Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: hyvä oppiminen

Monialaisen yhteistyön mahdollisuuksia rakentamassa – oppeja HyMy-kylästä, osa 2
21.9.2021
Saila Pakarinen, Teija Rautiola & Jaana Seitovirta

Mitä monialaisella oppimisella ja monialaisilla oppimisympäristöillä tarkoitetaan ja mitä ne mahdollistavat? Miten opiskelijat osallistetaan monialaisten oppimisympäristöjen kehittämiseen? Miten Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat oppivat monialaisuutta edistäviä taitoja, kuten ajattelu-, tunne- yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja? Tässä blogikirjoituksessa kuvataan, mitä Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylässä on tehty monialaisen oppimisympäristön rakentamiseksi. Tämä on toinen osa HyMy-kylästä kertovan blogikirjoitusten sarjassa. HyMy-kylä on Myllypuron kampuksen monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa opiskelijat harjoittelevat keskeisten omaan tutkintoon liittyvien ammattikäytäntöjen ohella muun muassa uusien palvelujen kehittämistä yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Monialaisuus vaatii taitoja kohdata itselle uusia asioita Monialaisuutta voidaan raamittaa tavoite- ja osaamislähtöisesti. Sen perusta on yhteisen tavoitteen kiteyttäminen, joka kaikkien toimijoiden on tiedostettava. Lisäksi on määriteltävä, millaista osaamista ja kyvykkyyttä monialaisessa yhteistyössä tarvitaan. HyMy-kylän monialainen oppimistoiminta voidaan nähdä neljän osa-alueen kautta: Ammatillinen osaaminen, jossa tuleva asiantuntija on kehityshakuinen ja haluaa asettaa itselleen vaativia tavoitteita ja oppia uutta Henkilökohtainen osaaminen, jota ohjaa arvopohjainen itseohjautuvuus Kommunikatiivinen osaaminen, johon sisältyy yhteistyökyky, vuorovaikutustaidot, rajoja ylittävä ja monipuolinen sisällöllinen osaaminen Strateginen osaaminen, joka pitää sisällään ymmärryksen toimintaympäristöstä, toiminnan tavoitteista sekä monialaisesta yhteistyöstä toimintamuotona. (Jalava & Virtanen 2000). Monialaisuuden onnistuminen vaatii toimijoilta transversaaleja taitoja, kuten ajattelu-, tunne- yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja (ks. tarkemmin Raatikainen ym. 2020, 23). Monialaisessa toimintaympäristössä oppiminen ja työskentely edellyttävät jokaista toimijaa tutustumaan uusiin asioihin ja tapoihin oppia sekä kykyä työskennellä kaikkia yhdistävän kiinnostuksen kohteen äärellä. Tuntemattomien kohtaaminen saattaa johtaa ensimmäisellä kerralla virhepäätelmiin. Tulkitsemme vieraan ihmisen elekieltä ja olemusta helposti väärin varsinkin silloin, jos itselle tuntematon ihminen ei ilmaise suoraan ajatuksiaan ja mielipiteitään. Usein teemme virhepäätelmiä myös vieraiden ihmisten tavoista toimia. Voimme ajatella vinoutuneesti, jos tulkitsemme omaa toimintaamme vertailemalla sitä toisen toimintaan. Vuorovaikutus vieraiden ihmisten kanssa perustuu aina luottamukseen. (Gladwell 2020,46–50 ja 342–443.) Monialaista toimintaa haittaa, jos emme ymmärrä toisen ammattilaisen näkökulmaa ja tapaa tarkastella yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Transversaalien taitojen avulla voimme tunnistaa omat ennakkoluulomme ja virhepäätelmämme sekä ylittää ne. Monialainen oppiminen ja työskentely vaatii muutosjoustavuutta ja -kyvykkyyttä. Jos altistumme toisen asiantuntijuuteen pohjautuvaan tarkasteluun, kohtaamme usein tilanteita, joissa ennakkokäsityksemme asiasta murtuvat tai ainakin naarmuttuvat. Muutosjoustavuutta ja kyvykkyyttä kuvaa resilienssin käsite (ks. tarkemmin Ylikahri ym. 2020, 129). Resilienssiä voidaan tukea ottamalla kaikki toimijat mukaan yhteistoiminnalliseen kehittämiseen. Tällöin kaikki toimintaan osallistuvat ovat osaavia ja aktiivisia jäseniä, jotka tarjoavat omaa asiantuntijuuttaan, kuten opiskelijat ohjaajien kanssa HyMy-kylän palveluprosessin eri vaiheissa. Monialaisuutta rikastamassa HyMy-kylässä rikastamme monilaisuutta monin eri tavoin. Tähän tekstiin olemme valinneet neljä tärkeintä näkökulmaa. 1. Asiakaslähtöisten palvelupolkujen ekosysteemi Sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden palvelupolut ovat yhä monimuotoisempia ja tarpeiltaan yhä moninaisimpia. Sen vuoksi asiakkaiden kohtaamiseen ei riitä yhden ammattilaisen osaaminen ja kyvykkyys, vaan tarvetta on monialaisuuden ekosysteemiselle toiminnalle. Ekosysteeminen toiminta HyMy-kylässä näyttäytyy ammattilaisten aktiivisena vuoropuheluna ja ongelman ratkaisuna eri tutkinto-ohjelmien opiskelijoiden ja ohjaajien välillä, jossa yhdessä suunnitellaan asiakkaan palvelupolkua ja perusteellisesti selvitetään sen haasteita. "Monialainen yhteistyö tukee parhaimmillaan eri alojen asiantuntijuutta, tuomalla tietoa mahdollisesti omaan alaan vaikuttavista tekijöistä, joita asiakkaan palvelupolkuun liittyy. Yhteisellä keskustelulla eri alojen ammattilaiset voivat saada lisää työvälineitä oman työnsä kehittämiseen ja tehostamiseen. Monialaisessa toiminnassa voidaan mielestäni myös vähentää työmäärää, mikäli toiminnassa huomataan päällekkäisyyttä", kuvasi eräs HyMy-kylän opiskelija monialaista yhteistyötä. Tämänkaltainen ekosysteeminen vuoropuhelu ja -vaikutus mahdollistuu opiskelijoille myös monialaisissa innovaatio-opinnoissa, tuttavallisemmin MINNO:ssa. 2. Monialaiset innovaatio-opinnot Innovaatioprojekti on sosiaalisen oppimisprosessi, joka yhdistää tiimien jäsenten osaamiset sekä asiantuntijuuden ja jossa uusi idea eli innovaatio muutetaan käytännön todellisuudeksi tuottamaan arvoa käyttäjilleen (Taatila ym. 2006). Innovaatioprojektien tarkoituksena on kasvattaa yksilöiden ja organisaatioiden innovatiivista suorituskykyä. (Donovan ym., 2013). Metropoliassa MINNO-konseptin avulla on jo yli 10 vuoden ajan edistetty monialaisuutta opiskelijoiden ammatillisessa kasvussa. Monialaisuuden rinnalla MINNO-projekti (10 op) tarjoaa opiskelijoille innovatiivisen tavan oppia myös verkostotyöstä. Opiskelijat ovat seitsemän viikon intensiivitoteutuksen ajan yhteistyössä yritysten, julkisen, yksityisen ja 3. sektorin toimijoiden kanssa. HyMy-kylä on tarjonnut monialaiselle innovaatioprojektille useita haasteita, jotka ovat hyödyntäneet Metropolian viiden innovaatiokeskittymän (Asiakaslähtöiset hyvinvointi ja terveyspalvelut, Puhtaat ja kestävät ratkaisut, Älykäs liikkuminen, Toimiva ihmisten kaupunki sekä Tieto-ohjattu rakentaminen) eri tutkinto-ohjelmien asiantuntijuutta. Monialaiset opiskelijatiimit ovat ratkaisuissaan sitoneet monialaisen osaamisen yhteen ja soveltaneet yhteistoiminnallisessa kehittämistyössä monipuolisesti asiantuntijuuttaan. Tuoreimpia kesän 2021 MINNO-toteutuksen esimerkkejä näistä ovat: Blind Channel HyMy-kylän lähettilääksi (YouTube) Hei hyppää pois meidän pysäkillä (YouTube) Tarinoita HyMy-kylästä, HyMy – Move (YouTube) HyMy-kylän chat-palvelu (YouTube) 3. Laajat monialaiset verkostot hanketoiminnasta HyMy-kylän monialaisuustiimi on toimii tiiviissä yhteistyössä kolmen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) tekevän hankkeen kanssa, joiden yhteistoiminnalliseen kehittämistyöhön opiskelijoita osallistetaan koko hankkeen elinkaaren ajan. Hankkeisiin sidottujen opinnäytetöiden ja innovaatioprojektien sekä eri tutkintokohtaisten projektien harjoitteluissa opiskelijat harjaantuvat monialaiseen ja monipuoliseen asiantuntijuuteen oman alansa asiantuntijuuden lisäksi. Opiskelijat osallistetaan moniasiantuntijuutta edistävään oppimiseen näiden kumppanuushankkeiden teeman mukaisesti: Opiskelijat osallistetaan teknologiaa hyödyntävään tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeessa. Opiskelijoille tarjotaan opintojen eri vaiheisiin liittyviä kehittämishaasteita, joissa keskitytään digitaalisiin ohjausmenetelmiin, ammatti-identiteetin kasvun tukemiseen ja yhteisöllisyyden kokemuksen vahvistamiseen. Työtä tehdään mm.  Opiskelijoiden ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin edistäminen korkeakouluissa -hankkeen tavoitteiden mukaisesti. Työelämän ja oppilaitosten välistä kehittäjäkumppanuutta rakennetaan opintojen työelämälähtöisyyden vahvistamiseksi Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa. Kehittäjäkumppanuus tukee opiskelijoiden kasvua moniammatilliseen asiantuntijuuteen. Näiden hankkeiden kumppanit käsittävät laajan ammattikorkeakouluverkoston, tiedekorkeakouluja, kansainvälisiä yhteistyökumppaneita ja useita julkisia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia sekä kolmannen sektorin toimijoita. Myös hankkeissa työllistyminen saattaa olla mahdollista. 4. Monialaisuuden mahdollistavat tilat Monialainen yhteistyö tukee aidosti hyvinvointi- ja terveyspalvelujen kehittämistä, kun resurssit kohdistetaan asiakkaiden tarpeiden kannalta keskeisiin palveluihin (Laurila 2020). Yhteiset toimisto- ja hoitotilat lisäävät monialaisen yhteistyön mahdollisuutta, koska fyysiset puitteet edesauttavat vuorovaikutusta ja monipuolista kanssakäymistä (Griffin & Hay-Smith 2019). HyMy-kylän tilat sijaitsevat kampuksella hyvin keskeisellä paikalla ja sen useimmiten kulkiessaan sivuuttavat kaikki siellä vierailevat ihmiset. Asiakas kohtaa HyMy-kylässä ensimmäiseksi asiakaspalvelun hymyilevät ja hyvän käytöksen omaavat opiskelijat. HyMy-kylän hoitotilat ovat muunneltavia ja joustavia sekä mahdollistavat monipuolisesti yhdessä oppimisen ja työskentelyn. Useiden asiantuntijoiden yhteistyöllä toteutuu HyMy-kylän toiminnassa monialaisuus. Palvelumuotoilua hyödyntäen yhteiskehittäen on tuotettu onnistuneesti uusia tapoja toimia HyMy-kylässä: Avoin toiminta kaikille: avoin oppimisympäristö ja oppimisen eri tutkinto-ohjelmien asiantuntijuuden välinen kohtauttaminen Yhteistoiminnallinen kehittäminen: opiskelijoiden osallistaminen palveluprosessin luomiseen Ekosysteemin toimijat: yritykset, järjestöt, kaupungit, yhdistykset sekä  asiakkaat kehittämässä ja rakentamassa HyMy-kylän toimintaa Monialainen palvelupolku: kohderyhmänä monitarpeiset asiakkaat Ammatillinen keskustelukulttuuri: konsultaatio työpajat ja -puhelimet Yhteinen perehdytysmateriaali: laadukas oppimisen ja - monialainen toiminta Monialaiset opinnäytetyöt: prosessikuvaus innovaatiokeskittymien tutkinto-ohjelmille Fyysisten tilojen yhteistoiminnallinen edelleen kehittäminen ja laajentaminen: HyMy-kylän asiakaspalvelu (virallinen), hoitotilat (joissa monialainen oppiminen ja työskentely tapahtuvat, takatoimisto (puolivirallinen), yhteisen kohtaamisen tilat (aulat, käytävät, taukopaikat) Monialainen tutkimustieto ja -verkosto kehitteillä: laatu ja vaikuttavuuden arviointi. HyMy-kylän oppimisympäristössä monialaisuus ja moniasiantuntijuuden kehittyminen ovat yhteiskehittämisen terävin kärki, johon kaikki toiminnassa mukana olevat osapuolet johdon tuella tähtäävät. Mukana kehittämisessä ovat Metropolian toimijat yhdessä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien, sekä lisäksi oppimisympäristöön liittyneiden yritysten, yhdistysten ja muiden verkostojen kanssa. Keskiössä ja tärkeimpänä HyMy-kylän toiminnassa on opiskelijan hyvinvointi ja oppiminen sekä tietysti asiantuntijuutta vahvistava monialainen kehittäminen. Kirjoittajat Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri (KM) sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti moniammatillisen vuorovaikutuksen edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Hän on työskennellyt suuhygienistinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Teija Rautiola työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan Terveystieteiden maisteri (TtM), suuhygienisti (AMK) ja tuotekehittäjä (EAT). Nykyisen työn helmiä ovat terveyden edistäminen, TKI-toiminta, monialaiset innovaatioprojektit, tuotekehittäminen, sekä näiden merkeissä tapahtuva verkostoituminen ja verkostojen kytkeminen toisiinsa. Hän pitää yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista tiimityöskentelyä ja ohjaustoimintaa opiskelijoiden hyvinvoinnin ja itseohjautuvan oppimisen peruspilarina. Hänellä on pitkä työura yksityiseltä ja julkiselta palveluntuottajalta suun terveydenhuollosta suuhygienistinä ja terveyden edistämisen asiantuntijana sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen erityisasiantuntijana. Jaana Seitovirta työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden tohtori (TtT) sekä terveydenhoitaja (AMK). Lisäksi hänellä on markkinointijohdon koulutusohjelman MJD:n-, markkinointitutkinnon-, kauppateknikon- ja jalkojenhoitajan -tutkinnot. Kehittämislähtöisyys, osaamisen ja tiedon jakaminen sekä jatkuva oppiminen ovat työssä innostavia teemoja. Hän on työskennellyt aikaisemmin mm. yksityisellä sektorilla jalkojenhoitajana, kaupallisella alalla myynnin ja henkilöstöhallinnon parissa, terveydenhoitajana, tutkijana sekä yliopisto-opettajana. Lähteet Donovan, J., Maritz, P. A., & McLellan, A. 2013. Innovation training within the Australian advanced manufacturing industry. Journal of Vocational Education + Training, 65(2), 256–276. Gladwell, M. 2020. Talking to Strangers. What We Should Know about the People We Don't Know. Penguin Books. Jalava, U. & Virtanen, P. 2000. Innovatiiviseen projektijohtamiseen. Helsinki: Tammi, 83-84. Raatikainen, E, Ihamäki, K. & Konkka J. 2020. Hyvän elämän ja hyvinvoinnin soissaliset edellytykset poikkeusoloissa. Teoksessa (toim.) M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi, ja R. Wallin. Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa. (Theseus) Metropolia AMK. 17–29. Ylikahri, K. Kokkala, C, Leppänen, Anu & Rekola, L. 2020. Peruskiven muurauksesta murtumattomaksi: Tervesyalan opiskelijan resilienssin kehittyminen. Teoksessa (toim.) M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi, ja R. Wallin. Hyvinvointi- ja terveys poikkeusoloissa. (Theseus) Metropolia AMK. 128–139. Taatila, V., Suomala, J., Siltala, R., & Keskinen, S. 2006. Framework to study the social innovation networks. European Journal of Innovation Management, 9(3), 312–326. doi:10.1108/14601060610678176   Tutustu Oppeja HyMy-kylästä -blogisarjan muihin teksteihin.

Lue lisää

Hyvä oppiminen verkossa tarvitsee erityistä huomiota
3.6.2021
Mari (Lehtori) Virtanen

Hyvä oppiminen on käsite, joka elää tällä hetkellä kaikkien korkeakoulutoimijoiden huulilla. Asia on ollut tärkeä aina, mutta viimeisen vuoden katkeamaton etäopetusjakso on herättänyt pohtimaan asiaa erityisen kiivaasti. Mitä on hyvä oppiminen ja miten me alan asiantuntijat voisimme sitä yhä vahvemmin edistää? Hyvän oppimisen käsitettä ja ylipäänsä opetuksen toimintoja tarkastellessa on hyvä erottaa oppimisen ja opettamisen käsitteet. Hyvässä oppimisessa oppija on oman oppimisprosessinsa tutkija, joka etsii yleispätevää ja toimivaa selitysmallia jollekin ilmiökokonaisuudelle. Hyvä opetus pyrkii ohjaamaan oppijaa hyvän oppimisen suuntaan. Kasvatustieteen uranuurtaja Yrjö Engeströmin (1982) mukaan hyvälle oppimiselle ominaista on herättää oppijassa sisäinen mielenkiinto ja motivaatio opittavaa asiaa kohtaan muodostaa orientaatioperusta ja orientoida oppija lähtökohtamallin tai ennakkokuvan perusteella aiheeseen tukea opittavan asian sisäistämistä, aikaisempien toimintamallien muokkaamista ja muuttamista aikaansaada opittavan asian ulkoistaminen, jolla tarkoitetaan uuden tiedon soveltavaa käyttöä ja muokkaamista edelleen eri yhteyksiin sopivaksi arvioida kriittisesti opitun pätevyyttä ja todenmukaisuutta tarkastella omaa oppimista etäältä, itsereflektoiden. Hyvä oppiminen voidaan nähdä oppijan aktiivisena toimintana, jonka apuna opettaja eri yhteyksissä toimii. Hyvä oppiminen liikauttaa oppijassa aina jotain, saaden aikaan oivalluksia ja rakentaen uutta osaamista ja uudenlaisia toimintamalleja. Hyvän oppimisen mahdollistamiseksi perusedellytysten, kuten ravinto, lepo, liikunta, ihmissuhteet on oltava kunnossa, jolloin syntyy mahdollisuus keskittyä ja rauhoittua turvallisesti oman oppimisen äärelle. Opettajan tehtävänä on tuottaa hyvää opetusta ja tukea oppimisprosessin optimaalista toteutumista erilaisissa oppimisympäristöissä. Opintojen aikainen hyvä oppiminen konkretisoituu työelämässä tarvittavaksi osaamiseksi, joka muodostuu opettajan, oppijan ja opiskelijayhteisön yhteistyönä. Oppimisen varsinainen tulos syntyy aina oppijassa, opettajan tehtäväksi jää oppimista tukevat teot.   Hyvä opetus hyvän oppimisen aisaparina Myös hyvä opetus on moniulotteinen ilmiö, johon liittyy lukemattomia pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Pedagogiset kulmat sisältävät opetuksen näkemyksellisiä ja kasvatuksellisia periaatteita ja niihin perustuvia opetuksen järjestämisen tapoja, didaktiikan keskittyessä erityisesti hyvän opetuksen elementteihin. Näiden molempien mahdollisuuksista ja kehittämisen tavoista olen kirjoittanut useita tekstejä Hiiltä ja timanttia -blogiin jo aiemmin. Näihin näkemyksiin ja omiin kokemuksiini pohjautuen hyvän opetuksen peruspilareina voidaan nähdä muun muassa: viihtyisät, monipuoliset ja tarkoitukseen sopivat oppimisympäristöt opintojaksojen perustiedot selkeässä ja helposti löydettävässä muodossa monipuoliset ja vaihtelevat työskentelymenetelmät opittavan sisällön liittäminen oppijan elämään, aikaisempaan tietoon ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin vuorovaikutus sekä opiskelutovereiden että opettajien kesken oikea-aikainen palaute ja mahdollisuus kehittyä sen perusteella monipuolinen ja läpinäkyvä arviointi mahdollisuus osaamisen näyttöön itselle sopivalla tavalla erilaisten oppijoiden tukeminen tarkoitukseen sopivilla menetelmillä kiireettömyys ja rauha opiskella ja oppia.   Verkko oppimisympäristönä Vaikka verkko oppimisympäristönä on mahdollistanut viime vuoden aikana todella paljon, se on uudella tavalla haastanut meidät miettimään käyttämiemme työskentelytapoja. (Lumme & Puhakka 2021.) Se miten on tottunut opetusta toteuttamaan paikan päällä, ei välttämättä pädekään suoraan verkkoympäristöissä, joissa opiskelu ja oppiminen ovat monesti eriaikaista, useissa kanavissa yhtäaikaisesti tapahtuvaa ja vahvasti itsenäiseen opiskeluun pohjautuvaa. Jo aiemmilta vuosilta tiedämme, että verkko-opiskelun yksi merkittävimmistä ja haastavimmista asioista on vaikuttavan vuorovaikutuksen aikaansaaminen ja sen ylläpitäminen etäopiskelun aikana. Miten luoda ja ylläpitää merkityksellistä yhteisöllisyyttä oppimisprosessiin osallistuvien toimijoiden välille? Korkeakouluopettajat ovat jo ennen koronavuotta opettaneet ansiokkaasti verkossa, jota tiivis etäjakso on entisestään vahvistanut. Tämä vuosi on puristanut meistä irti paljon sellaista, jota emme tienneet olevan olemassakaan. Olemme oppineet teknisesti hurjan paljon lisää, samoin esiintymiseen verkossa että akuuttiin ongelmanratkaisuun liittyen. Olemme entistä paremmin oppineet pitämään yllä sekä yksipuolisia monologeja että eri kanavissa yhtäaikaisesti käytäviä ryhmäkeskusteluja. Olemme väsymättä ja välillä itsekin väsyen vetäneet opetustamme luontevasti omista olohuoneistamme. Kuitenkin koko ajan on ollut selvää, että työskentely verkossa on erilaista kuin kohtaamisissa paikan päällä. Verkko oppimisympäristönä toimii hyvin monenlaisten ilmiöiden läpikäymiseen ja opettamiseen, välillä toimien hyvänä korvikkeena paikan päällä tapahtuville toiminnoille. Verkossa opetettaessa selväksi on tullut, että oppimisen tueksi tarvitaan loputon määrä keskustelua, kuuntelua ja vuorovaikutusta sekä oppijoiden että opettajan välille. Tämän aikaansaamisessa opettajan rooli on osoittautunut vieläkin merkityksellisemmäksi kuin paikan päällä kohdattaessa. Lisäksi verkko-opiskelun tueksi tarvitaan jatkuvaa sitouttamista, kannustamista, motivointia ja oikea-aikaista palautetta. Myös tätä tarvitaan verkossa enemmän.  Vaikka oppijan itsenäinen ja aktiivinen rooli monesti verkko-opiskelussa korostuu, myös opettajan rooli muuttuu. (Virtanen 2020.) Se ei missään tapauksessa poistu.   Laadukkaat opetusteot oppimisen tukena Kuten aiemmissa kappaleissa on todettu, laadukas oppiminen vaatii laadukasta opetusta ja opetushenkilöstöltä laadukkaita ja konkreettisia opetustekoja, jotka tukevat oppijan osaamisen kehittymistä. Seuraavat erityisesti verkko-oppimisen lainalaisuudet huomioivat teot ovat omista arkistoistani ja perustuvat pitkään kokemukseeni opetustyössä ja sen kehittämisessä. Suunnittele. Pyri miettimään kaikki mahdollinen etukäteen. Tee jokaiselle verkkotapaamiselle käsikirjoitus etukäteen. Mieti, miten opetustilanne kulkee, ketkä missäkin vaiheessa ovat aktiivisia. Mikä on opettajan rooli tilanteessa, mikä oppijoiden? Näin saat opetuksesi taustalla vallitsevat oppimiskäsityksesi ja pedagogiset mallisi laadukkaasti toteutettua. Tee asiat mahdollisimman helpoksi. Verkkototeutuksilla teknologia auttaa ja monipuolistaa kokonaisuutta, kunhan testaat sen toimivuuden etukäteen. Loogisesti järjestellyt työskentelypohjat, etukäteen muodostetut pienryhmätehtävät, kyselyt, pikapalautteet ja äänestykset aktivoivat opiskelijaa opetuksen edetessä. Tekniikan testaaminen säästää ylimääräiseltä säädöltä, mutta ei aina poista sitä kokonaan. Kokemuksesta tiedän, että myös varasuunnitelmien miettiminen on järkevää. Tue yhteisöllisyyttä ja ryhmäytymistä jokaisessa verkkotapaamisessa. Tämä on erittäin tärkeä asia, jonka tekniseen toteuttamiseen löytyy useita sovelluksia ja ratkaisuja. Teknisten valintojen lisäksi opettajan kannustus ja ohjaus yhteisölliseen työskentelyyn on äärettömän tärkeätä. Mikäli selkeä ohjaus puuttuu, aito yhteisöllisyyden kokemus jää toteutumatta ja tehtävien anti jää löyhäksi. Mieti tämänkin toteuttaminen etukäteen, jotta hieno ajatus ei vahingossa jää monituntisen monologin alle. Lisäksi on hyvä mahdollistaa yhteisöllinen työskentely myös verkkotapaamisten välillä, luomalla kohtaamisen kanavat tarvittaessa etukäteen. Pitkään jatkuneen etäopiskelujakson vuoksi opiskelijoiden keskinäiset kontaktit voivat olla vähäiset tai jopa olemattomat, joten ryhmäytyminen voi verkossa olla vaikeampaa kuin paikan päällä. Myös tämän mahdollistamisessa opettajalla on suuri rooli. Pidä yllä kontaktia keskustelemalla, kysymällä ja huomioimalla opiskelijat jokaisessa tapaamisessa. Pidä kamera auki ja toivo sitä myös osallistujilta. Kirjaa etäosallistumismahdollisuus tarvittaessa opintojakson esitietoihin. Näin kameran ja mikrofonin käyttö ei tule opiskelijalle yllätyksenä. Kokemuksesta väitän, että kameran sulkeutuessa monen ruudun äärellä sorrutaan tekemään muita töitä. Kontaktin säilyminen opiskelijaan on monella tavalla tärkeää. Sen myötä voidaan tunnistaa myös erilaisten oppijoiden opintojen ohjauksen tarpeita tai huomata ajoissa mahdollisia etenemistä häiritseviä esteitä. Kannusta avoimeen dialogiin ja rohkaise opiskelijat puhumaan ja jakamaan ajatuksiaan. Avoimen dialogin merkitys on selkeästi korostunut etäopiskelun jatkuessa pitkään. Oppimista tukeva keskustelu, ajatusten vaihtaminen ja yhteinen tiedonrakentaminen on ollut aina tärkeää, mutta sen arvo on viimeisen vuoden aikana edelleen lisääntynyt. Hyödynnä monipuolisia arviointimenetelmiä ja anna yksilöllistä palautetta oikea-aikaisesti. Opettajan antaman palautteen rooli oppimiselle on kiistatta tärkeä. Oikea-aikaisesti annettuna se voi edistää oppijan osaamisen kehittymistä ja lisätä ymmärrystä omasta oppimisesta. Opettajan antaman kirjallisen palautteen on nähty olevan merkityksellinen erityisesti suoriutumisinformaation välittäjänä, voimauttajana ja välittämisen osoituksena opiskelijaa kohtaan. (Räihä, Mankki & Samppaala 2019.) Opiskelijoiden toisilleen antama vertaispalaute toimii myös hyvin osaamisen kehittymisen tukena ja on koettu erityisen hyväksi kun omaa osaamista on suhteutettu muiden osaamiseen. Vertaispalaute ei kuitenkaan voi kokonaan toimia opettajan antaman palautteen korvikkeena. Älä siirrä opetusta kokonaan verkkoon itsenäisesti opiskeltavaksi ja oleta, että opiskelijat oppivat näin. Useimpien oppimiskäsitysten, kuten esim. konstruktivismi ja sosiokonstruktivismi, mukaan oppiminen tapahtuu yksilön osallistuessa yhteisön tai sosiaalisten verkostojen toimintaan. Mikäli ajattelet oppimisen tapahtuvan näin, tue ajatusta aktiivisesti koko opintojakson ajan. Itsenäinen materiaalien läpikäyminen ei tue sosiokonstruktivismin periaatteita missään muodossa. Opettajan rooli on tässäkin onnistumisen kannalta kriittinen. Ole osa oppimisyhteisöä ja tavattavissa jonkun kanavan kautta koko opintojakson ajan. Älä jätä opiskelijaa yksin, älä unohda. Anna hänelle aikaasi, ohjeista riittävän usein ja aina tarpeen mukaan. Hyväksi havaittu tapa on koostaa viikon aikana tehtävät toimet yhteen viestiin. Näin kaikki pysyvät tilanteen tasalla ja kurssipudokkaiden määrä vähenee huomattavasti. Muista, että itseohjautuvuus ei välttämättä ole kaikkien opiskelijoiden vahvin puoli, joten pidä langat käsissä myös etäopetusjaksojen aikana. Kerää rohkeasti palautetta ja kehitä opetustasi edelleen. Teknisiä välineitä löytyy tähänkin tarpeeseen lukematon määrä. Se ei kuitenkaan liene tämän asian suurin haaste. Kokemukseni perusteella suurin haaste on palautteen rohkea pyytäminen, vastaanottaminen ja käsittely. Ei ole helppoa asettaa itseään arvioinnin kohteeksi, varsinkin jos kokee olevansa vähän hataralla maaperällä. Kannustan kuitenkin ajattelemaan, että myös opettaja on elinikäinen oppija, joka on oman oppimisprosessinsa tietyssä vaiheessa. Oikea-aikainen palaute auttaa myös opettajaa kehittymään. Opi kaikesta tekemästäsi ja yritä uudelleen. Tässäkin “lajissa” voi tulla tosi hyväksi, kunhan sitoutuu, motivoituu ja soveltaa uutta oppimaansa tietoa eri yhteyksiin sopivaksi. Itsereflektio on myös opettajalle hyvin sopiva työväline. Missä onnistuin? Missä voin kehittyä? Missä olen hyvä? Itselleen voi esittää samat kysymykset, joita opiskelijamme miettivät useasti opintojensa aikana.   Näitä asioita ensimmäinen koronavuosi on saanut minut ajattelemaan etätyöpisteelläni, jossa olen nyt työskennellyt tauotta 14 kuukautta. Tänä aikana olen tavannut satoja opiskelijoita ja kollegoita verkon välityksellä. Sosiokonstruktivistisen oppimisnäkemyksen vahvana kannattajana janoan kuitenkin ihmiskontakteja, keskusteluja ja kohtaamisia kasvokkain. Siihen saakka kunnes vahvat etätyösuositukset ja voimassa olevat kokoontumisrajoitukset poistuvat, toimin ylläolevien ajatusteni mukaan ja pyrin mahdollisimman laadukkaisiin oppimistekoihin ajasta ja paikasta riippumatta. Olisiko näistä apua myös sinun työssäsi?   Lähteet Engeström, Y. (1982). Perustietoa opetuksesta. Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2007 (pdf).  Lumme, R. & Puhakka, H. (2021). Verkko-oppimisen vakiintuminen uudeksi normaaliksi terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.  Räihä, P., Mankki, V. & Samppaala, K. (2019). Kirjallisen palautteen merkitys yliopisto-opiskelijalle. Yliopistopedagogiikka-lehti.  Virtanen, M. (2020). Hyvä opettaja – omien palveluidensa muotoilija?! ⅔ Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   

Lue lisää