Stories in Education for Sustainability: A Teachers’ Series
In today's rapidly changing world, the concept of sustainability has become central in higher education and the broader society. Sustainability is a multifaceted term that encompasses environmental stewardship, social equity, and economic prosperity. What does sustainability mean to us teachers? As educators, we are uniquely positioned to nurture a deeper understanding of sustainability among our students and inspire them to become catalysts for positive change. But what does sustainability mean to us teachers? How can we go beyond mere organizational strategy and embrace sustainability in our work that is meaningful and impactful? In the upcoming months, Metropolia’s Sustainability in Education team will embark on a journey of exploration and storytelling, as we share our experiences and insights on sustainability in both our personal and professional lives. From the use of AI moodle plugins to other innovative approaches from our communities of practice, we aim to inspire and engage others, defining what sustainability means to us as teachers and providing possibilities to integrate our understandings into our educational practices effectively. Understanding Sustainability in education To understand the significance of sustainability, it's crucial to trace its historical roots and evolution. Originating from the environmental activism of the late 1960s, sustainability initially focused on addressing pressing global issues such as climate change and resource depletion. Over time, its scope expanded to encompass not only environmental concerns but also social and economic dimensions. The adoption of the Sustainable Development Goals (SDGs) by the United Nations in 2015 marked a pivotal moment, emphasising the interconnectedness of environmental sustainability, social justice, and economic development. Our team has recognised that a holistic approach for sustainable development cannot be achieved in isolation but requires collaboration and collective action across sectors and disciplines. We can instill a sense of responsibility and empower students to become active agents of change. As educators, we play a pivotal role in shaping the attitudes, values, and behaviors of future generations. By integrating sustainability into our teaching practices and curriculum, we can instill a sense of responsibility and empower students to become active agents of change. This goes beyond mere dissemination of information; it requires fostering critical thinking, empathy, and a deep appreciation for the interconnectedness of all living beings, which our team will explore with the Inner Development Goals. By cultivating a culture of sustainability within educational institutions, we can nurture the next generation of leaders who are equipped to tackle complex global challenges with creativity and compassion. Embracing Our Sustainable Journey together Since its establishment in 2022, the Sustainability in Education team at Metropolia University of Applied Sciences has played a crucial role in translating sustainability strategy into actionable practices. Our team comprises educators from diverse fields of study, each bringing unique perspectives and expertise to the table. Dedicated to fostering dialogue that encourages teachers and students to engage in ways that align with their fields of study and personal values for a sustainable future, our team believes in the power of sharing stories and experiences to uncover new meaning, innovation, and possibilities for collaborative action. Join us as we explore, reflect, and act on our shared commitment to building a more sustainable world. As the team's coordinator in 2024, I have initiated the collection of stories for this blog series, co-authored by a team member and myself. Additionally, we regularly convene at what we call "Sustainability in Education Cafés" to share stories and discuss our activities towards sustainability. Join us as we explore, reflect, and act on our shared commitment to building a more sustainable world. Together, let's cultivate a culture of sustainability within education and beyond, ensuring a brighter and more equitable future for generations to come. I would like to end this post with an InCANtation for sustainability in education, which I was inspired to write after my yearlong collaboration with the team in 2023: Our world provides | So there is no reason to comply To a system that is stuck | With a bunch of guck Let yourself go | And every living system will flow Life is not tragic | But alive with magic Explore your dreams | And join teams That co-create wonder | As luminous and magnificent As lightning and thunder Writer Tricia Cleland Silva serves as the coordinator for the Metropolia Sustainability in Education team. She is a senior lecturer in the master degrees of Health Business Management and Leadership and Development in Nursing. She holds a PhD in Management and Organization. Her co-created method of Collaborative Story Craft and Story Mediation inspires her roles in sustainable development and inclusion within higher education and various communities of practice. She is also a parent, owns and runs a family business with her partner and an immigrant professional from Canada. References Cleland Silva, T. 2023. Teaching Sustainable Leadership Skills through Collaborative Storytelling. In Unkari-Virtanen, L., Kuusisto-Ek, H., & Brandt, T. (eds). Tulevaisuudenkestävä bisnes — ratkaisuja kompleksisuuden haasteisiin. Konferenssi 27.4. 2023: 186-190. TAITO-sarja 117. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Cleland Silva, T. & Fonseca Silva, P. 2022. Making Sense of Work through Collaborative Storytelling: Build narratives for organizational change. Switzerland: Palgrave MacMillian.
Kestävä pedagogiikka – ammatillinen opettaja opiskelijoiden osallisuuden edistäjänä
Opiskelijoiden osallistaminen kestävän kehityksen mukaisiin toimiin tuo mielekkyyttä sekä opettajan työhön että opiskelijan oppimiseen. Opiskelijoiden avoimuus uusille ideoille ja heidän kykynsä kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä voivat tarjota tuoreen näkökulman. Se saattaa haastaa "näin on aina ennenkin tehty" -ajattelutapaa. Opiskelijat voivat myös olla hyvinkin tietoisia ja valveutuneita kestävän kehityksen asioista ja saattavat tietää aiheesta opettajaa enemmän. Yhdessä tekeminen ja osallistuva työtapa, opettajan muutosvalmius ja tahto kestävän kehityksen periaatteiden soveltamiseen kaikessa toiminnassa luovat pohjan kestävälle kestävän kehityksen oppimiselle ja opettamiselle. Opiskelijoiden osallistaminen kestävän kehityksen mukaisiin toimiin tuo mielekkyyttä sekä opettajan työhön että opiskelijan oppimiseen. Bonifacio ym. (2023) pohtivat kestävän kehityksen ja ammatillisen opettajan identiteetin yhteyttä. He toteavat, että kestävä kehitys on väistämättä osa jokaisen ammatillisen opettajan työnkuvaa sekä asennetta ja arvomaailmaa. Opettajan on kehitettävä osaamistaan siinä kantaakseen vastuuta kestävästä huomisesta. He tuovat esille myös kiinnostavan ajatuksen siitä, että opiskelijoiden osallisuus voisi tukea niin opettajan työtä kuin opiskelijan oppimista ja motivaatiota kestävää kehitystä kohtaan. (Bonifacio ym. 2023.) Tässä kirjoituksessa pohdimmekin ammatillisen opettajan roolia kestävän kehityksen edistäjänä yhteistyön ja opiskelijoiden osallisuuden näkökulmasta. Ammatillinen opettaja opiskelijoiden osallisuuden mahdollistajana Osallistumisen mahdollisuus ja osallisuuden kokemus motivoivat ihmisiä muutokseen. Osallisuus sitouttaa yhdessä tehtyihin päätöksiin ja muovaa päätösten toimeenpanon arkeen sopivaksi. Tällöin muutos on helpompi viedä arjen pysyväksi osaksi. Osallisuus ymmärretään useimmiten kokemuksena siitä, että yksilöt tuntevat tulevansa kuulluksi ja voivat vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja sitä kautta ympäröivään maailmaan. Kokemus vaikuttamisen mahdollisuudesta lisää kokemusta asian merkityksellisyydestä. (Isola ym. 2017; Kekki ym. 2023). Ammatillisena opettajana keskeistä on luoda ympäristö, jossa opiskelijat voivat tuoda esiin omia näkemyksiään. Ammatillisena opettajana keskeistä on luoda ympäristö, jossa opiskelijat voivat tuoda esiin omia näkemyksiään ja heillä on aito mahdollisuus osallistua päätöksentekoon sekä toimia niiden pohjalta. Opiskelijan osallisuutta pohtiessa tulee miettiä sitä, miten hän voi olla mukana kestävän kehityksen mukaisissa toimissa ja osaltaan vaikuttaa niihin. Ammatillinen opettaja voi toimia opiskelijoiden osallisuuden mahdollistajana monella tapaa. Hän voi esimerkiksi: keskustella avoimesti kestävän kehityksen tavoitteista ja merkityksestä ja tehdä opiskelijoille selväksi, että heidän panoksensa on arvokasta ja tarpeellista osallistaa opiskelijat aktiivisesti opetussuunnitelman ja kurssien suunnitteluun, mikä lisää heidän sitoutumistaan ja ymmärrystään asiasta hyödyntää projektipohjaista oppimista, mikä mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen merkityksellisiin, käytännönläheisiin kestävään kehitykseen liittyviin projekteihin rohkaista reflektiiviseen oppimiseen, jossa opiskelijat voivat arvioida omaa oppimisprosessiaan, asettaa tavoitteita ja tunnistaa henkilökohtaisen kehityksensä alueita. Konkreettisesti toimia voisivat olla esimerkiksi: ympäröivän luonnon ja rakennetun ympäristön hyödyntäminen oppimisympäristönä ammattialakohtaiset ympäristökasvatussuunnitelmat sähköisten oppimisympäristöjen ja viestintäkanavien hyödyntäminen hiilijalanjälkeä pienentävien tekojen toteuttaminen yksilön, oppilaitoksen ja yhteiskunnan tasolla. Oppilaitos voi tukea opiskelijoiden osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa yksittäistä opintojaksoa laajemmin. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa on vuodesta 2021 toiminut kestävän kehityksen verkosto. Sen tavoitteena on tarjota yhteisö, joka innostaa ja yhdistää kestävästä kehityksestä kiinnostuneita metropolialaisia, opiskelijoita ja henkilökuntaa. Se toimii aktiivisena muutoksen foorumina. Osallistujien enemmistö on tällä hetkellä henkilökuntaa, mutta verkosto on avoin kaikille. (Ojala ym. 2022.) Opiskelijan osallisuus vaatii pedagogiikan muutosta Kestävän kehityksen asiantuntija Pinja Sipari on puhunut siitä, että olemme opettaneet erikseen maailmasta ja kestävästä kehityksestä. Nyt meidän tulisi muuttaa ajattelua ja toimia niin, että opettaisimme vain kestävästä maailmasta. (Sipari 2024.) Mielestämme tämä konkretisoi hyvin muutostarpeen. Kestävän kehityksen opettamisesta täytyisi tulla luonnollinen ja integroitu osa kaikkea oppimista ja opettamista, niin luokkahuoneessa, itsenäisesti työskennellessä kuin työelämäprojekteissa. Tällöin valmennamme opiskelijoita ymmärtämään kestävän kehityksen periaatteita sekä soveltamaan niitä aktiivisesti ja luovasti omassa elämässään ja tulevaisuuden ammateissaan. Kestävän kehityksen opettamisesta täytyisi tulla luonnollinen ja integroitu osa kaikkea oppimista ja opettamista. Kestävän kehityksen pedagogiikka vaatii yhteistyötä ja opiskelijan osallisuutta. Osallistavan pedagogiikan voi ajatella toimivan sille pohjana. Osallistavassa pedagogiikassa opiskelija on aktiivinen osallistuja ja oman oppimisensa suunnittelija. Teoreettisen tiedon siirtäminen muuttuu kriittisen ajattelun, systeemisen näkemyksen ja monialaisen yhteistyön edistämiseksi. Opiskelijat saavat tilaisuuden osallistua aktiivisesti, kokeilla, tehdä virheitä ja oppia niistä. Tämä on prosessi, joka on elintärkeä kestävän kehityksen haasteiden ymmärtämisessä ja ratkaisemisessa. (Perunka ym. 2018.) Kestävän kehityksen pedagogiikka voi hahmottua opettajille myös epävarmuuden ja tietämättömyyden pedagogiikkana. He voivat kokea, että kestävyysasioiden käsittely vaatii omien arvojen ja sitoumusten paljastamista sekä epävarmuuden tunnustamista opiskelijoiden edessä. (Asikainen 2022). Tämä voi olla haasteellista. On hyvä muistaa, että opettajan ei tarvitse tietää kaikkea. Kestävän kehityksen asioissa perustietämys, asenne ja tahtotila mahdollistavat yhteistyön opiskelijoiden kanssa. Opettajat muutosvoimana Ammatillisen opettajan rooli ei rajoitu tiedon välittäjäksi, vaan laajenee muutosagentiksi. Se valmistaa opiskelijoita mielekkääseen ja merkitykselliseen elämään sekä aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kestävä kehitys vaatii vaikuttamista yhteiskunnan eri tasoilla. Kun opiskelijat ovat jo opinnoissaan aktiivisesti osallistuneet, ovat he valmiimpia tekemään sitä myös oppilaitosympäristön ulkopuolella. On löydettävä keinoja tehdä yhteistyötä niin, että edistämme kestävää kehitystä kotona, kotimaassa sekä kansainvälisesti. (Toivoa ja toimintaa, 2024.) Kun opiskelijat ovat jo opinnoissaan aktiivisesti osallistuneet, ovat he valmiimpia tekemään sitä myös oppilaitosympäristön ulkopuolella. Opettajan rooliin liittyy myös arvojen välittäminen ja esikuvana toimiminen. Kun opettaja huomioi järjestelmällisesti kestävän kehityksen periaatteet jokapäiväisissä toimissaan, se luo pohjan opiskelijoiden ymmärrykselle ja sitoutumiselle kestävään kehitykseen. Vaikuttavuus moninkertaistuu mahdollistamalla opiskelijoiden osallisuus. Tuoreina opettajina toivomme yhteistä vastuuta kestävän kehityksen edistämisestä oppilaitoksissa. Se on luontainen osa ammatillisen opettajan työtä, minkä tulisi välittyä oppilaitoksen arkea läpileikkaavana asiana. Opiskelijoiden osallisuudella on keskeinen rooli kestävän kehityksen pedagogiikassa. Osallisuus ja yhteistyö opiskelijoiden kanssa ovat olennaisia tekijöitä kestävän kehityksen osaamisen ja arvojen edistämisessä. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan edistä opiskelijoiden oppimista ja motivaatiota, vaan myös tukee opettajia heidän pyrkimyksissään integroida kestävän kehityksen teemat osaksi pedagogisia ratkaisuja sekä osaksi opetussuunnitelmaa. Kirjoittajat Heli-Marja Broberg on sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja opetushoitaja Meilahden yhteispäivystyksessä, Metropolian akuuttihoitotyön ja johtamisen yamk-opiskelija. Niina Raistakka työskentelee Metropoliassa lehtorina Rakennusalan työnjohdon tiimissä Kiinteistö- ja Rakennusalan osaamisalueella. Kirjoittajat viimeistelevät opettaja-opintojaan Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Blogiteksti on osa heidän yhteiskunnallisen vaikuttamisen -tehtäväänsä. Lähteet Sipari P. 2024. Kestävä kehitys ja Agenda 2030 – opetuksessa -luento ammatillisten opettajien lähipäivässä 19.3.2024. Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Bonifacio, A., Karell, E. & Myllynen, P. 2023. Kestävä kehitys osana tulevaisuuden ammatillisen opettajan identiteettiä. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Isola A-M., Kaartinen H., Leemann L., Lääperi R., Schneider T., Valtari S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Kekki M-K., Kovalainen P. & Ollikainen A. 2023. Nuorten osallisuuden edistäminen - Nuorisoalan osaamiskeskusten näkökulmia ja työkaluja. Opetus ja kulttuuriministeriö. Ojala E., Pekkarinen L. & Vainikka M. 2023. Metropolia vastuullisuusraportti 2022. Taito-sarja 112. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Perunka S. & Happo I. 2018. Osallistava pedagogiikka jakaa vallan ja vastuun. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulu. Asikainen, E. 2022. Miten opettaisin kestävää kehitystä - näkemyksiä ja tukea käytännön työhön. TLC-blogi. Tampereen yliopisto. Toivoa ja toimintaa -sivusto. BMOL ry.
Korkeakoulutuksen aktiivisella kehittämisellä vastataan muuttuviin osaamistarpeisiin
Alati muuttuvassa tietotaloudessa oppilaitoksilla on merkittävä rooli kestävän tulevaisuuden ja työelämän kehittämisessä. Tähän tehtävään liittyen koulutusten tuottajien on tasapainoiltava yhtäältä toistaiseksi tuntemattomien ja jopa ennakoimattomien kehityskulkujen kanssa sekä toisaalta oltava toimijoita, jotka aktiivisesti luovat tulevaisuutta sen sijaan, että seuraavat sen kehittymistä vierestä. Koulutusten tuottajien tulee sekä seurata kehityskulkuja että aktiivisesti luoda tulevaisuutta. Mitä asiasta sitten sanotaan eri raporteissa ja kyselyissä? Suomalaista korkeakoulujärjestelmää tarkastelleet viimeaikaiset raportit sekä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen lausunto korostavat koulutuksen kehittämistarpeina erityisesti tutkintokoulutusten osaamisperustaisuuden vahvistamista sekä joustavien oppimispolkujen luomista (1, 2, 3, 4, 5). Opetushallituksen vuonna 2022 toteuttamassa kyselyssä osaamistarpeiden muutosarvioissa tärkeitä tulevaisuuden teemoja olivat erityisesti edistyneeseen digitaaliseen osaamiseen sekä kestävyysosaamiseen liittyvien taitojen vahvistaminen (3). Kuulostaako tutulta? Keskusteluja siitä, miten näihin osaamistarpeisiin pystytään vastaamaan käydään todennäköisesti jostakin näkökulmasta jokaisessa korkeakoulussa. Jotta puheet jalostuvat konkretiaksi, on niiden siirryttävä strategisista visioista käytäntöön, kuten opetussuunnitelmiin. Opetussuunnitelmien uudistusvaihe onkin hyvä paikka pysähtyä miettimään, millaisia hyväksi havaittuja käytänteitä laaja-alaisten taitojen edistämiseksi on jo olemassa, ja minkälaiselle uudelle osaamiselle on tarvetta. Tulevaisuuden työelämä edellyttää edistyneitä laaja-alaisia taitoja Ammattikorkeakoulujen kehittämistyötä tehdään vahvasti työelämän tarpeet huomioiden. Se, mitä nämä työelämätarpeet ovat, vaihtelee paitsi aloittain myös ajankuvan ja tulevaisuusskenaarioiden mukaan. Tällä hetkellä kaikkia ammattikorkeakoulututkintoja ohjaava kansallinen vaativuustaso sekä eurooppalaisista korkeakoulututkinnoista annettu viitekehys edellyttävät, että opiskelijat saavat koulutuksessaan substanssiosaamisen lisäksi yleiset taidot. Näiden taitojen avulla he kykenevät toimimaan muuttuvissa toimintaympäristöissä, osaavat johtaa vaativia työkokonaisuuksia sekä viestiä selkeästi oman alansa sisällä sekä eri verkostoissa. (6.) Edistyneet digitaalisuustaidot sekä kestävyysosaaminen ovat teemoja, joiden tärkeys tulee edelleen kasvamaan eri toimialoilla. Yleisistä taidoista erityisesti edistyneet digitaalisuustaidot sekä kestävyysosaaminen ovat teemoja, joiden tärkeys tulee Opetushallituksen ja Osaamisen ennakointifoorumin (OEF) mukaan kasvamaan edelleen laajasti eri toimialoilla vuoteen 2030 mennessä (3). Näiden merkityksen moni tunnistanee myös oman työnsä osalta. Yhteiskunnallinen digitalisaatio ja kestävän tulevaisuuden luominen ovat vahvasti käynnissä olevia muutoksia, jotka eivät ole lähelläkään päätepisteitään. Digitaalisuudesta on puhuttu ja puhutaan siis jatkossakin paljon. Mihin suuntaan digitaitoja oikein tulisi kehittää? OEF:n katsauksessa tulevaisuudessa tarvittavat, edistyneet digitaaliset tietotaidot sisältävät seuraavat ulottuvuudet: digitaalisuuden perusteiden hallinnan digitaalisen lukutaidon digitaalisen sisällön tuottamisen digitaalisen turvallisuusosaamisen digitaaliset ongelmanratkaisutaidot sekä digitaaliset kommunikointi- ja yhteistyötaidot (3). Vastaavasti kestävyysosaaminen koostuu useasta eri osa-alueesta. Kaikkein tärkeimpänä kyselyyn vastanneet pitivät ongelmanratkaisutaitoja, joihin sisältyy kyky tunnistaa ja ratkaista erilaisia ongelmia kyky kerätä, analysoida ja yhdistää tietoa ongelmien ehkäisemiseksi sekä kyky sopeutua muutoksiin (3). Tulevaisuudessa tarvittavasta alakohtaisesta osaamisesta ja siihen liittyvistä muutostarpeista on kysytty myös ammattikorkeakoulujen opettajilta. Digitaalisuuteen liittyvät osaamistarpeiden muutokset nousevat vahvasti esille heidän vastauksissaan. Kahta korkeinta kärkisijaa pitivät digipedagogiikkaan sekä digitaalisiin oppimisvälineisiin ja ympäristöihin liittyvät osaamistarpeet (7). Myös näiden jälkeen suurimmat osaamistarpeiden kasvuun liittyvät teemat kytkeytyivät monilta osin digitalisaatioon. Vastauksissa korostuneita asioita ovat alusta- ja jakamistalouteen, avoimeen dataan, pedagogisen osaamiseen ja digitaaliseen läsnäoloon liittyvä osaaminen. (7.) Digitaalisuuteen liittyvät muutokset ja mahdollisuudet nousevat esille kehittämistarpeina ja suosituksina myös korkeakoulupedagogiikan tilaa käsittelevässä raportissa. Toom ja kumppanit kehottavat korkeakouluja kehittämään digitaalisia oppimisratkaisuja sekä hyödyntämään tekoälyä ja teknisiä ratkaisuja pedagogiikassa kokonaisvaltaisesti. (2.) Uudenlaisen ajattelun ytimessä on se, miten digitaalisuutta, tekoälyä ja erilaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti yksilöllisten oppimisratkaisujen luomisessa. Puheet digipedagogiikasta ja verkko-opintojen lisääntyvästä roolista koulutustarjonnassa eivät tarkoita enää menneinä vuosina hallinnutta ajattelutapaa opetusteknisistä ratkaisuista. Tällöin perinteisesti läsnäopetuksena järjestettyä opetusta siirrettiin verkkoympäristöön. Digitaalinen murros opetuksessa juurruttaa nyt kokonaan uudenlaista ajattelua. Ytimessä on se, miten digitaalisuutta, tekoälyä ja erilaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti yksilöllisten oppimisratkaisujen luomisessa. Mitä nämä tavoitteet sitten tarkoittavat käytännössä? Konkreettisesti digitaalisuuteen liittyvät pedagogiset muutokset näkyvät esimerkiksi korkeakoulujen yhteistyönä tuotetussa Digivisio 2030-hankkeessa, jonka pyrkimyksenä on luoda yhteinen verkko-opintojen ekosysteemi, jonka avulla opintoja pystytään kytkemään saumattomasti osaksi oppijoiden erilaisia koulutuspolkuja ja elämänvaiheita. Tämän ekosysteemin kehittämiseksi korkeakouluissa on tärkeää panostaa paitsi omien verkko-opintojensa suunnitteluun myös yhteistyöhön muiden oppilaitosten kanssa. Jotta voimme kehittää korkeakoulujen pedagogista toimintaa vastaamaan yhä paremmin tulevaisuuden tarpeisiin, tarvitsemme kasvavasti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Kansallisen yhteistyön lisäksi erityisesti ammattikorkeakouluissa tulisi panostaa opiskelijoiden kansainvälisyysosaamiseen ja kannustaa opiskelijoita kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja työharjoitteluun (2). Tärkeitä ulottuvuuksia koulutusten kehittämisessä ovat myös jo aiemmissa selvityksissä esille nousseet näkemykset joustavista opintopoluista, ristiinopiskelun tukemisesta sekä osaamisen tunnustamisesta (4, 5). Kehittämistarpeiden tunnistamisesta ratkaisuihin Opetussuunnitelmien uudistustyö on yksi keino, jolla voidaan vastata tulevaisuudessa korostuviin osaamistarpeisiin. Metropolia Ammattikorkeakoulussa se käynnistettiin keväällä 2024. Opetussuunnitelmauudistuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä opintoihin työelämässä tarvittavaa, laaja-alaista osaamista tukevia sisältöjä ja kansainvälisyyttä sekä lisätä toteutuksiin joustavia suoritustapoja ja monipuolista verkko-opintotarjontaa. Tavoitteena Metropoliassa on, että kaikkien tutkintojen rakenteisiin kuuluu uusi, laaja-alaisia opiskelu- ja työelämätaitojen kehittymistä tukeva opintokokonaisuus vuonna 2025. Se koostuu laajuudeltaan pienistä kursseista, joita opiskelijat voivat valita vapaasti kaikille yhteisestä kurssitarjonnasta ja suorittaa opinnoissaan joustavalla aikataululla. Kurssien toteutusmuodot määritellään tarkemmin toteutus- ja arviointisuunnitelmissa (8), mutta uudistuksen yhtenä tavoitteena on luoda runsas tarjonta verkko-opintoina suoritettavia opintoja sekä suomeksi että englanniksi. Jokaiseen tutkintoon sisältyy uusissa opetussuunnitelmissa myös kansainvälisyysosaamista tukeva, U!REKA SHIFT-yhteistyönä toteutettava kurssi. Sen sisältö kehitetään yhdessä Metropolian koordinoiman, eurooppalaisista korkeakouluista koostuvan verkoston kanssa. Ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin nämä muutokset tulevat vuotta myöhemmin. Uusien osuuksien lisäksi tutkinnoissa edistetään edelleen kestävän kehityksen teemoja oman alan ja ammattitaidon edellyttämien alakohtaisten opintojen rinnalla. Millaista “oman alan” osaaminen jatkossa on? Miten opetussuunnitelmissa näkyy se, että laaja-alaista osaamista tarvitaan yhä laajemmin ja moninaisemmin? Korkeakouluilla on sekä paljon vastuita että mahdollisuuksia vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Jotta voimme antaa opiskelijoille sellaiset valmiudet, joilla he kykenevät toimimaan joustavasti erilaisissa työympäristöissä ja niiden digitaalisissa ulottuvuuksissa, on olennaista, että annamme tähän korkeakouluissa mallia sekä opintojen sisältöjen että toteutusten muodossa. Tässä onkin kaikille korkeakoulusektorin asiantuntijoille tärkeä pohdinnan paikka. Millaista “oman alan” osaaminen jatkossa on? Miten opetussuunnitelmissa tulee näkymään se, että laaja-alaista osaamista tarvitaan yhä laajemmin ja moninaisemmin? Kirjoittaja Pia Koirikivi (FT, kasvatustieteiden dosentti) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa oppimistoiminnan asiantuntijana. Hän on erityisen kiinnostunut korkeakoulupedagogiikan kehittämisestä. Aiemmalta taustaltaan hän on kasvatustieteiden tutkija, opettajankouluttaja ja yliopistonlehtori. Lähteet Yhdistetty lausunto yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallien uudistamisesta, 19.2.2024. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Toom, A., Heide, T. Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S. & A. Karvonen, 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi. Julkaisut 22. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla. Laaja-alaisten osaamistarpeiden kehitys vuoteen 2030 mennessä. Osaamisen ennakointifoorumin 2021-2024 tuloksia. Raportit ja selvitykset 2023:1. Opetushallitus. Moitus, S. & L. Weimer, 2020. Suomen maaraportti: Joustavat opintopolut korkeakoulutuksessa. Policy brief opetus- ja kulttuuriministeriölle ja suositukset korkeakouluille. Moitus, S., Weimer, L. & J. Välimaa, 2020. Flexible learning pathways in higher education. Finland’s country case study for the IIEP-UNESCO SDG4 project in 2018–2021. Julkaisut 12. Kansallinen koulutuksen arvointikeskus. Valtioneuvoston asetus tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä 120/2017, § 2. Valtioneuvosto. Ammattialakohtainen osaamistarpeiden muutos vuoteen 2030. Verkkoraportti. Opetushallitus. Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
