Viime vuosien yhä kiihtyvä teknologioiden kehitys ja vallitseva pandemia-aika ovat tuoneet niin työhömme kuin arkeemmekin lisää erilaisia digitaalisia mahdollisuuksia ja uusia toimintamalleja. Monilla työpäivät ovat siirtyneet toimistoilta kotikonttoreihin ja samalla kymmeniin eri digitaalisiin järjestelmiin. Työn digitaalisen murroksen ohella kaupassakäynnit ovat vaihtuneet ruokatoimitusten noutamiseen noutopisteiltä, liikuntakeskusten käynnit kotijumppasaleiksi, harrastusten ja ystävien tapaamiset virtuaalikokoontumisiksi Teamseissa ja Zoomeissa. Digitaalisista ratkaisuista on tullut tiivis osa arkeamme, monilla sen osa-alueilla.
Digitaalisissa ympäristöissä tehtävästä työstä on tullut elämään sulautunutta tekemistä, jonka rajat ovat hetkittäin hämärtyneet. Saatamme päivän aikana olla tekemisissä kymmenien tietojärjestelmien, digitaalisten kanavien, verkkokokousjärjestelmien ja alustojen kanssa. Näppäimiemme päässä oleva tieto ja sen hallinta on hajautunut useisiin järjestelmiin projekteista ja tekemisen luonteesta riippuen. Tallennamme tietoa verkkolevyille ja pilviin ja jaamme sitä sujuvasti sosiaalisen median alustoilla. Surffaamme eri ratkaisujen välillä, tarpeiden, toimijoiden ja käytössä olevien yhteyksien mukaan.
Tämä digitaalisuuden vahva invaasio näkyy myös korkeakoulusektorilla toimivien opettajien, opiskelijoiden ja muun henkilöstön arjessa. Tätä ilmiötä kutsun jatkossa digitaaliseksi opiskelupäiväkokemukseksi.
Etätyöskentelyn lisääntyessä olemme entistä enemmän alkaneet kiinnittää huomiota myös onnistuneeseen digitaaliseen työpäiväkokemukseen ja siitä on tullut yksi vallitsevan ajan kuumista ilmiöistä. Sen sanotaan toteutuvan onnistuneena silloin, kun jokaisella yhteisön tai yrityksen jäsenellä on mahdollisuus sekä taidot hyödyntää organisaation käytössä olevia digitaalisia ratkaisuja parhaalla mahdollisella tavalla, samalla saavuttaen paras mahdollinen tulos. (Merenranta 2021, Kopakkala 2021.)
Onnistuneen työpäiväkokemuksen yhteyteen on nostettu esimerkiksi seuraavia näkökulmia (Luoma-aho 2021):
Hyödynnettävien digitaalisten ratkaisujen kokonaisuuden tulee olla mielekäs ja eheä, josta joku on oikeasti vastuussa.
Järjestelmien tulee olla tarvelähtöisiä ja niiden valikoimaa tulee tarkastella, karsia ja jopa luopua aika ajoin.
Hyväksi havaittuja työtapoja kannattaa pitää systemaattisesti yllä ja yhteistyötä digitaalisissa kanavissa tukea.
Työntekijöillä tulee olla tieto ja yhteinen ymmärrys siitä, mitkä digitaaliset kanavat vaativat välitöntä reagointia ja mitkä eivät.
Työntekijöillä tulee olla mahdollisuus hallita työn kuormittavuutta itse sen sijaan, että se hallitsemattomasti valuu päälle eri järjestelmien kautta.
Työnantajan tehtävänä on mahdollistaa digitaalisen työpäiväkokemuksen onnistuminen, työntekijän vastuulla on aktiivinen osaamisen päivittäminen esimerkiksi kouluttautumisen, perehtymisen ja ohjeiden lukemisen muodossa. On huomattu, että työntekijän jaksamiseen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka hyvin hän tuntee omat työkalunsa ja osaa niitä täysimääräisesti ja tarkoitukseen sopivalla tavalla käyttää. Toivottavaa onkin, ettei digitaalisten haasteiden vuoksi kukaan jää mistään paitsi. (Kopakkala 2021.)
Digitaalisen työpäiväkokemuksen voi korkeakouluopiskelijan osalta sujuvasti kääntää digitaaliseksi opiskelupäiväkokemukseksi. Vallitsevassa ajassa monet opinnot, jopa kokonaiset tutkinnot voidaan opiskella etänä niin, ettei oppilaitoksen kampukselle välttämättä ole lainkaan asiaa. Tämän tyylisessä opiskelussa digitaalisten ratkaisujen hallinta ja käyttöosaaminen korostuvat huomattavasti.
Itse työskentelen ylempien ammattikorkeakouluopiskelijoiden parissa, pääasiassa etänä. Esitin heille, Digitalisaatio ja toiminnan ohjaus sosiaali- ja terveysalalla -opintojaksolla, kysymyksen onnistuneeseen digitaaliseen opiskelupäiväkokemukseen liittyen. He nostivat esiin tärkeitä näkökulmia, joiden perusteella voin digitaalista opiskelupäiväkokemusta edelleen kehittää.
Tämän opiskelijaryhmän mukaan onnistuneeseen digitaalisen opiskelupäivään kuuluu seuraavia asioita:
Opiskeltava kokonaisuus on selkeä, hyvin suunniteltu, valmisteltu ja ohjeistettu.
Oppimistavoitteet ovat selkeät, sisällöt ja materiaalit päivitetty tähän päivään.
Webinaarit ja liveluennot alkavat ilman teknistä säätöä, äänet kuuluvat ja kuva näkyy.
Oppimisalustalta löytyy selkeä aikataulu, tehtävien ohjeistukset ja asianmukaiset palautuspaikat.
Opettaja osaa hyödyntää oppimisalustan mahdollisuuksia ja tarpeen mukaan opastaa myös opiskelijaa niiden käytössä.
Webinaarit ja liveluennot etenevät hyvässä tahdissa taukoja unohtamatta ja loppuvat ajallaan. Ohjelma esitetään tilaisuuden alkaessa.
Opetustilanteet ovat osallistavia, keskustelevia ja interaktiivisia ja ne on suunniteltu, aikataulutettu ja jaettu sopiviin osiin.
Osallistavat digitaaliset menetelmät ja tekniset vimpaimet ovat opettajalla hallussa ja aiheen pohdinta onnistuu opiskelijoiden kesken esim. pienryhmissä ja yhteisillä työskentelyalustoilla.
Jatko-ohjeet ovat selkeät ja esillä.
Tärkeänä pidettiin tunnetta siitä, että opiskelijaa ja hänen oppimistaan on ajateltu ja oppimistapahtuma on suunniteltu juuri häntä varten. Opettajan innostuneisuus ja kiinnostus aiheeseen koettiin merkityksellisenä, samoin monisuuntainen vuorovaikutus oppijoiden ja opettajan välillä. Nämä ovat asioita, joita ei mielestäni voi korostaa liikaa!
Digitaalisesta opiskelupäivästä vastuussa olevat henkilöt ovat tehneet etukäteen kaiken sen minkä voivat niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Yllätyksiä sattuu aina.
Onnistuneen kokemuksen ohelle nostettiin toki huomioita myös ei niin onnistuneista tilanteista, joista me korkeakoulujen toimijat voimme ihan varmasti ottaa opiksemme. Tähän laariin nostettiin haasteita esimerkiksi seuraaviin asioihin liittyen:
erilaisten digitaalisten ratkaisujen, toiminnallisuuksien ja menetelmien suppea hyödyntäminen ja niihin liittyvät tekniset haasteet
valmistelemattomat webinaarit ja livetilanteet
digitaalisen osallistamisen ja interaktiivisuuden puutteet
Aikaisemmissa teksteissäni olen kutsunut vallitsevaa aikaa etäkaiken ajaksi, jossa suurin osa elämästämme tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä, fyysisiä kontakteja rajoittaen. Tähän uuteen arkeen olemme sujahtaneet hyvin ja kohtalaisen nopeasti, alun haasteiden jälkeen jopa oppineet siitä nauttimaan.
Digitaalisten päivien systemaattinen kehittäminen on kuitenkin välttämätöntä.
Onnistunutta opiskelupäivää voi yrittää tukea esimerkiksi seuraavien vinkkien avulla:
Pyritään poistamaan tietotekniikan aiheuttamat perusongelmat kaikilta mahdollisimman hyvin.
Organisoidaan erilaisia tukitapoja sekä opiskelijoille, opettajille että organisaation muille työntekijöille. Järjestetään monenlaisia tukimuotoja, useissa eri kanavissa, jotta jokainen apua etsivä sen myös löytäisi. Tärkeätä on huomioida, että etänäkään kukaan ei jää yksin.
Vähennetään tietoisesti tiedon tulvimista eri kanavista ja sitoudutaan käyttämään sovittuja ja tarkoitukseen parhaiten soveltuvia ratkaisuja. Näin tekemällä vähennetään toimijoiden kokemaa kuormitusta, kun asiat tapahtuvat sovitulla tavalla ja löytyvät sovituista paikoista.
Mahdollistetaan erilaisia työskentelytapoja ja vapautta valita itselleen sopivia digitaalisia ratkaisuja tai sovelluksia, kuitenkin niin, että perusvalikoima on yhteisesti sovittu.
Valmistaudutaan ja valmistellaan kaikki mahdollinen etukäteen. Ei sählätä ja säntäillä, vaan sitoudutaan toimimaan suunnitelman mukaan. Mikäli muutoksia tarvitaan, sen ehtii hyvin tehdä seuraavalla lukukaudella.
Viestitään avoimesti ja riittävästi ja aina tarpeen mukaan. Keskustellaan, kohdataan ja kuunnellaan. Ollaan tavattavissa ja tavoitettavissa, sovituissa digitaalisissa kanavissa.
Tuetaan ja ohjataan ajankäytön suunnittelemiseen ja vastuutetaan itsenäiseen aikatauluttamiseen. Etänä tekeminen haastaa totuttuja toimintamalleja ja eroaa huomattavasti paikan päällä ohjatusta oppimistoiminnasta.
Muodostetaan yhteiset säännöt ja sitoudutaan niihin. Yhteinen “koodisto” luo tekemiseen luotettavuutta ja varmuutta.
Ja koska etäkaikesta näyttää yhä vahvemmin tuleva normiarkemme ja työskentelymme yksi muoto, miksi emme ottaisi sitä innolla vastaan ja kehittäisi aktiivisesti edelleen? Olkoon siis digitaalinen opiskelupäiväkokemus yksi ensi vuoden kuumista ilmiöistä, joka nähdään jatkuvana kehittämisprosessina, ei tähän aikaan liittyvänä kertaluontoisena tehtävänä.
Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.
Johanna Tirronen, päätoimittaja, lehtori, p. 050 5850 350 Sonja Holappa, lehtori (kielet) Merja Hintsa, julkaisemisen asiantuntija Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.
Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
Marianne Roivas
on esikoiskirjailija, kirjallisuudentutkija (FT) ja Metropolian suomen kielen ja viestinnän lehtori. Hän on loputtoman kiinnostunut erilaisista teksteistä ja siitä, mitä niillä voidaan saada aikaan. Työssään sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmissa hän korostaa selkeää, tavoitteellista ja asiakasta kuulevaa viestintää. Vapaa-aikansa hän viettää pitkälti kirjojen ja hevosten parissa. Ota yhteyttä
Johanna Tirronen
on vahvalla viestintäintressillä varustettu kulttuurituotannon lehtori. Monimuotoinen ammattikorkeakoulupedagogiikka, vaikuttava viestintä sekä osallistuva työote ovat hänen kiinnostuksensa ytimessä. Hän on koulutukseltaan viestintätieteiden maisteri, ammatillinen opettaja ja valokuvaaja – ja viimeistelee parhaillaan muotoiluajattelun maisteriopintoja. Vapaa-ajalla hänet löytää usein patikoinnin, paritanssin ja basson soiton parista. Ota yhteyttä
Elina Ala-Nikkola
on osallistuvan ja luovan työotteen, ekosysteemisten työtapojen, viestinnän ja kulttuurihyvinvoinnin edistämisen kehittäjä Metropoliassa. Hän innostuu uuden äärellä olemisesta, eri alojen asiantuntijoiden kohtaamisesta ja osaamisen kehittämisestä yhdessä oppien. Hän on kulttuurituottaja (ylempi AMK), joka vapaa-ajallaan muun muassa lukee, hiihtää, kiertää museoita, kutoo islantilaisia paitoja ja nauttii musiikista. Ota yhteyttä
Sonja Holappa
is a senior lecturer at Metropolia, specializing in teaching professional English and communication skills to Bachelor's and Master's students in ICT and Industrial Management. She believes that education plays a crucial role in fostering true professionalism and, ultimately, promoting harmony and understanding among people. Sonja likes to approach both her professional and personal life with meaningfulness and purpose as a guiding light. Ota yhteyttä
Tiina Kokko
työskentelee asiantuntijana Oppimistoimintapalvelut-tiimissä hallintoa ja pedagogiikkaa yhdistävissä kehittämistehtävissä sekä opetussuunnitelmaprosessissa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri ja suorittanut opettajaopinnot Haaga-Heliassa. Tiina on työskennellyt Metropoliassa, ja aiemmin Stadiassa, vuodesta 2001. Hän suhtautuu intohimoisesti oppimiseen, toiminnan kehittämiseen ja oboensoittoon. Ota yhteyttä
Riitta Konkola
toimii Metropolian rehtorina ja toimitusjohtajana. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteiden lisensiaatti, erikoistoimintaterapeutti ja opettaja. Hänen perheeseensä kuuluvat puoliso ja aikuiset lapset. Vapaa-aikanaan hän matkustaa, lukee dekkareita, lenkkeilee ja nauttii ruoanlaitosta. Hän uskoo isotädiltä kuulemaansa ajatukseen: ”Annahan aikaa”, asioilla on tapana järjestyä. Ota yhteyttä
Eveliina Korpela
toimii suomen kielen ja viestinnän lehtorina sosiaalialan tutkinto-ohjelmissa ja S2-asiantuntijana erilaisissa hankkeissa. Hän on kiinnostunut kielenoppimisesta, kirjoittamisen ohjauksesta, työelämän viestintätaidoista ja kielellä vaikuttamisesta. Hän haluaa tuoda kielenopetukseen enemmän toiminnallisuutta, draamaa, elämyksiä ja iloa. Lisäksi hän haluaa parantaa omaa ja opiskelijoidensa elämänlaatua tunnistamalla turhia vaatimuksia ja keskittymällä nykyhetkeen. Ota yhteyttä
Mari Virtanen
on terveystieteilijä (TtT), opettaja ja post doc-tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan digitaalisten palveluratkaisujen vaikuttavaan kehittämiseen. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen. Ota yhteyttä
Minna Kaihovirta
saa energiaa ihmisten kohtaamisesta. Tällä hetkellä hän työskentelee dialogipäällikkönä Metropoliassa ja on myös mukana osallistavan prosessisparrauksen Parru-tiimissä. Puheviestintätausta ja onnistumiset tiukoissakin viestintätilanteissa tarjoavat Minnalle näkökulmaa vuorovaikutukseen ja sen mahdollistamiseen eri konteksteissa Ota yhteyttä
Päivi Ylitalo-Kallio
työskentelee Metropolian kirjastossa informaatikkona ja verkkopalvelukoordinaattorina. Koulutukseltaan hän on FM (interaktiivinen media), ammatillinen opettaja, tradenomi YAMK (käyttäjäkeskeinen suunnittelu), IT-tradenomi ja kirjastomerkonomi. Hän innostuu helposti uusista asioista, myös kaikenlaisesta digitaalisesta, kuten kunnon digimentorin pitääkin. Hän uskoo kehittämiseen pienin askelin ja rohkeasti, moka on lahja 🙂 Vapaa-ajalla Päivi kuskaa lapsia harrastuksiin, paijailee kahta koiraa, ja tanssii. Ota yhteyttä
Riikka Wallin
Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntija. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla. Tärkeintä hänelle on ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sitä hän edistää myös Nia-ohjaajana. Ota yhteyttä
Leena Unkari-Virtanen
työskentelee lehtorina Metropolian musiikin tutkinnossa ja on koulutukseltaan musiikin tohtori. Hän on mukana monissa tulevaisuuden työtä ja osaamista kartoittavissa hankkeissa ja TKI-tehtävissä. Lisäksi hän vastaa Säveltämisen pedagogiikka- ja Johtosävelet -täydennyskoulutuksista (OPH). Dialogi ja yhteiskehittely ovat hänelle tärkeitä uusien ideoiden ja oivallusten innoittajia, mutta myös työmenetelmiä musiikkipedagogin, tutkijan ja työnohjaajan tehtävissä. Ota yhteyttä
Verkko-opetus on tullut jäädäkseen, mutta miten rakentaa laadukkaita ja motivoivia opintokokonaisuuksia ilman valtavaa työmäärää? Oppimismuotoilun työkaluista voi löytyä apu.
Oppimismuotoilu tarjoaa konkreettisia työkaluja opettajille.
Opettajien työympäristö on muuttunut merkittävästi viime vuosina, ja verkko-opetus on tullut monelle pysyväksi osaksi opetustyötä. Ensin COVID-19-pandemia pakotti siirtymään nopeasti digitaaliseen opetukseen, ja nykyään myös Opetus- ja kulttuuriministeriön uusi ohjeistus kannustaa kehittämään pienempiä, työelämän tarpeisiin kohdennettuja osaamiskokonaisuuksia, joiden tarkoitus on palvella laajempi joukko oppijoita. Muuttuvassa ja monimuotoisessa ympäristössä oppimismuotoilu tarjoaa konkreettisia työkaluja opettajille, jotka haluavat suunnitella motivoivia ja vaikuttavia verkko-opintokokonaisuuksia.
Tässä blogikirjoituksessa keskityn oppimismuotoiluun, sen hyötyihin opettajille sekä keskeisimpiin työkaluihin. Lisäksi jaan kokemuksia Metropolia Ammattikorkeakoulun Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella järjestetyistä oppimismuotoilun työpajoista, joissa toimin suunnittelijana ja fasilitaattorina. Työpajojen tavoitteena on ollut tukea opettajia kehittämään 1–3 opintopisteen laajuisia Moodle-pohjaisia opintojaksoja, jotka palvelevat yhtä lailla Metropolian opiskelijoita kuin avoimilla alustoilla oppivia.
Oppimismuotoilun keskeiset periaatteet
Ensisilmäyksellä oppimismuotoilu voi kuulostaa epämääräiseltä käsitteeltä, mutta käytännössä se sisällyttää vakiintuneita menetelmiä ja työkaluja, joiden tarkoituksena on parantaa koulutusmateriaalien oppijalähtöisyyttä. Oppimismuotoilu on siis pedagoginen lähestymistapa, joka pohjautuu muotoiluajattelun periaatteisiin ja soveltaa niitä oppimisprosessin suunnitteluun ja toteutukseen. (Laurila 2023.)
Oppimismuotoilun metodologiaa voidaan hyödyntää sekä digitaalisten oppimisympäristöjen luomisessa että esimerkiksi luokkahuoneessa tapahtuvan ryhmätyöskentelyn suunnittelussa. Kuten palvelumuotoilussa, oppimismuotoilussa keskitytään lopullisen käyttäjän eli oppijan ymmärtämiseen ja tyypillisesti pohditaan seuraavia kysymyksiä:
Mikä tuo oppijan koulutukseen? Millaisia tavoitteita hänellä on (esimerkiksi lisäpätevyys, alan vaiho, itsen kehittäminen)?
Millaiset pohjatiedot hänellä on aiheesta?
Millaiset oppimistavat hänellä on? Oppiiko hän parhaiten käytännön esimerkeistä, opetusvideoista ja tarvitseeko hän selkeämpää kieltä ja tekstityksiä?
Millaisia haasteita hänen elämäntilanteensa asettaa oppimiselle? Onko hänellä perhevelvoitteita? Haittaako kokoaikainen työ opiskeluun keskittymistä?
Oppijalähtöisen näkökulman huomioiminen heti alkuvaiheessa mahdollistaa sen, että opettaja voi vähemmällä vaivalla tuottaa koulutusta, joka on oppijalle mielekästä ja sopii hänen oppimistapoihinsa. Oppimismuotoilun tavoitteena on luoda oppimisprosesseja, jotka tukevat oppijan sisäistä motivaatiota ja ylläpitävät kiinnostusta oppimiseen.
Erityisen tärkeäksi oppijan tarpeiden tunnistaminen tulee verkko-opinnoissa, sillä suora vuorovaikutus opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa on usein vähäistä tai kokonaan poissa. Tämän vuoksi pelkkä lähiopetukseen suunnitellun materiaalin siirtäminen digialustalle ei yleensä riitä. On tärkeää asettua etäoppijan asemaan ja kuvitella kulkevansa hänen tulevaa oppimispolkuaan, miettien niitä askeleita, jotka hänen on otettava itsenäisesti. Näihin askeleisiin voi kuulua esimerkiksi oppimisympäristön navigointi ja sen ominaisuuksien haltuunotto ilman opettajan välitöntä tukea.
Verkko-opetuksessa on tärkeää panostaa oppijan yksilölliseen oppimiskokemukseen tarjoamalla monipuolisia tehtäviä, herätteitä, opetusvideoita, kuvia ja havainnollistavia esimerkkejä. Verkko-opintoja suunnitellessa kannattaa myös pohtia, miten yhteisöllisyyttä voisi vahvistaa osana koulutusta. Esimerkiksi moduulien lopuksi voisi sisällyttää ryhmäkeskustelutehtäviä tai luoda vertaistukikanava ulkoiselle alustalle, kuten Facebook, WhatsApp tai Telegram. Tällaiset elementit auttavat lisäämään läsnäolon tuntua kurssilla ja tukevat samalla etäoppijoiden opiskelumotivaation säilymistä. (Huhtanen 2019.) Lisää vinkkejä vuorovaikutuksen lisäämiseen verkko-opetuksessa löydät esimerkiksi Mari Virtasen (2022) 5 arvioitavaa asiaa verkko-opetusta toteuttaessa, osa 3/3 -blogikirjoituksesta.
Oppijalähtöisyyden ohella keskeisiä periaatteita oppimismuotoilussa ovat iteratiivisuus ja yhteistoiminnallisuus. Iteratiivisuus tarkoittaa sitä, että koulutuksen suunnittelu ei ole kertaluonteinen tehtävä, vaan jatkuva prosessi, jossa koulutusta kehitetään systemaattisesti kohderyhmältä saadun palautteen pohjalta. Esimerkiksi ensimmäisten moduulien jälkeen voidaan kerätä oppijoilta palautetta ja hyödyntää heidän kommenttejaan koulutuksen sisällön ja toiminnallisuuksien muokkaamisessa.
Yhteistoiminnallisuus puolestaan korostaa yhteistyön merkitystä oppimisprosessin kehittämisessä. Tämä yhteistyö voi tapahtua muiden opettajien, asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa, ja se voi toteutua esimerkiksi työpajoissa tai epävirallisissa kohtaamisissa. Näin eri näkökulmat ja kokemukset rikastavat suunnittelua, jolloin lopputuloksena syntyy monipuolisempi ja vaikuttavampi koulutus.
Mitä hyötyä opettajalle oppimismuotoilusta?
Koulutus, joka soveltuu eri oppijoiden tarpeisiin, kuulostaa täydelliseltä oppijan näkökulmasta. Mutta entä opettajan? Vaikka oppimismuotoilun menetelmien käyttöönotto voi alussa vaikuttaa enemmän työllistävältä kuin helpottavalta, myöhemmin se säästää aikaa ja karsii ylimääräistä työtä. Ajatuksena on, että tunnistamalla eri oppijaryhmät ja niiden tarpeet, opettaja voi keskittyä ydinkohderyhmäänsä sen sijaan, että yrittäisi palvella kaikkia oppijaryhmiä yhtä aikaa.
Koska sisällön suunnittelu on jo itsessään vaativa prosessi, työkalut toimivat ensisijaisesti oppaana tai suunnannäyttäjänä. Ne auttavat muistamaan oppijan mahdolliset haasteet kurssin suorittamisessa. Työkaluihin ei kuitenkaan tarvitse jäädä kiinni; niiden pääasiallinen tarkoitus on auttaa hahmottamaan tietyn oppijan erityispiirteet oppimisen kontekstissa sekä luomaan kokonaiskuva hänen arjestaan ja oppimisprosessistaan.
Kuinka hyödyntää oppimismuotoilua oman opetuksen suunnittelussa?
Oppimismuotoiluun liittyy monia työkaluja ja menetelmiä, joita voidaan käyttää eri suunnitteluvaiheissa. Työkalut suositellaan hyödynnettäväksi yhdessä tiimin kanssa, mutta niitä voi kokeilla myös itsenäisesti.
Oppijapersoonat esimerkiksi auttavat opettajaa suunnittelemaan sisältöjä, jotka vastaavat eri ryhmien tarpeita. Näin suunnitellessa voi keskittyä siihen, mikä on tärkeintä ja kohdistaa resursseja juuri niille opiskelijoille, jotka tarvitsevat eniten tukea. Oppijapersoonat siis auttavat hahmottamaan kohderyhmän erityispiirteitä ja tarkastelemaan omaa opintojaksototeutusta eri oppijan näkökulmasta. (Kallio ym. 2018.)
Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella yhdessä opettajien kanssa laadittiin kaikkiaan 11 oppijapersoonaa. Niitä erotti erityisesti opiskelijan lähtötaso (aloittelija, edistynyt, ekspertti) sekä asema työmarkkinoilla (työttömät, työelämässä olevat, yrittäjät, tutkinto-opiskelijat, alan vaihtajat jne.). Ensimmäisessä työpajassa tavoitteena oli kartoittaa, mille eri ryhmille opettajien kehittämät koulutukset soveltuisivat. Toisessa samanteemaisessa työpajassa tavoitteena oli validoida ja kehittää oppijaprofiileja sekä tarkastella niiden avulla koulutusten rakenteen ja sisällön sopivuutta eri kohderyhmille. Oppijapersoonien luontiin ja täydentämiseen olen työpajojen välissä ja jälkeen hyödyntänyt muun muassa Metropolian opiskelijatarinoita sekä tekoälyn apua.
Alla on kaksi esimerkkiä luoduista oppijapersoonista (kuvat 1 ja 2). Molempien persoonien kehittämisessä keskityttiin oppijoiden motivaatioihin, haasteisiin ja aikaisempaan osaamiseen aiheesta – juuri niihin osa-alueisiin onkin tullut päivityksiä työpajan aikana. Näiden oppijapersoonien avulla pyrittiin tarkastelemaan LVI-mallinnus ja simulointi -opintojakson rakennetta ja sisältöä. Oppijapersoonia kehitettäessä havaittiin, että tutkintoa suorittavalla Spesifin Tiedon Hakijalla ja Toisen Alan Ammattilaisella on hyvin erilaiset odotukset sekä eritasoinen osaaminen aiheesta. Tämän havainnon todettiin vaikuttavan suunniteltavaan sisältöön.
[caption id="attachment_6863" align="alignleft" width="1024"] Kuva 1: Esimerkki oppijapersoonasta, Spesifin tiedon hakija.[/caption]
[caption id="attachment_6862" align="aligncenter" width="1024"] Kuva 2: Esimerkki oppijapersoonasta, Toisen alan ammattilainen.[/caption]
Spesifin Tiedon Hakija on edistynyt rakennustekniikan YAMK-tutkinto-opiskelija. Hän suorittaa tutkintoa työn ohella ja kirjoittaa samalla opinnäytetyötään. Häntä motivoi erityisesti opinnäytetyön valmiiksi saaminen, pätevyyden hankkiminen sekä mahdollisuudet uralla etenemiseen ja palkankorotukseen. Hänen haasteensa liittyvät tarkan tiedon löytämiseen, ajanhallintaan sekä työn ja opiskelun yhdistämiseen. Hän saattaa myös kohdata vaikeuksia laskelmien ja raportoinnin kanssa. Opettaja-työpari, joka työsti kyseessä olevia persoonia, lisäsi kuvaukseen oppijan kokemuksia kuvaavan lainauksen: "Saan syventää tietoa, etenen uralla ja palkkakin nousee, tutkinto antaa riittävän koulutuksen poikkeuksellisen vaativien kohteiden suunnitteluun."
Toisen Alan Ammattilainen kehittyi Spesifin Tiedon Hakijasta. Toisen Alan Ammattilainen kuvattiin henkilöksi, joka työskentelee liiketoiminnan parissa ja etsii erityisesti rakennusalan lainsäädäntöön liittyvää tietoa työtehtäviensä tueksi. Hänellä on sekä AMK-tutkinto että muutaman vuoden työkokemus toiselta alalta. Häntä motivoi uuden pätevyyden hankkiminen sekä rakennusalan terminologian hallinnan parantaminen.
Samassa työpajassa opettajat tarkastelivat myös omia opintojaksojaan oppijapersoonien kautta ja alkoivat rakentaa opintojaksoille oppimispolkuja ideoiden oppimista tukevine elementteineen. Oppimispolku on käyttökelpoinen työkalu suunnitteluun, josta lisätietoa löydät erityisesti eOppivan pelikirjasta. Opettajien kehittämiä oppimispolkuja ei esitellä tässä blogikirjoituksessa, sillä ne on tarkoitettu ensisijaisesti opettajien omaan käyttöön, eikä niiden käyttämiseen muussa yhteydessä ole pyydetty lupaa.
Tässä käyttöösi muutama työpohja kurssin rakenteen suunnitteluun:
eOppivan OPPIMIS- JA OSAAMISPOLUT -työpohja
FITechin työkalupaikissa olevat Kurssirunko, Oppimiskokemus, ja Aktiviteetit & formaatit -työpohjat
MUOVAN Oppimismuotoilun menetelmäkortit -julkaisusta löytyvä Pedagoginen käsikirjoitus -työpohja
Videot ovat usein olennainen osa verkko-opintojaksoja. Kuvakäsikirjoitus -työpohja (Huhtanen 2019) auttaa suunnittelemaan opetusvideoiden sisältöä otoksittain. Työpohja auttaa säästämään aikaa niin kuvausten järjestelyissä, kuvauksissa kuin videon jälkikäsittelyssäkin.
Alla (kuva 3) on esimerkki videon kuvakäsikirjoituksesta, jonka opettaja laati Aikataulu- ja työnsuunnittelu -opintojaksoa varten. Siihen on hahmoteltu pääpiirteittäin, mitä eri otoksissa näkyy, millaista tekstiä kuvissa on ja mitä ääniraidalla kuuluu kunkin otoksen aikana. Vaikka FITechin työpohja sisältää tasan kymmenen otosta, opettaja voi itse päättää, minkä pituisen videon hän haluaa tehdä. Yleensä mitä lyhyempää videota haluaa suunnitella, sitä tarkempaa suunnittelua se edellyttää.
[caption id="attachment_6858" align="alignnone" width="1024"] Kuva 3: Esimerkki videon kuvakäsikirjoituksesta.[/caption]
Tässä lisäksi muutama työkalu, joita suosittelen hyödynnettäväksi osana oppimismuotoilua:
Kohderyhmät -työpohja auttaa määrittelemään, ketkä ovat koulutuksen keskeisimmät oppijat ja korostaa eroavaisuuksia niiden tarpeissa. (Huhtanen 2019.)
Oppijan tunnekartta -työpohja auttaa keskustelemaan oppijan kanssa hänen tarpeistaan, tunteistaan ja toiveistaan ja selvittämään, mitkä asiat innostavat häntä tai voivat estää oppimista digitaalisessa ympäristössä. (Kallio ym. 2018.)
Pedagoginen käsikirjoitus auttaa muodostamaan kokonaiskuvan koulutuksen rakenteesta, juonesta ja kulusta. Se kertoo, millaisen oppimisprosessin kautta oppija saavuttaa osaamistavoitteet. (Marstio 2020, Laurila 2023.)
Oppimislupaus auttaa kiteyttämään, miksi koulutukseen kannattaa osallistua. Se auttaa erottautumaan muista vastaavista koulutuksista ja sitouttamaan oppijoita. (Laurila 2023.)
Kokeilemalla kohti oppimismuotoilun edelläkävijyyttä
Oppimismuotoilun tavoitteena on helpottaa opetuksen suunnittelua pitkällä aikavälillä ja auttaa luomaan osallistavia koulutuskokonaisuuksia, jotka tarjoavat oppijoille aitoa arvoa ja tukevat heidän tavoitteidensa saavuttamista.
Oppimismuotoilun tavoitteena ei ole lisätä opettajien työtaakkaa, vaan tarjota työvälineitä.
Opintojaksojen kehittäminen ei kuitenkaan tapahdu kerralla. Palautteen kerääminen ja sen pohjalta tehtävät muutokset ovat prosessissa avainasemassa. Lisäksi yhteistyö kollegoiden kanssa – esimerkiksi työpajoissa – tarjoaa arvokasta tukea ja mahdollisuuden jakaa ideoita, mikä helpottaa uusien menetelmien omaksumista.
Lopuksi haluan muistuttaa, että oppimismuotoilun tavoitteena ei ole lisätä opettajien työtaakkaa vaatien heitä päättäväisesti hiomaan työpohjia täydellisiksi, vaan tarjota heille työvälineitä, jotka tukevat ja helpottavat heidän työtään. Tässä blogikirjoituksessa esittelin vain muutamia oppimismuotoilun työkaluja, mutta todellisuudessa vaihtoehtoja on lukuisia, monenlaisiin tarpeisiin. Suosittelen tutustumaan eri vaihtoehtoihin ja rohkeasti kokeilemaan niitä käytännössä niin opiskelijoiden kuin kollegoidenkin kanssa.
Kirjoittaja
Lada Stukolkina työskentelee palvelumuotoilun ja oppimismuotoilun asiantuntijana Metropolia Ammattikorkeakoulun Kiinteistö ja rakennusalan osaamisalueella sekä TKI-palveluissa.
Lähteet
Huhtanen, A. 2019. Verkko-oppimisen muotoilukirja. FITech-verkostoyliopisto.
Kallio, P., Saarinen, S., Marjanen, J., Kurkipää, T. & Siira, H. 2018. Jotta jokainen voisi oppia. HAUS kehittämiskeskus. Helsinki.
Laurila, M. 2023.Oppimisen muotoilun menetelmäkortit. Vaasan ammattikorkeakoulu.
Marstio, T. 2020. Verkko-opinnon muotoilu. Käsikirja. Laurea ammattikorkeakoulu.
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024. Pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämisen hankehaut käynnissä. Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut.
Virtanen, M. 2022. 5 arvioitavaa asiaa verkko-opetusta toteutettaessa, osa 3/3. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Miten tukea oppijoita, joille kynnys perinteisiin koulutusvaihtoehtoihin on vielä liian korkea? Entä mikä merkitys paikallisyhteisöllä voisi olla osana koulutusta?
Kestävän kehityksen globaali Agenda 2030 -toimintaohjelma on asettanut maailman kaikille maille 17 kunnianhimoista tavoitetta. Niiden saavuttamisessa keskeistä on osallisuuden vahvistaminen huomioiden kestävän kehityksen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset ulottuvuudet. Jotta jokaisella olisi mahdollisuus pysyä muutoksessa mukana, on äärimmäisen tärkeää, että myös paikallisyhteisöt osallistuvat ja osallistetaan kestävän kehityksen toimintaan. (UNESCO Institute for Lifelong Learning, 2017.) Tässä kirjoituksessa kuvattu oppimiskokeilu tarjoaa konkreettisen esimerkin, kuinka yhteisö voi olla mukana toteuttamassa oppimistoimintaa.
Metropolia Ammattikorkeakoulussa osana Olo-Tila -hanketta lähdettiin pilotoimaan matalan kynnyksen valmentavia opintoja kirjastossa. Osallisuuden yhdessä rakentaminen on yksi sen keskeinen ajatus. Ideana oli, että hankkeeseen osallistuvien, heikossa työmarkkina-asemassa olevien oppimis- ja työelämävalmiudet sekä osaaminen ja osallisuus vahvistuvat. Tarkoituksena oli myös löytää polkuja koulutukseen hankkeessa kehitettyjen opiskelu- ja toimintakykyä vahvistavien opintojen avulla. Kerromme seuraavassa keskeisistä oivalluksistamme pilotin aikana.
Yhdessä kehittäen syntyy kohdentuva koulutus
Matalan kynnyksen valmentavat opinnot ovat joustava tapa toteuttaa oppimista ja osaamisen kehittymistä. Tavoitteena on rakentaa mahdollisimman matala kynnys osallistumiselle ja huomioida yksilölliset rajoitteet. Kohderyhmän osallistaminen jo suunnitteluvaiheessa tukee onnistumista.
Yksi tärkeä lähestymistapa oppimiseen osana matalan kynnyksen opintoja on yhteisöllinen oppiminen. Toinen on tekemällä oppiminen, learning by doing. Se pohjautuu oppimiseen, joka tapahtuu omien kokemusten kautta aidoissa tilanteissa. Se on tuhansia vuosia vanha menetelmä. (Reese 2011.)
“For the things we have to learn before we can do them, we learn by doing them.” (Aristoteles)
Olo-Tila -hankkeessa toimintaa lähdettiin suunnittelemaan käyttäjälähtöisesti kick off -työpajassa, jossa osallistujilla, niin opiskelijoilla opettajilla kuin työympäristön edustajillakin, oli mahdollisuus tuoda omia ideoitaan ja ajatuksiaan valmentavien opintojen suunnitteluun. Tekemällä oppiminen sekä yhteisöllisyys oppimisessa nousivat keskusteluja kiteyttäviksi teemoiksi.
Yhteissuunnittelussa nousi esille useita erilaisia ehdotuksia muun muassa digitaalisuuteen, taloudenpitoon ja omaan hyvinvointiin liittyen. Myös kurkistamismahdollisuutta amk-opintoihin toivottiin. Keskusteluissa toistui ajatus siitä, että vuorovaikutus ja sensitiivisyys toisia kohtaan on oleellista, jotta osallistujille voi syntyä osallisuuden kokemus.
Opintojen muotoilu työelämätarpeita vastaavaksi
Kohderyhmän tarpeiden ja toiveiden tunnistaminen on muotoiluprosessin tärkeä alku. Tässä yhteydessä prosessi etenee yhdessä sovittuun tavoitteeseen istuvan työympäristön valintaan sekä siihen liittyvien työtehtävien taitovaatimusten tunnistamiseen. Tehtäväanalyyseilla voidaan tunnistaa esimerkiksi ne tekijät, jotka vaikuttavat toiminnan suorittamiseen ja niitä taitoja, joita tietty tehtävä vaatii. Tunnistettujen tietojen perusteella on mahdollista soveltaa ja vahvistaa henkilöiden osallistumista tarkoituksenmukaisella tavalla. (Boyt Schell ym. 2019, 320–330.)
Hankkeen ensimmäisessä pilotissa päädyttiin valitsemaan työympäristöksi kirjasto. Kirjasto sitoutui yhteiseen prosessiin ja oli mukana kick off -tilaisuudesta alkaen läpi kokonaisuuden. Yhteistyötä suunniteltiin yhteisessä ideointipalaverissa. Työympäristön edustajien mukanaolo vaikutti merkittävästi siihen, minkälaiseksi matalan kynnyksen valmentavat opinnot muotoutuivat.
Työtehtävien taitovaatimusten tunnistamisessa tehtiin analyysi seitsemästä työtehtävästä sekä kuvaus ja ohje työskentelyn pohjaksi. Toimintaterapian vaihto-opiskelijat vastasivat analyysistä. Analyysi perustui toimintaterapian viitekehykseen. Kuvailu mukaili Boyt Schell ym. (2019) tehtäväanalyysitaulukkoa. Tämä analyysi osoitti työtehtävien vaativuutta sekä sitä, millaista osaamista niiden kautta voi syntyä.
Opinnot muodostuivat neljästä kokonaisuudesta, joiden laajuus oli yhteensä 2 opintopistettä:
tulevaisuustyöpajat ryhmissä
työtapojen ja -muotojen tunnistaminen ryhmissä
käytännön työskentely kirjastolla
yhteenveto kokonaisuudesta yhdessä.
Prosessinomaisuus oli vahvasti läsnä läpi tämän yhteisöllisen oppimisen kokonaisuuden. Käytännössä työskentely tapahtui pienryhmissä sekä parityöskentelynä kirjastolla. Opinnoissa käytettiin suomen kielen lisäksi englantia, sillä prosessin eri vaiheisiin osallistui myös toimintaterapian vaihto-opiskelijoita. Tämä toi lisäväriä työskentelyyn ja vahvisti ajatusta yhteisöllisyydestä, tarjoten osallistujilla kokemusta monimuotoisessa työyhteisössä toimimisesta.
Digiosaamisen painottuminen
Digiosaaminen nousi esiin pilotin kohderyhmän toiveissa jo suunnitteluvaiheessa. Yhä digitalisoituneempi arki ja työelämä asettavat uudenlaisia vaateita digitaidoille, vuorovaikutukselle sekä tiedonkäsittelylle. Digitaitojen taustalla vaikuttavat muun muassa valmiudet tarttua toimeen sekä moninaiset ympäristötekijät, jotka samalla vaikuttavat myös digiosallisuuden tai -osattomuuden kokemukseen (Halonen ym. 2023). Digiosallisuus tarkoittaa vapaaehtoista osallistumista yhteiskunnan toimintaan ja osallisuuden kokemista digitaalisessa ympäristössä tai digitaalisen teknologian avulla (Kuusisto ym. 2022, 21). Aiemmissa hankkeissa tunnistettuja keinoja ja tuen muotoja digiosallisuuden vahvistamiseksi hyödynnettiin myös tässä pilotissa mm. perehdyttämällä uusiin työtapoihin, sekä ohjaamalla käytännössä työtehtävien tekoa sekä tarkistamalla yhdessä kokonaisuuksien hallinta (Halonen & Rantala-Nenonen 2023) .
Digitaitoja harjoiteltiin ja vahvistettiin pilotissa muun muassa kirjaston tietojärjestelmää hyödyntävissä tehtävissä älypuhelimen sovelluksella. Toiminnan aikana toimintaterapeuttiopiskelija havainnoi tekemistä ja hyödynsi toimintaterapeuteille ominaisia strategioita. Näitä ovat muun muassa jäsentäminen, rohkaisu ja palautteen anto positiivisen osallistumiskokemuksen varmistamiseksi (Pepin 2024, 229–230).
Työssä oppiminen toimiva osa matalan kynnyksen opintoja
Tutkimustieto osoittaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen olevan erittäin tärkeää osaamisen kehittymisessä. Työelämätaitoja opitaan parhaiten aidoissa työelämäkonteksteissa. Esimerkiksi työssäoppimisjaksot tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia vahvistaa sosiaalisia taitoja, joiden merkitys korostuu yhdessä digitaitojen kanssa nykypäivän työelämässä. (Tynjälä & Virtanen 2017.)
Pilottiin osallistuneet harjoittelivat työelämätaitoja osana koulutusta. Esimerkiksi ajanhallinta, tiedonkäsittely ja vuorovaikutus korostuivat. Osallistujat sitoutuivat tehtäväjaksoon ja osoittivat vastuullisuutta sekä suurta kiinnostusta tehtäviä kohtaan. He jakoivat kokemuksiaan pilotin päätteeksi ja totesivat esimerkiksi näin: “Opin paljon kirjaston arkielämästä” ja “Kokemus kirjastossa oli mielenkiintoinen”. Osaamista ja osallisuuden kokemusta arvioitiin hyödyntämällä Osallisuusmittarin 24 apukysymystä (Osallisuuden osa-alueiden apukysymykset - Osallisuuden palaset 2024.) Tärkeimmiksi asioiksi osallistujien näkökulmasta nousivat seuraavat asiat:
päivittäisen tekemisen tärkeys
myönteisen palautteen saaminen tekemisestä
ryhmään tai yhteisöön kuuluminen
itselle tärkeiden asioiden tavoitteleminen.
Osallistujien mahdollisuus vahvistaa työelämässä tarvittavia taitoja konkreettisen tekemisen kautta aidossa työelämäympäristössä muodosti joustavan tavan oppia uusia, työelämässä tarvittavia asioita. Erityisesti painottuivat vuorovaikutus- ja digitaidot.
Kohti seuraavia matalan kynnyksen koulutuksia
Pilotissa etsittiin vastausta siihen, kuinka työyhteisössä oppiminen ja osallisuuden yhdessä rakentaminen voivat luonnollisella tavalla rakentua osallistujien kokemukseksi osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä aidossa työelämäkontekstissa. Innovatiivinen oppimisenkokeilu kirjastoympäristössä tarjosi matalan kynnyksen oppimisen muotoja ja vahvisti osallistujien työelämätaitoja sekä eri toimijoiden osallisuuden kokemusta. Keskeiseksi lähestymistavaksi vahvistui yhteisöllinen oppiminen, jossa vuorovaikutuksessa yhteisön jäsenten kanssa mahdollistui monipuolinen uusien taitojen oppiminen.
Tällaisten räätälöityjen, opettajien ja opiskelijoiden yhteistoiminnassa muotoiltujen, matalan kynnyksen valmentavien opintojen rakentaminen vaatii aikaa ja energiaa, sekä yhteistä tahtotilaa. Se vaatii kaikilta osapuolilta sitoutumista ja resursseja. Prosessin eri vaiheiden aikatauluttaminen, yhteisen oppimiskäsityksen käytäntöön vieminen sekä osallisuuden vahvistaminen edellyttävät yhteistä keskustelua ja sopimista, jotta jokaisen toimijan rooli on selkeä ja toisaalta myös joustava. Havaintojemme pohjalta keskeiset tekijät, jotka tukivat onnistumista ovat seuraavat:
aikataulutus ja vastuutehtävät sovittiin etukäteen
toimijoiden roolit ja tehtäväkuvaukset määriteltiin selkeästi
viestintään valittiin toiveiden mukaiset ja tutuiksi koetut kanavat
kohderyhmä rekrytoitiin hankkeen yhteistyötahojen kautta ja
osallistujien motivaatio perustui osallistujalähtöisiin lähtökohtiin.
Pilotti osoitti jälleen kerran, että on mahdollista yhdistää oppimistoiminta hanketoimintaan mielekkäällä tavalla, edellyttäen että kokeilun suunnitteluvaiheessa huomioidaan erityisesti kohderyhmän ja kumppaneiden tarpeet, hankkeen tavoitteet ja opiskelijoiden osaamistavoitteet (Halonen & Saikko 2023). Vaihto-opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen kokeilun eri vaiheisiin mahdollistui laajempana kuin alun perin suunniteltiin kohderyhmän ja kumppanin erinomaisen kielitaidon myötä. Tämä koettiin erityisen mielekkäänä opiskelijoiden näkökulmasta ja myös kohderyhmältä tuli palautetta, että oli mukava huomata osaavansa toimia vieraalla kielellä uudessa tilanteessa.
Ajatus siitä, että oppimista voi mahdollistaa ja toteuttaa aidoissa autenttisissa ympäristöissä vahvistui. Onnistumisen mahdollistaa yhteiskehittäminen ja osallistava työtapa, jolloin niin työympäristön edustajat, opettajat kuin opiskelijat saavat vaikuttaa toimintaan. Toivottavasti esimerkkimme inspiroi sinua vastaaviin toteutuksiin!
Kirjoittajat
Johanna Holvikivi toimii yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa opettaen johtamista ylemmissä amk-tutkinnoissa ja asiantuntijana Olo-Tila - osallisuutta, osaamista ja toiminnallisuutta hankkeessa. Johanna on perehtynyt erityisesti korkeakoulupedagogiikkaan, johtamiseen sekä työllisyyden ja työkyvyn edistämiseen.
Janett Halonen toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa ja asiantuntijana Olo-Tila - Osallisuutta, osaamista ja toiminnallisuutta hankkeessa. Janett on perehtynyt erityisesti työ- ja toimintakyvyn arviointiin sekä edistämiseen.
Olo-Tila -hanke on Euroopan unionin osarahoittama, ESR+.
Lähteet
Boyt Schell, B. A., Gillen, G., Blesedell Crepeau, E. & Scaffa, M. E. 2019. Analyzing Occupations and Activity. 320-331. Teoksessa Boyt Schell, B. A. & Gillen, G. 2019. Willard & Spackman´s Occupational therapy. 13. ed. Wolters Kluwer. Philadelphia.
Halonen, J. & Rantala-Nenonen, K. 2023. Avaimia digitaaliseen osallisuuteen ja työelämään. Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Helsinki.
Halonen, J. & Rantala-Nenonen, K. & Saikko, S. 2023. Digiosallisuus digitaalisessa työnhaussa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 113. Helsinki.
Halonen, J. & Saikko, S. 2023. Oppimistoiminta yhdistyy hanketoimintaan pedagogisella ymmärryksellä. Hiiltä ja timanttia –blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Helsinki.
Kuusisto, O. & Merisalo, M. & Kääriäinen, J. & Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V. & Pajula, L, Pihlajamaa, O., Taipale, S. & Wilska, T-A 2022. Digiosallisuus Suomessa: Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki.
Pepin, G. 2024. Occupational Engagement: How clients can achieve change. Teoksessa Taylor, R & Bowyer, P & Fisher, G. 2024. Kielhofner´s Model of Human Occupation. Theory and Application. Wolters Kluwer.
Olo-Tila hankesivut. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Helsinki.
Osallisuuden osa-alueiden apukysymykset. Osallisuuden palaset kehittämistyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Reese, H. 2011. The learning-by-doing principle. Behavioral Development Bulletin, Volume 17 issue 1. American Psychological Association.
Tynjälä, P. & Virtanen, A. 2017. Monipuolinen pedagogiikka tukee työelämätaitojen kehittymistä. Jyväskylän yliopisto.
UNESCO Institute for Lifelong Learning. 2017.
Kuvittele hetki, että olet matkalla tapaamaan opiskelijakavereitasi yhteisen projektityön tiimoilta. Tapaamisen jälkeen riennätte vielä yhdessä opintotutorin vetämään opintopiiriin, jossa on apua tarjolla tehtävien tekemiseen. Käytävällä vastaan tulee opettaja, joka pysähtyy vaihtamaan kanssanne muutaman rohkaisevan sanan. Näissä arjen kohtaamisissa piilee opiskelijaelämän ydin: yhteenkuuluvuus ja tuki, jotka vahvistavat hyvinvointia ja opiskelumotivaatiota.
Riittävä kontakti toisiin opiskelijoihin ja opettajiin on merkittävää sekä opiskelijan hyvinvoinnille että opiskelumotivaatiolle.
Viimeistään pandemian aikana tunnistettiin, miten merkittävää riittävä kontakti toisiin opiskelijoihin ja opettajiin on sekä opiskelijan hyvinvoinnille että opiskelumotivaatiolle. Opiskelijoiden välisten kohtaamisten väheneminen vaikutti esimerkiksi suoraan tiedonkulkuun ja yleiseen motivaatioon. Monelle opiskelijalle paluu kampukselle ei ollut helppoa sekään. Kuukausien yksin puurtaminen ja etäopiskelu ajoi tilanteeseen, jossa opinnot olivat jääneet roikkumaan ja koettu hyvinvointi oli siksi normaalia huonompaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö vastasi tilanteeseen myöntämällä erityisavustusta koronapandemian vuoksi tarvittaviin toimenpiteisiin (1). Sillä on edistetty korkeakouluopiskelijoiden oppimisvajeen tasoittamista ja opintojen etenemistä sekä ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin tuen vahvistamista. Yksi rahoitetuista hankkeista on MMKK-opiskeluhyvinvointihanke (2), jossa toimin projektipäällikkönä. Vinkkaan tässä kirjoituksessa hankkeen aikana hyviksi käytänteiksi tunnistetuista kehitystoimista, jotka kietoutuvat kohtaamisten lisäämiseen.
Kohtaamisten lisääminen vertaistoimintaa kehittämällä
Vertaistutorit edistämässä kohtaamisia opintojen alussa
Tyypillisessä opiskelija-tutortoiminnassa nimetyt vanhemmat opiskelijat toimivat aloittavien opiskelijoiden tukena orientaatioviikon ja sitä läheisesti ympäröivän ajan. Tämä tutor-toiminta on syystä käytänteeksi juurtunut tapa tukea opiskelijoita. Voisiko sitä laajentaa opintojen aloitusta pidemmälle?
Metropoliassa on saatu hyviä kokemuksia siitä, että vertaistutorit auttavat opiskelijoita koko ensimmäisen vuoden ajan. Heidän tehtäväänsä on laajennettu kattamaan fuksiopiskelijoiden koko opintojen alkuvaihe, aiemman orientaatiojakson perehdyttämisen ja ryhmäyttämisen lisäksi. Tutorryhmissä järjestetään esimerkiksi yhteisiä tapaamisia, joissa opiskelijat voivat jakaa kokemuksiaan opintojen haasteista ja saada tukea sekä tutoreilta että toisiltaan. Näin vahvistetaan vuosikurssin sisäistä ryhmäytymistä ja luodaan tilaisuuksia merkityksellisiin vertaiskohtaamisiin kaikille.
Vastaavaa vertaistutorointia järjestetään myös vaihto-opiskelijoille heidän opiskelijavaihtonsa ajaksi. Kansainvälisten opiskelijoiden hyvinvointi voi olla erityisen kovalla koetuksella, kun omat kotimaan läheiset ja ystäväverkostot ovat kaukana. Tämä todettiin erityisesti pandemian aikana. KV-tutoreiden toimintaa on aktivoitu muun muassa kehittämällä monenlaisia kohtaamispaikkoja, kuten kaverilounaita ja joulunodotus-tapahtumia.
Tutor-toimintaan osallistuvat opiskelijat saavat opiskelijakunta METKAlta koulutuksen tehtävään. Heidän on myös mahdollista opinnollistaa tutorina toimiminen. Tällöin vapaavalintaiset opinnot karttuvat viidellä opintopisteellä. Huomattavaa on, että monikaan tutoreista ei hakeudu mukaan opintopisteiden vuoksi, vaan halusta toimia aktiivisena osana opiskelijayhteisöä ja sen kehittämistä.
Opintotutortapaamiset tukemassa opiskelua
Opinnoissa tulee hetkiä, jolloin opinnot eivät niin sanotusti luista. Menossa oleva opintojakso voi olla itselle erityisen vaativa, elämäntilanne kuormittava, tekemättömiä tehtäviä on kertynyt yli sen kuuluisan äyrään tai johonkin tehtävään on vaan haastava tarttua. Yksin tilanteen purkaminen ei suju kaikilta. Järjestetyt tapaamiset opiskelijakavereiden sekä opintotutorin kanssa voivat auttaa kynnyksen yli ja takaisin vauhtiin.
Metropoliassa on kehitetty opintotutor-toiminta, jotta kaikilla opiskelijoilla olisi mahdollisuus opiskella yhdessä. Tämä toiminta täydentää opiskelijoiden itse järjestämää ryhmätyöskentelyä ja yhteisopiskelua. Se perustuu täysin vertaistukeen. Opintotutorit organisoivat ja vetävät yhteisiä opiskeluhetkiä omissa tutkinnoissaan. Toiminta vaihtelee fysioterapeuttiopiskelijoiden käytännön harjoittelusta vapaamuotoiseen tehtävien tekoon tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoiden kesken. Opintopiirien vetäjät voivat joko opinnollistaa työnsä tai heille on vaihtoehtoisesti tarjolla pieni rahallinen palkkio. Opintotutorit ovat Opiskelijakunta METKAn koulutuksen saaneita opiskelijoita.
Tukiopiskelijatoiminta
Kolmas tunnistettu tarve kohtaamisten lisäämiselle on opiskelijoiden keskustelutarpeeseen vastaaminen tukiopiskelijatoiminnan muodossa. Varhaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä keskustelutuen tarjoaminen tukee opiskelijahyvinvointia ja parhaimmillaan ennaltaehkäisee mielen sairastumista.
On huomattava, että tukiopiskelijalta vaaditaan erityistä osaamista. Metropoliassa he kaikki ovat sosiaalialan opiskelijoita. Tukiopiskelijat saavat myös Mieli ry:n Mielenterveyden ensiapu® 1 ja Mielenterveyden ensiapu® 2 -ohjaajakoulutukset osana opintojaan. Heitä ohjaa ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtii opintopsykologi. Tukiopiskelijatoiminta liitetään osaksi heidän opintojaan.
Kohtaamisia tukeva ympäristö
On paikkoja, joissa on kiva hengata ja toisia, joista kulkee mieluiten ohi. Tämä koskee myös oppilaitoksia. Jos oppilaitoksen fyysinen ympäristö kutsuu puoleensa jo se itsessään tukee kohtaamisia.
Metropoliassa opiskelijoiden keskinäisiä kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä on pyritty lisäämään toteuttamalla kampuksille kampuslounge-tiloja, joihin on hankittu mukavia sohvia, viherkasveja, kahvinkeittimiä ja lautapelejä. Kampuksilla on järjestetty esimerkiksi valokuvahaasteita tilojen seinien koristamiseksi. Yhteiseen tekemiseen tähtäävät myös opiskelijoiden joogatila ja kirjastoihin hankitut liikuntavälineet, joita saa vapaasti lainata sieltä.
Opiskelijan ja henkilöstön kohtaamiset kampuksen arjessa
Keskeinen osa opiskelijan kohtaamisista liittyy vuorovaikutukseen henkilöstön kanssa opiskeluarjessa liittyen opetukseen, ohjaukseen, tukitoimiin, tapahtumiin sekä spontaaneihin tilanteisiin kampuksen arjessa. Nämä kohtaamiset ja niistä opiskelijalle syntyvä kokemus ovat kaikkien korkeakoulussa työskentelevien vastuulla. Opiskelijalähtöisessä ohjauksessa jokainen henkilöstön jäsen osallistuu opiskelijan ohjaamiseen ja tukemiseen roolinsa mukaisesti. Tämä lisää ohjauksen saavutettavuutta ja madaltaa kynnystä hakea tukea.
Kohtaamiset opiskelijan kanssa ja niistä opiskelijalle syntyvä kokemus ovat kaikkien korkeakoulussa työskentelevien vastuulla.
Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada tukea ja ohjausta läpi opintojen. Ohjauksen kehittäminen on tärkeää, jotta opiskelijat voivat saada oikeanlaista ja oikea-aikaista tukea juuri silloin, kun he sitä tarvitsevat. Ohjauksen tasapuolisuus ja tasalaatuisuus ovat tässä merkittävä asia. Hyvin organisoitu ja monitasoinen ohjausmalli tukee opiskelijoiden hyvinvointia ja opintomenestystä koko korkeakoulupolun ajan.
Metropolia Ammattikorkeakoulussa opiskelijat saavat henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi opintojen suunnitteluun sekä työharjoitteluun ja urasuunnitelmiin liittyen. Ryhmäohjausta on tarjolla muun muassa seuraavista aiheista: opintojen rakenne ja yleinen opintosuunnittelu, kansainvälistymismahdollisuudet sekä korkeakoulun palvelut.
Lisäksi tutkinto- ja kampuskohtaisia infotilaisuuksia järjestetään säännöllisesti. Niissä käsitellään kaikkia opiskelijoita koskevia ajankohtaisia asioita. Kampuksilla järjestetään myös kouluttautumis-, työllistymis- ja verkostoitumistilaisuuksia. Näiden henkilöstön ja opiskelijoiden kohtaamiseen perustuvien käytänteiden avulla pyritään varmistamaan, että jokainen opiskelija saa tarvitsemansa tuen.
Jotta ohjaus olisi yhdenmukaista ja laadukasta, ohjaustyötä tekevää henkilöstöä tuetaan yhtenäisillä materiaaleilla sekä näihin pohjautuvilla koulutuksilla. Metropoliassa ohjaustyötä tekevälle henkilöstölle on tuotettu perehdytysaineisto, johon on koottu kokeneiden ohjaajien ohjeita, aineistoja ja työpohjia jokaisen ohjausta tekevän työn tueksi sekä varmistamaan uusien henkilöiden tasalaatuinen perehdytys. Tämä materiaali on koottu Ohjaajan Moodleksi. Se koostuu seuraavista osioista:
Oppijalähtöisen ohjauksen malli
Ohjauksen toimijat
HOPS-ohjaus
Opinnot
Uraohjaus/harjoittelu
Opiskelijahyvinvointi
Ohjauksen vuosikello
Ohjaajan hyvinvointi
Minä ohjaajana
Materiaalipankki
Ohjeet ja säännöt
Perehdytysaineistoa käytetään myös uusien ohjaajien koulutuksessa, jolloin he saavat kattavan kokonaiskuvan ohjauksen keskeisistä osa-alueista.
Selkeä viestintä tukee kohtaamisissa saatua ohjausta ja tukea
Selkeä ja saavutettava viestintä auttaa opiskelijoita löytämään tarvitsemansa tiedon ja tuen. Keskeisen tiedon löytyminen yhdestä paikasta on osa selkeää viestintää. Luonteva sijainti tietopankille on oppilaitoksen intranet, jonne on hyvä koota niin ohjaukseen kuin opiskeluhyvinvointiin liittyvät sisällöt, henkilöt ja prosessit.
Keskitetyn tietopankin lisäksi Metropoliassa on luotu digitaalinen perehdytysaineisto, Opintostartti. Sen tavoitteena on opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn parantaminen sekä asiasta viestiminen. Opintostartti sisältää kaikille opiskelijoille yhteisen tiedon korkeakoulussa ja Metropoliassa opiskelusta, oppimisympäristöistä, käytössä olevista digitaalisista ohjelmista, opiskelutaidoista ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Tähän aiheistoon jokainen aloittavan opiskelijaryhmän ohjaaja voi lisäksi liittää omalle ryhmälleen tärkeää tietoa kyseisestä opiskelualasta, tutkinnosta ja opiskelukäytänteistä. Opintostartista on tehty myös englanninkielinen versio kansainvälisille opiskelijoille.
Metropoliassa on otettu myös tekoäly opiskelijoiden ohjauksen avuksi. Annie tukibotti on tekoälyä hyödyntävä palvelu, jonka Chat-palvelusta opiskelijat voivat kysyä ohjausta koskevia kysymyksiä.
Kohti kohtaamisia kampusarjessa
Kohtaamisten rakentaminen ja tukeminen osana korkeakouluarkea on yhdenmukaista MMKK-hankkeessa kehitetyn Keltaisen liikennevalon mallin kanssa. Siinä pienemmät huolet opiskelijan hyvinvoinnissa ja opiskelukyvyssä pyritään ratkaisemaan vertaisuuteen pohjautuvilla palveluilla, viestintää tehostamalla ja ohjaushenkilöstön työtä tukemalla. Malli pohjautuu Metropolian opiskeluhyvinvointitiimin kehittämään Asiakaslähtöisen opiskeluhyvinvoinnin liikennevalopalvelumalliin. Sen keskeisinä tekijöinä ovat opiskelijan opiskelukyky ja hyvinvointi, ja niiden tueksi tarjotut vihreän, keltaisen ja punaisen valon palvelut. Ne riippuvat opiskelijan koetusta hyvinvoinnista ja opiskelukyvystä. (3.)
Kohtaamiset ovat keskeinen osa kampusarkea, ne vaikuttavat lopulta meidän kaikkien viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. Pidetään yhdessä huoli riittävistä ja laadukkaista kohtaamisista niin opiskelijoiden kuin kollegojen kesken!
Kirjoittaja
Terhi Dahlman on Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon lehtori ja Metkasti Metropoliassa kohti kukoistusta -hankkeen (MMKK) projektipäällikkö.
Lähteet
Erityisavustus Koronapandemian vuoksi tarvittaviin toimenpiteisiin korkeakouluopiskelijoiden oppimisvajeen tasoittamisen ja opintojen etenemisen, ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin tuen vahvistamiseksi ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa 2021. Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut.
MMKK-hyvinvointihanke. Hankkeen verkkosivut. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Dahlman T. 2023. Keltaisen liikennevalon opiskelukykymalli. Teoksessa Dahman T. 2023 (toim.) Aktiivinen opiskelijayhteisö vertaistoiminnan mahdollistajana. TAITO-sarja 127. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Terveydenhuollon toimialan kehittyminen on dynaaminen prosessi, joka on välttämätön potilaille ja työssä toimiville asiantuntijoille kaikkialla maailmassa. Välttämätöntä se on myös terveydenhuollon kestävyydelle, saatavuudelle, turvallisuudelle ja laadulle.
Tässä moniulotteisessa kehittymisprosessissa koulutuksen ja jatkuvan oppimisen roolit ovat merkittävät. Liittämällä näyttöön perustuva tieto ja innovatiiviset opiskelu- ja opetuskäytänteet yhteen voidaan varmistaa, että eri tavoin saavutettu osaaminen vastaa organisaatioiden ja työyhteisöjen kehittyviä tarpeita. Vahvistamalla yhteistyötä ja vuoropuhelua kouluttajien, tutkijoiden ja kentällä toimivien asiantuntijoiden välillä voidaan uutta tietoa, näkemyksiä ja kokemuksia hyödyntää jatkuvaa oppimista tukevien kokonaisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Näyttöön perustuva tieto + teknologiset ratkaisut + pedagogiikka = innovatiiviset oppimisratkaisut
Terveydenhuollon koulutukseen ja koulutustarpeisiin liittyy monia isoja kysymyksiä.
Minälaista on tulevaisuuden työ ja miten koulutuksen järjestäjien tulisi tähän valmistautua?
Miten ratkaista sekä työvoiman että terveydenhuoltopalveluja käyttävien henkilöiden määrän lisääntymisen ja monimuotoisuuteen liittyvät haasteet?
Miten huomioida työssä hyödynnettävien teknologioiden kehittyminen ja käyttöönotettavien teknologisten opetusratkaisujen määrän lisääntyminen?
Näihin kysymyksiin etsitään joustavia ja monimuotoisia ratkaisuja maailmanlaajuisesti. Erilaisten teknologioiden, virtuaalisten simulaatioiden, laajennettujen todellisuuksien ja tekoälytyökalujen integrointi koulutukseen antaa koulutuksen asiantuntijoille mahdollisuuden kehittää ja tuottaa, opiskelijoille mahdollisuuden osallistua entistä mukautuvampiin oppimistilanteisiin.
Yksi maailmanlaajuisesti arvostettu hoito- ja terveystieteiden koulutuksen yhteistyöfoorumi on NETNEP (Nursing Education In Practice)-konferenssi, joka tänä syksynä pidettiin Singapore Expossa. Konferenssin teemana oli From disruption to innovation in nursing and midwifery: Celebrating and driving outcomes through education. Konferenssissa kuultiin kymmeniä puheenvuoroja ja nähtiin satoja postereita. Tämä teksti perustuu konferenssin laajaan tieteelliseen sisältöön teemasta New technolgies, artificial intelligence, simulation and social media in teaching and practice.
Tekoäly kaiken keskiössä
Yksi tämän hetken kuumimmista ilmiöistä on generatiivinen tekoäly ja sen hyödyntäminen opettamisen ja oppimisen eri yhteyksissä. Koulutuksen näkökulmasta ilmiötä tarkasteltiin useissa puheenvuoroissa sekä opettajien että opiskelijoiden näkökulmasta. Sille esitettiin useita opetusta rikastavia käyttökohteita, kuten
tapaustyyppisten, reflektointia edellyttävien oppimistehtävien tuottaminen
monivalintakysymysten tuottaminen
arviointikehikkojen, kyselylomakkeiden ja mittareiden tuottaminen
palautteiden antaminen
kieliopin ja tekstien tarkistaminen
oppimistehtävien plagiointitarkistus
ohjaus- ja opetusvideoiden ja opetussisältöjen tuottaminen.1,2,3
Tekoälyn hyödyntämisen näkökulmasta tärkeänä pidettiin, että opetushenkilöstön osaaminen on ajantasaista ja että osaamisen kehittymistä tukevaa koulutusta, ohjeistusta ja käytännöllisiä esimerkkejä on riittävästi saatavilla4. Lisäksi peräänkuulutettiin avointa ja ajantasaista hoito- ja terveystieteiden tekoälyn opetuskäytön ohjeistusta5. Suomessa kaikille toimialoille soveltuvan kansallisen ohjeistuksen on tuottanut Arene (2024)6 ja se on avoimesti korkeakoulutoimijoiden hyödynnettävissä. Lisäksi monet korkeakoulut ovat julkaisseet omia ohjeistuksia henkilöstölle ja opiskelijoille. Kaikkien ohjeiden ja linjausten osalta tärkeintä on kuitenkin se, että ne otetaan korkeakouluyhteisöissä täysimääräisesti käyttöön ja kaikkien organisaation toimijoiden osaaminen saavuttaisi linjausten hyödyntämistä edellyttävän perustason.
Teknisten mahdollisuuksien ohella esiin nousivat eettiset näkökulmat. Tärkeänä pidettiin sitä, ettei tekoälyn oleteta korvaavan nykyisiä toimintoja, vaan enemmänkin nähtäisiin se mahdollisuutena opettamisen ja oppimisen rikasteena. Selvää oli myös se, että vaikka opiskelijat ohjeistetaan asianmukaiseen ja eettiseen käyttöön, käytännön haaste on se, että ohjeistuksesta huolimatta yksilöt ovat vastuussa uusien työkalujen eettisestä hyödyntämisestä.
Opiskelijoille tekoälytyökalut mahdollistavat nopean ja tehokkaan tavan ideoida ja tarkastella ilmiöitä eri näkökulmista. Lisäksi se voi avustaa tehtävien tekemisessä, vastausten tarkistamisessa ja tentteihin valmistautumisessa. Generatiivisen tekoälyn käytön on koettu lisäävän opiskelumotivaatiota, parantavan teknistä osaamista, opettavan kriittistä ajattelua ja valmistavan opiskelijoita työelämään. Lisäksi tekoälytyökalujen, kuten ChatGPT ja Copilot, käytöstä on koettu merkittävää etua tilanteissa, joissa opiskelukieli ei ole opiskelijan äidinkieli. Ylipäänsä esillä olleet tutkimukset raportoivat hyvin positiivisia asenteita sen käyttöä kohtaan, joskin lisätutkimusta peräänkuulutettiin. Eettisten haasteiden lisäksi käytön haittapuolena nähtiin tekoälytyökalujen mahdollinen hallusinointi tiedon tuottamisessa ja käyttäjien luovuuden ja kriittisen ajattelun väheneminen.7,8 Opiskelijoiden parissa esiin on nostettu huoli oman ajattelun laiskistumisesta ja tekoälyn tuottaman tiedon luotettavuudesta9.
"Tekoälyn hyödyntäminen on pedagogiikkaa". - Hui Xuan Yap
Laajennetut todellisuudet oppimisen rikastajina
Konferenssin innovatiivisimmasta annista vastasi Hybrid Intelligence -tutkimushanke, jonka tarkoituksena on selvittää ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta oppimisen tukena. Hanke hyödyntää laajennettua todellisuutta, sensoriteknologiaa ja ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta mittaamalla kognitiivisten muutosten lisäksi neurofysiologisia muutoksia, rekisteröimällä sydämen ja aivojen sähköistä toimintaa ja iholla tapahtuvia muutoksia. Mittaustulosten perusteella positiivisia vaikutuksia on saatu oppijoiden varmuuden lisääntymiseen, kuitenkaan lisäämättä heidän kokemaansa stressiä.10
Laajennetun todellisuuden ratkaisuista esillä olivat virtuaaliset simulaatiot ja virtuaalipotilaat, jotka mahdollistavat oppijoiden toimimisen ja virtuaalisten potilaiden hoitamisen ympäristöön sulautuvissa, immersiivisissä ympäristössä, älylaitteiden tai VR-silmikon välityksellä. Oppimiskokemukset näillä tekniikoilla ovat olleet varsin positiivisia verrattuna perinteisiin opetusmenetelmiin, joskin teknisten ratkaisujen käytettävyys on osin koettu haastavaksi.11,12
Vaikutuksista kohti vaikuttavuutta
Koulutuksen vaikuttavuus on monisyinen kysymys, jonka arvioiminen ja ymmärtäminen sisältää useita ulottuvuuksia13. Vaikuttavuustutkijoiden Kirkpatrickin (1998)14 ja Kaufmanin (1995)15 mukaan koulutuksen vaikutuksia tulee mitata useilla tasoilla ja eri toimijoiden näkökulmasta. Koulutusorganisaation näkökulmasta merkittävää on opiskelijoiden tyytyväisyys (taso I), muutokset tiedollisessa ja taidollisessa osaamisessa (taso II) ja opitun siirrettävyys oppilaitoksista työelämään ja ympäröivään yhteiskuntaan (taso III). Organisaatioiden näkökulmasta tärkeää on uusien oppien laajempi käyttöönottaminen osaksi toimintoja (taso IV) ja niiden pitkäaikaisvaikutukset esimerkiksi kustannusten laskuun ja muuhun resurssitehokkuuteen (taso V). Yhteiskunnalle merkittäviä ovat kansanterveydelliset vaikutukset (taso VI), joita voivat olla esimerkiksi positiiviset terveysvaikutukset, sairastavuuden väheneminen ja elämänlaadun parantuminen. Koulutusorganisaatioiden näkökulmasta vaikutusten ja vaikuttavuuden mittaamiseen parhaiten soveltuvat tasot I-III, joita voidaan arvioida esimerkiksi tiedollista tai taidollista osaamista ja tyytyväisyyttä arvioivilla mittareilla. Kyselyt, lomakkeet ja standardoidut testit tarjoavat tietoa, joilla voidaan arvioida koulutusten onnistumisia ja puutteita ja kehittää niitä edelleen.
Konferenssin annin perusteella innovatiivisten oppimisratkaisujen vaikutusten arviointiin hyödynnetään edelleen hyvin perinteisiä menetelmiä, kuten tieto- ja taitotestejä ja tyytyväisyyttä kuvaavia kyselyjä. Sen sijaan opitun siirtovaikutusta, uusien taitojen implementointia käytäntöön, resurssitehokkuutta tai kansanterveydellisiä vaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan. Ne vaatisivat pitkäaikaisseurantaa ja kontrolloituja koeasetelmia ja nykyistä laajempia osallistujamääriä. Työelämään siirtyvien opiskelijoiden seuraaminen antaisi mielenkiintoista tietoa tietopohjan kasvamisesta käyttäytymismuutoksiksi ja edelleen väestöön kohdistuviksi terveysvaikutuksiksi. Tällainen laaja-alainen ja pitkäkestoinen arviointi on olennaista koulutusinnovaatioiden vaikutusten ymmärtämiseksi.
Lisäksi valikoimaan tarvitaan uudenlaisia arviointimenetelmiä arvioimaan tekoälyllä tuettua oppimista16,17, joihin toivottavasti palataan seuraavassa, vuoden 2026, konferenssissa. Tällä välin innovatiivisten ja vaikuttavien opetus- ja oppimisratkaisujen kehittäminen jatkuu maailmanlaajuisesti konferenssin pääpuhujan, Gemma Staceyn sanoin,
"Unlock the power of knowing what you don´t know."
Lähteet
1 Stratton-Maher, D. & Kelly, J. 2024. Embracing artificial intelligence to reimagine assessment to ethically accommodate ChatGPT in nursing education. Oral presentation. NETNEP2024.
2 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
3 Shin, S., Choi, J., Hong, E. et al. 2024. Development of Multiple-Choice Questions in Nursing Education Using Generative AI. Oral presentation. NETNEP2024.
4 Groeneveld, S., van Os-Medendorp, H., van Gemert-Pijnen, J. et al, 2024. Required competences of nurses working with artificial intelligence-based lifestyle monitoring in long-term care: a Delphi study. Oral presentation. NETNEP2024.
5 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
6 Arene. 2024. Arenen suositukset tekoälyn hyödyntämisestä ammattikorkeakouluille. Päivitetty 4.10.2024.
7 Zgambo, M., Costello, M., Buhlman, M. et al. 2024. Enhancing Academic Integrity in Higher Education: A Multi-phase Study on Students' Perceptions and Use of Artificial Intelligence. Oral presentation. NETNEP2024.
8 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
9 Summers, A., El Haddad, M., Prichard, R. et al. 2024. Generative AI, the views of students, markers and the Integrity Compliance Unit. Oral presentation. NETNEP2024.
10 Mikkonen, K., Kuivila, H., Pramila-Savukoski, S. et al. 2024. Enhancing Clinical Education: The Role of Human-Centered Extended Reality in Healthcare Student Learning. Oral presentation. NETNEP2024.
11 Ropponen, P., Tomietto, M., Pramila- Savukoski, S. et al. 2024. The impacts of educational interventions using VR simulations on nursing students’ learning. Oral presentation. NETNEP2024.
12 Mattson, K., Haavisto, E., Jumisko-Pyykkö, S. et al. 2024. Nursing students' experiences of empathy in a virtual reality simulation game: a descriptive qualitative study. Oral presentation. NETNEP2024.
13 Virtanen, M. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
14 Kirkpatrick, D. 1998. Another look at evaluating training programs. Alexandria, VA: American Society for Training & Development.
15 Kaufman, R., Keller, J., & Watkins, R. 1995. What works and what doesn’t: Evaluation beyond Kirkpatrick. Performance and Instruction, 35(2), 8-12.
16 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
17 Ramjan, L., Drury, P., Glarcher, M. et al. 2024. Educator perspectives on the use of generative AI in nursing: Friend or foe? Oral presentation. NETNEP2024.
Viime kuukausien aikana yhdeksi suosituksi jaksamiseen kannustavaksi lausahdukseksi on noussut viittaus tulevaisuudessa häämöttävään uuteen normaaliin. Tällä uudella normaalilla viitattaneen aikaan maailmanlaajuisesti riehuvan Covid-19 pandemian jälkeen, jolloin pahasti haavoittuneet yhteiskunnat ja yhteisöt alkavat rakentua uudelleen. Mutta mikä on uusi normaali ja miten siihen on pienyrittäjän hyvä valmistautua?
Uuden normaalin käsitettä hyödynnetään mediassa hyvin monipuolisesti. Koronapandemian ensimmäisen aallon aikaan, kevättalvella 2020, pääministeri Sanna Marin viittasi uuteen normaaliin, tarkoittaen sillä tilannetta, jossa ei paluuta pandemiaa edeltävään aikaan enää ole (HS 5.5.2020). Siihen on useasti viitattu niin opetuksen, kuin lisääntyneen etätyönkin yhteydessä, tarkoittaen sillä lähinnä uudenlaisia teknologiaa monipuolisesti hyödyntäviä käytänteitä, joustavia ratkaisuja, tehostettua siivousta, käsienpesua, maskien käyttöä ja hyvää yskimishygieniaa.
Laajemmin ajateltuna uusi normaali tuntuu olevan hämärä aukko, jota kohti matkaamme, halusimmepa taikka emme. Kulkua tätä hämärää aukkoa kohti yritän tässä tekstissä ajatella erityisesti pienyrittäjän näkökulmasta.
Pienyrittäjän tulevaisuus
Yrittäjyyden ja pienyrittäjien näkökulmasta uudessa normaalissa on helppo tunnistaa monenlaisia ilmiöitä, joita nostan tässä esiin. Ajatukset perustuvat aiempaan osaamiseeni digitaalisen transformaation ja yritysten digitaalisen liiketoiminnan kehittämiseen liittyen.
Taloudellinen epävarmuus ja tulevaisuuden epävarmat näkymät vaikuttavat pienyrittäjiin lähes kaikilla toimialoilla. Osalla se on tarkoittanut asiakasvirtojen merkittävää kuihtumista, osalla jopa koko toimialan, tuotteiden, palvelumallien häviämistä tai merkittävää muuttumista. Taloustieteilijöiden näkemysten mukaan pandemian vaikutukset voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Maailmanlaajuisesti riehuva pandemia on nimetty suurimmaksi taloudelliseksi sekasorroksi vuoden 1930 talouslaman jälkeen. Suurin syy tähän on työn tuottavuuden aleneminen, joka käytännössä tarkoittaa tehtyjen työtuntien suhdetta bruttokansantuotteeseen. Koska käytännössä työn määrä ei Suomessa kasva, kaikki potentiaali on työn tuottavuuden kasvun varassa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi koulutuksen, investointien, uusien tuotteiden, innovaatioiden, menetelmien tai työvoiman uudelleen kohdentamisen avulla. (HS 16.11.2020)
Etätyöhön ja etäkaikkeen siirtyminen vaikuttavat myös yrittäjien arkeen. Etäkaikella tarkoitan elämän kaikkia muita osa-alueita kuin työtä, harrastuksia, kulttuuririentoja ja sosiaalisia tapahtumia, jotka ovat myös lähes poikkeuksetta siirtyneet verkkokokousyhteyksien päähän. Vaikka yksinään yrittäminen ja siihen liittyvä yksinäisyys ovat monelle pienyrittäjälle tuttuja asioita, poikkeuksellisen siitä tällä hetkellä tekee myös asiakkaiden puuttuminen. Maailman muutoksesta ja sen kummallisuudesta kertoo mielestäni hyvin Saksassa Deutsche Bankin ehdottama etätyövero, joka maksettaisiin kaikilta niiltä päiviltä, jolloin henkilö olisi etätyössä. Ehdotuksen taustalla on ajatus jo rakennetun infrastruktuurin, kuten julkinen liikenne ja työmaaruokalat, ylläpitämisestä (Tekniikka ja talous, 16.11.2020). Samalla logiikalla voisi ajatella myös verkkokauppaveroa, joka auttaisi ylläpitämään rakennettujen kauppakeskusten infrastruktuuria.
Niin yrittäjien kuin meidän kaikkien muidenkin näkökulmasta pysyvä muutos on enemmän kuin varmaa. Onkin sanottu, että yksi osa yrittäjyyden uutta normaalia on epävarmuus, johon me ihmiset suhtaudumme hyvin eri tavoilla. Toiset suuntaavat uutta ja epävarmaa kohden jännittyneenä ja innostuneena, kun taas toiset kokevat lamauttavaa ahdistusta maailman muuttumisesta. Varmaa on, että suhtauduimmepa muutokseen tavalla tai toisella, me kaikki koemme jatkuvan muutoksen jollain tavalla kuormittavaksi. Muutoksen pelkkä mekaaninen johtaminen ei johda parhaaseen mahdolliseen lopputulemaan, vaan erityisen tärkeäksi nousee myös hyvinvoinnin johtaminen. Jotta muutos voi onnistua, on oltava halu muuttua. Niin myös Covid-19 pandemian aiheuttamien muutosten kohdalla. Havaittua on, että mitä paremmin muutoksessa voi olla mukana, sen vähemmän se pelottaa. Valitettavasti tätä on hankala soveltaa tämänhetkiseen tilanteeseen.
Mahdollisuus vai uhka?
Työn irtoaminen edelleen vahvemmin ajasta ja paikasta antaa yrittäjälle edelleen enemmän mahdollisuuksia tehdä työtä itselle sopivana aikana, itselle sopivalla tavalla, itselle sopivassa laajuudessa. Yrityksen digitaaliseen maailmaan laajenemisen myötä on yrittäjän saavutettavissa myös globaalit markkinat, kansallisten markkinoiden ohella.
Yrityksen tuotteiden ja toimintojen kehittämiseen keskittyminen on nähty yhtenä pandemia-ajan positiivisena ilmiönä. Monella on ollut enemmän aikaa uuden innovointiin, testaamiseen ja kehittämiseen, kuin ehkä koskaan ennen. Lisäksi osaamisen vahvistaminen ja laajentaminen on nähty yhtenä etäkaiken ajan hyötynä. Liiketoiminnallisten hyötyjen lisäksi uuden oppiminen vahvistaa hyvinvointia työssä ja toimii avainroolissa tulevaisuuden markkinoilla. Väitän, että moniosaaminen ja ketterä oppiminen korostuvat tulevaisuudessa entisestään.
Sosiaalinen media ja sen hyödyntäminen ovat osa yrittäjän uutta normaalia - vai ovatko? Mielestäni sosiaalisen median rooli on jo pitkään ollut nousujohteinen ja yksi yrityksen elinkelpoisuuden mittareista. Väistämätön tosiasia monen yrittäjän kohdalla on se, että asiakas on jo siirtynyt verkkoon ja on valmis uudenlaisiin toimintamalleihin ja ostomahdollisuuksiin, vaikka yrittäjä ei vielä olisikaan. Näen, että uudessa normaalissa kaikilla yrityksillä tulee olla jonkinlainen näkyvyys verkossa. Laajenevan verkkotarjonnan myötä tuotteiden ja palveluiden hankintaa voi tehdä kotisohvalta käsin, jonka seurauksena
kilpailu kiristyy yritysten siirtyessä rytinällä verkkoon
asiakkaan ostopolut yksinkertaistuvat mahdollisuuksien lisääntyessä
tarjoomien välinen vertailu helpottuu.
Moni yrittäjä on vuoden 2020 aikana havahtunut digitaalisen kehittämisen tärkeyteen. Pienyrittäjät ovat oivaltaneet, että esimerkiksi verkkokaupan avaaminen voi tuoda uudenlaista turvaa. Pandemiaa hillitsevät rajoitukset ovat puskeneet kivijalkaliikkeiden asiakkaat poikkeuksetta verkkoon. Kehittämiseen kuluneet ponnistelut kantavat kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen. Rajoitusten poistuttua on todennäköistä, että monien ostokäyttäytyminen on muuttunut iäksi, eikä kauppoihin tai suuriin keskuksiin olekaan enää niin kovaa tunkua. Moni on löytänyt korona-arjessa elämäänsä muunlaisia arvoja, esimerkiksi kiinnostus maaseutua ja maalle muuttamista kohtaan on ollut nousussa. (Yle Uutiset 9.11.2020)
Uudessa normaalissa on mahdollisuuksien lisäksi helppo nähdä paljon myös uhkia, liiketoiminnan kuihtumista, konkurssiaalto, yrittäjien pahoinvointia, epävarmuutta. Onneksi ajan kanssa epävarmuudella on tapana normalisoitua ja äärimmäisten uhkakuvien himmentyä.
Mennäkö uuteen vai palatako vanhaan?
Ihmisellä näyttää olevan luontainen tarve tehdä rutiinia kaikesta siitä, mikä on mahdollista. Sanotaan, että rutiinit vapauttavat energiaa, samalla auttaen kohdentamaan resursseja optimaalisesti. Rutiineista irtipäästäminen ja ylipäänsä niiden tunnistaminen vaatii kuitenkin aiheen aktiivista työstöä. Sama pätee muutokseen ylipäänsä ja siihen liittyvään muutosvastarintaan. Turvallisemmalta tuntuu, kun vanhoista samanlaisina toistuvista toimintamalleista voi pitää kiinni.
Muutosvastarinta tuntuukin olevan yksi maailman vahvimmista voimista, joka pyrkii vetämään ihmisiä takaisin vanhoihin toimintamalleihin. Mutta miksi keskittyä vastarintaan, muutosvoiman sijasta? Miksi jarruttaa neljällä raajalla vanhasta tottumuksesta, kun voisi avoimesti tarkastella uusia mahdollisuuksia. Voiko ajatella, että vanha on aina parempi kuin uusi vai pitäisikö objektiivisesti tarkastella vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, nyt kun siihen on osittain pakotettu mahdollisuus? Mitäpä jos kokeilisit mennä kohti uutta normaalia seuraavien vinkkien avulla?
Pyri kehittämään yrityksesi digitaalista liiketoimintaa, etsi uusia mahdollisuuksia, toimintamalleja ja tapoja. Kehitä, toteuta ja testaa.
Suunnittele liikevaihtoa. Mistä raha kassaan tulee ja milloin? Paljonko sitä tarvitaan yrityksen pyörittämiseen, paljonko elinkelpoisuuden ylläpitämiseen. Aseta tavoite ja ponnistele sitä kohti.
Tee sisältö- ja julkaisusuunnitelma digitaaliseen mediaan. Aseta tavoitteet somenäkyvyydelle, toteuta kampanja, kerää dataa ja analysoi toimiesi vaikutuksia. Toimi systemaattisesti ja väsymättömästi tavoitteen saavuttamiseksi. Yritä, erehdy ja onnistu.
Verkostoidu ja työskentele ryhmissä. Yhteisöissä on voimaa, jaettu ilo on paras ilo. Jaa ja anna, niin aina myös saat.
Tee kaikki se, minkä osaat, jaksat ja pystyt. Opettele väsymättömästi uutta, keskittyen mielenkiintoisiin ja energiaa tuottaviin sisältöihin.
Pidä pää kylmänä, luota tulevaisuuteen, unelmoi, visioi. Paremmat ajat aina palaavat.
Voi hyvin 👍
Metropolia Ammattikorkeakoulun ja koulutuskeskus Salpauksen yhteistyöhankkeessa, Tuote- ja palveluvirittämö (2018-2021) on tuettu, Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä toimivien, mikro- ja pk-yritysten innovaatiotoimintaa ja tuotteiden ja palveluiden kehittämisprosessia ja mahdollistettu pienyrittäjien verkostoitumista. Tämä teksti nostaa esiin hankkeen aikaisia ajatuksia, pienyrittäjän haastavaa nykyhetkeä tukien.
Kirjoittaja
Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa pienyrityksen digitaalisen liiketoiminnan kehittämistä, multimediasisältöjen tuottamista ja verkkokauppayrittämistä.
Lähteet
HS 16.11.2020 Pinnan alla tapahtuu nyt jotain sellaista, mitä tilastot eivät vielä kerro: Tutkijat varoittavat Suomen talouden pitkästä piinasta https://www.hs.fi/talous/art-2000007620070.html
Tekniikka ja talous 16.11.2020 Deutsche Bank ehdottaa 5 prosentin lisäveroa etätyöntekijöille – ”Eivät osallistu yhteiskunnan kustannuksiin” https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/deutsche-bank-ehdottaa-5-prosentin-lisaveroa-etatyontekijoille-eivat-osallistu-yhteiskunnan-kustannuksiin/3c743abc-fb8c-4ea4-adcb-e94d9e94f88f
(Etelä-Suomen Sanomat 12.8.2020). (Bonfire 3.9.2020)
https://www.hs.fi/junkkari/art-2000006497209.html
https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/2401967
https://www.bonfire.fi/taydellinen-etatyo-utopiaa-vai-koronan-jalkeinen-uusi-normaali/
https://ellunkanat.fi/nakemys/artikkelit/pelosta-muutosvoimaan-nain-syntyi-tulevan-kirjamme-kansi/
https://www.microentre.fi/some-on-yrittajan-uusi-normaali-vai-onko/
https://www.yrittajat.fi/uutiset/636398-verkkokauppa-tuo-turvaa-uuteen-normaaliin-tuo-korona-mita-tahansa-mausteita-verkko
https://www.sjl.fi/paikalliset/2952515
Yle Uutiset 9.11.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11631748
https://www.sjl.fi/paikalliset/2952515
Edessä uusi normaali https://www.tivi.fi/kumppaniblogit/check-point/edessa-uusi-normaali-nama-ovat-yritysten-tarkeimmat-tietoturvahuolet/77165430-9313-4744-8cb6-f0cd8b7621f3
Tänä keväänä Metropoliassa tarjottiin suomen kielen alkeita kaikkien tutkinto-ohjelmien ja avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoille etäopetuksena osana SIMHE-jatkokehityshanketta (1). Kuinka onnistui kielen alkeiden oppiminen etäyhteyksien avulla?
Aiemmat kokemukset verkkopedagogiikasta suomen kielen opetuksessa, kuten ammattikorkeakouluun valmentavissa koulutuksissa (2,3) ja kotoutumiskoulutuksissa (4) ovat olleet rohkaisevia: kieltä voi oppia tehokkaasti ja innostavalla tavalla myös etänä. Keskeiseksi tekijäksi onnistuneessa verkko-opetuksessa ovat osoittautuneet yhteisölliset toimintatavat.
Kun kyseessä on alkeiskurssi, jonka osallistujat eivät tunne toisiaan eikä heillä ole välttämättä lainkaan aiempaa kokemusta opittavasta kielestä, mietityttää erityisesti vuorovaikutuksen kapeutuminen ruudun taakse. Kuinka saada opiskelijat ryhmäytymään, kun fyysistä eikä välttämättä edes näköyhteyttä ole? Mitä tapahtuu, kun kasvokkaisen vuorovaikutuksen rikkaus, ilmeet, eleet, huumori ja tunnetilojen vaihtelu eivät välity? Kuinka saada opiskelijoiden motivaatio heräämään ja säilymään, kun oppimistavoitteet ovat korkealla, uusi kieli kovin erilainen kuin opiskelijan aiemmin opiskelemat kielet ja itsenäistä työtä vaaditaan paljon? Kuinka opettaja voi varmistaa, että opiskelijat todella pysyvät mukana? Tässä tapauksessa opettajan työtä helpottivat onneksi opiskelijoiden hyvät opiskelu- ja digitaidot sekä mahdollisuus käyttää englantia yhteisenä kielenä.
Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys verkkotapaamisissa
“The best thing was the interaction and practicing the language in Zoom meetings.”
Alkeiskursseilla tavattiin Zoomissa kaksi kertaa viikossa 2-3 oppituntia kerrallaan. Tapaamiset muistuttivat lähiopetuksen oppituntia: kuulumisten vaihdosta ja aiempien aiheiden kertailusta edettiin harjoittelemaan päivän aiheita eri tavoin. Yksinkertaisia kysymyksiä kerrattiin ja toistettiin joka kerta. Sanastoa harjoiteltiin Kahoot-pelien avulla ja kieliopin kiemuroita yhdessä erilaisia lausetehtäviä ratkoen. Joillakin kerroilla tehtiin yhdessä luetun ja kuullun ymmärtämisen harjoituksia.
Puhumista harjoiteltiin sekä yhdessä että pienryhmissä apukysymysten avulla. Opetuskielenä oli englanti, mutta suomea käytettiin rinnalla alusta alkaen. Kynnys kielenkäyttämiseen ei nouse korkealle, kun siihen totutaan ensimmäisestä oppitunnista lähtien. Opettajan on tärkeää antaa opiskelijoille mahdollisuus osaltaan vaikuttaa oppitunnin kulkuun, ja he ottivatkin aktiivisen roolin kysymällä, kommentoimalla ja tekemällä ehdotuksia. Tämä antoi tärkeää palautetta myös opettajalle ja auttoi rytmittämään opetusta.
Verkkotapaamisten on todettu tukevan opiskelijoiden ryhmäytymistä ja vahvistavan sitoutumista ja motivaatiota opiskeluun, mikä puolestaan edistää oppimistavoitteiden toteutumista (5). Kielen alkeiskurssilla verkkotapaamisten merkitys korostuu entisestään —onhan kielen oppimisen keskiössä juuri vuorovaikutus. Kommunikatiivinen kielitaito kehittyy vain vuorovaikutuksessa muiden kielenkäyttäjien kanssa eri kielenkäyttötilanteissa, jolloin myös muiden kielenkäyttäjien tarjoama tuki on tärkeä (6). Opettajalla on merkittävä tehtävä paitsi avoimen keskusteluilmapiirin luojana, myös opiskelijoiden keskinäisen dialogin tukemisessa ja erilaisten kielenkäyttötilanteiden mahdollistamisessa.
Vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden merkitys tuli selvästi ilmi kurssien lopuksi kerätyissä palautteissa: verkkotapaamiset ja mahdollisuus harjoitella kieltä yhdessä muiden kanssa olivat opintojen parasta antia. Vaikka yhteisöllisyyttä koettiin myös etänä, kaipasi moni vielä enemmän mahdollisuutta tutustua muihin opiskelijoihin, oppia ja verkostoitua toisten kanssa.
Verkko-oppimisympäristö ja tallenteet itseohjautuvan opiskelijan tukena
”Pidän Moodle-ohjelmasta. Se on erittäin henkilökohtainen ja rohkaiseva.”
Suomen kielen opintojaksot koostuivat Zoom-tapaamisten lisäksi itsenäisestä opiskelusta oppimisympäristö Moodlessa. Oppimisympäristö koostui 1-2 viikon mittaisista teemakokonaisuuksista oppimistavoitteineen, materiaaleineen ja tehtävineen. Uudet sivut tehtävineen avautuivat opintojen edetessä. Samalla opiskelijat pystyivät seuraamaan omaa edistymistään Edistymisen seuranta -työkalun avulla. Osa tehtävistä oli laadittu antamaan automaattista palautetta, osa oli oman tuottamisen tehtäviä, joista opiskelija sai erikseen palautetta. Lisäksi opintojaksolla oli käytössä sekä opiskelijoiden keskenään perustama WhatsApp-ryhmä että opettajan laatima WhatsApp-vastaanottajalista, jonka kautta lähetettiin pieniä videointi- ja äänitystehtäviä. Tämä lisäsi henkilökohtaisen kontaktin ja palautteen määrää.
Verkko-oppimisympäristön käytön ehdoton etu opetuksessa on mahdollisuus jakaa monenlaista opetusmateriaalia laajasti ja monipuolisesti. Samalla se mahdollistaa opiskelijalle joustavampia, omien tarpeiden mukaisia valinnan mahdollisuuksia opiskelussaan. Kielen alkeiskurssilla, jonka opiskelijoista osalla ei ole aiempaa kokemusta suomen kielestä tai opiskelusta suomalaisessa korkeakoulussa, oppimisympäristön selkeyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota vaiheistuksen ja tehtävänantojen selkeyden näkökulmasta.
Kurssilla kokeiltiin myös käänteinen luokkahuone (flipped classroom) -menetelmää (7): opiskelijoita ohjeistettiin perehtymään opittaviin asioihin ennen tapaamista opetusvideoiden avulla. Intensiivisellä, nopeasti etenevällä kielikurssilla menetelmä tehostaa oppimista, kun opiskelijalla on mahdollisuus perehtyä opiskeltavaan asiaan omassa tahdissaan ja tapaamisissa voidaan keskittyä vuorovaikutukseen ja opiskeltavien asioiden käytännön harjoitteluun. Kurssipalautteiden mukaan jopa 80 % opiskelijoista pitikin menetelmää hyvänä. Käänteinen menetelmä voi olla tehokas, mutta sitä on avattava opiskelijoille ja ohjeistettava hyvin. Kevään alkeiskurssilla kaikki opiskelijat pitivät opettajan laatimia opetusvideoita ja myös tapaamisista tehtyjä lyhyitä tallenteita erittäin hyödyllisinä. Opiskelijat kokivat, että videoiden katselu omalla ajalla ja omassa tahdissa tuki merkittävästi oppimista.
Kaiken kaikkiaan voi todeta, että tuloksekas alkeiden opiskelu etänä vaatii opiskelijalta itseohjautuvuutta ja hyviä itsenäisen opiskelun taitoja tavallista enemmän. Myös kielenopettajalle siirtymä verkkopedagogiikkaan on haastava, koska laadukkaan oppimisympäristön rakentaminen materiaaleineen on laajamittainen, aikaa vievä työ. Toisaalta se voi myös avata uuden ja innostavan näkymän oman ammattitaidon kehittämiseen. Hyvä apuväline verkkototeutuksen suunnitteluun ja laadun varmistukseen myös kieliopintojen osalta ovat verkko-opetuksen laatukriteerit (8).
Verkkopedagogiikan voima - saavutettavuus ja mukavuus
”Distance learning gave me a chance to be at home and work hard by myself.”
Kokemus kielen alkeiden etäopetuksesta yllätti myönteisesti. Oppimistulokset olivat hyviä ja osittain jopa erinomaisia. Opiskelijat suhtautuivat suomen kielen etäopiskeluun erittäin positiivisesti. Jopa 60 % kurssille osallistuneista oli kurssin loputtua sitä mieltä, että etäopetus soveltuu kielen oppimiseen myös alkeistasolla erittäin hyvin. 30 % opiskelijoista koki, että etäopetus toimii hyvin, mutta alkeistasolla lähiopetus voisi toimia vielä paremmin ja 10 % opiskelisi mieluummin lähiopetuksessa. Verkko-opintojen erityiseksi voimaksi osoittautui saavutettavuus. Opiskelijat Metropolian eri kampuksilta ja muista oppilaitoksista, Berliinistä, Delhistä, Petroskoista tai Imatralta voivat oppia yhdessä ja aiempaa helpommin muiden opintojen ja töiden ohessa. Vaikka etäopetuksessa ei pystytä luomaan aitoja tapaamisia korvaavaa vuorovaikutusta, ovat sen mahdollisuudet kuitenkin laajat.
Saavutettavuuden lisäksi opiskelijapalautteissa korostui etäopiskelun mukavuus: aikaa ja voimia säästyi, ja opiskelija pystyi harjoittelemaan kieltä tehokkaasti ja ohjatusti kotisohvallaan. Tällä ”mukavuudella” voi olla myönteistä vaikutusta oppimiseen, vaikka itse oppiminen, erityisesti etäyhteyksien varassa, vaatiikin opiskelijalta tarkkaavuutta ja kognitiivista ponnistelua.
Korkeakouluilta odotetaan tulevaisuudessa valmiutta tarjota entistä joustavampia suomen kielen opiskelumahdollisuuksia (9,10). Tähän tarpeeseen pystytään vastaamaan tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja kielen opiskeluun lähiopetuksen lisäksi myös etä- ja monimuoto-opintoina. Olipa opetusmuoto mikä hyvänsä, opiskelijat kaipaavat hyvin suunniteltuja oppimiskokonaisuuksia, motivointia, sitouttamista ja tukea opintoihinsa (5). Tarpeisiin vastaava kielenopetus voikin olla ratkaiseva kansainvälisen osaajan kotoutumisen ja työllistymisen näkökulmasta.
Muutamia vinkkejä kielen alkeiden verkkokurssin laatimiseen
Muista yhdessä tekemisen merkitys motivaation ja sitoutumisen kannalta. Fyysisestä etäisyydestä huolimatta opiskelijat ovat ryhmän jäseniä. Anna heille mahdollisuuksia tutustua toisiinsa ja harjoitella kieltä yhdessä myös pienryhmissä.
Rohkaise käyttämään kaikkea opittua alusta alkaen ilman onnistumispaineita. Rento ilmapiiri syntyy myös siitä, kun opettajakaan ei osaa kaikkea!
Jos mahdollista, kannattaa kokeilla käänteistä opetusta ja tehdä lyhyitä opetusvideoita etukäteen katsottavaksi. Voit myös tallentaa joitakin jaksoja tapaamisista, mikäli opiskelijat haluavat. Monet hyötyvät, kun voivat palata oppitunnin asioihin myös jälkikäteen.
Laadi verkko-oppimisympäristöön mahdollisimman selkeät teemakokonaisuudet vaiheistuksineen. Liitä oppimisympäristöön tehtäviä, jotka liittyvät opintojakson osaamistavoitteisiin ja edistävät kaikkien kielitaidon osa-alueiden vahvistumista. Ne myös tuovat näkyväksi sekä opettajalle että opiskelijalle, miten kielitaito on opintojakson aikana kehittynyt.
Lähteet
1. SIMHE-jatkokehitys 2019-2021. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.6.2020.
2. Hirard, T. & Stenberg, H. 2018: Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille nyt myös verkossa. AMK-lehti 3/2018. Viitattu 9.6.2020.
3. Jäppinen, T., Korpela, E., Takaeilola, M., Juvonen, K., Valo-Vuorela, M., Rantonen, P., Kosonen, K., Vähäkangas, A. & Svanberg, E. (2019): Integroitu opetus tehostaa suomen kielen oppimista. Teoksessa Stenberg ym. 2019.
4. Miten verkkokoto todella toimii? Julkaistu 7.11.2019, viitattu 8.6.2020.
5. Joshi, M. (2016): Live online meetings bringing interaction and engagement into online teaching. Teoksessa Rännäli, M. & Tanskanen, I. (toim): Spinning e-pedagogical Nets. Pedagogical development and experiments in higher education. Reports from Turku University of Applied Sciences 231 (pdf). s. 180-192.
6. Pietilä, P., Lintunen, P. (2014): Kielen oppiminen ja opettaminen. Teoksessa Pietilä, P., Lintunen, P. (toim.) (2014): Kuinka kieltä opitaan. Opas vieraan kielen opettajalle ja opiskelijalle. Gaudeamus, Helsinki. 2014.
7. Vuopala E. 2013: Onnistuneen yhteisöllisen verkko-oppimisen edellytykset. Näkemyksinä yliopisto-opiskelijoiden kokemukset ja verkkovuorovaikutus. Väitöskirjatutkimus, Oulun yliopisto (pdf). Viitattu 9.6.2020.
8. eAMK verkkototeutusten laatukriteerit. Viitattu 8.6.2020.
9. KARVI, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 2019: Taustalla on väliä. Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat koulutuspolulla. Julkaisut 22:2019 (pdf). Viitattu 9.6.2020.
10. OKM, Opetus ja kulttuuriministeriö 2019: Kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden maahantulo ja integroituminen sujuvaksi yhteistyöllä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:31 (pdf). Viitattu 9.6.2020.
11. Stenberg H., Hirard T., Autero M. & Korpela E. (toim.) (2019): Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille — hyvät käytänteet ja suositukset valmentavaan koulutukseen (pdf). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.6.2020.
Kommentit
Ei kommentteja