Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: koulutus

Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti
9.12.2019
Juha Järvinen & Hanna Rantavuori

”Mielenkiinnolla seurasimme opiskelijoiden suurta motivaatiota haastetta kohtaan ja olimme jopa hämmästyneitä innovaatioiden korkeasta tasosta. Saimme loistavia ideoita, joista saamme hyviä alkuja tulevaisuuden palvelujen muovaamiselle. Tulevaisuuden liikkuvuuden ratkaisut selkeästi kiinnostavat opiskelijoita.” Patrick Holm, Head of New Ventures, VEHO. Mistä MINNO-oppimiskonseptissa on oikein kyse ja miltä käytännössä tuntuu olla osana MINNO-prosessia?  Jokainen Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelija suorittaa opintojensa yhteydessä 10 opintopisteen laajuiset innovaatioprojektiopinnot. Innovaatioprojekteja on toteutettu jo yli kymmenen vuoden ajan ja vuosien myötä niiden parhaat toimintamallit sekä pedagogiikka ovat kehittyneet toimivaksi kokonaisuudeksi. Innovaatioprojektin pääsääntöiseksi toteutustavaksi on kehitetty monialainen MINNO-konsepti, joka palvelee niin opiskelijaa, opettajaa kuin työelämääkin. MINNO tuo yhteen, kehittää ja opettaa MINNO-konsepti on periaatteessa hyvin yksinkertainen: lähtökohtana on yrityksen antama haaste, johon monialainen opiskelijaryhmä etsii ratkaisua, opettajan tukiessa ryhmän toimintaa. Innovaatioprojekteille ominaista on, että ne tehdään yhdessä työelämän, yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa. Projektien aiheet, haasteet, ovat aitoja ongelmia, joihin halutaan jokin uusi ratkaisu. Siten myös yrityksiltä edellytetään sitoutumista projektiin. Pelkän passiivisen tuloksien odottelun sijaan yrityksen tulee osallistua projektin toteuttamiseen, esimerkiksi kommunikoimalla ohjaavien opettajien ja opiskelijatiimin kanssa, jolloin se samalla voi ohjata tiimin työtä toivottuun suuntaan. (ks. esim. Hero 2017 ja Hero 2018.) Yrityksiä ja organisaatioita MINNO palvelee kytkemällä yhteen opetuksen ja TKI-toiminnan. Uusien ja ennakkoluulottomien ratkaisujen kautta MINNO muodostaa monissa tapauksissa perustan myös syvemmälle ja jatkuvammalle tutkimus-, kehitys- ja innovaatioyhteistyölle. Innovaatioprojektit ovatkin osa Metropolian alueellista vaikuttavuutta ja työelämäyhteistyötä. MINNO-projektit ovat monialaisia. Se tarkoittaa, että projektihaasteen ympärille pyritään kokoamaan mahdollisimman monesta eri tutkinnosta oleva opiskelijaryhmä, joka ohjatusti tarkastelee annettua haastetta ja koettaa löytää siihen uuden, omaperäisen ja joskus epätavallisenkin ratkaisun. Tämä myös erottaa MINNO-projektit tavanomaisista tilausprojekteista, joissa ennakoidut tulokset ovat monasti etukäteen selvillä. Opiskelijoille MINNO mahdollistaa projektityöskentelyn ohjatussa, monialaisessa kehittämisympäristössä, jossa tiimin jäsenet eivät välttämättä ole toisilleen entuudestaan tuttuja. MINNO-projektissa opiskelijat voivat harjoitella hanketoimintaa, innovointia ja luovaa ongelmanratkaisua matalalla riskillä, mutta kuitenkin todellisen haasteen parissa. Opettajille MINNO-projektit tarjoavat mahdollisuuden ylläpitää ja kehittää osaamistaan ajankohtaisista työelämän kysymyksistä ja hyödyntää saatua tietoa opetuksessaan. Projektit tarjoavat opettajille myös mahdollisuuden työskennellä monialaisissa verkostoissa (ks. esim. Mikkonen, Heikkanen, Kainulainen, 2017). Kokemuksia ohjaajan näkökulmasta Mitä MINNO sitten ihan käytännössä on? Miltä se tuntuu? Millaista on olla opettajan roolissa kun työtehtävänä ei ole perinteinen opettaminen vaan pikemminkin fasilitoiva työote? Alla tämän postauksen toisen kirjoittajan, Hanna Rantavuoren kirjaamia kokemuksia MINNO-ohjaajana toimimisesta ja MINNO-projektien pedagogisista lähtökohdista: Olin mukana MINNO-opinnoissa ohjaajana tänä syksynä ensimmäistä kertaa. Tavoitteena oli ottaa haltuun innovaatioprojekti yhtä aikaa opiskelijoiden kanssa, samalla ohjaten heitä parhaalla mahdollisella tavalla.  Eli opettaja oppimassa ja ihmettelemässä avoimin mielin, uuden haasteen edessä kuten opiskelijatkin. Yksi parhaita puolia ”metropolialaisena” olemisessa on, että pääsee kehittymään ja oppimaan uutta itsestään uusien haasteiden kautta. Mikä voisikaan olla motivoivampaa? Ohjaajan tärkeä rooli Ohjaajalla on projektin aloituksessa ryhmäytymisen onnistumisen näkökulmasta erittäin tärkeä rooli. MINNO-opinnoissa opiskelijat ovat uuden äärellä: monialaisessa työryhmässä, ennestään tuntemattomien toisten opiskelijoiden kanssa. Kaiken lisäksi ryhmän tulisi olla mahdollisimman itseohjautuva ja esimerkiksi määritellä keskinäiset roolinsa. Ohjaajan tehtävänä on tukea ryhmää tässä prosessissa. Innovaatioprojektien lopputuloksia tarkasteltaessa onkin huomattu, että hyvin ryhmäytyneet ryhmät yltävät yleensä parempiin lopputuloksiin ja heillä on vähemmän sisäisiä ristiriitoja prosessin aikana. Ryhmäytymisen, vastuunjaon ja ryhmän säännöt tekee viime kädessä ryhmä itse, mutta ohjaava opettaja voi fasilitoida ryhmäytymistä. Ryhmäytymisessä ei kannata kiirehtiä, vaan varata hyvin aikaa. (Mikkonen, 2017.) Ryhmäytymisen avuksi rohkaisin opiskelijoita sanoittamaan omaa osaamistaan ja aiempia onnistumisia toisilleen, mikä usein koetaan hyvinkin vaikeaksi. Kannustin myös pohtimaan mahdollisia menneisyydestä seuraavia rooleja tähän hetkeen ja tässä ryhmässä toimimiseen. Kuka ottaa projektipäällikön viitan ylleen kerta toisensa jälkeen? Kuka kokee, että omat ajatukset eivät ole niin merkityksellisiä ja jättäytyy sivuun vahvempien äänien tieltä? Voisiko tämä projekti antaa mahdollisuuden toimia uudella tavalla? Mitä voisin ja haluaisin oppia itsestäni tämän projektin aikana? Pystyvyyden tunne motivoi kaikkea oppimista ja sitä voi vahvistaa esimerkiksi sanoittamalla onnistumisen kokemuksia, tekemällä niitä näkyväksi. Mitä minä osaan jo? (ks. esim. Karihtala 2019.) Yhteistyön merkitys Ohjaamani MINNO-projektin haasteena oli: ”Mikä tai mitkä palvelut saisivat ihmiset luopumaan yksityisautoilusta?”. Sitä lähti pohtimaan 24 opiskelijaa yhteensä 14 eri koulutusohjelmasta. MINNO-opintojen tärkeä tavoite, monialaisuus, toteutuikin tässä projektissa erinomaisesti. Lähes koko sosiaali- ja terveysalan opiskelijakaarti oli edustettuna ja lisämaustetta toivat muutama kulttuurituottajaopiskelija. Osa opiskelijoista oli aluksi hieman hämillään aihepiiristä ja he kokivat epävarmuutta omasta osaamisestaan: Mitä annettavaa heillä voisi olla tähän aiheeseen, miksi tätä haastetta eivät pohdi autoinsinööriopiskelijat? Yksi MINNO-konseptin salaisuus on kuitenkin juuri eri alojen sekoittaminen, sillä heterogeeninen, eri aloita muodostuva ja toisilleen tuntematon tiimi tuottaa usein parhaiten innovatiivisia ratkaisuja ja toimintatapoja, sillä vuorovaikutus erilaisten ja uusien ihmisten kanssa pakottaa pois omalta mukavuusalueelta ja tutuista käytänteistä (Vehkaperä 2013). VEHO:n yhteistyökumppania Patrick Holmia jälleen lainaten: ”Te olette itse oman liikkumisenne asiantuntijoita, me toivomme saavamme aivan uusia näkökulmia ja olemme tyytyväisiä, että juuri te olette täällä.” Näitä toivottuja näkökulmia ja ideoita VEHO sai jopa viidessä eri muodossa: tulevaisuuden työpaikkakyyditykset, VEHO-hitch liftaussovellus, bonuspistejärjestelmä vihreistä valinnoista, yksityisautojen vertaisvuokraussovellus sekä näkökulmia ja vinkkejä VEHO:n instagramin käyttöön. VEHO oli ensimmäistä kertaa mukana työelämäkumppanina ja he haluavat ehdottomasti jatkaa yhteistyötä Metropolian kanssa, mistä kiitos kuuluu meidän erittäin taitaville opiskelijoillemme! Opiskelijat antoivat yhteistyökumppanille palautetta aktiivisesta läsnäolosta ohjaustilanteissa, mikä motivoi opiskelijoita projektin aikana. Oppimisprosessista Ohjaajana olen vähintäänkin yhtä vaikuttunut opiskelijoiden töiden laadusta kuin yhteistyökumppanimme. Ajoittain haaste tuntui opiskelijoiden silmin suurelta ja oma osaaminen pieneltä. Kävimme keskustelua siitä, miten epävarmuuden tunteiden sietäminen kuuluu tähän prosessiin ja oppimiseen nyt ja tulevaisuudessa. Prosessi kaikkine vaiheinensa on oppimisen kannalta vähintäänkin yhtä merkittävä kuin lopputulos. Pedagogisessa mielessä ohjaajan tehtävänä MINNO-prosessissa on luoda turvallisuuden tunnetta ja olla saatavilla ja varmistaa, että projektit etenevät jokainen omassa tahdissaan (ks. esim. Ahlstrand & Rahmel 2018). Valmiita vastauksia ei kuulukaan ohjaajalla olla jokaiseen asiaan, vaan opiskelijat löytävät vastauksia myös työskennellessään yhdessä ja tavoitteena on, että he kokevat osaamisen ja pystyvyyden tunteen vahvistumista prosessin aikana. Anita Ahlstrand on kuvannut blogikirjoituksessaan erinomaisesti ohjaajan roolia ja palautteen merkitystä (Ahlstrand 2019). Perinteisestä opettamisen mallista poiketen innovaatiopedagogiikassa korostuu opettajan rooli coachina tai ohjaajana, joka antaa ryhmän toimia itsenäisesti ja kontrolloida omaa oppimisprosessiaan. Hän on läsnä ja rinnallakulkijana, mutta ei dominoi oppimistilanteita. (ks. esim. Alanko, 2017.) Oman itsetuntemuksen vahvistuminen erilaisissa ohjaustilanteissa tekee ohjaajana toimimisesta erittäin palkitsevaa. Palkitsevaa on etenkin sen tunnistaminen, ettei kaikkea voi eikä tarvitse osata, jotta voi olla tukena opiskelijoille ja mahdollistaa opiskelijoiden loistamisen ryhmän jäseninä. Lue lisää Minno-konseptia on kehitetty Metropolian oppimistoiminnan osana ja sitä on myös soveltaen hyödynnetty erilaisissa kehittämishankkeissa esimerkiksi oppilaitosten välisenä yhteisenä innovaatioprojektina toteuttaen. MINNOn taustasta ja erilaisista kokeiluista voit lukea lisää muun muassa näiden julkaisujen sivuilta: Harra Toini & Järvinen Juha. 2018. Innovaatiopolkupilotti : Toimintamalli innovaatio- ja yrittäjyysosaamisen vahvistamiseksi korkeakoulun TKI-toiminnassa Hero, Laura-Maija (toim.) 2018. Minnotalkoot - toimintatutkimus moniasteisesta ja monialaisesta innovaatiopedagogiikasta Hero, Laura-Maija. 2018. Superteam tournament : A pedagogical innovation activity system Järvinen Juha. 2019. Monialaisuuden voima. Blogikirjoitus. Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) 2017. CoINNO - Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-aikasektorille. Spokes Pamela & Vuorio Tiina. 2018. 10 Days 100 Challenges : Handbook Vehkaperä Ulla, Pirilä Kaarina & Roivas Marianne (toim.) Innostu ja innovoi. Käsikirja innovaatio-opintoihin. Vuorio Tiina. 2018. 10 DAYS 100 CHALLENGES – syväsukellusta tulevaisuuden työelämätaitoihin. Blogikirjoitus. Kirjoittajat: Hanna Rantavuori työskentelee lehtorina Metropolian fysioterapian koulutusohjelmassa, koulutukseltaan hän on fysioterapian opettaja (TtM) ja fysioterapeutti (AMK). Hannalle kehollisuuteen, liikkumiseen, ohjaamiseen ja oppimiseen liittyvät aihepiirit ovat sydäntä lähellä. Vapaa-aikana Hanna tanssii, harrastaa pilatesta ja luonnossa liikkumista, sekä nauttii hyvästä ruuasta ja uppoutuu kirjojen maailmaan villasukat jalassa kaiken touhottamisen ja liikkeessä pysymisen vastapainoksi. Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet: Ahlstrand, Anita. 2019. Sammakoita vai suitsutuksia - palautteen merkitys oppimisessa. Blogikirjoitus. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Saatavilla osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2019/10/24/sammakoita-vai-suitsutuksia-palautteen-merkitys-oppimiselle/ Ahlstrand, Anita & Rahmel Päivi. 2018. Ohjaaja ja ryhmä auttavat oppimaan. Blogikirjoitus. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Saatavilla osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2018/10/09/ohjaaja-ja-ryhma-auttavat-oppimaan/ Alanko, Maria. 2017.  Innovaatiopedagogiikka osana opettajuutta. Teoksessa Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) 2017. CoINNO - Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-aikasektorille. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-026-7 Hero, Laura-Maija. 2017. Yritys innovaatiohaasteen antajana. Artikkeli teoksessa Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) CoINNO. Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-ajan sektorille. Saatavilla osoitteessa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2017_Mikkonen_Ala-Nikkola_CoInno_ERILLISJULKAISU.pdf Hero, Laura-Maija. 2018. Yrityksen rooli innovaatioprojektissa. Artikkeli teoksessa Hero, Laura-Maija (toim.) 2018. Minnotalkoot - toimintatutkimus moniasteisesta ja monialaisesta innovaatiopedagogiikasta. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-059-5 Karihtala, Tiina. 2019. Ohjattu pienryhmätoiminta tukee ammatillista kasvua. Blogikirjoitus. Metropolia Ammattikorkeakoulun blogit. Saatavilla osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2019/01/21/ohjattu-pienryhmatoiminta-tukee-ammatillista-kasvua/ Mikkonen, Salla. 2017. Eväitä innovaatioprojektin onnistumiseen. Teoksessa Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) 2017. CoINNO - Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-aikasektorille. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-026-7 Mikkonen, Salla, Heikkanen Sakariina & Kainulainen, Kimmo. 2017. CoINNO-hankkeen tuottamat innovaatioalustat. Teoksessa Mikkonen Salla & Ala-Nikkola Elina (toim.) 2017. CoINNO - Palvelukehittämisellä sykettä vapaa-aikasektorille. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-026-7 Vehkaperä, Ulla. 2013. Innovatiivinen tiimi. Teoksessa Vehkaperä Ulla, Pirilä Kaarina & Roivas Marianne (toim.) Innostu ja innovoi. Käsikirja innovaatio-opintoihin. Saatavilla osoitteessa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2013_vehkapera_pirila_roivas_Innostu_ja_innovoi_OIVA.pdf

Lue lisää

Vetovoimaa ja pitovoimaa tekniikan koulutukseen ja ammattiin
12.8.2019
Päivi Laine

Mitä teknisen alan koulutuksen tulisi tehdä alan ammattien vetovoimaisuuden lisäämiseksi ja saadakseen hakijamäärät kasvuun? Maassamme on teknologia-alojen osaajien ja ammattilaisten kasvava osaajatarve, mutta samalla koulutuksessa kärsitään hakijapulasta. Eli näyttää siltä, että kysyntä ja tarve eivät kohtaa. Kun televisiosta tuli tosi-tv-ohjelmia palomiehistä, kokeista tai sairaalamaailmasta - näkyi näiden alojen hakijamäärissä lisäys ja alan ammattien status nousi. Teknologiateollisuus ry:n koulutusjohtaja Leena Pöntynen ehdottaakin leikkimielisesti: “Miltä kuulostaisi TV-sarja ”Insinööri seikkailee Pikku Kakkosessa” tai kilpailullinen ”Suomen paras teollisuusmies tai -nainen”  (Pyykkö 2019). Kuitenkaan pelkkä hakijamäärän nousu ei riitä - tekniikan alalla pärjätäkseen tarvitaan matemaattisesti lahjakkaita, ongelmanratkaisukykyisiä,  innovatiivisia ja sitkeitä opiskelijoita, jotka jaksavat harjoitella välillä tylsiäkin laskuja (Salonen 2019). Miten paljon työvoimaa tarvittaisiin? Teknologiateollisuuteen tarvitaan neljän vuoden aikana 53 000 uutta ammattilaista. Samanaikaisesti vuosina 2018-2021 eläköityy yhteensä 26 500 henkilöä. Uusien osaajien palkkaustarpeesta noin 65 % kohdistuu yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnon ja 35 % ammatillisen tutkinnon suorittaneisiin henkilöihin. Teknologiateollisuuden palvelukseen tarvitaan suuri joukko muun muassa ICT-alan osaajia. Robotit, robotiikka, IoT-tekniikka, koneoppiminen ja tekoäly, tehdasautomaatio, ohjelmointi, data-analytiikka sekä asiakkuuksien ja uusien liiketoimintamallien osaaminen ovat tulevaisuuden osaajien ja ammattilaisten työkenttää. (Lith 2019.) Alan opiskelujen ja työllistymisen nykytila Vuonna 2018 teknologiateollisuuteen soveltuvilla aloilla opiskeli Suomen ammattikorkeakouluissa 18 100 henkilöä. Tutkintoja suoritettiin vuosina 2002-2018 yhteensä 43 617. Niistä 6 784, eli 16 % suoritettiin Metropolia Ammattikorkeakoulussa, joka on myös johtava tietotekniikkainsinöörien kouluttaja. Työllisyysaste (vuosina 2013-2017 ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden insinöörien  työmarkkina-asema) vuonna 2017 on ollut koko maassa 87%. (Lith 2019.) Miten saada nuoret kiinnostumaan alasta? Tekniikan alat eivät ole vetovoimaisimpia koulutusaloja.  Ammatillisen koulutuksen vetovoima on ollut Uudellamaalla muuta maata heikompi. Myös ammattikorkeakoulujen tekniikan alat kärsivät pienistä hakijamääristä. Vuonna 2018 vetovoimakerroin ammattikorkeakoulujen pääkoulutuslinja  “tekniikan ja liikenteen alalla” oli 1,89 kun “suosituimman” eli sosiaali-, terveys ja liikunta-alan” oli 3,53 (Lith 2019). Tekniikan ammatillisen koulutuksen raportissa (Warren 2019) korostetaan tarvetta lisätä koulutuksen houkuttelevuutta. Millaisilla konkreettisilla keinoilla tilanne voisi muuttua? Alla esitän muutamia ajatuksia: 1. Yhteistyö työelämän kanssa Leena Pöntysen mukaan yritysten kasvunäkymät “sakkaavat” osaajapulan takia ja hän nimeää yhdeksi keinoksi työpaikan ja oppilaitosten kanssa tehtävän konkreettisen yhteistyön lisäämisen. (Pyykkö 2019.) Näissä keskusteluissa ja kehittämishankkeissa ammattikorkeakoululla olisi rooli sekä tutkintoon johtavana kouluttajana että jatko-opiskelupaikkana 2. Media ja mielikuvat alasta Median puhe, vanhempien asenteet, vanhempien ja nuorten kokemukset ja ymmärrys ammatista ja sen luonteesta ovat asioita, joita ei tule vähätellä ja sivuuttaa. Nuorten tulevaisuusraportin (2019) mukaan nuorten tulevaisuusvalinnat pohjautuvat sekä omaan kokemukseen, mutta myös vanhempien, median ja koulun heijastamiin odotuksiin ja toiveisiin. Oman elämän ulkopuolella olevat julkisuuden henkilöt toimivat nuorten esikuvina ja siksi realististen uratarinoiden näkyvyys eri medioissa on tärkeää. (Kun koulu loppuu - Nuorten tulevaisuusraportti 2019.) Kuinka moni lukiolainen, peruskoululainen tai heidän vanhempansa osaavat kuvailla mitä mahdollisuuksia tieto- ja viestintätekniikka, mediatekniikka tai vaikkapa teolliset prosessit tarjoavat tulevaisuudessa? Alaa oman työni kautta seuraavana vaikuttaa siltä, että ainoastaan peliteollisuus ja koodaripula näkyvät mediassa ja ”varmoina tulevaisuuden” ammatteina ja työpaikkoina. Ammattikorkeakouluun hakeudutaan ammatillisista oppilaitoksista ja lukioista. Kun lukiolaisia tai peruskoululaisia pyydetään nimeämään ammatteja, joissa tarvitaan luovuutta, ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen insinööri. Voiko insinööri olla luova? Luovat alat kiinnostavat nuoria, joten pitäisikö tekniikan osaajat brändätä uudelleen: “Oletko luova, innovatiivinen, matemaattinen, looginen ja periksiantamaton - tule opiskelemaan  tulevaisuuden tekijäksi tekniikan alalle!” 3. Vanhempien asenteet Tutkimusten mukaan vanhemmilla on suuri vaikutus lastensa koulutusvalintoihin (Warren 2019). Tästä syystä on tärkeää, että myös vanhemmat ovat kiinteästi ammatillisen koulutuksen keskusteluissa ja heitä rohkaistaan osallistumaan koulutuksen kehittämiseen. 4. Osaamispohja luodaan jo peruskoulussa Tekniikassa tarvitaan matematiikkaa, mutta prosenttilaskun tai matemaattisten kaavojen mekaaninen käyttö ei vielä ole sen tason innovatiivista ja ongelmanratkaisukykyistä matematiikkaa, jota tekniikassa tarvitaan. Lith’n (2019) mukaan teknologiateollisuuden yritykset ovatkin huolissaan myös peruskouluissa ja lukioissa tapahtuneesta luonnontieteiden ja matematiikan eli LUMA-taitojen heikkenemistä. Matemaattisesti osaava opiskelija on opiskelija, joka jaksaa perehtyä monimutkaisiin matemaattisiin ongelmiin. Tarvitaan matemaattis-luonnontieteellistä ja teknologista osaamista. Siksi eri tahojen, kuten työnantajien, ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen välinen yhteistyö peruskoulun ja lukion matemaattisten aineiden opetuksen kanssa voisi olla yksi ratkaisu - uudenlainen matemaattis-teknologinen urapolku läpi koulutuksen. Myös tyttöjen saaminen mukaan matemaattis-teknologiselle urapolulle heti peruskoulusta vähentäisi ammattien jakautumista niin sanottuihin naisten ja miesten aloihin. Edellä esitetyt keinot mielikuvamuutoksesta ja yhteistyön uudenlaisista tavoista voisivat antaa potentiaalisille opiskelijoille ja heidän vanhemmilleen täsmällisen, nykyaikaisen kuvan tekniikan alan ammateista, uramahdollisuuksista ja työllistymisestä ja siten lisätä alan houkuttelevuutta. Olisiko tässä eväitä tulevaisuuden vetovoiman ja pitovoiman lisäämiseksi? Joskus on katsottava kauemmas, nähdäkseen uudella tavalla lähelle. Kirjoittaja: Päivi Laine TtT, ESH, asiantuntija, ICT - ja tuotantotalous osaamisala, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Päivi Laine on terveystieteilijä tekniikan ihmemaassa. Hän on kulkenut urallaan moninaista reittiä asiakkuuksien ja asiakasymmärryksen maailmassa.  Erityisen kiinnostuksen kohteena on opetuksen, tutkimuksen ja liiketoiminnan yhdistäminen uudenlaisiin pedagogisiin toimintamalleihin ja oppimisympäristöihin niin sosiaali- ja terveysalalla kuin tekniikassa. Lähteet: Blogi perustuu kirjoittajan omien ajatusten ja asiantuntemuksen lisäksi seuraaviin lähteisiin: Kun koulu loppuu - Nuorten tulevaisuusraportti 2019. Tutkimuksen toteutti Talous ja nuoret TATin toimeksiannosta T-Media Oy. Luettu 17.6.2019 https://www.kunkoululoppuu.fi/assets/uploads/2019/05/Nuorten-tulevaisuusraportti-2019-tiivistelm%C3%A4.pdf  Lith, Pekka 2019 Teknologia-alojen työllisyys ja koulutustarve. Raportti. Ennakointikamari. Luettu 14.5.2019 https://ennakointikamari.fi/wp-content/uploads/2019/05/Teknologia_alojen-ty%C3%B6llisyys-ja-koulutustarve_raportti.pdf?utm_source=kauppakamarilehtifi&utm_medium=linkki Pyykkö, Tuula 2019. Teknologiateollisuuteen tarvitaan yli 53000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä. Kauppakamarilehti 28.5.2019. Luettu 28.5.2019 Saatavana osoitteessa: https://www.kauppakamarilehti.fi/index.php/yritykset/teknologiateollisuuteen-tarvitaan-yli-53000-uutta-osaajaa-vuoteen-2021-mennessa/ Salonen Janne 2019. ICT- ja tuotantotalous osaamisaluepäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Suullinen keskustelu  20.2.2019 Warren Frederika 2019. Hundred Research Report Spotlight: Tekniikan alojen ammatillinen koulutus. HundrED Raportti 2019 Luettu 14.5.2019 https://ennakointikamari.fi/wp-content/uploads/2019/03/hundred_selvitys_spotlight_tekniikan_alan_ammatillinen_koulutus_032019.pdf  

Lue lisää

Tämä mullistaa koulutuksen – teknologia opetuksen muuttajana
28.5.2018
Hannu Turunen

Tekniikka kehittyy aaltoina ja monet keksinnöt ovat mullistaneet yhteiskunnan rakenteita ja ihmisten arkielämää. Puhutaan teollisesta vallankumouksesta ja informaatiovallankumouksesta. Monet uudet teknologiat ovat aikojen saatossa luvanneet mullistaa myös koulutuksen ja jopa syrjäyttää opettajan. Tässä suhteessa mitään varsinaista mullistusta ei kuitenkaan ole tapahtunut! Uuden teknologian käyttöönottoon koulutuksessa on lähes aina ladattu kovia odotuksia. Jo Thomas Edison (1922) sanoi elokuvan mullistavan koulutusjärjestelmän ja tulevan muutaman vuoden sisällä syrjäyttämään oppikirjat. Oppikirjoja käytetään edelleen lähes sata vuotta tämän ennustuksen jälkeen. Samanlaisia ennusteita on annettu aina, kun uutta tekniikkaa on otettu käyttöön opetuksessa. Viimeisen sadan vuoden aikana tällaisia lupaavia ja koulutuksen ”mullistavia” teknologioita ovat olleet mm. radio, televisio, CD-levyt, animaatiot, älytaulut, tabletit, MOOCit, ja YouTube. Edelleen kehitetään varmasti uusia teknologioita, joiden ennustetaan mullistavan koulutuksen. Näyttää kuitenkin siltä, että uusien teknologioiden käyttö opetuksessa antaa aina vähemmän mitä ne lupaavat. Miksi se, mikä äkkiseltään vaikuttaa tehokkaalta teknologialta ei kuitenkaan merkittävästi paranna oppimista? Yksi syy siihen miksi uuden teknologian käyttöönotto koulutuksessa ei ole lunastanut lupauksiaan on se, ettei suurten ennakko-odotusten tukena ole ollut tutkittua tietoa. Multimediaa on käytetty koulutuksessa jo pitkään, mutta varsinaista tutkimusta ei ole siitä miten sen käyttö tulisi suunnitella ja miten se parhaiten tukisi oppimista. Markkinamiehet ovat vertailleet uutta teknologiaa olemassa olevaan ja luvanneet suuria prosentuaalisia parannuksia oppimistuloksiin ilman todellisia tutkimustuloksia niiden vaikutuksesta. Tarkemmat tutkimukset teknologioiden toimivuudesta laiminlyödään usein, koska niiden paremmuus nähdään itsestään selvyytenä. Useimmiten niiden käyttöönottoon liittyy niin paljon hypeä, ettei eksaktia tutkimusta niiden toimivuudesta nähdä tarpeellisena. Kun tutkimuksia tehdään, niissä vain vertaillaan eri medioiden ominaisuuksia toisiinsa irrotettuna varsinaisesta teoreettista perustasta. Uusi teknologia halutaan useimmiten myös nopeasti käyttöön, jolloin tutkimuksiin käytettävä aika rajoittuu ja teknologian paremmuuden ja tehokkuuden todistamisen taakka jää niiden suunnittelijoille. Myös perustavat ajatukset ihmisen oppimisesta ovat muuttuneet paljon viimeisen vuosisadan aikana. Aivojen kuvantaminen on tarjonnut tutkijoille kokeellisen mahdollisuuden todentaa erilaisten ärsykkeiden vaikutuksia aivojen toimintaan ja sitä kautta myös oppimiseen. Vasta viimeisempien vuosikymmenten aikana oppimisteknologiaan liittyvän tutkimusten määrä on kasvanut ja sitä kautta myös teoreettinen ymmärrys on vahvistunut. On alettu tutkia kuinka teknologian avulla voidaan vaikuttaa oppimiseen liittyviin kognitiivisiin prosesseihin ja niiden käynnistämiseen. Tämän päivän opettajat ovatkin paremmin tietoisia tästä eikä mainosmiesten katteettomat lupaukset uppoa heihin niin helposti. On kiistämätön tosiasia, että uusi teknologia on suuresti kehittänyt ja monipuolistanut opetusta ja monet asiat voidaan tehdä sen avulla tehokkaammin. Kuitenkin varsinainen teknologian aikaansaama mullistus opetuksessa ja oppimisessa on jäänyt puuttumaan. Miksi? Syy tähän löytyy, kun tarkastellaan ihmisen oppimista. Moni tehokkaalta vaikuttava media ei vaadi henkisiä ponnisteluja, ajattelua. Opetusvideon katsominen ilman aktiivista ajattelua ja ”miksi”-kysymysten tekemistä ei johda asian syvälliseen oppimiseen. Tutkimuksissa on todettu, että sillä mitä tapahtuu opiskelijan ympärillä ei ole niinkään suurta merkitystä kuin sillä mitä tapahtuu opiskelijan pään sisällä. Sama oppimistulos voidaan saavuttaa yhtä hyvin lukemalla tekstiä, jossa on vain staattisia kuvia kuin katsomalla animaatiota, jossa on liikkuvaa kuvaa, ääntä ja tekstiä. Yhtä hyvin molempien medioiden kautta oppiminen voi jäädä myös tapahtumatta, jos oppijan ajattelussa ei tapahdu muutoksia. Oppimista ei voi ulkoistaa jollekin medialle tai teknologialle, vaan se voi tapahtua vain omassa päässä. Tämä ei tarkoita, etteikö uudella teknologialla olisi annettavaa opetukseen mutta sen käyttämisessä pitäisi kiinnittää huomioita siihen, miten teknologian avulla voidaan käynnistää ja tukea oppijan päässä tapahtuvia kognitiivisia prosesseja? Tutkimusten mukaan oppimista tapahtuu parhaiten sosiaalisessa ympäristössä muiden oppijoiden kanssa, jossa opettaja toimii ohjaajana. Kriittinen asia oppimisen näkökulmasta onkin, kuinka uusi teknologia saadaan tukemaan opiskelijan oppimisen kannalta merkityksellistä ajattelua. Opettaja ei jää tarpeettomaksi, vaikka teknologia kehittyy ja helpottaa itsenäistä opiskelua. Opettajan roolina on inspiroida, haastaa, motivoida, herättää halua oppimaan ja kannustaa. Uuden teknologian avulla näitäkin voidaan tehdä paremmin mutta löytyykö sellaista teknologiaa, joka todella mullistaisi koulutuksen? Minkälaisena sinä oppimisen asiantuntijana näet koulutuksen tulevaisuuden? Vieläkö uuteen teknologiaan ladataan liikaa odotuksia oppimisen näkökulmasta? Tulevatko VR ja AR mullistamaan koulutuksen vain tapahtuuko niidenkin suhteen odotusten alitus? Ajatukset pohjautuvat bloggaajan omien kokemusten lisäksi Derek Mullerin väitöskirjaan sekä YouTube –videoon: Designing Effective Multimedia for Physics Education http://www.physics.usyd.edu.au/super/theses/PhD(Muller).pdf YouTube video https://www.youtube.com/watch?v=GEmuEWjHr5c Kirjoittaja: Hannu Turunen työskentelee Metropoliassa fysiikan lehtorina puhtaat teknologiat osaamisalueella. Opetuksessaan hän pyrkii hyödyntämään uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia ja kokeilee rohkeasti uusia sovelluksia ja menetelmiä. Hän on kiinnostunut fysiikan opetuksen kehittämisestä ja opetusteknologian hyödyntämisestä. Opetuksen lisäksi hän toimii osaamisalueen digimentorina.

Lue lisää