Vuosi: 2022
Somelääkäri Atte avaa tietä muille ammattilaisille
Tämä blogiteksti perustuu Lääkäri Atte Virolaisen haastatteluun 7.11.2022. ”Pist lätty auki, mä tsiigaan sun kurkkuu, bro! Sul on huomen yskä, bro!”. Näillä kommenteilla Lääkäri Atte Virolainen sai videolleen satoja tuhansia näyttökertoja. Aluksi nuorten TikTokissa käyttämä slangi oli siansaksaa Atte Virolaiselle, mutta nyt vuoden jälkeen hän pystyy tekemään sujuvasti asiantuntijavideoita huumorilla höystettynä. Hän pystyy kohtaamaan vaikeitakin asioita nuorten kanssa somessa päihdelääkärinä. Agenda2030:n yhtenä tavoitteena on taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille. Tämän tavoitteen yhtenä alatavoitteena on tehostaa päihteiden, mukaan lukien huumeiden ja alkoholin, väärinkäytön ehkäisemistä ja hoitoa. (1) Myös Suomi on sitoutunut Agenda2030:n tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Eduskunta käsittelee parhaillaan päihde- ja mielenterveyslakia, jonka tarkoituksena on helpottaa käyttäjien hoitoon pääsyä. (2) Suomessa kuolee viisi ihmistä huumeisiin joka viikko ja erityisesti nuorten, alle 25-vuotiaiden, huumekuolemat ovat jyrkässä kasvussa. (2,3) Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA:n huumeraportin mukaan Suomi onkin Euroopan kärkimaa nuorten huumekuolemissa. (4) Nuorten huumekuolemiin vaikuttavat muun muassa muiden päihteiden käytön aloittaminen nuorena, päihteiden yhdistelmäkäyttö sekä muut riskialttiit käyttötavat, kuten huumausaineiden käyttäminen pistämällä. (3) Tämän vaikean tilanteen johdosta Suomeen on perustettu huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmä (HEAR), joka etsii keinoja huumekuolemien ehkäisemiseksi. (5) Päihteiden käyttöä ehkäisevä työ on erityisesti nuorten kohdalla merkittävässä asemassa ja päihde- ja mielenterveysosaamista on syytä lisätä kaikissa nuorten palveluissa. (3) Ennalta ehkäisevässä työssä keskusteluyhteyden saaminen nuoriin on tärkeää. Oireileviin nuoriin pitäisi päästä tarttumaan hyvin varhaisessa vaiheessa. (2) Somelääkäri Atte Virolainen on saanut keskusteluyhteyden nuoriin somen kautta. Somelääkärin työn tavoitteena on auttaa nuoria päihteiden käyttöön liittyvissä kysymyksissä heille tutussa ympäristössä, sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa toimiville terveydenhuollon ammattilaisille olisi kova tarve. Lääkäri Atte on ensimmäinen someen palkattu lääkäri, ja nykyään hänen työajastaan lähes puolet kuluu sometyöhön, lopun ajan hän työskentelee vankiterveydenhuollossa. Oma kiinnostus päihdelääketieteeseen ja nuorten hälyttävä päihdetilanne Suomessa sai Aten pyrkimään vaikuttamiseen. Some-tilit avattuaan Atte sai alle vuodessa Instagramiin 17 000 seuraajaa ja Tiktok:iin yli tuplasti enemmän, 40 000 seuraajaa. Kysyntä yllätti, vaikka nuorten heikentynyt päihdetilanne ei ollutkaan yllätys. Nuoret viettävät aikaa sosiaalisessa mediassa käytössä katsoen koko ajan, joten väylä vaikuttamiseen somen kautta on erinomainen. Lisäksi lääkäri Atte on ottanut videoihinsa nuorille tuttuja elementtejä, kuten sanaston ja rentouden. Hän pyrkii lähestymään vaikeita aiheita nuorille kiinnostavalla tavalla. Sometyön haasteena voidaan nähdä se, ettei hoitosuhdetta ole. Tällöin somessa ei nuoria voi virallisesti ohjata hoitoon. Nuorille tyypillistä ajattelua on ”tässä ja heti”-ajattelu. Kun otollinen hetki hoitoon hakeutumiselle tai ohjaukselle olisi, ei mielenterveys tai päihdepalvelut pysty niitä välttämättä tarjoamaan. Tällöin otollinen hetki menee ohi ja nuori voi ryhtyä hoitamaan oiretta päihteillä. Lääkäri Atte saakin paljon viestejä nuorilta liittyen päihteidenkäyttöön. Atte pyrkii lukemaan ja vastaamaan parhaansa mukaan nuorille somessa. Kannabis on nuorten yleisimmin käyttämä huumausaine. (4) Atte näkee päihdelääkärin näkökulmasta käsin käytön yleistyvän koko ajan. Hänen mukaansa kannabiksen käyttöön liittyy myös psykoosiriski, jos siihen on geneettistä alttiutta. Osalle nuorista tulee tarve kokeilla kannabiksen käytön jatkeena vahvempia huumausaineita. Atte kuitenkin muistuttaa, että yleisesti ajateltu porttiteoria huumeiden käyttämiseen ei välttämättä päde. Kaikista kannabista kokeilleista ei tule vahvempien huumeiden käyttäjiä. Haitallinen tilanteesta tulee silloin, jos nuori hoitaa mielialaongelmia päihteillä. Riski syrjäytymiseen muodostuu, jos elämässä ei ole yhtäkään välittävää aikuista, jolle kertoa huolista tai hoitoon pääsy on niin vaikeaa, että muita vaihtoehtoja ei ole. Lasten ja nuorten pääsy psykiatriseen hoitoon on heikentynyt viime vuosina jyrkästi (6). Atte kokee omasta päihdelääkärin näkökulmastaan, että päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat isossa kriisissä. Somessa seuraajat ovat viestittäneet Atelle siitä, että päihteitä on paljon helpompi saada kuin päästä hoitoon. Päihteet voivat auttaa hetkellisesti mielialaongelmiin, mutta usein käy niin, että mielialaongelma ei katoakaan vaan pahenee ja kaupan päälle tulee vielä riippuvuusongelma. Tulevaisuudessa Atte toivoisi nuorten päihdetyössä enemmän yhteistyötä eri tahojen välillä sekä sosiaalisen median laajempaa hyödyntämistä nuorten terveyden edistämisessä. Ensi vuodeksi Atella on suunnitteilla kokeilu A-klinikkasäätiön kanssa. Kokeilun tarkoituksena olisi ohjata sosiaalisesta mediasta tavoitettu nuori psykiatriseen hoitoon. Lääkäri Atte jatkaa edelleen nuorten kohtaamista somessa ja muokkaa nuoria kiinnostavat aiheet suosituiksi videoiksi. Lääkärinä ja somelääkärinä Atte Virolainen korostaa kuitenkin sitä, että valtaosalla nuorista menee kuitenkin hyvin. Blogin on kirjoittanut Terveyden edistämisen YAMK opiskelijat. Tämä blogi kuuluu Metropolia YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet: Kestävä kehitys. Tavoite 3: Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille. <https://kestavakehitys.fi/web/kestava-kehitys/agenda2030/tavoite-3> Viitattu 12.11.2022 Happonen, Päivi & De Fresnes, Tulikukka 2022. Ministeri Krista Kiuru huolestui huumetilanteesta: "Viisi huumekuolemaa viikossa on liikaa". <https://yle.fi/a/3-12675904> Viitattu 14.11.2022 Viskari, Inari & Kailanto, Sanna 2021. Huumeisiin kuolee joka viikko yli neljä ihmistä – yksikin kuolema on liikaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <https://blogi.thl.fi/huumeisiin-kuolee-joka-viikko-yli-nelja-ihmista-yksikin-kuolema-on-liikaa/> Viitattu 12.11.2022 A-klinikkasäätiö. Euroopan huumeraportti 2022: Huumehoitoa ja haittoja vähentäviä palveluja lisättävä – Suomi kärkimaa nuorten huumekuolemissa. <https://a-klinikkasaatio.fi/ajankohtaista/euroopan-huumeraportti-2022-huumehoitoa-ja-haittoja-vahentavia-palveluja-lisattava> Viitattu 21.11.2022 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Alkoholi, tupakka ja riippuvuudet. Huumeet – Huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmä (HEAR). <https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet/huumekuolemien-ehkaisyn-asiantuntijaryhma>. Viitattu 21.11.2022 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Erikoissairaanhoidon hoitoonpääsy – Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. <https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/eshjono/psyk2/summary_psykiatria> Viitattu 21.11.2022 Kuvat: Atte Virolainen, Pixabay.com, kestavakehitys.fi, THL
Liikennevalopalvelumalli edistämään opiskeluhyvinvointia Metropoliassa
Merkittävällä joukolla korkeakouluopiskelijoita opiskelu ei syystä tai toisesta suju. Opiskelijoiden yksinäisyyden kokemisen, opiskeluverkostojen ulkopuolelle jäämisen, akateemisten opiskelutaitojen puutteiden sekä opiskelumotivaation ongelmien on todettu vaikuttavan haitallisesti opinnoissa etenemiseen (Klemola ym. 2020). Myös oppimisen säätelytaidoilla, eli itse- ja yhteissäätelyllä, on havaittu yhteys opiskelu-uupumukseen yliopisto-opinnoissa (Räisänen 2021). Lisäksi lähes kolme vuotta kestänyt pandemia on omalta osaltaan vähentänyt opiskeluintoa ja lisännyt opiskelu-uupumusta voimakkaasti (Salmela-Aro & Uotinen 2022). Varsinkin ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijat ovat uupumusriskin alla opintojensa alussa, ja erityisesti he tarvitsevat ohjausta korkeakouluopinnoissa (Hyytinen ym. 2022). Myös Metropolian opiskelijoilla on ollut havaittavissa opiskelu-uupumusta. Viimeisen lukuvuoden 2021–2022 aikana Opiskeluhyvinvointipalveluihin hakeutui 650 opiskelijaa, jotka hyödynsivät ohjaustapaamisia keskimäärin kolme kertaa. Ohjausta tekevien työntekijöiden raportoinnin mukaan noin joka kuudennella opiskelijalla oli uupumusasteista väsymystä ja joka viidennellä opiskelijalla oli voimakasta opintojen aiheuttamaa kuormitusta ainakin yhtenä syynä palveluihin hakeutumiselle. Opiskelukyky ja opiskeluhyvinvointi Opiskeluhyvinvointipalveluissa Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä (Kunttu 2021). Opiskelua voidaan pitää opiskelijan työnä, jossa on omat erityispiirteensä. Työkykyä voidaan puolestaan tarkastella työn ja yksilön voimavarojen välisen suhteen kautta. Vastaavasti opiskelukyky muodostuu opiskelijan ja opiskeluun liittyvien tekijöiden vuorovaikutuksessa. Työterveyslaitos ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) ovat yhteistyössä kehittäneet opiskelukykymallin, joka koostuu yksilön omien voimavarojen lisäksi opiskelutaidoista, opiskeluympäristöstä sekä opetustoiminnasta (kuvio 1). Metropolia Ammattikorkeakoulun Opiskeluhyvinvointipalvelut ovat opiskelijoiden tukena, kun opiskelukykyyn tai opiskeluhyvinvointiin liittyvät asiat huolettavat opiskelijoita. Tällaisia asioita ovat muun muassa ajankäyttö, motivaatio ja keskittymisen pulmat sekä tilanteet, joissa oma hyvinvointi, jaksaminen, uupumus tai elämäntilanne pohdituttavat. Myös lievissä mielialaa tai ahdistuneisuutta koskevissa huolissa voi olla yhteydessä Opiskeluhyvinvointipalveluihin. YTHS-palvelut, oma terveysasema tai muu hoitotaho vastaa opiskelijoiden mielenterveyttä koskeviin haasteisiin, jotka vaativat tiiviimpää hoidollista tukea, tai jos opiskelukyky on selvästi laskenut ja oireilu on pitkäaikaista tai toistuvaa. Metropolian Opiskeluhyvinvointipalveluissa opintokuraattorit, opintopsykologit ja hyvinvointivalmentaja tukevat ja ohjaavat opiskelijaa henkilökohtaiseen elämään, jaksamiseen tai opiskeluun liittyvissä haasteissa. Opiskeluhyvinvointipalveluiden tiimissä on viimeisen vuoden aikana kehitetty asiakaslähtöisiä palveluita. Palveluiden kehittämistyö on nimetty opiskeluhyvinvoinnin liikennevalopalvelumalliksi. Mallissa keskeisinä tekijöinä ovat opiskelijan opiskelukyky ja hyvinvointi, ja niiden tueksi tarjotut vihreän, keltaisen ja punaisen valon palvelut (kuvio 2). Vihreän valon palveluiden piiriin kuuluvat opiskelijat, joilla sekä opiskelukyky että hyvinvointi ovat hyviä. Tällöin opiskelijan opinnot etenevät tavoitteellisesti (40–60 op/lukuvuosi) ja myös hyvinvointikokemus on hyvä (8–10/10). Koska opiskelijan opiskelukyky ja hyvinvointi ovat hyviä, niin tutkinnoissa tapahtuva opinto-ohjaus tai erilaiset preventiiviset ohjaustoimet ovat riittäviä toimenpiteitä edistämään opiskelijan korkeakouluopintoja. Keltaisen valon palveluiden piiriin kuuluvat opiskelijat, joilla sekä opiskelukyky että hyvinvointi ovat tyydyttäviä. Opiskelijan opinnot etenevät tyydyttävästi (20-<40 op/lv) ja hyvinvointikokemus on myös tyydyttävä (4–7/10). Keltaisen valon palveluissa opiskelukyky ja opiskeluhyvinvointi ovat alentuneet, jolloin opiskelija itse hakeutuu tai hänet ohjataan Opiskeluhyvinvointipalveluiden asiakkaaksi. Keltaisen valon palveluissa työskentelevät opintokuraattorit, opintopsykologit ja hyvinvointivalmentaja antavat yhdestä viiteen kertaan ohjauspalveluita, joiden tavoitteena on, että opiskelija saisi takaisin opiskelukykyä ja hyvinvointia sekä kiinnittyisi takaisin opintoihin. Keltaisen valon palveluista voidaan opiskelijoita ohjata edelleen sekä vihreän että punaisen valon palveluiden piiriin. Punaisen valon palveluiden piiriin sijoittuvat opiskelijat, joiden opinnot etenevät heikosti (< 20 op/lv tai vähemmän) tai opinnot ovat keskeytyneet ja opiskelijoiden hyvinvointikokemus on myös heikko (0–3/10). Punaisen valon palveluissa opiskelija tarvitsee paljon tehostettuja tukitoimia (YTHS, muut sosiaali- ja terveyspalvelut, viranomaiset ja/tai järjestöpalvelut), jotta hän saavuttaisi takaisin opiskelukykynsä ja hyvinvointinsa sekä pystyisi kiinnittymään takaisin opintoihin. Liikennevalopalvelumallia kehitettäessä on havaittu, että opiskelijan opiskelukyky voi olla hyvä ja samanaikaisesti hyvinvointikokemus voi olla heikko tai päinvastoin opiskelukyky voi olla heikko ja hyvinvointikokemus voi olla samanaikaisesti hyvä. Edellä kuvattu opiskelijan opiskelukykyyn ja hyvinvointikokemukseen perustuva liikennevalopalvelumalli auttaa Opiskeluhyvinvointipalveluiden työntekijöitä suunnittelemaan asiakaslähtöisiä palveluita opiskelijoille, joilla on samankaltaisia opiskelukykyyn tai opiskeluhyvinvointiin liittyviä huolia. Opiskeluhyvinvoinnin liikennevalopalvelumallin kehittäminen on vasta alussa. Sen avulla on mahdollisuus luoda Opiskeluhyvinvointipalveluille yhteinen työskentelyn viitekehys tiimin työntekijöiden käyttöön. Samalla on mahdollisuus kehittää palveluita samansuuntaisiksi tiimin työntekijöiden kesken ja varmistaa, että tiimin toiminta on linjassa Metropolian arvojen ja eettisten toimintaperiaatteiden (engl. code of conduct) kanssa (Strategia 2021–2030). Myös palveluista viestintä helpottuu niin asiakkaiden kuin verkostokumppaneiden kanssa yhteisen liikennevalopalvelumallin myötä. Tavoitteena on myös, että yhdessä asiakkaiden kanssa palvelumallia kehittäen positiiviset asiakaskokemukset lisääntyisivät. Tervetuloa Liikennevalopalvelumallin kehittämiskumppaniksi Huoli korkeakouluopiskelijoiden opintojen aikaisesta kuormittumisesta ja jopa uupumisesta on kasvanut viime vuosien aikana. Tämän vuoksi koulutusorganisaatioiden tulisi sisällyttää mielenterveyttä tukevia elementtejä luonnolliseksi osaksi rakenteita, toimintakulttuuria ja opetussisältöjä. Ehdotuksena on, että koulutusorganisaatioiden henkilöstöllä tulisi olla vahvempaa mielenterveysosaamista ja samalla tulisi turvata toimiva opiskeluterveydenhuolto sekä edistää moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Näin toimien ongelmien ennaltaehkäisyn ja uupumuksen varhaisen tunnistamisen avulla opintojen viivästyminen vähenee ja siirtyminen jatko-opintoihin ja työelämään nopeutuu. (Falck & Ärling 2020.) Metropolia on vastannut edellä esitettyihin opiskelukyvykkyyden ja opiskeluhyvinvoinnin kehitysehdotuksiin käynnistämällä asiakaslähtöisen opiskeluhyvinvoinnin liikennevalopalvelumallin kehittämisen. Metropolian liikennevalopalvelumallin kehittämisessä on samaa ideaa kuin Mieli ry (2022) julkaisemassa työssäjaksamisen liikennevalojulisteessa. Mieli ry:n liikennevalot muistuttavat työyhteisöä seuraamaan ja kuuntelemaan oman kehon tuntemuksia, seuraamaan oman kehon antamia varoituksia ja tarvittaessa pysähtymään ja vetämään henkeä. Metropolian opiskeluhyvinvoinnin liikennevalopalvelumallissa kolmen asiakasryhmän avulla saadaan käyttöön tarkentunut ymmärrys opiskelija-asiakkaan opiskelukyvystä ja opiskeluhyvinvoinnista. Kolmelle erilaiselle asiakasryhmälle on tarkoituksenmukaisempaa suunnitella ja kehittää palveluita kuin tarkastella kaikkia opiskelijoita yhtenä asiakasryhmänä, jolla todellisuudessa kuitenkin on erilaisia palvelutarpeita. Nyt kuvattu liikennevalopalvelumalli on ensimmäinen versio (1.0), ja siinä asiakaslähtöisten Opiskeluhyvinvointipalveluiden kehitystyö on vielä käynnistymisvaiheessa. Metropolian Opiskeluhyvinvointipalvelut toivoo palvelumallin jatkokehitykseen palautetta niin opiskelija-asiakkailta kuin yhteistyökumppaneiltakin. Kirjoittajat: Luukka Katri, hyvinvointivalmentaja ja yliopettaja Arponen Emmi, opintopsykologi Kortelainen Maarika, opintokuraattori Mononen Noora, opintopsykologi Sukselainen Maria, opintokuraattori Väisänen Milla, opintopsykologiharjoittelija Äijänen Antti, opintopsykologi Lisätietoja: Katri Luukka, katri.luukka@metropolia.fi Lähteet Falk, S. & Ärling, M. (2020). Voimaa opiskeluun – otetta ohjaukseen: Voimaa opiskeluun -hankkeen loppujulkaisu. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hyytinen, H., Tuononen, T., Nevgi, A. & Toom, A. (2022). The first-year students' motives for attending university studies and study-related burnout in relation to academic achievement. Learning and individual differences 97, 102165. https://doi.org/10.1016/j.lindif.2022.102165 Viitattu 19.9.2022. Klemola, U., Ikäheimo, H. & Hämäläinen, T. (2020). OHO-opas – opiskelukykyä, hyvinvointia ja osallisuutta korkeakouluihin. OHO!-hanke. Kunttu, K. (2021). Opiskelukyky. Teoksessa Kunttu, K., Komulainen, A., Kosola, S., Seilo, N., Väyrynen, T., Aalto-Setälä, R. & Ripatti-Toledo, T. (toim.). Opiskeluterveys. 2., uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 37-53. Mieli ry 2022. Työssäjaksamisen liikennevalot. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/tyossa-jaksamisen-liikennevalot/ Viitattu 19.9.2022. Räisänen, M. (2021). The interaction between self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during university studies. Tiedepolitiikka 46(3), 35. Salmela-Aro, K. & Uotinen, S. (2022). Pandemia haastoi korkeakouluopiskelijoiden opiskeluintoa ja lisäsi voimakkaasti uupumusta. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-ja-oppiminen/pandemia-haastoi-korkeakouluopiskelijoiden-opiskeluintoa-ja-lisasi-voimakkaasti-uupumusta. Viitattu 9.11.2022. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. (2022). Muuttuva maailma ja uudistuva yhteiskunta tarvitsevat uudenlaisen korkeakoulun. https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/strategia-2030 Viitattu 14.10.2022. Kuva: Malkamäki, M. Metropolia AMK, Myllypuro, 2020.
KUKA AUTTAISI ASUNNOTONTA?
Asunnottomien määrä Euroopassa on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana 70 %, ja vuonna 2019 taivasalla nukkui joka yö yli 700 000 eurooppalaista. Suomi on ainoa EU-maa, jossa asunnottomien määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta edelleen Suomessa elää lähes 5000 asunnotonta. (1) Suomi on sitoutunut maailmanlaajuiseen kestävän kehityksen ohjelmaan Agenda2030, jonka yksi tavoite on taata kaikille turvallinen sekä edullinen asunto vuoteen 2030 mennessä. Hallitusohjelman tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vuoteen 2023 mennessä ja poistaa asunnottomuus vuoteen 2025 mennessä. (2,3.) Julkisen sektorin asunnottomuuteen kohdistuvien tavoitteiden ja toimenpiteiden lisäksi kolmannen sektorin kautta tapahtuvalla vapaaehtoistyöllä kaikki voivat olla mukana auttamassa asunnottomia. Kuka on asunnoton? Asunnottomaksi määritellään henkilö, jolla ei ole omaa vuokra- tai omistusasuntoa. Asunnoton voi elää ulkona, rappukäytävissä, tuttavien tai sukulaisten luona, asuntolassa, asumispalveluyksikössä tai laitoksessa. Pitkäaikaisasunnottomaksi määritellään henkilö, jonka asunnottomuus on kestänyt yli vuoden. (4) Asunnottomat on tunnistettava haavoittuvaksi ihmisryhmäksi, jolla on mitä todennäköisimmin suuri tuen tarve. (7) Etenkin pitkäaikaisasunnottomilla päihde- ja mielenterveysongelmat sekä somaattiset terveysongelmat ovat yleisiä. (8) Nuorten asunnottomuuteen liittyy usein rikkinäinen lapsuus ja turvaverkon puute. (9) Asunnottomuus voi olla myös syy tai seuraus yksilön syrjäytymiseen yhteiskunnasta, mikä on haaste ihmisen hyvinvoinnille monin eri tavoin. Asunnottomuus Helsingissä Asunnottomuus keskittyy Suomessa pääkaupunkiseudulle ja erityisesti Helsinkiin. Kaupunki on sitoutunut hallitusohjelman tavoitteisiin asunnottomuuden vähentämisestä. Asunnottomia Helsingissä on 2,82 tuhatta asukasta kohden vuonna 2020 (4). Tilastojen ulkopuolelle jäävät mm. paperittomat ja vapautuvat vangit. Helsinki houkuttelee etenkin päihderiippuvaisia asunnottomia, sillä Helsingistä päihteitä saa muuta maata helpommin ja edullisemmin. (3.) Koronapandemia on vaikeuttanut asunnottomien tilannetta, sillä kokoontumis- ja etäisyysrajoituksia on pitänyt noudattaa myös asunnottomien yöpymispaikoissa. Helsingin kaupunkistrategian mukaan asunnottomuutta torjutaan panostamalla tuettuun asumiseen sekä kaupungin omia vuokra-asuntoja hyödyntämällä. Lisäksi Helsinki pyrkii huono-osaisuuden vähentämiseen ja etsivän sosiaalityön kehittämiseen. (10) Tuetun asumisen lisäksi kaupunki järjestää tukiasumista sekä palveluasumista. Palvelukeskuksissa täysi-ikäisille asunnottomille helsinkiläisille tarjotaan päiväkeskustoimintoja, eli tilapäisen asumisen järjestelyä, ruokailua, mahdollisuutta hoitaa henkilökohtaista hygieniaansa sekä pääsyä sosiaalityöntekijän ja sairaanhoitajan vastaanotolle Asunnottomille tarjotaan terveyspalvelut siitä toimipisteestä, minne asunnoton itse hakeutuu. (11) Vapaaehtoistyö on kahden kauppa Vapaaehtoistyö määritellään toiminnaksi, joka on tekijälleen palkatonta, tehdään omasta vapaasta tahdosta, hyödyttää kolmatta osapuolta (muuta kuin omaa perhettä tai lähipiiriä) ja on kaikille avointa. Vapaaehtoistyön tekeminen on Suomessa yleistä. Edeltävänä vuonna vajaa puolet yli 15-vuotiaista suomalaisista on osallistunut vapaaehtoistyön tekemiseen. (12) Suurin osa tehdystä vapaaehtoistyöstä tapahtuu järjestöjen, säätiöiden ja yhdistysten eli kolmannen sektorin kautta (5). Kolmas sektori edustaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa toiminnan lähtökohtana ovat yhteiset arvot ja yhteisten päämäärien tavoittelu. Toiminnan päämääränä ei ole tuottaa voittoa. Kolmannen sektorin rinnalle on kehittynyt neljäs sektori: erityisesti internetin ja sosiaalisen median kanavissa usein verkostomaisesti toimiva kansalaisvaikuttamisen ja -toiminnan muoto. (13) Vapaaehtoistyön tekeminen on todistetusti hyödyllistä myös sen tekijälle. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vapaaehtoistyöhön osallistuminen tuottaa merkittävästi parempaa henkistä ja fyysistä terveyttä, tyytyväisyyttä elämään, parempaa itsetuntoa, onnellisuutta, vähentää masennusoireita, psykologista ahdistusta sekä kuolleisuutta sekä toimintakyvyttömyyttä. Vapaaehtoistyö hyödyttää tekijäänsä myös lisäämällä yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä antamalla mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa. (6, 14) Pienillä teoilla iso apu Jokaisella, jolla on halua auttaa toista yksilöä, on halutessaan mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyötä löytyy kertaluontoisena sekä pidempää sitoutumista vaativana. Asunnottomia voi auttaa lukuisin keinoin, myös sellaisin, joita ei aina ensitöikseen tule ajateltua. Vapaaehtoisena voi toimia auttamalla ruokajakelussa, lahjoittamalla vaatteita, hakemalla, lajittelemalla ja jakamalla lahjoitettuja vaatteita, neulomalla sukkia, rahalahjoituksilla, toimimalla apuna eri paikoissa asioinneissa, toimimalla muuttoapuna tai järjestämällä kursseja kitaransoitosta kokkaamiseen. Apua tarvitaan myös ihmisten kohtaamiseen: läsnäoloon, kuunteluun, olemiseen, lautapelien pelaamiseen ja vapaaehtoistyötä löytyy myös teatteriin tai keilaamaan lähtemisen parista. Vapaaehtoisena on mahdollisuus myös hyödyntää omaa ammattitaitoaan: tarjota asunnottomille kampaamopalveluita, jalkahoitoa, antaa ohjausta terveyspalveluissa sekä auttaa vaikka verenpaineen mittaamisessa. Myös kulttuuri-, markkinointi- ja viestintäpuolelta sekä muilta osa-aluilta löytyy mahdollisuuksia: voi auttaa lehtien julkaisussa ja tuottaa erilaisia materiaaleja valokuvista infopaketteihin. Voi myös osallistua tapahtumien ja tempausten järjestämiseen: avustaa markkinoinnissa, roudaamisessa, valo- ja äänisuunnittelussa, kahvitarjoilussa, tai vaikka tarjota omaa musiikillista osaamistaan tapahtumiin. Vapaaehtoistyön tekeminen onnistuu myös etänä: tykkäämällä, kommentoimalla tai jakamalla eri yhdistysten ja toimijoiden julkaisuja saadaan tietoa jaettua yhä useammille silmäpareille. Kirjoittajat: Kanerva Frankenhaeuser, Maija Heikkilä, Fanni-Matilda Liuksiala, Linda Nevalainen, Laura Rekimies. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä-toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Kristiina Heinonen ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet: (1) Euroopan parlamentti. ESPN. Isabel Baptista & Eric Marlier. 2019. Fighting homelessness and housing exclusion in Europe. A study of national policies. Viitattu 8.11.2021. (2) Agenda 2030-toimintaohjelma. https://kestavakehitys.fi/agenda-2030 Viitattu 9.11.2021. (3) Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2020:7. Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta : Kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162475 Viitattu 5.11.2021. (4) Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. 2021. Selvitys 2/2021. https://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunnottomat_2020%2859753%29 Viitattu 6.11.2021. (5) Valtiovarainministeriö 2015. Vapaaehtoistyö, talkootyö, naapuriapu - kaikki käy Vapaaehtoistoiminnan koordinaatiota ja toimintaedellytysten kehittämistä selvittävän työryhmän loppuraportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 39/2015. https://oikeusministerio.fi/documents/1410853/4735113/Vapaaehtoisty%C3%B6,+talkooty%C3%B6,+naapurity%C3%B6+-+kaikki+k%C3%A4y+%281%29.pdf/df24753d-3445-458b-8970-fc30de6bd3a3/Vapaaehtoisty%C3%B6,+talkooty%C3%B6,+naapurity%C3%B6+-+kaikki+k%C3%A4y+%281%29.pdf Viitattu 4.11.2021. (6) SOSTE 2021. Järjestöopas. Vapaaehtoistoiminnan arvo. https://www.soste.fi/jarjestoopas/vapaaehtoistoiminnan-arvo/ Viitattu 4.11.2021. (7) Stenius-Ayoade, Agnes 2019. Housing, Health and Service use of the Homeless in Helsinki, Finland. Department of General Practice and Primary Health Care Faculty of Medicine University of Helsinki. (8) Stenius-Ayoade, Agnes & Haaramo, Peija & Eriksson, Johan G. 2018. Asunnottomuuteen liittyy suuria terveysriskejä. Duodecim 134 (7): 661-3. (9) Yle. Esa Koivuranta. 2020. https://yle.fi/uutiset/3-11599038 Viitattu 5.11.2021. (10) Helsingin kaupunkistrategia 2021-2025 – Kasvun paikka. https://www.hel.fi/fi/paatoksenteko-ja-hallinto/strategia-ja-talous/strategia Viitattu 8.11.2021. (11) Asunnottomien tuet ja palvelut. 2020. Helsingin kaupunki. https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaalija-terveyspalvelut/sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/asunnottomien-tuet-ja-palvelut Viitattu 8.11.2021. (12) Taloustutkimus 2021. Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa. Tutkimusraportti 18.5.2021. https://kansalaisareena.fi/wp-content/uploads/2021/05/Vapaaehtoistyo_tutkimusraportti_2021.pdf Viitattu 5.11.2021. (13) Ruuskanen, Petri & Jousilahti, Julia & Faehnle, Maija & Kuusikko, Kirsi & Kuittinen, Outi & Virtanen, johanna & Strömberg, Lisbeth 2020. Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa. Loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:47. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162498/VNTEAS_2020_47.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 5.11.2021. (14) Yeung, Jerf W. K. & Zhang, Zhuoni & Kim, Tae Yeun 2018. Valunteering and health benefits in general adults: cumulative effects and forms. BMC Public Health (2018) 18:8. Kuvat: pixabay.com, pngwing.com
Hei päättäjät! Helpotusta työvoimapulaan!
Väestömme Suomessa ikääntyy, eläköityy ja palvelutarpeet kasvavat. Väestöennusteiden mukaan ikääntyneiden määrän kasvaessa syntyvyys ja työikäinen väestö jatkuvasti vähenevät. 2030-luvun puoliväliin mennessä tarvitaan noin 200 000 työntekijää lisää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin turvaamaan vanhenevan väestömme sosiaali- ja terveyspalvelut. (Valtiovarainministeriö 2020: 261.) Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (2017: 1) selvityksen mukaan työvoimavajetta on terveydenhuollon lisäksi sosiaalihuollossa ja varhaiskasvatuksessa. Olisivatko maahanmuuttajanaiset ratkaisu sosiaali- ja terveysalan työvoimapulaan? Osana YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa tavoitellaan sukupuolten tasa-arvon, sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien ja mahdollisuuksien turvaamista. Tämä edistää ratkaisevasti kaikkien Agenda 2030 tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista. Naisilla ja tytöillä tulee olla yhtäläiset oikeudet laadukkaaseen koulutukseen, taloudellisiin resursseihin, politiikkaan osallistumiseen, työllistymiseen, johtamiseen ja päätöksentekoon kaikilla tasoilla. (YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 2015.) Koulutuksen ja työllistymisen voidaan olevan nähdä yksi tehokkaimmista keinoista sukupuolten tasa-arvon turvaamiseksi. Suomessa asui vuoden 2021 lopussa 214 602 maahanmuuttajanaista (Tilastokeskus 2021). Töissä heistä on kuitenkin vain noin 50 prosenttia (Larja 2019: 28). Maahanmuuttajataustaisten työsuhteet ovat usein osa- tai määräaikaisia, eikä työ vastaa työntekijän koulutusta (Kazi & Kaihovaara & Alitolppa-Niitamo 2019: 10). Syyt maahanmuuttajanaisten kantaväestöä huonomman työllistymisen taustalla ovat moninaiset. Yhtenä keskeisimmistä on pidetty heikkoa kielitaitoa. Yhteisen kielen puuttumisen ongelman syyksi on äskettäin nostettu myös suomalaisten työnantajien puutteet kielitaidossa. Selvityksen mukaan noin 40 prosentilla suomalaisista työnantajista on heikot valmiudet palkata vieraskielistä työvoimaa huonon englannin kielen taidon vuoksi. Tämä vaikuttaa niin kansainväliseen rekrytointiin kuin arkisiin tilanteisiin töissä. (YLE 2021.) Maahanmuuttajanaisten työllistymistä haastaa myös se, että monilla ei ole lainkaan perusasteen tai sen jälkeen suoritettua tutkintoa. Toisaalta suoritetun koulutuksen kestossa, laadussa ja suomalaiseen työelämään soveltuvuudessa on myös suuria eroja. (Kazi ym. 2019: 14.) Nuorten maahanmuuttajien kouluttautumista ja työllistymistä haastaa tutkimuksissa havaittu koulutuksen puutteen vahva periytyminen vanhemmilta lapsille. (Larja & Sutela & Witting 2015: 62.) Maahanmuuttajanaisten työllistymisen ongelmiin on liitetty myös kulttuurisia perheeseen liittyviä kysymyksiä, jossa vanhemmuuden ja hoitovelvoitteiden nähdään edelleen vahvasti olevan sukupuolisidonnaisia. Kotona pitkään lapsia hoitavilla naisilla ei ole mahdollisuuksia rakentaa tarvittavia verkostoja työpaikan löytämiseksi tai kielen ja digitaalisten taitojen parantamiseksi. (Steel & Jyrkinen 2017: 41.) Ratkaisuja SOTE- alan työvoimapulaan Lisä- ja täydennyskoulutuksen lisääminen maahanmuuttajanaisille (Kazi 2019: 14). Kielikoulutuksen lisääminen maahanmuuttajanaisille ja työnantajille (YLE 2021). Tukiverkostojen ja työnhakijan henkilökohtaisen ammattiavun järjestäminen (Steel & Jyrkinen 2017: 41). Miesten roolin korostaminen puolisoina ja lasten hoitajina aiempaa enemmän (Steel & Jyrkinen 2017: 41). Kielitutkintojen riittävä järjestäminen yhtäläisesti ympäri Suomen Koronapandemian aikana kielitutkintoja on jouduttu perumaan vuosina 2020–2021 (Opetushallitus 2021). Pätevöittävän ja valmentavan koulutuksen järjestäminen (Valvira 2015). Harjoittelupaikkojen ja sopeutumisaikaan liittyvien työpaikkojen järjestäminen (Valvira 2015). Tutkintojen oikeellisuuden varmistaminen (Valvira 2015). Yksi tärkeimmistä yhteisöllisen osallistumisen muodoista on työ. Jääminen palkkatyön ulkopuolelle saattaa johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen, jolla on vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. (THL 2019.) Työkykyyn ja asemaan työmarkkinoilla vaikuttavat terveys, hyvinvointi sekä kokemukset syrjinnästä. Työssäkäynti auttaa päivärytmin ylläpitämisessä, sosiaalisten verkostojen luomisessa ja vaikuttaa taloudelliseen sekä psyykkiseen hyvinvointiin (Yijälä & Luoma 2018: 5). Syrjinnällä ja syrjinnän vastaisuudella on vaikutusta kotoutumisen lisäksi koettuun terveyteen. Työnantajilla ja päättäjillä on erityisen merkittävä vastuu syrjinnän tunnistamisesta ja sen vastaisesta toiminnasta. (Rask & Castaneda 2019: 232.) Työllisyys-, sosiaali- ja terveyspalveluilla on tärkeä rooli osallisuuden edistämisessä (THL 2019). “Unelmana on Helsinki, jossa ketään kaupunkilaista tai palvelujen käyttäjää ei saa kohdella epäasiallisesti, syrjitä tai häiritä iän, sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun, alkuperän, kansalaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, terveydentilan, poliittisen mielipiteen, uskonnon, vakaumuksen, poliittisen toiminnan, ammattiliittotoiminnan tai muun ominaisuuden perusteella.” (Ihmisoikeuksien Helsinki 2020). Päättäjät! Olisiko aika ottaa mallia Helsingin kaupungin asettamista tavotteista? Toimiva ja menestyvä Suomi rakentuu kaikille yhtenäisistä ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tietoa maahanmuuttajanaisten haasteista koulutuksen ja työllistymisen suhteen on paljon. Hyviä ja toimivia käytänteitä on luotu. Nyt teiltä tarvitaan hyvää tahtoa ja resursseja maahanmuuttajanaisten terveyttä ja hyvinvointia edistävien toimenpiteiden mahdollistamiseksi. Mikään taho ei pysty yksin suoriutumaan tästä tehtävästä, vaan tarvitaan laaja-alaista monialaista yhteistyötä osallisuuden, terveyden edistämisen, tasa-arvon ja erityisesti koulutuksen ja työllisyyden esteiden poistamiseksi. Onnistumisen avaimet ovat nyt teillä! Kirjoittajina ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen YAMK-opiskelijat; Kristiina Aalto, Hanna Kokkinen, Elina Kontio, Emilia Kuivanen, Marikki Suvala. Kirjoittajat työskentelevät terveysalojen julkisilla tai yksityisillä sektoreilla erilaisissa tehtävissä. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Kristiina Heinonen ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet Ihmisoikeuksien Helsinki 2020. Palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelma 2020–2021. <https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatos/2020/Keha_2020-03-02_Khs_7_Pk/87CC7404-56D7-C016-960D-701EBDD00000/Liite.pdf>. Viitattu 6.11.2021. Kazi, Villiina & Kaihovaara, Antti & Alitolppa-Niitamo, Anne (toim.) 2019. Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Indikaattoritietoa kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. ISBN 978-952-327-489-1. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162006/TEM_oppaat_11_2019_Indikaattoritietoa_kotoutumisesta_20012020.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Viitattu 22.10.2021. Kunnallinen työmarkkinalaitos 2017. KT:n kuntasektorin työvoimatilannetta koskeva tiedustelu 2017. Muistio 16.4.2018.< https://www.kt.fi/sites/default/files/media/document/Kuntasektorin-tyovoimatilanne-2017.pdf>. Viitattu 6.11.2021. Larja, Liisa 2019. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa Kazi, Villiina & Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.)2019. Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162005/TEM_oppaat_10_2019_Tutkimusartikkeleita_kotoutumisesta_20012020.pdf>. Viitattu 23.10.2021. Larja, Liisa & Sutela, Hanna & Witting, Mika 2015. Nuorten kouluttautuminen. Ulkomaalaistaustaiset nuoret jatkavat toisen asteen koulutukseen suomalaistaustaisia harvemmin. Teoksessa Nieminen, Tarja & Sutela, Hanna & Hannula, Ulla 2015. Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Helsinki: Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos. <https://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_uso_201500_2015_16163_net.pdf>. Viitattu 24.10.2021. Opetushallitus 2021. Koulutus ja tutkinnot. Yleiset kielitutkinnot. <https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kieli-ja-kaantajatutkinnot/yleiset-kielitutkinnot-yki>. Viitattu 5.11.2021. Rask, Shadia & Castaneda, Anu 2019. Syrjintäkokemukset ja niiden yhteys hyvinvointiin ja kotoutumiseen ulkomaalaistaustaisessa väestössä. Teoksessa Kazi, Villiina & Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.). (2019). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Steel, Tytti & Jyrkinen, Marjut 2017. Searching for employment: highly educated immigrant women and combined capabilities. Research on Finnish Society 10: –42. THL 2019. Osallisuus. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus>. Viitattu 15.11.2021. Tilastokeskus 2021. Väestörakenne. Helsinki: Tilastokeskus. <http://www.stat.fi/til/vaerak/meta.htm>. Viitattu 5.11.2021. Tilastokeskus 2021a. Väestö ja väestöennuste ikäryhmittäin. Helsinki: Tilastokeskus. Päivitetty 31.3.2021.<https://www.stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html>. Viitattu 5.11.2021. Valtiovarainministeriö 2020. Kunnat käännekohdassa? Kuntien tilannekuva 2020. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2020:13. Helsinki: Valtiovarainministeriö. <file:///C:/Users/aaltokr/OneDrive%20-%20Keski-Uudenmaan%20sote-kuntayhtym%C3%A4/VM_2020_13_Kuntien_tilannekuva_2020.pdf>. Viitattu 6.11.2021. Valvira 2015. Terveydenhuollon ammattilaisten liikkuvuus on sekä työperäistä maahanmuuttoa että pakolaisuutta. <https://www.valvira.fi/-/terveydenhuollon-ammattilaisten-liikkuvuus-on-seka-tyoperaista-maahanmuuttoa-etta-pakolaisuutta>. Viitattu 6.11.2021. Yijälä, Anu & Luoma, Tiina 2018.”En halua istua veronmaksajan harteilla, haluan olla veronmaksaja itse”. Haastattelututkimus maahanmuuttajien työmarkkinapoluista ja työnteon merkityksestä heidän hyvinvoinnilleen. Tutkimuksia 2018:2. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja –tilastot. < https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/kaupunginhallitus-hyvaksyi-palvelujen-yhdenvertaisuussuunnitelman>. Viitattu 5.11.2021. YK:n yleiskokokuksen päätöslauselma 2015. Kestävän kehityksen Agenda 2030. < https://kestavakehitys.fi/documents/2167391/2186383/Agenda2030_ep%C3%A4virallinen+suomennos.pdf/707fe444-6540-49d6-86a3-fd6bee1cf345/Agenda2030_ep%C3%A4virallinen+suomennos.pdf/Agenda2030_ep%C3%A4virallinen+suomennos.pdf?t=1461157452000 >. Viitattu 14.11.2021. YLE 8.11.2021. Vieraalla kielellä työskentely pelottaa – työvoimapulasta huolimatta yritykset eivät uskalla palkata ulkomaalaisia, koska englantia ei osata, kertoo kysely. <https://yle.fi/uutiset/3-12174397>. Viitattu 15.11.2021. Kuva: Pixabay: https://pixabay.com/fi/illustrations/ihmiset-kasvot-kytketty-977414/
Katse kauas – likinäköisyys haltuun
Silmien terveyttä voivat uhata monet asiat silmäsairauksista taittovirheisiin. Yksi merkittävä uhkatekijä on likitaitteisuus, joka voi aiheuttaa riskejä silmän terveydentilalle. WHO onkin luokitellut kasvavan likitaitteisuuden maailmanlaajuiseksi terveysuhkaksi, ja siitä on tullut yksi suurimmista näkövammaisuuden aiheuttajista maailmanlaajuisesti. (14, 16). Likitaitteisuuden kasvun ennusteita on esitelty yllä olevassa kuvassa. Likitaitteisuus on silmän taittovirhe, jossa silmä kasvaa liian pitkäksi tai koko optinen järjestelmä on liian voimakas. Molemmissa tapauksissa valo ei taitu verkkokalvolle saakka ja kaukana olevat asiat näkyvät epätarkkoina. Likitaitteisuus on helppo korjata silmä- tai piilolaseilla, mutta silmän liiallisen pituuskasvun aiheuttamia riskejä ne eivät poista. Etenkin korkea likitaitteisuus (≤ -6D) voi lisätä kaihin, glaukooman, verkkokalvon irtauman ja myooppisen makuladegeneraation eli likitaitteisuudesta johtuvan silmänpohjan rappeuman riskiä. (2, 3, 6, 15, 16). WHO:n mukaan myooppinen makuladegeneraatio on jo nyt suurin syy likitaitteisuudesta johtuvalle näön heikkenemiselle (14). Miten likitaitteisuuden kasvuun voidaan vaikuttaa? Lapsille ympäri maailman tehtyjen tutkimusten mukaan likitaitteisuuden etenemiseen vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristötekijät, kuten ulkoilu ja lähityöskentely. Vaikka likitaitteisuus on vahvasti perinnöllistä, niin ympäristötekijöiden uskotaan kuitenkin vaikuttavan geenejä enemmän. Ympäristötekijöihin vaikuttaminen on nykytutkimustulosten valossa tärkeässä roolissa likitaitteisuuden hillitsemisessä. (2, 15, 16). Metropolia ammattikorkeakoulussa toteutettiin syksyllä 2021 opinnäytteenä systemoitu kirjallisuuskatsaus, jossa käsiteltiin likitaitteisuuden kasvuun liittyviä tekijöitä. Työn lähtökohtana oli likitaitteisuuden ennaltaehkäisy terveyden edistämisen näkökulmasta. Työn ulkopuolelle rajattiin likinäköisyyden hoitoon käytetyt pehmeät piilolinssit ja silmälasiratkaisut. Työn tulokset, joista tässä artikkelissa esitellään keskeisimmät, koottiin yhteen 21:stä tutkimuksesta. Runsaan lähityöskentelyn eli lukemisen, kirjoittamisen ja digitaalisten laitteiden käytön on todettu lisäävän lasten likitaitteisuutta (2,4). Likitaitteisuuteen vaikuttavan lähityöskentelyajan katsotaan olevan koulutyön lisäksi ≥ 2–3 tuntia päivässä. Lisäksi lähityöskentelyn ergonomia ja intensiteetti ovat liitoksissa likitaitteisuuden etenemiseen. Lukuetäisyyden minimisuositus on noin 20–30 cm ja lähityöskentelyä tulisi myös tauottaa 30–60 min välein. Lähelle katsoessa silmä on jatkuvassa jännitystilassa ja tauon aikana silmä pääsee rentoutumaan, jolloin yhtäjaksoinen rasitus jää vähäisemmäksi. (2, 7, 9, 10). Lasten ulkoilun on osittain todettu toimivan likitaitteisuudelta suojaavana tekijänä. Toisaalta kaikki lapset eivät ulkoile riittävästi, jotta ulkoilua voitaisiin käyttää likitaitteisuudelta suojaavana tekijänä. Suositusten mukaan tulisi ulkoilla päivittäin noin 2–3 tuntia, jotta likitaitteisuuden eteneminen hidastuisi. Ulkoiltaessa silmä pääsee rentoutumaan eikä jännity lähikatselusta. Ulkoilu itsessään ei välttämättä suojaa likitaitteisuudelta, vaan mukaan tarvitaan myös muutoksia lähityöskentelytapoihin. (1, 5, 10, 13). Likitaitteisuuden ennaltaehkäisy tulevaisuudessa Likitaitteisuutta ei osata tällä hetkellä pitää terveysuhkana, eikä tiedostaa siitä esimerkiksi lapsille aiheutuvia riskejä (6). Likitaitteisuuden uhkan esille tuomiseen tarvittaisiinkin monialaista yhteistyötä eri ammattiryhmien, kuten terveysalan ammattilaisten ja poliittisten päättäjien, välillä. Tällöin halutut terveystavoitteet likitaitteisuuden kasvun hillitsemisessä ja ennaltaehkäisyssä olisi mahdollista toteuttaa. Likitaitteisuuden ennaltaehkäisyssä on mahdollista käyttää promotiivista terveyden edistämisen näkökulmaa, joka toteutuu pääsääntöisesti yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Tällöin likitaitteisuuden kehitykseen olisi mahdollista vaikuttaa yksilön ja yhteisöjen voimavaroja vahvistamalla sekä luomalla mahdollisuuksia huolehtia omasta ja ympäristön terveydestä jo ennaltaehkäisevästi. (11). Lisäämällä tietoisuutta riskeistä voitaisiin vaikuttaa tulevaisuuden näkymiin muuttamalla ulkoiluun ja lähityöskentelyyn liittyviä toimintatapoja suositusten mukaisiksi. Ennaltaehkäisevinä toimenpiteinä voidaan pitää esimerkiksi taukoja yhtäjaksoisessa opiskelussa sekä riittäviä ulkoilma-aktiviteettejä. Lisäksi likitaitteisuus ja siihen liittyvät liitännäissairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa, niin taloudellisesti, kuin resurssitasollakin. Mikäli globaalit ennusteet likitaitteisuuden kasvusta lähivuosikymmenten aikana tulevat toteutumaan, niin terveydenhuolto kuormittuu jatkossa yhä enemmän. Likitaitteisuuden ennaltaehkäisy ja torjunta tulisi huomioida jo poliittisten päättäjien toimesta, sekä lisätä julkisen terveydenhuollon tulevaisuuden strategioihin. (5, 6, 17). Tällöin lasten ulkoilu- ja lähityöskentelysuosituksista olisi mahdollista tulla osa jokapäiväistä toimintaamme. Maailmanlaajuista elämäntyylin muutosta lähityöskentely- ja ulkoilutapojen osalta ei voida täysin estää, mutta oikeanlaisilla ohjeistuksilla ja suosituksilla voitaisiin likitaitteisuuden kasvuun puuttua. Marikki Suvala, optometristi AMK on Terveyden edistämisen koulutusohjelmasta (YAMK) Metropolia Ammattikorkekoulusta. Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön ”Myopia – globaali terveysuhka". Juha Havukumpu, FM, Lehtori. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen osaamisalue, Master's DP in Health Business Management. Kristiina Heinonen, FT, TtM, Lehtori on toiminut lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa, tutkijana ja pitkän linjan terveyden edistäjänä erityisesti perhehoitotyössä. Hän toimii kansallisissa ja kansainvälissä yhteistyössä ja Monikkoperheet ry:n asiantuntijana. Lähteet: Alvarez-Peregrina, Christina C. & Sanchez- Tena, Miguel Angel M.A. & Martinez- Perez, Clara C. & Villa- Collar, Cesar C. 2019. Prevalence and Risk Factors of Myopia in Spain. Journal of Ophthalmology 2019. Baird, Paul N. & Saw, Seang-Mei & Lanca, Carla & Guggenheim, Jeremy A. & Smith, Earl L. & Zhou, Xiangtian & Ohno-Matsui, Kyoko & Wu Chang, Pei & Sankaridurg, Padmaja & Chia, Audrey & Rosman, Mohamad & Lamoureux, Ecosse L. & Man, Ryan & He, Mingguang 2020. Myopia (Primer). Nature Reviews: Disease Primers 6 (1). 1–20. Carr, Brittany & Stell, William K. 2017. The Science behind myopia. Webvision: The Organization of the Retina and Visual System. U.S National Library of Medicine. Holden, Brien A. & Fricke, Timothy R. & Jong, Monica & Naduvilath, Thomas J. & Naidoo, Kovin S. & Resnikoff, Serge & Sankaridurg, Padmaja & Wilson, David A. & Wong, Tien Y. 2016. Global Prevalence of Myopia and High Myopia and Temporal Trends from 2000 through 2050. Ophthalmology 123 (5). 1036–1042. American Academy of Ophthalmology Jin, Ju- Xiang & Hua, Wen- Juan & Jiang, Xuan & Wu, Xiao- Yan & Yang, Ji- Wen & Gao, Guo- Peng, Fang, Yun & Pei, Chen- Lu &Wang, Song & Zhang, Jie- Zheng & Tao, Li- Ming & Tao, Fang- Biao 2015. Effect of outdoor activity on myopia onset and progression in school- aged children in northeast china: the sujiatun eye care study. BMC Ophthalmology 15. Morgan, Ian.G.& Ohno-Matsui, Kyoko & Saw, Seand-Mei 2012. "Ophthalmology 2: Myopia", The Lancet 379 (9827). 1739–1748. Németh, Janos & Tapasztó, Beata & Aclimandos, Wagih A. & Kestelyn, Philippe, Jonas Jost B. & De Faber Jan-Tjeerd H.N. & Januleviciene, Ingrida & Grzybowski, Andrzej & Nagy, Zoltan Zolt & Pärssinen, Olavi & Guggenheim, Jeremy A. & Allen, Peter M. & Baraas Rigmor C. & Saunders, Kathryn J. & Flitcroft, Daniel Ian & Gray ,Lyle S. & Polling, Jan Roelof, Haarman, Annechien Eg & Tideman J. Willem L. & Wolffsohn, James Stuart & Wahl, Siegfried & Mulder, Jeroen A. & Smirnova, Irina Yurievna & Formenti, Marino & Radhakrishnan, Hema & Resnikoff, Serge 2021. Update and guidance on management of myopia. European Society of Ophthalmology in cooperation with International Myopia Institute. Eur J Ophthalmology 31(3). 853–883. O’Connor, Kevin 2018. Myopic epidemic. Capital Eyes- verkkosivusto. <https://www.capitaleyes.co.nz/news/2018/7/18/myopia-epidemic>. Luettu 18.11.2021. Pin-Chen, Huang & Ya-Chuan, Hsiao & Ching-Yao, Tsai & Der-Chong, Tsai & Chi-Wen, Chen & Chih-Chien Hsu & Huang, S hier-Chieg & Meng-Hui, Lin & Yiing-Mei, Liou 2020. Protective behaviours of near work and time outdoors in myopia prevalence and progression in myopic children: a 2-year prospective population study. British Journal of Ophthalmology 104(7). 956–961. Rusnak, Stepan & Salcman, Vaclav & Hecova, Lenka & Kasl, Zdenek 2018. Myopia Progression Risk: Seasonal and Lifestyle Variations in Axial Length Growth in Czech Children. Journal of Ophthalmology vol. 2018. 1–5. Savola, Elina & Koskinen- Ollonqvist, Pirjo 2005. Terveyden edistäminen esimerkein. Käsitteitä ja selityksiä. Edita Prima Oy, Helsinki 2005. Saxena, Rohit & Vashist, Praveen & Tandon, Radhika & Pandey, Ravindra M. & Bhardawaj, Amit & Gupta, Vivek & Menon, Vimala 2017. Incidence and progression of myopia and associated factors in urban school children in Delhi: The North India Myopia Study (NIM Study). PLoS One 12(12). 1–12. Seltman, Whitney 2020. What is myopia (Nearsightedness)? WebMD- verkkosivusto. <https://www.webmd.com/eye-health/nearsightedness-myopia>. Luettu 18.11.2011. World Health Organization 2017. The impact of myopia and high myopia. Report of the Joint World Health Organization–Brien Holden Vision Institute Global Scientific Meeting on Myopia. University of South New Wales. Geneva: World health Organization. Xiong, Shuyu & Sankaridurg, Padmaja & Naduvilath, Thomas & Zeng, Jiajie & Zou, Haidong & Lv, Minzhi & He, Xianggui & Xu, Xun 2017. Time spent in outdoor activities in relation to myopia prevention and control: a meta‐analysis and systematic review. Acta Ophtalmologica 2017, 95. 551–566. Xue-Bi, Cai & Shou-Ren, Shen & De-Fu, Chen & Qingjiong, Zhang & Zi-Bing, Jin 2019. An overview of myopia genetics. Experimental eye research 188. 1–18. Zhang, Xiyan & Wang, Yan & Pan, Chenwei & Yang, Wenyi & Xiang, Yao & Yang, Jie & Zhang, Fengyun 2020. Effect of Genetic-Environmental Interaction on Chinese Childhood Myopia, Journal of Ophthalmology 2020. 1–6.
Roskaava terveydenhuolto – kuka kantaa vastuun?
Terveysalan toimijat tuottavat valtavan määrän jätettä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti, ja covid19-pandemian myötä kertakäyttöisten suojavarusteiden käyttö on lisääntynyt rajusti hoitotyössä (1). Jätteiden määrän ja käsittelyn jatkuvasti kasvavat vaikutukset ympäristöömme sekä väestön terveyteen ovat huomattavat. Terveysala tuottaa n. 4.4 % koko maailman päästöistä. Suomen aiheuttamista kokonaispäästöistä terveysalan osuus on 5 %. (4) Terveysalan työntekijöiden keskuudessa kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus on kuitenkin vielä heikkoa, ja terveysalan toimijoiden strategioissa kestävä kehityksen aihealueet eivät nouse esiin yleisesti (2,3). Jotta kestävän kehityksen toteuttaminen ja kiertotalous tulisivat luontevaksi osaksi terveysalan toimijoiden arkipäivää, on herätettävä enemmän keskustelua ja vaadittava toimenpiteitä joka tasolla – niin kliinisessä työssä terveysalan organisaatioissa kuin päättäjätasollakin valtakunnallisesti. Hoitoalan on sitouduttava mukaan Glasgow’n ilmastokokouksessa sovittuihin lisätoimenpiteisiin, joilla rajataan ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen. YK vaatii velvoitteiden täyttämistä globaalisti myös yritysten näkökulmasta YK:n kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma, Agenda2030, sisältää 17 tavoitetta, joihin kaikkien maailman maiden tulisi pyrkiä vuoteen 2030 mennessä. Yhteiskunnan eri toimijoilla, niin hallituksella, yrityksillä ja organisaatioilla kuin kansalaisillakin on oma roolinsa tavoitteiden saavuttamiseksi. (5) Tavoitteessa 12 varmistetaan maailman kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyttä, jotka ovat ympäristölle ja terveydelle edullisia. Näiden suhteen terveysalalla on vielä paljon kehitettävää. Terveyden edistämisen näkökulma terveysalan organisaatioiden strategiapöydälle Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta terveyden edistäminen on yksi terveydenhuollon päätehtävistä. Väestön taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi on sidoksissa maapallon resursseihin, kuten luonnonvaroihin ja ekosysteemin toimintaan. (6) Ennaltaehkäisevän toiminnan tehostaminen maailmanlaajuisesti terveydenhuollossa vähentää sairauksien syntyä, sairaalakäyntien ja hoitokertojen määrää, jolloin sairaalajätettäkin syntyy vähemmän. Nykypäivänä eri toimialojen yritysten strategisissa tavoitteissa ja arvoissa puhutaan vastuullisesta kasvamisesta, ekologisuuden huomioinnista organisaation toiminnassa tai vihreistä arvoista, joita yrityksen ja sen henkilökunnan halutaan edustavan. Nämä trendikkäät lupaukset eivät kuitenkaan ole vielä löytäneet tietään kaikkien terveysalan organisaatioiden strategiakaavioihin. Vuonna 2019 toteutetussa opinnäytetyötutkimuksessa selvitettiin, kuinka monen suomalaisen sairaanhoitopiirin strategiassa tulee esiin ilmastonmuutokseen liittyviä sisältöjä tai tavoitteita. Kuudessa sairaanhoitopiirissä neljästätoista ilmastonmuutoksen näkökulmaa oli nostettu esiin, seitsemästä näkökulma puuttui kokonaan. Tutkimuksen tuloksissa ilmeni, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja varautuminen eivät näkyneet vielä terveydenhuollon strategioissa ja tutkimuksessa todettiin, että työ näiden suhteen oli vasta alussa. (2) Myös EU:n jätehuoltoon liittyvässä direktiivissä korostetaan tärkeimpänä jätteiden syntymisen ehkäisemistä. Ympäristöystävällisyys osaksi terveysammattilaisen arkea Hoitoalaa koettelevien isojen haasteiden keskellä herää kysymyksiä: Miten hoitoala pystyy ratkaisemaan alati kasvavan jäteongelmansa? Kuka miettii uusia toimintatapoja käytäntöön kestävän kehityksen edistämiseksi? Tiedonpuute ja osin vieraalta tuntuva aihe saattaa estää kestävän kehityksen toteutumista hoitotyössä. Osasyy voi olla myös työkulttuurissa. Ekologisista toimintatapojen tarpeista ollaan usein tietoisia, mutta hoitajat eivät koe sitä osaksi omaa työnkuvaansa. (3) Jotta kestävää kehitystä tukevat työskentelytavat kuuluisivat itsestään selvänä osana sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen työnkuvaan, ne tulisi nostaa esiin jo ammattiin opiskeltaessa. Voisiko tähän ratkaisuna olla koulutusorganisaatioiden opintosuunnitelmiin sisältyvä opintojaksokokonaisuus hoitoalan kestävistä toimintatavoista? Opintojen tuomien valmiuksien myötä hoitoalan opiskelijat jalkauttaisivat uusia toimintatapoja alalle ja herättelisivät myös työyhteisöitä pohtimaan alan ekologisuutta uusin silmin. Metropolia Ammattikorkeakoulu kertoo strategiassaan olevansa ”osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja”, jolla tavoitellaan vahvaa vaikuttavuutta yhteiskunnan ja ihmisen parhaaksi. Yli tuhat sosiaali- ja terveysalan valmistunutta ammattilaista vuosittain voisi opiskeluidensa myötä tulleen ekologisen asiantuntijuuden avulla uudistaa työpaikkojen toimintakulttuuria merkittävästi. (8, 9) Jokainen meistä voi tehdä omalla työpaikallaan jotakin; Kyseenalaistetaan työpaikkamme kertakäyttökulttuuria; järkevillä hankinnoilla saadaan aikaan säästöjä. Esimerkiksi pelkästään siirtymällä käyttämään pestäviä leikkaussalitakkeja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri säästi jätekustannuksissa 7 100 euroa ja tuotti 32 000 kiloa vähemmän sairaalajätettä vuodessa. Vaaditaan myös tavarantoimittajia suosimaan vihreitä tuotteita ja ympäristöystävällisiä materiaaleja. Löytyykö työpaikaltasi ekotukihenkilöä? Helsingin kaupungin kehittämä toimintamalli ympäristöasioiden huomioimiseksi työpaikoilla on levinnyt kuntiin ja organisaatioihin. Kaipaako työyhteisösi lisätietoa? Esimerkiksi Ympäristöosaava-verkkopalvelu tarjoaa alakohtaisia työkaluja organisaatioiden ekologisemman toiminnan kehittämiseen. Nostetaan aihetta esiin työyhteisössä; vähennetään, käytetään uudelleen, kierrätetään, kompostoidaan tai lajitellaan mahdollisimman tarkasti kaikki syntyvä jäte. Otetaan asiat puheeksi. Keskustelun ylläpitäminen edesauttaa toimintaan ryhtymistä. Jäteongelma ei ratkea itsestään. Se vain kasvaa. Kirjoittajina Metropolia ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen YAMK-opiskelijat Anu Mayer, Hanna Raatikainen, Hanna Tattari, Maria Halonen ja Marleena Vuorialho. Kirjoittajat työskentelevät terveysalan julkisella tai yksityisellä sektorilla erilaisissa tehtävissä. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Kristiina Heinonen ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet: (1) Pihlava, Minna 2020. Korona vähensi sekajätteen määrää HUS:ssa. Lääkärilehti 34/2020, 75 s. 1575. <https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/korona-vahensi-sekajatteen-maaraa-hus-ssa/> Viitattu 3.11.2021 (2) Rinne, Iida 2020. Sairaanhoitopiirien näkökulmat ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. <https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/334176/Rinne%20Iida.pdf?sequence=2&isAllowed=y > Viitattu 3.11.2021 (3) Leppänen, Taava 2021. Kestävä kehitys ei vielä näy leikkausosastojen hoitotyössä. University of Eastern Finland. <https://www.uef.fi/fi/artikkeli/kestava-kehitys-ei-viela-nay-leikkausosastojen-hoitotyossa> Viitattu 3.11.2021 (4) Karliner, Josh & Slotterback, Scott & Boyd, Richard & Ashby, Ben & Steele, Kristian 2019. Health Care`s Climate footprint. How the health sector contributes to the global climate crisis and opportunities for action. Health Care without harm and ARUP. <https://noharmglobal.org/sites/default/files/documentsfiles/5961/HealthCaresClimateFootprint_092319.pdf> Viitattu 3.11.2021 (5) Kestävä kehitys. Tavoite 12: Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys. <https://kestavakehitys.fi/web/kestava-kehitys/agenda2030/tavoite-12> Viitattu 3.11.2021 (6) Ympäristöosaava.fi, ympäristöosaava ammattilainen. Opiskeluaineisto, sosiaali- ja terveysala. <https://www.ymparistoosaava.fi/sosiaali-ja terveysala/doc/Opiskeluaineisto_sosiaali_ja_terveysala.pdf> Viitattu 3.11.2021 (7) European Commission. Waste Framework directive <https://ec.europa.eu/environment/topics/waste-and-recycling/waste-framework-directive_en> Viitattu 3.11.2021 (8) Metropolia Ammattikorkeakoulu. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. <https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/strategia-2030> Viitattu 3.11.2021 (9) Metropolia Ammattikorkeakoulu. Tunnusluvut 2020. <https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/ajankohtaista/vuosikatsaukset/2020/tunnusluvu> Viitattu 3.11.2021 (10) Ilkka, Lasse & Alkio, Jyrki & Känkänen, Janne 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon suojavarusteiden tilannekuva päivitetty. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö. Tiedote 138/2020. <https://stm.fi/-/sosiaali-ja-terveydenhuollon-suojavarusteiden-tilannekuva-paivitetty> Viitattu 3.11.2021
Käänne monialaisempaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen
Perinteisesti terveyden edistäminen ajatellaan terveyspalveluiden kautta toteutuvaksi asiakkaiden ja potilaiden ohjaamiseksi, hoitamiseksi ja kuntouttamiseksi. Terveys- ja sosiaalipalveluilla on keskeinen tehtävä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Nykyisin ymmärrämme kuitenkin aiempaa laajemmin terveyteen vaikuttavia taustatekijöitä, kuten elintapojen ja -olojen, ympäristöllisten ja yhteisöllisten tekijöiden vaikutuksen väestön terveyteen ja hyvinvointiin. Sosiaali- ja terveysala ei pysty yksin omilla palveluillaan vastaamaan tehokkaasti laajoihin ja kasvaviin terveyden edistämisen haasteisiin. Tietoinen vaikuttaminen ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin edellyttää laaja-alaista, eri hallinto- ja tieteenalat sekä niiden osaamisen kokoavaa yhteistoimintaa. Lähestymistavan muutoksessa tulisi vahvistaa myös väestön omaa osallisuutta tukevan yhteistoimintakulttuurin luomista. Tässä blogissa lähestymme terveyden ja hyvinvoinnin monialaisuuden edellytyksiä parantavia ja mahdollistavia ratkaisuja niin käytäntöjen kuin kestävien toimintapoliitikoiden näkökulmasta. Laajeneva ymmärrys terveydestä ja hyvinvoinnista – haaste käänteeseen terveyden edistämisessä Kun 1900-luvun puolivälissä terveys määriteltiin staattisena, sairauden puuttumisena ja täydellisenä psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilana (1), on nykyinen käsitys terveydestä laajentunut. Kokonaisvaltaiseen terveyteen kuuluu fyysisen, psyykkisen ja henkisen ulottuvuuden lisäksi hyvinvoinnin ja elämänlaadun kokemukset, sosiaalinen osallistuminen, päivittäinen toimintakyky (2) ja ihmisen luontosuhde (3). Terveys on ihmisten kykyä selviytyä, kokea eheyttä, tasapainoa ja hyvinvoinnin tunnetta. Terveys on myös voimavara, jonka avulla monet muut hyvinvoinnin osatekijät ja hyvä elämä ylipäänsä voivat toteutua (5). Terveys kietoutuu koko ekosysteemiin, koska ihmisen terveyttä ei voida enää erottaa planeetan terveydestä (4, 3). Terveyden edistämisen asiantuntijuus ja toiminta pohjaavat nykyisin kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista ja niihin vaikuttavista yksilöllisistä, yhteisöllisistä, sosiaalista ja ympäristöllisistä tekijöistä sekä ekologista ja planetaarista tekijöistä (5, 6). Kuvio 1 tuo esiin pelkistetysti terveyden edistämisen monitasoisuuden ja sen, miten väestön terveys muodostuu monimutkaisten ihmisen ja luonnon välisten vuorovaikutusprosessien kautta. Terveyttä edistävät elinympäristöt, käsittäen luonnonympäristön ohella rakennetun, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen elinympäristön, ovat olleet meillä jo pitkään kirjattuna yhtenä terveyden edistämisen toimintalinjana (7). Linjaus on kuitenkin kääntynyt varsin heikosti perinteisen terveyden edistämisen käytännöiksi. Maailmalla yleistyneet ekologiset näkökulmat ovat alkaneet herättää keskustelua myös suomalaisessa terveyden edistämisessä. Ekologinen näkökulma ja ekososiaalinen terveyden edistämisen paradigma korostavat terveyttä holistisena kokonaisuutena, johon vaikuttaa ihmisten välinen sekä ihmisen ja ympäristön välinen keskinäisriippuvuus. Monialaisuuden potentiaali käyttöön Terveyden edistämisen toiminta on jäsentynyt 1980 -luvulta lähtien (WHO Ottawa Charter 1984) viiteen toiminta-alueeseen: Väestön terveysosaamisen lisääminen Terveyspalvelujen uudelleen suuntaaminen Yhteisöjen toiminnan kehittäminen Terveellisen ympäristön aikaansaaminen Terveyttä tukeva yhteiskuntapolitiikka ja päätöksenteko. Ottawa Charteria on pidetty ja sovellettu terveyden edistämisen mallina sen alusta lähtien, ja sitä pidetään edelleen "kultaisena standardina" terveyden parantamiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen maailmanlaajuisesti. Kuitenkin eri toiminta-alueiden mahdollisuudet terveyden parantamiseksi tarvittaviin muutoksiin ja käytännön ratkaisuihin ovat jääneet pitkälle käyttämättä. Edelleen painotus on paljolti yksilöön vaikuttamisessa yhteisöjen kehittämisen ja ympäristön huomioimisen jäädessä vähemmälle, puhumattakaan terveyden edistämisen ”ekologisesta sokeudesta” (9, 3). Yhteistoiminnan esteitä ovat muun muassa heikko eri hallintoalojen välisen yhteistoiminnan koordinaatio, kyvyttömyys tunnistaa yhteistoiminnan tuottamia hyötyjä, sektoriperustainen mandaatti-ajattelu ja yhteisresurssien puute (10). Kestävää terveyttä ja hyvinvointia monialaisesti -blogin kirjoituksissa pyrimme nostamaan monialaisen toiminnan kiinnostuksen kohteeksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tarkastelemme evidenssin valossa sitä, miten monialaisella yhteistyössä voidaan luoda uusia ratkaisuja terveyden edistämisen toiminta-alueilla (1). Monitieteinen ja -alainen yhteistoiminta voisi muodostua käänteentekeväksi voimaksi kohti kokonaisvaltaista ja kestävää terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Kestävää terveyden edistämistä avaavat näkökulmat voivat käsitellä myös terveyden edistämistä ohjaavien uusien paradigmojen tai valtavirtojen kehitystä tai kestävää terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa kunnissa ja yhteisöissä. Otamme mielellään myös uudet käsitteet, kuten esimerkiksi EcoHealth (EkoTerveys), Planetary health (Planetaarinen terveys), Ecological public health (Ekologinen kansanterveys) ja Ecosocial health (Ekososiaalinen terveys) tarkastelun kohteiksi etsiessämme käännettä ja isoa kuvaa, kohti kestävien arvojen mukaista monialaista terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Kirjoittajat: Arja Liinamo, Th, TtT, on TKI -tehtävissä toimiva Terveyden edistämisen yliopettaja ja tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK). Kaija Matinheikki, PsT, yliopettaja, tehtäväalueina monialainen YAMK -opinnäytetöiden ohjaus ja hanketyö. Lähteet: Constitution of The World Health Organization. Basic Documents, Forty-fifth edition, Supplement, October 2006. https://www.who.int/governance/eb/who_constitution_en.pdf Huber M, Vliet M, Giezenberg M, Winkens B, Heerkens Y, Dagnelie P, Knottnerus J (2016). Towards a ‘patient-centred’ operationalisation of the new dynamic concept of health: a mixed methods study. BMJ Open. 2016; 6(1): e010091. Published online 2016 Jan 12. doi: 10.1136/bmjopen-2015-010091 Kuukka, K., Lehtonen A., Pulkki J. (2019) Kansanterveystieteen ekologinen käänne – Kohti ekososiaalista terveysparadigmaa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2019: 56: 306–317 Shanghai Declaration on promoting health in the 2030 Agenda for Sustainable Development, 2016. Luettu 31.1.2022. https://www.who.int/publications/i/item/WHO-NMH-PND-17.5 THL, 2021. Hyvinvointi- ja terveyserot. Keskeisiä käsitteitä. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/keskeisia-kasitteita. 11.2021 Health promotion. https://www.who.int/health-topics/health-promotion#tab=tab_1 17.11.2021 Terveyden edistämisen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:19. Helsinki 2006. Blanes N, Sainz M, Milego R, Ubach R (2012). Health and Quality of life Synthesis Report, October 2012, Urban Nexus project. https://www.researchgate.net/publication/234026987_Health_and_Quality_of_life_Synthesis_Report/figures Thompson S, Watson M, Tilford S (2018). Ottawa Charter 30 years on: still an important standard for health promotion. International Journal of Health Promotion and Education, 2018 VOL. 56, NO. 2, 73–84 https://doi.org/10.1080/14635240.2017.1415765 Multisectoral and intersectoral action for improved health and well-being for all: mapping of the WHO European Region Governance for a sustainable future: improving health and well-being for all. World Health Organization (WHO 2018). https://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0005/371435/multisectoral-report-h1720-eng.pdf
Toimitettu blogi, jossa julkaistaan ajankohtaisiin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen teemoihin ja haasteisiin liittyviä tutkimus- ja kehittämistyöhön pohjautuvia julkaisuja. Kirjoittajat ovat Metropolian sekä yhteistyöorganisaatioiden asiantuntijoita sekä Metropolian YAMK-opiskelijoita.
Arja Liinamo (päätoimittaja),
yliopettaja (terveyden edistäminen),
Terveys -osaamisalue,
puh. 040 3340918
Aino Vuorijärvi,
yliopettaja (suomen kieli ja viestintä),
Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue,
puh. 050 541 1395
Teija Rautiola,
lehtori,
Terveys -osaamisalue,
puh. 040 630 0351
Agenda 2030 Agenda2030 Asunnottomuus Auttaminen Ekologinen malli Ekososiaalinen terveyden edistäminen Huumekuolemat hyvinvointi Ihmiskauppa Kestävä kehitys liikennevalopalvelumalli likitaitteisuus lähityöskentelysuositukset Maahanmuuttajanaiset mielenterveys Monialainen yhteistyö Nuorten uupumus Opiskelijaterveydenhuolto opiskelu-uupumus opiskeluhyvinvointi opiskelukyvykkyys Osallisuus paradigma Planetaarinen ruokavalio Päihde-ja mielenterveyslaki Päihdelääketiede Ravitsemussuositukset Seksuaalinen hyväksikäyttö silmäsairaudet Somelääkäri SOTE-alat Sukupuolten tasa-arvo Terveyden edistäminen Terveyden edistäminen monialaisesti Terveysalan päästöt terveysuhka Tunnetaidot Tunnistaminen työelämä Työllistyminen työnantaja Vapaaehtoistyö Vastuullinen kuluttaminen Ympäristöystävällisyys z-sukupolvi