Tekijä: Eija Raatikainen

Onko tunteissa mitään järkeä?!

11.6.2018

Perustuuko arkemme järkeen vai tunteisiin? Mikä on tunteiden merkitys jokapäiväisissä päätöksissämme? Tunteilla on enemmän merkitystä kuin huomaammekaan ja ne vaikuttavat meihin ja toimintaamme monin tavoin.   Pohdin tekstissäni, mikä merkitys tunteilla on korkeakoulussa ja millaista emotionaalista jalanjälkeä levitämme ja  jätämme jälkeemme kohtaamisissa opiskelijoiden, kollegoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa?   Tunteet tarttuvat meihin jo puolessa sekunnissa   Länsimainen ajattelu on suosinut rationalismia, jonka mukaan todellisuutta tulee lähestyä ensisijaisesti järjen kautta. Rationalismi on yletetty myös päätöksentekoon. Tärkeät päätökset tehdään järjellä, jossa tunteilla ei ole sijaa. Tunteet on nähty järkeä harhauttavana asiana, joka on sysättävä järjen alaisuuteen. (1)   Toisaalta, on taas vahvaa näyttöä siitä, että ihmisten väliset tunteet tarttuvat. Tällöin järki ei ohjaa päätöksentekoa, vaan tunteet. Kun tunteet tarttuvat, koko tunnekokemus saattaa siirtyä ihmiseltä toiseen, aiheuttaen tunnereaktion ja siihen liittyvät tunteiden ilmaisut.   Tunneilmaisut tarttuvat noin puolessa sekunnissa. Näin ollen päätöksenteko ei siis yksistään perustu vain loogiseen ajatteluun, vaan asioiden herättämiin myönteisiin tai kielteisiin tunnereaktioihin (2). Tunteet siis vaikuttavat moniin kognitiivisiin prosesseihin; muistiin, päätöksentekoon ja tarkkaavaisuuteen. Tunne ja kognitiiviset prosessit linkittyvät vahvasti toisiinsa jo keskushermoston tasolla (2). Tunteiden säätely auttaa arjessa Haasteellista tunteiden tarttumisessa (etenkin jos ne ovat negatiivisia) voi olla se, että ne usein viriävät nopeasti ja tiedostamattamme, emmekä silloin kykene käyttämään tehokkaasti säätelykeinoja (2).   Pyrkimällä säätelemään kielteistä tunneilmapiiriä myönteisempään suuntaan, voimme koettaa parantaa toimintakykyämme hetkellisesti vaikka emme voisikaan kokonaan poistaa tunteen aiheuttajaa (2). Samaan aikaan ihmisten tunnetilojen muuttamisella positiivisempaan suuntaan on vaikutusta luovuuteen, epäitsekkyyteen ja parempaan immuunijärjestelmään (3).   Ei siis ole yhdentekevää millaisessa tunneilmastossa toimimme ja millaisen emotionaalisen jalanjäljen (Emotional Footprint) jätämme jälkeemme. Levine määrittelee emotionaalisen footprintin seuraavalla tavalla “The effect we have on people in our day to day lives, and those recalled and cherished when we are gone.” .   App avuksi tunteiden tunnistamiseen!   Tunnetaitoja voi edistää monin keinoin. Camilla Tuominen (4) esittää, että jo tunnesanojen monipuolisempi käyttäminen arjessa lisää tunneilmapiiriä. Tunnesanojen tietoinen käyttäminen vahvistaa myös ympäristön tunneilmastoa.   Jos tämä tuntuu vielä vieraalta, voi avukseen ladata TunneAppsin, esim. Emotional Trackerin. Verkko on täynnä erilaisia tunteisiin keskittyviä välineitä. Negatiiviset tunteet saavat sanansa, jolloin epämääräinen paha olo poistuu. Positiiviset tunteet löytävät myös omat sanansa, vahvistaen positiivista tunneilmapiiriä. Ammattikorkeakoulu emotionaalisen jalanjäljen äärellä Näyttää siis siltä, että tunteilla todellakin on merkitystä. Tulisiko ammattikorkeakouluopiskelijoille tarjota voimaannuttavia tunnekokemuksia jo opintojen aikana ja miten niitä voitaisiin edistää? Tulisiko korkeakoulussakin pyrkiä entistä tietoisemmin kohti kestävää emotionaalista jalanjälkeä (Emotional Footprint)? Kestävän emotionaalisen jalanjäljen polulla kaikkien ammattikorkeakoulun toimijoiden vuorovaikutusosaaminen ja tunnetaidot olisivat vahvoja ja niissä olisi mahdollista kehittyä  arjessa. Vastuullisen tunneviestinnän (& siitä seuraavan käyttäytymisen) avulla loisimme opiskelijoihin ja muihin korkeakoulun tärkeisiin kumppaneihin myönteisyyttä ja positiivista tunneilmastoa.   Miten tämä käytännössä voisi toteutua? Ratkaisuna voisi olla esimerkiksi     opintojakso, joissa lisätään itsetuntemusta ja tunnesanastoa omien rajojen tunnistamisen ja ihmissuhdetaitojen vahvistaminen työkalujen tarjoaminen itsehallintaan tarjoamalla itsetuntemukseen liittyviä opintoja tietoinen läsnäolo kyky asettaa lyhyen- ja pitkän tähtäimen tavoitteita kyky huomata ajatusten ja tunteiden rakentamia esteitä tavoitteiden eteen vahvistaa mentalisaatiokykyä ja opettaa  tunnesäätelytaitoja systemaattisesti kaikilla kouluasteilla     Muun muassa näitä keinoja ovat ehdottaneet 3AMK:n ohjauksen ammattilaiset keväällä 2018 tehdyssä kyselyssä*. Appsien rinnalla yhdessä tunnetaitojen opiskelu korkeakoulussa voi olla tulevaisuudessa luonnollinen jatkumo jo peruskoulussa käytössä olevien laaja-alaisten taitojen rinnalla (OPS, 5).  Jatkuvasti muutoksessa oleva työelämä vaatii asiantuntijoiltaan muutoskykyä ja joustavuutta. Tunnetaidot ovat tähän yksi avain/keino. *Kysymykseen miten opiskelijoiden voimaannuttavia tunnekokemuksia voitaisiin edistää opintojen aikana, etsittiin vastausta Tutu -hankkeessa (ks.lisää). Kysymykseen vastanneista Laurean Amk:n, Haaga-Helian Amk:n ja Metropolian Amk:n ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin ammattilaiset (n=36) ehdottivat korkeakouluopiskelijoille opintojaksoa, jossa voisi harjoitella itsetuntemusta ja tunnesanastoa. Lähteet 1.Aaltola, E. & Keto, S. Empatia. Myötäelämisen tiede. Into Kustannus Oy. 2018. Helsinki. 2.Nummenmaa, L. Tunteiden psykologia. Tammi. 2010. Helsinki. 3. Hatfield, E., Cacioppo, J. & Rapson, R.L. Emotional contagion. Cambridge University Press. 1994. New York. 4. Teemme töitä väärin. Camilla Tuomisen haastattelu. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/teemme-toita-vaarin/RtSeiEHf. Luettu 3.5.2018 5. Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016/perusteet Artikkelikuva: www.pixabay.com, Free Graphic Today, CC0

Tiimiopettajuutta kansainvälisellä opintojaksolla

8.6.2016

”Mitenkäs se menikään? Kuinka monta poskisuudelmaa vaihdetaan espanjalaisten kanssa ja kuinka monta hollantilaisten kanssa, kun tervehditään? Ai niin, eivät he olekaan espanjalaisia, vaan toivovat, että puhumme heistä katalonialaisina…”.   Näin muistan arvuutelleeni mielessäni vielä joitakin vuosia sitten, kun aloitimme kansainvälistä intensiiviopintojaksoa eurooppalaisten kumppaneiden kanssa. Viime viikon alussa, kun opintojaksomme käynnistyi kuudennen kerran peräkkäin, havahduin ajatuksiini siitä, mitähän näiden kollegoitteni lapsille, puolisoille tai vanhemmille kuuluu. Huomasin positiiviseksi yllätyksekseni, että poskisuudelmien määräkin sujui jo vaivatta. Enää minun ei tarvinnut pohtia tervehtimistä, vaan saatoin keskittyä kollegan kohtaamiseen. Kansainvälinen tiimiopettajuutemme kyseisellä opintojaksolla on kehittynyt vuosien mittaan. Yhteistyö on ollut sujuvaa ja opettajat innostuneita. Haasteitakin on kohdattu, mutta ne on voitettu. On ollut hienoa huomata, että tiimin opettajajäsenet ovat pysyneet vuosittain lähes samoina, sillä se on osaltaan edistänyt yhteistyötämme. Näin olemme voineet tutustua toisiimme ja toimintatapoihimme vuosi vuodelta paremmin. Olemme oppineet tuntemaan toisemme opettajina, oman ammattialan edustajina, eri koulutusorganisaatioiden jäseninä, erilaisten kulttuurien edustajina sekä mikä tärkeintä - ihmisinä. Tiimiopettajuudessa opettajat tuovat oman toisiaan täydentävän erityisosaamisensa yhteiseen työskentelyyn, niin että kaikkien vahvuudet ja erityisosaaminen tulee yhteiseen käyttöön. Tiimiopettajuus on yksi tapa edistää tiimioppimista, sillä se mallintaa opiskelijoille mitä parhaiten yhdessä tekemistä.  Kansainvälinen näkökulma puolestaan tarjoaa loistavan mahdollisuuden oppia lähestymään omaa työtään aivan uudesta näkökulmasta. Opiskelijoiden antama positiivinen palaute (n=190) on luonut uskoa tiimioppimiseen ja -opettajuuteen. Opintojakson positiivinen palaute on liittynyt tutkinnot ylittävään monialaiseen oppimiseen, toisilta oppimiseen ja ennen kaikkea itsensä ylittämiseen. Monialaisella intensiiviopintojaksolla opiskelijoille voidaan opettaa riskinottokykyä, vuorovaikutustaitoja, itsensä alttiiksi laittamista ja epävarmuuden sietokykyä. Suosittelen kaikille kansainvälisestä tiimiopettajuudesta kiinnostuneelle rohkeaa heittäytymistä ja innostusta uuden kokeilemiseen!   Lue tiimiopettajuudesta lisää:   Raatikainen, E. & Ahokas, A. 2016. Building a European Professional Identity - Experiences from the Intensive Program. Engaging Dissonance. (in press) Raatikainen, Eija, Vesikivi P. & Mannila, M. 2016. Kirjanmerkki tiimiopettajuuden jäsentäjänä. Oppijan polulla, Toukokuu 2016.http://metropoliaoy.mobiezine.fi/zine/22/article-1062 Raatikainen, E. 2012. Kokemuksia yhteisopettajuudesta monialaisella ja monikulttuurisella intensiiviopintojaksolla. Rantala-Nenonen (toim.) Pedagoginen kehittäminen. C:UsersraateDownloadspedagoginen_kehittaminen_mikrokirja_web.pdf