Tiedon janoa

Viime perjantaina eduskunnan Kansalaisinfossa oli tarjolla yhteiskuntatietoa joka lähtöön yhdeksän kirjaston esitellessä palvelujaan. Pääkaupunkiseudun yhteiskuntatieteellisen kirjastoverkoston tapahtumassa osallistuvat kirjastot pitivät 10-20 min puheenvuoron, lisäksi esittäydyimme omilla ständeillämme. Yleisöäkin oli paikalla mukavasti. Kiitokset Eduskunnan kirjastolle järjestelyistä!   Yhteiskunnallista tietoa tarvitaan monilla Metropoliankin opiskelualoilla ja luonnollisesti työelämässä. Oman kirjastomme tarjonnan lisäksi ohjaamme asiakkaitamme tarvittaessa muihinkin alueen kirjastoihin. Tähän viime perjantain tapahtuma antoi minullekin taas lisää eväitä.   Pääkaupunkiseudulla tilanne on tiedonhakijalle todella hyvä: täällä toimii paljon erilaisia organisaatioita, joiden kirjastoa pystyy kuka tahansa käyttämään. Paikalla olleista kirjastoista kooltaan suurimpia olivat Helsingin yliopiston kirjasto ja Metropolia Amk:n kirjasto. Monet pienemmät mutta tarkkaan erikoistuneet kirjastot ja tietopalvelut voivat kuitenkin palvella erinomaisesti vaikkapa opinnäytetyön tekijää tai ohjaavaa kirjastoammattilaista.   Omassa osuudessani kerroin lyhyesti Metropoliasta ja verkostomaisesta kirjastopalvelustamme.  Keskeisimpien verkkopalvelujemme, MetCatin, Nellin ja LibGuides-oppaiden, lisäksi puhuin tiedonhaun ohjauksesta opintojen eri vaiheissa. Hieno lisä oli lehtori Mai Salmenkankaan kommenttivideo opetuksen ja kirjaston yhteistyöstä Degree Programme in Social Services -tutkinto-ohjelmassa. Kiitokset vielä Maille! Tauolla sain käydä mielenkiintoisia keskusteluja mm. tulevasta kampusmuutoksestamme ja ohjauksesta LibGuides-verkkopalvelussa.     Päivän parhaita tärppejä:   Eduskunnan kirjasto tuottaa verkkosivuilleen tietopaketteja ajankohtaisista lakihankkeista. Lisäksi heillä on erinomainen, tilava lukusali Helsingin keskustassa - avoin kaikille. Kehitysvammaliiton kirjastossa on erikoisosaamista vammaisista ja heidän palveluistaan. Helsingin yliopiston kirjasto: laajimmat kokoelmat ja tilat - kruununjalokivi Kaisa-talo keskustassa Nuorisotiedon kirjasto seuraa 200 lehden artikkeleita, keskeisimmät niistä on haettavissa myös heidän verkkopalvelunsa kautta. Erityisesti suosittelen Nuorisotiedon kirjastoa Metropolian sosiaalialan opiskelijoille ja opettajille, mainiot kokoelmat lähellä Pasilassa! Tilastokirjastolla on mittavat verkkopalvelut. Uudet tilastojulkaistut jaetaan Twitterissä (@Tilastokeskus) ja Facebookissa päivystää Tilastotohtori. Kuntaliiton kirjasto keskittyy kunta-alan tietoon, esim. kunnallisiin palveluihin. Lastensuojelun keskusliiton kirjasto toimittaa lasten hyvinvointiin liittyviä uutiskirjeitä alan tapahtumista, tutkimuksista ja lainsäädännöstä. Väestöliiton kirjasto tarjoaa tietoa mm. väestöstä, perheistä ja monikulttuurisuudesta sekä Suomessa että kansainvälisesti.   Tiedot kaikkien näiden kirjastojen palveluista ja aineistoista löytyvät niiden omilta verkkosivuilta. Ensimmäisellä asiointikerralla kannattaa ottaa henkilöllisyystodistus mukaan. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kirjoja ja muuta ”perinteistä” aineistoa voivat lainata kaikki asiakkaat. Verkkoaineistoja kuten e-lehtiä ja e-kirjoja sen sijaan käytetään yleensä kunkin kirjaston tiloissa paikan päällä.   -Raisa

  Metropolian opiskelijakunta METKAn järjestämä MetroSport on Metropolian lukuvuoden avaus, joka kokoaa joka vuosi opiskelijat ja henkilöstön Olympiastadionille starttaamaan syksyn rennossa ja energisessä hengessä. Myös muiden korkeakoulujen opiskelijat ovat tervetulleita tilaisuuteen.   MetroSportissa voi tutustua erilaisiin liikunta­ ja urheilulajeihin sekä kulttuuritoimintaan. Tapahtumassa jaetaan myös tietoa Helsingin liikuntaviraston toiminnasta sekä muista pääkaupunkiseudun liikuntamahdollisuuksista. Osallistujilla on mahdollisuus kokeilla uusia sekä vanhoja ja tuttuja liikuntalajeja jalkapallosta capoeiraan, baseballista kiipeilyseinään.   Kirjasto oli mukana MetroSport-tapahtumassa kolmatta kertaa. Tänä vuonna meillä oli kaksi ständiä: kirjarata ja e-kirjalataamo.   Kirjarata   Kirjaradalla, joka järjestettiin nyt jo toista kertaa, testattiin miten tieto pysyy opiskelijan pään päällä. Poistokirjoista ja kuljetuslaatikoista rakennettu rata piti kiertää kirja pään päällä. Rata oli niin suosittu, että haalarimerkit loppuivat kesken, osa saa omansa jälkitoimituksena.   Sopivan kirjan sai itse valita: iso tai pieni, kova- tai pehmeäkantinen, suomen- tai englanninkielinen… Valintaan lienee vaikuttanut myös ulkoiset tekijät, kuten pään muoto ja hiustyyli. Tyylejä oli monia: kirja auki, kirja kiinni, pää vinossa, selkä mahdollisimman suorana, jalat hiukan koukussa, kävellen, hölkäten. Muutamat innostuivat testaamaan kuinka monta kirjaa pään päällä radasta voi selvitä - ennätys on nyt neljä.   E-kirjalataamo   E-kirjalataamo oli sisätiloissa taistelemassa huomiosta tankotanssin ja Positian ilmaisen hieronnan kanssa. Mutta ei hätää! Lataamoon pysähtyi erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoita, joille e-kirjat eivät olleet ennestään tuttuja. Näille ja useille muille e-kirjoista aidosti kiinnostuneille oli kiva esitellä kirjaston laajaa tarjontaa.   MetroSportista sai taas innostusta arkiseen puurtamiseen: aurinko paistoi, sai tavata tuttuja työkavereita muista toimipisteistä ja haukata metkalaisten tarjoamaa päärynää!   Ensi vuonna uudestaan!   Kaisu ja Päivi Y-K   Katso timelapse-video kirjaradasta: IMG_0187   Lisätietoa tapahtumasta: Metrosportin verkkosivut: http://www.metrosport.fi/  

Osallistuin kesäkuun alussa mielenkiintoiseen tiedon visualisoinnin koulutukseen amk-kirjastolaisille. Päivä kokosi yhteen viestintätehtävissä työskenteleviä ympäri Suomea Helsinkiin Arcada-ammattikorkeakoululle. Markku Tähtinen ja Päivi Keränen Metropolia Amk:sta kouluttivat, järjestelyistä vastasi Amkit-konsortion viestintäryhmä. Kiitos kaikille!     Tyvestä puuhun - perusasiaa visualisoinnista   Lähdimme matkaan aivan perusteista - ja hyvä niin. Tiedon visualisoinnilla tarkoitetaan alkujaan ei-kuvallisen tiedon esittämistä tunnistettavan ja ymmärrettävän kuvan avulla. Visualisoinnin onnistumisessa olennaista on mielenkiintoisen näkökulman löytäminen ilmiöön sekä sitä parhaiten kuvaavien mittarien valinta. Pelkistämällä ja tiivistämällä tieto tuodaan miellyttävästi esille ja se on helppoa omaksua.   Näkö on ihmisen aisteista hallitsevin ja elinympäristömme tulvii kuvallisia ärsykkeitä. Tiedon visualisointi pyrkiikin nostamaan olennaisina pidetyt asiat informaatiotulvasta esiin. Ihmisellä on taipumus nähdä sarjoja ja toistuvuutta. Huomiokyky kiinnittyy tietoon, joka on jonkinlainen poikkeus. Näitä asioita voidaan ja kannattaa käyttää hyväksi pakattaessa tietoa kuvalliseen muotoon infograafeiksi.   Kahlasimme ripeästi läpi erilaisia tapoja tuoda tieto kuvallisesti esille. Visualisoinnit tasapainoilevat yleensä kahden peruskuvatyypin välillä. Ikoninen kuva muistuttaa mahdollisimman paljon nähtyä ja onkin ymmärrettävä erilaisista taustoista tuleville näkijöille. Skemaattiseen kuvaan taas on lisätty ei-näkyvää informaatiota - siksi se pystyy selittämään esim. syy- ja seuraussuhteita, mutta se myös vaatii näkijältään enemmän.     Näkyvyyttä ja uskottavuutta infografiikalla   Sinänsä trendikkäällä tiedon visualisoinnilla on varsin pitkät historialliset juuret: esimerkiksi edelleen käytössä olevat pylväsdiagrammit ja aikajanat otettiin käyttöön jo 1700-luvulla. Tiedon kuvaamisen tavat ja tekniikat ovat toki lisääntyneet ja kehittyneet ajan kuluessa. Yksi eloisimpia ja mielenkiintoisimpia päivän aikana nähtyjä esimerkkejä oli ruotsalaisen professori Hans Roslingin esitys hyvinvoinnin kasvusta.  Vaikka esityksen onkin tuottanut laajempi työryhmä, voin vain ihailla Roslingin heittäytymistä asiansa esittämiseen. Enemmän tätä myös kirjastotyöhön!   Pomminvarmoja patenttiratkaisuja ei valitettavasti ole oikean visualisointitavan valintaan. Aiheen lisäksi käytössä olevat resurssit vaikuttavat. Selkeän ja yksinkertaistetun esityksen taakse piiloutuu usein paljon aikaa ja raakaa työtä. Vähenevien resurssien aikana tämä voi tuntua kirjastoissa(kin) ylellisyydentavoittelulta. Nykymaailmassa hyvä grafiikka on kuitenkin jo uskottavuuskysymys - niinpä uskonkin myös kirjastoissa visuaalisuuteen käytetyn työajan satavan takaisin omaan laariin. Viestimme fyysisissä kirjastotiloissa ja verkossa jatkuvasti eri tavoin. Kuten joku työpajan osallistuja päivän päätteeksi totesikin, koulutus muutti käsitystä, mistä kaikesta työhömme liittyvästä voisikaan kertoa kuvin! Näkymä innostaa jos kohta musertaakin hiukan. Onneksi itse tekemisen lisäksi ja sijaan monialaisessa ammattikorkeakoulussamme voisi löytyä mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita tällaisiakin projekteja toteuttamaan. Sulattelu jatkuu edelleen. Toisen puolen päivästä ideoimme ja harjoittelimme visualisointia käytännössä. Ilmaisella Piktochart-ohjelmalla syntyi monenlaisia häkkyröitä amk-kirjastoista kerätyistä tilastotiedosita. Hauskin ja samalla koskettavin oli mielestäni tämä:       Lisätietoa sekä mielenkiintoisia ja kauniita visualisointeja: informaatiomuotoilu.fi (mm. kirjastoaiheinen graafi: http://informaatiomuotoilu.fi/08_helmet_halutuimmat_tieto_final_web.jpg) gapminder.org eagereyes.org/   - Raisa

Sähköposti siivottu. Erinäisten järjestelmien sijaisuudet asetettu. Työpöytääkin raivattu, ainakin sen verran että mahtuu taas jatkamaan. Työlista elokuussa jatkettavista hommista tehty. Siihen kuuluvat ainakin blogijuttu pienen toimipisteemme muutoksista - ikäänkuin jatkona Annikan kirjoitukselle Agricolankadun uusista tuulista. Myös pari viikkoa sitten käydyistä ja koetuista Amk-kirjastopäivistä lohjennee ainakin yksi teksti. Sitä ennen suositan tutustumaan ainakin Päivi Ylitalo-Kallion tekemään mainioon koosteeseen tapahtumasta.   Metropolian kirjastossa on tapahtunut kuluneen kevään aikana paljon, monet projektit esim. verkkopalvelujemme parantamiseksi jatkuvat osin läpi kesän tai käynnistyvät uudelleen elokuussa pienen huilin jälkeen. Näistäkin lisää myöhemmin. Mutta: nyt alkaa loma!   Raisa    

Helmikuun opetuksettomalla viikolla Agricolankadun kirjastossa myllerrettiin kunnolla. Kirjahyllyt siirrettiin uuteen järjestykseen, automaatti vaihtoi paikkaa ja asiakaspalvelutiskiäkin käännettiin. Suurempi mullistus oli kuitenkin uuden RFID- tekniikan käyttöönotto. Leiritiellä ja Vanhalla maantiellä RFID onkin jo tuttua, mutta Agricolankatu on ensimmäinen käyttäjä pienistä toimipisteistämme.  Uuden tekniikan vuoksi ennen kalusteiden siirtoa jokainen hyllyssä oleva ja kirjastoon palautuva kirja tarroitettiin uudelleen.     Uusia laitteita (automaattia ja asiakaspalvelupisteen lukijoita) varten toivottiin uusia kalusteita, mutta lopulta päädyttiin käyttämään vanhoja kalusteita. Niistä tulikin aivan hyvännäköisiä, kun laitetoimittaja paikkasi vanhojen isojen laitteiden jättämät jäljet. Uudet laitteet vievät paljon vähemmän tilaa, ja tuleehan niistä tietysti todella moderni ilme kirjastoon.     Mutta mitä se RFID tekee?   Teknisiin yksityiskohtiin menemättä RFID tarkoittaa käytännössä sitä, että kirjaan on liimattu tarra, jonka avulla lukulaite tunnistaa kirjan. Kirjastossa kutsumme näitä tarroja ”tägeiksi”. Enää ei siis tarvitse lukea viivakoodeja, mikä muun muassa tekee kirjojen käsittelystä ergonomisempaa. RFID on myös vähentänyt mukavasti turhia hälytyksiä, ja hälytysten oikeellisuus tai virheellisyys on nyt paljon helpompi selvittää. Toki osa aineistosta on yhä ”tägittämättä”, sillä muissa kirjastoissa pelataan vielä jonkin aikaa viivakoodeilla. Yhä on myös lainassa olevia kirjoja, jotka on lainattu ennen muutostöitä. Uusi lainaus- ja palautusautomaatti onneksi lukee myös viivakoodeja ja opastaa asiakasta tarpeen mukaan.     Itsepalvelu laajentaa aukioloaikaa   Muutaman viikon harjoittelun jälkeen laajennettiin aukioloaikoja itsepalvelumahdollisuudella. Toisin kuin Leiritiellä ja Vanhalla maantiellä, kirjastoon täytyy päästä itsepalveluaikoinakin ilman kulkutunnistetta, koska Agricolankadun opiskelijoilla ei sellaisia ole. Siksi itsepalveluaukioloa harkittiin tarkkaan. Aamuisin vahtimestari avaa kirjaston ovet ja sytyttää valot. Kirjaston henkilökunta on paikalla samaan aikaan kuin kirjasto aiemmin oli auki. Iltaisin vahtimestari käy sammuttamassa valot ja sulkemassa oven.   Kokemukset itsepalveluaukiolosta ovat olleet positiivisia. Opiskelijoita on silloin tällöin ollut kirjastossa aamuisin ennen yhdeksää, ja vielä useammin heitä jää kirjastoon puoli viiden jälkeen. Automaattiakin on näinä aikoina käytetty. Mitään väärinkäytöksiä ei ole tapahtunut ja toivottavasti ei tapahdukaan. Kevät on ollut hyvää aikaa kokeilla itsepalvelua, koska osa opiskelijoista on ollut työharjoittelussa eli kävijämäärät ovat olleet pienempiä. On jännittävää nähdä miten homma toimii syksyllä. Henkilökunnan kannalta on helpottavaa, että töistä lähtiessä ei tarvitse ajaa innokkaita opiskelijoita pois. Mukavaa on sekin, että uusi automaatti on paljon helppokäyttöisempi kuin vanha: asiakkaita ei juurikaan tarvitse neuvoa sen käytössä, toisin kun vanhan. Me täällä tiskin takana voimme nyt keskittyä tiedonhaussa opastamiseen.   Kesän aikana myös Sofianlehdonkadun ja Vanhan Viertotien kirjastot siirtyvät RFID-tekniikkaan. Tervetuloa nykyaikaan!   Annika H.

Olen toisen vuoden kirjastoalan opiskelija Keudasta Keravalta ja olen maaliskuun puolesta välistä saakka ollut työssäoppimassa Tukholmankadun kirjastolla. Saatuani mahdollisuuden kirjoittaa tähän blogiin, en ensimmäiseksi ajatellut päätyväni kirjoittamaan elokuvista, vaikka ne ovatkin rakas harrastukseni. Korkeakoulukirjaston perimmäinen tarkoitushan on tarjota tietoa, ei niinkään viihdettä ja taidetta. Tiedonjanoa tasapainottaa kuitenkin kulttuurinnälkä  - en siis kirjoitakaan elokuvista oivina reitteinä tiedonlähteille, vaan pakoreitteinä niistä. Koostinkin pienen vinkkilistan elokuvista, joissa käsitellään Tukholmankadulla opiskeltavia aloja.   Tartunta (2011) Steven Soderberghin ohjaama kolmen vuoden takainen pandemiakuvaus on yksi laajimmin aihetta käsittelevistä elokuvista viimevuosina. Nimekkään ja laajan näyttelijäkaartin tähdittämä elokuva käsittelee aihetta niin tavallisen maallikon, hoitajan kuin poliitikkojenkin näkökulmasta. Sen kylmän toteava ja aihetta laajasti käsittelevä sävy luo hyytävän realistisen ja uskottavan tunnelman elokuvalle.       Bringing Out The Dead (1999) Nicolas Cage ambulanssihoitajana on miehen nykyuraa seuranneille kova paikka. Huoli on aiheeton, koska miestä ohjasi viisitoista vuotta sitten Martin Scorsese. Ahdistunutta ja kuolleiden potilaitten haamuja näkevän hoitajan tarina ei Tartunnan tavoin ole helppo saati kevyt, mutta se on Scorsesen klassikkojen tavoin väkevä kuvaus miehestä, joka ei voi oikein hyvin.         Junior (1994) Jottei vinkit menisi liian vakaviksi ja synkiksi, niin vedetään mukaan kevennys. Arnold Schwarzeneggerin pahamaineisen komediauran ehkä yksi pahamaineisimmista elokuvista ei tule koskaan jäämään historiaan muuna kuin kuriositeettina, jossa mies tulee raskaaksi. Tätä miestä sitten näyttelee Arska lähinnä karjuen ja naamaansa väännellen. Hoitotieteellisestikin elokuvan esittämät ajatukset ovat niin paksua huttua, että niiden tarjoama arvo on vain huumoriin liittyvää.       Derek (2012-)  Aidosti hyvää ja hoitotieteellisestäkin näkökulmasta kiinnostavaa komediaa joutuu etsimään tv:stä. Siksi teenkin pienen poikkeuksen ja suosittelen tv-sarjaa. The Officesta parhaiten tunnetun Ricky Gervaisin Derek käsittelee hänen itsensä näyttelemän, lievästi kehitysvammaisen Derekin elämää vapaaehtoisena avustajana brittiläisessä vanhainkodissa. Siinä missä hänen aiemmat tuotantonsa ovat keskittyneet myötähäpeähuumorin ryöstöviljelyyn ja päähahmoillensa ilkkumiseen, on Derek paljon lämpimämpi ja sydämellisempi. Sarjan anti ei jää pelkästään huumoriin vaan se on yllättävänkin kantaaottava vanhustenhoitoon liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyssä.       Sicko (2007) Viimeisenä on pakko nostaa esiin Michael Mooren vuonna 2008 tekemä dokumentti Sicko, joka keskittyy Yhdysvaltojen terveydenhuollon ongelmiin. Näkökulma on mooremaiseen tapaan varsin yksipuolinen, mikä voi häiritä kriittisempiä katsojia. Silti se on edelleen yksi ainoista dokumenteista, jossa maan ongelmallinen vakuutussysteemi otetaan kriittisen katselun alle ja tuodaan esiin vaihtoehtoisia menetelmiä sen tilalle.       Lauri

Hei, onko sulla jotain omaa lukulaitetta? Ootko lukenu e-kirjoja? Tunnetko ebraryn?   Seison iPad kädessä ja vieressäni on kärryllinen kirjoja. Toisella puolellani on pöytä täynnä e-kirjamainoksia. Pöydän takana seisoo kollega kannettavan tietokoneen kanssa. Olemme mukana Leppävaaran kampuksen Hyvinvointi ja turvallisuus -tapahtumassa. Naapuripöydissä toiminnastaan on kertomassa mm. terveydenhoitaja, pappi ja turvallisuuspäällikkö. Mukana on myös SPR, Seta, Nyyti ja useita muita yhdistyksiä.   Opiskelijoita pysähtyy kohdalleni. Useimpien kanssa jutellaan pitkään e-kirjojen ja painettujen kirjojen hyvistä ja huonoista puolista. Näytän iPadilta mitä e-kirjoja olen ladannut itselleni ebrarystä. Muutama opiskelija toteaa, että kynnys e-kirjan lataamiseen on aika korkea. Itse asiassa niin korkea, että he eivät ole ladanneet yhtään kirjaa.   Päivän aikana tulee kaikenlaisia kysymyksiä. Joihinkin osaan vastata, toisinaan käännyn kollegan puoleen. Tajuan, että en minä näihin kaikkiin kysymyksiin olisi voinut mitenkään varautua. Välillä joudun toteamaan, että en minäkään ihan kaikkea tiedä, vielä. Päivästä jää kuitenkin innostunut olo: Olipas kivaa tavata asiakkaita kirjaston ulkopuolella! Ja olihan se myös hyödyllistä.   Tällaisia kysymyksiä saimme kuulla: Paljonko ebrary-kirjoja on? Mitä alaa ebraryssä on eniten? Mitä ebrary-kirjalle tapahtuu, kun laina-aika on ohi? Miten ebrary-kirjan laina-aikaa pidennetään? Pitääkö mennä ebraryn kautta vai onnistuuko suoraan Bluefire Readeristä? Adobe id. Mikä se on? Mistä QR-koodi lukijan saa? Toimiiko se Lumia-tabletilla? Miten onnistuu Android-laitteelle lataaminen?   Kaisu

  Kirjastoilla on pitkät perinteet monenlaisesta yhteistyöstä. Toista kirjastoa ei nähdä kilpailevana toimijana vaan yhteistyökumppanina. Yhteistyötä tehdään muun muassa kirjastosektoreittain, yksittäisten kirjastojen kesken, alan järjestöjen ja yhdistysten kautta sekä erilaisissa virallisissa ja epävirallisissa verkostoissa.   Esimerkki alan epävirallisemmasta verkostoitumisesta on Oppiva Kirjasto -verkosto, joka syntyi muutamien käyttäjäkeskeisestä kehittämisestä innostuneen kirjastolaisen spontaanista yhteistyöstä keväällä 2011. Aiheeseen tuntui olevan kiinnostusta kirjastoissa laajemminkin, mutta menetelmistä ja muiden kokemuksista oli vähänlaisesti tietoa. Asialle piti tehdä jotain! Metropoliasta verkostossa on aktiivisesti mukana kolme kirjastolaista.   Oppiva Kirjasto -verkoston tavoitteena on tukea kirjastopalvelujen kehittämistä jakamalla kokemuksia ja ideoita käyttäjäkeskeisistä ja -lähtöisistä menetelmistä sekä erilaisista toimintamuodoista. Tähän mennessä verkosto on järjestänyt työpajatyyppisiä seminaaripäiviä Vantaalla, Tampereella ja Turussa - ja seuraavaksi toivottavasti Mikkelissä. Myös erilaisia vierailukäyntejä on järjestetty, seuraava vierailu on suunnitteilla Lahden suunnalle Fellmanniaan ja Tiedepuistoon. Myös muunlaista toimintaa suunnitellaan. Vinkki: kannattaa seurata ainakin verkoston Facebook-sivuja ja wikiä.   Oppiva Kirjasto -verkoston kantava ajatus on käyttäjäkeskeisessä ajattelu. Siinä kaiken toiminnan suunnittelun ja kehittämisen lähtökohta on käyttäjien tarpeet ja toiveet. Käyttäjää ei haluta nähdä vain vastaanottavassa roolissa vaan aktiivisena kumppanina. Uudenlaisille ajatuksille ja ideoille halutaan antaa mahdollisuus syntyä vuorovaikutuksessa.   Miten tätä toimintaa sitten käytännössä tehdään? Perinteisten kyselytutkimusten sijaan pyritään käyttäjiä ymmärtämään muunlaisilla keinoilla. Menetelmiä tähän on monenlaisia ja monen tasoisia: asiakkaiden/käyttäjien toiminnan havainnoinnista erilaisiin osallistaviin työpajoihin. Työpajat, draamamenetelmät tai suunnittelupelit, joita voi loputtomasti soveltaa ja varioida - menetelmissä vain taivas on rajana. Tai resurssit. Jos ei suuriin hankkeisiin ole resursseja, voi tehdä pieniä juttuja aina kun ehtii: laittaa fiilispurkki palvelutiskille, havainnoida kun on hetki aikaa, olla utelias, kysellä!   Käytännössä käyttäjäkeskeisestä toiminnasta puhutaan monilla erilaisilla termeillä vähän näkökulmasta ja taustasta riippuen: käyttäjäkeskeinen suunnittelu, käyttäjälähtöinen suunnittelu, asiakaskeskeinen suunnittelu, palvelumuotoilu, käyttäjäkokemus(suunnittelu), käytettävyys(suunnittelu), HCI (human-computer interaction). Kirjastomaailmassa tutuin näistä lienee palvelumuotoilu, jonka taustalla on perinteisesti muotoilussa käytetyt menetelmät: puhumisen kulttuurista siirrytään tekemisen ja kokeilemisen kulttuuriin. Muotoilussa työskennellään perinteisesti mallikappaleiden ja prototyyppien kanssa, suunnittelu etenee kokeilujen kautta. Uskalletaan yrittää ja erehtyä.   Päivi Ylitalo-Kallio   Lisää tietoa Oppiva Kirjasto -verkostosta: Kirjastokaistan video OK-verkostosta Oppiva Kirjasto -verkoston wiki Oppiva Kirjasto Facebookissa Oppiva Kirjasto Twitterissä (@OppivaKirjasto)  

    ”Informaatiolukutaito on kuollut, eläköön Informaatiolukutaito”. Tähän lausahdukseen tiivistyy pitkälti se yleinen keskustelu, jota käytiin informaatiolukutaidosta (IL) ensimmäisessä European Conference on Information Literacy (ECIL) -tapahtumassa Istanbulissa lokakuussa 2013.       Kolmeen päivään oli pakattu paljon asiaa aamusta iltaan. IL:a käsiteltiin esityksissä jopa hengästyttävän monesta näkökulmasta. Näitä olivat mm.   • Teoreettiset tutkimukset IL:sta • Kansainväliset ja kansalliset poliittiset linjaukset IL:sta • Kansalaisuus ja digitaalinen kuilu • IL työelämässä ja ihmisten arjessa • Pelillisyyden hyödyntäminen IL:n opetuksessa • Parhaat käytänteet IL:n opetuksessa • Opetus ja IL • IL ala-asteikäisille • IL korkeakouluissa • IL verkko-opetuksena jne.       Esitysten yhteydessä kuultiin myös pieniä opillisia kiistoja. Pitäisikö meidän puhua informaatiolukutaidosta vai media- ja informaatiolukutaidosta? Tai onko IL kaikkien lukutaitojen ylle levittäytyvä sateenvarjo vai vain yksi lukemisen taito medialukutaidon, visuaalisen lukutaidon, pelilukutaidon, translukutaidon jne. joukossa? Yhteisesti hyväksyttiin kuitenkin mielipide, että IL on muutoksessa ja sen tulisi olla kehittyvä käsite aina vain nopeammin muuttuvassa tieto- ja teknologiaympäristössä.   Esityksiä kuunnellessa tein huomion, että tiedonhaun ja IL:n opetuksen integroiminen muuhun opetukseen näyttää olevan kansainvälinen ongelma. Opetuksen kanssa tehtävä yhteistyö on kaikkialla hyvin paljon kirjastohenkilöstön omien yksittäisten kontaktien varassa. Jos löydät yhdenkin asiasta innostuneen opettajan, voit edistää IL:a hänen kanssaan, mutta se ei välttämättä leviä koko laitoksen tai koulutusohjelman yhteiseksi toimintatavaksi. Tulin myös siihen tulokseen, että meillä tehdään erinomaista työtä IL:n parissa. Voisimme tarjota seuraavaan ECIL-konferenssiin best practice -osioon esityksen milloin vain. Työn alla oleva IL:n opetuksen konseptointi vaikuttaa lupaavalta ja meillä on hyviä kokemuksia opettajan kanssa yhdessä vedetyistä tunneista.   Ensimmäinen ECIL-konferenssi avasi silmät sille, kuinka monimuotoista on kansainvälinen keskustelu IL:n ympärillä. Se osoitti myös sen, miten suomalaisessa keskustelussa ja uusissa informaatiolukutaidon suosituksissa on jääty 2000-luvun alun tapaan käsittää IL hyvin kapea-alaisesti tutkimusta myötäileväksi prosessiksi ja tekstipohjaisen tiedon jäsentämisen välineeksi. Se on myös sitä, mutta nyt informaatiomaisemaa pitäisi jo osata käsitellä ja ymmärtää paljon monimuotoisemmin ja laajemmin.     Voit tutustua aiheeseen tarkemmin Kreodin jutussa. Valtaosa konferenssin esityksistä on luettavissa verkossa.   Hellevi

  Kirjastossa mietittiin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, että verkkopalveluihin pitäisi saada integroitua asiakaspalvelu-chat. Muistaakseni alun perin ajatus tuli esille asiakkaiden kanssa pidetyissä tulevaisuustyöpajoissa, olisikohan vuosi ollut 2011. Aika pitkään asiaa kypsyteltiin ja viime kesänä päätettiin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen.   Ensimmäinen homma oli löytää kirjaston asiakaspalvelutarpeisiin soveltuva chat-sovellus. Muutamaa testattiin, Lynciäkin harkittiin. Valituksi tuli Zopim-palvelu, joka toimii verkkoselaimessa eikä vaadi mitään asennuksia. Asiakaspuoli on räätälöitävissä ja chat toimii myös mobiililaitteilla (tai ainakin iPadilla :)). Valintaan vaikutti myös se, että palvelua on käytetty Tampereen ammattikorkeakoulussa jo pidempään ja heillä oli siitä hyviä kokemuksia.   Chat-palvelu otettiin käyttöön vuoden alusta. Chat on ainakin nyt aluksi avoinna arkisin klo 10-14. Olemme lähteneet liikkeelle matalalla profiililla, sillä halusimme rauhassa testata myös sitä, millaisia haasteita chat-palveluun liittyy. Miten päivystysvuorot hoituvat vaihtoineen? Riittääkö yksi käyttäjätunnus? Kuinka hankalia tai helppoja asioita chatissa kysytään? Kauhuskenaario viidestä samanaikaisesta chat-asiakkaasta ei ole toteutunut, vaan chatissa on pääosin vielä ollut aika hiljaista.   Kirjaston henkilökunta päivystää chatissa kahden tunnin pätkissä. Chattiin tuleviin kysymyksiin vastataan mahdollisimman pian, asiakkaan odotusaika saisi olla mieluummin sekunteja kuin minuutteja. Muutenhan chat ei juuri tuo lisäarvoa verrattuna sähköpostiin. Onneksi chat-sovelluksessa on hyvä äänimerkki, joka kertoo, kun uusi kysymys tulee. Pitää vain muistaa laittaa koneen äänet päälle :).   Chat näkyy kirjaston asiakkaille tällä hetkellä kirjaston verkko- ja Tuubi-sivuilla. Se ei näy MetCatissa eikä Nellissä, joihin chatin asentaminen ei ihan niin helposti onnistukaan. Toivotaan, että kun MetCatin ja Nellin nykyiset käyttöliittymät korvautuvat aikanaan Finnalla, saamme asiakaspalveluchatin lisäosaksi kaikkiin kirjaston verkkopalveluihin.   Käypä kokeilemassa, vaikka kirjaston verkkosivuilla!   Päivi Ylitalo-Kallio