Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla Tilaa RSS-syöte

Transdisciplinary approach – HyMy Village equips future professionals
7.11.2024
Eija Raatikainen, Toini Harra & Anita Ahlstrand

Redefining professional identity requires collaboration across disciplinary and sectoral boundaries (Best & Williams, 2019). A transdisciplinary approach enables bridging gaps, negotiating overlaps, and fostering collaborative spaces in everyday professional practices (Schot et al., 2019). It also improves team effectiveness, professional well-being, and collaboration toward common goals (Cantaert et al., 2022).  In this blog text, we discuss the need to move from interprofessional skills to a transdisciplinary approach as professional work evolves. In Metropolia UAS, one endeavour to implement the transdisciplinary approach is HyMy Village and The NEST project. Transdisciplinary approach reshapes professional identity Research suggests that the daily practices of professionals play a key role in driving change through routine work (Schot et al. 2019). This is exemplified by bridging gaps, negotiating overlaps and creating collaborative spaces. In particular, interprofessional skills can enhance team effectiveness, improve professional well-being and contribute to achieving common goals and better collaboration (Cantaert et al. 2022).  The contemporary landscape of professional identity is increasingly in need of redefinition as the nature of work evolves (Best & Williams 2019). This redefinition requires attention to a transdisciplinary approach. A transdisciplinary approach ensures that common goals are collaboratively established and that the knowledge developed is integrated into science and society. This approach allows for collaboration across disciplinary and sectoral boundaries.  The transdisciplinary approach and activities in The NEST project at HyMy Village aim to ensure that students and professionals are skilled and equipped to handle the complexities of modern work environments through collaboration. Adaptive Expertise in Transdisciplinary Collaboration Everyone loves an effective team, but what makes a team truly effective? In the context of a transdisciplinary approach within the social and health sectors, it is vital for each team member to understand not only their own competencies and limitations but also those of their colleagues. This mutual understanding enables professionals to leverage diverse skill sets, fostering a more holistic approach to client care. Take, for example, an occupational therapist who demonstrates adaptive expertise. Through years of experience, they can recognize common patterns in client cases. However, what sets an adaptive expert apart is their ability to see beyond these patterns, remaining open to the individual needs and unique circumstances of each client.  An adaptive therapist is equipped to deviate from standard routines, recognising that complex challenges cannot always be resolved with simple, standardised solutions. Rather, they are prepared to engage in a collaborative process to share goals and solutions with others. This dialogue requires a respectful and thoughtful approach toward one’s own work and the suggestions of others. It calls for curiosity about different perspectives, as well as the space and courage to present one’s own ideas (Harra 2014, 133–134, 164).  However, the development of services and the active resolution of challenges sometimes risk becoming mechanical. To avoid this, both pedagogical choices and service development must remain broad, and expertise must be seen as an adaptive sensitive activity. Ethical considerations are particularly crucial in decision-making within the social and health sectors and must include ethical reasoning (Elomaa-Krapu 2022, 8).  Transversal skills such as communication, conflict management and empathy also play a key role in promoting adaptive expertise (Raatikainen & Rantala-Nenonen 2022). HyMy Village provides an emotionally safe environment for students to learn these skills, which are highly valued when working with SIE, the social innovation ecosystem, in the NEST project. Additionally, they provide students with a safe yet complex and ever-changing environment to practise adaptive expertise in collaboration with various actors and experts.  Improving Students’ Understanding of Complexity Students gain valuable hands-on experience in understanding the development of healthy living within complex learning environments like HyMy Village. It is more than just an educational space; it fosters collaboration and co-creation with various regional stakeholders of the community. Collaborative activities in multiple projects with different stakeholders significantly enhance students’ transdisciplinary skills and competencies. One example of these projects is the NEST project. Besides projects, educational initiatives and current issues are naturally integrated into the activities of HyMy Village. Moreover, international exchange students, guests and partners contribute fresh ideas and perspectives to developing communicative competencies. A social ecosystem is co-created by working together through a transdisciplinary and interprofessional approach with a wide range of stakeholders.  An Ideal Environment for Learning and Development By seamlessly integrating projects, educational initiatives, and contemporary societal issues into learning activities, students' learning experiences become both relevant and applicable. Through its transdisciplinary approach, HyMy Village not only equips future professionals with essential skills but also contributes to the well-being of local communities. Students engage with professionals and stakeholders from diverse fields, both within the institution and through partnerships with the local community. This interaction is further enriched by the involvement of international exchange students, visitors and project collaborators, who introduce fresh ideas and perspectives that enhance professional development. Through collaborative framework it is possible to promote SIEs that enable transdisciplinary collaboration and the development of adaptive competencies. Then the environment not only supports the development of students’ skills but also emphasises the importance of collective problem-solving in addressing complex social challenges. Looking ahead, we are pleased to report that studying at HyMy Village equips students with a rich understanding and the practical knowledge they’ll need to address the challenges of tomorrow, making it a truly transformative experience. This concept is transferable to numerous other fields and we believe it’s the right direction for fostering innovation and collaboration across disciplines. Do you?  Writers Eija Raatikainen (Phd), Principal Lecturer, An Associate professor (UEF), Project Manager Toini Harra Dr in Social Sciences, Lic. in Philosophy, Principal lecturer Anita Ahlstrand (MSc), Doctoral Researcher (UTU), Development Manager  HyMy Village & The NEST project HyMy Village is a student-run and transformative learning and development environment. It is aimed at improving students’ interprofessional and transdisciplinary skills while also promoting health and well-being within the local community. HyMy Village serves approximately 12,000 clients and involves over 2,000 students annually, creating a rich environment for experiential learning and project work.  The transdisciplinary approach in HyMy Village implements an ecosystem model, where student activities—including client work, individual service design and the conceptualisation of new services—are integral to the development process of learning. The beauty of HyMy Village is that it offers a range of services that are person-centred, personalised and non-urgent, highlighting the client’s role as an expert in their own life. The NEST project is an international Erasmus+ project, which focuses on co-creating a new form of governance in societal transition for healthy living, highlighting the role of transdisciplinarity in promoting healthy living and knowledge creation. The NEST project acts as a sustainable vehicle for societal transitions and increased capacity in knowledge creation towards healthy living. Ten partners from six countries plus one European network partner from higher education, VET, research, and businesses collaborate across education, research, and business sectors of the social innovation ecosystem (SIE). SIE connects stakeholders to tackle complex social issues like healthy living.  SIE represents a dynamic network of stakeholders united to tackle complex social issues, especially those pertaining to promoting healthy living and societal well-being. It empowers individuals and communities to actively engage in the innovation process, fostering a sense of ownership and empowerment. References Best S. & Williams S. (2019). Professional identity in interprofessional teams: findings from a scoping review. J Interprof Care. Mar-Apr;33(2):170-181. Epub 2018 Oct 18. PMID: 30335534. Cantaert G.R., Pype, P.; Valcke, M.; Lauwerier, E. (2022). Interprofessional Identity in Health and Social Care: Analysis and Synthesis of the Assumptions and Conceptions in Literature. Int. J. Environ. Res. Public Health, 19, 14799. Elomaa-Krapu, M. (2022). Ammattikorkeakoulut tulevaisuuden osaamisen uudistajina. Teoksessa K. Hartikainen, A. Vuorijärvi & S. Pakarinen (toim.), Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (s. 6–10). Helsinki. OIVA-sarja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Harra, T. (2014). Terapeuttinen yhteistoiminta. Asiakkaan osallistumisen mahdollistaminen toimintaterapiassa. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 156.  Hymy -village. https://www.metropolia.fi/en/services/well-being-and-health-village NEST -project, https://www.metropolia.fi/en/rdi/rdi-projects/nest-project Morton, L. W., Eigenbrode S. D. & Martin T. A. (2015). Architectures of adaptive integration in large collaborative projects. Ecology and Society, 20(4). Raatikainen E. & Rantala-Nenonen K. (2022). Pedagogical framework. In: Carrió M, Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 7-20. Schot E., Tummers L. & Noordegraaf, M. (2019). Working on working together. A systematic review on how healthcare professionals contribute to interprofessional collaboration. Journal of Interprofessional Care, 34(3), 332–342.

Lue lisää

Päiväkirjasta reflektiiviseksi opinnäytetyöksi
5.11.2024
Aino Vuorijärvi

Opinnäytetyön ketterä valmistuminen on ammattikorkeakoulussa monella tapaa kriittinen tekijä (1). Opintojen vauhdittamiseksi on aktiivisesti kehitetty ”päiväkirjamuotoisen opinnäytetyön” mallia (2, 3), josta on saatu rohkaisevia tuloksia. Uudehkon mallin laajentuminen eri koulutusaloille herättää vilkasta keskustelua. Päiväkirjamuotoiseksi kutsutun opinnäytetyön nimitys näyttää vielä hakevan hahmoaan. Nimityksen toivoisi kuvaavan työn toteutustapaa ja laatua ilman värittyneitä sivumerkityksiä. Mikä se voisi olla? Tähän vastatakseni lähiluin joukon Theseuksessa julkaistuja päiväkirjamuotoisia opinnäytetöitä aihetta koskevaan keskusteluun peilaten. Opinnäytetyövaihtoehtoja tarvitaan ja tarjotaan Opinnäytetyövaihtoehtojen tarjoamisen on toivottu madaltavan vaativaksi mielletyn opinnäytetyön aloittamiskynnystä, parantavan opiskelijan motivaatiota ja näin osaltaan nopeuttavan opinnäytetyöprosessia. Opiskelijan ammatillista osaamista dokumentoivat portfoliot ja päiväkirjat ovat osa tätä opinnäytetyövaihtoehtojen työelämäläheistä kehittämisjatkumoa. Opiskelijan ammatillista osaamista dokumentoivat portfoliot ja päiväkirjat ovat osa opinnäytetyövaihtoehtojen työelämäläheistä kehittämisjatkumoa. Ammattikorkeakoulun duaalimallin mukaisesti opinnäytetyön tulee palvella kahta keskeistä tehtävää: osoittaa opiskelijan osaamista ja koota, tuottaa tai soveltaa tietoa käytännön työelämää hyödyttävällä tavalla. Itse työn voi toteuttaa tai painottaa eri tavoin (4). Opiskelija voi esimerkiksi valita, sisällyttääkö opinnäytetyöprosessiinsa tutkimuksellisen, taiteellisen, toiminnallisen tai vaikkapa dokumentaarisen osuuden. Valintaan vaikuttavat sekä opiskelijan oman korkeakoulun käytännöt että opiskelijan osaaminen, urasuunnitelmat ja elämäntilanne. Alussa ammattikorkeakoulut lainasivat opinnäytetyömalleja tiede- ja taidekorkeakoulun tutkielmista ja kirjallisuuskatsauksista. Pian huomattiin, että nämä pikkugraduiksikin kutsutut työt ovat työläitä toteuttaa 15 opintopisteen puitteissa. Perinteisten mallien oheen valikoitui jo 2000-luvun alussa joukko uudenlaisia työelämäläheisiä ”toiminnallisen” opinnäytetyön muotoja. Niissä opiskelija  tarttuu joko johonkin työelämätilaajan aloitteeseen tai muuhun käytännön tarpeeseen ja vie läpi tutkimus- ja asiantuntijatietoon perustuvan tuote- tai muun kehitysprosessin. Toteutustavassa prosessin tuloksella eli produktilla  on keskeinen asema. Opinnäytetöiden uusia vaateita, muotoja ja nimityksiä Toiminnallisten opinnäytetöiden tekemisen ja ohjaamisen tavat ovat ammattikorkeakouluissa vähitellen vakiintuneet. Toteutustapa on otettu myös ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa käyttöön. Vaatimustaso on kuitenkin samalla pikemminkin kasvanut kuin keventynyt, mistä toiminnallisen työn uusi nimitys ”tutkimuksellinen kehittämistyö” (5) lienee yksi merkki. Nimitykset eivät kuitenkaan ole sattumaa. Esimerkiksi: yhdyssanan määrite tutkimuksellinen tähdentää tarkoituksellisesti opinnäyteprosessin tutkimusperustaisuutta ja perusosa kehittämistyö opinnäytetyön kehittämistehtävää. Opinnäytetyöprosessissa päiväkirja on mieluummin väline kuin päämäärä. Kun päiväkirjamuotoisia opinnäytetöitä tarkastelee, nimityksissä korostuu erityisesti työn muoto. Esimerkkeinä tästä ovat ohjeistuksissa yleinen ”päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö” (6) tai Theseus-arkiston opinnäytetyökansissa taajaan toistuvat otsikot: ”päiväkirjaopinnäytetyö” tai pelkistetyimmillään ”päiväkirja” (7). Toisin kuin nimitykset antavat ymmärtää, päiväkirja ei kuitenkaan ole opinnäytetyön lopputulema. Tavallisesti päiväkirjaa on pidetty tutkimus- ja kehittämistyössä, esimerkiksi autoetnografisessa tutkimusperinteessä (8), tiedonkeruun menetelmänä. Näin se rinnastuu opinnäytetyössä käytettyihin muihin menetelmiin, kuten focus group  -haastatteluun tai webropol-kyselyyn. Ne tulevat luontevasti esiin työn menetelmäosassa, mutta eivät ole leimallisia koko toteutustavan tai työn nimeämisessä. Kirjallisuuden mukaan päiväkirjamenetelmillä voidaan laajemmin viitata työ-, havainto- ja oppimispäiväkirjatekstien (9) lisäksi dokumentointiin kuvia, ääntä tai liikettä tallentamalla (10, 11). Päiväkirja koko opinnäytetyön toteuttamistapaa tai vaikkapa loppuraporttia kuvaavana nimityksenä olisi näin turhan kapea. Opinnäytetyöprosessissa päiväkirja on mieluummin väline kuin päämäärä (9). Pelkkää päiväkirjaa opinnäytetyön nimityksenä voisi pitää affektiiviselta sävyltään jopa väheksyvänä, ellei tunne työhön ja sen toteuttamiseen sisältyviä tiedollisia ja taidollisia vaatimuksia. Voisiko sopiva nimitys löytyä tutkimalla töitä tarkemmin? Päiväkirjatekstit – muutakin kuin opinnäytetyön aineisto? Tyypillistä jo tehdyissä päiväkirjamuotoisissa opinnäytetöissä näyttää olevan, että omakohtaiset työelämäkontekstissa tuotetut päiväkirjatekstit – eli opinnäytetyön aineisto – tarkastellusta seurantajaksosta kirjoitetaan tavoitteellisesti ja relevanttiin tutkimus- ja asiantuntijatietoon peilaten. Kirjoittaminen on säännöllistä ja tapahtuu päivittäin sovitun ajanjakson ajan. Tekstien voi olettaa myös kumuloituvan ja syvenevän, kun viikot vaihtuvat ja prosessi etenee. Päiväkirjatekstissä yhdistyvät valittujen ilmiöiden objektiivinen tarkastelu, ammatillinen reflektointi sekä niiden pohjalta muodostuva synteesi työelämässä opitusta. Aineistoa ei siis vain koota pitämällä päiväkirjaa eli tuottamalla säännöllisesti päiväkirjatekstiä, vaan tekstit täytyy myös jollain tavalla analysoida. Ominaista on, että analyysi tapahtuu toiminnan aikana eli rinnakkain päiväkirjatekstin kirjoittamisen kanssa, kun opiskelija reflektoi havaitsemaansa ja oppimaansa eri tavoin: yhdistämällä ja vertailemalla havaintojaan ja kokemuksiaan toisiinsa sekä suhteessa aiemmin tutkittuun tietoon. Päiväkirjatekstin kirjoittaminen vaatii opiskelijalta niiden ammatillisesti merkityksellisten asioiden tarkastelua, joista opinnäytetyötä aloitettaessa on sovittu. Ja jotta tarkastelu muuntuisi aineistoksi ja tarkoituksenmukaiseksi osaksi opinnäytetyötä, opiskelijan tulisi reflektoida (12) tarkastelunsa kohdetta asettamiensa tavoitteiden suunnassa koko prosessinsa ajan (13). Ohjaajan säännöllisesti tarjoama välipalaute on suunnan tarkistamisessa arvokasta. Sanomattakin lienee selvää, että ammattikorkeakoulun kaikissa opinnäytetöissä asetettujen tavoitteiden tulisi palvella opiskelijan ammatillista kehittymistä ja kasvua. Päiväkirjatekstissä yhdistyvät valittujen teemojen tai ilmiöiden objektiivinen tarkastelu ja ammatillinen reflektointi sekä niiden pohjalta muodostuva synteesi työelämässä opitusta. Kun opinnäytetyö koostetaan päiväkirjateksteistä ja niiden analyysistä, määrittelisin itse ”päiväkirjamuotoisen” toteutustavan mieluummin ”päiväkirjapohjaiseksi” (englanniksi diary-based thesis). Määrite korostaa silti yhä opinnäytetyön aineistoa, ei sen muuta olemusta. Enemmän kuin päiväkirja Opinnäytetyön olennaiset piirteet on viestinnällisesti perusteltua tuoda lukijalle näkyviin jo opinnäytetyön otsikoinnissa; selkeyden vuoksi usein sekä pää- että alaotsikkotasolla. Päiväkirjan liiallista korostamista otsikossa voi välttää esimerkiksi painottamalla työn muita puolia, kuten sisältöä ja objektiivisen tarkastelun tai analyyttisen reflektoinnin osuutta. Ne ovat työssä yhtä tärkeitä kuin päiväkirjamuoto. Seuraavan luetelman keksityt otsikkoesimerkit havainnollistavat tämäntapaisia mahdollisuuksia. Reflektiopäiväkirja isien perhevalmennuksesta Lasten näytteenotto – reflektio harjoittelujaksolta Reflektio digitaalisten palveluiden käytön ohjauksesta ikääntyneille Hyvän perehdytyksen elementit. Uuden työntekijän perehdytysjakson tarkastelua. Monikielisen työyhteisön arkisia haasteita ja ratkaisuja. Reflektio S2-oppijan näkökulmasta. Projektikokoukset motivoinnin ja sitouttamisen välineenä. Projektipäällikön reflektiopäiväkirja. Reflektiota tarkastellusta jaksosta ja ilmiöstä voi siis pitää laaditun opinnäytetyön tuloksena tai tuotoksena. Näin etenkin, jos sen kautta tuodaan esiin oman ammatillisen osaamisen ja työelämän kehittämiskohteita ja esitetään niihin ratkaisuja. Kun kehotin tekoälysovellus Copilotia nimeämään kuvaamani päiväkirjapohjaisen opinnäytetyön toteuttamistapaa, se tarjosi ensisijaisena nimityksenä “reflektiivistä opinnäytetyötä”. Nimitys on mielestäni erittäin osuva, sillä reflektiivisyys kuvaa hyvin työn ominaislaatua ja luonnetta. Miltä edelliset otsikot kuulostaisivat uudelleen muotoiltuina? Esimerkiksi: Reflektiivinen päiväkirja isien perhevalmennuksesta Lasten näytteenotto – reflektiivinen päiväkirja harjoittelujaksolta Reflektiivinen päiväkirja digitaalisten palveluiden käytön ohjauksesta ikääntyneille Monikielisen työyhteisön arkisia haasteita ja ratkaisuja. Reflektiivinen päiväkirja S2-oppijan näkökulmasta. Projektikokoukset motivoinnin ja sitouttamisen välineenä. Projektipäällikön reflektiivinen päiväkirja. Opinnäytetyön otsikossa nimitys on eittämättä turhan pitkä; pelkkä ”reflektio” tai ”reflektiopäiväkirja” ajaisi usein saman asian. Reflektiivinen opinnäytetyö – opiskelun ja työelämän tueksi Opinnäytetyön toteuttamistapaa kuvaava nimitys sisältötiedon rinnalla antaa lukijalle osviittaa toteuttamistavan kognitiivisesta vaativuudesta. Kyseessä ei ole pelkkä päiväkirja, vaan enemmän: reflektointi on tavoitteellista ja tuloksellista toimintaa, oletettavasti myös työelämän näkökulmasta. Yleensä toteuttamistapaa suositellaankin erityisesti työelämässä jo toimiville opiskelijoille (6), myös ylemmän ammattikorkeakoulun kehittämistöihin (14). Nimenä reflektiivinen opinnäytetyö istuu hyvin ammattikorkeakoulun monimuotoiseen opinnäytetyövalikoimaan. Nimenä reflektiivinen opinnäytetyö istuu hyvin ammattikorkeakoulun monimuotoiseen opinnäytetyövalikoimaan. Se erottuu selkeästi tutkimuksellisista, taiteellisista, toiminnallisista ja dokumentaarisista vaihtoehdoista. Yhteisen nimityksen kautta opinnäytetyön rakennetta (15), ohjaamista ja arviointia eri koulutusaloilla on myös helpompaa sanoittaa ja kehittää edelleen. Kirjoittaja Yliopettaja, FT Aino Vuorijärvi inspiroituu vuosikymmenestä toiseen opinnäytetyön tekstinohjauksesta. Työelämäläheisten tekstikäytäntöjen tutkiminen oli fokuksena myös hänen väitöskirjassaan (2013). Uusien tekstimallien kokeilu ja ohjaaminen tekoälyn kanssa keskustellen on hänen uusimpia villityksiään. Tekstiensä sisällöstä hän vastaa kuitenkin edelleen itse. Lähteet Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle. Vision tiekartta. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Salmi, M-M. 2023. Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö. ESignals. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö eli PONT. Laurea-ammattikorkeakoulu. Vuorijärvi, A. 2013. Opinnäytetyö ja yhteisö. Ammattikorkeakoulun diskussio tekstinä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto:  Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Suvanto, M. 2014. Tutkimuksellinen kehittämistyö opinnäytetyönä. Teoksessa Suvanto, M (toim.). Uusia malleja työelämän kehittämiseen. Tutkimuksellinen kehittämistyö YAMK-tutkinnossa. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Koivumaa, A., Männistö, J. & Juntunen, T. 2021. Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö tukee ammatillista kasvua. Oulun ammattikorkeakoulun tekniikan ja luonnonvara-alan lehti: Oamk_telulainen 2(3). Peltonen, C. 2024. Editorin päiväkirja. Opinnäytetyön tiivistelmä. Kukkurainen, M-L. 2019. Autoetnografia – päiväkirjaan perustuva tutkimus. LAMK pub. Lahden ammattikorkeakoulu. Murtonen, M. 2013. Ohjattu oppimispäiväkirja reflektion oppimisen välineenä korkeakoulupedagogisissa opinnoissa. Yliopistopedagogiikka 2. Diary methods. Methods hub. Newcastle University. Diary methods. 2018. Sage research methods. Mannila, M. 2023. Oppimispäiväkirja on monipuolinen työkalu. SeAMK-verkkolehti. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Heikkala, A. 2010. Reflektio oppimisen edistäjänä. Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö Lapin AMK:n opettajan assistentin työstä. Lapin ammattikorkeakoulu. Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö (YAMK). Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Vuorijärvi, A. 2024. Reflektiivisen opinnäytetyötekstin rakennepiirteitä. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lue lisää

A call for cross-border challenge-based education: the case of U!REKA European University
10.10.2024
José Camposano

Challenge-based learning is an approach that enables interdisciplinary teaching to engage students in solving real-life problems. This approach has been successfully integrated into Universities of Applied Sciences’ courses, where students work on project cases facilitated by private sector companies and other key actors at local level. The question is, however, how can we scale up these activities for an international audience and multidisciplinary contexts, involving different fields and universities in Europe? How to reach a shared vision about pedagogical methods and identify common challenges that students from different countries can relate with? How can we scale up challenge-based learning to an international setting? These are some of the ongoing topics being explored inside the Urban Research and Education Knowledge Alliance (U!REKA) (1). The vision of U!REKA is to gather real-life issues and needs from cities, regions, and industry networks associated with the alliance, and use those as input for designing new research projects, courses, micro-credentials or degree programmes. Since its creation in 2016, U!REKA has offered to educators the possibility of exchanging best practices in education and research with peers across different EU country borders. Based on lessons learned from the first U!REKA Educational Forum, which took place in Ostrava in June 2024, the adoption of challenge-based learning in an international context raises two sets of questions: Impact: What goals can be achieved from international collaboration, e.g.: How can we contribute from our own domains and fields of expertise to addressing rather unknown or unfamiliar challenges?  What is the goal we are ultimately trying to achieve by working together across borders, one that we would not be able to achieve otherwise? Enablers: How to achieve the intended impact, e.g.: How can we set up a more favourable environment and conditions for expanding research and teaching beyond our own local networks and ecosystems? How can we develop the necessary competences to succeed in an international environment? In this blog post, I will focus on the first point, impact. I will share experiences from one of the workshop sessions in the Educational Forum, titled “Towards a Shared Educational Agenda: Challenge-Based Collaborative Education”, where participants were given practical examples of urban challenge cases to develop challenge-based education in an international setting. Urban challenges: Two sides of the same coin The challenges from the U!REKA cities are known as “wicked problems”: Issues that are complex to understand, solve or measure, because they interweave technical, societal, and environmental dimensions. In most cases, there is no definite solution, and the boundaries of these cases can constantly change (2). On one hand, this provides an ideal context for students to get firsthand experience in solving real problems that they will likely have to face later in their working life. On the other hand, these challenges add complexity to the course design and implementation, because they can come from any of the countries participating in the alliance, exposing both teachers and students to contexts they are unfamiliar with. Real-life challenges from U!REKA cities expose both teachers and students to contexts they are unfamiliar with. In general, all the challenges of U!REKA partners are somehow connected to the EU Mission on Climate-Neutral and Smart Cities (3). As part of this initiative, a group of 100 local public administrations around the EU, including U!REKA associated cities Amsterdam, Espoo, Helsinki, and Lisbon, are aiming to become climate neutral by 2030. Eye-Opening cases of wicked problems within U!REKA cities To prepare for the Educational Forum session, the organizing team within U!REKA SHIFT’s collaborative education taskforce asked institutional coordinators and research managers from U!REKA partner universities to send examples of challenges coming from their own cities and regions. The outcome of this request illustrated the diversity of contexts and richness of topics across partner universities. It also brought insight to the great opportunities for finding common issues that may affect multiple countries across Europe or pinpoint challenges that are unique to one specific location. To identify common issues and pinpoint unique challenges, it is essential to set up mixed groups of teachers. For this reason, we realized that it was essential to set up mixed groups of teachers, where at least one of them represented the challenge case provider. Other educators coming from different locations could bring the “outside of the box” thinking, i.e. offering different angles on possible educational activities that can be designed to help solve the issue. As examples of real-life issues distributed among the workshop groups: Amsterdam UAS sent a case related to improving the readiness of its buildings and infrastructure to resist water and heat stress Edinburgh Napier University provided a challenge related to developing sustainable and affordable housing solutions for students HOGENT sent a case scenario related to the energy efficiency of historic buildings in Ghent’s old town centre Metropolia UAS presented a challenge focused on the adaptation of local healthcare and social services to cope with budget cuts and demographic changes VSB - Technical University of Ostrava submitted a challenge related to engaging private investors in construction development projects to transform old coal mining sites. Workshop findings and next steps Who should solve this challenge: we the teachers, our students, or both? This question seemed to resonate with participants, who remained enthusiastic and engaged in active discussions throughout the workshop. However, we noticed that many struggled to fully grasp their own role in addressing the challenge cases, unsure of how to position themselves in the problem-solving process. The reason is that teachers were also putting themselves in the role of their students, as they were just learning about the challenge case contexts from another EU city or country. This issue raises the importance of engaging educators and researchers early on in employing foresight thinking, to better understand the needs of society and working life to be addressed by future U!REKA professionals. Who should solve the challenge: we the teachers, our students, or both? Cross-border collaboration among mixed groups of teachers has the potential to open new pathways for innovation in education. Most teams were able to successfully envision various educational activities that could address the case studies presented. There are still many unresolved points to be discussed inside the alliance, such as how to facilitate the creation of teachers’ networks to design new joint courses or programmes, or how to provide some common infrastructure, including resources, facilities, and/or equipment, to facilitate the interactions at international level. All these points relate to the second set of questions, i.e. enablers, mentioned at the beginning of this blog article, and which will be covered in a subsequent post. In the meantime, consider how the insights from this workshop could support your teaching activities. Do you apply foresight thinking to design your courses or programmes, and if so, how? Do you collaborate in cross-border/mixed networks of teachers to develop educational contents, and if so, how did you build those networks and what conditions facilitated the process? Writer José Carlos Camposano works as Research and Development Manager at Metropolia University of Applied Sciences. He holds a doctoral degree in Software Engineering, and a double master’s degree in service design and ICT innovation. He is a strong supporter of European integration and motivated by the goal of building bridges to increase the impact of research and innovation. References ​​U!REKA European University. U!REKA. Kolko J. (2012). Wicked Problems: Problems Worth Solving. Stanford Social Innovation Review. EU Mission: Climate-Neutral and Smart Cities. EU. The UREKA SHIFT project This article was created in the UREKA SHIFT project co-funded by the European Union. Views and opinions expressed are however those of the authors only and do not necessarily reflect those of the European Union or Erasmus+. Neither the European Union nor the granting authority can be held responsible for them.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset