Opettajan muuttuva työnkuva

16.4.2018

Kun maailma muuttuu, muutokset heijastuvat opettajan työhön. Metropolia Ammattikorkeakoulu kehitti vuoden 2017 aikana muuttuviin vaatimuksiin vastaavan lehtorin työnkuvan (Kuvio 1). Se sisältää seuraavat osa-alueet: ennakointi ja uudistuminen, aluevaikuttaminen, oppijalähtöinen arki, lehtorina Metropoliassa sekä tutkiva ja innovoiva työote. Kuvio 1. Korkeakouluopettajan työn osa-alueet Opettaja ennakoi ja uudistaa Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista, sillä muun muassa kokonaan uusia ammatteja syntyy. Maailman muuttuminen haastaa opettajaa, joka työssään ennakoi erilaisia kehitystrendejä opetuksen sisällöissä, pedagogiikassa ja digitaalisuuden käytössä. Opettaja uudistaa opetussuunnitelmaa vastaamaan uusia tulevaisuuden tarpeita, kuten teknologian kehitystä. Yksilöllinen oppiminen ja ohjaus korostuu, minkä vuoksi opettajan tulee kehittää oppimisprosessia oppijalähtöisesti. Opettaja aluevaikuttajana Opettajalta edellytetään lisääntyvää yhteistyötä sekä koulun sisällä, että yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Ammattikorkeakoulussa opettaja rakentaa ja ylläpitää aktiivisia yhteyksiä työelämään. Hän toimii monialaisissa verkostoissa kansallisesti ja kansainvälisesti myös muiden koulutusorganisaatioiden kanssa. Lain mukaan ammattikorkeakoulun tehtäviä ovat opetus, soveltava tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI-toiminta) sekä yhteistyö elinkeino- ja muun työelämän kanssa. Opettaja edesauttaa tiedon vapaata liikkumista ja saatavuutta tuottamalla erilaisia julkaisuja. Opettaja voi myös muotoilla oman osaamisensa kiinnostaviksi koulutuskokonaisuuksiksi, esim. työelämän täydennyskoulutuksiksi. Oppijalähtöinen arki opettajan työnä Opiskelijakeskeinen oppiminen ja opettaminen ovat keskeisessä roolissa oppimisprosessissa. Opettaja toimii yksilöllisen oppimisen mahdollistajana. Hän auttaa ja innostaa opiskelijoita oppimaan käytännön työelämässä tarvittavia ajantasaisia tietoja, taitoja sekä asennetta. Opettaja stimuloi opiskelijan motivaatiota ja toteuttaa oppijan polkua, muun muassa tutkivaa, yhteisöllistä ja iImiölähtöistä oppimista erilaisissa oppimisympäristöissä. Opettaja edistää opiskelijan sitoutumista oppimisprosessiin ja soveltaa nykyteknologian mahdollisuuksia osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Oppiminen voi toteutua tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) hankkeissa tai erilaisissa innovaatiokeskittymissä, joiden tuloksia hyödynnetään myös opetuksessa. Tämä edellyttää, että opettaja seuraa pedagogista ja oman alansa tutkimusta. Näin opettaja voi tehdä omia ketteriä pedagogisia kokeiluja. Tulosten dokumentointi helpottaa jatkuvaa kehittämistä. Lehtorina Metropoliassa Yritys toteuttaa strategiaansa kaikessa toiminnassaan. Tämä edellyttää, että opettaja tuntee organisaation strategian ja hahmottaa oman roolinsa sen toteuttamisessa. Opettajan arjessa tämä näkyy niin, että hän toimii tarvittaessa joustavasti ja ketterästi ottaen huomioon oppijan ja organisaation edun. Yhteisöllisyys on organisaation tärkeä voimavara.  Opettaja voi edistää yhteisöllisyyttä jakamalla avoimesti osaamistaan yhteisössään ja osallistumalla oman työyhteisönsä kehittämiseen. Työskentely yhteisten päämäärien edistämiseksi luo edellytyksiä työhyvinvoinnille. Hyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus ja työhön sitoutuminen kasvaa. Onkin tärkeää, että opettaja huolehtii omasta jaksamisestaan muuttuvien vaatimusten keskellä. Opettajan tutkiva ja innovoiva työote Opettaja kehittää itseään, jotta hänen ammattitaitonsa pysyy yllä muuttuvassa maailmassa. Hän reflektoi säännöllisesti substanssi-, pedagogista ja digitaalista osaamistaan. Opettaja tarkastelee kriittisesti toimintaansa opettajana ja etsii uusia ideoita toimintansa kehittämiseksi. Opettaja on oma-aloitteinen ja toimii yrittäjämäisellä otteella. Löytääkseen uusia ratkaisuja opetustilanteisiin, TKI-toimintaan ja täydennyskoulutukseen opettaja toimii proaktiivisesti, innovatiivisesti ja ottaen harkittuja riskejä. Kun opettaja toimii rakentavasti työyhteisössä, hän luo työympäristön, joka rohkaisee luovaan ajatteluun ja innovatiiviseen työskentelyyn. Elinikäinen oppiminen on totta opettajalle, joka kehittää moninaisuusosaamistaan sekä kieli- ja kulttuuriosaamistaan. Tällöin hän työskentelee ammatillisen etiikan mukaisesti ja edistää työyhteisössä moninaisuuden ja erilaisuuden arvostamista sekä niistä oppimista. Työnkuva osaksi opettajan arkea Nyt kun Metropolian lehtorin työnkuva on valmis, työskentely jatkuu työnkuvan käyttöön ottamisella ja opettajuuden kehittymisen seuraamisella. Lehtorin työnkuvassa on määritelty kaikilta opettajilta edellytettävä perustaso. Eri aikoina opettajan työ voi painottua eri tavoin. Ollakseen hyvä opettaja ei kaikkea tarvitse hallita huipputasolla, vaan joillakin alueilla perusvalmiuksien osaaminen on riittävää. Ajattelen itse niin, että tarvitaan laajaa ja moninaista keskustelua siitä, mitä kukin osa-alue konkreettisesti sisältää ja mitä se tarkoittaa juuri minulle. Vain tällä tavalla opettajan työnkuvasta voi syntyä yhteinen näkemys. Oivallinen tilaisuus käydä keskustelua uudesta opettajan työnkuvasta ovat kehityskeskustelut, joissa esimies ja opettaja tarkastelevat opettajan omaa toimintaa ja työkenttää sekä muutokseen tarvittavaa tukea ja koulutusta. Opettajuus eri vuosikymmenillä Opettajan työnkuva on muuttunut vuosikymmenten saatossa: 1990-luvun alussa ammatillinen opettaja oli oman opetusaineensa itsenäinen asiantuntija, joka luennoi aiheesta, toteutti harjoituksia, varmisti tiedon perillemenon ja taitojen hallinnan (Tiilikkala, 2004). Ammattikorkeakoulun myötä opettajan työnkuva on 2000-luvun alussa monipuolistunut ja laajentunut.  Opettajista on tullut monipuolisia asiantuntijoita, joiden työ koostuu opettamisen lisäksi lukuisista muista tehtävistä. (Auvinen, 2004) Opettajakeskeisyys on joutunut väistymään ja opetus on muuttunut opiskelijakeskeisemmäksi. Oppimista tukevat menetelmät ovat muuttuneet ja yksilöopetuksen rinnalle on noussut pari- ja tiimiopettajuus. Kansainvälisyys ja yrittäjämäinen työskentely sekä erilaiset oppimisympäristöt tuovat muutoksia opettajuuteen. (Kakkonen, 2016). Miten opettajan työn muutos näkyy omassa organisaatiossasi? Miten korkeakouluopettajan työnkuva rakennettiin? Tässä tekstissä esitellyn korkeakoululehtorin työnkuvan työsti työryhmä, jonka tavoitteena oli kuvata, mitä uudistuva opettajuus tarkoittaa. Aluksi työryhmä perehtyi kansalliseen ja kansainväliseen tutkimustietoon korkeakoulun opettajuudesta ottaen huomioon ammatillisen osaamisen ja tulevaisuuden visiot opetuksesta ja oppimisesta sekä työelämästä. Tältä pohjalta työryhmä rakensi alustavan hahmotelman opettajuuden osa-alueista. Sen jälkeen Metropolian opettajat määrittelivät opettajalta tulevaisuudessa vaadittavaa osaamista. Näkemyksiä tulevaisuuden opettajuudesta työryhmä testasi myös luottamusmiehillä, Metropolian osaamisaluepäälliköillä, johdolla ja Opetusalan Ammattijärjestöllä. Lopuksi työryhmä tuotti kuvauksen tulevaisuuden opettajan työnkuvasta. Työnkuvan toteuttaneeseen työryhmään kuuluivat Marjatta Kelo, Marita Huhtaniemi, Minna Kaihovirta-Rapo, Jenni Koponen, Mari Virtanen Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Kirjoittaja: Marjatta Kelo, FT, toimii Metropoliassa kehityspäällikkönä ja hänen vastuualueenaan on ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittäminen. Lähteet: Auvinen, P. 2004. Ammatillisen käytännön toistajista monipuolisiksi aluekehittäjiksi? Ammattikorkeakouluuudistus ja opettajan työn muutos vuosina 1992-2010. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja n:o 100. http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/auvinen_aluekehittajaksi/auvinen.pdf Kakkonen M. (Toim.) 2016. Ammattikorkeakoulun opettajuus muutoksessa., In: D Vapaamuotoisia julkaisuja – Free-From Publications 77, Mikkelin ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-951-588-563-0 Tiilikkala, L. 2004. Mestarista tuutoriksi. Suomalaisen ammatillisen opettajuuden muutos ja jatkuvuus. Jyväskylä studies in education psychology and social research 236. http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/studies/studeduc/9513917215.pdf  

Miten korkeakoulu vastaa opetuksen murrokseen?

3.4.2018

Lähtökohtana digipedagogisen osaamisen itsearviointi Digipedagogiikka on teknologian soveltamista pedagogisesti mielekkäällä tavalla, samalla mahdollistaen laadukkaan oppimisen. Digipedagoginen osaaminen muodostuu opetus-, asia- ja teknisestä osaamisesta ja niiden sujuvasta yhdistämisestä. (Koeher & Mishra 2008.) Syksyllä 2017 Metropolia Ammattikorkeakoulussa kartoitettiin digipedagogiikan nykytilaa, välineistöä, soveltamista  käytännössä. Lisäksi selvitettiin henkilöstön halua ja  tarvetta digipedagogiseen kehittymiseen, kouluttautumiseen sekä sopiviin arjen tukimuotoihin. Kartoitus tehtiin kyselytutkimuksena marras-joulukuussa 2017 ja siihen vastasi  sekä opettajia (n=250) että muuta henkilöstöä (n=34). Vastausten perusteella työhön tarvittava laadukas ja monipuolinen perusvälineistö on hyvin tarjolla.  Myös asenteet digipedagogiikan soveltavaa käyttöä kohtaan olivat hyvin positiivisia: 65% vastaajista toimii sujuvasti digitaalisissa ympäristöissä ja yhteisöissä 83% kokeilee ja kehittää mielellään uusia digitaalisia työskentelytapoja 74% kokee, että digitaalisilla työvälineillä on positiivisia vaikutuksia oppimiseen “Uudenlainen opettaminen” ja sen mahdollistaminen ovat vahvasti kytköksissä osaamiseen, tietoihin, taitoihin ja asenteeseen, joita olen aiemmin käsitellyt tekstissäni Korkeakouluopettajan ammatillisuuden kehittyminen.   Halu kehittymiseen Itsearvioinnin tulosten perusteella metropolialaisten halu digipedagogiseen kehittämiseen on korkealla ja koulutuksen ja tuen tarpeita tuotiin runsaasti esiin. Vastaajien tarpeet keskittyivät digipedagogisten kokonaisuuksien suunnitteluun, opetusmateriaalien tuottamiseen uudenlaisilla tavoilla, digityövälineiden tekniseen hallintaan, oppimistehtävien sähköistämiseen ja vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden tukemiseen verkossa. Vastausten perusteella voidaankin todeta, että digipedagoginen kehittyminen edellyttää korkeakouluilta panostuksia sisäiseen tukeen ja kouluttamiseen. Sopivimpina tukimuotoina koettiin koulutukset, työpajat ja lähituki omilla kampuksilla, mutta myös webinaarein ja video-ohjein tuotettu tuki. Esimerkiksi Metropoliassa henkilöstön digipedagogisen osaamisen vahvistamisen tukemiseksi on organisoitu digimentoreiden verkosto. He ovat monimuotoisesti erilaisissa työtehtävissä työskenteleviä metropolialaisia, jotka yhtenä osana työtään, konkreettisesti tukevat henkilöstöä ja mahdollistavat korkeakouluopetuksen digitalisoitumista.   Millaisia digivälineitä opetuksessa käytetään? Digitalisaatio ei ole  vieras, tulevaisuudessa häämöttävä asia, vaan sitä tehdään vahvasti jo nyt. Näin ainakin Metropoliassa tehdyn kyselyn perusteella voi yhteenvetää. Digitaalisista toiminnoista tutuimpia olivat Metropolian sisäinen ympäristö OMA (81% vastaajista tunsi hyvin tai erittäin hyvin), oppimisalusta Moodle  (45%) ja kirjaston tarjoamat e-aineistot (50%). Huonoiten tunnettiin videoiden tuottamiseen liittyviä sovelluksia (esim. Screencast-o-matic, iMovie) (19% tunsi hyvin tai erittäin hyvin), interaktiivisia viestiseiniä (esim. Flinga, Padlet, AnswerGarden) (20%), julkaisualustoja (esim. blogit, wikit) (20%) ja kyselytyökaluja (esim. Kahoot, Socrative, Google Forms) (17%). (Kuvio 1.)   Kuvio 1. Digivälineiden hallinta Metropoliassa. Vastausten mukaan opetusta tukevia sovelluksia/ toimintoja hyödynnetään edelleen hyvin perinteisellä tavalla: tiedottamiseen ja tiedon jakamiseen opetusmateriaalien jakamiseen oppimistehtävien sähköiseen palauttamiseen ja arviointiin. Vähiten niitä hyödynnettiin yhteiseen materiaalin tuottamiseen, opettamiseen on-line, sähköisiin tentteihin, oppimisen yksilöllistämiseen, itsearviointiin ja reflektointiin. Nämä vähiten käytetyt toiminnallisuudet ovat kuitenkin vahvasti juuri niitä, joita voitaisiin hyödyntää yhteisöllisen pedagogiikan tukena, joustavoittamaan, yksilöllistämään ja mahdollistamaan opiskelun ja oppimisen erilaisia malleja. Erityisesti käännetty opetus, jossa hyödynnetään esimerkiksi videoita etukäteismateriaalina, ja opiskelu ajasta ja paikasta riippumatta, oppijan oman aikataulun mukaan, hyötyisivät näiden toimintojen vahvemmasta hyödyntämisestä. Näin opettajan ja opiskelijan vuorovaikutukselle ja “laadukkaalle kontaktiopetukselle” jäisi tapaamisten aikana enemmän aikaa. Yhteenvedon tuloksista lisää voit katsoa TÄSTÄ!! Digipedagogisen itsearvioinnin tulosten perusteella henkilöstön perusvalmiudet, käyttöön tarjottu välineistö ja halu kehittämiseen ovat hyvin korkealla tasolla. Koulutustarpeisiin on pyritty vastaamaan ottamalla käyttöön erilaisia toimintoja ja toimintamalleja. Tulevaisuuden kehitystoimet tullaan kohdentamaan teknologian soveltamiseen, pedagogisten menetelmien tukena ja niiden systemaattiseen käyttöönottoon, osana tämän päivän joustavaa ja monipuolista opetusta, myös ajasta ja paikasta riippumatta, opiskelijan oman aikataulun mukaan. Lähteet: Koehler, M.J., & Mishra, P. (2008). Introducing TPCK. AACTE Committee on Innovation and Technology (Ed.), The handbook of technological pedagogical content knowledge (TPCK) for educators (pp. 3-29). Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates. Artikkelikuva: http://pxhere.com/en/photo/714525

Dialogi opiskelijan ohjauksen menetelmänä

26.3.2018

Dialogi on tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaa yhdessä ajattelemista. Dialogissa keskustelijoiden asenne on eettisesti korkealla tasolla ja ihmisystävällinen. Keskustelua kannatellaan tietyin työkaluin ja kaikkien osallistujien näkökulmat ovat mukana luomassa kokonaiskuvaa käsiteltävästä asiasta (Aarnio). Ammatillisten opettajien oman alan sisältöihin liittyvä osaaminen eli  substanssiosaaminen on vahvaa. Esimerkiksi meillä Metropoliassa ammatillisen koulutuksen taso  on korkea, ja osaamme välittää tietoja ja taitoja opiskelijoillemme, parhaimmillaan luomme opiskelijoiden kanssa uutta tietoa ja ymmärrystä. Ammattikorkeakoulussa opettajalla on kuitenkin usein opetustehtävien lisäksi myös ohjausvastuu. Muiden opettajien kanssa käymissäni  keskusteluissa olen kuitenkin havainnut, että ohjaaminen on asia, joka ei ole enää itsestäänselvästi kaikkien opettajien osaamisen keskiössä. Ohjaajan monta roolia Ohjaaminen tarkoittaa oppilaitoksessa montaa eri asiaa. Voidaan sekä puhua oppimisen ohjaamisesta osana opetusta että ohjaamisesta osana laajempaa ohjausprosessia (Jussila ja Rantanen 2018). Meillä Metropoliassa joissakin tutkinto-ohjelmissa opiskelijan opintoihin liittyvä ohjaus on sovittu opinto-ohjaajan työksi. Toisinaan opiskelijalla on opinto-ohjaajan sijaan opettajatuutori, jonka työtehtäviin kuuluu myös opetuksen ohjaamisen ulkopuolinen ohjaustoiminta; sellainen, joka ottaa huomioon opiskelijan elämäntilanteen, vahvistaa toiminnanohjausta ja tukee opintojen etenemistä opiskelijalle parhaiten sopivalla tavalla. Digitaalisen viestinnän lehtorina olen toiminut työvuosieni aikana opettajatuutorina lukuisille vuosikursseille, ja antanut satoja tunteja ryhmä- ja yksilöohjausta. Ohjaajana kehittyminen vaatii uteliaisuutta uuden edessä. Haluan kehittyä ohjaajana ja perehdyn jatkuvasti uudenlaisiin tapoihin tukea opiskelijoiden opintojen etenemistä, ammatillista kasvua ja jopa identiteettityötä. Dosentti, yliopettaja Jaakko Helander määrittelee ohjaustilannetta seuraavasti: “Ohjaustilanne on lähtökohtaisesti avoin, mahdollistava tilanne, jonka suuntaa ja lopputulosta ei voi ennustaa eikä päättää etukäteen” (Helander 2015). Ohjaustilanne on avoin, mutta sitä voi fasilitoida eli  auttaa eteenpäin erilaisilla työkaluilla, riippuen siitä millaisista ohjausteoriaperinteistä ohjaaja ammentaa. Itse olen viimeksi innostunut dialogisen ohjauksen menetelmistä. Dialogi on yhdessä ajattelemista Dialogi tarkoittaa tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaa yhdessä ajattelemista ja perehtymistä johonkin asiaan tai toimintaan. Aidossa dialogissa ihmiset kohtaavat toisensa erillisinä, tasavertaisina persoonina ja ovat valmiita kohtaamaan omista käsityksistään poikkeavia näkökulmia. Keskeistä dialogissa on väitteiden testaaminen, jolla tarkoitetaan nimenomaan toisen mielipiteen merkityksen arviointia. (Uta 2005). Monologinen puhekulttuuri on haitallista erityisesti ohjaustilanteessa, jonka tulisi olla tasa-arvoinen. Monologipuheessa viestintä on yksisuuntaista, auktoriteettiasema selkeä ja ohjaus ja neuvot annetaan kysymättä, vaikeat asiat laitetaan nopeasti pakettiin. (Aarnio 2015). Dialogisessa ohjaustilanteessa on keskeistä osata erottaa dialogi arkipuheesta, sillä dialogi on muutakin kuin tavallista puhetta. Helena Aarnio (2015) on kuvannut miten dialogissa luodaan yhteistä ymmärrystä sillä, että keskustelussa saadaan esille se, mitä osapuolet ajattelevat. Tämä tulee näkyviin esimerkiksi ryhmäohjauksessa niin, että tavoitteena ei ole “samanmielisten” hymistely vaan eri tavoilla ajattelevien ihmisten kunnioittava ja tasavertaisesti osallistava ja osallistuva kohtaaminen, jota ohjaaja omalla toiminnallaan tukee. (Aarnio 2015). Dialogiseen ohjaamiseen perehtyminen on minulle itselleni luontevaa jatkumoa oman ohjaustoiminnan kehittämisessä. Suosittelen dialogisen ohjaamisen välineistöä ja metodiikkaa kaikille ohjaustyötä tekeville. Hyviä lähteitä aiheesta on paljon, yhtenä esimerkkinä Hämeen ammattikorkeakoulun interaktiivinen sivusto Dialogilla syvätehoa oppimiseen. Parhaimmillaan  dialoginen ohjaaminen tukee opiskelijan omaäänisyyttä ja vahvistaa sitä kautta ohjaamisen keskeisten tavoitteiden täyttymistä. Kirjoittaja: Raisa Omaheimo, digitaalisen viestinnän lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Helena Aarnio: Dialoginen oppiminen ja ohjaus. Hämeen ammattikorkeakoulu/ ammatillinen opettajakorkeakoulu. Presentaatio. Päiväämätön. Jaakko Helander: Ohjauskeskustelun avainalueita. Hämeen ammattikorkeakoulu/ ammatillinen opettajakorkeakoulu. Presentaatio. 2015. Ari Jussila & Outi Rantanen: Ohjauksesta. Presentaatio. TAMK 2018. Verkkotuutorin materiaali. Tampereen yliopisto/ Uta. http://www15.uta.fi/arkisto/verkkotutor/dialogi.htm (luettu 8.3.2018)