Avainsana: projektityö
Kiasma—taiteilijan, yleisön & hermojen risteyskohta
Shoplifter, Nervescape VIII Ajattelen, että kulttuurituottaja on taiteen ja kulttuurin mahdollistaja. Tuottaja tarjoaa taiteilijalle mahdollisuuden esittää omaa taidettaan ja tuoda sitä esille, sekä tilaisuuden taiteen kokijalle tai kuluttajalle nähdä sitä. Monissa teoksissa ja tapahtumissa yleisö saa olla itsekin osana kokonaisuutta jollain tavalla. Valitsin Y-tuotantoprojektikseni Kiasman näyttelyn Nervescape VIII, joka on islantilaisen taiteilijan Shoplifterin installaatio. Teos on tehty värikkäästä ja synteettisestä hiuksesta, ja ripustettu kattoon muodostaen taiteilijan mukaan hermoverkoston näköisen kokonaisuuden. Teos heijastelee taiteilijan kiinnostusta neurotieteeseen ja aivotutkimukseen, josta nimikin osittain tulee. Olin mukana näyttelyn avajaisviikon tapahtumissa. Ennen näyttelyn avajaisia teosta rakennettiin tuhansista hiustupsuista. Vaikka teos on taiteilijan, ei hän tee kaikkea itse. Paikan päällä oli useita ihmisiä solmimassa hiustupsuja yhteen ja leikkaamassa naruja, jotta teos saataisiin ajallaan kasaan. Taiteen mahdollistamisen ajatus oli hyvin kirjaimellisesti läsnä silloin, kun annoin oman panokseni teokseen sitomalla eri värisiä hiuksia yhteen tupsuiksi, jotka myöhemmin olivat roikkumassa osana teosta. Tuottajan työnkuva on monipuolinen ja vaihteleva – se voi olla myös tätä! Teoksellaan taiteilija haluaa kertoa kiinnostuksestaan hiuksiin, kuinka ihmiset kertovat itsestään sillä, mitä tekevät tai eivät tee hiuksilleen. Hiuksilla voi ilmaista itseään, ne voivat kertoa turhamaisuudesta tai liittyä muotiin. Teoksessa käytettyjen kirkkaiden värien on tarkoitus aktivoida aivoja ja tehdä katsoja onnelliseksi. Näyttelyn avajaistilaisuudessa kävi ilmi, että sana kiasma tarkoittaa hermojen risteyskohtaa! Projektin aikana opin paljon teoksesta ja taiteilijasta itsestään osallistumalla niin avajaisiin kuin pressitilaisuuteen ja taiteilijatapaamiseen. Opin myös Kiasman tavoista toimia modernina taidemuseona ja sain käsityksen siitä, millaista on tuottajan työ museossa. Lisää Kiasman ohjelmasta täältä! https://kiasma.fi/nayttelyt/ Tuottaja, Emmi
Rakkaudellista kohtaamista museossa
Toimimme Kiasmalla tuottajaharjoittelijoina kaksipäiväisessä Performing Love -rakkaustapahtumassa, joka tehtiin yhteistyössä Love Foundation -järjestön kanssa. Festivaaleille osallistui yhteensä noin 60 vapaaehtoista taiteilijaa, puheenpitäjää ja muuta esiintyjää. Love Foundationin saamat tuotot lahjoitettiin Suomen Punaiselle Ristille Mosambikin hirmumyrskyn uhrien auttamiseksi. Tapahtuma oli osana Kiasman Ole Hyvä -teemavuotta. Tapahtuman suunnittelu oli aloitettu jo vuotta aikaisemmin, mutta meidän osuutemme alkoi viisi kuukautta ennen tapahtumaa. Aluksi täytyi hahmottaa mitä kaikkea tapahtumaan kuuluu, miten Kiasmalla tuotetaan tapahtumia ja käydä läpi esiintyjien kanssa ennalta sovittuja asioita. Ohjelmaan kuului muun muassa performansseja, puheita rakkaudesta, musiikkia, meditointia, joogaa ja taidepajoja. Suurin osa työajasta kului tiedonhakuun sekä kommunikointiin ohjelmaa tuottavien tekijöiden kanssa. Kun työryhmään kuului kymmenittäin ihmisiä, oli tärkeää informoida kaikkia tarkkaan ja mahdollisimman yksiselitteisesti. Tämä vaati monen yksityiskohdan hallitsemista, sillä jokaisella ohjelmanumerolla oli omat erityispiirteensä. Tuotimme lisäksi materiaalia esiintyjistä tapahtuman Facebook-sivuille, lähetimme tiedotteita, teimme esiintyjiä varten aikataulun pukuhuoneille, sekä avustimme ohjelmanumeroiden valmisteluissa. Tapahtuman tai näyttelyn tuottaminen museossa on hyvin tarkkaa touhua. Jokainen huonekalu, valaisin tai jatkojohto pitää varata hyvissä ajoin ja teosturvallisuus tulee ottaa aina huomioon. Näyttelyihin ei esimerkiksi saa viedä mitään nesteitä, joten jos esityksiin kuuluu esimerkiksi vesielementti täytyy se sijoittaa johonkin toiseen tilaan. Näin laajan ohjelmiston ja työryhmän kanssa muutoksia tulee luonnollisesti viime metreille asti. Huolellinen suunnittelu ja valmistelu takasi kuitenkin toimivan kokonaisuuden, jossa pieniinkin mahdollisiin ongelmiin oltiin varauduttu. Oli mielenkiintoista nähdä millaista on tuottajan työ Kiasmalla tai oikeastaan Kansallisgallerialla, johon kuuluu Kiasman lisäksi Ateneum ja Sinebrychoffin taidemuseo. Kiasma pyrkii olemaan ihmisen kokoinen ja kaikille avoin. Tämän huomaa varsin lämpimästä asiakaspalvelusta, mutta se näkyy myös Kiasman työporukan mukavassa yhteishengessä. Festivaalit sujuivat ongelmitta ja tunnelma oli lämmin. Tapahtuman aikana avustimme taiteilijoita ja opastimme kävijöitä, sekä hetkittäin pääsimme itsekin seuraamaan ohjelmanumeroita. Tapahtumassa onnistuttiin luomaan rakkaudellinen ilmapiiri ja saimme myös kiitosta kävijöiltä tapahtuman tarjoamista elämyksistä. Oli hienoa olla osana näinkin monipuolista ja monella tapaa erityistä tuotantoprosessia. Ida & Hannamari, kulttuurituotanto
Esittävät taiteet lähemmäs yleisöä
Aurinko paistaa, tapahtuman järjestelyt on tehty ja Arabia on valmiina kesän aloitukseen. Tunnelma on kihelmöivä ja odottava, ennen ensimmäisten esiintyjien ja tapahtumakävijöiden saapumista. Tästä tulee hyvä päivä! Arabian katufestivaali on kaikille avoin, päivän mittainen ulkoilmatapahtuma, jossa pääsee nauttimaan hyvästä musiikista, esittävien taiteiden esityksistä, katutaiteesta ja maukkaasta katuruuasta. Tapahtuman teemana on kestävä kehitys, joka näkyi tänä vuonna kasvisruokana ja muovittomuutena. Festarin takana toimii Arabian alueen asukasyhdistys Artova Ry ja kymmenet vapaaehtoiset. Meidän vastuullamme tuotannossa oli esittävien taiteiden ohjelma, sen suunnittelu ja toteutus. Tavoitteenamme oli tuoda esittäviä taiteita laajemmin alueelle, lavan ulkopuolelle. Ihmisten kynnys mennä esittävien taiteiden luo on suuri ja halusimme madaltaa tätä kynnystä. Toimme esittävät taiteet ihmisten luo, helpommin tavoitettavaksi. Tämän vuoden katufestivaaleilla näkyi siis niin nykytanssia, sirkusta kuin myös teatteria koko tapahtuma-alueella. Sirkus Magenta ja Voimistelu- ja urheiluseura Elise järjestivät avoimia työpajoja, johon ihmiset pääsivät itse kokeilemaan välineitä ja sirkustemppuja. Tanssitaiteilijat Inka Pohjonen ja Vellamo Ikonen sekä Sonja Aaltonen ja Wilma Maunula haastoivat festarikävijöitä kokeilevammilla nykytanssiteoksillaan liikkuen yleisön seassa. Lisäksi PellePändi, Skeittaava koira Rambo ja Taikuri Markus Tervo viihdyttivät kaikkia lapsista vaareihin. Mielestämme onnistuimme tavoitteessamme. Ohjelmaa oli paljon ja se oli monipuolista. Alueella liikkuvat esiintyjät olivat myös keskenään hyvin erilaisia ja oli mielenkiintoista huomata, miten eri tavalla ihmiset heihin reagoi. Työpajat ja liikkuvat sirkusesiintyjät vetivät ihmisiä puoleensa helposti ja ihmiset jäivät innoissaan seuraamaan. Nykytanssiin suhtauduttiin uteliaasti mutta sitä oli selkeästi haastavampi lähestyä. Tämän kaltaista vuoropuhelua ihmisten ja nykytanssin välillä haluamme juuri kehittää, jotta ihmisille olisi helpompaa näyttää uteliaisuutensa. Siinä missä esittävät taiteet haastavat katsojaansa, katsoja voi myös haastaa esittäviä taiteita. -Heidi ja Sofia
Metropolian 10-vuotisjuhlia tuottamassa
Viime syyskuussa juhlittiin koko korkeakoulun voimin, kun rakas Metropoliamme täytti pyöreät kymmenen vuotta. Juhlat järjestettiin 18.9.2018 kaikilla neljällä kampuksella samanaikaisesti: Myyrmäessä, Myllypurossa, Arabiassa ja Leppävaarassa. Juhlat olivat samalla lukuvuoden avaus ja mahdollisuus tutustua uusiin kampuksiin hyvän ruoan, ohjelman ja seuran merkeissä. Juhlien suunnittelu aloitettiin jo heti alkuvuodesta. Metropolian kulttuurituotanto oli vahvasti esillä tuotannossa: tuotantotiimissä oli mukana toisen ja kolmannen vuoden kulttuurituottajaopiskelijoita vastaamassa ohjelmasuunnittelusta ja markkinoinnista. Myös juhlien projektipäällikkö oli valmistumisen kynnyksellä oleva Metropolian kulttuurituottaja. Itse hyppäsin mukaan tiimiin elokuussa, reilu kuukautta ennen h-hetkeä. Työni oli suunnitella oheisohjelmaa kampuksille yhdessä muun tiimin, opiskelijoiden ja Metropolian henkilökunnan kanssa. Lisäksi tapahtuman aikana toimin Myyrmäen kampuksen vastaavana tuottajana pitäen huolen siitä, että kaikki toimii juhlassa niin kuin pitääkin ja toimien samalla lähiesimiehenä työtiimille. Oheisohjelman oli tarkoitus pyöriä jatkuvalla syötöllä koko juhlien ajan. Yleinen toive oli, että oheisohjelma välttäisi liiallista messumaista tunnelmaa, liittyisi jotenkin juhlien teemaan ja toisi esiin opiskelijoiden omaa osaamista. Aikataulu ohjelman toteuttamiseen oli hyvin tiukka: reilussa kuukaudessa pitäisi saada sekä suunniteltua ohjelmapisteet että rekrytoitua opiskelijat kampuksille. Itselläni ei lisäksi ollut entuudestaan kovin paljon käsitystä siitä, mitä kaikkea Metropoliassa voikaan todellisuudessa opiskella. Metropolia10 opetti niiden paljon puhuttujen verkostojen tärkeyttä. Minulla on ystäväpiirissä opiskelijoita muista Metropolian tutkinto-ohjelmista, joten sain heiltä todella paljon toteutuskelpoisia ideoita osaksi ohjelmaa. Myös muun tiimin tuki ja kontaktit olivat erittäin tärkeitä. Oli hienoa päästä tutustumaan paremmin uusiin kampuksiin ja oppia lisää muista tutkinta-aloista. Lopulta oheisohjelmaan saatiin hyvin edustetuiksi monipuolisesti eri aloja: esimerkiksi Myllypurossa pääsi kurkistamaan ambulanssiin ja vierailemaan jalkaterapeuttien alaraajamittauspisteellä, Leppävaarassa testaamaan opiskelijoiden tekemiä pelejä, Arabiassa katsomaan lyhytelokuvia ja muotoilijoiden näyttelyä sekä Myyrmäessä tutustumaan VR-kaupunkisuunnittelupeliin ja formula-autoon. Myös kansainväliset palvelut olivat mukana juhlassa omalla ohjelmapisteellään. Kaiken kaikkiaan juhlat olivat oikein onnistuneet: juhliin osallistui yhteensä noin 1400 henkilöä, booli ja herkut maistuivat sekä ongintapalkinnot ja Metropolia10-haalarimerkit menivät kuin kuumille kiville. Saimme kiitosta muun muassa runsaasta ohjelmatarjonnasta, tarjoiluista, onginnasta, musiikkiesityksistä ja mahdollisuudesta nähdä kerralla paljon tuttuja. Kippis Metropolia - onnea ja pitkää ikää, toinen mokoma lisää! Emilia Pouramo, kulttuurituotannon opiskelija, kutu16
Tuottajana monitaiteisessa musiikkidraamassa
Monitaiteinen musiikkidraama Tämä kaikki sinulle – Huutoja ja kuiskauksia rakkaudesta kertoo rakkauden monista kasvoista, joka yhdistää klassisen, jazz- ja populäärimusiikin, runouden ja draaman kokonaiseksi musiikkielämykseksi. Tuottajana sain mahdollisuuden kehittää osaamistani suunnittelemalla ja toteuttamalla koko tuotannon. Helsingin kaupungin kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnalta myönsi avustuksen hakemallemme projektille, joka mahdollisti tuotannon toteutumisen. Monitaiteinen musiikkidraama sai ensi-iltansa Annantalolla 29.3.2019, joka oli loppuunmyyty jo viikkoa ennen ensi-iltaa. Toinen esitys nähtiin 30.3.2019, josta toimittaja kiinnostui kirjoittamaan artikkelin, ja näin teos sai näkyvyyttä Eira-Kamppi aluelehdessä. Ensi-ilta esitysten jälkeen rekisteröidyimme yhdistykseksi. Tuotannon tavoitteena on jatkaa kehittymistä ja musiikkidraaman tuotanto jatkaa keikkaillen kesätapahtumissa kesällä 2019 sekä syksylle 2019 on luvassa maakuntakiertue. Tuottajana pääsin sukeltamaan rahoituksen hakemiseen, perehdyin mesenaattirahoitukseen ja sponsoriyhteistyöhön sekä tuottajan roolissa tuotannollisiin työtehtäviin kuului budjetointia, teoksen markkinointi ja viestintä, tiedottaminen, promokuvaukset, graafikon kanssa työskenteleminen, tekijänoikeudet, käsiohjelma, lipunmyynti, kutsuvierasliput, apurahahakemukset ja tilitys. Näkökulmana itsensä johtaminen Näkökulmana itsensä johtaminen tarkoittaa omien herkkyyksien kehittämistä. Älykkään itsensä johtamisen päämääränä on itsensä toteuttaminen. Tavoitteena onkin, että jokainen pystyisi toteuttamaan oman visionsa. Tekemään todeksi mahdollisimman monia mahdollisuuksista, joita itseensä sisältyy. Kaiken johtamisen lähtökohtana ovat visio, päämäärä ja tavoitteet. Täten tavoitteena onkin saavuttaa ne mahdollisimman hyvin, joissa koin onnistuvani. Tästä syystä itsensä johtamisenkin lähtökohta on oman henkilökohtaisen vision määrittely. Johtamisessa optimismi on erittäin tärkeä työkalu, ja jos ei vielä ole optimisti, on ryhdyttävä sellaiseksi. Itsensä johtamisessa ja itsensä hallitsemisessa tärkeä perusta on tunneäly, josta on hyötyä myös muiden johtamisessa. Positiivinen puhe itselle, positiiviset ajatukset, usko ja kannustus ovat mielestäni elinehtoja onnistumisille. Positiivinen, lämmin, toisiaan kunnioittava ilmapiiri luo hyvän työilmapiirin. Reflektointi on oman toiminnan, sen perusteiden ja seuraamusten arviointia ja pohtimista. Itsereflektointi on yksi johtajan avainosaaminen. Se on omien kokemusten analysointia ja uudenlaisten toimintamallien hahmottelua. Nykypäivän johtajan tulee oppia näkemään toisenlainen todellisuus, puhumaan vaietuista asioista sekä ennakoimaan tulevaisuutta ja riskejä, jotka eivät tunnu todellisilta. Mielestäni se on tärkeä taito tuottajalle nyt ja tulevaisuudessa. Monitaiteisessa projektissa minua on kiinnostanut mikä näkökulma ja tavoitteet edellä toteutetaan projektia. Tuotannossa sekä taiteelliset tavoitteet että kaupalliset tavoitteet on huomioitava. Tuottajan työssä mielestäni tärkeimpänä on pohtia, mikä on tärkein tavoite tuotannossa ja miten siihen päästään sekä kuinka ratkaisut tehdään.
Tulevaisuuden tuottajan taidot testissä
Kesärauhaa luomassa Tänä kesänä Turun Vanhalla Suurtorilla 14.-15.6. näyttäytyy uusi tulokas, indie- ja vaihtoehtomusiikin festivaali Kesärauha. Kesärauhan tiimoilta olen pääsyt laajentamaan ammatillista osaamistani uudelle osa-alueelle, sillä tehtävänäni oli luotsata Kesärauhan aluetaideohjelma. Projektissani lähdin liikkeelle lähes tyhjästä, alkaen aluetaideohjelman suunnittelusta sen ”sneak-peek” julkistukseen asti, ilman aiempaa taiteellisen sisällöntuotannon kokemusta. Alussa kyllä epäröin omia valmiuksiani taiteellisen ohjelman tuottajana, mutta onnekseni pian huomasin kuinka markkinointipainotteisesta taustastani oli konkreettista hyötyä täysin uuden tapahtuman tuotannon kehittämisessä. Kun aikaisempaa vertailukohtaa festivaalista ei ole lainkaan sidosryhmät saadaan vakuuttumaan ennennäkemättömästä konseptista pitkälti vain suunnitelmallisen markkinointiviestinnän avulla. Aluetaideohjelmaa suunnitellessani piti ensin luoda kiinnostusta ja innostusta tapahtumaa kohtaan, minkä myötä myös sitouttaa ulkopuoliset tekijät mukaan toivottuun toimintaan. Projektissa halusin vaalia omia arvojani ja festivaalin kestävän kehityksen periaatteita. Mahdollisuuksien mukaan pyrin suosimaan vastuullisia ja kestäviä tekoja projektini parissa.Yhtenä esimerkkinä Kesärauhan aluetaiteessa tullaan hyödyntämään enimmäkseen kierrätettyjä materiaaleja. On kuitenkin vielä monia ja monia asioita, joita tulisi kehittää entistä vastuullisemmiksi sekä kestävimmiksi niin Kesärauhan kohdalla kuin myös yleisesti. On väistämätöntä ettei mitään kannata tehdä, ellei toimi kestävien periaatteiden pohjalta, mm. konkreettisten ympäristöongelmien sekä valistuneen yleisön toiveesta. Vaikka eri produktioissa tyypillisesti taistellaan aina rajallisien resurssien takia, ei vastuullisuuden nimissä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuuttakaan ole kuitenkaan varaa pitää itsestäänselvyytenä. Vastuun kantaminen kun pätee simppelisti tapahtumaan kuin tapahtumaan, vaikka kyseessä olisikin vain parin päivän bakkanaalit. Yhtälö on varsin helppo, sillä mitä isommasta tapahtumasta on kyse, sen merkittävämpiä ovat sen suorat ja epäsuorat vaikutukset. Meillä tapahtuman tuottajilla onkin iso vastuu siitä, millainen jälki tapahtumistamme jää. Tulevaisuutta ajatellen kestävään kehitykseen panostaminen on olennainen ja tärkeä edellytys alallamme. Kun jostain on aloitettava, on jo pienilläkin vastuullisemmilla teoilla varmasti paljon merkitystä. Kesärauhan sisältö lanseerattiin 15.5. festivaalin virallisissa pressibileissä Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Tilaisuuteen oli tuotu konkreettisia festivaalin elementtejä: musaa, aluetaidetta, ruokaa ja juotavaa. Onnistuneiden pressibileiden ja aluetaideohjelman lanseerauksen jälkeen nyt on aika lunastaa annetut lupaukset tulevasta festivaalista ja jatkaa sisällön tuottamisesta tekniseen tuotantoon yhtä menestyksekkäästi. -Ja mahdollisimman kestävästi aina kulisseista, estradille ja jälkitöihin saakka! Toivottavasti tulevaisuudessakin pääsen tuottamaan tapahtumia, missä saan ottaa haltuun taas uusia jänniä aluevaltauksia ja hyödyntämään ammatillista osaamistani, tekemättä vastuuttomia kompromisseja. Joka tapauksessa ihanaa kesää, rauhaa, rakkautta ja hieman rockia kaikille Suomen Turusta! // Leena, valmistuva Kulttuurituottaja
Suunnitelmallista söpöyttä
Harva ihminen on ylpeä siitä että asunnossa majailee torakoita. Minä olen; heidän nimensä ovat Oprah, Phil ja Ellen. Viimeisessä itsenäisessä projektissa halusin yhdistää intohimoni eläimiin ja tuotannollisen osaamiseni. Tilaajatahoa ja allekirjoittanutta yhdisti projektissa ensisijaisesti tavoite edistää eläinten hyvinvointia Suomessa. Toteutin projektini eläinkauppaketju Faunattaren markkinoinnissa. Projektin taustalla olivat viimeiset valinnaiset opintoni, jotka sisälsivät digitaalisen mediajulkaisemisen perusteita, kuva- ja äänityötä sekä sisällöntuotantoa käsikirjoittamisesta lähtien. Kulttuurituotannon ammattiosaamisen laajentaminen mediatuotannon puolelle on yhdistelmä, jota voin lämpimästi suositella kaikille! Yritykset kohtaavat asiakkaitaan yhä enemmän digissä. Sosiaalinen media on alustana hyvin vahvasti tunnepohjaisen viestinnän temmellyskenttä. Siksi olisikin tärkeää, että ennen kuin brändin sisältöjä ja asiantuntijoiden ajatuksia lähdetään muotoilemaan raflaavaan muotoon pysähdyttäisiin miettimään hetki faktapohjaa. Yritysten kyky kertoa tarinaa ja tarjota elämyksiä on kilpailuvaltti, jossa me kulttuurituottajat olemme ammattilaisia. Kaikkien sanojen takana pitää kuitenkin voida myös seistä. Projektissani halusin tuoda esiin tilaajani ainutlaatuisen asiantuntijuuden ja lisätä läpinäkyvyyttä, sillä se herättää luottamusta. Lähtökohta tekemiseeni oli, että söpöillä marsuilla saa ehkä marsuja harrastavan lapsen huomion, mutta ostopäätökset tekevät vanhemmat. Heille toivottavasti merkitsee myös eettinen puoli ilahduttavan sisällön takana. Projektin kautta saavutin lisää kokemusta markkinoinnin ja viestinnän tehtävistä sekä pääsin tutustumaan eläinalaan. Tilaaja taas saa materiaalia markkinointiinsa ja uutta näkökulmaa markkinoinnin nykyaikaistamiseen. Rakkautta kaikille elollisille! Laura, valmistuva Kulttuurituottaja vuosikurssilta -15
Sosiaalisen median strategia kukkakaupalle
Kukkakauppa-ala on suuren murroksen keskellä – markettien kasvava kukkavalikoima haastaa kivijalkamyymälät, kun taas digitalisaatio ja monipuolistunut kukkien ja viherkasvien kulutus tuo uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia kukkakauppiaille – ja kulttuurituottajille. Visuaalisuus yhdistää kukkamaailmaa ja somekanavia, mutta sosiaalinen media on yhä alusta, jota harvat kukkakaupat täysin hyödyntävät. Erityisesti pienille kivijalkaliikkeille sosiaalinen media voi olla kilpailukeino, joka auttaa erottautumaan joukosta ja vahvistaa brändimielikuvaa. Somen kautta kukkakaupat yltävät tavoittamaan myös nuoren, kukka- ja viherkasvitrendistä haltioituneen asiakaskunnan. Ideasta inspiroituneena marssin lähikukkakauppaani, Delite Flowers & Design -myymälään, ja tarjosin apukäsiä sosiaalisen median strategian laatimiseen. Delitellä oli jo valmiina kanavat, mutta yrittäjillä oli sekä suunnitelman, että ajan puutteesta johtuvia haasteita kanavien ylläpitämisessä. Strategia tehtiin helpottamaan yrittäjien arkea, sillä se asettaa suuntaviivat sosiaalisen median käytölle, sekä tarjoaa ideoita sisältöihin ja työkaluja suunnitteluun. Itsenäisestä projektista tuli erityisen antoisa, koska pääsin yhdistelemään monia kiinnostuksen kohteitani – sosiaalista mediaa, markkinointia ja kukka-alaa. Vastasin strategian toteuttamisesta itsenäisesti, joten projekti vaati myös rutkasti oma-aloitteisuutta ja tarkkaa aikataulutusta. Kulttuurituottajien ehdoton vahvuus on toimia eri alojen rajapinnoilla ja meillä olisi paljon annettavaa myös kukkakauppa-alalle. Sosiaalisen median lisäksi erityisesti elämyksellisyyden hyödyntäminen, uusien palvelujen innovointi ja yhteistyöideat eri toimijoiden välillä voisivat olla potentiaalisia keinoja päivittää kukkakauppoja tähän päivään. Roosa Rauatmaa, kolmannen vuoden kulttuurituotannon opiskelija
Oodi metsälle
Viime vuoden huippuhetki oli minulle itsenäisyyspäivän aatto, jolloin avattiin uusi keskustakirjasto Oodi. Osana avajaispäivän ohjelmaa esitettiin koreografi Hanna Brotheruksen teos Oodi metsälle. Sain ilon työskennellä teoksen tuotantoassistenttina koko syksyn ajan. Hanna Brotherus tunnetaan erityisesti taidostaan yhdistää töissään esiintyjiä huipputason taideammattilaisista harrastelijoihin. Myös Oodi metsälle -teoksen yli 200 esiintyjän joukko koostui ammattitanssijoista, ala-aste ikäisistä lapsista, lukiolaisista ja eläkeläisistä. Kirjava ja ylisukupolvinen joukko sopi täydellisesti toivottamaan tervetulleiksi ensimmäiset kävijät uuteen yhteiseen tilaan, joka on tarkoitettu meille kaikille. Lukuisista väenpaljouteen ja valtavaan esiintyjäkaartiin liittyvistä kauhuskenaarioista huolimatta kokonaiskestoltaan kuusituntinen esitys sujui jopa yli odotusten. Esitys huipentui illalla yhteisteokseen harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen kanssa. Vauhtia riitti ja omaan askelmittariini kertyi avajaisten aikana yli 30 000 askelta - Oodin käytävät ehtivät tulla todella tutuiksi. Pian valmistuvana kulttuurituotannon opiskelijana oli upeaa päästä työskentelemään itselleni tärkeän taiteenlajin ja suuresti ihailemani koreografin kanssa. Oli ikimuistoista olla osana hartaasti odotetun kirjaston avajaistuotantoa. Tämäkin blogiteksti on naputeltu Oodin kolmannen kerroksen kirjataivaassa. Tara Nyman, Kulttuurituotannon opiskelija
Kutitus-taidefestivaali 3-7.10.2018 Espoon kulttuurikeskuksessa
Kutitus on lasten ja nuorten vuosittainen taidefestivaali, joka tarjoaa monipuolisesti korkeatasoista taidetta pääkaupunkiseudun asukkaille. Tapahtuman järjestäjä on Espoon kulttuurikeskus, jonka ansiosta Kutitus-festivaalilla on 18 yhteistyökumppania mahdollistamassa huikeaa festivaalia. Syksyllä 2018 festivaali järjestettiin yhdeksättä kertaa, jolloin teemana oli Merelliset seikkailut, Itämeren ja ympäristön suojelu. Festivaali tuki John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hanketta. Vuoden 2018 Kutitus-festivaali sai kävijäennätyksen. Viiden päivän festivaaleilla kävi reilusti yli 12 000 kävijää. Tapahtuman esityksissä kävi yhteensä yli 6000 katsojaa. Toimin Kutitus-festivaalissa tuotantokoordinaattorina. Työskentelin pääsääntöisesti festivaalin tuottajan kanssa, kulttuurikeskuksen toimijoiden ja festivaalin yhteistyökumppaneiden kanssa. Projektini alkoi tuotannollisilla tehtävillä reilu viikkoa ennen festivaalia työskentelemällä kulttuurikeskuksen toimistolla, jolloin valmistelin festivaalin liittyviä toteutuksia. Festivaalin rakentaminen tapahtui kaksi päivää ennen festivaalia, jossa olin mukana tapahtumatilan visuaalisen ilmeen rakentamisessa ja festivaalin tuotannossa. Toimin tuotantokoordinaattorina viidenpäivän ajan sekä lopuksi osallistuin festivaalin purkuun ja purkupalaveriin. Näkökulmana sisäinen viestintä Festivaalin onnistumiselle tärkeään osaan nousi hyvä suunnitelmallisuus, hyvät resurssit, ammattitaitoinen toteutus ja toimiva sisäinen viestintä. Kun viestintä toimii loistavasti, se on työyhteisön voimavara. Yllätyin, kuinka paljon positiivinen yhteishenki voi vaikuttaa sisäiseen viestintään ja sen myötä tuloksiin. Vaikka sähköinen viestintä nykypäivänä on nopeaa ja tehokasta, silti kasvotusten käydyt keskustelut ovat mielestäni hyvä tapa hoitaa viestintää, täten molemmat osapuolet saavat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Sisäiseen viestintään kuuluu yhteistyö ja tiedotus. Yhteistyöllä pyritään toimimaan sujuvasti ja hyvässä hengessä yhteisen tavoitteen, tehtävän tai toiminnan eteen. Tiedotuksella välitetään sanomaa, tietoa, informaatiota talon sisällä. Sisäiseen viestintään liittyy myös sisäinen markkinointi, jolla yhteisö ja sen visio, arvot, tavoitteet, yhteisökulttuuri, toiminta ja tuotteet sekä palvelut tulevat tutuiksi henkilöstölle. Oli hienoa havaita, kuinka Espoon kulttuurikeskuksessa kannustava ja iloinen yhteishenki tukivat yhteistoimintaa ja tiedotusta. Sisäinen viestintä yhteisössä sitouttaa, motivoi ja tuo tuloksia. Havaitsin, että festivaaliin sitoutuneet työntekijät olivat hyvin motivoituneita työhönsä. Heidän keskinäinen viestintä oli positiivista ja vuorovaikutteista. Näin rakentui hyvä yhteishenki ja ”yhteen hiileen puhaltaminen”. Mielestäni hyvä viestintä on suunniteltua, johdettua ja tavoitteellista toimintaa. Viestinnän onnistuminen perustuukin ammatilliseen osaamiseen ja kaikkien työskentelevien oman panoksen laittamista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Festivaalissa korostui suullinen viestintä mutta samalla nousi esiin myös sanaton viestintä, joka on selkeästi kielellisestä viestintää vahvempaa ja vaikuttavampaa. Se välittää myös enemmän tunnetiloja. Suullisessa viestinnässä asiat saavat merkityksiä, toisaalta elekieli voi kertoa jostain aivan muusta. Ihmisen eleet ovatkin mielestäni tärkeä viestinnän muoto. Suullisessa viestinnässä toisaalta sanat ja eleet voivat lähettää meille myös ristiriitaisen sanoman. Toiminnan kieli voi olla myös tahatonta tai tahallista viestintää, yhdistävää tai hajottavaa viestintää. Espoon kulttuurikeskuksessa oli iloinen, kannustava ja yhteisöllinen ilmapiiri, joka inspiroi työntekijöitään. Kommunikointi oli hyvin toverillista, kaikista asioista voitiin puhua heti, suoraan ja kasvotusten, joka selvästi rakensi luottamusta. Kun yhteinen työilmapiiri on loistava työyhteisössä, on selvästi helpompi kommunikoida ja työskennellä yhteisönä. Mielestäni tuottajana työskenteleminen vaatii aktiivista sosiaalisuutta ja ammattimaista viestinnällistä osaamista. Pohdin, mitä sisäinen viestintä voi parhaimmillaan olla? Uskon, että yhteistyön ja tiedotuksen lisäksi arvostusta omaa ja muiden tekemistä kohtaan. Selvästi positiivinen viestintä vaikuttaa työntekemisen laatuun ja tavoitteisiin. Oli hienoa havaita, kuinka kulttuurikeskus toivotti kaikki työntekijät tervetulleiksi joukkoonsa, mikä selvästi edisti heti ryhmähenkeä: ajatuksella, että olet yksi meistä. Tiivis sosiaalinen yhteisö, jossa toimitaan yhdessä, jokainen hoitaen oman vastuualueensa - on selvästi yrityksen voimavara.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku