Exploring the Intersection: AI and Sustainability in Higher Education
The pursuit of sustainability is not just a trend or an organisational strategy—it's a responsibility that we all share. But how can we effectively incorporate sustainability into our teaching materials and empower our students to become agents of change? Imagine teaching where AI is not just a concept but a practical tool for integrating sustainability into our curriculum. AI presents an exciting opportunity in education (see Morrison, 2022). Imagine teaching where AI is not just a concept but a practical tool for integrating sustainability into our curriculum. In this post, we'll explore how AI can help the way we teach and promote sustainability within our universities with examples from Metropolia’s prototyping with an SDG Moodle plugin. This post is part of a running teacher blog series on sustainability in education. A Journey Through AI's Evolution in Education What the current fast development of AI means in the context of education is that we no longer need to develop AI tools for every particular need such as essay grading, assignment planning or generation of presentations. Large language models (LLMs) are mature enough to be used in a variety of different tasks as they are. The best part is that LLMs might be clumsy today, but they are being improved every day. The best part is that Large language models might be clumsy today, but they are being improved every day. Let's take a moment to reflect on the evolution of AI within education. From rule-based approaches (see Uibo et al., 2017) to sophisticated neural networks (see Ndukwe et al., 2020), AI has transformed the way we teach and learn. But what does this mean for sustainability education, and how can AI support us as educators? We're witnessing a shift—a shift towards AI becoming a valuable ally in our quest to integrate sustainability into our teaching materials. By leveraging AI, we can create engaging, interactive content that fosters a deeper understanding of sustainability concepts among our students. In terms of AI research, there have been plenty of recent developments both in automatic creation of high-quality content (see Xu et al., 2020; Koppatz et al., 2022) and in automated analysis of sustainability goals (see Kharlashkin et al., 2024). The shift in AI becoming more and more useful in a variety of different fields can be explained by the amazing generalisation capability of the current state-of-the-art neural network architecture, namely the Transformer architecture (Vaswani et al., 2017). This capacity of generalising has led to the emergence of intelligence in LLMs (see Anil et al., 2023). In other words, we have entered an era where AI models possess capabilities that have not been explicitly designed by their developers. Their capabilities emerge from the combination of the sheer volume of data they have been trained on and their size. The bigger the LLM, the more it seems to be able to learn from data. Moodle Plugin: Empowering Teachers for Change Sustainability isn't just a subject—it's a mindset. As educators, we have the power to instill values of sustainability in our students and inspire them to make a positive impact on the world. By integrating sustainability into our teaching materials, we can empower our students to become active participants in building a more sustainable future. But we also recognize the challenges. It can be daunting to know where to start when it comes to incorporating sustainability into our curriculum. That's where AI comes in as a tool that not only assists in creating engaging teaching materials but also ensures that sustainability concepts are seamlessly integrated into every lesson. AI comes in as a tool that not only assists in creating engaging teaching materials but also ensures that sustainability concepts are seamlessly integrated into every lesson. The way the Moodle plugin works is that it uses an LLM to analyse teachers’ slides. Based on this analysis, the plugin recommends suitable sustainable development goals for each lecture and gives ideas on how to incorporate each goal with the teaching material. This is done by automatically recommending talking points and assignments for each SDG that also relate to the teacher’s own material. When a user starts using the plugin, they will see the view depicted in Figure 1. As seen in Figure 1, the tool can create a summary of the content of slides and recommend SDGs that are suitable for the class in question. The user can pick their desired SDG and get some information on how the SDG relates to the slides and what kind of an assignment the teacher could give their students to practise both what has been taught in class and the desired SDG. This can be seen in Figure 2. The Moodle plugin also makes it possible to have a free form chat with the LLM as seen in Figure 3. In this case, the LLM knows the contents of the slides and the teacher does not need to reupload them as they would need to do if they were using ChatGPT. These functionalities make it easy for teachers to incorporate sustainability into their teaching. The chat feature makes it easy for teachers to try out things that aren’t directly supported by the interface without ever needing to leave Moodle. New Features are Planned in Workshops Embracing AI as a tool for change, educators have the potential to inspire a new generation of sustainability champions. So far, the development of the Moodle plugin has been in the hands of the development team. However, we are interested in making the plugin as useful as possible. For this reason, we are organising workshops for our teachers in Metropolia with the objective of gathering as much user experience feedback as possible. This way we can improve the overall usability of the plugin and add the kind of features that our teachers would like to see in Moodle. Our journey with AI in education is just beginning, and the possibilities are vast. Our journey with AI in education is just beginning, and the possibilities are vast. By leveraging AI's capabilities, we can further develop traditional teaching methods and inspire our teachers and students alike to become active agents of the gospel of sustainability. Let us seize this opportunity to transform education and, in doing so, shape a world where sustainability is at the core of every decision. Together, we can inspire, educate, and empower our students to build a more sustainable future. Writers Tricia Cleland Silva serves as the coordinator for the Metropolia Sustainability in Education team. She is a senior lecturer in the master degrees of Health Business Management and Leadership and Development in Nursing. She holds a PhD in Management and Organization. Her co-created method of Collaborative Story Craft and Story Mediation inspires her roles in sustainable development and inclusion within higher education and various communities of practice. She is also a parent, owns and runs a family business with her partner and an immigrant professional from Canada. Mikä Hämäläinen works as an AI project manager in the Strategy and Development Services of Metropolia University of Applied Sciences. His PhD focused on creative natural language generation, and he has published numerous research papers in a variety of fields such as natural language processing, computational creativity and digital humanities. Lev Kharlashkin is one of the developers of the AI Moodle plugin at Metropolia University of Applied Sciences, where he is currently pursuing his bachelor's degree in Smart IoT Systems. He is interested in integrating intelligent systems into educational platforms. Outside of his academic and professional pursuits, Lev enjoys exploring new technologies and contributing to open-source projects. He has a keen interest in the future of smart systems and their potential impact on the world. Melany Macias is one of the developers of the AI Moodle plugin, and she works for the Strategy and Development Services department. Melany is currently a 4th-year IT Engineering student at Metropolia, with her thesis centred on the development of this plugin and as she is near her graduation, she also plans to pursue a master's degree in Artificial Intelligence. Beyond her academic commitments, she actively participates in social gatherings, hackathons and startup events, showcasing her dedication to applying technology in practical ways. References Anil, R., Dai, A. M., Firat, O., Johnson, M., Lepikhin, D., Passos, A., & Wu, Y. (2023). Palm 2 technical report. arXiv preprint arXiv:2305.10403. Kharlashkin, L., Macias, M., Huovinen, L., & Hämäläinen, M. (2024). Predicting Sustainable Development Goals Using Course Descriptions from LLMs to Conventional Foundation Models. Journal of Data Mining & Digital Humanities. Koppatz, M., Alnajjar, K., Hämäläinen, M., & Poibeau, T. (2022). Automatic Generation of Factual News Headlines in Finnish. In Proceedings of the 15th International Conference on Natural Language Generation (pp. 100-109). Morrison, R. (2022). Large Language Models and Text Generators: An Overview for Educators. ERIC Institute of Education Services. Ndukwe, I. G., Amadi, C. E., Nkomo, L. M., & Daniel, B. K. (2020). Automatic grading system using sentence-BERT network. In Artificial Intelligence in Education: 21st International Conference, AIED 2020, Part II 21 (pp. 224-227). Springer International Publishing. Uibo, H., Rueter, J., & Iva, S. (2017). Building and using language resources and infrastructure to develop e-learning programs for a minority language. In Proceedings of the joint workshop on NLP for Computer Assisted Language Learning and NLP for Language Acquisition (pp. 61-67). Vaswani, A., Shazeer, N., Parmar, N., Uszkoreit, J., Jones, L., Gomez, A. N., & Polosukhin, I. (2017). Attention is all you need. Advances in neural information processing systems, 30. Xu, P., Patwary, M., Shoeybi, M., Puri, R., Fung, P., Anandkumar, A., & Catanzaro, B. (2020). MEGATRON-CNTRL: Controllable Story Generation with External Knowledge Using Large-Scale Language Models. In Proceedings of the 2020 Conference on Empirical Methods in Natural Language Processing (EMNLP) (pp. 2831-2845).
Kuinka terveydenhuollon korkeakoulutuksella voidaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen? – Kolme keskeistä näkökulmaa
Ilmastonmuutoksesta ja sen hillitsemisestä puhutaan paljon – syystäkin. Elämäntapojen ja kulutustottumusten on muututtava ympäristöä vähemmän kuormittaviksi, jotta tulevaisuus olisi kestävämmällä pohjalla. Oletko ajatellut, että terveydenhuolto on valtava ilmastoa kuormittava asia? Nykyisen terveydenhuollon osuus ilmastonmuutoksessa on merkittävä. Nykyisen terveydenhuollon osuus ilmastonmuutoksessa on merkittävä. Arvioiden mukaan terveydenhuollon hiilijalanjälki on 4,4 prosenttia kaikista maailman päästöistä. Suurin osa terveydenhuollon päästöistä johtuu energian ja resurssien kulutuksesta sekä kasvihuonekaasujen tuotannosta ympäristöön (Health Care’s Climate Footprint 2019). Suomalaisella terveysalalla on mahdollisuus olla suunnannäyttäjä kestävissä käytännöissä ja mukauttaa alan toimintaa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti (UNFCCC 2015). Terveydenhuollon ammattilaisten toiminnalla on suuri vaikutus hiilijalanjälkeen ja alan koulutus on merkittävässä roolissa näyttämässä oikeaa suuntaa tulevaisuuden työntekijöille. Kestävämmän terveydenhuollon merkitys on olennaista omaksua opiskeluaikoina, sillä niin uudet ja innovatiiviset toimintatavat siirtyvät opiskelijoiden mukana työelämään. Metropolia Ammattikorkeakoulussa toimii monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö HyMy-kylä, jossa tämä ajattelu on kiinteä osa kaikkea toimintaa. Toivomme, että HyMy-kylä toimii innostavana esimerkkinä siitä, miten kestävämpi terveydenhuolto voidaan integroida koulutukseen ja alan käytäntöihin. Opiskeluajan painotusten ratkaiseva merkitys Jokainen kampuksella vietetty hetki ja harjoittelutilanne tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää, miten oma panos voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Terveydenhuollon ammattilaiseksi kasvava opiskelija voi nähdä konkreettisesti niin koko alan kuin omat mahdollisuutensa vähentää hiilijalanjälkeä tai kasvattaa sitä. Toimitus- ja hankintaketjut ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä terveydenhuollon hiilijalanjälkeen. Kiinnittämällä huomiota tuotteiden tilaamiseen, kuljetukseen, käyttöön ja hävittämiseen päästöjä voidaan vähentää huomattavasti. Myös kestävien tuotteiden ja hoitoratkaisujen tarjoaminen asiakkaille sekä etävastaanotot lähitapaamisten sijaan ovat esimerkkejä terveydenhuollon ratkaisuista, joilla on vaikutusta ilmastoon. Jokainen kampuksella vietetty hetki ja harjoittelutilanne tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää, miten oma panos voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. HyMy-kylässä terveydenhuollon aiheuttamaan hiilijalanjälkeen vaikutetaan sekä tarjoamalla opiskelijoille tietoa alan aiheuttamista ympäristöhaitoista että osana käytännön harjoittelua. Harjoittelujaksoilla sovelletaan opintojaksoilla sisäistettyjä kestävän kehityksen periaatteita. Opiskelijoiden ymmärrys lisääntyy. He pääsevät myös arvioimaan harjoittelupaikkansa ekologista kestävyyttä. Samalla opiskelijat alkavat havaita niitä vaikutuksia, joita heidän toiminnallaan on. Jokainen opiskelija pohtii ja valitsee asiakkaansa hoitoratkaisuja kestävän kehityksen ajattelumalliin pohjautuen yhdessä ohjaavan opettajan kanssa. Hoitoratkaisut pyritään perustelemaan myös taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Näin kestävä kehitys nivoutuu opintojen arkeen monin tavoin ja opiskelijat pääsevät käytännössä työskentelemään kestävän kehityksen mallien mukaisesti. HyMy-kylässä opiskelijoita ohjeistetaan tekemään kestäviä valintoja ja kiinnittämään huomiota oman toimintansa kestävyyteen. Vaikkapa jätteiden oikeanlainen lajittelu ja kierrättäminen sekä tarvikkeiden kuluttaminen järkevästi ja taloudellisesti ovat arkisia valintoja. HyMy-kylässä myös muovituotteita vaihdetaan kompostoitaviin mahdollisuuksien mukaan ja pyritään suosimaan luontoystävällisempiä tuotteita. Myös hoitomuotojen valinnassa korostuvat kestävät arvot: hoitomuotona suositaan esimerkiksi terapeuttista harjoittelua tuotteiden sijaan ja painotetaan ennaltaehkäisevää työtä. Ennakoivan terveydenhuollon merkitys Tärkeä osa terveydenhuollon hiilijalanjäljen pienentämistä on preventiivisen terveydenhuollon lisääminen eli ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon panostaminen. Preventiivisen terveydenhuollon kulmakivenä toimii sairauksien ennaltaehkäisy ja niiden seurauksien pienentäminen ja omahoidon ohjaus. Sairauksien ennaltaehkäisy on yleensä halvempaa kuin niiden hoitaminen. Preventiivisellä terveydenhuollolla säästetään sekä terveydenhuollon resursseja että toimitaan yksilön hyödyksi. Kun käytetään vähemmän resursseja, myös päästöt vähenevät. Preventiivisellä terveydenhuollolla säästetään sekä terveydenhuollon resursseja että toimitaan yksilön hyödyksi. Hymy-kylässä preventiivinen terveydenhuolto on yksi keskeisimmistä työskentelytavoista, joka ohjaa opiskelijoiden työskentelyä. Ennakoiva työote tarkoittaa, että terveysongelmia pyritään ennakoimaan ennen kuin oireita esiintyy. Esimerkiksi asiakkaan ohjaaminen liikuntamuotojen äärelle voi ehkäistä monia kansansairauksia; diabeetikon ohjaaminen oikeanlaiseen omahoitoon ja huomion kiinnittäminen omiin valintoihin voi ehkäistä isompia terveyshuolia tulevaisuudessa. Preventiivisessa työotteessa ei ole sinänsä mitään uutta tai mullistavaa, mutta sen merkitys on suuri ja integroiminen käytänteisiin tärkeä osa HyMy-kylän kestävän kehityksen rakenteita. Terveydenhuollon opettajien keskeinen rooli Terveydenhuoltoalan kouluttajien pitää pystyä katsomaan pitkälle tulevaisuuteen ja olla rohkeita suunnannäyttäjiä. Opettajien rooli on keskeinen, he ohjaavat opiskelijoita kohti ympäristötietoisempaa terveydenhuoltoa. Ensimmäinen muutos täytyy tapahtua heidän ajattelutavassaan. Sen jälkeen muutosta rakennetaan yhteisten toimintatapojen kautta. Ensimmäinen muutos täytyy tapahtua terveydenhuoltoalan kouluttajuen ajattelutavassa. Kaikki Metropolian opettajat ovat suorittaneet kestävän kehityksen kurssin ja kestävä kehitys näkyy opintojaksojen opetussuunnitelmissa. Opettajien positiivinen suhtautuminen on tärkeää, jotta kestävä kehitys olisi todellisuudessa läsnä opetuksessa ja opetusta ohjaavissa rakenteissa. Olennaisinta on, että opiskeluaikana opiskelijat voivat opettajien kanssa pohtia ja suunnitella, miten terveysalan käytänteisiin voidaan integroida kestävän kehityksen periaatteita. Terveydenhuollon koulutus voi rakentaa kestävää tulevaisuutta Ilmastonmuutos ei tunne rajoja. Globaalin yhteistyön tarve on kiistaton. Kaikki Suomen terveysalojen toimijat voivat vaikuttaa kestävään kehitykseen. Suomen terveysalojen toimijat voivat kaikki omalta osaltaan vaikuttaa kestävään kehitykseen. Terveydenhuollon koulutus voi mahdollistaa sen, että kaikki pääsevät mukaan rakentamaan kestävämpää tulevaisuutta. Mukaan tarvitaan niin henkilökunta, opiskelijat kuin asiakkaatkin. Yhdessä voimme vaikuttaa! Kirjoittajat Elina Wasenius on jalkaterapian tutkinnon tutkintovastaava. Hän tuo opetukseensa kestävän kehityksen näkökulmia ja on preventiivisen terveydenhuollon puolestapuhuja. Hän liikkuu monipuolisesti ja kokeilee uusia liikkumistapoja ennakkoluulottomasti. Satu Mattila on viestinnän lehtori. Yksi hänen kiinnostuksen kohteistaan on kestävä kehitys ammattikorkeakoulujen toiminnassa. Hän rakastaa kissoja ja popcornia. Lähteet Health Care’s Climate Footprint 2019. How the health sector contributes to the global climate crisis and opportunities for action. Health Care Without Harm and Arup. Climate-smart health care series, Green Paper No. 1. UNFCCC 2015. Report of the Conference of the Parties on Its Twenty-First Session, Held in Paris from 30 November to 13 December 2015. Addendum-Part Two: Action Taken by the Conference of the Parties.
TKIO rakentaa dialogista ja oppivaa korkeakoulua
”Emme voi ratkaista ongelmia samalla ajattelulla, jolla loimme ne.” Tämä Einsteinin usein siteerattu lausuma toteaa, että aikamme ongelmien äärellä on tarve uudelle ajattelulle ja uuden oppimiselle. Maailman ja toimintaympäristön muuttuminen luo uusia osaamistarpeita, eikä oppiminen voi koteloitua vanhoihin kaavoihin. Elävä, muuntuva ja tulevaisuuskestävä TKIO tarvitsee dialogista kulttuuria ja oppivaa yhteisöä. Mitä enemmän ympäristön muutokset heijastuvat oppimiseen ja mitä enemmän oppimista tarkastellaan tulevaisuusperspektiivistä, sitä avoimemmaksi oppimisen ja opetuksen systeemi muuttuu. TKIO:n eli tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tulee rakentua toimijoiden itsensä muotoilemana, tarpeiden ja mahdollisuuksien punoksena, jotta se toteutuu elävänä, muuntuvana ja tulevaisuuskestävänä. Tarvitaan dialogista kulttuuria ja oppivaa korkeakouluyhteisöä. Transformaatio ja kyvykkyys TKIO:n ytimessä -julkaisussa avataan laajemmin etenemisen mahdollisuuksia kehittämisen solmukohdissa. Tässä kirjoituksessa pureudutaan transformatiivisen oppimisen skaalautumiseen yksilöistä organisaatioon sekä dialogisuuden merkitykseen erityisesti oppivan korkeakoulun rakentamisessa. Transformatiivinen oppiminen muuttaa maailmankuvaa Transformatiiviseksi oppiminen muuttuu silloin, kun se muuttaa radikaalisti entisiä tietorakenteita, ymmärrystä ja maailmankuvaa. Viime vuosina transformatiivinen oppiminen on ulotettu tarkoittamaan oppimista, joka tähtää erityisesti kestävyyshaasteen ratkaisemiseen uusilla ajattelun malleilla (1). Alun perin Jack Mezirow kutsui transformatiiviseksi oppimiseksi aikuiskoulutuksessa havaitsemaansa vanhojen oppien ja käsitysten uudelleenarvioimista, opiskelijoiden havahtumisena siihen, että vanhojen ajattelutapojen olisi aika väistyä uuden oppimisen tieltä (2). Vanhojen ajattelutapojen on aika väistyä uuden oppimisen tieltä. TKIO:n tiivis kytkeminen oppimiseen ja opetukseen laventaa sukupolvien takaa periytyvän ammattipedagogisen ajattelun perusteita. Vanhan ajattelutavan mukaan oppipoika, mestari ja opeteltava asia muodostivat didaktisen kolmion, jossa oppiminen tapahtuu ja jossa mestari arvioi oppimista (3). Didaktinen kolmio on suljettu systeemi, joka toteutuu parhaimmillaan silloin, kun ulkopuoliset vaatimukset eivät häiritse oppimisen rauhaa. Mutta didaktiseen kolmioon ujuttautuu väistämättä teknologian, ekologian ja geopolitiikan muutoksia tai yhteiseen maailmankuvaan vaikuttavia sosioekonomisia ja -kulttuurisia muutoksia. (Kuvio 1.) Transformatiivinen oppiminen organisaatiossa Oppiminen ei nykykäsityksen mukaan rajoitu yksilön toimintaan, vaan myös tiimit ja organisaatiot oppivat. TKIO:n taustalla on tarve löytää uusia ratkaisuja kestävän kehityksen haasteisiin, sopeuttaa osaamista työelämän nopeaan muutostahtiin ja ennakoida tulevaisuuden osaamistarpeita. On selvää, että TKIO tuo uusia ulottuvuuksia oppimistoiminnalle. Samalla se asettaa myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalle haasteita, jotka liittyvät sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävän kehityksen tukemiseen. Keskeistä on kysyä, löydetäänkö hankkeissa uusia ratkaisuja aikamme ongelmiin, mitä hankkeissa opitaan ja miten tuo oppi tuodaan yhteiselle foorumille kaikkien avoimeen käyttöön. Organisaation oppiminen näkyy toimintatapojen muutoksina. TKIO-toiminnan kehittämisessä koko korkeakoulu joutuu skaalaamaan oppimisen koskemaan omaa toimintaansa. On pohdittava esimerkiksi sitä, miten opiskelijoille voisi avata näkymiä toimintaympäristön muutoksiin ja uusiin osaamisen ja toiminnan tarpeisiin. Korkeakoululle transformatiivinen havahtuminen voisi tarkoittaa sellaisten muutostarpeiden huomaamista, jotka kumpuavat generatiivisistä, moneen koulutusalaan vaikuttavista muutoksista, eivät vain alakohtaisesta osaamistarpeiden ennakoinnista. Tällaisesta toimintaympäristön näkymien tarkastelusta on esimerkkinä Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikin tekeminen ja tuottaminen -koulutus, jossa säännöllisin väliajoin kootaan opiskelijat ja sidosryhmät yhteen tarkastelemaan alan tulevaisuuden näkymiä (5). Tällainen yhdessä ajattelun malli on helppo monistaa muualle toiminnan rakenteiden ja resurssien puitteissa. Se onnistuu ilman ylhäältä tulevaa ohjeistusta, oma-aloitteisesti. Koko korkeakoulun toimintaan ulottuva transformatiivinen oppiminen tarkoittaa vanhojen ajattelu- ja toimintatapojen muuttamista. Organisaation oppiminen näkyy toimintatapojen muutoksina. Muutostyöstä on organisaatioissa totuttu puhumaan johtamisen ja toimintakulttuurin näkökulmista. Oppimisen sijaan johtajien toiminta näyttäytyy helposti toiminnan mylläyksenä, jossa organisaation oppimisen kannalta kriittiset yhdessä ajattelun, oppimisen ja toisin toimimisen paikat saattavat hetkeksi jopa kadota. Minkälaisena organisaation oppiminen näyttäytyisi, jos rakenteiden muutosten sijaan ryhtyisimme puhumaan yhteisestä oppimisesta? Metropolian sisäisessä TKIO-kehittämisprojektissa (2022–2023) tarkasteltiin TKIO-toimintaa korkeakoulun oppimisen näkökulmasta. Projektissa kehitettiin toimintaa havainnollistava TKIO-kypsyysmalli. Malliin sisällytettiin kuusi keskeistä toiminnan kohtaa, joissa on tarpeen hahmottaa asioita uudella tavalla ja rakentaa yhdessä uusia toimintatapoja. Kohdat ovat tulevaisuuslukutaito, pedagoginen johtaminen, yhteistyö, oppijan TKIO-polku, osaamistavoitteet ja palaute sekä arviointi. (Kuvio 2). Oppiva ammattikorkeakoulu rakentuu keskustellen TKIO-kypsyysmallissa esitetyt teemat ovat samalla yhdessä oppimisen keskeisiä kohtia. TKIO:n kehittäminen edellyttää joidenkin vanhojen toiminnan rajojen ylittämistä ja uusien toimintamallien rakentamista. Keskeinen muutostarve liittyy yhteisiin tapaamisiin, kokouksiin ja kokoontumisiin. Silloin kun arjen toiminta muuttuu, on tarpeen yhdessä luoda ymmärrystä, ehkä jopa puhumisen tapoja ja käsitteitä. Tarvitaan keskusteluita, joissa osallistujilla on keskeisin rooli ja joita ei toteuteta valmiiksi pureskelluilla ohjeilla. Tarvitaan eri näkökulmien jakamista ja sulattamista yhteiseksi suunnaksi. Tarvitaan yhdessä ajattelua, sillä muutostyössä tarvitaan kaikkia. Keskeinen muutostarve liittyy yhteisiin tapaamisiin. Transformaatio on jatkuva, kehkeytyvä ja kompleksinen ilmiö. Se on tapahtumisten ketju, jossa on mukana monia toimijoita ja systeemejä. Systeeminen muutostyö edellyttää useita näkökulmia, jaettuja tilannekuvia ja ymmärrystä tulevaisuuden mahdollisuuksista – dialogisuutta. Dialoginen muutostyö eroaa episodisesta, tavoitteiltaan, kohteeltaan ja ajoitukseltaan rajatusta ja etukäteen määritellystä muutosprosessista (8). Toimintaympäristömme muuttuu ja edellyttää toiminnan muutoksia, halusimme tai emme. Transformatiivinen näkökulma TKIO-toimintaan, oppimiseen ja organisaation kehittämiseen avaa mahdollisuuden yhdessä tilanteita ymmärtäen vaikuttaa siihen, että muutokset johtavat hyvään ja kestävään tulevaisuuteen. TKIO-toiminnan kehittämisen, yhdessä oppimisen ja organisaation dialogisen kehittämisen näkökulmat ilmentävät samanlaista otetta ja asennetta ammattikorkeakoulujen ajankohtaisiin haasteisiin (taulukko 1). Taulukko 1. TKIO, oppiminen ja dialoginen kehittäminen transformatiivisesta näkökulmasta. TKIO (6) Kestävää kehitystä tukeva oppiminen (7) Dialoginen organisaation kehittäminen (8) Ydintarina / metanarratiivi TKIO on yhteistoiminnassa rakentuva avoin, ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa muuttuva oppimisen (eko)systeemi. Oppimisella tavoitellaan ihmisen ja ympäröivän todellisuuden tasapainoa, rauhaa, tasavertaista mahdollisuutta kokea elämä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Muutos rakentuu kysymyksille: Miten ajattelemme? Miten toimimme? Keitä olemme? Transformaatio on jatkuvasti kehkeytyvä prosessi, jossa vuorottelee sisäinen ja ulkoinen muutos. Miten toteutuu Kytketään uutta ajattelua ja osaamista TKI- ja oppimistoiminnan välille. Holistinen, moninäkökulmainen ja systeeminen ymmärrys oppimisesta ja opettamisesta. Kehittäminen on orgaanista ja itseohjautuvaa diagnostisen korjailun sijaan. Keskeiset muutostoimijat (tasot) Jatkuva ja kehittyvä yhteistyö TKI- ja oppimistoiminnan kesken. Oppimisen skaalaus yksilöstä yhteisöihin; kyky oppia näkemään todellisuus toisin kuin ennen. Organisaatio luo tilaa omatoimiselle yhteistyölle ja kannattelee itseohjautuvaa uudistumista. Kyvykkyydet, kompetenssit. TKIO ammattikorkeakoulun (organisaation) kyvykkyytenä ja pedagogisena pääomana, jatkuvasti oppivana toimintana. Yksilön vastuu, systeeminen ajattelu, muutoksen ohjaaminen. Psykologisesti turvallinen toimintakulttuuri, joka kestää epätietoisuutta ja keskeneräisyyttä ja suuntautuu kohti parempaa. Tulevaisuuskestävä TKIO Koska TKIO-toiminta on vasta muotoutumassa, tarvitaan monenlaista ajattelua ja kokeilua eri tilanteisiin sopivien käytänteiden luomiseksi. Tarvitaan ymmärrystä siitä, miten transformatiivinen, kestävää kehitystä tukeva ja avoin oppimistoiminta punoutuu alalla tarvittavien perustaitojen oppimiseen. Tällainen ymmärrys rakentuu dialogissa, yhdessä toimintaa muotoillen. Keskeistä on järjestää riittävästi yhteisiä kohtaamisia ja antaa niissä tilaa kaikkien näkemyksille. TKIO:n kehitysmalli ei painota mitään paikantamistaan solmukohdista, ja näin sen ideana on tarjota toimijoille vapaus tarttua niihin kehittämistyön haasteisiin, jotka toimijoita kutsuvat ja joissa hahmottuu etenemisen mahdollisuuksia. Kypsyysmallin osilla ei ole tärkeysjärjestystä, vaan kehittäminen voi alkaa mistä kohtaa vain, noudattaen purjehtimisen kultaista sääntöä ”purjehdi siellä missä tuulee”. TKIO-työtä voidaan toteuttaa kaikenlaisissa organisaatiorakenteissa ja tehtävävastuissa. Yhdessä oppimisen ja TKIO:n kehittämisen näkökulmasta hallinnon ratkaisut tai komentoketjujen vahvistaminen eivät riitä rakentamaan yhteistä ymmärrystä. Keskeistä on järjestää riittävästi yhteisiä kohtaamisia ja antaa niissä tilaa kaikkien näkemyksille. Näin toiminta rakentuu yhteisen ymmärryksen kannattelemana. Kirjoittaja Leena Unkari-Virtanen työskentelee lehtorina musiikin tutkinnossa ja on koulutukseltaan musiikin tohtori, työnohjaaja ja systeeminen prosessikonsultti. Hän toimi Metropolian sisäisten TKIO- ja MEKY-kehittämisprojektien tutkija-projektipäällikkönä vuosina 2022–2023. Hän on toiminut tulevaisuuden työtä ja osaamista koskevissa TKI-tehtävissä ja innostuu erityisesti yhdessä oppimisesta, ennakoinnista ja musiikista. Lähteet Joutsenvirta, M., Laitinen, E., Tyni, S. & Korkeakoski, M. 2022. Transformatiivinen oppiminen kestävyysosaamisen tukena. AMK-lehti. Turun ammattikorkeakoulu. Mezirow, J. 2009. An overview on transformative learning. Teoksessa K. Illeris (toim.) Learning theorists… in their own words. Routledge. s. 90–105. Tynjälä, P. 1999. Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki: Tammi. Unkari-Virtanen, L. 2024. TKIO ja pedagogiikan käänteet. Teoksessa L. Unkari-Virtanen (toim.) TKIO Transformaatio ja kyvykkyys TKIO:n ytimessä. Taito-sarja 131. Metropolia Ammattikorkeakoulu, s. 80–99. Laukkanen, J. 2024. Musiikin tekeminen ja tuottaminen koulutuksen tulevaisuuspaja. Teoksessa L. Unkari-Virtanen (toim.) Tulevaisuuden kudelmia. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa. Taito-sarja 128. Metropolia Ammattikorkeakoulu, s. 78–79. Unkari-Virtanen, L. 2024. TKIO:n kypsyysmalli. Teoksessa Unkari-Virtanen, L. (toim.) TKIO Transformaatio ja kyvykkyys TKIO:n ytimessä. Taito-sarja 131. Metropolia Ammattikorkeakoulu, s. 15–56. Siirilä, J., Salonen, A.O., Laininen, E., Pantsar, T., Tikkanen, J. 2018. Transformatiivinen oppiminen antroposeenin ajassa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20(5). Okka-säätiö, s. 39–56. Gilpin-Jackson, Y. 2015. Transformative Learning during Dialogic OD. Teoksessa G.R. Busche & R.J. Marshak (toim.) Dialogic Organization Development. The theory and Practice of Transformational Change. Oakland, CA: Berrett-Koehler Publishers, s. 245–267.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350
Sonja Holappa, lehtori (kielet)
Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
ammattikorkeakoulu ammattikorkeakouluopetus ammattikorkeakoulupedagogiikka ammattikorkeakoulutus asiantuntijaviestintä digipedagogiikka digitalisaatio etäopetus julkaiseminen Kansainvälisyys kehittäminen kielenopetus kielenoppiminen korkeakoulu korkeakoulupedagogiikka Metropolia ohjaus opettajuus opetuksen digitalisaatio opetus opinnäytetyö Oppeja HyMy-kylästä oppiminen osaaminen palaute pedagogiikka pelillisyys sosiaali- ja terveysala Sosiaalinen media sustainability tekoäly terveysala tiedonhallinta tietotyö toimintakulttuuri työelämätaidot työelämäyhteistyö täydennyskoulutus verkko-opetus verkko-opinnot verkkopedagogiikka Viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yhteistyö
