Hiiltä ja timanttia

Metropolian paradigman muutos – se, josta jokainen meistä on luonut oman tulkintansa – tarkoittaa minun tulkintanani sitä, että opettajat ja opiskelijat oppivat yhdessä. Keskiössä ovat siis oppiminen ja oppija, ei opettaminen. Käsityksemme oppimis- ja opetusmenetelmistä muuttuu. Digitalisaatio (jota muuten Educa-messuilla pari viikkoa sitten kutsuttiin ”pilipalisaatioksi”) siirtää tietojen oppimista just in case -oppimisesta just in time -oppimiseen, jota tapahtuu erilaisissa oppimisympäristöissä. Geneeriset ja metataidot ovat yhä tärkeämpiä monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottamisessa ja hallinnassa. Oppimisen vuorovaikutteinen tuki – ohjaus, palaute ja arviointi – korostuu. Keskiössä on osaamisen todentaminen, ei opitun arviointi. Opettajan työ monipuolistuu. Oppimisprosessin tukemisen lisäksi TKI, liiketoiminta, julkaisut ja esiintymiset ovat opettajan työn eri ulottuvuuksia. ”Hallinnollinen työ”, suunnittelu ja suunnitelmallisuus, todentaminen ja mittaaminen, seuranta ja dokumentointi ovat nyky-yhteiskunnassa hiipineet osaksi myös meidän jokapäiväistä tehtäväkuvaamme.