Kategoria: Opiskelijat
Kestävä kehitys Tv-tuotannossa
Televisiotuotanto, tuo valtava koneisto, joka vaatii paljon erilaisia resursseja toimiakseen. Mitä onkaan ekologisuus kulissien takana? Voiko Tv-ohjelman tuottaminen olla kestävää? Pääsin työskentelemään tuottajaharjoittelijana The Voice of Finlandin 13. tuotantokaudella ääni ratkaisee-vaiheessa. Tuotannossa kestävällä kehityksellä oli merkittävä rooli, kestävää näkökulmaa toteutettiin Albert ympäristöjärjestelmän avulla. Tämä Baftan (British Academy of Film and Television Arts) alainen ympäristöjärjestelmä tarjoaa tuotannoille hiilijalanjälkilaskurin, mahdollisuuden sertifiointiin sekä ympäristökoulutusta ja -tietoutta. Ekologisuus kulissien takana The Voice of Finlandissa ekologisuus näkyy monin tavoin. Albert-ympäristöjärjestelmään raportoidaan kaikki teot, ja kierrätys on nostettu kunniaan. Lasista ja metallista biojätteeseen – kaikki kierrätetään. Sähköiset lomakkeet ja sopimukset vähentävät paperijätettä ja toimiston sähkö on peräisin uusiutuvista lähteistä. Kuvauspäivinä ekologisuus on osa arkea: kierrätyspisteet, veden harkittu käyttö ja roskispäiväkirjat pitävät jätteet kurissa. Kimppakyydit, kierrätettävät CREW-passit ja välttäminen kertakäyttöaterimien käytössä ovat osa tuotannon arkea. Ruualla on merkittävä vaikutus ilmastoon, ja noin viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksesta aiheutuu siitä. The Voice of Finlandissa panostettiin vegaanisiin vaihtoehtoihin, ja lihankulutusta pyrittiin vähentämään tietoisesti. Ruoan vaikutuksia ympäristöön tarkastellaan laajasti, ja tuotantoryhmän ruokailut on suunniteltu niin, että aina on mahdollisuus vegaaniseen ruokaan. Kiertotaloutta ja jätteen vähentämistä Televisiotuotannossa käytetään valtavia määriä materiaaleja, mutta The Voice of Finlandissa on panostettu kiertotalouteen. Lavastus ja rekvisiitta saavat uuden elämän, kun vanhoja tavaroita hyödynnetään uudelleen. Kierrätetyt kuvauskalustot ja vähentynyt tarve kuljetuksille ovat osa suurempaa ekologista visiota. Vaikka kompromisseja joudutaankin tekemään, The Voice of Finlandin 13. tuotantokausi osoittaa, että kestävän kehityksen huomioiminen tv-tuotannoissa on mahdollista ja välttämätöntä. Suurella näkyvyydellä varustetut tuotannot voivat toimia esimerkkinä ympäristöystävällisestä viihteestä, ja The Voice of Finland on valinnut astua tähän kestävän tulevaisuuden valokeilaan. Noora/Kutu19
Miksi tulevaisuusajattelu on tärkeää kulttuurialalla?
Miksi käännämme usein katseemme menneisyyteen ongelmia kohdatessamme sen sijaa, että katsoisimme pidemmälle tulevaisuuteen ratkaisun löytämiseksi? Tulevaisuusajattelun lisääminen osaksi kulttuurituottajan työkalupakkia auttaa meitä ja organisaatioita, joissa työskentelemme, olemaan resilienttejä niin ulkoisissa, kuin sisäisissä muutoksissa. Tulevaisuuden ennakointi esimerkiksi erilaisin skenaariomenetelmin on loistava tapa saavuttaa uudenlaisia näkökulmia nykyhetkeen ja sen ongelmiin tai mahdollisuuksiin. Tulevaisuutta ennakoimalla voimme etsiä vastauksia myös siihen, millaisia muutoksia meidän pitäisi tehdä organisaatioissamme, jotta resilienssimme ympäröivän maailman muutoksiin kasvaisi. Organisaatioihin vaikuttaa niin megatrendit kuin lyhyempi kestoiset paikalliset muutokset. Kulttuurialalla usein tulevaisuudenennakointi ja tätä kautta monet päätökset tulevaisuudesta jätetään ns. politiikoille tai valtiovallalle. Olisi erittäin hyvä ottaa proaktiivisempi ote tulevaisuudenuhkien tai mahdollisuuksien edessä. Tulevaisuuden ennakointi on johtajan työkalu. Ihmisten johtamiselle on englanniksi oma termi ”leadership” verrattuna asioiden johtamiseen ”management”. Asioiden johtaminen on hallinnoimista ja olemassa olevien rakenteiden ylläpitoa. Muutosjohtaminen on ihmisten johtamista ja mikäli haluamme johtaa muutosta hyvin, on oltava vahva visio, mihin muutoksella pyritään. Organisaatioiden on kyettävä vastaamaan muutoksiin pidemmän tähtäimen suunnitelmilla, ei hetkellisesti auttavilla uudelleenjärjestelyillä tai poikkeusmenettelyillä. Joustavalla organisaatiomallilla voi paremmin vastata muutoksiin ja johtajan yksi tehtävä on kannustaa organisaatiotaan tai tiimiään kehittymään kohti tällaista mallia. Kulttuurialalla siis tarvitaan vahvaa ihmisten johtamisen taitoa, jotta pystymme muuttumaan maailman mukana. Systeemiä ei voi muuttaa, ellei tunne systeemiä. Systeemiajattelu on olennainen osa tulevaisuuden ennakointia ja mikäli tunnemme kompleksisen systeemimme, on meidän helpompi nähdä erilaisten tulevaisuuden skenaarioiden vaikutukset esimerkiksi organisaatioomme systeemiin tai systeemiin, minkä osa se on. Nykyisin puhutaan paljon ”kestävyydestä” – sekä ekologisesta että sosiaalisesta. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta sen toteutumiseen voi vaikuttaa osana yhteisöä tai yksilönä. Millainen on haluttu, kestävä, tulevaisuus kulttuurialalla? Kuinka voimme taata työpaikkojen ja rahoituksen säilymisen? Miten organisaatiot voivat varautua rahoituksen vähenemiseen? Miten jaamme vähentyneet resurssit tehokkaimmin tai kestävimmällä tavalla? Näihin kaikkiin kysymyksiin on mahdollista löytää vastaukset tulevaisuuden ennakoinnin avulla. Kaikissa organisaatioissa on oma organisaatiokulttuurinsa ja sen muuttaminen on haastavaa. Tämä on kuitenkin mahdollista luomalla vahvaa uutta, kaikkien hyväksymää ja allekirjoittamaa visiota. Yhteisen uudenlaisen tulevaisuuden vision luominen yhdessä on ensimmäisiä askeleita kohti kestävämpää tulevaisuutta. Anna Rouhu on Teatterikorkeakoulusta maisteriksi valmistunut valosuunnittelija. Valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt monipuolisesti freelancer valosuunnittelijana niin Suomessa kuin ulkomailla. Tällä hetkellä Rouhu työskentelee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun taiteellisen toiminnan tukipalveluissa valosuunnittelijana ja Valo- ääni- ja AV –tiimin päällikkönä. Kulttuurituottaja (YAMK) tutkinnon hän suoritti 2023. Lue lisää opinnäytetyöstä: Rouhu, Anna (2023). Katse tulevaisuuteen: teknisen tuotannon työkaluja. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Instagram haltuun: kolme vinkkiä ammattilais- tai yritystilin käyttöön
Sosiaalinen media ja erityisesti Instagram on nykyään lähes välttämätön työkalu oikeastaan minkä tahansa yrityksen markkinoinnissa. Lokakuussa 2023 se oli Statistan mukaan yksi maailman viidestä käytetyimmistä sovelluksista. Erityisesti milleniaaleille Instagram on sellainen, jota selaillaan jos on tylsää. Siksi asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden tavoittaminen sen kautta on äärimmäisen helppoa. Instagram onkin mielestäni tärkeä työkalu kulttuurituottajille. Tässä siis kolme hyvää pointtia Instagram-geimin uppaamiseen: Laadukkaat postaukset Instagrammilla on vuonna 2023 yli 1,3 miljardia käyttäjää Statistan mukaan. Potentiaalisten asiakkaiden tavoittaminen siellä on siis todella helppoa, varsinkin kun suositut postaukset eivät vaadi kalliita resursseja - tärkeämpää on erottua joukosta. Laatu on määrää tärkeämpää, ja on hyvä miettiä, kenet postauksella halutaan tavoittaa ja milloin postaus kannattaa tehdä. Instagramin yritystilin käyttäminen ei eroa henkilökohtaisen tilin käyttämisestä ollenkaan. Yritystilin ainoa ero on tarjolla oleva statistiikka esimerkiksi seuraajien aktiivisuudesta ja siitä, mikä on erityisesti kiinnittänyt heidän huomionsa. Tämä helpottaa tulevien postausten suunnittelemista huomattavasti. Milloin kannattaa postata? Postausten laadun lisäksi niiden ajankohta on tärkeää. Moni meistä on varmasti tottunut postaamaan Instaan silloin, kun se on itselle sopivinta, ajattelematta sen tarkemmin päivää tai vuorokauden aikaa. Ammattilaispostauksissa näihin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Netti on pullollaan erilaisia oppaita siitä, milloin on otollisin aika tehdä postaus, ja esimerkiksi Sproutsocial ja Hootsuite suosittelevat sivuillaan arki-aamupäiviin painottuvia postauksia. Kannattaa siis miettiä, mihin aikaan seuraajat ovat parhaiten tavoitettavissa, mutta myös sitä, mihin aikaan postaaminen on sopivinta esimerkiksi oman yrityksen tai vaikkapa tapahtuman luonteen kannalta. Otollisia aikoja postauksen tekemiseen. Lähde: Sprout Social Postausten sävy Sara Varjoranta sanoi opinnäytetyössään “Sosiaalisen median strategia - Tapaus Nitro” että “Hyvä ja toimiva markkinointi sosiaalisessa mediassa vaatii luovuutta, sillä viestiä ei saada läpi huutamalla, isoilla mainoksilla eikä kovalla toistolla”. Olen itse tästä täysin samaa mieltä, sillä toistuvat, painostavat mainokset esimerkiksi Instagramissa tuntuvat herkästi ärsyttävältä kiinnostavan sijasta. Tämän vuoksi haluan itse miettiä alusta lähtien lähestymistapaa, jossa postaukset eivät vaikuta suoralta mainonnalta, vaan enemmän kurkistuksilta yrityksen arkeen, antaen helposti lähestyttävän ja inhimillisen kuvan.Mielestäni tämä malli sopii erityisesti silloin, kun halutaan pehmentää yrityksen kuvaa ja päästä pois kylmästä, liian ammattimaisesta mielikuvasta. Hyvä esimerkki tästä on Verohallinnon Instagram-tili, jossa sisältö tekee esimerkiksi veroihin ja veroprosenttiin liittyvät asiat helpommin saavutettaviksi ja ymmärrettäviksi nuoremmille henkilöille humoristisella ja rennolla otteella. Verohallinnon virallinen Instagram-tili. Esimerkkipostauksia Verohallinnon Instagrammista. Postauksien sävy on merkittävä asia, jonka pohtiminen kannattaa.Vaikka pidän itse erityisesti kaverillisesta ja rennosta sävystä, niin kaikkiin postauksiin se ei sovi.On tärkeää miettiä, minkälainen sävy on kaikista sopivin, ja miten omien postausten sävy erottuu kilpailijoista. “Kirjoittajan persoonallinen ääni ja kiinnostava ilmaisutapa ovat nettivaikuttamisen tärkeimmät avaimet” todettiin opinnäytetyössä Sosiaalisen median strategian luominen - Case: StepUp Oy. Erityisesti tänä päivänä, kun sosiaalinen media on niin merkittävä osuus meidän kaikkien arkipäivää, on tärkeää miettiä siten, miten erottua joukosta. Kuvat ja postausten sisällöt vaihtelevat paljon niiden sisällön takia, joten myös postauksen äänen tulee olla kiinnostava. Vaikka postauksen aihe olisi kuinka kiinnostava, ei seuraaja jaksa lukea sitä, jos asia on esitetty epäselvästi tai turhan pitkäveteisesti. Sävyn lisäksi kannattaakin miettiä kieltä, jota postauksissa käytetään. Kirjakieli on virallista ja usein myös helppolukuista, mutta voi kuulostaa jäykältä ja kankealta. Puhekieli puolestaan on helposti lähestyttävää, mutta onko se tarpeeksi selkeää? Esimerkiksi slangisanojen käyttämistä voi miettiä tarkemmin, jotta esimerkiksi kuvatekstin sanoma pysyy lukijalle selkeänä taustasta riippumatta. Instagramin kannalta on siis oleellista muistaa kolme asiaa: laatu, aika, sävy. On parempi postata yksi hyvä ja huolellisesti suunniteltu postaus, kun monta huonoa, vasemmalla kädellä sutaistua postausta. Kannattaa postausta suunnitellessa myös miettiä julkaisuajankohtaa, sillä jos postaat kahdelta yöllä, on todennäköistä että seuraajasi eivät näe postausta ja sen sitovuus jää matalaksi. Erityisesti videoiden sekä kuvatekstien kanssa myös sävyllä on väliä: jos kyseessä on hassuttelupostaus, ei siinä kannata ehkä käyttää kirjakieltä, mutta jos kyse on tärkeästä informaatiosta joka seuraajien olisi hyvä tietää, kannattaa asia esittää selkeästi Kolme pointtia yritys- tai ammattilais Instagram-tilin käyttöön: laatu, aika ja sävy. Iina Kaikko, kutu19.
Intohimoa ja niukkuutta – kokemus mahdollisuuksien puutteesta taideorganisaation kehittämisen haasteena
Luovia dokumenttielokuvatuotantoja valmistetaan Suomessa yrityksissä, jotka toimivat pääasiassa julkisen projektirahoituksen varassa. Dokumenttikilta ry:n mukaan elokuvien rahoitus on jäänyt 2000-luvulla tasolle, joka ei enää pian mahdollista ohjaajien ja tuottajien toimeentuloa, ja tätä kautta ammattimaista tekemistä. Tekijöiden parissa on voimakas halu toimia eettisesti, mutta rahan ja ajan puute vaikeuttavat konkreettisia tekoja vastuullisuuden eteen. Katse on helppo kääntää rahoittajiin, mutta olisiko jotain tehtävissä sillä aikaa, kun byrokratian rattaat pyörivät? Alaa koskevissa selvityksissä on havaittu, että erityisesti dokumenttielokuvia Suomessa tuottavat yritykset ovat pieniä sekä liikevaihdon että henkilöstön lukujen valossa, joka saattaa vaikeuttaa organisaatioiden pitkäjänteistä kehittämistä. napafilms oy:n tilaamassa kehittämistyössä Dokumenttielokuvatuotannon jaettu johtajuus: johtamisen kehittäminen napafilms-tuotantoyhtiössä havaitsin, että luovien dokumenttielokuvissa johtajina toimivat tuottajat ja ohjaajat kokevat alan taloudellisten realiteettien vaikuttavan merkittävästi heidän tekemäänsä johtamis- ja asiantuntijatyöhön. Kehittämistyön tuloksista kuitenkin ilmeni myös, että tekijöiden parissa on runsaasti halua kehittää toimintaa eettiseen ja sosiaalisesti vastuulliseen suuntaan. Lisäksi alalla toimivien yksilöiden sisäinen motivaatio on vahvaa ja epävarmuutta täynnä olevaan tuotantomalliin tottuneet tekijät ovat äärimmäisen joustavia ja lujahermoisia. On kenties ilmeistä, että rahoitus vaikuttaa moneen projektinhallinnan osa-alueiseen, kuten aikatauluun, kustannuksiin, henkilöstön ja resurssien hallintaan, riskien hallintaan ja laatuun. Tuotantoyhtiöiden toiminnan kehittämisen keskeiseksi haasteeksi nousi työn haastatteluaineistossa kokemus mahdollisuuksien puutteesta: joko aikaa tai rahaa on aina liian vähän. Usein nämä ovat myös sama asia. Kokemus siitä, millä tavoilla rahoitus vaikuttaa elokuvantekijöiden toimintaan oli jopa niin vahva, että rahoituksen koettiin ”johtavan” tekijöitä. Jos yritykset taistelevat olemassaolostaan ja tekijät kokevat, ettei heidän työstään saamansa palkkio vastaa todellisuudessa tehdyn työn määrä, on konsultin luonnollisesti hankala ehdottaa merkittäviä satsauksia, kuten sisäisten uudistusten tekemistä, uusien järjestelmien synnyttämistä, henkilöstön laajamittaista kouluttamista tai uusien osaajien palkkaamista. Näistä syistä luovan alan organisaatioiden, jotka toimivat projekteittain tai muun määräaikaisen avustuksen turvin, olisi tärkeää tunnistaa omat ja verkostojen vahvuudet sekä valita tarkoin ne asiat, jotka ovat kehittämisen prioriteetteja. Suurten kehitysprojektien sijaan olisi syytä tunnistaa sellaiset kehittämisen kohdat, jotka ovat tehtävissä jo nyt tai aivan kohta ja aloittaa niistä. napafilms-tuotantoyhtiössä oli esimerkiksi valmistettu henkilöstön työturvallisuusohjeistus ja jalkautettu ohjeita sidosryhmiin. Tämän käytännön päälle voidaan jatkossa rakentaa lisää toimintaa, esimerkiksi laajentamalla ohjeistoa muihin vastuullisuuden osa-alueisiin. Epävarmoja ja pitkiä prosesseja hallinnoiva dokumenttielokuvatuottaja voi pyrkiä myös pohtimaan sitä, millaisilla arjen rutiineilla hän voi vahvistaa suhdettaan työryhmään ja tukea aidon luottamuksen syntymistä ryhmässä. Luottamuksen voidaan nimittäin nähdä olevan kriittinen tekijä dokumenttielokuvan työryhmän onnistumisen kannalta. Sen mahdollistama psykologinen turvallisuus vahvistaa tutkitusti ryhmien luovuutta, tyytyväisyyttä ja tehokkuutta, ja kun ryhmän jäsenet uskaltavat tuoda esiin epäkohtia, myös yhteisö kehittyy. Eräs kehittämistyöhöni haastatelluista tuottajista toi esiin, ettei heidän yrityksessään ei ole aina mahdollistaa käyttää lakipalveluja, sillä kustannukset ovat pois suoraan elokuvan tuotantobudjetista. Tämä toi mieleeni kysymyksen siitä, ajattelemmeko me taide- tai kulttuurituotteen hallinnollisten toimien olevan jollain tavalla erillisiä itse teoksesta ja arvotammeko me teoksen valmistamisen osa-alueita eri tavoin. Vastuullisuutta voidaan lisätä ammattimaistumisen kautta ja tästä näkökulmasta on tärkeää, että tarkastelemme aidosti ja kriittisesti sitä, mitä osaamista me tarvitsemme ja haluamme organisaatioihimme. Vastuullisuuden minimitasona pidetään yleensä lakien noudattamista, josta seuraa, että meidän on pidettävä hallinnolliset ja juridiset osa-alueet mielessämme, kun arvioimme toiminnan vastuullisuutta ja kehittämistoimien prioriteetteja. Kulttuurituottaja YAMK -tutkinnon vuonna 2023 suorittaneen Roosa Tikanojan kiinnostuksen kohteita ovat erityisesti osaamisen ja johtamisen kehittäminen audiovisuaalisella alalla. Av-alan projektipäällikkönä ja HR-tehtävissä työskennellyt Tikanoja vetää alan kestävän kehityksen hanketta, jonka keskiössä ovat erityisesti sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen vastuullisuuden teemat. Lue lisää opinnäytetyöstä: Tikanoja, Roosa (2023). Dokumenttielokuvatuotannon jaettu johtajuus: johtamisen kehittäminen napafilms-tuotantoyhtiössä. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Kulttuurituottajana museossa
Kansallismuseon torni on vaikuttava. Varsinkin, kun seisoo itse hölmistyneenä sekä tornin että oman edessä olevan elämän edessä. Olin juuri astumassa museoon tekemään itsenäistä projektiani ja jännitin, oliko vuosien haavekuva tuottajana museossa työskentelystä totta vai puuterimaista unikuvaa. Työnkuvani projektissa oli helposti lähestyttävä: avustava tuottaja Kansallismuseon tuottaja Viktor Sohlströmille. Projekti itsessään koostui useasta osasta. Kaksi ensimmäistä liittyi Kansallismuseossa avautuvaan Jaakko Heikkilän näyttelyyn Vaurauden filosofia. Sain tehtäväkseni suunnitella non-stop-työpajan näyttelyyn, jossa olisi tarkoitus tehdä pinssi tai rintaneula. Aihe kumpusi Heikkilän näyttelyn yhteyteen liitetyistä kokoelmateoksista, miniatyyrimaalauksista. Ne olivat aikansa luksustuote, joita kannettiin mukana matkoilla ja muisteltiin omia rakkaita. Pajassa sai tehdä oman ”miniatyyrimaalauksen”, jota sai kantaa mukanaan. Oli mielekästä olla käytännön pohdintojen parissa: mikä olisi hauskaa puuhaa niin lapsille kuin aikuisille, helppo toteuttaa, suhteellinen edullinen jne. Pajan lopullinen toteutus jäi avoimeksi, sillä oma osuuteni koski vain suunnittelua. Vaikka se ei olisi toteutunutkaan, sain paljon irti jo tästä vaiheesta. Toinen osa projektista liittyi Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksiin, joissa filosofi Sanna Tirkkosen johdolla pohdittiin Heikkilän näyttelyn teemoja eri aiheiden kautta. Heikkilän näyttelyssä oli henkilökuvia Suomen varakkaimmista ihmisistä. Homogeenisuus oli selvä: miesvoittoista ja valkoista. Avaimia ajatteluun -keskustelutilaisuuksissa oli mahdollisuus pohtia juuri näitä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti kaivertavia kohtia ammattilaisajattelijan kanssa. Tilaisuudet olivat selkeitä: Tirkkonen alusti päivän aihetta filosofisesta näkökulmasta, josta sitten keskusteltiin osallistujien kanssa. Tilaisuudet striimattiin myös museon Facebookiin. Kolmas osa projektiani oli olla mukana Sibelius-Akatemian Kansallismuseossa järjestämissä konserteissa. Niitä oli kahtena päivänä, kolmessa eri museon tilassa. Tilaisuudet olivat avoimia kaikille, mutta ne järjestettiin museon aukioloaikojen ulkopuolella. Yksi tavoite opiskeluprojektissa oli se, että saisin jotain käryä siitä, haluanko työskennellä museossa. Mikä tuottajan rooli on siellä? Millaisia työtehtäviä hänellä on? Minulle valkeni se, että tuottaja on yksi yleisötyön tiimin jäsenestä, joka toteuttaa koko museon, mutta varsinkin yleisöntyön tavoitteita luoda enemmän kerroksia museon kävijäkokemukseen. Monet teokset voivat olla käsitteellisiä, vaikeasti avautuvia tai ne sisältävät yhteiskunnallisesti hankalia ja kipeitä aiheita. Yleisötyö tutkii ja toteuttaa erilaisia tapoja saada näyttely avautumaan katsojalle. Yleisötyön yksi suurimmista asiakaskohteista ovat lapset ja nuoret, joille erilaiset pajat sekä muut aktivoivat toiminnat sopivat erityisesti. Muutenkin yleisötyö tavoittelee sitä, etteivät museot olisi vain passiivisia tiedonantajia vaan paikkoja, joissa kaikenikäiset ja taustaiset ihmiset voivat oppia uutta, inspiroitua, viettää aikaa ja olla omina itsenään. Vuorovaikutteisuus tuo kävijälle tunteen, että on enemmän osa kokonaisuutta. Kuten Kansallismuseossa, voivat museot myydä myös omia palveluitaan ulos ja tuottaa asiakkaille kuratoitua ohjelmaa. Museon tuottaja voi siis tuottaa sisältöä, näyttelytiimin tai yleisötyötiimin eli museon sisäisiä toiveita, mutta myös myyntipalveluna ulkopuolisille tahoille. Tämä on hyvä tulonlähde museoille, joiden tilat saattavat olla ison ajan tyhjillään. Sain kokonaiskuvan, että tuottajan työ voi olla yllättävän monipuolinen museoissa. Tuottamisen tarpeita voi tulla monelta eri tiimiltä museon sisältä ja ulkopuolelta. Jännitykseni Kansallismuseon portailla haihtui ilmaan heti päästyäni kiinni hommista. Kun saa olla ja tehdä työtä rakastamassaan ympäristössä on yksi parhaimmista fiiliksistä ja sillä tiellä haluan pysyä. Terveisin Museotäti in the making, Johanna László
Voiko tuottajasta tulla sittenkin viestijä?
Olin kesällä 2023 Helsingin tapahtumasäätiöllä viestinnän harjoittelijana. Se, miten päädyin nimenomaan viestinnän harjoitteluun, oli monen asian summa. Ennen kulttuurituotantoa olen opiskellut kotimaista kirjallisuutta, ja harjaantunut kirjoittamaan myös erilaisia tekstejä. Viime keväänä sain vinkin siitä, että Tapahtumasäätiö hakee kesälle viestinnän harjoittelijaa. Niinpä hain paikkaa ja sain sen! Kiinnostava identiteettikokeilu En ollut osannut kuvitella itseäni markkinoinnissa ja viestinnässä ennen tätä työmahdollisuutta. Oikeastaan en ollut edes tullut ajatelleeksi, että kulttuurialalla voisi tehdä töitä nimenomaan viestintään keskittyen. Mahdollisuus työskennellä tämän tapahtuma-alan osa-alueen parissa tuntui kiinnostavalta identiteettikokeilulta: voisiko viestintä sittenkin olla minun juttuni tuottamisen sijaan? Viestinnässä yhdistyy itseasiassa moni asia, josta pidän. Monipuolisten kulttuuritapahtumien lisäksi siinä ollaan tekemisissä jatkuvasti myös tekstien ja kirjoittamisen kanssa. Viestinnässä ei myöskään tarvitse huolehtia joistakin sellaisista itselleni vieraammilta tuntuvista tuottamisen alueista, kuten esimerkiksi tekniikasta ja siihen liittyvistä laskelmista. Satoja tapahtumakuvauksia ja luovia somesisältöjä Tehtäväni liittyivät suurimmaksi osaksi Helsinki-päivään ja Taiteiden yöhön, joissa vastasin kaupunkitapahtumien tapahtumakuvausten koordinoinnista sekä Taiteiden yön sosiaalisesta mediasta. Lisäksi olin apuna Helsingin juhlaviikkojen somessa ja kirjoitin nettisivuille artikkeleita. Tehtäväni tapahtumakuvausten parissa vaativat järjestelmällisten työtapojen luomista, mutta työtapojen vakiinnuttua ne tuntuivat melko rutiininomaisilta. Kävin läpi yhteensä lähes 500 tapahtumakuvausta, joista jokainen vaati lisäksi useita uusia käsittelykertoja esim. käännösten ja muokkausten myötä. Olin myös aktiivisesti yhteydessä tapahtumajärjestäjiin ja käännöstoimistoon. Opin prosessissa erityisesti järjestelmällisyyttä ja tehokkuutta, sekä kommunikoimaan sähköpostitse ammattimaisesti ison organisaation edustajana. Taiteiden yön somen tekeminen puolestaan oli ensisijaisesti luovaa tekemistä, jossa kehityin kesän aikana paljon. Opin tapahtumien somemarkkinoinnin suunnittelusta ja aikatauluttamisesta sekä siitä, minkä tyyppiset sisällöt yleensä toimivat parhaiten. Somen tekeminen oli hauskaa erityisesti tapahtumien lähestyessä ja tapahtumapäivänä, jolloin sain olla jatkuvasti mukana tapahtumien kulussa. Kesän mieleenpainuvin hetki oli Taiteiden yönä, kun Kansalaistorilla esitettiin valtavalta screeniltä taiteilijakaksikko Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen ohjaamia Katastrofielokuvien loppukohtauksia. Ennen esitysten alkua olin ollut Oodin kirjastossa työskentelemässä tehden Taiteiden yön somea. Kun astuin ulos Oodin ovista Kansalaistorille juuri ennen tapahtuman alkua, häkellyin ihmispaljoudesta edessäni. Tuntui äärettömän siistiltä, että niin moni ihminen oli kiinnostunut meidän tekemästä tapahtumasta ja löytänyt paikalle! Tässä hetkessä tunsin, että kaikilla tapahtumakuvausten parissa viettämilläni välillä puuduttavillakin tunneilla oli merkitystä. Eiväthän ihmiset olisi löytänyt paikalle ilman toimivaa viestintää. Entä miten sitten kävi? En kuitenkaan vielä tiedä vastausta kysymykseen siitä, voisiko minusta tulla sittenkin tuottajan sijaan viestijä. Sain kesän perusteella sellaisen vaikutelman, että markkinoinnin ja viestinnän tiimin työ tapahtuu lähes kokonaan tietokoneen välityksellä erilaisia tekstejä ja markkinointimateriaaleja suunnitellen ja luoden. Koin ajoittain jatkuvan toimistolla tai kotona etätoimistolla tietokoneen ääressä istumisen raskaaksi. Huomasin, että jaksoin työpäivät aina paremmin, jos ne sisälsivät myös jonkinlaista liikkumista toimiston ulkopuolella. Tapahtumasäätiön tuottajien työ vaikutti vierestä seurattuna sisältävän enemmän esimerkiksi asioiden hoitamista käytännössä tapahtumapaikoilla. He olivat myös viestintää enemmän suoraan yhteydessä esiintyjiin ja muihin yhteistyötahoihin. Tapahtumasäätiö oli kokonaisuudessaan todella antoisa ja opettavainen kesätyöpaikka, koska viestinnän ja markkinoinnin tehtävien lisäksi opin samalla myös muiden organisaation työntekijöiden tekemistä seuraamalla. Koin viestinnän tehtävät kiinnostaviksi ja merkityksellisiksi, mutta minuun jäi silti myös tuottajuuden kipinä. Haluaisin siksi vielä myöhemmin opintojeni aikana tehdä harjoittelun myös tuotannon puolella.
Kesä artistituotannon parissa – kolme tärppiä itsensä johtamiseen työelämässä
Fullsteam Agency on kotimainen ohjelmatoimisto, sekä vuosittain lukuisten kotimaisten ja ulkomaisten esiintyjien konserttien järjestäjä. Toimiston omaan rosteriin kuuluu artisteja laajalta genreskaalalta, JVG:stä ja Sannista Stam1naan ja Rytmihäiriöön. Olin kesän 2023 mukana Fullsteam Agencyn kotimaisen tuotannon tiimissä kesälomien tuuraajana jatkona kevään aikana suoritetulle työharjoittelulle. Otin harteilleni kunkin tiimissä olevan tuottajan projektien valvomisen heidän poissaolojen aikana. Päätin viimeisenä projektinani tutkia itseni johtamista oman käytännön toiminnan kautta. Työtehtäviä ja erilaisia vastaan tulleita tilanteita oli kattavasti, mistä oppia ja reflektoida. Alta löydät kesän kokemuksieni pohjalta kootut vinkit tuottajan työssä edistymiseen! 1. Tavoittele, älä suorita Avaatko viikonlopun jälkeen toimistolle maanantaiaamuna palattua sähköpostisi ja vastaamaan jokaiseen saapuneiden kansiossa olevaan heti, vai varaatko mieluummin aikaa näiden rauhassa lukemiselle ja tekemään päivällesi tavoitteita? Itselleen kevyiden, mutta konkreettisten tavoitteiden asettaminen työpäivän aikana auttaa hahmottamaan sekä itse työtehtäviä, että työn kokonaiskuvaa paremmin. Kokeile antaa itsellesi muutama pienempi ja jokin suurempi tavoite, ja aikatauluta päivääsi tämän mukaisesti. Tavoite voi olla vaikka kuinka yksinkertainen: Hae ennen minkään muun tekemistä kuppi kahvia ja teetä, jonka jälkeen istu rauhassa käymään sähköpostikansiota läpi Mitä sinuun täytyy saada tänään valmiiksi? Tee tilannekatsaus ja kirjoita nämä itsellesi auki. Mieti tärkeysjärjestystä ja priorisoi – onko jotain, minkä voit jättää myöhemmälle? Ota tavoitteeksi saada akuuteimmat asiat ensin pois alta. Pienet, konkreettiset tavoitteet auttavat hahmottamaan kaikkea tehtävää palasina. Mieti palapeliä: eikö olekin helpompi ensin etsiä reunapalat ja ne ärsyttävät yksiväriset omiin pinoihinsa, joita sitten käy läpi omillaan? Hyppäämällä ryminällä tekemisen ääreen ei ehdi arvostaa sitä, mitä on jo saanut aikaiseksi. 2. Työkaluille iso peukku, sillä ilman vasaraa on vaikeampi naulata Kaikilta löytyy omat tottumuksensa ja ajatuksensa järjestelmällisyyden suhteen. Joillekin riittää puhelimen muistio satunnaiseen käyttöön, kun jotkut taas kantavat mukanaan fyysistä kalenteria, johon kirjaavat kaikki päivän menot minuutilleen. Isomman työmäärän tullessa vastaan, kaikkea on vaikea lokeroida päässä ja tehdä ulkomuistista. Projektinhallinnan työkaluja löytyy vaikka mitä, mutta omaan käyttöön Trello oli kesän aikana oikein mahtava. Trellossa voit luoda taululle kortteja, joiden sisälle voit kirjata tehtäviä. Näitä voi siirrellä vapaasti kortista toiseen. Alla kuvakaappaus Trellon valmiista Project Management -mallista, jossa omat korttinsa muun muassa tehtäville ja valmiille asioille. Kortteja voi muokkailla vapaasti itselle sopivaksi. Oikealla työkalulla voit tehdä itsellesi omannäköisen visuaalisen aikajanan työlle. Erilaisia sovelluksia löytyy kattavasti verkosta (esim. Monday, Asana), tai työkaluna voi käyttää vaikkapa seinää, teippiä ja tarralappuja. Pienikin tähän käytetty aika näkyy työn sujuvuudessa, kun omalta aikajanaltaan voi poimia selkeästi lokeroiduista ja järjestellyistä työtehtävistä tilanteeseen sopivimmat! 3. Panosta myös itseesi Tällä tarkoitan sekä konkreettisia käytännön toimia, että kokonaisvaltaista asennoitumista. Työ ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, vaikka kuinka tärkeäksi sen kokee itselle. ”Tee työtä, jota rakastat” on lausahdus, jota näkee usein ympäri verkon oppaita hyvään työntekoon, mutta työhön myös kyllästyy, jos sen asettaa elämänsä kulmakiveksi. Käytännön toimet voivat olla niitä perinteisiä salilla käymistä ja terveellisesti syömistä. Kaikki kuitenkin lopulta riippuu siitä, mistä itse nauttii. Itse pidän keikoilla ja elokuvissa käymisestä sekä kavereiden kanssa hölmöjen supersankarikorttipelien pelaamisesta ja pyrin kesän aikana pyhittämään työn sivussa näille reilusti aikaa. Pyri olemaan ajattelematta, että pääasia elämässä on työ, jonka ohessa elät elämää. Eläminen on päähommasi, käy sen ohessa töissä. Nämä vinkit eivät suinkaan ole kaikille tärkeitä ja sopivia, mutta näillä eväillä kesäni artistituotannon parissa sujui antoisasti. Toivottavasti näistä on sinullekin hyötyä! Syysterveisin, Thomas Frankton Kulttuurituotannon 2019 vuosikurssin opiskelija
Brändikirja: Yrityksen sydän ja sielu – kokemukseni kauneusalan projektissa
Viime kuukauden aikana sain kiehtovan mahdollisuuden olla mukana projektissa, jossa asiakas valmistautui lanseeraamaan uutta kauneusalan yritystä. Projektiin kuului kattavan brändikirjan ja valmiiden some-päivityspohjien luominen. Brändikirja on yrityksen identiteetin kompassi. Se sisältää yrityksen tarinan, arvot ja visuaalisen ilmeen, jotka muodostavat yrityksen tunnistettavan ulkoasun. Eli yksinkertaisesti, brändikirja kuvaa ja sisältää kaikki asiat mistä brändi konkreettisesti kostuu ja tiivistää yrityksen identiteetin yhteen paikkaan. Se on kuin brändin sydän, joka ohjaa kaikkea mitä yritys tekee. Brändikirja palvelee ensisijaisesti yrityksen omaa henkilökuntaa mutta on myös auttava työkalu, kun yritykseen palkataan uusia työntekijöitä. Tiivis brändikirja takaa yhtenäisen ja tunnistettavan ilmeen, samalla taaten saavutettavuuden. Projekti on ollut silmiä avaava matka uuden kauneusalan yrityksen syntymisen äärellä. Brändikirja on keskiössä yrityksen identiteetin ja arvojen määrittämisessä. Projektissa loimme myös valmiita some-päivityspohjia, jotka tarjoavat tehokkaan välineen palvelujen viestintään ja markkinointiin vaivattomasti. Tämä projekti on ollut antoisa kokemus ja täydellinen esimerkki siitä, miten tiimityöllä ja avoimella viestinnällä voidaan saavuttaa hienoja tuloksia. Toivon, että uusi kauneusalan yritys menestyy ja löytää paikkansa markkinassa! Projektin menestys saavutettiin tehokkaan aikataulun hallinnan, motivoituneen ja omistautuneen tiimin sekä avoimen viestinnän kautta. Tiukan aikataulun noudattaminen onnistui taitavalla ajanhallinnalla ja resurssien allokaatiolla. Projektin haasteet ja satunnaiset takaiskut olivat olennainen osa oppimiskokemusta. Niiden voittaminen vaati tiimityötä, joustavuutta ja nopeita reagointeja. Kulttuurituotannon opinnot ovat toimineet porttina matkaan viestinnän ja markkinoinnin maailmaan. Koen luovan ongelmanratkaisun olevan yksi vahvuuksistani ja se on taito mitä saa markkinoinnin parissa hyödyntää jatkuvasti. Tämä projekti on antanut inspiraatiota myös jatkosuunnitelmille. Toivon pääseväni jatkossakin työskentelemään vastaavien innovatiivisten brändien parissa ja luomaan jotain ainutlaatuista yhdessä.
Oletko jo miettinyt omaa brändi-identiteettiäsi?
Tein kulttuurituotannon syventävän projektin henkilöbrändäyksestä ja tein sen pohjalta matkaoppaan. Matkaoppaan tarkoituksena on hyödyntää omaa osaamista matkailualalta sekä tuottaa julkaisuja, jotka esittävät pääkaupunkiseudulla olevia matkailukohteita. Projektin päätavoitteena ei kuitenkaan ollut sosiaalisen median julkaisujen tuottaminen, vaan brändihallinta. Matkaopas julkaistiin projektin aikana Instagramiin ja sitä käytettiin työkaluna sekä esimerkkinä, kuinka hyödyntää sosiaalista mediaa henkilöbrändäyksessä. Sain samalla mahdollisuuden tutkia sekä oppia enemmän vaikuttajamarkkinoinnista ja oman henkilöbrändin rakentamisesta sekä sen vertaamisesta asiantuntijabrändäykseen. Ennen projektia en ollut pohtinut tarkemmin henkilöbrändin sekä asiantuntijabrändin eroja. Opin, että kaikilla on oma henkilökohtainen brändinsä, vaikka sitä ei välttämättä jokapäiväisessä elämässä huomioi. Muun muassa läheisillämme on jo jonkinlainen käsitys meistä ihmisenä ja nämä mielikuvat rakentavat jo meistä henkilöbrändiä. Oman ammatillisen brändin rakentamisessa kannattaa miettiä esimerkiksi millainen oma jo olemassa oleva brändi-identiteetti on. Onko sinulla jokin harrastus tai taito, jossa olet hyvä? Esimerkiksi opetatko tai autatko esimerkiksi läheisiäsi ruoanlaitossa, meikkaamisessa tai urheilulajissa? Olemassa olevien taitojen kautta on helpompaa rakentaa omaa brändi-identiteettiä. Projekti oli todella riippuvainen oman innon ylläpitämisestä. Huomasin, että itsensä johtaminen sekä aikataulussa pysyminen vaati perusteellista projektisuunnitelmaa. Loppuraporttia kirjoittaessa opin, että projektisuunnitelma olisi voinut sisältää tarkemman aikataulun. Selkeys olisi ylläpitänyt myös omia tavoitteita. Syvennyin brändihallintaan mielenkiintoisten sekä kattavien lähteiden myötä. Opin valtavasti muun muassa oman henkilöbrändin suunnittelustrategioista ja henkilöbrändäyksestä yksilön sekä yrityksen näkökulmasta. Esimerkkinä haluan nostaa esiin kirjan: Henkilöbrändi: Asiantuntijasta vaikuttajaksi (2017) Kurvinen, J., Laine, T., & Tolvanen, V. ”Mieti minäkuvaasi: miten näet itsesi ja miten muut mielestäsi näkevät sinut ja persoonasi. Kirjaa ylös sanoja, jotka kuvaavat sinua, jotka voisivat kuvata sinua ja jotka eivät ole sinua. Kirjaa ylös myös, mitkä asiat ovat sinulle arvokkainta elämässäsi, niin pääset paremmin kartalle intohimojesi lähteestä. Pyri löytämään sinua parhaiten kuvaavat sanat miettien, kuka olet, mitä pidät arvossa, mitä haluaisit olla ja miksi. Keskustele näistä muiden kanssa: nähdäänkö sinut samalla tavoin, sillä sitä, mitä et julkisesti myönnä, et voi myöskään työstää. Näin löydät parhaiten persoonaasi vahvistavat tekijät ja tunnistat työstettävät alueet. (Henkilöbrändi: Asiantuntijasta vaikuttajaksi, Kurvinen, J., Laine, T., & Tolvanen, V.) Vaikuttajan identiteettiä voi lähteä rakentamaan oman minäkuvan kautta. Kannustan kaikkia pohtimaan omaa brändi-identiteettiänsä, mikäli sitä ei ole jo ennestään tehnyt. Omasta arjestansa voi mahdollisesti löytää uusia olemassa oleva taitoja sekä vahvuuksia. Malena / Tuottajat 20
Speksin huumaa tuottajan linssin läpi
Vuonna 2022 tuotin METKAn Speksin ”Hyvät, pahat & zombiet” yhdessä kahden opiskelukaverini kanssa. METKAn Speksi on Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden vuosittain tuottama interaktiivinen improvisaatioteatterinäytelmä, jonka rahoituksesta vastaa opiskelijajärjestö METKA. Lopputuloksena on joka vuosi viihdyttävä ja mukaansa tempaava esitys, jossa musiikki ja tanssi ovat isossa roolissa. Speksin työryhmään ovat tervetulleita hakemaan kaikki Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat. Speksin yleisöllä on erityinen rooli, sillä se saa vaikuttaa esityksen kulkuun ”OMSTART”-huudoin, jolloin kyseinen kohtaus esitetään uudelleen yleisön toivomalla tavalla. Tämä luo jokaisesta esityksestä ainutlaatuisen ja yllätyksellisen kokemuksen. Vuoden 2022 projekti kesti kaiken kaikkiaan noin kymmenen kuukautta. Tuottajina meillä oli johdettavanamme lähes 90 opiskelijan työryhmä. Tehtäviini kuului muun muassa koko tuotannon aikataulun ja budjetin luominen, työryhmän johtaminen, sisäisestä viestinnästä huolehtiminen, tiedotteiden laatiminen sekä yhteistyö ja neuvottelut eri toimijoiden kanssa. Speksi opetti, että tuottaja ei koskaan voi olla liian ”etukenossa” suunnittelemassa tulevaa. Mitä aiemmin tulevat yhteiset harjoitukset ovat tiedossa, sen parempi. Myös tuottajan toiminnan läpinäkyvyys on tärkeää. On hyvä kertoa työryhmälle tasaisin väliajoin projektin kuulumisia ja missä mennään. Avoimuus luo lisää luottamusta puolin ja toisin. Speksi toi mukanaan monenlaista käytännön kokemusta ja kehitti ongelmanratkaisutaitoja, joista koen olevan hyötyä tulevaisuudessa. Olimme ylpeitä projektin lopputuloksesta ja myös katsojaluvut osoittivat, että yleisö viihtyi Speksin parissa. Oli ilo huomata, kuinka näin iso ja luova projekti yhdisti eri alojen opiskelijoita ja toi jännitystä sekä viihdettä opiskelija-arkeen. Tänä vuonna 2023 METKAn Speksi kulkee nimellä ”Kultistin kutsu”. Esitykset ovat syksyllä Arabiasalissa, Arabian kampuksella. Lähde ihmeessä katsomaan ja viihtymään!
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku