Kategoria: Opiskelijat
Kulttuurituotannon opiskelijat
Iivari Nenonen 23-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Olen Helsingistä kotoisin ja ennen Metropolia Ammattikorkeakoulua olin käynyt lukion. Hain Metropoliaan syventääkseni logistisia taitojani ja oppiakseni enemmän tapahtumatuotannosta. Tällä hetkellä toimin musiikkialalla ja haluaisin tulevaisuudessa työskennellä myös muun muassa keikkamyynnin sekä manageroinnin parissa. Opiskelu Metropoliassa on ollut antoisaa ja vastannut odotuksiani. Ehdottomana ykkösenä on uudet ystävyyssuuhteet samanmielisten koulukaverien kanssa.
Kulttuurituotannon opiskelijat
Tämän vuoden ennakkotehtävät ovat julkaistu ja hakuaika lähestyy kovaa vauhtia. Haluamme esitellä kulttuurituotannon opiskelijoita, jotta koulutuksestamme ja opiskelijoistamme saa paremman sekä monipuolisemman näkemyksen. Ensimmäisenä vuorossa on ensimmäisen vuoden opiskelijamme Anna Meller. Anna ”Misku” Meller 21-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Olen kotoisin Järvenpäästä ja ennen Metropolia Ammattikorkeaan tuloa valmistuin Keravan lukiosta ja pidin kaksi välivuotta. Hain Metropolia Ammattikorkeakouluun, koska koin, että Metropolia sopii sisällöltään ja opetustyyliltään paremmin minulle kuin esimerkiksi Humanistinen Ammattikorkeakoulu. Halusin myös järjestämään isoja bileitä. Ensimmäinen suunnitelmani oli alkaa hääsuunnittelijaksi valmistuttuani, mutta nyt minua on alkanut kiinnostamaan isojen tapahtumien visuaalinen ilme. Koulu on ollut ihanaa! Parasta on ehdottomasti opiskelijatapahtumat sekä Metropolian avaamien ovien tutkiskelu. Tulin kouluun kotibileiden järkkääjänä, mutta nyt olen päässyt tekemään projektia Kiasmalle, maskeeraajaksi Speksiin sekä Arabian Katufestivaalien decovastaavaksi.
Mitä ovia Helsinki ja Metropolia ovat avanneet kulttuurin kentällä itselleni
Vielä on aikaista sanoa lopulliseksi mitä kaikkea jompikumpi tai molemmat ovat avanneet, mutta kulttuurin kuluttajana ja ensimmäisen vuoden opiskelijana olen huomannut jo eroja menneeseen. Kulttuurituottajan on tietenkin tärkeä tietää ja tuntea kulttuuria ja sen kulutusta ja mikä olisikaan parempi paikka kuluttaa kulttuuria, kuin kaupunki, jossa tapahtuu paljon ja kokoajan. Tuoreena Helsinkiin “pöndeltä” muuttaneena voin sanoa, että olen kuluttanut kulttuuria näiden muutaman kuukauden aikana enemmän, kuin muutamaan vuoteen entisessä kodissani Seinäjoella. Elävä ympäristö pitää mielen virkeänä ja kiinnostus tapahtumia kohtaan saa avaamaan oven ja lähtemään paikan päälle nauttimaan taiteesta eri lajeissaan. Koulu tarjoaa uusia mahdollisuuksia kavereista työmahdollisuuksiin ja projekteihin. On erittäin piristävää päästä ympäristöön, jossa viihtyy. Projektit ja tehtävät tuntuvat tärkeiltä ja eteenpäin auttavilta. Tehtävät eivät tunnu “leikkitehtäviltä”, vaan enemmänkin, että treenaa pohjaa tulevaan mahdolliseen työhön. Esimerkiksi en olisi vuosi sitten osannut odottaa, että olen harjoittelijana Kiasmassa ja että pääsen tekemään oikeita hommia. Tai että ottaisin yhteyttä Live Nationiin siinä toivossa, että pääsisin tekemään niin suurelle yritykselle markkinointisuunnitelmaa harjoituksena. Koulutus tarjoaa tietoa ja kokemus tietoon yhdistettynä lisää taitoa. Helsingissä mahdollisuuksia kokemuksen kartoittamiseen löytyy huomattavasti enemmän - Rymikorjaamo ei ole ainoa paikka harjoitella. Ympäristön yleinen meininki vaikuttaa tottakai omaan mielialaan ja olen huomannut, että Helsinki on huomattavasti aktiivisempi kaupunki. Ihmiset ovat aktiivisempia ja mielestäni iloisempia, avarakatseisimpia ja helpommin lähestyttäviä, kuin Etelä-Pohjanmaalla. Luennot ja presentaatiot saavat innostumaan olemaan parempi ja aktiivisempi opiskelija. Koulutyö ei tiettyyn pisteeseen asti tunnu työltä, kun nauttii tekemisestään. Kulttuurituotanto on alana mielestäni kutsumuspohjainen. Ei täällä talonrakentaja viihtyisi.
Katutanssia brunssilla ja OuluSporassa
Oulun Katutanssit on yksi Suomen pitkäaikaisimmista katutanssitapahtumista, jota on järjestetty vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2017 tapahtumalla oli ensimmäisen kerran välivuosi, ja tapahtumalle huomattiin kysynnän mukaan olevan suuri tarve. Tapahtuma järjestettiin 29.6.-1.7.2018 Oulussa, ja sen suosio oli korkea. Erityisesti välivuoden jälkeen tapahtumaa osattiin arvostaa vielä enemmän. Tapahtumaan osallistui tanssijoita ympäri Suomea, ja tapahtuma ulottui myös hyvin muihin Pohjoismaihin. Toimin Oulun Katutanssien toisena tuottajana, ja syvennyin tämän tapahtuman tuotannossa erityisesti markkinointiin. Markkinoinnin tärkeimmät toimenpiteet Tärkein markkinointikanavamme oli sosiaalinen media, jonka kautta saimme tavoitettua koko Suomen katutanssikenttää ja muita tapahtumasta kiinnostuneita. Graafikkomme Roosa Kontiokari loi tapahtumallemme upean visuaalisen ilmeen, joka toimi somen päivitysten pohjana. Lähetimme tapahtumasta tiedotteita, joiden päätavoite oli houkutella erityisesti paikallisia kulttuurikävijöitä tapahtumaan paikalle. Markkinointibudjettimme oli hyvin tiukka, joten somen ja tiedotteiden lisäksi saimme käyttää luovuuttamme erilaisten markkinointikikkojen luomisessa. Olemme tuottajaparini kanssa aktiivisia toimijoita Suomen katutanssikentällä, ja koemme tapahtumiin osallistumisen olleen yksi tärkeimmistä markkinointikeinoista. Käytimme perinteisten some-mainosten lisäksi omia verkostojamme hyödyksi, ja levitimme sanomaa osallistumalla tanssitapahtumiin Suomessa ja Ruotsissa. Toteutimme yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa kaksi eri markkinointitempausta – katutanssibrunssin ja tanssiesityksen OuluSporassa. Brunssi järjestettiin kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, yhteistyössä paikallisen Ravintola Puistolan ja KEKSI Kollektiivin kanssa. Brunssilla oululaiset katutanssijat esiintyivät syöjien keskellä ja mainostivat Oulun Katutansseja. Oulun kaupungin kanssa toteutimme tanssiesityksen OuluSporassa, joka oli puoli vuotta ympäri Helsinkiä kulkenut, oululais-vaikutteisilla koristeilla kulkenut raitiovaunu. Esityksen avulla saimme näkyvyyttä itse raitiovaunussa, mutta parempi näkyvyys tuli Oulun kaupungin sosiaalisessa mediassa – esitys livestreamattiin heidän Facebookiin. Oulun kaupunki kertoi tapahtumasta lisää omissa medioissaan ja Oulun Päivien medioissa, sillä tapahtuma oli osa kyseistä kaupunkifestivaalia. Tapahtumaviikonloppu oli kaikenkaikkiaan onnistunut ja markkinointi tavoitti halutut kohderyhmät. Moni osallistuneista tuli kiittämään comebackin toteuttamisesta – tuntui tärkeältä tuottaa tapahtumaa, jolla on tunnearvoa monelle osallistujalle.
Sosiaalisen median joulukalenteri Hiustarinoita parturi-kampaamolle
Joulukuu oli sopivasti tuloillaan kun mietin seuraavaa itsenäistä projektiani. Tiesin, että halusin tehdä ainakin yhden projektin liittyen markkinointiin. Joulukuu ja joulu yhdistyivät mielessäni heti ensimmäisenä eräänlaiseen joulukalenteriin sosiaalisessa mediassa. Kysyin ystävältäni Annilta olisiko hän kiinnostunut, jos tekisin hänen parturi-kampaamolleen Hiustarinoitajoulukalenteriaiheisen somemarkkinointikampanjan. Sain vihreää valoa ja niin alkoi Hiustarinoita joulukalenterin suunnittelu ja ideointi. Somekanavina käytettiin yrityksen Facebookia ja Instagramia. Lopputuloksena syntyi 24:n luukkua, eli 24 päivitystä sisältävä kampanja ajalle 1.12 - 24.12.2018. Kaikki sisältö mietittiin yhdessä Hiustarinoitayrityksen kanssa etukäteen valmiiksi, jonka pohjalta tehtiin aikataulu/käsikirjoitus. Kampanja sisälsi kuvaa, videota ja tekstiä. Hiustarinoita sai huomiota omilla somekanavillaan, yrityksen asiakkaat saatiin osallistumaan aktiivisesti somessa. Asiakkailta saatiin tärkeää palautetta kyselyillä sekä esimerkiksi asiakkaiden ajanvarausta tehtiin heille helpommaksi suoralla klikkilinkillä. Hiustarinoita oli tyytyväinen kampanjaan, se oli minulle tärkeintä. Paljon jäi totta kai vielä parannettavaa, ja hyvä niin - olisi kovin tylsää jos ei olisi enää mitään kehitettävää ja parannettavaa. Somen eri kanavien tunteminen ja käyttäminen on oleellinen osa tämän päivän kulttuurituottajan työkalupakkia, joten halusin omalta osaltani syventää tällä projektilla omaa sosiaalisten medioiden osaamistani. Käytän itse töissä ollessani aina jotain somekanavaa viestintään tai markkinointiin. Tekemällä oppii! Janne Ballis
Suunnittelua, muutoksia ja uuden opettelua – markkinointikäsikirja tanssiryhmälle
Loppuvuosi on parasta aikaa keskittyä seuraavan vuoden suunnitelmiin. Niin myös itsenäisessä projektissani tehtiin. Olen Metropolian ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelija ja tein itsenäisen projektini go go -tanssiryhmälle nimeltään GoldenGo. Kuten useilla puoliammattilaisilla toimijoilla, myös tällä tanssiryhmällä oli tärkeää tuottaa hyvää markkinointia pienillä resursseilla. Tekemässäni käsikirjassa määriteltiin käytännön toimia, joiden avulla tehtäisiin ryhmän markkinoinnista ammattimaisempaa ja johdonmukaisempaa. Tuottaja tärkeä työ on tehdä taiteilijoiden, esiintyjien ja yritysten työskentely mahdolliseksi. Näin projektissa tärkeän linkin kulttuurituottajan työhön, jossa ei ainoastaan tuoteta tapahtumia, vaan tehdään myös markkinointia, viestintää ja muita yritykselle tai organisaatiolle tärkeitä osa-alueita. GoldenGo -tanssija Weekend festivaalilla. Kuva: Niki Soukkio Tärkeää projekteissa, oman oppimisen lisäksi, on tilaajalähtöisyys. On tärkeää muistaa, kuka työn on tilannut, onko se ammattilainen, puoliammattilainen vai harrastaja ja etenkin se, millä taiteenalalla ryhmä tai yksilö toimii. Tämän avulla pystytään tuottamaan juuri tilaajan tarpeisiin sopiva työ. Kaiken kaikkiaan myös tilaajan motivaatio on tärkeää. GoldenGo -tanssiryhmä on kiinnostunut kehittämään markkinointiaan ja oppimaan sen saralla uusia taitoja. Tämä tarkoittaa, että yhteistyö sujui mutkattomasti ja markkinoinnin ideoita, kuten Instagram tarinoiden päivitys, tuli paljon. Ryhmän käyttöön saatiin markkinoinnin vuosisuunnitelma, mikä ehdottomasti helpottaa vuoden 2019 loppupuolella markkinoinnin arviointia. Vuosikalenteriin on merkattu muun muassa tavoitteiden seuraamista puolivuosittain ja sosiaalisen median seuraajien tarkastusta kuukausittain. Kaiken kaikkiaan projekti oli onnistunut ja tärkeä osan ryhmän toimimista vuonna 2019. Uudistuminen ja uuden jatkuva oppiminen on välttämätöntä. ei ole aina suora osaaminen, vaan motivoitunut opettelu ja uuden kokeileminen rohkeasti. Lämmintä joulua kaikille sitä viettäville, nukkukaa ja rentoutukaa, uuden oppiminen voi taas jatkua tammikuussa! Terveisin, Sirja Puustelli, kulttuurituotanto
Analyysien ja tutkimuksien verkko
Sain kesäksi 2018 toimeksiannon Kaapelitalo Oy:ltä (Kaapeli) tehdä heille kilpailukartoitus heidän toimintaympäristöstään. Yritys oli minulle tuttu jo monesta eri työprojekteista ja otin haasteen vastaan innolla. Projekti oli mitä sopivin kiireisen kulttuurituottajan kesään ja mahdollisuus itsenäiseen työskentelyyn kiinnosti minua. Olin tehnyt vastaavanlaisia liiketoimintaan painottuvia analyysejä muissa opintoihini kuuluvissa kursseissa, mutta ne olivat aina olleet ryhmätöitä. Nyt pääsisin kokeilemaan taitojani yksin, omalla vastuullani oikealle yritykselle. Projektin tavoite oli selkeä: tunnistaa Kaapelin kilpailijat, kerätä kattava tietopaketti heistä ja analysoida heidän vahvuutensa Kaapeliin nähden. Kaapelitalo Oy:n toiminta perustuu erilaisten tapahtumatilojen vuokraamiseen ja näistä tunnetuimmat kohteet ovat Kaapelitehdas sekä kesäisin festivaaleja täynnä oleva Suvilahti. Minun tuli verrata näitä pääkaupunkiseudun muihin toimijoihin ja voin sanoa, että kilpailijoiden määrä oli suuri. Pääsin nopeasti työssä alkuun ja sain heti positiivista palautetta kahdesta analyysistä. Suurin haaste oli sovittaa kiireisen kesän aikataulut yhteen projektin työstämisen kanssa. Lisäksi luin lisää miten varteenotettava kilpailuanalyysi toteutetaan. Oli selvää, että projektista tulisi haastava. Lisäksi syksyllä häämötti ulkomaanvaihto, joten käteni olivat kirjaimellisesti täynnä tämän kesäprojektin myötä. Loppukesästä olin viimein valmis. Kattava analyysi pääkaupunkiseudun toimijoista oli taittoa myöten valmis. Oli oikeastaan vaikea uskoa, että kesän työni oli siinä: 29 kilpailijaa analysoituna yhden kansion välissä. Olin yllättynyt kuinka paljon erilaisia toimijoita meidän pienestä kapitaalistamme löytyykään, juhlahuoneista valtaviin tapahtumatiloihin. Projekti tarjosi minulle jotain, mitä useammat tuottajat saavat vasta useamman vuoden työkokemuksen jälkeen: kattavan tiedon oman työympäristönsä toimijoista ja heidän palveluistaan. Lisäksi sain kehittää omia taitojani niin liiketoiminnallisen analyysin tekemisessä kuin itsenäisen työskentelyn sekä itsensä johtamisen kanssa. Seuraavan projektin kanssa minun ei enää tarvitse miettiä mistä löytää sopiva tila haluamalleni tapahtumalle, voin vain selata itseni tekemää luomusta. Mielestäni tällaiset projekti ovat tärkeitä kulttuurituotannon opiskelijalle, sillä ne antavat hyvän mahdollisuuden omien taitojensa kehittämiseen sekä työkaluja, joita voi hyödyntää pitkään omassa työkentässään. Teemme todella paljon konkreettista työtä, välillä voi olla hyvä katsoa erilaisen perspektiivin kautta ja huomata miten paljon erilaisia toimijoista koostuukaan meidän kaikkien kulttuurikenttä. Työmme pyörii verkostoissa ja joskus luomme verkostoja ihan vain keräämällä tietoa siitä.
VITUIXMÄN – mutta vain nimellisesti
METKAn speksin näytökset 2018 on jo taputeltu ja ensivuoden työryhmävalinnat ovat jo käynnissä. Suomen ensimmäinen AMK-speksi kantoi tänä vuonna nimeä VITUIXMÄN. Nyt syyspimeiden tullen onkin hyvä hetki palata hetkeksi kevään valovoimaisimman speksin pariin. “Hanneksen lähettyvillä ihmisillä näyttää menevän kaikki pieleen. Kommellukset ja oudot sattumukset seuraavat Hannesta joka paikkaan ja epäonni karkoittaa ihmiset hänen ympäriltään. Eräänä päivänä Hanneksen paikallaan junnaavaan elämään tupsahtavat energia-aurojen tutkija ja vastahakoinen mentori, joiden avulla Hanneksesta tulee Vituixmän. Supersankarin elämä ei kuitenkaan ole mutkatonta, sillä oikeuden puolustajan rooli tuo mukanaan niin kaksoiselämän haasteet kuin pahikset maailmanvalloitussuunnitelmineen. Voiko maailman todella pelastaa epäonnen avulla?” Promotyö kentällä ja metrossa Toimin viime keväänä siis METKAn speksissä promootiovastaavana ja tiimissäni oli yksi koordinoitava, opiskelutoverini Katariina Kahri. Markkinoinnin eri muodot ovat aina kiinnostaneet minua paljon, joten haluaisin oppia niistä vielä enemmän. Lähdimme opiskelijoiden keskuuteen erilaisiin tapahtumiin kertomaan speksistä ja jakamaan esimerkiksi flaijereita. Lisäksi keksimme itse erilaisia tapoja promota speksiä. Olin myös mukana ryhmien vastaavien palavereissa, joissa käydään läpi esimerkiksi visuaalinen ilme ja sen muutokset, sekä muut markkinoinnin osa-alueet, mitä on tulossa jne. Aikaisempaa isompaa kokemusta minulla ei markkinoinnista ollut, joten siksi valitsin tämän. Suunnittelin promootiokalenterin, johon muut markkinointitiimiläiset antoivat myös ideansa. Keväällä oli onneksi paljon erilaisia tapahtumia, joissa pääsimme promoamaan. Parhaiten mieleenjäänyt promokeikkamme oli psykologian opiskelijoiden järjestämät Rajatilabileet. Rajatilabileet järjesettiin yhdessä metrovaunussa, joka oli suljettu muulta yleisöltä. Bilevaunu lähti liikkeelle Itäkeskuksesta ja päätyi Matinkylän kautta kamppiin. Ajelu kesti tunnin, eikä sinä aikana ovet avautuneet kertaakaan. Vaunu oli aivan täynnä iloisia, juhlivia opiskelijoita ja he olivatkin helppo kohde promoamiselle – nauroimmekin Katariinan kanssa sitä, että nyt ei pääse kukaan pakoon vaikka haluaisi. Speksi sai bileissä paljon huomiota ja ihmiset kiinnostuivat hyvin. Flaijerit ja myymämme VITUIXMÄN-haalarimerkitkin menivät kuin kuumille kiville. Jälkipuinti Teimme promootiotiimin kanssa näytösten jälkeen vapaata kyselyä yleisöltä siitä, että mitä mieltä yleisö oli näytöksestä, olivatko nähneet mainontaa ja missä, sekä onko aikomus tulla katsomaan speksiä myös ensi vuonna. Näytökset saivat pääsääntöisesti positiivisen vastaanoton. Mieleen jäänyt mainonta oli katukuvassa nähdyt julisteet sekä tapahtumissa nähty promotiimi. Se olikin tärkeä kuulla, koska promotiimiin valittiin kaksi suhteellisen mieleen jäävää, kovaäänistä tyttöä. Hiljaisemmat olisi saattaneet jäädä sellaisessa työssä jalkoihin. Olimme Katariinan kanssa lyömätön tiimi ja mielestäni näin tiiviissä työssä oli tärkeää, että olemme samanlaisia, hieman hulluja, sosiaalisia ja ihmislä rakastavia koheltajia. Yleisöltä tuli myös paljon kommenttia siitä, että ensi vuoden näytös kiinnostaa ehdottomasti ja katsomaan ollaan tulossa. Metropolian – ja myös muiden alojen! – opiskelijoilta tuli kyselyä speksin työryhmään mukaan pääsystä ja kun ensi vuoden speksihaku käynnistyi viime kuussa, näkyi siellä paljon tuttuja kasvoja. Mielestäni nämä ovat onnistuneen markkinoinnin tuloksia ja mielelläni lähden vastaisuudessakin mukaan niin METKAn speksiin, kuin promohommiin. Mikään tästä ei olisi kuitenkaan onnistunut tai ollut läheskään niin hauskaa ilman uskomattoman ihanaa Speksiperhettämme.
Producing photography in the Big Apple
My Independent Project took place at Theo Wenner Studio in New York. Theo Wenner Studio is a photography studio specialized in still and moving image. The assignments mainly include high fashion photography, consisting editorials, advertising, campaigns, portraiture, look books and music videos. Above that the studio is producing different book and zine projects. The studio has also been working the early pre-production for movie production. The perspective of my Independent Project was to study leadership and project management in photography production, understand the meaning of self-management in a position of a leader of the production and see all of this with an international perspective. I was working in a position of Production Coordinator. My job was to continue supporting the studio manager in leading and managing the photo production process. My position enabled me to see leadership of large-scale photography production close by and gave me understanding about different methods of project management and leadership in United States. New York is a true melting pot, as it is known to be. The creative industry is not comparable to any other city I’ve ever been into. The creative sector feels extremely powerful and there is a foothold for every small business. Americans, especially New Yorkers, are very used to working in multicultural atmosphere. Finns and Americans share many common traits in the working culture. Both countries believe that we are created equal and that is mirrored to the workplaces. It is very easy to catch the extroverted culture very fast: what is easier than talking about yourself, both in business and pleasure? My conclusion of the project was that there are multiple levels of management roles. The more there are hierarchies in the industry, the more there are management and leadership levels. Nearly every party have their agents to manage the work flow, which gives the massive photography industry its stru cture. All the industries where there are plenty of different types of agencies, requires also special expertise. Especially in the expertise work, a lot of self-management skills are needed. In that field it is crucial to understand how self-directed team is to be led. I strongly recommend everyone to take a risk, throw themselves into the deep end and seek work place from abroad. During my year in New York I have learned managing photographic projects from inception to completion. I consider myself leaving from Finland as a production student and coming back home as a professional producer. That is the shortest way to describe my year in Theo Wenner Studio. www.theowennerstudio.com
”Kuka teistä on se kulttuurituottaja?”
Ensimmäinen viikko on takana, ja tietoähky taattu. Tiistaina perehdyimme AR- ja VR-tekniikkaan kulttuurituotantolaisten kesken Arabiakeskuksen puolella, Turbiini Yrityskiihdyttämön tiloissa. Saimme pintaraapaisun aiheesta sekä uudesta kulttuurialojen kampuksesta Hämeentiellä Arabiassa. Uusissa tiloissa opiskelun sijaan siirryimme seuraavana päivänä Huopalahteen, jossa sijaitsee yksi Metropolia AMK:n monista toimipisteistä. Saimme sinne seuraksemme lähes 300 muiden alojen opiskelijaa aloittamaan innoprojektia. "Ooksä pitänyt näitä aiemminkin? Sithän sä voit vetää tän" Torstaina pääsimme ryhmäytymään, ja kehittämään ”101 käyttötarkoitusta” eri esineille. Uusista ideoista tai jo kenties innovaatioista ryhmän tehtävänä oli pitää ”pitch” (suom. hissipuhe) koko satapäiselle joukolle. Ryhmämme keksi noin 20 käyttötarkoitusta puiselle ympyräkappaleelle. Awkvard -momentteja koettiin, ja yllättäen kulttuurituottajat olivat järjestään ottamassa vetovastuuta ryhmien toiminnasta. Esiintymiset ja spontaanit tilanteet eivät selvästikään kuulu kaikkien tutkinto-ohjelmien arkeen. Kaikkea voi silti oppia. Asettumalla itselle epämukaviin tilanteisiin oppii eniten, ja välttämättä sen, jolle esiintyminen on luontevinta, ei aina tarvitsisi olla siinä roolissa. Ensimmäisenä vuotena opinnoissamme pääsimme esiintymään lähes viikoittain luokan eteen, joten oma kokemukseni ja varmuuteni esiintyjänä on kehittynyt rutkasti. Sitten lupaamaani aiheeseen. Saimme tietää eilen iltapäivällä projektin, johon kukin pääsee mukaan. Projektivaihtoehtoni olivat seuraavat: Miten robotiikkaa voi hyödyntää varhaiskasvatuksessa – Pilke-päiväkoti Pitäjänmäellä Mehiläisen laboratorion sähköinen perehdytyskortti Miten saada rekrytoitua taitavia ammattilaisia (erityisesti sairaanhoitajia) Kontulan monipuoliseen palvelukeskukseen? Töölön palvelukeskuksen ja päivätoiminnan kehittäminen OH YES pääsin 1. toiveeseeni! Plus siitä kulttuurituottajasta tuli projektipäällikkö! Yllätys, kuten projektinohjaajakin totesi. Fiilis on tällä hetkellä hämmentynyt, mutta innokas. Tätä samaa haastetta on kanssani pohtimassa 17 muutakin opiskelijaa, joten meidät jaettiin neljään eri ryhmään. Omaan ryhmääni kuuluu lisäkseni yksi kätilö, yksi toimintaterapeutti sekä kaksi sosiaalialan opiskelijaa. Kukin ryhmä etenee itsenäisesti, ja pääsemme kaikki tapaamaan asiakasta ensi viikon puolella. Nyt viikonlopun viettoon (lue: töihin) ja ensi viikolla projektin pariin! /Laura Lajunen P.S: Viikon tärkein oppi oli (sen lisäksi että marsu painaa kilon), että pelkkä idea tai keksintö ei itsessään ole innovaatio. Innovaatio vaatii edellä mainittujen lisäksi konkretiaa sekä kaupallistamista tai sen muuta hyödyntämistä. Blogiteksti on julkaistu aiemmin Tuottajan arkea by Laura Lajunen -blogissa.