Avainsana: projektityö
Markkinointisuunnitelma salolaiselle Rock-yhtyeelle
Vuodesta 2007 lähtien salolainen yhtye The Kuka on riemastuttanut ja tanssittanut pikkukaupungin rokkikansaa. The Kuka tarjoaa unohtumattomia musiikkielämyksiä etenkin brittipopin diggareille menevillä cover-kappaleillaan. The Kuka on kova juttu Salossa, mutta heillä olisi kova hinku päästä keikkailemaan myös isoille yleisöille pääkaupunkiseudulle. Mikäli he isolle kirkolle halajaa, on heidän tehtävä itsensä tunnetuiksi Varsinais-Suomen ulkopuolelle. Otin tehtäväkseni luoda bändille markkinointisuunnitelman, jonka avulla he voisivat laajentaa fanikuntaansa ja joka auttaisi heitä saamaan lisää keikkoja. Hommaa riitti, sillä yhtye ei ole juuri paneutunut markkinointiin aikaisemmin Markkinointi on keskittynyt Facebook-sivuille, jolla on kiitettävästi seuraajia. Kuitenkin tänä päivänä yhtyeellä olisi paljon mahdollisuuksia laajentaa näkyvyyttään etenkin digimarkkinoinnin kautta. Markkinointisuunnitelma keskittyi digimarkkinointiin, joka on kustannustehokkain jaympäristöystävällisin tapa toteuttaa markkinointia. Suunnitelman neljä peruspilaria ovat seuraavat: Verkkosivujen perustaminen: helpottaa tulevien keikkojen lippujen varaamista. Nettisivuihin voi myös koota helposti luettavan tietopaketin yhtyeestä, jotta yleisö ylipäätään tajuaa, millaisesta bändistä on kyse. Instagram-tilin perustaminen: Instagram visuaalisena kanavana toimii hyvin nuoremmalle yleisölle. Facebook-tilin aktivointi: Facebook pysyy todennäköisesti jatkossakin yhtyeen tärkeimpänä markkinointikanavana. Jotta voidaanpitää myös vanhat fanit kiinnostuneina, tulee vuorovaikutusta heidän kanssaan luoda enemmän siellä missä he jo ovat. TikTok-tilin perustaminen: TikTok on tänä päivänä monen toimijan tärkein markkinointikanava. Hyvällä sisällöllä yhtye voisi saada käytännössä ilmaiseksi valtavan määrän näkyvyyttä ympäri Suomea, parhaimmassa tapauksessa ympäri maailmaa. Markkinointisuunnitelman teko oli mielenkiintoista ja opettavaista. Uskon, että minulla on tämän projektin jälkeen parempi käsitys siitä, miten markkinointia kannattaa lähteä suunnittelemaan myös omiin projekteihin. Olen myös projektin aikana ymmärtänyt markkinoinnin tärkeyden. Vaikka yhtye olisi maailman paras soittamaan ei sillä ole mitään väliä, ellei kukaan tiedä heistä mitään. Hyvällä markkinoinnilla The Kukan jäsenistäkin voi tulla supertähtiä. Jään mielenkiinnolla odottelemaan The Kukan hassunhauskoja TikTok -videoita.
Onko kulttuurituotantojen sponsoroinnin “Prime Time” ohi? – Katsaus nykypäivän tapahtumasponsorointiin
Toimin vuoden 2023 lopussa Aventur showkuoron yhteistyökumppanuusvastaavana. Aventur on helsinkiläinen 40-henkinen sekakuoro, jolla on pienempien keikkojen ja joulukonserttien ohella myös näyttävä showtuotanto joka toinen vuosi. Tänä keväänä toteutettiin Prime Time -show, johon kuului neljä esitystä Aleksanterin Teatterilla. Prime Time -show oli kaksituntinen, koreografioitu ja multivisuaalinen esitys, jossa kuoro esitti omia a cappella sovituksia tunnetuista pop/rock biiseistä. Oma osuuteni osana opintoja oli tutustua lähemmin sponsorointiin sekä hankkia Prime Time -show’lle sponsoreita. Kilpailu kovenee Nykyajan kulttuurituotannot kohtaavat yhä kovenevaa kilpailua sponsoreiden houkuttelemisessa. Huomasin jo projektin alkumetreillä, että sponsoroinnin perinteinen tyyli tarjota logonäkyvyyttä tai mainostilaa ei enää riitä. Näkyvyyden lisäksi sponsori odottaa yhteistyön tukevan erityisesti yrityksen brändiä ja arvopohjaa. Pitkäjänteiset yhteistyöt koetaan usein hyödyllisemmäksi näiden strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi yhteistyön luonnetta kuvaakin mielestäni paremmin termi “kumppanuus”. Tarinallisuudella ja arvopohjaisuudella on valtava painotus nykypäivän sponsoroinnissa. Siksi sovitin kumppanuustarjoukset aina yritysten arvoihin ja tavoittelemiin kohderyhmiin, sekä hyödynsin Aventurin valttikorttia, elämyksellisyyttä ja ainutkertaisuutta. Koska tarjoamamme rahanvastine oli kuitenkin hyvin perinteistä logo- ja mainosnäkyvyyttä, oli vastaus tarjoukseen laajalti kielteinen. Kulttuurituotannoissa on siis nykyään oltava yhä kekseliäämpiä siinä, mitä vastineeksi rahalliselle tuelle tarjotaan. Tämä voi olla haastavaa etenkin Aventurin kaltaisille, suhteellisten pienille kulttuuritoimijoille, joilla on rajalliset resurssit. Showkuoron tapauksessa valtaosa tuotannoista tehdään kuorolaisten omalla vapaaehtoistyöllä, muun työn ja itse kuoroharjoitusten ohella. Tämä vaikuttaa siihen, mitä mahdollisille yhteistyökumppaneille voidaan tarjota rahan vastineeksi. Herää kysymys onko pienillä kulttuuri- ja harrastetoimijoilla aikaa ja osaamista tehdä tarpeeksi luovaa, laajaa ja tavoittavaa somesisältöä ja markkinointia? Tai onko heillä kykyä tarjota muutakin kuin logo- ja mainosnäkyvyyttä, esimerkiksi todellista vuorovaikutusta kohderyhmien kanssa? Ovatko tuotannon ja sponsorin arvot, kohderyhmät sekä tavoitteet yhteensopivat? Vastaus näihin kysymyksiin on ratkaiseva tekijä siihen, onko kulttuuritoimijalla saumaa luoda kumppanuuksia. Somen voima Sosiaalinen media ja digitaalinen markkinointi ovat osaltaan mullistaneet yhteistyökumppanuuksien maailman. Käyttäjien luoma sisältö, eli UGC-sisällöntuotanto (user generated content) on valtavan vaikuttava ja voimakkaasti yritysten hyödyntämä markkinointikeino tällä hetkellä. UGC-sisällöntuotanto on orgaaninen tapa kasvattaa yrityksen suosiota, sillä tämän markkinointitavan keskiössä on usein käyttäjän oma henkilökohtainen kokemus tuotteelle tai palvelulle. Orgaanisen ihmisen tarinaan luotetaan enemmän kuin yrityksen itse tekemään mainokseen, puhumattakaan pelkästä tapahtuma-aikaisesta logonäkyvyydestä. UGC-videot tai vaikuttajakampanjat voivat parhaillaan tavoittaa miljoonittain ihmisiä ja loppuunmyydä jonkun tuotteen hetkessä. Siksi yritysten strategiset painopisteet sponsoroinnin ja markkinoinnin suhteen ovat valtavassa muutoksessa. Somen laajempi käyttöönotto yhteistöissä ja muussa markkinoinnissa voi olla ainoa keino pysyä varteenotettavana sponsoroinnin kohteena Tämän kaiken keskellä ei ole ihme, jos kulttuurituotannoissa, etenkin pienissä tai kertaluontaisissa sellaisissa, voi olla entistä vaikeampaa saada kumppanuuksia. Ne yksinkertaisesti eivät pysy kilpailussa perässä. Kuitenkin jos kulttuuritoimijalla on aidosti tarjota jotakin yllättävää ja uutta ja jos kumppanuus punoutuu yrityksen arvoihin ja tarinaan, voi tiedossa olla menestyksekäs kumppanuus joka mahdollistaa projektien viemisen aivan uudelle tasolla. Kerro ihmeessä kommenteissa, minkälainen kokemus sinulla on kumppanuuksista kulttuurikentällä!
Instagram Reels -videoista inspiraatiota vegaaniseen ruoanlaittoon
Soijapoju on vegaaniseen ruoanlaittoon liittyvä Instagram-tili, jolla jaan kokkausvideoita, reseptejä ja vinkkejä rennolla otteella. Perehdyin projektissa Instagram Reels -videoiden tekemiseen, joka oli minulle täysin vierasta. Sisällöntuotantoprojekti ei ole kulttuurituottajalle se tyypillisin, mutta toisaalta osoitus koulutusohjelman monipuolisuudesta ja siitä, että opiskelijoita kannustetaan myös tekemään omaa juttuaan. Toki hyvä ruoka tuottaa valtavasti iloa ja tuo ihmisiä yhteen, kuten mikä tahansa kulttuuri! Tilin nimi Soijapoju tulee humoristisesta soijapoika-slangisanasta, jonka joku on urbaanisanakirja.com-sivustolla määritellyt näin: Termi viittaa uskomukseen, että soijan sisältämä kasviestrogeeni alentaisi miesten testosteronitasoja ja näin korostaisi feminiinisenä pidettyjä ominaisuuksia. (Ei muuten tekisi pahaa osalle miehistä!) Soijapoju-tilin tavoitteena on inspiroida muita tekemään herkullista vegaaniruokaa ja välittää ruoanlaiton iloa. Kokkaaminenhan on itsessään mitä rentouttavinta ajanvietettä, jonka päässä odottaa vielä herkullinen palkinto – enkä tarkoita tiskaamista. Vaikka hieman kyseenalaistankin addiktoivaa ja aivoja kuluttavaa lyhytvideoformaattia, on se silti tehokas, ajankohtainen ja hauska kanava jakaa omaa innostustaan. Opin kuvaamaan ja editoimaan sosiaaliseen mediaan soveltuvaa videosisältöä ja sain myös rohkeutta olla esillä. Oman äänen nauhoittaminen ja naaman näyttäminen tuntuivat aluksi epämukavalta, mutta siihen tottui nopeasti. Sain paljon kivaa palautetta tutuilta ja tuntemattomiltakin. Syvennyin projektin aikana Instagram Reelsin ohella myös brändäämiseen, ja lisääntyneestä osaamisesta on ehdottomasti hyötyä työelämässä ja muissa luovissa projekteissa. Ennen kaikkea projekti oli jälleen loistava osoitus perfektionismiin taipuvaiselle itselleni, että epätäydellistä materiaalia voi ja kannattaa julkaista, jos haluaa saada jotain valmiiksi ja kehittyä. Ruokavideoiden kuvaus jatkuu minulla ehdottomasti harrastuksena ja kuka tietää, vaikka sitä kautta löytäisi tulevaisuudessa uusia tuttavuuksia, yhteistöitä ja mahdollisuuksia. Tutustu Soijapojun videoihin täältä.
The hottest dance studio in town! – Tanssistudio Wonder Clubin lanseeraus
Vuoden 2023 alussa olin mukana uuden tanssistudio Wonder Clubin lanseeraamisessa. Wonder Club on muun muassa tanssijana, artistina ja vaikuttajana tunnetun Tinzen sekä tankotanssin viisinkertaisen maailmanmestarin Oona Kivelän yhteisprojekti. Wonder Club sijaitsee Helsingissä kauppakeskus REDIssä ja sen alla toimii kaksi erillistä tanssikoulua, Tinze Twerk Studio sekä OonaK tankostudio. Wonder Club Projekti koostui osaltani sosiaalisen median markkinoinnista sekä avajaisviikonlopun tapahtuman tuotannosta yhdessä tiimin kanssa. Olin tehnyt yhdessä projektiohjaajani kanssa markkinointisuunnitelman Instagramiin, jonka mukaan julkaisin itse editoimiani videoita ja muita postauksia. Toimin itse projektin aikaan myös opettajana Wonder Clubilla, joten työtehtävät luonnistuivat hyvin ja olin todella innoissani projektista. Itse avajaistapahtumaan kokosin ison listan eri vaikuttajista, muista julkisuuden henkilöistä sekä tanssijoista, joille lähetimme kutsut avajaisiin. Tehtäväni oli koostaa myös medialista, sillä tavoitteena oli saada mediaa paikalle. Saimme muun muassa Klangi-median tekemään jutun Tinzestä ja Oonasta. Kutsuvierastilaisuuteen järjestimme tarjoilua ja pientä ohjelmaa. Projektin ainoat haasteet liittyivät tiukkaan aikatauluun ja ajoittain oli hieman epäselvää, kenen vastuulla oli mitäkin. Avajaiset olivat kuitenkin todella onnistuneet ja Wonder Clubin tanssitunnit lähtivät todella hyvin liikkeelle osan tunneista myytyä loppuun ennen ensimmäisen kauden alkamista. Wonder Clubin verkkosivut: https://www.wonderclub.fi/ Instagram: wonderclubfi - Katja, kulttuurituottaja 2018
Soup Talks tanssifestivaaleilla
Liikkeellä marraskuussa on pääkaupunkiseudulla vuosittain järjestettävä nykytanssifestivaali. Festivaali kutsuu kokoontumaan yhteen ja kokemaan taiteellisia teoksia sekä paikalliselta taidekentältä, että ulkomailta. Festivaali esittelee taiteilijoiden kriittistä ajattelua, visioita, kokemuksia, unelmia, avaten pieniä ikkunoita maailmaan, jossa elämme. Olin mukana festivaalilla vuonna 2022, jolloin se järjestettiin 3.-13.11. Tapahtumapaikkoina toimivat kulttuurikeskukset Stoa ja Caisa, Tanssintalo, Zodiak, Kiasma ja Taidehalli. Valitsin projektin syventymisalueekseni yleisötyön, sillä minulla ei ole aiheesta aikasempaa kokemusta. Projektin työtehtäviin sisältyi vahvasti yleisön kohtaaminen ja heidän näkemänsä esityksen kokemuksen laajentaminen, joten koin oma syventymisalueeni tulevan luonnollisesti tässä tapahtumassa. Yleisötyö kattaa kaikki ne toimintatavat, joiden avulla on tarkoitus syventää yleisön kokemusta nähdystä esityksestä. Yleisötyön tavoitteita ovat muun muassa: Luoda suhde uusiin katsojiin sekä vahvistaa suhdetta jo olemassa oleviin katsojiin Tehdä esityksen näkemisen kokemuksesta rikkaampi ja monipuolisempi Luoda henkilökohtaisempi suhde katsojan ja esityksen välille Tuoda passiiviseen katsojakokemukseen enemmän toiminnallisuutta Luoda enemmän keskustelua teoksista ja herättää katsojissa erilaisia näkökulmia Festivaalin yleisötyö pyöri vahvasti yhteisen syömisen ympärillä. Kaikkien esitysten päätteeksi yleisölle tarjoiltiin lämmintä keittoa ja osana festivaalin ohjelmaa järjestettiin Caisassa Soup Talks-keskustelutilaisuuksia, joiden järjestäminen oli vastuullani tämän projektin aikana. Keskustelut käytiin festivaalin aikana päivittäin ja niitä moderoi paikallinen taiteilija. Tilaisuuksissa yleisö pääsi kuulemaan festivaalin taiteilijoiden ajatuksia teoksistaan ja niiden synnystä. Tarjoamalla yleisölle ja taiteilijoille lämmin keitto keskustelun yhteydessä, saatiin aikaiseksi lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä tapa luoda parempi yhteys sekä avata keskustelua yhdessä ruokailun ohessa. Pääsin myös vastaamaan yhdestä festivaalin teoksesta, Calixto Neton Feijoadasta. Teoksessa esitettiin brasilian perinne ruuan, feijoadan, valmistus ja sen kiistanalainen historia brasilialaisten orjien näkulmasta musiikin ja tanssin kautta. Esityksen päätteeksi kaikille tarjoiltiin annos feijoadaa. Tässäkin teoksessa siis tuotiin yleisö ja taiteilijat yhteen ruuan voimalla. Tanssitaide ja yleisötyö olivat itselleni täysin uusi alue, joihin pääsin syvemmin tututstumaan tekemässäni projektissa. Keskustelutilaisuuksien ja esityksien järjestelyn lisäksi pääsin kokemaan mitä esitysten taustalla tapahtuu, kuten rekvisiitan hankinta ja vaatehuolto. Projektin aikana tuli monia yllättäviäkin tilanteita ja haasteita, jotka vaativat itsenäistä ja luovaan ratkaisukykyä. Esimerkiksi taiteilijoiden esityksiin tarvittavien rekvisiitan hankinta ja etsiminen opettivat paljon kompromissien neuvottelusta sekä vaihtoehtoisten toteutustapojen keksimisestä rajatun aikataulun puitteissa. Kaiken kaikkiaan Liikkella marraskuussa oli upea ja opettavainen kokemus!
Kesä Flow Festivalin artistituotannossa
Elokuussa 2023 Flow Festivalilla esiintyi 157 artistikokoonpanoa, kymmenellä eri lavalla. Noin puolet esiintyjistä oli kotimaisia. Työskentelin Flow Festivalin artistituotannossa työharjoittelijana noin 50 henkilön kokoisessa tiimissä. Päävastuullani oli festivaalilla esiintyvien kotimaisten artistien ennakkotuotanto yhteistyössä muiden tiimin jäsenten kanssa. Toimin myös festivaaliviikonlopun aikana kotimaisten artistien yhteyshenkilönä. Itsensä johtamisen merkitys korostui projektin aikana ja vastuullisen työroolin myötä merkittävästi. Artistituotannon tiimin vastuulla on esimerkiksi esiintyvien artistien majoitus-, kuljetus-, ruokailu- ja muut vierailujärjestelyt, artistien infopakettien valmistelu, konsertteihin liittyvän tiedon keräys ja jakelu sekä artistien muiden käytännön asioiden hoitaminen ennen festivaaliviikonloppua, sekä sen aikana. Lisäksi tiimi tekee tiivistä yhteistyötä festivaalin teknisen tuotannon kanssa. Erilaisten projektihallinnollisten taitojen, kuten aikataulutus, resursointi, työn suunnittelu ja dokumentointi ohella, myös itsetuntemus on merkittävä osa itsenä johtamista. Katri Mannermaan mukaan itsetuntemuksella tarkoitetaan kykyä luottaa itseensä, sekä omien vahvuuksien ja heikkouksien tuntemista. Itsensä hyvin tunteva ihminen näkee mahdollisuutensa, luottaa itseensä ja hallitsee paremmin epävarmuutta. Itsetuntemus on osa minäkuvaa ja perusta ammatilliselle itseluottamukselle. (Mannermaa 2024, s. 21.) Työyhteisössä on omien vahvuuksien, heikkouksien ja työskentelytapojen tunnistaminen, sekä ääneen sanoittaminen erityisen tärkeää. Oma osaaminen kannattaa tuoda rohkeasti esille, sillä se voi parhaimmillaan avata itselle ja koko työyhteisölle uusia mahdollisuuksia työn tekoon. Avoin kommunikaatio ja hyvässä yhteishengessä työskentely mahdollistavat suuremmankin työyhteisön saumattoman toiminnan, joka oli projektin kannalta erityisen oleellista. Tämä projekti oli itselleni merkittävä ammatillisen itseluottamuksen kehittymisen kannalta. Omaan hieman jo aiempaa kokemusta artistituotannosta tuotantoassistentin roolissa. Pääsin projektin aikana syventämään ja laajentamaan jo hankkimaani osaamista, sekä oppimaan paljon uutta festivaaliympäristössä työskentelystä. Oli mielenkiintoista projektin aikana seurata, miten pienistä paloista syntyy massiivinen tuotantokaari, jonka lopputuloksena on kolmipäiväinen festivaali ja onnistunut artistituotannon kokonaisuus. Lähteet: Mannermaa, Katri 2024. TYÖNTEKIJÄTAIDOT – KÄSIKIRJA. Alma Talent.
Itsensä johtaminen festivaali ympäristössä!
Kallio Block Party -tapahtuman tuottajana toimiminen avasi minulle uuden maailman itsensä johtamisen näkökulmasta. Vaikka omasin jonkin verran teoreettista tietoa tapahtumien järjestämisestä, käytännön kokemus oli aivan erilaista. Tapahtuma-ala osoittautui äärimmäisen vaativaksi ympäristöksi, jossa itsensä johtaminen oli avainasemassa. Opin, että itsensä johtaminen käsittää paljon enemmän kuin vain aikataulujen hallinnan ja tehtävälistojen tekemisen. Se vaatii myös kykyä sanoa ei ylimääräisille tehtäville ja tunnistaa omat rajat. Aluksi minulla oli vaikeuksia näissä asioissa. Annoin tehtävien kasautua ja venytin päiviä liian pitkiksi pyytämättä apua tai kieltäytyä lisätöistä. Tämä johti lopulta uupumukseen. Kuitenkin tästäkin tilanteesta opin arvokkaita asioita. Oppiminen omista virheistä ja rohkeus pyytää apua ovat olennaisia itsensä johtamisen osa-alueita. Kokemukseni Kallio Block Partyssa opetti, että itsensä johtaminen on yhtä tärkeää kuin muidenkin johtaminen. Tasapaino oman jaksamisen ja työn välillä on avain hyvinvointiin, ja virheistä oppiminen on välttämätöntä kehityksen kannalta. Vaikka projekti olikin välillä rankka, se oli samalla mahtava kokemus, josta sain paljon oppia itsestäni ja tulevasta johtajuudestani. Jakakaa teidän kokemuksenne itsensä johtamisesta kommenttikenttään! 😊 José Masena Kulttuurituottaja vuosikurssilta 2021
Imagining Tomorrow International 2024 -seminaari Utrechtissa
Osallistuin alkuvuodesta Utrechtissa, Alankomaissa järjestettyyn Imagining Tomorrow International 2024 -seminaariin. Seminaari on EU:n rahoittama hanke ja sen pääjärjestäjänä toimii hollantilainen HKU University of the arts Utrecht. Mukana oli noin 60 opiskelijaa viidestä korkeakoulusta, jotka sijaitsevat Alankomaissa, Saksassa, Intiassa, Belgiassa ja Suomessa. Seminaarissa osallistujat käsittelivät erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia kysymyksiä yhteisluomisen kautta. Mukana oli 4 paikallista organisaatioita, joille opiskelijat kehittivät yhdessä moninaisia innovaatioideoita, auttaen näin organisaatioita kehittämään toimintaansa entistä parempaan suuntaan. Seminaari oli myös mahdollisuus verkostoitua kansainvälisesti sekä kehittää omaa kansainvälistä ammattiosaamista. Syvennyin projektin aikana kansainväliseen yhteistyöhön, joka oli seminaarin yksi toiminta-ajatuksista, ja pääsin kehittämään kansainvälisesti verkosto-, ammatti- ja kulttuuriosaamistani. Seminaari oli erinomainen tilaisuus ymmärtää paremmin kulttuurienvälisyyttä ja monikulttuurisen yhteistyön merkitystä. Tutustuin projektin aikana Liisa Uusitalon ja Marja Joutsenvirran toimittamaan kirjaan Kulttuuriosaaminen – Tietotalouden taitolaji (toim. 2009) sekä toisena lähteenä Fred Dervinin ja Laura Keihään teokseen Johdanto uuteen kulttuurien väliseen viestintään ja kasvatukseen (2013). Kirjoissa käsiteltiin laajasti kulttuuriosaamista sekä kulttuurienvälisyyttä, jotka ovat tärkeitä käsitteitä ymmärtää, kun tehdään kansainvälistä yhteistyötä. Näiden käsitteiden pohjalta avarsin omaa näkemystäni kansainvälisestä työskentelystä ja sain teoreettista tukea projektin työstämiseen. Opin kirjoista, että toimiva kansainvälinen yhteistyö vaatii ymmärrystä eri kulttuureihin vaikuttavista aineellisista, aineettomista ja toiminnallisista tekijöistä, mutta kykyä kohdata toinen ihminen yksilöllisesti lyömättä lukkoon käsityksiä hänen kulttuuristaan. Projektin lopputuloksena 12 moniammatillista ja kansainvälistä pienryhmää loi jokaiselle paikalliselle organisaatioille yhteensä 3 innovaatiosuunnitelmaa. Oma projektiryhmäni työskenteli Kamp Amersfoort -vankileirimuseon kanssa, jonka näkyvyyttä ja ulkoaluetta pyrimme kehittämään suunnitelmamme kautta. Organisaatio antoi suunnitelmastamme enimmäkseen hyvää palautetta ja totesi sen olevan erittäin käyttökelpoinen. Vaikka saimme innovaatiosuunnitelman lopulta onnistuneesti toteutettua, oli matka sen saavuttamiseen myös jokseenkin haastava. Tätä edesauttoi projektissa enemmän korostunut kova suorittaminen, kuin prosessimainen yhteistyö. Projektista otankin isoimpana oppinani mukaan sen, että matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä. Tällaisessa seminaarissa kansainvälisen yhteistyön ja verkostotaitojen harjoittaminen ovat tärkeässä osassa ja sille pitäisi antaa myös enemmän painoarvoa. Ei siis keskitytä pelkästään laput silmillä suorittamiseen ja vaativiin tuloksiin, vaan annetaan myös arvoa prosessille ja panostetaan siihen. Siten myös kansainvälinen yhteistyö toimii paremmin. Niklas Söderström / Kulttuurituotannon opiskelija 2021
Johtajana intohimoalalla – 4 vinkkiä henkilöstöjohtamiseen tv-alalla
Kulttuurituottajalle on monia työllistymismahdollisuuksia kulttuurin eri aloilta, mistä tällä hetkellä yksi suosittu ala on ollut televisiotuotannot. Suomessa televisiotuotantoyhtiöitä on monia ja tuotettavia ohjelmia löytyy laaja kirjo. Yleisesti televisiotuotannot jaetaan kahteen eri osa-alueeseen non-scripted, eli käsikirjoittamattomiin sarjoihin, sekä scripted, eli käsikirjoitettuihin sarjoihin. Raa’asti yleistäen non-scripted sarjat ovat reality- ja viihdeohjelmia ja scripted sarjat taas osaltaan draama ja komediaohjelmia. Televisiotuotannoissa työskentely on usein projektiluontoista. Työolosuhteet ovat välillä haastavia ja epätyypillisiä. Tv-alalla työskentelevät voivat löytää itsensä niin etelän auringosta, Lapin pakkasista kuin myös Helsingin loskasäästä. Alalla on pienet piirit, työryhmät koostuvat usein määräaikaisista freelancer-työntekijöistä. On ennemmin sääntö kuin poikkeus, että työryhmäläiset ovat osin tuntemattomia toisilleen. Olen työskennellyt televisiotuotannoissa noin 3 vuotta, minkä aikana olen saanut mahdollisuuden työskennellä ja oppia niin non-scripted kuin myös scripted tuotannoista. Oma kokemukseni perustuu ainoastaan tuotanto-osaston työtehtäviin, missä olen työskennellyt niin tuotantoharjoittelijana, -assistenttina, -koordinaattorina kuin myös tuotantopäällikkönä. Tein viimeisen kulttuurituotannon syventävän projektin non-scripted televisiotuotannosta, missä työskentelin tuotantopäällikkönä. Koska tuotantopäällikön työtehtäviin kuuluu esihenkilö- ja työnjohtamisvastuu, halusin tarkastella projektin syventymisalueena henkilöstöjohtamista televisiotuotannoissa. Kaija Collin ja Soila Lemmetty ovat määritelleet kirjassaan Siedätystä johtamisallergiaan! Vastuullinen johtajuus itseohjautuvuuden ja luovuuden tukena työelämässä (2019, s. 46) pehmeän henkilöstöjohtamisen mallin, missä keskeisintä on: avoin viestintä, ryhmien merkitys työnteossa, yksilön mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen sekä organisaation vuorovaikutus ympäristön kanssa. Mukauttaen Collinin ja Lemmetyn (2019, s. 46) pehmeän henkilöstöjohtamisen mallia, tässä neljä vinkkiä henkilöstöjohtamiseen tv-alalla: Avoin viestintä Viestinnän merkitystä johtamisessa ei voi ikinä korostaa liikaa! Usein mahdolliset konfliktitilanteet johtuvat väärinkäsityksistä ja viestintäkatkoksista. Ole aina rehellinen, avoin ja läpinäkyvä viestinnässäsi. Positiivinen ja rauhallinen asenne on hyvä pitää mielessä vaikeinakin päivinä. Ryhmien merkitystä työnteossa Televisiotuotannot koostuvat usein monimuotoisista työryhmistä, missä osaaminen asettuu laajalle skaalalle teknisistä taidoista taiteelliseen ammattilaisuuteen. Hyödynnä työryhmän monialaista osaamista ja kannusta työntekijöitä yhteistyöhön. Yritä välttää kuppikuntien ja turhan hierarkian syntymistä kuvaussetissä. Ryhmäytyminen on tärkeä voimavara haastavassa työympäristössä. Yksilön mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen Tv-tuotantojen suola on oman työntuloksen konkreettinen näkeminen. Muista arvostaa ja kiittää jokaisen työpanosta; pienistäkin puroista syntyy kaunis joki. Luo henkilöstöjohtajana työntekijöille mahdollisuudet ammatilliseen kehitykseen ja ole tukena jokaisessa kehityksen vaiheessa. Luottamuksen kokemus ja vastuun saaminen lisää työntekijöiden työssä viihtymistä. Organisaation vuorovaikutus ympäristön kanssa Henkilöstöjohtajana muista, että edustat organisaatiota, jossa työskentelet. Viesti ja toimi johdonmukaisesti sekä esimerkillisesti organisaation arvojen mukaisesti. On hyvä kertoa ja muistuttaa työryhmää turvallisen tilan periaatteista sekä organisaation työsuojeluvaltuutetuista. Tärkeimpänä, kohtele ihmisiä ihmisinä. Omalla urallani uskon oman henkilöstöjohtamisen tyylini muotoutuvan ja kehittyvän. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 😊 -Ailiina, Kulttuurituottaja vuosikurssilta 2020 Lähde: Collin, K. & Lemmetty, S. (2019). Siedätystä johtamisallergiaan! Vastuullinen johtajuus itseohjautuvuuden ja luovuuden tukena työelämässä. Edita.
Tuotantoharjoittelija – Vain ääni ratkaisee!
Elokuva – ja TV-tuotannon maailma on aina kiinnostanut, joten päätin viimeisellä projektillani tehdä uuden aluevaltauksen. Tästä innostuneena hain The Voice of Finlandin tuotantoon ja projektin toteutin tuotantoharjoittelijana Ääni Ratkaisee -vaiheessa. Projektin aikana pääsin mukaan ennakkotuotantoon, kuvauksiin sekä jälkituotantoon. Kuvauksissa työryhmä oli iso, päivät pitkiä ja kiireisiä. Jaksot kuvattiin Porvoon Taidetehtaalla, joten isoimman osan ajasta majoituimme myös Porvoossa. Projektin aikana opin käytännössä kuinka tärkeää on hyvin ja täsmällisesti tehty aikataulu – niin töissä kuin vapaa-ajalla. Pitkät päivät osoittautuivat ajoittain raskaaksi, henkisesti sekä fyysisesti. Intensiivisissä projekteissa itsensä johtaminen onkin todella merkittävässä roolissa. On tärkeää oppia havainnoimaan ja tuntemaan itsensä sekä löytää mieluisat palautumiskeinot, joiden avulla jaksaa. Joillakin tämä voi olla itsekseen olemista kotona tai luonnossa liikkumista. Olen huomannut, että omaa jaksamistani edesauttaa ystävien ja perheen näkeminen. Sosiaaliset tilanteet antavat lisää energiaa ja samalla muuta sisältöä arkeen töiden vastapainoksi. Olen tyytyväinen, että lähdin tutkimaan, millaista TV-tuotannon kulisseissa on. Kannustankin kaikkia käyttämään opintonsa tutustumalla eri aloihin ja etsimään sitä kautta omaa ammatti-identiteettiään. Erilaiset projektit ja harjoittelut auttavat löytämään omaa kiinnostuksen kohdetta tai myös tuotantoja, jotka eivät ole itseään varten. Tämä projekti puolestaan toi minulle lisää innostusta jatkamaan TV-tuotantojen parissa! Tessa M. Kulttuurituottaja vuosikurssilta 2020