Vuosi: 2021
Viihdettä koronan aikaan eli miten pandemia muutti elokuva- ja tv-alan käytäntöjä
Kolmas ja viimeinen itsenäinen projektini eli kulttuurialan tavoin monia erilaisia vaiheita koronapandemian myötä. Alun perin tarkoituksenani oli tehdä itsenäinen projekti yksinkertaisesti tv-tuotannon projektinhallinnasta keväällä 2020, mutta maailma muuttui omia aikojaan. Hyvin pian töideni aloittamisen jälkeen tuotanto, jossa olin mukana keskeytettiin. Olin yksi kulttuurialan toimija lisää, joka jäi pandemian alkuaikoina yllättäen tyhjän päälle. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin itsenäisen projektini näkökulma on erilainen. Tv-tuotannon projektinhallinta -näkökulma muuttui yleisesti tutkielmaksi audiovisuaalisen alan riskienhallinnasta. Keskeisenä elementtinä toimi koko alan käytäntöjä muuttanut pandemia ja pohdinta siitä, mitä näin yllättävästä muutoksesta voi oppia. Itsenäinen projektini muuttui ajankuvaksi noin vuoden mittaisesta jaksosta, jota ovat rajaamassa itseltäni keskeytynyt tuotanto keväältä 2020 sekä keväällä ja kesällä 2021 suorittamani työjakso pitkän elokuvan kuvauksissa. Riskienhallinta on yleisesti ennakointia. Pohdintaa siitä, mitä voi tapahtua ja mihin on hyvä varautua. Keväällä 2020 useampi tv-tuotanto keskeytettiin ja siirrettiin tehtäväksi myöhemmin. Yleisesti niin kulttuurialaa kuin koko maailmaa painoi epätietoisuus siitä, miten tulisi toimia. Pandemia ei todennäköisesti ollut yksi sellainen elementti, johon realistisesti varauduttiin riskienhallinnan kannalta vielä muutama vuosi sitten. Toisaalta myös jostain muusta ulkoisesta syystä projektien keskeytyminen olisi voinut olla mahdollista, mutta silti epätodennäköisen tuntuista. Pandemiasta huolimatta viihdettä ei kuitenkaan lakattu tekemästä, vaan tavat muuttuivat. Yksi konkreettisimmista keinoista, jonka elokuva- ja tv-tuotannot ottivat omakseen, oli uuden työnkuvan, hygieniakoordinaattorin, käyttöönottaminen. Hygeniakoordinaattoreita palkattiin erilaisiin tuotantoihin huolehtimaan mm. kuvauspaikkojen hygeniasta sekä ohjeistamaan työntekijöitä turvallisen työympäristön ylläpitämiseksi. Itse näin hygeniakoordinaattorin tarpeellisena keinona pandemian torjunnan kannalta. Kuvausjaksot ovat yleensä kiireisiä, joten oli tärkeää, että tuotannossa oli mukana edes yksi henkilö, jonka päävastuulla tartuntaketjujen ehkäisy työryhmässä oli. Tuotannot tekivät myös omia koronaohjeistuksia, joiden päämääränä oli turvallisen työympäristön luominen. Myös liitot ja muut alan toimijat olivat aktiivisesti mukana edistämässä koko alan toimintaa myös vaikeina aikoina. Tulevana tuottajana riskienhallinta tuntuu välillä haastavalta ajatukselta. Periaatteessa mitä tahansa voi tapahtua eikä mitään voi varmasti ennustaa. Voi vain arvioida ja toivoa, että arviot osuvat oikeaan ja kaikki menee hyvin. Pandemia oli suuri riskienhallinnan haaste, mutta uskon, että tästä opittiin paljon. Esimerkiksi nopeaa reagointia, kommunikointitaitoja ja myös yhteisöllistä otetta tekemiseen. Sain olla koko pandemian ajan turvallisesti opiskelijastatuksen alla. Toisaalta nyt olen nähnyt mitä riskienhallinnan haasteita on mahdollista kohdata ja ajattelen olevani paremmin varautunut erilaisiin riskeihin tulevaisuudessa. Kun pohdin kahta projektia, joissa olin mukana, mutta myös yleisesti alaa, on ihana huomata, että tekeminen ei myöskään pandemian aikana koskaan täysin lakannut. Tuotantoja tehtiin ja hiljalleen levitykseen alkaa pääsemään teoksia, joiden toteutusvaihe on ehkä ollut käynnissä pandemian aikana. Ajatus on toiveikas. Leipää ja sirkushuveja, kulttuurin ja taiteen tekemisen ei ole suotavaa koskaan lakata. Ei edes pandemian takia. Linnea Kulttuurituotannon opiskelija 2017
Sisällöntuotantoprojekti Instagramiin – aiheena vastuullisempi muoti
Moikka! Projektini oli luoda laadukas Instagram-tili, jolla kerron ajankohtaisista aiheista liittyen vastuullisempaan muotiin ja vaateteollisuuden ongelmiin. Tavoitteenani oli saada aikaan sekä laajempaa keskustelua muotimaailman ongelmista että kehittää omaa ammatillista profiiliani ja vahvistaa omaa brändiäni vastuullisen muodin asiantuntijana. Tein projektiin paljon taustatyötä liittyen vastuulliseen muotiin, mutta perehdyin myös Instagram-markkinointiin ja Instagramin algoritmeihin sekä henkilöbrändäykseen. Projektia oli todella mielekästä tehdä ja aihealue on minulle aidosti kiinnostava, jopa hieman pakkomielle. Suurin osa ajasta meni julkaisujen suunniteluun ja tiedonhankintaan. Halusin, että sisältö eroaa muista kaltaisistaan tileistä laadukkuudellaan ja faktatiedollaan. Sain Instagramiin upeita kuvia, jotka ottivat kaksi ystävääni, jotka ovat erinomaisia valokuvaajia. Vaikka tiedon jakaminen oli tärkein tehtäväni, halusin tilistäni myös kauniin ja inspiroivan, joten lisäsin mukaan kuvia. Kuvissa esittelin vaatekaappini vastuullisempia asukokonaisuuksia, esimerkiksi kirppislöytöjä ja kotimaisten vastuullisten brändien vaatteita. Vaikka olin jo etukäteen aika hyvin perillä vaateteollisuuden ongelmista, opin silti projektin aikana paljon aiheesta. Pikamuoti on yksi aikamme isoimmista ongelmista niin ympäristön kuin ihmisoikeuksienkin näkökulmasta. Tiedätkö esimerkiksi mitä tarkoitetaan termillä living wage? Se tarkoittaa elämiseen riittävää palkkaa. Palkkaa, joka riittää ruokaan, asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, vaatteisiin, kulkuneuvoon ja mahdollistaa edes pienen säästämisen. Tällaista elämiseen riittävää palkkaa ei pikamuotibrändien käyttämien tehtaiden työntekijät saa. Eikä tämä ole ongelma vaan pikamuodin kohdalla, vaan myös arvokkaampien designbrändien. Puhumattakaan vaateteollisuuden vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen. Aiheesta on mediassa yllättävän vähän puhetta sen vakavuuteen nähden. Koen siis erittäin tärkeäksi puhua aiheesta, edes pienelle yleisölleni Instagramissa. Projektillani ei ollut tilaajaa ja tein sen itsenäisesti. Itsenäisessä työssä on tärkeää huomioida motivaation säilyminen, koska kukaan muu ei tule sanomaan, että nyt olisi aika tehdä hommia. Listasin alle kolme vinkkiäni sisällöntuotantoprojekteihin: Tee sisältöä aiheesta, josta olet aidosti kiinnostunut. Silloin sinulla on todennäköisesti motivaatiota saattaa projekti onnistuneesti loppuun. Valitse sisällöntuotantoprojektiisi aihe, josta voit oppia uutta. Kannattaa valita sellainen aihe, josta löydät paljon tietoa sinulle mieleisimmistä lähteistä. Itse kuuntelin taustatyönä paljon podcasteja, ettei tiedonhaku olisi pelkkää netin selaamista. Varaa projektille hyvin aikaa. Sisällöntuotantoa on paljon mukavampaa tehdä, kun sille on sopivasti aikaa. Kiireisesti tehty sisältö ei todennäköisesti ole niin laadukasta. Silloin myös projektia varjostaa stressi siitä, kerkeääkö projektia tehdä kunnolla ja niin, että siitä aidosti oppii uutta. Seuraa työtuntejasi ja kirjaa ylös, mitä olet tehnyt. Silloin saat lopuksi selvemmän kuvan siitä, mitä oikeasti projektiisi kuului ja raportti on myös helpompi ja mielekkäämpi kirjoittaa. Tämä projekti oli todella kiva, ja suosittelen kaikkia luomaan sisältöä aiheesta, joka on oma intohimo. Se, että vielä saa asioiden ääneen sanomisesta kiitosta seuraajilta ja tuttavilta, lämmittää mieltä todella paljon. Kiitos kun luit postaukseni! Käy vielä kurkkaamassa tilini Instagramista: @vastuullisempaamuotia. Minulle voi myös aina laittaa viestiä aiheista, joista toivoisi minun kirjoittavan, tai jos on jotain kysyttävää. Ihanaa syksyä! Lämpimin terveisin, Helmi, Kutu17
Lahjoittajien sitouttaminen – Case: Roosa Nauha
Heissan tuleva, nykyinen tai vanha kulttuurituotannon opiskelija! Seuraava teksti käsittelee itsenäistä projektiani Syöpäsäätiölle, joka on Suomen merkittävin yksityinen syöpätutkimuksen rahoittaja. Toimin erinäisissä tehtävissä, mutta etenkin lahjoittajien sitouttamisen parissa, joten mikäli varainhankintamaailma kiinnostaa niin jatka lukemista! Vuoden 2020 Roosa Nauha kampanja laajentui ensimmäistä kertaa koskemaan jokaista suomalaista syöpää aikaisemman rintasyövän sijasta. Tunnetun nauhan rinnalle lanseerattiin myös uusi tuote: Roosa ranneke. Roosa Nauha ei ole enää vain naisten asialla oleva kampanja, sen tarkoitus on saavuttaa tilanne, jossa yksikään suomalainen ei enää joutuisi menettämään läheistään syövälle. Roosa Nauha -keräys on Syöpäsäätiön vuoden kohokohta ja se huipentui Roosa Nauha Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmaan, joka tavoitti 30% suomalaisista. Illan aikana 12 800 katsojaa ryhtyi Syöpäsäätiön kuukausilahjoittajaksi ja syöpätutkimukselle kertyi lahjoituksina 900 000 euroa. Koko kampanjan aikana yli 4,2 miljoonaa euroa lahjoitettiin suomalaiselle syöpätutkimukselle ja sairastuneiden tukemiseen – lähes 1,5 miljoonaa euroa enemmän kuin koskaan aiemmin Roosa nauha -keräyksen historiassa. Perehdytyksen jälkeen pääsin hyppäämään lahjoittajatiimin rinnalla syvään päätyyn. Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa kokeiltiin ensimmäistä kertaa Roosa Nauhan historiassa suurlahjoittajapuhelinta ja ensimmäinen työtehtäväni oli olla yksi puhelimeen vastaajista. Koska puhelinrinkiä ei oltu aikaisemmin järjestetty emme osanneet arvioida sen suurta suosiota. Seuraava viikko kului soitellen heille, joiden puheluun emme olleet pienellä porukalla ehtineet vastata. Tämä ilta oli mahtava alkujysäys projektille, koska koin olevani tärkeä osa tiimiä ja sain kerättyä yli kymmenentuhatta euroa yhden illan aikana. Suurlahjoittajien jälkeen aloin työskentelemään kuukausilahjoittajien sitouttamisen parissa, johon käytin eniten aikaa projektin tunneista. Työtehtäväni vaihtelivat postituksesta sähköpostien kirjoittamiseen, erilaisista puheluista lomakkeiden tarkistamiseen sekä kirjaamiseen ja yhteydenotoista niin yksityis- kuin yrityslahjoittajiin. Tavoitteena oli saada sitoutettua 80% ilmoittautuneista, sillä vaikka 12 800 ilmoittautui lahjoittajaksi niin ennen toimeksiantolomakkeiden aktivointia pankissa ei lahjoittaminen ole konkreettisesti alkanut. Työni ei sisältänyt varsinaista tuottamista vaan se sisälsi avustavaa toimintaa ja varainhankintamaailmaan tutustumista. Näin miten organisaatio kehittyy ja mistä jälkituotanto koostuu suuren kampanjan jälkeen. Opin viestintää niin yksityisille lahjoittajille kuin yrityksille ja yhteistyöstä kiinnostuneille kumppaneille. Pääsin olemaan osana työtehtäviä, joita ei ole aiemmin ollut kyseisessä työyhteisössä ja lopulta kouluttamaan uusia työntekijöitä. Usein ainoana ihmisenä toimistolla sain toimia useamman henkilön juoksutyttönä ja lopulta minusta tuli luotettu osa koneistoa. Opin tuntemaan varainhankintamaailmaa syvemmin ja Syöpäsäätiön toimintakulttuuria. Olen kiitollinen Syöpäsäätiölle siitä ettei minua ikinä pidetty pelkästään kahvinkeittäjänä. Esimieheni kuunteli toiveitani liittyen työtehtäviin ja antoi sopivasti haastetta. Rakastuin työpaikkaan niin että projektin jälkeen jäin töihin lahjoittajapalveluun ja tämän vuoden kampanjassa näkyy jo pieni kädenjälkeni. Mikäli varainhankintamaailma kiinnostaa tai tahtoo etupenkki paikan seuraamaan Suomen tunnetuinta hyväntekeväisyyskampanjaa, suosittelen Syöpäsäätiötä käsi sydämellä.
Eräväsymystä – työajan seuranta oman jaksamisen mitoittamisessa
Kesäopintoja käynnistäessäni muistan naureskelleeni ääneen sitä, miten itsenäiseen projektiin kaavailemani 10 opintopistettä tulisivat olemaan helpoimmat, mitä olen koskaan ansainnut. Tarkoituksenani oli yhdistää henkilöbrändäyksen ja sosiaalisen median sisällöntuotannon syventymisalueet, eli käytännön tasolla aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukemisen lisäksi keskittyä edistämään urheilijaidentiteettini brändäystä ja päivittää sosiaalista mediaa. Nämä olivat asioita, joita olisin tehnyt kesällä muutenkin, joten tehtävä tuntui mutkattomalta. Kyseessä oli ensimmäinen intohimoprojektini, eikä motivaatiota työn tekemiseen tarvinnut missään vaiheessa juuri kaivella. Ahmin kirjallisuutta nidos toisensa jälkeen, ja toisinaan havahduin siihen, että heräsin sohvalta täydessä unessa opus auvoisen auki sylissäni. Tämän luulisi soittaneen jonkinlaisia hälytyskelloja, mutta ajattelin väsymyksen johtuvan ennemmin jonkin sortin vitamiinin puutteesta. Eihän lukeminen voi olla raskasta. Samoin ajattelin sosiaalisen median sisällöntuotannosta. Minun oli vaikea hahmottaa, että julkaisujen suunnittelu, kuvaaminen ja kirjoittaminen voisi olla jollain tasolla kuluttavaa. Olenhan sentään kilpaurheilija, ja tottunut altistamaan kehoni viikottain merkittävälle rasitukselle. "If you think positively every single day, work hard, strive to become the best version of yourself, surround yourself with inspirational people and never give up, then there are no limits to how exhausted you can become." –Svend Brinkmann Väsymyksen havaitessani pyrin puskemaan vielä kovempaa. Vitamiinit nieluun, lenkille tuulettumaan ja self-help-podcast luureihin pyörimään. Kyllä tämä tästä! Opintojen suorittaminen oli kuitenkin pääpiirteissään mielekästä, sillä olin aiheesta valtavan kiinnostunut ja innoissani. Yöunet olivat rajoittuneet keskimäärin viiteen tuntiin. Olin iloisesti ignoorannut sen, että myös positiivinen stressi on stressiä. Elokuun lopussa oli tunnustettava, että vaikka olin heittämällä täyttänyt kaikki tavoitteeni, myös seinä oli tullut vastaan. Loppuraporttia kirjoittaessani ymmärsin, ettei minulla ollut hajuakaan siitä, kuinka paljon työaikaa olin todellisuudessa kuluttanut projektiini, sillä parhaillaan saatoin työstää sitä lähes yötä päivää. Ymmärsin virheeni. En ollut seurannut tai rajannut työaikaani kesän aikana millään tavalla, sillä olin kokenut tekemisen niin mielekkäänä ja uppoutunut siihen täysin. Aluksi olin turhautunut, sillä ajattelin joutuvani heittämään raporttiin lotolla numeroita työajan arvioksi. Lopulta kuitenkin totesin, että on vain parempi myöntää erheeni, sillä tämä oli paras oppi, minkä kesä minulle tarjoili. Tuottajan työ on luonteeltaan monesti intohimotyötä, ja monesti vaatii tavoitettavuutta lähes kellon ympäri. Hahmotan kuitenkin nyt, että työajan seuraaminen ja raportointi on kriittinen työkalu oman jaksamisen mitoittamisessa. Ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien meille on kerrottu tarinaa ”sankarituottajasta”, joka jaksaa, tekee ja menee. Meitä on kehotettu suhtautumaan tällaiseen ajatteluun kriittisesti, ja pyrkimään arvioimaan omaa jaksamista mahdollisimman realistisesti. Kaikesta muusta opiskelusta huolimatta tämä oli kesän merkittävin opetus. Jatkossa aion suunnitella työaikani etukäteen, pitää sen toteutumisesta kirjaa Excel-taulukossa ja suhtautua lepäämiseen samanlaisella vakavuudella, kuin työaikaan. Pitää relaa, ettei delaa. Kirsi Järvilehto Kulttuurituotannon opiskelija vm 19
Elämyksellinen alueohjelmasisältö parantaa asiakaskokemusta festivaaleilla
Alueohjelma on tänä päivänä entistä olennaisempi osa festivaalikokemusta. Vaikka musiikkifestivaalien asiakkaille tarjottava ydinkokemus koostuu ennen kaikkea musiikkisisällöstä, on hyvä pyrkiä ylittämään asiakkaiden odotukset erottuakseen kilpailijoiden joukosta. Osallistavilla ja yllättävillä alueohjelma-aktiviteeteilla on tässä tärkeä osa, sillä elämyksellisyys on mitä toimivin tapa kohdata asiakkaat yksilöinä ja tuottaa pysyviä muistijälkiä. Fullsteam Agency panostaa Sideways- ja Provinssi-festivaalien alueohjelmaan luomalla kohdeyleisön näköistä, monipuolista ja osallistavaa ohjelmasisältöä. Festivaalit eivät kuitenkaan halua toistaa itseään vuodesta toiseen, joten tuoreet ohjelmaideat ovat aina tervetulleita. Keskityin itsenäisessä projektissani alueohjelmaehdotusten luomiseen Provinssille. Käytin aineistonkeruumenetelminä projektissa asiakaskyselyä ja benchmarkingia, joiden avulla kehitin yli 120 kohdan alueohjelmaehdotuslistan. Elämyksellisyyden trendi todella näkyi analyysin tuloksissa. Parhaassa tapauksessa yleisö pääsee leikkimään festareilla lasten lailla erilaisissa kisoissa ja pihapeleissä sekä tekemään itse taidetta ja käsitöitä. Onnistuneessa alueohjelmassa yleisö voi myös esimerkiksi luoda esteettisiä elämyskokemuksia katselemalla monenlaista visuaalista taidetta, oppia uutta niin tiedetyöpajoissa kuin fyysisiin rajoitteisiin huomiota kiinnittävissä aktiviteeteissakin tai olla osa moniaistillisia elämyksiä muuntautuvissa tilataideteoksissa. Yleisön aktivoinnilla mahdollistetaan odotukset ylittävä asiakaskokemus. Festivaalista jäävä positiivinen mielikuva varmistetaan tapahtuman arvoja edustavalla, yhteisöllisyyttä lisäävällä alueohjelmalla. Itsenäisessä projektissa suorittamani alueohjelmamahdollisuuksien kartoittaminen laajensi tapahtumatuotannon osaamistani luomalla festivaalien ohjelmasisällön tuotannosta kokonaisvaltaisen kuvan. Alueohjelmaehdotuslistaa luodessa sain heittäytyä luovaksi, ja uskon tuloksista olevan hyötyä paitsi projektin tilaajalle, myös omassa tapahtumatuottajan ja kulttuurikoordinaattorin työssäni. Henna Tikkanen Kutu17
Ulkoinen viestintä kolmannen sektorin tuotannossa: Höntsä – Silta Eteenpäin
Tein ensimmäisen projektityön Höntsä – Silta eteenpäin –hankkeelle. Hanke on luotu tukemaan 16-25 vuotiaiden nuorten osallisuutta ja hyvinvointia nuorten lähtökohdista toteutettavalla, avoimella matalan kynnyksen toiminnalla. Hankkeen keskeisimmät toimintamuodot ovat Höntsäklubit, Höntsä coach -koulutukset sekä tutkija-kehittäjäkollektiivi. Projekti alkoi kivisesti jo muutama vuosi sitten. Alun perin oli tarkoitus järjestää vuotuinen Höntsä Fest –festivaali, mutta tapahtuma kaatui resursointiongelmiin. Seuraavavia suunnitelmamme olivat mm. Graffitityöpajat, erilaiset videotuotannot ja kouluissa järjestettävät infotilaisuudet. Näillä kaikilla olisi markkinoitu hankkeen toimintaa ja pyritty lisäämään kohderyhmän tietoisuutta hankkeen olemassaolosta ja sen toiminnasta. Nämä ideat kaatuivat alkaneen pandemian asettamiin rajoituksiin ja edellä mainittuihin resurssiongelmiin. Vallitsevien rajoitusten takia päädyimme toteuttamaan matalan kynnyksen videotuotannon. Tuotannossa teimme hankkeelle promootiovideon, jota voitaisiin käyttää markkinointitarkoituksiin ja edellä mainittuun tunnettuuden lisäämiseen. Videotuotanto oli minulle täysin uusi tuottamisen osa-alue, mutta sen toteutuksessa pääsin käyttämään jokaiselle tuottajalle tuttuja työskentelytapoja. Budjetointi, suunnittelu, vastuualueiden jakaminen ja aikataulutus olivat tuttuja hommia, vaikka ne toteutettiinkin minulle ennestään tuntemattomalla tuotannon osa-alueella. Videotuotannossa vastuualueeni keskittyi lähinnä teknisen tuotannon toteuttamiseen, vastuualueiden delegointiin ja yleisesti tuotannon läpivientiin. Lisäksi pääsin opiskelemaan videoeditointia, kun videoitu raakamateriaali piti saattaa kokonaisen videon muotoon. Syvennyin projektissa ulkoiseen viestintään kolmannen sektorin hankkeessa. Videotuotanto oli tapa tuoda kolmannen sektorin markkinointiin modernia kulmaa ja lähestyttävää sisältöä, josta järjestötasolla toimivat hankkeet ja järjestöt voivat hyötyä paljon. Varasuunnitelmat ja lennosta mukautuminen ovat olennainen osa tuotantokenttää. Tämä projekti oli hyvä käytännön esimerkki, siitä kuinka pitkäjänteisyydellä ja luovuudella voidaan saattaa vaikeistakin lähtökohdista ja töyssyistä ponnistava projekti loppuun hyvällä lopputuloksella.
Kulttuuritoimijoita yhdenvertaisuuden edistämisessä auttaisivat selkeät tavoitteet ja sanallistetut odotukset
Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen on lakisääteinen tehtävä kaikille suomalaisille kulttuurialan toimijoille. Yli 30 henkeä työllistävien organisaatioiden on lisäksi tehtävä suunnitelma, jonka mukaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistetään. Tutkimusten mukaan yhdenvertaisuus ei toteudu kulttuurin kentällä ja epätasa-arvoa koetaan sekä palveluiden käyttämisessä, että taiteentekijöiden keskuudessa. Opinnäytetyöni tutki yhdenvertaisuustyön nykytilaa, haasteita ja kehitysehdotuksia Tampere26-hankkeeseen osallistuvien kulttuuritoimijoiden keskuudessa. Yhdenvertaisuus on tavoiteltava, mutta hankalasti tavoitteiksi puettava asia. Kestävän kehityksen puolella käytetään termiä “hiilineutraalius”, joka asettaa selkeän tavoitteen organisaatioille – maalin, jota kohti pyrkiä. Täydellinen yhdenvertaisuus on utopiaa, ainakin toistaiseksi. Kaikkien tarpeiden huomioiminen nykyresurssein on yksinkertaisesti todella haastavaa. Kuvailen tässä artikkelissa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon suunnittelua ja niitä edistäviä toimenpiteitä kattotermillä yhdenvertaisuustyö. Tampere26 kulttuuripääkaupunkihanke korostaa yhdenvertaista eurooppalaisuutta Keväällä 2021 palauttamani opinnäytetyö selvitti Tampere26-hankkeeseen mukaan hakeneiden toimijoiden yhdenvertaisuustyön nykytilaa, haasteita ja tuen tarvetta. Menetelminä olivat kyselytutkimus ja erilaisten kulttuuritoimijoiden haastattelut. Tampere26-hanke on Tampereen kaupungin ja sen ympäryskuntien yhteishanke, jolla tavoitellaan Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä vuodelle 2026. Hakua varten luotiin hakukirja, jossa perustellaan miksi juuri Tampere tulisi valita Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Teemaksi hakukirjaan valittiin Equally European (Yhtä Eurooppaa). Lisäksi kirjassa esitellään monipuolinen kulttuuriohjelma, jossa teeman tulee näkyä vahvasti. Kulttuuriohjelmaan haettiin avoimen haun kautta ja ehdotuksia tuli yli 800. Osana hanketta haluttiin kehittää hankkeeseen osallistuvien kulttuuritoimijoiden yhdenvertaisuustyötä ja mitata sen tuloksia. Aineiston pohjalta suurimmaksi haasteeksi nousi yhdenvertaisuustyön priorisoiminen. Priorisoimisen haasteena ei ollut päätöksenteko erilaisten toimenpiteiden välillä tai tarvittavan tiedon puute. Haasteeksi koettiin tavoitteiden ja ohjeistuksen puute. Kulttuuritoimijat toivoivat selkeitä omaan toimintaansa suhteutettuja ohjeita ja ehdotuksia, joiden tulkintaan saisi apua. Tarvitaan selkeyttä tavoitteisiin ja kriteeristöjä tilanteen tunnistamiseen Tutkimuksessa nousi esiin kestävä kehitys esimerkkinä selkeistä tavoitteista ja ohjeista. Useat toimijat ovat ottaneet avuksi kestävän kehityksen suunnitteluun erilaisia kriteeristöjä kuten Ekokompassi, Joutsenmerkki tai Helsingin kaupungin ja Demos Helsingin luoma Valitse vastuullisemmin -kriteeristö. Näissä kriteeristöissä koettiin mielekkääksi selkeät toimintaohjeet tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi toimiston lamppujen vaihtaminen LED-lampuiksi. Kestävä kehitys on kulttuurin kentällä otettu vahvasti osaksi viestintää ja markkinointia. Miksei tällaista kriteeristöä yhdenvertaisuudelle ole jo olemassa? Taustalla on uskoakseni yhdenvertaisuuden määrittämisen vaikeus. Syrjimättömyyden nimissä ei voi luoda järjestystä toimenpiteille, koska jo sellainen teko asettaa väestöryhmät eriarvoiseen asemaan. Jostain on kuitenkin aloitettava ja tämän kriteeristön sanoittaminen onkin ensiarvoisen tärkeää tehdä huolellisesti. Ei voida antaa kuvaa, että kriteeristön vähimmäisvaatimukset olisivat riittäviä. Niiden tulee olla palkittavia etappeja matkalla kohti yhdenvertaisempaa tulevaisuutta. Lisäksi toiminta tulee tuntea hyvin, että voidaan antaa suosituksia ja ohjeita siihen, kuinka yhdenvertaisuutta voidaan kehittää. Kuinka sama kriteeristö toimisi kaupungin ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman museon ja omarahoituksella toimivalle vapaan kentän toimijalle? Kriteeristöä laativan tahon tulisikin osallistaa kulttuuritoimijat kriteeristön suunnitteluun ja keskustella avoimesti toimijoiden eroista ja toimijoihin kohdistuvista odotuksista. Jo kriteeristöä osallistaen luodessa voitaisiin löytää parhaita käytäntöjä, joita kriteeristön kautta voitaisiin jalkauttaa kulttuurin kentälle. Kulttuurialla yhdenvertaisuustyö koetaan tärkeäksi ja sen eteen tehdään jo paljon Tutkimukseen osallistuneiden kulttuuritoimijoiden keskuudessa yhdenvertaisuus koettiin tärkeäksi arvoksi ja yhdenvertaisuustyö koettiin olennaiseksi osaksi toimintaa ja sen suunnittelua. Yhdenvertaisuustyö oli läpileikkaava toimintatapa. Se on osa budjetointia, viestintää ja markkinointia, yleisötyötä ja mukana tarjottavissa palveluissa. Osa yhdenvertaisuutta edistävistä toimenpiteistä, kuten portaistetut lippujen hinnat, ovat arkipäivää eikä niitä sisäisesti huomioida yhdenvertaisuutta edistävinä toimenpiteinä. Tämä luo haasteen nykytilanteen kartoittamiselle: kulttuuritoimijat eivät itsekään osaa sanallistaa omaa yhdenvertaisuuttaan. Kaikille yhteinen kriteeristö auttaisi hahmottamaan omaa yhdenvertaisuustyötä ja kokonaisuutena tutkimaan yhdenvertaisuutta alueellisesti. Loppujen lopuksi on kyse siitä, että yhdenvertaisuuden arvot jaetaan sisäisesti ja sen eteen ollaan valmiita tekemään töitä, askel kerrallaan. Lue lisää Sasun YAMK-opinnäytetyöstä Yhdenvertaisuustyön kehittäminen kulttuuriorganisaatioissa : Tapausesimerkkinä Tampere26-hanke Paakkunainen (-89) on YAMK-tutkintoaan viimeistelevä yrittäjähenkinen kulttuurituottaja kansainvälisellä kokemuksella. Paakkunainen on työskennellyt kiertumanagerina ja tapahtumatuottajana kaikilla mantereilla. 2016 Paakkunainen oli mukana perustamassa maailman johtavan startup-tapahtuma Slushin musiikkivertikaalia, josta hän siirtyi Tanskan suurlähetystöön vastaamaan kruununprinsessa Maryn kuninkaallisesta vierailusta 2018. Tällä hetkellä Paakkunainen työskentelee yhdenvertaisuuden parissa kansainvälisen ACCAC (Accessible Arts and Culture) -verkoston toimitusjohtajana.
Rakkaudesta lajiin – yksilön tapahtumaelämyksen vahvistamisessa virtuaalitapahtumissa
Vuonna 2020 Covid-19-pandemia ajoi tapahtuma-alan muutostilaan. Pandemian ja Suomen hallituksen linjaamien rajoitusten myötä turvallisten kohtaamisten ja tapahtumien tuottamisen työvälineeksi muodostuivat verkon välityksellä tehtävät tapahtumat eli virtuaalitapahtumat. Virtuaalitapahtumat poikkeavat perinteisistä tapahtumista monin eri tavoin. Luonnollisesti yksi suurimmista eroavaisuuksista on se, etteivät tapahtumaan osallistuvat henkilöt eli yksilöt eivät saavu tapahtumaan fyysisesti tapahtumapaikalle. Näin ollen virtuaalitapahtumissa tapahtumaosallistujalta jää pahimmassa tapauksessa puuttumaan vuorovaikutukselliset kohtaamiset, kokonaisvaltaiset aistielämykset eikä erilaisia tunnetiloja pääse syntymään tapahtuman aikana. Näin ollen yksilö ei välttämättä pääse kokemaan vahvaa tunnetilaa, joka parhaimmassa tapauksessa tuottaa ainutlaatuisen elämyksen. Covid-19-pandemian luoman poikkeuksellisen maailmantilanteen jälkeen elämyksellisyyden ja elämysten merkitys ihmisen elämässä tulee korostumaan entisestään. Arvonluonti esimerkiksi yritystapahtumissa tulee toteutumaan juuri elämysten kautta. Näin ollen yksilön huomioiminen virtuaalitapahtumassa on tapahtumaosallistujalle osoitus harvinaisesta ja puhtaasta anteliaisuuden muodosta. Tämän vuoksi yksilön tapahtumaelämystä virtuaalitapahtumissa tulisi arvostaa ja vahvistaa. Tapahtumaelämyksen muotoilu alkaa yksilöstä Yksilön tapahtumaelämysten vahvistaminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista, sillä jokaisen ihmisen elämysten taustalla vaikuttaa aina taustalla olevat tunnetilat, arvot, asenteet, ja motivaatio. Tapahtumaelämyksen vahvistaminen virtuaalitapahtumissa ei ole kuitenkaan mahdottomuus, jos on valmis näkemään vaivaa asian eteen. Tietämällä tarkemmin ja syvällisemmin tapahtumaosallistujasta eli yksilöstä voidaan elämysten syntymiseen ja kokemiseen luoda otolliset puitteet. Yksilöllisen tapahtumaelämyksen vahvistaminen tulisikin aloittaa hyödyntämällä yksilöllisen tapahtumaelämyksen vahvistamisen palvelumalli -työkalua. Tämän palvelumallin avulla toteutetun kyselyn ja saatujen vastausten perusteella tapahtumaosallistujista, ja heidän elämykseensä vaikuttavista tekijöistä voidaan saada kokonaisvaltaisempi käsitys. Elämyspolkumallista apua suunnitteluun Virtuaalitapahtumissa yksilön tapahtumaelämystä tulisi lähestyä elämyspolkumallin avulla. Elämyspolku-mallin alussa on tärkeää miettiä, kenelle tapahtumaa oikeasti tehdään. Toisessa vaiheessa tehtävät valinnat esimerkiksi tapahtuma-alustan suhteen määrittelevät myös käyttäjäystävällisyyttä, elämyksellisyyttä sekä käytettävissä olevia vuorovaikutuksen keinoja tapahtuman aikana. Tässä vaiheessa pyritään minimoimaan ja ennakoimaan kaikki mahdolliset tekniset ongelmat, jotka voivat pahimmassa tapauksessa pilata yksilön tapahtumaelämyksen. Näin ollen tapahtuma-alustan käyttäjäystävällisyys ja ohjeistus tulee ottaa huomioon. Elämyspolku-mallin operatiivisessa vaiheessa hyödynnetään palvelumallin avulla saatuja vastauksia. Esimerkiksi saatua tietoa kohderyhmän mieltymyksistä, oppimistavoista, motivaatiosta tai vapaa-ajan harrastuksista. Yksilö tulisi voida ottaa huomioon juuri sellaisena kuin hän virtuaalitapahtuman osallistumishetkellä on. Iällä, ammatilla tai sukupuolella ei pitäisi olla liian suurta painoarvoa. Virtuaalitapahtumassa eheä käsikirjoitus ottaa yksilön huomioon ja luo tapahtumaan sopivia juonenkoukkuja. Käsikirjoituksen punainen lanka luo pohjan virtuaalitapahtuman tunnelmamuotoilulle, joka auttaa puolestaan yksilön aistielämyksen vahvistamisessa. Vahvan ja näyttävän audiovisuaalisen tarinankerronnan sekä esimerkiksi haju-, maku- ja tuntoaisteja vahvistavan kotitoimituksen avulla voidaan tukea yksilön tunteiden muodostumista virtuaalitapahtumissa. Virtuaalitapahtumissa yksilön elämyksen vahvistamisessa on tärkeää ottaa huomioon myös se, mitä tapahtuu ennen ja jälkeen tapahtuman. Nämä ovat yhtä lailla merkityksellisessä roolissa elämyksen syntymisen kannalta. Tinkimätöntä laatu kohden Yhtenä juurisyynä yksilön tapahtumaelämyksen kokematta jäämiseen virtuaalitapahtumissa voidaan pitää tapahtumatuottajan motivaatiota ja viitseliäisyys tapahtuman tekemistä kohtaan. Välinpitämättömyydellä, ja tuotantovaiheen huonoilla valinnoilla voidaan pahimmassa tapauksessa pilata yksilön tapahtumaelämys. Merkityksellisten elämysten kokemiseksi virtuaalitapahtumissa tulisikin tulevaisuudessa löytää ammattiaan kunnioittavia tapahtumatuottajia. Tuottajia, jotka tekevät työtä suurella sydämellä, jotta ihmiset voisivat kokea elämyksiä virtuaalitapahtumissa. Me tarvitsemme kulttuurituottajia, jotka tekevät töitä - rakkaudesta lajiin. Lue lisää Elinan YAMK-opinnäytetyöstä Yksilöllisen tapahtumaelämyksen vahvistaminen virtuaalitapahtumissa Kulttuurituottaja (yamk) Elina Leppälä on toimii tapahtumatoimisto TAPAUKSEN konseptisuunnittelija
Itsensä kehittäminen reflektoinnin kautta
Tein kulttuurituotannon opintoihin liittyvän projektin R/H Studiolle syksyllä 2019. R/H Studio on suomalainen naistenvaatebrändi. Se on perustettu vuonna 2010 halusta tehdä hyvin suunniteltuja vaatteita, jotka ovat laadukkaitaja vastuullisesti lähituotettuja. Syvennyin projektissa itsensä johtamiseen. Olin R/H Studiolla studio ja showroom harjoittelija ja vastasin showroomin ja studion päivittäisestä toiminnasta. Projektin aikana pääsin tekemään itselleni uusia ja monipuolisia työtehtäviä showroom lainojen koordinoinnista uuden myymälän avajaisten järjestämiseen. Sain työtehtävissäni paljon vastuuta ja pystyin hyvin projektin aikana havainnoimaan, mitkä seikat vaikuttavat itseohjautuvuuteeni. Itsensä kehittämisessä olennaisessa osassa on omien ajattelutapojen tunnistaminen sekä oman toiminnan reflektointi. Tunnistamalla omia motivaationlähteitäni ja luontaisia taipumuksiani, pystyin tekemään syvällisempää itsearviointia ja kasvattamaan itsetuntemustani. Tunnistin, että itseohjautuvuuteeni työympäristössä vaikuttaa vahvasti haasteiden saaminen sekä omaan ammatilliseen osaamiseeni luottaminen. Luin projektin aikana Satu Pihlajan kirjan Aikaansaamisen taika, Näin johdat itseäsi. Sain kirjasta paljon hyviä konkreettisia työkaluja itsensä johtamiseen. Kirjan avulla pystyin muun muassa selvittämällä omia perusmotivaatioitaan sekä tunnistamaan paremmin omia luonteenvahvuuksiani. Aikani R/H:lla oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen ja sain itselleni kallisarvoista työkokemusta, josta on ollut paljon hyötyä jälkikäteen. - Ella, kulttuurituotannon opiskelija 17
Unelmat treenikämpän ulkopuolella. Kuinka harrastajabändi voi tuoda toimintaansa mukaan lisää ammattimaisuutta?
Moni harrastebändi pitää majaansa autotallissa, koulun musiikkiluokassa, kellarissa tai siirtolapuutarhan pienessä mökissä. Mutta miten toimia, kun unelmat kasvaa neljän seinän ulkopuolelle? Pääsin tekemään projektityönä kartoitusta pienelle lahtelaiselle ukuleleyhtyeelle siitä, millaisin keinoin harrastebändi voisi ottaa seuraavan askeleen kohti ammattimaisempaa toimintaa. Toimintaa ei haluttu kasvattaa paljoa, mutta olisi mukava jos joku treenikämpän ulkopuolelta tietäisi bändin musiikista ja pääsisi joskus nauttimaan siitä keikkojen tai äänitteiden muodossa. Bändi on puhtaasti harrastuspohjainen, mutta keikkaillakseen ja tietoisuutta olemassaolosta lisätäkseen harrastajabändin on suotavaa tehdä muutamia liikkeitä tuomaan lisää vakuuttavuutta toimintaansa. Vakuuttavuuden lisääminen voi lisätä kiinnostusta keikkajärjestäjissä sekä vanhoissa ja uusissa faneissa, sekä avata uusia mahdollisuuksia musiikkikentän sisällä. Tämän lisäksi oman toiminnan päivittäminen ja kehittäminen tuo bändin jäsenille itselleen uutta puhtia toimintaan. Seuraavalle tasolle Kuinka toimintaa lähetetään kehittämään lähes nollista? Tärkeää nykyaikana on tuoda bändi esiin verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Hyvin toteutettuna ja alustettuna nämä alustat toimivat päivittyvänä infopakettina ja CV:nä bändin toiminnasta. Hyvä yhdistelmä on tietysti bändistä riippuvaista, mutta oiva esimerkki on omassa projektissani esiin nostama Facebookin ja verkkosivujen yhteistoiminta. Facebook on arkisempi ja rennompi kanava, verkkosivun toimiessa virallisempana, bändin toimintaa laajemmin esiintuovana kanavana. Kun vakuuttavuutta halutaan viedä askel pidemmälle, on hyvä alkaa pohtimaan oman tuotemerkin ja teosten rekisteröintiä. Tuotemerkin rekisteröinti on tärkeää, jotta bändi saa omalle nimelleen ja tuotteelleen suojan, eikä muu toimija voi ottaa näitä käyttöön. Myöskään kukaan uusi alalle tuleva ei voi ottaa nimeä suoraan omaan käyttöön. Mikäli toiminnassa alkaa liikkumaan enemmänkin euroja, tulee kannattavaksi perustaa bänditoiminnan ympärille yritys. Tämä helpottaa liiketoiminnan pyörittämistä esimerkiksi laskuttamisen, laitehankintojen ja mahdollisten tulojen jakamisen osalta. Mikäli bändin omilla kappaleilla nähdään potentiaalia kasvuun ja leviämiseen, on bändin suositeltava liittymään ja rekisteröimään teoksensa Teostoon. Teosto pitää bändin puolesta kirjaa esimerkiksi kappaleiden radio- ja tv-soitoista, sekä jakaa näistä kertyviä tuloja. Kappaleiden julkituominen on myös tärkeää, jotta kuulijoilla on mahdollisuus tutustua bändin tuotantoon. Tämä onnistuu lataamalla kappaleita Spotifyhin, Soundcloudiin, YouTubeen tai vastaaviin palveluihin. Omaa sisältöä on tärkeä tuoda myös esiin aiemmin mainituissa verkkosivujen tai sosiaalisen median kanavissa. Kuulijat osaksi tarinaa Kun toimintaa laajennetaan, on yksi merkittävä kysymysmerkki raha. Rekisteröinnit, verkkosivujen perustamiset ja uuden keikkoihin tarvittavan materiaalin hankinta voi harrastebändille olla kallista lystiä. Matalan kynnyksen ulkopuolinen varainhankintatapa on joukkorahoituksen järjestäminen esimerkiksi mesenaatti.me -sivustolla. Tämän kautta bändi voi hakea rahoitusta esimerkiksi pro bono -keikan järjestämiseen vanhainkodissa tai asuinalueen kevätpäivillä. Tästä voi seurata tuottoja ja tulevia keikkoja, jonka tulojen avulla voi hankkia uutta tekniikkaa tai materiaalia. Seuraava askel tästä on hakea apurahoja vielä vakavampaan tuotantoon äänite- projekti tai kiertueapurahan muodossa. Projektissani heräsin ajatukseen, kuinka pienillä liikkeillä voi saada isoja ja pitkäkantoisia vaikutuksia aikaan. Kehittämistyö vie mennessään ja palkitsee onnistuessaan. Monelle harrastebändille suurin kynnys voi olla uskallus. Onkin hyvä muistaa, ettei omien unelmien tavoittelu ole keltään pois, ja ken tietää, joku voi saada tämän uskalluksen myötä itselleen uuden suosikin soittolistoilleen. Blogin kirjoittaja on kulttuurituotannon neljännen vuosikurssin opiskelija Atte Koskinen. Oman pääintressinsä eli tv-tuotantojen ja tapahtumien ulkopuolelle sukeltanut musiikkialaan liittyvä projekti oli hänen ensimmäinen kosketus uuteen alueeseen. Tämä projektin lähestymistapa sopiikin Koskisen omiin tavoitteisiin ja ajatukseen siitä, että jokainen kulttuurin ala voi oppia toisiltaan ja tätä kautta tuoda jotain mukanaan omaan toimintaan.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku