Vuosi: 2021
Kuvataiteilijan työparina Mäntän Kuvataideviikoilla
Tein opintojeni viimeisen projektin yhteistyössä kuvataiteilija Landys Roimolan kanssa. Teoksissaan Roimola muuttaa arvotonta ja ongelmallista jätettä taideteoksiksi, jotka johtavat yleisön tyystin toiseen maailmaan. Hänen veistoksensa ovat sekä outoja että kauniita - kuin väärinymmärrettyjä olentoja toisesta maailmankaikkeudesta. Rakensimme Roimolan teoksen Floor is Lava Mäntän Kuvataideviikoille, jotka järjestetään 13.6.–31.8.2021. Kuvataideviikkojen teemana tänä vuonna on Erehtyminen / To Err Is Human. Raikkaalla otteella nykytaiteen moninaisuutta esittelevän näyttelyn kuraattorina toimii Anna Ruth. Floor is Lava on installaatiokonsepti ja jatkuva teossarja, joka käsittelee ilmastonmuutosta oivaltavasti, kommunikoiden tulevaisuuden epävarmuuden tuomaa painolastia vyöryttäen öljyisen ja myrskyävän massansa uhkaavana katsojan ylle. Teos pakottaa pysähtymään vääjäämättömän tuhon äärelle. Teossarjan aiemmat osat ovat olleet esillä gallerioissa ja teos toteutettiin nyt ensimmäistä kertaa ulkotilaan. Kuvataideviikoilla teos sijaitsee näyttelytilan katon päällä, valuen sen rakenteita alaspäin kohti katsojia ja tapahtuman pääsisäänkäyntiä. Työskentelin projektissa kuvataiteilijan, kuraattorin ja näyttelymestarin kanssa yhteistyössä. Paikkasidonnaisen teoksen luonne asettaa työskentelylle aina omanlaisensa raamit ja uniikin teoksen muotoutumista visiosta valmiiksi oli valtavan mielenkiintoista seurata. Työtehtäviini kuului taiteilijan työparina toimiminen ja taltioin myös teoksen valmistamisen prosessin. Projekti oli minulle todella mieluisa, sillä sain työskennellä monipuolisten tehtävien ja valloittavien kollegoiden kanssa. Mieleen painui myös paikallisten kaupunkilaisten hurmaava lämminhenkisyys. Opin projektista valtavan paljon ja pääsin syventämään ammattitaitoani kuvataiteen kentällä kattavasti. Lämmin suositus Mänttä-Vilppulan taidekaupungille kotimaanmatkailukohteena! www.kuvataideviikot.fi Victoria / Kulttuurituottaja17
Hyvä viestintä takaa onnistuneen materiaalituotannon markkinointikampanjassa
Alkuperäissarjan lanseeraus ja materiaalituotannon ohjaaminen Toimin Elisa Viihde Viaplayn markkinointitiimissä materiaalituotantojen vastuuhenkilönä. Tunnen Elisa Viihde Viaplayn brändiohjeistukset, joiden mukaisesti ohjaan graafikoiden työtä materiaalituotannossa. Tämän lisäksi huolehdin, että materiaalituotannot pysyvät aikataulussa, jotta esimerkiksi markkinointikampanjat voidaan julkaista suunniteltuina ajankohtina. Teen tiiviisti yhteistyötä niin sisäisten tiimien kuin myös ulkoisten sidosryhmien kanssa, jolloin myös viestintä on merkittävässä roolissa. Materiaalituotannossa valvon, että kampanjan materiaalit ovat annettujen ohjeiden mukaisia sekä varmistan, että jokainen materiaali sisältää tarvitut brändiohjeistuksen mukaiset elementit. Elisa Viihteen alkuperäissarjan Häräntappoaseen tulevassa markkinointikampanjassa valvoin materiaalituotantoa siten, että kampanjan materiaalit ovat annettujen brändiohjeiden mukaisia. Materiaalituotanto aloitettiin noin 3–4 viikkoa ennen kampanjan aloitusta ja valmiit materiaalit julkaistaan kampanjan aloituspäivänä. Elisa Viihteen alkuperäissarja Häräntappoase tuo vuonna 1984 julkaistun Anna-Leena Härkösen klassikkoteoksen 2020-luvulle. Klassikkoteos tuo tutun tarinan 2020-luvulle ja tarkastelee sen teemoja z-sukupolven kautta. Häräntappoaseen traileri on katsottavissa täällä. Syvennyin materiaalituotannon aikana viestinnän teoriaan ja sen merkitykseen materiaalituotannossa. Päätavoitteenani oli vahvistaa ymmärrystäni viestinnän merkityksestä projektityöskentelyssä sekä lisäksi oppia hahmottamaan paremmin onnistuneen viestinnän roolia myös materiaalituotannon ohjaamisessa. Erityisesti tämän projektin myötä voin todeta, että hyvällä ja selkeällä viestinnällä on merkittävä rooli projektityöskentelyssä — tässä projektissa hyvä viestintä takasi onnistuneen materiaalituotannon tulevaan markkinointikampanjaan. Elisa Viihde Viaplay on suoratoistopalvelu, joka sisältää Suomen laajimman valikoiman kotimaista ja pohjoismaista alkuperäissisältöä sekä kansainvälisiä elokuvia ja sarjoja. Kesäkuussa 2021 lanseerataan uusi Elisa Viihteen alkuperäissarja Häräntappoase, joka saa ensi-iltansa Elisa Viihde Viaplayn suoratoistopalvelussa. Emilia, kulttuurituotannon opiskelija 17
Luovan alan työaikaresursointiin uusi malli
Opinnäytetyössäni rakensin erään yrityksen yhden työryhmän työaikaresursointia kehittävän mallin osallistavilla menetelmillä. Työssä syntyi työntekijöiden itselleen muotoilema optimaalisen työaikaresursoinnin malli, sekä erinäisiä kehitysehdotuksia. Työaikaresursointi räätälöityy organisaatiokohtaisesti Kartoitin kehitystyössäni kolmen eri tahon tiettyjen työryhmien työaikaresursointimalleja. Valikoin tahoiksi kehitettävän yrityksen, eli Sun Effectsin tuotantotiimin, Tavastian ravintolatoiminnan kesäkiertueen, sekä Suomen Kansallisooppera & Baletin lavastamon. Järjestin kyseisten tahojen kanssa tiedonantohaastattelut, joissa kartoitimme työpajahengessä heidän työryhmien mallinsa graafiseen muotoon. Opinnäytetyön esittelytilanteessa minulta kysyttiin haastava kysymys: kuinka työn tulos, eli optimaalinen työaikaresursoinnin malli olisi siirrettävissä muille alan yrityksille. Vastasin empimättä, että tulos ei ole suoraan sovellettavissa muihin organisaatioihin, sillä malli on rakennettu tietyn tarpeen mukaan. Optimaalisen työaikaresursointimallin siirtämisessä toiseen organisaatioon on mielestäni jotain samaa kuin elektronin siirtymisessä ulommille radoille. Mitä kauemmas keskuksesta elektroni siirtyy, sitä enemmän energiaa siirtymään tarvitaan. Epäilen mallin rakentuneen kartoittamissani työryhmissä hyvin orgaanisesti ja se on evolutiivisesti mukautunut vallitseviin olosuhteisiin. Moniäänisyydestä kohti yhteistä mallia Annoin fasilitoijana haasteltaville lähes vapaat kädet hahmotella omaa työaikaresursoinnin prosessiaan. Painotin kuitenkin haastattelutilanteen alussa, että tarkoituksenamme on luoda kronologinen malli, jotta se on seurattavissa. Toimin myös haastattelutilanteessa ”piirtäjänä”, joten minun visuaalinen näkemys saattoi vaikuttaa mallien monimuotoisuuteen. Haastateltavat kuitenkin tekivät mallit itsensä näköiseksi. Yksi jakoi mallin kolmeen vaiheeseen, yhdellä kolme mallia lomittui keskenään aikajänteiden mukaan ja yksi kuvaili kiinteää projektimallia, jolla tehdään kaikki sesongin projektit. Löysin näistä kolmesta kartoitetusta prosessista jotain suhteellisen selkeitä yhteneväisyyksiä. Kaikissa resursointiprosesseissa oli jonkinlainen lähtötilanteen selvitys / tarvekartoitus, kommunikaatiota työryhmän kesken, toteutusvaihe, sekä tiedonkeruu. Avaimia oman mallin rakentamiseen Kartoittamissani malleissa jokainen taho kuvaili yksityiskohtaisesti ja omalla kiellellään vaiheiden sisältöjä. Esimerkiksi Oopperan lavastamo teki tarvekartoitusvaiheessa erittäin monipuolista analyysiä tulevista tarpeista ja kokonaisuudesta. Kun taas Tavastian ei tarvinnut tehdä niin monipuolista analyysiä tässä vaiheessa vaan he pystyivät suoraan soveltamaan mennyttä kokemustaan siihen, että resursointiprosessi saatiin alkuun. Tämä ei kerro mielestäni yrityksen kokemustasosta vaan se kertoo tarpeiden monimuotoisuudesta: Lavastamon tarve tämän aiheen suhteen on mahdollisesti monimutkaisempi ja siksi kyseiseen vaiheeseen tarvitaan tarkempaa analyysiä. Yhteinen runko hahmottuu tuloksista haaleasti. Runkoon on hahmoteltu se osa, minkä malleista voidaan mielstäni siirtää ulkopuoliselle taholle ilman suurta ponnistelua. Ulkopuolinen taho joutuu kuitenkin täyttämään rungon omalla sisällöllään omien tarpeidensa mukaan. Lue lisää resursointiprosessista luovissa organisaatioista Tanelin opinäytetyöstä. Taneli Kainulainen ammatiltaan päätoiminen tapahtumatuottaja. Hän on toiminut useiden tapahtumien vastaavana tuottajana ja hän on erikoistunut erityisesti tapahtuman aluetuotantoon ja suunnitteluun. Tapahtumatuotantojen lisäksi hän toimii mielellään projektipäällikkönä kaikenlaisissa tempauksissa ja projekteissa.
Markkinointikampanja korumerkille
Tein itsenäisen projektini AIDA-nimiselle korumerkille. AIDA on kotimainen yritys jolla on sosiaalinen missio. Korut tehdään käsin Helsingissä. Brändin missio ei ole ainoastaan luoda kauniita koruja kestävistä materiaaleista, mutta myös työllistää maahanmuuttajataustaisia naisia ja auttaa heitä pääsemään kiinni työelämään Suomessa. Kahden vuoden aikana he ovat kasvaneet yritykseksi joka on työllistänyt yli 18 naista erilaisista taustoista. AIDA tekee myös yhteistyötä Startup Refugees- järjestön kanssa. Minun roolini oli tuottaa markkinointikampanjoita sosiaaliseen mediaan. Kampanjoiden tavoitteena oli vahvistaa brändi-identiteettiä ja luoda positiivisia mielikuvia, ja toki ottaa kantaa tärkeisiin aiheisiin. Olen työskennellyt paljon erilaisissa kuvauksissa eri roolissa, joten oli hauska päästä toteuttamaan kuvaukset näin tuottajan näkökulmasta. Toteutimme yhteensä kolme kampanjaa, joissa kaikissa oli erilainen teema ja sanoma. Brändin sosiaalinen missio on tärkeä, joten otimme sen huomioon sisältöjä tehdessä. Visuaalisen ja kirjoitetun sisällön lisäksi meille oli tärkeää että kuvauksissa on monimuotoisuutta. Työskentelin projektissa valokuvaajan, mallien, meikkaajan sekä AIDA:n perustajan kanssa yhteistyössä. Kampanjoiden suunnittelu on luovaa ja palkitsevaa työtä. On hienoa seurata, miten visiosta tulee konkreettinen ja minkälaisen reaktion se herättää sidosryhmissä. Kolmeen kampanjaan valikoitui seuraavat teemat: Ensimmänen kampanja käsitteli erilaisia ystävyyksiä (Ystävänpäivä) Toinen kampanja käsitteli naisen asemaa yhteiskunnassa (Naistenpäivä) Kolmas kampanja käsitteli naisten unelmia (korun lanseeraus) Työtehtäviini kuului mm. Kontaktointi, aikataulutus, kuvausjärjestelyt, stailaus, haastattelut ja luova kirjoittaminen. Tuottajan työtehtävät pienelle brändille työskennellessä koostuvat hyvinkin erilaisista osista. Tämä projekti oli itselleni todella mieluinen koska pääsin työskentelemään niin monipuolisten tehtävien parissa. Projekti eteni odotetusti ja koen että opin paljon. Ona, Kulttuurituotannon opiskelija18
Kansainvälisiä demotouhuja UNESCO’n vuosikokouksessa
Marraskuussa 2019 pääsin osalliseksi erittäin mielenkiintoista kansainvälistä tapahtumaa, kun Pariisissa järjestettiin UNESCO’n 40. vuosikokous. Kokouksessa oli erillinen Game Zone -alue, missä demonstroitiin pelaamisen positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle ja oppimiskyvylle. Game Zone -alueen yksi käytännön esimerkeistä oli Hatch Kids -sovellus. Sovellus oli Hatch Entertainment Oy:n kehittämä lapsille suunnattu pelien suoratoistopalvelu, jonka tarkoitus oli mahdollistaa pelien turvallinen pelaaminen. Projektin tavoitteena oli vahvistaa Hatchin ja UNESCO’n välistä yhteistyötä, luoda uusia kontakteja sekä tuoda Hatch Kids -sovellus laajemman yleisön tietoisuuteen. Monipuolisiin, tapahtumaa edeltäviin, työtehtäviini lukeutui suunnittelutyön ja palaverien ohella aktiivista vuorovaikutusta eri osapuolten välillä sekä budjetin seurantaa, aikataulujen laatimista ja matkavarauksien tekoa. Olin paikan päällä avustamassa demonurkkauksen rakennuksessa ja varmistamassa, että demoyhteydet toimivat ja nurkkaus on suunnitelmien mukaisesti toteutettu. Paikan päällä asiakaspalvelun lisäksi valokuvasin ja avustin viestinnällisissä tehtävissä. Projektin suurimpia haasteita olivat alueen tiukat visuaaliset ja ekologiset rajoitukset, jotka eivät jättäneet paljoa liikkumisvaraa oman brändätyn lisämateriaalin esille asettamiseen. Toinen huomionarvoinen, tapahtuman aikana esiin noussut, asia oli se, että kansainvälisestä ympäristöstä huolimatta joukossa oli monia sellaisia henkilöitä, jotka eivät odotusten vastaisesti puhuneet lainkaan englantia vaan odottivat voivansa käydä keskustelut ranskaksi. Eli vinkkinä, jos joskus olet järjestämässä mitä tahansa tapahtumaa Ranskassa: varmista, että seurueessa on edes yksi, joka puhuu sujuvasti Ranskaa! Näin vältät oudoksuvat katseet ja varmistat, että sanomasi tavoittaa osallistujia paremmin. Kokonaisuudessaan projekti oli onnistunut ja sitä oli todella miellyttävää olla mukana toteuttamassa. Pitkäksi venyneet päivät ja hotellihuoneen homeen aiheuttama äänen lähtö ei haitannut tai hidastanut menoa, kun sai tehdä töitä kansainvälisessä ympäristössä ja positiivisen hengen omaavassa työryhmässä, jonka kaikki jäsenet olivat ammattitaitoisia ja mukavia.
Sitouttaminen haastaa luovan alan organisaatioita
Sitouttamista työyhteisöihin on tutkittu jo vuosikausia. Eri aikakausina sitouttamista on tehty erilaisista näkökulmista. Aiemmin sitouttamisen ajateltiin esimerkiksi tapahtuvan niin, että työyhteisö on yhtä perhettä, me vastaan muut -ajattelumalli, jonka avulla korostettiin yhteisöllisyyttä. Nyt, tässä maailmantilanteessa, jossa elämme, perhemäinen-työkulttuuri ei ole kuitenkaan enää se mihin trendien valossa pyritään. Epätyypilliset työsuhteet vakiinnuttaneet asemaansa kulttuurialalla Määräaikaiset ja osa-aikaiset, niin sanotusti epätyypilliset työsuhteet ovat määrällisesti kasvaneet rajusti viime vuosien aikana ja tulevaisuudessa niiden määrä tulee kasvamaan edelleen. Työelämässä nyt jalansijan vahvasti ottanut milleniaalien sukupolvi, on omalla asenteellaan ja esimerkillään tehnyt työstä toiseen vaihtamisen varsin hyväksyttäväksi. Vakaata työsuhdetta ei enää hakemalla haeta, vaan rohkeasti kokeillaan uusia työpaikkoja ja rooleja. Varsinkin kulttuurialalla nämä epätyypilliset työsuhteet ovat normalisoituneet ja vakiinnuttaneet asemansa. Tapahtuma-alalla vakituista henkilökuntaa on organisaatioissa usein vähän ja freelancereiden tarve on puolestaan suuri, jotta varsinkin suurempia tapahtumia voidaan toteuttaa. Tämä alan epätasapainoinen työsuhdanne johtaakin siihen, että hyvistä ammattilaisfreelancereista kilpaillaan varsinkin tapahtuma-alan sesonkikausilla kovasti. Jotta organisaatio saa kerta toisensa jälkeen hetkittäin palkkalistoilleen halutut ammattilaisfreelancerit, on freelancereita osattava sitouttaa organisaatioon ja työyhteisöön oikealla tavalla. Ratkaisuja freelancerien sitouttamiseen Miten freelanceria, jolla voi olla lukuisia eri työantajia vuodessa, voidaan sitouttaa organisaatioon, kun sitouttaminen on tässä ajassa haastavaa jo vakituisen henkilökunnankin kohdalla? Freelancereiden sitouttamiseen pätevät hyvin samanlaiset keinot, kuin vakituisenkin henkilökunnan. Työn tulee olla motivoivaa, mielenkiintoista, haastavaa, itsenäistä ja organisaation arvomaailman on oltava samassa linjassa omien henkilökohtaisten arvojen kanssa, jotta sitoutuminen tapahtuu onnistuneesti. Freelancerit ovat joukkona kuitenkin sitouttamisen näkökulmasta haastavia, sillä freelancerin kohdalla sitoutumien voi liittyä yhteen työyhteisöön, useampaan työyhteisöön, omaan freelancereiden verkostoon tai ei mihinkään näistä. Keinoja tähänkin kuitenkin löytyy. Jotta freelancer tuntee itsensä osaksi työyhteisöä, on työyhteisön oltava vastaanottavainen ja avoin. Freelancereille on tärkeää, että he pystyvät suunnittelemaan omaa työkalenteriaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, joten tieto tulevaisuudesta helpottaa sitouttamista tiettyyn organisaatioon. Avoin ja läpinäkyvä viestintä puolin toisin luovat myös freelancereille tunnetta siitä, että he ovat tärkeä osa työyhteisöä. Jos freelancereille viestitään ainoastaan silloin, kun organisaatiolla on asiaa, jää yhteyden luominen työntekijän ja organisaation välillä heikoksi. On myös tärkeää, että organisaatio ja sen työyhteisö tunnistaa ja arvostaa freelancereiden ammattitaitoa ja, että näitä hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Sitouttamista voidaan luoda myös erilaisten ammatillisten koulutusten avulla. Freelancereille ammattitaito on käyntikortti seuraaviin töihin ja siksi oman ammattitaidon päivittäminen ja uuden opettelu on varsinkin heille tärkeää. Organisaatio, joka panostaa, ei ainoastaan vakituisen henkilökunnan vaan myös freelancereiden, kouluttamiseen ovat hyvin kilpailukykyisiä ja houkuttelevia työyhteisöjä. Sitouttaminen on tapahtuma-alalla nyt ja lähitulevaisuudessa kriittisessä asemassa Covid-19 pandemia on ajanut suuren osan kulttuurialasta ennennäkemättömään kriisiin. Lukuisat alan freelancerit jäivät tilanteessa yksin, eikä valoa tunnelin päässä ole vieläkään näkynyt. Tämä toivottomuus onkin ajanut monet freelancerit vaihtamaan alaa vakaampien tulojen piiriin. Kun pandemia on kriisinä ohitettu, on kulttuurialalla tämä toinen kriisi edessä, mistä löydetään tarpeeksi ammattilaisfreelancereita tulevaisuuden projekteihin mukaan? Edessä on aika, kun jyvät erotellaan akanoista ja ne organisaatiot, jotka ottavat sitouttamisen tosissaan ja ymmärtävät freelancereiden tärkeyden osana työyhteisöä, selviävät todennäköisesti voittajina. Lue lisää Jennin yamk-opinnäytetyöstä Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon Kulttuurituottaja YAMK-tutkintoon opinnäytetyönsä tehnyt Jenni Juutilainen on pitkän linjan freelance-tapahtumatuottaja. Hän on erikoistunut artistituotantoihin, mutta viime vuosien aikana kiinnostus erilaisten tuotantojen tekemiseen on ajanut hänet kokeilemaan tuottajan työtä hyvin erilaisissa projekteissa. Varsinkin kumppanituotannot ja niiden uudistaminen ovat juuri nyt Juutilaisen mielenkiinnon kohteena.
Itsestään oppiminen kantapään kautta
Viime kesänä elokuun aikaan, olin täydessä työn touhussa koulun ja kahden tv-tuotannon parissa. Olin saanut paljon hyvää palautetta ja kehuja työstäni, ja jopa sairaspoissaolon takia täyttänyt hieman tasoani suuremmat saappaat tuotantopäällikön hommissa. Minulla meni hyvin. Tuotanto oli pitkä ja väsymys koputteli ovella, mutta vielä mentiin. Oma henkinen jaksaminen sain odotettua suuremman lastin harteilleen, sillä kyky ja osaaminen sanoa ”ei” ei ollut lähimaillakaan. Uutena untuvikkona tv-alalla halusin haalia kaiken mitä mistäkin lähti. Syyskuun puolessa välin kahden tuotannon myrskeessä tajusin olevani aivan loppu. Olin antanut itsestäni jokaisen solun, ajatuksen ja venyvän pikkurillini ensimmäiselle tuotannolle. Uusi tuotanto ja kaksi kuukautta täyttä tykitystä koputteli jo oven takana. Miten tästä selvitään? Otin työkaluikseni tavalliset itsensä johtamisen periaatteet eli; aikataulutus, syö, juo, liiku ja nuku kunnolla, tehtävä ja päivä kerrallaan. Kaunis idea, mutta eihän siitä mitään tullut. Aika kului stressatessa, nukkuen huonosti ja tsempatessa itsensä aina jokaiseen kuvauspäivään tekaistu hymy huulilla. Syksystä kuitenkin selvittiin. Sain joululahjaksi Jenni Janakan kirjan Röyhkeyskoulu, joka herätteli minut pikkuhiljaa taas jaloilleen. Kirjassa käsitellään termiä kiltin tytön syndrooma, joka sai minut tutkimaan itseäni hieman tarkemmin. Vahvasti yhtenä muotona tähän syndroomaan kuuluu kyvyttömyys sanoa asioille ”ei”. Asia, jonka kanssa taistelen joka päivä. Itselle on hyvin vaikeaa tuottaa pettymystä, tai sanoa ei ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä tai tiedän, että olisin heille hyödyksi, avuksi tai mieliksi. Itsensä johtamisen ja suuren tutkiskelun kautta opin niinkin yksinkertaisen asian kuin, minun on oltava vastuussa itsestäni ja omasta jaksamisestani, vaikka se ei aina olisikaan muiden mieleen. En pysty johtamaan itseäni, jos venyn ja suostun kaikkeen. Aina jokin uusi asia on pois jostain muualta. Olen priorisoinut liian kauan työn ja muille elämisen oman hyvinvointini edelle. Minun on lopetettava muiden miellyttäminen ja opittava sanomaan ei. Opin myös, ettei aina tarvitse suorittaa satalasissa. Keskinkertainen kelpaa. Riman alittaminen sieltä, missä se on matalimmillaan ei ole huonoin vaihtoehto, silloin kun on muita tärkeämpiä asioita mitä priorisoida. Esimerkiksi juuri oma hyvinvointi. Itsensä johtamista ei opeteta koulussa, ja jokainen tulee kohtaamaan tilanteita, kun tarvitaan röyhkeyttä ajatella itseään ja omaa jaksamista, vaikka se ei sopisikaan muiden suunnitelmiin. Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi mennä näin syvän kautta, sillä toipuminen pitkästä itsensä sivuuttamisesta kestää tuhottoman kauan. Kulttuurialalla tehdään työtä rakkaudesta lajiin, mutta muistakaa tehdä töitä myös rakkaudesta itseään kohtaan ja oppikaa sanoman ei. -Ira
Viisi vinkkiä parempaan itsensä johtamiseen
Työskentelimme työparina kuluneen talven ja kevään aikana projektissa KulttuurituotannonPROMO. Teimme kulttuurituotannon tutkinto-ohjelmalle somestrategian ja keräsimme samaan lokaatioon kaiken vanhan ja uuden promomateriaalin. Aloitimme myös uuden, entistä selkeämmän, kulttuurituotannosta kiinnostuneille tarkoitetun Instagram-tilin Tuottajaksi. Perehdyimme samalla itsensä johtamiseen, sillä etenkin näin etäilyaikana sitä on vaadittu meiltä jokaiselta aiempaa enemmän. Tässä parhaat vinkkimme itsensä johtamiseen ja parin kanssa työskentelyyn! 1. Sopikaa aikatauluista yhdessä Aikatauluttaminen on yksi itsensä johtamisen kulmakivistä. Ilman sitä mennään helposti ojasta allikkoon. Luokaa yhteinen suunnitelma siitä, mitä pitää tapahtua ja milloin. Suuren kuvan jälkeen voi siirtyä esimerkiksi viikkotasoiseen suunnitteluun. Me päätimme aina edeltävällä viikolla milloin teemme töitä ja mitä työtehtäviä silloin edistämme. Tässä jaettu kalenteri on ihan ässä! Aina ei tarvitse tehdä yhdessä töitä, mutta on hyvä olla koko ajan tietoinen missä toinen menee. Muistakaa myös aikatauluttaa hyvissä ajoin tärkeät tehtävät niin, ettei suunnitelmien muuttuminen haittaa liiaksi työskentelyä. 2. Asettakaa motivaattoreita Kun työskentelyn päätteeksi asettaa itselleen motivaattoreita, voi työ tuntua mieleisemmältä. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi ulkoilulenkki tai sarjan katsominen työpäivän päätteeksi. 3. Pitäkää työasiat työajalla Töiden tuominen vapaa-ajalle voi tapahtua ihan huomaamatta, etenkin jos viettää paljon aikaa työparin kanssa. Pyrkikää siis olemaan tietoisia mistä keskustelette ja lopettakaa, jos huomaatte aiheiden lipuvan liikaa esimerkiksi ensi viikolla olevaan stressaavaan deadlineen. 4. Eliminoikaa häiriötekijät Kun alatte työskentelemään, huolehtikaa siitä, että puhelin on äänettömällä, ette ole nälkäisiä ja työympäristö on siisti! Tehkää tarvittavat asiat, jotta saatte ympärillesi rauhan ja valmiuden töiden tekemiseen. 5. Pitäkää yllä avointa kommunikointia Avoimella kommunikaatiolla voitte varmistaa projektin sujuvuuden. Aina ei voi olla hyvä päivä ja huonotkin on tärkeää jakaa parin kanssa. Kun osaatte ottaa huomioon toisen sen hetkisen jaksamisen, molempien hyvinvointikin pysyy vahvempana. Monesta burn outistakin olisi varmasti selvitty keskustelemalla omasta jaksamisesta ajoissa ja siirtämällä työtaakkaa muille! Käy kurkkaamassa KulttuurituotannonPROMO:n somekanavat Instagram sekä Youtube! Tiiuliina / Tuottaja18 Niko / Tuottaja16
Sisältömarkkinointi sosiaalisessa mediassa
Syksyllä 2020 syliini tippui mahdollisuus hoitaa sosiaalista mediaa ravintola-alalla ja päätin hypätä projektiin, koska minulta löytyi aiempaa kokemusta sosiaalisen median ylläpidosta, sisällöntuotannosta ja mainonnasta. Minulla oli myös työkokemusta ravintola-alalta. Parempaa yhteensattumaa olisi saanut etsiä hetken, joten lähdin projektiin mukaan! Tarve projektille syntyi kun Henry’s Pub Helsinki päätti laajentaa sosiaalisen median kanavansa Facebookin lisäksi Instagramiin ja tähän tarvittiin apukäsiä. Projektin aikana ravintolapäällikkö avasi uuden ravintolan, Pyynikin Taproomin ja kyseisen ravintolan sosiaalisen median kanavat piti ottaa haltuun ravintolan avauksen yhteydessä, joten osaksi tätä projektia lisättiin Henry’s Pub Helsingin lisäksi Pyynikin Taproom. Tarkoituksena oli luoda molemmille ravintoloille sisältöä sosiaaliseen mediaan niin, että projektin loppuessa olisi luotuna pohja josta ravintolan työntekijöiden on sitten helppo jatkaa ylläpitoa itse. Lisäksi tavoitteena oli valokuvata molemmissa yksiköissä pariin otteeseen, jotta valmista sisältöä olisi jo luotuna kun tämä projekti tulee päätökseen. Varsinaista markkinointisuunnitelmaa ei ollut tarkoitus rakentaa ravintoloille. Pyrin luomaan toimintatavat joilla ravintoloiden työntekijöiden olisi mahdollisimman helppoa itse jatkaa sisällöntuotantoa muiden työtehtävien ohessa. Projektin aikana ei ollut tarkoitus käyttää rahaa markkinointiin, vaan keskittyä puhtaasti sisällöntuotantoon. Sosiaalisen median tavoitteena oli ja on palvella asiakkaita viestintäkanavana sekä samalla myös sitouttaa asiakkaita osaksi ravintolaa, että tavoittaa uusia asiakkaita. Näin ollen sisältömarkkinoinnista tuli tärkeä osa projektia. Sisältömarkkinointi on epäsuora tapa tehdä markkinointia. Sen avulla pyritään vaikuttamaan asiakkaiden mielikuvaan yrityksestä, sekä rakentamaan pitkäkestoisia asiakassuhteita. Sisältömarkkinointi eroa perinteisestä markkinoinnista siten, ettei se ole yhtä voimakkaasti myyntipainotteista. Sillä pyritään tarjoamaan vastaanottajalle jotain hyödyllistä ja mielekästä, jonka hän kokee arvokkaaksi. Kaikkiin näihin tavoitteisiin päästiin projektin aikana onnistuneesti ja tästä iso kiitos kuuluu ravintolapäällikölle ja työntekijöille, jotka olivat todella avuliaita läpi projektin. Emilia Joensuu
Tapahtumakoordinaattorina koiratapahtumassa
Kun korona keväällä 2020 vei monelta projektit alta, minä aloin suunnitella omaani. Kohteena oli vuotuinen Unkarinvizslat ry:n järjestämä Vizslamestaruuskilpailu mannermaisille kanakoirille. Vallitsevien olosuhteiden vuoksi vuoden 2020 kilpailu rajattiin vain yhdistyksen jäsenistön koirille, eikä esimerkiksi muiden rotujen edustajia otettu mukaan. Kilpailu järjestetään KAER-kokeena, jossa arvostellaan koiran metsästysominaisuuksia sekä yhteistyötä ohjaajan kanssa. Lisätietoja KAER-kokeista löydät esimerkiksi Saksanseisojakerhon sivuilta. Tapahtuman järjestämistä varten perustetaan joka vuosi toimikunta. Tehtävänkuvani oli melko laaja-alainen, päätehtävinä sponsorien hakeminen ja tapahtuman markkinointi. Lisäksi sovin majoituksesta ja tarjoushinnasta läheisen yrityksen kanssa, sekä toteutin yhdistykselle sponsorointisuunnitelman ja vuosikellon. Markkinointia varten tein uudet mainosmateriaalit ja pääsin siten hyödyntämään aiemmin käytyjen kurssien oppeja mainoksia tehdessäni. Materiaalia painatettiin lehteen ja jaettiin mm. sosiaalisen median kanavissa, sekä nettisivuilla. Oli äärimmäisen mielenkiintoista päästä toteuttamaan tapahtumaa, jollaiseen en ollut itsekään vielä oman koirani kanssa koskaan osallistunut. Koetoiminta oli minulle projektin alussa vielä aivan uutta, joten harrastajan näkökulmasta tiedossa oli paljon uutta asiaa ja mahdollisuus oppia harrastuksesta syvällisemmin. Työskentely oli hyvin itsenäistä ja vaati itsensäjohtamisen taitoja. Sponsoreita tapahtumalle saatiin yhteensä 4 ja palkintoja tuli jaettavaksi niin ruhtinaallinen määrä, että jotain jäi vielä seuraaviakin tapahtumia varten. Osa sponsoreista ilmaisi halukkuutensa osallistua tapahtuman sponsorointiin myös tulevina vuosina, mikä tietysti helpottaa tulevien kisojen järjestämistä. Tapahtuma järjestettiin marraskuun lopulla Karstulassa. Vielä muutamaa viikkoa aikaisemmin mietittiin, että saadaanko kisoja järjestää, koska alueelle oli asetettu kokoontumisrajoituksia. Ulkotapahtumat olivat kuitenkin sallittuja, eikä osallistujamääräkään ollut mahdoton. Itse kokeisiin porukka jaettiin pienempiin ryhmiin, paitsi koronaturvallisuuden vuoksi, myös ajankäytöllisistä syistä. Jokainen koirakko pääsee työskentelemään vuorollaan, ja vain 4-5 koirakon ryhmässäkin päivä voi venyä yllättävän pitkäksi. Osallistujia oli lopulta 11 koirakkoa, vain muutama joutui perumaan aivan viimehetkillä. Kisat olivat siis onnistuneet, sää suosi ja voittajakin löytyi! Vaikka tapahtumien tekeminen ei olekaan suoraan oma urahaaveeni, niin koen silti, että kokeileminen kannatti. Pääsin tekemään jotain itselleni erilaista ja uutta, samalla oppien paljon ja pääsin soveltamaan kursseilla jo opittuja asioita. Matkaan sisältyi sekä ylä- että alamäkiä, mutta sehän kuuluu asiaan. Motivaatio ei kuitenkaan laskenut, vaikka intohimosta tapahtumien tuottamiseen ei voida puhua. Sponsorien hankinta ei aina välttämättä liity pelkästään tapahtumiin, vaan tietotaitoa voi tarvita myöhemmin yllättävissäkin paikoissa. Minulle työssäni on tärkeää työn merkityksellisyys, ja tässä projektissa se korostui aivan erityisellä tavalla. Pienen yhdistyksen tapahtuman sponsorit olivat merkittävä tekijä tapahtuman järjestämisen kannalta. Sponsorisopimusten jatkuminen myös tuleviin tapahtumiin on hieno asia, sillä se osoittaa, että työpanoksellani todella oli merkitystä ja se kantaa hedelmää myös jatkossa. -Iina, Kulttuurituotannon opiskelija-