Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla Tilaa RSS-syöte

Yhteisöllistä oppimista verkossa kansainvälisesti
11.3.2021
Aija Ahokas & Ulla Marjosola

Miksi emme oppisi toisiltamme ja jakaisi parhaita käytänteitä, jos siihen on mahdollisuus jo opintojen aikana. Tulevaisuuden osaamista ajatellen, meidän tulee suunnata katseemme kansainvälisille kentille sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä että kulttuurien välisen oppimisen mahdollistamisessa. Yhteisöllinen oppiminen mahdollistaa terveyden edistämisen osaamisen jakamisen. Terveyden edistämisen osaaminen on Suomessa korkealla tasolla. Suuhygienistin työssä, kuten muissakin terveydenhuollon ammateissa, tämä osaaminen näyttelee hyvin vahvaa roolia. Tässä blogikirjoituksessa kuvaamme yhteisöllistä oppimista verkossa kansainvälisessä yhteistyössä La Trobe -yliopiston kanssa. Metropolia Ammattikorkeakoulun suuhygienistin tutkinnon viimeisen lukukauden opiskelijat ovat päässeet toteuttamaan yhteisiä opintoja australialaisten opiskelijoiden kanssa. Pohdimme myös sitä, mitä hyötyä yhteisöllisestä oppimisesta verkossa on ollut opiskelijoille. Verkossa tapahtuva oppiminen on yhteisöllistä oppimista Yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan tilannetta, jossa kaksi tai useampi henkilö oppii tai yrittää oppia jotain yhdessä (Dillenbourg 1999). Yhteisöllinen oppiminen on parhaimmillaan silloin, kun oppijat yhdessä pyrkivät tietoisesti ymmärtämään ja selittämään erilaisia ilmiöitä tai asioita.  Oppijat ovat saman ilmiön äärellä, johon haetaan yhdessä ratkaisua. Opiskelijat osallistuvat: samojen tavoitteiden asetteluun kysymysten muodostamiseen, selittämiseen ja tiedonhankintaan saman päämäärän ympärille saaden esille eri näkökulmia ja toimintaideoita miten ongelma voitaisiin ratkaista. Siitonen & Valo (2007) korostavat oppimisen yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta oppijoiden kesken, mikä on oppimisen edellytys. Oppimisteknologian ja verkkoympäristöjen hyödyntäminen mahdollistavat yhteisöllisen oppimisen. Tänä päivänä teknologian myötä erilaisten sosiaalisten verkostojen muodot ovat monipuolistuneet ja oppiminen on osittain siirtynyt myös täysin verkkopainotteiseksi.  Kuten Kiviniemi, L. ym. (2013) artikkelissaan kirjoittavat, erilaisilla verkkopedagogisilla ratkaisuilla voitaisiin vahvistaa työelämälähtöistä oppimista ja tukea koulutuksessa sellaista asiantuntijuuden kehittymistä, jota tämän päivän työelämä tarvitsee. Autenttisten todellisen elämän ongelmien käsittelyä ja autenttista oppimista tukevaa yhteisöllistä vuorovaikutusta erilaisten verkkopedagogisten ratkaisujen avulla tulee harjoitella ja lisätä korkeakouluopetuksessa. Yhteisöllinen oppiminen ja ongelmanratkaisutaidot nousevat näin ollen erittäin tärkeiksi elementeiksi opetuksessa. Suhosen, M. ym. (2015) mukaan yhteisöllinen oppiminen on yksi tärkeimmistä osaamisalueista työelämässä ja opiskelun aikainen pienryhmätyöskentely mahdollistaa yhteisen tiedon jakamisen opettelun ja asiantuntijaksi kasvun. Myös Metropolian strategiassa (2030) korostetaan työelämätaitoja ja niiden oppimista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja erityisesti yhdessä työelämän kanssa. Kansainvälisyys opintojen aikana ja kulttuurinen osaaminen Yhä useammat opiskelijat haluavat valmistuttuaan ulkomaille töihin. On tärkeää, että jo opintojen aikana mahdollisimman moni saisi kokemusta opiskella kansainvälisesti ja sitä kautta nähdä, millaisia mahdollisuuksia heillä on. Kotikansainvälistyminen on jokaisen opiskelijan velvollisuus. Se on ilmaista, helppoa ja antaa niitä kansainvälisiä työelämävalmiuksia, joita nykyajan työelämä vaatii. Jotta vahvistamme tulevan terveydenhuollon ammattilaisen osaamista palvelemaan työelämän tarpeita, on meidän kehitettävä ja tarjottava uudenlaisia työkaluja opiskelijoille mahdollistaen kansainvälinen opiskelu ilman aikarajoitusta tai maiden aikaeroja.   Kulttuurinen osaaminen globalisoituvassa yhteiskunnassa avaa ovia työllistymiseen. Digitaalisten oppimisratkaisujen avulla voidaan mahdollistaa kulttuurienvälisiä oppimiskokemuksia, ja siten lisätä kulttuurista osaamista kotikansainvälistymisen näkökulmasta. Hyett et al (2018) kirjoittavat tutkimuksestaan ja kokeilusta, jossa australialaiset ja hongkongilaiset toimintaterapian ja suun terveyden opiskelijat oppivat yhdessä virtuaalisessa ympäristössä, tavoitteenaan kulttuurisen osaamisen oppiminen. Tutkimustulosten perusteella virtuaalinen kulttuurienvälinen oppimistoiminta antoi opiskelijoille mahdollisuuden: harjoittaa ja oppia kulttuurienvälisiä viestintätaitoja lisätä tietoisuutta ja arvostusta monimuotoisuutta kohtaan sekä kotimaassa että ulkomailla oppia globaalista kansalaisuudesta. Tutkimustulosten perusteella opettajia kannustetaankin hyödyntämään virtuaalisia oppimisratkaisuja, ja siten antaa opiskelijoille merkityksellisiä kulttuurisen oppimisen mahdollisuuksia, jotka lisäävät heidän kulttuurienvälisiä valmiuksiaan. Metropoliassa opiskelijoiden kulttuurista kompetenssia vahvistetaan mm. kansainvälisten projektien avulla. Useissa kansainvälisissä projekteissa opiskelijat ovat päässeet toimimaan monikulttuurisessa toimintaympäristössä. Erilaisia tapoja osallistua ovat olleet harjoittelut ulkomailla, osallistuminen kotikansainvälistymistä tukeviin tapahtumiin, ja projektin tuottamiin yhteiskehittely- ja koulutustilaisuuksiin sekä verkkokursseihin osallistuminen. (Ahokas & Pakarinen 2020) Metropolian ja La Trobe Universityn välinen kansainvälinen yhteistyö Metropolian tavoitteena on luoda korkealaatuinen ja kansainvälinen oppimisympäristö, joka mahdollistaa laaja-alaisen osaamisen kehittämisen opiskelijoille ja henkilökunnalle.  La Trobe University (LTU) on yksi Australian johtavista yliopistoista, ja siten yhteistyön tiivistäminen LTU:n kanssa on ollut yksi Metropolian terveysalan kansainvälisyyden tavoitteista. Metropolialla ja LTU:lla on ollut yhteistyösopimus jo vuodesta 2011 lähtien, ja viime vuosina liikkuvuutta on rahoitettu  Erasmus+-ohjelman avulla. Rahoitus kattaa sekä opiskelija- että opettajaliikkuvuuden, ja sen avulla voidaan turvata yhteistyön jatkuminen huomioiden korkeat matkakustannusten haasteet. Tavoitteena on myös yhteistyön syventäminen ja laajentaminen. Yhteisöllistä oppimista verkossa La Trobe Universityn kanssa Yhteiset opinnot verkossa aloitettiin keväällä 2020 La Troben suuhygienistitutkinnon kanssa. Opintojen moduuli pohjautui La Troben pitkäaikaisen lehtorin kokemuksiin verkossa tapahtuvasta oppimisesta. Moduulia suunniteltiin ja spesifioitiin yhdessä Metropolian lehtoreiden kanssa valmistuvien opiskelijoiden tarpeisiin. Mutta yhtä hyvin tätä voisi kehittää tulevaisuudessa koko tutkinnon opiskelijoille tai vähintäänkin kliinisiä taitojaan aloittaville opiskelijoille. Tärkeää on selvittää ensin mitä osaamista tutkinnossa tarvitaan, mitä osaamista meillä jo on ja miten voisimme yhdessä laajentaa tätä tarvittavaa osaamista. Ensimmäisen moduulin teemaksi valittiin kehitysvammaisen potilaan erityistarpeet suun hoidossa, koska asiantuntijuus kehitysvammaisten suun terveydessä on Suomessa hyvin vähäistä ja Australiassa puolestaan laajempaa. Kuten Kottonen (2019) Hammaslääkärilehdessä selvittää, Metropolian suuhygienistikoulutuksessa on tiedostettu kehitysvammaisten suun terveyden tärkeys ja se, kuinka koulutuksessa halutaan tätä kehittää eteenpäin.  Ensimmäisen pilottimoduulin tavoitteiden määrittämisen jälkeen seurasi toteutusvaihe, jossa La Trobe yliopiston opiskelija (40) ja Metropolian opiskelijat (20) työskentelivät 3 kuukauden ajan 1-2 kertaa viikossa laajan potilastapauksen ympärillä tuoden esille omia näkökulmia tutkittuun tietoon perustuen ja maiden välisiin eroihin peilaten. Potilastapausta tarkasteltiin  mm. näistä näkökulmista:  sosiaali- ja terveydenhuolto potilaan asema ja oikeudet terveydenhuollon kustannukset ennalta ehkäisevä ja  kliininen hoitotyö.  Opiskelijat jaettiin pienempiin 3-4 hengen ryhmiin, jotta yhteinen keskustelu ja pohtiminen olisi tiiviimpää. Ryhmät vaihtoivat ajatuksia ja valmistelivat vastauksia yhdessä ennen tiivistelmien viemistä oppimisalustalle. Oppimisalustana käytettiin Edmodoa, sillä se oli jo entuudestaan tuttu La Trobelle. Opettajat kommentoivat ja osallistuivat interaktiivisesti alustalla koko moduulin ajan.  Opintojen lopussa opiskelijat tekivät yksilöllisen loppuraportin, jossa he reflektoivat oppimaansa ja antoivat kehittämisajatuksia uusille potilastapauksille, joissa kokivat tarvetta oppia ja kehittyä. Reflektiossa käytettiin Bainin et al (1999) 4 R’n reflektiomallia, jolloin reflektoiminen tapahtui systemaattisesti ja ohjattujen vaiheiden kautta. Yhteisöllisen oppimisen hyödyt ja yhteistyön tulevaisuus Opiskelijoiden loppuraportissa nousi esiin seuraavia asioita kansainvälisen yhteisöllisen verkko-oppimisen hyödyn kannalta: Kansainvälisiin eroihin perehtyminen antoi laajempaa näkökulmaa omalle oppimiselle. Englannin kielen osaaminen ja kansainvälisten tutkimusten hyödyntäminen vahvistuivat. Opiskelijoiden eri kulttuurit antoivat laajempia näkökulmia siihen, miten huomioida potilasta. Opiskelijan oma substanssiosaamisen laajentui.   Lisäksi opiskelijat kokivat hyödyllisenä perehtyä yhdessä oppimisalustaan jo hyvissä ajoin ja käyttää aikaa ryhmäytymiseen. Välillä vapaammat keskustelupalstalle lähetetyt viestit toivat kirjoittamiseen rentoutta ja rikastuttivat yhteiskirjoittamista. Opettajan interaktiivinen läsnäolo ja kommentit säännöllisin ajoin koettiin tärkeäksi.  Tulemme hyödyntämään yhteistyön kokemuksia terveyden edistämisen opetuksessa ja tulevassa yhteistyössämme La Trobe Universityn kanssa. Metropolian vahvuutena todettiin terveyden edistämisen osaaminen ja jakaminen kumppanillemme. La Trobe yliopiston osaaminen keskittyi enemmän kliiniseen osaamiseen ja sen jakamiseen Metropolialle. Lisäksi LTU:n reflektoiva ote opetukseen antoi uusia näkökulmia siitä, kuinka Metropoliassa voisi lisätä reflektoivaa itsearviointia opetuksessa. Yhteisöllinen verkko-oppiminen palvelee niin opiskelijoita kuin työelämää. Tässä projektissa Metropolia on saanut hyviä kokemusta yhteisistä opinnoista ja opettajien välisestä kansainvälisestä yhteistyöstä. Kirjoittajat   Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja osaamisen vienti ovat lähellä hänen sydäntään. Ulla Marjosola työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri sekä suuhygienisti (AMK). Hänen kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti monialainen yhteistyö asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi ja ravitsemukseen liittyvät kysymykset. Erilaiset innovaatiot ja innovaatio-opintojen kehittäminen. Suun terveyttä hän vahvistaa muun muassa suuhygienistiopiskelijoiden kanssa Metropolian Suunhoidon opetusklinikalla. Hän on työskennellyt suuhygienistinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Lähteet Ahokas A & Pakarinen S. 2020. Metropoliassa opiskelijoiden kulttuurista kompetenssia vahvistetaan  kansainvälisillä projekteilla. Tikissä-blogi. Bain, J., Ballantyne, R., Packer, J., and Mills, C. 1999. Model of Reflection. (pdf) Dillenbourg, P. 1999. What do you mean by ‘collaborative learning’? Teoksessa P. Dillenbourg (toim.), Collaborative learning: Cognitive and computational approaches (s. 1–19). Oxford: Elsevier. (pdf) Hyett N, Lee KM, Knevel R, Fortune T, Yau MK & Borkovic S. 2019. Trialing Virtual Intercultural Learning With Australian and Hong Kong Allied Health Students to Improve Cultural Competency. Journal of Studies in International Education 2019, Vol. 23(3) 389–406. Kiron, K., Christopher, L., Buket, G., Katharine, W., Daniyal J. 2017. Reflective practice in health care and how to reflect effectively.  Kiviniemi K, Leppisaari I, & Teräs H. 2013. Autenttiset verkko-oppimisratkaisut asiantuntijuuden kehittäjänä. Teoksessa: Juha T. Hakala & Kari Kiviniemi (toim.) VUOROVAIKUTUKSEN JÄNNITTEITÄ JA OPPIMISEN SÄRÖJÄ. Aikuispedagogiikan haasteiden äärellä. Jyväskylän yliopisto Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Kokkola. (pdf) Kottonen, A. 2019. Älä pelkää erilaisuutta. Suomen hammaslääkärilehti. Metropolian strategia 2030. Metropolia Ammattikorkeakoulu.  Siitonen & Valo 2007. Yhteisö ja ryhmä verkko-opiskelussa. Aikuiskasvatus 1/2007. Suhonen M, Kaakinen P, Kaasila R & Sarenius V-M, 2015. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu -tutkielmien pienryhmäohjauksessa. Yliopistopedagogiikka 2015, Vol 22(1)

Lue lisää

Pelillisyys terveydenhoitajan työvälineeksi
10.3.2021
Anne Nikula

Terveydenhoitajan työ muuttuu yhteiskunnallisten muutosten mukana. Pelillisyys on uusi työtapa myös terveysalalla. Suomesta löytyy esimerkkejä pelien ja leikillisyyden hyödyntämisestä terveydenhoitajan työssä. Jokaisen terveydenhoitajan olisi hyvä pohtia omaa suhdettaan peleihin ja pelaamiseen yleisesti sekä miettiä, voisiko pelillisyydestä olla työvälineeksi esimerkiksi terveyspalvelujen esittelyssä tai terveystarkastuksissa. Metropolia Ammattikorkeakoulun valmistuvat terveydenhoitajaopiskelijat testasivat pelillistä työotetta opiskeluterveydenhuollossa Kehittämistyö-opinnoissaan. Nykyajan asiantuntijuus vaatii työntekijöiltä uusia tapoja työskennellä sosiaali- ja terveysalalla. Tämä koskee myös terveydenhoitajia eri-ikäisten asiakkaiden terveydenhoitotyössä. Digitaalisen jalkauttamisen muotoja ovat muun muassa pelillisyys ja mobiililaitteita hyödyntävät menetelmät. Tämä vaatii teknisen osaamisen lisäksi avointa ja uteliasta asennetta uusia työmenetelmiä kohtaan. Uudenlaisten digitaalisten työmenetelmien haltuun ottaminen edellyttää aiheeseen perehtymistä ja rohkeita kokeiluja. (Punna ja Raitio 2016). Pelillisyys ja leikillisyys asiakkaan kohtaamisessa ”Pelillistäminen (gamification) tarkoittaa pelin kaltaisen tavoitteellisen ajattelun ja osallistavuuden yhdistämistä toisenlaisiin sovellusalueisiin”. (Malin 2019). Se ei siis tarkoita suoranaisesti pelaamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2020) mukaan pelillisyys on pelien tavoitteellista käyttämistä tilanteissa, joissa asioita halutaan käsitellä mielekkäällä ja konkreettisella tavalla. Pelillisyys liitetään useimmiten videopeleihin tai digitaalisiin peleihin, mutta myös perinteisemmät pelimuodot, kuten kortti- ja lautapelit, ovat hyödyllisiä. Hiiltä ja timanttia -blogissa on aiemmin käsitelty pelillisyyttä monesta eri näkökulmasta. Leikilliset ja pelilliset menetelmät tulee valita aina asiakkaiden tarpeiden mukaan, sekä yksilö- että ryhmätyössä. Terveydenhoidossa leikilliset ja pelilliset menetelmät mahdollistavat ammattilaisen ja asiakkaan tasa-arvoisemman kohtaamisen. Ne helpottavat osallistumista antavat välineitä vuorovaikutukseen ja asiakkaan äänen kuulemiseen virittävät ja syventävät keskusteluja sekä helpottavat vaikeista asioista puhumista. Uudenlaisissa osallistavissa ja pelillisissä menetelmissä korostuu työntekijän rooli fasilitoijana, kanssaoppijana ja kumppanina. Kokemuksia sosiaalialalta Pelillisyyttä ja leikillisyyttä hyödyntäen on paneuduttu asiakkaan motivointiin, kontaktiin saamiseen, luottamuksen rakentamiseen ja näkökulman kääntämisen ongelmalähtöisyydestä ratkaisukeskeiseen suuntaan ja osallisuuden vahvistamiseen esimerkiksi Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa (Pelillisyys ja leikillisyys aikuissosiaalityössä). Nämä kaikki seikat ovat keskeisiä elementtejä myös terveydenhoitajien työssä. Sosiaalialalla on pelejä käytetty työvälineenä pitkään. Hokkasen (2016) mukaan eniten pelejä löytyy lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön. Korttipelejä ja taidekortteja sosiaalialan työssä käytettäväksi löytyy paljon, esimerkiksi Ateneumin taidekortit Oh-kortit (PDF) mielikuvituksen, ymmärryksen ja viestinnän parantamiseen Cope-kortit (PDF) kriisistä parantumiseen Tandoo-kuvakortit (PDF) parisuhteen ongelmiin sekä Persona-kortit (PDF) kulttuurien ja erilaisuuden ymmärtämiseen. Maahanmuuttajien kanssa työskentelyyn kuvakortteja on löydettävissä esimerkiksi papu.net -verkkosivulta (Hokkanen 2016). Pelillisyys on arkea terveysalan opinnoissa Nykyään jo koulutuksen aikana opiskelijoita harjaannutetaan pelillisyyteen. Eri tutkintojen esittelyissä  – esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulun terveydenhoitajan tutkinto-ohjelman esittelyssä (Tampereen ammattikorkeakoulu 2021) – koulut mainitsevat usein mahdollisuuden pelilliseen oppimiseen. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen päätöksenteon taitoja on tutkittu simulaatiopeliä pelaamalla, sillä aiemmin opiskelijoiden osaamisessa on havaittu ongelmia erityisesti kliinisen tilan huononemisen havaitsemisessa ja ennaltaehkäisyssä (Koivisto 2017). Tässä tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijat kokivat oppivansa parhaiten pelaamalla tiedon keräämistä ja hoitotyön toteuttamista oppimista simulaatiopeliä pelaamalla selittivät käytettävyys, hoitotyön tiedon käyttö sekä tutkiskelemalla oppiminen oppimiseen vaikuttivat autenttiset potilaskohtaiset kokemukset, palautteen saaminen sekä reflektointi. Myös lääkehoidon opetukseen on kehitetty pelillinen osio, 3D-peli. Tulosten mukaan 3D-peli soveltuu hyvin lääkehoidon prosessin oppimismenetelmäksi, sillä se motivoi ja innostaa oppimiseen. Peliä voidaan käyttää yhdessä muiden menetelmien kanssa. (Saastamoinen 2020) Malin (2019) toteaa, että mobiilisovellukset ja pelillisyys ovat myös terveydenhoitajan uusia työmenetelmiä ja pohtii, jaksaako terveydenhoitaja pysyä mukana terveyden edistämisen digiloikassa. Hän kannustaa terveydenhoitajia rohkeasti ja uteliaalla asenteella tarkastelemaan niitä hyötysovelluksia, joita tietää asiakkaidensa käyttävän. Osaaminen digimenetelmien mahdollisuuksista ja käyttöalueista voi kehittyä ja vahvistua vain testaamalla erilaisia pelejä ja sovelluksia. Ei kuitenkaan voi olla niin, että terveyssovelluksien jalkauttaminen jää yksittäisen terveydenhoitajan henkilökohtaisen kiinnostuksen varaan. Digitaalisten menetelmien käyttöönotto ja niihin perehtyminen vie aikaa, ja edellyttää siksi yhteistyötä ja yhteisiä päätöksiä työyhteisössä. Pelillisiä kokemuksia terveydenhoitajien työssä Neuvolat näyttävät olevan pelillisyyden ja leikillisyyden suhteen edelläkävijöitä Suomessa. Vaikka pelaamisen mielletään soveltuvan erityisen hyvin lapsille ja nuorille, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa löytyy yllättävän vähän esimerkkejä niiden soveltamisesta. Kouluikäisten lasten (7–12-vuotiaat) parissa työskentelevien terveydenhoitajien asenteita ja ajatuksia peleihin on kyllä selvitetty (Haapala ja Vesakko 2016). Heiltä on kysytty, käyttävätkö he työssään digitaalisia hyötypelejä ja kokevatko he, että hyötypeleistä voisi olla apua heidän työssään. Tulosten mukaan kouluterveydenhoitajat suhtautuvat pääosin positiivisesti peleihin ja pelaamiseen, kunhan pelaaminen pysyy kohtuullisena. Kouluterveydenhoitajilla ei ollut käytössä pelejä tai pelien keinoja työssään, mutta he ottaisivat mielellään hyvinvointipelejä käyttöön, jos ne perustuisivat tutkittuun tietoon ja niistä tiedottaminen olisi sujuvaa. Terveydenhoitajat ideoivat kouluterveydenhuoltoon useita pelejä, kuten aktivoivia, ravitsemukseen liittyviä sekä murrosiästä opettavia pelejä. (Haapala ja Vesakko 2016) Hyviä kokemuksia on saatu mm. seuraavista äitiys- ja lastenneuvoloissa hyödynnettävistä tuotteista sekä opiskeluterveydenhuoltoon kehitetystä pelialustasta: VauvaPolku-oppimispeli ensimmäistä lastaan odottavalleEnsimmäistä lastaan odottaville ja vauvavuotta viettäville on kehitetty digitaalinen VauvaPolku-oppimispeli Jyväskylän yliopistossa. Tuoreille vanhemmille tarkoitettua hyvinvointiin keskittyvää tukea tai sisältöä on niukasti, siksi maksuton VauvaPolku ja sitä koskeva tutkimus on iso ”juttu” suomalaisessa perhevalmennuksessa. Peli antaa tietoa, kannustaa pohtimaan ja tekemään pieniä harjoitteita. Useiden tutkimusten mukaan käytännön harjoitteet ovat kaikkein tehokkaimpia, sillä luentotieto ei välity arkeen samalla tavalla. Neuvoloiden terveydenhoitajat ovat toivottaneet uudenlaisen työmenetelmän tervetulleeksi, vaikka varautuneisuuttakin on ollut. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä sisältöön, kysymyksiä on pidetty kiinnostavina, ajankohtaisina ja vanhempia koskettavina. Digitaalisen oppimispelin toivotaan tavoittavan myös niitä, jotka eivät ole tyypillisimpiä perhevalmennuksen asiakkaita. (Silveri 2017) HyväMe-sovellus lapsiperheiden ja lastenneuvoloiden käyttöön Leikki-ikäisten lasten terveyttä edistävien elintapojen tukemiseksi on kehitetty pelillinen HyväMe-sovellus lapsiperheiden ja neuvoloiden käyttöön. Sovellus on digitaalinen terveyskysely, jonka täyttämiseen lapsetkin voivat osallistua. Perhe arvioi elintapojaan sovelluksen avulla ennen neuvolan terveystarkastukseen tuloa. Värikkäiden grafiikoiden ja huvipuistoteemaisen näkymän tavoitteena on innostaa lasta osallistumaan sovelluksen käyttöön.Sovellus toimii kuten perinteinen terveyskysely. Terveydenhoitaja voi hyödyntää tietoja terveyskeskustelun tukena. Tavoitteena on saada lapsi terveyskeskustelun keskiöön sekä neuvolassa että kotona. Sen käytettävyyttä testattiin lastenneuvoloissa. Neuvoloiden terveydenhoitajat kokivat pelillisen sovelluksen toimivan hyvänä työkaluna perheiden elintapojen arvioinnissa ja puheeksi ottamisessa, mutta suurin osa perheistä valitsi edelleen perinteisen paperisen kyselylomakkeen (Pakarinen 2018). Pelillisillä sovelluksilla todettiin olevan potentiaalia edistää terveyttä lastenneuvolatyössä. Lasten rokotuskirja lastenneuvoloiden terveydenhoitajien ohjauksen tueksi  Lasten parissa työskentelyssä pelillisyys ja leikillisyys ovat yleisesti käytössä. Tästä esimerkkinä on Lasten rokotuskirjan (Nikula ja Kuusinen 2019) yhteydessä toteutettava, leikillinen tehtävä pehmolelun rokottamisesta. Näin vanhemmat voivat etukäteen valmistautua lapsensa rokottamiseen kotioloissa ja lapsi saa kokemuksen siitä, kun hän saa itse antaa rokotuksen jollekin rokotusleikissä. Neuvolan terveydenhoitaja voi käyttää kirjaa apuna rokottamistilanteessa leikki- ja esikouluikäisen lapsen kanssa. Kirja on kirjoitettu ja kuvitettu erityisesti lapsiperheille ja neuvolatyöntekijöiden rokotustoiminnan tueksi. Auta Mohamedia ja Mariaa -peli opiskeluterveydenhuoltoon Metropolian terveydenhoitajaopiskelijat kehittivät syksyllä 2019 Kehittämistyö-opinnoissaan Seppo.io-alustalle Auta Mohamedia ja Mariaa -pelin (Heikkilä ym. 2019). Opinnot suoritettiin Connext for inclusion -hankkeessa.  Pelin avulla toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen VALMA-opintojen opiskelijat saivat tietoa heille tarjolla olevista terveys- ja hyvinvointipalveluista. Peli testattiin Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia-oppilaitoksessa kuudella VALMA-opiskelijaryhmällä. Yli puolet opiskelijoista oli maahanmuuttajataustaisia.Pelissä ratkottiin kaikkien opiskeluhuoltoryhmän jäsenten tehtäviä ja roolia. Yhtenä keskeisenä kehittämistyön tavoitteena oli selvittää sitä, miten terveydenhoitaja voisi välittää tietoa opiskelijoille kiinnostavalla tavalla. Terveydenhoitaja tunnistaa työssään asiakkaan tarpeen saada tietoa terveytensä ylläpitämiseen ja edistämiseen. Hän tarvitsee keinoja välittää tietoa siten, että asiakas kiinnostuu viestistä ja sisäistää sen. Pelin avulla voidaan aktivoida asiakas hankkimaan tietoa itse eli tekemällä oppimista. Tässä pelissä autettiin pelihahmoja Mariaa ja Mohammedia ratkaisemaan peliin liittyviä pulmia. Osallistujat suorittivat tehtäviä kirjoittamalla, kuvaamalla videoita ja vastaamalla monivalintakysymyksiin Seppo.io-tehtäväalustaa hyödyntäen. Tärkeitä seikkoja pelin kehittämisessä olivat selkokielisyys, interaktiivisuus, toiminnallisuus ja syventävän tiedon antaminen. Auta Mohamedia ja Mariaa -pelistä saatiin hyvät palautteet sekä oppilailta että opettajilta. Rohkeasti testaamaan! Terveydenhoitajatyö muovautuu yhteiskunnallisten muutosten mukana. Pelillisyys ja mobiilisovellukset ovat tulleet yhä laajemmin myös terveydenhoitajien työvälineiksi. Kaikkien terveydenhoitajien ei tarvitse innostua uusista työvälineistä, mutta jokaisen kannattaa pohtia, miten pelillisyys ja leikillisyys voisivat hyödyttää omaa työtä ja eri-ikäisten asiakkaiden terveyden edistämistä. Pelejä ja sovelluksia kannattaa rohkeasti testata ja hankkia osaamista niiden käyttöön. Tämä vaatii aikaa, koulutusta, yhteisiä pelisääntöjä ja päätöksiä työyhteisössä. Kirjoittaja Anne Nikula on rokotusosaamisen asiantuntija, projektipäällikkö ja lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Terveydenhoitajatyön kehittäminen ja tutkiminen on tärkeä osa hänen työtään sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Uudet työmenetelmät, kuten pelillisyys, innostavat häntä kehittämään edelleen terveydenhoitajien laaja-alaista koulutusta ja käytännön työtä. CONNEXT for inclusion -hankkeessa, jonka tehtävänä on lisätä pellillisyyttä sosiaali- ja terveysaloilla, Anne Nikula toimi terveyden edistämisen asiantuntijana. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori. Lähteet Haapala, K. & ja Vesakko, A. 2016. Pelien mahdollisuudet alakouluterveydenhoitajan työssä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. (Theseus) Heikkilä, H & Huhtala, S & Kullas, M & Kääriäinen, L & Vauramo, S & Ypyä, T.  Ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden terveys- ja hyvinvointipalveluista kertovan pelin kehittäminen ja testaaminen Seppo-pelialustalla. Kehittämistyö 2019. Terveydenhoitajakoulutus. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hokkanen, M. 2016. Pelit työvälineenä sosiaalialalla 2016 (PDF) Koivisto, Jaana-Maija 2017. Learning clinical reasoning through game-based simulation: Design principles for simulation games. Akateeminen väitöskirja. (Helda) Malin, M. 2019. Mobiilisovellukset ja pelillisyys - terveydenhoitajan uudet työmenetelmät. Terveydenhoitaja 5(52), 26-27. Nikula, A. & Kuusinen, M. 2019. Lasten rokotuskirja. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, Oiva-sarja 8. Tikkurilan paino Oy. Pakarinen, A. 2018. The development and feasibility of gamified digital intervention aiming to promote physical activity in early childhood. Turun yliopiston julkaisuja, sarja D 1384. Painosalama Oy, Turku.  Pelillisyys ja leikillisyys aikuissosiaalityössä. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus (Socca) Punna, M. & Raitio K. 2016. Mobiilimenetelmät ja pelillisyys työmenetelminä sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 8(4), 224-230. Silveri, P. 2017. Pelillinen oppiminen tulee perhevalmennukseen - Vauvapolkua pitkin vanhemmaksi. Kunnallisalan kehittämissäätiö. (kaks.fi) Tampereen ammattikorkeakoulu. Terveydenhoitajan tutkinto-ohjelma. Koulutuksen kuvaus. Luettu 9.3.2021. THL. Pelillisyyden hyödyntäminen sosiaalityössä. Luettu 21.10.2020 Saastamoinen, T. 2020. 3D-peli lääkehoidon oppimismenetelmänä - interventiotutkimus sairaanhoitajaopiskelijoille. HTTS-konferenssi 1.10.2020. Kuopion yliopisto.

Lue lisää

Kirjoita onnistunut asiantuntija-artikkeli!
1.3.2021
Marianne Roivas

Ammattikorkeakouluyhteisönä olemme sitoutuneet avoimen tieteen julistukseen. Pyrimme osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti ja haluamme vahvistaa tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen tulosten sujuvaa liikkuvuutta ja vaikuttavuutta monella tasolla, paitsi tutkimusraportteina myös esimerkiksi mielipidekirjoituksina, bloggauksina ja erilaisina asiantuntijapuheenvuoroina. Napakka asiantuntija-artikkeli on erinomainen keino saada oma ääni kuuluviin ja viestiä esimerkiksi hankkeen tai muun kehittämistoiminnan oivalluksista ja tuloksista. Tähän kirjoitukseen olen koonnut vinkkejä hyvän artikkelin laatimiseen. Tieteellinen raportointi on useimmille korkeakoulukentällä hyvinkin tuttua. Tieteellisen tekstin perusrakenne on, jos ei kiveen hakattu, niin ainakin vakiintunut (Kniivilä ym. 2017): Ensin nostetaan esiin ilmiömaailma, esitetään kysymys, taustoitetaan ja perustellaan se. Sitten kuvataan tietoperusta sekä tavat, joilla kysymykseen halutaan vastaus. Tulosluvussa kerrotaan vastaukset ja lopuksi niitä tarkastellaan sekä arvioidaan. ”IMRAD”, kuten valtakielellä sanotaan: Introduction, Methods, Results, and Discussion. Kuten Heli Lohi (2016) Lapin ammattikorkeakoulusta on kirjoittanut, tieteellisen tekstin laatimista pidetään vaikeana, mutta asiantuntijalle se on usein helpoin tekstilaji. Haasteita voi nousta, kun oma viesti pitäisikin esittää toisin eli säätää tekstilaji esimerkiksi yleistajuisemmaksi. Tunne laji ja kanava Tekstilaji on sanaton sopimus lukijan, kirjoittajan ja kanavan välillä. Se avaa ainakin väljän odotushorisontin siihen, mitä kirjoitetaan ja miten kirjoitetaan. Asiantuntija-artikkeli voi tarkoittaa eri yhteyksissä hieman erilaisia asioita, joten ensimmäinen askel on tutustua siihen nimenomaiseen julkaisuun, johon oma teksti on menossa. Kannattaa selvittää ainakin nämä: Kenelle julkaisu (lehti, artikkelikokoelma ym.) on suunnattu? Millaista rakennetta toivotaan? Miten laaja tietoperusta halutaan? Millaista tyyliä ja terminologiaa suositaan? Mitä viittaustekniikkaa käytetään? Mikä on tekstin pituusvaatimus? Miten teksti tulee asetella, ja missä muodossa se tulee tallentaa? Tarvitaanko kirjoittajaesittely ja asiasanat? Tuleeko artikkelin oheen kuvioita tai taulukoita, ja jos tulee, miten?  Silläkin uhalla, että kuulostan toivottoman opettajamaiselta, sanon: Älä suhtaudu tähän vaiheeseen välinpitämättömästi. Jos julkaisulla tai julkaisusarjalla on omat kirjoittajan ohjeet, lue ne huolellisesti. Oikeasti. Lue myös kanavassa mahdollisesti jo julkaistuja tekstejä – joskin tee se kriittisesti, koska joukossa voi olla helmiä ja sitten myös vähemmän onnistuneita tapauksia. Esimerkiksi AMK-lehti / UAS Journal ohjeistaa kirjoittajiaan näin: Asiantuntija-artikkeleissa toivotaan, että tekstin rakenne on tieteellistä artikkelia vapaampi. Tekstissä kannattaa käyttää konkreettisia tapausesimerkkejä ja käytännön kuvauksia lukijaa kiinnostavalla tavalla. Asiantuntija-artikkelien teksti (…) menee suoraan asiaan. Tekstiä ei taustoiteta liiaksi jo tutuilla asioilla, esim. mikä ammattikorkeakoulu on, mikä sen tehtävä on tai mitä TKI on. (Lihavointi MR) Erityisesti viimeinen virke kannattaa tallentaa korvan taakse. Varo jankuttamasta itsestäänselvyyksiä. Hankkeissa tehtävien artikkelikokoelmien helmasynti on, että jokainen artikkeli alkaa hankkeen tavoitteen, toiminnan ja vielä hallinnoijan ja rahoittajankin esittelyllä. Artikkelikokoelmissa jokaisen artikkelin toki tulee olla ymmärrettävissä itsenäisesti, mutta liika on liikaa. Kiteytä pääviesti Asiantuntija-artikkelin ei tulisi olla tutkimus- tai hankeraportti pienoiskoossa vaan se kohdentuu selkeään tavoitteeseen. Tätä tavoitetta voi tarkentaa miettimällä seuraavia näkökulma: Mitä haluat saada aikaan tekstilläsi? Mitä lukijassa pitäisi tapahtua, mitä hänen pitäisi ajatella tai jopa tehdä? Mikä on tekstin tuottama lisäarvo lukijalle? Tämä tavoite on tärkeä tehdä itselleen selväksi kirjoitusprosessin alussa. Yleensä kirjoittaminen muuttuu helpommaksi, kun tietää, mitä haluaa sanoa. Ydinviesti kannattaa kiteyttää 1–3 virkkeeseen. Hahmota ensin aiheesi, juo kuppi kahvia ja piirtele vaikkapa yksinkertainen miellekartta; käytä aikaa tavoitteen miettimiseen. Varo eksyttämästä lukijaa – ja myös itseäsi – liian monilla pyrkimyksillä (Lankinen & Roivas n.d.). Ydinviestin kiteyttäminen on kuin kahden kauppa. Oma sanomisen halu on ehdottoman tärkeä lähtökohta, mutta lisäksi oleellinen on lukijan näkökulma. Mieti, mitä ammatillisia työkaluja, tietoja, kokemuksia tai muuta tärkeää voit antaa lukijallesi. Miten voit auttaa häntä ymmärtämään toimintaympäristöään ja sen muutoksia? Mitä käytännöllistä hyötyä lukijalle voi olla tekstistäsi? Joskus auttaa, että ajattelee tekstinsä lukijaksi jonkun todellisen henkilön tai ainakin selkeän kohderyhmän. Pohdi näitä kysymyksiä: Mitä esimerkiksi muut oman alasi ammattilaiset voivat saada tekstistäsi? Vai kirjoitatko toisen alan edustajille, jolloin joudut olemaan erityisen tarkkana termivalintojen kanssa?  Mikä aiheessasi kiinnostaa lukijoita ja auttaa heitä kehittämään omaa työskentelyään?  Mikä tekstissäsi on uutta?  Mihin ajankohtaiseen asiaan se liittyy?  Mitä haluat saavuttaa keskustelunavauksellasi? Miten voit soveltaa ja hyödyntää sitä omassa työssäsi? (Ks. Roivas & Karjalainen 2013: 183.) Valitse rakenne ja hio otsikoita Tieteelliset raportit kirjoitetaan yleensä dekkarijuonen tyyliin niin, että vasta tekstin loppupuolella selviää, ”kuka murhasi hovimestarin”. Asiantuntija-artikkelissasi sen sijaan kannattaa mennä suoraan oivallukseen ja sen merkitykseen – tarinallisuudessa on toki puolensa, mutta pitkä kronologinen kertomus siitä, miten oivallus syntyi, ei houkuttele kiireistä lukijaa (Lankinen & Roivas n.d.). Voit ajatella suorastaan uutisoivaa otetta. Mikäli hovimestarin verta on löytynyt kartanonherran käsistä, sen toteaminen kuuluu jo otsikkoon ja mahdolliseen ingressiin. Lopuksi taas on usein hyvä palata siihen, mistä lähdettiin liikkeelle. Onnistunut lopetus kiteyttää tekstin sanoman, mutta ei suoranaisesti enää selittele, ratkaise tai opeta (Lankinen & Roivas n.d.). Kirjoititpa melkein mitä tahansa, varmista aina, että tekstilläsi on klassiseen tapaan alku, käsittelyosa ja lopetus. Luo jännitettä tuomalla esille käsittelemäsi asian ajankohtaisuutta, uutuutta ja yllätyksellisyyttä – ja erityisesti uudenlaisia näkökulmia ja tuoreita tekemisen tapoja. Älä säästele väliotsikoita. Ne luovat jäsennyksen, näyttävät juonenkuljetuksen ja siirtävät lukijaa tekstissä hallitusti eteenpäin. Tarkkaile kieliasua Periaatteessa on mahdollista ajatella, että tekstillä on erikseen muoto ja sisältö. Mutta jos lukija kompastuu toistuvasti kieliteknisiin virheisiin, yhdyssanaongelmiin ja välimerkkipuutteisiin, myös tekstin asiantuntija-arvo väistämättä laskee. Tarkista siis huolellisesti tekstisi kieliasua ja hae siihen tarvittaessa apua lähipiiristä tai esimerkiksi Kielitoimiston ohjepankista. Kannattaa muutenkin opetella pyytämään tekstiinsä palautetta – jo työstövaiheessa. Tyypillinen kömmähdys kokeneidenkin kirjoittajien teksteissä liittyy epäjohdonmukaisesti kirjoitettuihin nimiin tai vaihtelevaan terminologiaan. Jos kirjoitat artikkelissasi esimerkiksi hankkeesi nimen kolmella eri tavalla, horjutat jalansijaa, jonka lukija yrittää saada tekstissäsi. Valitse tyyli tietoisesti Asiantuntija tietää usein ”liikaa”. Tekstilajina asiantuntija-artikkeli asettaa monelle kirjoittajalle kiperän haasteen, kun sanottavaa olisi rutkasti enemmän kuin merkkimäärä sallii. Saatat joutua tekemään tekstissäsi yleistyksiä, mutta tee ne tietoisesti. Vältä lukijan aliarvioimista – oleta lukija mieluummin hieman tietäväisemmäksi kuin kovin tietämättömäksi. (Roivas & Karjalainen 2013: 184.) Kun AMK-opiskelijat tutustuvat tieteelliseen kirjoittamiseen opintojensa alussa, moni pohtii, miten luovaa ja omaperäistä kirjoittaminen saa opinnoissa olla. Saako ylipäätään olla omia ajatuksia? Saa ja pitää olla. Asiantuntija-artikkelissakaan tarkoitus ei ole vain referoida lähteitä nöyrästi. Toinen puoli asiasta on kuitenkin se, että jos teksti lipsahtaa pelkkään pidäkkeettömään itseilmaisuun ja satunnaisten mielipiteiden esittämiseen, vaarana ovat ammatillisuuden hukkaaminen ja kolaus uskottavuudelle. Hyvä asiantuntijateksti on vakuuttavaa ja luotettavaa ja silti rohkeaa, mielellään jopa iloista. Aiemman tieteellisen ja ammatillisen tiedon kanssa tulee olla hyvä keskusteluyhteys, ja viittaustekniikan on toimittava. Samalla kirjoittajan kiinnostus ja jopa intohimo aihettaan kohtaan saavat näkyä rohkeana sanomisen haluna ja eloisana kielenä. Oman alan perinteet ja arvostukset on toki hyvä huomioida ilmaisutavassa. On kuitenkin sangen vaikea uskoa, että millään alalla oikeasti arvostettaisiin vaikkapa asiantuntijakielen tyypillisiä oireita, kuten kapulakieltä, ylipitkiä virkkeitä ja ylipäätään hämärää ja kankeaa ilmaisutapaa.  Lue lopuksi seuraava kankeahko lause: Aiheen tiimoilta on suunniteltu ja toteutettu kehittämistä Metropolia Ammattikorkeakoulun toimesta asiakkaiden saaman hyödyn varmistamiseksi. Miten sinä kirjoittaisit lauseen sujuvammin? Kirjoittaja FT Marianne Roivas on suomen kielen ja viestinnän lehtori, joka on työskennellyt pitkään Metropolian julkaisutoiminnan parissa erilaisissa rooleissa. Marianne on toimittanut, kustannustoimittanut ja kielenhuoltanut julkaisuja monialaisesti ja toimii kuntoutuksen hyviin käytänteisiin keskittyvän Rehablogin päätoimittajana sekä vanhustyön Geroblogin toimituskunnassa. Mariannen oma tutkimustyö on kirjallisuustieteen alalta, ja vapaan toimittajan ja valokuvaajan työkokemusta hänellä on yli pari vuosikymmentä. Mariannen motto on: “Tekstit tekevät meistä osaltaan sellaisia kuin olemme.” Lähteet Kniivilä, Sonja, Lindblom-Ylänne, Sari & Mäntynen, Anne 2017. Tiede ja teksti. Helsinki: Gaudeamus. Lankinen, Pasi & Roivas, Marianne n.d. Kohti Aatosta. Ideoita inspiroivaan kirjoittamiseen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisutoimikunnan materiaalia. Roivas, Marianne & Karjalainen, Anna Liisa 2013. Sosiaali- ja terveysalan viestintä. Helsinki: Edita.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset