Avainsana: projektityö
Suunnitelmallista söpöyttä
Harva ihminen on ylpeä siitä että asunnossa majailee torakoita. Minä olen; heidän nimensä ovat Oprah, Phil ja Ellen. Viimeisessä itsenäisessä projektissa halusin yhdistää intohimoni eläimiin ja tuotannollisen osaamiseni. Tilaajatahoa ja allekirjoittanutta yhdisti projektissa ensisijaisesti tavoite edistää eläinten hyvinvointia Suomessa. Toteutin projektini eläinkauppaketju Faunattaren markkinoinnissa. Projektin taustalla olivat viimeiset valinnaiset opintoni, jotka sisälsivät digitaalisen mediajulkaisemisen perusteita, kuva- ja äänityötä sekä sisällöntuotantoa käsikirjoittamisesta lähtien. Kulttuurituotannon ammattiosaamisen laajentaminen mediatuotannon puolelle on yhdistelmä, jota voin lämpimästi suositella kaikille! Yritykset kohtaavat asiakkaitaan yhä enemmän digissä. Sosiaalinen media on alustana hyvin vahvasti tunnepohjaisen viestinnän temmellyskenttä. Siksi olisikin tärkeää, että ennen kuin brändin sisältöjä ja asiantuntijoiden ajatuksia lähdetään muotoilemaan raflaavaan muotoon pysähdyttäisiin miettimään hetki faktapohjaa. Yritysten kyky kertoa tarinaa ja tarjota elämyksiä on kilpailuvaltti, jossa me kulttuurituottajat olemme ammattilaisia. Kaikkien sanojen takana pitää kuitenkin voida myös seistä. Projektissani halusin tuoda esiin tilaajani ainutlaatuisen asiantuntijuuden ja lisätä läpinäkyvyyttä, sillä se herättää luottamusta. Lähtökohta tekemiseeni oli, että söpöillä marsuilla saa ehkä marsuja harrastavan lapsen huomion, mutta ostopäätökset tekevät vanhemmat. Heille toivottavasti merkitsee myös eettinen puoli ilahduttavan sisällön takana. Projektin kautta saavutin lisää kokemusta markkinoinnin ja viestinnän tehtävistä sekä pääsin tutustumaan eläinalaan. Tilaaja taas saa materiaalia markkinointiinsa ja uutta näkökulmaa markkinoinnin nykyaikaistamiseen. Rakkautta kaikille elollisille! Laura, valmistuva Kulttuurituottaja vuosikurssilta -15
Sosiaalisen median strategia kukkakaupalle
Kukkakauppa-ala on suuren murroksen keskellä – markettien kasvava kukkavalikoima haastaa kivijalkamyymälät, kun taas digitalisaatio ja monipuolistunut kukkien ja viherkasvien kulutus tuo uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia kukkakauppiaille – ja kulttuurituottajille. Visuaalisuus yhdistää kukkamaailmaa ja somekanavia, mutta sosiaalinen media on yhä alusta, jota harvat kukkakaupat täysin hyödyntävät. Erityisesti pienille kivijalkaliikkeille sosiaalinen media voi olla kilpailukeino, joka auttaa erottautumaan joukosta ja vahvistaa brändimielikuvaa. Somen kautta kukkakaupat yltävät tavoittamaan myös nuoren, kukka- ja viherkasvitrendistä haltioituneen asiakaskunnan. Ideasta inspiroituneena marssin lähikukkakauppaani, Delite Flowers & Design -myymälään, ja tarjosin apukäsiä sosiaalisen median strategian laatimiseen. Delitellä oli jo valmiina kanavat, mutta yrittäjillä oli sekä suunnitelman, että ajan puutteesta johtuvia haasteita kanavien ylläpitämisessä. Strategia tehtiin helpottamaan yrittäjien arkea, sillä se asettaa suuntaviivat sosiaalisen median käytölle, sekä tarjoaa ideoita sisältöihin ja työkaluja suunnitteluun. Itsenäisestä projektista tuli erityisen antoisa, koska pääsin yhdistelemään monia kiinnostuksen kohteitani – sosiaalista mediaa, markkinointia ja kukka-alaa. Vastasin strategian toteuttamisesta itsenäisesti, joten projekti vaati myös rutkasti oma-aloitteisuutta ja tarkkaa aikataulutusta. Kulttuurituottajien ehdoton vahvuus on toimia eri alojen rajapinnoilla ja meillä olisi paljon annettavaa myös kukkakauppa-alalle. Sosiaalisen median lisäksi erityisesti elämyksellisyyden hyödyntäminen, uusien palvelujen innovointi ja yhteistyöideat eri toimijoiden välillä voisivat olla potentiaalisia keinoja päivittää kukkakauppoja tähän päivään. Roosa Rauatmaa, kolmannen vuoden kulttuurituotannon opiskelija
Oodi metsälle
Viime vuoden huippuhetki oli minulle itsenäisyyspäivän aatto, jolloin avattiin uusi keskustakirjasto Oodi. Osana avajaispäivän ohjelmaa esitettiin koreografi Hanna Brotheruksen teos Oodi metsälle. Sain ilon työskennellä teoksen tuotantoassistenttina koko syksyn ajan. Hanna Brotherus tunnetaan erityisesti taidostaan yhdistää töissään esiintyjiä huipputason taideammattilaisista harrastelijoihin. Myös Oodi metsälle -teoksen yli 200 esiintyjän joukko koostui ammattitanssijoista, ala-aste ikäisistä lapsista, lukiolaisista ja eläkeläisistä. Kirjava ja ylisukupolvinen joukko sopi täydellisesti toivottamaan tervetulleiksi ensimmäiset kävijät uuteen yhteiseen tilaan, joka on tarkoitettu meille kaikille. Lukuisista väenpaljouteen ja valtavaan esiintyjäkaartiin liittyvistä kauhuskenaarioista huolimatta kokonaiskestoltaan kuusituntinen esitys sujui jopa yli odotusten. Esitys huipentui illalla yhteisteokseen harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen kanssa. Vauhtia riitti ja omaan askelmittariini kertyi avajaisten aikana yli 30 000 askelta - Oodin käytävät ehtivät tulla todella tutuiksi. Pian valmistuvana kulttuurituotannon opiskelijana oli upeaa päästä työskentelemään itselleni tärkeän taiteenlajin ja suuresti ihailemani koreografin kanssa. Oli ikimuistoista olla osana hartaasti odotetun kirjaston avajaistuotantoa. Tämäkin blogiteksti on naputeltu Oodin kolmannen kerroksen kirjataivaassa. Tara Nyman, Kulttuurituotannon opiskelija
Kutitus-taidefestivaali 3-7.10.2018 Espoon kulttuurikeskuksessa
Kutitus on lasten ja nuorten vuosittainen taidefestivaali, joka tarjoaa monipuolisesti korkeatasoista taidetta pääkaupunkiseudun asukkaille. Tapahtuman järjestäjä on Espoon kulttuurikeskus, jonka ansiosta Kutitus-festivaalilla on 18 yhteistyökumppania mahdollistamassa huikeaa festivaalia. Syksyllä 2018 festivaali järjestettiin yhdeksättä kertaa, jolloin teemana oli Merelliset seikkailut, Itämeren ja ympäristön suojelu. Festivaali tuki John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hanketta. Vuoden 2018 Kutitus-festivaali sai kävijäennätyksen. Viiden päivän festivaaleilla kävi reilusti yli 12 000 kävijää. Tapahtuman esityksissä kävi yhteensä yli 6000 katsojaa. Toimin Kutitus-festivaalissa tuotantokoordinaattorina. Työskentelin pääsääntöisesti festivaalin tuottajan kanssa, kulttuurikeskuksen toimijoiden ja festivaalin yhteistyökumppaneiden kanssa. Projektini alkoi tuotannollisilla tehtävillä reilu viikkoa ennen festivaalia työskentelemällä kulttuurikeskuksen toimistolla, jolloin valmistelin festivaalin liittyviä toteutuksia. Festivaalin rakentaminen tapahtui kaksi päivää ennen festivaalia, jossa olin mukana tapahtumatilan visuaalisen ilmeen rakentamisessa ja festivaalin tuotannossa. Toimin tuotantokoordinaattorina viidenpäivän ajan sekä lopuksi osallistuin festivaalin purkuun ja purkupalaveriin. Näkökulmana sisäinen viestintä Festivaalin onnistumiselle tärkeään osaan nousi hyvä suunnitelmallisuus, hyvät resurssit, ammattitaitoinen toteutus ja toimiva sisäinen viestintä. Kun viestintä toimii loistavasti, se on työyhteisön voimavara. Yllätyin, kuinka paljon positiivinen yhteishenki voi vaikuttaa sisäiseen viestintään ja sen myötä tuloksiin. Vaikka sähköinen viestintä nykypäivänä on nopeaa ja tehokasta, silti kasvotusten käydyt keskustelut ovat mielestäni hyvä tapa hoitaa viestintää, täten molemmat osapuolet saavat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Sisäiseen viestintään kuuluu yhteistyö ja tiedotus. Yhteistyöllä pyritään toimimaan sujuvasti ja hyvässä hengessä yhteisen tavoitteen, tehtävän tai toiminnan eteen. Tiedotuksella välitetään sanomaa, tietoa, informaatiota talon sisällä. Sisäiseen viestintään liittyy myös sisäinen markkinointi, jolla yhteisö ja sen visio, arvot, tavoitteet, yhteisökulttuuri, toiminta ja tuotteet sekä palvelut tulevat tutuiksi henkilöstölle. Oli hienoa havaita, kuinka Espoon kulttuurikeskuksessa kannustava ja iloinen yhteishenki tukivat yhteistoimintaa ja tiedotusta. Sisäinen viestintä yhteisössä sitouttaa, motivoi ja tuo tuloksia. Havaitsin, että festivaaliin sitoutuneet työntekijät olivat hyvin motivoituneita työhönsä. Heidän keskinäinen viestintä oli positiivista ja vuorovaikutteista. Näin rakentui hyvä yhteishenki ja ”yhteen hiileen puhaltaminen”. Mielestäni hyvä viestintä on suunniteltua, johdettua ja tavoitteellista toimintaa. Viestinnän onnistuminen perustuukin ammatilliseen osaamiseen ja kaikkien työskentelevien oman panoksen laittamista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Festivaalissa korostui suullinen viestintä mutta samalla nousi esiin myös sanaton viestintä, joka on selkeästi kielellisestä viestintää vahvempaa ja vaikuttavampaa. Se välittää myös enemmän tunnetiloja. Suullisessa viestinnässä asiat saavat merkityksiä, toisaalta elekieli voi kertoa jostain aivan muusta. Ihmisen eleet ovatkin mielestäni tärkeä viestinnän muoto. Suullisessa viestinnässä toisaalta sanat ja eleet voivat lähettää meille myös ristiriitaisen sanoman. Toiminnan kieli voi olla myös tahatonta tai tahallista viestintää, yhdistävää tai hajottavaa viestintää. Espoon kulttuurikeskuksessa oli iloinen, kannustava ja yhteisöllinen ilmapiiri, joka inspiroi työntekijöitään. Kommunikointi oli hyvin toverillista, kaikista asioista voitiin puhua heti, suoraan ja kasvotusten, joka selvästi rakensi luottamusta. Kun yhteinen työilmapiiri on loistava työyhteisössä, on selvästi helpompi kommunikoida ja työskennellä yhteisönä. Mielestäni tuottajana työskenteleminen vaatii aktiivista sosiaalisuutta ja ammattimaista viestinnällistä osaamista. Pohdin, mitä sisäinen viestintä voi parhaimmillaan olla? Uskon, että yhteistyön ja tiedotuksen lisäksi arvostusta omaa ja muiden tekemistä kohtaan. Selvästi positiivinen viestintä vaikuttaa työntekemisen laatuun ja tavoitteisiin. Oli hienoa havaita, kuinka kulttuurikeskus toivotti kaikki työntekijät tervetulleiksi joukkoonsa, mikä selvästi edisti heti ryhmähenkeä: ajatuksella, että olet yksi meistä. Tiivis sosiaalinen yhteisö, jossa toimitaan yhdessä, jokainen hoitaen oman vastuualueensa - on selvästi yrityksen voimavara.
Katutanssia brunssilla ja OuluSporassa
Oulun Katutanssit on yksi Suomen pitkäaikaisimmista katutanssitapahtumista, jota on järjestetty vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2017 tapahtumalla oli ensimmäisen kerran välivuosi, ja tapahtumalle huomattiin kysynnän mukaan olevan suuri tarve. Tapahtuma järjestettiin 29.6.-1.7.2018 Oulussa, ja sen suosio oli korkea. Erityisesti välivuoden jälkeen tapahtumaa osattiin arvostaa vielä enemmän. Tapahtumaan osallistui tanssijoita ympäri Suomea, ja tapahtuma ulottui myös hyvin muihin Pohjoismaihin. Toimin Oulun Katutanssien toisena tuottajana, ja syvennyin tämän tapahtuman tuotannossa erityisesti markkinointiin. Markkinoinnin tärkeimmät toimenpiteet Tärkein markkinointikanavamme oli sosiaalinen media, jonka kautta saimme tavoitettua koko Suomen katutanssikenttää ja muita tapahtumasta kiinnostuneita. Graafikkomme Roosa Kontiokari loi tapahtumallemme upean visuaalisen ilmeen, joka toimi somen päivitysten pohjana. Lähetimme tapahtumasta tiedotteita, joiden päätavoite oli houkutella erityisesti paikallisia kulttuurikävijöitä tapahtumaan paikalle. Markkinointibudjettimme oli hyvin tiukka, joten somen ja tiedotteiden lisäksi saimme käyttää luovuuttamme erilaisten markkinointikikkojen luomisessa. Olemme tuottajaparini kanssa aktiivisia toimijoita Suomen katutanssikentällä, ja koemme tapahtumiin osallistumisen olleen yksi tärkeimmistä markkinointikeinoista. Käytimme perinteisten some-mainosten lisäksi omia verkostojamme hyödyksi, ja levitimme sanomaa osallistumalla tanssitapahtumiin Suomessa ja Ruotsissa. Toteutimme yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa kaksi eri markkinointitempausta – katutanssibrunssin ja tanssiesityksen OuluSporassa. Brunssi järjestettiin kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, yhteistyössä paikallisen Ravintola Puistolan ja KEKSI Kollektiivin kanssa. Brunssilla oululaiset katutanssijat esiintyivät syöjien keskellä ja mainostivat Oulun Katutansseja. Oulun kaupungin kanssa toteutimme tanssiesityksen OuluSporassa, joka oli puoli vuotta ympäri Helsinkiä kulkenut, oululais-vaikutteisilla koristeilla kulkenut raitiovaunu. Esityksen avulla saimme näkyvyyttä itse raitiovaunussa, mutta parempi näkyvyys tuli Oulun kaupungin sosiaalisessa mediassa – esitys livestreamattiin heidän Facebookiin. Oulun kaupunki kertoi tapahtumasta lisää omissa medioissaan ja Oulun Päivien medioissa, sillä tapahtuma oli osa kyseistä kaupunkifestivaalia. Tapahtumaviikonloppu oli kaikenkaikkiaan onnistunut ja markkinointi tavoitti halutut kohderyhmät. Moni osallistuneista tuli kiittämään comebackin toteuttamisesta – tuntui tärkeältä tuottaa tapahtumaa, jolla on tunnearvoa monelle osallistujalle.
Analyysien ja tutkimuksien verkko
Sain kesäksi 2018 toimeksiannon Kaapelitalo Oy:ltä (Kaapeli) tehdä heille kilpailukartoitus heidän toimintaympäristöstään. Yritys oli minulle tuttu jo monesta eri työprojekteista ja otin haasteen vastaan innolla. Projekti oli mitä sopivin kiireisen kulttuurituottajan kesään ja mahdollisuus itsenäiseen työskentelyyn kiinnosti minua. Olin tehnyt vastaavanlaisia liiketoimintaan painottuvia analyysejä muissa opintoihini kuuluvissa kursseissa, mutta ne olivat aina olleet ryhmätöitä. Nyt pääsisin kokeilemaan taitojani yksin, omalla vastuullani oikealle yritykselle. Projektin tavoite oli selkeä: tunnistaa Kaapelin kilpailijat, kerätä kattava tietopaketti heistä ja analysoida heidän vahvuutensa Kaapeliin nähden. Kaapelitalo Oy:n toiminta perustuu erilaisten tapahtumatilojen vuokraamiseen ja näistä tunnetuimmat kohteet ovat Kaapelitehdas sekä kesäisin festivaaleja täynnä oleva Suvilahti. Minun tuli verrata näitä pääkaupunkiseudun muihin toimijoihin ja voin sanoa, että kilpailijoiden määrä oli suuri. Pääsin nopeasti työssä alkuun ja sain heti positiivista palautetta kahdesta analyysistä. Suurin haaste oli sovittaa kiireisen kesän aikataulut yhteen projektin työstämisen kanssa. Lisäksi luin lisää miten varteenotettava kilpailuanalyysi toteutetaan. Oli selvää, että projektista tulisi haastava. Lisäksi syksyllä häämötti ulkomaanvaihto, joten käteni olivat kirjaimellisesti täynnä tämän kesäprojektin myötä. Loppukesästä olin viimein valmis. Kattava analyysi pääkaupunkiseudun toimijoista oli taittoa myöten valmis. Oli oikeastaan vaikea uskoa, että kesän työni oli siinä: 29 kilpailijaa analysoituna yhden kansion välissä. Olin yllättynyt kuinka paljon erilaisia toimijoita meidän pienestä kapitaalistamme löytyykään, juhlahuoneista valtaviin tapahtumatiloihin. Projekti tarjosi minulle jotain, mitä useammat tuottajat saavat vasta useamman vuoden työkokemuksen jälkeen: kattavan tiedon oman työympäristönsä toimijoista ja heidän palveluistaan. Lisäksi sain kehittää omia taitojani niin liiketoiminnallisen analyysin tekemisessä kuin itsenäisen työskentelyn sekä itsensä johtamisen kanssa. Seuraavan projektin kanssa minun ei enää tarvitse miettiä mistä löytää sopiva tila haluamalleni tapahtumalle, voin vain selata itseni tekemää luomusta. Mielestäni tällaiset projekti ovat tärkeitä kulttuurituotannon opiskelijalle, sillä ne antavat hyvän mahdollisuuden omien taitojensa kehittämiseen sekä työkaluja, joita voi hyödyntää pitkään omassa työkentässään. Teemme todella paljon konkreettista työtä, välillä voi olla hyvä katsoa erilaisen perspektiivin kautta ja huomata miten paljon erilaisia toimijoista koostuukaan meidän kaikkien kulttuurikenttä. Työmme pyörii verkostoissa ja joskus luomme verkostoja ihan vain keräämällä tietoa siitä.
Arctic15 Routen ensiesitys
Postasimme aiemmin keväällä Arctic15 Routen valmistumisprosessista. Tekstit pääset lukemaan seuraavien linkkien takaa: https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/14/arctic15-verkostoitumistapahtuman-tuotannossa-alku-fiiliksia/ ja https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/28/bisnespolku-alkaa-muovautua/. Arctic15 järjestettiin siis 30.-31.05.2018 Kaapelitehtaalla Aloitimme tapahtumaviikon heti maanantaiaamuna. Koko päivä kului autossa istuen ja kauppoja kierrellen, kun etsimme kalusteita, tavaroita, tarjoiluastioita ja snäksejä tapahtumaa varten. Tiistaina kävimme vielä tekemässä viimeisiä ostoksia, jonka jälkeen aloimme valmistella omaa osuuttamme eli Arctic15 Routea. Routea ei ole aikaisemmin järjestetty, joten meidän projekti on Arctic15 Routen ensi kokeilu. Valmistelut alkoivat Artwallin maalaamisesta ja kokoamisesta. Maalaaminen meiltä sujui kaksin, mutta rakennus olisi ollut mahdotonta ilman ihania vapaaehtoisia. Rakensimme taideteos seinän kolmesta suuresta vanerista sekä laudoista. Mahtavaa, että vapaaehtoisista löytyi rakennusalan osaajia ja seinä saatiin turvallisesti rakennettua ja pystytettyä ulos Kaapelitehtaan sisäpihalle. Tiistain aikana kasattiin myös pöydät sekä valmisteltiin kaikki kalusteet ja tavarat niin, että keskiviikkoaamun koittaessa saamme nopeasti routen pystytettyä. Päivän aikana jännitys kasvoi kasvamistaan seuraavan päivän osalta. Tuottaja Jenna Ritala kysäisi vielä ennen Kaapelitehtaalta lähtöämme, että mitkä asiat tuntuvat epävarmoilta seuraavaa päivää ajatellen, mikä voi epäonnistua ja missä tulla haasteita. Vastasimme pelkäävämme, ettei maali tartu Artwalliin, kun vieraat ampuvat vesiväriä siihen. Jännitimme myös kovan tuulen vaikutusta pisteisiimme. Mietimme myös miten selviydymme, jos pisteille tulee ruuhkaa tai tavaroita on hankittu liian vähän. Aina on tärkeä miettiä mahdolliset haasteet ja riskit. Ensimmäinen tapahtumapäivä koitti ja puhisimme intoa. Heti aamusta pystytimme routen Kaapelitehtaan ympärille. Tapahtuman ovet aukesivat kello 9.00 ja vieraita alkoi saapua jo hyvissä ajoin Kaapelitehtaalle puvut päällä. Aikomuksena oli avata polku vieraille aamupäivällä kello 11. Hende saapui tekemään graffitin ennen polun avaamista eli työskenteli samalla kun ihmisiä saapui. Hende keräsi heti aamusta jo ihmisten huomion ja tässä vaiheessa meidän odotukset päivän suhteen nousivat korkealla ja jännitys oli huipussaan. Route aukesi ja me olimme valmiina pisteillä intoa täynnä. Artwall kiinnosti ihmisiä, mutta vain muutamat rohkeat lähtivät kokeilemaan vesiväreillä täytetyillä pyssyillä ampumista. Seinä toimi hyvänä kuvaustaustana ja monet vieraat kävivät kuvaamassa seinän edessä toisiaan. Kuitenkaan toiselle pisteelle, lappujen kirjoittamiseen, ei kukaan halunnut jatkaa. Ideamme kävely tapaamista ei asiakkaille uponnut. Kaapelitehtaan takana merellisessä maisemassa oli viimeinen pisteemme lounge. Tarkoituksena oli, että Routelle osallistuneet pääsevät lopuksi nauttimaan mehun ja rentoutumaan loungessa sekä päättämään tapaamisensa siihen. Kun ihmisiä ei innostanut Routelle lähteminen tuli loungesta hengailu ja lounaspaikka. Vieraat olivat mielissään, kun ulkonakin oli istumapaikkoja. Vieraat siis käyttivät kolmesta pisteestämme kahta. Vaikka Routen idea, eli pitää palaveri kävelyn ja aktiviteettien muodossa, ei onnistunut. Oli onneksi kahdesta pisteestä vieraille iloa. Toiseksi tapahtumapäiväksi päätimme pystyttää vain nämä kaksi pistettä vieraiden käyttöön. Toki meitä kovasti harmitti, kun ei polku onnistunutkaan, kuten olimme suunnitelleet. Emme olleet edes ajatelleet, ettei kukaan lähtisi Routea kiertämään. Epäonnistumisesta huolimatta meille jäi paljon käteen koko projektista. Keräsimme paljon uutta tietoa ja uusia taitoja tulevaisuuden varalle. Uusiin projekteihin lähdemme varmasti osaavampina ja itsevarmempina. -Opri ja Neea
Kallio Kukki auringossa!
Lue edellinen postaus aiheesta: https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/22/kallio-kukkii/ Vihdoin koitti Kallio Kukkii -festivaaliviikko sekä festivaalin avajaiset, jota olimme mukana tekemässä kevään aikana. Tuotantomme ehti kokea monia muutoksia kevään aikana, joista yksi isoimmista oli avajaistapahtuman järjestämisen vastuun siirtyminen lähes kokonaan Kulttuurikeskus Caisalle. Pääsimme siis tekemään yhteistyötä myös heidän tuottajiensa kanssa! Kallio Kukkii Leipätehtaalla -avajaistapahtuma järjestettiin lauantaina 12.5. nimensä mukaan Leipätehtaan pihassa, Kulttuurikeskus Caisan uusien tilojen edustalla. Kesän ensimmäiset lämpimät ja aurinkoiset päivät sattuivat juuri sopivasti tapahtumamme ajaksi eikä keli olisi voinut olla parempi. Pääsimme tutustumaan tapahtuman rakentumiseen aitiopaikalta! Kevään aikana tehdyt suunnitelmat konkretisoituivat vihdoin todeksi. Tapahtumapäivä lähti käyntiin aikaisin aamulla alueen rakentamisella ja siistimisellä. Lisäksi olimme mukana roudaamassa tarvittavaa tekniikkaa lavalle sekä valmistelimme backstagen esiintyjiä varten valmiiksi. Päivän ohjelma koostui työpajoista sekä musiikkiesityksistä. Lisäksi saimme järjestää alkuperäisessä suunnitelmassa mukana olleen Open micin. Viimeisellä viikolla saimme myös tehtäväksemme juontaa koko tapahtuman, joten touhua ja jännitystä riitti koko päiväksi. Tapahtuman jälkeen osallistuimme vielä purkuun ja palautimme pihan jälleen normaaliin käyttöönsä. Väkeä olisi mahtunut enemmänkin, mutta sitä riitti aina viimeiseen esitykseen saakka ja päivästä jäi onnistunut fiilis. Oli upeaa päästä työskentelemään ammattilaisten kanssa, jotka opastivat ja neuvoivat meitä uusissa asioissa. Ensimmäinen tuotanto oli mielenkiintoinen kokemus! Tuotanto opetti paljon mm. aikataulun tärkeydestä ja viestinnästä. Lisäksi sain konkreettista käytännön oppia tapahtumatuotannosta, joita voin hyödyntää tulevissa projekteissani. - Noora Kokko
Uutta ja ihmeellistä
Arabian Katufestivaali järjestettiin lauantaina 19.5.2018. Tapahtumapaikkana toimi Arabian alueella oleva Hämeenkatu, joka vallattiin festivaalin käyttöön. Vaikka tapahtuma alkoi virallisesti kahdeltatoista päivällä, alueella oli vilinää aamukuudesta asti. Tuotantotiimin kanssa oli sovittu, että taukopaikalla tavattaisiin viideltä. Heräsin tapaamista varten neljältä. Seuraavat tunnit tuntuivat herätessä mahdottomilta sietää: kuinka pysyisin edes pystyssä? Päivä alkoi tästä huolimatta positiivisissa tunnelmissa. Väsymyksestä huolimatta porukka oli innoissa alkavasta tapahtumasta. Musiikki soi taukotilassamme, aurinko nousi ja söimme tuotantotiimin kanssa aamupalaa. Tästä tulisi huikea kokemus. Alueen rakentaminen alkoi kuudelta. Rakennustehtävät vaihtelivat aamun mittaan. Yhdessä hetkessä saatoin olla ripustamassa banderolleja ja toisessa huputtamassa roskiksia. Tekemistä oli lakkaamatta jossakin, mikä oli hyvä asia. Tekeminen piti hereillä ja paikasta toiseen juokseminen sai adrenaliinini liikkeelle. Tuntui, ettei mikään pysäyttäisi minua. Olin vastuussa lastenohjelmasta. Aktiviteetteja oli kaiken ikäisille ja sain sijoiteltua ohjelmaa ympäri aluetta. Esiintyjäni saapuivat kymmenen jälkeen tasaisena virtana taukopaikalle, jossa vastaanotin heidät. Kahteentoista mennessä miltei jokainen esiintyjä oli valmiudessa yhtä porukkaa lukuunottamatta: Skeittaavaa koiraa ja PellePändiä ei näkynyt missään. Soitolla sain kuitenkin selville, että heidän matkantekonsa oli hidasunut, sillä lapset pysäyttelivät heitä kadulla. Yhden esiintyjän pieni myöhästyminen ei lopulta vaikuttanut lastenohjelman aikatauluun mitenkään. Onnistuin toteuttamaan vastuualueeni siis hyvin. 18.00 tapahtuman päättyessä ja purun alkaessa adrenaliinin vaikutus haihtui ja väsymys otti paikkansa. Vaikka purku vei aikaa, alue saatiin siistiksi nopeasti. Näky oli epätodellinen: alue, joka oli ollut täynnä ihmisiä, kojuja, taidetta ja tanssia oli jälleen tyhjä. Ja koska Hämeenkatu oli jälleen kerran avoin kulkuneuvoille, oli hankalaa tottua siihen, että keskellä tietä ei voi kävellä. Kun paikka oli vihdoin siivottu, päädyttiin tuottajien ja muutamien apukäsien kanssa taukopaikalle juttelemaan päivän kulusta. Se oli aurinkoinen ja tunnelma oli rento. Tapahtuma oli mennyt monien mielestä äärimmäisen hyvin ja tehdystä työstä sai olla ylpeä. Lastenohjelman tuottaminen oli minulle uusi ja ihmeellinen kokemus, jota en tule unohtamaan. -Ella-Rosa Harmanen Facebook: https://www.facebook.com/arabiankatufestivaali/ Instagram: https://www.instagram.com/arabiankatufestivaali/?hl=fi Atova: http://www.artova.fi/akf-ajankohtaista
Vapaaehtoistapahtumaa rakentamassa
Arabian Katufestivaalit houkuttelivat jälleen 11. kerran tuhannet ihmiset Hämeenkadun varteen kuuntelemaan hyvää musiikkia, seuraamaan monipuolisia tanssi-, sirkus- ja performanssiesityksiä sekä nauttimaan upeasta katutaiteesta. Myöskään lapsia ei oltu unohdettu, sillä myös he pääsivät kokemaan monipuolista lastenohjelmaa. Koko onnistuneen festaripäivän kruunasi aurinkoinen sää sekä yhteisöllinen tunnelma. Projektin aikana ehti tapahtua paljon, ja matka tammikuun ensimmäisestä tuotantopalaverista festivaalin jälkeisten kiitoskirjeiden lähettämiseen oli vaiherikasta: ajoittain erittäin stressaava, mutta ennen kaikkea hyvin opettavaista. Oma päätehtäväni oli toimia vapaaehtoiskoordinaattorina ja lähdinkin tehtävään ilman minkäänlaista ennakkotietoa tulevasta. Tehtäviini kuului mm. vapaaehtoisten kontaktointia sekä työvuorojen suunnittelua ja aikataulutusta. Itse festaripäivänä otin vapaaehtoiset vastaan, ohjeistin työtehtävät sekä kiertelin eri työpisteitä pitäen huolta siitä, että kaikilla vapareilla on kaikki hyvin. Vapaaehtoisia ruvettiin rekrytoimaan jo hyvissä ajoin alkuvuodesta, ja tapahtumapäivänä heitä saapuikin paikalle noin 30. Vapaaehtoiskoordinointi oli haastavampaa kuin olin odottanut, ja tästä syystä se myös opetti todella paljon. Yksi suurimmista opeista oli se, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja välillä on ihan OK delegoida tehtäviä myös muille. Opin paljon myös ennakoinnista sekä suunnittelun tärkeydestä. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tapahtumaan ja toivon myös vapaaehtoisten viihtyneen. Arabian Katufestarit toteutetaan pitkälti vapaaehtoisvoimin, joten etenkin tästä syystä heidän työpanoksensa tapahtumassa oli korvaamattoman arvokasta. – Julia Keinänen
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku