Avainsana: projektityö
Oma some haltuun: Käytännön neuvoja oman sosiaalisen median strategian luomiseen
Haaveiletko, että sinulla olisi enemmän seuraajia, tykkäyksiä ja kommentteja omalla some tililläsi? Mietitkö usein, miten ihmeessä suosikki some tähtesi on kerännyt kymmeniä tai jopa satoja tuhansia seuraajia? Loppuvuodesta 2023 juttelin artisti ystäväni kanssa siitä, kuinka hän tarvitsisi sosiaalisen median strategiaa, mutta hänellä ei itsellään ollut tarpeeksi tietotaitoa tai aikaa alkaa selvittämään, mitä sellaisen tekeminen vaatii tai pitää sisällään. Päätimme yhdessä, että kirjoitan hänelle minioppaan, joka sisältää strategian painopisteet auki avattuna, tehtävien tai apukysymyksien kera. Somestrategian tekemisestä on hyötyä kenelle tahansa ja seuraavaksi kerronkin, miten voit tehdä itsellesi somestrategian! Strategia koostuu yleisesti viidestä eri vaiheesta: tavoitteet, kohderyhmä, sisältö, julkaisusuunnitelma ja tulosten analysointi. Strategiaa tehdessä on hyvä käydä jokainen vaihe järjestyksessä läpi ja kirjoittaa ajatukset ylös. Tavoitteet Aloita miettimällä, mitkä ovat tavoitteesi. Haluaisitko ensimmäisen kaupallisen yhteistyön? Nostaa seuraajasi 500:sta 1000:een? Tai mahdollisesti brändätä koko kanavasi uudestaan? Tavoitteiden tulee olla mahdollisimman konkreettisia ja mitattavissa olevia. Näin pystyt suunnittelemaan toimenpiteet, joiden avulla voit saavuttaa asettamasi tavoitteen. Kohderyhmä Seuraavaksi mieti, kenelle teet päivityksiä ja kuka niitä katsoo. Voi olla haastavaa päättää omaa kohderyhmää, mutta voit apuna miettiä, minkälaista sisältöä haluaisit tehdä. Päätä omalle kanavalle 2-3 teemaa, joiden pohjalta teet sisältöä. Niitä voivat olla esimerkiksi hyvinvointi, luonto ja matkustaminen. Tämän jälkeen sinun on helpompaa miettiä omaa kohderyhmääsi. Nyt se voi tämän pohjalta olla esimerkiksi 25-45-vuotiaat hyvinvoinnista kiinnostuneet kaupunkilaiset, jotka pitävät matkustamisesta. Kohderyhmän tunteminen on tärkeää, jotta voit selvittää, millainen sisältö toimii parhaiten juuri sinun kohderyhmään. Kanavan sisältö Seuraavaksi mieti, minkälaista sisältöä haluaisit tehdä ja kuinka paljon aikaa sinulla olisi sen tekemiseen. Voit analysoida omaa sisältöäsi ja tutkia, mitkä sisällöt ja julkaisut ovat saaneet eniten huomiota, kommentteja ja reaktioita. Jos sinulla ei vielä ole paljoa sisältöä, voit etsiä toisen somettajan, jolla on jo paljon seuraajia ja analysoida hänen sisältöään samalla tavalla. Kun sisäistää, millainen sisältö toimii omaan kohderyhmään, on helppo tehdä julkaisusuunnitelma sen pohjalta. Julkaisusuunnitelma Älä jää odottamaan inspiraatiota iskevän - suunnittele sisältöä etukäteen! Mieti, mitä haluat jakaa ja milloin. Voit luoda itsellesi julkaisusuunnitelman, johon merkitset päiväkohtaisesti, mitä ja miten julkaiset sisältöä. Tämä työkalu auttaa sinua hallitsemaan omaa kanavaasi ja seuraamaan tavoitteiden tuloksia. Hyvin toteutettuna se säästää myös aikaa ja halutessasi voit jopa ajoittaa julkaisuja, jolloin sosiaalisessa mediassa ei tarvitse istua tuntitolkulla joka päivä. Julkaisusuunnitelman voi tehdä sähköisesti tai vaikka omaan kalenteriin. Jos et ole varma, milloin kannattaa julkaista materiaalia, voit käyttää apuna kanavien tarjoamia analytiikkatietoja. Niistä näet suuntaa antavasti, minä päivinä ja mihin aikaan julkaisusi saavuttavat eniten yleisöä. Aina kannattaa kuitenkin mennä sisältö edellä. Tulosten analysointi Ainakin Instagram ja TikTok tarjoavat käyttäjilleen laajoja analyysityökaluja, jotka auttavat ymmärtämään kohderyhmää ja kehittämään sisältöäsi parempaan suuntaan. Helposti seurattavaa analytiikkaa on esimerkiksi näyttökerrat, tavoitettavuus, eli kuinka monta uniikkia tiliä julkaisu on saavuttanut, sitoutuminen (engagement), eli kuinka moni on vuorovaikutuksessa tavalla tai toisella tilisi kanssa ja seuraajat. Seuraa tuloksia ja palaa katsomaan tavoitteitasi tasaisin väliajoin. Extra: Lisää vuorovaikutusta! Helpoin tapa siihen, on jättää stooreihin ja päivityksiin kysymyksiä, jotka kannustavat ihmisiä kommentoimaan. Muista myös päivittäin reagoida saamiisi kommentteihin, viesteihin ja vastauksiin, jotta vuorovaikutus on molemminpuolista. Sosiaalisen median seuraajakunnan kasvattaminen ja somettaminen voi aluksi tuntua haastavalta, mutta oikeilla strategioilla ja työkaluilla se voi olla helpompaa kuin uskotkaan. Saana Lyytinen, kutu 21
Sisäisen viestinnän merkitys avustajaroolituksessa
Työskentelin kesällä 2021 Fisher Kingin ja Yleisradion tuottamassa Helsinki-syndrooma -TV-sarjan tuotannossa. Helsinki-syndrooma -TV-sarja on pohjoismainen jännitysdraama, joka yhdistää panttivankitrillerin ja yhteiskunnallisen draaman, ja sen tarkoitus on viedä katsojat mielenkiintoisten ja merkittävien aiheiden pariin. Työnimikkeeni tuotannossa oli avustajaroolittaja. Tehtävääni kuului roolittaa avustajia Helsinki-syndrooma-TV-sarjaan isoja joukkokohtauksia varten. Roolitin yhteensä yli 400 avustajaa kyseiseen tuotantoon. Hankin avustajat ja informoin heille heitä koskevista asioista, jotta he pystyivät osallistumaan kuvauspäiviin luottavaisin mielin. Kuvauksissa 3. apulaisohjaaja otti pääosin koppia avustajista. Avustajaroolittajana toimiminen oli todella mielenkiintoista ja opettavaista. Työtehtäväni vastasi hyvin suunnitelmaani ja ajatuksiani. Sain työssäni uudenlaista vastuuta, josta olin erittäin tyytyväinen, sillä näin pääsin kehittymään työssäni. Syvennyin raportissa sisäiseen viestintään roolituksessa. Sain työkokemuksen ja teorian kautta kattavan käsityksen roolituksesta ja avustajaroolittajan työtehtävän sisällöstä. Roolituksessa etsitään oikeita esiintyjiä oikeisiin rooleihin. Roolittajat hankkivat esiintyjiä niin päärooleihin, sivurooleihin kuin taustanäyttelijöiksikin. Roolittajien tehtävänä on lukea käsikirjoitus, tehdä hahmo- ja avustajapurku, suunnitella näyttelijöihin liittyvä budjetti ja avustajabudjetti sekä tehdä roolihakuilmoitus. Sopivien esiintyjie löydyttyä roolittaja käy sopimusneuvottelut esiintyjien kanssa ja tekee heille esiintyjäsopimukset. Lopuksi roolittaja jakaa esiintyjille kuvauspäivän infot ja kommunikoi tarvittavista asioista heidän kanssaan. Tutustuin raporttia varten sisäisen viestinnän käsitteeseen paremmin, ja hyödynsin keräämääni tietoa osana roolitustyötä. Sisäinen viestintä tarkoittaa elokuva- ja TV-tuotannossa tuotannon eri henkilöiden, tasojen, osastojen ja prosessien välistä viestintää. Se on merkittävä osa roolitustyötä, sillä tuotantoja tehdään aina työryhmän kanssa yhdessä. Roolittaja viestii johdon, esihenkilöiden, alaisten, potentiaalisten esiintyjien kuin valittujen esiintyjienkin kanssa. Hyvällä sisäisellä viestinnällä pystytään motivoimaan työryhmää, luomaan yhteisöllisyyden tunnetta ja vaikuttamaan tuotannossa viihtymiseen ja työhyvinvointiin. Hyvä sisäinen viestintä on muun muassa avointa, selkeää ja ymmärrettävää. Hyvä viestintä vaikuttaa myönteisesti roolituksen tehokkaaseen etenemiseen. Huomasin työssäni, että hyvällä sisäisellä viestinnällä pääsee jo roolitustyössä pitkälle, joten aion ehdottomasti jatkossakin panostaa työssäni sisäiseen viestintään.
Luokkakokous 3 -elokuvatuotanto: Mielenkiintoinen ja opettavainen matka apulaisohjaukseen ja projektinhallintaan
Työskentelin kesällä 2020 Solar Filmsin tuottamassa Luokkakokous 3 - Sinkkuristeily -elokuvan tuotannossa. Kuvaukset järjestettiin kesä-elokuun aikana pääkaupunkiseudulla. Projektin tavoitteena oli tuoda markkinoille ammattitaitoisesti toteutettu kotimainen komedia, joka yltäisi yhdeksi Suomen parhaimmaksi komediaksi. Itse kuvauksien tavoitteena oli tehdä töitä hyvällä, ammattimaisella meiningillä ja saada kiitettävää materiaalia aikaiseksi. Kuvaukset onnistuivat hyvin, ja elokuvan sisällöstä tuli työryhmää miellyttävä kokonaisuus. Esituotannossa työnimikkeeni oli tuotantoassistentti. Autoin tuotantoryhmää projektinhallinnassa, ja minun vastuullani oli myös harjoittelijoiden ja ajoneuvojen koordinoiminen. Keräsin tuotantoon tarvittavia työryhmän tietoja ja hoidin viestintää työryhmän kanssa sekä päivitin tuotantoinfon työryhmälle. Kuvauksissa toimin taas kolmantena apulaisohjaajana. Minulla oli vastuu näyttelijöistä ja avustajista. Kuvauksissa pidin huolen siitä, että näyttelijät ja avustajat olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tein työsopimuksia avustajien kanssa ja pidin huolen, että he saivat kaiken oleellisen tiedon tuotannosta ja sen kulusta. Syvennyin raportissani apulaisohjaamiseen sekä projektinhallintaan. Teoria yhdessä työkokemuksen kanssa antoi entistä kattavamman käsityksen tuotanto- ja apulaisohjausosastoista. Pohdin töissä ja raportissa paljon elokuvatuotantoa sekä tuotanto- ja apulaisohjausosastoiden työtehtäviä projektinhallinnan kautta. Elokuvatuotanto on aina projekti, joka koostuu eri työvaiheista. Työvaiheet sisältävät suunnittelua, organisointia, johtamista sekä ongelmien ratkomista. Apulaisohjaajat ovat työntekijöitä, jotka hallitsevat elokuvatuotannon kokonaisuutta parhaan lopputuloksen takaamiseksi. Heidän työhönsä kuuluvat monet tuotannon työvaiheet, kuten projektin realistinen suunnittelu eli kokonaistavoitteiden hahmottaminen, aikataulutus, työnmäärän arviointi, budjetointi ja riskianalyysin tekeminen. Heidän tehtävänä on pysyä tuotannon tavoitteessa, annetuissa resurssiraameissa sekä johtaa työryhmää ja vastata työturvallisuudesta kuvauspaikalla. Apulaisohjaajat ovat vahvasti mukana projektin eri työvaiheissa. Tulin töitä tehdessä ja teoriaan tutustuessa siihen tulokseen, että elokuvatuotannon vaiheita kannattaa ajatella projektinhallinnan kautta. Näin kokonaisuuden hahmottaminen on selkeämpää ja jokainen vaihe tulee suunnitelmallisemmin toteutettua. Aion ehdottomasti jatkossa hyödyntää työssäni apulaisohjausosastolla projektinhallinnan työvaiheita.
Tuotantoharjoittelijana LEGO -palikoiden maailmassa
LEGO Masters on kansainvälinen tosi-TV ohjelma, jossa kilpaillaan parhaan LEGO rakentajan tittelistä. Ensimmäisen kerran ohjelma tehtiin Iso-Britanniassa vuonna 2017. Tuotantoyhtiö Endemol Shine Finland julkaisi ensimmäisen LEGO Masters -tuotantokauden vuonna 2022 ja se keräsikin hurjan määrän katsojia. Ohjelman toista tuotantokautta alettiin kuvaamaan tämän vuoden tammikuussa. Ohjelmassa kilpailee kahdeksan taitavaa paria 10 000€:n palkinnosta ja LEGO Masters Suomi -tittelistä. Kauden päätuomarina toimi LEGO -asiantuntija Esa Nousiainen ja juontajana toimi Jaakko Saariluoma. Ohjelma on hyväntuulinen ja upeita rakennelmia tehdään positiivisella ja kannustavalla asenteella. Toimin kuvauksissa tuotantoharjoittelijana ja projekti kesti osaltani noin puolitoista kuukautta. Projektin alkaessa rakensimme harjoittelijoiden, sekä koordinaattorin kanssa studiotilat, johon kuului ohjaamo, tuotantotoimisto, legovarasto sekä kilpailijoiden backstage. Kuvausten alkaessa me harjoittelijat olimme vastuussa rekvisiitan hankkimisesta, cateringista, kilpailijoiden kuljetuksista sekä kuvausten aikaisista avustustehtävistä. Harjoittelijoina myös puuhailimme LEGO -varastolla Tanskasta tulleen LEGO ammattilaisen, sekä hänen assistenttinsa apukäsinä. Tv-tuotannossa työskennellessä itsensä johtamisen taidot ovat tärkeässä roolissa. Kuvauspäivät ovat pitkiä ja intensiivisiä. Vapaa-aikana lepo kannattaa priorisoida ykköseksi, että jaksaa. Harjoittelijan näkökulmasta projekti oli raskas myös siinä mielessä, että haluaa tehdä kollegoihin vaikutuksen ja näyttää mihin itsestä on. Ahkeruus palkitaan ja hyville työntekijöille on aina tarvetta, mutta se käy välillä voimille itse kullakin. Projektissa kuin projektissa on myös niitä ei niin mukavia tehtäviä, mutta hyvällä itsensä johtamisella hommat tulevat hoidetuksi parhaalla mahdollisella tavalla. Sain harjoitella itseni johtamista myös siten, että ylipäätään uskalsin lähteä projektiin mukaan, vaikka en tiennyt tv-kuvausten maailmasta mitään. Se vaati rohkeutta ja sitä, että uskoin itseeni. Uskoin siihen, että pärjään ja opin työtehtävät varmasti. Myös kuvausten aikana oman elämän aikatauluttamista sai harjoitella, sillä halusin ehtiä nauttia vapaa-ajallani myös läheisten seurasta sekä harrastuksista. Vaati hieman ponnisteluja, että jaksoi tehdä työn ulkopuolella mitään muuta, mutta se oli välttämätöntä jaksamiseni kannalta. Tämä harjoittelu oli ensimmäinen kosketukseni tv-tuotantojen maailmaan. Opin kuvausten aikana paljon tv-tuotannoista, niiden työtehtävistä sekä työnimikkeistä. Alan tekijöiden kanssa keskusteleminen oli todella arvokasta oppia työharjoittelussa. Projekti oli turvallinen paikka ”ensikertalaiselle” ja antoi hyviä avaimia tv-alan urapolulle. Sain harjoittelusta paljon rohkeutta ja innostusta jatkaa alalla.
Itsensä johtamista Art Goes Kapakan parissa
Kesän aikana työskentelin tuottajaharjoittelijana Art goes Kapakka -festivaalilla, joka on reilun viikon kestävä, vuosittainen kaupunkifestivaali. Festivaali tarjoaa kaikille taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneille yli 50 pääsymaksutonta kulttuuritapahtumaa eri ravintoloissa ja baareissa ympäri Helsinkiä. Ensimmäisen syventävän projektini puitteissa tuottajaharjoittelijana vastuullani oli monipuolinen tehtäväkirjo. Pääsin suunnittelemaan osallistuvien ravintoloiden kanssa näiden ohjelmasisällön sekä valitsemaan, sopimaan ja koordinoimaan esiintyjiä. Lisäksi työskentelin sosiaalisen median viestinnän ja markkinoinnin parissa, tapahtumaviikolla taas valvoin esitysten toteutusta. Muutaman kerran löysin itseni jopa roudaamasta monien muiden tapahtumatuotannoille tyypillisten, yllättävien tehtävien ohella. Monessa tuli siis oltua mukana, yksikään päivä ei ollut samanlainen ja sain syväluotaavan katsauksen siihen, mistä rakennuspalikoista tuotannot koostuu. AGK:ssa tuotantopalavereita lukuunottamatta jokainen työskenteli etänä parhaalla katsomallaan tavalla laatien omat aikataulut tiettyjen raamien sisällä; Homma tulee saada tehtyä. Valitsin siis projektin syventymisalueeksi itsensä johtamisen, sillä työ tarjosi tälle kehittämiskohteelle mitä loistavimmat olosuhteet. Itsensä johtaminen on taito, joka vaikuttaa suoraan omaan jaksamiseen ja työn laatuun. Vaikka itsensä johtaminen ei ole helppoa ja itselle toimivan työtavan ja tarpeiden tunnistaminen voi olla haastavaa, se on kuitenkin äärimmäisen arvokasta. Lähdin purkamaan teemaa Satu Pihlajan kirjan Aikaansaamisen taika avulla, josta poimin vinkkejä ja tekniikoita siihen, kuinka tutkiskella omaa työskentelyä. Haluan tuoda esille muutaman konkreettisen työkalun, joita hyödynsin projektin aikana: 1. Pomodoro Pomodoro-menetelmässä tekeminen pilkotaan 25 minuutin jaksoihin, joiden välillä pidetään viiden minuutin tauko. Neljä kierrosta, jonka jälkeen pidempi tauko. Työskentelyjaksoja voi myös pidentää halutessaan. Olen aikaisemmin työskennellyt ajatuksella: “Teen putkeen niin kauan, että saan tämän valmiiksi. Sitten saan levätä” uuvuttaen itseni täysin. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja huomasin, kuinka iso merkitys etenkin tauottamisella on oman jaksamisen kannalta, turhautumisen riski pienenee ja sähköpostien rivit ei vilise silmissä. Pitäkää taukoja! 2. BANJO Pieniin, mutta ikäviin hoidettaviin tehtäviin toimii hyvin BANJO nimeä kantava tekniikka, jossa hoidetaan yksi ikävä asia päivässä. Listataan kaikki ikävät tehtävät ja hoidetaan ne pois alta. Noudatetaan listaa joka päivä yhden tehtävän verran, tai sen verran mitä aikataulu sanelee. Ei kuitenkaan kaikkea kerralla. Tämä auttaa luomaan tietynlaista positiivista painetta, jotta hommat tulee oikeasti tehtyä, mutta ahdistus pysyy minimissä. 3. Aamusivut Tässä kirjoitetaan paperille kolme sivua ajatuksia tajunnanvirtana, auttaen jäsentämään elämää ja toimien mietiskelytapana. Sivut tyhjentävät häiriötekijöitä mielestä raivaten tilaa luovalle toiminnalle. Tämä vaikutti niin mielenkiintoiselta, että lähdin kokeilemaan tätä itsekin. Kirjoitin aamusivuja muutaman viikon ajan hektisimpänä aikana heinä-elokuun vaihteessa joka aamu herättyäni 15min. Sain huomaamattani aivan uuden fokuksen päivään. Näin vältytään tilanteelta, jossa työtaakka ja ahdistus valtaa mielen heti ensimmäisenä aamulla. 4. Kiitollisuuspäiväkirja Projektin aikana koin muutaman vastoinkäymisen, joiden vuoksi mieltä tuli tsempata ajoin. Siksi päätin kokeilla kesällä tätä harjoitusta kyseisissä tilanteissa: kirjasin joka ilta ylös kolme asiaa, joista olin kiitollinen tai joihin olin tyytyväinen elämässäni. Huomasin, kuinka mieleni harjaantui huomaamaan hyviä puolia ikävien tilanteiden ympärillä nopeasti ja sain tästä apua käsitellessäni vaikeita tunteita. Minimoin työasioista johtuvien vaikeiden tunteiden vaikutuksen henkilökohtaiseen elämääni. 5. Hengitä Projektin alussa koko kesän mittainen tuotanto tuntui valtavalta urakalta. Kokeilin siis seuraavaa; Muutama syvä hengitys ja lupa rentoutua. Mieti, miltä sinusta tuntuu, kun olet tavoitteessasi. Mitä ajattelet silloin, mitä tunnet? Muistele matkaa, jonka kuljit päästäksesi tavoitteeseen. Mitä askelia otit? Kokeilin tätä antaakseni itselleni tunteen onnistumisesta lähtiessäni kohti tavoitteita ja sain hahmotella ihan uudella tavalla sen, millaisia vaiheitaprojekti sisältää. Lopulta kirjoitin nämä ajatukset ylös ja siitä muodostui kesälle runko, mitä muokkasin läpi matkan. En osaa aina pysähtyä hetkeen, jonka vuoksi koin tämän auttavan asennoitumaan tulevaan. Kirjoittanut: Eveliina Jokinen / kulttuurituottaja 21
Tuotantoassarin monet roolit
Festivaalien parissa työskentely on monien kulttuurituottajien mielestä yksi kiinnostavimmasta töistä, ja syystäkin. Festivaaleilla pääsee tekemään todella monipuolisesti erilaisia työtehtäviä. Olin kesän 2023 tuotantoassistenttina Nelonen Media Livellä, joka on yksi Suomen suurimmista tapahtumanjärjestäjistä. Nelonen Media Livellä oli kesällä 2023 yhteensä 13 festivaalia. Olin mukana maakuntakaravaanin työporukassa, johon kuuluu tapahtumat: RMJ, Iskelmä Pori, Wanaja Festival, Suomipop Oulu sekä Tammerfest. Näiden tapahtumien lisäksi olin myös Rockfestissä, sekä Tikkurila Festivaaleilla töissä. Olin 2022 kesänä B2B-työharjoittelussa Nelonen Media Livellä, ja tämä työharjoittelu poiki sitten seuraavalle kesälle tuotantoassistentin pestin. Aloitin kesätyöni tuotantoassistenttina huhtikuussa ja työ loppui heinäkuun lopulla 2023. Työharjoittelussa jo huomasin, että isossa firmassa työskentely on selkeää ja kaikki työtehtävät on jaettu melko tarkasti tiettyjen työryhmien kanssa. Festivaaleilla työskentely on fyysisesti ja henkisesti raskasta, kun on pitkiä työpäiviä ja lyhyitä yöunia, joten on tärkeää että vastuita on jaettu. Festivaaleilla tuotantoassistentin työ voi olla mitä vaan. Yhdessä hetkessä olet laminoimassa ja tulostamassa kylttejä, joissa opastetaan kielletyistä ajosuunnista ja hetken päästä olet poraamassa puhelimen lataustorneja VIP-telttaan. Tapahtuman aikana olet akkreditointipisteellä järjestelemässä artistien passeja sisältäviä kuoria, kun kuulet radiopuhelimesta, että Portion Boys haluaa koko tuotantoporukan 10 minuutin päästä lavalle. Kampaat nopeasti törröttävän tukan edes vähän siistimmäksi, keräät muutkin työkaverit kasaan ja ennen kuin huomaatkaan, olet festivaalilavalla tanssimassa ja hyppimässä Portion Boysin kanssa. Kesän aikana opin, millaista isoissa festivaalituotannoissa on työskennellä, ja isossa porukassa saa paljon uusia ystäviä. Veera L, kulttuurituotannon opiskelija vuosikurssia 2020
Vapaaehtoisesta vapaaehtoisesti vapaaehtoisprosessin hallintaan
Rakkauteni tapahtumatuotantoon roihahti vuonna 2021 astuessani ensimmäistä kertaa festivaalituotannon maailmaan vapaaehtoistyöntekijänä Lost In Music -festivaalilla. Vaikka päivät olivat pitkiä ja aikataulut hektisiä, jokaisen illan jälkeen tunsin olevani elossa. Tältäkö mieluisat hommat voivat tuntua? Tuotantotiimin lämminhenkinen ilmapiiri, yhteisöllisyys ja aito kiitollisuus jättivät minuun lähtemättömän jäljen. Pääsin reflektoimaan näitä kokemuksiani viime kevään vapaaehtoisuuskurssilla, ja minua alkoi kiinnostamaan vastaavan vapaaehtoiskokemuksen luonti myös muille. Voisinko herättää samanlaisen intohimon tapahtuma-alaa kohtaan jollekin toiselle? Tuurikseni minulle avautui tie tuotantoharjoittelijaksi LIM-festivaalin pariin tänä syksynä. Tehtävänäni oli avustaa erilaisissa tuotannollisissa tehtävissä ennen tapahtumaa ja sen aikana. Isoimmaksi vastuualueekseni päätyi luonnollisesti kuitenkin vapaaehtoisten johtaminen, josta tuli myös ensimmäinen itsenäinen projektini. Käynnistin vapaaehtoisrekrytoinnin, valitsin vapaaehtoiset, laadin heille vuorot, perehdytin, ohjeistin ja tiedotin heitä. Toimin myös heidän esihenkilönään festivaalin aikana. Festivaalin jälkeen vastuulleni kuuluivat kiitoskirjeet ja palautteen kerääminen. Astuin projektiin innokkaana, oma vapaaehtoiskokemukseni mielessä ja tietynlaisena referenssinä: tahdon luoda kaikille vapaaehtoisille yhtä upean kokemuksen, kuin se oli kaksi vuotta sitten minullekin. Prosessi yllätti minut haastavuudellaan, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun hallitsin näin isoa kokonaisuutta. Palautteen perusteella en kuitenkaan mokannut täysin, mutta myöhemmin raporttia laatiessani tajusin, että olisin voinut tehdä asioita myös paremmin. Tässä siis muutama vinkki onnistuneeseen vapaaehtoisprosessiin oman kokemukseni pohjalta. Vinkit onnistuneeseen vapaaehtoisprosessiin Tarpeen kartoitus Ensimmäinen ja koko prosessin sujuvoittavin vaihe. Ota selvää, minne kaikkialle vapaaehtoisia tarvitaan, jotta tehtäviin riittää tekijöitä: Muutama lisähenkilö kannattaa varata jo suunnitteluvaiheessa, sillä peruutuksia sattuu lähes aina. Älä varaa kuitenkaan liikaa vapaaehtoisia: jos kaikille ei riitä tehtäviä, kokemus vapaaehtoisena jää vaisuksi. Tutustu edellisen tapahtuman materiaaleihin, sekä vapaaehtoisten palautteeseen, suunnittele toimintaasi näiden pohjalta! Rekrytointi Varaa tähän aikaa. Tee itsellesi suunnitelma niin dokumenttien kuin aikataulujenkin suhteen, jotta prosessi etenee hyvin, etkä kuormita itseäsi liikaa projektin loppuvaiheessa. Valmistaudu etsimällä tietoa ainakin sujuvasta projektinhallinnasta, sekä vapaaehtoisten onnistuneesta johtamisesta. Tee rekrytoinnin viestinnästä yksinkertaista, selkokielistä mutta informatiivista, jotta hakemisprosessi pysyy matalakynnyksisenä. Sitouttaminen Muista, että vapaaehtoiset eivät saa palkkaa. Mieti huolellisesti, miten saat ihmiset sitoutettua tapahtumaan. Sitouttamisen on elintärkeää olla mukana vapaaehtoisprosessin jokaisessa vaiheessa, jotta isoimmilta perumisilta vältytään tapahtuman aikana. Rekrytoinnissa esimerkiksi eri vapaaehtoistehtävien tarkempi avaaminen jo hakemisvaiheessa antaa tarkemman kuvan vapaaehtoisille mitä odottaa ja mihin valmistautua. Muita sitouttamisen keinoja ovat esimerkiksi selkeä ja tiivis kommunikointi ajoissa, kattava perehdytys, sekä maininnat siitä, mitä vapaaehtoiset saavat vastineeksi vuoroistaan. Omasta kokemuksestani voisin nostaa hyväksi sitouttamiskeinoksi myös avoimen, rennon ja kannustavan ilmapiirin tapahtuman aikana. Vuorojen hallinta Tarpeiden kartoittamisen jälkeen luo vuoropohjat mahdollisimman ajoissa. Rekrytoinnin käynnistyessä sinun on helpompi käydä hakijoita läpi, sekä suunnitella alustavia vuoroja hakijoiden erityistoiveita kunnioittaen. Tämä helpotti ainakin omaa hahmottamistani valtavasti. Kerää valittujen vapaaehtoisten yhteystiedot tietosuoja-asetusten mukaisesti ja selkeästi myöhempää tiedottamista varten. Tiedota valituille vapaaehtoisille vuoroista ajoissa, jotta sinulle jää aikaa tehdä muutoksia tarvittaessa. Vapaaehtoisilla on omat elämänsä, sekä kiireensä ja luultavasti vähintään 45 % suunnittelemistasi vuoroista vaatii muutoksia. Muista kommunikoida selkeästi muutoksista ja hengittää syvään! Kokoa valintakirjeeseen mahdollisimman kattava infopaketti jatkon aikatauluista, muista laittaa tärkeimmät asiat tiedoston alkuun ja loppuun kootusti minimoidaksesi samojen kysymysten tulvan sähköpostissasi. Aseta deadline vuorojen vastaanottamiseen, jotta vältyt muistutteluviestien lähettämiseltä. Perehdytys ja kommunikointi Järjestä kattava perehdytyskokous ennen tapahtumaa, jossa käydään läpi kaikki tärkeät asiat, esimerkiksi tapahtuman premissi, arvot, mitä vapaaehtoisuuteen kuuluu, mitä heidän tulee ottaa mukaansa, mahdolliset ruokailuinfot sekä turvallisemman tilan periaatteet. Tarjoa perehdytyksessä paljon mahdollisuuksia kysymyksille ja muista tarjota erilaisia vaihtoehtoja kysymiseen, esimerkiksi chatissa kysyminen tai sähköpostilla perehdytyksen jälkeen. Erityisesti ensikertalaisia jännitti paljon omassa perehdytyksessäni, ja sainkin paljon enemmän kysymyksiä kokouksen päätyttyä kuin livenä. Tallenna perehdytyskokouksen materiaalit vapaaehtoisten nähtäväksi – informaatiota tulee paljon, joten on saavutettavampaa jakaa tiedosto kaikille myöhempää tarkastelua varten. Oman kokemukseni pohjalta koin esituotannon aikaisen kommunikaation sähköpostilla vapaaehtoisten kanssa sujuvaksi. Tapahtuman aikana siirryin tehtäväkohtaisiin WhatsApp-ryhmiin, jossa pystyin infoamaan esimerkiksi somistustiimiä helposti. Tein itse amatöörimokan, eli loin aivan liian monta ryhmää, joka teki viestinnästä vaikeaa ja sekavaa kiireen keskellä. Otan mielelläni vinkkejä vastaan sujuvaan ja selkeään tapahtumanaikaiseen viestintään! Päivystä ja pidä puhelimesi mukana. Sain omilta vapaaehtoisiltani hyvää palautetta nopeasta vastailusta sekä reagoinnista. Muista viestiä selkeästi ja ystävällisesti, älä unohda tsemppaamista! Jos mahdollista, käy näkemässä vapaaehtoisiasi tapahtuman aikana. Omasta mielestäni oli erityisen palkitsevaa saada viestittelemilleni ihmisille kasvot, sekä päästä tutustumaan uusiin ihmisiin. Kiitos ja palaute Palkitsevasta puheenollen - muista kiittää. Sitä ei oikeasti voi tehdä liikaa. Nämä ihmiset ovat vapaaehtoisesti tulleet mukaan auttamaan tuotantotiimiänne sujuvoittamaan tapahtumaa, anna kiitollisuuden näkyä! Valintakirjeitä lähetettäessä, nopeissa vastauksissa, perehdytyksessä, kasvotusten tavatessa, päivän päätyttyä WhatsApp– ryhmissä, kiitoskirjeissä ja palautteen keruussa. Pyri tekemään kiitoskirjeistä mahdollisimman personoituja, jotta vapaaehtoiselle tulee oikeasti nähty, kuultu ja arvostettu olo. Kerää palautetta vapaaehtoisilta, sillä heitä konsultoimalla voit kehittää toimintaasi jälleen paremmaksi seuraavaa tapahtumaa varten. Luodessasi aidosti kiitollisen ja arvostetun tunteen vapaaehtoisille he saattavat hakea mukaan ensi kerrallakin! Kokemukseni vapaaehtoisten johtajana vahvistivat ymmärrystäni siitä, kuinka tärkeää on luoda positiivinen ja motivoiva ympäristö heille. Vapaaehtoistyö voi olla antoisa kokemus kaikille osapuolille, kunhan se suunnitellaan huolellisesti ja hoidetaan intohimolla ja keskittyneesti. Vapaaehtoisprosessi vie aikaa, mutta mielestäni siihen tulee panostaa, koska sillä voi oikeasti olla vaikutusta jonkun tulevaisuuteen. Niin kävi minulle.
Sisällöntuottajana Demoni ry:n kulttuurilehti Kultissa
Tuottajaopintojen mittaa olen oppinut paljon erilaisia koordinoinnin ja projektinhallinnan taitoja, mutta erityisesti koen kasvattaneeni osaamistani viestinnän eri osa-alueilla. Yksi eniten innostusta herättänyt opintojakso oli visuaalisen viestinnän monipuolinen kokonaisuus, jolla pääsin graafisen suunnittelun ja taittamisen makuun. Kuvataiteilijana ja valokuvaajana visuaalinen ilmaisu oli minulle tuttua ja luontevaa, mutta InDesigniin en ollut ennen koskenut. Kun kurssin käyneeni huomasin Demonin etsivän kulttuurilehtensä uudelle numerolle toimitusta, tartuin tuumasta toimeen ja hakeuduin mukaan ennen kaikkea taittajaksi. Ajattelin vapaaehtoistyöllä toimitettavan opiskelijalehden olevan juuri sopivan kevyt ja paineeton projekti uudesti hankittujen taitojen implementoinnille. Saimme toimitukselle kasaan kompaktin ja monialaisen sekä täynnä intoa ja kiinnostavia ideoita olevan poppoon kulttuurikampuksen opiskelijoista. Ideoimme yhdessä lehdelle uuden nimen ja imagon sekä kasan erilaisia sisältöjä yhtenäisen teeman ympärille. Jaoimme toimituksen tehtävät suurin piirtein työmäärän mukaan tasan ja kiinnostusalueisiin perustuen tiimin kesken. Taittamisen lisäksi lähdin kuvittamaan kolmea juttua sekä myös mukaan kirjoittamaan yhtä. Valitettavasti vapaaehtoistyöhön perustuvilla projekteilla on myös kääntöpuolensa, mikä liittyy tiimin sitouttamiseen ja sen jäsenten käytettävissä olevaan aikaan. Tämän projektin kohdalla se tarkoitti ensin sitä, että suunniteltua sisältömäärää hieman trimmailtiin ja joustinkin kuvittamaan viittä juttua ja kirjoittamaan kahteen. Toisekseen projektin aikataulu venyi ja saimme painetun lehden jakoon vasta jouluksi orientaatioviikkojen sijasta. Lisäksi toteutimme numerosta verkkoversion seuraavana keväänä. Se on luettavissa täältä. Vaikka oma työmääräni sisällöntuotannon parissa lähes tuplaantui ja projekti laahasi muun elämän rinnalla pitkään odotettua kauemmin, olen iloinen lähteneeni mukaan. Nyttemmin olen työskennellyt monissa taidetuotannoissa ja media-alallakin nimenomaan viestinnän ja tiiviisti myös sisällöntuotannon parissa. Koen tämän projektin myötä saaneeni juuri tarvitsemani kipinän ja itsevarmuuden sitä seuranneisiin sisällöntuotannon tehtäviin. Suosittelen lämpimästi Kultti-lehden toimitusta, mikäli journalismi tai viestintä vähänkään houkuttelee. Ja aikatauluhaasteethan ovat vältettävissä aktiivisella ja avoimella kommunikaatiolla. 😉 – Justus Mättö, kulttuurituotannon opiskelija vuosikurssia 2019
Kulttuurituottajana museossa
Kansallismuseon torni on vaikuttava. Varsinkin, kun seisoo itse hölmistyneenä sekä tornin että oman edessä olevan elämän edessä. Olin juuri astumassa museoon tekemään itsenäistä projektiani ja jännitin, oliko vuosien haavekuva tuottajana museossa työskentelystä totta vai puuterimaista unikuvaa. Työnkuvani projektissa oli helposti lähestyttävä: avustava tuottaja Kansallismuseon tuottaja Viktor Sohlströmille. Projekti itsessään koostui useasta osasta. Kaksi ensimmäistä liittyi Kansallismuseossa avautuvaan Jaakko Heikkilän näyttelyyn Vaurauden filosofia. Sain tehtäväkseni suunnitella non-stop-työpajan näyttelyyn, jossa olisi tarkoitus tehdä pinssi tai rintaneula. Aihe kumpusi Heikkilän näyttelyn yhteyteen liitetyistä kokoelmateoksista, miniatyyrimaalauksista. Ne olivat aikansa luksustuote, joita kannettiin mukana matkoilla ja muisteltiin omia rakkaita. Pajassa sai tehdä oman ”miniatyyrimaalauksen”, jota sai kantaa mukanaan. Oli mielekästä olla käytännön pohdintojen parissa: mikä olisi hauskaa puuhaa niin lapsille kuin aikuisille, helppo toteuttaa, suhteellinen edullinen jne. Pajan lopullinen toteutus jäi avoimeksi, sillä oma osuuteni koski vain suunnittelua. Vaikka se ei olisi toteutunutkaan, sain paljon irti jo tästä vaiheesta. Toinen osa projektista liittyi Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksiin, joissa filosofi Sanna Tirkkosen johdolla pohdittiin Heikkilän näyttelyn teemoja eri aiheiden kautta. Heikkilän näyttelyssä oli henkilökuvia Suomen varakkaimmista ihmisistä. Homogeenisuus oli selvä: miesvoittoista ja valkoista. Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksissa oli mahdollisuus pohtia juuri näitä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kaivertavia kohtia ammattilaisajattelijan kanssa. Tilaisuudet olivat selkeitä: Tirkkonen alusti päivän aihetta filosofisesta näkökulmasta, josta sitten keskusteltiin osallistujien kanssa. Tilaisuudet striimattiin myös museon Facebookiin. Kolmas osa projektiani oli olla mukana Sibelius-Akatemian Kansallismuseossa järjestämissä konserteissa. Niitä oli kahtena päivänä, kolmessa eri museon tilassa. Tilaisuudet olivat avoimia kaikille, mutta ne järjestettiin museon aukioloaikojen ulkopuolella. Yksi tavoite opiskeluprojektissa oli se, että saisin jotain käryä siitä, haluanko työskennellä museossa. Mikä tuottajan rooli on siellä? Millaisia työtehtäviä hänellä on? Minulle valkeni se, että tuottaja on yksi yleisötyön tiimin jäsenestä, joka toteuttaa koko museon, mutta varsinkin yleisöntyön tavoitteita luoda enemmän kerroksia museon kävijäkokemukseen. Monet teokset voivat olla käsitteellisiä, vaikeasti avautuvia tai ne sisältävät yhteiskunnallisesti hankalia ja kipeitä aiheita. Yleisötyö tutkii ja toteuttaa erilaisia tapoja saada näyttely avautumaan katsojalle. Yleisötyön yksi suurimmista asiakaskohteista ovat lapset ja nuoret, joille erilaiset pajat sekä muut aktivoivat toiminnat sopivat erityisesti. Muutenkin yleisötyö tavoittelee sitä, etteivät museot olisi vain passiivisia tiedonantajia vaan paikkoja, joissa kaikenikäiset ja taustaiset ihmiset voivat oppia uutta, inspiroitua, viettää aikaa ja olla omina itsenään. Vuorovaikutteisuus tuo kävijälle tunteen, että on enemmän osa kokonaisuutta. Kuten Kansallismuseossa, voivat museot myydä myös omia palveluitaan ulos ja tuottaa asiakkaille kuratoitua ohjelmaa. Museon tuottaja voi siis tuottaa sisältöä, näyttelytiimin tai yleisötyötiimin eli museon sisäisiä toiveita, mutta myös myyntipalveluna ulkopuolisille tahoille. Tämä on hyvä tulonlähde museoille, joiden tilat saattavat olla ison ajan tyhjillään. Sain kokonaiskuvan, että tuottajan työ voi olla yllättävän monipuolinen museoissa. Tuottamisen tarpeita voi tulla monelta eri tiimiltä museon sisältä ja ulkopuolelta. Jännitykseni Kansallismuseon portailla haihtui ilmaan heti päästyäni kiinni hommista. Kun saa olla ja tehdä työtä rakastamassaan ympäristössä on yksi parhaimmista fiiliksistä ja sillä tiellä haluan pysyä. Terveisin Museotäti in the making, Johanna László
Voiko tuottajasta tulla sittenkin viestijä?
Olin kesällä 2023 Helsingin tapahtumasäätiöllä viestinnän harjoittelijana. Se, miten päädyin nimenomaan viestinnän harjoitteluun, oli monen asian summa. Ennen kulttuurituotantoa olen opiskellut kotimaista kirjallisuutta, ja harjaantunut kirjoittamaan myös erilaisia tekstejä. Viime keväänä sain vinkin siitä, että Tapahtumasäätiö hakee kesälle viestinnän harjoittelijaa. Niinpä hain paikkaa ja sain sen! Kiinnostava identiteettikokeilu En ollut osannut kuvitella itseäni markkinoinnissa ja viestinnässä ennen tätä työmahdollisuutta. Oikeastaan en ollut edes tullut ajatelleeksi, että kulttuurialalla voisi tehdä töitä nimenomaan viestintään keskittyen. Mahdollisuus työskennellä tämän tapahtuma-alan osa-alueen parissa tuntui kiinnostavalta identiteettikokeilulta: voisiko viestintä sittenkin olla minun juttuni tuottamisen sijaan? Viestinnässä yhdistyy itseasiassa moni asia, josta pidän. Monipuolisten kulttuuritapahtumien lisäksi siinä ollaan tekemisissä jatkuvasti myös tekstien ja kirjoittamisen kanssa. Viestinnässä ei myöskään tarvitse huolehtia joistakin sellaisista itselleni vieraammilta tuntuvista tuottamisen alueista, kuten esimerkiksi tekniikasta ja siihen liittyvistä laskelmista. Satoja tapahtumakuvauksia ja luovia somesisältöjä Tehtäväni liittyivät suurimmaksi osaksi Helsinki-päivään ja Taiteiden yöhön, joissa vastasin kaupunkitapahtumien tapahtumakuvausten koordinoinnista sekä Taiteiden yön sosiaalisesta mediasta. Lisäksi olin apuna Helsingin juhlaviikkojen somessa ja kirjoitin nettisivuille artikkeleita. Tehtäväni tapahtumakuvausten parissa vaativat järjestelmällisten työtapojen luomista, mutta työtapojen vakiinnuttua ne tuntuivat melko rutiininomaisilta. Kävin läpi yhteensä lähes 500 tapahtumakuvausta, joista jokainen vaati lisäksi useita uusia käsittelykertoja esim. käännösten ja muokkausten myötä. Olin myös aktiivisesti yhteydessä tapahtumajärjestäjiin ja käännöstoimistoon. Opin prosessissa erityisesti järjestelmällisyyttä ja tehokkuutta, sekä kommunikoimaan sähköpostitse ammattimaisesti ison organisaation edustajana. Taiteiden yön somen tekeminen puolestaan oli ensisijaisesti luovaa tekemistä, jossa kehityin kesän aikana paljon. Opin tapahtumien somemarkkinoinnin suunnittelusta ja aikatauluttamisesta sekä siitä, minkä tyyppiset sisällöt yleensä toimivat parhaiten. Somen tekeminen oli hauskaa erityisesti tapahtumien lähestyessä ja tapahtumapäivänä, jolloin sain olla jatkuvasti mukana tapahtumien kulussa. Kesän mieleenpainuvin hetki oli Taiteiden yönä, kun Kansalaistorilla esitettiin valtavalta screeniltä taiteilijakaksikko Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen ohjaamia Katastrofielokuvien loppukohtauksia. Ennen esitysten alkua olin ollut Oodin kirjastossa työskentelemässä tehden Taiteiden yön somea. Kun astuin ulos Oodin ovista Kansalaistorille juuri ennen tapahtuman alkua, häkellyin ihmispaljoudesta edessäni. Tuntui äärettömän siistiltä, että niin moni ihminen oli kiinnostunut meidän tekemästä tapahtumasta ja löytänyt paikalle! Tässä hetkessä tunsin, että kaikilla tapahtumakuvausten parissa viettämilläni välillä puuduttavillakin tunneilla oli merkitystä. Eiväthän ihmiset olisi löytänyt paikalle ilman toimivaa viestintää. Entä miten sitten kävi? En kuitenkaan vielä tiedä vastausta kysymykseen siitä, voisiko minusta tulla sittenkin tuottajan sijaan viestijä. Sain kesän perusteella sellaisen vaikutelman, että markkinoinnin ja viestinnän tiimin työ tapahtuu lähes kokonaan tietokoneen välityksellä erilaisia tekstejä ja markkinointimateriaaleja suunnitellen ja luoden. Koin ajoittain jatkuvan toimistolla tai kotona etätoimistolla tietokoneen ääressä istumisen raskaaksi. Huomasin, että jaksoin työpäivät aina paremmin, jos ne sisälsivät myös jonkinlaista liikkumista toimiston ulkopuolella. Tapahtumasäätiön tuottajien työ vaikutti vierestä seurattuna sisältävän enemmän esimerkiksi asioiden hoitamista käytännössä tapahtumapaikoilla. He olivat myös viestintää enemmän suoraan yhteydessä esiintyjiin ja muihin yhteistyötahoihin. Tapahtumasäätiö oli kokonaisuudessaan todella antoisa ja opettavainen kesätyöpaikka, koska viestinnän ja markkinoinnin tehtävien lisäksi opin samalla myös muiden organisaation työntekijöiden tekemistä seuraamalla. Koin viestinnän tehtävät kiinnostaviksi ja merkityksellisiksi, mutta minuun jäi silti myös tuottajuuden kipinä. Haluaisin siksi vielä myöhemmin opintojeni aikana tehdä harjoittelun myös tuotannon puolella.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku