Kategoria: Opiskelijat
Klubikulttuuri ei kannusta naisia soittamaan levyjä
Tämä blogikirjoitukseni pohjautuu tekemääni kulttuurituotannon AMK-opinnäytetyöhön Sukupuoliroolit suomalaisessa klubikulttuurissa. Opinnäytetyön tilaajana toimi LiveFIN ry ja tutkimuksessa on haastateltu alan toimijoita ja kartoitettu ongelmaa myös työpajassa. Työni on vapaasti luettavissa osoitteessa www.theseus.fi. Tutkimusongelman avulla tarkoitus oli selvittää, kuinka tunnistaa sukupuolittuneen työelämän haasteet ja kehityskohdat musiikkiklubien toiminnassa tasa-arvoisemman klubikulttuurin saavuttamiseksi. Kiinnostukseni aiheeseen perustuu omiin kokemuksiini tapahtumien kävijänä, asiakkaana sekä järjestäjänä. Kulttuurituottajana koin tämän tutkimuksen suunnittelun, toteutuksen ja raportoinnin kiinnostavana ja omaa ammattitaitoani edelleen syventävänä. Mistä johtuu, että suurin osa tapahtumissa ja klubeilla soittavista dj:istä on miespuolisia? Musiikkiala on perinteisesti miesvoittoinen sekä järjestäjien että esiintyjien osalta. Miehet ja naiset on lokeroitu erilaisiin rooleihin, joiden takia miehet perinteisesti soittavat levymusiikkia tanssivalle yleisölle – joka koostuu naisista. Kyse on meihin varhain iskostetuista asenteista, joiden kautta omaksumme tietynlaiset käyttäytymismallit ja sukupuoliroolit. Vallitseva kulttuuri on kasvattanut meidät siihen, että nimenomaan poikien kuuluu tykätä teknisistä asioista kuten autoista ja tietokoneista, samalla kun tytöt leikkivät nukeilla ja meikeillä. Dj:nä toimiminen voidaan nähdä tekniikkaa vaativana maskuliinisena asiana, sillä se vaatii jonkin verran eri ohjelmien ja laitteiden ymmärrystä. Naispuoliset dj:t kokevat, että verrattuna heidän mieskollegoihinsa heidän täytyy nähdä kaksinkertainen vaiva menestyäkseen. Tämä johtuu siitä, että sekä yleisö että henkilökunta analysoivat heidän soittotekniikkaansa ja tyyliään analysoidaan paljon herkemmin kuin miesten. Tapahtumissa toimivat teknikot, kuten ääni- tai valomiehet, ovat saattaneet olla alalla pitkään ja tottua perinteisiin, jopa ”vanhoillisiin” rooleihin tapahtumaympäristössä. He, tai muu tapahtuman henkilökunta, eivät välttämättä ole tottuneet näkemään naisia soittamassa levyjä. Tämän vuoksi nais-dj:t joutuvat todistelemaan itseään ja kokemaan vähättelyä ja tytöttelyä sukupuolensa takia sekä useasti myös taistelemaan tasa-arvoisen palkan puolesta. Ennakkoluuloisia asenteita vallitsee myös asiakkaiden puolella. Naisia ei ole totuttu näkemään tapahtumassa tai klubilla soittamassa musiikkia, mikä saa yleisön kyseenalaistamaan naispuolisen dj:n kykyjä. Dj:t työskentelevät usein itseoppineina, eikä työlle ole juuri minkäänlaista koulutusta. Miesten keskuudessa usein voimissaan oleva ”hyvävelikerho” kannustaakin miespuolisia kavereita kokeilemaan soittamista matalalla kynnyksellä, kun taas maskuliiniseen tilaan saapuminen voi vaatia paljon rohkeutta naispuoliselta henkilöltä. Myös naiset tarvitsevat yhteisön, jolta saada tukea ja kannustusta. Mikäli tapahtumissa tai klubi-illoissa ei ole yhtäkään naista edustettuna, voi olla vaikea inspiroitua ja lähteä yksin yrittämään musiikillisen kokemuksen ja klubitunnelman luomista levyjä soittamalla. Opinnäytetyön kartoituksessa selvisi, että kuukauden aikana viidellä eri klubilla esiintyneistä dj:istä naisia oli keskimäärin 17 % ja live-esiintyjistä 18,8 %. Asiakaskyselyn mukaan 60,6 % koki suomalaisen klubikulttuurin olevan miesvoittoinen, ja 40,4 % toivoi klubilla soittavien esiintyjien olevan tasapuolisesti kaikkia sukupuolia. 83 % ei välittänyt siitä, mitä sukupuolta esiintyjät ovat. Klubikulttuurin toivottiin muuttuvan yhdenvertaisempaan suuntaan, ja erityisesti lisää naispuolisia tekijöitä haluttiin nähdä jatkossa enemmän. Myös turvallisuus oli asiakkaille tärkeää, ja ahdisteluun toivottiin puututtavan entistä tehokkaammin. Tapahtumien tekijöiden ja asiakkaiden näkemykset suomalaisesta klubikulttuurista ovat melko samankaltaiset ja he jakavat samanlaiset arvot ja toiveet. ”Kun itse järjestää tapahtumia, voi tilasta luoda mahdollisimman turvallisen ja vaikuttaa ilmapiiriin.” – Rebekka Yeboah, artisti ja dj Haastatteluissa kävi ilmi, että myös itse tekijät kokevat Helsingin klubikulttuurin olevan, ainakin rakenteissa, miesvoittoinen. Kaikki naispuoliset haastatteluun osallistuvat henkilöt ovat kokeneet ennakkoluuloja, vähättelyä sekä tytöttelyä työurallaan. He ovat tarttuneet ongelmaan ja alkaneet järjestää tapahtumia itse. ”Kun itse järjestää tapahtumia, voi tilasta luoda mahdollisimman turvallisen ja vaikuttaa ilmapiiriin. Esiintyjänä asioihin ei pysty vaikuttamaan samalla tavalla”, haastatteluun osallistunut artisti ja dj Rebekka Yeboah sanoo. Myös miespuoliset haastateltavat kokivat, että suomalaisella klubikentällä on tilaa kaikenlaisille artisteille. Artisti ja dj Noah Kin kokee, että palautteen antaminen yksitoikkoisesta lineupista on tärkeää, ja konkreettisten numeroiden esittäminen tapahtumajärjestäjälle voi olla todella iso ”wake-up call”. Sukupuolineutraalin taidekasvatuksen avulla näihin asenteisiin voidaan saada muutosta jo nuorella iällä. Tyttöjä ja poikia tulisi kasvattaa siten, että kaikesta saa olla kiinnostunut sukupuolesta huolimatta. Roolimalleja täytyy olla kumpaakin sukupuolta, jotta lapsi tai nuori tietää, että hänkin voi ryhtyä ilman ennakkoluuloja alalle. Naisia tulisi kannustaa enemmän tekniseen tekemiseen kuten tässä tapauksessa levyjen soittamiseen. Sekä promoottoreilla että klubikävijöillä on mahdollisuus vaikuttaa klubien sukupuolittu- neisuuteen. Vaatimalla sukupuolivähemmistöjä esiintyjäkaartiin yleisö voi tehdä selväksi, minkälaisia arvoja klubien toivotaan noudattavan. Promoottori puolestaan voi aktiivisesti vaikuttaa omien tapahtumiensa sukupuolijakaumaan tasa-arvoisilla artistivalinnoilla. Sukupuolten välinen tasa-arvo täytyy näkyä aina ruohonjuuritasolta johtoportaaseen asti ja raha-asioista tulee keskustella avoimesti sukupuolten välisten tuloerojen tasaamiseksi. Tämän opinnäytetyön tutkimustietoa ja tuloksia voidaan käyttää klubitoiminnan kehittämiseen. Luodakseen turvallisen ja viihtyisän klubiympäristön järjestäjätahon täytyy tunnistaa kaikki mahdolliset uhat klubiympäristössä ja tehdä parhaansa niiden ennaltaehkäisemiseksi, mikä on tärkeä taito myös kulttuurituottajalle. Yhdenvertaisuutta voidaan edistää kaikenlaisessa tapahtumatuotannossa, kunhan sen perusteet vain ymmärretään. Aino Niemi, kulttuurituottaja
Kahvilan perustaminen – Unelmista todeksi
Moni haaveilee oman kahvilan perustamisesta. Mielikuvissa kahvilan omistaminen on ihanaa: on lämmin tunnelma, kahvin paahteinen tuoksu leijailee ilmassa, musiikki hellii korvia ja kahvila on täynnä iloisia asiakkaita. Ja mikä parasta, omassa kahvilassa kaikesta saa päättää itse. Unelmien täyttämä mieli kuitenkin sivuuttaa monta kahvilan perustamisessa huomioitavaa asiaa, ja lopulta unelma omasta ihanasta kahvilasta saattaakin kaatua byrokratian runtelemana. Näihin moniin omasta kahvilasta haaveilijoihin kuulun myös minä itse. Olen pian valmistumassa kulttuurituottajaksi, ja tulevaisuuden suunnitelmat siintävät jo mielessä. Nyt jos koskaan, oman kahvilan perustaminen houkuttelee. Osana kulttuurituotannon opintojani päätinkin hieman testata unelmaani itsenäisen projektin kautta laatimalla haaveilleni konseptin ja laskemalla haaveideni hinnan. Toisin sanoen, kehitin haaveideni sekä muutamien menestyneiden kahviloiden benchmarkkauksen pohjalta kahvilakonseptin, jolle laadin liiketoimintasuunnitelman. Koska en tahdo esitellä tarkkoja suunnitelmiani vielä tässä vaiheessa julkisesti, kerron seuraavaksi yleisemmin, mitä kaikkien kahvilasta haaveilevien kannattaa yritystä perustettaessa ottaa huomioon ja mitä kahvilan perustaminen todella vaatii. Tarkkoja suunnitelmia unelmien tueksi Kuten jo mainitsinkin, hyvin moni haaveilee oman kahvilan perustamisesta. Osana itsenäistä projektia osallistuin NewCo Helsingin järjestämään Kahvilan ja ravintolan perustajan -koulutuspäivään, jossa asia konkretisoitui: iso auditorio oli ääriään myöten täynnä asiasta kiinnostuneita. Mikäli kahvila tosiaankin siintää haaveissa, kannattaa kahvilan perustamiseen tutustua rauhassa esimerkiksi erilaisten yritysoppaiden kautta. Moni taho tarjoaa opastusta ja neuvoja yrityksen ja myös oman kahvilan perustamiseen. Yksi näistä tahoista on mainitsemani Helsingissä toimiva NewCo Helsinki, joka tarjoaa erilaisia kursseja sekä henkilökohtaista ohjausta yrityksen perustamiseen. Ensimmäinen tärkeä vaihe yrityksen perustamisessa on laatia huolellinen liiketoimintasuunnitelma: käsikirja yrityksen toiminnalle. LTS kokoaa yhteen yritystoiminnan perusajatuksen, kartoittaa toimialan markkinat, yrityksen tärkeimmät kilpailijat ja selventää yrityksen suunnitelmat pärjätä markkinoilla. Toinen hyvin oleellinen asia yrityksen toiminnan kannalta on yrityksen rahoitus, joka liittyy vahvasti liiketoimintasuunnitelmaan. Ennen yrityksen perustamista tulee pohtia, millä pääomalla yritys käynnistetään ja millaiseen liikevaihtoon yritys pyrkii. Useimmiten uudet yritykset tuottavat voittoa vasta kolmen vuoden liiketoiminnan jälkeen, joten rahoitus kannattaa suunnitella tarkkaan. Yksi kahvilan perustamisen kinkkisimmistä asioista on suuren alkupääoman tarve. Koska kahvilaa ei voi perustaa vain nettiin, vaan sille tarvitaan fyysiset tilat, ovat kustannukset myös sen mukaiset. Pelkkä tila sellaisenaan ei riitä, vaan tilaan joudutaan tekemään erilaisia hankintoja, kuten kalusteita ja astioita, remontoinneista puhumattakaan. Mikäli tilaa joudutaan remontoimaan valtavasti, kannattaa pohtia hyvin tarkkaan, onko tila oikeasti niin uniikki, että siihen kannattaa sijoittaa suuria panoksia. Alkupääoman hankinta voikin siis olla suurin ongelma kahvilan perustamisen kannalta, mutta rahoituksesta neuvotellessa ja sitä hankkiessa kannattaa olla kuitenkin sitkeä. Mikäli rahoittaja ei heti innostu yrittäjän suunnitelmista, kannattaa laatia uusi suunnitelma ja sopia uusi tapaaminen rahoittajan kanssa. Rahoitus kyllä ratkeaa varmasti jollain tapaa, mikäli kahvilan ideassa todellakin on potentiaalia. Kuten kahvilan ja ravintolan perustamiskurssilla opin, kolme tärkeintä asiaa kahvilan perustamisessa on sijainti, sijainti ja sijainti. Sijainti on kaikista merkittävimmässä roolissa kahvilan menestymisen kannalta, sillä vääränlainen toimintaidea väärällä alueella voi olla hyvin tuhoisaa yrityksen toiminnalle. Esimerkiksi talojen sisäpihalla olevaa kahvilaa ei välttämättä tahdota löytää, jolloin yrityksen on vaikea menestyä ilman hyvin suunniteltua ja toteutettua markkinointia. Sijainti voi jopa määrittää yrityksen toiminnan suunnan ja kohderyhmän, ja mikäli onkin mahdollista, kannattaa ensin etsiä sopiva sijainti kahvilalle, jonka jälkeen vasta alkaisi suunnittelemaan tarkemmin yrityksen toimintaideaa. Vaikka kahvilan perustamiseen ja sen pyörittämiseen vaaditaankin paljon ponnisteluja, lopulta se kuitenkin palkitaan – ainakin mikäli yritys alkaa tuottamaan voittoa ja menestymään. Alkuvaiheessa kannattaa harkita tarkkaan, onko tämä todella oma juttu. Voi olla hyvä suunnitella ja laskeskella toiminnan kustannuksia ja pohtia, onko valmis ottamaan sellaisia riskejä. Mikäli harkinnan jälkeen on edelleen innoissaan, niin ehdottomasti unelmia kohti! Itse yllätyin projektia tehdessäni todella suuresta alkupääoman tarpeesta, ja todellakin unelmani joutuivat koetukselle. Ensimmäinen ajatus laskelmieni jälkeen oli: ei ikinä. Saman tien ajattelin kuitenkin, että riskejä on otettava. Ja siitähän tässä on kyse. Mikäli tahtoo saavuttaa oman unelmansa, riskit ovat vain yksi ylitettävä este matkan varrella. Kun jaksaa tehdä töitä ahkerasti yrityksen eteen, on palkinto lopussa moninkertainen. Nyt unelmia kohti ja omia siipiä kokeilemaan! Kirjoittaja: Kirsi Ranta – Viittä vaille valmis kulttuurituottaja
Aurinkoiset Kustaankartanon Festarit
Kuukausien työ Kustaankartanon Festareiden edestä oli vihdoin päättymässä, kun koitti itse tapahtumapäivä. Sää oli pilvinen ja satoi, eli ei mikään paras mahdollinen sää ulkoilmatapahtumalle. Onneksi kuitenkin vain hetki ennen tapahtuman alkamista sää kirkastui ja aurinko alkoi paistamaan kirkkaalta taivaalta. Saimme siis parhaan mahdollisen sään tapahtumallemme ja koko Helsinki-päivälle. Olimme työparini Ronja Aron (paras mahdollinen apu) kanssa tehneet esivalmistelut huolella valmiiksi ja ennen tapahtumaa oli jäljellä vain muutaman paperin printtaaminen, sekä pieniä juoksevia asioita. Pian alkoikin ensimmäiset artistit saapua paikalle. Tehtävänämme oli vastaanottaa esiintyjät, ohjata heidät pukuhuoneisiin ja käydä läpi heidän esitykseensä liittyvät asiat. Varmistimme aina, että esiintyjä on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onneksemme tapahtumaa varten oli palkattu ammattilainen hoitamaan äänitekniikkaa. Yksi huoli vähemmän. Ainoa mitä meidän tuli hoitaa oli esiintyjien spiikkaukset ennen heidän esiintymistään. Se oli hauskaa ja sujui oikein hyvin. Meidän tehtävämme päivän aikana oli huolehtia tapahtuma päälavan toiminnasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Tapahtuma oli suunnattu Kustaankartanon palvelukeskuksen asukkaille, heidän sukulaisilleen ja lähialueen ihmisille. Paikalle saapui paljon lapsiperheitä ja vanhempaa ikäpolvea. Yllätyin miten sankoin joukoin ihmisiä saapui paikalle, mutta selkeästi tiedotus oli toiminut ja esiintyjät olivat tavoittaneet kohdeyleisön. Päälavan osalta tapahtuma oli erittäin onnistunut. Eniten yleisöä keräsi tapahtuman huipentanut Iso D, eli Danny. Myös muut esitykset keräsivät hyvän määrän yleisöä. Festivaali vieraat kiittelivät meitä onnistuneesta tapahtumasta ja esiintyjät olivat todella kiitollisia kaikesta, mutta varsinkin hyvästä palvelusta. Tapahtuma-alue oli todella laaja ja sinne mahtui yhtä sun toista Ruffle Armyn jättisaippuakupla esityksistä aina taidepisteeseen. Päivän aikana sai todella juosta paikasta toiseen, mutta ajoittain oli myös hetkiä jolloin pystyi nauttimaan meneillään olevasta esityksestä. Nämä olivat hetkiä joista nautti, mutta samalla mielessä kävi kysymyksiä: "Onko jotain tekemättä tai hoitamatta? Pitäisikö minun olla juuri nyt jossain aivan muualla?". Tulimme siihen tulokseen, että olemme vain hoitaneet kaiken ennakkoon niin hyvin, että tapahtuman aikana meillä ei ole sen suurempaa stressiä. Tapahtuman jälkeen oli todellakin voittaja olo. Kaikki oli mennyt niin kuin piti. Jokainen esiintyjä saatiin lavalle ja vieläpä ajoissa. Sää oli ollut mitä mainioin ja tunnelma festareilla oli ollut erittäin hyvä. Tästä ensimmäisen vuoden projektista sai todella hyvää pohjaa ja tästä oppineena kohti uusia haasteita. Tulevaisuus täältä tullaan ja kovaa!! -Henna Sillanpää
Kustaankartanon festarit osana Helsinki-päivää 2018, ennen H-hetkeä.
Yö ennen tapahtumapäivää näin kaikki maailman pahat skenaariot, mitä tulevan päivän aikana voi tapahtua. Mukana oli perinteiset sade- ja tuulimyrskyt, mutta mahtui sekaan myös lentokoneen tippuminen. Kun kaikki mahdolliset uhat oli käyty läpi, pystyin vihdoin laittamaan nukkumaan. Seuraavan päivänä heräsin levollisin mielin, koska kaikkeen olin varautunut jo edeltävänä yönä. Koko päivän oli hieman epätodellinen olo, eikä jännitys yltynyt missään vaiheessa pahaksi. Stressiltä vältyttiin myös, koska vieressä seisoi koko ajan huippu projektipari Henna Sillanpää, joka osasi palauttaa aina maan tasalle kun turha stressaaminen oli alkamassa. Aamulla sää näytti huonolta tihruttavan veden takia. Tapahtumamme toimisi suurimmaksi osaksi ulkona, jolloin sade verottaisi kävijämäärää. Oma ohjaajamme Marianne Saukkonen ei päässyt valitettavasti avustamaan meitä paikan päälle, koska hänellä oli omat Helsinki-päivätapahtumat, joissa kiertää. Hän oli kuitenkin pyytänyt ihanaa kollegaansa Maarit Roschieria meidän avuksemme. Hän toi tukea ja varmuutta siihen mitä teimme. Myös luokkalaisemme Ella-Rosa Harmanen pääsi iloksemme auttamaan meitä. Hennan kanssa hyvin tehty pohjatyö auttoi suunnattomasti rakentamisvaiheessa, jolloin pystyimme seuraamaan aikataulusta esimerkiksi milloin ääniteknikko on tulossa, milloin katos rakennetaan ja milloin ensimmäiset esiintyjät saapuvat. Ennen tapahtumaa suurin ongelma oli meidän osalta se, että mahtuuko tanssiryhmä Helsinki City Hall Dancers sittenkään tanssimaan lavalla, sillä siihen oli roudattu instrumentteja pahasti tielle. Tästä onneksi selvittiin onnistuneesti ja kaikille jäi hyvä mieli. Kaiken kaikkiaan ja huikealla avulla saimme festarit alkamaan ajallaan! - Ronja Aro
Arctic15 Routen ensiesitys
Postasimme aiemmin keväällä Arctic15 Routen valmistumisprosessista. Tekstit pääset lukemaan seuraavien linkkien takaa: https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/14/arctic15-verkostoitumistapahtuman-tuotannossa-alku-fiiliksia/ ja https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/28/bisnespolku-alkaa-muovautua/. Arctic15 järjestettiin siis 30.-31.05.2018 Kaapelitehtaalla Aloitimme tapahtumaviikon heti maanantaiaamuna. Koko päivä kului autossa istuen ja kauppoja kierrellen, kun etsimme kalusteita, tavaroita, tarjoiluastioita ja snäksejä tapahtumaa varten. Tiistaina kävimme vielä tekemässä viimeisiä ostoksia, jonka jälkeen aloimme valmistella omaa osuuttamme eli Arctic15 Routea. Routea ei ole aikaisemmin järjestetty, joten meidän projekti on Arctic15 Routen ensi kokeilu. Valmistelut alkoivat Artwallin maalaamisesta ja kokoamisesta. Maalaaminen meiltä sujui kaksin, mutta rakennus olisi ollut mahdotonta ilman ihania vapaaehtoisia. Rakensimme taideteos seinän kolmesta suuresta vanerista sekä laudoista. Mahtavaa, että vapaaehtoisista löytyi rakennusalan osaajia ja seinä saatiin turvallisesti rakennettua ja pystytettyä ulos Kaapelitehtaan sisäpihalle. Tiistain aikana kasattiin myös pöydät sekä valmisteltiin kaikki kalusteet ja tavarat niin, että keskiviikkoaamun koittaessa saamme nopeasti routen pystytettyä. Päivän aikana jännitys kasvoi kasvamistaan seuraavan päivän osalta. Tuottaja Jenna Ritala kysäisi vielä ennen Kaapelitehtaalta lähtöämme, että mitkä asiat tuntuvat epävarmoilta seuraavaa päivää ajatellen, mikä voi epäonnistua ja missä tulla haasteita. Vastasimme pelkäävämme, ettei maali tartu Artwalliin, kun vieraat ampuvat vesiväriä siihen. Jännitimme myös kovan tuulen vaikutusta pisteisiimme. Mietimme myös miten selviydymme, jos pisteille tulee ruuhkaa tai tavaroita on hankittu liian vähän. Aina on tärkeä miettiä mahdolliset haasteet ja riskit. Ensimmäinen tapahtumapäivä koitti ja puhisimme intoa. Heti aamusta pystytimme routen Kaapelitehtaan ympärille. Tapahtuman ovet aukesivat kello 9.00 ja vieraita alkoi saapua jo hyvissä ajoin Kaapelitehtaalle puvut päällä. Aikomuksena oli avata polku vieraille aamupäivällä kello 11. Hende saapui tekemään graffitin ennen polun avaamista eli työskenteli samalla kun ihmisiä saapui. Hende keräsi heti aamusta jo ihmisten huomion ja tässä vaiheessa meidän odotukset päivän suhteen nousivat korkealla ja jännitys oli huipussaan. Route aukesi ja me olimme valmiina pisteillä intoa täynnä. Artwall kiinnosti ihmisiä, mutta vain muutamat rohkeat lähtivät kokeilemaan vesiväreillä täytetyillä pyssyillä ampumista. Seinä toimi hyvänä kuvaustaustana ja monet vieraat kävivät kuvaamassa seinän edessä toisiaan. Kuitenkaan toiselle pisteelle, lappujen kirjoittamiseen, ei kukaan halunnut jatkaa. Ideamme kävely tapaamista ei asiakkaille uponnut. Kaapelitehtaan takana merellisessä maisemassa oli viimeinen pisteemme lounge. Tarkoituksena oli, että Routelle osallistuneet pääsevät lopuksi nauttimaan mehun ja rentoutumaan loungessa sekä päättämään tapaamisensa siihen. Kun ihmisiä ei innostanut Routelle lähteminen tuli loungesta hengailu ja lounaspaikka. Vieraat olivat mielissään, kun ulkonakin oli istumapaikkoja. Vieraat siis käyttivät kolmesta pisteestämme kahta. Vaikka Routen idea, eli pitää palaveri kävelyn ja aktiviteettien muodossa, ei onnistunut. Oli onneksi kahdesta pisteestä vieraille iloa. Toiseksi tapahtumapäiväksi päätimme pystyttää vain nämä kaksi pistettä vieraiden käyttöön. Toki meitä kovasti harmitti, kun ei polku onnistunutkaan, kuten olimme suunnitelleet. Emme olleet edes ajatelleet, ettei kukaan lähtisi Routea kiertämään. Epäonnistumisesta huolimatta meille jäi paljon käteen koko projektista. Keräsimme paljon uutta tietoa ja uusia taitoja tulevaisuuden varalle. Uusiin projekteihin lähdemme varmasti osaavampina ja itsevarmempina. -Opri ja Neea
Kallio Kukki auringossa!
Lue edellinen postaus aiheesta: https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/22/kallio-kukkii/ Vihdoin koitti Kallio Kukkii -festivaaliviikko sekä festivaalin avajaiset, jota olimme mukana tekemässä kevään aikana. Tuotantomme ehti kokea monia muutoksia kevään aikana, joista yksi isoimmista oli avajaistapahtuman järjestämisen vastuun siirtyminen lähes kokonaan Kulttuurikeskus Caisalle. Pääsimme siis tekemään yhteistyötä myös heidän tuottajiensa kanssa! Kallio Kukkii Leipätehtaalla -avajaistapahtuma järjestettiin lauantaina 12.5. nimensä mukaan Leipätehtaan pihassa, Kulttuurikeskus Caisan uusien tilojen edustalla. Kesän ensimmäiset lämpimät ja aurinkoiset päivät sattuivat juuri sopivasti tapahtumamme ajaksi eikä keli olisi voinut olla parempi. Pääsimme tutustumaan tapahtuman rakentumiseen aitiopaikalta! Kevään aikana tehdyt suunnitelmat konkretisoituivat vihdoin todeksi. Tapahtumapäivä lähti käyntiin aikaisin aamulla alueen rakentamisella ja siistimisellä. Lisäksi olimme mukana roudaamassa tarvittavaa tekniikkaa lavalle sekä valmistelimme backstagen esiintyjiä varten valmiiksi. Päivän ohjelma koostui työpajoista sekä musiikkiesityksistä. Lisäksi saimme järjestää alkuperäisessä suunnitelmassa mukana olleen Open micin. Viimeisellä viikolla saimme myös tehtäväksemme juontaa koko tapahtuman, joten touhua ja jännitystä riitti koko päiväksi. Tapahtuman jälkeen osallistuimme vielä purkuun ja palautimme pihan jälleen normaaliin käyttöönsä. Väkeä olisi mahtunut enemmänkin, mutta sitä riitti aina viimeiseen esitykseen saakka ja päivästä jäi onnistunut fiilis. Oli upeaa päästä työskentelemään ammattilaisten kanssa, jotka opastivat ja neuvoivat meitä uusissa asioissa. Ensimmäinen tuotanto oli mielenkiintoinen kokemus! Tuotanto opetti paljon mm. aikataulun tärkeydestä ja viestinnästä. Lisäksi sain konkreettista käytännön oppia tapahtumatuotannosta, joita voin hyödyntää tulevissa projekteissani. - Noora Kokko
Showtanssijoiden sopimukset ja palkat kuntoon!
Nykytanssin ja baletin kulttuuri on ollut keskuudessa niin kauan kuin muistamme. Sieltä on noussut suuria tähtiä ja vaikuttavia nimiä. Suomalaiset arvostavat kotimaista nykytanssiesitystä ja ulkomailla se on kiehtovaa ja ainutlaatuista. Showtanssi tai viihdetanssi ovat syystä tai toisesta ilmentyneet halpoina ja arvottomina ja tästä syystä myös palkat sekä työehtosopimukset ovat aikamoinen villi länsi kentällä toimiville. Viimeisin projektini kulttuurituotannon opiskeluissa toteutui Suomen Tanssi ja Sirkus liitolle, jonne lähdimme toteuttamaan kaupallisen alan tanssijoiden palkkasuositustaulukkoa ja muistilistaa sopimusneuvotteluihin. Projektini sai alun lokakuussa 2017 , kun otin yhteyttä ammattiliittooni, joka on ollut minulle vuosia tanssialalla toimineena tukena ja apuna kiperissä tilanteissa. Kuvailin rehellisesti millainen tilanne tällä viihdemaailman tanssijoilla ja koreografeilla on sopimusneuvotteluissa. Kerroin että asialle on saatava jonkunlainen muutos ja haluan ottaa asian hoitaakseni, johon haluaisin ammattiliiton avuksi. On tärkeää että ammattiliitto on tällaisessa mukana, sillä se edesauttaa tulevaisuudessa sopimusneuvotteluja käydessä virallisen olemassa olevan datan esittämistä perusteluiksi. Eräs opettaja kulttuurikoulutuksen aikana kummasteli ”showtanssi” sanan paheksumista. ”Sehän vain kertoo, että tehdään showta, joka on isoa, näyttävää ja kallista”. Kenties meidän kyseisen alan edustajien pitäisi ensin miettiä mistä moinen paheksunta on lähtöisin ja vain yhdessä muuttaa käsityksiä kuin taistella entistä vastaan. Showtanssijalta edellytetään monien tanssilajien taitamista, erilaisissa esitystilaisuuksissa ammattimaista toimimista, nopeaa omaksumiskykyä ja muuntautumiskykyä, stressinsietoa ja karismaa, joka kuitenkaan ei rajaa muuta ryhmää. Siinä on monta asiaa, jotka ansaitsivat arvostusta ja kunnioitusta. Sitten asiaan. Kuten mainitsin show-alalla tai kutsun sitä kaupalliseksi alaksi, palkat ja työehtosopimusasiat ovat melkoista viidakkoa. Alalla kulkee paljon hiljaista tietoa, joka tulee tutuksi ja selkeämmäksi mitä enemmän ja kauemmin alalla tekee töitä. Tanssijoiden palkat useimmiten määrittelee koreografi, sillä hän neuvottelee tilaajan kanssa. Tämä henkilö voi olla tanssiryhmän edustaja, TV-ohjelman koreografi, artistin kiertue koreografi jne. Se ei poista kuitenkaan tosiasiaa, että tanssijan on pystyttävä myös itse vaatimaan oikeudenmukaista korvausta työstään. Alalle nousee jatkuvasti uusia tanssijoita ja koreografeja ja jollei missään ole tarjolla selvitystä minimikorvauksista ja työehdoista niin emme voi olettaa tämän kaupallisen alan asioiden paranevan. Tämän vuoksi projekti oli tärkeä, sillä sen tavoitteina oli luoda tanssijoiden työn palkkasuositus taulukot erilaisista töistä sekä muistilistaa sopimusneuvotteluja varten. Tällaisella saamme alalle yhtenevän linjan työkorvauksista ja karsittua tietämättömän palkan polkemisen. Näillä kaupallisen alan ammattilainen saa itselleen varmuutta ja tukea yhteisöllisyydestä sekä arvokkaamman neuvotteluavun tuleviin töihin. Katrin Vaskelainen
Uutta ja ihmeellistä
Arabian Katufestivaali järjestettiin lauantaina 19.5.2018. Tapahtumapaikkana toimi Arabian alueella oleva Hämeenkatu, joka vallattiin festivaalin käyttöön. Vaikka tapahtuma alkoi virallisesti kahdeltatoista päivällä, alueella oli vilinää aamukuudesta asti. Tuotantotiimin kanssa oli sovittu, että taukopaikalla tavattaisiin viideltä. Heräsin tapaamista varten neljältä. Seuraavat tunnit tuntuivat herätessä mahdottomilta sietää: kuinka pysyisin edes pystyssä? Päivä alkoi tästä huolimatta positiivisissa tunnelmissa. Väsymyksestä huolimatta porukka oli innoissa alkavasta tapahtumasta. Musiikki soi taukotilassamme, aurinko nousi ja söimme tuotantotiimin kanssa aamupalaa. Tästä tulisi huikea kokemus. Alueen rakentaminen alkoi kuudelta. Rakennustehtävät vaihtelivat aamun mittaan. Yhdessä hetkessä saatoin olla ripustamassa banderolleja ja toisessa huputtamassa roskiksia. Tekemistä oli lakkaamatta jossakin, mikä oli hyvä asia. Tekeminen piti hereillä ja paikasta toiseen juokseminen sai adrenaliinini liikkeelle. Tuntui, ettei mikään pysäyttäisi minua. Olin vastuussa lastenohjelmasta. Aktiviteetteja oli kaiken ikäisille ja sain sijoiteltua ohjelmaa ympäri aluetta. Esiintyjäni saapuivat kymmenen jälkeen tasaisena virtana taukopaikalle, jossa vastaanotin heidät. Kahteentoista mennessä miltei jokainen esiintyjä oli valmiudessa yhtä porukkaa lukuunottamatta: Skeittaavaa koiraa ja PellePändiä ei näkynyt missään. Soitolla sain kuitenkin selville, että heidän matkantekonsa oli hidasunut, sillä lapset pysäyttelivät heitä kadulla. Yhden esiintyjän pieni myöhästyminen ei lopulta vaikuttanut lastenohjelman aikatauluun mitenkään. Onnistuin toteuttamaan vastuualueeni siis hyvin. 18.00 tapahtuman päättyessä ja purun alkaessa adrenaliinin vaikutus haihtui ja väsymys otti paikkansa. Vaikka purku vei aikaa, alue saatiin siistiksi nopeasti. Näky oli epätodellinen: alue, joka oli ollut täynnä ihmisiä, kojuja, taidetta ja tanssia oli jälleen tyhjä. Ja koska Hämeenkatu oli jälleen kerran avoin kulkuneuvoille, oli hankalaa tottua siihen, että keskellä tietä ei voi kävellä. Kun paikka oli vihdoin siivottu, päädyttiin tuottajien ja muutamien apukäsien kanssa taukopaikalle juttelemaan päivän kulusta. Se oli aurinkoinen ja tunnelma oli rento. Tapahtuma oli mennyt monien mielestä äärimmäisen hyvin ja tehdystä työstä sai olla ylpeä. Lastenohjelman tuottaminen oli minulle uusi ja ihmeellinen kokemus, jota en tule unohtamaan. -Ella-Rosa Harmanen Facebook: https://www.facebook.com/arabiankatufestivaali/ Instagram: https://www.instagram.com/arabiankatufestivaali/?hl=fi Atova: http://www.artova.fi/akf-ajankohtaista
Vapaaehtoistapahtumaa rakentamassa
Arabian Katufestivaalit houkuttelivat jälleen 11. kerran tuhannet ihmiset Hämeenkadun varteen kuuntelemaan hyvää musiikkia, seuraamaan monipuolisia tanssi-, sirkus- ja performanssiesityksiä sekä nauttimaan upeasta katutaiteesta. Myöskään lapsia ei oltu unohdettu, sillä myös he pääsivät kokemaan monipuolista lastenohjelmaa. Koko onnistuneen festaripäivän kruunasi aurinkoinen sää sekä yhteisöllinen tunnelma. Projektin aikana ehti tapahtua paljon, ja matka tammikuun ensimmäisestä tuotantopalaverista festivaalin jälkeisten kiitoskirjeiden lähettämiseen oli vaiherikasta: ajoittain erittäin stressaava, mutta ennen kaikkea hyvin opettavaista. Oma päätehtäväni oli toimia vapaaehtoiskoordinaattorina ja lähdinkin tehtävään ilman minkäänlaista ennakkotietoa tulevasta. Tehtäviini kuului mm. vapaaehtoisten kontaktointia sekä työvuorojen suunnittelua ja aikataulutusta. Itse festaripäivänä otin vapaaehtoiset vastaan, ohjeistin työtehtävät sekä kiertelin eri työpisteitä pitäen huolta siitä, että kaikilla vapareilla on kaikki hyvin. Vapaaehtoisia ruvettiin rekrytoimaan jo hyvissä ajoin alkuvuodesta, ja tapahtumapäivänä heitä saapuikin paikalle noin 30. Vapaaehtoiskoordinointi oli haastavampaa kuin olin odottanut, ja tästä syystä se myös opetti todella paljon. Yksi suurimmista opeista oli se, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja välillä on ihan OK delegoida tehtäviä myös muille. Opin paljon myös ennakoinnista sekä suunnittelun tärkeydestä. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tapahtumaan ja toivon myös vapaaehtoisten viihtyneen. Arabian Katufestarit toteutetaan pitkälti vapaaehtoisvoimin, joten etenkin tästä syystä heidän työpanoksensa tapahtumassa oli korvaamattoman arvokasta. – Julia Keinänen
Tuottaja = monitoiminainen
Kaunis sää helli Arabian Katufestivaalia lauantaina 19.5. Koko kevään kestäneen työrupeaman jälkeen oli mahtavaa nähdä, kuinka tapahtuma-alue ja bookatut esitykset heräsivät henkiin ja toteutuivat käytännössä. Toimin festareilla tanssi-, sirkus- ja performanssitaiteen vastaavana tuottajana, mutta työnkuvani tapahtumapäivänä oli paljon laajempi. Kuten opintojaksoilla olemme puhuneet, tuottajan työnkuvaan kuuluu paljon erilaisia juoksevia asioita. Tuottaja on vastuussa omasta osa-alueestaan ja jos jotain täytyy tapahtua nopeasti, todennäköisesti sen hoitaa tuottaja itse. Arabian Katufestivaali on voittoa tavoittelematon, vapaaehtoisvoimin järjestettävä tapahtuma, joten apukäsiä tapahtumapäivänä on käytössä rajallisesti. Me tuottajat vapaaehtoisten avulla rakensimme ja purimme alueen, jonka lisäksi olin itse vastuussa tanssi-, sirkus- ja teatteriryhmien vastaanotosta ja ohjauksesta sekä tanssilavan äänentoistosta, juonnoista ja puhtaudesta. Eli pääsin siis päivän aikana toimimaan artistivastaavan lisäksi myös ääniteknikkona, juontajana ja siivoojana. Onneksi apunani oli muita tuottajia sekä mahtavia vapaaehtoisia, joista suuri osa opiskelee tai työskentelee myös itse kulttuurituotannon parissa. Heidän työpanoksensa avulla päivästä tuli todella onnistunut ja mukava kokemus sekä tuotantotiimille, esiintyjille että kävijöille. Henna Tikkanen