Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: opetuksen ditalisaatio

Opettajasta tubettaja?!
23.4.2018
Mari Virtanen

Sosiaalinen media elää juuri nyt kulta-aikaansa. Snäppi, Insta, Whatsapp, Youtube ja Spotify ovat päivittäin nuorison käytössä. Samaan aikaan perinteisen median, sanomalehtien ja television merkitys näyttäisi olevan laskussa, sosiaalisen median käytön yleistyessä joka vuosi, samalla saavuttaen yhä laajempia ikäryhmiä. Nykynuori (13-29 v) hyödyntää sosiaalisen median palveluita ~15h/vko, Youtubea kanavana heistä käyttää 85% (SoMe ja nuoret 2016). Näiden faktojen valossa herää ajatus, voisiko tämän “ilmiön” potentiaalia hyödyntää myös opetuksen ja koulutuksen puolella. Voiko opettaja viestiä sosiaalisen median kautta, voiko tubettaa? Käytännössä tubettamista voi hyödyntää muiden viestintämuotojen ohella tai tilalla. Yleisimmin videoviestit, opettajan työssä, ovat opiskelijoille suunnattuja ohjeita, tiedotteita, muistutuksia. Arjen aikatauluhaasteissa videon tuottaminen voi viestintämuotona olla helpompaa, nopeampaa, loppukäyttäjälle helppokäyttöistä ja luontevaa. Opiskelijalle Youtube mediana on arkipäivää. Meille, nykypäivän lehtoreille, jotka ovat viettäneet nuoruuttaan viime vuosituhannen puolella, tähän junaan hyppääminen ei ole ihan helppoa. Pitää poistua mukavuusalueelta, se on ihan varmaa. Pitää opetella uutta, sietää keskinkertaisuutta ja keskeneräisyyttä ihan uudella tavalla. Pitää kuvata, editoida, lisätä ääniraitaa. Julkaista, konvertoida, postata. Esiintyä, argumentoida, viestiä. Olla vakuuttava asiantuntija. Ja samaan aikaan asettaa “lopputuote” koko kansan nähtäväksi ja arvioitavaksi, vaikka näissä asioissa ihan amatööri onkin. “Näissä töissä itsekritiikki on syytä jättää rohkeasti taustalle.” Tubettamista aloittaessa on hyvä päättää kenelle haluaa viestiä ja mitä haluaa kertoa. Saman teeman ympärille on helpompi rakentaa laajempi kokonaisuus. Asiasisältöjen ja teeman päättämisen jälkeen pitää ottaa haltuun loputon määrä teknisiä vempaimia, kameroita, mikrofoneja, valoja ja erilaisia sovelluksia kuvaamiseen, editointiin ja julkaisemiseen liittyen. Lisäksi pitää miettiä esiintymistä, viestintää, äänenkäyttöä, puheen rytmittämistä ja tekemistä käytännössä. Teoriassa aiheeseen löytyy runsaasti ohjeistusta, mutta käytännössä noin 100% näistä opitaan kokeilemalla ja monesti myös sen kuuluisan kantapään kautta. 😬 Vinkkejä aloittamiseen: Perusvälineistöllä pääsee pitkälle. Puhelin, mobiililaite ja tietokone riittävät hyvin alkuun. Välineistö väistämättä kasvaa harrastuksen edetessä. Äänen laatu on kriittinen osa videota eli hanki kunnollinen, erillinen, mikrofoni. Varaa tekemiseen aikaa + työskentelyyn rauhallinen tila. Mikään ei häiritse enempää kuin viereisessä huoneessa pelattu pöytälätkä :). Tee videolle käsikirjoitus tai ainakin selkeä suunnitelma, mitä aiot sanoa. Alussa tarvitset enemmän käsikirjoitusta, homman edetessä pärjäät fiilispohjalta. Ole kärsivällinen! On päiviä, jolloin puolen päivän tuhertamisen jälkeen olet tuottanut videon, joka pituus on 1½ min. Toiset päivät ovat parempia.   Tubettamisen aloittaminen on periaatteessa ihan helppoa Et tarvitse mitään erityisosaamista, vaan vahvan tahtotilan, periksiantamattoman luonteen ja AIKAA. Sen jälkeen homma onkin paketoitu ja vie itseään, melkein itsestään, eteenpäin. Tekemisestä tulee mukavaa ja viestinnästä sujuvaa. “Opettajatubettajille” videoiden kuvaamisen suosittelen oppilaitosten tarjoamaa perusvälineistöä, puhelimen tai tabletin kameraa, tietokonetta, soveltuvia ohjelmia ja sovelluksia, pop-up videolabraa (kuvio 1.). Kuvaruutukaappausvideoiden tekemiseen hyvin soveltuvat esim.: Camtasia, Movavi, Screencast-o-matic (tietokoneella käytettäviä) ja RecodIt (mobiili) Editointiin esim. Movie Maker, Camtasia, Movavi (tietokone), iMovie, Adobe Premiere Clip ja Quik (mobiili) Useiden videoiden yhdistämiseen esim. GreenScreen do Ink, jolla voi editoida myös hienot efektit vihreää taustaa vasten kuvattaessa ja Expression Encoder 4 Pro, jolla voi videoihin tehdä hienoja outroja eli “loppusoittoja”. Pikkukuvien tuunaamiseen soveltuu hyvin esim. Monkey Pic. Joskus mukaan tarvitaan vielä konvertointiohjelmaa, jos tiedostomuodot eivät eri sovellusten välillä sujahda sujuvasti yhteen, lisäksi verkkolevyjä, muistitikkuja ja pilvipalveluita tiedostojen siirtelyyn laitteilta toisille. Kuten näette, hyvin yksinkertaista 👍 Kuvio 1. Pop-up videolabra omassa työhuoneessani Oma kanavani, Lehtori Virtanen, (kuvio 2.) on lähtenyt tosissaan liikkeelle viimeisen vuoden aikana (, olen kuitenkin aloittanut jo vuonna 2014). Minulla tarve videoviestintään syntyi ohjevideoiden tuottamisesta korkeakouluopiskelijoille. Opiskelijoille suunnatun sisällön rinnalle alkoi syntyä myös opettajille kohdennettua sisältöä, jolloin kanavani vahvasti profiloitui korkeakoulupedagogiikan kehittämiseen, teknologiaan mielekkääseen soveltamiseen käytännössä, vaikuttavan oppimisen tukemiseen ja suuntautui ammatilliseen viestintään opettajalta opettajalle. Kuvio 2. Lehtori Virtasen suosituimmat lataukset. Kanavani tilaajamäärät ovat viimeisen vuoden aikana nousseet ~2200%, videoita on katsottu ~5400 kertaa. Youtuben suorien kanavatilausten lisäksi videoiden levittämiseen olen hyödyntänyt LinkedIniä ja Facebookia, lisäksi olen esiintynyt lukuisissa tilaisuuksissa ja tehnyt työtä erilaisissa verkostoissa. Niiden kautta viestini ovat tavoittaneet satoja. Koska kanavani sisältö kohdentuu korkeakouluopetuksen parissa työskenteleville ja alalle opiskeleville, olen keskittynyt kuulemaan heidän palautteitaan. Niin pitkään kuin palaute on vahvasti positiivista, videoita katsotaan ja niiden katsomisesta koetaan olevan hyötyä, aion jatkaa. Julkaisen videon joka viikko, tiiviimpi tahti normityön ohessa kuormittaisi liikaa ja vaatisi vapaa-ajan kohtuutonta käyttöä. Ajattelen kanavaa uudenlaisena viestinnän muotona ja vertaan sitä esimerkiksi blogien kirjoittamiseen. Me olemme erilaisia. Niin sisällöntuottamisen kuin median kuluttamisen eri muodoilla on tässä maailmassa paikkansa, joten suosittelen lämpimästi tekemään ja kokeilemaan asioita “peruslaatikoiden” ulkopuolella. Uudet tavat ja toimintamallit voivat kuin vahingossa opettaa paljon, tuoda työhön uudenlaisia ulottuvuuksia ja uudenlaista mielekkyyttä. Työniloa ja uuden oppimisen intoa toivotellen!!   Lähteet: SoMe ja nuoret 2016- kyselytutkimuksen tulokset http://www.ebrand.fi/somejanuoret2016/ Töttöröö Network. 2017. YouTube on nuorten aikuisten arjen tärkein media. https://troot.network/2017/09/youtube-nuorten-aikuisten-arjen-tarkein-media/ Virtanen, M. 2018. Opettajasta tubettaja?! Livetaltiointi tilaisuudesta ITK-konferenssi. 12.-13.4.2018. Hämeenlinna.

Lue lisää

Miten korkeakoulu vastaa opetuksen murrokseen?
3.4.2018
Mari Virtanen

Lähtökohtana digipedagogisen osaamisen itsearviointi Digipedagogiikka on teknologian soveltamista pedagogisesti mielekkäällä tavalla, samalla mahdollistaen laadukkaan oppimisen. Digipedagoginen osaaminen muodostuu opetus-, asia- ja teknisestä osaamisesta ja niiden sujuvasta yhdistämisestä. (Koeher & Mishra 2008.) Syksyllä 2017 Metropolia Ammattikorkeakoulussa kartoitettiin digipedagogiikan nykytilaa, välineistöä, soveltamista  käytännössä. Lisäksi selvitettiin henkilöstön halua ja  tarvetta digipedagogiseen kehittymiseen, kouluttautumiseen sekä sopiviin arjen tukimuotoihin. Kartoitus tehtiin kyselytutkimuksena marras-joulukuussa 2017 ja siihen vastasi  sekä opettajia (n=250) että muuta henkilöstöä (n=34). Vastausten perusteella työhön tarvittava laadukas ja monipuolinen perusvälineistö on hyvin tarjolla.  Myös asenteet digipedagogiikan soveltavaa käyttöä kohtaan olivat hyvin positiivisia: 65% vastaajista toimii sujuvasti digitaalisissa ympäristöissä ja yhteisöissä 83% kokeilee ja kehittää mielellään uusia digitaalisia työskentelytapoja 74% kokee, että digitaalisilla työvälineillä on positiivisia vaikutuksia oppimiseen “Uudenlainen opettaminen” ja sen mahdollistaminen ovat vahvasti kytköksissä osaamiseen, tietoihin, taitoihin ja asenteeseen, joita olen aiemmin käsitellyt tekstissäni Korkeakouluopettajan ammatillisuuden kehittyminen.   Halu kehittymiseen Itsearvioinnin tulosten perusteella metropolialaisten halu digipedagogiseen kehittämiseen on korkealla ja koulutuksen ja tuen tarpeita tuotiin runsaasti esiin. Vastaajien tarpeet keskittyivät digipedagogisten kokonaisuuksien suunnitteluun, opetusmateriaalien tuottamiseen uudenlaisilla tavoilla, digityövälineiden tekniseen hallintaan, oppimistehtävien sähköistämiseen ja vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden tukemiseen verkossa. Vastausten perusteella voidaankin todeta, että digipedagoginen kehittyminen edellyttää korkeakouluilta panostuksia sisäiseen tukeen ja kouluttamiseen. Sopivimpina tukimuotoina koettiin koulutukset, työpajat ja lähituki omilla kampuksilla, mutta myös webinaarein ja video-ohjein tuotettu tuki. Esimerkiksi Metropoliassa henkilöstön digipedagogisen osaamisen vahvistamisen tukemiseksi on organisoitu digimentoreiden verkosto. He ovat monimuotoisesti erilaisissa työtehtävissä työskenteleviä metropolialaisia, jotka yhtenä osana työtään, konkreettisesti tukevat henkilöstöä ja mahdollistavat korkeakouluopetuksen digitalisoitumista.   Millaisia digivälineitä opetuksessa käytetään? Digitalisaatio ei ole  vieras, tulevaisuudessa häämöttävä asia, vaan sitä tehdään vahvasti jo nyt. Näin ainakin Metropoliassa tehdyn kyselyn perusteella voi yhteenvetää. Digitaalisista toiminnoista tutuimpia olivat Metropolian sisäinen ympäristö OMA (81% vastaajista tunsi hyvin tai erittäin hyvin), oppimisalusta Moodle  (45%) ja kirjaston tarjoamat e-aineistot (50%). Huonoiten tunnettiin videoiden tuottamiseen liittyviä sovelluksia (esim. Screencast-o-matic, iMovie) (19% tunsi hyvin tai erittäin hyvin), interaktiivisia viestiseiniä (esim. Flinga, Padlet, AnswerGarden) (20%), julkaisualustoja (esim. blogit, wikit) (20%) ja kyselytyökaluja (esim. Kahoot, Socrative, Google Forms) (17%). (Kuvio 1.)   Kuvio 1. Digivälineiden hallinta Metropoliassa. Vastausten mukaan opetusta tukevia sovelluksia/ toimintoja hyödynnetään edelleen hyvin perinteisellä tavalla: tiedottamiseen ja tiedon jakamiseen opetusmateriaalien jakamiseen oppimistehtävien sähköiseen palauttamiseen ja arviointiin. Vähiten niitä hyödynnettiin yhteiseen materiaalin tuottamiseen, opettamiseen on-line, sähköisiin tentteihin, oppimisen yksilöllistämiseen, itsearviointiin ja reflektointiin. Nämä vähiten käytetyt toiminnallisuudet ovat kuitenkin vahvasti juuri niitä, joita voitaisiin hyödyntää yhteisöllisen pedagogiikan tukena, joustavoittamaan, yksilöllistämään ja mahdollistamaan opiskelun ja oppimisen erilaisia malleja. Erityisesti käännetty opetus, jossa hyödynnetään esimerkiksi videoita etukäteismateriaalina, ja opiskelu ajasta ja paikasta riippumatta, oppijan oman aikataulun mukaan, hyötyisivät näiden toimintojen vahvemmasta hyödyntämisestä. Näin opettajan ja opiskelijan vuorovaikutukselle ja “laadukkaalle kontaktiopetukselle” jäisi tapaamisten aikana enemmän aikaa. Yhteenvedon tuloksista lisää voit katsoa TÄSTÄ!! Digipedagogisen itsearvioinnin tulosten perusteella henkilöstön perusvalmiudet, käyttöön tarjottu välineistö ja halu kehittämiseen ovat hyvin korkealla tasolla. Koulutustarpeisiin on pyritty vastaamaan ottamalla käyttöön erilaisia toimintoja ja toimintamalleja. Tulevaisuuden kehitystoimet tullaan kohdentamaan teknologian soveltamiseen, pedagogisten menetelmien tukena ja niiden systemaattiseen käyttöönottoon, osana tämän päivän joustavaa ja monipuolista opetusta, myös ajasta ja paikasta riippumatta, opiskelijan oman aikataulun mukaan. Lähteet: Koehler, M.J., & Mishra, P. (2008). Introducing TPCK. AACTE Committee on Innovation and Technology (Ed.), The handbook of technological pedagogical content knowledge (TPCK) for educators (pp. 3-29). Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates. Artikkelikuva: http://pxhere.com/en/photo/714525

Lue lisää