At Metropolia University of Applied Sciences we recently tested gamification with different target groups in educational contexts, online events and webinars. We will describe our experiences with the two target groups: the high-school students as well as the degree students.

Metropolia wishes to attract high-school students to join the community of learners, as degree seeking students. These students were invited to attend informative and gamified webinars, which allowed them to learn about the study opportunities that we offer at Metropolia. Once they are admitted to Metropolia as degree seeking students, digital games can also be used in order to help students deal with the flood of information.

According to the CONNEXT for inclusion project, games support e-inclusion which “lower thresholds and open up the opportunity of entering into dialogue with participants on important topics. Through games, we are able to connect more closely with the young person’s world and appeal to their intrinsic motivation. This has a remarkable, positive effect on their learning experience. In this way we want to strengthen people not only in their knowledge and skills but also create a space for them to feel safe and grow (further) in self-reliance and active citizenship.” (Van Herck et. al., 2020)

Game challenges were used to increase the feeling of inclusivity with both target groups at Metropolia. Diversity among students is something that can be addressed by designing more playful and interactive digital services. This is something that both experiments wanted to achieve.

Setting the building blocks for higher education

Lifelong learning is a topic that concerns society at large. At Metropolia’s webinars, students were able to approach the topic of moving into higher education in a relaxed online setting. Through the gamified webinars we achieved an active rather than a passive atmosphere, and allowed students to familiarize themselves with Metropolia’s study possibilities with the help of game challenges on the seppo.io game platform.

Student understanding was crucial since they were already familiar with the seppo.io application through their high-school studies. As students move from being high-school students to students in higher education, they need guidance and information. The guidance that students receive from their own high-school can be supported by services that are provided by the higher education institutions

Gamified webinars introduce opportunities at Metropolia

The team of lifelong learning specialists experimented with different types of services in 2020. One service was a clear success: the gamified webinars. Metropolia produced 17 informative webinars for high-school students in 2020, with attendants from all over Finland. The game itself was played by 61 players during this period.

The game challenges on seppo.io platform were added to the established webinars, and was piloted four times. With the webinars, Metropolia wanted to increase brand recognition and allow students to gain information about the study possibilities at Metropolia. The possibilities included free sneak-peek courses, events, and guidance from Metropolia’s students and guidance counsellors, that were all developed and conceptualized in 2020. The author served as the producer of these webinars.

Co-creating services for and with high-school students

During the development period of the game, the lifelong learning specialists went through an extensive data gathering process to identify the true customer needs. The team wanted to understand these needs and include the students in the co-creation process.

Customer co-creation is a tool that allows the customer or user to be active in the development process. The insights were collected through:

• student interviews
• a questionnaire form
• analysing research data from journals and reports.

The co-creation process helped to develop service solutions in the digital context. The team identified key strengths, challenges  and needs of the students and reflected on these aspects when developing the services.

Fun and exciting

An element of fun was brought to the webinar, as the students were able to answer questions relating to their future interests. The picture in the background of the game challenge represented a group of teenagers looking into microscopes. The picture was taken during one of the Metropolia Sprint high-school events at the Myyrmäki campus in 2020. The visualisation allowed the students to see how the campus grounds look, and was an entertaining way to get the students excited to take part in the game challenge.

One  challenge was to understand what the students wanted to hear, in the 45 min to 1 hour sessions. Later on, we realised that the guidance counselors could report to us, what study programs interested their students the most. The webinars catered to the specific needs of each group. This of course meant that each webinar was different.

The activation of participants was a challenge in the beginning, as students remained quiet and shy to ask questions. The gamified webinars instantly changed the dynamic during the webinar sessions. It was also difficult to gather feedback from the webinars, so the feedback form was added as a link in the seppo.io game, and was actually part of the game itself. Answer percentage skyrocketed as a result.

Lifelong Learning in the degree programme at Metropolia

As stated earlier, the next stage of learning happens after high school in tertiary studies within the universities of applied sciences. In the Degree Programme in Social Services at Metropolia, there has also been a digital leap. At this level of studies, learning through digital games has become more common during individual courses as teachers learn how to use games to support students’ learning. This year, 2021, we incorporate the game challenges on seppo.io platform into Orientation Studies.

Each year teachers discuss how to share large amounts of information with their students without increasing their anxiety or sense of being overwhelmed. We want them to have a visual, experiential as well as an auditory, lecture-based learning experience.

Facilitating student empowerment is a key goal

Empowerment is defined in many ways but here we will focus on social and digital empowerment as part of e-inclusion. Social empowerment is defined as a multidimensional process that helps individuals gain control over their own lives and fosters power, which is seen as the capacity to implement ideas or act on issues that they define as important.

According to the CONNEXT for Inclusion definition, e-inclusion focuses on ICT related skills, awareness, social capital and the ability to grow it; with gamification being one way of supporting this e-inclusion.

Beginning university studies

The start of a new course, area of study or degree programme is always one of the most exciting and nerve wracking times for a student. The amount of new knowledge about structures and expectations that must be learned in order to fully function is formidable. During orientation studies at Metropolia, students are welcomed and immediately  introduced to the group of people they will be studying with. The push to find like-minded study partners and develop friendships begins. As they negotiate their new relationships they are introduced to the tools for their studies such as:

• the intranet page structure
• how to find information
• what study platforms are used
• rules and regulations as well as the curriculum they will follow over the next three and a half years.

As you can imagine this leads to confusion, feelings of insecurity and a sense of being overwhelmed.

We initially developed a game, visualized as a path since ‘Learning Path’ is the terminology used in the curriculum. We met with first year students to test the game and gather feedback. These students were previously exposed to the seppo.io platform in an introductory seminar during their orientation studies. The game challenges are meant to take new students on a visual journey through their studies. Together with the first year students we fine-tuned different activities such as short videos, links to internet pages and quizzes based on what the players find while exploring.

The students very actively participated and were excited about co-creating as they felt their own experiences were taken into account. We plan to have one more focus group session with first year students during the spring semester. We will pilot the game with new students in the autumn semester 2021. Our hope is that with a more dynamic, visual and collaborative way to access and learn important data, students will have a fun, experiential memory of the topics and retain more information.

Takeaways from the adventure

By testing new methods, such as games challenges, we found that diverse voices can be heard and addressed. The main takeaways were as follows:

• We realised that using tools and methods that are familiar to the students increases their interest in their future study opportunities. The services thus became customer-centric, rather than organisation-centric.
• Higher education institutes should more often take into account the needs of the students, and experiment with different forms of communication and technology.
• Co-creation with students supports their sense of empowerment as well as helps us to create more relevant and fun activities as defined by the students.

In the end, the webinars and the orientation tool went through a transformation, and became student-centred experiential learning environments, rather than a mix of organisational jargon and ennui.

All of this co-creation was made possible for our UAS students by funding from Metropolia’s Agile Development Pilots (Ketterä ohjauskokeilu, in Finnish), which was supported by experts from CONNEXT for inclusion project.

Authors

Elsa Mäki-Reinikka is a service designer, producer and coordinator of lifelong learning services at Metropolia. She holds a MBA in Service Innovation and Design, as well as a Master’s Degree in Social Sciences. She is currently working as a Business Coordinator in the SIMHE-team.

Leigh Anne Rauhala is a Licensed Clinical Social Worker (FL-USA) turned Social Work Educator living in Finland. Her background is in the Mental Health sector working with severe and persistent mental disorders in the Community Health Care setting prior to moving to Finland.  She has been teaching Bachelor of Social Services students since 2007. She serves as the Mobility Contact for Social Services students and is involved in several international teaching and research projects focusing on Social Work in Urban Contexts (Urban SOS) and Teaching Qualified Empathy.

References

• Bleumers et al., (2012). State of Play of Digital Games for Empowerment and Inclusion. JRC Technical Report. Accessed 13.01.2021
• Kaplan, D. et al. (2005) e-Inclusion: New challenges and policy recommendations. (PDF) 
• Freire, P. (1972). Pedagogy of the Oppressed.
• Liedtka, J. & Ogilvie, T. 2011. Designing for Growth: A design thinking toolkit for managers, Columbia University Press, USA
• Luttrell, C., Quiroz, S., Scrutton, C., & Bird, K. (2009). Understanding and Operationalizing Empowerment (PDF). Accessed 13.01.2021
• Sitra (2019). KOHTI ELINIKÄISTÄ OPPIMISTA: Yhteinen tahtotila, rahoituksen periaatteet ja muutoshaasteet (PDF in Finnish).
• Van Herck, G.;  Missinne, L.; Vanhooren, V.; Allegaert, B.; Mottar, L.; Lehto-Lundén, T.; Salmenkangas, M.; Andersson, M. & Mohammadi, S. (2020) Games Seriously? Serious games as a tool to empower people. CONNEXT for Inclusion Handbook. Artevelde University of Applied Sciences. (Gamewise.io) 

Metropoliassa järjestettiin loppuvuodesta 2020 osana opiskelijalähtöisen ohjausmallin kehittämistä kysely, jossa pyydettiin vastaajia kertomaan saamastaan hyvästä ohjauksesta. Kyselyyn saatiin lähes 200 vastausta, joista suurin osa tuli Metropolian entisiltä ja nykyisiltä opiskelijoilta. Vastausten perusteella lukuisista eri aloilla toimivista metropolialaisista piirtyi kuva inhimillisinä, monipuolisen ammattitaitoisina ja opiskelijat aidosti kohtaavina ohjaajina.

Opiskelijaohjauksen kehittäminen on yksi Metropolian alkaneen strategiakauden tavoitteista. Siihen kuuluu osana opiskelijalähtöisen ohjauksen mallin rakentaminen. Mallin kehittäminen aloitettiin syksyllä 2020, ja tavoitteena on saada se valmiiksi ja käyttöön vuoden 2021 aikana.

Yksi opiskelijalähtöisen ohjausmallin perusajatuksia on, että ohjaus kuuluu kaikille. Ohjauksen ei ajatella olevan vain ylhäältä alas, opettajalta opiskelijalle valuvaa informaatiota, vaan ohjaamista tapahtuu kaikissa kohtaamisissa. Tässä kirjoituksessa keskitymme opettajan (ohjaajan) ja opiskelijan väliseen vuorovaikutukseen ja ohjaukseen.

Kirjoituksessa esitetyt lainaukset on saatu kyselystä, jossa kerättiin kokemuksia hyvistä ohjaustilanteista. Lainauksia on muokattu vastaajien yksityisyyden suojaamiseksi, mutta niiden sisältöä ei ole muutettu.

Hyvä ohjaus sisältää aikaa, huomiota ja kunnioitusta

Onnismaan (2007) klassisen näkemyksen mukaan hyvä ohjaus sisältää aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Ohjaustilanteessa ohjaajan ja ohjattavan suhde on tasavertainen ja luottamuksellinen. Ohjaus ei perustu ohjaajan luuloihin tai oletuksiin, vaan siinä etsitään ratkaisuja tosiasioiden pohjalta, kuuntelun ja vuorovaikutuksen avulla.

Hyvässä ohjauksessa huomioidaan opiskelijoiden yksilöllisyys ja erilaiset elämäntilanteet. Hyvä ohjaus vahvistaa opiskelijan itseluottamusta ja omaa toimijuutta.

Tuli tunne, että tilanteesta selviää kyllä ja minuun luotetaan.

Ei lempeästi sössöttämällä, vaan ryhdikkäästi eteenpäin tuuppimalla.

Opinnäytetyöprosessini venyi, mutta opettaja ei syyllistänyt minua siitä. Työn tekeminen oli motivoivampaa, kun luotettiin ja toimittiin positiivisen kautta.

Holistisen ohjausmallin mukaisesti (Watts & Van Esbroeck 1998) ohjaus on eri toimijoiden kerroksellista ja kokonaisvaltaista yhteistyötä ohjattavan hyväksi. Näitä toimijoita voivat olla esimerkiksi opettajat ja opinto-ohjaajat, tutorit ja koulutussuunnittelijat, opiskelijapalveluiden ja kirjaston henkilökunta sekä kampusten vahtimestarit. Opiskelun ja oppimisen ohjaukseen kuuluvat ammatillisen kasvun ja uraohjauksen lisäksi opiskelijan persoonallisen kasvun tukeminen.

Sain videopuhelun kautta yksilöllistä ohjausta oman alani tiedonhakuun ja oppilaitoksen kirjaston käyttöön.

Mietin ammatinvalintaani uudelleen. Sain opolta vinkkejä ja neuvoja opintojen laittamiseen tauolle ja mahdollisesti jatkamiseen tauon jälkeen.

Ohjauksen eri osa-alueet integroituvat toisiinsa, kun jokainen opiskelijan kanssa toimiva antaa siihen oman osasensa – joko tiedostaen tai tiedostamatta. Erityisen keskeisessä roolissa opiskelijan oppimisen prosessissa on opiskelijan ja opettajan välinen vuorovaikutus. Kerro hyvästä ohjauksesta -kyselyn vastauksissa myös opinto-ohjaajat nousivat vahvasti esiin opiskelijoiden opintopolkua ja elämää tukevina henkilöinä.

Jokainen opettaja on myös ohjaaja

Jokainen opettaja siis ohjaa, halusipa sitä tai ei. Ohjata voi tietoisesti tai tiedostamattaan, ja jokainen ohjaustilanne on samalla kertaa uhka ja mahdollisuus. Opettajan tekemisillä ja sanomisilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Joku muistaa vielä vuosien ja vuosikymmenienkin jälkeen peruskoulun opettajan turhautuneen puuskahduksen: ”Sinusta ei koskaan tule mitään!” Toisaalta opettajan kannustavat sanat voivat valaa opiskelijaan uskoa tämän omaan osaamiseen ja kannatella elämässä pitkään.

Opettajan palaute oli vilpitöntä, joten tiesin, että se pitää paikkansa.

Hän kuuli ja ymmärsi minua ja sanoi, ettei tarvitse tehdä enempää kuin jaksaa.

Opettaja ei antanut minun mennä riman alta. Ohjauksessa saa ja pitääkin vaatia suorituksia sen mukaan, mihin opettaja uskoo opiskelijan pystyvän.

Aina kun opettaja kohtaa opiskelijan, hän vaikuttaa opiskelijan käsitykseen itsestään oppijana, opiskelijana ja ihmisenä sekä tämän asenteisiin, motivaatioon, itseluottamukseen, toivon ja uskon kokemuksiin. Sen takia on tärkeää pohtia ja tiedostaa, miten itse toimii erilaisissa ohjaustilanteissa.

Pohdi näitä

• Miten vaikutan opiskelijaan omalla toiminnallani sekä sanallisella ja sanattomalla viestinnälläni?
• Luonko toivoa vai epätoivoa, uskallusta vai pelkoa?
• Opetanko elämänkestäviä taitoja?
• Kunnioitanko opiskelijan oikeutta tehdä itse omaa elämäänsä koskevia valintoja ja päätöksiä, vaikka ne olisivat mielestäni vääriä?
• Annanko opiskelijalle aikaa itse oivaltaa vai tarjoanko pikaneuvoja ja valmiiksi pureskeltuja vastauksia?
• Kumpuaako ohjaukseni myötätunnosta ja oikeanlaisesta auttamisen halusta?

Pieni opas hyvään ohjaukseen

Kerro hyvästä ohjauksesta -kyselyssä nousi muutamia teemoja, jotka vastaajien kommenteissa yhdistyvät hyväksi koettuun ohjaukseen. Teemat voi tiivistää nelikohtaiseksi ohjausoppaaksi:

1. Pysähdy ja kuuntele

Läsnäoleva kuuntelu voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Itse kullakin meistä on välillä elämässämme kiireitä, joiden keskellä ei ole helppoa pysähtyä. Läsnäolon ja aidon kuuntelun toimijuutta tukeva vaikutus voi kuitenkin olla valtava – ja vastaavasti ilman näitä puhujalle voi jäädä turhautunut olo (Freese 2021).

Myötätunto, henkilökohtaisuuden tunne. Tasa-arvoinen, välitön kohtaaminen.

Lämminhenkisyys ja helposti lähestyttävyys jäivät mieleen. Opettaja rohkaisi minua ottamaan yhteyttä.

2. Kysy ja kannusta

Coaching on valmennusta, jossa valmentaja auttaa valmennettavaa ottamaan omia voimavarojaan käyttöönsä, jotta tämä voisi saavuttaa tavoitteensa. Coachaavassa työskentelyotteessa kysytään enemmän avoimia kysymyksiä ja annetaan vähemmän valmiita vastauksia (Ruutu 2020, 54).

Opettaja voi auttaa opiskelijaa näkemään asioita uusista näkökulmista, mikä voi olla opiskelijalle riittävä apu oman ongelmanratkaisun käynnistämiseksi (Mattila, 2011). Jo pelkästään se, että opettaja rohkaisee ja sanoittaa ääneen opiskelijan kykyä päästä eteenpäin tilanteessa, voi olla tilanteen kannalta ratkaisevaa. Itse asiassa vahva pystyvyysusko näyttäisi tutkimusten mukaan suojelevan hyvinvointia ja vähentävän stressiä (Ruutu 2020, 40).

Opettaja haastoi minua miettimään.

Sain hyvää ja kannustavaa, mutta ennen kaikkea kriittistä ja kysymyksiä esittävää ohjausta, joka muutti omaa käsitystäni itsestäni tutkimuksen tekijänä ja oman alani ammattilaisena.

Ikävässä tilanteessa sain lempeää ja kannustavaa ohjausta. Saatoin levollisin mielin jättää opinnot tauolle, kun minulla oli selvät suunnitelmat jatkon suhteen.

3. Välineellä ei ole väliä

Korona-aikana mahdollisuudet fyysisiin kohtaamisiin ovat vähentyneet olemattomiin, mutta onneksi verkkotapaamisissakin on mahdollisuus aitoon kohtaamiseen. Videopuheluyhteys muistuttaa kasvokkaista vuorovaikutusta enemmän kuin ehkä olimme ajatelleetkaan (Hietanen & co, 2020). Psykologista turvallisuutta voi kohtaamisessa rakentaa välineestä riippumatta (Raivio, 2021).

Zoomissa pidetty hops-ohjaus sujui erinomaisesti. Asioita ei hosuttu läpi, vaan opettaja jaksoi käyttää aikaa ihan perusasioidenkin selvittämiseen.

Opettajalle voi lähettää sähköpostia ja hän vastaa nopeasti. Tarvittaessa hän tarjoutuu selittämään Teamsissa, jos jokin asia on epäselvä.

Kun tarvitsin apua hyväksilukuhakemuksen tekemiseen, opettaja auttoi siinä ”kädestä pitäen” Zoomin kautta.

4. Luota itseesi ja tunnista omat rajasi

Opettajan ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija voidakseen olla hyvä ohjaaja. Hyvä ohjaaja on oma itsensä, inhimillinen ihminen, joka on läsnä ja kuulolla ohjaustilanteessa. Hyvä ohjaaja tunnistaa myös oman ohjausosaamisensa rajat ja osaa tarvittaessa ohjata opiskelijan toisen asiantuntijan luokse. Omista rajoista kiinni pitäminen vaalii myös ohjaajan omaa hyvinvointia.

Ohjaaminen ei ole pikkutarkkaa ja erehtymätöntä otetta vaativaa aivokirurgiaa tai rakettitiedettä. Jo pienellä ohjauksella ja ympäristön avulla on mahdollista auttaa opiskelijaa ratkaisemaan ongelmia, joista tämän olisi vaikea selviytyä yksin. Riittävä ohjaus voi olla vaikkapa sitä, että esittää tarkentavia kysymyksiä tai auttaa opiskelijaa palastelemaan isoa ongelmaa pienempiin osiin. (Säljö 2004, 120.) Ylihuolehtimalla voi itse asiassa vaikeuttaa opiskelijan omaa toimintaa ja lisätä tämän riippuvuuden tunnetta (Lindqvist 2016, 129).

Opettaja osasi priorisoida, tuoda fokusta ja kannustaa.

Sinnikkäästi, haaste kerrallaan, opettaja auttoi meitä eteenpäin opinnoissa. Hän kannusti, potki eteenpäin ja ennen kaikkea tuki aina tarvittaessa.

Ohjausosaamisen kehittäminen on osa Metropolian strategian toteuttamista

Metropolian strategian 2021–2030 teemoissa korostuvat mm.  ihmisyyden kunnioitus sekä jatkuvan oppimisen tukeminen. Lisäksi strategian taustalla vaikuttavat Metropolian arvot – avoimuus, yhteisöllisyys, korkea laatu ja asiantuntijuus – ovat hyvän ohjauksen peruspilareita.

Yksi oppijalähtöisen ohjausmallin tavoitteista on mahdollistaa se, että opettaja ja opiskelija voisivat kohdata toisensa rehellisesti ja tosissaan. Kohtaaminen edellyttää aikaa, huomiota ja kunnioitusta – kohtaamista ei voi tapahtua, jos opiskelija on opettajalle vain hallintoalamainen tai osa kasvotonta opiskelijamassaa. Aidot kohtaamiset edellyttävät avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä. Sen luomisesta ja ylläpitämisestä ovat vastuussa kaikki korkeakouluyhteisön jäsenet, niin opiskelijat kuin koko henkilökunta.

Meissä jokaisessa on aineksia hyväksi ohjaajaksi. Usein pienikin huomioiminen riittää: hymy ja vilpitön kysymys ”Mitä sulle kuuluu?” voivat antaa opiskelijalle kokemuksen siitä, että hänet kohdataan ja häntä kuunnellaan. Hyvältä ohjaajalta ei odoteta täydellisyyttä tai tietyn ylhäältä annetun ohjausroolin soveltamista; erilaisten ohjaajien persoonalliset ohjaustavat ovat elämän rikkaus!

Opettajan innostus omaa työtään kohtaan inspiroi minua.

Ei mitään hehkutusta ja tyhjää tsemppausta vaan paljon duunia!

Opettajan kanssa asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä ilman, että väliin tulevat arvovaltaan ja asemaan liittyvät kysymykset.

Kirjoittajat

Kirjoittajat Raisa Varsta, Ulla Forsström, Paula Lindqvist, Mari Rupponen ja Anne Ojala-Soini ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun ohjauksen kehittämisryhmän jäseniä. Oppijalähtöisen ohjauksen mallin kehittäminen aloitettiin 2020, ja tavoitteena on saada malli valmiiksi ja käyttöön vuoden 2021 aikana. Mallin ydinajatus kiteytyy sen palvelulupaukseen: Saat tarkoituksenmukaista ohjausta oman opintopolkusi erilaisiin tilanteisiin sopivalla tavalla ja oikeaan aikaan. Arvostava ja vuorovaikutteinen ohjaus tukee oppimistasi ja asettamiasi tavoitteita elämän eri vaiheissa.

Lähteet

• Freese, Pekka 2021: Aktiivinen kuuntelu – Psykologi kertoo miksi, mitä ja miten. Luettu 22.4.2021.
• Hietanen, Jonne O.; Peltola, Mikko J. & Hietanen, Jari K. 2020: Psychophysiological responses to eye contact in a live interaction and in video call (Wiley Online Library). Luettu 22.4.2021.
• Lindqvist, Martti 2016: Auttajan varjo. Kustannusosakeyhtiö Otava, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.
• Mattila, Antti S. 2011: Näkökulman vaihtamisen taito. WSOY, yhteistyössä Bonnier Books Finland. Painettu EU:ssa.
• Metropolian strategia 2021-2030.
• Onnismaa, J. 2007: Ohjaus- ja neuvontatyö: Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeamus Helsinki University Press.
• Raivio, Anne-Mari 2021: Voimavaraistava kohtaaminen – myös verkossa! Teoksessa Varsta, R.; Raivio, A. & Ruotsalainen, T. (toim.): Kohtaatko ihmisiä uralla? Voimavaraistava ohjausote (Theseus). 21–31. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki. Luettu 22.4.2021.
• Ruutu, Sirkku 2020: Coachin työkalupakki. Alma Talent Oy, Balto Print, Liettua.
• Säljö, Roger 2004: Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma. WSOY, WS Bookwell, Juva.
• Watts A.G. & Van Esbroeck R. 1998: New Skills for New Futures. Higher Education Guidance and Councelling Services in the European Union. Fedora: VubPress.

Opinnäytetyön ohjauksessa keskitytään tavallisesti ohjaamaan työn sisältöä, ja opiskelijoita tuetaan esimerkiksi aiheen, menetelmien ja työtapojen valinnassa. Opinnäytetyöprosessissa vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin myös opiskelijoiden tunnetilojen vastaanottaminen ja emotionaalinen tuki. Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan, mitä emotionaalisella tuella tarkoitetaan, mitä on on kannatteleva ohjausorientaatio sekä miten ne voi tuoda osaksi ohjausprosessia.

Opinnäytetyöseminaarissa opiskelijoita ohjataan perustelemaan tekemiään ratkaisuja tutkitun tiedon avulla sekä toimimaan ammatti- ja tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti. Lisäksi ohjaustilanteissa tarkastellaan esimerkiksi sitä, miten opinnäytetyölle asetetut tavoitteet toteutuvat tai miten opiskelija vastaa tutkimuskysymyksiinsä. (Opinto-opas 2020.) Nämä ovatkin tärkeitä teemoja, ja opinnäytetyö valmistuu vain harvoin, jos opiskelija ei saa tukea keskeisiin sisällöllisiin kysymyksiinsä. Tiedollisen tuen lisäksi opiskelija tarvitsee kuitenkin myös kannattelevaa ohjausta ja emotionaalista tukea. Emotionaalisella tuella tarkoitetaan tukea, jossa otetaan huomioon opiskelijan tunteet ja rakennetaan luottamuksellinen ohjaussuhde, jossa ohjattavalla on turvallinen ja kunnioitettu olo (Komppa ym. 2019).

Vehviläinen (2014: 124–129) kuvaa kannattelevaa ohjausorientaatiota ohjaukseksi, jossa ohjaaja vahvistaa opinnäytetyöprosessia eteenpäin vieviä tunteita ja lieventää prosessia estäviä tunteita.

Kannattelevassa ohjauksessa ohjaaja

1. tunnistaa prosessiin liittyviä tunnetiloja,
2. pysähtyy opiskelijan tunteiden ääreen,
3. tarkastelee tunteita osana prosessia
4. eikä kiirehdi vaikeasta tunnetilasta nopeaan ratkaisuun.

Opiskelija on usein helpottunut kuullessaan, että negatiiviset tunteet kuuluvat opinnäytetyöprosessiin eikä kukaan voi välttyä niiltä. (Vehviläinen 2014: 126, 128.)

Metropolian hyvinvointialoilla (esim. sosiaalialan, vanhustyön ja toimintaterapian tutkinto-ohjelmissa) opinnäytetyöntekijöille tarjotaan erilaisia kirjoitusprosessia tukevia tekstityöpajoja, joista yhdessä keskitytään nimenomaan kirjoittamisen esteiden purkamiseen ja opinnäytetyöhön liittyvien tunteiden näkyväksi tekemiseen. Tunteet eivät ole rationaalisen toiminnan vastakohta, vaan rationaalisen toiminnan edellytys. Jos tunteiden voimaa ja potentiaalia ei oteta huomioon opinnäytetyöprosessissa, opinnäytetyöntekijä saattaa jäädä negatiivisen tunnetilansa vangiksi ja ahdistua. (Vrt. myös Paloniemi ym. 2020: 136.)

---

Miten luoda emotionaalista läsnäoloa ohjaustilanteessa?

• Äänensävyn ja eleiden avulla,
• kuuntelemalla opiskelijaa intensiivisesti ilman, että keskeyttää tai tarjoaa ratkaisuja,
• tuomalla esiin, että negatiiviset tunteet (esimerkiksi epävarmuuden tai osaamattomuuden tunne) ovat normaaleja ja kuuluvat opinnäytetyöprosessiin,
• tuomalla konkreettisesti esiin, että on kiinnostunut opiskelijoiden tunteista, sillä niillä on vaikutusta opinnäytetyöprosessiin sekä
• mahdollistamalla opiskelijoille tila jakaa tunteita ja kokemuksia yhdessä, vertaisryhmässä.

(Vehviläinen 2014: 127–130.)

---

Miksi opinnäytetyö herättää tunteita?

Monille opiskelijoille opinnäytetyö on opinnoissa se kaikkein vaikein asia, viimeinen oppimistehtävä, joka jää roikkumaan. Syy ei ole siinä, että opinnäytetyön tekeminen olisi ratkaisevasti vaikeampaa kuin muiden oppimistehtävien. Syy ei ole siinäkään, että opinnäytetyö olisi niin laaja. Usein kirjoitusjumien pääsyynä on se, että opinnäytetyö sijoittuu siirtymävaiheeseen. Koska opinnäytetyö sijoittuu opintojen loppuun, opinnäytetyön valmistuttua opiskelijan rooli muuttuu opiskelijasta ammattilaiseksi. Vaikka siirtymä koetaan usein positiivisena ja sitä on saatettu odottaa vuosia, se sisältää myös epävarmuutta ja turvattomuutta. Opinnäytetyö jää siis roikkumaan, koska opiskelija pelkää siirtymistä valmiin ammattilaisen rooliin.  (Ks. esim. Heino 2012: 59; Svinhufvud 2013.)

Jos ohjaaja tunnistaa opiskelijan ammatillisen epävarmuuden, pelon ja ahdistuksen työelämään siirtymisestä, hänen kannattaa käsitellä tätä tunnevyyhtiä. Usein opiskelijaa auttaa, kun hän saa kuulla, että jokainen kokee epävarmuutta ja monet asiat opitaan myöhemmin työelämässä, joskus kantapään kautta. Todellisen ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän osaa etsiä vastauksia kysymyksiinsä ja muuttaa toimintaansa, kun huomaa tehneensä virheen tai väärän valinnan.

Anna opiskelijalle lupa kirjoittaa huono opinnäytetyö

Joillakin opiskelijoilla opinnäytetyön tekemiseen liittyy voimakas epäonnistumisen pelko. Opinnäytetyöt ovat julkisia, ja vaikka arvosanoja ei verkosta löydäkään, talletetaan kaikki opinnäytetyöt Theseus-tietokantaan. Tämä julkisuus saattaa tehdä opinnäytetyöstä erityisen merkityksellisen.

Jotakuta arveluttaa pyrkiä keskinkertaiseen tulokseen ja kirjoittamisen kynnys nousee entisestään, jos opiskelija ajattelee tuottavansa pettymyksen itselleen, ohjaajalleen tai perheelleen, jos ei saakaan opinnäytetyöstään viitosta – tai jos ei edes lähtökohtaisesti pyri saamaan viitosta. Kannattelevassa ohjauksessa pelot, toiveet ja odotukset nostetaan esiin, jolloin niiden kahlitseva vaikutus kirjoitusprosessiin vähenee. Samalla opiskelijalle annetaan lupa kirjoittaa myös huono tai keskinkertainen opinnäytetyö.

Juha T. Hakala (2020) pohtii, mihin liiallinen kunnianhimo voi johtaa: uupumukseen, aikaansaamattomuuteen, stressiin ja alisuoriutumiseen. Stressissä ja ahdistuksessa ihmisen kognitiiviset kyvyt heikkenevät, mikä tarkoittaa, että stressaantunut ihminen ei opi uusia asioita yhtä hyvin, ei pysty aina ajattelemaan loogisesti eikä muista asioita. Onkin helppo nähdä, että itselle asetetut liian korkeat vaatimukset voivat estää opinnäytetyön kirjoittamisen.

Näkemykseni mukaan opiskelijan kannattaisi joskus pyrkiä keskinkertaiseen suoritukseen: näin hän ei lisäisi ahdistustaan ja saisi koko kognitiivisen potentiaalin käyttöönsä. Joskus riman laskeminen on avain onnistuneeseen opinnäytetyöhön: jos opiskelija saa rimaa laskemalla laskettua stressitasoaan ja ahdistustaan, hän on paremmassa iskussa. (Ks. myös Block ym. 2019: 37.)

---

Tarina perfektionismin purkamisesta

Eräs melko näkyvällä paikalla työskentelevä opiskelijani pelkäsi, että kirjoittaa huonon opinnäytetyön. Hän oli suoriutunut aiemmista opinnoistaan erinomaisesti, lisäksi hän pärjäsi hyvin työelämässä. Kannustin opiskelijaa olemaan itselleen armollinen, purkamaan perfektionismin vaatimusta ja irrottamaan itsensä siitä ajatuksesta, että opinnäytetyön arvosana kuvaisi hänen tasoaan tai arvoaan ammattilaisena. Hän teki työtä käskettyä: laski rimaa, suostui kirjoittamaan vähän huonomman opinnäytetyön – ja sai arvosanaksi viitosen.

Myöhemmin opiskelija kertoi, ettei olisi saanut opinnäytetyötään tehtyä ilman kohtaamistamme. Sisällöllisten ratkaisujen tarjoaminen ei olisi vienyt opiskelijaa eteenpäin tilanteessa, jossa hän tarvitsi kannattelevaa ohjausta; empatiaa ja sisäisten vaatimusten purkamista. Kannatteleva ohjaus ei läheskään aina johda täydelliseen lopputulokseen, mutta sen ei tarvitsekaan: tavoitteena ei ole kiitettävä opinnäytetyö vaan valmis opinnäytetyö.

---

Opiskelijan vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää

Silloin, kun opinnäytetyöntekijä painii riittämättömyyden tunteen, epäonnistumisen pelon ja voimattomuuden tunteen kanssa, ohjaajan tehtävänä on valaa opiskelijaan uskoa: ”Sinä pystyt siihen, sinä selviydyt.” Erään opiskelijan opinnäytetyö oli vähällä jäädä kesken, sillä opiskelija koki häpeää siitä, ettei osannut eikä pystynyt tekemään kiitettävän arvoista opinnäytetyötä. Tällaisessa tilanteessa kannattelevaa ohjausorientaatiota noudattava ohjaaja suuntasi opiskelijaa tunnistamaan ja tunnustamaan omia vahvuuksiaan.

Ammattikorkeakoulussa kaikki eivät suuntaudu tutkimustehtäviin eikä kaikkien vahvuutena ole teorian ja käytännön yhdistäminen. Jos opiskelija on suuntautunut käytännön työhön ja asiakkaiden kanssa toimimiseen enemmän kuin tutkimiseen, sitä ei tarvitse hävetä. Tyydyttävä arvosana ei kerro siitä, miten hyvin opiskelija kohtaa asiakkaan esimerkiksi sosiaalialan työn arjessa. Usein ohjaajan on sanoitettava tämä opiskelijalle.

Tunteiden käsittely on osa oppimisprosessia

Tunteiden sivuuttaminen ohjauksessa ei tarkoita, ettei tunteita olisi.

Tunteet vaikuttavat aina opiskelu- ja kirjoitusprosessiin, tehtiinpä niistä näkyviä tai ei. Kuitenkin tilanteessa, jossa niistä tehdään näkyviä, niiden negatiivinen vaikutus vähenee. Tunteiden käsittely opinnäytetyöprosessin yhteydessä on myös tärkeä osa oppimisprosessia. Tunteista puhuminen ei kuitenkaan ole helppoa, jos ohjaaja ei anna niille tilaa tai jos ohjaaja ei selosta, miten hyödyllistä tunteiden käsittely on tai miten henkilökohtaisten kokemusten jakaminen ja negatiivisten tunteiden purkaminen yhdessä voi viedä kirjoitusprosessia eteenpäin. Opiskelu- tai työympäristössä tunteista puhumiseen voi liittyä pelko oman heikkouden paljastumisesta tai identiteetin särkymisestä.

Kannattelevan ohjauksen avulla ohjaaja voi luoda turvallisen ja luottamuksellisen tilan, jossa tunteet tehdään näkyviksi ja jossa nähdään konkreettisesti tunteiden vaikutus opinnäytetyöprosessiin. Kun opiskelija seuraavalla kerralla purkaa opinnäytetyöhönsä liittyvää ahdistustaan, älä tarjoa ratkaisua, vaan pysähdy tunteeseen.

Viisi vinkkiä kannattelevaan ohjaukseen

1. Anna opiskelijalle tilaa kertoa näkemyksistään ja tunteistaan. Osoita, että tunteiden käsittely on sallittua ja tärkeää.
2. Tee kielteiset tunteet näkyviksi ja pohdi yhdessä opiskelijan kanssa, mitä niiden taustalla on.
3. Kannusta opiskelijaa näkemään, että virheistä ja kritiikistä voi oppia. Kritiikki ei koskaan kohdistu opiskelijaan, vaan käsillä olevaan opinnäytetyöhön.
4. Ota vastaan opiskelijan pettymyksen, ahdistuksen ja toivottomuuden tunteet.
5. Tunnista myös omat tunteesi ja voimavarasi ja ohjaa opiskelija eteenpäin, esimerkiksi opintopsykologin vastaanotolle, jos emotionaalinen kuormitus on liikaa.

Lähteet

Block, Stanley H. & Block, Carolyn Bryant & Peters, Andrea A. 2019. Stressinkäsittelyn työkirja. Mind-Body Bridging. Helsinki: Viisas Elämä.

Hakala, Juha T. 2020. Vähemmällä enemmän. Miksi pienet askelet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta. Helsinki: Alma Talent.

Heino, Hannamari 2012. Miksi gradu ahdistaa? Tarinoita graduahdistuksesta ja graduprosesseista. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö.

Komppa, Johanna & Jokela, Salla & Salomaa, Anna & Muurinen, Heidi 2019. Ohjaaja ja emotionaalinen tuki. Yliopistopedagogiikka 3. Viitattu 26.2.2021.

Opinto-opas 2020. Metropolia AMK. Sosiaalialan tutkinto-ohjelman opetussuunnitelma. Viitattu 26.2.2021.

Paloniemi, Susanna & Hökkä, Päivi & Ikävalko, Heini & Vähäsantanen, Katja 2020. Tunnetoimijuuden merkitys organisaatiossa. Teoksessa Hökkä, Päivi Hökkä & Ikävalko, Heini & Paloniemi, Susanna & Vähäsantanen, Katja & Nordling, Aku (toim.). Tunnetoimijuus ja sen tuki työssä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Tunto-hanke, Työsuojelurahasto. 128–136. (PDF). Viitattu 26.2.2021.

Svinhufvud, Kimmo 2013. Miksi gradut eivät valmistu? Gradutakuu-blogipostaus 4.2.2013.. Viitattu 26.2.2021.

Vehviläinen, Sanna 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.