Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Avainsana: ammattikorkeakoulutus

Tutkinto matkalla verkkoon 
18.12.2023
Tiina Lehto-Lundén & Kimmo Leiviskä

Etäopetus tuli oppilaitoksissa tutuksi koronapandemian aikana. Silloin kuitenkin jouduttiin keskittymään pedagogisiin pikaratkaisuihin ja pakotettuun verkkopainotteisuuteen. Verkossa toteutettavaan opetukseen on haluttu keskittyä uudella innolla nyt pandemian jälkeen. Mutta miten toimia, kun tavoitteena on koko tutkinnon vieminen verkkoon? Miten toimia, kun tavoitteena on koko tutkinnon vieminen verkkoon? Metropolia Ammattikorkeakoulussa tehtiin keväällä 2023 rohkea päätös kahden tutkinnon verkkototeutuksesta. Sosionomi- ja liiketalouden tutkinto aloittavat verkossa syksyllä 2024. Tässä kirjoituksessa jaamme kokemuksiamme sosionomitutkinnon verkkototeutuksen suunnittelun alkuvaiheista. Kun suunnittelet kokonaisen tutkinnon viemistä verkkoon, kannattaa oppimamme perusteella huomioida ainakin seuraavat asiat: Mahdollista tilaa ja aikaa yhteiselle keskustelulle. Selvitä tutkinnossa työskentelevien ajatukset. Tutustu muiden korkeakoulujen tutkintoihin ja toteutuksiin. Verkostoidu ja aloita avoin vuoropuhelu. Määrittele, mitä ”verkko” tarkoittaa juuri sinun tutkinnossa. Mahdollista tilaa ja aikaa yhteiselle keskustelulle ja selvitä tutkinnossa työskentelevien ajatukset Päätös sosionomitutkinnon verkkototeutuksesta herätti opetushenkilöstön keskuudessa lukuisia kysymyksiä, sillä sosionomin työssä osaamisen ammatillisena perustana ovat vuorovaikutus ja osallisuutta edistävä asiakastyö (Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssit, 2023). Tuoreet verkko-opetukseen keskittyvät tutkimukset kuitenkin vahvistavat sen, että oikein suunniteltuna ja toteutettuna etäopetus voi olla opiskelijoiden oppimista tukevaa. Se vaatii opettajalta monipuolisia ja uudenlaisia keinoja keskustella, opettaa ja ohjata. (Sointu ym. 2022a; Sointu ym. 2022b.) Yhteisen ymmärryksen ja käsitteistön luominen on kaiken perusta. Verkkototeutuksen ollessa sosiaalialalla uusi asia koko henkilöstölle, on ollut tärkeää auttaa henkilöstöä ymmärtämään tehtyjä päätöksiä ja muutoksen merkitystä sekä yksilötasolla että koko työyhteisön kannalta. Yhteisen ymmärryksen ja käsitteistön luominen on kaiken perusta. Tälle muutostyölle on tärkeää löytää riittävästi aikaa, muuten pedagogiseen muutokseen sitoutuminen voi jäädä vajaaksi. Tutkintoja ohjaavan tiukan hallinnollisen aikataulun vuoksi on avoimen ja tutkinnon sisäisen keskustelun paikkoja ollut myös meillä valitettavan vähän. Teimme projektiryhmässä suunnitelman siitä, miten parhaiten pystyisimme tiedottamaan ja kuulemaan mielipiteitä tutkinnon ja henkilöstön näkökulmasta. Verkkototeutus on säännöllisesti ollut esillä teemana opettajakokouksissa ja opettajille on tarjottu prosessin edetessä mahdollisuuksia osallistua ja kertoa mielipiteensä sekä vaikuttaa projektitiimissä tehtyihin ehdotuksiin. Lisäksi yhteisen keskustelun paikkoja on järjestetty säännöllisesti projektiryhmän ja esihenkilöstön keskinäisten sparraustapaamisten sekä itse projektiryhmän tapaamisten ympärille. Yhteistyötä ovat lisäksi tehneet kahden verkkotutkinnon suunnittelun projektipäälliköt. Tapaamisissa on jaettu tietoa ja hyviä käytänteitä. Lähdimme liikkeelle tutkinnon henkilöstölle suunnatulla kyselyllä. Halusimme kuulla heidän ajatuksiaan, asenteitaan ja mielipiteitään liittyen verkossa toteutettavaan sosiaalialan tutkintoon. Kysyimme lisäksi tarpeista verkkopedagogiikkaan liittyvään koulutukseen. Kysely lähetettiin 32 henkilölle, joista 23 vastasi siihen. Ilahduimme siitä, että suhtautuminen verkkopohjaiseen opetukseen oli pääosin myönteistä tai neutraalia (82%). Muita tärkeitä esille nousevia asioita olivat: Vahvimman tuen henkilöstö antoi toteutustavalle, jossa opetusta on sekä aikaan ja paikkaan sitomatta että myös lukujärjestyksen mukaisina ajankohtina verkkovälitteisesti. Vastauksissa painotettiin nykykäytänteiden mukaisten harjoitteluiden säilyttämistä niin, että ne toteutetaan työelämässä myös verkkotutkinnossa. Osaamisen kerryttämisen ja tuen tarpeista eniten koettiin tarvittavan tukea videoiden tekemiseen. Verkkopedagogiikkaan liittyvien materiaalien löytyminen yhdestä paikasta ja erilaisten lisenssien tarpeellisuus näkyivät vastauksissa. Muita pohdituttavia asioita olivat muun muassa resurssointi ja työelämäyhteistyö. Kysely antoi arvokasta tietoa projektiryhmän työlle. Sen pohjalta verkkototeutuksen rakennetta on lähdetty työstämään ja opettajien tiedollisiin tarpeisiin vastaamaan. Tutustu muiden korkeakoulujen tutkintoihin, verkostoidu ja aloita vuoropuhelu  Lähes yhtä tärkeää kuin oman tutkinnon sisäisen keskustelun mahdollistaminen, on näkemyksemme mukaan myös katsoa ja kuulla, mitä tapahtuu muissa ammattikorkeakouluissa. Tulemme sosiaalialan verkko-opetuksen kentälle takamatkalta ja olemme olleet aidosti halukkaita oppimaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa ammattikorkeakouluja yhteistyöhön ja nyt voimme myöntää sitä aidosti myös tapahtuvan. Olemme käyneet keskusteluja neljän eri ammattikorkeakoulun kanssa: Turku AMK, Lapin AMK, LAB-ammattikorkeakoulu ja Laurea. Yhteistyö kollegaorganisaatioiden kanssa, joissa sosionomitutkinto on jo verkossa, on osoittautunut antoisaksi. Keskustelu oppilaitosten toimijoiden kanssa on ollut vapaamuotoista benchmarkkausta, lisäksi Laurea ammattikorkeakoulun kanssa järjestimme yhteisen työpajan. Toisen oppilaitoksen tekemiä valintoja ei voi suoraan viedä omaan toimintaan. Kutsuimme Laurea ammattikorkeakoulun sosiaalialan verkkotutkinnosta vastaavat henkilöt yhteiseen työpajaan opetushenkilöstömme kanssa. Työpajan tarkoituksena oli kuulla laurealaisten kokemuksia verkko-opintojen toteuttamisesta ja saada tietoa, jolla me voisimme välttää pahimmat sudenkuopat. Vaikka toisen oppilaitoksen tekemiä valintoja ei voi suoraan viedä omaan toimintaan, saimme ajattelemisen aihetta ja arvokasta sparrausapua valintojen tekemiseen. Typöpajan keskusteluiden pohjalta tärkeiksi muistisäännöiksi jäivät erityisesti seuraavat näkökulmat: Verkko-opinnoissa opiskelevien kriittiset vaiheet painottuvat opintoihin hakeutumiseen ja opintojen markkinointiin sekä esimerkiksi opintojen verkkosivuihin sekä opintojen aloitukseen (orientaatiopäivät) Ohjauksen ja vuorovaikutuksellisuuden suuri merkitys Opettajan rooli muuttuu, opiskelijan rooli vahvistuu Opiskelijoiden ryhmäytymiseen panostaminen on tärkeää Opintojen etukäteissuunnittelun ja opintojen käsikirjoituksen merkitys Jokaisen opintojakson vuorovaikutuksellisuuden funktion määrittely. Näitä tärkeitä huomiota tukee myös Kati Mäenpään (2021) väitöskirja. Sen tulokset osoittavat, että verkossa opiskelevat opiskelijat ovat osoittaneet motivaation ja opiskeluhyvinvoinnin vahvistuneen erityisesti vertaisryhmissä koetun kannustuksen, yhteisen opiskelutavoitteisiin pyrkimisen, opintoihin sitoutumisen vahvistumisen ja jaetun emotionaalisen tuen kautta. Sosionomitutkinnon verkkototeutus otti jatkotyöstettäväkseen yhteisen työpajan antia, panostaen erityisesti tulevien opettajien yhteiseen tekemiseen ja yhteisten pelisääntöjen kirjaamiseen sekä opiskelijoille että opettajille. Jokainen ammattikorkeakoulu on muokannut oman verkkotutkintonsa ainutlaatuiseksi. Muilta saatu tieto ja opit ovat olleet arvokasta pääomaa kehitettäessä sosionomin verkkototeutusta Metropolian toimintaympäristössä. Määrittele, mitä ”verkko” tarkoittaa juuri sinun tutkinnossasi Verkkotutkinto, verkkototeutus, verkkopainotteisuus, verkko-opiskelu… rakkaalla lapsella saa olla monta nimeä, mutta käsitteiden kirjavuus luo epäselvyyttä. Myös organisaatiotasolla on tärkeää käydä yhtenäisempää keskustelua valituista käsitteistä, jotta erityisesti tutkintoon hakeutuvat ovat selvillä siitä, miten opetus tapahtuu tutkinnossa ja mitä se edellyttää opiskelijalta. Tutkinnon kuvaustekstin työstäminen on tärkeä vaihe verkkototeutuksen eteenpäin viemistä. Tutkinnon kuvaustekstin työstäminen on tärkeä vaihe verkkototeutuksen eteenpäin viemistä. Kuvaus toimii työvälineenä ja asettaa raamit tutkinnolle, siellä opettaville opettajille ja tutkintoon hakeville sekä tutkinnossa opiskeleville. Metropoliassa olemme valinneet puhua verkkototeutuksesta, kun tarkoitamme koko tutkinnon toteutusmuotoa. Tutustuimme myös muiden korkeakoulujen toteutuskuvauksiin. Halusimme saada aikaan mahdollisimman konkreettisen ja hakijoiden näkökulmasta selkeän tekstin. Oman tutkintomme opettajien ja esimerkiksi opon kommentit kuvausta työstettäessä olivat tärkeässä roolissa kuvauksen loppuun saattamisessa. Koska kuvaus on yhteistyössä koottu, voimme siihen yhdessä myös sitoutua. Tältä tutkintokuvauksemme näyttää: Verkko-opinnoissa opiskelet koko sosionomitutkinnon pääasiassa verkossa. Sosionomikoulutus antaa sinulle laaja-alaiset valmiudet toimia sosiaalialalla erilaisissa työtehtävissä, sektoreilla ja asiakasryhmien parissa. Opinnot sisältävät viikoittaista lukujärjestyksen mukaista opiskelua verkossa, jolloin osallistut opetukseen etäyhteyksiä hyödyntäen. Lisäksi opintoihin kuuluu sekä itsenäistä että tiimityöskentelyä verkko-oppimisympäristössä. Sosionomi-verkkototeutus avaa sinulle mahdollisuuden suorittaa opintoja myös aidoissa työympäristöissä sekä erilaisissa työelämän kanssa yhteistyössä tehtävissä kehittämishankkeissa. Verkko-opintojen lisäksi opetussuunnitelmaan sisältyy neljä harjoittelujaksoa käytännön työssä. Harjoittelut suoritetaan kokopäiväisenä työskentelynä yksilöllisten osaamistavoitteiden ohjaamana.      Keskustelu jatkuu tekemisen kautta Rehellisesti sanottuna valmista ei taida tulla koskaan. Tuotamme seuraavaksi sisällöt ja päätämme lopulliset pedagogiset ratkaisut ja tavoitteet kullekin toteutukselle sekä yleisemmin koko verkkototeutuksen oppijakokemukselle. Benchmarkkauksen ja opettajavuoropuhelun kautta saavutettu ymmärrys parhaasta pedagogisesta ratkaisusta asetetaan vuoropuheluun oppijan näkökulman kanssa. Siirrymme yleiseltä tasolta yksityiskohtaiseen. Olemme erityisen kiinnostuneita ratkomaan käytännössä, miten opiskelijat saadaan mukaan yhteiskehittämään verkkototeutusta. Olemme erityisen kiinnostuneita ratkomaan käytännössä, miten opiskelijat voitaisiin saada mukaan yhteiskehittämään verkkototeutustamme. Tähän tulemme tarvitsemaan koko korkeakouluyhteisön tukea ja odotamme näitä keskusteluja luottavaisin ja odottavin mielin. Kirjoittajat Tiina Lehto-Lundén (VTT) työskentelee Metropoliassa lehtorina sosiaalialan tutkinnossa. Hän toimii sosiaalialan verkkototeutuksen pilotissa projektipäällikkönä ja opiskelee Itä-Suomen yliopiston Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä (DigiErko) erikoistumiskoulutuksessa. Kimmo Leiviskä (KM) työskentelee Metropoliassa digipäällikkönä strategia- ja kehityspalveluissa. Hän toimii sosiaalialan verkkototeutuksen pilotissa projektipäällikön tukena sekä Digivisio 2030 -hankkeen muutoskoordinaattorina. Lähteet   Mäenpää, Kati 2021. Motivation regulation and study well-being during nurse education studies. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssit 2023. Sosiaalialan ammattikorkeakoulujen verkosto. Luettu 11.12.2023. Sointu, Erkko, Valtonen, Teemu, Hallberg, Susanne, Kankaanpää, Jenni, Väisänen, Sanna, Heikkinen, Lasse, Saqr, Mohammed, Tuominen Ville, & Hirsto, Laura 2022. Learning analytics and Flipped Learning in online teaching for supporting preservice teachers’ learning of quantitative research methods. Seminar.net, 18(1). Sointu, Erkko, Saqr, Mohammed, Valtonen, Teemu, Hallberg, Susanne, Väisänen, Sanna, Kankaanpää, Jenni, Tuominen, Ville & Hirsto, Laura 2022. Emotional behavior in quantitative research methods course for preservice teachers. Learning analytics approach. Teoksessa E. Langran (toim.) Proceedings of Society for Information Technology & Teacher Education International Conference. San Diego, CA, United States: Association for the Advancement of Computing in Education (AACE), 1880-1889.

Lue lisää

Lapset ja perheet mukaan HyMy-kylän palveluiden kehittäjiksi – Oppeja HyMy-kylästä, osa 5
15.2.2022
Satu Hakanen & Mira Lönnqvist

Meillä on ollut ilo tavata Metropolia Ammattikorkeakoulussa myös lapsia. Lapset pitävät itse rakennusta, Myllypuron kampusta, upeana. Arkiset asiat, mitä me, henkilökunta ja opiskelijat, käytämme päivittäin, ovat lapsille ihmeellisiä. Sisäänkäyntien pyöröovet olivat erään päiväkotiryhmän mielestä huippujuttu, terveysalan hoitonukeista puhumattakaan. Nää nojatuolit on niin upeet, että täällä voisi vaikka presidentti pitää juhlat! Lapsilla on ajatuksia, joita aikuiset eivät voi tietää kysymättä ja kuulematta. Lapsen edun mukaista toimintaa edellyttää YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, jonka mukaan lapsille tulisi taata osallistuminen heitä koskevaan päätöksentekoon ja lasten näkemyksiä tulisi kuulla ja ottaa huomioon kaikissa lasta koskevissa asioissa (1). Tämä kirjoitus on osa Oppeja HyMy-kylästä blogisarjaa ja tarkastelemme, miten Metropolian HyMy-kylässä lapset voisivat osallistua vahvemmin heille kohdennettujen palveluiden kehittämiseen. HyMy-kylä on Myllypuron kampuksen monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa opiskelijat harjoittelevat keskeisten omaan tutkintoon liittyvien ammattikäytäntöjen ohella muun muassa uusien palvelujen kehittämistä yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Perhetiimi HyMy-kylän palveluita kehittämässä Holvikivi ja Rantala-Nenonen kuvasivat Tikissä-blogissa julkaistussa tekstissään Toimintaympäristön kehittämistä yhdessä, asiakkaiden parhaaksi ammattikorkeakoulun tehtävää erilaisten palveluiden kehittäjänä (2). He toivat esille, miten HyMy-kylässä, on moniammatillisesti ja -alaisesti yhdessä opiskelijoiden, opettajien, hanketoimijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa kehitetty palveluita eri asiakasryhmien tarpeisiin. Yksi HyMy-kylässä toimivista kehittäjätyöryhmistä on Perhetiimi. Sen tarkoituksena oli kokeilla, tutkia ja kehittää uusia perhepalveluita moniammatillisesti ja osallistavasti perheiden ja sen jäsenten sekä muiden sidosryhmien kanssa vuoden 2021 aikana. Kehitettävien palveluiden tavoitteena oli edistää perheen ja sen jäsenten terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä perhe-elämän eri vaiheissa sekä luoda opiskelijoille motivoivia ja merkityksellisiä oppimistilanteita työelämässä tarvittavan osaamisen saavuttamiseksi. Perhetiimiin kuului opettajia niin sosiaalialan, sosiaalialan varhaiskasvatuksen, toiminta- ja fysioterapian, kätilötyön, sairaan- ja terveydenhoitotyön sekä osteopatian tutkinnoista. Perhetiimi toteutti vuonna 2021 yhteistyössä eri tutkintojen opiskelijoiden ja sidosryhmien kanssa mm. seuraavia palveluja ja tapahtumia: perhevalmennukset, joihin sisältyy esim. imetysvastaanotto ja synnytysvalmennus keskustelevat aamukahvitilaisuudet lähialueen eri sosiaali- ja terveysalan, kasvatuksen toimijoiden sekä opiskelijoiden kanssa. perhekahvilatoiminta yhteistyössä MLL Myllypuron paikallisyhdistyksen kanssa Lapsen oikeuksien viikolla Lapsen päivä -tapahtumassa eri tutkintojen opiskelijat toteuttivat lapsille ja perheille erilaisia toiminnallisia tuokioita ja Pelastakaa Lapset ryn Janica Laimio perehdytti kuulijoita Lapsikeskeiseen palvelumuotoiluun. Perheille suunnattuihin palveluihin voi tutustua Metropolian verkkosivuilla. Lisäksi perhetiimin opettajia on mukana kehittämässä yhdessä opiskelijoiden ja eri sidosryhmien kanssa esimerkiksi toiminnallisen oppimisen tuokiot laajennettuun esiopetukseen liittyen matalan kynnyksen lasten toimintaterapiapalvelut lasten ja nuorten hyvinvointia edistävät ja tukevat palvelut hyvinvointi- ja harrastuspalvelut erityistä tukea tarvitseville lapsille ja heidän perheilleen. Lapset ja perheet tulevaisuudessa vahvemmin mukaan kehittämiseen Palveluiden kehittäminen aloitettiin vuoden 2021 alussa perhepalveluiden mission, toiminta-ajatuksen sekä palvelukuvausten työstämisellä. Opiskelijat olivat kartoittaneet palvelutarpeita edeltävästi jo syksyllä 2020 esimerkiksi Metropolian Innovaatio (MINNO) -opintoihin tai opinnäytetöihinsä liittyen. Palveluiden kehittäminen eteni perhetiimin toimesta yhteydenotoilla mahdollisiin yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin, minkä jälkeen palveluiden sisältöjä kuvattiin ja muita käytännön asioita selvitettiin. Kehittämisprosessin aikana keskustelimme useaan otteeseen palveluiden asiakaslähtöisestä kehittämisestä ja tunnistimme, että lasten ja perheiden mahdollisia tarpeita palveluille oli kuultu ja näkemyksiä oli otettu huomioon, mutta palveluiden varsinaisessa kehittämisessä oli ollut mukana vain osittain eri sidosryhmiä. Lapset ja perheet eivät varsinaisesti juuri lainkaan. Palveluiden kehittämisprosessin aikana ymmärsimme, että meillä on usein hyviä asiakaslähtöisiä aikomuksia, mutta käytännössä tapamme toimia ei ole välttämättä lapsen näkemystä kuuleva, huomioon ottava tai varsinkaan lapsen kanssa yhdessä suunnitteleva ja asioista päättävä. Lasten ja perheiden osallistumista palveluiden kehittämiseen on yleisesti hyödynnetty sen olemassa olevaan potentiaalin nähden verrattain vähän (3), mihin ovat vaikuttamassa erilaiset asenteisiin, tietoon ja osaamiseen sekä yhteiskunnan rakenteisiin liittyvät rajoittavat tekijät, esteet. Oikeusministeriön 2020 julkaiseman arviointiraportin (4) mukaan lasten osallistumisoikeuksiin liittyvä opetus on Suomessa hyvin vaihtelevaa. Keskeisenä kehittämiskohteena esitetäänkin, että teemaan liittyvä osaamispohjainen koulutus olisi jatkossa mahdollisimman laaja-alaista ja yhdenmukaista sekä tietoa lapsen oikeuksista tulisi vahvistaa sekä perus- että täydennyskoulutuksessa (4). Opetussuunnitelmien perusteita tulisi tarkastella sen varmistamiseksi, että kaikkien lasten parissa työskentelevien ammattilaisten peruskoulutuksissa annetaan riittävät tiedot ja taidot lasten osallistumisoikeuksien toteutumiseksi (4). Myös Kansallisen lapsistrategian (5) linjauksissa korostetaan lasten näkemysten huomioon ottamisen tärkeyttä siten, että kaikilla lasten kanssa toimivilla aikuisilla olisi riittävä tiedollinen ja taidollinen osaamisen lasten osallistumisoikeuksien mukaisen toiminnan toteutumiseksi. Lapsen oikeudet sillaksi eri alojen väliseen yhteistyöhön lasten parhaaksi Metropoliassa on monia tutkintoja, joista valmistuu lasten sekä perheiden kanssa toimivia ammattilaisia. Palveluiden kehittämisprosessissa huomasimme, että eri tutkinnoissa erilaisista tieteistä ja teorioista huolimatta alojen yhdistävä tekijä on pyrkimys toimia lapsen edun mukaisesti, lapsen ja perheen parhaaksi. Tunnistimme myös, että alojen toimintakulttuurit ovat erilaisia, vaikka toimimme lasten ja perheiden kanssa. On selvää, että työntekijän tulee toimia työssään sitä koskevan lain määräämänä esimerkiksi asiakasta koskevan tiedon turvaamiseksi. Laki ei kuitenkaan pelkästään rajaa aloja, vaan nimenomaan kehottaa yhteistyöhön. Lapsia koskevat lait – esimerkiksi Suomen perustuslaki, varhaiskasvatuslaki, lastensuojelulaki, perusopetuslaki, nuorisolaki sekä terveydenhuollon lainsäädäntö – velvoittavat edistämään sitä, että lapset pääsevät osalliseksi omaan elämään liittyvissä päätöksissä ja palveluissa (6). Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman (7) toimenpide 26 mukaisesti lasten kanssa toimiville ammattilaisille toteutetaan lasten osallistumisoikeuksiin liittyvä koulutus, jonka valmistelu on jo alkanut (8). Metropolialla on mahdollista hyödyntää tätä koulutuskokonaisuutta eri tutkintojen opetuksessa, joten mietimme, voisiko lasten oikeuksiin liittyvä opetus toimia siltana eri alojen välisessä yhteistyössä lasten parhaaksi? Saisimmeko eri alat keskustelemaan lapsen edusta, jos opiskelijoilla olisi mahdollisuus toimia yhdessä lapsikeskeisissä palveluissa? HyMy-kylä oppimisympäristönä tarjoaisi tähän mahdollisuuden. Lapsikeskeinen palvelumuotoilu toimintamalliksi kehittämiseen Lapsikeskeinen palvelumuotoilu (9) rakentuu lapsen oikeuksista ja palvelumuotoilusta muodostaen lapsikeskeisen prosessin kokonaisuuden, jonka taustalla on vaikuttamassa myönteisen tunnistamisen näkökulma. Myönteisellä tunnistamisella (10) tarkoitetaan lapsen yksilöllistä kohtaamista tukemalla hänen toimijuuttaan ja tuomalla esiin vahvuuksia ja lapsen näkemyksen tärkeyttä yhteisen toiminnan jokaisessa vaiheessa, lapsikeskeisesti. Lapsikeskeisen palvelumuotoilun prosessi koostuu tiivistäen seuraavista vaiheista (11): Kehittämishaaste: tunnistetaan, mihin asiaan toivotaan muutosta tai mihin asiaan halutaan vaikuttaa. Keskeisenä kysymyksenä tässä vaiheessa prosessia on se, miksi haluamme kehittää? Kysymykseen on mahdollista löytää vastauksia tuomalla palvelua järjestävän, toteuttavan sekä käyttävän tahon eli lasten näkemyksiä yhteen tutustumalla ja luomalla ymmärrystä eri näkökulmista. Tämän jälkeen tuotettu tieto kootaan yhteen ja sitä tarkastellaan sekä analysoidaan lasten näkökulma huolellisesti mielessä pitäen. Oivallukset: kenen tarpeisiin palvelun kehittämisellä pyritään vaikuttamaan, syntyvät aiemmassa vaiheessa yhteisesti opitusta. Tässä vaiheessa keksitään ja luodaan erilaisia ideoita palveluille yhdessä lasten kanssa. Ideoita myös kokeillaan ja testataan lasten kanssa ja niitä kehitetään edelleen. Toteutussuunnitelma: toteutetaan suunnitelma sekä arvioidaan, miten yhteisessä kehittämisprosessissa onnistuttiin! Lapsikeskeisen palvelumuotoiluprosessin aikana on erityisen tärkeää, että lasten näkökulma säilyy kehittämisen edetessä ja palvelua toteutettaessa. Aikuisen onkin hyvä valmistautua yhteiseen kehittämiseen kaikissa sen vaiheissa ja huolehtia muun muassa siitä, että lapsilla on erilaisia mahdollisuuksia osallistua kehittämisprosessin eri vaiheissa. (11) Yksilölliseen ja lapselle turvalliseen kohtaamiseen liittyen Hipp & Palsanen (3) ovat koonneet Lasten osallistumisen etiikka – Lapset ja nuoret palveluiden kehittäjinä -oppaaseen kymmenen lapsen osallistumiseen liittyvää eettistä periaatetta, jotka on tärkeää ottaa huomioon lasten kanssa toimiessa: Lapsen kunnioittaminen on osallistumisen lähtökohta. Osallistuminen on vapaaehtoista. Osallistuminen on lapselle hyödyllistä. Osallistuminen on tarkoituksenmukaista. Osallistuessaan lapsella on oikeus suojeluun. Osallistuminen on näkyvää ja avointa. Osallistumiseen liittyvä valta ja vastuu pitää olla tiedostettua. Osallistumiseen on tärkeää sisällyttää arviointia. Osallistumiselle tarvitaan toimintaa tukevat rakenteet. Osallistuminen vaatii yhteiskunnan varoja. Lasten näköinen Metropolia – miten tästä eteenpäin? Nyt kun olemme perehtyneet lapsikeskeiseen palvelumuotoiluun teoriassa, on aika pohtia, miten aiomme sitä tai ylipäänsä vahvempaa lapsikeskeistä näkökulmaa hyödyntää HyMy-kylän perhepalveluissa. Ennen yhteistä kehittämistä emme malttaneet jo olla kysymättä lapsilta ideoita ja päätimmekin jutella muutaman tutun lapsen kanssa Metropolian HyMy-kylästä ja siellä opiskeltavista eri aloista. Nämä pienimuotoiset keskustelut nostivat esiin erilaisia lasten ajatuksia. Voisinko päästä sinne? Metropolian opiskelijat voisivat järjestää kerhon, jossa käveltäisiin ympäri Metropoliaa ja siellä saisi leikkiä ja jutella. Moni lapsi ehdotti myös muita kerhoja, joita opiskelijat voisivat pitää kuten ensiapukerho, kuvataidekurssi sekä pienten lasten matikkakerho, joka auttaisi pärjäämään koulussa. Lasten mielestä opiskelijat voisivat opettaa lapsille lisäksi eri liikuntalajeja sisällä ja ulkona sekä askartelua. HyMy-kylässä lapset voisivat yhden vastauksen mukaan harjoitella työntekoa. Vois harjoitella asiakkaiden vastaanottamista ja palvelemista. Jo tämä “katu-gallupmainen” pieni otos lasten ajatuksista ja ideoista vahvisti sitä, että tulevaisuudessa on tärkeää kuulla lasten näkemyksiä perusteellisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin palvelujen kaikissa vaiheissa, ideoinnista arviointiin. Kun kuka tahansa meistä jatkossa suunnittelee tai toteuttaa opintojaksoa tai palvelua, joka liittyy lasten ja perheiden arkeen ja elämään, muistetaan seuraavat asiat: Lapsen oikeudet – Tunne lapsen oikeudet! Asenne – Avoimella asenteella yhteistyö lapsen kanssa onnistuu parhaiten! Palvelumuotoilu – Hyödynnä palveluiden kehittämisessä lapsikeskeistä palvelumuotoilua! Suhteet muihin ammattilaisiin – Toimi yhdessä lapsen parhaaksi! Eettiset periaatteet  – Toimi lasten kanssa hyvien eettisten periaatteiden mukaisesti! Tarkastele opiskelemaasi tai opettamaasi alaa lapsen osallistumisoikeuksien näkökulmasta! Mitä sisältöä syntyykään, kun otamme jatkossa lapset ja perheet mukaan perhepalveluiden kehittämiseen ideointi- ja suunnitteluvaiheesta alkaen! Kirjoittajat Satu Hakanen (KM, musiikkiterapeutti AMK) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Hänellä on laaja kokemus varhaiskasvatuksesta sekä erilaisista lasten ja perheiden musiikki- ja liikuntaryhmistä. Satu pitää tärkeänä lasten ja perheiden hyvinvointia ja haluaa edistää sitä työssään. Mira Lönnqvist on lasten toimintaterapeutti, joka työskentelee lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa Toimintaterapian AMK- ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnoissa. Hän pyrkii omassa työssään sekä vapaaehtoisena edistämään lasten hyvinvointia sekä lapsen edun mukaisen toiminnan toteutumista arjen eri tilanteissa siten, että lapsilla olisi mahdollisuus osallistua heille merkitykselliseen toimintaan. Lähteet Finlex 60/1991. Yleissopimus Lapsen oikeuksista. Verkkojulkaisu. Holvikivi, Johanna & Rantala-Nenonen, Katriina 2021. Toimintaympäristön kehittämistä yhdessä, asiakkaiden parhaaksi. Metropolian Tikissä-blogi. Verkkojulkaisu. Hipp, Tiia & Palsanen, Kati 2014. Lasten osallistumisen etiikka – Lapset ja nuoret palveluiden kehittäjinä. Lastensuojelun keskusliitto (pdf). Oikeusministeriö 2020. ”Kuullaan, mutta ei kuunnella”: Lasten osallistumisoikeuden Suomessa. Arviointiraportti. (pdf) Suomen kansallinen Lapsistrategia. (pdf) Verkkojulkaisu Pulkkinen, Lea (toim.) 2018. Kohti yhteistä lapsikäsitystä (Julkari). THL-julkaisuja. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy Helsinki, 2018 Työpaperi : 12/2018.  Valtioneuvosto 2021. Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma : Valtioneuvoston periaatepäätös. (Julkaisuarkisto Valto) Valtioneuvoston julkaisusarja. Verkkojulkaisu Lapsistrategian toimeenpanossa suunnitelman toimenpiteet etenevät 2022. Lapsen oikeudet.fi.  Verkkojulkaisu Lapsistrategian toimeenpanossa suunnitelman toimenpiteet etenevät – Lapsenoikeudet.fi Pelastakaa Lapset ry. Lapsikeskeinen palvelumuotoilu. Verkkojulkaisu. Pelastakaa Lapset ry. Myönteinen tunnistaminen. Verkkojulkaisu. Kalliomeri, Reetta & Mettinen, Katja & Ohlsson, Anna-Maija & Soini, Sonja & Tulensalo, Hanna 2021. Lapsikeskeinen palvelumuotoilu. Pelastakaa Lapset ry.

Lue lisää

Mistä on hyvät ohjaajat tehty?
6.5.2021
Raisa Varsta, Ulla Forsström, Paula Lindqvist, Mari Rupponen ja Anne Ojala-Soini

Metropoliassa järjestettiin loppuvuodesta 2020 osana opiskelijalähtöisen ohjausmallin kehittämistä kysely, jossa pyydettiin vastaajia kertomaan saamastaan hyvästä ohjauksesta. Kyselyyn saatiin lähes 200 vastausta, joista suurin osa tuli Metropolian entisiltä ja nykyisiltä opiskelijoilta. Vastausten perusteella lukuisista eri aloilla toimivista metropolialaisista piirtyi kuva inhimillisinä, monipuolisen ammattitaitoisina ja opiskelijat aidosti kohtaavina ohjaajina. Opiskelijaohjauksen kehittäminen on yksi Metropolian alkaneen strategiakauden tavoitteista. Siihen kuuluu osana opiskelijalähtöisen ohjauksen mallin rakentaminen. Mallin kehittäminen aloitettiin syksyllä 2020, ja tavoitteena on saada se valmiiksi ja käyttöön vuoden 2021 aikana. Yksi opiskelijalähtöisen ohjausmallin perusajatuksia on, että ohjaus kuuluu kaikille. Ohjauksen ei ajatella olevan vain ylhäältä alas, opettajalta opiskelijalle valuvaa informaatiota, vaan ohjaamista tapahtuu kaikissa kohtaamisissa. Tässä kirjoituksessa keskitymme opettajan (ohjaajan) ja opiskelijan väliseen vuorovaikutukseen ja ohjaukseen. Kirjoituksessa esitetyt lainaukset on saatu kyselystä, jossa kerättiin kokemuksia hyvistä ohjaustilanteista. Lainauksia on muokattu vastaajien yksityisyyden suojaamiseksi, mutta niiden sisältöä ei ole muutettu. Hyvä ohjaus sisältää aikaa, huomiota ja kunnioitusta Onnismaan (2007) klassisen näkemyksen mukaan hyvä ohjaus sisältää aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Ohjaustilanteessa ohjaajan ja ohjattavan suhde on tasavertainen ja luottamuksellinen. Ohjaus ei perustu ohjaajan luuloihin tai oletuksiin, vaan siinä etsitään ratkaisuja tosiasioiden pohjalta, kuuntelun ja vuorovaikutuksen avulla. Hyvässä ohjauksessa huomioidaan opiskelijoiden yksilöllisyys ja erilaiset elämäntilanteet. Hyvä ohjaus vahvistaa opiskelijan itseluottamusta ja omaa toimijuutta. Tuli tunne, että tilanteesta selviää kyllä ja minuun luotetaan. Ei lempeästi sössöttämällä, vaan ryhdikkäästi eteenpäin tuuppimalla. Opinnäytetyöprosessini venyi, mutta opettaja ei syyllistänyt minua siitä. Työn tekeminen oli motivoivampaa, kun luotettiin ja toimittiin positiivisen kautta. Holistisen ohjausmallin mukaisesti (Watts & Van Esbroeck 1998) ohjaus on eri toimijoiden kerroksellista ja kokonaisvaltaista yhteistyötä ohjattavan hyväksi. Näitä toimijoita voivat olla esimerkiksi opettajat ja opinto-ohjaajat, tutorit ja koulutussuunnittelijat, opiskelijapalveluiden ja kirjaston henkilökunta sekä kampusten vahtimestarit. Opiskelun ja oppimisen ohjaukseen kuuluvat ammatillisen kasvun ja uraohjauksen lisäksi opiskelijan persoonallisen kasvun tukeminen. Sain videopuhelun kautta yksilöllistä ohjausta oman alani tiedonhakuun ja oppilaitoksen kirjaston käyttöön. Mietin ammatinvalintaani uudelleen. Sain opolta vinkkejä ja neuvoja opintojen laittamiseen tauolle ja mahdollisesti jatkamiseen tauon jälkeen. Ohjauksen eri osa-alueet integroituvat toisiinsa, kun jokainen opiskelijan kanssa toimiva antaa siihen oman osasensa – joko tiedostaen tai tiedostamatta. Erityisen keskeisessä roolissa opiskelijan oppimisen prosessissa on opiskelijan ja opettajan välinen vuorovaikutus. Kerro hyvästä ohjauksesta -kyselyn vastauksissa myös opinto-ohjaajat nousivat vahvasti esiin opiskelijoiden opintopolkua ja elämää tukevina henkilöinä. Jokainen opettaja on myös ohjaaja Jokainen opettaja siis ohjaa, halusipa sitä tai ei. Ohjata voi tietoisesti tai tiedostamattaan, ja jokainen ohjaustilanne on samalla kertaa uhka ja mahdollisuus. Opettajan tekemisillä ja sanomisilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Joku muistaa vielä vuosien ja vuosikymmenienkin jälkeen peruskoulun opettajan turhautuneen puuskahduksen: ”Sinusta ei koskaan tule mitään!” Toisaalta opettajan kannustavat sanat voivat valaa opiskelijaan uskoa tämän omaan osaamiseen ja kannatella elämässä pitkään. Opettajan palaute oli vilpitöntä, joten tiesin, että se pitää paikkansa. Hän kuuli ja ymmärsi minua ja sanoi, ettei tarvitse tehdä enempää kuin jaksaa. Opettaja ei antanut minun mennä riman alta. Ohjauksessa saa ja pitääkin vaatia suorituksia sen mukaan, mihin opettaja uskoo opiskelijan pystyvän. Aina kun opettaja kohtaa opiskelijan, hän vaikuttaa opiskelijan käsitykseen itsestään oppijana, opiskelijana ja ihmisenä sekä tämän asenteisiin, motivaatioon, itseluottamukseen, toivon ja uskon kokemuksiin. Sen takia on tärkeää pohtia ja tiedostaa, miten itse toimii erilaisissa ohjaustilanteissa. Pohdi näitä Miten vaikutan opiskelijaan omalla toiminnallani sekä sanallisella ja sanattomalla viestinnälläni? Luonko toivoa vai epätoivoa, uskallusta vai pelkoa? Opetanko elämänkestäviä taitoja? Kunnioitanko opiskelijan oikeutta tehdä itse omaa elämäänsä koskevia valintoja ja päätöksiä, vaikka ne olisivat mielestäni vääriä? Annanko opiskelijalle aikaa itse oivaltaa vai tarjoanko pikaneuvoja ja valmiiksi pureskeltuja vastauksia? Kumpuaako ohjaukseni myötätunnosta ja oikeanlaisesta auttamisen halusta? Pieni opas hyvään ohjaukseen Kerro hyvästä ohjauksesta -kyselyssä nousi muutamia teemoja, jotka vastaajien kommenteissa yhdistyvät hyväksi koettuun ohjaukseen. Teemat voi tiivistää nelikohtaiseksi ohjausoppaaksi: 1. Pysähdy ja kuuntele Läsnäoleva kuuntelu voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Itse kullakin meistä on välillä elämässämme kiireitä, joiden keskellä ei ole helppoa pysähtyä. Läsnäolon ja aidon kuuntelun toimijuutta tukeva vaikutus voi kuitenkin olla valtava – ja vastaavasti ilman näitä puhujalle voi jäädä turhautunut olo (Freese 2021). Myötätunto, henkilökohtaisuuden tunne. Tasa-arvoinen, välitön kohtaaminen. Lämminhenkisyys ja helposti lähestyttävyys jäivät mieleen. Opettaja rohkaisi minua ottamaan yhteyttä. 2. Kysy ja kannusta Coaching on valmennusta, jossa valmentaja auttaa valmennettavaa ottamaan omia voimavarojaan käyttöönsä, jotta tämä voisi saavuttaa tavoitteensa. Coachaavassa työskentelyotteessa kysytään enemmän avoimia kysymyksiä ja annetaan vähemmän valmiita vastauksia (Ruutu 2020, 54). Opettaja voi auttaa opiskelijaa näkemään asioita uusista näkökulmista, mikä voi olla opiskelijalle riittävä apu oman ongelmanratkaisun käynnistämiseksi (Mattila, 2011). Jo pelkästään se, että opettaja rohkaisee ja sanoittaa ääneen opiskelijan kykyä päästä eteenpäin tilanteessa, voi olla tilanteen kannalta ratkaisevaa. Itse asiassa vahva pystyvyysusko näyttäisi tutkimusten mukaan suojelevan hyvinvointia ja vähentävän stressiä (Ruutu 2020, 40). Opettaja haastoi minua miettimään. Sain hyvää ja kannustavaa, mutta ennen kaikkea kriittistä ja kysymyksiä esittävää ohjausta, joka muutti omaa käsitystäni itsestäni tutkimuksen tekijänä ja oman alani ammattilaisena. Ikävässä tilanteessa sain lempeää ja kannustavaa ohjausta. Saatoin levollisin mielin jättää opinnot tauolle, kun minulla oli selvät suunnitelmat jatkon suhteen. 3. Välineellä ei ole väliä Korona-aikana mahdollisuudet fyysisiin kohtaamisiin ovat vähentyneet olemattomiin, mutta onneksi verkkotapaamisissakin on mahdollisuus aitoon kohtaamiseen. Videopuheluyhteys muistuttaa kasvokkaista vuorovaikutusta enemmän kuin ehkä olimme ajatelleetkaan (Hietanen & co, 2020). Psykologista turvallisuutta voi kohtaamisessa rakentaa välineestä riippumatta (Raivio, 2021). Zoomissa pidetty hops-ohjaus sujui erinomaisesti. Asioita ei hosuttu läpi, vaan opettaja jaksoi käyttää aikaa ihan perusasioidenkin selvittämiseen. Opettajalle voi lähettää sähköpostia ja hän vastaa nopeasti. Tarvittaessa hän tarjoutuu selittämään Teamsissa, jos jokin asia on epäselvä. Kun tarvitsin apua hyväksilukuhakemuksen tekemiseen, opettaja auttoi siinä "kädestä pitäen" Zoomin kautta. 4. Luota itseesi ja tunnista omat rajasi Opettajan ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija voidakseen olla hyvä ohjaaja. Hyvä ohjaaja on oma itsensä, inhimillinen ihminen, joka on läsnä ja kuulolla ohjaustilanteessa. Hyvä ohjaaja tunnistaa myös oman ohjausosaamisensa rajat ja osaa tarvittaessa ohjata opiskelijan toisen asiantuntijan luokse. Omista rajoista kiinni pitäminen vaalii myös ohjaajan omaa hyvinvointia. Ohjaaminen ei ole pikkutarkkaa ja erehtymätöntä otetta vaativaa aivokirurgiaa tai rakettitiedettä. Jo pienellä ohjauksella ja ympäristön avulla on mahdollista auttaa opiskelijaa ratkaisemaan ongelmia, joista tämän olisi vaikea selviytyä yksin. Riittävä ohjaus voi olla vaikkapa sitä, että esittää tarkentavia kysymyksiä tai auttaa opiskelijaa palastelemaan isoa ongelmaa pienempiin osiin. (Säljö 2004, 120.) Ylihuolehtimalla voi itse asiassa vaikeuttaa opiskelijan omaa toimintaa ja lisätä tämän riippuvuuden tunnetta (Lindqvist 2016, 129). Opettaja osasi priorisoida, tuoda fokusta ja kannustaa. Sinnikkäästi, haaste kerrallaan, opettaja auttoi meitä eteenpäin opinnoissa. Hän kannusti, potki eteenpäin ja ennen kaikkea tuki aina tarvittaessa. Ohjausosaamisen kehittäminen on osa Metropolian strategian toteuttamista Metropolian strategian 2021–2030 teemoissa korostuvat mm.  ihmisyyden kunnioitus sekä jatkuvan oppimisen tukeminen. Lisäksi strategian taustalla vaikuttavat Metropolian arvot – avoimuus, yhteisöllisyys, korkea laatu ja asiantuntijuus – ovat hyvän ohjauksen peruspilareita. Yksi oppijalähtöisen ohjausmallin tavoitteista on mahdollistaa se, että opettaja ja opiskelija voisivat kohdata toisensa rehellisesti ja tosissaan. Kohtaaminen edellyttää aikaa, huomiota ja kunnioitusta – kohtaamista ei voi tapahtua, jos opiskelija on opettajalle vain hallintoalamainen tai osa kasvotonta opiskelijamassaa. Aidot kohtaamiset edellyttävät avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä. Sen luomisesta ja ylläpitämisestä ovat vastuussa kaikki korkeakouluyhteisön jäsenet, niin opiskelijat kuin koko henkilökunta. Meissä jokaisessa on aineksia hyväksi ohjaajaksi. Usein pienikin huomioiminen riittää: hymy ja vilpitön kysymys ”Mitä sulle kuuluu?” voivat antaa opiskelijalle kokemuksen siitä, että hänet kohdataan ja häntä kuunnellaan. Hyvältä ohjaajalta ei odoteta täydellisyyttä tai tietyn ylhäältä annetun ohjausroolin soveltamista; erilaisten ohjaajien persoonalliset ohjaustavat ovat elämän rikkaus! Opettajan innostus omaa työtään kohtaan inspiroi minua. Ei mitään hehkutusta ja tyhjää tsemppausta vaan paljon duunia! Opettajan kanssa asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä ilman, että väliin tulevat arvovaltaan ja asemaan liittyvät kysymykset. Kirjoittajat Kirjoittajat Raisa Varsta, Ulla Forsström, Paula Lindqvist, Mari Rupponen ja Anne Ojala-Soini ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun ohjauksen kehittämisryhmän jäseniä. Oppijalähtöisen ohjauksen mallin kehittäminen aloitettiin 2020, ja tavoitteena on saada malli valmiiksi ja käyttöön vuoden 2021 aikana. Mallin ydinajatus kiteytyy sen palvelulupaukseen: Saat tarkoituksenmukaista ohjausta oman opintopolkusi erilaisiin tilanteisiin sopivalla tavalla ja oikeaan aikaan. Arvostava ja vuorovaikutteinen ohjaus tukee oppimistasi ja asettamiasi tavoitteita elämän eri vaiheissa. Lähteet Freese, Pekka 2021: Aktiivinen kuuntelu – Psykologi kertoo miksi, mitä ja miten. Luettu 22.4.2021. Hietanen, Jonne O.; Peltola, Mikko J. & Hietanen, Jari K. 2020: Psychophysiological responses to eye contact in a live interaction and in video call (Wiley Online Library). Luettu 22.4.2021. Lindqvist, Martti 2016: Auttajan varjo. Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu. Mattila, Antti S. 2011: Näkökulman vaihtamisen taito. WSOY, yhteistyössä Bonnier Books Finland. Painettu EU:ssa. Metropolian strategia 2021-2030. Onnismaa, J. 2007: Ohjaus- ja neuvontatyö: Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeamus Helsinki University Press. Raivio, Anne-Mari 2021: Voimavaraistava kohtaaminen – myös verkossa! Teoksessa Varsta, R.; Raivio, A. & Ruotsalainen, T. (toim.): Kohtaatko ihmisiä uralla? Voimavaraistava ohjausote (Theseus). 21–31. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki. Luettu 22.4.2021. Ruutu, Sirkku 2020: Coachin työkalupakki. Alma Talent Oy, Balto Print, Liettua. Säljö, Roger 2004: Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma. WSOY, WS Bookwell, Juva. Watts A.G. & Van Esbroeck R. 1998: New Skills for New Futures. Higher Education Guidance and Councelling Services in the European Union. Fedora: VubPress. Read this blog post in English: What Are Good Instructors Made Of?

Lue lisää

Ammattikorkeakoulut palvelevat yhteiskuntaa
24.9.2020
Riitta Konkola

Vuonna 2018 julkisuuteen alkoi nousta kova pula osaavista koodareista. Ahopellon (2018) mukaan ohjelmistoalalla olisi töitä 7000-9000 uudelle työntekijälle. Vuoteen 2025 mennessä osaajavaje voisi nousta 25000-40000 työntekijään digitalisaation edetessä. (Ahopelto 2018) Yhtenä ratkaisuna esitettiin tietotekniikan koulutuspaikkojen tuplaamista. Tutkintokoulutusta voidaan kuitenkin pitää hitaana ratkaisuna työvoimapulaan. Tämän takia tarvitaan nopeampia koulutusratkaisuja, joilla voidaan sovittaa yhteen työelämän tarve, olemassa oleva koulutustarjonta ja opiskelijoiden osaamisen kehittämisen tarve. Työelämän muuttuessa yhä monimutkaisemmaksi ja erilaista osaamista yhdistäväksi, on koulutuksenkin muututtava. Jos työelämässä tarvitaan monialaisia osaajia, tarvitaan koulutuksen toteuttamisessakin eri tahojen vahvaa yhteistyötä. Näin voidaan paremmin hyödyntää olemassa olevia resursseja. Koulutusta pitää kohdentaa ja räätälöidä aiempaa paremmin. Lisäksi tulisi ottaa huomioon alueelliset työelämätarpeet ja kysyntä, oppijoiden olemassa oleva osaaminen ja sen täydentämistarve sekä tarjolla oleva koulutus. Yhteinen koodarikoulutus vastaa työelämän tarpeisiin Ammattikorkeakoulut toimivat läheisessä vuorovaikutuksessa työelämän kanssa. Viime vuosina ne ovat myös vahvistaneet keskinäistä yhteistyötään lisätäkseen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja hyötyä. Viisi ammattikorkeakoulua – Haaga-Helia, Hämeen ammattikorkeakoulu, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK, Laurea ja Metropolia – päättivät yhdistää voimansa koodarikoulutuksessa, joka tunnetaan nimellä AMKoodari. Koulutushanketta koordinoi Metropolia. (www.amkoodari.fi) AMKoodari-koulutus on koodauksen ympärille rakentuva maksuton ja kaikille avoin koulutus, joka vastaa ohjelmistoalan osaajapulaan. Koulutus tarjoaa koodausosaamista hyvin monenlaisiin tarpeisiin: esimerkiksi verkkosivujen ja verkkokauppojen perustamiseen, taloushallinnon makrojen rakentamiseen, liiketoiminnan kehittämiseen ja analytiikkaan sekä ohjelmointiosaamisen täydentämiseen. Opintoja tarjotaan pääosin verkossa, joten opiskelu on mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta. Aiempaa koodauskokemusta ei tarvita. Opinnot voi suorittaa oman työn ohella tai täyspäiväisenä opiskelijana. Opintojaksoja on tarjolla suomeksi ja englanniksi. (HelsinginSeutu.fi 2019) AMKoodari-koulutuksen hankevalmistelusta lähtien on tehty erittäin tiivistä yhteistyötä viiden ammattikorkeakoulun ja alueellisten TE-keskusten kanssa. Koulutustarjonnan alusta (www.amkoodari.fi) on dynaaminen ja digitaalisuutta ja tekoälyä hyödyntävä. Se sisältää mm. ohjauskomponentin, jonka avulla koulutukseen hakijat löytävät työelämän osaajatarpeen ja oman kiinnostuksensa sekä aiemman osaamisensa huomioivia koulutusvaihtoehtoja. Ne muodostuvat viiden ammattikorkeakoulun opetustarjonnasta, josta on muodostettu erilaisia kokonaisuuksia. Koulutuksessa tarjotaan itsenäisen verkko-opiskelun lisäksi myös opettajien ohjausta. Tavoitteena yhteiskunnallinen vaikuttavuus AMKoodari-koulutuksen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat suuret. Osallistujamäärät ja suoritettavat opintopistemäärät ovat olleet merkittäviä ja kasvussa. Koulutuksessa on ollut tähän mennessä yli 6000 osallistujaa. Yhteensä on suoritettu lähes 12000 opintopistettä. Koulutus kattaa lähes kaikki toimialat ja näin ollen merkittävän osan Etelä-Suomen osaajatarpeesta. Vaikuttavuutta on myös resurssitehokkuus. AMKoodari-koulutuksessa on hyödynnetty korkeakoulujen vahvaa asiantuntijuutta, pedagogista osaamista, työelämäverkostoja, olemassa olevia tietokantoja, ristiinopiskeluratkaisuja ja tekoälysovelluksia. Uusia ratkaisuja on kehitetty opiskelijoiden osaamisen tunnistamiseen ja koulutustarpeen analysointiin suhteessa työelämätarpeeseen. Näitä ratkaisuja voidaan käyttää myös muissa koulutuksissa. Inhimillisen pääoman osuus on myös merkittävä. Tämä ei syntyisi ilman mukana olevien korkeakoulujen vahvaa sitoutumista ja motivoitunutta yhteistyötä. Syntyy vaikuttavuutta, jota on vaikea mitata, mutta jonka jokainen voi kokea. Lähteet Ahopelto, T. 2018. Nollaksi vai ykköseksi. EVA-analyysi, no.62. (PDF). Luettu 8.9.2020 Metropolia: AMKoodari-koulutus vastaa ohjelmistoalan osaajapulaan. Helsinin Seutu. Luettu 8.9.2020 AMKoodari-verkkosivut. Luettu 8.9.2020

Lue lisää

Jatkuvan oppimisen ideaa etsimässä
20.12.2018
Johanna Holvikivi

“Uudenlaiset vaateet, jotka liittyvät työn ja osaamisen muutokseen, haastavat korkeakoulut”, todetaan Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (1). Yksi keskeinen muutos on, että yhteys työelämään tulee yhä oleellisemmaksi osaksi korkeakoulujen työskentelyä. Työelämän kehitys ja teknologia etenevät niin vauhdilla, että perinteinen malli tuottaa osaamista korkeakouluissa ei enää toimi, vaan tarvitaan ja edellytetään uusia muotoja toteuttaa yhteistyötä työelämän kanssa. Koulutusjärjestelmän pitää kaiken kaikkiaan muuttua paljon nykyistä joustavammaksi niin osaamisen tuottamisessa kuin opiskelijoiden oppimispolkujen rakentamisessakin. Opiskelu ei ole enää pelkästään lähtölaukaus työelämään, vaan korkeakoulu on entistä vahvemmin rinnalla koko työelämän ajan. Mitä työelämä korkeakouluilta toivoo? Metropolia Ammattikorkeakoulun työn opinnollistamisen hankkeessa Toteemissa haastateltiin lokakuussa 2018  työelämän edustajia ja kysyttiin heidän näkemyksiään yhteistyöstä korkeakoulujen kanssa. Ilahduttavaa oli, että työelämän edustajat näkivät tärkeänä hyvät yhteydet korkeakouluihin. He haluavat olla kehittämässä koulutusta sekä avaamassa uusia ideoita, jotta alat kehittyisivät. (2.) Korkeakouluilta vaaditaan vahvaa ymmärrystä siitä, millaisilla ketterän osaamisen valmiuksilla opiskelijat pärjäävät tulevaisuuden työelämässä ja miten edesauttaa näiden valmiuksien hankkimista opetuksen kautta. Työelämän haastatteluissa nousivat esille vaateina opiskelijoiden kyky oma-aloitteisuuteen, kyky liikkuvuuteen, itseohjautuvuus, nopea tietoteknisten asioiden omaksuminen ja sosiaalisen median taidot. Lisäksi edellytetään asennetta, halukkuutta, dynaamisuutta, rytmisyyttä, venymistä ja kiinnostusta. (2.) Työn tekemisen muodot ja organisoituminen muuttuvat yhä monimuotoisemmiksi. Muuttuva työ edellyttää uudenlaisia työympäristöjä ja logiikkaa tehdä työtä (3). Tekniikan kehittyminen ja robotisaatio tuottavat uutta työtä, joka perustuu ihmisen ja koneen parhaiden kykyjen yhdistämiseen (4). Ihmisen tehtäväksi jää analysoitujen tietojen merkityksen ymmärrys ja erityisesti asioihin liittyvien johtopäätösten tekeminen (5). Toisaalta esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla osaamisen sisälle rakentuu haasteet vaikuttavuudesta, taloudellisuudesta ja ympäristövastuullisuudesta (6). On muistettava, että myös opiskelijaa kuormittavat muuttuvaan maailmaan sopeutuminen ja oman paikan löytäminen. Ja miten korkeakoulu vastaa? Keskeisin väline korkeakoulujen opetusta järjestettäessä ovat opetussuunnitelmat. Niissä on viety jo useamman vuoden ajan eteenpäin osaamisperustaisuutta.  Osaamisperusteisuuden ideana on varmistaa niin käytännön tietojen ja taitojen kuin teoreettisen osaamisen syntyminen opiskelijoille. Kuinka hyvin on tässä onnistuttu ja kuinka joustavasti pystytään työn murrokseen vastaamaan, ovat avainkysymyksiä, kun rakennetaan tulevaisuuden osaamista. Uuden korkeakoululain valmistelun mietinnössä todetaan myös, että osaamisen tarpeet muuttuvat koko ajan työelämän ja laajemminkin yhteiskunnan muutoksissa. Nähdään kuitenkin, että useimpien ammattien ydinosaamiset pysyvät ennallaan, mutta ammatissa toimiminen vaatii yhä enemmän uusia, erilaisia osaamisia. Muodollinen pätevyys ei tule kuitenkaan häviämään monilta ammattialoilta. Jatkuvan oppimisen ajatuksen mukaisesti tulee työikäisellä aikuisella olla mahdollisuus osaamisensa vahvistamiseen esimerkiksi tutkinnon tai sen osan suorittamalla. (7.) Näihin osaamistarpeisiin korkeakoulut ovat vastanneet nyt tarjoamalla muuntokoulutuksia ja täydennyskoulutuksia. Niiden avulla ihmiset, joilla on jo runsaasti työkokemusta ja erilaista osaamista, tulevat hankkimaan lisäosaamista aloilta, joille tarvitaan tällä hetkellä uusia osaajia tai lisäosaamista. Joustavan, työelämälähtöisen koulutuksen tuottaminen ja uusiin osaamistarpeisiin vastaaminen on haaste, johon korkeakoulut ovat aktiivisesti ryhtyneet vastaamaan. Onnistunut työ syntyy tulevaisuudessa verkostomaisessa vuorovaikutuksessa, todetaan Demoksen tuottamassa tulevaisuusskenaariossa (4). Skenaariossa ihmisten ammatti-identiteetin tilalle tulee yhä vahvemmin työpaikkaidentiteetti, joka osaltaan haastaa koulutuksen toteuttamisen. Työn murros vaatii uudenlaisia ihmissuhdetaitoja ja työ alkaa irtautua perinteisistä ammateista. Muuntokoulutuksissa, samoin kuin erilaisissa täydennyskoulutuksissa täytyy työelämä ottaa mukaan koulutuksen tuottamiseen ja opetussuunnitelmien laadintaan, niin että työtä voidaan ja halutaan opinnollistaa erilaisilla pedagogisilla tavoilla. Oppimisen rakentaminen vuorovaikutukselliseksi prosessiksi, jossa ideat ja oivallukset syntyvät ja jalostuvat, on iso haaste, niin korkeakouluille kuin yhteistyölle työelämän kanssa. Millaisia haasteita kohdataan? Kuinka jatkuva uuden oppiminen ja kouluttautuminen voidaan tehdä kannattavaksi yksilön kannalta, niin että voidaan joustavasti siirtyä uralla erilaisiin tehtäviin ja hankkia aina tarpeen vaatiessa koulutusta, on varmasti kysymys, joka tulevaisuudessa tulee kyetä ratkaisemaan. Miten rahoja ja kustannuksia voidaan jakaa niin, että kaikki eri osapuolet kokevat sen reiluksi? Pystytäänkö jatkuvan oppimisen mahdollisuus rakentamaan yhteiskunnassa kaikille, niin että se on nykyistä tasa-arvoisempaa? Lisäksi oleellinen kysymys on, kuinka muodollisen koulutusjärjestelmän ulkopuolinen oppimisen voi todentaa. (3) Näissä on haastetta, niin poliittisesti kuin kaikilla suomalaisen koulutusjärjestelmän tuottamisen tasoilla, niin varhaiskasvatuksesta peruskouluun kuin lukiosta korkeakouluun. Jatkuvan oppimisen idea edellyttää koko elinikäisen oppimisen tarkastelua vauvasta vaariin. *Toteemi - työstä oppimassa, työhön hanke toteutetaan 16 ammattikorkeakoulun ja 2 yliopiston yhteistyössä ja kaksikielisenä. Nämä osatoteuttaja-ammattikorkeakoulut ja yliopistot sitoutuvat omilla suunnitelmillaan toimimaan Toteemi-hankkeessa kehittämiskoreissa, joita ovat "Joustavasti työssä", "Osaamista työstä ja työhön", ja "Hyvinvointi työssä oppimisessa".  Metropolian osahanke kuuluu kehittämiskoriin 2: Osaamista työstä – Työssä oppiminen korkeakouluopinnoissa. Tutustu tarkemmin Toteemi-hankkeeseen >> Lähteet: 1. Helsingin sanomat. 8.12.2018, pääkirjoitus; Työn murros vaatii ihmistaitoja. 2. Toteemi hankkeen työelämähaastattelut lokakuu 2018, 3AMK vertaisarviointi, Metropolia. 3. Alanko Leena, Hämäläinen Mirja, Jousilahti Julia & Smolander Rosa. 2018. Jatkuvasta oppimisesta totta - kolme ratkaistavaa haastetta. Taustaselvitys. 4. Jousilahti Julia, Koponen Johannes, Koskinen Minea, Leppänen Juha, Lätti Risto, Mokka Roope, Neuvonen Aleksi, Nuutinen Johannes & Suikkanen Henrik. Työ 2040. Skenaarioita työn tulevaisuudesta. 1/2017. Demos Helsinki & Demos Effect. 5. Otala, Leenamaija. 2018. Ketterä oppiminen. Helsingin Kauppakamari. 6. Kangasniemi Mari, Hipp Kirsi, Häggman-Laitila Arja, Kallio Hanna, Kärki Suyen, Kinnunen Pirjo, Pietilä Anna-Maija, Saarnio Reetta, Viinamäki Leena, Voutilainen Ari & Walden Anne 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Saatavana osoitteessa: 7. Valiokunnan mietintö SiVM12 2018 vp HE 152/2018 vp, Sivistysvaliokunta, https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/SiVM_12+2018.aspx .    

Lue lisää