Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: opetussuunnitelma

Korkeakoulutuksen aktiivisella kehittämisellä vastataan muuttuviin osaamistarpeisiin
5.3.2024
Pia Koirikivi

Alati muuttuvassa tietotaloudessa oppilaitoksilla on merkittävä rooli kestävän tulevaisuuden ja työelämän kehittämisessä. Tähän tehtävään liittyen koulutusten tuottajien on tasapainoiltava yhtäältä toistaiseksi tuntemattomien ja jopa ennakoimattomien kehityskulkujen kanssa sekä toisaalta oltava toimijoita, jotka aktiivisesti luovat tulevaisuutta sen sijaan, että seuraavat sen kehittymistä vierestä. Koulutusten tuottajien tulee sekä seurata kehityskulkuja että aktiivisesti luoda tulevaisuutta. Mitä asiasta sitten sanotaan eri raporteissa ja kyselyissä? Suomalaista korkeakoulujärjestelmää tarkastelleet viimeaikaiset raportit sekä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen lausunto korostavat koulutuksen kehittämistarpeina erityisesti tutkintokoulutusten osaamisperustaisuuden vahvistamista sekä joustavien oppimispolkujen luomista (1, 2, 3, 4, 5). Opetushallituksen vuonna 2022 toteuttamassa kyselyssä osaamistarpeiden muutosarvioissa tärkeitä tulevaisuuden teemoja olivat erityisesti edistyneeseen digitaaliseen osaamiseen sekä kestävyysosaamiseen liittyvien taitojen vahvistaminen (3). Kuulostaako tutulta? Keskusteluja siitä, miten näihin osaamistarpeisiin pystytään vastaamaan käydään todennäköisesti jostakin näkökulmasta jokaisessa korkeakoulussa. Jotta puheet jalostuvat konkretiaksi, on niiden siirryttävä strategisista visioista käytäntöön, kuten opetussuunnitelmiin. Opetussuunnitelmien uudistusvaihe onkin hyvä paikka pysähtyä miettimään, millaisia hyväksi havaittuja käytänteitä laaja-alaisten taitojen edistämiseksi on jo olemassa, ja minkälaiselle uudelle osaamiselle on tarvetta. Tulevaisuuden työelämä edellyttää edistyneitä laaja-alaisia taitoja Ammattikorkeakoulujen kehittämistyötä tehdään vahvasti työelämän tarpeet huomioiden. Se, mitä nämä työelämätarpeet ovat, vaihtelee paitsi aloittain myös ajankuvan ja tulevaisuusskenaarioiden mukaan. Tällä hetkellä kaikkia ammattikorkeakoulututkintoja ohjaava kansallinen vaativuustaso sekä eurooppalaisista korkeakoulututkinnoista annettu viitekehys edellyttävät, että opiskelijat saavat koulutuksessaan substanssiosaamisen lisäksi yleiset taidot. Näiden taitojen avulla he kykenevät toimimaan muuttuvissa toimintaympäristöissä, osaavat johtaa vaativia työkokonaisuuksia sekä viestiä selkeästi oman alansa sisällä sekä eri verkostoissa. (6.) Edistyneet digitaalisuustaidot sekä kestävyysosaaminen ovat teemoja, joiden tärkeys tulee edelleen kasvamaan eri toimialoilla. Yleisistä taidoista erityisesti edistyneet digitaalisuustaidot sekä kestävyysosaaminen ovat teemoja, joiden tärkeys tulee Opetushallituksen ja Osaamisen ennakointifoorumin (OEF) mukaan kasvamaan edelleen laajasti eri toimialoilla vuoteen 2030 mennessä (3). Näiden merkityksen moni tunnistanee myös oman työnsä osalta. Yhteiskunnallinen digitalisaatio ja kestävän tulevaisuuden luominen ovat vahvasti käynnissä olevia muutoksia, jotka eivät ole lähelläkään päätepisteitään. Digitaalisuudesta on puhuttu ja puhutaan siis jatkossakin paljon. Mihin suuntaan digitaitoja oikein tulisi kehittää? OEF:n katsauksessa tulevaisuudessa tarvittavat, edistyneet digitaaliset tietotaidot sisältävät seuraavat ulottuvuudet: digitaalisuuden perusteiden hallinnan digitaalisen lukutaidon digitaalisen sisällön tuottamisen digitaalisen turvallisuusosaamisen digitaaliset ongelmanratkaisutaidot sekä digitaaliset kommunikointi- ja yhteistyötaidot (3). Vastaavasti kestävyysosaaminen koostuu useasta eri osa-alueesta. Kaikkein tärkeimpänä kyselyyn vastanneet pitivät ongelmanratkaisutaitoja, joihin sisältyy kyky tunnistaa ja ratkaista erilaisia ongelmia kyky kerätä, analysoida ja yhdistää tietoa ongelmien ehkäisemiseksi sekä kyky sopeutua muutoksiin (3). Tulevaisuudessa tarvittavasta alakohtaisesta osaamisesta ja siihen liittyvistä muutostarpeista on kysytty myös ammattikorkeakoulujen opettajilta. Digitaalisuuteen liittyvät osaamistarpeiden muutokset nousevat vahvasti esille heidän vastauksissaan. Kahta korkeinta kärkisijaa pitivät digipedagogiikkaan sekä digitaalisiin oppimisvälineisiin ja ympäristöihin liittyvät osaamistarpeet (7). Myös näiden jälkeen suurimmat osaamistarpeiden kasvuun liittyvät teemat kytkeytyivät monilta osin digitalisaatioon. Vastauksissa korostuneita asioita ovat alusta- ja jakamistalouteen, avoimeen dataan, pedagogisen osaamiseen ja digitaaliseen läsnäoloon liittyvä osaaminen. (7.) Digitaalisuuteen liittyvät muutokset ja mahdollisuudet nousevat esille kehittämistarpeina ja suosituksina myös korkeakoulupedagogiikan tilaa käsittelevässä raportissa. Toom ja kumppanit kehottavat korkeakouluja kehittämään digitaalisia oppimisratkaisuja sekä hyödyntämään tekoälyä ja teknisiä ratkaisuja pedagogiikassa kokonaisvaltaisesti. (2.) Uudenlaisen ajattelun ytimessä on se, miten digitaalisuutta, tekoälyä ja erilaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti yksilöllisten oppimisratkaisujen luomisessa. Puheet digipedagogiikasta ja verkko-opintojen lisääntyvästä roolista koulutustarjonnassa eivät tarkoita enää menneinä vuosina hallinnutta ajattelutapaa opetusteknisistä ratkaisuista. Tällöin perinteisesti läsnäopetuksena järjestettyä opetusta siirrettiin verkkoympäristöön. Digitaalinen murros opetuksessa juurruttaa nyt kokonaan uudenlaista ajattelua. Ytimessä on se, miten digitaalisuutta, tekoälyä ja erilaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti yksilöllisten oppimisratkaisujen luomisessa. Mitä nämä tavoitteet sitten tarkoittavat käytännössä? Konkreettisesti digitaalisuuteen liittyvät pedagogiset muutokset näkyvät esimerkiksi korkeakoulujen yhteistyönä tuotetussa Digivisio 2030-hankkeessa, jonka pyrkimyksenä on luoda yhteinen verkko-opintojen ekosysteemi, jonka avulla opintoja pystytään kytkemään saumattomasti osaksi oppijoiden erilaisia koulutuspolkuja ja elämänvaiheita. Tämän ekosysteemin kehittämiseksi korkeakouluissa on tärkeää panostaa paitsi omien verkko-opintojensa suunnitteluun myös yhteistyöhön muiden oppilaitosten kanssa. Jotta voimme kehittää korkeakoulujen pedagogista toimintaa vastaamaan yhä paremmin tulevaisuuden tarpeisiin, tarvitsemme kasvavasti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Kansallisen yhteistyön lisäksi erityisesti ammattikorkeakouluissa tulisi panostaa opiskelijoiden kansainvälisyysosaamiseen ja kannustaa opiskelijoita kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja työharjoitteluun (2).  Tärkeitä ulottuvuuksia koulutusten kehittämisessä ovat myös jo aiemmissa selvityksissä esille nousseet näkemykset joustavista opintopoluista, ristiinopiskelun tukemisesta sekä osaamisen tunnustamisesta (4, 5). Kehittämistarpeiden tunnistamisesta ratkaisuihin  Opetussuunnitelmien uudistustyö on yksi keino, jolla voidaan vastata tulevaisuudessa korostuviin osaamistarpeisiin. Metropolia Ammattikorkeakoulussa se käynnistettiin keväällä 2024. Opetussuunnitelmauudistuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä opintoihin työelämässä tarvittavaa, laaja-alaista osaamista tukevia sisältöjä ja kansainvälisyyttä sekä lisätä toteutuksiin joustavia suoritustapoja ja monipuolista verkko-opintotarjontaa. Tavoitteena Metropoliassa on, että kaikkien tutkintojen rakenteisiin kuuluu uusi, laaja-alaisia opiskelu- ja työelämätaitojen kehittymistä tukeva opintokokonaisuus vuonna 2025. Se koostuu laajuudeltaan pienistä kursseista, joita opiskelijat voivat valita vapaasti kaikille yhteisestä kurssitarjonnasta ja suorittaa opinnoissaan joustavalla aikataululla. Kurssien toteutusmuodot määritellään tarkemmin toteutus- ja arviointisuunnitelmissa (8), mutta uudistuksen yhtenä tavoitteena on luoda runsas tarjonta verkko-opintoina suoritettavia opintoja sekä suomeksi että englanniksi. Jokaiseen tutkintoon sisältyy uusissa opetussuunnitelmissa myös kansainvälisyysosaamista tukeva, U!REKA SHIFT-yhteistyönä toteutettava kurssi. Sen sisältö kehitetään yhdessä Metropolian koordinoiman, eurooppalaisista korkeakouluista koostuvan verkoston kanssa. Ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin nämä muutokset tulevat vuotta myöhemmin. Uusien osuuksien lisäksi tutkinnoissa edistetään edelleen kestävän kehityksen teemoja oman alan ja ammattitaidon edellyttämien alakohtaisten opintojen rinnalla. Millaista “oman alan” osaaminen jatkossa on? Miten opetussuunnitelmissa näkyy se, että laaja-alaista osaamista tarvitaan yhä laajemmin ja moninaisemmin? Korkeakouluilla on sekä paljon vastuita että mahdollisuuksia vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Jotta voimme antaa opiskelijoille sellaiset valmiudet, joilla he kykenevät toimimaan joustavasti erilaisissa työympäristöissä ja niiden digitaalisissa ulottuvuuksissa, on olennaista, että annamme tähän korkeakouluissa mallia sekä opintojen sisältöjen että toteutusten muodossa. Tässä onkin kaikille korkeakoulusektorin asiantuntijoille tärkeä pohdinnan paikka. Millaista “oman alan” osaaminen jatkossa on? Miten opetussuunnitelmissa tulee näkymään se, että laaja-alaista osaamista tarvitaan yhä laajemmin ja moninaisemmin? Kirjoittaja Pia Koirikivi (FT, kasvatustieteiden dosentti) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa oppimistoiminnan asiantuntijana. Hän on erityisen kiinnostunut korkeakoulupedagogiikan kehittämisestä. Aiemmalta taustaltaan hän on kasvatustieteiden tutkija, opettajankouluttaja ja yliopistonlehtori. Lähteet Yhdistetty lausunto yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallien uudistamisesta, 19.2.2024. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Toom, A., Heide, T. Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S. & A. Karvonen, 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi. Julkaisut 22. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla. Laaja-alaisten osaamistarpeiden kehitys vuoteen 2030 mennessä. Osaamisen ennakointifoorumin 2021-2024 tuloksia. Raportit ja selvitykset 2023:1.  Opetushallitus. Moitus, S. & L. Weimer, 2020. Suomen maaraportti: Joustavat opintopolut korkeakoulutuksessa. Policy brief opetus- ja kulttuuriministeriölle ja suositukset korkeakouluille.  Moitus, S., Weimer, L. & J. Välimaa, 2020. Flexible learning pathways in higher education. Finland’s country case study for the IIEP-UNESCO SDG4 project in 2018–2021. Julkaisut 12. Kansallinen koulutuksen arvointikeskus. Valtioneuvoston asetus tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä 120/2017, § 2. Valtioneuvosto. Ammattialakohtainen osaamistarpeiden muutos vuoteen 2030. Verkkoraportti. Opetushallitus. Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lue lisää

Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen
6.10.2020
Tiina Kokko

Mihin asioihin opetussuunnitelmalla tai sen uudistamisella voi vaikuttaa? Onko osaamisperusteisesta opetussuunnitelmasta jotain hyötyä opettajalle? Miten opetussuunnitelma toimii korona-aikana? Metropolia Ammattikorkeakoulu on muiden eurooppalaisten korkeakoulujen joukossa työstänyt opetussuunnitelmiaan osaamisperusteisiksi jo vuosituhannen alkuvuosista asti.  Aluksi huomiota kiinnitettiin osaamistavoitteiden kuvaamiseen; tavoitteena oli kuvata opiskelijan toimintaa ja osaamista sen sijaan, että kuvattaisiin opettajan tavoitteita opintojakson suhteen (esimerkiksi “tavoitteena on tutustua/käsitellä…” => “opiskelija osaa…”).   Itse asiassa suomenkielinen käsite ‘opetussuunnitelma’ sopii osaamisperustaiselle opetussuunnitelmalle huonosti, sillä osaamisperusteinen opetussuunnitelma ei listaa opettajan suunnitelmia opetettavista asioista (opettajanäkökulma), vaan lähtökohtana on opiskelijan tavoitteleman ja saavuttaman osaamisen kuvaaminen (opiskelijanäkökulma).  Opetussuunnitelmien osaamisperusteisuudessa on edetty vaiheeseen, jossa voidaan edetä muotoseikoista laadun tarkasteluun. Metropolian uusimmassa opetussuunnitelmauudistuksessa kiinnitetäänkin huomio juuri osaamisperusteisuuden laatuun. Opetussuunnitelman osaamisperusteinen laatu on opiskelijalähtöisyyttä sekä opetussuunnitelman käytettävyyttä osaamisen arvioinnissa ja tunnistamisessa. Esimerkiksi Metropolian opetussuunnitelmien laadun itsearvioinnin kriteerit pyrkivät varmistamaan, että osaamistavoitteet ovat saavutettavissa opintojakson laajuuden antamissa rajoissa, osaamistavoitteet ovat linjassa tutkinnon tavoitteiden ja arviointikriteereiden kanssa, ja että osaamistavoitteet on kuvattu siten, että opiskelijan osaaminen on arvioitavissa. Huomio osaamisperusteisuuden hyötyihin Osaamisperusteisen opetussuunnitelman hyöty korkeakoululle on sen joustavuus ja sovellettavuus eri tilanteisiin, oppimisympäristöihin ja työmuotoihin. Tämän mahdollistaa se, että Metropolian opetussuunnitelmassa kuvataan vain tavoitteena oleva opiskelijan osaaminen. Opetuksen ja oppimisen käytäntöön liittyvät tiedot määritellään toteutus- ja arviointisuunnitelmassa, jonka tiedot opiskelija voi lukea netistä ennen opintojaksototeutukselle ilmoittautumista. Metropoliassa opetussuunnitelma on koko tutkinnon ajan kestävä vakaa perusta, jolle opetuksen ja oppimisen ajankohtaiset käytännöt rakennetaan lukuvuosittain tai -kausittain. Korkeakoulun lisäksi osaamisperusteisuudesta on hyötyä myös opiskelijalle ja opettajalle.  Opiskelijanäkökulmasta laaditut osaamiskuvaukset:  asettavat tavoitteen: millaista osaamista on tavoiteltava, kertovat mitä opintojaksolta voi odottaa saavansa, mahdollistavat opiskelijan osaamisen itsearvioinnin: oman osaamisen vertaaminen osaamistavoitteisiin ja oman osaamisen tasoon, mahdollistavat oman osaamisen tunnistamisen ja mahdollisen hyväksilukuprosessin käynnistämisen ja opintojen henkilökohtaistamisen,  mahdollistavat oman osaamisen sanoittamisen esimerkiksi työnhakutilanteissa. Opettajaa osaamisperusteiset osaamiskuvaukset: auttavat tunnistamaan osaamista työmuodoista ja oppimisympäristöistä riippumatta, antavat pedagogisen vapauden suunnitella opetusta ja oppimista eri oppimisympäristöissä ja työmuodoin, arvioimaan osaamisen eri tasoja. Osaamisperusteisuuden tärkeys jatkuvalle oppimiselle on tunnistettu jo ammattikorkeakoulun pedagogisessa keskustelussa sekä yrityselämässä. Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja Asko Karjalainen esittää (AMK-lehti 1/2019) ammatillisessa koulutuksessa toteutettavaa vahvaa osaamisperusteisuutta myös korkeakouluille. Helsingin seudun kauppakamarin asiantuntija Riikka Vataja kiteyttää omassa verkkokirjoituksessaan Osaamisperusteisuus jatkuvan oppimisen ytimenä: “Osaamisperusteisuuden täytäntöönpano on jatkuvan oppimisen mahdollistamista parhaimmillaan”. Vahva osaamisperusteisuus näkyy käytännön opetuksen ja oppimisen toiminnassa lähtötaso-osaamisen huomioimisena ja yksilöllisenä ohjauksena. Oman osaamisen arviointikyky ja osaamistarpeiden tunnistaminen yhdistettynä vahvan osaamisperusteisuuden mukaiseen yksilölliseen ohjaukseen mahdollistavat jatkuvan oppimisen. Käytännössä tämä ajatus toteutuu jo ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutuksessa. Opetussuunnitelma on käsitteenä monitulkintainen Edellä kirjoitin ’Metropolian opetussuunnitelmasta’. Eikö riitä, että puhuu vain opetussuunnitelmasta? Ei riitä, sillä opetussuunnitelmasta käytävää keskustelua hämmentää korkeakoulukentällä ’opetussuunnitelma’-käsitteelle annetut erilaiset merkitykset.  Opetussuunnitelma (AMK) = Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelma, joka sisältää opiskelijalähtöiset osaamistavoitteet, sisällöt, esitietovaatimukset sekä arviointikriteerit opiskelijan osaamisina kuvattuna. Opetussuunnitelma (AMK) ei sisällä työmuotojen, oppimisympäristön tai arvioinnin perusteiden määrittelyä, jotka kuvataan opinnon toteutus- ja arviointisuunnitelmassa. Kansainvälisissä yhteyksissä ja yliopistomaailmassa opetussuunnitelma-käsite saattaa sisältää osaamistavoitteiden lisäksi muun muassa tietoa opetuksen ja oppimisen toteuttamis- ja arviointimenetelmistä. Metropoliassa kaikki opetuksen ja oppimisen käytännön järjestelyt, kuten oppimisympäristöt, oppimateriaalit, työmuodot (opetusmetodit), vaihtoehtoiset suoritustavat, arvioinnin periaatteet ja menetelmät, arviointiasteikko (hyväksytty/hylätty tai numeroarviointi) ja arvosanan muodostuminen, kuuluvat toteutus- ja arviointisuunnitelmaan, eivät opetussuunnitelmaan.   Metropoliassa opettajan tai opettajatiimin suunnittelemia työmuotoja ja arvioinnin periaatteita ei “valeta sementtiin” opetussuunnitelmassa, vaan ne dokumentoidaan opiskelijoiden nähtäväksi vasta toteutus- ja arviointisuunnitelmaan ennen opintojakson toteutumista.  Opetussuunnitelma-käsitteen eri merkitykset kansainvälisissä yhteyksissä ja yliopistoympäristössä sekä ammattikorkeakoulussa on hyvä pitää mielessä, jos tutkii tarkemmin tämän blogikirjoituksen lähdeluettelon materiaaleja. Myös niissä ilmenee kahtalainen käsitys opetussuunnitelmasta; yliopistoympäristössä osaamisperusteiselta opetussuunnitelmalta odotetaan osaamistavoitteiden kuvaamisen lisäksi suoritusmuotojen ja arviointimenetelmien kuvaamista (esimerkiksi lähteessä Osaamisperustaisuudesta tekoihin - Esimerkkejä hyvistä käytännöistä, työkaluista ja muuta ajattelemisen aihetta ). Metropolian opetussuunnitelma keskittyy opiskelijalähtöiseen osaamistavoitteiden kuvaamiseen, mikä mahdollistaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen riippumatta siitä, miten tai missä osaaminen on hankittu. Jos keskustelussa ei tiedosteta opetussuunnitelma-käsitteen eri käyttötapoja korkeakoulussa, käsitykset siitä, mihin opetussuunnitelmalla ja sen uudistamisella voidaan vaikuttaa, saattavat johtaa ristiriitaisiin odotuksiin. Esimerkiksi ammattikorkeakouluympäristössä opetussuunnitelmauudistus ei automaattisesti uudista toimintakulttuuria tai pedagogisia käytäntöjä. Mihin opetussuunnitelmauudistus sitten voi vaikuttaa? Korkeakoulun yhteiset kriteerit täyttävä opetussuunnitelma voi, esimerkiksi Metropoliassa  asettaa tavoitteen kaikille yhteiselle alasta riippumattomalle ajankohtaiselle osaamiselle,  tukea korkeakoulun profiilia yhteiskunnan haasteisiin vastaavana koulutuksen ja osaamisen tarjoajana, ja  osaamisperusteisella laadulla tukea opiskelijalähtöisiä prosesseja opetuksessa ja oppimisessa sekä osaamisen tunnistamisessa. Opetussuunnitelman happotesti Keväällä 2020 ja lukuvuonna 2020-2021, koronapandemian rajoittaessa lähikontakteja, opetuksen ja oppimisen käytännön järjestelyt haastavat korkeakoulua, opiskelijoita ja opettajia. Opetussuunnitelman käytettävyyttä yllättävässä tilanteessa koetellaan; miten opetussuunnitelmassa asetetut osaamistavoitteet ovat saavutettavissa etä- tai hybridioppimisessa, “uudessa normaalissa”? Tämä on opetussuunnitelman happotesti.  Ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman keskittyminen toteuttamistavasta ja oppimisympäristöstä riippumattomiin osaamistavoitteisiin ja osaamisen avulla kuvattuihin arviointikriteereihin, tekee opetussuunnitelmasta haasteista huolimatta joustavan. Opiskelijalähtöisen osaamisperusteisen opetussuunnitelman osaamistavoitteita ei ole sidottu luokkahuoneeseen tai luentosaliin, eivätkä arviointikriteerit ota kantaa siihen, millaisilla tehtävillä, välineillä tai läsnäololla osaaminen osoitetaan. Silloin kun oppiminen ja opetus eivät ole sidottuja autenttiseen työympäristöön tai fyysiseen simulaatioympäristöön, osaamisperusteinen opetussuunnitelma (AMK) antaa opettajalle vapauden suunnitella toteutuksen ja arvioinnin parhaalla mahdollisella tavalla myös erityistilanteessa. Osaamisperusteiselle opetussuunnitelmalle ja etenkin arviointikriteereille, vallitseva pandemiatilanne on eräänlainen happotesti. Kun opetuksen ja oppimisen käytännön toteutus ja arviointi joudutaan suunnittelemaan lähikontakteja minimoiden, opetussuunnitelman osaamistavoitteiden kanssa linjassa olevien arviointikriteereiden tulee päteä myös etäoppimisessa. Mikäli arviointikriteereiden toteuttaminen näyttää etäoppimisessa hankalalta, tulisi tarkastella kriittisesti, onko opetussuunnitelman arviointikriteereihin eksynyt elementtejä, jotka ammattikorkeakoulussa kuuluisivatkin toteutus- ja arviointisuunnitelman puolelle. Tulevaisuudessa hyvä ohje osaamisperusteisen opetussuunnitelman kirjoittamiselle voisikin olla: kuvittele tilanne, että et voi tietää, kuinka opetus ja oppiminen järjestetään. Kirjoita tutkinnon osaamistavoitteet siten, että ne voidaan saavuttaa eri tilanteissa opintopisteiden määräämän kuormittavuuden rajoissa. (Huomaa, että opintopisteet kuvaavat opiskelijan työkuormaa. Opettajan työmäärästä sovitaan työaikasuunnittelussa, ei opetussuunnitelmassa!) Kaikkia opetuksen ja oppimisen haasteita osaamisperusteinen opetussuunnitelma ei voi ratkaista, mutta parhaimmillaan se antaa opettajalle pedagogisen vapauden suunnitella toteutus ja arviointi siten, että osaamistavoitteisiin voidaan päästä myös pandemia-aikana. Lähteet Karjalainen, A. (toim.) 2018. Osaamisen opettaja. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 56. Hakupäivä 1.9.2020.  Kullaslahti, J., Nisula L. & Mäntylä R. 2014. Osaamisperustaisuus opetussuunnitelmassa. Teoksessa Osaamisperustaisuudesta tekoihin, toim. Jaana Kullaslahti & Anu Yli-Kauppila. Turun yliopiston Brahea-keskuksen julkaisuja 3. Painosalama Oy, Turku. (PDF) Moon, Jenny 2007. Linking levels, learning outcomes and assessment criteria - EHEA version. (PDF). Hakupäivä 1.9.2020. Näin asennat oppimistavoitteet opetussuunnitelmaasi. Laaja oppimäärä. W5W2-hankkeen laatima opas 7.1.2009. Oulu: Oulun yliopisto. (PDF) Osaamisperustaisuudesta tekoihin - Esimerkkejä hyvistä käytännöistä, työkaluista ja muuta ajattelemisen aihetta (PDF). Hakupäivä 1.9.2020. Saranpää, M. 2012. Arvostan osaamista, arvioin osaamisia: Kriteerien kriteerit. Teoksessa Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2, toim. Hannu Kotila & Kimmo Mäki. Edita. Users’ Guide, E. C. T. S. 2015. Luxembourg: Publications Office of the European Union. European Union.

Lue lisää