Vuosi: 2021

Taiteilijan ja tuottajan keskinäinen suhde määrittyy jo opiskeluaikana

8.12.2021
Anni Hiekkala

Yamk-opinnäytetyöni käsittelee Pragma Helsingin Manager-palvelutuotteen kehittämisestä taiteilija-tuottajatyöparien tukemisen kautta. Pragma Helsinki on kehittämishankkeesta syntynyt esittävän taiteen palveluorganisaatio. Manager-palvelutuote sisältää hallinnollisia kokonaisuuksia, kuten apurahahakemusten tekemistä, taloushallintoa sekä strategista työskentelyä. Palvelun keskeisenä teemana on ollut alusta asti laadukas ja ammattimainen taiteilija-tuottajayhteistyö, johon on panostettu eri tavoin. Erillisyyttä vai luovaa yhteistyötä? Kehittämistyön ohessa syntyi huomio taiteilijoiden ja tuottajien erillisyydestä, joka hidastaa ja vaikeuttaa yhteistyön syntymistä. Olen seurannut esittävän taiteen kenttää jo pitemmän aikaa tuotannon ammattilaisen näkökulmasta. Työni aineistossa nousi useampaan otteeseen ajatus, että ammattiryhmien eriytyminen alkaa jo opiskeluaikana, vaikka niiden pitäisi tulevaisuudessa työskennellä rinnakkain. Kentälle nousee jatkuvasti uusia ryhmiä ja kollektiiveja, ja olen huomannut, että erityisen toimivaksi taiteilija-tuottajayhteistyö muodostuu sellaisissa ryhmissä, joissa tuottajat ja taiteilijat työskentelevät rinnakkain alusta asti. Tämä pätee erityisesti silloin, kun tuottaja työskentelee luovan tuottajuuden periaattein eli osallistuu aktiivisesti taiteellisen sisällön luomiseen ja eteenpäin viemiseen. Koulutuksen kautta kohti matalan kynnyksen yhteistyötä On kuitenkin toistaiseksi aika harvinaista, että tuottajan ja taiteilijan välille syntyy hierarkioista vapaa vuorovaikutus- ja työskentelysuhde. Se on kuitenkin luovalle ja luottamukselliselle yhteistyölle kaikista hedelmällisin maaperä. Siitä syystä siihen olisi hyvä kiinnittää huomiota jo opiskeluaikana. Taiteilijan ja tuottajan työskentelyn taustalla häilyy usein erilaisia ammattiin liittyviä erilaisuuksia, ja se saattaa aiheuttaa näiden välille kitkaa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi alojen erilaiset palkkarakenteet sekä työajat. Kun niistä keskusteltaisiin yhdessä jo opiskeluaikana ja molemmat saisivat tietoa ammattikuntiensa lainalaisuuksista, se voisi helpottaa yhteistyön sekä keskinäisen ymmärryksen syntymistä. Olisi upeaa, jos taiteilija- ja tuottajakoulutus saataisi jatkossa jollain lailla saman katon alle. Uskon, että se madaltaisi tuottajien ja taiteilijoiden kynnystä tehdä kaikenlaista yhteistyötä jo opiskeluaikana. Lisäksi se kehittäisi myös molempien ammattikuntien substanssiosaamista ja ammattitaitoa. Toivonkin, että tulevaisuudessa taiteilijuuden ja tuottajuuden raja madaltuu ja hämärtyy. Uskon, että sillä voisi olla yllättävänkin rikastava ja monipuolistava vaikutus suomalaiseen taidekenttään. Anni Hiekkala on työskennellyt kulttuurituottajana esittävän taiteen sekä festivaalien parissa valmistumisestaan (2011) asti. Hänellä on kokemusta niin vapaan kentän ryhmien, erilaisten hankkeiden kuin festivaalituotantojenkin parissa työskentelemisestä. Annin ydinosaamiseen kuuluvat mm. apuraha- ja hallintotyö, kansainväliset tuotannot ja sopimukset sekä esittävän taiteen esitystuotannot. Opinnäytetyö Pragma Helsingin Manager-palvelutuotteen kehittäminen taiteilija-tuottajatyöparien tukemisen kautta 

Siis mitä – kuunteleeko kukaan?

2.12.2021
Mira Card

Tiedätkö miltä tuntuu se, kun huomaat että kukaan ei oikeasti kuuntele, vaikka olisi asiaa? Kehittämistyötä tehdessäni tiesin jo valmiiksi, että tulen olemaan tekemisissä paljon nuorten kanssa ja käyttämään aikaa heidän ajatusten kuuntelemiseen jäsentelyn ja ymmärtämiseen. Tiesin ja ymmärsin myös, että omaamme kaksi korvaa ja vain yhden suun, jonka vuoksi voitaisiin sanoa, että meidän tulee tehdä tuplamäärä kuuntelua verrattuna omaan puheeseen. Kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeä osa vuorovaikutusta ja sitä on montaa erilaista. Kuunteleminen ei tarkoita ainoastaan kuulemista, vaan se on ensisijaisesti tiedonkeruun menetelmä. Kun kehitämme palveluita tai tuotteita, tiedonkeruuta tulee suorittaa potentiaalisilta asiakkailta tai jo niitä käyttäviltä. Osallisuus ei toimi ilman aktiivista kuuntelemista Kehittämistyössäni ”Nuorten ääni kuuluviin - kansalaisopiston toiminnan kehittäminen nuoria osallistaen” ymmärrykseni kuuntelemisen merkityksestä osana osallisuuden kokemusta ja päätöksentekoa syveni entuudestaan. Kuunteleminen on vahvasti linkitetty osallisuuteen ja osallistamiseen ja ilman aktiivista kuuntelemisen taitoa, emme voi luoda yhteistä ajattelua ja ymmärrystä toistemme välillä. Kehittämistyössä nuoret nostivat esiin huolensa kuuntelemisesta, jossa kuunnellaan näennäisesti, ja sen perusteella tehdään omia johtopäätöksiä ja kuultuun muokattuja, tässä tapauksessa aikuisten maailmaan sopivia ratkaisuja. Tällöin se, mitä nuoret sanovat ei välity eteenpäin täysimääräisenä nuorten ajatusmaailmana, vaan kuultu tieto on usein sovellettuja pureskeltu sopimaan kuulijan konseptiin. Kuuntele tarkkaan että osut oikeaan Koin tämän ajatuksen erittäin silmiä avaavaksi, miettien laajempaa palvelujen tuottamista ja uuden kehittämistä. Mitä jos ajattelemmekin niin, että kuuntelemme palvelun kehittämisen kohteena olevaa kohderyhmää, mutta emme kuitenkaan vastaa heiltä tulevaan informaatioon ja palautteeseen täysin? Mitä jos emme kuuntelekaan oikeasti ja aidosti? Voiko jotkut asiat tai kohderyhmät jättää vähemmälle kuuntelulle? Nuoret antoivat esimerkin siitä, miten heiltä on saatettu kysyä asioista, joita heidän mielestään tulisi kehittää asuinkunnassa. He toivoivat matalan kynnyksen kohtaamispaikkaa, johon he voisivat turvallisesti ja vapaasti tulla hengailemaan, tekemään läksyjä tai juomaan kahvia. ”Tuotteena” nuorten tarpeeseen aikaansaatiin ulkokatos, jossa nuoret ”saavat kokoontua”. Toisin sanottuna, nuorille kyhättiin pystyyn paikka, jossa tupakoida ja ”polttaa kumia”. Ei ihan siis kuuntelemisesta johtunut tuotekehitys, sanoisin. Väitän, että se että kysytään, mutta kysyttyyn ei tartuta tai edes osoiteta kysymisen jälkeistä kiinnostusta, on turhauttavampaa kuin se, ettei kuunnella ollenkaan. Palveluiden onnistuneen suunnittelun ja toteuttamisen näkökulmasta on ympäriltä tuleva ajattelu otettava huomioon ja tosiasialliseen harkintaan – ei niin että päätös on periaatteessa jo tehty, mutta byrokratian tai jonkun muun nimissä tulee meidän kysyä myös itse kohderyhmältä, jotta voidaan sanoa kysyneemme. Tiedä kohderyhmäsi Onnistuneella kohderyhmän ja asiakassegmentin osallistamisella voimme sitouttaa ja tuoda merkityksellisyyttä asiakaskuntaan. Tällä tavalla asiakassegmentit voivat kokea tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi, ja heidän tarpeisiinsa on vastattu. Tiedän etteivät kaikki voi saada aina kaikkea toivomaansa, ja että variaatioita totuuksista ja toiveista on yhtä monta kuin on meitä ihmisiäkin. Mutta rohkenen sanoa myös, että ilman kehittämisen kohteena olevan segmentin tuntemusta ja aktiivista kuuntelemista emme voi aikaansaada palveluita tai tuotteita, jotka olisivat kohderyhmänsä näköisiä ja heitä aidosti palvelevia. Käytä siis korvia ja käytä niitä oikeasti. Kuuntelemisen taito on harjoiteltavissa ja sen myötä maailma aukeaa aivan eri tavalla. Omat ajattelumallit siis narikkaan ja avoin kuuntelu käyttöön! Olen 32-vuotias teatteritaiteen opettaja sekä luokanopettaja, jonka sydän sykkii yhdenvertaisuudelle ja lasten sekä nuorten asioiden eteenpäinviemiselle. Olen tehnyt erilaisia lapsia ja nuoria palvelevia sekä hyödyntäviä projekteja ja produktioita urani varrella, useimmat niistä osallistavan ja soveltavan teatterin keinoin. Kulttuurin merkitys kasvavan yksilön hyvinvoinnin takaamiseksi on yksi keskeisimmistä asioista, joiden vuoksi teen töitä ja lähden mukaan erilaisiin kehittämistöihin. Lue:  Nuorten ääni kuuluviin: kansalaistopistotoiminnan kehittäminen nuoria osallistaen

Visuaalinen viestintä tuottajan työkaluna

Sain syksyllä 2021 mahdollisuuden kehittää visuaalisen viestinnän taitojani itsenäisen projektin muodossa. Tein projektin työpaikalleni Kojamolle. Kojamo on Suomen suurin yksityinen asuntosijoitusyhtiö, joka tunnetaan kenties parhaiten asumisen brändistään Lumosta. Projektin aikana tuotin Kojamon vuoden 2021 huippuhetkistä koostuvan animaation visuaalisen ilmeen. Graafisen suunnittelun lisäksi käsikirjoitin animaation. Animoinnista vastasi Pirre Liukka. Työn tavoite oli edistää työnantajamielikuvaa sekä organisaation sisällä että ulkoisesti. Lähdin projektissa liikkeelle animaation sisällön suunnittelusta ja loin sen kulkua havainnoivan aikajanan. Projektin pikaisen aikataulun vuoksi siirryin nopeasti graafiseen suunnitteluun ja lopulta käsikirjoittamisvaiheeseen. Animaatio oli kokonaisuudessaan valmis alle kahdessa viikossa. Intohimo luoda visuaalista sisältöä on kulkenut mukanani jo ennen kulttuurituotannon opintojen alkua. Vaikka opintoni Metropoliassa keskittyivät suurimmaksi osaksi tapahtumatuotantoon ja projektin hallintaan, opiskelin ensimmäisenä opintovuotenani visuaalista viestintää. Kyseisen kurssin jälkeen tajusin haluavani työskennellä visuaalisen viestinnän parissa. Tässä projektissa sain toimia graafisen sisällön tuottajana, mutta myös taiteellisen prosessin johtajana. Vaikka en itse pystynyt animoimaan työtä, oli minulla valtuudet päättää siitä, miltä lopputulos tulisi näyttämään. Visuaalinen viestintä on äärimmäisen arvokas työkalu kulttuurituottajalle. Moni tuottaja tulee uransa aikana työskentelemään viestinnän parissa tavalla tai toisella. Visuaalisuus kuuluu nykypäivänä miltei poikkeuksetta viestintään. Vaihtoehtoisesti tuottaja saattaa löytää itsensä osana projektia, jossa tämän tulee tuottaa visuaalista sisältöä itse tai johtaa siihen liittyvää prosessia. Silloin erilaisten visuaalisen viestinnän tuottamiseen tarkoitetut tietotekniset ohjelmat ja graafisen suunnittelun perusteet tulevat tarpeeseen. Visuaalista viestintää tuottava kulttuurituottaja on organisaatiolle lottovoitto. Tuottaja, joka hallitsee projektin kaaren ja kykenee suunnittelemaan visuaalisia elementtejä on harvinaisuus, jota moni organisaatio ei riveistään löydä. Huolimatta siitä, että graafinen suunnittelu oli aikarajojen puitteissa haastavaa, oli itsenäinen projekti palkitseva. Projekti eteni sujuvasti ja kaikkien mukana työskennelleiden kanssa oli ilo tehdä töitä. Emme vielä tiedä, miten animaatio on vaikuttanut, saati tulee vaikuttamaan ihmisten mielikuviin, koska se on vasta hiljattain julkaistu. Tuloksia odotellessa valmiin animaation voi katsoa täältä: Kojamon vuosi 2021 Ella-Rosa, kutu-17

Lasten paloturvallisuusosaamista voidaan kasvattaa tapahtumilla

30.11.2021
Marjo Rinne

Eikö se olekin ihan parasta, kun on niin kivaa tekemistä, että huomaamattaan oppii uusia tietoja ja taitoja? Tai kun innostuu jostain asiasta niin paljon, että haluaa tehdä siitä itselleen harrastuksen? Tapahtumien ja muun elämyksellisen toiminnan kautta meillä kulttuurituottajilla on mahdollisuus tehdä hyvää ja aidosti vaikuttaa niin lasten kuin aikuistenkin elämään. Tehokasta oppimista elämysten parissa Elävää tulta, pelastajia, paloautoja, tehtävärasteja, pääsy kurkkaamaan paloasemalle, jonne tavallisesti ei ole pääsyä… Kyllähän sellainen kiinnostaa ja innostaa niin lapsia kuin vähän isompiakin henkilöitä. Tapahtumakonseptin ei tarvitse olla monimutkainen, jotta siellä syntyvä oppimiskokemus olisi tehokas. Pääasia on, että se on jotakin erilaista, joka esimerkiksi yllättävyydellään nousee arjen yläpuolelle ja saa unohtamaan muut asiat. Tapahtumasta jäänyt muistijälki voi kestää jopa koko elämän. Muistan, kuinka minulle lapsena opetettiin paloturvallisuusasioita varoittavien ja jopa dramaattisten esimerkkien kautta. En varmasti ole ainoa, jolla on tällaisia, jopa pelottelun kokemuksia. Tapahtumien kautta tätä viestintää voidaan keventää ja tuoda se lähestyttävämmäksi osaksi ihmisten elämää. Liian rajut esimerkit voivat aiheuttaa ihmisissä vastareaktion, jolloin koko asialta halutaan vain sulkea silmät ja korvat. Silloin oppimista ei tapahdu. Tapahtumien kautta voidaan edistää niin yksittäisten henkilöiden kuin erilaisten yhteisöjenkin turvallisuutta. Isossa kuvassa tämä parantaa myös koko yhteiskunnan turvallisuutta. Kun ihmisten omatoimisuus ja osaaminen lisääntyy, onnettomuudet ja uhkatilanteet vähenevät, ja ihmiset myös osaavat toimia vahinkotilanteissa oikein. Pitkässä juoksussa sillä voi olla vaikutusta jopa pelastusalan työmäärään. Lasten oikeuksia edistämässä Blogitekstiä kirjoittaessani katson ulos ikkunasta ja näen, kuinka Suomen lippu liehuu tuulessa lasten oikeuksien päivän kunniaksi. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen elämään, ja yksi osa turvallisuutta on paloturvallisuus. Tapahtumien kautta lapsille voidaan antaa eväitä, joilla ehkäistä tulipaloja sekä toimia mahdollisissa tulipalotilanteissa oikein. Jokaisella lapsella soisi myös olevan jonkinlaisen harrastuksen. Palokuntatoiminta on hyvä vaihtoehto, sillä se on ilmaista, yhteisöllistä ja monimuotoista toimintaa, josta löytyy jokaiselle ikään, kokoon ja kuntoon sopivaa tekemistä. Palokuntatoiminta myös tarjoaa mahdollisuuden harrastamisen ohella kehittyä vapaaehtoiseksi palokuntalaiseksi tai jopa ammattilaiseksi. Kuka tietää, mihin jossakin tapahtumassa lapsena saatu kipinä voikaan ajan saatossa johtaa? Marjo Rinne on kulttuurituottaja, jolle ihmisten auttaminen sekä heidän osaamisensa edistäminen tapahtumien kautta on sydämen asia. Viimeiset kaksi vuotta Rinne on työskennellyt kampanjakoordinaattorina Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä Päivä Paloasemalla -tapahtuman parissa. Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan täältä: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112020779

Markkinoinnin maailmaa Paviljongissa

26.11.2021
Laura

Paviljonki on Jyväskylässä sijaitseva messu- ja tapahtumakeskus, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia vuoden ympäri. Paviljonki on tapahtumatalo, joka tarjoaa puitteet aina yksittäisistä kokouksista, isoihin messuihin ja hallikonsertteihin asti. Sain mahdollisuudet syventää osaamistani markkinoinnin ja viestinnän maailmasta työskennellessäni Paviljongin tapahtumien parissa keväällä 2020. Isossa tapahtumatalossa pyörii monta projektia ja tapahtumaa päällekkäin ja markkinointi on luonnollisesti kokonaisvaltaisesti mukana päivittäisessä tekemisessä. Tutustuin erilaisiin markkinoinnin työkaluihin, kampanjoihin sekä työtapoihin. Pääsin monipuolisesti tuottamaan sisältöä ja tutuiksi tulivat niin verkkosivut kuin uutiskirjeet. Ulospäin suunnatun markkinoinnin takaa löytyy paljon sisäistä viestintää ja materiaalin keräämistä. Olinkin päivittäin yhteydessä ihmisiin organisaation sisällä, sekä ulkopuolisiin sidosryhmiin. Kahden messutapahtuman osalta sain vastuualueikseni somesisältöjen suunnittelun ja toteutuksen. Vaikka alustat ja sosiaalisen median toimintatavat ovat tuttuja, en ollut työprojekteissani aikaisemmin itsenäisesti tuottanut niihin markkinointimateriaalia. Somen tekeminen olikin minulle yllättävän uutta. Pääsin kuitenkin hyvien neuvojen ja esimerkkien avulla nopeasti vauhtiin. Suunnittelin, aikataulutin, keräsin materiaalia ja tein postaukset luonnoksista julkisiksi. Jyväskylän Rakennusmessujen aikana vietin viikonlopun Paviljongilla tuottaen somesisältöä messujen tarjonnasta, haastattelemalla vieraita sekä näytteilleasettajia ja postaten tunnelmakuvia. Hoidin myös juoksevia asioita ja avustin esiintyvää messuvierasta. Messut saatiinkin onneksi järjestettyä onnistuneesti, sillä hyvin pian tilanne oli muuttunut erilaiseksi. Maailman laajuinen Korona virus epidemia oli kevään aikana alkanut rantautua Suomeen. Tunnelma tapahtuma-alalla oli odottava ja jännittynyt. 12.3.2020 saimme hallitukselta tiedon yleisötapahtumien kieltämisestä. Luonnollisesti Paviljongin toiminta pysähtyi ja suurin osa tapahtumista peruttiin. Kids & Pets Lapsi- ja lemmikkimessut olisivat olleet seuraavan viikon iso messutapahtuma, joten markkinointi vaihtuikin lennosta kriisiviestintään. Pääsin seuraamaan poikkeuksellisen tilanteen etenemistä ja sen vaikutuksia tapahtumatalon sisältä, sekä avustamaan viestinnässä ja asioiden hoidossa. Vaikka tilanne oli kaikilta osin äärimmäisen valitettava, sain ammatillisesti arvokasta kokemusta radikaalisti muuttuneen tilanteen hallinnasta ja tiedottamisesta. Paviljonki tarjosi mielenkiintoisen ja antoisan kokemuksen työskentelystä monipuolisessa tapahtumakeskuksessa. Pääsin konkreettisesti oppimaan markkinoinnista ja haastamaan itseäni sisällöntuotannossa. Yllätyksiltä harvoin tapahtumatuotannossa vältytään, mutta Korona tilanteen luomat muutokset olivat luonnollisesti omassa mittakaavassaan. Onneksi messu- ja tapahtumaelämysten pariin päästään palaamaan taas, kun se on meille kaikille turvallista!  Laura / Kulttuurituotannon opiskelija -17

Kulttuurilaitos matkalla hiilineutrauliuteen

22.11.2021
Tapio Säkkinen

Toimin Kansallisoopperan ja -baletin lavastamon päällikkönä ja ympäristöpäällikkönä. Olen laajasti verkostoitunut kansallisesti ja kansainvälisesti ja niiden foorumeilla olen vahvasti mukana esittävien alojen ympäristöasioissa. Aloittaessani ympäristöjohtamista käsittelevää kehittämistyötäni ensimmäinen kysymyksenasettelu oli: ”Miksi”. Vastauksena on, että maailman tila on huolestuttava ilmastonmuutoksen vuoksi. Haluan vaikuttaa teatterialalla siihen, että kestävän kehityksen arvot ja ympäristökysymykset nousevat fokukseen. Kehittämistyöni kohteena oli Suomen suurimman kulttuurilaitoksen Kansallisoopperan ja -baletin ympäristötyö ja -johtaminen, jonka taustalla oli visio hiilineutraaliudesta. Lähtökohtina ympäristövaikutusten säätely ja toimeenpanevat strategiat Kestävä ympäristötyö alkaa ympäristöön liittyvien lakien, määräysten, säädösten ja ohjeiden noudattamisella, mutta niitä on vaikea noudattaa, mikäli ei ole tutustunut niihin. Siksi tähän perustaan on syytä paneutua huolella. Suomen hallituksen ja Helsingin kaupungin hiilineutraaliustavoite vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuus pian sen jälkeen ovat kunnianhimoisia tavoitteita, sillä EU:n tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Kulttuurialan täytyy myös ryhtyä ilmastotalkoisiin käytännön tekoina, mutta alalla olisi myös loistava mahdollisuus käydä taiteensa kautta keskustelua ilmastonmuutoksesta ja ohjaamaan sitä taiteen kautta tietoisuudeksi, ja jopa ilmastoteoiksi, jotka veisivät yhteiskuntaa ekologisempaan suuntaan. Ympäristötyö johtamisen haasteena Kehittämistyössä käytettiin kolmen eurooppalaisen ooppera ja -balettiteatterin ympäristötyön ja -johtamisen benchmakingia, jonka tulosten valossa johdon tulee piirtää ensimmäiseksi strategiaan liitetty iso kuva, josta organisaatio ponnistaa eteenpäin. Kehittämistyön aikana johto laati uuden ympäristöpolitiikan, jonka päämääränä on olla kansainvälinen edelläkävijä ympäristövastuun kehittämisessä esittävän taiteen alalla ja päästä hiilineutraaliuteen mahdollisimman nopeasti resurssien rajoissa. Ympäristöjohtamisen ylimpänä tasona on yrityksen yhteiskuntavastuu, mikä tarkoittaa aineettomien arvojen vapaaehtoista liittämistä yrityksen toimintaan, kuten ympäristövastuullinen toiminta kaikessa toiminnassa, vaikka normit eivät sitä vaatisi kaikilta osin. Kun pääjohtaja ilmoittaa selvästi, että tavoittelemme hiilineutraaliutta mahdollisimman nopeasti, niin se todennäköisesti tulee tapahtumaan. Kuinka pian, se jää nähtäväksi. Se vaatii uudenlaisia tapoja tuottaa ooppera ja -balettiproduktioita, mikä voi olla taiteellisesta näkökulmasta haastavaa. Tarpeena on siis rakennemuutos, jotta pääsemme kestävämmälle hiilitasolle. Kehittämistyö laajemmassa kontekstissa Onko kehittämistyöstä apua muillekin, vai jääkö se Kansallisoopperan ja -baletin hyödynnettäväksi? Arvioin, että hyötyä on paljonkin, vaikka yhtä kaikille sopivaa mallia ei ehkä ole, vaan ympäristötyö ja sen kehittäminen vaatii organisaatiokohtaista räätälöintiä. Tätä silmällä pitäen laadin kaksi suuntaa antavaa ympäristöjohtamisen tarkistuslistaa, ensimmäisen aloittavalle organisaatiolle ja toisen edistyneempään vaiheeseen siirtymiselle. Johdon käsiteltyä kehittämisehdotuksia alkaa hiilineutraaliuden tiekartan laatiminen. Tämä tarkoittaa jännittävää matkaa yhdessä kohti hiilineutraalia näyttämötaidetta, johon toivon koko teatterikentän liittyvän meidän perässämme.

Kulttuurituottajat tekevät brändityötä!

19.11.2021
Janne Raudaskoski

Brändi on yrityksen, tapahtuman, tuotteen, esiintyjän, paikan tai kunnan arvokas, ellei arvokkain pääoma. Kulttuurituottajan tulee miettiä brändiä, kun tehdään uutta festivaalia, toteutetaan konserttien sarjaa tai luodaan omalle yritykselle tarinaa tai artistille henkilöbrändiä. Työpaikkailmoituksissa näkee nykyisin kulttuurituottajan työnkuvia, jotka kytketään suoraan kunnan tai kaupungin brändityöhön.  Mitä me kulttuurin tuottajat voimme antaa esimerkiksi kuntien brändityöhön? Kuntien vetovoima Kuntien ja paikkojen vetovoimaan vaikuttaa esimerkiksi se, mitä paikoissa on, niin rakennettua kuin luonnonympäristöä. Vetovoimaan vaikuttaa myös, ketä paikassa asuu ja missä paikka sijaitsee. Yhtenä kuntien vetovoimatekijänä vaikuttaa, mitä paikassa tapahtuu. Siihen mitä paikoissa tapahtuu, voimme me kulttuurituotannon ammattilaiset vaikuttaa ja se on myös brändityötä ja paikkabrändin kehittämistä. Lähes kaikkien kuntien strategioissa puhutaan tällä hetkellä elinvoiman, vetovoiman ja pitovoiman kasvattamisesta. Näistä ”kuntakielen” muotisanoista puhutaan siksi, että kunnat kilpailevat samoista asukkaista, yrityksistä, matkailijoista, investoinneista ja tapahtumista. Väestön ikääntyessä ja taloudellisen huoltosuhteen muuttuessa kunnille heikommaksi, tulevat kunnat väistämättä jakautumaan voittajiin ja häviäjiin. Toiset kunnat vetävät yrityksiä puoleensa ja toisissa kunnissa elinvoima hiipuu. Toisissa kunnissa väestö ikääntyy ja muuttotappio kasvaa, kun taas toiset kunnat vetävät lapsiperheitä puoleensa. Tietyt kunnat houkuttelevat matkailijoita ja toiset kunnat saavat todeta matkailurahojen menevän naapurikuntiin. Kuntien vetovoimaa pyritään kasvattamaan brändityöllä ja paikkabrändin kehittämisellä. Ilmakitaraa, pessimismiä ja brändityötä Kulttuurituottajat ovat sisältöjen ja tapahtumien ammattilaisia. Ammattitaitoamme kannattaa hyödyntää brändityössä. Moni paikan brändi onkin lähtenyt sisällöistä, joita tekevät kulttuurialan ihmiset. Aknestik -yhtyeen laulusolisti Jukka Takalo ideoi aikoinaan Ouluun ilmakitaransoiton MM-kisat. Kansainvälinen media kiinnostui asiasta heti ja nykyisin Oulu mainostaa itseään ilmakitaransoiton pääkapunkina. Ilmakitaransoitto mainitaan useasti esimerkiksi Oulun kaupungin brändikäsikirjassa. Puolanka taas on Kainuussa sijaitseva muuttotappiokunta, jossa on totuttu sanomaan ”mitäpä se hyvejää”, joka tarkoittanee ”mitäpä se kannattaa”. Paikalliset kulttuuri-ihmiset perustivat teeman mukaisesti pessimismipäivät. Pessimismistä on rakentunut kunnan brändi ja Puolanka tunnetaan nykyisin pessimismistä ympäri maailmaa. Kulttuurisilla sisällöillä on vaikutusta kunnan brändiin ja kulttuuri itsessäänkin voi olla kunnan brändi. Kaikki tietävät esimerkiksi Kaustisen kansamusiikkifestivaaleistaan tai Savonlinnan oopperajuhlistaan. Pori Jazz tuo maineen lisäksi Porin alueelle tuloja vuosittain lähes 30 miljoonaa. Kulttuuria on usein pidetty kuntien budjeteissa ylimääräisenä kulueränä, eikä sen arvoa välttämättä ole ymmärretty. Auttaisiko asiaa, jos me kulttuurituottajat pitäisimme enemmän meteliä kulttuurista osana kaupunkien ja kuntien brändiä? Osana elinvoiman, vetovoiman ja pitovoiman kasvattamista? Kirjoittaja Janne Raudaskoski on työskennellyt esiintyvänä taiteilijana, kulttuurialan yrittäjänä ja tuottajana. Viimeiset vuodet Janne on toiminut kunnassa kulttuurituottajana ja viestinnän koordinaattorina. Jannen ajatuksia lisää kulttuurituotannon YAMK–opinnäytetyöstä Kirkkaasti kauneinta Suomea? Sääksjärven paikkabrändin kehittäminen.   

Tunne Sävelet -lastenlaulukirja on saatettu painoon!

Musiikkipedagogin opintoja Metropolia ammattikorkeakoulussa suorittava Inka Lepistö sai syksyllä 2020 idean: hän tahtoi kirjoittaa ja säveltää lapsen tunne-elämää tukevan laulukirjan. Kyseessä oli hänelle entuudestaan tuntematon projekti, sillä Lepistö ei ollut aiemmin tehnyt vastaavaa projektia. Hän otti yhteyttä minuun, tietäen että olen taittanut kirjoja. Aloitimme suunnittelun syksyllä 2020, saimme työryhmään kuvittajan ja laadimme suunnitelman aikataululle.   Opiskelen itse Metropoliassa kulttuurituotantoa ja opintoihimme kuuluu projektinhallintaa. Toimin projektissa graafisen suunnittelijan lisäksi siis myös tuottajan roolissa. Työtehtäviäni olivat työryhmän vetäminen, taittotyöt ja juoksevien asioiden hoito. Hain apurahaa ja hoidin yhteydenpidon painoon.   Projekti kuitenkin viivästyi. Elämä tuli väliin ja Covid-19 pandemia repi toisiamme eri suuntiin. Kuvittajan elämäntilanne muuttui ja hän joutui hyppäämään pois junasta. Hain Koneen Säätiöltä työskentelyapurahaa uudelle kuvittajalle mutta apurahoja ei sillä kertaa saatu. Piti laatia uusi suunnitelma kirjan toteuttamiseen. Aiemman käsin piirretyn menetelmän sijasta, päätimme toteuttaa kuvituksen vektorigrafiikkana joka onnistui myös minulta. Kuvittaminen oli haastavampaa kuin olin kuvitellut ja se vei minulta yli 300 työtuntia. Suurin osa ajasta kului suunnitteluun. Lukuisten erehdysten kautta oikea värimaailma ja tyyli kuitenkin löytyi.   Tuottajan näkökulmasta syvennyin projektissa myös myyntiin. Selvitin elementtejä, joita myyvä lastenkirja sisältää. Uuden tiedon valossa, päätimme jatkaa kirjan kehittämistä ja käyttää nykyistä versiota vain pilotointiin. Pilotointivaiheessa, laulujen mielekkyyttä testataan musiikkiryhmissä lasten kanssa. Jatkamme myös kuvituksen työstämistä lapsilta saadun palautteen avulla. Tässä muutama kommentti viisivuotiaalta kuvituksesta: Projekti oli mielekäs matka lastenkulttuuriin. Opin paljon uutta kirjallisuudesta ja musiikista. Valmistuneet laulut ovat ihania ja lapset ovat pitäneet niistä. Mielekkäintä projektissa oli lasten parissa työskentely ja heidän tunne-elämäänsä kurkistaminen. Oli hauskaa huomata kuinka eri tavalla lapset tulkitsevat värejä, ääniä ja muotoja. Mukavinta projektissa oli myös sen konkreettisuus. Kun lapsi huomauttaa, että jostain kuvasta tulee mieleen ilo, surun sijaan siihen pitää kuvittajana sopeutua. Neuvottelulle ei ole varaa. -Adelina Lovisa  

Kulttuurikesän täydeltä markkinointia ja itsensä johtamista

Tein itsenäisenä projektina Ruukinrannan Kulttuurikesän markkinointimateriaalit sekä digimarkkinointia ja -viestintää tapahtumalle. Ruukinrannan Kulttuurikesä järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran ja sen järjestivät Ruukinrannan alueen yrittäjät Mathildedalissa, Salossa. Kulttuurikesä koostui alueen toimijoiden taidenäyttelyistä, konserteista ja muista kulttuuritapahtumista. Kulttuurikesän tarkoituksena on saada näkyvyyttä yhteismarkkinoinnilla ja brändäyksellä paremmin muutenkin järjestettäville kulttuuritapahtumille. Kulttuurikesä alkoi kesäkuun alussa ja päättyi syyskuun viimeisenä lauantaina Mathilda Design -tapahtumaan. Projektin alussa toukokuussa tein julisteen ja some-materiaalit ja loin Facebook-tapahtuman. Kesän aikana tein ajankohtaistiedotteita verkkosivuille ja kirjoitin tekstejä lipunmyyntiä varten verkkokauppaan. Tässä samaan aikaan olin työharjoittelussa Visit Mathildedalilla hoitamassa somemarkkinointia, joten kätevästi pystyin hyödyntämään markkinoinnissa myös Visit Mathildedalin somekanavia. Vaikka tapahtumalle tein pääasiassa markkinointia ja viestintää, niin syvennyin samalla itsensä johtamiseen. Itsensä johtaminen oli täysin uusi asia minulle ja käytin teoria-apuna Pentti Sydänmaanlakan Älykäs itsensä johtaminen teosta. Sydänmaanlakan teos oli erittäin hyvä ja sen avulla sai perusteellisen kuvan itsensä johtamisesta sekä hyviä, käytännönläheisiä vinkkejä hyvään itsensä johtamiseen. Projektin ajaksi poimin käyttöön Sydänmaanlakan seitsemän itsensä johtamisen periaatetta, ja niistä valitsin kohdallani erityistä kehitystä vaativat. Nämä periaatteet olivat nöyryys, itsekuri, aitous ja fokus. Kehityin mielestäni hyvin näissä, koska oli helppo keskittyä vain muutamaan kehityskohtaan omassa toiminnassa. Syventymisalueen vuoksi tämä oli varmaankin opettavaisin itsenäinen projekti minkä olen tehnyt, joten suosittelen kaikille tutustumista itsensä johtamiseen. Olga, kutu-17

Tuottajat matkalla tulevaisuuteen!

Kuva: Tiia Keskisen taittamaa mainosmateriaalia käytettiin mm. sosiaalisen median mainoksissa.   Lähdin tuottamaa tapahtumaa Tuottajat Matkalla tulevaisuuteen yhtenä itsenäisenä projektina. Sain työparikseni alemman vuosiryhmän opiskelijan Tiia Keskisen ja aloimme yhdessä suunnittelemaan tapahtuman sisältöä. Tiian kanssa kaikki sujui hienosti ja löysimme nopeasti yhteisen sävelen. Tapahtuma järjestettiin uudessa Arabianrannan kampuksessa ja päivään mahtui paljon ohjelmaa ja tekijöitä. Helsinki XR Center, Culture Tourism for City Breakers (CTCB), sekä Creathon olivat kaikki suunnitelleet omaa ohjelmaa päivän sisälle. Johtavana teemana päivää hallitsi tulevaisuudennäkymät esimerkiksi tuottajien ammattikentällä. Aluksi olikin vaikeaa ja samalla hyvin tärkeää hahmottaa kokonaisuus tapahtumalle; kuka, mitä, missä ja milloin? Meillä oli melko vapaat kädet Tiian kanssa pohtia, mitä haluaisimme tuoda päivään. Päädyimme toteuttamaan paneelikeskustelun, johon saimme mukaan kulttuurituotannon alumnit, sekä Kulta Ry:n pääsihteerin Rosa Meriläisen. Paneelikeskustelu itsessään meni loistavasti, josta suuri kiitos kuului paneelinvetäjälle, joka sai pidettyä keskustelun aikataulussa. Ja vaikka itse sanonkin, niin kyseessä oli yksi parhaista paneelikeskusteluista, jossa olen itse ollut osallisena eli hyvä Tiia ja minä! Paneelikeskustelun jälkeen luvassa oli iltajuhlat Tuottamon tiloissa ja jatkot legendaarisessa ravintola Mustassa Härässä. Näin jälkikäteen pohtien, projekti antoi paljon oppia ja vahvisti jo asioita mitkä minulla oli tiedossa; ei ole tyhmiä kysymyksiä, selkeä tehtävänjako alusta asti tiimin kesken, mieluummin ajoissa, kun liian myöhään, kisakunto on tärkeä pitää hyvänä alusta loppuun (projekti starttasi joulukuussa ja tapahtuma oli huhtikuussa) ja kaikki asiat on hyvä tarkistaa vähintään kolmeen kertaan ennen tapahtumaa.   Sami Kutu 17