

Avoimen tieteen rinnalla puhutaan aiempaa enemmän avoimesta oppimisesta. Avoimella oppimisella (open education) tarkoitetaan pyrkimyksiä laajentaa oppimaan pääsyä ja osallistumista kaikille. Laajempi määritelmä avoimelle oppimiselle löytyy Tieteen termipankista. Käytännössä sillä tarkoitetaan esimerkiksi työkaluja ja prosesseja opetuksen yhteiskehittämiseen sekä opetuksen ja sen materiaalien jakamiseen. Avoimessa oppimisessa on oppijakeskeinen lähtökohta, mutta avoin toiminta voi myös helpottaa opettajan työtä ja antaa uusia työkaluja työskentelyyn, kuten avoimia oppimateriaaleja. Yksi keskeisimmistä avoimen oppimisen osa-alueista onkin avoimet oppimateriaalit. Avoimet oppimateriaalit ovat eri muotoisia opetus- ja oppimateriaaleja, jotka on lisensoitu avoimella lisenssillä, joka antaa muille oikeuden maksuttomaan pääsyyn, käyttöön, muokkaukseen ja uudelleen jakamiseen olemattomin tai vähin rajoituksin. Löydät tarkemman määritelmän avoimille oppimateriaaleille Tieteen termipankista. Avoimet oppimateriaalit ovat siis vaikkapa luentodioja, tiettyyn aiheeseen syventyviä podcasteja, luentotallenteita, opetusvideoita tai tehtäväsettejä. Ne ovat materiaaleja, joita kuka tahansa opettaja tai tutkija on tehnyt  –  ja vapauttanut lisenssillä myös oman kurssin ulkopuolelle.  Mutta mitä hyötyä oppimateriaalien avaamisesta voi olla opettajan näkökulmasta? Hyöty nro 1: Oman osaamisen näkyvyys ja arvostaminen kasvaa Erilaisten oppimateriaalien tekeminen on tiedon muotoilua pedagogisesti toimiviksi kokonaisuuksiksi. Laadukkaiden oppimateriaalien tekeminen vaatii aiheen syvällistä hallintaa. Laadukkaat ja uusimpaan tietoon pohjautuvat oppimateriaalit tarjoavat reitin uusimpaan tietoon myös niille, joille tutustuminen suoraan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI-toiminnan) tuloksiin ei ole mahdollista. Näin TKI-toiminnan vaikuttavuus yhteiskunnassa lisääntyy. Oppimateriaalien tekeminen osoittaa tekijänsä asiantuntijuutta. Esimerkiksi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan tutkijan CV-mallissa on nostettu opetusansiot ja avoimet oppimateriaalit selkeästi esille ja niissä suositellaan esiteltävän myös erillistä opetusportfoliota. Opetuksessa käytetyt oppimateriaalit ovat näkyvä jälki, jolla voit asiantuntijana todentaa ja laajentaa omaa osaamistasi. Jakamalla omia avoimia oppimateriaaleja ja tuomalla niitä esille omassa tutkijaprofiilissasi edistät samalla avointen oppimateriaalien arvostusta. Avoimen oppimisen arvostamisen ja merkityksen lisääntymistä voit edistää myös osana oppimisen avoimuus -asiantuntijaryhmää, jonka työryhmistä yksi keskittyy avoimesta oppimisesta meritoitumiseen. Hyöty nro 2: Hyvä kiertää – anna, löydä ja kehitä edelleen Monessa kirjastossa ja kulttuurikeskuksessa on kirjapiste, joka toimii periaatteella ”ota kun tarvitset ja tuo mieluusti jotain tilalle”. Avointen oppimateriaalien taustalla voidaan nähdä samanlainen idea – omia oppimateriaaleja jaetaan muiden hyödyksi ja vastavuoroisesti löydetään jotain mitä itse voi hyödyntää joko oman osaamisen kasvattamiseen, opetuksen osana tai uusien oppimateriaalien pohjana. Digitaalisissa, avoimissa oppimateriaaleissa skaala on suurempi kuin kirjapisteessä – sekä kansallinen ja kansainvälinen kuten tieteessä muutenkin. Jotta hyvän kiertäminen toteutuu, on tärkeää varmistaa materiaalien löydettävyys, mm. valitsemalla julkaisualusta, jossa oppimateriaalit voi kuvailla ja jossa ne tulevat esille. Suomessa oppimateriaalien avaamiseen on yhteinen julkaisualusta Avointen oppimateriaalien kirjasto (aoe.fi). Opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen tuottama palvelu on maksuton julkaisu- ja hakualusta, josta löytää oppimateriaaleja eri koulutusasteille, tieteenaloille ja jatkuvaan oppimiseen suunnattuna. Jakamalla oppimateriaalisi Avointen oppimateriaalien kirjastossa, saat materiaaleille pysyvän tunnisteen (URN:NBN) viittausta varten ja rajapintojen kautta ne löytyvät muiden oppimateriaalien ja tutkimuksen tavoin Finna-palvelusta. Kirjaston tarkoituksena on tehdä avoimen oppimateriaalin löytäminen ja käyttäminen mahdollisimman helpoksi niin opettajille, oppijoille kuin muillekin itsensä kehittäjille. Palvelussa voit tarkastella materiaaleja ja ladata niitä sieltä käyttöösi. CC-lisensoituja materiaaleja voit muokata ja kehittää - ja jakaa parantelemasi materiaalit edelleen muiden käyttöön. https://www.youtube.com/watch?v=UF26O3zXcUU Hyöty nro 3: Oppimisen avaimet kaikille Oppiminen ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, eikä pysähdy kurssin päätyttyä. Kurssin päättyessä tieto ei myöskään ole vielä lopullisesti omaksuttua. Oppijoille tarve kertaamiseen voi tulla nopeasti tai vasta vuosien päästä. Avaamalla oppimateriaalisi, mahdollistat opiskelijoillesi kertaamisen ja uudelleen tutustumisen paikasta riippumattomasti.  Samalla avaat mahdollisuuden oppia myös niille, jotka eivät ole osallistuneet opetukseesi – niin heille, jotka itsenäisenä oppijoina kartuttavat osaamistaan kuin heille, jotka etsivät uusia kursseja tai koulutusohjelmia. Hyvä kiertää -periaatteella sama voi kohdata sinuakin oppijana! Hyöty nro 4: Oman osaamisen karttuminen ja uusi näkökulma työhön Oppimateriaalin avaaminen saa sinut tarkastelemaan omaa työtäsi uudesta näkökulmasta: mitkä oppimateriaaleistani haluaisin avata, vaatiiko avoimuus niissä muutoksia, miten materiaalit olisivat selkeämpiä myös irrallaan opetuksesta, miten materiaalini on muiden helposti hyödynnettävä jne. Tämä näkökulma rikastaa myös opetustasi. Esimerkiksi kaikki opiskelijat eivät aina pääse opetukseen paikalle, joten jokaisella kurssilla osa opiskelijoista oppii osan kurssin sisällöstä suoraan oppimateriaaleista. Omaa osaamistasi oppimateriaalien tekemisessä ja avaamisessa voit kartuttaa myös avointen oppimateriaalien kautta. Esimerkiksi Avointen oppimateriaalien kirjastossa on koottu kokoelmaan oppimateriaalien avoimeen julkaisuun perehdyttäviä oppimateriaaleja. Näin avaat oppimateriaaleja Miten sitten aloittaa oppimateriaalien avaaminen ja jakaminen? Prosessina oppimateriaalien avaaminen on yksinkertainen: Tarkastele oppimateriaaliasi avaamisen näkökulmasta. Suunnittele, millä ehdoilla haluat avata oppimateriaalin. Päätä, missä julkaiset oppimateriaalin. Julkaise materiaali valitsemasi alustan ohjeita noudattaen. Avatessa kannattaa pohtia esimerkiksi onko oppimateriaalissasi muiden tekemiä osia ja sisältääkö se henkilötietoa. Tekijänoikeuksia ja yksityisyyden suojaa pitää aina kunnioittaa.  Avaamisessa huomioitaviin seikkoihin voit tutustua esimerkiksi Oppimateriaalien avaaminen -suosituksesta.  Tutkittuasi oppimateriaaliasi, sinun tulee päättää millä ehdoilla avaat sen. Creative Commons (CC) -lisenssit kertovat kansainvälisesti selkeällä tavalla, miten oppimateriaaliasi voi käyttää. Sopivan lisenssin löydät vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: Haluatko että muut voivat tehdä uusia oppimateriaaleja tai muita muokkauksia oppimateriaalistasi (esim. kääntää sen)? Haluatko sallia oppimateriaalin käytön kaupallisesti? Haluatko että kaikki oppimateriaalisi pohjalta tehdyt teokset säilyvät avoimina? Sopivan CC-lisenssin voit valita Creative Commons -lisenssivalitsimen avulla. Samoilta sivuilta saat apua lisenssin merkitsemiseen. Muuta se ei vaadi, sillä lisenssit ovat ilmaisia ja lisensointi tapahtuu sillä, että kirjoitat materiaaliin ja sen kuvailutietoihin millä lisenssillä materiaali on avattu. Muistathan, että CC-lisenssi ei poista sinulta tekijänoikeutta. Päin vastoin, lisensointi suojaa oikeuksiasi! Voit tutustua CC-lisensseihin esimerkiksi Hiiltä ja timantteja-blogissa aiemmin julkaistussa merkinnässä.  Viimeisenä vaiheena on julkaisualustan valitseminen. Valitse alusta, millä oppimateriaalisi ovat tallessa ja löydettävissä. Julkaisuprosessi riippuu alustasta, mutta esimerkiksi Avointen oppimateriaalien kirjastossa julkaisu tapahtuu: kirjautumalla Haka- tai Suomi.fi-tunnistautumisella lataamalla oppimateriaalin tiedostot (tai linkin siihen) palveluun ja vastaamalla ohjattuihin kysymyksiin, jotta oppimateriaali saa riittävät kuvailutiedot. Toivottavasti tämä kirjoitus herätti avaamisen intoa sinussakin! Vertaistukea ja intoa toimintaan saat omasta korkeakoulustasi, liittymällä oppimisen avoimuus -asiantuntijaryhmään tai hakeutumalla sosiaalisessa mediassa avoimista oppimateriaaleista keskusteleviin ketjuihin ja ryhmiin. Tukea oppimateriaalien julkaisuun Avointen oppimateriaalien kirjastossa saat lähettämällä viestiä oppimateriaalivaranto@csc.fi. Kirjoittajat Anna Lindfors (FM) on avoimen oppimisen kentällä toimiva projektipäällikkö CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksesta. Anna toimii yhtenä Oppimisen avoimuus -asiantuntijaryhmän puheenjohtajista ja vetää Avointen oppimateriaalien kirjaston kehitystä. Aiemmin Anna on toiminut mm. tietokirjallisuuden parissa kustannustoimittajana. Susanna Näreaho (FT) on useissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opettanut ympäristöalan tutkija, joka toimii tällä hetkellä Metropoliassa vastuullisen TKI-toiminnan tehtävissä. Vastuullinen TKI-toiminta tarkoittaa tutkimusyhteisössä yleisesti hyväksyttyjen vastuullisten (esim. eettisyyteen ja avoimuuteen liittyvien) toimintatapojen soveltamista ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Lähteet Tieteen termipankki. Luettu 13.10.2020 Tutkijan ansioluettelomalli. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan suositus 2020. Luettu 13.10.2020 Avoin tiede: asiantuntijaryhmät. Luettu 13.10.2020 Avointen oppimateriaalien kirjasto. Luettu 13.10.2020  Suositus oppimateriaalien avoimesta julkaisemisesta (PDF). Suositus on osa Oppimisen ja oppimateriaalien avoimuuden linjausta. Luettu 13.10.2020 Creative Commons -lisenssivalitsin. Luettu 13.10.2020 Elina Ala-Nikkola: Mikä ihmeen CC-lisenssi? Osa I, perusteet. Metropolian blogit, Hiiltä ja timantteja 25.11.2019. Luettu 5.11.2020

Lue lisää

Avoimuus korkeakoulun toiminnassa – trendisana vai elinehto?
8.4.2020
Elina Ala-Nikkola

Miksi avoimuudesta on tullut yksi aikamme ilmiöistä? Onko se vain trendisana, vai aidosti merkityksellinen asia?  Pohdin tässä tekstissä avoimuutta erityisesti korkeakoulun silmälasien lävitse: mitä korkeakoulun avoin toimintakulttuuri merkitsee yhteiskunnalle, onko siitä tullut meille korkeakouluille jopa elinehto ja mitä jokaisen korkeakoulussa työskentelevän tulisi avoimuuden arjessa muistaa? Avoimuus hiipi hiljaa historiasta itsestäänselvyydeksi Peruutetaanpa ensin ajassa hieman taaksepäin ja kurkistetaan miten avoimuus on vuosien saatossa nostanut päätään. Ensin oli kaksi televisiokanavaa. Television yleistyessä puoli vuosisataa sitten kanavia oli kaksi, eikä radiokanavista ja sanomalehdistäkään ollut runsauden pulaa. Kaikki ihmiset kuluttivat pääosin samaa, rajattuihin medioihin valikoitua tietoa.  Sitten tuli monet kanavat, some ja kuplat. Tänä päivänä tieto on mukanamme aina, mikäli älypuhelimessa riittää virtaa. Tietolähteiden ja medioiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, josta viimeisimpänä sosiaalisen median voittokulku. Tieto on avoimemmin ja runsaammin saatavilla. Tarjontaa on niin paljon, että yleisöt ovat jopa ”kuplautuneet” eli monet ihmiset seuraavat entistä rajatummin omiin intresseihinsä ja maailmankuviinsa sopivia kanavia.  Pikkuhiljaa myös tiedon kuluttaja on alkanut osallistua vilkkaammin. Vielä muutama vuosikymmen sitten yleisön rooli oli pikemminkin vastaanottaja kuin osallistuva. Keskustelut tiedosta syntyneistä ajatuksista käytiin kahvipöydissä, perhepiirissä ja työpaikoilla. Uudet mediat mahdollistavat sen, että tietoa kuluttava yleisö osallistuu keskusteluun suoraan tiedon tuottajan kanssa, tässä ja nyt  — avoimesti. On kommentointimahdollisuus, on mahdollisuus tuottaa itse sisältöjä.  Näin avoimuus, osallistuminen ja tiedon eläminen hetkessä ovat hiipineet itsestään selväksi osaksi arkeamme. Vaikuttaa myös siltä, että mitä avoimemmin toimitaan, sitä enemmän avoimuutta tarvitaan. Halutaan vaikuttaa, kommentoida ja olla dialogissa — ei vain saapua valmiin tiedon äärelle.  Avoimuus on korkeakoulujen velvollisuus ja elinehto Korkeakoulujen tehtävä yhteiskunnassa on olla tiedon tuottajia, toimintamallien, -ympäristöjen, innovaatioiden ja tuotteiden kehittäjiä ja luotettavan asiantuntijatiedon lähteitä. Paikkoja, joissa tieto kehittyy ja lisääntyy ja joista se leviää ympäröivään yhteiskuntaan.  Tiedon lähteiden ja yleisöjen osallistumisen lisääntyminen on haastanut korkeakoulut avoimuuden äärelle. Se on tasa-arvoistanut korkeakouluissa syntyvän uuden tiedon julkistamista ja saatavuutta. Tiedon on oltava kaikkien saatavilla. Se haastaa ja jopa velvoittaa meitä korkeakouluja viestimään monissa kanavissa yhtä aikaa, sillä yksi kaikille yhteinen tiedonlevityskanava ei riitä viemään tiedeyhteisössä syntynyttä tietoa riittävän vaikuttavasti eteenpäin. (TJNK 2018).  Se haastaa meidät viestimään myös kanavissa, joissa tiedon dialogiin osallistuminen on mahdollisempaa. Siksi korkeakoulujen asiantuntijoiden on oltava aktiivisia muiden viestintävälineiden ohella myös sosiaalisessa mediassa. Asiantuntija Anu Valkeajärven tutkimuksen mukaan jopa 88% tutkijoista koki sosiaalisen median hyödylliseksi työssään (Valkeajärvi 2018).  Korkeakoulujen on mahdotonta hoitaa tehtäväänsä luotettavan tiedon levittäjänä ja kehittäjänä ilman avoimuuden toimintakulttuuria. Siksi siitä on muodostunut velvollisuutemme — ja jopa elinehtomme.  Avoimuudella viheliäisten ongelmien kimppuun Median muutos ei kuitenkaan ole ainoa syy avoimuuden tarpeeseen. Avointa toimintakulttuuria ei tule noudattaa vain siksi, että se on “ajan viestinnällinen henki”. Sitä tulee noudattaa myös siksi, että avoimuuden toimintakulttuuri mahdollistaa paremmin ratkaisuja yhteiskuntamme haasteisiin. Otetaanpa ajankohtainen esimerkki: koronavirus. Suomeen ja isolle osalle maapalloa on julistettu poikkeustila. Juuri nyt, jos koskaan, viheliäiset ongelmat (eng. wicked problems) ovat tulleet osaksi jokapäiväistä arkeamme. Ongelmien, joiden tunnuspiirteenä pidetään vaikeutta hahmottaa itse ongelmaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, suoria lineaarisia johtopäätöksiä ei voida tehdä, vaan on monia ratkaisuvaihtoehtoja, joista mitkään eivät ole oikeita tai vääriä (ks. esim. Kuusisto-Ek, 2015).  Viheliäiset ongelmat liittyvät erityisesti suuriin systeemeihin, jotka liittyvät esimerkiksi ruoan tuotantoon, energian tuotantoon, talouteen, terveydenhuoltoon tai vaikkapa poliittisiin systeemeihin. Taklataksemme ne, meidän pitäisi pystyä vaikuttamaan juuri näihin systeemeihin. (Colchester 2019) Koronavirus on yhtäkkiä aktivoinut viheliäisiä ongelmia samanaikaisesti useissa systeemeissä. Moni systeemi läikkyy ja silti ongelmat pitäisi pystyä ratkaisemaan. Näitä ongelmia ei ratkaise kukaan yksin. Niitä ei ratkaista yhden korkeakoulun, yhden työpaikan tai vaikkapa eduskuntatalon seinien sisällä yksin. Sitran selvityksessä (Raisio, Jalonen, Uusikylä 2018) todettiin, että viheliäisistä ongelmista selviytymisen todennäköisyyttä voidaan parantaa esimerkiksi varmistamalla, että päätöksenteko perustuu moniulotteiseen tietokäsitykseen. On varmistettava tiedollinen monimuotoisuus muun muassa lisäämällä tiedon käyttäjien ja tuottajien vuoropuhelua (emt. 2018).  Eli toisin sanoen: mukaan ratkomaan ja tietoa tuottamaan tulee liittyä eri toimijoita, kuten työelämä, päättäjät, kolmas sektori, eri alojen asiantuntijat — ja korkeakoulut. Me korkeakoulut liitymme tähän laajaan ja monimutkaiseen verkostoon mukaan oman roolimme kautta tiedon ja osaamisen tuottajina, kehittäjinä ja levittäjinä. Tämä yhteistyö tulee tehdä avoimuuden periaattein. Avoimissa ja monipuolisissa viestintäkanavissa viestien ja keskustellen, mutta myös yhteiskehitellen. Jos avoimuuden toimintatapaa ei noudateta, olemme umpikujassa. Tietoa ehkä on eri tahoilla, mutta se jää jumiin, eikä pääse kehittymään yhteisessä dialogissa — eikä parhaita mahdollisia ratkaisuja viheliäisiin tai pienempiinkään ongelmiin synny. Korkeakoulujen strategioita ja arvoja tarkasteltaessa näyttää siltä, että korkeakoulut ovat ottaneet avoimuuden velvollisuuden vastaan tosissaan. ”Vahvistamme avoimen tieteen ja tutkimuksen toimintakulttuuria. (XAMK)” ”Avoimuus on toimintatapamme. (Metropolia Ammattikorkeakoulu)” ”Avoimuus haastaa meitä jakamaan osaamistamme ja tietoamme. (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu)” Vastaavanlaisia ilmauksia löytyi maaliskuussa 2020 tekemäni kartoituksen perusteella useiden suomalaisten korkeakoulujen strategioista. Useimmissa avoimuus liitetään kiinteästi toimintakulttuuriin: siihen tapaan, miten korkeakouluissa toimitaan.  Huoneentaulu avoimen toimintakulttuurin ylläpitämiseen Arvon kollegani, sinä korkeakoulun asiantuntija: kokosin alle oman huoneentauluni avoimen toimintakulttuurin ylläpitämiseen. Avoimuuden hengessä tahtoisin kuulla, mitä sinä siihen lisäisit, poistaisit tai kommentoisit? Avoimuus ei ole mahdollisuus, vaan velvollisuus. Meillä korkeakouluissa on tietoa ja osaamista, jolla voidaan viedä yhteiskuntaa eteenpäin. Korkeakouluihin instituutioina ja meillä syntyvään tietoon ja osaamiseen luotetaan. Annetaan sen tulla esiin! Tuo esille myös keskeneräistä tietoa. Avoimuuden on oltava läsnä koko ajan, ei vain silloin tällöin. Tieto lisääntyy joka sekunti. Ja kuten todettu, kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea tietoa ja ratkaisemaan ongelmia yksin. Siksi on merkittävää, että myös keskeneräistä tietoa tuodaan esiin ja asetetaan se alttiiksi dialogille — annetaan tiedolle mahdollisuus kehittyä! Hyödynnä korkeakoulun sisäistä verkostoa. Korkeakoulun sisällä on toimittava yhdessä ja avoimesti, entistä tiiviimmin moniammatillisessa yhteistyössä. Toimi ekosysteemeissä avoimesti. Moniammatilliset sisäiset yhteytemme korkeakoulussa ovat hyvä alku, mutta avoimet verkostot ulkopuoliseen maailmaan ovat välttämättömiä. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa tämä on ratkaistu perustamalla viisi innovaatiokeskittymää. Niissä yhteen ekosysteemiin ongelmia ratkomaan liittyvät korkeakoulu, työelämä sekä kansalaiset ja päättäjät — tuoden kaikki oman ydinosaamisensa yhteiseen vakkaan. Lisensoi aineistoja — edistä siten avoimuutta! Ongelmien ratkaisemisessa olemme pitkälti eri toimijoiden tuottaman tiedon ja materiaalin varassa, on tässä kohtaa on hyödyllistä, että tieto on avoimesti saatavilla, esimerkiksi CC-lisensoitujen aineistojen avulla. Työskentele eettisesti hyvän tavan mukaan! Myönnä, ettet tiedä kaikkea, mutta älä jätä siksi sanomatta! Ole aidon avoin ja rohkene sanoa myös keskeneräinen ajatus ääneen. Se voi olla uuden ymmärryksen alku. Tässä blogissani ajattelin ääneen avoimuuden merkitystä korkeakoululle. Tämän blogin tieto on kuitenkin vain minun ajatukseni ja huomioni aiheesta — tästä dialogi vasta alkaa!  Mitä sinä lisäisit huoneentauluuni?   Teksti on osa kolmiosaista blogikirjoitusten sarjaa, jonka ensimmäisessä osassa kerroin avoimuutta lisäävän kansainvälisen cc-lisenssijärjestelmän perusteista. Tässä nyt käsilläsi olevassa toisessa osassa pohdin korkeakoulujen avoimen toimintatavan yhteiskunnallista merkitystä ja miten voimme sitä toteuttaa korkeakoulussa työskentelevän asiantuntijan arjessa. Myöhemmin keväällä julkaistavassa kolmannessa osassa pureudun korkeakoulujen avoimuutta mahdollistavien avoimen tieteen periaatteisiin sekä siihen, miten CC-lisenssijärjestelmällä voidaan tukea niiden toteutumista.   Lähteet Colchester, Joss. 2019. Viheliäisten ongelmien ratkaiseminen kompleksisuusteorian avulla.  Kuusisto-Ek Helena. 2015. Pirulliset ongelmat. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi. Raisio Harri, Jalonen Harri & Uusikylä Petri. 2018. Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma? Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sitran selvityksiä 139. (PDF)  Tjnk. (2018) Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viesti rohkeasti, vaikuta vastuullisesti. Tiedeviestinnän suositukset. (PDF)  Valkeajärvi, Anu. 2018. Tulevaisuudessa tutkija on somesta tuttu. Blogikirjoitus. Masterminds-blogi.

Lue lisää